2015-02-04: Ruotsissa historiankirjat halutaan uusiksi tasa-arvon nimissä.

[Rändöm]

Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoavissa länsimaissa naisten määrä on kyllä noussut merkittävästi taiteilijoiden ja poliittisten johtajien joukossa, mutta suuryritysten perustajien ja luonnontieteilijöiden joukossa heitä on edelleen kovin vähän. Naisnobelistit tulevat lähinnä lääketieteen saralta. Pitäisikö nämäkin epäkohdat korjata ruotsalaisfeministien mielestä kiintiöimällä naisille paikat tiedekunnissa ja Nobel-palkinnoissa sekä pakkolunastamalla miesten yrityksiä?

Eihän tuossa mitään yllättävää olisi. Onhan Nobel-palkintoja tähänkin mennessä jaeltu täysin mielivaltaisin poliittisin perustein. Esimerkiksi tapaus Obama. Tuskin tarvitsee kahdesti arvata, millä meriitein tuokin palkinto pokattiin. Nobel-instituutiohan on jo pitkään ollut yksi monista ruotsalaisen suuruudenhulluuden ja egoismin ilmenemismuodoista.

[sivullinen.]

Minusta ajatus historian kirjojen uudelleen kirjoittamisesta on oikein ja kiehtova. Historian kirjat kirjoitetaan aina uudestaan uuden ajan tarpeita vastaaviksi. Siinä ei ole mitään uutta. Lukekaa vaikka historian kirjoista.

Mutta aina on pohdiskeltava "dynaamisia vaikutuksia", mitä kullakin historian uudelleen kirjoituksella on. Tällä kertaa ehdotettu historian uudelleen kirjoitus nostaisi naiset suurempaan osaan. Ensimmäisessä vaiheessa, jota kutsutaan "naisemansipaatioksi", aletaan nostaa esiin vain naisia, jotka ovat loistaneet miesten aloilla. Siitä tässäkin ketjussa puhutaan: Suurista sotapäälliköistä tai kuninkaista. Miehen asema sotapäällikkönä on biologisesti perusteltavissa ymmärtäen sotilainen pääosin olevan aina miehiä, sillä panemalla eukot paksuksi ja lähettämällä ukot itseään tapattamaan yhteiskunta voi säilyä ja kukoistaa toisinkuin, jos lähettäisiin eukot tapattamaan itseään ja ukot kotiin homoilemaan. Siksi sotapäälliköiden joukosta löytyy vain harvoin naisia -- ja nekin vähät rauhanajoilta.

Kehityksen kehittyessä päädytään naisemansipaation tiellä väistämättä umpikujaan ja alkaa kehityksen seuraava vaihe: feminismi. Feminismi eroaa naisemansipaatiosta merkittävästi. Se korostaa miesmäisten naisten rinnalla naismaisia miehiä: miesfeministejä. Silloin ei enää nähdä kansakunnan merkkihenkilöinä sotapäälliköitä vaan sosiaalityöntekijöitä: Kustaa Adolfin sijaan etsitään Äiti Teresaa. Keksintöjen ja yhteiskunnan edistämisen sijaan etsitään yhteiskuntaa säilyttäviä voimia. Yksilöiden sijaan etsitään kollektiiveja -- ehdotettiinhan Nobel-säätiöllekin jatkossa palkittavan yksilöiden sijaan työryhmiä ja organisaatioita. Historian kerronnan luonne tulee siis muuttumaan täysin. Tarinoita ei enää esitetä sankaritarinoina yksilöistä vaan kerrotaan kyläyhteisön elämästä, jossa kaikkien osuus nähdään tärkeänä ja välttämättömänä. Molemmat näkökulmat ovat totta. Ne eroavat näin näkökulmaltaan.

Minusta kollektivismin ylistys on uusi ja erittäin kiinnostava näkökulma, ja on vain yksi syy, miksi en haluaisi sellaista tapahtuvan: Se on utopia, joka ei mahdollista kestävää yhteiskuntarakennetta, vaan kertoo yhteiskunnan olevan kyllästynyt elämään eli valmis tappamaan itsensä. Se on joutsenlaulu. Se on kulttuurin perikato. Se on Neuvostoliitto. Onko mukavampaa elää maassa, jossa rakennetaan, ja jokainen joutuu raatamaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, vai maassa, jossa tuhotaan, eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään muuta kuin katsella kaiken hyvän hävittämistä? Sitä ei voi tietää ennenkuin on molemmat kokenut. Vain kokemalla helvetin oppii arvostamaan paratiisia. Ruotsalaiset haluavat hankkia oman osansa helvetin tuskista kokemuskokoelmaansa. Antaa ruotsalaisten elää ja kokeilla. Kokeillaan me Suomessa jotain muuta. Minulla olisi visioita eli harhanäkyjä vaaleanpunaisista mutkittelevista kaduista ja ylipäätään kulman kieltämisestä kaikessa rakentamisessa: Belle epoque nuovo. Tuskin se yhtään parempi olisi kuin feministiset initiaatiot -- mutta toisenlainen. Kokeillaan me jotain muuta kuin svedupellet. Ollaan me suomalaisia, kun ei enää haluta olla ruotsalaisia, eivätkä venäläiset ole 1900-luvun kokemuksien jälkeen valmiita kovin mullistaviin kokeiluihin.

[Iloveallpeople]

Historiantutkimus siirtyy oppikirjoihin kymmenen vuotta myöhässä

Suomalaisissa historian oppikirjoissa naiset jäävät yhä miesten varjoon

"1900-luvun historiassa naisia ei näy juuri muualla kuin sodan uhreina"

Selaan peruskoulun 7. luokan historiankirjaa: Otavan kustantama Forum 7, jonka tekijöinä ovat Eenariina Hämäläinen, Antti Kohi, Kimmo Päivärinta, Vesa Vihervä ja Ira Vihreälehto, lähtee liikkeelle 1800-luvusta.

Ensimmäinen nainen mainitaan kirjan sivulla 33. Hän on Fredrika Runeberg, joka jäi kirjailijana "paljolti aviomiehensä varjoon". Seuraavaa naisen nimeä saa taas odottaa kolmisenkymmentä sivua. Sitten esitellään brittiläinen "ompelijatyttö Magdalena". Hän kuvaa sortumistaan prostituoiduksi.

Miesten nimiä on tähän väliin mahtunut viisitoista.
...

Historianopettajan ja oppikirjantekijän Eenariina Hämäläisen mielestä on hyvä, että keskustelua sukupuolten esittämisestä oppikirjoissa käydään.

"Se on tärkeää. mutta nimien laskeminen ei kerro opetuksesta tai oppikirjasta kaikkea. Kun peruskoulun Forum-kirjoja tehtiin, naisten ja miesten osuudesta keskusteltiin paljon. Koska nimien osalta ei päästä tasapuolisuuteen millään, lisäsimme tietoisesti naisten – samoin kuin lasten – osuutta kuviin. Halusimme niissä näyttää naisia myös aktiivisina toimijoina, emme pelkkinä objekteina."

Hämäläisen mukaan nimiä paljon tärkeämpiä ovat ilmiöt ja tarinat.

"Lapuan liikkeen kukistuminen on miehinen asia, mutta samasta ajasta voi kertoa muutakin. Sotahistorian lisäksi koulussa opetetaan sosiaalihistoriaa. Silloin sukupuolinäkökulma on laajempi."
...

Suvi Ahola

Helsingin Sanomat

[foobar]

Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoavissa länsimaissa naisten määrä on kyllä noussut merkittävästi taiteilijoiden ja poliittisten johtajien joukossa, mutta suuryritysten perustajien ja luonnontieteilijöiden joukossa heitä on edelleen kovin vähän. Naisnobelistit tulevat lähinnä lääketieteen saralta. Pitäisikö nämäkin epäkohdat korjata ruotsalaisfeministien mielestä kiintiöimällä naisille paikat tiedekunnissa ja Nobel-palkinnoissa sekä pakkolunastamalla miesten yrityksiä?

Eihän tuossa mitään yllättävää olisi. Onhan Nobel-palkintoja tähänkin mennessä jaeltu täysin mielivaltaisin poliittisin perustein. Esimerkiksi tapaus Obama. Tuskin tarvitsee kahdesti arvata, millä meriitein tuokin palkinto pokattiin. Nobel-instituutiohan on jo pitkään ollut yksi monista ruotsalaisen suuruudenhulluuden ja egoismin ilmenemismuodoista.

Perusteet taisivat olla tasoa:

- Nimi ei ole Bush
- Henkilö on istuva Yhdysvaltain presidentti
- Henkilö ei ole republikaani
- Tumma hipiä on plussaa.

Omituisista valintaperusteista kertoo se, että rauhanpalkinto annettiin siitä ettei ole joku muu, ja siitä mitä ei ole vielä tehnyt. Ei toki ensimmäinen kerta Nobelin rauhanpalkinnon kanssa (jonka muuten jakavat edelleenkin norjalaiset, eivät ruotsalaiset...) mutta silti.

[P]

On yksi nainen, joka meriittien perusteella ansaitsisi tulla mainituksi tieteen historiassa: Emmy Noether.

Pieni esittely olisi tällaisissa paikallaan

Mikäs siinä, ansioitunut hän toki on.

Minä olen käynyt muinoin hänen mukaansa nimetyssä koulussakin.

[sivullinen.]

[...] Silloin ei enää nähdä kansakunnan merkkihenkilöinä sotapäälliköitä vaan sosiaalityöntekijöitä: Kustaa Adolfin sijaan etsitään Äiti Teresaa.

[...] Sotahistorian lisäksi koulussa opetetaan sosiaalihistoriaa.

HS

Näin se näyttää menevän. Toisen Maailmansodan syttyminen ja lapsilisien maksamisen aloittaminen ovat molemmat historiallisia, merkittäviä ja opettavaisia tapahtumia. Syy, miksi perinteisesti on painotettu enemmän sotia kuin sosiaalisektoria, on opetukselle esitetyt tavoitteet: On haluttu tehdä ihmisistä hyviä upseereita eli virkamiehiä -- "officer". Valtiokoneisto on tarvinnut tietyn määrän virkamiehiä toimiakseen. Mutta opetuksen määrän kasvettua rajattoman suureksi ja jokaista koskevaksi, on virkamiehistön osuus valtioissa kasvanut sietämättömän korkeaksi. Suomessa tämä on viety äärimmäisyyteen. Virallisesti myönnettään julkisen sektorin työllistävän noin puolet työikäisestä väestöstä, ja puolet julkisesta sektorista arvellaan virkamiehiksi. Jos otetaan lukuihin mukaan myös yksityisen sektorin "konsultit", jotka konsultoivat julkista sektoria ja muut piilotekijät, voidaan todeta Suomen olevan sosialistisempi kuin Neuvostoliitto koskaan eli julkishallinnon osuus on suurempi.

Yksi keino lievittää ongelmaa on koulutuksessa virkamiestaitojen sijaan keskittyä muihin taitoihin. Sitä on jo pitkään tehty korostamalla taideaineita, vapaavalintaisia aineita ja laskemalla opetuksen tasoa tietopohjaisesta oppimisesta viihdyttäväksi yhdessäoloksi. Tämä on mahdollistanut vähemmän oppimisen suuremmassa ajassa eli ylituotannon muuttamisessa tyhjäkäynniksi. Se on yksi vaihtoehto sosialismin tuomiin ongelmiin. Minusta parempi olisi yksinkertaisesti vähentää koulutusta niiltä osin, joilla sen ei edes odoteta tuottavan mitään hyötyä. Ihminen oppii panemaan ja kävelemään ilman opettajaa, joten oppisi se varmasti myös piirtämään ja lukemaan haluamiin historian kirjoja. Lastenhoidon opettamista nuorille naisille voisi antaa -- mutta mieluummin vapaaehtoisena. Sitä hesarin toimittajakin tässä sisäisesti kaipaa, vaikka joutuukin peittämään kaipuunsa valheelliseen sanaverhoon -- "sosiaalihistoriaan" --, ettei saisi feministien vihaa niskaansa.

Suosittelen koulutuksen uudistamisesta kiinnostuineita tutustumaan John Taylor Gatton ajatuksiin. Hän on jotain oivaltanut, vaikka puhuukin enemmän amerikan koulujärjestelmästä ja sen uudistamisesta. Hommaforumissakin on paljon keskusteltu koulujärjestelmän uudistamisesta esimerkiksi tässä ketjussa: Opettaja luopui pulpeteista: Maailma muuttuu, miksei koululaitos? Historian uudelleen kirjoittamisestakin on puhuttu. Minäkin olen lupaillut kirjoittaa sosialismin ajan historiaa uudelleen. Koen tällaiset ruotsalaiset aloitteet siinä suhteessa ennemmin innoittavina asian vireilläpitäjinä kuin todellisina vaihtoehtoisen historiankäsityksen luovina haastajina. Sosialismin ongelma on nimittäin juuri se, etteivät he saa mitään aikaan, koska haaveilevat liian suurista teoista ja ovat liian kyvyttömiä edes pieniin tekoihin. Kirjallisen roskaa voi kirjoittaa kuka tahansa, mutta sivullisen asiaa kirjoittaminen vaatii yhteyttä jumalallisiin tiedonlähteisiin. Sosialisteista sopii kirjoitettavaksi historian kirjoihin seuraava toteamus: Yksin he kykenivät syömään ja nukkumaan. Yhdessä he kykenivät varastamaan. Muuhun he eivät kyenneetkään.

[IDA]

Tulisiko häntä edes niin muistella, paitsi varoittavana esimerkkinä. Hän kun tuhlasi valtion kassan ennen kuin häippäsi.

Ei ollut mitään valtion kassaa silloin, mutta hän varmasti aavisti miten sitä tultaisiin käyttämään.

Mutta miksi keskittyä vain menneeseen kun voi hahmotella tulevaisuutta.  Kenestä Ruotsin ensimmäinen Kalifi tai Sulttaani ja koska Ruotsi palaa keskiajalle? 

Keskiajalle palaaminen olisi hyvä asia. Silloin meidän koohottajien ei tarvitsisi kopioida politiikkaa ja lainsäädäntöä Ruotsista, eikä olisi kalifeja, eikä sulttaaneita. Nykyteknologialla se olisi kaikin puolin kivaa muutenkin. Islamilaisten teenllpittäjien ja lännen sekulaarien valtio-oppineinen yhteistyö alkaa olla koko Euroopankin mittakaavassa jo nähty.

[Vaniljaihminen]

Tulisiko häntä edes niin muistella, paitsi varoittavana esimerkkinä. Hän kun tuhlasi valtion kassan ennen kuin häippäsi.

Ei ollut mitään valtion kassaa silloin, mutta hän varmasti aavisti miten sitä tultaisiin käyttämään.

Keskiajalle palaaminen olisi hyvä asia. Silloin meidän koohottajien ei tarvitsisi kopioida politiikkaa ja lainsäädäntöä Ruotsista. Nykyteknologialla se olisi kaikin puolin kivaa muutenkin. Islamilaisten teenlpittäjien ja lännen sekulaarien valtio-oppineinen yhteistyö alkaa olla koko Euroopankin mittakaavassa jo nähty.

Ei silloin ollut keskiaikaakaan, mutta saivartelut sikseen. Kyllä - keskiajalle ollaan menossa halusimme sitä tai emme. Onneksemme se ei kuitenkaan ollut puoliksikaan niin ikävää kuin usein on uskottu.

Ei pitäisi varmaan sanoa tätä edes homma-foorumilla mutta ainakin jotkut nykyiset sietämättömät tyypit olisi silloin kyllä poltettu noitina... En sitten itse tietenkään kannata tätä.

[Miniluv]

Historiantutkimus siirtyy oppikirjoihin kymmenen vuotta myöhässä

Suomalaisissa historian oppikirjoissa naiset jäävät yhä miesten varjoon

"1900-luvun historiassa naisia ei näy juuri muualla kuin sodan uhreina"

Sehän on virallinen Hillary Rodham Clinton -totuus:

Women have always been the primary victims of war. Women lose their husbands, their fathers, their sons in combat

http://en.wikiquote.org/wiki/Hillary_Rodham_Clinton

[IDA]

Itse arvostan suuresti esimerkiksi Kaari Utrion kirjaa Kalevan tyttäret. Suomen julkinen sana vain on mitä on ja siellä sitä on tuskin edes luettu saati tuotu siinä esitettyjä näkemyksiä esille. On kivempi valittaa kuvitellusta 70 sentistä, koska se saa jonkun uroksen ärähtämään, kuin tutkia ja kirjoittaa sitä historiaa pienellä palkalla.

[op]

Tämä on kyllä taas laadukasta tutkimusta. Esim. sellaisen nuoren maan kuin Suomen presidenteistä puhuttaessa, niin alle 10 % mainituista nimistä on naisia. Kyllä tasa-arvon nimissä täytyy saada historiankirjoihin vähintään rouva Jenni Haukion runokokoelmat, jotta tasa-arvo toteutuu 

[RP]

Hesari on ajan hermoilla, vähän hommaa jäljessä, mutta pyrkii sinne kuitenkin...

Suomen oppikirjojen tilanne ei juuri Ruotsista poikkea. Otin tarkasteluun neljä peruskoulussa ja lukiossa käytettävää kirjasarjaa: Forumin ja Historian tuulet (Otava), Linkin (WSOYpro), Muutosten maailman (WSOY) ja Kaikkien aikojen historian (Edita). Laskin henkilönimet, joko henkilöhakemistosta tai sen puuttuessa suoraan sivuilta.

Peruskoulun yläluokkien Historian tuulet 7–8, joka käsittelee maailmanhistoriaa Ranskan vallankumouksesta ensimmäisen maailmansodan loppuun, luettelee henkilöhakemistossaan 85 nimeä, ja naisia on 11, eli 13 prosenttia. Lähihistoriasta kertovassa Forum 8:ssa naisia on enemmän, 26 prosenttia.

Lukion historiankirjasarjassa Muutosten maailma mainitaan kaikkiaan 662 ihmistä, joista naisia on 48 – eli vähän yli seitsemän prosenttia.

Ruotsin oppikirjoissa herätti huomiota sekin, että nykyaikaa lähetessä naisten määrä väheni entisestään, vaikka naisten rooli yhteiskunnassa on päinvastoin kasvanut. Niin feministinen maa kuin Ruotsi onkin, vain yhdessä tutkituista neljästä kirjasta esiintyi 1900-luvulla enemmän naisia kuin aiemmin.

Meillä lähihistoriaa käsitellään lukiossa Kansainväliset suhteet -kurssilla. Sen oppikirjoista sekä Linkissä (WSOYpro) että Kaikkien aikojen historiassa (Edita) nimeltä mainituista henkilöistä oli naisia yhdeksän prosenttia.

"Kun tunneilla puhutaan vanhemmasta ajasta ja yhteiskunnan muutoksesta maataloudesta teollisuuteen, käsitellään yleisesti myös perhettä, sukupuolirooleja ja naisen asemaa. Eurooppalaisen ihmiskuvan kohdalla mukaan voi ottaa naisia taiteen tekijöinä ja ajattelijoina", Jari Aalto selittää.

"Mutta kun tullaan 1900-luvun kansainvälisiin suhteisiin, naisia ei näy muualla kuin sodan uhreina."

Jos kerronta kohdistuisi enemmän tavallisten ihmisten arkeen, kuva historiasta olisi toisenlainen. Opetussuunnitelmia ollaankin nyt uudistamassa sekä peruskouluun että lukioon. Uudet on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuodesta alkaen.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423452482545

[nollatoleranssi]

HS:n jutussa todetaan kuinka naisten määrää saataisiin lisättyä, jos enemmän käsiteltäisiin "mikrohistoriaa". Toisin sanoen ei puhuttaisi historiallisista merkkihenkilöistä, vaan jokaisen ajan arjen tapahtumista.

[PaulR]

HS:n jutussa todetaan kuinka naisten määrää saataisiin lisättyä, jos enemmän käsiteltäisiin "mikrohistoriaa". Toisin sanoen ei puhuttaisi historiallisista merkkihenkilöistä, vaan jokaisen ajan arjen tapahtumista.

Mikrohistoria on mielenkiintoista, mutta käytettävän ajan puitteissa makrostakaan ei saada kuin leveän pensselin pyyhkäisy.

Wikiartikkelissa olikin ne kuuluisat:

Kuuluisia mikrohistorioitsijoita ovat mm. Carlo Ginzburg (esimerkiksi Il formaggio e i vermi, Juusto ja madot) ja Emmanuel Le Roy Ladurie (esimerkiksi Montaillou. Ranskalainen kylä 1294-1324)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikrohistoria

Nuo voisi luetuttaa, mutta ei ehdoin tahdoin - taas käytettävissä olevan ajan puitteissa - viedä aikaa yleiskuvalta ja käsitykseltä.

[Marius]

"Ruotsi on suomalainen".