Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi

[kriittinen_ajattelija]

Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Tähän asti rekisteriin ovat päässeet lähinnä vain kristilliset yhteisöt.

http://yhdistysrekisteri.prh.fi/nimihaku.htx?kieli=1&lajittelu=1&hakuraja=3&nimi=karhun+kansa&ni_re=CHECKED&kielikoodi&kotipaikka&sb_haku=Hae&reknro&dnro

Vanha ylen juttu aiheesta:

Lappeenrantalaiset Tuula Muukka ja Ville Luukkonen eivät koe Lähi-idän paimentolaiskulttuurissa alkunsa saanutta valtionuskoa omakseen. Heille sielunruokaa tarjoavat vanhat suomalaiset tarut ja runot, sekä suomalainen luonto.

- Sanotaan, että suomalaiset ovat lähellä luontoa. Koemmeko, että metsä tai järven ranta on on pyhä paikka? Ehkä joku löytää sieltä niitä hengellisiä kokemuksia, joita joku toinen löytää esimerkiksi luterilaisesta uskonnosta, sanoo Muukka.

- Maanläheisyys, luonnon ja ylipäänsä kaiken elämän kunnioittaminen. Tuntuu vain siltä, että juureni ovat tässä maassa ja tässä uskossa, kertoo puolestaan Luukkonen.

Pois pyyhittyä kulttuuria

Suomenuskoisten piiristä löytyisi nyt intoa uskonsa rekisteröintiin. Uskontokunnan nimeksi tulisi Karhun Kansa. Siihen kuuluvat katsovat jatkavansa suomalaisheimojen uskonnollista perinnettä.

Uskonnollisen yhdyskunnan virallistaminen ei käy käden käänteessä. Patentti- ja rekisterihallitukselle pitäisi määritellä muun muassa yhdyskunnan uskontunnustus, pyhä kirja, sekä jumalanpalveluskäytännöt. Niiden osoittaminen voi olla vaikeaa.

- Kristinusko pyyhki vanhasuomalaisen uskon kulttuurin aika hyvin pois, joten olisi aika työ esimerkiksi kaivaa pyhä kirja jostain. Kalevala se ei voi olla, koska se on yhden ihmisen runokokoelma ja vielä siistitty sellainen, Muukka sanoo.

- Ymmärrän, että näitä vaaditaan, muutenhan voisi rekisteröidä mitä tahansa huuhaata. Mutta onko uskontokunta määriteltävissä kristinuskon käytäntöjen kautta, hän kysyy.

Lentävän spagettihirviön kirkko ei kelvannut viranomaisille

Huuhaasta esimerkkinä Muukka mainitsee pastafarismin, eli lentävän spagettihirviön kirkon, joka yritti rekisteröityä viime vuonna.

- Se täytti kaikki muodolliset pykälät, mutta viranomaiset taisivat arvata, että kyseessä oli vitsi, Muukka naurahtaa.

Suomenuskossa kyseessä ei ole parodian tekeminen. Uskon virallistamista on silti varauduttu odottamaan kauan.

- Tanskassa vastaavaan Forn Siðr -viikinkiuskon rekisteröintiin meni 10 vuotta, Muukka huomauttaa.

(http://img.yle.fi/uutiset/arkisto/article5380163.ece/ALTERNATES/w580/v%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen_gallenkallela_250211)

Kirkosta eronneiden ryntäystä ei odoteta

Karhun kansa ei odota ryntäystä esimerkiksi kirkosta eronneiden joukosta. Suomenuskoiset eivät harrasta lähetystyötä.

- On varmasti paljon niitä, jotka ajattelevat näin, mutta eivät koe tarvetta liittymiseen. Tämän uskon läheiseksi kokevat eivät yleensä ole hurahtaneet tähän, vaan saaneet tuntuman siihen jotakin muuta kautta.

Tuula Muukka ja Ville Luukkonen eivät selvästikään ole uskonnollisia kiihkoilijoita, pikemminkin "tapasuomenuskoisia". Suomenuskon rekisteröinti olisi kuitenkin tärkeä osoitus hyväksynnästä.

- Jos ihmisillä on harhakäsityksiä suomenuskosta, niin virallisen statuksen kautta nämä voi korjaantua, tuumaa Luukkonen.

- Silloin olisin tasaveroinen enemmistösuomalaisten kanssa. Tämä liittyy ihan uskonnon vapauteen, toteaa puolestaan Muukka.

Karhun Kansa?

- Suomenuskoa tunnustava yhdyskunta.

- Yhdyskunnan jäsenyyttä voi hakea 15-vuotias henkilö.

- Tärkein kirjallinen lähde 34-osainen Suomen Kansan Vanhat Runot -kansanrunousarkisto.

- Uskonnollisia symboleja mm. ukonkirves, tursaansydän ja hannunvaakuna.

- Tunnustaa suomalaisen perinteen jumaluudet, kuten Tapion, Lemminkäisen, Vellamon ja Väinämöisen.

- Karhun Kansan uskontunnustuksessa yhdistyy kaksi kalevalaista runoa: Toinen tapahtuu ennen maailman olemassaoloa ja toinen kertoo miten maailma saa alkunsa sotkan munasta.

(http://img.yle.fi/uutiset/etela-karjala/article5380657.ece/ALTERNATES/w580/ukonkirves_suomenusko_Karhun_kansa)

http://yle.fi/uutiset/suomenuskoiset_haluavat_virallistaa_uskonsa/5435573

[foobar]

Lappeenrantalaiset Tuula Muukka ja Ville Luukkonen eivät koe Lähi-idän paimentolaiskulttuurissa alkunsa saanutta valtionuskoa omakseen.

Puhdasta vihaa, vaikkakin kierosti ilmaistuna Allahia ja hänen täydellistä profeettaansa kohtaan! Nyt olisi vähemmistövaltuutetuille töitä.

[Saippuakupla]

Karhun kansa lähellä uskonnollisen yhdyskunnan asemaa

Suomenuskoa harjoittava Karhun kansa on lähellä saada uskonnollisen yhdyskunnan aseman. Opetusministeriön yhteydessä toimiva asiantuntijalautakunta suosittaa Karhun kansalle uskonnollisen yhdyskunnan asemaa.

Asian vahvistaa Kotimaa24:lle lautakunnan puheenjohtaja, hallintoneuvos Pirkko Ignatius. Hän kertoo, että lautakunnan puoltava lausunto on yksimielinen.

Lautakunnan tehtävänä on antaa Patentti- ja rekisterihallitukselle lausunto siitä, ovatko uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot uskonnonvapauslain 7 §:n mukaisia.

- Asiantuntijalautakunta antaa lausunnon vain uskonnonvapauslain 7 pykälän täyttymisestä. PRH:ssa katsotaan muita asioita esimerkiksi yhdistyslain kannalta, Ignatius sanoo.

Uskonnonvapauslain seitsemännen pykälän mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

[...]

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/karhun-kansa-lahella-uskonnollisen-yhdyskunnan-asemaa/

[Tosiasiallinen Nuiva]

Nauttiikohan ko. uskonto haavoittuvien vähemmistöjen erityissuojaa?

[Saippuakupla]

Taivaannaula
Suomenusko on kotoperäistä luonnonuskoista perinnettä.

[...]

http://www.taivaannaula.org/

[Marija]

Vaikken itse noin muuten hengellisestä näkulmasta kannata pakanuutta, suomalaiskansallisen historian ja kulttuurin näkökulmasta kuitenkin kunnioitan hyviä suomalaisia kansanperinteitä, huonojakin löytyy, niitä en kannata. Jos suomenusko Karhun kansa osoittautuu arvokkaaksi perinteiden vaalijaksi ja on tarkka joukkonsa hyvästä maineesta, niin kulttuurin näkökulmasta kunnioitan sitä.

Kristinuskoisena en kuitenkaan voi hengellisesti lähteä mukaan tällaiseen, sillä tunnustan toista jumalaa.

[kriittinen_ajattelija]

Jos totta puhutaan niin kyseessä on uskonto johon itse voisin liittyä jos ne järjestäisi jotain toimintaa ym.

Itse ainakin pidän kohtuu mielenkiintoisia noita suomalaisten juuria ja vanhoja perinteitä metsässä, joita mm. Ville Haapasalo tutki Venäjällä ylen sarjassa "suomensukuiset kansat"

Lähi-idän uskonnoista viis, maailma syntyi sotkan munasta prkl 

[Saippuakupla]

Jos totta puhutaan niin kyseessä on uskonto johon itse voisin liittyä jos ne järjestäisi jotain toimintaa ym.
Itse ainakin pidän kohtuu mielenkiintoisia noita suomalaisten juuria ja vanhoja perinteitä metsässä, joita mm. Ville Haapasalo tutki Venäjällä ylen sarjassa "suomensukuiset kansat"
Lähi-idän uskonnoista viis, maailma syntyi sotkan munasta prkl 

Vaikuttaa siltä, että tuota pitää seurata.

[Marija]

Älä anna lähi-idän uskontojen häiritä mielenrauhaasi.

Suomenuskon ei tarvitse olla vihollisuutta toisenuskoisia kohtaan, vaikka tunnustaakin omaansa. On selvä, ettei siihen voi siirtää mamu-moku-kulttuuria, muutoin se ei enää olisi suomenusko. Karhun kansa olkoon tarkka suomalaisista juuristaan. Jopa pitäen sen erillään viikinkiuskosta. Thor on Thor ja Ukko on Ukko.

(Oi Ukko ylinen jumala, ilman taatto taivahinen)

Oi Ukko, ylinen Herra

Oi Ukko ylinen herra,
taivahallinen Jumala,
tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sula sovinto,
rauha raukoille rajoille,
sana kaunis Karjalahan!

Kun toisit rajalle rauhan,
Suomehen hyvän sovinnon,
viel' ois miestä mielehistä,
sulhoa sulosanaista,
kyntäjäksi, kylväjäksi,
siemenen sirottajaksi;

itku ei kuuluisi kujilla,
valitus vajojen päissä,
lehot ei nurmelle leveisi,
pellolle petäjän taimet.

Oi Ukko ylinen herra,
taivahallinen Jumala,
tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sula sovinto,
rauha raukoille rajoille,
sana kaunis Karjalahan!

http://www.recmusic.org/lieder/get_text.html?TextId=23277

[Rubiikinkuutio]

Puhdasta vihaa, vaikkakin kierosti ilmaistuna Allahia ja hänen täydellistä profeettaansa kohtaan! Nyt olisi vähemmistövaltuutetuille töitä.

Ei se haittaa jos mollaa kristittyjä samalla. Saa mollata molempia yhdessä tai kristinuskoa yksinään, mutta ei pelkästään rauhanuskontoa.

[Eino P. Keravalta]

Marija:

Kristinuskoisena en kuitenkaan voi hengellisesti lähteä mukaan tällaiseen, sillä tunnustan toista jumalaa.

Mitä toista Jumalaa? Jumaliahan on vain yksi.

[kriittinen_ajattelija]

Karhun kansa 19.08.2013

Karhulla on aina ollut erityinen merkitys suomalaisille.
Nyt karhuun uskovat haluavat virallisen uskonnon aseman.

Otso, kontio, vihtahousu, lehmänpelko, nalle, mettänäijä ja tapio. Karhulle tunnetaan yli 200 suomen- tai karjalankielistä kutsumanimeä.

Syy monipuoliseen nimistöön on karhun historiallisessa asemassa. Karhu oli suomalaisille ennen kristinuskon tuloa ja pitkään sen jälkeen pyhä hahmo, tabu. Karhun laajasta esiintyvyydestä huolimatta Suomesta ei ole löydetty yhtään sitä esittävää kalliomaalausta. Jo karhun nimen mainitseminen oli ennen kielletty. Uskottiin, että jos karhu olisi kuullut oikean nimensä, se olisi suuttunut.

Vihaista karhua on syytäkin pelätä. Luonnonvarainen uroskarhu saattaa painaa jopa 300 kiloa, mutta suuri koko ei estä sitä juoksemasta 60 kilometrin tuntivauhtia tai kiipeämästä tarvittaessa ketterästi puuhun. Tämän kaiken se tekee lähes äänettömästi.

Kahdella jalalla seistessään tai nyljettynä karhu muistuttaa ihmistä, ja karhun takatassun jättämä jälki on samankaltainen kuin ihmisjalan. Citius, altius, fortius. Karhu on vähän niin kuin ihminen, mutta juoksee nopeammin, kiipeää korkeammalle ja lyö kovempaa.

Ylivoimaisuus selittää ainakin osittain karhun keskeistä asemaa muinaisten suomalaisten mytologiassa.

– Karhua on tuskin pidetty jumalana, mutta se on ollut metsän voimakkain eläin, jonka voimaan suomalaiset ovat halunneet samaistua, kertoo suomalais-ugrilaista kansanuskoa tutkinut dosentti Risto Pulkkinen.

Ennen kristinuskon tuloa suomalaiset pitivät karhua kantaisänään, joka oli syntynyt taivaassa, mutta maan päällä seikkaillessaan yhtynyt kantaäidin kanssa. Kouko, eräs karhun nimistä, tarkoittaa kirjaimellisesti esi-isää.

Karhu oli metsän kuningas, mutta myös taivaan Otava. Sen elämänpiiri kattoi kaikki ulottuvuudet. Karhun syntytarina kerrotaan länsisuomalaisessa runossa:

Mis on otso synnytetty,
mesikämmen käännytetty?
Tuoll on otso synnytetty,
mesikämmen käännytetty:
luona kuun, tykönä päivän,
otavaisen olkapäillä.
Sielt on maahan laskettuna
kultaisessa kätkyessä,
vitjoissa hopeisissa.
(http://img.yle.fi/uutiset/kulttuuri/article6169174.ece/ALTERNATES/w580/24_6_suomenuskovaiset_video)
Paitsi jumalallista alkuperää oleva esi-isä, karhu oli vaarallinen petoeläin. Siksi sitä myös metsästettiin, tosin vain tarkkojen rituaalisten sääntöjen mukaisesti.

– Karhua ei tapettu, vaan se kaadettiin ikään kuin taistelussa kunniakkaan soturin tavoin, Pulkkinen kertoo.

Karhut kaadettiin kevättalvella niiden ollessa vielä talviunillaan. Ennen pesälle lähtöä kaatajien tuli elää selibaatissa, peseytyä tarkasti ja pukeutua puhtaisiin vaatteisiin. Nukkuvaa karhua ei saanut tappaa pesäänsä, vaan se piti herättää ensin herätyslaululla.

Kaksi kertaa vuodessa karhua kunnioitettiin erityisillä juhlamenoilla. Kevättalvella järjestettiin peijaiset kaadetun karhun kunniaksi ja kesällä vietettiin karhunpäivää.

– Peijaisissa saatiin osa karhun voimasta itselle. Sen avulla pärjättiin paremmin olemassaolon taistelussa.

Peijaisissa näyteltiin uudestaan karhun ja kantaäidin häät. Ne olivat myös syömä- ja juomajuhla, jossa metsästäjät söivät karhun pään ja sen kallosta juotiin olutta. Hampaat jaettiin kaatajien kesken.

Juhlan huipennukseksi karhun kallo ripustettiin mäntyyn, ja loput luista haudattiin anatomisesti oikeaoppiseen järjestykseen puun juurelle. Tämän oli tarkoitus mahdollistaa karhun palaaminen taivaalliseen alkukotiinsa ja uudelleensyntyminen ja siten taata pyyntionni jatkossakin.

Kaikkia juhlinta ei miellyttänyt.
Karhupeijaiset olivat suomalaisen pakanallisuuden näkyvin ilmaus ja siten kirkon näkökulmasta erityisen paheksuttavia.

– Karhumytologia oli totemistista ja ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa, Pulkkinen sanoo.

Hän kertoo, että vielä 1600-luvun alussa pienen keskisuomalaisen paikkakunnan kirkkoherra soitti kirkonkelloja kyläläisten palatessa karhumetsältä. Vuosisadan kuluessa ja puhdasoppisuuden vaatimusten kasvaessa yhteiselo kuitenkin loppui.

Kirkko alkoi pelätä karhun kamppailevan seurakuntalaisten sieluista itsensä Kristuksen kanssa. Papit saarnasivat karhumenoja vastaan, ja Margareta neitsyen päivä siirrettiin Suomessa ja Baltian maissa vietettäväksi viikkoa aikaisemmin kuin muualla, karhunpäivänä. Heinäkuussa 1640 Turun piispa Isak Rothovius saarnasi karhunpalvontaa vastaan Turun Akatemian avajaisissa.

– Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun malja pääkallosta, äännellään ja murahdellaan kuten karhu ääntelee. Näin saadaan muka enemmän onnea, Rothovius pilkkasi.

Karhumenoista oli päästävä eroon keinolla millä hyvänsä.

– Kirkon asenne oli ylimielinen, sanoo pappi ja teologian tohtori Pauliina Kainulainen.

Hän on tutkinut suomalais-ugrilaisten kansojen luontosuhdetta teologian näkökulmasta. Kainulaisen mukaan kirkko suhtautui kansanuskoon ja sen pohjana olevaan maailmankatsomukseen tarpeettoman kielteisesti.

– Vanhassa tavassa ymmärtää ihmisen paikka luonnossa oli ekologista viisautta, josta kirkko olisi voinut hyötyä. Nyt meni lapsi pesuveden mukana.

Kirkko piti kansanuskoa kilpailijanaan. Niin syntyi kahden uskonnon ja samalla kristinuskon ja luonnon välinen vastakkainasettelu.

Kainulaisen mielestä näin ei olisi tarvinnut olla. Viimeistään 2000-luvulla kirkko voisi arvioida uudelleen suhdettaan muinaiseen uskomusperinteeseen. Vanha suomalais-ugrilainen luontosuhde voisi kehystää kristillistä teologiaa.

– En ole kiinnostunut entisajan jumaluuksista, ne pysykööt historiankirjoissa. Mutta perinteeseen liittyy myös hyvää kuten syvä yhteenkuuluvuus eläinten ja puiden kanssa sekä ajatus kohtuullisuudesta, Kainulainen sanoo.

Osalle suomalaisista karhu on edelleen pyhä eläin.

– Haluamme pitää hengissä esi-isien maailmankuvaa ja kunnioittaa sitä asemaa, joka karhulla on muinoin ollut, sanoo suomenuskoinen Tuula Muukka.

Suomenuskoiset pyrkivät jatkamaan ennen kristinuskon tuloa vallinneita uskomuksia ja perinteitä. Lähteinä käytetään esimerkiksi kansanrunousarkistoa ja mallia otetaan sukulaiskansoilta kuten virolaisilta. Muukan mukaan monet paikalliset uskomukset ovat säilyneet näihin päiviin asti suullisena perimätietona.

Karhulla on liikkeessä keskeinen asema, aivan kuten sillä oli muinaisten suomalaisten parissa. Kun suomenuskoiset perustivat kaksi vuotta sitten oman yhdistyksen, tuli nimeksi Karhun kansa.

– Se tuntui osuvimmalta. Suomalaisiahan sanotaan myös usein jörriköiksi ja kieltämme murahteluksi.

Yhdistys perustettiin, sillä suomenuskoiset haluavat virallisen uskonnollisen yhdyskunnan aseman. Opetushallituksen asettama asiantuntijalautakunta hylkäsi ensimmäisen hakemuksen tämän vuoden alussa, mutta keväällä Karhun kansa jätti uuden, korjatun version. Virallistamisen tavoitteena on vähentää ennakkoluuloja.

Kaikki suomenuskoiset eivät tosin halunneet olla mukana hankkeessa.

– Jouduimme hakemusta varten määrittelemään itseämme ja uskoamme tarkemmin. Kaikki eivät halua kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan, ja joku voi kokea, että juuri minun tapani uskoa ei tule kuulluksi.

Muukalle keskeinen osa uskoa on luonnon pyhyyden tunnustaminen ja sen kunnioittaminen. Karhulla on oma erityisasemansa.

– Karhun henki merkitsee voimaa. Siltä voin pyytää apua samaan tapaan kuin kristitty rukoilee sitä Jumalalta tai muslimi Allahilta.

– Karhu symboloi minulle myös viisautta. Omassa elämässäni se näkyy niin, että pyrin mesikämmenmäiseen rauhallisuuteen, kun on tehtävä isoja päätöksiä.

Muukka uskoo karhun olevan luojahenki, mutta ei tulkitse myyttiä taivaassa syntyneestä ja kantaäidin kanssa yhtyneestä karhusta kirjaimellisesti. Päivittäistä suhdettaan karhuun hän kuvailee arkiseksi.

– Suhtautumistapani on kaukaa ihaileva. Vaikka pyritäänkin rakentamaan vanhan pohjalle, uskoa pitää päivittää nykypäivään. Ei kaikkea voi tehdä samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten on tehty.

(http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/karhun-kansa/karhu_rgb.jpg/@@images/aa8a01c2-6b66-430c-837b-8991695d9e6f.jpeg)

Esimerkiksi karhumetsälle Muukka ei lähtisi. Peijaisia ei vietetä vanhaan malliin edes suomenuskoisten parissa.

– En keräile karhun hampaita kaulakoruksi, Muukka nauraa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus arvioi Suomen karhukannaksi 1 560–1 680 yksilöä. Karhu on tiukasti suojeltu laji, jonka metsästystä säädellään EU:n luontodirektiivillä.

Aina näin ei ole ollut. Samaan aikaan, kun kirkko saarnasi peijaisia vastaan, karhua kohtasi toisenlainen ahdinko. Vuonna 1442 voimaan tullut maanlaki määräsi, että "karhun, sudhen ia ketun mahta iocainen caikis paikois wapadhesti tappa", ja vuonna 1647 metsästäjiä alettiin kannustaa tapporahan avulla. Suurimman palkkion sai karhusta. 1800-luvun lopun petovihassa kanta metsästettiin lähes loppuun.

– Suomessa yritettiin tehdä kymmeniä karhuja kaataneista miehistä sankareita ja rakentaa topeliaanisessa hengessä karhunkaatajan myyttiä vanhojen karhumyyttien vastapainoksi, Risto Pulkkinen sanoo.

– Tällainen ei kuitenkaan mennyt kansalle läpi.

Karhumytologiasta on jäljellä korkeintaan jäänteitä, mutta kunnioitus karhua kohtaan on säilynyt.

– Karhuun liittyy mielikuva luotettavuudesta ja voimasta, Pulkkinen sanoo.

Tämän mielikuvan avulla on myyty niin vakuutuksia, olutta kuin urheiluvaatteitakin. Kun 1930-luvulla suunniteltiin Suomen suurvaakunaa, piirrettiin siihen kaksi karhua kannattelemaan tuttua leijonaa.

Mielikuvan tunnistaa myös Kontiolahden karhumailla asuva Pauliina Kainulainen.

– Pohjois-Karjalassa suurin osa ihmisistä suhtautuu karhuun lämpimästi. Sitä arvostetaan ja kunnioitetaan. Vaikka karhu voi olla vaarallinenkin, ei täällä hötkyillä tai kauhistella, Kainulainen kertoo.

Mikä sitten olisi ekoteologin mielestä kristillinen tapa suhtautua karhuun?

– Kristittynä suhtaudun karhuun kunnioittavasti niin kuin muihinkin eläimiin. Ei karhulle tarvitse mielestäni antaa erityisasemaa, vaikka suomalaisuudessa karhulla on pitkä ja hieno kulttuurihistoriallinen paikkansa.

http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/karhun-kansa

[Marija]

Marija:

Kristinuskoisena en kuitenkaan voi hengellisesti lähteä mukaan tällaiseen, sillä tunnustan toista jumalaa.

Mitä toista Jumalaa? Jumaliahan on vain yksi.

Nii, siinä mielessä. Tunnustan Yhden Jumalan JHWH:n siinä käsitteessä kuka on korkein Jumala, varsinainen Jumala.

Mutta nk. jumaluuksia on maailmassa tuhansittain. Ovathan esim. Ukko ja Tapio jumalia heille jotka heihin uskovat. Kristinuskon näkökulmasta kaikki muut jumalat kuin Itse JHWH ovat epäjumalia, mutta ovat eräänlaisia jumaluuksia kuitenkin.

Tämä on asia josta ei voi toisenuskoisten kanssa kiistellä, sillä hekin ovat aivan varmoja omien jumaltensa ykkösasemasta.

[Marija]

Tästä pariskunnasta löytyy sitten runsaasti juutuupeja:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/karhuemo_sulo_karjalainen_82456.html#media=82455

   

[Lalli IsoTalo]

Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Tähän asti rekisteriin ovat päässeet lähinnä vain kristilliset yhteisöt.

http://yhdistysrekisteri.prh.fi/nimihaku.htx?kieli=1&lajittelu=1&hakuraja=3&nimi=karhun+kansa&ni_re=CHECKED&kielikoodi&kotipaikka&sb_haku=Hae&reknro&dnro

http://yle.fi/uutiset/suomenuskoiset_haluavat_virallistaa_uskonsa/5435573

Tämä potentiaalisesti erittäin hyvä uutinen, koska se saattaa mahdollistaa jäsenilleen vähemmistöstatukseen vetoamisen.

[Marija]

Monissa meissä suomalaisissa elää luontainen muisto menneestä. Tietynlaiset "pakanatavat" ja tunteet heräävät aivan itsestään, vaikkei niistä olisi koskaan edes kuullutkaan. Itse juttelen luonnolle, puille ja varsinkin eläimille. Tulen tosihyvin juttuun eläinten kanssa. Metsässä minussa herää muinaissuomalainen, joka hissukseen toimittelee intiaaniriittejään. Vilkaisen aina ympärilleni ettei satu joku toinen luontoystävä hiippaamaan lähettyvillä.

Kävelen syrjäiselle kaatuneelle puulle, kuuntelen metsää ja lintujen laulua ja juttelen niille kohti puunlatvoja, halailen ja juttelen puille. Puidenhalailu ja niihin nojaaminen käy ihan luonnostaan ja puhun myös puille. Puut vastaavat, esim. kohahtamalla tuulessa. Olen löytänyt vanhan kiviasetelman, sen on suorastaan pakko olla jokin vanha riittipaikka. Alueellamme on muutamia riittipuita, ym.

Koirien kanssa villiinnyin aiemmin tanssimaan sudentanssia, niinkuin intiaanit tanssivat. Koiria nauratti ja ne hyppelivät innoissaan.

[PROTOTYPE]

turvapaikkaa hakeva kansa lisää??
--------------------------

[Marija]

Marit / tseremissit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Marit

Marin tasavallan lippu:

      (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/a7/Flag_of_Mari_El.svg/250px-Flag_of_Mari_El.svg.png)

http://www.youtube.com/watch?v=88m7T0XQ2Mw

[Parsifal]

Näihin uuspakanallisiin uskonlahkoihin on vaikea suhtautua vakavasti tai kunnioituksella. Sen vielä ymmärtää, jos kyseessä on leikkimielinen parodiauskonto Spagettihirviön tyyliin, jonka tarkoitus on kritisoida uskontojen tai niillä perusteltavien erioikeuksien yleistä järjettömyyttä. Mutta jos joku oikeasti uskoo metsänhenkiin ja tonttuihin, on korvien välissä jotakin pahasti vialla. Naurettavaa on sekin, jos kyseessä on joku emoilevien ikiteinien identiteetinhakureissu, joka on henkiseltä anniltaan verrattavissa lähinnä toinen toistaan ääliömäisempien metallibändien fanittamiseen ja pelleksi pukeutumiseen.

[foobar]

Näihin uuspakanallisiin uskonlahkoihin on vaikea suhtautua vakavasti tai kunnioituksella. Sen vielä ymmärtää, jos kyseessä on leikkimielinen parodiauskonto Spagettihirviön tyyliin. Mutta jos joku oikeasti uskoo metsänhenkiin ja tonttuihin, on korvien välissä jotakin pahasti vialla. Naurettavaa on sekin, jos kyseessä on joku ikiteinien identiteetinhakureissu, joka on henkiseltä anniltaan verrattavissa lähinnä toinen toistaan ääliömäisempien metallibändien fanittamiseen ja pelleksi pukeutumiseen.

Uskokoot minun puolestani vaikka Suureen Kurpitsaan. (Ei sinällään, ei se ketään saa minun silmissäni näyttämään täysjärkiseltä. Ja niin saavat käytännössä kaikki muutkin uskomusjärjestelmät, joissa pääpaino on todistamattoman olemassaololla perustelluilla käytännöillä.)

Ketjun alkupäässä mainittu spagettihirviön diskaus on mielestäni kuitenkin asiatonta. Kaikki uskonnot perustuvat käytännössä tavalla tai toisella epätoteennäytettäviin väittämiin todellisuudesta. Mielestäni virkamiehille ei kuulu positiota järjestää jonkin sortin kauneuskilpailuja siitä, mitkä näistä ovat tarpeeksi nättejä, niin kauan kuin uskomusjärjestelmät eivät kavenna maassa asuvien henkilöiden (järjellisesti mitattavissa olevia) oikeuksia. Yleensähän nämä uskontojärjestelmät ovat vielä reippaasti toistensa kanssa ristiriidassa; faktat ja/tai logiikka on tosiaankin heitettävä romukoppaan, jos niitä kaikkia yritetään argumentoidusti ymmärtää ja vielä kilpailuttaa samaan aikaan. Jos rekisteröitymisiä ylipäänsä sallitaan, ne pitäisi sallia kaikille. Spagettihirviöllekin.

[Miniluv]

Spagettihirviö sai siis ensimmäiset marttyyrinsä Suomesta.

Olkaa onnelliset, kun maailma teitä vainoaa. Saatte nuudelisen ulokkeen kosketuksen.

[kriittinen_ajattelija]

Näihin uuspakanallisiin uskonlahkoihin on vaikea suhtautua vakavasti tai kunnioituksella. Sen vielä ymmärtää, jos kyseessä on leikkimielinen parodiauskonto Spagettihirviön tyyliin, jonka tarkoitus on kritisoida uskontojen tai niillä perusteltavien erioikeuksien yleistä järjettömyyttä. Mutta jos joku oikeasti uskoo metsänhenkiin ja tonttuihin, on korvien välissä jotakin pahasti vialla. Naurettavaa on sekin, jos kyseessä on joku emoilevien ikiteinien identiteetinhakureissu, joka on henkiseltä anniltaan verrattavissa lähinnä toinen toistaan ääliömäisempien metallibändien fanittamiseen ja pelleksi pukeutumiseen.

Nojaa kysehän on suomalaisten tuhansia vuosia harjoittamista perinteistä ja niissä on enemmän kyse kunnioituksesta luontoa kohtaan ym. kuin jostain "tonttuihin uskomisesta"

Mutta ei siinä mitään jos haluaa elää "rationaalisesti" "ateistista" elämää, kukin tyylillään.

[sivullinen.]

Haltiaa eli vuokraisäntää palvoo moni kaupungin asukki vielä tänä päivänä. Karhu taas on niin harvinainen, ettei sen palvonta ole muutakuin menneen kulta-ajan haikailua.

Marijan tavoin minä koen metsässä syvää yhteyttä luontoon - ja iloa ja vapautta. Mielelläni levittäisin iloa myös muille. Nykyisessä lobotomian valtaamassa materialistisessa sosialismissa ihmisen tärkein elin eli aivot on vajaa käytöllä, joka johtaa itsetuhoiseen mielenterveyden romahdukseen. Metsä on paras hoitokeino siihen - suomalaiselle ihmistyypille.

ps. Käykääpäs katsomassa missä Salongin verhoehdotuksessa majailee Karhu. Ensimmäinen oikean vastauksen antaja saa palkinnon.

[dothefake]

Jokainen löydetty karhunpaska on kunniotuksen arvoinen. Yhden olen löytänyt, joka oli niin tuoreen näköinen, että pakkohan siihen oli sormi työntää, lämmin oli. Vilkuilin.

[Onkko]

Jokainen löydetty karhunpaska on kunniotuksen arvoinen. Yhden olen löytänyt, joka oli niin tuoreen näköinen, että pakkohan siihen oli sormi työntää, lämmin oli. Vilkuilin.

Et maistanut?

[guest11919]

Joidenkin tällaisten pakana- ja muinaisukontojen kannattajat ovat kertoneet (lehteä/haastattelua en nyt muista), että omat riittinsä ja jumalansa voi valita. Siksi näiden suomenuskoisten lisäksi Suomessa asuu myös esim. norjalaisten muinaisjumalien "kannattajia".

Minusta tällainen valinnanvapaus sotii sitä uskonnon ideaa, jota voi jo pitää vakiintuneena siitä huolimatta, ettei termiä uskonto ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti ja kaikki uskonnot kattavasti, vastaan. Näillä suomenuskoisilla toki on lukkoonlyötynä se, että jumaliksi käyvät vain ne suomalaiset.

Uskonto on jotain, joka menee läpi ihmisen koko elämän. Sen perusteella rakentuu maailmankuva, käsitys menneestä ja tulevasta, se antaa tulkintakehyksen maailman tapahtumille. (Yksi muslimien iso ongelma on siinä, etteivät maailman tapahtumat vastaa muslimien käsitystä islamin kaikkinaisesta tämänpuolisesta ylivertaisuudesta.) Kaikki lastaan kasvattavat vanhemmat joutuvat vastaamaan isoon määrään lapsen kysymyksiä, jotka liittyvät tähän ja joihin vanhempien on annettava jokin tulkintamalli, esim. missä isoisovanhemmat ovat nyt, loiko Jumala evoluution, onko valehtelu väärin jne.

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia. Olisiko selitysmalli samantyyppinen, jolla luomiskertomusta selitetään yhteensopivaksi evoluution kanssa vai jotain ihan muuta? Olisi se mikä vain, suomenuskoisen olisi otettava nämä kysymykset vakavasti ja tarjottava lapselleen oman uskontonsa mukainen tulkinta. Tässä kohden menisi minusta vedenjakaja sille, ottaako henkilö oman uskontonsa vakavasti - minkä perusteella myös minä ottaisin hänen uskontonsa vakavasti. Kaikenlaisen identiteettihäröilyn ja fiilispohjaisen uskontoleikin erottaa oikeasta uskonnosta se, miten vastaa lapselleen n. tsiljoonaan tämän esittämään kysymykseen.

Tämä päätöshän tarkoittaa myös sitä, että jos opetuksen järjestäjän alueella asuu kolme tähän uskontokuntaan rekisteröityä lasta, heille on, vanhempien niin vaatiessa, järjestettävä oman uskonnon opetus. Minua kovasti kiinnostaisi tietää, mitä päätöksen tekijät ovat tästä asiasta ajatelleet.

[Oami]

Tämä päätöshän tarkoittaa myös sitä, että jos opetuksen järjestäjän alueella asuu kolme tähän uskontokuntaan rekisteröityä lasta, heille on, vanhempien niin vaatiessa, järjestettävä oman uskonnon opetus. Minua kovasti kiinnostaisi tietää, mitä päätöksen tekijät ovat tästä asiasta ajatelleet.

Selkein ratkaisu tähän ongelmaan on se, että uskontojen opetus kouluissa lopetetaan.

[Jaska]

Karhun kansa - ensimmäinen Suomessa hyväksytty uuspakanayhdyskunta:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156574-karhun-kansa-%E2%80%93-ensimm%C3%A4inen-suomessa-hyv%C3%A4ksytty-uuspakanayhdyskunta

Näihin uuspakanallisiin uskonlahkoihin on vaikea suhtautua vakavasti tai kunnioituksella. Sen vielä ymmärtää, jos kyseessä on leikkimielinen parodiauskonto Spagettihirviön tyyliin, jonka tarkoitus on kritisoida uskontojen tai niillä perusteltavien erioikeuksien yleistä järjettömyyttä. Mutta jos joku oikeasti uskoo metsänhenkiin ja tonttuihin, on korvien välissä jotakin pahasti vialla. Naurettavaa on sekin, jos kyseessä on joku emoilevien ikiteinien identiteetinhakureissu, joka on henkiseltä anniltaan verrattavissa lähinnä toinen toistaan ääliömäisempien metallibändien fanittamiseen ja pelleksi pukeutumiseen.

Ihminen uskoo sellaiseen, minkä kokee sisimmässään uskottavaksi/todelliseksi. Se, että joku kokee metsässä jonkin energian läsnäolon ja tulkitsee sen vaikka tontuksi, on paljon aidompaa uskonnollisuutta kuin se, että joku vain toistelee ulkoa Raamatun jakeita, koska hänet on satuttu vauvana kastamaan kristityksi.

Nuorison pukeutumistyylistä ei uuspakanuudessa ole kyse, vaikka positiivinen mediahuomio epäilemättä sellaisenkin sivuvaikutuksen voi tuottaa.

[Jaska]

Joidenkin tällaisten pakana- ja muinaisukontojen kannattajat ovat kertoneet (lehteä/haastattelua en nyt muista), että omat riittinsä ja jumalansa voi valita. Siksi näiden suomenuskoisten lisäksi Suomessa asuu myös esim. norjalaisten muinaisjumalien "kannattajia".

Minusta tällainen valinnanvapaus sotii sitä uskonnon ideaa, jota voi jo pitää vakiintuneena siitä huolimatta, ettei termiä uskonto ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti ja kaikki uskonnot kattavasti, vastaan. Näillä suomenuskoisilla toki on lukkoonlyötynä se, että jumaliksi käyvät vain ne suomalaiset.

Täh? Miten tämä valinnanvapaus liittyy uskonnon määritelmään?
Monoteismit eivät hyväksy kuin oman jumalansa, polyteismit voivat olla avoimia, koska yksi uusi jumala ei ole uhka aiemmille.

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia. Olisiko selitysmalli samantyyppinen, jolla luomiskertomusta selitetään yhteensopivaksi evoluution kanssa vai jotain ihan muuta? Olisi se mikä vain, suomenuskoisen olisi otettava nämä kysymykset vakavasti ja tarjottava lapselleen oman uskontonsa mukainen tulkinta. Tässä kohden menisi minusta vedenjakaja sille, ottaako henkilö oman uskontonsa vakavasti - minkä perusteella myös minä ottaisin hänen uskontonsa vakavasti. Kaikenlaisen identiteettihäröilyn ja fiilispohjaisen uskontoleikin erottaa oikeasta uskonnosta se, miten vastaa lapselleen n. tsiljoonaan tämän esittämään kysymykseen.

Täh osa 2?
Miksi kuvittelet, että uskonnollisten ihmisten täytyy tuputtaa lastensa aistit täyteen omia sepitelmiään ja kuvitelmiaan? Suomenuskoiset kertovat tietysti alkuräjähdyksestä ja evoluutioteoriasta. Eivät uskonto ja tiede ole ristiriidassa, ne toimivat ihan eri tasoilla.

[sivullinen.]

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia.

Tuskin on hankalampaa kuin alkuräjähdysteorian selittäminen.

A: Alussa kaikki materia oli yhdessä pisteessä, eikä aikaa ollut olemassa.
L: Kerro lisää.
A: Punasiirtymästä taaksepäin integroiden dopplerin teoriaa hyödyntäen on universumin iäksi laskettu 10 miljardia vuotta.
L: Mutta jos aikaa ei ollut. Selitä.
A: Nyt on aika mennä nukkumaan.

Kuten sanoit uskonto on koko elämän kestävä matka. Ne jotka ovat vahvoja uskossaan - eli uskovat mitä uskovat -, pystyvät selittämään uskonsa uskottavasti. Uskonto ei ole tiede. Tiede on uskonto.