Aborttikeskustelu

[Turjalainen]

Mielestäni aborttiin tulisi turvautua vain jos A) synnytys on tervesriski B) lapsi on syntynyt raiskauksen vuoksi C) lapsella on jokin vamma.

Muissa tapauksissa lapsi tulisi pitää ja aikanaan synnyttää. Jollei halua äidiksi, voi antaa käärönsä lapsettomille. Valtio voisi vielä kannusteena tällaisissa tapauksissa antaa lapsensa luovuttavalle rahapalkkion, vaikkapa vain pari tuhatta euroa.

Nyt joku valittaa, että jos valde maksaisi rahapalkkion lapsen synnyttäjälle ja sen adoptioon antavalle, jotkut vähävaraiset alkaisivat tehtailla lapsia. Mitä sitten? Eikös tarkoitus ollut saada lapsia tähän maahan?

Tässä tiivistyy oma kantani.

Lisäisin vielä, että mikäli lapsi on terve, mutta vaikka raiskausken seurauksena alkunsa saanut, niin äidillä pitäisi niin halutessaan olla abortin sijasta mahdollisuus synnyttää silti lapsi ja antaa se valtion kautta adoptoitavaksi, tms. Tällaista ei kuitenkaan voida vaatia äidiltä vaatia.

[Karkea]

Elatuskyky ei ole ollut Suomessa ongelma pitkiin aikoihin.

Päivitä tietosi.

[Nainen]

Eli kaikki te jotka olette sitä mieltä että raiskauksesta alkunsa saanut ja kehitysvammainen lapsi (lue: alkio) on ok abortoida, onko näiden murhattujen (lue: abortoitujen) lasten arvo jotenkin pienempi kuin siitä syvästä rakkaudesta (lue: normi seksistä) alkunsa saaneet lapset?

Miksi näin? Onko niissä parasta ennen päivä menny vai?

Ja siitä adoptiostakin on turha itkeä. Suomessa on orpoja jo nykyään. Vaikea adoptiolaki vain ei kannusta hankkimaan lapsia, ja tietenkin on moraalisesti hienompaa hankkia lapsi Afrikasta, niinkuin täällä joku jo keksikin

On epäeettistä PAKOTTAA nainen synnyttämään lapsi, joka on siitetty vastoin hänen tahtoaan, väkivalloin. Onhan se miesten helppo vastustaa aborttia ,kun tietää, että ne ehkäisyyn ja raskaaksi tulemiseen liittyvät asiat eivät koskaan tule koskettamaan omaa kehoa. Ei voi tulla raskaaksi esim.raiskauksen takia ja raiskatuksi tulemisen todennäköisyyskin lienee aika lähellä nollaa, ellei joudu vankilaan.

Voi vapaasti moralisoida muida kun ei itse tarvitse koskaan kohdata sellaisia juttuja. Ja mitä tulee vammaisten abortoimiseen niin vammaisen lapsen abortoiminen voi olla jopa lapsen suojelua, sillä vammaisena on vaikeampi elää kuin terveenä: vaikeampi saada töitä, ehkä parisuhdekin, vaikeampi harrastaa jne...riippuen tietenkin millainen vamma on. Tietääkseni vammaisen lapsen kasvattaminenkin on usein vaikeampaa kuin terveen.

[Nainen]

Mielestäni aborttiin tulisi turvautua vain jos A) synnytys on tervesriski B) lapsi on syntynyt raiskauksen vuoksi C) lapsella on jokin vamma.

Muissa tapauksissa lapsi tulisi pitää ja aikanaan synnyttää. Jollei halua äidiksi, voi antaa käärönsä lapsettomille. Valtio voisi vielä kannusteena tällaisissa tapauksissa antaa lapsensa luovuttavalle rahapalkkion, vaikkapa vain pari tuhatta euroa.

Nyt joku valittaa, että jos valde maksaisi rahapalkkion lapsen synnyttäjälle ja sen adoptioon antavalle, jotkut vähävaraiset alkaisivat tehtailla lapsia. Mitä sitten? Eikös tarkoitus ollut saada lapsia tähän maahan?

Tässä tiivistyy oma kantani.

Lisäisin vielä, että mikäli lapsi on terve, mutta vaikka raiskausken seurauksena alkunsa saanut, niin äidillä pitäisi niin halutessaan olla abortin sijasta mahdollisuus synnyttää silti lapsi ja antaa se valtion kautta adoptoitavaksi, tms. Tällaista ei kuitenkaan voida vaatia äidiltä vaatia.

Kuinkahan moni raiskauksen takia raskaaksi tullut nainen HALUAA SYNNYTTÄÄ kyseisen lapsen? Veikkaan että aika lailla 0 %.

[Nainen]

Frater Tovarits tuossa kirjoitteli ehkäisystä. Mitä jos se pettää? Edes sterilisaatio ei ole varma raskaudenehjäisijä. Saako abortin sitten tehdä jos ehkäisy on pettänyt?

Niin tässä tulemme tälläiseen harmaaseen rajaan. Henkilökohtaisesti jos itselläni ehkäisy pettäisi niin pitäisin tätä pelkästään interventiona ja mikäli nainen suostuu niin ottaisimme lapsen. En kyllä kieltäisi julkisrahoitteista aborttia mikäli joltakulta toiselta ehkäisy pettää.
Toisaalta jos nämä ihmiset jotka aborttia tahtovat ehkäisyn pettäessä olisivat sosioekonomisesti valmiita lapsen ottamaan, niin moralistisesti kysyisin että helvettiäkö sitä seksiä harrastaa jos ei ole valmis siihen lopputulokseen mihin Luonto/Luoja on sen tarkoittanut. Siis en olisi kieltämässä kyseistä hommaa mutta jos lähipiirissä näin kävisi niin huomauttaisin. Tosin kukaan lähipiiristäni ei tälläistä juttua jostain kumman syystä kertoisi.

Tietääkö kukaan paljonko abortti maksaa julkisella? Käsittääkseni siitä täytyy kuitenkin jotakin maksaa.

Jotkut naiset ovat päätyneet aborttiin nimenomaan sen takia, että se ehkäisy on pettänyt. Kumi on mennyt rikki tai e-pillerit ovat pettäneet. Mikään ehkäisykeino ei ole 100 % varma.

[Nainen]

Suuret puolueet ovat julistaneet maahanmuuttajien tarvetta sillä perusteella, että väestö ikääntyy. Valitettavasti he ovat osittain oikeassa. Mutta syytä lapsikatoon siihen ei uskalla sanoa kukaan. Pitkäaikaisena Homman lukijana minäkään en mielelläni ottaisi asiaa esiin, mutta jokainen voi miettiä, olisiko tarvetta lisäväestön haalimiselle, jos tilanne ei olisi seuraava:

- lähes 11 000 suomalaislasta abortoidaan joka vuosi
- joka 7. suomalaislapsi kuolee ennen syntymäänsä
- joissakin muuttotappiokunnissa (esimerkiksi Lapissa) jopa joka 5. lapsi abortoidaan
- joka päivä tuhoutuu koululuokallinen suomalaislapsia verovaroin rahoitetusti
- vuodesta 1974 alkaen tähän vuoteen asti yli puoli miljoonaa suomalaislasta on abortoitu
- abortoitujen lasten lisäksi jäävät luonnollisesti myös heidän (suomalaiset) lapsensa syntymättä

Aborttilaki laadittiin, jotta päästäisiin eroon äidille hengenvaarallisista laittomista aborteista. Kävi kuitenkin niin, että abortista on tullut vaihtoehto ehkäisylle. Aborttien määrä ei ole laskenut, vaikka ehkäisyvalistusta ja -menetelmiä on enemmän kuin koskaan. Laki ei toimi, koska sitä käytetään väärin. Aborteista nimittäin valtaosa tehdään aikuisille 20-40-vuotiaille, terveille naisille, jotka odottavat tervettä lasta. Heistä suurimmalla osalla olisi ollut mahdollisuus ehkäistä raskautensa. Syyt ovat pääosin "sosiaalisia" eli käytännössä nainen saa mistä tahansa syystä abortin. (Lapsen isällä sen sijaan ei ole oikeutta aborttiin.)

Abortille voidaan esittää monenlaisia perusteita, mutta ongelmana on se, että hedelmöityksessä alkaneella ihmiselämällä on vain yksi ainoa mahdollisuus kasvaa ja elää ihmisen elämänsä. Abortilla puututaan keskeiseen ja perustavanlaatuiseen ihmisoikeuteen: oikeuteen syntyä.

Kuulen jo korvissani, miten abortin puolustelijat vetoavat naisen oikeuteen päättää omasta ruumiistaan. Naisena olen samaa mieltä siitä, että naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan. Mutta naisella(kaan) ei ole oikeutta tuhota toisen ihmisen elämää. Sikiö ei ole osa naisen ruumista. Abortissa ei poisteta syöpäsolukon kaltaista luonnotonta vihollista. Abortissa tuhotaan elävä ihmisyksilö, joka on saanut alkunsa hedelmöityksessä ja jolla ensimmäisten kuukausiensa aikana ei ole muuta mahdollista asuinpaikkaa kuin äitinsä kohtu. Abortissa myös puututaan naisen luonnolliseen tilaan, raskauteen, joka muuten edistyisi ilman hänen tahtoaan ja vaikutustaan.

Jotkut esittävät, että ihmiselämän tuhoamisessa ei ole ongelmaa, jos kohde ei ole tajuissaan tai jos emme tunne häntä henkilökohtaisesti. Tällä perusteella voitaisiin kajota muidenkin ihmisryhmien kuin syntymättömien lasten elämään. Tappaminen on huono tapa hoitaa asioita. Mutta jos joku todella johdonmukaisesti haluaa puuttua esimerkiksi liikakansoitukseen, niin eikö hänen olisi vähintäänkin tehtävä itsemurha? Vai miksi hänen elämänsä olisi arvokkaampi kuin jonkun toisen? Onko syntymätön lapsi kenties syyllisempi maailman ongelmiin kuin esimerkiksi minun kaltaiseni aikuinen nainen, joka oman mukavuuteni takia saisin tuhota lapsiani mielin määrin - kunhan teen sen vain ennen heidän syntymäänsä?

Entä sitten huonoissa oloissa alkunsa saaneet lapset? Entä sairaat ja vammaiset? Pitäisikö sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ratkoa tappamalla? Näin itse asiassa jo tapahtuu. Mutta köyhillä ja kipeilläkin on ja pitää olla oikeus synnyttää ja syntyä.

Syntymättömään lapseen ei tule kohdistaa vaatimuksia, joita hän ei voi täyttää. Hän ei voi muuttaa vanhempiaan varakkaammiksi tai rakastavammiksi. Vanhempien itsensä on muututtava. Mutta jos he eivät muutu, lasta ei tule rangaista kuolemalla. Sama koskee myös raiskaustapauksia. Lasta ei tule rangaista kuolemalla, jos hänen isänsä on rikollinen. Jokaista syntymätöntä ja syntynyttä lasta tulee varjella ennenaikaiselta kuolemalta. Ja näin tapahtuukin, kun esimerkiksi ennenaikaisesti syntynyttä keskoslasta hoidetaan. Mutta samanaikaisesti voidaan samassa sairaalassa tappaa samanikäistä lasta. Lapset eivät siis ole samanarvoisia, vaikka heidän kyllä pitäisi olla.

Aina voidaan sanoa, että olemme varmoja, että tietystä lapsesta ei tule onnellista, jos hän saa syntyä. Että on jotenkin armeliasta tappaa hänet. Mutta voimmeko todella nähdä, kenestä tulee onnellinen? Ja onko onnellisuus se mitta, jolla ihmisen arvo määritellään? Kuinka moni lopulta saisi syntyä, jos näkisimme ennalta itse kunkin elämään kuuluvat vaikeudet ja ahdistukset? Tiedämme kuitenkin, että myös niukoista lähtökohdista on päästy pitkälle. Ennen nykyisen aborttilain säätämistä jäi henkiin moni kansamme parhaimmistakin, joka olisi nykyisen lain aikana tapettu ennen syntymäänsä.

Toisaalta loistavimmatkaan lähtökohdat eivät sinänsä takaa, että ihmisen elämä olisi erityisen onnellinen. Abortti on siten sattumanvarainen, mielivaltainen ja julma tapa ennalta ehkäistä ongelmia. Lisäksi siitä seuraa uusia ongelmia. Abortti ei ole läpihuutojuttu, vaan se voi aiheuttaa jopa työkyvyttömyyttä esimerkiksi masennuksen takia. Myöskään sairaalahenkilökunta ei tee mielellään abortteja. Aborttityö koetaan stressaavana, mikä johtunee siitä, että sitä tekevät näkevät, ettei abortti koskaan ole turvallinen: abortissa tuhoutuu ainutlaatuinen ihmiselämä. Tämäkin osoittaa, että abortti ei ole varsinaista sairaudenhoitotyötä. Muuten ei kai olisi tarvetta esimerkiksi tehtävien kierrätykselle.

On myös muistettava, että Suomessa jokaisella lapsella on mahdollisuus päästä rakastavaan kotiin, jossa häntä toivotaan ja odotetaan. Adoptiojonoissa on tuhansia pareja, joista hyvin suuri osa adoptoisi suomalaisen lapsen, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuisi.

Kuten edellä totesin, joka päivä koululuokallinen suomalaislapsia kuolee ennenaikaisesti. Tästä ei nähdä otsikoita lehdissämme. Abortti on yleisin kuolinsyy maassamme. Se on myös yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Asiallinen keskustelu on harvoin mahdollista, koska ihmiselämän puolustaminen nähdään uskonnollisten fundamentalistien puuhana. On kuitenkin kaikkia ihmisiä kaikkia aikoina koskeva biologinen fakta, että ihmiselämä saa alkunsa hedelmöitymisestä. Sen toteamiseen ei tarvita mitään vakaumusta. Muut näkemykset ovat uskonnollisia tai filosofisia ja ne vaihtelevat aikakaudesta, kulttuurista ja esittäjästä toiseen. (Ymmärrämme lapsen arvon ehkä paremmin, jos hänen ja hänen odottavan äitinsä kimppuun käy joku ulkopuolinen. Tai mikä suru onkaan keskenmenneistä lapsistamme?)

Lopetetaan siis tappaminen, äänestetään elämää puolustavia poliittisia päättäjiä, jotta lainsäädäntömme kehittyisi elämänmyönteisempään suuntaan, annetaan lastemme syntyä ja elää ihmisen elämänsä. Kuolema tulee kyllä jokaisen kohdalle varmasti ajallaan. Mutta jos jatkamme nykyistä tappotahtia, niin kenties sitten maahanmuuttajat todellakin kansoittavat maamme. Ja ehkä se on meille ihan oikein.

Se että abortti olisi Suomessa laiton ei todellakaan tarkoittaisi, etteikö abortteja tehtäisi tai että syntyvyys olisi nykyistä suurempi. Suomalaiset naiset vain matkustaisivat Ruotsiin teettämään abortin(kuten 3000 irlantilaisnaista matkusti vuosittain Englantiin teettämään abortin ennen lainmuutosta)tai jotkut lääkärit (tai pahimmassa tapauksessa puoskarit) pyörittäisivät salaisia sivubisneksiään. Abortti on laiton esim. Iranissa, mutta siitä huolimatta niitä tehdään siellä salaisilla klinikoilla.

Ja se vasta epähumaania olisikin, jos vaikkapa insestin tai muun raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen/tyttö pakotettaisiin synnyttämään. Ihminen, joka kannattaa edellämainittua ei ole mikään inhimillisyyden puolestapuhuja vaan yksisilmäinen kiihkoilija.

[Kari Kinnunen]

Minua tässä koko keskustelussa häirii se että abortinvastustajat tuntuvat ajattelevan että aborttioikeus olisi sama kuin aborttiin pakottaminen.

Kysehän on nimenomaan siitä että nainen saa valita tekeekö abortin vaiko ei. Missään tapauksessa abortti päätös ei ole helppo. Tiedän asian ihan omasta lähipiiristäni.

Abortin vastustajien logiikalla kait sitten käteen vetokin pitäisi kieltää lailla joka meitä tummeliklubilaisia syrjisi suuresti.

[gloaming]

Ja se vasta epähumaania olisikin, jos vaikkapa insestin tai muun raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen/tyttö pakotettaisiin synnyttämään.

Tällaisten aborttien osuus tuosta vuotuisesta 11000-12000 raskaudenkeskeytyksestä on aivan häviävän pieni. Ylivoimainen valtaosa aborteista tehdään ns. sosiaalisin syin. Eugeenisia raskaudenkeskeytyksiä, jotka ovat kansalaiskeskustelussa yleensä pinnalla, tehdään vuosittain vain noin 200. Ylivoimainen valtaosa aborteista tehdään parhaassa lapsensaanti-iässä oleville naisille, ei teineille tai yli 40-vuotiaille.

Tiivistetysti: tyypillisesti abortti tehdään ns. sosiaalisin syin ("huomattava rasitus") parhaassa lapsensaanti-iässä olevalle naiselle.

[Ntti]

Ja se vasta epähumaania olisikin, jos vaikkapa insestin tai muun raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen/tyttö pakotettaisiin synnyttämään. Ihminen, joka kannattaa edellämainittua ei ole mikään inhimillisyyden puolestapuhuja vaan yksisilmäinen kiihkoilija.

Onneksi et itse kuulostanut yhtään yksisilmäiseltä kiihkoilijalta.

Kyse minun mielestäni on yksinkertaisesti siitä, missä vaiheessa ihminen on ihminen. Jos joku on sitä mieltä, että jo hedelmöityksen hetkestä lähtien kyseessä on ihminen, on mielestäni täysin luonnollista vastustaa aborttia.

Jos taas kyseessä ei katsota olevan ihmisen, on luonnollista hyväksyä se.

[Nainen]

Ja se vasta epähumaania olisikin, jos vaikkapa insestin tai muun raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen/tyttö pakotettaisiin synnyttämään.

Tällaisten aborttien osuus tuosta vuotuisesta 11000-12000 raskaudenkeskeytyksestä on aivan häviävän pieni. Ylivoimainen valtaosa aborteista tehdään ns. sosiaalisin syin. Eugeenisia raskaudenkeskeytyksiä, jotka ovat kansalaiskeskustelussa yleensä pinnalla, tehdään vuosittain vain noin 200. Ylivoimainen valtaosa aborteista tehdään parhaassa lapsensaanti-iässä oleville naisille, ei teineille tai yli 40-vuotiaille.

Tiivistetysti: tyypillisesti abortti tehdään ns. sosiaalisin syin ("huomattava rasitus") parhaassa lapsensaanti-iässä olevalle naiselle.

Naisella pitää olla oikeus päättää kehostaan. En usko, että juuri kukaan käyttää aborttia varsinaisena ehkäisykeinona. Miesten on hyvä huudella "ei abortille" kun nämä asiat eivät kosketa omaa kehoa.

[Kari Kinnunen]

Tiivistetysti: tyypillisesti abortti tehdään ns. sosiaalisin syin ("huomattava rasitus") parhaassa lapsensaanti-iässä olevalle naiselle.

Niin varmastikin tehdään. Mutta kerropa nyt miksi niin ei saisi tehdä?

Päätöshän on kuitenkin ihan vapaaehtoinen ja nimenomaan naisen päätös.

En näe siinä ongelmaa jos nainen haluaa jättää lapsen tekemättä, ihan vaikka vain sosiaalisin perustein. Missään tapauksessa päätös tuskin on kovinkaan helppo.

[Tunkki]

Vähintäänkin äidille tulisi maksaa yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava summa.

Lievänä offtopikkina: Joku vuosi sitten oli enemmänkin juttua kohdunvuokrauksesta, mikäs on tällaisen toiminnan tila Suomessa nyt?

[Mika.H]

Kiitos!

Omassa pienessä päässäni olen sitä mieltä, että lapset on hankittava nyt. Moni ihminen ajattelee, että hankin lapsen kun kaikki muut asiat ovat kunnossa: sitten kun olen opiskellut, sitten kun olen bailannut tarpeeksi, sitten kun saan hyvän työpaikan, sitten kun löydän ihanneparterin, sitten kun olemme matkustelleet partnerin kanssa monta vuotta, sitten kun saan paremman työpaikan, sitten kun olemme rakentaneet omakotitalon, sitten kun... EI SITÄ PÄIVÄÄ TULE KOSKAAN, ETTÄ KAIKKI OLISI VALMISTA!

Elämä on prosessi. Se ei ole milloinkaan valmis. Lapsi on osa tuota prosessia ja sille kyllä löytyy tilaa ja aikaa kun se on hankittu. Elämä ei ole lineaarinen niin, että ensin hankitaan tämä asia ja sitten tuo, vaan eri asiat limittyvät toisiinsa koko ajan - myös lapsi.

Eli jos lapsen haluatte ja teillä on hyvä kumppani niin antakaa mennä. Muut asiat hoituvat siinä sivussa omia aikojaan. Ette kadu.

hyvin sanottu.

itse kuulun siihen ryhmään joka odotti ja odotti tuota valmista päivää... ei sitä tosiaankaan tule koskaan!

mutta lapsien hoito on kyllä ihmisen parasta aikaa, uskokaa pois!

[Nissemand]

On epäeettistä PAKOTTAA nainen synnyttämään lapsi, joka on siitetty vastoin hänen tahtoaan, väkivalloin. vammaisen lapsen kasvattaminenkin on usein vaikeampaa kuin terveen.

Onko se avainsana tässä väkivalta vai vasten tahtoa? Kukaan tuskin abortoi sikiötä joka on sinne massuun omasta tahdosta tullut. Sen sijaan vastentahtoisesti raskaat naiset yleensä hakeutuvat (länsimaissa) aborttiin..

Jos avainsana on se väkivalta niin kysymys jää, eli kuinka paljon pienempi sen raiskauksesta siittyneen ihmisen arvo on? Tämähän on ihmisarvo kysymys!! Linnutkin tulevat raskaaksi vasten tahtoaan eikä ne kaavi muniaan kesken ulos, titityyy!

Onhan se miesten helppo vastustaa aborttia

Minusta tuntuu että miehet vastustavat keskimäärin vähemmän kuin naiset Ja jos ei vielä selvinnyt itse olen abortin sallimisen kannalla. Jos ei ole valmis vanhemmaksi on parempi ettei tule vanhemmaksi.

Voi vapaasti moralisoida muida kun ei itse tarvitse koskaan kohdata sellaisia juttuja. Ja mitä tulee vammaisten abortoimiseen niin vammaisen lapsen abortoiminen voi olla jopa lapsen suojelua, sillä vammaisena on vaikeampi elää kuin terveenä: vaikeampi saada töitä, ehkä parisuhdekin, vaikeampi harrastaa jne...riippuen tietenkin millainen vamma on. Tietääkseni vammaisen lapsen kasvattaminenkin on usein vaikeampaa kuin terveen.

Köyhänä on vaikea elää. Kielletäänkö köyhiltä lapsienteko koska köyhien lasten on vaikeampi harrastaa jne? 

Välinpitämättömät vanhemmat jotka näkevät lapsensa lähinnä taakkana, saattaa aiheuttaa lapselle suurempia sosiaalisia ongelmia kuin pieni kehitysvamma. Ja pari down-lasta nähneenä voin sanoa että molemmat näytti todella onnellisilta. Naantalin aurinkoja molemmat Eli väite että kaikilla vammaisilla tulee olemaan elämässä vaikeaa on syvältä...
Sitäpaitsi näen tämänkin ihmisarvokysymyksenä! Ei voi ajatella että "rasite yhteiskunnalle" ja "vaikeaa vanhemmille". Kaikki linnutkin titityy!!!

Jos olette aborttia vastaan, olkaa nyt edes johdonmukaisia ja vastustakaa sitä aborttia!

[Miniluv]

http://www.vaestoliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/154328/file/Aamunavaussukupuoli.doc

Väestöliitolla on asiaa. Väestöliiton mukaan on epätasa-arvoa tms. että tyttölapsia abortoidaan kehitysmaissa vain sukupuolen takia. Minusta tässä on mielenkiintoinen kontrasti tuohon kehitysvammaisten abortointiin kasvattamisen vaikeuden takia.

Onko lapsen kasvattaminen todellakin niin helppoa, että siihen pystyy kuka tahansa? Voiko lapsen laittaa viikoksi komeroon, kun kotileikki kyllästyttää? Riittääkö puolitoista tuntia vanhemmuutta vuorokaudessa, ja voisiko lastenkasvatusta lykätä viikonloppuun? Saako lapsen pois päältä suosikkielokuvan ajaksi? Voiko vanhemmuutta testata kahden viikon palautusoikeudella?

Pitäisi kai järjestää jokin puolueeton taho, joka tutkii vanhempien valmiuden vanhemmiksi. Tuskin näin tärkeää päätöstä voidaan jättää  niille ihmisille itselleen, joita epäillään epäkypsyydestä. Sitten jos tällaiset epäkypsät ihmiset sitkeästi vaan haluavat lapsia, tarjolla on monia vaihtoehtoja. Ehkäisykapseli poliisiavusteisesti käsivarteen, sterilisaatio, ja ei-toivotun raskauden keskeyttäminen.

Aborttivapaudesta pakkoabortteihin. Mites tässä nyt näin kävi.

[menee ja huuhtelee päänsä kylmällä vedellä]

[Kari Kinnunen]

mutta lapsien hoito on kyllä ihmisen parasta aikaa, uskokaa pois!

Makuasia. Minusta ei ole. Kerta riitti, kiitos.

Pointti onkin siinä ei ei pidä, eikä saa pakottaa sellaisia ihmisiä vanhemmiksi joilla ei ole moiseen haasteeseen halua/kykyä.

Luonnollisesti ihmiset joilla on halu ja edellytykset pitää lapsistaan huolta saavat tehdä heitä ihan niin paljon kuin huvittaa.

Abortti on oikeus ei velvollisuus. Ketään ei pakoteta tekemään aborttia vaan se on jokaisen naisen oma valinta josta hän myöskin kantaa mahdolliset seuraukset.

[Ntti]

En näe siinä ongelmaa jos nainen haluaa jättää lapsen tekemättä, ihan vaikka vain sosiaalisin perustein.

Pystytkö näkemään asiaan liittyvän ongelman lapsen kannalta?

[Kari Kinnunen]

Pystytkö näkemään asiaan liittyvän ongelman lapsen kannalta?

Menee hiukan tahaislamiksi mutta määritteleppä milloin munasolun ja siittiön kombinaatiosta tulee lapsi?

Oma näkemykseni on se, joskin poliittisesti epäkorrekti, että lapsi on lapsi sen jälkeen kun napanuora on katkaistu. Napanuoran katkaisun jälkeen lapsi on selkeästi yksilö.

Sitä ennen hän on äitinsä kehon osa.

[MustaLeski]

Älä olkinukkeile. Tarkoitin, että jokainen varmasti ihan itse tietää, jos ei halua lasta tai jos ei ole vanhemmaksi kypsä. Eräät muuthan täällä ovat epäsuorasti väittäneet, ettei epäsopivaa odottajaa olekaan. Minä korostan itsearviointia ja kannatan nykyistä lakia, joka sallii omien tuntemustensa tutkiskelun.

Mä vastaan nyt tähän, sulla oli edellisessä vastauksessakin hyviä pointteja. Itsehän olen nainen, joka ei koskaan halunnut lapsia. Siihen oli monia miljoonia syitä ja perusteita, nämä syyt ja perusteet tosin usein kumottiin äitien ja isien toimesta. Kaikki on ihanaa, vaikka vaikeaa. Mutta kun kaikki on ihanaa.

Sitten kävi niin, että tytsä ilmoitti tulostaan ja tuossa tuo rakas pikkuruttu nyt tuhisee. Nyt kun itselläni on lapsi, voinkin todeta että kaikki aikaisemmat syyni ja perusteet olivat hyvinkin pitäviä. Kaikki se mitä olin kuvitellut, on sitä myös todellisuudessa. Nyt olen vielä varmempi siitä, ettei kaikkien kannata eikä kuulukkaan lisääntyä. Rakastan ja hemmottelen tuon pikkurutun piloille, varma olen vain siitä että lisää en halua lapsia maailmaan saattaa. Steri lienee varmin ehkäisykeino, mutta monet unohtavat sen vaativan lainmukaiset 30 ikävuotta. En myöskään koe velvollisuutena toimia lapsettominen pariskuntien lastentekokoneena.

[Pro life]

Kiitän kaikkia vastauksistanne. On ollut ilo lukea niitä. Tällä forumilla onneksi uskalletaan ja voidaan keskustella.

Veralle ja muillekin sanoisin, että aihe liittyy myös maahanmuuttoon, koska maahanmuuttoa voimakkaasti perustellaan väestöpoliittisesti: suomalaisten väkimäärän vähenemisellä. Puhutaan noin puolen miljoonan henkilön vajeesta ja - yllätys, yllätys - juuri sen verran suomalaisia on viimeisten vuosikymmenten aikana aborteissa tuhottu. Muistuttakaa asiasta ministeri Kataista ja muita päättäjiä, kun he seuraavan kerran esittelevät näkemyksiään. Poliitikot tuntevat Suomen väestökehitystä ja sen syitä hämmästyttävän huonosti.

Tässä muutama kommenttini esitettyihin puheenvuoroihin:

Missä vaiheessa alkiosta eli solurykelmästä tulee ihminen?

Vastasin tässä jo aloituksessani. Ihminen on hedelmöityksestä alkaen sama biologinen yksilö. On saivartelua väittää, että eilen ihminen ei ollut ihminen, koska hän oli esimerkiksi 8-viikkoinen, mutta tänään 8 viikon ja yhden päivän ikäisenä hän on ihminen. Ihminen on vain eri ikäinen ja eri kokoinen eri vaiheissaan. Etenkin pienimpiä ja puolustuskyvyttömimpiä pitäisi suojella.

Ihmisen eri kehitysvaiheilla on nimityksiä (alkio, sikiö, vauva, teini, vanhus ym.), mutta jokaisella nimityksellä viitataan aina yhteen ja samaan ihmisyksilöön.

Itse tapan pelkästään vasemmassa kiveksessäni noin 150 miljoonaa ihmisenalkua päivässä. Runkkaisinko purkkiin päivittäin, ja pakastaisin rakkaat lapseni odottamaan parempaa tulevaisuutta? Minunkin siittiöillä on kuitenkin vain yksi ainoa mahdollisuus kasvaa ja elää ihmisen elämänsä. Ja turha väittää etteivät siittiöt ole tietoisia olemassaolostaan. Ne etsivät munasolun itsenäisesti.

Jokainen solu on kieltämättä monimutkainen järjestelmä, mutta hedelmöitynyt munasolu on eri asia kuin yksittäinen siittiösolu tai yksittäinen munasolu, jotka eivät jää eloon pitkäksi aikaa, kun ne poistuvat elimistöstä, eikä niistä itsessään kehity mitään. Voit tietysti leikkisästi puhua "rakkaista lapsista" ja iloita terveestä solutuotannostasi, mutta biologisesti siittiöt eivät ole ihmisjälkeläisiäsi. Vasta kun siiittösolu ja munasolu "löytävät toisensa", alkaa ihmiselämä, joka ilman häiriötekijöitä elää kymmeniäkin vuosia, joskus jopa yli satavuotiaaksi.

Helppohan sitä miesten on jeesustella "lapsentapoista", kun ei ole mitään pelkoa siitä, että vahingon joutuisi itse kärsimään omassa ruumiissaan.

Olen terve nuori aikuinen nainen ja voin milloin tahansa tulla raskaaksi myös vasten tahtoani, kuten kuka tahansa nainen. Se kuuluu biologisiin faktoihin, joista ei niinsanotusti ole valitusoikeutta. (Itse asiassa raskaudet alkavat hyvin usein suunnittelemattomasti.) Jos tulen raskaaksi, minun on kuitenkin aikuisen tavoin otettava vastuu ja annettava lapseni elää, vaikka kärsinkin siitä omassa ruumiissani. Elämä on tällaista. Asioilla on seurauksensa. Voin tietysti sanoa, että minun ei ole pakko tehdä mitään, kuten olla raskaana tai vaikkapa hengittää, mutta nämä asiat ovat tahdostani riippumattomia ja vain omaa tai toisen elämää tuhoamalla vapaudun "pakostani".

Noin ensialkuun voisi kokeilla ilmaisten ehkäisyvälineiden tarjoamista osana terveydenhoitoa, vaikka edes alle 20-vuotiaille sekä narkkis-Ninan kaltaisille riskiryhmille.

Ehkäisy järjestyy tarvittaessa maksuttomasti jo nyt. (Se on toki kansanterveydellisesti halvempaakin kuin abortointi.) Mutta edelleen on ihmisiä, jotka juuri (lähes) vapaan abortin takia suhtautuvat seksiin ja ehkäisyyn huolettomasti. Abortti on kuitenkin puuttumista myös naisen ruumiiseen luonnonvastaisella tavalla ja siihen ei pitäisi turvautua kuin äärimmäisissä tilanteissa. Abortilla on usein myös henkisiä seurauksia. Kukaan ei voi luvata, ettei abortin tehnyt nainen kärsisi asiasta vaikkapa vasta vuosikymmenien kuluttua. Abortinvastustajia asiasta on turha syyttää.

Näin toitottavat yleensä ne, joita ei kuitenkaan kiinnosta parantaa äitien elämänlaatua ja jotka halveksuvat esim. yksinhuoltajaäitejä melko avoimesti.

Tunnen abortinvastustajia, joista kaikki sattuvat olemaan erityisen kiinnostuneita perheiden (myös yksinhuoltajaperheiden) sekä lasten hyvinvoinnista.

Abortteja tehdään vaikka se olisi kuinka kiellettyä.

Niitä tehdään siinä tapauksessa kuitenkin huomattavasti vähemmän. On myös syytä kysyä, miksi verovaroin pitäisi rahoittaa nykyisen kaltaista joukkotuhoa. Jos joku uhkaa tehdä murhan tai itsemurhan ja haluaa sen tapahtuvan "turvallisesti" sairaalaoloissa, emmehän siihenkään tarjoa yhteiskunnan resursseja.

Lisäksi maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä maapallon resursseihin nähden.

Kohdussa olevat ihmiset ovat myös maailmassa eivätkä jossain maailman ulkopuolisessa todellisuudessa. Me emme vain näe heitä paljain silmin. Liikakansoitukseen pitää puuttua ennalta ehkäisemällä, ei tuhoamalla jo alkanutta ihmiselämää.

Ja mitä tulee vammaisten abortoimiseen niin vammaisen lapsen abortoiminen voi olla jopa lapsen suojelua, sillä vammaisena on vaikeampi elää kuin terveenä: vaikeampi saada töitä, ehkä parisuhdekin, vaikeampi harrastaa jne...riippuen tietenkin millainen vamma on. Tietääkseni vammaisen lapsen kasvattaminenkin on usein vaikeampaa kuin terveen.

Milloin tappamisesta on tullut suojelua? Ja eikö elämä saa olla vaikeaa? Tekeekö vaikeus siitä jotenkin arvottomampaa? Jotkut vaikeasti vammaiset sanovat, että heidän elämänsä suurin vaikeus on muiden ihmisten suhtautumisessa. Suhtautumisemme vaikeasti vammaisiin on siis muututtava. Heidän tappamisensa ei ole oikea menetelmä.

Kuinkahan moni raiskauksen takia raskaaksi tullut nainen HALUAA SYNNYTTÄÄ kyseisen lapsen? Veikkaan että aika lailla 0 %.

Näitäkin tapauksia on. Raiskaus sinänsä on niin traumaattinen asia, että toisella traumatisoivalla asialla, abortilla, sitä ei pitäisi ensisijaisesti hoitaa. Joka tapauksessa on muistettava, että raiskauksesta ja insesmistä alkunsa saavia raskauksia on Suomessa vuosittain vain muutama. Suurin osa aborteista tehdään aivan muista eli ns. sosiaalisista syistä.

Synnyttämiseen valmentautumiseen on aikaa aina kuukausia. Raskauteen kuuluu myös henkinen kypsyminen ja tuntemuksien vaihtelu. Aborttipäätös sen sijaan tehdään usein nopeasti ja mielentilassa, joka ymmärrettävästi voi olla sekava, vaikka raskaus olisi ollut suunniteltukin. Nykyisellään naisia pitäisi kannustaa äitiyteen eikä tarjota aborttia automaattisesti, kuten joissakin terveydenhuollon yksiköissä valitettavasti tapahtuu. On myös tapauksia, joissa lapsen isä tai naisen vanhemmat painostavat aborttiin. Mahdollista sosiaalista häpeää saatetaan pitää suurempana pahana kuin viattoman lapsen tuhoamista. (Siinä onkin tekopyhyys jo huipussaan.) Se mikä näyttäytyy tilastollisesti äidin vapaana valintana, voikin todellisuudessa olla seurausta sosiaalisista paineista ja painostuksesta.

Naisella pitää olla oikeus päättää kehostaan.

Vielä kerran sanon, että olen samaa mieltä. Mutta naisen oikeus ulottuu vain hänen omaan kehoonsa, ei hänen lapsensa kehoon. Lapsi on erillinen yksilö naisen kohdussakin ja hän on yhtä paljon äitinsä kuin isänsä jälkeläinen.

Vittu kun vituttaa.

Ymmärrän. Elämä on rankkaa. Mutta kun ottaa päähän, vastaus ei ole, että tapetaan ja tuhotaan harmin ja vaivan aiheuttajat pois päiviltä. Ei se meidän elämäämme lopulta yhtään helpommaksi tee. Väärin tekemällä ei yleensäkään saavuteta hyviä asioita. Meillä on vastuu tekemisistämme, kun olemme tänne ihmiskuntaan ilmaantuneet. Joku on sinuakin hoitanut, kun ei olisi huvittanut. Monenlaisista lähtökohdista täällä palloillaan ja kaikilla on sama ihmisarvo. Näin tämä ihmiskunta toimii.

Väestöliiton mukaan on epätasa-arvoa tms. että tyttölapsia abortoidaan kehitysmaissa vain sukupuolen takia.

Väestöliiton pitäisi kyllä kantaa suomalaisistakin lapsista. Suomessa tosin abortoidaan myös poikia, mutta onko suomalainen poikavauva jotenkin vähäarvoisempi kuin kehitysmaalainen tyttövauva? Ja miksi suostumme rahoittamaan vaikkapa kalliita hedelmöityshoitoja, kun ihmishenki Suomessa on nykyisellään niin halpaa, että koululuokallinen lapsia joutaa tuhoutumaan verovaroillamme jokaikinen päivä viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?

Abortissa kajotaan ihmisen oikeuteen syntyä alkuperästä riippumatta. Ilman oikeutta syntyä ei ole muitakaan ihmisoikeuksia. Abortissa tuhoutuu aina ainutlaatuinen ihmisyksilö. Meillä ei ole oikeutta tuhota muitakaan puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Toimitaan siis johdonmukaisesti myös syntymättömien lasten kohdalla. Annetaan heidän elää.

[sr]

Eli kaikki te jotka olette sitä mieltä että raiskauksesta alkunsa saanut ja kehitysvammainen lapsi (lue: alkio) on ok abortoida, onko näiden murhattujen (lue: abortoitujen) lasten arvo jotenkin pienempi kuin siitä syvästä rakkaudesta (lue: normi seksistä) alkunsa saaneet lapset?

On. Minusta ihan oikeasti hedelmöittyneen munasolun (tai alkion) arvo on oikeasti täysin erilainen kuin syntyneen lapsen. Raiskauksen vuoksi abortoitu alkio on minusta paljon vähäarvoisempi kuin seksistä alun saanut lapsi. Sinustako ei ole?

Minä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään näitä pro life ihmisiä, joilla ihmisarvo hyppää täysin olemattomasta täyteen elävän ihmisen arvoon sillä sekunnilla, kun hedelmöitys tapahtuu. Minusta tuo on täysin mielivaltainen raja. Miksei niillä kaikilla miehen tai naisen sukusoluilla ole samanlaista oikeutta kehittyä ihmisiksi? Ne muistuttavat ihmistä suunnilleen yhtä paljon kuin se hedelmöittynyt munasolukin.

Tuon asenteen ottaminen tarkoittaa myös, että esim. kierukan käyttö ehkäisynä, mikä perustuu siihen, ettei hedelmöittyneen munasolun anneta kiinnittyä kohtuun, ei ole tälle pro life poppoolle mahdollista. Entä keinohedelmöitys? Siinä usein hedelmöitetään useampia munasoluja kuin lopulta pannaan naisen kohtuun. Mitä niille lopuille pitäisi tehdä, jotta ei syyllistyttäisi murhaan? Vai onko ihmisen ulkopuolella oleva hedelmöitetty munasolu jotenkin erilainen kuin ihmisen sisällä oleva munasolu?

Itselläni tuo ihmisarvo on sikiöstä puhuttaessa asteittainen kehitys nollasta (hedelmöittynyt munasolu) täyteen (sikiö, joka pysyy hengissä äidin ulkopuolella). Mitä varhaisemmassa vaiheessa raskaus on, sitä pienemmällä syyllä sen saa minusta lopettaa. Ja päin vastoin. Hyväksyn siis kierukan ja katumuspillerin käytön täysin ilman, että henkilöltä pyydetään minkäänlaisia perusteluja niistä hedelmöittyneistä munasoluista eroon pääsemiseen. Raskauden alkuvaiheen abortit ovat minusta hyväksyttyjä hyvin perusteluin (esim. tuon raiskauksen vuoksi) ja loppuvaiheessa vain terveydellisistä syistä (oleellisesti niin, että äiti on vaarassa kuolla, jos ei abortoida). Nykyinen lainsäädäntömme on aika hyvin tämän mukainen. Sen määrittäminen sitten, mihin mikäkin raja tulee vetää, ei tietenkään tällaisessa asteittaisessa asiassa ole yksikäsitteistä, ja siitä voi minun mielestäni sitten puhuakin. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että hedelmöittyneestä munasolusta puhutaan "lapsena" tai katumuspillerin käytöstä "murhana".

[Miniluv]

Älä olkinukkeile. Tarkoitin, että jokainen varmasti ihan itse tietää, jos ei halua lasta tai jos ei ole vanhemmaksi kypsä. Eräät muuthan täällä ovat epäsuorasti väittäneet, ettei epäsopivaa odottajaa olekaan. Minä korostan itsearviointia ja kannatan nykyistä lakia, joka sallii omien tuntemustensa tutkiskelun.

Pyrin tyyliin, josta saattaisi havaita, etten ollut täysin tosissani. Onnistumisen arviointi jää väistämättä lukijoille.

Joka tapauksessa reductio ad absurdum on tarkempi kuvaus viestistäni kuin olkinukke.

[Ntti]

Menee hiukan tahaislamiksi mutta määritteleppä milloin munasolun ja siittiön kombinaatiosta tulee lapsi?

En halua tahaislamisoitua. Tarkoitin vain tuoda esille, että aborttia vastustaville kyse on lapsen murhan estämisestä - koska heille se solurykelmä on yhtä arvokas ihminen kuin syntyneetkin. Tämä olisi mielestäni hyvä aborttia puolustavien muistaa.

Jokaisella on oikeus omaan näkökulmaansa, mutta jos uskoo estävänsä murhia lakia muuttamalla, en ihmettele miksi abortin vastustajat ajavat aborttikieltoa.

[Kari Kinnunen]

Jokaisella on oikeus omaan näkökulmaansa, mutta jos uskoo estävänsä murhia lakia muuttamalla, en ihmettele miksi abortin vastustajat ajavat aborttikieltoa.

En minäkään ihmettele. En myöskään ihmettele katolisen kirkon taikka islamin jyrkkää suhtautumista ehkäisyyn.

Nämävain ovat sellaisia asioita joissa tunteet tuppaavat ohittamaan pragmaattisen suhtautumisen.

Edelleen olen sitä mieltä että sikiö on osa naisen kehoa ja naisella on oikeus päättää kehostaan.

[sr]

Vastasin tässä jo aloituksessani. Ihminen on hedelmöityksestä alkaen sama biologinen yksilö. On saivartelua väittää, että eilen ihminen ei ollut ihminen, koska hän oli esimerkiksi 8-viikkoinen, mutta tänään 8 viikon ja yhden päivän ikäisenä hän on ihminen.

Ei, tuo ei ole saivartelua. Tuo on juridista rajanvetoa asiasta, jossa ei ole mitään selvää rajaa, mutta kyllä selvä käsitys, että janan toisessa päässä olevat asiat ovat eri asioita kuin siellä toisessä päässä olevat. Kyse on vähän samasta kuin vaikkapa tienrakentajien laittaessa nopeusrajoituksia. Jos he laittavat vaikka 80 km/h rajoituksen, ei siinä vaiheessa, kun auto kiityy 80:stä 81:en km/h:in tapahdu mitään ihmeellistä yhtäkkistä ajon vaarantumista. Toisaalta voidaan sanoa, että tuollaisella tiellä 200 km/h ajaminen on selvästi vaarallisempaa kuin rajoituksen mukainen.

Se, että keinotekoisesti ajatellaan, että hedelmöityksen hetkellä tapahtuu objektiivisesti katsoen jotain ihmeellistä, minkä vuoksi sitä ennen olleilla erillisellä siittiöllä ja munasolulla ei ollut mitään oikeuksia ja sen jälkeen olevalla hedelmöittyneellä munasolulla on täydet ihmisoikeudet, on pään pensaaseen tunkemista. Ei uskalleta ottaa kantaa tuohon vaikeahkoon kysymykseen, että miten ihmisen oikeuksien pitäisi kehittyä sikiön oman kehityksen mukana.

Mutta nyt sitten joudutaan muihin vaikeisiin kysymyksiin. Onko koeputkessa hedelmöitetyllä munasolulla myös täydet ihmisoikeudet? Mitä siis pitäisi tehdä niille hedelmöitetyille munasoluille, joita ei istuteta naisen kohtuun? Pitäisikö niille kaikille löytää vapaaehtoinen nainen kasvattamaan ne täyskasvuisiksi tai sitten kyseistä hoitoa antava sairaala on syyllistynyt massamurhaamiseen?

Vai pitääkö hedelmöityshoito kieltää sillä perusteella, että pro life -porukka ei pääse tästä loogisesta umpisolmustaan yli? Jos noin, niin sitten pro life -porukka käytännössä estää terveiden lasten syntymistä lasta kovasti haluaville vanhemmille. Samaan aikaan, kun siis haluavat pakottaa toiset naiset synnyttämään mahdollisesti kehitysvammaiset lapset, joita he eivät halua. Lopputulos on siis se, että lasta kovasti haluavilla perheillä ei ole lainkaan lasta ja lasta haluamattomalla yksinäisellä naisella on kehitysvammainen lapsi. Voiko tätä joku pitää jotenkin parempana lopputuloksena kuin sitä, että sillä perheellä olisi terve lapsi ja yksinäisellä naisella ei lasta?

Pitääkö kierukka ja katumuspilleri kieltää, koska niissä käytännössä on kyse hyvin varhaisesta abortista?

Ihminen on vain eri ikäinen ja eri kokoinen eri vaiheissaan. Etenkin pienimpiä ja puolustuskyvyttömimpiä pitäisi suojella.

Niin, yksi vaihe on se, että ollaan kahtena erillisinä soluna, miehen siittönä ja naisen munasoluna. Mitään mullistavaa ei tapahdu siinä vaiheessa, kun nämä yhtyvät. Sekä siittiö että munasolu omaavat potentiaalin oikeissa olosuhteissa kehittyä täysikasvuisiksi ihmisiksi. Sama juttu sen hedelmöittyneen munasolun kanssa.

Ihmisen eri kehitysvaiheilla on nimityksiä (alkio, sikiö, vauva, teini, vanhus ym.), mutta jokaisella nimityksellä viitataan aina yhteen ja samaan ihmisyksilöön.

Ei. Nuo alkuvaiheet eivät viittaa ihmisyksilöön, vaan kasaan soluja. Tästä sitten tapahtuu asteittainen kehitys ihmiseksi. Minä en voi millään tavoin pitää koeputkessa olevaa solukasaa samanarvoisena kuin syntynyttä vauvaa. Pystytkö sinä? Jos pystyt, ja tosiaan käteesi sattuisi sellainen koeputki, niin tekisitkö samalla tavoin kaikkesi, jotta se selviäisi hengissä kuin tekisit, jos syliisi annettaisiin vauva?

Jokainen solu on kieltämättä monimutkainen järjestelmä, mutta hedelmöitynyt munasolu on eri asia kuin yksittäinen siittiösolu tai yksittäinen munasolu, jotka eivät jää eloon pitkäksi aikaa, kun ne poistuvat elimistöstä, eikä niistä itsessään kehity mitään.

Huono argumentti. Mitä siitä koeputkessa olevasta hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy itsestään? Ei mitään. Oikeissa olosuhteissa (naisen kohtuun pantuna) se toki kasvaa ihmiseksi, mutta sama pätee niihin yksittäisiin sukusoluihinkin.

Olen terve nuori aikuinen nainen ja voin milloin tahansa tulla raskaaksi myös vasten tahtoani, kuten kuka tahansa nainen. Se kuuluu biologisiin faktoihin, joista ei niinsanotusti ole valitusoikeutta.

Määrittele "biologinen fakta". Jos käytät nykyteknologian kehittämää ehkäisyä, kuten vaikkapa e-pilleriä, niin etkö riko samalla tavoin "biologisia faktoja", koska et salli munasolujen irrota munasarjoista itseesi pumppaamasi synteettisen hormonin vuoksi?

Entä yleisesti sairastaminen? Jos saat jonkun sairauden, niin kieltäydytkö sen hoidosta ja kuolet ennemmin pois kuin otat vastaan nykyterveydenhuollon hoitoa, koska se ei kuulu "biologisiin faktoihin"?

Jos noihin vastasit, että otat vastaan noita täysin biologian vastaisia toimenpiteitä, niin miten voit samaan aikaan perustella abortin vastustuksen sillä, että se ei kuulu "biologisiin faktoihin"? Sitä paitsi, voi muuten olla, että ihmiset ovat tehneet abortteja kautta historian, joten ne kuuluvat ihmisen biologiaan kyllä vähintään yhtä paljon kuin nuo nykylääketieteen kehitelmät.

Niitä tehdään siinä tapauksessa kuitenkin huomattavasti vähemmän.

Tehdäänkö? Ja etenkin, ovatko seuraukset samaa luokkaa kuin laillisista aborteista? Käsittääkseni yksi tärkeimmistä syistä, miksi abortit on historiallisesti laillistettu on juuri laittomista aborteista eroon pääseminen. Kieltolakikin vähensi alkoholin käyttöä, mutta siitä oli niin paljon muita haittoja, että se oli lopetettava. Pelkästään tämä on hyvä syy, miksi aborttiin kannattaa pitää mahdollisuus.

[annepa]

Missä vaiheessa alkiosta eli solurykelmästä tulee ihminen?

Vastasin tässä jo aloituksessani. Ihminen on hedelmöityksestä alkaen sama biologinen yksilö. On saivartelua väittää, että eilen ihminen ei ollut ihminen, koska hän oli esimerkiksi 8-viikkoinen, mutta tänään 8 viikon ja yhden päivän ikäisenä hän on ihminen. Ihminen on vain eri ikäinen ja eri kokoinen eri vaiheissaan. Etenkin pienimpiä ja puolustuskyvyttömimpiä pitäisi suojella.

Ihmisen eri kehitysvaiheilla on nimityksiä (alkio, sikiö, vauva, teini, vanhus ym.), mutta jokaisella nimityksellä viitataan aina yhteen ja samaan ihmisyksilöön.

Ehei, itse asiassa edes sinä et ole sama yksilö kuin olit kymmenen vuotta sitten. Kun solut jakautuvat ja kopioituvat, niin ne menettävät joka kerta jotain itsestään. Asia on sama kuin ottaisi valokopioita valokuvasta, seuraavan kopion ekasta kopiosta, seuraavan kolmannesta kopiosta jne. Kymmenes kopio muistuttaa alkuperäistä valokuvaa enää hyvin vähän. Sama käy ihmiselle solutasolla kun hän vanhenee. Ihminen uudistuu kokonaan noin seitsemän kertaa ihmisiän aikana. Mukana kun otetaan valokopiovirhe, niin ei, et ole sinäkään sama tyyppi kuin 10 vuotta sitten.

Itse tapan pelkästään vasemmassa kiveksessäni noin 150 miljoonaa ihmisenalkua päivässä. Runkkaisinko purkkiin päivittäin, ja pakastaisin rakkaat lapseni odottamaan parempaa tulevaisuutta? Minunkin siittiöillä on kuitenkin vain yksi ainoa mahdollisuus kasvaa ja elää ihmisen elämänsä. Ja turha väittää etteivät siittiöt ole tietoisia olemassaolostaan. Ne etsivät munasolun itsenäisesti.

Jokainen solu on kieltämättä monimutkainen järjestelmä, mutta hedelmöitynyt munasolu on eri asia kuin yksittäinen siittiösolu tai yksittäinen munasolu, jotka eivät jää eloon pitkäksi aikaa, kun ne poistuvat elimistöstä, eikä niistä itsessään kehity mitään.

Alkio ei jää eloon pitkäksi aikaa kun se poistuu elimistöstä.

Synnyttämiseen valmentautumiseen on aikaa aina kuukausia. Raskauteen kuuluu myös henkinen kypsyminen ja tuntemuksien vaihtelu. Aborttipäätös sen sijaan tehdään usein nopeasti ja mielentilassa, joka ymmärrettävästi voi olla sekava, vaikka raskaus olisi ollut suunniteltukin.

Minä, ultrajärkevänä ihmisenä olen tehnyt asian selväksi itselleni jo pitkän, pitkän aikaa sitten. Jos nyt vahinko tapahtuisi ja hormoonimyrsky syttyisi, niin luulen että järkeni sanoisi: "Sinusta tuntuu nyt tältä koska hormoonisi hyrräävät, järki sanoo että abortoi, joten abortoi. Tunteesi johtuvat hormooneista". Kyseessä ei siis ainakaan minun tapauksessani olisi äkkipäätä tehdystä päätöksestä. Niitäkin tietysti on, ja luulen että niitä on paljon.

Nykyisellään naisia pitäisi kannustaa äitiyteen eikä tarjota aborttia automaattisesti, kuten joissakin terveydenhuollon yksiköissä valitettavasti tapahtuu. On myös tapauksia, joissa lapsen isä tai naisen vanhemmat painostavat aborttiin. Mahdollista sosiaalista häpeää saatetaan pitää suurempana pahana kuin viattoman lapsen tuhoamista. (Siinä onkin tekopyhyys jo huipussaan.) Se mikä näyttäytyy tilastollisesti äidin vapaana valintana, voikin todellisuudessa olla seurausta sosiaalisista paineista ja painostuksesta.

On hyvä että kaikki mahdollisuudet tarjotaan ja esitellään, mutta painostusta en hyväksy - mihinkään suuntaan!

Naisella pitää olla oikeus päättää kehostaan.

Vielä kerran sanon, että olen samaa mieltä. Mutta naisen oikeus ulottuu vain hänen omaan kehoonsa, ei hänen lapsensa kehoon. Lapsi on erillinen yksilö naisen kohdussakin

Tarkasti ottaen alkio/sikiö on naisen kohdussa ollessaan loinen joka ei tulisi toimeen ilman isäntäänsä. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa että emäntäänsä?

[Nissemand]

Eli kaikki te jotka olette sitä mieltä että raiskauksesta alkunsa saanut ja kehitysvammainen lapsi (lue: alkio) on ok abortoida, onko näiden murhattujen (lue: abortoitujen) lasten arvo jotenkin pienempi kuin siitä syvästä rakkaudesta (lue: normi seksistä) alkunsa saaneet lapset?

On. Minusta ihan oikeasti hedelmöittyneen munasolun (tai alkion) arvo on oikeasti täysin erilainen kuin syntyneen lapsen. Raiskauksen vuoksi abortoitu alkio on minusta paljon vähäarvoisempi kuin seksistä alun saanut lapsi. Sinustako ei ole?

hmmm.. Taitaa minun epäselvyyden piikkiin mennä tämä. Olen viimeisimpien kommenttiesi perusteella täysin samaa mieltä kuin sinä. Tarkoitukseni kommentilla oli tavoittaa nämä abortin vastustajat, ja saada heiltä vastaus siihen miksi jostain syystä raiskauksesta siittyneen alkion saa abortoida mutta muuten ei... Samanlainen ihmisalkio siellä kohdussa lilluu.

[urogallus]

Edelleen olen sitä mieltä että sikiö on osa naisen kehoa ja naisella on oikeus päättää kehostaan.

Itse asiassa tämä ei ole mielipidekysymys: sikiö ei ole osa naisen kehoa, vaikkakin kasvaa naisen kehossa (ja muuttaa sitä kasvaessaan). Ehkäisystä naisella on ehdottomasti oikeus päättää, mutta abortissa on kyse muustakin.

Biologisesti yksilön elämä alkaa hedelmöityksestä; wanhan kansan uskomus oli, että sikiö alkaa elää, kun sen potkut tuntuvat eli yleensä kai viidennen kuukauden aikana; moni on nykyään sitä mieltä, että sikiö on ihminen siinä vaiheessa kun se alkaa muistuttaa ihmistä, eli kolmannen-neljännen kuukauden kohdalta.

Rajanveto on vaikeaa, ja itse pidän nykyistä suomalaista käytäntöä vähiten huonona vaihtoehtona. Ymmärrän myös tiukemman linjan kannattajia, mutta en pidä abortin saamisen rajoittamista järkevänä. Pro life-propagointia en osaa pitää sen pahempana kuin muutakaan yhteiskunnallista vaikuttamista.

Abortista ei tule koskaan täysin hyväksyttyä, eikä siitä koskaan päästä eroon. Tästä asiasta tullaan kiistelemään maailman tappiin asti.

[gloaming]

Naisella pitää olla oikeus päättää kehostaan. En usko, että juuri kukaan käyttää aborttia varsinaisena ehkäisykeinona. Miesten on hyvä huudella "ei abortille" kun nämä asiat eivät kosketa omaa kehoa.

Sikiön tai alkion lukeminen naisen kehon osaksi on puhtaasti lainsäädännöllinen päätös, ei mikään universaali totuus tai biologiasta johdettavissa oleva asia. Abortin salliva lainsäädäntö itse asiassa vaatii perustakseen tämän tyyppisen kannanoton. Sama pätee mainittuihin yksilön olemassaolon kynnyksiin. Hedelmöitys ja syntymä ovat selkeitä rajapyykkejä. Suomen lainsäädäntö tunnistaa rajapyykeiksi raskausviikot 12, 20 ja 24. Näihin on tietty lääketieteellinen peruste, mutta pääosin nämäkin valinnat ovat olleet arbitraarisia. Äidin terveyden indikaatiolla abortti voidaan tehdä millä viikolla hyvänsä. Käytännössä kuitenkin käytettävissä olevien teknologioiden vuoksi on perusteltua alkaa puhumaan raskausviikon 24 jälkeen synnytyksestä.

Abortti on ja on ollut historiallisesti esim. Venäjällä käytännössä vaihtoehtoisen raskaudenehkäisyn asemassa. Tietenkin on selvä, että ensisijaisesti juuri kukaan ei halua altistua lääketieteelliselle toimenpiteelle (tälle tai millekään muullekaan).

Raskaus ei ole sairauden tai vammaisuuden tila. Se ei ole edes poikkeustila, vaan osa normaalia naisen fysiologiaa. Raskaudesta aiheutuvien merkittävien terveydellisten pitkäaikaishaittojen ilmaantuvuus on nykyteknologioilla ja -hoidolla huomattavan pieni.

[gloaming]

Tiivistetysti: tyypillisesti abortti tehdään ns. sosiaalisin syin ("huomattava rasitus") parhaassa lapsensaanti-iässä olevalle naiselle.

Niin varmastikin tehdään. Mutta kerropa nyt miksi niin ei saisi tehdä?

Hyvin huomattu, että en ottanut kantaa itse asiaan. Nykyinen suhtautuminen abortiin ja raskaudenkeskeytystä koskeva lainsäädäntö ovat eettisesti ongelmallisia, pakolliselta luonteeltaan kompromisseja tilanteessa, jossa punnitaan kehittymässä olevan yksilön ja kantajan oikeuksia ja näiden oikeuksien konflikteja. Voidaan sanoa, että kehittyvällä yksilöllä on huomattavasti enemmän menetettävää abortissa - nimittäin koko olemassaolonsa. Minusta kokonaisuus indikoi, että eettistä keskustelua pitää edelleen käydä, asia ei todellakaan ole vielä tyydyttävästi ratkaistu.

Joka tapauksessa moraaliltani varsin löyhänä ja teknologisorientoituneena sekulaarisena henkilönä nykyinen lainsäädäntö ei ole minulle henkilökohtaisesti ongelmallinen. Yleensä ottaen kynnykseni kannattaa melkeinpä minkä tahansa lisääntymisteknologian käyttöä on melkoisen matala. Minua vain risoo, että joku viitsii esittää lainsääsännön nykyratkaisun eettisesti ongelmattomaksi tai tunnistaa pääongelmaksi sivuseikan, esim. keskustelun polarisoituminen eugeenisiin abortteihin, jotka nähdäkseni ovat eettisesti huomattavasti kestävämmällä pohjalla kuin "ei mua just nyt huvita" -abortit.