2015-06-03 Ehdotus vihreitten kannaksi: Suomen lipun häpäisy sallittava

[Faidros.]

Kysyisin Vihreiltä, saako moottoripyöräilijöiden liivejä pilkata?

Tästä tulikin mieleeni, että mp-kerho jota olin perustamassa, joutui vaihtamaan värejä. Musta-keltainen oli varattu eräälle 1%-kerholle. Vaihtamalla värit musta-valkoiseksi vältimme konfliktin. Noloa, mutta itselle merkityksetön asia saattaa helpottaa elämää?

MC Pelkurit. 

MC Elävät.  Miksi tavallinen matkamotoristiyhdistys hakisi leikkauslinjalle 1% jengin kanssa? Jos haluavat pitää keltaisen, pitäkööt!

[Tavan]

En ole samaa mieltä. Minulle esim. se, että toisten pyhinä pitämiä asioita saa loukata, on erittäin tärkeä arvo, voisinpa kutsua sitä jopa pyhäksi. Loukkaannun siitä, kun joku ajaa sananvapauden rajoittamista. Sama koskee monia muita länsimaiseen liberaaliin demokratiaan liittyviä arvoja (esim. ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia). En ymmärrä, miksi nämä lahoaisivat sen vuoksi, että juuri kiihkeästi kannatan sananvapautta kiihkeästi. Eivätkö nuo mainitsemani arvot ole juuri länsimaisen yhteiskunan kulmakiviä? Jos eivät, niin mitkä ovat?

Taidan olla pessimistinen sen suhteen, että valistusarvoista olisi tukeviksi pyhiksi arvoiksi. Ne ovat mielestäni liian idealistisia ja liian kauas siirrettyjä ihmisyyden rosoista. Pyhä arvo ei voi pohjautua älylliseen rationalisointiin, vaan sen täytyy jollain tavalla kouraista alitajuntaa ja ihmisen eläimellistä puolta. Lisäksi yksilönvapaus, vapaus olla erilainen, ei ole yhteiskunnan yhtenäisyyden ja yhteisöllisyyden kannalta hyvä kulmakivi. Yhtenäisyytemme ei voi pohjautua arvoihin, jotka ruokkivat epäyhtenäisyyttä.

Kyllä sitä voidaan hillitä myös sillä, että ihmisten luottamuksesta toisiinsa tehdään pyhää. Jos luvataan jotain, niin sitten se pidetään. Tällä on paljon enemmän ja laajempia ja suunnilleen pelkästään positiivisia vaikutuksia, kun taas pyhällä avioliitolla ei ole. Avioliiton pyhyys voi johtaa siihen, että pidetään kiinni niistäkin liitoista, joiden pitäisi antaa purkaantua, mistä taas seuraa ihmisten epäonnellisuutta.

Avioliiton pyhyys johtaa mm. siihen, että ihmiset ovat valmiita suurempiin ponnistuksiin vaurioituneen tai epätyydyttävän avioliiton korjaamiseksi, kun helppoa ulospääsyä ei ole. Nyt tarjotaan iisinä vaihtoehtona vaurioituneen avioliiton hylkääminen. Toki avioliiton pyhyys johtaa myös siihen, että jotkut ihmiset elävät toivottoman onnettomissa avioliitoissa, joista vapaamielisemmissä olosuhteissa ottaisivat eron, mutta mielestäni se on hyväksyttävä uhraus kokonaisuutta tarkastellen.

En usko, että asioista voidaan noin vain tehdä pyhiä. Asioista muodostuu pyhiä hiljalleen sukupolvien saatossa, kun ne saavat historialta patinan ja esi-isiltä auktoriteetin. Pyhyyttä on hyvin vaikea palauttaa, kun se kerran on hylätty.

[dothefake]

Huomasitko, Faidros Miniluvin presidentillisen huomautuksen muutama viesti taaksepäin. Ottakaamme vaari.

[LambOfGod]

Vähän offtopic mutta otsikosta tuli mieleen Bill Hicksin mielipide Amerikan lipun polttamisesta 
https://www.youtube.com/watch?v=y-UGv4XsEWQ

[sr]

Anna palaa, mutta älä tule ottamaan sitä meidän lipputangosta tai polttamaan sitä meidän tontilla.

Niin, tässä se oleellinen. Yksityisomaisuuden suoja estää jo nyt ketään polttamasta kenenkään toisen lippua. Samoin sananvapaus tarkoittaa sitä, että kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan toisen sanomaa (tässä tapauksessa Suomen lipun häpäisyä), jos ei sitä halua. ArtturiE:llä tulee siis olla oikeus oman kangaslippunsa lain suojaan (=poliisi tulee auttamaan, jos joku koittaa polttaa hänen lippunsa) ja samoin hänellä on oikeus siihen, ettei kukaan polta lippuja hänen tontillaan. Mutta nämä oikeudet hänellä siis ovat riippumatta siitä, onko Suomen lipun polttaminen ylipäänsä kiellettyä vai ei.

Ja sama pätee tietenkin siihen Koraaniin ja uskonrauhanloukkaamiseen. Jokaisella koraaninlukijalla on oikeus siihen, ettei häneltä viedä hänen omaa Koraaniaan ja polteta sitä, eikä kukaan tule hänen tontilleen Koraaneja polttamaan. Hänellä ei kuitenkaan tulisi olla oikeutta sanella, polttavatko jotkut omia Koraaneja omilla tonteillaan.

[sr]

On maita, joissa kankaanpalan polttaja saa pienet rapsut ja paheksunnan, ja maita, joissa kankaanpalan polttaja poltetaan.

Paheksua tietenkin jokainen saa ihan mitä tahansa pahana pitääkin, vaikkapa hississä piereskelyä, mutta miksi tuosta polttamisesta pitää rapsut langettaa?

[sr]

Suomi ja suomalaisuus on tässä maailmassa niin pieni vähemmistö, että siitä pitää pitää kiinni, kukaan muu ei tule sitä meidän puolestamme tekemään.

Ja siis pakkokeinoinko tuo sinusta onnistuu parhaiten? Mitä ihmettä teemme suomalaisuudella, jonka kunnioittamiseen ihmiset pitää lailla pakottaa? Se vaikuttaa suunnilleen samalta kuin Kim Jong-Uhnin palvonta P-Koreassa. Näyttäähän se hienolta, kun kaikki ihmiset kuorossa huutavat suosiotaan, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset osoittaisivat kannatustaan suomalaisuudelle siksi, että oikeasti pitävät sitä arvokkaana, eivätkä siksi, että jos eivät niin tee, heitä siitä rangaistaan sakoilla?

[sr]

Elric12 sekä sr eivät tunnu haluavan katsoa asian symbolista ja ideologista arvoa ja vaikutuksia. Tottakai lippu voi kaikessa liberalismissaan olla vain sosiaalinen konstruktio. Samoinhan passi on vain paperinivaska, jota ei enää edes "Euroopassa" tarvitse. Mutta kerronpa teille, miksi pidän Suomen passia tummansiniv-kultaisissa kuosissa näkyvillä kun reissaan monikulttuurisessa toimintaympäristössä sekä mielentilassa junalla! Kun auktoriteetti tulee vastaan ja kategorisoi junassa olevia matkustajia laittomuuksien varalta, he usein tunnistavat kasan nivottuja papereita. Heille Suomen passi edustaa luotettavuutta, rehellisyyttä, osaamista, suoraselkäisyyttä ja monia niitä asioita, joista tällaiset lipunpolttajat eivät ole koskaan kuulleetkaan. Minä en luonut sitä käsitystä heihin, mutta minun vanhempani ja isovanhempani teoillaan loivat. On minulle ylpeydenaihe, että voin antaa kulttuuristani sellaisen kuvan, mitä välttämättä kaikista muista kulttuureista tai kansalaisista ei tule mieleen. Heh, minähän olen melkein kuten ne 'paremmat ihmiset tm'. Ne, jotka eivät näitä arvoja ja asenteita tai toimintamalleja ulkopuolisina hyväksy tai niitä kannata, voivat ommella ihan millaisia merirosvolippuja tahansa, mutta jättäkää meidän liput salkoon ja polttakaa lippujanne omassa viitekehyksessänne. Keitä te olette vaatimaan yhtään miltään niiltä, jotka ovat hyvässä mielessä vastuussa siitä, että meillä kaikilla on ollut hyvä elää Suomessa ja ulkomailla.

Lipunpolttaminen, niin '1st world problem' 

En oikein ymmärrä, mitä koitat sanoa. Minä en ole aikeissa polttaa Suomen lippua, vaikka se sallittaisiin. Minä juuri arvostan moniakin asioita, joita kyseinen lippu symbolisoi. Yksi niistä asioista olisi se, että ihmisillä on sananvapaus ilmaista mielipiteensä asioihin. Tämä ei toteudu siksi, että kyseisen lipun häpäisy on kiellettyä. Tämä kielto siis osaltaan alentaa kyseisen lipun symboliarvoa. Minulle sellaisten asioiden kunnioitus, joka tehdään omasta vapaasta tahdosta, eikä siksi että laki siihen pakottaa, on huomattavasti aidompaa ja siten arvokkaampaa.

Luuletko, että P-Koreassa Kimiä arvostetaan oikeasti niin paljon kuin TV-kuvat osoittavat vai johtuuko arvostus siitä, että jos sitä ei osoiteta, joutuu viranomaisten kanssa vaikeuksiin? Kumpaa arvostusta kaipaat Suomelle ja Suomen lipulle, sitä mitä sinä vapaaehtoisella toiminnallasi osoitat vai sitä, mitä Kim vaatii kansalaisiltaan P-Koreassa?

[sr]

Ihmisten vapaan liikkumisen estäminen tai ilkivalta hautoja kohtaan ei edelleenkään olisi sallittua, vaikka uskon- ja hautarauhaa koskevat pykälät poistettaisiin laista.

Sano mitä lakia vastaan rikkoisi, jos kaivaisi ruumiilta pääkallon haudasta, siistien maanpäälliset jäljet lopuksi? Olisiko leskellä oikeus vaatia kalloa haudattavaksi takaisin?

Kyseinen hauta kuuluu jollekin. En tarkkaan tiedä, onko se seurakunnan vai haudatun omaisten omaisuutta, mutta jomman kumman. Sieltä ruumiin kaivaminen olisi siis loukkaus tätä omistusoikeutta kohtaan. Ihan niin kuin jos sinä hautaat kultaharkon takapihallesi ja minä käyn sen sieltä kaivamassa, niin loukkaan sinun omistusoikeuttasi harkkoon. Eli vastauksena kysymykseen, olisi oikeus.

[RP]

Ihmisten vapaan liikkumisen estäminen tai ilkivalta hautoja kohtaan ei edelleenkään olisi sallittua, vaikka uskon- ja hautarauhaa koskevat pykälät poistettaisiin laista.

Sano mitä lakia vastaan rikkoisi, jos kaivaisi ruumiilta pääkallon haudasta, siistien maanpäälliset jäljet lopuksi? Olisiko leskellä oikeus vaatia kalloa haudattavaksi takaisin?

Kyseinen hauta kuuluu jollekin. En tarkkaan tiedä, onko se seurakunnan vai haudatun omaisten omaisuutta, mutta jomman kumman. Sieltä ruumiin kaivaminen olisi siis loukkaus tätä omistusoikeutta kohtaan. Ihan niin kuin jos sinä hautaat kultaharkon takapihallesi ja minä käyn sen sieltä kaivamassa, niin loukkaan sinun omistusoikeuttasi harkkoon. Eli vastauksena kysymykseen, olisi oikeus.

Vertaa nyt vaikka tuohon: http://www.kysy.fi/kysymys/voiko-jokamiehenoikeudella-menna-toisen-maalle-metallinpaljastimella-etsimaan

Kultaharkolla on selvä merkittävä rahallinen arvo. Ilman hautarauhaa, mikä arvo on kallolla? Eihän sillä edes ole omistajaa, alkuperäisen kuoltua, jollei sitä ole testamentattu vaikka paikalliselle yliopistolle.

[sr]

Taidan olla pessimistinen sen suhteen, että valistusarvoista olisi tukeviksi pyhiksi arvoiksi. Ne ovat mielestäni liian idealistisia ja liian kauas siirrettyjä ihmisyyden rosoista. Pyhä arvo ei voi pohjautua älylliseen rationalisointiin, vaan sen täytyy jollain tavalla kouraista alitajuntaa ja ihmisen eläimellistä puolta. Lisäksi yksilönvapaus, vapaus olla erilainen, ei ole yhteiskunnan yhtenäisyyden ja yhteisöllisyyden kannalta hyvä kulmakivi. Yhtenäisyytemme ei voi pohjautua arvoihin, jotka ruokkivat epäyhtenäisyyttä.

Olen eri mieltä. Pakolla tukahdutettava yksilöllisyys ja poikkeavien mielipiteiden esittäminen purkautuu väkivaltaisesti ja on yhteiskunnan kannalta huomattavasti vaarallisempi asia kuin avoin erimielisyyden esittäminen. Jos katsot 2. maailmansodan jälkeistä Eurooppaa, niin länsipuoli, joka rakentui yksilönvapauteen on tullut yhtenäisemmäksi ja rauhallisemmaksi, kun taas itäpuoli, jossa kaikki koitettiin pakottaa samaan "pyhään" muottiin, romahti ja joissain paikoissa (Jugoslavia) johti jopa veriseen sisällissotaan.

Kummat maat sinusta ovat sisäisesti yhtenäisempiä Saudi-Arabia, Iran ja talebanien Afganistan, joissa kaikissa pyhyys nostettiin erittäin korkeaan arvoon vai Pohjoismaat, joissa ihmisten yksilönvapaus toteutuminen on todennäköisesti aivan maailman huipputasoa?

Tai katso pelkästään Suomea. Se oli 1918 huomattavasti tiukempien sääntöjen ja "pyhyyden" tyyssija kuin on nykyisin. Kaikki uskoivat samaan uskontoon. Nyt taas yksilönvapaudet ovat huomattavasti suuremmassa arvossa ja erimielisyyttä sallitaan. Kumpi sinusta on yhtenäisempi yhteiskunta?

En usko, että asioista voidaan noin vain tehdä pyhiä. Asioista muodostuu pyhiä hiljalleen sukupolvien saatossa, kun ne saavat historialta patinan ja esi-isiltä auktoriteetin. Pyhyyttä on hyvin vaikea palauttaa, kun se kerran on hylätty.

Jos noin, niin sitten pyhyys estää edistyksen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että esi-isien yhteiskuntiin sopivat arvot olisivat mitenkään välttämättä samoja nyky-yhteiskunnassa. Esimerkkinä vaikkapa se mainitsemasi avioliitto. Sen pyhyydellä oli paljon suurempi arvo yhteiskunnassa, jossa naisen elanto oli kiinni miehen kanssa pysymisestä samoin kuin yhteiskunnassa, jossa kaikilla aviopareilla oli lapsia. Nykyisin naiset pystyvät huolehtimaan omasta elatuksestaan ja moni aviopari on omasta valinnastaan lapseton. Tällaisessa tilanteessa onnettomasta avioliitosta kiinnipitämisellä ei ole samanlaista arvoa kuin oli noissa entisajan tilanteissa.

[Faidros.]

Huomasitko, Faidros Miniluvin presidentillisen huomautuksen muutama viesti taaksepäin. Ottakaamme vaari.

Nyt kun huomautit, löysin.
Mulla ei ole ollut vaaria sitten 05.03.1970. Koska sama päivämäärä sopii eri vuosikymmeninä sattuneisiin tapahtumiin, katson olevani kiduttajien luokassa.

[sr]

Ihmisten vapaan liikkumisen estäminen tai ilkivalta hautoja kohtaan ei edelleenkään olisi sallittua, vaikka uskon- ja hautarauhaa koskevat pykälät poistettaisiin laista.

Sano mitä lakia vastaan rikkoisi, jos kaivaisi ruumiilta pääkallon haudasta, siistien maanpäälliset jäljet lopuksi? Olisiko leskellä oikeus vaatia kalloa haudattavaksi takaisin?

Kyseinen hauta kuuluu jollekin. En tarkkaan tiedä, onko se seurakunnan vai haudatun omaisten omaisuutta, mutta jomman kumman. Sieltä ruumiin kaivaminen olisi siis loukkaus tätä omistusoikeutta kohtaan. Ihan niin kuin jos sinä hautaat kultaharkon takapihallesi ja minä käyn sen sieltä kaivamassa, niin loukkaan sinun omistusoikeuttasi harkkoon. Eli vastauksena kysymykseen, olisi oikeus.

Vertaa nyt vaikka tuohon: http://www.kysy.fi/kysymys/voiko-jokamiehenoikeudella-menna-toisen-maalle-metallinpaljastimella-etsimaan

Kultaharkolla on selvä merkittävä rahallinen arvo. Ilman hautarauhaa, mikä arvo on kallolla? Eihän sillä edes ole omistajaa, alkuperäisen kuoltua, jollei sitä ole testamentattu vaikka paikalliselle yliopistolle.

No, katsoin tuolta sivulta:"Löydettyjen esineiden suhteen pätee 100 vuoden sääntö. Alle 100-vuotiaat tavarat kuuluvat löytötavaralain piiriin. Löytötavaralain mukaan alle 100 vuotta vanhan esineen saa löytäjä pitää, jos sen arvo on alle 20 euroa tai jos sillä ei ole ilmeistä tunnearvoa (esim. kaiverrus)."

Haudatulla ruumiilla on ilmeinen tunnearvo omaisille. Tai jos ei ole, niin sittenhän siitä ruumiin ylöskaivamisesta ei ole kellekään mitään haittaa.

Joten mikä tässä nyt enää kiikastaa? Hautoja ei siis saisi mennä penkomaan ja niistä ruumiita ylöskaivamaan, vaikka hautarauhapykälä laista poistettaisiinkin.

[RP]

Eli siis sinun tulkintasi (jolle ei ole oikeuden vahvistusta) on, että ruumiin ylöskaivaminen on rinnastettavissa vähäarvoisen, mutta oletettavaa tunnearvoa sijaitsevan löytötavaran pitämiseen hyvänään. Vaikka noin olisikin, luulisin, että useimpien mielestä asiantila ei olisi tyydyttävä.

[Tavan]

Tai katso pelkästään Suomea. Se oli 1918 huomattavasti tiukempien sääntöjen ja "pyhyyden" tyyssija kuin on nykyisin. Kaikki uskoivat samaan uskontoon. Nyt taas yksilönvapaudet ovat huomattavasti suuremmassa arvossa ja erimielisyyttä sallitaan. Kumpi sinusta on yhtenäisempi yhteiskunta?

Minulle 1918 yhteiskunta on nimenomaan esimerkki jakaantuneesta yhteiskunnasta, jossa koko kansa ei enää jakanut samoja pyhiä arvoja. Esimerkiksi 30-luku on mielestäni ihanteellisempi ajanjakso, jolloin jakautuneisuudesta johtuneet haavat paranivat ja päästiin kohti suurempaa yhtenäisyyttä, joka sitten kulminoitui talvisodan henkenä. Kodin, uskonnon ja isänmaan arvopohjalta sitten käytiin yhtenä miehenä idän orjuuttajaa vastaan.

Länsieurooppa todella valitsi yksilönvapauden, joka toki oli parempi vaihtoehto neukkulan totalitarismiin verrattuna, mutta näyttää sekin johtavan hitaaseen itsemurhaan. Etenkään kulttuurieliitille mikään ei ole pyhää, omaa kulttuuriperintöä pidetään taantumuksellisena ja tunkkaisena, ja oma kansakunta kuihtuu hiljalleen pois muiden kansojen pyyhkiessä sen alleen. Se, että neukkulan malli oli vielä surkeampi ei tee lännen valitsemasta tiestä pitkässä juoksussa hyvää.

Jos noin, niin sitten pyhyys estää edistyksen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että esi-isien yhteiskuntiin sopivat arvot olisivat mitenkään välttämättä samoja nyky-yhteiskunnassa.

Minä en usko edistykseen ja nousujohteiseen käyrään, vaan oletan, että meillä olisi paljon opittavaa esi-isiemme toimintatavoista. Muutosta ja tätä ns. edistystä on hyvä suitsia. Ehkä olisi kaiken kaikkiaan positiivista, että naiset olisivat yhä taloudellisesti riippuvaisia miehistään? Ehkä olisi hyvä, ettei vallitsisi tämä yksilökeskeinen eetos, jossa jokaisen on oltava saari meressä, itsenäinen yhteiskunnallinen toimija? Parempi saattaisi olla perhekeskeinen malli, jossa mies on laivansa kapteeni ja vaimo miehensä tuki ja voiman lähde. Yhteiskunnan saattaisi olla parempi rakentua perheiden varaan kuin yksilöiden varaan.

[Yhteisöjäävi]

On maita, joissa kankaanpalan polttaja saa pienet rapsut ja paheksunnan, ja maita, joissa kankaanpalan polttaja poltetaan.

Paheksua tietenkin jokainen saa ihan mitä tahansa pahana pitääkin, vaikkapa hississä piereskelyä, mutta miksi tuosta polttamisesta pitää rapsut langettaa?

En olekaan sitä mieltä että pitäisi. Yritin vain muka-nokkelasti suhteellistaa asetelmaa. Jos olisi vain nämä vaihtoehdot niin voisimme olla tyytyväisiä oloihimme. Toki laki voisi olla parempikin, mutta toisaalta se on nyt tällainen ja sitä noudatan pelkästään siksi, että se on. Vaikutan asiaan osaltani seuraavan kerran neljän vuoden kuluttua.

Haluaisin kovasti ymmärtää, mitä ne, jotka täällä ovat peräänkuuluttaneet "pyhyyttä" ja "yhteisöllisyyttä", oikein tarkoittavat näillä sanoilla, ja miten se, mitä he tarkoittavat, voidaan sovittaa yhteen yhdenvertaisuuden ja aidon sanan- ja mielipiteenvapauden kanssa.

[Janne]

En jaksa lukea tätä ketjua läpi tarkistaakseni, jos vaikka joku muu olisi jo ilmaissut samansuuntaisia ajatuksia.
Tuo Vihreiden esillenostama ajatus on rohkeaa, rankkaa, liberaalia, modernia ja nuorekasta politiikkaa. Siinä tuuletellaan pölyttyneitä nurkkia oikein huolella. Siinä menee monella Persulla yöunet ja paskat housuun. Juuri tällaista politikointia suomi kaipaa. Uudistushenkistä ja ennenkaikkea rohkeaa toimintaa. Kyllä minä seuraavaksi äänestän Vihreitä ja täytän heti puolueen jäsenhakemuksen....



Oikeasti tuo on ihan helvetin väsynyttä puuhastelua. Tuleeko suomen lipun polttamisesta mitään sanktioita muutenkaan? Ymmärrän toki, että julkisella paikalla, vaikkapa eduskuntatalon portailla, lipun polttamisesta tulee vähintään sakot, mutta niin tulee vaikka siellä polttaisi vanhan pahvilaatikon. Avotulen teko ei ole luvallista tuollaisissa paikoissa. Jos joku haluaa välttämättä polttaa suomen lipun, ketä se kiinnostaa? Poliisiako? Minä soittaisin poliisille ainoastaan siinä tapauksessa, että joku hullu tulisi tekemään avotulen suomen lipusta (tai mistä tahansa) minun pihalleni. On aivan sama, polttako hän suomenlippua vai pahvilaatikkoa.
Jos joku vihreä aktiivi haluaa järjestää mielenosoituksen ja rituaalinomaisesti polttaa siellä suomenlipun, hän lähinnä leimaa itsensä idiootiksi.

[sr]

Eli siis sinun tulkintasi (jolle ei ole oikeuden vahvistusta) on, että ruumiin ylöskaivaminen on rinnastettavissa vähäarvoisen, mutta oletettavaa tunnearvoa sijaitsevan löytötavaran pitämiseen hyvänään. Vaikka noin olisikin, luulisin, että useimpien mielestä asiantila ei olisi tyydyttävä.

Siinä mielessä rinnastettavissa, että kumpaakaan ei siis saa tehdä. Mikä tässä asiantilassa olisi siis vikana?

Tietenkin oikeus ottaisi tuomiota jakaessaan sen tunnearvon suuruuden, joka todennäköisesti ruumiilla on suurempi kuin jollain muulla löytötavaralla. Ruumiilla ei minusta ole mitään muuta kuin tunnearvoa. Onko sinusta? Jos on, niin miten on mahdollista, että monelle ruumiin polttaminen on ihan kelpo tapa hoitaa homma sen jälkeen, kuin kuolema korjaa?

Lisäisin muuten tähän vielä sen, että se sinun lainauksesi koski jokamiehenoikeuksia. Pihapiiri jollaiseksi hautausmaa on laskettavissa ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten siellä mellastaminen ja sieltä ruumiiden tai muiden asioiden  kaivaminen on varmasti muutenkin kiellettyä.

[kummastelija]

Suomen lain pitäisi olla sellainen että se edustaa kansalaisiaan ja kunnioittaa kansalaisten pyhinä pitämiä arvoja. "Suomen lipun häpäisyn" kieltävä laki on Suomen kansalaisia epäkunnioittava ja aliarvioiva laki.

Hienoa! Ehdotan asiasta kansanäänestystä!

Varman voiton kunniaksi vedänkin lipun salkoon.

Minä taidan sananvapauden, ilmaisuvapauden ja itsenäisen Suomen kunniaksi polttaa yhden kankaanpalan.

Räkänokkakin uskaltaa polttaa suomalaisten edessä Suomen lipun, mutta Tosi Mies polttaa muslimien edessä ISIS:n lipun. Kumpikos se sinä olet?

[sr]

Minulle 1918 yhteiskunta on nimenomaan esimerkki jakaantuneesta yhteiskunnasta, jossa koko kansa ei enää jakanut samoja pyhiä arvoja.

Väittäisin, että jakoi paljon paremmin esim. kristinuskon tai sen mainitsemasi avioliiton suhteen. Samoin veikkaisin vaikkapa suhtautumisen homoihin olleen paljon monoliittisempaa kuin nykyisin. Erimielisyydet liittyivät ennen kaikkea politiikkaan ja tuskinpa sinä ajat tässä sitä, että politiikan suhteen pitäisi ajaa ihmiset yhteen muottiin (jos pitäisi, niin mihin muottiin?).

Esimerkiksi 30-luku on mielestäni ihanteellisempi ajanjakso, jolloin jakautuneisuudesta johtuneet haavat paranivat ja päästiin kohti suurempaa yhtenäisyyttä, joka sitten kulminoitui talvisodan henkenä. Kodin, uskonnon ja isänmaan arvopohjalta sitten käytiin yhtenä miehenä idän orjuuttajaa vastaan.

Enpä sanoisi 30-luvun olleen mitenkään erityisen yhtenäinen. Sielläkin oli yksi vakavasti otettava kapinayritys kaataa demokratia, millainen nykyaikana on täysin poissa kenenkään uhkakuvista. Tietenkin ulkoinen hyökkäys sitten 1939 yhdisti kansan, mutta tästä ei nyt voi vetää juuri johtopäätöksiä sen suhteen, mitä pinnan alla kytee. On ihan selvää, että nykytilanteessakin ulkoinen sotilaallinen hyökkäys työntäisi sivuun päivänpolitiikan erimielisyydet. Mekään tuskin kinastelisimme täällä siitä, pitäisi Suomen lippu saada polttaa vai ei, vaan tällaiset asiat muuttuisivat täysin merkityksettömiksi.

Länsieurooppa todella valitsi yksilönvapauden, joka toki oli parempi vaihtoehto neukkulan totalitarismiin verrattuna, mutta näyttää sekin johtavan hitaaseen itsemurhaan. Etenkään kulttuurieliitille mikään ei ole pyhää, omaa kulttuuriperintöä pidetään taantumuksellisena ja tunkkaisena, ja oma kansakunta kuihtuu hiljalleen pois muiden kansojen pyyhkiessä sen alleen. Se, että neukkulan malli oli vielä surkeampi ei tee lännen valitsemasta tiestä pitkässä juoksussa hyvää.

No, mikä ei ole ollut surkeampi? Katso nyt vaikkapa muslimimaita. Siellä jatkuvasti soditaan ja muuten mellakoidaan ihan eri tyyliin kuin länsimaissa. Ehkä ainoastaan Kiinan mallia vuodesta 1980 eteenpäin on ollut kilpailukykyinen länteen verrattuna ja senkin suhteen sanoisin, että siellä on täysmittainen kapina ja koko yhteiskuntarakenteen romahdus lähempänä kuin lännessä. Jos Kiina kokisi edes sellaisen laman, jonka länsi koki 2008 jälkeen, koko systeemi todennäköisesti romahtaisi ja maa voisi hajota jopa osiin. Mitä meillä on nähty? Muutama hulinointi jossain Kreikassa. Valtapuolueet ovat vaihdelleet, mutta liberaalinen demokratiaan ja ihmis- ja yksilönoikeuksiin pohjautuva systeemi on pärjännyt oikein hyvin.

Minä en usko edistykseen ja nousujohteiseen käyrään, vaan oletan, että meillä olisi paljon opittavaa esi-isiemme toimintatavoista.

Ei tämä ole mikään uskonasia. Saat valita minun puolestani sen mittarin, jota katsomme sen suhteen, elämmekö nyt parempaa vai huonompaa elämää kuin esi-isämme (sanotaan vaikkapa ennen liberalismin syntyä, eli joskus 1700-luvulla).

Muutosta ja tätä ns. edistystä on hyvä suitsia. Ehkä olisi kaiken kaikkiaan positiivista, että naiset olisivat yhä taloudellisesti riippuvaisia miehistään?

Lause on väitelause, mutta loppuu kysymysmerkkiin. Kysytkö tuota? Kuinka moni nainen haluaisi tuota? Mikäänhän ei estä naisia olemaan kouluttautumatta ja menemättä töihin, jos siltä tuntuu. Harva tuntuu sitä tietä kuitenkaan valitsevan. Miksi, jos se sinusta on parempi malli heille?

Ehkä olisi hyvä, ettei vallitsisi tämä yksilökeskeinen eetos, jossa jokaisen on oltava saari meressä, itsenäinen yhteiskunnallinen toimija? Parempi saattaisi olla perhekeskeinen malli, jossa mies on laivansa kapteeni ja vaimo miehensä tuki ja voiman lähde. Yhteiskunnan saattaisi olla parempi rakentua perheiden varaan kuin yksilöiden varaan.

Miksi miehen pitäisi olla se kapteeni? Miten perhekeskeisyys tätä vaatii mitenkään? Mikseivät mies ja nainen voi olla tasa-arvoisia toimijoita, vaikka toimivatkin perheen sisällä? Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset muodostavat perheitä, jos ovat niissä onnellisempia kuin yksinäisinä. Itsekin olen perheellinen ja todennäköisesti onnellisempi kuin olisin yksinäisenä. Mielenkiintoista muuten on se, että juuri perheitä korostavat ovat olleet ne, jotka ovat ehdoin tahdoin koittaneet sulkea perheajatuksen ulkopuolelle yhden ihmisryhmän, eli homot, joille luonnollisesti luontaisin perhemalli on parisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa siinä, missä se meille heteroille on toista sukupuolta olevan kanssa oleminen. (Jos tästä viimeisestä haluat jatkaa, tee se homo-diskon puolella).

Mutta ei tämä perhekeskeisys vaadi minusta mitään pyhää, etenkään se ei vaadi sitä, että jokin tietyn värikuvion omaava kangaspala sanktioidaan niin, ettei sitä saa häpäistä.

[Tavan]

Postauksessasi oli paljon mielenkiintoista asiaa, vastaan joihinkin kohtiin tässä. Historiantulkintasi ovat perusteltuja ja ymmärrettäviä, mutta itse tulkitsen eri tavalla, varmaankin johtuen ideologiastani.

Saat valita minun puolestani sen mittarin, jota katsomme sen suhteen, elämmekö nyt parempaa vai huonompaa elämää kuin esi-isämme (sanotaan vaikkapa ennen liberalismin syntyä, eli joskus 1700-luvulla).

Teknologisesta ja lääketieteellisestä kehitykestä johtuen elämme materiaalisesti parempaa ja terveempää elämää. Tässä mielessä asiat ovat parantuneet huimasti. Mutta hengen elämä on erittäin köyhää. Ihmiset kärsivät tarkoituksettomuudesta ja elävät pintaliitoa, josta puuttuu syvätasoja. Onnettomat ihmiset eivät edes tiedä miten tulla onnellisiksi. Sekoittavat sen pelkkään tyytyväisyyteen tai nautintoon. Karut olosuhteet pitävät ihmisen kiinni realiteeteissa ja tekevät elämästä tarkoituksenmukaista. Varmaan tästä syystä kehitysmaalaiset listautuvat testissä kuin testissä onnellisemmiksi kuin länsimaalaiset. Hengen elämä on kuosissa. Liberalismin syntykin toi mukavaa väljyyttä ja ajoi pahimpia zealotteja marginaaliin, mikä oli hyväksi. Mutta mielestäni asian suhteen hyvä balanssi saavutettiin 1800-luvulla, jonka jälkeen ollaan alettu ääriliberaaleiksi.

Sitten totean jotain näistä sukupuolten tarpeista ja tehtävistä. Se mitä ihmiset (esim naiset) haluavat on useasti seurausta sosiaalisesta paineesta. Naiset haluavat nykyään työelämään, koska työelämään kuluu haluta, koska ihmisen kuuluu olla itsenäinen agentti yhteiskunnassa, on häpeällistä olla miehen elätettävänä, kaveritkin menevät työelämään, kotiäitejä pidetään epäitsenäisinä reppanoina, jotka suostuvat hellan ja nyrkin väliin..... Tällaisessa ilmapiirissä trendi ei ole mysteeri.

Lisäksi huomautan, että se, mitä ihminen haluaa, ei useinkaan ole ihmiselle hyväksi. Suomalaisen hyvinvoinnin yksi kulmakivi on omien halujen hillintä -- tästä ollaan kovasti tingitty viime vuosikymmeninä, osittain johtuen hyvinvointivaltio-mallista, joka ei ole kestävällä pohjalla, koska arvot rapautuvat sen alta. Miehen tule olla kapteeni, koska perheen johtaminen on osa miehen syvintä olemusta. En usko, että kukaan itseään kunnioittava nainen edes kelpuuttaisi miestä, josta ei ole perheen kapteeniksi. Kuka mitään matruusia sinne kaipaa, jos kapteenin voi saada?

[elven archer]

Jäsen Tavan on kirjoittanut tämän keskusteluaihion sivulla kolme (3) sen oleellisen, mikä on johtanut tähän uus-liberalismi/monikulturismikaaoksen yltäkylläisyyteen.

Sehän tässä menossa onkin niin mielenkiintoista, että liberalismi ja monikulttuuri ovat oikeasti lähes vastakkaisia käsitteitä. Kuitenkin monikulttuuria ajavat eniten ihmiset, jotka mainostavat liberaalisuuttaan, pois lukien minä ja muu varsin marginaalinen porukka, jonka mainokset vastaavat todellisuutta. Liberalismihan rakentuu vapaamielisen arvopohjan päälle. Ei sellaisia tarvita kuin yksi, ja mitä sallivampi, niin sen parempi tältä kannalta. Monikulttuuri sen sijaan tuo samaan tilaan liberalismin kanssa kilpailevia arvopohjia, jotka nykymaailmassa ovat käytännössä huomattavasti konservatiivisempia. Näin ollen monikulttuuri nakertaa liberalismin pohjaa kuin tappajahai puupaattia.

Eiväthän Vihreiden ajamat arvot ole suurimman osan maahanmuuttajista mieleen muuta kuin maahanmuuton osalta ja tietynlaisten mielipiteiden ilmaisunvapauden rajoittamisen osalta. Onko sitten liberaalia avata tulvaportit konservatiivien hyökyaallolle? Minä painotan lopputulosta niin paljon, että vastaan, että ei tietenkään.

Jos nyt mutkan kautta tullaan tällaisiin lakiehdotuksiin, niin joidenkin mielestähän tämmöinen on osa ongelmaa ja kulttuurimarxismia sekä muita kommunistien juonia, mikä altistaa yhteiskunnan vaikkapa islamille, mutta minun mielestäni mahdollisimman vapaa yhteiskunta suojaa parhaiten islamilta. Vapaa kulttuuri nimittäin ohjaa ja muokkaa ihmisten ajatuksia vastakkaiseen suuntaan kuin islam, mitä tietenkin tekee islamin syleilystä jo lähtökohtaisesti vaikeampaa. Ei näistä synny sitä kuuluisaa tyhjiötä. Näissä viedään koko lokerikko pois, ei ole mitään täytettävää. Ongelma tulee vain siitä, jos sallitaan suvaitsemattomuutta, eikä hyväksytä asiaa esim. maahanmuuttopolitiikassa yhtenä ohjaavana tekijänä. Ei pidä olla suvaitsevainen suvaitsemattomuutta kohtaan, koska se on aika varma tie itsetuhoon.

[elven archer]

Normaalijärjellä varustetulla kansalaisella ei ole tarvetta häväistä minkään maan lippua tai uskonnollista kirjaa. Poikkeavien pölvästien takia ei tarvitse muuttaa lakia, tai sitten voin sytyttää mökkisaunan kiukaan koraanin tai Raamatun sivuilla.

Minun mielestäni on paljonkin syitä. Ensinnäkin uskonnolliset kirjat sisältävät pahimmillaan tekstiä, josta Hitlerkin olisi kateellinen. Ei ole pahaksi ilmaista mieltä sellaista vastaan. Jos kirjan polttaminen tuntuu tehokkaalta ja käytännölliseltä keinolta johonkin tilanteeseen, niin ei kun vain 451 celsiusta peliin, kun fahrenheit ei riitä.

Toinen asia liittyy enemmän ihmisiin kuin itse symboliin. Osa ihmisistä sairastaa vakavaa sananvapausallergiaa, mihin tuollaiset mielenilmaisut ovat parasta siedätyshoitoa. Eka kerta voi järkyttää. Toinenkin vielä. Mutta entäpä 100? Tai tuhat? Väitän, että on olemassa sellainen luku kuvastamaan poltettujen Koraanien määrää, että siihen ei enää jakseta reagoida. Ajatellaan vaikka viimeisten vuosikymmenten populaarikulttuuria länsimaissa. Asiat, jotka saivat ihmisten silmät palamaan vihasta, ovat nyt ihan arkipäivää: jumalanpilkka, pornografia, rock'n'roll jne. Tämä muutos on tapahtunut siksi, että vähän kerrassaan ihmiset tottuivat ja vähän kerrassaan heidän ajattelunsa perusteet siirtyivät. Ei näin varmaankaan olisi tapahtunut, jos kukaan ei olisi koskaan haastanut tabuja.

[l'uomo normale]

Joku vuosi sitten itsenäisyyspäivän mielenosoituksen yhteydessä joku anarko poltti Suomen lipun. Poliisi ei vienyt asiaa eteenpäin, koska kyseisen lipun mittasuhteet ja värit heittivät. Eduskunnassakin asiasta kyseltiin mutta juttu jäi silleen. Jiri Keronen arvosteli blogissaan poliisin ratkaisua: lakia pitäisi noudattaa, vaikka Keronen itse oli lipun häpäisemisen dekriminalisoinnin kannalla. Näin se muuttuu ensin käytäntö ja sitten ehkä itse lakikin myöhemmin.

Itse en lapsena kesäleireillä ymmärtänyt lippulaulua ja lipunnostoseremoniaa, ehkä nyt alan ymmärtää. Suomessa on lipun kunniotus mielestäni ollut eurooppalaisittain aika vahvaa esimerkiksi Italiaan verrattuna. Ison Suomen lipun heittäminen roskapönttöön riitti aikanaan Hesarin juttuun ja poliisin tutkintaan lipun häpäisystä.

[sr]

Nyt on ajauduttu jo niin kauas lipun polttamisesta, että tämä on viimeinen postaukseni tähän rönsyyn.

Teknologisesta ja lääketieteellisestä kehitykestä johtuen elämme materiaalisesti parempaa ja terveempää elämää. Tässä mielessä asiat ovat parantuneet huimasti. Mutta hengen elämä on erittäin köyhää. Ihmiset kärsivät tarkoituksettomuudesta ja elävät pintaliitoa, josta puuttuu syvätasoja. Onnettomat ihmiset eivät edes tiedä miten tulla onnellisiksi. Sekoittavat sen pelkkään tyytyväisyyteen tai nautintoon. Karut olosuhteet pitävät ihmisen kiinni realiteeteissa ja tekevät elämästä tarkoituksenmukaista. Varmaan tästä syystä kehitysmaalaiset listautuvat testissä kuin testissä onnellisemmiksi kuin länsimaalaiset.

Tarkalleen mihin testeihin nyt viittaat? Tässä linkki world happiness reporttiin, jossa kärkeä pitää Pohjoismaat ja muutama muu samantyyppinen maa ja mitä alemmas listalla mennään, sitä köyhempiä ja "kehitysmaalaisempia" maat ovat. Tietenkin itse onnellisuuden määrittely on vaikea kysymys, eikä ole mitenkään itsestäänselvää, että miten edes eri ihmisten onnellisuuksia voi vertailla.

Sitten totean jotain näistä sukupuolten tarpeista ja tehtävistä. Se mitä ihmiset (esim naiset) haluavat on useasti seurausta sosiaalisesta paineesta. Naiset haluavat nykyään työelämään, koska työelämään kuluu haluta, koska ihmisen kuuluu olla itsenäinen agentti yhteiskunnassa, on häpeällistä olla miehen elätettävänä, kaveritkin menevät työelämään, kotiäitejä pidetään epäitsenäisinä reppanoina, jotka suostuvat hellan ja nyrkin väliin..... Tällaisessa ilmapiirissä trendi ei ole mysteeri.

Etkö tässä nyt siis tarkoitakin sitä, että me emme eläkään ääriliberalismissa, vaan esim. "menestys työelämässä" on pyhä asia ja tästä sosiaalisesta muotista poikkeamista halveksutaan?

Miten tuo nyt mainitsemasi sosiaalinen paine siis eroaa mitenkään niistä asioista, joita sinä olet määrittelemässä pyhäksi ja miksei sitä tulisi ihan samalla tavoin palvoa kuin niitä sinun pyhänä pitämiä asioita? Näin siis jos lähtökohtana on se, että pyhien asioiden "hyvyys" otetaan annettuna eikä sitä tarvitse mitenkään perustella, vaan riittää, että ihmiset nyt vaan pitää sitä pyhänä.

Lisäksi huomautan, että se, mitä ihminen haluaa, ei useinkaan ole ihmiselle hyväksi. Suomalaisen hyvinvoinnin yksi kulmakivi on omien halujen hillintä -- tästä ollaan kovasti tingitty viime vuosikymmeninä, osittain johtuen hyvinvointivaltio-mallista, joka ei ole kestävällä pohjalla, koska arvot rapautuvat sen alta.

Mitkä arvot rapautuvat? Hyvinvoinnin kulmakivi on kapitalistinen markkinatalous, joka saa ihmiset ahkeroimaan täyttääkseen ne halunsa. Jollain asketismilla, eli halujen tukahduttamisella niiden täyttämisen pyrkimisen sijaan, ei ikimaailmassa olisi saavutettu nykyistä hyvinvoinnin tasoa. Innovointia ajaa eteenpäin se, että ihmisten haluja halutaan tyydyttää entistä enemmän.

Miehen tule olla kapteeni, koska perheen johtaminen on osa miehen syvintä olemusta. En usko, että kukaan itseään kunnioittava nainen edes kelpuuttaisi miestä, josta ei ole perheen kapteeniksi. Kuka mitään matruusia sinne kaipaa, jos kapteenin voi saada?

Ihme seksismiä. Millä ihmeen perusteella perheen johtaminen on "miehen syvintä olemusta" (mitä ihmettä tämä sitten tarkoittaakin)?

Ja mitä tuohon viimeiseen lauseeseesi tulee, niin jos vain kapteenit niitä perheitä perustavat ja naiset vielä haluavat olla kapteenien alaisuudessa, niin en ymmärrä, miksi sitten edes peräänkuulutat sitä, että pitäisi siirtyä miesvetoisiin perheisiin? Sinun itsesi mukaanhan perheet jo ovat sellaisia.

Minulla itselläni ei ole mitään sitä vastaan, miten perheet päätöksentekonsa hoitavat, kunhan se ei tapahdu kumpaakaan osapuolta pakottamalla. Jos sekä mies että nainen haluaa, että mies on kapteeni, niin sen kun. Jos eivät halua, niin miksi nämäkin perheet pitäisi pakottaa siihen malliin?

[Lalli IsoTalo]

Kapean sananvapaustulkintani mukaan sanattomien, symbolisten tekojen puolustaminen sananvapaudella on tarkoituksellista semanttista sotkemista. Se on sananvapauden laventamista alueelle ionne se ei kuulu.

Teot eivät ole sanoja, eivätkä sanat tekoja. Rikolliset eivät ole uhreja. Sota ei ole rauhaa.

Symbolisille teoille pitäisi olla oma, sanallisesta ilmaisusta erillinen lainsäädäntönsä. Sananvapaus olisi selkeämpi käsite ja paremmassa turvassa, jos sen alle ei sotkettaisi ei-sanallista ilmaisua.


(http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2012/09/15/article-2203291-1502B1D4000005DC-573_964x708.jpg)

[Lalli IsoTalo]

Islamistit demonstroivat vihaansa länsimaita, länsimaista vapautta ja sananvapautta kohtaan mm. polttamalla lippuja. Loogisen tilttiin juuttuneet islamin länsimaiset nuoleskelijat taas puolustelevat sananvapaudella näitä yrityksiä tuhota sananvapaus. Lutkuttajat haluavat tuhota sananvapauden sananvapauden nimissä.

(https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/7x/yxn/0jqc/350238/1300891150.jpg)

[Nuivinator]

Mitä hautakiviin tulee, niin ne ovat tietysti jonkun (tyypillisesti perikunnan) omaisuutta, ja perikunnalla on tietysti oikeus kieltää kaatamasta niitä - niinkuin usein kieltävätkin. Samoin hautapaikan omistaa joku (tyypillisesti seurakunta) ja sillä on toki oikeus kieltää kaivaminen omilla maillaan. Niinkuin yleensä kieltääkin.

Luulisin että kyse on päällekkäisen lainsäädännön karsimisesta. Samaa asiaa on tarpeetonta kieltää monella eri pykälällä yhtä aikaa.

Iltasanomien mukaan rikoslaista haluttaisiin pois mm. hautarauhan rikkominen. Pitipähän katsoa Finlexistä mitä kaikkea siihen sisältyy:

12 § (24.7.1998/563)
Hautarauhan rikkominen

Joka

1) luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan,

2) käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla tai

3) turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä,

on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Toisin sanoen, hautarauhan rikkomispykälän poistamisen jälkeen Pohjois-Karjalan vihreät nuoret ja opiskelijat saisivat vapaasti harjoittaa nekrofagiaa ja nekrofiliaa.

[Tykkimies Pönni]

Mitä hautakiviin tulee, niin ne ovat tietysti jonkun (tyypillisesti perikunnan) omaisuutta, ja perikunnalla on tietysti oikeus kieltää kaatamasta niitä - niinkuin usein kieltävätkin. Samoin hautapaikan omistaa joku (tyypillisesti seurakunta) ja sillä on toki oikeus kieltää kaivaminen omilla maillaan. Niinkuin yleensä kieltääkin.

Luulisin että kyse on päällekkäisen lainsäädännön karsimisesta. Samaa asiaa on tarpeetonta kieltää monella eri pykälällä yhtä aikaa.

Kumpi olisi viisaampaa, se että jokaisen hautakiven kaataminen ja hautapaikan kaivaminen kielletään erikseen jollain virallisella pumaskalla, vai että antaa jo valmiina olevan lain kieltää ne?

Vähän kuin, että ihmisen fyysinen koskemattomuus poistettaisiin laista, ja jokainen erikseen tekisi viralliset paperit omasta fyysisestä koskemattomuudestaan.

[Elcric12]

Mitä hautakiviin tulee, niin ne ovat tietysti jonkun (tyypillisesti perikunnan) omaisuutta, ja perikunnalla on tietysti oikeus kieltää kaatamasta niitä - niinkuin usein kieltävätkin. Samoin hautapaikan omistaa joku (tyypillisesti seurakunta) ja sillä on toki oikeus kieltää kaivaminen omilla maillaan. Niinkuin yleensä kieltääkin.

Luulisin että kyse on päällekkäisen lainsäädännön karsimisesta. Samaa asiaa on tarpeetonta kieltää monella eri pykälällä yhtä aikaa.

Kumpi on järkevämpää, se että jokaisen hautakiven kaataminen ja hautapaikan kaivaminen kielletään erikseen jollain virallisella pumaskalla, vai että antaa jo valmiina olevan lain kieltää ne?

Vähän kuin että, ihmisen fyysinen koskemattomuus poistettaisiin laista, ja jokainen erikseen tekisi viralliset paperit omasta fyysisestä koskemattomuudestaan.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L35P1