Kuka johtaa meitä monikulttuurisessa sodankäynnissä??

[Tykkimies Pönni]

Moni kirjoittaja on tässä ketjussa esittänyt hyviä huomioita, mutta en nyt puutu niihin, vaan tuon esiin erään sangen yleisen mutta ehkäpä hivenen kiusallisen huomion:

Ei ketjussa peräänkuulutettuja johtajia etukäteen luoda tai tehdä, vaan heidän mittansa täyttäviltä vaikuttavat hahmot pulpahtavat esiin aina juuri silloin, kun muut poliittiset johtohahmot ovat syystä tai toisesta hiljaa ja lamautuneina. Murrosajan, tai tuhon vuosien, jälkeen vasta jälkiviisaus osoittaa sen, että täyttivätkö nämä suuresta tuntemattomuudesta salamannopeasti nousseet tai nostetut hahmot heihin asetetut usein yli-inhimilliset odotukset vai eivät.

He elävät kuitenkin jo keskuudessamme. He ovat jo lausuneet jossakin ensimmäiset haparoivat poliittiset kommenttinsa - kenties jopa Hommassa. Vaan vielä heitä ei kukaan tunnista. Vielä.

We are the ones, we have been waiting for.

[Jaska Pankkaaja]

Suomessa mädätystyö onnistui paljon paremmin koska täällä ei ole oikeisto-vasemmisto asetelmaa vaan kaikki ovat aivan samoja (utopia)sossuja joita media tukee ilman riitasointuja. Tai joo, onhan meillä Homma^^^ ja MitäVittua   Lisäksi järjestelmämme on 60-70% sosialistinen valtavan virkaloisivan parasiittijoukon vuoksi joten Systeemi voittaa aina vaalit.

Ei taida siis nähtävissä olevassa tulevaisuudessa paljoa Johtajia näkyä

Nälänhätäluokan talouskriisi ja keskiluokan romahtaminen ryysyläistöksi ehkä tuo muutosta11 mutta se jää kohtapuoliin nähtäväksi.

[J. Lannan haamu]

Hyviä pointteja, päästään pikkuhiljaa asian ytimeen...

Olen täysin samaa mieltä Tragedian synnyn ja Kriittisen ajattelijan kanssa. Ja myös se, että ei Le Pen tyylinen 'johtaja' sovi suomalaiseen kulttuuriin, koska ranskalainen mentaliteetti on täysin erilainen ja siihen Le Pen sopii kuin nyrkki silmään.

Mitään väkisin luotua ylhäältä alaspäin synnytettyä 'johtajaa' en tarkoita, eikä sellainen toimisikaan. Mutta johtajuus nimenomaan syntyy ja se otetaan. Kysymykseni ja koko ketjun sivulause on, miksi tällaista ei ole syntynyt tähän asti?

Ja vielä paremmin, miksi niitä aktiivisia 'meuhkaajia' on tietyillä muilla puolueilla? Missä ovat maahanmuuttokriittiset proaktiiviset tahot?

Missä on Suomen Jimmie Åkesson?? Miksi meillä ei ole Suomen Jimmie Åkessonia?

[kriittinen_ajattelija]

Hyviä pointteja, päästään pikkuhiljaa asian ytimeen...

Olen täysin samaa mieltä Tragedian synnyn ja Kriittisen ajattelijan kanssa. Ja myös se, että ei Le Pen tyylinen 'johtaja' sovi suomalaiseen kulttuuriin, koska ranskalainen mentaliteetti on täysin erilainen ja siihen Le Pen sopii kuin nyrkki silmään.

Mitään väkisin luotua ylhäältä alaspäin synnytettyä 'johtajaa' en tarkoita, eikä sellainen toimisikaan. Mutta johtajuus nimenomaan syntyy ja se otetaan. Kysymykseni ja koko ketjun sivulause on, miksi tällaista ei ole syntynyt tähän asti?

Ja vielä paremmin, miksi niitä aktiivisia 'meuhkaajia' on tietyillä muilla puolueilla? Missä ovat maahanmuuttokriittiset proaktiiviset tahot?

Missä on Suomen Jimmie Åkesson?? Miksi meillä ei ole Suomen Jimmie Åkessonia?

Mielestäni "maahanmuuttokritiikki" ei ole itsessään kovin tehokas paketti, se on hyvä lisuke korkeintaan. Esim. juutalaisuutta noin kulttuurina tai uskontona voinee pitää kohtalaisen "maahanmuuttokriittisenä" Israelissa, kaikkia muita kuin juutalaisia kohtaan, mutta ei sen pääsisältö niinkään ole "maahanmuuttokriittisyys"

Kuten tuo kurdi tuolla videolla sen jo sanoo https://www.youtube.com/watch?v=UHsXWYaTlik , mistä keskusteltiin tuossa toisessa ketjussa niin Ruotsin mokutuksen taustalla on juurikin yleinen sekularismi ja arvoliberaalit arvot joista on tullut ruotsalaisille kuin uskonto. Yleensähän se menee niin, että kun naiset päästetään valtaan niin se johtaa aina tuon kaltaisiin "pehmeisiin arvoihin" kun taas miehet ajaa oman heimon ja yhteisön etua itsekkäästi.

Suomalaiset kun löytää oman identiteetin, ja normaalit terveet sukupuoliroolit ja "me - he" ajattelun niinkuin good old times, niin haitallinen maahanmuuttokin vähenee, jos se on tavoitteena siis. Se lienee sitten oman ketjun paikka - miten tuo saavutetaan.

[kelloseppä]

...
Mutta johtajuus nimenomaan syntyy ja se otetaan. Kysymykseni ja koko ketjun sivulause on, miksi tällaista ei ole syntynyt tähän asti?

Ja vielä paremmin, miksi niitä aktiivisia 'meuhkaajia' on tietyillä muilla puolueilla? Missä ovat maahanmuuttokriittiset proaktiiviset tahot?

Missä on Suomen Jimmie Åkesson?? Miksi meillä ei ole Suomen Jimmie Åkessonia?

Yleistilanne ei ole vielä riittävän kehno, jotta "tällaista" olisi jo syntynyt. Ei vielä.

Kyllä heitä ilmaantuu jahka olot riittävästi kovenevat.

[Tykkimies Pönni]

...
Mutta johtajuus nimenomaan syntyy ja se otetaan. Kysymykseni ja koko ketjun sivulause on, miksi tällaista ei ole syntynyt tähän asti?

Ja vielä paremmin, miksi niitä aktiivisia 'meuhkaajia' on tietyillä muilla puolueilla? Missä ovat maahanmuuttokriittiset proaktiiviset tahot?

Missä on Suomen Jimmie Åkesson?? Miksi meillä ei ole Suomen Jimmie Åkessonia?

Yleistilanne ei ole vielä riittävän kehno, jotta "tällaista" olisi jo syntynyt. Ei vielä.

Kyllä heitä ilmaantuu jahka olot riittävästi kovenevat.

When the going gets tough, the tough get going.

[Eino P. Keravalta]

Meitä voi johtaa vain totuus, ja sen kautta saavutamme kaiken.

[J. Lannan haamu]

Suomalaiset kun löytää oman identiteetin, ja normaalit terveet sukupuoliroolit ja "me - he" ajattelun niinkuin good old times, niin haitallinen maahanmuuttokin vähenee, jos se on tavoitteena siis. Se lienee sitten oman ketjun paikka - miten tuo saavutetaan.

Loistavaa, suoraan asian ytimessä. Maahanmuuttopolitiikka ja identiteetti ovatkin täysin samalla kolikolla. Mutta kuka on se taho, joka puhuttelee suomalaista (kadotettua) semi-kollektiivista identiteettiä? Hännikäinen on minun tietääkseni harva, ellei jopa ainoa, joka siihen viittaa ja asiasta keskustelee. Korjatkaa nyt jos olen väärässä...Mutta Hännikäinen itsekin tietää, ettei ole ainakaan tässä vaiheessa sellaista ideologiaa johtamassa tai omaa sellaista intressiä johtajamaiseen habitukseen. Hänen rooli on äärettömän merkittävä, mutta hieman toisaalla sanoisin...Toinen, joka on aika paljon puhutellut identiteettiämme, on Jukka Hankamäki. Juurisyy on nimenomaan identiteetin ja omanarvon/itsetunnon kato. Kun se löytyy, ei meitä kiinnosta enää toiseus samalla tavalla...

Tuokin on hyvä argumentti, että aika ei ole vielä muka kypsä sellaisen johtajan syntymiselle. Mutta jumankauta, nyt juurihan sitä pitäisi kommunikoida, ettemme ikinä joutuisi Ruotsin tai Ranskan tilanteeseen! Minä en käsittele mitään muuta, kun monikulttuurisuutta ja identiteettiä, en siis kokonaisia puolueita...

Kukaan ei ole vielä vastannut, tarvitsemmeko Suomessa sen tyylisiä maahanmuuttokriitikoita, mitä Le Pen, Wilders, Farage, Åkesson etc...Jos olette sitä mieltä, että emme tarvitse, niin sitten on turha jatkaa aiheesta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme, ja olen myös sitä mieltä, että sellaisia ei ole tällä hetkellä.

[Arvoton]

Susanna valtaan, koska on karismaattinen, sanoi masokisti.

(http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/f/p7f/s736/500412/1280482251.jpg)

[kriittinen_ajattelija]

Kukaan ei ole vielä vastannut, tarvitsemmeko Suomessa sen tyylisiä maahanmuuttokriitikoita, mitä Le Pen, Wilders, Farage, Åkesson etc...Jos olette sitä mieltä, että emme tarvitse, niin sitten on turha jatkaa aiheesta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme, ja olen myös sitä mieltä, että sellaisia ei ole tällä hetkellä.

Arvoliberaalit maahanmuuttokriitikot ei ainakaan tule saamaan mitään aikaiseksi kuten esim. Wilders.

Tulee mieleen muuten kiintoisa vertaus ympäristön vaikutuksesta kun luin Susanna Kosken ja Li Anderssonin väittelykirjaa.

Susanna Koski
-Kasvoi konservatiivisessä perheessä erittäin pienessä maalaiskylässä missä piti aina kävellä kilometrejä kouluun tai kauppaan, ja aina oli jotain pihatöitä ym. -
-Kylä hyvin yhteisöllinen eikä juurikaan riippuvainen valtiosta.
-Etelä-Pohjanmaalla vahva maakunta-identiteetti.
-Ajattelu: pieni valtio - vahva yhteisöllisyys ja vähän maahanmuuttajia

Li Andersson
-Kasvoi YH perheessä isohkossa kaupungissa. YH-vanhemmat hyvin liberaali arvoiltaan.
-Kyläyhteisön sijaan hengasi nuorisojengissä ostareilla monietnisessä seurassa.
-Ajattelu: vahva hyysäysvaltio (miten muuten YH-huoltajat pärjäisikään) ja paljon maahanmuuttajia. Ylikorostettu feminismi (rikkinäisestä perheestä johtuen? )

Näin ajatteluleikkinä jos Li Andersson ja Susanna Koski olisi sairaalassa vahingossa vaihtuneet ja sijoitettu toistensa perheisiin niin olisiko heistä kasvanut erilaisia.

Samalla linjalla on mm. Aleksi Hernesniemi

Maaseudulla on oma arvo. Joissain maaseudun tiiviissä yhteisöissä on vielä hyvin säilynyt kylähenki ja naapuriapu: kylän lapsista huolehditaan yhdessä, tehdään talkootöitä, ikäihmisistä pidetään yhdessä huolta ja naapurit huolehtivat toisistaan. Tämän kaltainen yhteisö on hyväksi ihmiselle, koska se kasvattaa ottamaan vastuuta omista lähimmäisistään ja luo turvallisuutta. Maaseutua yritetään kuitenkin autioittaa monilla vastuuttomilla päätöksillä, kuten ajoneuvoveron korotuksella, kyläkoulujen lakkautuksilla ja terveyspalveluiden kurjistamisella. Tätäkö halutaan?

Perheellä ja suvulla on oma arvo. Yhteiskunta rakentuu sen varaan. Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Lähimmäisenrakkaus on kaikille ihmisille kuuluva ominaisuus. Nykyään tämä ei ole enää itsestäänselvyys. Vanhuksia unohdetaan laitoksiin, sukulaisista ei pidetä huolta ja isäntiä tuomitaan sakkoihin siitä, että he ovat puolustaneet omaa kotiaan murtovarkailta. Mitä enemmän vastuuta lähimmäisistä ulkoistetaan valtiolle, sitä kylmemmäksi yhteiskunta menee. Voiko näin jatkua?

Työllä on oma arvo. Jos joku on omalla työllään ansainnut palkkansa, sitä pitää arvostaa, koska se on vaatinut uhrauksia ja valvottuja öitä. Yhden menestys heijastuu myös koko yhteisöön. Suomessa on tilaa yrittää, mutta onkin päättäjistä kiinni, annetaanko siihen mahdollisuus. Kateus on tuhoava voima. Ahkeruudesta ja luovuudesta ei tule rangaista – vaan päinvastoin – siihen tulee kannustaa.

Itsenäisyydellä on oma arvo. Menneet sukupolvet ovat tehneet suuria uhrauksia, jotta jälkipolvet saisivat elää vapaina omassa isänmaassaan. Valtiollisen itsenäisyyden takeena on viime kädessä oma armeija. Mitä enemmän EU:lle annetaan valtaa, sitä vähemmän suomalaiset saavat päättää asioistaan. Ihmiset tietävät kylissä paremmin omat asiansa kuin Brysselin byrokraatti. Kunta on perheiden ja sukujen muodostama yhteisö, jossa tulee olla turvallista elää ja ihmiset voivat vaikuttaa omiin asioihinsa. Kuntien pakkoliitoksilla viedään vaikutusmahdollisuudet ja autioitetaan reuna-alueet. Tämäkö on toivottava suunta?

Nämä kaikki ovat perustavia arvovalintoja.
http://aleksihernesniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189480-perustavia-arvovalintoja

[Nationalisti]

Nykyään jokainen, joka astuu naamallaan ja nimellään esiin kansallismielisyyden lippua heiluttaen joutuu melkoisen paskamyrskyn kohteeksi. On myös harmillista, että monet pätevät ihmiset päätyvät edustukselliseen politiikkaan, jossa heistä ei ole juurikaan hyötyä.

[Phantasticum]

Teiniliitosta kouluihin, yliopistoihin ja virkamiehiin ulottuva vasemmistolainen solutus on melko laaja aihe.

Jaaha. Taas yksi, jonka aikakone on pysähtynyt 1970-luvulle.

Mutta itse aiheesta voisin sanoa, ettei maahanmuuttokriittinen liike ole täysin yhtenäinen. Vaikka maahanmuuttokriittisyys olisikin yhteistä, kriittisyydessä on aste-eroja eri toimijoiden välillä. Tällä hetkellä maahanmuuttokriittinen liike on jakautunut myös puoluepoliittisesti muutoslaisiin ja perussuomalaisiin. Ehkä uskallan ennustaa, että maahanmuuttokriittistä ja laajemmin kansallismielistä liikettä jakaa jatkossa yhä enemmän myös suhtautuminen Venäjään ja Euroopan unioniin, vaikka jostain löytyisikin karismaattinen der Führer.

[Abdul Reis]

Jos nyt heitetään realismi nurkkaan ja aletaan kunnolla visioimaan, niin ennemmin kuin mitään johtajaa/muuta persoonaa, toivoisin jonkinlaista radikaalia kansallismielistä nuorisoliikettä tyyliin AKS, jossa yhdistyisivät identiteetti, perinteisten arvojen kannattaminen ja maanpuolustushenkisyys. Nuo kaikki henkilöt mitä J. Lanta luettelee ovat puhtaita poliitikoita. Kuitenkin ajattelisin, että kansallinen herääminen tapahtuu ennemminkin päivänpolitiikan ulkopuolella, ja poliittiset liikkeet sitten seuraavat perästä. Päivänpolitiikan ulkopuolella toimimisessa olisi ilmeiset etunsa; voisi vapaasti esittää radikaalejakin mielipiteitä välittämättä kannatuksen heilahteluista.

Toki täysin mahdotonta tänä päivänä.

[kelloseppä]

...
Tuokin on hyvä argumentti, että aika ei ole vielä muka kypsä sellaisen johtajan syntymiselle. Mutta jumankauta, nyt juurihan sitä pitäisi kommunikoida, ettemme ikinä joutuisi Ruotsin tai Ranskan tilanteeseen! Minä en käsittele mitään muuta, kun monikulttuurisuutta ja identiteettiä, en siis kokonaisia puolueita...
...

Tässäpä se suuri ristiriita on:
Kun olo on suhteellisen mukavaa, epämiellyttävyyksistä tai uhista ei haluta edes kuulla, saati sitten keskustella, mutta kun olo ei ole mukavaa, keskustelu ei ole enää muutosta tuova työkalu.

Toisin sanoin:
Aikanaan oikeassa olleita valossa lenteleviä pahan ilman lintuja ei kukaan kaipaa pimeyden laskeuduttua, vaan silloin huudetaan ainoastaan valon perään, vaikka se tuotaisiin takaisin tulella.

...
Kukaan ei ole vielä vastannut, tarvitsemmeko Suomessa sen tyylisiä maahanmuuttokriitikoita, mitä Le Pen, Wilders, Farage, Åkesson etc...Jos olette sitä mieltä, että emme tarvitse, niin sitten on turha jatkaa aiheesta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme, ja olen myös sitä mieltä, että sellaisia ei ole tällä hetkellä.

Ei ole Suomessa tällä hetkellä.

Tarvitsemme sellaisia poliitikkoja tai maahanmuuttokriitikoita, jotka pystyvät ylläpitämään keskuudessamme valon, ettemme koskaan joutuisi pimeyteen, ettemme koskaan tarvitsisi heitä, jotka palauttavat meille valon tulella.

Ainoastaan oikeassa oleminen ei enää riitä.

Ainoastaan oikeassa olemisen perusteella itsetyytyväisyyden aika alkaa olla jo ohi - ja yhdessä eloonjäämisen aika alkaa lähestyä.

[Micke90]

Kukaan ei ole vielä vastannut, tarvitsemmeko Suomessa sen tyylisiä maahanmuuttokriitikoita, mitä Le Pen, Wilders, Farage, Åkesson etc...Jos olette sitä mieltä, että emme tarvitse, niin sitten on turha jatkaa aiheesta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme, ja olen myös sitä mieltä, että sellaisia ei ole tällä hetkellä.

Mikäs se Halla-aho sitten on?

[Nationalisti]

Kukaan ei ole vielä vastannut, tarvitsemmeko Suomessa sen tyylisiä maahanmuuttokriitikoita, mitä Le Pen, Wilders, Farage, Åkesson etc...Jos olette sitä mieltä, että emme tarvitse, niin sitten on turha jatkaa aiheesta. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitsemme, ja olen myös sitä mieltä, että sellaisia ei ole tällä hetkellä.

Mikäs se Halla-aho sitten on?

Edellä mainittuihin yksi vissi ero: he ovat puoleensa johtajia.

[Asra]

Monikulttuuristuvalla Suomella ongelma on nähdäkseni kaksijakoinen. Ensinnäkin tänne rahdataan koko ajan lisää eri kulttuuripiireistä tulevia, mutta toisekseen myös väheksytään meidän omaa vanhaa kulttuuriamme. Pitäisi vähän paremmin tietää keitä me suomalaiset olemme, keitä isovanhempamme olivat jne.. Jotenkin vaan nykyiseen länsimaiseen liberaalikulttuuriin on muodostumassa täydellinen sokeus sukupolvea pidemmälle, kun taas esimerkiksi venäläisillä on vahva kansallistunto ja historian tuntemus, eikä heidän kulttuuriaan tunnu uhkaavan edes vähemmistönä jossain vieraassa maassa asuminen.

[J. Lannan haamu]

Abdul Reis, erittäin hyvin todettu. Sen takia olenkin kaivannut La Generatoin Identitaire tapaista kansanliikettä Suomeen, tai vähän samantapaista mitä SDU, eli nuoret Sverigedemokraatit. Tosin en tiedä LGI:n Markus Willingeristä, hyvän manifestin hän ainakin kirjoitti, mutta noin muuten karismaansa...

Micke90:ltä hyvä kysymys. No en ajatellutkaan tuota, että muut ovat puolueensa johtajia, tuo oli hyvä ero Mestarin ja heidän välillä. Mutta noin muutoin, mielestäni Mestari ei ole tarpeeksi pro-aktiivinen. Tosin Scriptan kohdalla tilanne on eri, se on kaikilla osa-alueilla täydellinen konsepti.

Mutta noin muuten, sanoisin että Mestari on liian neutraali, hän voisi nokittaa vaikka kuinka paljon enemmän, saattaa roistot vastuuseen. Itse asiassa, nyt kun ajattelen, niin juuri se, mitä Mestari oli pressiklubissa!! Hän oli ilmiömäinen, otti aloitteita, Vittuili aiheesta, en edes pysty sanomaan, kuinka paljon kaipaan sitä Mestaria...Mutta häntä ehkä vähän haastettiin ja ajettiin siihen pisteeseen, ja kuten sarvipäinen kalkkarokäärme, hän puri perseestä taistolaispaskoja . Ja siitä päästänkin itse ongelmaan, Mestari on ihan omissa sfääreissä, häntä ei voi maahanmuuttokritiikissä tai politiikassa haastaa kukaan! Ei oma, eikä vihollinen...

Tiedämme varmaan myös, että 'olosuhteiden' pakosta, Mestaria emme näe enää sellaisena, minä häntä juuri nyt tarvitsisimme! Pitäisi tehdä sellainen Batman-tyylinen valonheitin ja Helsingin illassa heijastaa figuuri taivaalle...hehehe.

[kriittinen_ajattelija]

Monikulttuuristuvalla Suomella ongelma on nähdäkseni kaksijakoinen. Ensinnäkin tänne rahdataan koko ajan lisää eri kulttuuripiireistä tulevia, mutta toisekseen myös väheksytään meidän omaa vanhaa kulttuuriamme. Pitäisi vähän paremmin tietää keitä me suomalaiset olemme, keitä isovanhempamme olivat jne.. Jotenkin vaan nykyiseen länsimaiseen liberaalikulttuuriin on muodostumassa täydellinen sokeus sukupolvea pidemmälle, kun taas esimerkiksi venäläisillä on vahva kansallistunto ja historian tuntemus, eikä heidän kulttuuriaan tunnu uhkaavan edes vähemmistönä jossain vieraassa maassa asuminen.

Tosin se nähdäkseni johtuu lähinnä valtion 24/7 propagandasta jotka edistää noita teemoja. Tuo sukupolvisokeus on väistämätön urbaaneissa isoissa kaupungeissa riippumatta maasta. Toki Venäjällä on tuon kaltaisia perinteitä kunnioittavia ryhmiäkin esim. kasakat.

[Asra]

Kulttuuria ei puolusteta hyökkäämällä muita kulttuureita vastaan, vaan ylläpitämällä omaa kulttuuria. Tässä suomalaiset tällä hetkellä epäonnistuvat.

[Nationalisti]

Monikulttuuristuvalla Suomella ongelma on nähdäkseni kaksijakoinen. Ensinnäkin tänne rahdataan koko ajan lisää eri kulttuuripiireistä tulevia, mutta toisekseen myös väheksytään meidän omaa vanhaa kulttuuriamme. Pitäisi vähän paremmin tietää keitä me suomalaiset olemme, keitä isovanhempamme olivat jne.. Jotenkin vaan nykyiseen länsimaiseen liberaalikulttuuriin on muodostumassa täydellinen sokeus sukupolvea pidemmälle, kun taas esimerkiksi venäläisillä on vahva kansallistunto ja historian tuntemus, eikä heidän kulttuuriaan tunnu uhkaavan edes vähemmistönä jossain vieraassa maassa asuminen.

Nimenomaan. Ensiksi pitäisi päättää, mitä tässä halutaan puolustaa ja minkä puolesta taistella. Minä en mitään "länsimaista arvoyhteistöä" kaipaa.

[multa tulille]

Tässähän sitä harjoitellaan, vähän itse kukin. Luojan kiitos, suomalainen aika lailla omintakeinen järjestelmä kouliuttaa "joukkoja"usealla eri tasolla. Kaikki, jotka ovat asioista kiinnostuneita keräävät tietämystä , asennetta ja kärsivällisyyttä. Sillä luodaan reservi,  joka tarpeen vaatiessa astuu esiin (vähän tilanteen mukaan) esim. nyt  (toivottavasti) äänestää taktisesti oikein nuivia ehdokkaita. Se on erinomainen voimannäyttö monelle  suunnalle ja ihan laillinen. Ei tässä nyt sen kummempaa tarvita eikä modetkaan kauheasti tykkäisi jos nyt tästä antaisin mielikuvituksen nousta siiville. Näinkin lähetetään ihan oikeasti viestiä monelle taholle, Ihan laillisesti.

Mitä johtamiseen tulee, suomalaiseen järjestelmä perustuu aika voimakkaaseen dualismiin, poliitikot  tekee päätökset ja virkamiehet  paneen toimeen. Lisäksi jos tulee  tilanne että pilliin vihelletään, viinakaupat pannaan kiinni ja radiosta virsi jumala ompi linnamme, niin sitten tulee kuvaan myös väkivaltayhtiöt. Suomessa  ei ole oikein ollut sellaista perinnettä, että sotilaat päättäisivät itse "mitä heiltä vaatii isänmaa". Punakaarti taisi olla lähinnä sitä mallia ja huonosti siinä kävikin (heille meinaan).

Tämä ajattelu lähtee kyllä siitä, että politiikka  täytyy pitää kunnossa (ja hallinnassa) ja  sen suhteen en kauhean huolissani olisi, tossa on neljän vuoden aikana kasvanut ihan merkittäviä vaikuttajia ja ja kansanedustajia joilla varsin monella on ihan selvää asiaa korvien välissä.

Ja tuo väkivaltayhtiö taas pitää  huolta omiensa kouluttamisesta ja testaamisesta sopiviin tehtäviin. Ja siellä on taas sen verran reserviä, että tarpeen tullen on varaa äkkiä vaihtaa miestä jos tilanne  vaatii.

Tähän liittyen pikku muistelus. On jäänyt mieleen, kuinka meille selitettiin esimerkin avulla miten pyrittiin valitsemaan oppilaat Merisotakouluun RU-kurssille. Sinne valitun piti  tarvittaessa selvitä seuraavasta  tilanteesta:

Valot olivat sammuneet ja  LKP oli alkanut. Vuosaaren satamaan oli ajettu kolme troolaria, bussillinen reserviläisiä ja kolme kuorma-autollista  tavaraa. Reserviläisistä 1/3 oli juovuksissa, 1/3 pelkäsi ja !/3 ei muuten tiennyt mitä piti tehdä. Tämän MSK:n RU-kurssille valitun piti panna miehet järjestykseen, jakaa heidät laivoihin eri tehtäviin, purkaa kuormat, stuuvata  tavarat troolareihin ja ajattaa pikku eskaaderi yötä myöten Porkkalaan saariston suojaan ennen aamun valkenemista.  Sitten kouluttaja otti puheeksi sen, että mitäs jos olikin tapahtunut väärä oppilasvalinta RU-kurssille, joukon johtajaksi määrätty ei saisikaan mitään aikaan, mitäs sitten tehtäisiin ? Noh. kouluttaja kertoi. Joukossa olisi kersantti, joka tilanteen arvioituaan ottaisi pistoolin taskustaan, ampuisi kaksi  kertaa ilmaan ja huutaisi  kovalla äänellä "JOUKOT KUULUVAT KOMENTOONI, TOIMIKAA". Ja sen jälkeen oltaisiin ennen aamua hyvässä järjestyksessä Porkkalassa saariston suojassa.

[J. Lannan haamu]

Yksilönvapaus ja sisu ovat edelleen voimissaan.

Itse asiassa Tuomas Empaska säväytti taas aika hyvällä kirjoituksella, olikohan joku naistenlehti. Hänen pointtinsa oli, että pitäisi suunnilleen kieltää koko talvisotaan viittaaminen, koska olemme kansalaisina niin mädäntyneitä siihen verrattuna...

Olen jo muutaman vuoden ajan pohtinut, en pysty perkule soikoon enää edes mainitsemaan suomalaista sisua esimerkkinä. Missä asiassa, suomalainen sisu enää esiintyy? Uus-liberalismi on vienyt kaiken munan ja kunnian, rohkeuden, voiman yms. pois.

Itse asiassa, juuri noissa mainitsemissani eurooppalaisissa maahanmuuttokriitikoissa on sitä sisua! Juuri sitä heissä on...en tiedä Jobbikin sitä naisjohtajaa, millainen hän mahtanee olla....

Mielestäni meidän tulisi puolustaa sitä identiteettiä, joka meillä oli 60-90 luvulla...ammentaa identiteetti luonnosta, puhtaudesta, osaamisesta, menneestä sisusta, heimoisuudesta, Impiwaarasta, rehellisyydestä, aitoudesta...Hassua on se, että vaikka iso osa meistä on kadottanut identiteettimme, niin ulkomaalaiset osa sen vielä tunnistaa . Mitä tuokin kertoo...

[kelloseppä]

Kulttuuria ei puolusteta hyökkäämällä muita kulttuureita vastaan, vaan ylläpitämällä omaa kulttuuria. Tässä suomalaiset tällä hetkellä epäonnistuvat.

Tosin paikallisia eroja Suomestakin löytyy aivan kuten esiin nostamissasi venäläisissä.

Jatkot venäläisistä tarvittaessa jossain Venäjä -ketjussa.

...
Mutta noin muuten, sanoisin että Mestari on liian neutraali, hän voisi nokittaa vaikka kuinka paljon enemmän, saattaa roistot vastuuseen. Itse asiassa, nyt kun ajattelen, niin juuri se, mitä Mestari oli pressiklubissa!! Hän oli ilmiömäinen, otti aloitteita, Vittuili aiheesta, en edes pysty sanomaan, kuinka paljon kaipaan sitä Mestaria...

(Puolue)johtajan eräs hyve on se, mitä J. Lanta toi esille, vaan hajottamisen jälkeen aina pitäisi pystyä aina rakentamaan - ja nopeasti. Tämä yleensä rajoittaa poliittista nokittelua tiettyyn pisteeseen kuten myös se, että miten keskustella tahon kanssa, joka vaikenee ja lähettää jatkuvalla syötöllä sotamiehiä selittelemään.

[kelloseppä]

...
Tämä ajattelu lähtee kyllä siitä, että politiikka  täytyy pitää kunnossa (ja hallinnassa) ja  sen suhteen en kauhean huolissani olisi, tossa on neljän vuoden aikana kasvanut ihan merkittäviä vaikuttajia ja ja kansanedustajia joilla varsin monella on ihan selvää asiaa korvien välissä.
...

"Merkittävien vaikuttajien" merkittävyydestä tai täysijärkisistä kansanedustajista on vielä tavattoman pitkä matka sellaisiin poliitikkoihin, jotka selviäisivät menestyksellisesti suomalaisten edustajina ja luotsaisivat suomalaiset menestyksellisesti yli suurten mullistuksen vuosien. Puolue-oligarkian hallussa pitämä kovin loivaliikkeinen puolueoligarkkien kannalta rauhallinen muutos taitanee osoittautua liian hitaaksi ja liian pieniin muutoksiin taipuvaiseksi edes taloudellisen rakenteemme tarpeellisiin uudistukseen saati sitten maahanmuuton järkiperäistämiseen muista iljettävistä uhista nyt puhumattakaan.

Joten: ei taida nim. tulta munille esittämä kehitys riittää tulevaisuutemme haasteiden ratkaisun työkaluksi, vaikka sinänsä idealistisesti ajatellen monin tavoin kaikkein toivottavin polku se saattaisi hyvinkin olla.

...
Mielestäni meidän tulisi puolustaa sitä identiteettiä, joka meillä oli 60-90 luvulla...ammentaa identiteetti luonnosta, puhtaudesta, osaamisesta, menneestä sisusta, heimoisuudesta, Impiwaarasta, rehellisyydestä, aitoudesta...Hassua on se, että vaikka iso osa meistä on kadottanut identiteettimme, niin ulkomaalaiset osa sen vielä tunnistaa . Mitä tuokin kertoo...

Korvesta sitä henkeä ja sisua vielä löytää - ainakin paikalliset metsäläiset löytävät.

Meillä on vaan niin perkeleen hyvin - ainakin materiaalisesti vielä hetken, että liian monelta on jo päässyt perusasiat unohtumaan.

[Kyklooppi]

Teemu Lahtinen.
Emmie täss syylissi kaipaa
Lahtist ja konekiväärii mä kaippa..

[J. Lannan haamu]

Miten oman kulttuuurin ylläpidossa on epäonnistuttu kansallisella tasolla?

Mitä muita kulttuureita vastaan olemme kansana hyökänneet, ja millä tavoin?

Tuohon ensimmäiseen kysymykseen, aika monella tavalla. Mielestäni olemme kaikessa liberaalisuudessamme ja teknologisen kehityksemme myötä erkaantuneet luonnosta ja siitä traditionalismista, mikä meillä mielestäni oli historiassa. Osa meistä, minä mukaan lukien, halusimme kansainvälistyä niin suurella tarmolla, varsinkin kun olimme mielestämme muka takapajuisia.

Mutta samalla tavalla on epäonnistuttu myös osassa muuta Eurooppaa. Maskuliinisuuden katoamisella on ollut iso vaikutus tähän. Mielestäni individualismi ei ole suurin ongelma, jos meillä olisi yksilöinä ollut jotain yhdistävää. Mutta kertoohan se jotain, jos niin monet suomalaiset nuoret vähättelevät Suomea ja suomalaisuutta. Olemme erkaantuneet työnteosta, juuri se on yksi elementti, joka nosti meidät maailman eliittiin.

[kriittinen_ajattelija]

Yhteisö ja siihen kuuluvien yhteisöllisyys on olennainen osa ihmiseloa. Ihmiset ovat kautta aikojen pyrkineet järjestäytymään toimiviin ihmisyhteisöihin, jotka mahdollistavat kollektiivisen kehityksen ja yhteistyön. Vahvat yhteisöt kykenevät pitämään puoliaan paremmin ja ajamaan etuaan tehokkaammin kehityksen ja yhteistyön kautta kuin heikot yhteisöt, puhumattakaan atomisoituneista yksilökeskeisistä "yhteiskunnista".

Nyky-yhteiskunta peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä ymmärtämättä, mitä se oikeastaan on. Ikään kuin yhteisöllisyys voisi spontaanisti syntyä sattumanvaraisten yksilöiden välille. Historialliset yhteisöt ovat suurimmaksi osaksi tuhottu keskittämällä hallintoa ja päätöksen tekoa, ulkoistamalla paikallisia palveluita ja elinkeinoelämää, mielivaltaisesti purkamalla ja yhdistämällä perinteisiä yhteisöjä ja yleisesti huonontamalla todellisen yhteisön edellytyksiä. Perusteluna käytetään useinmiten tehokkuutta, joka syntyy keskittämällä ja yhtenäistämisellä. Mutta kuka lisääntyneestä tehokkuudesta hyötyy?

Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden katoaminen Suomesta ja Euroopasta on valitettava tosiasia, jota ei juhlapuheilla korjata. Yhteisöt antavat yksilölleen identiteetin ja tarkoituksen tunteen samalla kun ne kollektiiveina pystyvät tehokkaammin puolustaa jäseniensä etuja. Kun tulevaisuus on yhteinen, on siihen yhdessä valmistauduttava. Kun menneisyys on yhteinen, on elämä looginen jatkumo sukupolvien ketjussa. Sirpaloitunut yhteiskunta vailla yhteisöjä on tuuliajolla, eikä sillä ole menneisyyttä eikä päämäärää. Se ei kykene puolustamaan etujaan, koska sillä ei ole käsitystä yhteisestä edusta. Sitä mukaan kun perheen, yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikön, tarkoitus ja rooli vähenee, tulee kaikkivaltias yksilöstä, Minästä, yhteiskunnan suurin ehjä kokonaisuus – Kuningas Kuluttaja. Tällainen yhteiskunta on altis sen ulko- ja yläpuolella olevien intressien manipulaatiolle. Yksilö on yksin historiattoman massan keskellä, jolla ei ole menneistyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki, joka on käytettävä mahdollisemman suuren yksilöllisen nautinnon saavuttamiseksi, mikä se nautinto sitten onkaan. Yhteisön tarjoamat raamit puuttuvat, eikä ihmisten toiminnalla ole enää suuntaa eikä perustaa yksilöllisen mielihalun ulkopuolella. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tällainen yhteiskunta ei ole hyvä eikä toivottava.

Esimerkkejä toimivasta yhteisöllisyydestä ja sen rakentavasta voimasta löytyy nykyajan Euroopasta vain vähän. Malliesimerkkinä mainittakoon kuitenkin Sveitsi, tuo vuoristoinen liittovaltio maanosamme sydämessä. Sveitsissä paikallisyhteisöt ovat säilyneet vuosisatojen ajan modernisaation ja sitä seuranneen globalisaation mekanismeista huolimatta. EU-demokratian vastaisesti Sveitsissä ei pyritä keskittämään päätöksen tekoa mahdollisimman kauas demoksesta, vaan se pyritään tuomaan mahdollisimman lähelle paikallisyhteisöä, joka on kiintynyt kotiseutuunsa ja joka haluaa vaikuttaa sen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Jopa yksittäisillä kylillä on edustuselimensä, lippunsa ja historiansa, ja ne saavat mahdollisuuden päättä omista asioistaan. Tämä on todellista kansanvaltaa ja vapautta, joka ei ole mahdollista ilman vapaita, kansainvaltaisia, itsensä tiedostavia yhteisöjä. Suora kansanvalta toimii katolilaisen subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen mukaisesti, jonka mukaan päätökset tulisi käsittää mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, keitä ne koskettavat, eli mahdollisimman paikallisella tasolla. Vahvan identiteetin, paikallisyhteisön yhteisöllisyyden ja kansanvaltaisen hallintoperiaatteen ansiosta svetsiläinen on ehjä, yhteisöllinen ihminen. Hän on ensijaisesti kyläläinen, seuraavaksi tietyn kantonin asukas, sitten oman kansallisuutensa edustaja ja lopulta sveitsiläinen. Sveitsissä käydessä eron Suomeen huomaa nopeasti. Kaikki tarvittava on saatavilla lähettyviltä olevista pienistä liikkeistä ja palvelupisteistä, joita hoitavat ja omistavat paikalliset ihmiset. Esimerkiksi huonekalut ostetaan saman korttelin pienestä, perinteikkäästä myymälästä, tutulta myymälänpitäjältä, eikä kehyskunnissa sijaitsevasta ostoshirvityksestä. Asioimisessa on henkilökohtaisen kosketuksen tunne, ihmiset ovat kiireettömiä ja avoimia.

Identiteetti on yhteisön tärkeimpiä elementtejä. Se antaa ihmiselle henkilökohtaisen kosketuksen yhteisöön, se on liima yksityisen ja yhteisen välillä. Identiteetti on myös ideaalisesti monitasoista, se muodostuu useammasta kerrostumasta. Vanhastaan eurooppalaisella ihmisellä on ollut paitsi yksilöllinen, myös paikallinen identiteetti, alueellinen identiteetti, etninen identiteetti ja valtakunnallinen identiteetti. Ylimpänä oli kristillinen identiteetti. Nämä muodostivat luonnollisen jatkumon eivätkä olleet ristiriitaisia keskenään. Keskiajan suomalainen oli paitsi tietyn pitäjän asukki myös hämäläinen tai karjalainen, suomalainen ja Ruotsin kuningaskunnan alamainen.

Löytääksemme yhteisöllisyys ja sen muodostama kollektiivinen voimavara on meidän palattava yhteisön juurille. Se yhteisöllisyys, jota meille tänään markkinoidaan on tosiasioista irrallista ja epärealistista, keinotekoista idealismia, jolla ei ole pohjaa tosielämässä. Ne eivät juurruta ketään mihinkään, eivät tee ihmistä osaksi mitään, vaan korkeintaan tarjoavat retorisen oikeutuksen nykypolitiikalle ja kehityksen suunnalle, joka ei missään mielessä suosi yhteisöjen autonomiaa ja kansanvaltaisuutta. Päinvastoin se etsii "uusyhteisöllisyydesta" ideologista tukea hajoita ja hallitse -menettelylleen ja vallan keskittämiselle kansainväliselle eliitille. Sillä vallastahan tässä on kyse. Paras tapa etsiä kadotettua yhteisöä on tukea aloitteita, jotka tähtäävät paikallisen päätöksenteon ja itsehallinnon vahvistamiseen.
http://riippumattomat.wordpress.com/2009/12/09/yhteisollisyys-ja-identiteetti/

[Asra]

Enemmistön kansallisylpeys on hajuaistini mukaan aika hyvä ainakin keskiluokassa. Tuntemani nuoriso on isänmaallista jne.
Aikaisemmasta alemmudentunteesta on paremminkin päästy eroon: mitä ne ulkomaalaiset meistä ajattelevatkaa on mennyttä aikaa.
Luonto ja kesämökit kuuluvat monille maailman pisimmillä kesälomilla. Lappiinkin tekee monen mieli.

Tappiomielialan lietsojat joutavat valtakunnanoikeuteen maanpetoksesta syytettynä.

Kumpaa mielestäsi on enemmän, isänmaallista nuorisoa vai euromonikulturismiin kallellaan olevaa? Eikö nykyään jouduta ajattelemaan mitä ne EU:ssa meistä ajattelee?

Kesämökki on huono esimerkki kulttuurin vaalimisesta, eikä se ole kovin yhteisöllistäkään.

Ei ole tappiomielialan lietsomista tunnustaa vallitseva todellisuus. Jonkinlainen korjausliike meidän oman suomalaisen kulttuurin arvostamisessa mielestäni tarvittaisiin. Siihen olisi olemassa hyvä työvälinekin YLE, jota kuitenkin käytetään nykyisin usein aivan päinvastaiseen tarkoitukseen.