Lastenpsykiatri: Lapselle saa olla vihainen, mutta ei huutaa

[ikuturso]

Meillä lennettiin kaikkien ohjeiden vastaisesti (ei tukasta, vaan kainalossa kantaen) omaan sänkyyn jäähylle. Myöhemmin, kun tuli kinaa ja vanhempien ääni kohosi, lapsi meni itse sänkyyn, löi oven perässään kiinni ja hetken päästä mentiin keskustelemaan.

Edelleen nukkuvat sängyssä. Sängystä ei tullut traumatisoiva.

-i-

[Mindy]

Jos lapsi, rikkoo, lyö tai repii, hänet otetaan kiinni ja pidetään sylissä kunnes hän rauhoittuu.

Lapsi otetaan syliin kiertämällä käsivarsilla tukeva ja pitävä ote lapsen käsivarsien ja yläruumiin ympäri. Sylissä lapsen jalat voidaan sitoa omilla jaloilla. Aikuisen ei pidä koskaan tehdä tätä kiinnottoa suutuspäissään vaan rauhallisesti ja maltillisesti. Lapselle on samalla hyvä rauhallisesti selittää, että hänet pidetään nyt kiinni ja sylissä, jotta hän ei vahingoita itseään, muita ja ympäristöään.

Aikuisen ei pidä koskaan käyttää väkivaltaa rangaistuksena vaan ainostaan suojelu- ja turvakeinona.

Kun lapsi on sylissä rauhoittunut, hänelle voidaan sanoa, että lapsi satuttaa ja vahingoittaa muita, jos hän on väkivaltainen muita kohtaan. Lapselle kannattaa muistuttaa, että hän voi aina sanoa tai kertoa, jos häntä joku asia harmittaa, ahdistaa tai suututtaa. Sitten tämä pulma ratkaistaan ja sovitaan neuvottelemalla. Fyysisen tekemisen "tarvetta" voi purkaa urheilussa ja liikunnassa aina kamppailulajeja myöten.

Myös yhteiskunnan omat väkivaltakoneistot kuten poliisi ja sotaväki käyttävät fyysistä voimaa kurinalaisesti.

Televisiossa pyöri vastikään vallan mainio sarja nimeltään "Supernanny" ja "Lapsityrannit", joissa ammattikasvattaja Jo Frost opetti kädestä pitäen avuttomia vanhempia pärjäämään kiroilevien, väkivaltaisten ja terrorisoivien pilttiien kanssa suurenmoisin tuloksin - ja ilman väkivaltaa.


(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQlSLE8e1epp5wFWNzBqXAAXVfoIFcOzRLlsXOotPajesHBwr_7)

Brittiläinen supernanny Jo Frost auttaa
perheitä, joissa lasten käytös on ajanut
vanhemmat epätoivon partaalle.

En tajua tuon holdingin suosiota. Itse menen aina ihan paniikkiin, jos olen niin jumissa, etten pysty liikkumaan. Olen tosi herkkä kutiamaan ja pelkään, että minua yritetään kutittaa, jos käteni eivät ole vapaina suojaamaan kutitukselta. Olen melkein 40-kymppinen ja silti ylireagoin siihen. Miten pahasti joku pieni lapsi voi traumatisoitua holdingista, jos itsekään en aikuisena pysty järkeilemään paniikkia pois? Kyllä äänen korottaminen ja jäähy ovat parempia tapoja lapsen kurissa pitämiseen, paitsi jos lapsi käy niin pahasti ylikierroksilla, että on pakko pitää turvallisuuden takia kiinni.

Koivuniemen herrakin voi olla tosi hyvä kasvatuskeino, jos sitä oikein käyttää. Meillä oli kotona aikoinaan keittiön ovenkarmin yläpuolella ohut vitsa, mutten muista ikinä saaneeni vitsaa persuksille. Vanhemmat vain varoittivat, että jos häiriökäyttäytyminen jatkuu, niin sitten pitää ottaa Koivuniemen herra käyttöön. Tottelimme yleensä viimeistään viimeisellä varoituksella. Paitsi joskus, ja silloin äiti lähetti pahantekijän taittamaan itse puusta vitsan, joka vastaisi lapsen omasta mielestä hänen ansaitsemaansa rangaistusta. Kun lapsi tuli takaisin vitsan kanssa, lapsen kanssa puhuttiin ja kysyttiin, oliko hän ymmärtänyt, mitä oli tehnyt väärin. Sitten sovittiin ja halattiin ja asia oli sillä käsitelty. Vitsaa ei siis käytetty lyömiseen, vaan lapselle annettiin sen avulla aikaa miettiä ja rauhoittua.

Tosin oli tuossakin Koivuniemen herran käyttötavassakin omat ongelmansa. Kerran nuorin veljeni oli ollut tuhma ja joutui vitsan hakuun. Veljeni nähtävästi piti itseään todella tuhmana, sillä hän toi mukanaan paksun karahkan, jota ei enää vitsaksi voinut kutsuakaan. Äidillä meinasi pokka pettää sen nähdessään.  Nippa nappa äiti sai pidettyä naaman tarpeeksi kauan peruslukemilla puhuakseen pojan kanssa asiat pikavauhtia selviksi, ennen kuin naurua ei voinut enää hillitä.