Monikulttuurinen suuriruhtinaskunta oli suositumpi kuin itsenäinen Suomi

[siviilitarkkailija]

Emme valitettavasti saa koskaan tarkasti tietää autonomian ajalta yleisen mielipiteen ja kansansuosion määrää vallinneen ja itsenäisyydestä haihatelleiden välillä. Itsenäisyyden kannatus autonomisessa suuriruhtinaskunnassa kun oli paitsi laitonta myös monelta osin moraalitonta. Itsenäisyys ei kuulunut monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Se tiedetään mitä tapahtui monikulttuurisen keisarikunnan kaaduttua. Suomalaiset olivat aidosti närkästyneitä oman hallitsijaperheen murhasta. Vielä närkästyneempiä oltiin talouden romahduksesta kun SUOMALAISTEN itsensä maksamia tavaroita ja palveluja ei enää viety ja tuotettu suuriruhtinaskunnan hallitsijan tarpeisiin.

Itsenäisyys ja suomalaisuus olivat anarkistisia liikkeitä. Niillä ei koskaan ollut laajojen kansanjoukkojen ja varsinkaan taloudesta päättävien kannatusta. Itseasiassa päinvastoin. Jos pohdimme itsenäisyyttä talouden kannalta Suomen ei olisi pitänyt koskaan liittyä eurooppalaiseen unioniin, koska talouden kannalta Suomen ei olisi koskaan pitänyt erota Venäjän taloudellisesta integraatioalueesta. Tarkalleen markasta(kin) jonka 18 60-luvulla  suuriruhtinaskunnan väki keksi valuutakseen, olisi pitänyt luopua yhteisvaluutta ruplan hyväksi.

Tosiasia on se että itsenäinen Suomi sai yleistä kannatusta vasta kauan aikaa Suomen itsenäistymisen jälkeen. Suuriruhtinaskunnan kannattajat olivat voima jolla oli hyvät ja asialliset perusteet kannattaa menetettyä asemaansa pakolla itsenäistyneessä Suomessa. Kun keisarillinen valtio yksinkertaisesti lakkasi olemasta, sen kannatus ei lakannut. Keisarillisen Suomen nimi ja monikulttuurinen henki oli ja on ihmisiä viehättävä ja kulttuuria, itsenäisyyttä enemmän, eteenpäinvievä voima.

[sologdin]

Ihmettelen siviilitarkkailijan mielipiteitä Suomen viisaammasta käytöksestä.  Sen perusteella mitä tiedämme tsaari-Venäjän perillisestä Neuvostoliitosta Suomen ei todellakaan olisi kannattanut jäädä sen yhteyteen, oli sitten kyse taloudesta, politiikasta, ihmisoikeuksista, sananvapaudesta tai melkein mistä tahansa.  Konkreettinen esimerkki on 1930-luvun Karjala, josta suomalaisuus juurittiin lähes kokonaan; sinne tavalla tai toisella tulleet suomalaiset likvidoitiin käytännössä kaikki.  Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että Suomen-suomalaisia olisi kohdeltu jotenkin eri tavalla.

Eri asia on, että melkoinen joukko suomalaisia mieltää Venäjän ainakin henkiseksi isänmaakseen ja tekee parhaansa mm. somen palstoilla kaivaakseen maata itsenäisen Suomen alta. Suuren ja vahvan johtajan kaipuu on kova; Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen!  Sananvapaudella valtaosa suomalaisista ei tee mitään eikä sitä arvosta.  Elämme vaarallista aikaa.

[siviilitarkkailija]

Sen perusteella mitä tiedämme tsaari-Venäjän perillisestä Neuvostoliitosta Suomen ei todellakaan olisi kannattanut jäädä sen yhteyteen, oli sitten kyse taloudesta, politiikasta, ihmisoikeuksista, sananvapaudesta tai melkein mistä tahansa. 

Aivan. Mutta kun puhuin ja tarkoitin autonomisen suuriruhtinaskunnan aikaa. Neuvosto-Venäjä ja Neuvostoliitto ovat eri asioita. Vaikka nekin olivat monikulttuurisia, joskin Neuvostoliitto omalla sairaalla tavallaan. Käsittelin aikaa kun suuriruhtinaskunta loppui suuriruhtinaan kuolemaan. Venäjän keisarikunta oli personaaliunioni jossa oli enemmän kulttuureja kuin Neuvostoliitossa koskaan. Ja ne olivat sidoksissa Venäjän keisariin henkilönä. Ja tämän aseman kautta, halusimme tai emme, kyseinen hallitsija sattui olemaan myös tuolloisen Suomen hallitsija. Venäjän keisarille ei ollut tärkeää vieraiden kulttuurien hävittäminen. Neuvostoliitolle ja sen monikulttuuria hallinnoiville asia olikin muuttunut hyvin tärkeäksi.

Jos Suomessa olisi järjestetty äänestys vuonna 1916 itsenäisyydestä, itsenäisyyden kannatus olisi jäänyt pienemmäksi kuin mitä haluaisimme uskoa. Itseasiassa se olisi hyvin suurella todennäköisyydellä jäänyt pienemmäksi kuin autonomisen aseman kannatus. Jos asiasta olisi järjestetty äänestys kolme vuotta myöhemmin, tilanne olisi ollut toinen. Mutta rohkenen väittää ettei edes tapahtuneet tosiasiat olisi muuttaneet ihmisten mielissä ja talouden intresseissä jauhanutta autonomian aikaa. Samat mainoslauseet ja samat talouden kannustimet, joilla Suomi on sidottu eurooppalaiseen unioniin, eivät eroa niistä joilla autonominen Suomi oli sidottu keisarilliseen Venäjään.

Eri asia on, että melkoinen joukko suomalaisia mieltää Venäjän(tai euroopan unionin)  ainakin henkiseksi isänmaakseen ja tekee parhaansa mm. somen palstoilla kaivaakseen maata itsenäisen Suomen alta. Suuren ja vahvan johtajan kaipuu on kova; Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen! (tai EU,EU EU)  Sananvapaudella valtaosa suomalaisista ei tee mitään eikä sitä arvosta.  Elämme vaarallista aikaa.

Minusta tuntuu että elämme tavanomaista aikaa. Suomen johtajat ovat henkisesti ja poliittisesti mukavuudenhaluisia ja alistuvia ja etsivät jatkuvasti itselleen ulkomailta johtajan joka vapauttaa maamme päättäjät itsenäisyydestä ja päätöksenteon vaivoista.

[Ulkopuolinen]

Tosiasia on se että...

Mitä kertoo ihmisestä se, että hän esittää omat mielipiteensä, luulonsa ja spekulaationsa faktoina kykenemättä osoittamaan ainuttakaan lähdettä kuvitelmiensa tueksi?

Luotettavuutta? Älykkyyttä? Jotain ihan muuta?

[sologdin]

siviilitarkkailija

Jos lainaat tekstiäni, vieläpä oikein sitaattien kanssa, älä lisäile sinne omiasi!

[siviilitarkkailija]

Siperia opetti monta suomalaista olemaan haaveilematta ja syömään monikulttuurisen puuronsa. Mm eräät presidentit. Mikäli Suomen itsenäistyminen olisi ollut kiinni vain suomen presidenteistä, virkahenkilökunnasta tai talouden päättäjistä, eikä olosuhteista, Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt. Valitettavaa mutta totta. Autonomisen suuriruhtinaskunnan historia on hyvin opettavainen ja olosuhteet Suomen itsenäistymisen kynnyksellä kertovat melko yksiselitteiseisesti. Omin eväin, omien valtaapitävien johdossa, Suomen suuriruhtinaskunnasta ei ikinä olisi tullut tasavaltaa.

Historian suurimpaan viisauteen, jälkiviisauteen, kuuluu eittämätön ja erehtymätön tieto yhteiskuntamme "oikeista" valinnoista ja siunauksellisista onnenkantamoisista jotka olivat kuin olivatkin viisaan valtiotaidon näytteitä. Mitä kansakunnan kaapinpäällä olevat jaksavat mainostaa omana isänmaallisuutenaan, mitä se sitten tarkoittaakin. Vaikkapa miljoonaeläkkeitä verovapaasti Portugalin eläkeläisasunnossa.

Koska autonomian aikana itsenäisyyden kannattajat ja yrittäjät, elleivät saaneet surmaansa, vietiin siperiaan opiskelemaan monikulttuurisuutta, emme saa koskaan tietää itsenäisyyden todellista kannatusta. Mutta ikävä tosiasia on että jos asia olisi ollut Suomen johtajien ja virkakunnan , senaatin ja kuvernöörien, päätettävänä, Suomesta ei koskaan olisi tullut itsenäistä valtiota.

Olen pahoillani jos lainauspyramidi on mennyt vikaan. Joskus kirjoitan kännykällä jossa lihaasyövän makkarasormet ja kännykän nettiselain on mahdoton yhtälö. Pyydän anteeksi sologdinilta ja lupaan etten enää koskaa tee niin vaikka tilaisuus tulisi hopeavadilla.