Adoptoidun saksalaisnaisen isoisä paljastui tunnetuksi natsijohtajaksi

[l'uomo normale]

Mikä tässä oli järkyttävää? Sekö että kelpo natsin tytär lankesi rotupetturiksi ja antoi häpeissään vahinkolapsensa adoptoitavaksi? Tapahtuu sitä paremmissakin piireissä. (En siis lukenut kyseistä juttua.)

[Dim Archer]

Peppu hyvä, isä ruma. Jatkoon.

[Dim Archer]

Isoisäni veli kaatui jatkosodassa ja oli kuulema jonkinsortin upseeri(!) siinä vaiheessa. Pääsenkö nyt lehtiin?

Et pääse koska olet Hompassi ja hinaaja.

[Sunt Lacrimae]

Isoisäni veli kaatui jatkosodassa ja oli kuulema jonkinsortin upseeri(!) siinä vaiheessa. Pääsenkö nyt lehtiin?

Itse olen äitini kautta mm. sukua parille punaupseerille ja yhdelle henkirikokseen syyllistyneelle. Voin tulla kaveriksi haastatteluun, soitetaanko YLE:lle???!11 Me tienataan täl!!1 Tosin nykyilmapiirissä edellisistä saisi vain mitaleja ja jälkimmäinen kuitattaisiin koska viina ja 60- luvun hämäläinen ankea maalaisimpivaara.

Jösses, ei ole edes koskaan tuntenut koko Göthiä, ja ei uskalla kertoa aiheesta kavereilleen mutta lehteen voi kyllä mennä. Mitenköhän tähän nyt reagoisi.

[RP]

Olipa yhteiskunnan mielipide mitä tahansa, niin mikäli kerottu syy hohti adoptioon, on kyseessä kyllä huono äiti. Mielestäni ainoastaan se, ettei pysty huolehtimaan lapsestaan voi olla syy antaa lapsi adoptoitavaksi.

No ei aivan näin. Niinkuin itsekin toteat, voi yhteiskunnan mielipide olla mikä tahansa. Tässä tapauksessa voi hyvinkin olla, että äiti ei ole halunnut lastaan syrjittävän isoisän tekojen takia. Eipä tietenkään tässä syrjinnässä olisi mitään logiikkaa, mutta ihmiset ovat usein täysiä idiootteja.

Hitlerin lehtolapsi olisi ollut paukku. Ehkä myös  Göbbelsin kun ne tunnetut lapsensa hän antoi vaimonsa tappaa ennen omia itsemurhiaan. Noin muuten, oli yleisesti tunnettu tosiasia, että useimmat natsijohtajat olivat naimisissa (ja joidenkin osalta myös rakastajat eivät olleet salaisia) ja että heiltä jäi jälkeläisiä. Pienen keskitysleirin kommendantti ei edes olisi ollut kolmannen valtakunnan "organisaatiokaaviossa" kovin korkealla. Isommiltakin kihoilta (vaikka Göring ja Himmler) jäi lapsia paljon, enkä muista kuulleeni, että heitä olisi syrjitty. Amon Göethiltä oli kaksi muutakin lasta, sellaista joilla jopa olisi ollut jotain muistoja isästään. Eivät ole kirjoittaneet kirjoja, eikä heitä näytä kukaan väkisin julkisuuteen kaivaneen.

Esim. ns. aviottomia irtolapsia on syrjitty äpärinä maailman sivu, vaikka luulisi, ettei ainakaan lapsi ole alkuperäänsä mitenkään syyllinen. Epäilen, että kuuluisan natsipyövelin jälkikasvu, olisi ainakin jokunen vuosikymmen sitten saanut osansa.

Kirjoittajat, jotka ottavat kantaa naisen ihonväriin ja keksivät siitä mielestään osuvia letkautuksia, suksikaa kuuseen.

Niin, meillä on siis ilmeisesti viimeistään 1970-luvun alkupuolella syntynyt nainen, jonka saksalainen äiti ja nigerialainen äiti eivät ilmeisesti koskaan olleet naimisissa. Minusta ei ole mitenkään ilmeistä, että isoisän tekoset olisivat olleet se adoptioon ohjannut tekijä.

Sinänsä ymmärrän, että isoisän paljastuminen on vaatinut vähän sulattelemista. Useimmat meistä muistavat edes osan isovanhemmistaan (Jennifer Teege sen isoäitinsä, joka oli Göthin rakastajatar (isäänsä hän ei joko koskaan nähnyt  tai oli ainakin liian nuori muistaakseen)), ja useimmat kai toivoisivat ainakin osan lapsenlapsistaan muistavan joskus heidät. Onhan senyt jotakin, jos tuollainen henkilö on saanut potkut natseilta sievistellysti sanotusti "liiallisen huvitteluhalun" takia (Saksan kukistuttua hänet pidätettiin  mielisairaalasta. Hän ei ollut siellä lääkärinä tai vartijana).
 

[Sour-One]

Ymmärrän, että häpeää isoisänsä samoin kuin muiden saksalaisten raakuuksia. Toisaalta kyseistä jenniferiä ei voi mitenkään voi katsoa kieroon 70 vuotta tapahtuneista asioista. Viittaus kaksinaisaismoralismiin ei kyllä auennut.

[Ink Visitor]

Olisiko tämä "ulostulo" vastinetta tähän:

Face of the Auschwitz commandant's model daughter who kept her family secret hidden for 40 years while working for a Jewish boss in Washington

    (snip)


Living in anonymous retirement in Northern Virginia, Höss, who gave an interview to the Washington Post, fears for her life should her identity ever be revealed.
Indeed, Brigitte was so shamed by her father's integral role in the Holocaust that she was stunned when the Jewish boss of the boutique she worked in forgave her when she drunkenly confessed her family tree, understanding that she not to blame.
All the more stunning is the fact the unnamed fashion store manager - whose store served the wives of Congressmen and Senators - had fled Nazi Germany in 1938.

Conflicted by the memories of her father, who was responsible for the deaths of 1.1 million Jews and tens of thousands of gypsies and political prisoners, Brigitte maintains to this day that her fathers 'was the nicest man in the world'

       (snip)

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2415618/Rudolf-Hoss-daughter-pictured-The-Auschwitz-commandants-Balenciaga-model-daughter-kept-secret-40-years.html

[Marija]

Tuo nainen tarvitsisi lähinnä terapiaa ja jonkun kertomaan niille juutalaiskavereilleenkin, ettei häntä nyt vaan voi syyttää asioista jotka tapahtuivat ennen hänen syntymäänsä, eikä hän ole voinut päättää mihin syntyy. Ei, vaikka olisi suoraa sukua Hitlerille, niin entäs sitten. Ihmisistä tulee taikauskoisia pölvästejä tällaisten asioiden äärellä. Eikö se nyt ole melko julmaa suhtautua johonkuhun jotenkin tuomitsevasti siitä syystä että hän on syntynyt johonkin perheeseen jonka isoisä on tehnyt sota- tai muita rikoksia? Varmaan joku on jotain kautta jotain sukua Jammu Siltavuorellekin, mutta entäs sitten?

Tässä kohdin on sanottava, että monet juutalaiset myös itse kollektiivisesti syyllistävät eurooppalaiset, eivätkä piittaa siitä jos heille ilmaisee, ettei esim. omassa suvussa ole ollut natseja. "Emme mekään olleet syyllisiä, silti te tapoitte meitä". He siis syyttävät myös syyttömiä, sillä heitä on kollektiivisesti vainottu, erottamatta "pahaa" ja "hyvää" juutalaista. Näin oli ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten, -70-luvulla. Heidän nykyistä ajatteluaan en tunne.

[dissidentti]

Ymmärrän, että häpeää isoisänsä samoin kuin muiden saksalaisten raakuuksia. Toisaalta kyseistä jenniferiä ei voi mitenkään voi katsoa kieroon 70 vuotta tapahtuneista asioista. Viittaus kaksinaisaismoralismiin ei kyllä auennut.

Tuli pikku kilupäissään kirjoitettua tuo aloitus ja kaksinaismoralismin perusteluahan ei tekstistäni todellakaan löytynyt. Kaksinaismoralismi pyöri mielessäni kun mietin, että potevatko esim. Berliinin valloittaneiden neuvostosotilaiden jälkeläiset yhtä suurta häpeää isoisiensä tekemistä raiskauksista tai lapsimurhista.

[Fiftari]

Naisen järkytys: Isoisä olikin kuuluisa natsi

"Olin sokissa"

Hän tapasi äitinsä parikymppisenä nuorena naisena. Tuolloin äiti ei kertonut perheen historiasta mitään. Vasta äidin kirjoittama muistelmakirja paljasti synkän totuuden perheestään. Isoisästä, joka olisi - Teege uskoo - teloittanut lapsenlapsensa, mikäli hän olisi saanut siihen mahdollisuuden. Isoäiti Ruth puolestaan kielsi miehensä osallisuuden hirmutekoihin aina kuolemaansa saakka, joka koitti vuonna 1983 oman käden kautta.

- Olin täysin sokissa. Oli kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta, Teege kertaa tuntemuksiaan.

Teegen isoisä oli pahamaineinen Amon Göth, Plaszowin keskitysleirin johtaja, natsiupseeri ja sotarikollinen. Göth tuomittiin sodan jälkeen useista rikoksista ja teloitettiin hirttämällä vuonna 1946. Elokuva Shindlerin lista teki hänestä maailmankuulun. Göthiä esittänyt Ralph Fiennes sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.

Kirjan luettuaan Teegeltä kesti kuukausia koota itsensä ja ymmärtää oppimansa.

- Luulen, että jos olisin saanut tämän tiedon nuorempana, siihen olisi ollut helpompi sopeutua.

- En ole heijastuma tästä osasta perheeni tarinaa, mutta se liittyy minuun ja yritän parhaani mukaan tehdä siitä osan identiteettiäni.

Teegeltä ilmestyi aiheesta vastikään kirja, jonka nimi on Amon: Isoisäni olisi ampunut minut.

Koko juttu linkin takaa: IL
Myydäänkö tässä nyt sitten kirjaa sillä varjolla että ollaan sokissa?