Talvisodan alkamisesta 74 vuotta

[Kemolitor]

Jatkosodan lopusta voidaan spekuloida suostuiko Suomi rauhaan liian hätäisesti? Suomen armeija oli vahvassa iskussa syyskuussa 1944. Mitään erityistä hätää tehdä nopea ja raskas rauha ei ollut. Suomi olisi ollut realistiset mahdollisuudet valloittaa takaisin Karjalan Kannaksella suurhyökkäyksessä menetyt alueet kuten Viipuri. Olisiko tämän seurauksena saatu paremmat rauhanehdot? Neuvostoliitolla oli tunnettu kiire Berliiniin. Neuvostoliiton halu jatkaa Suomen vastaista taistelua Saksan kukistumisen jälkeen olisi ollut kyseenalainen, koska joukkoja tarvittiin Kaukoidässä Japanin vastaiseen hyökkäykseen. Suomen mahdollinen toisenlainen ratkaisu olisi voinut vaikuttaa ratkaisevasti myös esim. Baltian maiden kohtaloon. Virossahan saksalaiset olivat pysäyttäneet neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen Narvan lähelle Sinimäen taisteluissa. Suomen päätös irtautua sodasta vaikutti ratkaisevasti Saksan päätökseen vetäytyä Virosta, koska Karjalan Kannakselta voitiin nyt helposti uhata Virossa olevia saksalaisjoukkoja.

Onkohan sinulla lähteenä ollut Juhani Putkisen nämä tekstit:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jossitellaan.htm
http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54631-olisiko-suomen-kannattanut-jatkaa-sotaa-vuonna-1944

Lainaus jälkimmäisestä tekstistä:

JOS Mannerheim olisi pyytänyt vielä lisää aseita (esimerkiksi Ju-88 pommareita ja Jaboja) ja kertonut Hitlerille, että Suomi siirtyy vastahyökkäykseen ja valtaa takaisin Karjalan Kannaksen - niin olen täysin vakuuttunut siitä että Hitler olisi toimittanut Suomelle kaiken, mitä Mannerheim vaan olisi ilennyt pyytää.

Saksan mahdollisuudet toimittaa liittolaisille aseita heikkenivät tasaista tahtia sodan edetessä. Lento-osasto Kuhlmey osallistui kyllä taisteluihin Tali-Ihantalassa, mutta heille tuli heti sitten muutakin tekemistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lento-osasto_Kuhlmey

Normandian maihinnousu 6.6.1944 muutti tilannetta Saksan osalta aika oleellisesti, sen jälkeen Saksa joutui käymään Euroopassa kahden rintaman sotaa. Saksan ilmavoimilla alkoi tuossa vaiheessa olla jo koneet vähissä.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos Suomen johto olisi luvannut Saksalle siirtyä hyökkäykseen ja vallata Kannaksella menetetyt alueet takaisin, JOS Saksa toimittaa Suomelle materiaalia, niin Saksa myös olisi toimittanut sen materiaalin. Esimerkkejä materiaalista:
-vaikkapa 100 kpl Messerschmitt 109 hävittäjiä lisää (toteutuneessa historiassa toimitti noin 80 kpl kesällä 1944);
-vaikkapa 50 kpl Ju-88 raskaita syöksypommittajia ja ehkä toiset 50 kpl Jaboja;
-vaikkapa 50 kpl Sturm-rynnäkkötykkejä;
-Suomen vuoden kulutusta vastaava määrä leipäviljaa;
-Lisää tykistön ammuksia ja raskaita kenttätykkejä.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jossitellaan.htm

Noita voi jokainen itse miettiä, millaisiin materiaalitoimituksiin Saksa olisi vaikkapa elo-syyskuussa 1944 pystynyt. Valtakunnan alue pieneni koko ajan idästä ja lännestä. Länsiliittoutuneiden hävittäjien ja pommittajien ei tarvinnut enää ylittää Kanaalia mennen tullen, ilmatilan hallinta oli jo käytännössä kokonaan Englannilla ja Yhdysvalloilla.

Jossakin vaiheesa joka tapauksessa Suomi olisi joutunut neuvottelemaan rauhasta Neuvostoliiton kanssa. Keväällä 1945 Stalin olisi saattanut olla paljon ikävämpi neuvottelukumppani.

Takkiraudan tätä aihetta koskevan blogikirjoituksen kommenteista löytyy myös näkemyksiä samasta asiasta:
http://takkirauta.blogspot.fi/2010/12/jossittelua-vakavilla-asioilla.html

Itse uskon, että jos Saksan mukana olisi roikuttu vaikka puoli vuotta pidempään, niin huonommin siinä olisi käynyt kuin mitä lopulta kävi.

[Kemolitor]

Jopa ruotsalaiset kirjoittivat etenkin Ranskassa lähtövalmiina olleista laivoista ja että 50 000 miestä oli aseissa. Oliko vielä niin, että koko kööri oli varustettu vieläpä automaattiasein (tai sitten kyse oli briteistä) ja saman verran miehiä oli tulossa briteistä plus viidettäkymmenettä Blenheimiä. Kieltäähän noi voi, mutta ei ole uskottavaa heittää vain oletuksia.

Onhan tuo ihan mahdollista, ei kai siitä ole mitään epäselvyyksiä ollut. En kyllä osaa yhtään arvioida, minkä verran ja millaisia laivoja tarvitaan yhteensä 100 000 miehen kuljettamiseen, osaatko sinä? Tuntuisi, että siihen tarvitaan aika monta kuljetusalusta, montakohan miestä varusteineen saa yhteen laivaan sullottua.

Toinen asia on sitten se, että minne nuo laivat olisivat suunnanneet, suoraan Etelä-Suomen rannikolleko? Loppumatka olisi voinut olla aika riskialtis, Tanskan salmen jälkeen olisi ollut aika pitkä matka mentävänä siten, että etelässä olisi ollut Saksa.

Turvallisempi reitti olisi ollut maihinnousu Ruotsiin (tai sitten Norjaan), sitten maareittiä Suomeen. Mutta tässä kohtaa tullaan juuri spekulaatioon, miten Norja ja/tai Ruotsi olisivat Ranskan ja Englannin maihinnousuun suhtautunet, toiseksi miten Englanti ja Ruotsi olisivat suhtautunet Pohjois-Ruotsin malmialueisiin.

Noista miesmääristä ihan mielenkiintoinen vertailu on Saksan Norjan valloitus ja liittoutuneiden vastatoimet.

Wikipedia kyllä toteaa, että Saksalla olisi ollut siellä 100 000 miestä, Englannilla ja Ranskalla 38 000:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Norjasta
Toisaalta samalla sivulla sanotaan:

14. huhtikuuta varsinainen liittoutuneiden siirtoarmeija, noin 10 000 miestä, joka muodostettiin alun perin auttamaan Suomea, nousi maihin Namsoksessa (operaatiot Henry ja Maurice), Åndalsnesissa, Ålesundissa ja Moldessa (operaatiot Primrose ja Sickle) sekä Narvikissa (operaatio Rupert). Tarkoitus oli vallata takaisin Trondheim, jotta Norjaan saataisiin suuri sillanpääasema. Joukot olivat huonosti valmistautuneet taisteluun eivätkä yhteydet norjalaisiin toimineet. Liittoutuneiden joukot eivät kyenneet yhteistoimintaan, eikä niitä oltu koulutettu sodankäyntiin pohjoisessa.

Pitää varmaan etsiä joku ihan oikea kirja noista tapahtumista ja lueskella vähän tarkemmin kuljetuksista sun muusta.

Wikistä, että mikä ***vetin "karjalaisten johtaja" Niukkanen oli? Yhtä lailla Karjalasta oli Virolainenkin. Siellä lukee, että Niukkanen halusi jatkaa sotaa, mutta vaikenee raukkamaisesti siitä, mitä puolustusministeri tarkoitti.

Aloin tuota samaa ihmettelemään. Wikipediassa on tuon kohdan lähteenä Kansallisbiografia. Siellä on oikein hyviä artikkeleita Suomen historian merkkihenkilöistä, mutta jostakin käsittämättömästä syystä sivusto
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/
on maksumuurin takana.

Kirjastojen koneilta yleensä tuonne pääsee. Tarkistin, mitä siellä Juho Niukkasesta sanotaan tähän liittyen:

Karjalaisille ja eritoten Etelä-Karjalan maalaisliittolaisille hän oli myös heimopäällikkö ja joukkojen johtaja.

Niukkaset olivat vanhaa karjalaista talonpoikaissukua. Isä Kustaa Niukkanen oli roteva viljelijä, joka hoiti keskikokoisen tilansa työt rengin ja kahden poikansa kanssa, joista Juho Niukkanen oli vanhempi. Myös Juhon äiti Maria Apunen oli kotoisin kirvulaisesta talonpoikaissuvusta.

Niukkasen poliittisen nousun ja johtajuuden tukialueella, pienviljelijävaltaisessa Viipurin läänin itäisessä vaalipiirissä, Maalaisliitto kasvoi nopeasti maaseutuväestön valtapuolueeksi. Nuori Juho Niukkanen tuli ensin siellä ja pian koko puolueessa tunnetuksi aikaansaavana organisaattorina ja järjestömiehenä. Hän vaikutti merkittävästi siihen, että Maalaisliiton järjestötoiminta kehittyi nimenomaan Etelä-Karjalassa vilkkaammaksi kuin missään muualla maassa. Niukkanen toimi pitkään alueensa piiritoimikunnan puheenjohtajana ja sanomalehti Maakansan hallintoelimissä. Tärkeä harppaus oli 1914 nousu Maalaisliiton keskushallituksen jäseneksi, minkä aseman Niukkanen säilytti kuolemaansa saakka. Keskushallituksessa hän oli jo 1920-luvulla karjalaisten vaikutusvaltaisin edusmies.

Tuosta tekstistä siis taitaa olla lähtöisin Wikipedian maininta "karjalaisten johtaja". Johtaja on minustakin vähän ontuva termi, olisiko vaikka "erittäin vaikutusvaltainen karjalaisten joukossa" parempi?

Artikkelin kirjoittajaksi mainitaan Juhani Mylly. Hänen poliittisesta kannastaan en pienellä googletuksella löytänyt tietoja.

[Faidros.]

^Kaikkihan tietysti tänne oli tulossa ja ihan lähtökuopissaan!
Ainoat avuksemme ehtineet(not) olivat ne 100 000 portugalilaista, joita myös sardiineiksi sanottiin ja vielä tänäkin päivänä pidetään osoituksena siitä, että Suomi on velkaa etelän vetelille heidän tekemistään uhrauksista.
Joten otetaan vain se lusikka kauniiseen käteen ja maksetaan hulivilimaiden velat. Se on koetun jälkeen velvollisuutemme.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288384596592.html
http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/70886-sardiineilla-sotimaan-portugalin-apu-suomelle-talvisodassa

[Kemolitor]

^Kaikkihan tietysti tänne oli tulossa ja ihan lähtökuopissaan!
Ainoat avuksemme ehtineet(not) olivat ne 100 000 portugalilaista, joita myös sardiineiksi sanottiin ja vielä tänäkin päivänä pidetään osoituksena siitä, että Suomi on velkaa etelän vetelille heidän tekemistään uhrauksista.

Kyllähän apuväkeä Suomeen ehti tuolloin, osa osallistui sotatoimiinkin.

Ruotsissa Svenska Frivilligkåren reagoi nopeasti. SFK organisoitui jo 6.12.1939 värväämään ruotsalaisia ja norjalaisia. Muutama tanskalainenkin liittyi vapaaehtoiseksi sen kautta. Yhteensä miehiä värvättiin lähes 13.000, joista Suomeen saatiin vajaa 9.000 miestä; 4.000 ei ehtinyt sotaan.

SFK organisoi myös varojen keräyksen sekä miesten ja materiaalin toimittamisen Suomeen. Vahvuus oli kolme 1.500 miehen pataljoonaa ja erillisjoukot. Pataljoona koostui kolmesta jalkaväki-, yhdestä jääkäri- ja yhdestä raskaasta komppaniasta sekä tykkipatterista, viestijoukkueesta ja auraus(!) joukkueesta. Erillisjoukkoja olivat mm. kaksi  panssaritorjuntajoukkuetta, ilmatorjuntapatteristo, pioneerikomppania, kaksi erillistä  jääkärikomppaniaa, kaksi autokomppaniaa, tiekomppania, tiedustelujoukkue, kaksi  lääkintäjoukkuetta sekä esikuntakomppania. Erikoisuutena mainittakoon ambulanssit, joita oli myös hevosvetoisina.

SFK sodassa

Kovin taistelu käytiin 1.3.1940, kun 2. pataljoonan jääkärikomppania lähetettiin tiedustelutehtävään. Vihollinen motitti komppanian. Taistelussa ruotsalaisten tappiot olivat yhdeksän kaatunutta, kaksi haavoittunutta ja kaksi vangittua. Ruotsalaiset olivat puolestaan tuhonneet 200 venäläistä. Ruotsissa lehdet kertoivat sotasankareistaan suurin otsikoin.

Ruotsalainen Lentorykmentti 19 vastasi Pohjois-Suomen ilmapuolustuksesta. Sen vahvuus oli 270 vapaaehtoista. Konekalustona oli neljä Hawker Hart -rynnäkkökonetta sekä 12 Gloster Gladiator -hävittäjää. Lentorykmentin omat tappiot olivat kolme Hartia ja kaksi Gladiatoria. Henkilötappioina oli kolme ohjaajaa, joista yksi kuoli tapaturmaisesti koelennolla.

Ruotsalaiset tuhosivat yhteensä 12 neuvostokonetta. Onnistuneilla maataisteluoperaatioilla he saivat vihollisen perääntymään Joutsijärveltä Märkäjärvelle (Salla), mikä ratkaisi Lapin sodan kulun. Lentäjät toimivat sodassa 62 päivää. Ruotsalaisista vapaaehtoisista talvisodassa kaatui 36. Lähtiessään maastamme he keräsivät vielä keskuudestaan 80.000 markkaa sodassa kärsineille. Se oli iso summa siihen aikaan. Osa vapaaehtoisista ei ehtinyt taisteluihin, mutta heidän merkityksensä kansainväliselle lehdistölle oli suuri. Hehän tulivat auttamaan pientä maata isoa jättiläistä vastaan. Mannerheim totesi puheessaan: "Teidän apunne sodan ponnistuksissa
ei unohdu koskaan!"

Vapaaehtoiset Suomen talvisodassa
8.260 ruotsalaista (SFK:n värväämät)
1.010 tanskalaista
727 norjalaista (SFK:n värväämät)
350 karjalaista, inkerinmaalaista
346 unkarilaista
230 englantilaista

Kaj Niemi

Lisää aiheesta:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/ryhmat/ulkomaalaiset_vapaaehtoiset_suom.htm

Englantilaiset tosin eivät taisteluihin ehtineet osallistua, he saapuivat maahan vasta rauhanteon jälkeen.

Englantilaisten paluu kotimaahan oli hankalaa Saksan ja Englannin sodan johdosta. Viimeiset heistä pääsivät lähtemään Korpilahdelta, jossa he olivat majoitettuna, vasta jatkosodan puhkeamisen jälkeen 28.6.1941.
http://www.tammenlehva.fi.test.mediatraffic.fi/sivu.php?id=386

Korpilahdella muistaakseni on vieläkin pystyssä Tähtirinteen talo, jossa englantilaiset olivat majoitettuina.

[stefani]

Ei kauppojen hyllyt ihan pullollaan suomalaisia sotaelokuvia ole, mutta Talvisota tv-sarja DVD:llä tuli kaupassa vastaan, ja sen kohdalla tein ostopäätöksen. Katsoin pari päivää sitten. Mitkäköhän ovat yleiset arvostelut?

Olin lapsena nähnyt jotain Talvisota-asiaa (varmaan elokuvan, mutta en muista tarkkaan), ja muistin vain kaksi asiaa: Panssarivaunun jossa oli liekinheitin (ja naureskeleva sotilas jonka vaatteet paloivat), ja viiksimies joka valitti bunkkeriin tulleesta vedestä, ja jota haukuttiin ylempää. Näytti aika erilaiselle nyt kun aikuisena näin samat jutut uudelleen. Kriittisesti katsottuna kokonaisuudessaan aika heikkotasoinen tuotos, vaikkakin piristävä kun poikkeaa nykyisestä Hollywood-tyylistä.

[Perttu Ahonen]

Varsinaista taisteluarvoa talvisodan vapaaehtoisilla oli Ruotsalaisilla ja Unkarilaisilla, sekä tanskalaisilla lentäjillä, jotka tosin olivat enemmän hurjapäisiä yksilötaistelijoita.  Tanskalaisista vapaaehtoisista oli 300 sotilaskoulutus, mutta ei kokemusta talvisodankäynnin erityispiirteistä.  Tiedä sitten mitä kieliongelmia muilla, kuin ruotsalaisilla vapaaehtoisjoukoilla olisi ollut rintamalla, tuskin tulkkipalvelut oikein pelasi.

Tanskalaiset lentäjät lensivät lentolaivue 26 Gladiaattori II koneilla.

Tanskalaiset lentäjät ja heidän saavutukset:

1. Luutnantti Knut Kalmberg 
GL-261.  ilmavoitto 12.helmikuuta 1940 12.15 Loimolanjärvi  SB-2
Tanskalaisen lähteen mukaan myös 2.2.1940 SB-2, mutta voi olla, että kyse on todistamattomasta tai sitten myönnetty Jörn Ulrichille.

2. Luutnantti Jörn Ulrich
GL-259.  Ilmavoitto 2. helmikuuta 1940 12.10 Suursaari  SB-2
GL-257 Ilmavoitot 13. helmikuuta 1940 14.15–15.05 Havuvaara 2 x SB-2

3. Luutnantti  Povl Christensen GL-261.   19. helmikuuta 1940 15.25 Sippola 1/2 x I-153

4. Luutnantti Mogens Kristensen , ei ilmavoittoja.

Tappiot:

Luutnantti Mogens Kristensen kaatui 29. helmikuuta   1940 12.00 Ruokolahti GL-259 Vihollishävittäjä ampui alas.

Luutnantti Povl Christensen haavoittui. 29. helmikuuta 1940 12.00 Ruokolahti GL-261 Vihollishävittäjä ampui alas.

Luutnantti  Knut Kalmberg kaatui13. helmikuuta 1940 14.30 Havuvaara GL-260 Vihollishävittäjä ampui alas.

Luutnantti Jörn Ulrich haavoittui 13. 2. 1940 tanskalaisen lähteen mukaan.

[Kemolitor]

Jos joku on kiinnostunut talvi- ja jatkosotien välisen ajan historiasta Suomessa, niin suositan kovasti Paavo Rantasen kirjaa Välirauhasta jatkosotaan. Kirja on aika, ilmestynyt 2012. Mitään uutta ja mullistavaa ei kirjassa paljasteta. Sen sijaan Rantanen kerää eri tutkijoiden tuloksista hyvä yhteenvedon runsaan vuoden ajalta.

Tapahtumat etenevät kronologisesta, Suomen tapahtumien rinnalla kulkevat koko ajan muun maailman tapahtumat. Rantanen kirjoittaa hyvin ja selkeästi, kirja on vielä sopivan paksuinenkin (330 sivua).

Tässä muutama arvio kirjasta:
http://www.ksml.fi/uutiset/viihde/kirjat/paavo-rantanen-suomi-kaltevalla-pinnalla-valirauhasta-jatkosotaan/1248744
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1354685680535
https://kirja.elisa.fi/ekirja/suomi-kaltevalla-pinnalla-valirauhasta-jatkosotaan
http://www.ilkka.fi/kulttuuri-ja-viihde/kirjallisuus/sotilaat-sivuosassa-sodan-syita-kuvattaessa-1.1257292

Mauno Jokipiin Jatkosodan synty on ehkä Suomen historian tuon vaiheen kattavin teos, mutta se on aikamoinen järkäle, noin 750 sivua. Rantasen kirja on sivumäärältään alle puolet siitä, Jokipiin kirjaan hän monesti viittaa, mutta myös muihin, Jokipiin kirjan jälkeen tehtyihin tutkimuksiin.

Kannattaa lainata, jos seuraavalla kirjastoreissulla hyllystä löytyy.