Pertti Johansson (ps): ”Kirjasto on mielestäni yliarvostettu paikka”

[Parsifal]

Kyllä PS:n kuntapoliitikko on oikeilla jäljillä, mutta ei ehkä oikeista syistä. Jos on vähänkin tajua tietotekniikan kehityksestä, niin kirjastoihin ei pitäisi investoida enää pennin latia. Ehkä jo viiden vuoden, mutta varmasti kymmenen vuoden kuluttua ihmetellään ääneen, miten päättäjät olivat niin pöljiä, että investoivat kirjastorakennuksiin. Kaikki olennainen kirjallisuus on silloin digitoitu jokaisen saataville.

Vaikka olenkin teknologiauskovainen, niin luen silti kirjaa mielummin paperilta kuin ruudulta. Kaiken digitointi pelkän digitoinnin vuoksi on hullun hommaa. Yksi hakkeri tai virus, ja koko paska katoaa bittiavaruuteen. Olen myös sähköisen äänestyksen ehdoton vastustaja.

Kaiken infon digitointi tarjoaa myös rajattomat väärinkäyttömahdollisuudet. Tarvitaan vain yksi "tiedostaja", jolla on pääsy koneelle, ja hupsista - historia on kirjoitettu uusiksi, eikä koulukirjoista löydy mitään poikkipuolista islamista, kommareista ja monikulttuurisuudesta. Aiemmin piti sentään fyysisesti kerätä pois epäkorrekti kirjallisuus ja repiä irti tietyt sivut, tai mielummin yksin tein polttaa koko hoito. Painovoiman keksi Ibrahim al-Newton, Lenin ja Stalin olivat tunnettuja suurina humanisteina, kaikki muut paitsi edellä mainittujen kritiikittömät ihailijat ovat katalia natseja, ja mitään suomalaisuutta ei ole koskaan ollutkaan.

[koli]

Tekniikka kehittyy ja ihmiset vanhenevat. Kirjoja pääasiassa lukevat sukupolvet siirtyvät jossain vaiheessa hautuumaalle ja silloin ei enää kirjastoja tarvita. Kirjastoille pitää keksiä uutta käyttöä ennemmin tai myöhemmin. Kirjastojen käyttöaste on vähentynyt vuosien saatossa ja stoppia käyttöasteen pienenemiselle ei näy. Saa nähdä kuinka pitkään siinä menee, että käyttöaste pienenee sille tasolle ettei suurin osa kansasta näe enää kirjastoille käyttöä. Siihen voi mennä useitakin kymmeniä vuosia.

Ks. http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-06-30_001.html

"Kirjojen lainaus lähti selvään laskuun jo vuoden 2004 jälkeen (Kuvio 1). Internetin käytön kasvu on varmaankin tärkein yksittäinen selittäjä asialle. Kulttuurinen käytös on muutenkin muuttunut joidenkin ryhmien keskuudessa. Ainakin nuoret miehet ovat ylipäätään entistä vähemmän kiinnostuneita fyysisestä kirjasta."

Kuvio 1. Kirjojen lainaus asukasta kohden 1999–2010
(http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-06-30_001_001.gif)

Itsekin olen aivan huomaamattani siirtynyt yhä enemmän lukemaan sähköisiltä päätteiltä. Olen huomannut tämän mukavammaksi ja helpommaksi tavaksi lukea. Paperiset lehdet jätin jo kauan sitten kokonaan taakseni. Pari kertaa otin aamulehden ja hesarin tilauksen kotiin, kun ilmaiseksi sai. Nykyään en ota paperilehtiä, vaikka saisin ilmaiseksi. Täysin turhia, kun kaiken voi lukea koneelta, menisivät vain suoraan paperinkeräykseen.

[KJ]

Kirjastot ovat oikeastaan niiden veronmaksajien tapa kuluttaa kunnallisia verovaroja, jotka eivät sairastele, pummeile tai ole muutenkaan tukien suurkuluttajia.

Jos joku HIV-homo kuluttaa 20 000 euroa verovaroja vuodessa pelkästään lääkkeisiin, niin myös lihaasyövällä, urheilevalla heterolla on oma oikeutensa tuhlata maksamiaan veroeuroja. Kirjasto on siihen oiva paikka, koska lukeminen on hyvää ajanvietettä ja jopa sivistävääkin (nyt on menossa mm. Vihavaisen Kansakunta rähmällään, joka tavallaan selittää nykyistä mokutusta, suosittelen).

Se on tietenkin ongelma, että kirjastoista on monin paikoin tullut monikulttuurisia peliluolia, joihin ei tavallinen ihminen enää uskaltaudu ja meteli on kovempi kuin kantabaarissa karaoke-iltoina. Enkä nyt edes mainitse väsynyttä läppää Leppävaaran kirjastosta, joka kieltämättä on helvetin esikartano.

Maakuntien kaupungeissa ja kunnissa on kuitenkin yhä suuria kirjastoja, joissa vallitsee rauha ja lukemista löytyy hyllykilometritolkulla ja haluttu kirja tilataan lähes poikkeuksetta. Lisäksi varastoista löytyy tuhansia kirjoja, joita ei oikeastaan edes löydy mistään muualta, esim. klassikkoteos Venäläiset amerikkalaisen silmin, joka löytynee lähes jokaisen kirjaston varastosta, jota sitäkin suosittelen.

Eli Pertti on väärässä: kirjasto on tiedon, rauhan, sivistyksen ja arkiston tyyssija, joka on ehkä parasta, mitä veroeuroilla on saatu aikaan. Jos Ritva lainaa "Tohtori tapaa Angelen" tai jonkun muun kirjan, jossa tohtori rakastuu, niin se on pieni kustannus kirjastolaitoksen suuressa kokonaisuudessa.

[Jääpää]

 Pyöristyin ainakin viiskytkiloa ensin, mutta eihän tuo Janssoni mitään tosi tökeröä heittänyt,
uutisointi vain oli normi  PERSU SANOI!!!-standartia Aamulehdessä.
Kirjastossa on liian vähän kirjoja ja liian paljon jotain muuta.
  Ja se muu maksaa. Maksettakoon se  muu jostain muusta kuin kirjaston rahoista. Ja rummutusta kirjastossa..Liikuntahalliin prkleen sateentekijät!! http://www.youtube.com/watch?v=yGBOyrJbXFY
Kirjat ja niiden lukijat eivät tarvitse mitään palatseja, sopiva kosteusprosentti ja hiukan lämpöä
riittää. Reeveereetä ja tietsikkaakin voi hiukan olla, vaikka ne on ensin täysin hyödyttömiä silloin, kun
kirjoissa olevaa tietoa oikeasti tarvitaan.
Paskalehdet voi lukaista netistä, mutta Sähköopin perusteet, Hyötykasvit, Maamiehen kalenteri
ja Sinuhe egyptiläinen on hyvä olla kotona ja ainakin  kirjastossa.
Voi kirjaton  sitten lainata, kun muuntaja on kärvähtäny. Syanidipillereillä   vois  olla  kanssa menekkiä, mutta ei kai oikein kirjaston hommia..

Ei ämmien rakkausromaanit kirjastoa pilaa, vaan sekopäiset ämmät. Siksi niitä ei päästetty
keisarien yms. kirjastoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=zc-n_DWIlSU
http://www.youtube.com/watch?v=qsQp_MMTUvY

Sanomalehtiä tulee kyllä tavallaan ikävä; ruokaliina, sytyke..jalkarätti, kompostipussi. Ei taivu tabletti ihan heti noihin hommiin.

[nollatoleranssi]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

[elven archer]

Ehkä jo viiden vuoden, mutta varmasti kymmenen vuoden kuluttua ihmetellään ääneen, miten päättäjät olivat niin pöljiä, että investoivat kirjastorakennuksiin. Kaikki olennainen kirjallisuus on silloin digitoitu jokaisen saataville.

Joo, fyysiset kirjat kulkevat CD-levyjen tietä kohti unholaa. Varmasti jossain vaiheessa kirjastotkin lainaavat lähinnä digitaalista aineistoa. Ehkä kirjastojen tulevaisuus on jonkinlaisina kulttuurikeskuksina, joiden toiminta painottuu tapahtumiin. Toivon kuitenkin, että se kulttuuri ei tarkoita ns. monikulttuurista kohtaamistilaa, joka käytännössä tarkoittaa usein sitä, että äänekkäät teinit pelaavat siellä pleikkaria.

[Kemolitor]

"Aika vähäistä tuntuu olevan suomalaisten kiinnostus kirjallisuuden lukemiseen digitaalisilta laitteilta"

Siltähän se nyt näyttää, mutta kun käänne aikanaan tapahtuu, niin koko painoteollisuuden ala häviää alta aikayksikön.

Kukaan täysjärkinen ei enää lue paperilehteä.

Minä en taida sitten olla täysjärkinen, luen paperilehteä tai -lehtiä, useampiakin. Tuota kirjojen digitointia on uhottu jo aika kauan. Silloin kun ensimmäiset lukulaitteet ilmestyivät, kerrottiin että parissa vuodessa kaikilla on sellainen eikä paperikirjoja enää kukaan lue eikä niitä sitten enää paineta. Siitä on jo aika monta vuotta, yhä vain paperikirjoja painetaan ja niitä luetaan.

Eiköhän kirjastojenkäyttäjien suhteen päde sama kuin teatterikävijöiden suhteen. Ne joilla on aikaa kuluttavat sitä veronmaksajien kustantamissa laitoksissa. Kunnon duunari ei ehdi kirjastoonkaan saati teatteriin.

Minä en ole sitten kunnon duunari, säännöllisessä kokopäivätyössä kyllä siis käyn. Ehdin käymään kirjastossa kerran tai kaksi viikossa, lainaan sieltä aina ison läjän kirjoja, osan ehdin lukeakin, osa jää lukematta. Ei minulla ole varaa ostaa kaikkia itselleni kaikkia niitä kirjoja, joita haluaisin lukea, eikä siinä minusta olisi järkeäkään.

Mitenkä sitten nämä kunnon duunarit, ehtiikö kunnon duunari kirjoja lukemaankaan ollenkaan?

[nimierkki]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

kirjastot tulevat väistämättä muuttumaan tekniikan myötä. en vain usko kulttuurin muutoksen olevan niin nopeaa kuin moni täälläkin uskoo. kirjastot toki haluaisivat lainata enemmän e-kirjoja, mutta sen estää tekijänoikeusongelmat. lehdissä muutos on ehkä helpompaa, esim. helmetin kortilla pääsee lukemaan kivasti lehtiä. lisäksi varmaan kaikissa kirjastoissa on asiakaskoneilla epress-lisenssit.

edelleen lukusali täyttyy silti niistä hesarin ja aamulehden lukijoista. luetaan ja lainataan seuraa, juoksijaa, burdaa, avotakkaa ja montaa muuta aviisia. en silti epäile, lukijoiden ikäjakaumaa kun katselee, etteikö tablettien merkitys kasvaisi tulevaisuudessa.

[Haplotaxida]

Monisatasivuisesta fyysisestä kirjasta voi saada muutamassa sekunnissa jonkinlaisen käsityksen. E-kirjoilla ei vielä pysty samaan, ainakaan täysin. Itse ostettuna sen säilymisestäkään ei suuremmin tarvitse huolehtia omana elinaikanaan. Kunhan lukemisen jälkeen vain pistää hyllyyn talteen tai pahvilaatikkoon ja kaappiin. Ja siihen voi sitten palata vielä vuosikymmenienkin päästä. Toimii aina vain. Digitalisoidussa aineistossa se ei ole niin itsestäänselvää.

Kyllä luulen, että fyysinen kirja jossain määrin tulee suosionsa säilyttämään todella pitkään, vaikka e-kirja tuleekin rinnalle, joissain kirjatyypeissä ehkä korvaten kokonaan, esim. oppikirjat.

CD-levyjä tai muutakaan fyysistä tallennusmediaa ei kirjastoissa suuremmin nähtäne aineiston digitalisoitumisen myötäkään. Aineisto siirtyy ennemmin suoraan verkkoon: http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto

[Arvoton]

huonosti on Suomen asiat jos perussuomalaiset ovat Suomen "pelastus". Voisiko pahimmat möläyttäjät karsia pikku hiljaa poijjes

Nyt täällä on niin huono tilanne, että on liikaa sanojia, jotka sanovat sitä, mitä halutaan kuulla. Sovinnaisuus on asia, jota vähiten kaipaan. Sitä on liikaa.

[elven archer]

Tuota kirjojen digitointia on uhottu jo aika kauan. Silloin kun ensimmäiset lukulaitteet ilmestyivät, kerrottiin että parissa vuodessa kaikilla on sellainen eikä paperikirjoja enää kukaan lue eikä niitä sitten enää paineta. Siitä on jo aika monta vuotta, yhä vain paperikirjoja painetaan ja niitä luetaan.

Tilannetta ei muuta se, että joku uhosi joskus jotain. Tilanne on kuitenkin se, että jo melkein kolme vuotta sitten Amazon.comissa e-kirjojen myynti ylitti painettujen myynnin. Suomessa ilmiö ei samalla tavoin näy, koska täällä lukijalaitteita on ollut heikosti saatavilla ja koska Suomessa digikirjojen myynti on hajaantunut eri kustantajien omien vähän sinne päin olevien kauppojen kesken ja koska kirjojen hinnat ovat olleet naurettavan korkeita. Tietysti myös tekijänoikeudet ovat aina näissä läsnä suurimpana jarruna.

Ja kun nyt on esitelty jo näitä taipuvia paperin kaltaisia näyttöjä, niin tämä on vain ajan kysymys. 7-20 vuotta, niin paperikirjat ovat hifistelijöiden tuotteita.

[Jepulis]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

Tuo muutos on erityisesti valtiovallan valvonnassa. Pahimmassa skenaariossa laatu käyttäjälle heikkenee ja rahaa virtaa sellaisille tekijöille, joiden teoksia ei lueta. Hyvin hallittuna muutos johtaa huomattavasti parempaan valikoimaan käyttäjälle siten, että samalla kansantalouden rahaa säästyy. Näiden välillä on portaattomasti vaihtoehtoja mutta avain on lainsäädännössä, ei kirjastoissa. Mikäli kirjastot jätetään itse kehittymään, tulos on huono mutta parempi sekin kuin nykyhallinnon mitkään ns. "uudistukset" jos heidän tekemisen taso ei nyt ihmeen kaupalla muutu.

Ottaen huomioon nykyisen hallituksen kansantalouden täydellisen osaamattomuuden ja tavan kääntää jokainen tilaisuus tappioksi, toivon nykyisen kirjaston jäädyttämistä nykyisen kaltaiseksi kunnes puikkoihin osuu joku joka osaa muutakin kuin raapia samalla kädellä päätä sekä persettä.

Yleisestiottaen ajatus kirjastopalvelun modernisoinnista voisi olla kyllä kätevä. Se voitaisiin teoriassa tulloin ottaa esimerkiksi kokonaan pois kunnilta. Tätä kautta hallinto yksinkertaistuisi valtavasti. Tavanomaisten kirjojen olemassaoloa ei tarvitsi muuttaa, mutta käytännössä harveneva yleisö niitä tarvitsisi. Tulisi lopulta ehkä jopa edullisemmaksi postittaa heille teokset. Kirjaston nettiosuus puolestaan voisi laajeta jopa moninkertaiseksi. Siinä on taloudellinen haaste sekä mahdollisuus, jota valitettavasti nykypäättäjillämme ei ole mahdollisuutta käsittää, joten mokaamisen vaara on erittäin suuri.

Yksi ryhmä varmasti tarvitsee kirjat hyvin pitkään konkreettisesti muun päälle. Lapset. Lasten on saatava kosketella tavaroita jo aivojen kehittymisen takia. Mikään pad ei voi korvata sitä. Mutta olen varma, että tähän löytyy jopa kirjastolaitosta parempia ratkaisuita.

Harmi vain koko hoidon toteutus nykyhallinnon aikana pelottaa jo etukäteen. Niin altista se porukka on luvuttamaan rahaamme ulospäin. Täytyy vain pitää peukkuja että seuraavan virheen tekemiseen kuluisi heiltä enemmän aikaa.

[elven archer]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

En minäkään halua kirjastoista eroon, mutta pitkien kirjahyllyjen rivit ovat kohta historiaa. Kirjastojen täytyy muuttua säilyäkseen. Toisaalta minua kammottaa ajatus kirjastoista tapahtumakeskuksina. Minä nautin kirjastojen hiljaisuudesta ja perinteisestä kirjastojen tunnelmasta. Tuntuu tosi pahalta katsella ja kokea, kun moni kirjasto on muuttunut "eläväisemmäksi", eli niissä kailotetaan ja tehdään kaikkea muuta kuin luetaan. En halua kirjastoista mokuhelvettien ajanviettotiloja.

[Arvoton]

Maksuttomia päivä- tai muitakaan lehtiä ei vielä ole näköpiirissä. Digiaikana kirjastoissa voisi olla pysyviä digilehtien tilauksia, joita käydä lukemassa.

Suomessa on paljon kirjoja, joita ei tulla koskaan digitoimaan. Niiden on saatava olla kirjastoissa saatavilla niin kauan kuin mahdollista, jottei kaikkea mielenkiintoista joudu ostamaan netistä tai divarista. Puhun asiatekstistä, en rompsusta.

[crissaegrim]

Kyllä PS:n kuntapoliitikko on oikeilla jäljillä, mutta ei ehkä oikeista syistä. Jos on vähänkin tajua tietotekniikan kehityksestä, niin kirjastoihin ei pitäisi investoida enää pennin latia. Ehkä jo viiden vuoden, mutta varmasti kymmenen vuoden kuluttua ihmetellään ääneen, miten päättäjät olivat niin pöljiä, että investoivat kirjastorakennuksiin. Kaikki olennainen kirjallisuus on silloin digitoitu jokaisen saataville.

Vaikka olenkin teknologiauskovainen, niin luen silti kirjaa mielummin paperilta kuin ruudulta. Kaiken digitointi pelkän digitoinnin vuoksi on hullun hommaa. Yksi hakkeri tai virus, ja koko paska katoaa bittiavaruuteen. Olen myös sähköisen äänestyksen ehdoton vastustaja.

Kerro ihmeessä lisää siitä, miten hakkeri pääsee käsiksi kovalevyllesi ja lukulaitteellesi, jotka eivät ole yhdistettynä internetiin, ja kadottaa sen "koko paskan" kaikkine varmuuskopioineen.
Voit hankkia lisäkopion vaikka SD-muistikortille, pikkusormen kokoiseen palaan, johon mahtuu 5000 kirjaa. Ehkä kirjastoissa voisi olla paperikirjojen rinnalla sähköisiä. Se tuskin olisi keneltäkään pois.
Kuka tahansa selväjärkinen vastustaa sähköistä äänestystä, muistakin syistä.

En oikein ymmärrä Pertti Johanssonin pointtia. Sinänsä samaa mieltä, ettei uusimpia rakkausromaaneja ym. tarvitse välttämättä hankkia suurella rahalla, vaan tulee keskittyä vanhoihin ja arvokkaisiin kirjoihin enemmän. Itse ostan melkein kaikki kirjat joista pidän, mutta kyllä kirjasto on yhteiskunnalle mainio rahojen sijoituskohde.

[Jepulis]

a. Puhun asiatekstistä, en rompsusta.

Juuri näin lienee syntynyt Ps-valtuutetunkin ajatelma. Mutta se mikä on tärkeää, ei ole määriteltävissä, ehkä ei lainkaan.

Otetaan nyt vaikka joku rompsu, sanotaanko "Avaruuden kauppamiehet" ja sitten mikä tahansa Dan Koivulaakson teos. Ajatelmaasi johtaen Pohl+Kornbluthin teos olisi vaarassa huuhtoutua pesuvedessä mutta "puhdasta asiatekstiä" sisältävä paketti Danin loistavinta olkiukkoilua jäisi kaikkia meitä sivistyksen tarpeessa olevia ilahduttamaan hamaan tulevaisuuteen.

Ratkaisuksi pitää löytää järjestelmä, joka huomioi sen, että mikä tahansa Harlekiini voi sittenkin olla merkityksellinen, vaikka kuinkakin epätodennäköisesti. Olen varma, että jos mahdollisuuksia mietitään avoimemmin, löytyy jotain joka mahdollistaa kaiken teoreettisestikaan olennaisen tiedon säilymisen vieläpä ihmisten ulottuvilla ja kaiken huipuksi nykyistä halvemmalla. Ja vielä sitenkin, että esimerkiksi niissä teoksissa joissa fysikaalinen muoto on osa teosta, ei tätäkään tarvitse piilottaa tai poistaa.

[Kemolitor]

Kun hommalaisilta ilmeisesti löytyy asiantuntemusta tästä aihepiiristä, niin kertoisitteko, minkä kirjan luitte viimeksi sähköisenä ja millä laitteella. Ja vielä lisäksi, montako sähkö- ja montako paperikirjaa noin suurinpiirtein olet lukenut vaikka viimeisen puolen vuoden aikana, eri muotojen suhdetta siis tavoittelen, en mitään kilpailua, kuinka monta kirjaa kukin on lukenut.

Minä tunnustaudun suosiolla ns. ajasta jälkeenjääneeksi, en ole lukenut yhtään sähköistä kirjaa, graduja ym. pdf-julkaisuja en laske, en ole niitä lukenut sanasta sanaan vaan selaillut ja silmäillyt.

[LW]

The Reading Brain in the Digital Age: The Science of Paper versus Screens

As digital texts and technologies become more prevalent, we gain new and more mobile ways of reading—but are we still reading as attentively and thoroughly? How do our brains respond differently to onscreen text than to words on paper? Should we be worried about dividing our attention between pixels and ink or is the validity of such concerns paper-thin?

Since at least the 1980s researchers in many different fields—including psychology, computer engineering, and library and information science—have investigated such questions in more than one hundred published studies. The matter is by no means settled. Before 1992 most studies concluded that people read slower, less accurately and less comprehensively on screens than on paper. Studies published since the early 1990s, however, have produced more inconsistent results: a slight majority has confirmed earlier conclusions, but almost as many have found few significant differences in reading speed or comprehension between paper and screens.

...

Even so, evidence from laboratory experiments, polls and consumer reports indicates that modern screens and e-readers fail to adequately recreate certain tactile experiences of reading on paper that many people miss and, more importantly, prevent people from navigating long texts in an intuitive and satisfying way. In turn, such navigational difficulties may subtly inhibit reading comprehension. Compared with paper, screens may also drain more of our mental resources while we are reading and make it a little harder to remember what we read when we are done. A parallel line of research focuses on people's attitudes toward different kinds of media. Whether they realize it or not, many people approach computers and tablets with a state of mind less conducive to learning than the one they bring to paper.

...

Lyhyesti: Paperilla on toistaiseksi tiettyjä etuja. Näin ollen, vaikka kirjat voikin digitoida, perinteinen kirjasto ei ole toivottoman vanhentunut konsepti.

[elven archer]

Kun hommalaisilta ilmeisesti löytyy asiantuntemusta tästä aihepiiristä, niin kertoisitteko, minkä kirjan luitte viimeksi sähköisenä ja millä laitteella.

En ole ihan varma kirjasta, mutta viimeiset puolisen tusinaa ostamaani olen lukenut puhelimen ruudulta. En ole pariin vuoteen ostanut paperisia kirjoja, enkä aiokaan, jos vain voin välttää.

[coscarnorth]

Kyllä PS:n kuntapoliitikko on oikeilla jäljillä, mutta ei ehkä oikeista syistä. Jos on vähänkin tajua tietotekniikan kehityksestä, niin kirjastoihin ei pitäisi investoida enää pennin latia. Ehkä jo viiden vuoden, mutta varmasti kymmenen vuoden kuluttua ihmetellään ääneen, miten päättäjät olivat niin pöljiä, että investoivat kirjastorakennuksiin. Kaikki olennainen kirjallisuus on silloin digitoitu jokaisen saataville.

Aika vähäistä tuntuu olevan suomalaisten kiinnostus kirjallisuuden lukemiseen digitaalisilta laitteilta:

Kauppalehden mukaan sähköisen kirjan suosio on jämähtänyt yhteen prosenttiin kaikesta kirjojen myynnistä.

[...] Jäätä on myyty perinteisenä kirjana hieman yli 100 000 kappaletta ja sähkökirjana vain 100 kappaletta, kerrotaan Kustannusyhtiö Teoksesta.

Sähkökirjan osuus kaikista myydyistä kirjoista on siis tässä tapauksessa vain 0,1 prosenttia.

http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/56522-tama-luku-kertoo-kaiken-sahkokirja-floppasi-taysin-suomessa

Uskoisin, että edustan melko tyypillistä suomalaista mielipidettä tässä asiassa sanoessani, että en saa samanlaista tunnetta lukiessani sähkökirjaa kuin vaikkapa ostaessani jonkun vanhan klassikon divarista ym. Itse tosin olen myös keräilijä ja kirjahyllyni on ehkä asuntoni ainoa sisustuselementti, josta todella olen ylpeä. Toisaalta en myöskään pidä sähkökirjojen lukemisesta. Olen muutaman kerran sitä kokeillut ja tullut tulokseen, että olen tässä asiassa vanhan liiton mies. Mielestäni Johanssonin heitto oli harvinaisen typerä. Yksi ainoista julkisten menojen perusprinsiipeistä, jonka allekirjoitan, on se että vähävaraisillekin on taattu tie sivistykseen. Se on sellainen prinsiippi, josta kannattaa pitää kiinni.

[MustaLeski]

Kun hommalaisilta ilmeisesti löytyy asiantuntemusta tästä aihepiiristä, niin kertoisitteko, minkä kirjan luitte viimeksi sähköisenä ja millä laitteella. Ja vielä lisäksi, montako sähkö- ja montako paperikirjaa noin suurinpiirtein olet lukenut vaikka viimeisen puolen vuoden aikana, eri muotojen suhdetta siis tavoittelen, en mitään kilpailua, kuinka monta kirjaa kukin on lukenut.

Minä tunnustaudun suosiolla ns. ajasta jälkeenjääneeksi, en ole lukenut yhtään sähköistä kirjaa, graduja ym. pdf-julkaisuja en laske, en ole niitä lukenut sanasta sanaan vaan selaillut ja silmäillyt.

The Troop. Julkaistaan muistaakseni ensi kuussa.

Olen kirja bloggaaja (in English) joten luen paljon e-kirjoja (in English) joita kustantajat (ulkomaiset) antavat luettavaksi ennen julkaisua. Viime vuonna luin noin 50 e-kirjaa ja noin 15 "oikeaa" kirjaa. Mulla on lukulaite, mistä löytyy Kindle, Kobo ja muutama muu yleisempi appi.

Suosin paperia, on mukavampi ja kieltämättä luo erilaisen tunnelman. Sarjakuvien luku on yhtä tuskaa laitteella. Laite kuitenkin mahdollistaa sen että voin:

a) lukea ilmaiseksi (arvostelun kirjoittaminen ei vie juurikaan aikaa mun päivästä)
b) saan lukea himoittuja kirjoja ennen julkaisua
c) ei mahdollisia jonoja e-lainaamisen kanssa

Tällä hetkellä odottaa lukemista noin 1000 e-kirjaa laitteessa (in English) ja noin 400 paperista hyllyssä. Sanomattakin on selvää että hukkuisin tuon röykkiön alle.

[Kulttuurirealisti]

Kirjasto on hyvä olemassa, mutta missä mittakaavassa, ja minkälaisilla tekniikoilla, se on eri asia. Tuotahan se valtuutettukin mun mielestä pääasiassa sanoi: "..Eikä sinne tarvitsisi sijoittaa hirveitä summia.", mutta asian olisi voinut ilmaista osuvamminkin. Toisaalta, onhan esim. Ylöjärven naapurikunta Tampereella pyöreästi 15 kirjaston toimipistettä. En tiedä onko ne kaikki ihan pakollisia kaikissa taloustilanteissa.

[Panopticon]

Itse kirjastolaisena uskoisin, että kirjastot olisivat ihan mielellään siirtyneet digitaaliseen jakeluun jo 90-luvulla. Ongelmana on tekijänoikeudet ja kirjaston ja kustantajien intressien ristiriita. Painetun aineiston osalta kirjastokorvausjärjestelmä on mahdollistanut sen, että kirjastot ostavat kirjoja ja lainaavat niitä ilmaiseksi käyttäjilleen. Digitaalisen aineiston osalta on jouduttu uuteen neuvottelutilanteeseen. Kustantajat ovat pitäneet huolen siitä, että vanha malli ei enää käy. Digitaalisen aineiston verkkojakelussa on pidetty huoli siitä, että kirjasto ei pysty ostamaan teoskappaletta, jonka saa omaan omistukseen ja jota voi lainata omin ehdoin. DRM:llä ja muilla vastaavilla tekniikoilla on luotu kopiosuojaus- ja lisensointitekniikka, joka toisaalta turvaa kustantajan aseman, mutta toisaalta muodostaa uudenlaisen kaupankäynnin mallin. Enää ei tehdä kauppaa teoskappaleesta, vaan lisenssistä, eli lukuoikeudesta teoskappaleeseen. Kun kirjasto ostaa kirjan, se voi säilyttää ja pitää sitä saatavilla vaikka seuraavat tuhat vuotta, mutta kun ostetaan e-kirja niin se on olemassa kirjastolla vain niin kauan kuin lisenssiä maksetaan tai kauppaajan DRM-varmenne toimii. Nykyisen digitaalisen immateriaalisen sisällön kaupan logiikka menee niin, että kun ostat tuotteen, et saa sitä itsellesi, vaan pelkän käyttöoikeuden.

Tiedekirjastojen puolella on siirrytty jo aika pitkälti digitaaliseen sisältöön, varsinkin kausijulkaisuissa. Monet näkevät tämän mahdollisuutena, kun ei tarvii enää niitä lehtiä tilata ja hyllyttää. Tiedekustantajat tarjoavat hienot käyttöliittymät arkistoon ja uuteen aineistoon. Tässäkin on tosin se uhka, että kun aineistoa ei saa omaan käteen ja hyllyyn niin diili kustantajan kanssa on käytännössä vuosittain sovittava lisenssi. Tästä seuraa se, että tiedekustantajien valta kasvaa neuvotteluissa ja takuulla hinnat aineistoon pääsyyn tulevat kasvamaan.

Tästä voi seurata se, että meillä on kattavat arkistot tiedejulkaisusta jonnekin 2000-luvun vaihteeseen asti eri kirjastoissa ja varastokirjastossa, mutta ei sen jälkeen kun kirjastojen määrärahoja on leikattu eikä kustantajien kiristyshintoihin ole enää varaa.

Digitalisoinnissa on mahdollisuutensa, mutta ennenkaikkea uhkansa. Painetut lätyskät vie tilaa ja on ihan antiikkisia, mutta ne on edelleen paras käyttöliittymä informaatioon ja varmin arkistointimalli.

[Panopticon]

Ja mitä tulee kirjastorakennuksiin, niin niillä on monumentaalinen arvo. Suomessa maailman korkein lukutaidon aste (ainakin kantisten piirissä). Kirjastot ovat suomalaisen tiedon, taidon ja osaamisen monumentteja. Helsingin tulevasta keskustakirjastosta tulee samanlainen monumentti kuin Kansallismuseosta. Siinä missä Kamu edustaa mennyttä, keskustakirjasto edustaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Monumentaalinen kirjasto Helsingin ytimessä on näyteikkuna turisteille suomalaisesta kulttuurista, jossa tieto on arvossa. Guggenheim olisi vain Lidlimäinen ei-suomalainen taidehalli.

[Kokoliha]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

En minäkään halua kirjastoista eroon, mutta pitkien kirjahyllyjen rivit ovat kohta historiaa. Kirjastojen täytyy muuttua säilyäkseen. Toisaalta minua kammottaa ajatus kirjastoista tapahtumakeskuksina. Minä nautin kirjastojen hiljaisuudesta ja perinteisestä kirjastojen tunnelmasta. Tuntuu tosi pahalta katsella ja kokea, kun moni kirjasto on muuttunut "eläväisemmäksi", eli niissä kailotetaan ja tehdään kaikkea muuta kuin luetaan. En halua kirjastoista mokuhelvettien ajanviettotiloja.

Boldaus minun. Itse kyllä toivon, että ne pitkät rivit säilyvät pitkään, koska mieluummin näen ne lattianeliöt käytettynä kirjahyllyille, kuin mokuhelvetin kailotukseen ja liveperformansseille varatuille erityistiloille.

Edit: Lisätään selvyyden vuoksi, että juurikin tuo boldaamani osuus on se, joka minut saa kirjastoon.

[Sunt Lacrimae]

Missään nimessä en lopettaisi kirjastoja, mutta totta kai kirjastojenkin pitäisi muuttua tekniikan mukana.

Kirjat ja lehdet siirtyvät vähitellen tablettimuotoon ja nettipainoksiksi. Tämä pitäisi huomioida kirjastoissa ja ne voisivat tarjota kirjojen ja päivälehtien näytelehtiä vuokrattaviksi näyttöpäätteille.

En minäkään halua kirjastoista eroon, mutta pitkien kirjahyllyjen rivit ovat kohta historiaa. Kirjastojen täytyy muuttua säilyäkseen. Toisaalta minua kammottaa ajatus kirjastoista tapahtumakeskuksina. Minä nautin kirjastojen hiljaisuudesta ja perinteisestä kirjastojen tunnelmasta. Tuntuu tosi pahalta katsella ja kokea, kun moni kirjasto on muuttunut "eläväisemmäksi", eli niissä kailotetaan ja tehdään kaikkea muuta kuin luetaan. En halua kirjastoista mokuhelvettien ajanviettotiloja.

Boldaus minun. Itse kyllä toivon, että ne pitkät rivit säilyvät pitkään, koska mieluummin näen ne lattianeliöt käytettynä kirjahyllyille, kuin mokuhelvetin kailotukseen ja liveperformansseille varatuille erityistiloille.

Komppaan. Suomalainen kirjasto on arvokas instituutio josta on hyötyä eritoten sellaisille, joilla ei varaa kirjojen ostamiseen ole, mutta viimeiseen pariin vuoteen ei ole tullut käytettyä kirjastopalveluja kuin varmaan pari kertaa juurikin siksi, että henkilökunnan taso on muuttunut positiivisen syrjinnän tuotoksiin ja itse kirjastoihin tullut kaikkea oheista häiritsevää kuten tuo epämääräinen trendi tehdä kirjastoista jotain nuorison hengailupaikkoja. Minä kun luulin, että nuorisotalot on jo keksitty.

[Kemolitor]

kirjastoihin tullut kaikkea oheista häiritsevää kuten tuo epämääräinen trendi tehdä kirjastoista jotain nuorison hengailupaikkoja. Minä kun luulin, että nuorisotalot on jo keksitty.

Onkohan tämä enempi teidän isommissa keskuksissa asuvien ongelma, minulle ei ole tuollaista ilmiötä tullut vastaan. Mutta toisaalta minä asunkin pikkukylässä, ei ole paljoa vaaraa, että kirjastosta tehtäisiin jonkinlainen monikulttuurisuuskeskus, kun ei ole sitä monikulttuurisuuttakaan. Ei täällä kyllä nuoriso kirjastossa hengaile, kyllä ne kirjastossa käyvät nuoret lukevat lehtiä ja lainaavat kirjoja.

Kamala ajatus kyllä, että kirjastosta tulisi joku hengailu- ja kohtaamispaikka, kirjastossa pitää olla rauhallista, ei siellä melskata eikä kohtailla.

[Sunt Lacrimae]

kirjastoihin tullut kaikkea oheista häiritsevää kuten tuo epämääräinen trendi tehdä kirjastoista jotain nuorison hengailupaikkoja. Minä kun luulin, että nuorisotalot on jo keksitty.

Onkohan tämä enempi teidän isommissa keskuksissa asuvien ongelma, minulle ei ole tuollaista ilmiötä tullut vastaan. Mutta toisaalta minä asunkin pikkukylässä, ei ole paljoa vaaraa, että kirjastosta tehtäisiin jonkinlainen monikulttuurisuuskeskus, kun ei ole sitä monikulttuurisuuttakaan. Ei täällä kyllä nuoriso kirjastossa hengaile, kyllä ne kirjastossa käyvät nuoret lukevat lehtiä ja lainaavat kirjoja.

Kamala ajatus kyllä, että kirjastosta tulisi joku hengailu- ja kohtaamispaikka, kirjastossa pitää olla rauhallista, ei siellä melskata eikä kohtailla.

Joo, terveisiä pääkaupunkiseudulta. Omassa lähikirjastossa ongelma rajautuu ainoastaan nuortenosastolle ja nettikoneisiin, mutta kun se on niin pieni että ES-jonnejen mekastus kaikuu koko rakennuksessa. Isommissa kirjastoissa, tyyliin Malmi, Kannelmäki, Itäkeskus jne. meno on sitten jo jotain ihan muuta. Espoon puolella taas kirjastojohtohan on mainostanut äänekkäästi tuota monikulttuurinen nuorisotila- shaibaa.

[ikuturso]

Ikiturso:
"Silti minulle tulee aika ajoin kuvaputkiähky. Sanomalehteä voi lukea keittiön pirttikaluston penkillä risti-istunnassa samalla kahvia ja voileipää nauttien. Rasvaiset sormenjäljet, leivänmurut ja kahvitipat eivät sanomalehden sivulla harmita yhtä paljon kuin tietokoneen näppäimistöllä. "

Ehdottaisin sinulle nyt ns. tablettilaitteen hankintaa. Eiköhän parin vuoden päästä tule saataville lukulaitteita, joiden kanssa voi mennä vaikka saunaan. On se tietenkin henkisesti raastavaa, kun joutuu luopumaan paperista, mutta niin siinä vaan käy.

Herra harakiri voisi oppia tavaamaan, se on ikuturso.

Vai että tietokone saunaan? Kerronko mihin saat sen tablettisi työntää. Tässä sinulle tablettia. Anonyymit kotikiusatut, kohdasta 1:50 eteenpäin.
http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=2091249

Mihin tarvitsisisn tablettia. Puhelimeksikin ostin Samsungin Xcover 271:n. Siinä on näppäimet, joista numero 5:ssä on sormenpäälle tunniste. Tekstiviestejäkin voi kirjoittaa puhelimeen katsomatta.

Olin Nokian matkapuhelimilla yli kymmenen vuotta duunissa, ja olen kuullut käytännössä kaikki Ollilan vuotuiset visiot, kuinka ihmisten elämä muuttaa kännykän sisään. Digitaaliraha, passi, kartat, muistiot, ELÄMÄ, kaikki on kännykän sisällä tai verkossa. Vaikka itse osallistuin tuotekehitykseen, en koskaan ymmärtänyt, miksi ihmisELÄMÄ täytyisi siirtää kännykän sisään.

Tabletti voi olla edistystä, mutta maailman digitalisoituminen ei ole tervettä. Kirjat voi palaa, mutta niin se magneettimediakin muuttuu ajan mittaan kohinaksi ja mitenhän optisten medioiden muovit kestävät DVD-tiheydellä vuosia ja taas vuosia. Kirja on formaatti, joka ei tarvitse erillistä lukulaitetta. Kaikki digitaaliset formaatit tarvitsevat yhteensopivan lukulaitteen. Kun tiedontallennusmenetelmät ja -formaatit kehittyvät, on kaksi vaihtoehtoa: Joko säilyttää vanhoja lukulaitteita (jotka nekään eivät ole ikuisia) tai konvertoida vanhaa dataa jatkuvasti formaatista toiseen.

Datan määrä maailmassa kasvaa eksponentiaalisesti. Jos tämä data vaikka 30 vuoden sykleissä pitää konvertoida uuteen formaattiin, se on ihan järkyttävä työsarka, ja jossain vaiheessa se karkaa totaalisesti käsistä.

Japanissa asuessani ostin kotistereot ja "ghettoblasterin", jossa oli MD-soitin. Ostin myös kannettavan korvalappuMD:n. Ostin myös muutaman laatikollisen MD-levyjä. Ajattelin niille kopioida lainattuja CD-levyjä. MD-formaatti kesti vain muutaman vuoden, kun tuli MP3-playerit. Kotistereot laukesivat, mutta ghettoblaster ja korvalappusoitin on vielä, sekä kolmisenkymmentä MD-levyä.

C-kasettisoitin ja vinyylisoitinkin löytyy talosta vielä. Minulla on myös Super audio CD-soitin (Sonyn SACD-formaatti) ja peräti varmaan alle puolen tusinaa monikanavaisia SACD-levyjä.

Mutta nykyäänhän kaikki tungetaan pilveen ja luotetaan, että ne säilyy siellä ikuisesti. Se kuuluisa JOKU^TM kyllä pitää niistä huolen, eikä käyttäjän tarvitse tietää kenen kovalevyllä perheen valokuvat sijaitsevat, kun tietää vain virtuaaliosoitteen. Vähän kuin heittäisi kolme riisinjyvää 2000 kuution vehnäsiiloon, ja luottaisi niiden kyllä löytyvän sieltä vielä sadan vuoden päästäkin.

Minua pidettiin ihan muumiona, kun pari vuotta sitten hankin tietokoneen ja halusin siihen korppuaseman. Sopiva asema löytyi verkkokaupasta, mutta siihen sopiva välikaapeli olikin sitten haettava huollon varaosalaatikosta. Tabletit ja tallennus- ja esitysformaatit tulevat ja menevät. Painettu sana pysyy.

Jonain päivänä hommaan vielä sen piilopirtin, jossa ei ole sähköä. Sinne kun tulet käymään tablettisi kanssa ja siitä loppuu akku, niin minä otan kirjan esiin ja sytytän kynttilän.

-i-

[Ano Nyymi]

Kirjastot on hienoja paikkoja.

Paitsi lukutaidottomalle persulle