2014-04-05 KSML: Tyttö perui yllättäen puheet ihmiskaupasta ja raiskauksista

[Rubiikinkuutio]

Jaa, että alaikäinen tyttö...

Selviääkö tämä alaikäisyys jostakin?

[normi]

^ selviää siitä julkisesta selosteesta että oli alle 18. Eli lukaiskaapa se.

Tässä on nyt vain 2 vaihtoehtoa. Joko tyttö halusi kostaa isolle porukalle (mitä, ja miksi?) ja perui sitten höpöpuheet.
Tai sitten syytteet pitivät paikkansa ja tyttö katsoi terveellisemmäksi perua syytökset ja niellä kokemansa.

Mitä luulette kumpi on uskottavampi versio? 

Näköjään oikeuden mielestä aiheetta syytettyjen nimet on komiasti selosteessa. Melkoinen tapaus muuten.
Mitenköhän ne puolustasianajajat yönsä nukkuvat.

Outoa muuten, että KOKO juttu kuivui kokoon ihan vain kertomusta muuttamalla.

[Pöllämystynyt]

En oikein ymmärrä miten Pöllämystyneen maailmassa esimerkiksi raiskaustapaukset ratkaistiin (ellei sitten vaadittaisi niitä islmailaisen maailman todistajia aktille). Siis joko niistä ei käytännössä koskaan tuomittasi tai sitten:

Poliisi: Asia on selvä, neiti A:lla on havaittu mustelmia ja seksiäkin on tapahtunut. Herra B joutuu tuomiolle raiskauksesta.

Neiti A: Mutta minua ei ole raiskattu! Mustelmat toheloin itselleni aikaisemmin yksin päivällä, ja muu oli vapaaehtoista.

Poliisi: Älkää nyt viitsikö. Kyllä me tiedämme, miten nämä asiat menevät.

"Pöllämystyneen maailmassa" eli perustavien länsimaisten laillisuusperiaatteiden ja ihmisoikeuksien mukaan toimittaessa, täyttä ja kiistatonta näyttöä tuomioissa edellytettäessä, on joskus tosiaan ongelmana, ettei kamalia rikollisia saada vastuuseen. Erityisesti seksuaalirikoksia on vaikea todistaa, kuten sanot, koska harvoin on ketään niitä näkemässä. Kuitenkin samasta syystä seksuaalirikoksista on myös helppo tehdä vääriä ilmiantoja ja perättömiä syytöksiä, ja niitä tehdäänkin paljon.

Kunnollista ja vastaansanomatonta näyttöä vaatimalla pyritään estämään demokraattisissa, ihmisoikeuksia kunnioittavissa oikeusvaltioissa, ettei syyttömiä joutuisi leimatuiksi ja rangaistuiksi. Syyttömän rankaisu ja rikolliseksi leimaus on pahimpia asioita ja raaimpia loukkauksia, mitä yhteiskunta voi yksilölle tehdä. Sen välttäminen on yhteiskunnan ehdoton velvollisuus. Siksi tuomareilla ei ole tosiasiassa oikeutta tuomita ketään syylliseksi pelkän yksipuolisen väitteen perusteella. Sellaista oikeutta ei ole niille myönnetty minkään lain tai demokraattisesti tunnustetun oikeusperiaatteen perusteella missään vaiheessa Suomen tai Länsimaiden historiaa. Nämä tahalliset virkarikokset ja ihmisoikeusloukkaukset tuomarikunta on vain omatoimisesti aloittanut hivuttamalla lievemmistä loukkauksista yhä törkeämpiin ja räikeämpiin, aina entisiin ennakkotapauksiin vedoten.

On pelkkää rikollisuutta puolustelevaa valhetta, että Suomessa olisi jokin omalaatuinen oikeusperiaatteensa, missä ihmisoikeuksia voitaisiin laillisesti tällä tavalla rikkoa. Suomessa vain on, kuten joissakin muissakin länsimaissa, muodostunut tällainen itsessään kelvottomiin ennakkotapauksiin perustuva ihmisoikeusloukkausten perinne. Sen oikeutus ja perusteet tulevat virkamiesten mielivallasta, ei laista, ei lainsäätäjiltä, ei kansalta.

Onneksi nykyisin on käytettävissä geenitestejä ja monia muita keinoja, joilla tosiasiallinen syyllisyys voidaan entistä useammin todistaa. Jos mies sanoo, ettei ole naista tavannutkaan, mutta naisesta löytyy tämän miehen siemennestettä, niin silloin toki naisen väitekin raiskauksesta painaa. Mutta tosiaan yksipuolisella väitteellä on juridista merkitystä vain muiden todisteiden ohella, eikä koskaan pääasiallisena tai ainoana todisteena.

[RP]

En jatka tästä enempää muuten, kuin totean, että tuota "täyttä ja kiistatonta" näyttöä ei vaadita missään maassa, eikä sellainen käytännössä vastaisi ihmisten oikeustajua. Niitä puuttuvia tuomioita alettaisiin sitten tuomitsemaan ja panemaan täytäntöön yksityisesti.

Käsityksesi "demokraattisissa, ihmisoikeuksia kunnioittavissa oikeusvaltioista" on sellainen, että niitä et maailmasta löydä. En usko, että sellaista on edes kokeiltu.

[normi]

"Pöllämystyneen maailmassa" eli perustavien länsimaisten laillisuusperiaatteiden ja ihmisoikeuksien mukaan toimittaessa, täyttä ja kiistatonta näyttöä tuomioissa edellytettäessä, on joskus tosiaan ongelmana, ettei kamalia rikollisia saada vastuuseen. Erityisesti seksuaalirikoksia on vaikea todistaa, kuten sanot, koska harvoin on ketään niitä näkemässä. Kuitenkin samasta syystä seksuaalirikoksista on myös helppo tehdä vääriä ilmiantoja ja perättömiä syytöksiä, ja niitä tehdäänkin paljon.

Suomessa nyt vaan on niin, että kiistatonta kovaa näyttöä ei tarvita, pino aihetodisteita ja uskottava teoria asioiden kulusta välistä riittää. Esim. mitään suoraa todistetta ei siinä S.Lahden murhatapuksessa ole (että Anneli AUer) on tekijä. Äänestystuomiotkin kertovat siitä, että todisteita on joidenkin mielestä puuttunut.

Melko usein kuulee että tuomio perustuu uhrin sanaan. Syytetty on kiistänyt ja esittänyt oman version ja tuomioistuin päätyy "pitämään uhrin kertomusta uskottavana" ja tuomio napsahtaa. (etenkin laitapuolen kulkijoiden jutuissa ei kovia todisteita tunnuta tarvittavan)

Väitän, että jos syytetyt miehet olisivat olleet suomalaisia, niin mielen muutosta ei olisi välttämättä hyväksytty oikeudessa.

[Rubiikinkuutio]

Tässä on nyt vain 2 vaihtoehtoa. Joko tyttö halusi kostaa isolle porukalle (mitä, ja miksi?) ja perui sitten höpöpuheet.
Tai sitten syytteet pitivät paikkansa ja tyttö katsoi terveellisemmäksi perua syytökset ja niellä kokemansa.

Eikun siis alaikäinen seksiriippuvainen tyttö tahtoi kostaa isolle porukalle? En siis toki voi väittää aukottomasti että noin ei olisi, mutta vähän epäilyttävältä tosiaan kuullostaa.

[Horn Hill]

Mikähän maa myöntäisi tytölle turvapaikan?

[jmm]

Näköjään oikeuden mielestä aiheetta syytettyjen nimet on komiasti selosteessa. Melkoinen tapaus muuten.
Mitenköhän ne puolustasianajajat yönsä nukkuvat.

On muuten käsittämätöntä, että aiheetta syytettyjen nimet ovat julkisia, mutta aiheetta syyttäneen nimi salataan.

[RP]

Näköjään oikeuden mielestä aiheetta syytettyjen nimet on komiasti selosteessa. Melkoinen tapaus muuten.
Mitenköhän ne puolustasianajajat yönsä nukkuvat.

On muuten käsittämätöntä, että aiheetta syytettyjen nimet ovat julkisia, mutta aiheetta syyttäneen nimi salataan.

syytettyjen nimethän tulivat jo julkisiksi, jos heidät koskaan vangittiin. Asianomistajan ei-anomnymiteettikin olisi yleisenä periaatteena ongelmallinen monivaiheisessa jutussa tai jutuissa, jossa tuomio on osittainen tai vielä epämääräisemmin"toteenäyttämötön". Jos hän saa itsellensä tästä syytteen, se on sinänsä julkista.

[Professori]

Toistan mielipiteenäni, että näillä näkymin tyttöä pitäisi rangaista raskaasti ja määrätä hänet korvaamaan aiheutuneet kulut. Näin siksi, ettei ole hyväksyttävää sen enempää syyttää syyttömiä vakavista rikoksista kuin aiheuttaa valheellaan yhteiskunnalle kuluja.

Ellei sellaisesta koidu mitään seuraamuksia ja vahinkojen korvausvastuuta, ovat oikeussalit vielä entistäkin enemmän tukossa tällaitsen tapausten takia; sillä mikäpä on parempi tapa naiselle kostaa mikä tahansa asia miehelle kuin syyttää tätä raiskaajaksi - näistä syytteistä mies saa koko iäkseen stigman vaikka olisi täysin syytön tai nainen peruisi väitteensä. Stigma jää.

Jos tyttö sitten vaihtaa kertomustaan, täytyy miettiä uudelleen. Tai jos muuten ilmenee jotain sellaista, mihin oikeus ei ole ottanut kantaa - kuten uhkailua tms... Silloin rangaistukset ja korvausvastuu luonnollisesti siirtyy toiselle osapuolelle.

[td]

Moraaliselta ja juridiselta kannalta, ja oikeuslaitoksen uskottavuudenkin takaamiseksi tämän jutun ei tosiaankaan tulisi olla loppuun käsitelty. Jos tyttö valehteli, niin sitten hänelle kuuluisi todella ankarat rangaistukset. Jos viranomaiset lähtivät mukaan pelkkiin vääriin syytöksiin ilman näyttöä ja veivät perättömän jutun oikeuteen asti, niin heitä on rangaistava erittäin vakavasta epäiltyjen ja syytettyjen oikeusturvan ja siten perustavien ihmisoikeuksien loukkaamisesta. He aikoivat järjestää tuomion ilman näyttöä! Näyttöä syytösten tueksi pitäisi olla jo oikeudenkäyntiin mentäessä. Sana sanaa vastaan ei riitä, niin vaikeaa ja karvasta kuin tämä usein onkin uhrien kannalta. Jos näyttö ei riitä tuomioon, niin oikeuteen ei pidä juttua viedä. Jos näyttöä oli, minne se katosi tytön peruessa puheensa? Katosiko se puheiden mukana? Oliko "näyttö" näissä puheissa?

Jos taas tyttö painostettiin perumaan syytökset, kuten usein "isossa maailmassa" tapahtuu, niin sitten asia täytyy käsitellä loppuun entistäkin vakavampana. Syyttäjän kuuluu viedä asia loppuun, jos uhri ei uskalla. Uhka on tehtävä pysyvästi vaarattomaksi siten, että uhri pystyy puhumaan. Tällaista laillisuuden ja ihmisoikeuksien perusteita murskaavaa ilmiötä ei tule hyväksyä ollenkaan. Koko yhteiskunnan vastuu on suojella uhreja uhkailevilta rikollisjoukoilta. Uhkailijat on tarpeen tullen eristettävä tai siirrettävä pois yhteiskunnasta siksi aikaa, kun aiheuttavat uhan uhrien hengelle tai terveydelle ja oikeuden toiminnalle.

Jompi kumpi tässä on tapahtunut, törkeä viranomaisille valehtelu ja viranomaisten häpeällinen kyvyttömyys tai haluttomuus selvittää asian todellinen laita itse, tai törkeää uhrin painostamista, ehkä läheisille kohdistettuja tappo- tai raiskausuhkauksia tai jotain muuta todella vakavaa. Tämä juttu huutaa totuutta ja oikeutta. Uhria tai uhreja sekä laillista yhteiskuntaa on häpäisty ja loukattu.

Tytön kannalta kaikki vaihtoehdot ovat ikäviä. Olen samaa mieltä Pöllästyneen kanssa, että asia pitää tutkia ja tuomiot antaa.

Pahin tilanne olisi se, että tyttö on kertonut asiansa alussa todenmukaisesti, mutta asia on "liian arkaluontoinen" että se olisi voitu hoitaa asianmukaisesti(luvata tarvittava tuki mahdollisia uhkaajia vastaan).

Pahoin pelkään että tapahtuma on yritetty kuopata vähin äänin, mutta joku "kokematon" tai selkärankainen toimittaja (Rai Suihkonen) nosti tapahtuman jälleen esille.

[Pöllämystynyt]

En jatka tästä enempää muuten, kuin totean, että tuota "täyttä ja kiistatonta" näyttöä ei vaadita missään maassa, eikä sellainen käytännössä vastaisi ihmisten oikeustajua. Niitä puuttuvia tuomioita alettaisiin sitten tuomitsemaan ja panemaan täytäntöön yksityisesti.

Käsityksesi "demokraattisissa, ihmisoikeuksia kunnioittavissa oikeusvaltioista" on sellainen, että niitä et maailmasta löydä. En usko, että sellaista on edes kokeiltu.

Ehkä "täysi ja kiistaton" näyttö on liian vahva ilmaus, koska mikään ei ole maailmassa täysin varmaa. Joka tapauksessa laillisissa tuomioistuimissa ihmisoikeuksien ja oikeusperiaatteiden mukaan toimittaessa näytön tulee olla enemmän, kuin toisen osapuolen sana. Syytös pitää todistaa. Toisen osapuolen väite ei todista mitään. Sana vastaan sana -tasolle jäävät syytökset on aina hylättävä, tai loukataan räikeästi oikeusperiaatteita, ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Se, että Suomen oikeuslaitos ei aina näin toimi, on rikollista ja laitonta. Kyseessä on viranomaisen tekemä ihmisoikeuksien järjestelmällinen loukkaus, joka kyseenalaistaa koko oikeuslaitoksen ja sitä kautta demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen laillisen pohjan.

Tässä ei ole mitään tulkinnan varaa laillisesti toimivalla oikeuslaitoksella. Oikeuslaitoksen harkintaoikeus ei tarkoita, että se voisi harkintansa mukaan rikkoa ihmisoikeuksia ja loukata oikeusvaltion keskeisiä periaatteita.