Teemu Mäen professuuri

[JT]

Omaa lastani en päästäisi Mäen oppiin, koska katsoisin sen sekä ajan että rahan haaskaamiseksi.

Jos tyttäresi tulisi ilmoittamaan, että lähtee opiskelemaan tuonne Mäen kouluun, niin mitä ihan konkreettisesti hänelle sanoisit, ja onko sinulla mielestäsi oikeus kieltää täysi-ikäistä ihmistä valitsemasta opinahjoaan?

Ei ole halua tai oikeutta kieltää mitään, mutta tyttäreni tietäisi itsekin saavansa paljon paremmat eväät taidemaailmaan vaikka kotiopetuksessa. Täysi-ikäisenä hänen tuskin tarvitsisi mennä sen takia koulunpenkille. Kannattaa muistaa että kovimmat suomalaiset nykytaiteilijat, eli nykykansantaiteilijat, eivät ole käyneet taidekouluja päivääkään. Googlatkaa vaikka Veijo Rönkkönen ja Tyyne Esko. Jälkimmäisestä oli puolen sivun juttu New York Timesissa jo vuosia ennen kuin Eija-Liisa Ahtilasta puhuttiin rapakon takana mitään. Esko on kokkolalainen eläkkeellä oleva siivooja, joka ei ole sairauden takia voinut maalata mitään pitkään aikaan. Se on rajua rotestitaidetta - rajumpaa kuin Mäki potenssiin viisi.

[Leikkimielinen pihapeli]

Ei ole halua tai oikeutta kieltää mitään, mutta tyttäreni tietäisi itsekin saavansa paljon paremmat eväät taidemaailmaan vaikka kotiopetuksessa.

Mitäs, jos hän ihastuisi palavasti johonkin taidekoulun opettajaan, joka on hankkinut maineensa koiranpanemisvideoilla ja viiltelemällä itseään Hennessy Paradis -pullon sirpaleilla (minkä tempun hän suoritti protestina ökyalkoholia vastaan) rintaan. Sitten tyttäresi toisi tuoreen poikaystävänsä näytille. Millainen olisi vastaanotto, ja mitä purtavaa tarjoaisit vävyehdokkaalle?

[JT]

Ei ole halua tai oikeutta kieltää mitään, mutta tyttäreni tietäisi itsekin saavansa paljon paremmat eväät taidemaailmaan vaikka kotiopetuksessa.

Mitäs, jos hän ihastuisi palavasti johonkin taidekoulun opettajaan, joka on hankkinut maineensa koiranpanemisvideoilla ja viiltelemällä itseään Hennessy Paradis -pullon sirpaleilla (minkä tempun hän suoritti protestina ökyalkoholia vastaan) rintaan. Sitten tyttäresi toisi tuoreen poikaystävänsä näytille. Millainen olisi vastaanotto, ja mitä purtavaa tarjoaisit vävyehdokkaalle?

Tarjoaisin LSDtä ja taluttaisin sen jälkeen paikalliseen lähiöbaariin jatkoille.

[Pekka walden]

Minusta Teemu Mäki tekisi kaikille palveluksen hirttäytymällä mahdollisimman nopeasti.

[metsämies]

Teemu Mäki on taas näitä tyypillisiä valkokaulussosialisteja, muut saavat hiki hatussa tehdä töitä että hän saa runkata kissanraatojen päälle ja nostella valtion rahoja. Perkele että pitäis tuollaisille antaa selkäsauna ja pistää oikeisiin töihin.

[Juki]

Teemu Mäki on taas näitä tyypillisiä valkokaulussosialisteja, muut saavat hiki hatussa tehdä töitä että hän saa runkata kissanraatojen päälle ja nostella valtion rahoja. Perkele että pitäis tuollaisille antaa selkäsauna ja pistää oikeisiin töihin.

Niin, Mäellehän maksettiin juuri tuosta ko. tapauksessa. Mällin lentämisen jälkeen Walde oli nurkan takana setelitukko kourassa, jonka Mäki, valkokaulusta oikaistuaan, otti kommunistin kouriinsa.

Aivan pistämätöntä.

[myötäjuoksija]

Kun nyt kerran taiteesta ja sen rahoituksesta puhutaan, niin nostetaanpa esille vertailtavaksi toinenkin Mäki, eli Reijo Mäki. Muistaakseni joskus luin haastattelun, jossa tämä suoraan totesi saaneensa apurahojen sijaan (toisin kuin punikimmat kollegansa) lähinnä hampaitten kiristelyä dekkaripiireiltä, juurikin johtuen mielipiteittensä tavattomasta epäkorrektiudesta.

Kun näitä kahta Mäkeä verrataan, on Reijo ehdottomasti Teemua tunnetumpi ja Reijon julkisuuden ollessa lähes yksinomaan positiivista, on Teemun julkisuus lähes yksinomaan negatiivista. Illman veronmaksajien rahoja Teemulla ei olisi mitään, ei uraa, ei omaisuutta, ei yhtään mitään. Reijo sen sijaan elättää itsensä hyvin taiteellaan. Ja jos joku jotain nipottaa Reijon dekkareiden taiteellisesta tasosta, kehottaisin häntä valitsemaan, ottaisiko mielummin iltalukemistoksi Reijoa vai Teemua. Itse sanoisin, että erilaisilla etovuuksilla riekkuen rikastettu kommariklisejauhanta on taiteellisestikin jo kovin, kovin passé.

Jos joku epäilee kansan ja mesenaattien kykyä ohjata taiteen kehittymistä (miksi? Ideologisin perustein? Kuulisin mielelläni lisää...) niin katsaus historiaan olisi ehkä paikallaan. Miten renessanssitaiteilijat saivat elantonsa? Tilaustöitä tekemällä. Valtio/kirkko/ylimys/pankkiiri määräsi aiheen, ja taiteilija suti minkä taitoi. Mikäli teos kovasti miellytti tilaajaa, saattoi taiteilija saada nostetta nimelleen. Mikäli taiteilija taas yltyi liian taiteelliseksi (sanan nykyisessä merkityksessä) saattoi hän joutua korvaamaan mokoman seinänsuttaus-vandalismin. Mites nykyään? Teos ostetaan 20000 markalla Kiasmaan ja laitetaan lukkojen taa?

Sama koski säveltäjiä, kirjailijoita ja kaikkea muutakin taidetta takavuosisatoina. Niin kauan, kun taideteoksen arvosteli tilaaja (=epätaiteellinen taho) eikä sisäänpäinlämpeävä taiteilijayhteisö ammattikriitikoineen, pysyi taiteen taso varsin korkeana. Siinä vaiheessa, kun taiteilijat kuvittelivat ymmärtävänsä taiteen ihanteista jollain tavalla rahvasta enemmän, irtosi taide tosielämästä ja kansasta muuttuen ihmisistä vieraantuneeksi yhteiskunnan elätiksi. Jos taiteilijat tekevät teoksiaan vain toisille taiteilijoille ja ammattikriitikoille, niin ei kai ihmekään, että lopputulos on jokseenkin kieroutunutta?

[far angst]

Jihuu...En tiedä, kuinka yksinkertaisesti vastaus pitää muotoilla ja kuinka rautalangasta sen selitys pitää vielä vääntää, mutta niin kauan kun ko. asia kustannetaan verorahoista (kuten kaikki muukin sen arvoiseksi katsottava), me maksamme, vaikka emme haluaisi. Jos kysyt sitä, miksi taideala on yleisen rahoituksen piirissä, se on poliittinen valinta. Siksi.

On sitten eri juttu, miksi järjestelmä on tälla hetkellä tällainen, mutta siitä ei kannata keskustella, jos ei osaa tai halua määritellä edes alustavasti käsittelemäänsä asiaa, vaan laittaa sen muiden asiaksi.

Itsehän noita määrittelyjä koko ajan pyysit, ihan netin kaikkein jankkaavimpien perinteiden mukaan.  Vastasit kysymyksellä ja  pyysit määritelmiä vastausten sijasta.  Annoin sinulle tilaisuuden valita haluamasi määrittely, jotta voisit helpommin vastata.  Et sitten kuitenkaan itse määritellyt, mutta minun olisi pitänyt määritellä?  Kahohan poekoo!

Vastaan kuitenkin sinulle käyttäen omaa metodiasi:  määrittele "yksinkertaisesti", "selitys", "arvoiseksi katsottava" ja "määritellä" ennenkuin voin vastata.

Melkein jo odotan.

[IDA]

Palaan nyt vielä tähän, koska keskustelu jauhaa Teemu Mäestä henkilönä ja taiteilijana, enkä itse saa loistaviin ajatuksiini mitään palautetta

Taiteen professuurien pitäisi olla jollain tavoin kansalliseen taiteeseen sidottuja, koska koko taideteollinen laitos on kansallinen laitos. Globaaleilla, vapailla markkinoilla suomalainen taide olisi täsmälleen sitä miten 5 miljoonaa pystyisi vastustamaan 5 miljardia idioottimaista Britney Spearsia. Siksi on oleellista, että Suomessa on taidelaitoksia ja taideprofessuureja, jotka keskittyvät suomalaisen taiteen tuottamiseen, sen esiintuomiseen ja sen puolustamiseen. Suomalainen taide taas on suomalaista taidetta vain suhteessa suomalaiseen historiaan ja siksi olisi erittäin tärkeää, että professuurin haltijalla olisi sekä mahdollisimman hyvä tekninen hallinta alastaan, että mahdollisimman hyvä historiallinen tuntemus siitä.

Eri asia sitten, jos ylipistot Suomessa muutetaan yksityisiksi, mutta sitä tuskin kukaan oikeasti haluaa.

[Juki]

Palaan nyt vielä tähän, koska keskustelu jauhaa Teemu Mäestä henkilönä ja taiteilijana, enkä itse saa loistaviin ajatuksiini mitään palautetta

Taiteen professuurien pitäisi olla jollain tavoin kansalliseen taiteeseen sidottuja, koska koko taideteollinen laitos on kansallinen laitos. Globaaleilla, vapailla markkinoilla suomalainen taide olisi täsmälleen sitä miten 5 miljoonaa pystyisi vastustamaan 5 miljardia idioottimaista Britney Spearsia. Siksi on oleellista, että Suomessa on taidelaitoksia ja taideprofessuureja, jotka keskittyvät suomalaisen taiteen tuottamiseen, sen esiintuomiseen ja sen puolustamiseen. Suomalainen taide taas on suomalaista taidetta vain suhteessa suomalaiseen historiaan ja siksi olisi erittäin tärkeää, että professuurin haltijalla olisi sekä mahdollisimman hyvä tekninen hallinta alastaan, että mahdollisimman hyvä historiallinen tuntemus siitä.

Eri asia sitten, jos ylipistot Suomessa muutetaan yksityisiksi, mutta sitä tuskin kukaan oikeasti haluaa.

Totta. Tässäkin () on vaan se ongelma, että suomalaisuus on lempitermejä käyttääksemme konstruktio. Erityisesti se oli sitä snelmann-runebergilaisellä 1800-luvulla, mikä näkyy oslataan jopa musiikkimaussamme. Ainakin väitteen ja olikos se nyt etnomusikologian väitöksenkin mukaan meidän piti erottaa oma kansanmusiikkimme ruotsalaisesta, ilioiseksi tulkitusta musiikista, ja siksipä, kun kansanmusiikkia kirjattiin aikoinaan ylös, nuotinnoksista tietoisesti jätettiin duurirallit pois, mikä on sitten vaikuttanut ajan saatossa siihen, että puhumme suomalaisesta musiikkimausta mollivoittoisena, "slaavilaisena melankoliana". Piru kun noita tietää, mitä kaikkea suomalaisuus kätkee lopulta alleen.

[Timo Hellman]

.

Eri asia sitten, jos ylipistot Suomessa muutetaan yksityisiksi, mutta sitä tuskin kukaan oikeasti haluaa.

Metsämies saattaisi haluta. Eiku ai niin, se oli kommunisti.

[justiina1]

Palaan nyt vielä tähän, koska keskustelu jauhaa Teemu Mäestä henkilönä ja taiteilijana, enkä itse saa loistaviin ajatuksiini mitään palautetta

Taiteen professuurien pitäisi olla jollain tavoin kansalliseen taiteeseen sidottuja, koska koko taideteollinen laitos on kansallinen laitos. Globaaleilla, vapailla markkinoilla suomalainen taide olisi täsmälleen sitä miten 5 miljoonaa pystyisi vastustamaan 5 miljardia idioottimaista Britney Spearsia. Siksi on oleellista, että Suomessa on taidelaitoksia ja taideprofessuureja, jotka keskittyvät suomalaisen taiteen tuottamiseen, sen esiintuomiseen ja sen puolustamiseen. Suomalainen taide taas on suomalaista taidetta vain suhteessa suomalaiseen historiaan ja siksi olisi erittäin tärkeää, että professuurin haltijalla olisi sekä mahdollisimman hyvä tekninen hallinta alastaan, että mahdollisimman hyvä historiallinen tuntemus siitä.

Eri asia sitten, jos ylipistot Suomessa muutetaan yksityisiksi, mutta sitä tuskin kukaan oikeasti haluaa.

Niin ja mitä on sitten "suomalainen" taide? Taide kun on siinä mielessä mielenkiintoista, että se ei noudata kansallisuusrajoja, vaan noukkii niitä vaikutteita sekä läheltä että kaukaa.

[Mika]

Ja jos joku jotain nipottaa Reijon dekkareiden taiteellisesta tasosta, kehottaisin häntä valitsemaan, ottaisiko mielummin iltalukemistoksi Reijoa vai Teemua.

Dekkarikirjailijat tuskin edes mieltävät itseään taiteilijoiksi. Dekkarit ovat viihdekirjallisuutta, ja hyvä viihdekirjallisuus myy.  Se on tietysti katkera paikka niille "taiteilijoille", joiden teoksia kukaan ei ole halukas ostamaan.

[Juki]

Ja jos joku jotain nipottaa Reijon dekkareiden taiteellisesta tasosta, kehottaisin häntä valitsemaan, ottaisiko mielummin iltalukemistoksi Reijoa vai Teemua.

Dekkarikirjailijat tuskin edes mieltävät itseään taiteilijoiksi. Dekkarit ovat viihdekirjallisuutta, ja hyvä viihdekirjallisuus myy.  Se on tietysti katkera paikka niille "taiteilijoille", joiden teoksia kukaan ei ole halukas ostamaan.

Tuo "katkera paikka" on yleensä defenssi niiltä kirjailijoilta (kuten Juha vuoriselta), jotka eivät ole itse päässeet taidepiireihin. Ei sen puoleen, että niissä mitään hienoa olisi. Mutta vuoristen ajattelu pohjautuu siihen olettamukseen, että kaikki taiteilijat haluavat myydä paljon ja taiteen arvo jotenkin mittaroidaan tällä myynnillä. Samalla logiikalla mcdonaldsin hampurilaiset ovat sitten varmaan maailman parasta ruokaa, ja se on katkera paikka niille ravintoloille, jotka eivät omaksu mcdonalds-ideologiaa omakseen, vaan yrittävät tarjota jotakin muuta, jotakin omaa.

[Timo Hellman]

Mutta vuoristen ajattelu pohjautuu siihen olettamukseen, että kaikki taiteilijat haluavat myydä paljon ja taiteen arvo jotenkin mittaroidaan tällä myynnillä. Samalla logiikalla mcdonaldsin hampurilaiset ovat sitten varmaan maailman parasta ruokaa, ja se on katkera paikka niille ravintoloille, jotka eivät omaksu mcdonalds-ideologiaa omakseen, vaan yrittävät tarjota jotakin muuta, jotakin omaa.

Sinulla on tuossa minusta ajatusvirhe.

Minusta Vuorinen on ollut oikeutetusti katkera siitä, että ei pääse Kirjailijaliiton jäseneksi joka siis ei ole mikään ammattiyhdistys vaan elitistinen klubi.

Kuka vakavasti otettava taiteilija ei haluaisi tulla toimeen teoksillaan?

Ihmiset käyvät Mäkkärissä. Ihmiset lukevat J. K. Rowlingia ja Stephen Kingiä. Varsinkin Kingin menestys bestseller-listoilla on minun empiriani mukaan hyvinkin katkera paikka niille kuiville elitisteille jotka sylkevät norsunluutornista "rahvaan" niskaan.
Ilmiö on täsmälleen sama kuin niillä kiljupunkkareilla jotka alkavat viskoa bändin päälle paskaa ja sössöttää itsensä myymisestä ja kaupallisuudesta heti kun se myy levyjä niin että sillä pärjää.

Minusta King on hyvä kirjailija joka kirjoittaa selkeästi ja nautittavasti.  (nyt joku hintelä taide-elitisti alkaa hampaattomalla suullaan mussuttaa että Hellman pitää selkeydestä koska on puoliksi lukutaidoton. Olen valmis kusemaan tällaisia olmeja nurin 13 tusinaan)

[Juki]

Mutta vuoristen ajattelu pohjautuu siihen olettamukseen, että kaikki taiteilijat haluavat myydä paljon ja taiteen arvo jotenkin mittaroidaan tällä myynnillä. Samalla logiikalla mcdonaldsin hampurilaiset ovat sitten varmaan maailman parasta ruokaa, ja se on katkera paikka niille ravintoloille, jotka eivät omaksu mcdonalds-ideologiaa omakseen, vaan yrittävät tarjota jotakin muuta, jotakin omaa.

Sinulla on tuossa minusta ajatusvirhe.

Minusta Vuorinen on ollut oikeutetusti katkera siitä, että ei pääse Kirjailijaliiton jäseneksi joka siis ei ole mikään ammattiyhdistys vaan elitistinen klubi.

Kuka vakavasti otettava taiteilija ei haluaisi tulla toimeen teoksillaan?

Ihmiset käyvät Mäkkärissä. Ihmiset lukevat J. K. Rowlingia ja Stephen Kingiä. Varsinkin Kingin menestys bestseller-listoilla on minun empiriani mukaan hyvinkin katkera paikka niille kuiville elitisteille jotka sylkevät norsunluutornista "rahvaan" niskaan.
Ilmiö on täsmälleen sama kuin niillä kiljupunkkareilla jotka alkavat viskoa bändin päälle paskaa ja sössöttää itsensä myymisestä ja kaupallisuudesta heti kun se myy levyjä niin että sillä pärjää.

Minusta King on hyvä kirjailija joka kirjoittaa selkeästi ja nautittavasti.  (nyt joku hintelä taide-elitisti alkaa hampaattomalla suullaan mussuttaa että Hellman pitää selkeydestä koska on puoliksi lukutaidoton. Olen valmis kusemaan tällaisia olmeja nurin 13 tusinaan)

Mikä se ajatusvirhe on? Vuorisen katkeruudesta en tiedä. Sen sijaan Vuorisen mukaan juuri nämä elitistit ovat katkeria, ja vuoristen kova myynti on heille "katkera paikka". Saahan kirjoja toki myydä, ei niistä (välttämättä) huonoa tee, muttei automaattisesti mitään hyvääkään tai ainakaan pysyvää arvoltaan. Dan Brownin davinceilyjä ei muista kymmenen vuoden päästä kukaan, sillä vastaavia tapauksia on ollut ennenkin eikä niitäkään juuri kukaan muista. Myynti ei voi olla siis mikään kriteeri asialle. Tai lievennettäköön: myynti ei yksinomaan voi olla mikään mittari minkään asian hyvyydelle. No, jos teoksen nimi No, velli, siitä voi päätellä jotakin. Onhan se varmasti hauskaa kaksi sekuntia mutta entäs sen jälkeen...



Meillä oli presidentin vaalit joitakin vuosia sitten. Kansa pääsi valitsemaan. Tämän valinnan seurauksia kärvistellään tälläkin blogilla, mutta olisi hölmöä sanoa, että haloskamainen arvojohtajuus olisi "katkera paikka" - tavjan toilailut on vaan typeryyttä ja sen ääneen sanominen ei tee kenestäkään ensisijaisesti katkeraa.

Kingi on ihan ok omassa sarjassaan. Olisi huomattavasti parempi, jos osaisi tiivistää sanottavaansa, mutta joku tykkää Kingistä, joku taas Princestä, niinhän se menee...

[JT]

Palaan nyt vielä tähän, koska keskustelu jauhaa Teemu Mäestä henkilönä ja taiteilijana, enkä itse saa loistaviin ajatuksiini mitään palautetta

Taiteen professuurien pitäisi olla jollain tavoin kansalliseen taiteeseen sidottuja, koska koko taideteollinen laitos on kansallinen laitos. Globaaleilla, vapailla markkinoilla suomalainen taide olisi täsmälleen sitä miten 5 miljoonaa pystyisi vastustamaan 5 miljardia idioottimaista Britney Spearsia. Siksi on oleellista, että Suomessa on taidelaitoksia ja taideprofessuureja, jotka keskittyvät suomalaisen taiteen tuottamiseen, sen esiintuomiseen ja sen puolustamiseen. Suomalainen taide taas on suomalaista taidetta vain suhteessa suomalaiseen historiaan ja siksi olisi erittäin tärkeää, että professuurin haltijalla olisi sekä mahdollisimman hyvä tekninen hallinta alastaan, että mahdollisimman hyvä historiallinen tuntemus siitä.

Eri asia sitten, jos ylipistot Suomessa muutetaan yksityisiksi, mutta sitä tuskin kukaan oikeasti haluaa.

Niin ja mitä on sitten "suomalainen" taide? Taide kun on siinä mielessä mielenkiintoista, että se ei noudata kansallisuusrajoja, vaan noukkii niitä vaikutteita sekä läheltä että kaukaa.

Esimerkiksi suomalainen nykykansantaide on hyvinkin "suomalaista" ja siksi erittäin kiinnostavaa kansainvälisesti. Nykykansantaiteen arvostus on viimein Suomessakin kovassa nousussa. Hienoa siinä on sekin, ettei kukaan ole voinut sanella tai vaikuttaa taiteilijaan, joka harvoin edes pitää itseään taiteilijana. Se on 100% suomalaista ja siksi umpihullua. Jopa umpinuivaa.

[far angst]

Näköjään nykyisestä kielenkäytöstä on kokonaan jäänyt pois termi "nälkätaiteilija".  Termi onkin sellaiselta ajalta, jolloin joko piti osata tehdä jotain myytäväksi kelpaavaa tai nähdä nälkää.

Toisaalta koko kulttuurin ja taiteen voisi epädramatisoida, mutta tähän ei vielä taida yhteiskunta vielä olla riittävän aikuiseksi kasvanut.

[Leikkimielinen pihapeli]

Ihmiset käyvät Mäkkärissä. Ihmiset lukevat J. K. Rowlingia ja Stephen Kingiä. Varsinkin Kingin menestys bestseller-listoilla on minun empiriani mukaan hyvinkin katkera paikka niille kuiville elitisteille jotka sylkevät norsunluutornista "rahvaan" niskaan....

Minusta King on hyvä kirjailija joka kirjoittaa selkeästi ja nautittavasti.  (nyt joku hintelä taide-elitisti alkaa hampaattomalla suullaan mussuttaa että Hellman pitää selkeydestä koska on puoliksi lukutaidoton. Olen valmis kusemaan tällaisia olmeja nurin 13 tusinaan)

Uppoaako Kalle Päätalon tuotanto?

Ilmiö on täsmälleen sama kuin niillä kiljupunkkareilla jotka alkavat viskoa bändin päälle paskaa ja sössöttää itsensä myymisestä ja kaupallisuudesta heti kun se myy levyjä niin että sillä pärjää.

Musiikin sarallahan käsittääkseni tapahtuu ihan oikeasti tätä, että ensin digataan jotain bändiä, mutta aletaan dissata sitä suosion noustessa. Noinkohan kirjallisuuden saralla tapahtuu oikeasti tätä samaa, että esim. ensin hehkutettaisiin jotain Juha Vuorista kikkeli kovana, ja sitten myyntilukujen noustessa alettaisiinkin haukkua miestä.

[Timo Hellman]

Ihmiset käyvät Mäkkärissä. Ihmiset lukevat J. K. Rowlingia ja Stephen Kingiä. Varsinkin Kingin menestys bestseller-listoilla on minun empiriani mukaan hyvinkin katkera paikka niille kuiville elitisteille jotka sylkevät norsunluutornista "rahvaan" niskaan....

Minusta King on hyvä kirjailija joka kirjoittaa selkeästi ja nautittavasti.  (nyt joku hintelä taide-elitisti alkaa hampaattomalla suullaan mussuttaa että Hellman pitää selkeydestä koska on puoliksi lukutaidoton. Olen valmis kusemaan tällaisia olmeja nurin 13 tusinaan)

Uppoaako Kalle Päätalon tuotanto?

Olin aikoinani kova fani. Mestarin eväät löytyy kirjahyllystäni ja olen käynyt Kallioniemessä.
Arto Paasilinnasta kasvoin kyllä ulos, nykyään äijä lähinnä muumittaa edesottamuksineen. Kehtaa kuusinollaisilla vuosituloilla vielä apurahaakin pyytää.

[IDA]

Niin ja mitä on sitten "suomalainen" taide? Taide kun on siinä mielessä mielenkiintoista, että se ei noudata kansallisuusrajoja, vaan noukkii niitä vaikutteita sekä läheltä että kaukaa.

Taideteollisen professorinviran näkökulmasta kysymyksen pitäisi olla hämmästyttävän helppo: suomalaista taidetta on jo tehty suomalainen taide. Professorilla ei pitäisi olla mitään asiaa määritellä taidetta uudestaan. Se on taiteilijoiden tehtävä töidensä kautta.

Ja joka tapauksessa jos tuo professuuri perustuu kysymysten "mitä on taide?", "mitä on suomalaisuus?", "mikä onkaan ihminen itse?" jne...ympärille sen voisi vallan hyvin lopettaa ja palkata sillä rahalla kuvaamataidon opettajia.

[IDA]

Totta. Tässäkin () on vaan se ongelma, että suomalaisuus on lempitermejä käyttääksemme konstruktio. Erityisesti se oli sitä snelmann-runebergilaisellä 1800-luvulla, mikä näkyy oslataan jopa musiikkimaussamme.

Ei se on konstruktio, mutta vaikka olisikin, niin taideteollisen professuurin ideana ei voi olla sen purkaminen vaan konservoiminen ja kehittäminen rakennetulta pohjalta.

Ainakin väitteen ja olikos se nyt etnomusikologian väitöksenkin mukaan meidän piti erottaa oma kansanmusiikkimme ruotsalaisesta, ilioiseksi tulkitusta musiikista, ja siksipä, kun kansanmusiikkia kirjattiin aikoinaan ylös, nuotinnoksista tietoisesti jätettiin duurirallit pois, mikä on sitten vaikuttanut ajan saatossa siihen, että puhumme suomalaisesta musiikkimausta mollivoittoisena, "slaavilaisena melankoliana". Piru kun noita tietää, mitä kaikkea suomalaisuus kätkee lopulta alleen.

Tuo väitös on väärässä, jos se noin väittää. Kuvastaa hieman sellaista eliittitaiteilijan hybristä, että taiteilija antoi nuotit ja vasta sitten ihmiset oppivat viheltämään.

[Juki]

Totta. Tässäkin () on vaan se ongelma, että suomalaisuus on lempitermejä käyttääksemme konstruktio. Erityisesti se oli sitä snelmann-runebergilaisellä 1800-luvulla, mikä näkyy oslataan jopa musiikkimaussamme.

Ei se on konstruktio, mutta vaikka olisikin, niin taideteollisen professuurin ideana ei voi olla sen purkaminen vaan konservoiminen ja kehittäminen rakennetulta pohjalta.

Ainakin väitteen ja olikos se nyt etnomusikologian väitöksenkin mukaan meidän piti erottaa oma kansanmusiikkimme ruotsalaisesta, ilioiseksi tulkitusta musiikista, ja siksipä, kun kansanmusiikkia kirjattiin aikoinaan ylös, nuotinnoksista tietoisesti jätettiin duurirallit pois, mikä on sitten vaikuttanut ajan saatossa siihen, että puhumme suomalaisesta musiikkimausta mollivoittoisena, "slaavilaisena melankoliana". Piru kun noita tietää, mitä kaikkea suomalaisuus kätkee lopulta alleen.

Tuo väitös on väärässä, jos se noin väittää. Kuvastaa hieman sellaista eliittitaiteilijan hybristä, että taiteilija antoi nuotit ja vasta sitten ihmiset oppivat viheltämään.

Ja millä perusteella näin (=tutkimus on väärässä) on? Väitös on väitös, joka ei rakennu inttamiselle vaan kerätylle faktalle tässä tapauksessa.

[IDA]

Ja millä perusteella näin (=tutkimus on väärässä) on? Väitös on väitös, joka ei rakennu inttamiselle vaan kerätylle faktalle tässä tapauksessa.

Ensimmäiseksi lyön itseäni lekalla kaksi kertaa päähän, koska olen tehnyt kirjoitusvirheen: "Ei se ole konstruktio" piti tietenkin olla. Ja toki se on myös konstruktio, mutta ei siinä mielessä kuin sosiaalinen konstruktio nykyään usein käsitettään.

Tuo väitös tuntuu intuitiivisesti virheelliseltä. En voi tietenkään kumota sitä, koska en osaa soittaa kuin Ukko Nooan nokkahuilulla enkä ole edes lukenut väitöstä, mutta väitteenä se, että kansan tapa laulaa ja soittaa oleellisesti muuttuisi, kun joku kirjoittaa nuotteja haluamaansa malliin tuntuu erittäin epäilyttävältä.

[Juki]

Ja millä perusteella näin (=tutkimus on väärässä) on? Väitös on väitös, joka ei rakennu inttamiselle vaan kerätylle faktalle tässä tapauksessa.

Ensimmäiseksi lyön itseäni lekalla kaksi kertaa päähän, koska olen tehnyt kirjoitusvirheen: "Ei se ole konstruktio" piti tietenkin olla. Ja toki se on myös konstruktio, mutta ei siinä mielessä kuin sosiaalinen konstruktio nykyään usein käsitettään.

Tuo väitös tuntuu intuitiivisesti virheelliseltä. En voi tietenkään kumota sitä, koska en osaa soittaa kuin Ukko Nooan nokkahuilulla enkä ole edes lukenut väitöstä, mutta väitteenä se, että kansan tapa laulaa ja soittaa oleellisesti muuttuisi, kun joku kirjoittaa nuotteja haluamaansa malliin tuntuu erittäin epäilyttävältä.

Totta. Mutta se on tapahtunut pitkän ajan kuluessa. Kansallisen identiteetin rakentaminen oli sitä paitsi varsin voimakasta touhua. Esimerkiksi meidän käsityksemme suomalaisesta sisukkuudesta voidaan jäljittää yhteen runoon, ei kokonaan mutta varsin pitkälle: Runebergin Kärsivällisyyteen, joka tunnetaan myös Saarijärven Paavo -runona. Siinä on kuvattu suomalaisen ihmisen ideaali: sisukas, ahkera, nöyrä ja vaatimaton. Voi tietenkin ajatella, että ensin oli kansan luonne, josta kirjoitettiin tekstiä. Tämä väite on taas se, että ensin oli teksti, josta ajettiin käytäntöön ajattelu- ja toimintamalleja ja lopulta suomalainen identiteetti tai siis osia siihen. Siihen identiteetin rakentamiseen osallistuttiin laajalla rintamalla muissakin taiteissa. Jos tuntuu uskomattomalta, niin asiasta löytyy niin paljon tutkimusta, että sinne vain lukemaan. Kyseessä ei oikein ole mielipidekysymys.

Tuosta musiikista vielä: ei yhden kansan musiikkimakua voi tietenkään kokonaan ohjailla, mutta ei sen ohjailun alaisuuteen oikeastaan tarvita kuin yksi sukupolvi, ja loppu seuraa perässä; ovathan monet muusikot sanoneet imeneensä äidinmaidossa mieltymyksensä slaavilaisen melankoliseen musiikkiin, eli se on periytynyt edelliseltä sukupoövelta. Kun sitä tietynlaista musiikkia siis ympärillä jatkuvasti tarjotaan, tottuuhan korva siihen ja alkaa pitää sitä. Toki muissakin maissa kuunnellaan melankolista musiikkia, mutta nimenomaan suomalaiset kokevat ensimmäisenä tarpeelliseksi nimetä kansallisesta musiikkimaustaan "slaavilaisen melankolian"; käsittääkseni tätä melankolian korostamista ei ole muissa kulttuureissa -ei ainakaan samassa määrin.  

Pitäisi tosin itsekin tutustua väitökseen syvällisemmin.

ps.- Onko muuten jotakin muutakin konstruktiota olemassa kuin sosiaalista konstruktiota?

[Rutja]

Ei ole halua tai oikeutta kieltää mitään, mutta tyttäreni tietäisi itsekin saavansa paljon paremmat eväät taidemaailmaan vaikka kotiopetuksessa.

Mitäs, jos hän ihastuisi palavasti johonkin taidekoulun opettajaan, joka on hankkinut maineensa koiranpanemisvideoilla ja viiltelemällä itseään Hennessy Paradis -pullon sirpaleilla (minkä tempun hän suoritti protestina ökyalkoholia vastaan) rintaan. Sitten tyttäresi toisi tuoreen poikaystävänsä näytille. Millainen olisi vastaanotto, ja mitä purtavaa tarjoaisit vävyehdokkaalle?

Mitäpä jos tädillä olisikin munat? Olisiko se setä silloin?

Tympeää lukea ketjua, jossa joku vetää keskustelua otsikon suhteen täysin epäolennaisiin asioihin.

[Jari-Petri Heino]

Eikös taiteen on tarkoitus tuottaa käyttäjälleen mielihyvää, joten se on makuasia.
Jokainen saa pitää mistä haluaa, mutta jos viipaloidun kissan päälle masturboivasta, ilmeisen samaan aikaan isoäidinsilmään naimisesta haaveilevasta anarkistista tehdään professori, niin minäkin saan olla sitä mieltä, että hukassa ollaan. Minusta se kuvastaa, että ollaan tosi eksyksissä, mitä tulee taiteeseen.

[Juki]

Eikös taiteen on tarkoitus tuottaa käyttäjälleen mielihyvää, joten se on makuasia.
Jokainen saa pitää mistä haluaa, mutta jos viipaloidun kissan päälle masturboivasta, ilmeisen samaan aikaan isoäidinsilmään naimisesta haaveilevasta anarkistista tehdään professori, niin minäkin saan olla sitä mieltä, että hukassa ollaan. Minusta se kuvastaa, että ollaan tosi eksyksissä, mitä tulee taiteeseen.

No tuota...missäs taiteen tarkoitukseksi on määritelty tuo? Aristoteleen Runousopissa? Tuohon mielihyväänkö se jää vain ja sekö riittää taiteeseen? Voi olla. Minä saan mielihyvää monesta asiasta, mutta ne eivät liene taidetta sillä perusteella.

Ongelmahan tässä Mäkijutussa ja sen kommnetoinnissa on se, että kukin jantteri käyttää taide-sanaa synonyyminä milloin millekin suht mielivaltaiselle ominaisuudelle (mielihyvälle, taidolle, luovuudelle, autonomisuudelle, myyvyydelle, hyödylle, hyödyttömydelle jne.), joten juuri se, että taide ymmärretään tässä joksikin makuasiaksi sen tarkemmin asiaa määrittelemättä johtaa siihen, että Mäen professuurin kommentointi ja etenkin sen punnitseminen jonkin taidekäsityksen mukaan ei tarkoita mitään eikä kerro mistään. Se on vain makuasioista tupisemista.

Se, että näiden makuasioiden yläpuolelle pitäisi jotenkin kyetä nousemaan, on tietenkin "katkera paikka" niille, joille taide on ja pitää olla jotakin kaunista, mielihyvää tuottavaa ja kansantajuista, sellaista kuin taide ymmärrettiin ennen kameran keksimistä. Valitettavasti asia vain ei ole näin yksinkertainen.

[Jari-Petri Heino]

Se eikös olikin juuri sen takia siinä, että tämä jantteri kokee  taiteen olevan luomiseen perustuvaa. Minusta taide ei ole se, mistä otetaan "kiksejä" luomisprosessiin.

Se, että nykyaikana on teknologian kehittymisen myötä tullut kaikenlaisia Teemuja kehiin, ei tarkoita sitä, ettei taidetta olisi edelleen olemassa. Miten sitten määritellä sana taide, onkin jo vaikeampi homma. Sen jätän viisaampien väliseksi kiistan aiheeksi. Jos sinun mielestäsi professoriksi taiteen opiskelijoille riittää kissoja paloitteleva runkkaava mielipuoli, niin miksi Turkka sai kenkää?

[Juki]

Se eikös olikin juuri sen takia siinä, että tämä jantteri kokee  taiteen olevan luomiseen perustuvaa. Minusta taide ei ole se, mistä otetaan "kiksejä" luomisprosessiin.

Se, että nykyaikana on teknologian kehittymisen myötä tullut kaikenlaisia Teemuja kehiin, ei tarkoita sitä, ettei taidetta olisi edelleen olemassa. Miten sitten määritellä sana taide, onkin jo vaikeampi homma. Sen jätän viisaampien väliseksi kiistan aiheeksi. Jos sinun mielestäsi professoriksi taiteen opiskelijoille riittää kissoja paloitteleva runkkaava mielipuoli, niin miksi Turkka sai kenkää?

Luovuuteen perustuvaa? Edellisessä viestissäsi kyllä puhut mielihyvästä. No joo, turha siitä on kiistellä, mikä taiteen merkitys on sinulle. siitähän minä en voi päättää tietenkään ja hyvä niin. Mutta ei makuasioiden pohjalta ole järkeä käydä taiteen ja professuurin substanssista kiistää, sillä se ei johda mihinkään eikä tämä tarkoita nyt juuri sinun kommenttiasi vaan yleisesti koko asiaa.

Tuosta Turkasta ja Mäestä: tässähän nyt ei oikeasti ole kyse tuosta. Mäki tuskin sai virkaansa runkkauksen takia tai minään palkintona kissantappamisesta. Mietitäänpä vähän, mitä kirjoitellaan, vaikka aihe herättäisikin tunteita. Valintaprosessin asiakirjat ovat käsittääkseni julkisia. Valinnan perusteluihin voi siis tutustua sen sijaan, että pelkistää asian vain runkkarinpalkitsemiseksi.