Hommalaisten mielenmuutos EU-jäsenyyden suhteen verrattuna vuoteen 1994

[Paju]

Alaikäinen lukiolainen kansanäänestyksen aikaan. Olin jyrkästi ei-puolella, vaikka kyllä-puoli näyttäytyi trendikkäämpänä ja suositumpana. Näkemykseni on noista ajoista lientynyt, mutta todennäköisesti äänestäisin edelleen ei, ainakin oma valuutta pitäisi säilyttää.

Muistan vääntäneeni luokkakaverini kanssa, kun kaveri piti tärkeänä päästä päättäviin pöytiin. No, nyt on pöydät nähty ja laskua maksetaan vielä pitkään.

Vuosi-pari sitten törmäsin selvitykseen, jossa käytiin läpi sekä kyllä- että ei-kampanjan väitteiden toteutumista. Sen mukaan moni ei-puolen väite oli toteutunut, vaikka ne oli kampanjan aikana leimattu aiheettomaksi pelotteluksi. En enää onnistu löytämään tarkempaa tietoa, muistaisiko joku paremmin.

[Lalli IsoTalo]

Minä äänestin kyllä EU:lle ... nimenomaan Suomen turvallisuuden eli Venäjän uhan takia.  [...]
Nyt sitten ollaan EU:ssa, joka luo vastakkainasettelua ja kutsuu "kylään" [...] muslimit [...]

[...] se EU josta äänestin ei ollut se mikä EU on nyt. Myöhemmin olen tajunnut, että päättäjät tiesivät jo silloin EU:n olevan tasan juuri se mikä se on nytkin, siihen he kansan suostumuksen tahtoivat. Vaalikarjalle valehdeltiin sumeilematta.

Emoa mukaillen, näin se meni.

[Make M]

1994 äänestin EI. Ainoa KYLLÄn puolesta ollut syy olisi ollut Neuvostoliiton uhka. Mutta itsenäisen päätöksenteon puolustaminen tuntui niin tärkeältä, että päätös oli helppo.

Suomi saisi olla melkein kuin Norja. Ei EU:ssa mutta kyllä Natossa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi Norjakin on hurahtanut monikulttuurihulluuteen. Ovatko vain ruotsalaiset syynä taudin tarttumiseen vai myös Schengen-sopimuksen hyväksyminen?

[Lalli IsoTalo]

Onhan tuo epäreilua että yhtenä aikana eläneet ihmiset ovat voineet tehdä noin kauaskantoisen ratkaisun, joka sitoo jälkipolviakin määräättömäksi ajaksi.

Jos maitoautot lentäisivät ja meillä olisi sitovat kansanäänestykset kansalaisten haluamista asioista, jälkipolvet voisivat katkaista isiensä erheiden jatkumisen melko vaivattomasti.

[l'uomo normale]

Äänestin tyhjää ruksaamalla sekä kyllä että ei-ruudun. Äänestäisin nyt EU:ta vastaan.

[Pöllämystynyt]

En edes muista, mitä mieltä olin EU:sta, jos edes olin jotain mieltä. En ymmärtänyt eikä paljon kiinnostanut aikuisten tylsät puheet. Jos olisin saanut äänestää, en olisi äänestänyt.

Ainoa konkreettinen juttu mitä luulin tapahtuvaksi oli, että jäsenyyden myötä lipputankoihin tulisi EU:n liput.

Muutamaa vuotta myöhemmin EU alkoi ärsyttämään samalla, kun kaikki muukin yhteiskunnallinen ärsytti ollessani "kapinallinen nuori". Jos olen jossain välissä ollut EU-mielinen, niin olen sen jo autuaasti unohtanut. Sen sijaan naivi mokuttaja ehdin olla monta vuotta.

[Dredex]

Mielenkiintoista on myös se, että kun tulee mahdollista äänestää puolesta tai vastaan, tulee joko positiivinen tai negatiivinen tulos. On siis ainakin mahdollisuus, että tulee positiivinen tulos. Ja niin tuli. Suomi liittyi EUiin.

Lisäksi äänestyksen tulokseen on mahdollista vaikuttaa markkinoimalla asian hyviä puolia. Yleensä asian huonoja puolia ei markkinoida. Vaaka siis kallistuu positiiviseen suuntaan.

Äänestystä ei myöskään useinkaan järjestetä, jos gallupit ovat kovasti vastaan. Tällöin palataan kohtaan 2.

[Sitruunamelissa]

Olin yläasteikäinen vuonna 1994, joten en tietenkään äänestänyt. Silloin olin kyllä EU:n kannalla, ajattelin että Euroopassa opiskeleminen tulisi helpommaksi, vaikka minulla ei ollutkaan selkeää kuvaa siitä miten helppoa/vaikeaa se oli vuonna 1994 esim. yliopistoon pyrkiville. Eräs ystäväni oli EU:ta vastaan, koska ei uskonut hienojen lupauksien olevan totta. Hän oli oikeassa.

En seurannut nuorena ja nuorena aikuisena politiikkaa juuri lainkaan. Ensimmäiset epäilyni EU:n demokraattisuuden puutteesta tulivat vasta Irlannin kansanäänestyksen mukana: äänestettiin uudestaan, että tuli "oikea" tulos. Ja nykyään tietenkin äänestäisin EU:ta vastaan. Niitä tärkeimpiä EU-maiden välisiä sopimuksia (esim. kauppasopimukset) pystyisi neuvottelemaan ja ylläpitämään ilman merkittävän vallan luovuttamista Brysselille, tai käytännössä isoille EU-maille. EU:n suunta kun on enimmäkseen huono, ja on ollut jo pitemmän aikaa: liittovaltiokehitys, taloudellinen kehitys ja taloudelliset ratkaisut, demokratian kehitys, avoimuuden puuttuminen, piittaamattomuus omista säännöistä jne.

[ämpee]

Tuolta puuttuu vaihtoehto en äänestänyt 1994. Siis oli äänioikeus mutta en äänestänyt. Oma syyni oli se, että olin ulkomailla enkä ollut tuolloin ollenkaan valveutunut. Todennäköisesti olisin äänestänyt kyllä.

Suunnilleen kuin omalta näppikseltäni, sillä erotuksella, etten tosiaankaan muista äänestinkö, vai olinko ulkomailla.
Ajatus yhtenäisestä talousalueesta tuntui hyvältä, ja toiveissa oli Keski-Eurooppalaiset hinnat myös Suomeen.
Kävikin niin, että keski-eurooppalaiset saivat €urohinnat itselleen, ja meillä ei juurikaan laskua tapahtunut, jos ollenkaan.

Nykyisellä tietämyksellä äänestäisin empimättä EI, sillä meille myytiin aivan jotain muuta kuin mitä silloin mainostettiin.

[Perttu Ahonen]

Äänestin aikoinaan EI ja äänestäisin nyt EI.

1994 vallanmedia ja eliitti oli kivennyt tien EUvostoliittoon hyvillä aikomuksilla ja sen mukaista oli vallanmedian - erityisesti HS-pravdan propaganda. 

Mutta koskapa olin jo 1980-luvun alusta - koulupoikana siis, ollut jo aktiivinen ja kriittinen politiikan seuraaja, tunsin hyvin suomalaisten vallanpoliitikkojen taakankantamisen idean = kansa kantaa taakan, jonka päällä vallanpoliitikot istuvat lisätaakkana.  Niinpä kun vallanmedia ja poliitikot lupasivat EU:n kautta hyvää ja kaunista, niin se tarkoitti hyvää ja kaunista eliitille, ei kansalle.   

1994 lupauksia olivat esimerkiksi seuraavat veivaukset:

1. Suomen turvallisuustilanne paranee.
2. Ruoka halpenee.
3. Suomalainen byrokratia kevenee ja järkevöityy.
4. Autot halpenee.
5. Verotus kevenee.

Ei sanaakaan siitä, että Suomi menettää puolueettomuutensa ja de facto itsenäisyytensä.

Ei sanaakaan siitä, että Suomen markasta tultaisiin samalla luopumaan.

Ei sanaakaan siitä, että Suomi tulee yhteisvastuulisesti takaamaan mahdolliset EUvostoliiton heikkojen talouksien velat finanssijuotikkaille.

Oikea kuva EUvostoliitosta silloin ja nyt oli ja on Kari Suomalaisen piirros Volgan lauttureista jossa EUvostoliiton vastuunkantajakansat kantavat.so, vetävät finanssijuotikkaiden kasaamaa velkataakkaa vastavirtaan vallanpoliitikkojen ollessa lisätaakkana.(http://kuvat.uusisuomi.fi/sites/default/files/kuvat/Volgan-lautturit-157.jpg)

[Viimeinen suomalainen]

Äänestin ei EY-jäsenyydelle vuonna 1994, äänestäisin nyt ei EU-jäsenyydelle.

Suomen kansaa kyllä kusetettiin 6-0 tuon EU:n suhteen. Kaiken piti halventua ja monen asian helpottua. Arja Alho (SDP) huusi TV:ssä  kurkku suorana "ruoka halpenee, ettekö tajua?"Miten kävikään? Rauhallisesta maastamme tuli kerjäläisten ja hit and run-rikollisten suosikkikohde, jouduimme maksamaan kreikkalaisten ym. työtävieroksuvien lusmujen velkoja, byrokratia ja turha paperisota suorastaan räjähti silmille EU:n myötä. Joka hommaa varten pitää käydä joku hemmetin kurssi! EU ei pysty antamaan mitään turvatakeita puolustuksellisesti, pikemmin vain ärsyttää itäistä arvaamatonta naapuria. EU-puliveivareita ja suojatyöntekijöitä lentelee viikot pääksytysten Helsingin ja Brysselin, arvaa kuka maksaa?

Tuossa tuli pikaisesti vasta pari minuuttia tajunnanvirtaa...

EI, EI ja vielä kerran EI!

[-PPT-]

Sen muistan kansanäänestyskampanjasta että kovasti varoiteltiin että ryssä tulee ja pistää poskeensa jos ei liitytä. Siis pelottelukampanja.

Siitä syksystä muistuu mieleen kuinka vastustavat kansanedustajat, Väyrynen & co, pitivät tuntikausien maratonpuheita eduskunnassa että saatiin tietää Ruotsin kansanäänestyksen tulos.

[nollatoleranssi]

Ei ollut tuolloin äänioikeutta, mutta varmaankin kummassakin tapauksessa äänestäisin kyllä & kyllä.

EU-jäsenyyden vastustus tai sen puolustaminen liittyy nykyisin liian paljon mielikuviin sen hyvyydestä/pahuudesta. Nämä mielikuvat ovat vain puoli totuutta asiasta ja vaatisi todella paljon lisätaustainformaatiota, että EU:n kokonaisvaikutus Suomelle niin hyvässä kuin pahassakin ymmärrettäisiin.

Tällä hetkellä EU:ssa on "koko Eurooppa". Ainoastaan Norja (öljyvaltio) ja Sveitsi (rikas alue loistavalla maantieteellisellä sijainnilla) puuttuvat siitä. Voiko Suomea verrata kumpaankaan maahan? Mikä olisi Suomen tunnettavuus ja uskottavuus maailmalla ilman EU:ta (kun useampi ei ole kuullutkaan Suomesta)?

Yksi tärkeä tekijä on myös maan profiloinnissa eli kuuluuko Suomi osaksi länttä vai onko Suomi jokin "Venäjän Hong Kong" (vai pitäisikö sanoa Venäjän slummialue?). Ilman EU:ta Suomi olisi yhä tiukemmin Venäjän otteissa.

[nollatoleranssi]

Annoin myös johdatella itseni uskomaan, että eläminen halpenisi, että autot ja alkoholi saataisiin eurooppalaiselle hintatasolle. Turha luulo oli tämäkin. Kuten eräs kirjoittaja yllä jo totesi, Suomi tuntuu ottaneen EU:sta kaikki huonot asiat muttei mitään järkeviä, ihmisten elämää parantavia malleja.

Suomen kova hintataso johtuu ennen kaikkea kovasta verotuksesta (osittain kilpailunkin puutteesta). Jos verotusta vähennettäisiin samalle tasolle, niin tuotteetkin halpenisivat kummasti.

[Perttu Ahonen]

^ Olisiko verokannan kovenemisella ja EU:n yhteisillä, esim energiaverotuksen nostolla jotain tekemistä keskenään.  Tai vaikkapa sillä, että kun Suomella ei ole omaa valuuttaa, niin se vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn merkittävästi ja siksi esimerkiksi tuottavaa teollisuutta on ulkoistettu kolmansiin maihin ja samalla työllisyyttä lisätty julkiselle sektorille - usein ja erityisesti mitään asiakaskohtaamispalvelua tuottamattomille ja sitä varten luoduille veronmaksajien, so. asiakkaiden ja kohtaamistyön kannalta tarpeettomille"erikoisvakansseille".

[Nikolas]

Äänestin silloin ei ja äänestäisin uudelleenkin ei.

Asian ollessa tuore ja äänestyksen ollessa tuloillaan, keskustelin silloin (v. 2009 edesmenneen) Ilkka Hakalehdon kanssa puhelimessa, ja hän osasi tiivistää ne ydinkohdat, miksi Suomen ei pidä mennä mukaan. Hän luetteli myös oleellisia lähteitä, mistä asiat saattoi tarkistaa, ja ne tulivatkin kuin apteekin hyllyltä.

Ne, jotka sanovat, että "kukaan ei olisi arvannut" tai "kukaan ei kertonut", ovat väärässä. Varoittavia ääniä oli jo silloin. Niitä piti vain erikseen vaivautua kuuntelemaan, sillä isot mediat eivät antaneet Hakalehdolle tai muille todellisille kriitikoille paljonkaan näkyvyyttä.

Demokratia on äkkiseltään vaikea laji. Edellinen neuvoa-antava kansanäänestys pidettiin kieltolain purkamisesta. Demokratian toimivuus hiukan edellyttää, että äänestäjät vaivautuvat ottamaan selvää, eivätkä ole kuin lampaat, joita paimennetaan milloin mihinkin suuntaan. Se edellyttää vaivannäköä ja uudelleen asennoitumista.

[Onnikka]

Äänestin kyllä. Äänestäisin ei.
Syynä ei-äänelle on se huijaus joka meihin kohdistui.
Poliitikkojen korruptio oli tiedossa, mutta eipä ole kiinnostanut unionia sitä millään tapaa suitsia. Päinvastoin on se lisääntynyt.

[Melbac]

Äänesti kyllä ja äänestäisin vieläkin kyllä koska omasta mielestäni hyödyt tosta on kuitekin vieläkin suuremmat kuin haitat.Tiettyä säätöä pitäisi tosin tehdä vähän rankemman mukaan.

[Faidros.]

Tämä oli se kulminaatiopiste milloin lakkasin äänestämästä Kansallista Kokoomusta.

[Teaparty]

Mielenkiintoinen ketju; 20 vuotta on pitkä aika, mutta on kiinnostavaa jakaa muisteloita siitä, miten kukin maailman tuolloin näki.

20 vuotta sitten äänestin kyllä. Nyt äänestäisin Suomen irti EU:sta.

Vuonna 1994 Neuvostoliitto oli ollut poissa pelistä vasta vähän aikaa, mutta totalitääriset rakenteet olivat edelleen paikoillaan. EY-jäsenyys ei olisi tullut kuuloonkaan ennen 90-lukua, ja sitä pidettiin sekä radikaalina että vaarallisena ajatuksena. EY:n mukana tulleella sopimuspaketilla ei niinkään ollut väliä, vaan pikemminkin kyse oli Suomen integraatiosta länteen, irti vaarallisesta Neuvosto-Venäjästä. Neukkuaikoihin EY ja NATO olivat molemmat yhtä radikaaleja ajatuksia, ja tuolloin avautunut tilaisuus irtautua länteen saattoi olla nopeastikin kiinni menevä aikaikkuna. Asialla tuntui olevan kiire.

Vuonna 1994 EY oli aivan erinäköinen kerho kuin nyt. Sitä johdettiin ennenkaikkea taloudellisista lähtökohdista; vapaakauppa ja vauraiden maiden yhtenäinen talousalue olivat EY:n johtoajatuksia. Itälaajeneminen Bulgariaan, Romaniaan, Tsekkoslovakiaan, Balkanille jne ei olut millään tavoin esillä - puhumattakaan mistään Ukraina-pelleilyistä. Saksa oli edelleen helisemässä DDR:n sulattelun kanssa, eikä tuolloin olisi tullut kuuloonkaan esittää samanlaista projektia EY-tasolle.

Suomi oli 1994 edelleen syvässä lamassa, ja laman pitkittymisen arvioitiin johtuvan merkittävin osin idänkaupan loppumisesta. Neuvostoliiton vienti edusti ennen romahdusta 25% Suomen viennistä, ja kun barter-kauppa meni jäihin, vienti pysähtyi. Ns. 'rakennemuutos' oli pitkälti seurausta Neuvostoviennin pysähtymisestä. EY:n sisämarkkina oli tärkeä viennin elvyttämismahdollisuus eikä EFTA (tai EEA) suinkaan ollut yhtä pitkälle viety sisämarkkina-alue kuin EY. Argumentti päätöksentekoon osallistumisesta EY:n sisällä ennemmin kuin EY:n ylivaltaan taipumisesta EEA:ssa oli täysin järkeenkäypä - vaikka Sveitsin ja Norjan esimerkit ovat sittemmin osoittaneet argumentin virheelliseksi.

Kansainvälinen vasemmisto kaappasi EU:n vasta 2000-luvun puolella. Epädemokraattisuudesta kitiseet vihervassarit rupesivat ajamaan vaaleilla valittavaa presidenttiä. Jonkinlaisena kompromissina päädyttiin ilman vaaleja valittavaan presidenttiin, ja pinnalle ponnahti entinen kommunisti Barroso. Barroso oli aloittanut poliittisen uransa maolaisena ja liukui 80-luvulla Portugalin demareiden kautta ministeriksi. (Portugalin demarit vastaavat agendaltaan Suomen Vasemmistoliittoa.) Epädemokraattisuudesta kitiseminen loppui sinä päivänä kun vassarit ottivat itselleen vallan EU:ssa - laiskan/tyhmän/pahansuovan/ahneen median myötävaikutuksella, ja nyt epädemokraattisuus on muuttunut todelliseksi ongelmaksi, josta media tietenkin vaikenee sujuvasti korostaen EU-parlamentin muka-tärkeää roolia.

Loppu onkin jo tuoreempaa historiaa. Alunperin EY:n oli tarkoitus mahdollistaa työvoiman vapaa liikkuvuus, mutta jossakin välissä tämä muuttui yleiseksi vapaaksi liikumiseksi. EU-byrokratiasta tuli oma tieteenhaaransa samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa luettiin yliopistoissa neuvostotaloutta. EY:n piti yhtenäistää vauraan Euroopan talousjärjestelmiä sisämarkkinan luomiseksi, mutta tämä projekti jäi kesken ja vassarit alkoivat puuhailemaan mitä mieluiten puuhaavat: maailmanhalaus ja ihmisten kontrollointi sekä tietenkin rahan imurointi omaan ja kavereiden fikkaan. Itse talousalueen kehittäminen on pysähtynyt täysin.

Tällä hetkellä on Suomessa perusteltua vaatia uutta kansanäänestystä EU-jäsenyydestä, koska vuoden 1994 EY:tä ei enää ole. Jos Skotlanti irtoaa UK:sta, Englannin lähtö EU:sta on lähes varmaa. Englannin lähdön myötä Suomenkin on luontevaa poistua huonoiksi menneistä bileistä.

[jmk]

Jaa miten voi vaihtaa jo antamansa äänen?

Vaihtamalla sen. Tein sen juuri mahdolliseksi

Voinko nyt käydä vaihtamassa 1994 antamani äänen?

[-PPT-]

Eikös se ollut Maastrichtin sopimus joka muutti EY:n EU:ksi ja se hyväksyttiin silloisissa 12:ssa jäsenmaassa v1993? Ruotsin, Itävallan, Suomen ja Norjan piti hyväksyä sopimus sellaisenaan jäsenneuvotteluissa.

[Faidros.]

Suomen markka tulee aina säilymään! Liittovaltiota ei koskaan tule! Idiootit, teidän hyväuskoisuuden vuoksi olemme nyt tässä pinteessä, hävetkää!
Itse äänestin vastaan, vaikka olin elämäni ajan äänestänyt Kokoomusta. Ei ollut silloin juuri porvaripuolueita jota olisi voinut äänestää...

[-PPT-]

Kukaan ei voi luvata mitä tulee tai ei tule tapahtumaan vuosikymmenien päästä. Voi vain toivoa ja luvata tehdä parhaansa että hyvin käy.

Tiedämmekö me nyt millainen maailma on v2034 tai voimmeko luvata jotain mitä silloin tapahtuu?

[AfriCat]

Vuonna 1994 äänestäminen jäi valitettavasti väliin ikärajan takia. Politiikka toki kiinnosti jo tuolloin: vastustin jäsenyyttä tiukasti enkä ole kantaani muuttanut.

Kun luvataan kiiltävää kiiltävän perään ja pelotellaan karhulla, niin ei ihme että äänestys kääntyi kyllä-puolen voitoksi. Tapaus euro olisi ollut huomattavasti vaikeampi tapaus, joten aito demokratia heitettiin lopullisesti yli laidan.

[Veikko]

Laitoin ruksin kohtaan: "Äänestin kyllä EY-jäsenyydelle vuonna 1994, äänestäisin nyt ei EU-jäsenyydelle", vaikka itse asiassa en ole aivan varma äänestinkö kyllä vai ei.

Lähtökohtani äänestykselle oli ei, johtuen mm. vahvasta "vasemmistoperimästäni" (perinteinen vasemmisto oli silloin pitkälti EU-jäsenyyttä vastaan), epäluulostani, että Suomi menettää liikaa itsenäisyyttään järjestössä (mikä pelko osoittautuikin valitettavan todeksi) ja epäilys, että ylikansalliset taloudelliset toimijat saavat liiallisen otteen talousalueen hallinnasta.

Kyllä-vaihtoehtoa puolsi mm. helpompi liikkuvuus jäsenmaiden kansalaisille Euroopan sisällä - en voinut kuvitellakkaan nykyistä "rajat auki taivasta myöten" hulluutta. Yhtenäisen ja vahvan talousalueen edut jäsenmaille ja - juuri vasemmistoperimästäni johtuen - melkoinen varautuneisuus vasemmistolaista EU-vastaista retoriikkaa kohtaan.

Ennen äänestystä keskustelin asiasta erään saksalaisen ystäväni kanssa, joka oli voimakkain - ja hyvin kaukonäköisin, kuten on myöhemmin tullut selväksi - argumentein EUta vastaan. Olisi pitänyt kuunnella häntä tarkemmin, sillä vaikka hänen mielipiteensä ei suoranaisesti tullut "hevosen suusta", niin ainakin se tuli tallien tuntumasta.

Mutta, siis, aivan varmasti en enää osaa sanoa kumpaa vaihtoehtoa äänestin. Yritän kuitenkin kantaa syyllisyyteni, vaikka olisinkin äänestänyt "Kyllä", mitä en enää nykyisen unionin puitteissa tekisi. 

[Faidros.]

Äänestin aikanaan ei ja äänestäisin nykyäänkin ei. Oli tosi nuijaa lähteä pitkälle ulkomaanreissulle itsenäisestä Suomesta ja palata EU-Suomeen takaisin.