Jussi Halla-ahon kirjoituksia

[IDA]

Siten, jos puhe minun jumalastani ärsyttää, niin sitten se ärsyyntymisen suunta ei ole tämän päivän hössötyksissä, vaan noin 500 vuoden taakaisissa uskonpuhdistajissa, kuten Lutherissa. Koko puhdistuksen ideana oli välikäsien siivoaminen jumalan ja yksilön väliltä. Jokaisella on oma, henkilökohtainen suhteensa jumalaan ja kyky puhua jumalalle sekä kuulla jumalaa, muodostaa oma käsityksensä.  Siksi ne raamatut käännettiin latinasta kansankielille, lukemaan piti opetella, että raamatun sanoman saattoi itse välikäsittä lukea. Siksi myös luterilaisen papin valta ja asema rajoittuu käytännön rituaalien hoitamiseen kirkollisissa toimituksissa. Papin uskonkäsitys on vain  yksi uskonkäsitys muiden seurakuntalaisten joukossa, jumala on jokaiselle luterilaiselle nimenomaan minun jumalani.

Tämä on reformoidun uskonnon idea ja ero katolilaisuuteen. Katolilaisille ei ole "minun jumalaani", vaan välissä ovat papit, piispat ja paavi, jotka jumalan maanpäällisinä edustajina kertovat seurakuntalaisille mitä pitää uskoa. Suomalaiseen kulttuuriin tällainen hierarkinen ja autoritäärinen katolinen uskonto ei kuitenkaan koskaan pysyvästi ole asettunut, eivätkä sen uskonkäsitykset edusta suomalaista perinnettä. Luterilainen kirkko on omasta opistaan hyvin selvillä, kaikki näköjään eivät. Ehkä se epäsuomalainen katolilainen ajattelu ei näissä piireissä rajoitukaan yksittäisiin henkilöihin.

Kehotan tutustumaan luterilaiseen teologiaan, vaikkapa lukemalla Lutherin itsensä kirjoittaman katekismuksen. Myös Nikean uskontunnustus tai apostolinen uskontunnustus luetaan usein kirkoissa. Vähintään sunnuntaisin.

Historiallisiin virheisiin, ja katolisen kirkon opin tulkintaan en viitsi puuttua.

[desperaato]

Osaahan suurin osa Suomalaisista Suomenkieltä opettamattakin aivan tarpeettoman hyvin miksi siis tuhlata aikaa sen opiskeluun.

Niin kuin kikka3:kin? No kikka3 tietysti pistää pintä provoa, oletan?

[Kerttu Täti]

Kehotan tutustumaan luterilaiseen teologiaan, vaikkapa lukemalla Lutherin itsensä kirjoittaman katekismuksen. Myös Nikean uskontunnustus tai apostolinen uskontunnustus luetaan usein kirkoissa. Vähintään sunnuntaisin.

Ja mikäköhän kirjoittamassani oli ristiriidassa ketekismuksen tai uskontunnustusten kanssa? - Jos oli, sinun on syytä kääntää kritiikkisi minusta kohden koulun uskonnon- ja historian opetusta.

[Kimmo Pirkkala]

^Ei sinun kirjoituksessasi ollut myöskään mitään ristiriitaa Halla-ahon kirjoituksen kanssa. Yhteys jumalaan ei ole yhtä kuin jumalan muokkaaminen oman tahtonsa mukaiseksi.

[Kerttu Täti]

Yhteys jumalaan ei ole yhtä kuin jumalan muokkaaminen oman tahtonsa mukaiseksi.

Hienoa että huomasit ja mutoilet noin kieteytetysti. Juuri tätä tarkoitin. Kommenttini koski Halla-ahon väitettä, että puhuminen "minun jumalastani" luterilaisten keskuudessa ilmaisee jumalan muokkaamista oman tahdon mukaiseksi. Se ei pidä paikaansa ja tässä Halla-aho on väärässä ja johtaa lukijaa harhaan.

[risto]

Yhteys jumalaan ei ole yhtä kuin jumalan muokkaaminen oman tahtonsa mukaiseksi.

Hienoa että huomasit ja mutoilet noin kieteytetysti. Juuri tätä tarkoitin. Kommenttini koski Halla-ahon väitettä, että puhuminen "minun jumalastani" luterilaisten keskuudessa ilmaisee jumalan muokkaamista oman tahdon mukaiseksi. Se ei pidä paikaansa ja tässä Halla-aho on väärässä ja johtaa lukijaa harhaan.

En uudella lukemisellakaan näe Halla-ahon tekstissä väitettä siitä, että henkilökohtainen suhde Jumalaan olisi ongelma.

Ongelmana ei ole siis "minun Jumalani" vaan "minun Jumalani ei sitä ja tätä". Ihan täsmälleen oikein oivallettu, että kyse on jälkimmäisessä epäjumalanpalvonnasta. Tämä on hyvin yleistä puhetta nykyään. "Minun Jumalani ei ole homoliittoja vastaan". "Minun Jumalani hyväksyy myös hurskaat muslimit taivaaseen".

Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että Raamatun Jumala on asioista 180-astetta eri mieltä, kun "minun Jumala". Ristiriitatilanteissa on kätevämpi käyttää jälkimmäistä, koska se on aina samaa mieltä kuin itse on.

[jmk]

Ongelmana ei ole siis "minun Jumalani" vaan "minun Jumalani ei sitä ja tätä".

Juuri näin.
http://www.google.fi/search?q=%22minun+jumalani+ei%22
About 26,400 results

Siinäpä aimo annos sitä "henkilökohtaista jumalasuhdetta".

[Siili]

Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että Raamatun Jumala on asioista 180-astetta eri mieltä, kun "minun Jumala". Ristiriitatilanteissa on kätevämpi käyttää jälkimmäistä, koska se on aina samaa mieltä kuin itse on.

Ateistina suhtaudun kylläkin positiivisemmin uskovaisiin, jotka modifioivat jumalaansa oman päättelynsä mukaisesti kuin sellaisiin uskovaisiin, jotka pitävät (auktoriteettien johdolla) vuosisatoja kiinni jäykästä kirjaimellisesta tulkinnasta.  Näyttää nimittäin vahvasti siltä, että nimen omaan ympäristön ja ihmisen ajattelun muutoksiin sopeutuva uskonto on perusedellytys yhteiskunnan kehittymiselle positiiviseen suuntaan.

[Kerttu Täti]

En uudella lukemisellakaan näe Halla-ahon tekstissä väitettä siitä, että henkilökohtainen suhde Jumalaan olisi ongelma.

Ongelmana ei ole siis "minun Jumalani" vaan "minun Jumalani ei sitä ja tätä". Ihan täsmälleen oikein oivallettu, että kyse on jälkimmäisessä epäjumalanpalvonnasta. Tämä on hyvin yleistä puhetta nykyään. "Minun Jumalani ei ole homoliittoja vastaan". "Minun Jumalani hyväksyy myös hurskaat muslimit taivaaseen".

Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että Raamatun Jumala on asioista 180-astetta eri mieltä, kun "minun Jumala". Ristiriitatilanteissa on kätevämpi käyttää jälkimmäistä, koska se on aina samaa mieltä kuin itse on.

Ei tuo muuta tilannetta miksikään. Uskonpuhdistus kannusti, eikä vain kannustanut vaan edellytti jokaisen kristityn tutkimaan raamattua ja kuuntelemaan jumalaa kokeakseen uskon henkilökohtaisesti. Tähän liittyy ja se edellyttää myös uskonkäsityksen henkilökohtaisuutta. Raamattu on sen peruskivi, mutta raamattu on myös täynnä määräyksiä ja ohjeita, jotka jo itsessään sisältävät ihmisen tulkintaa ja toisekseen lukija muodostaa tähän toisen tulkinnan tason.

Luther itse kritisoi väärinä pitämiään raamatuntulkintoja ja niistä johdettuja käytäntöjä omana aikanaan voimallisesti, eikä vain sitä vaan kritisoi myös niitä kohtia itse raamatun tekstissä, joiden koki olevan ristiriidassa uskontunnustusten ilmaiseman uskon perusasioiden kanssa.

Kyllä luterilaiselle epäjumala ja epäjumalanpalvelus ennen kaikkea on jonkun välikappaleena toimivan mielipideauktoriteetin, -automaatin tai googlen hakukoneen asettaminen sanan ja uskon väliin.

[Kimmo Pirkkala]

On kyllä mielestäni itsensä huijaamista muokata ensin jumala oman tahtonsa mukaiseksi ja sen jälkeen perustella näkemyksiään väittäen, että joku asia on tai ei ole jumalan tahdon mukaista. Ilmeisesti sillä vain ohitetaan oma kyvyttömyys perustella näkemyksiään.

Tuollaisella toimintatavalla ikään kuin "nollataan" jumalan merkitys. Mikä sinänsä tietysti ei ole huono asia kun käydään älyllistä keskustelua, mutta naurettavaa se on. Minun maahiseni sanoi niin.

[Miniluv]

Yritetään pysyä Halla-ahon kirjoituksen kommentoinnissa.

[jmk]

Yritetään pysyä Halla-ahon kirjoituksen kommentoinnissa.

Niin. Halla-ahon kirjoituksessa siis puhuttiin siitä tendenssistä, että "minun jumalani sitä ja tätä", mikä ketäkin henkilökohtaisesti kulloinkin miellyttää, perinteistä ja kirjoituksista piittaamatta.

Puheenaiheen siirtäminen luterilaiseen suoraan jumalasuhteeseen menee asian sivuun.

[Kerttu Täti]

^ tarkoitat siis, että kakkkien Halla-ahon näkemysten ja tulkintojen kritiikitön hyväksyminen ja keskustelu siltä pohjalta on aiheessa, kun taas tulkintojen kritsoiminen menee asian sivuun?

ps. Halla-ahon kommentin kohteena olleessa Kirkko ja Kaupungin moskeijaa koskevassa pääkirjoituksessa ei puhuttu jumalasta yhtään mitään, ei mainittu minun jumalaani kertaakaan.  Käsitteen minun jumalani ja sen luterialisuuteen sopivat tai sopimattomat tulkintaspekulaatiot nosti Halla-aho esiin. Yhteys moskeijaa koskevaan kysmykseen synnytettiin yleistyksen mudossa Halla-ahon tekstissä.

[Kimmo Pirkkala]

Yritetään pysyä Halla-ahon kirjoituksen kommentoinnissa.

Niin. Halla-ahon kirjoituksessa siis puhuttiin siitä tendenssistä, että "minun jumalani sitä ja tätä", mikä ketäkin henkilökohtaisesti kulloinkin miellyttää, perinteistä ja kirjoituksista piittaamatta.

Puheenaiheen siirtäminen luterilaiseen suoraan jumalasuhteeseen menee asian sivuun.

Kyllä siinä kirjoituksessa käsiteltiin myös luterilaisen kirkon jumalsuhdetta teologiselta kantilta, joten paha on olla koskettelematta sitä jos ko. kohtaa kirjoituksesta kommentoi.

[DuPont]

http://www.halla-aho.com/scripta/kaksi_lakialoitetta_sananvapauden_edistamiseksi.html

[Miniluv]

http://www.halla-aho.com/scripta/kaksi_lakialoitetta_sananvapauden_edistamiseksi.html

Keskustelu näistä tänne: http://hommaforum.org/index.php/topic,87117.0.html

[Kerttu Täti]

Luterilainen oppi nimenomaan kieltää Jumalan ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen ja on lähempänä puhdasta monergismia kuin esimerkiksi katolisen kirkon oppi.

Ei ja kyllä. Puhut kahdesta asiasta, molemmat luterilaisuuden oppiin kuuluvia, jotka eivät sulje toisiaan pois. Se että pelastus tapahtuu yksin armosta yksin uskosta, ei tarkoita, että jumalan ja ihmisen vuorovaikutus kielletään, päin vastoin. Sanan, pyhän hengen toimintaan ihmisessä tulee pyrkiä. Kyse on ihmisen vajavaisuudesta ja jumalan kaikkitietävyydestä.

Luterilaisen armokäsityksen mukaan pelastus tapahtuu yksin uskosta ja armosta. Yksikään ihminen ei voi teoillaan tai ajatuksillaan ansaita jumalan suosiota. Yksikään uskova ei ole toista viisaampi, vaan kaikki ovat vajavaisia. Kukaan ihminen ei voi koskaan tietää, yksin jumala on kaikkitietävä. Seurakunnassa luterilaisen käsityksen mukaan pyhät ja jumalattomat elävät toisiinsa sekoittuneena, jumalan sana on läsnä kaikkialla, ihmisen vajavaisuuksien ja vajavaisen käsityskyvyn yläpuolella.

Juuri tästä syystä luterilainen oppi on uskontunnustukseen sisältyvien perusasioiden ulkopuolella väljä, kuten Halla-aho toteaakin. Ja juuri tästä syystä suhteessa jumalaan ei saa olla välikäsiä. Ihminen ei voi koskaan ymmärtää, ei koskaan olla varma ymmärtämisestään, mutta tämä ei tarkoita etteikö jumalyhteyteen tulisi pyrkiä.

Ilmaisu "minun jumalani" pitää sisällään juuri tämän, ilmaisee aviomesti, että kyse on vain minun tulkinnastani. Se ei väitä omaa yksittäistä tulkintaa jumalan sanaksi, ei edes raamatun totuudeksi.

[chacha2]

19.9.2013
Luottamus Kataiseen ja Himaseen

Hallituksen vuosikertomuksen (2012) käsittelyn yhteydessä 17.9.2013 kansanedustaja Pentti Oinonen, edustaja Teuvo Hakkaraisen kannattamana, teki esityksen epäluottamuslauseesta pääministeri Jyrki Kataiselle liittyen filosofi Pekka Himaselta tilattuun "tulevaisuusselontekoon". Koko keskustelu on luettavissa eduskunnan pöytäkirjasta, mutta alla on oma puheenvuoroni. ...

http://www.halla-aho.com/scripta/luottamus_kataiseen_ja_himaseen.html loput linkin kautta

Oikein hyvä oli tämä puheenvuoro.

[Miniluv]

Keskustelua edellisestä: http://hommaforum.org/index.php/topic,49078.msg1428954.html#msg1428954

[JDwg]

Jussin erittäin asiallinen ja ajankohtainen kysymys pakolaiskiintiön kasvattamisesta
http://www.halla-aho.com/scripta/kirjallinen_kysymys_pakolaiskiintion_kasvattamisesta.html

Nyt olisi todellakin syytä pohtia kuntien/valtion ensisijaisijaisten ja toissijaisijaisten tomintojen prioriteettia, verotulojen riittävyyttä Viimeksi tänään tuli lööppi IL:stä

Kunnat lomauttavat lastensuojelusta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013092017511842_uu.shtml

Ja jokaine lukutaitoine on varmasti huomannut tämän(kin) viikon yt ja irtisanomisuutiset...

[risto]

Jussin erittäin asiallinen ja ajankohtainen kysymys pakolaiskiintiön kasvattamisesta
http://www.halla-aho.com/scripta/kirjallinen_kysymys_pakolaiskiintion_kasvattamisesta.html

Aivan loistava ja tiivis paketti, jonka soisi edes jonkun yksittäisen kansanedustajan ymmärtävän.

[Emo]

...

Kunnat lomauttavat lastensuojelusta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013092017511842_uu.shtml

Ja jokaine lukutaitoine on varmasti huomannut tämän(kin) viikon yt ja irtisanomisuutiset...

Ei se mitään! Lisää vaan neekeriä ja muslimia maahan! Heillä on hätä ja meillä on varaa!

[Finka]

Näen varsin läheltä kuinka kouluissa seurataan yhä tarkemmalla silmällä kynien kulutusta ja kuinka väkivaltaisella tavalla oirehtivia oppilaita sullotaan vain takaisin normiluokkiin sillä määrärahat on käytetty tappiinsa jo tälläkin väellä.  Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan pääministerimme Katainen on kutsunut kaikki suomalaiset säästötalkoisiin. Mitä hänen johtamansa hallituksen jäsenet, ne suomalaiset jotka ovat kaikkein lähimpänä häntä, tekevät? He järjestävät kahvikekkerit, joissa suunnitellaan, miten saataisiin enemmän huolenpitoa tarvitsevia ihmisiä tänne.

[Rusinapulla]

Mainio ja selkeä ohjeistus kaikenlaiseen kirjoittamiseen sekä kirjalliseen kommunikointiin.
(poistakaa jos tämä on postattu täällä toisaalle)

http://www.hs.fi/kuukausiliite/V%C3%A4lt%C3%A4+tohkeilua+neuvoo+Jussi+Halla-aho/a1305724057802


HS Teema esittelee 99 näkemystä siitä, miten kirjoitetaan hyvin.
Yhden niistä kertoo blogiteksteillään tunnetuksi noussut Jussi Halla-aho.

Kun perustin blogini vuonna 2003, maailma oli toisenlainen. Ei ollut Facebookia, Twitteriä eikä YouTubea. Wikipedia oli kahden vuoden ikäinen. Nyt neljättä luokkaa käyvä vanhin tyttäreni oli juuri syntynyt. Blogit olivat melko harvinaisia, eikä edes sana "blogi" ollut yleisesti ymmärretty.

Nykyään hyvät kirjoittajat tahtovat hukkua valtavaan tarjontaan, etenkin Uuden Suomen "Puheenvuorojen" kaltaisissa sumpuissa. Kirjoittaminen on myös muuttunut siinä suhteessa hektisemmäksi, että kaikilla on tarve kommentoida kaikkein tuoreimpia puheenaiheita, joita Suomeen tunnetusti mahtuu kerrallaan yksi. Sama ilmiö vaivaa kyllä "ammattimaista" mediaakin. Kun yksi keksii uutisen, muut monistavat sen. Kun lukee yhden lehden pääkirjoituksen, tietää, mitä loputkin käsittelevät.


Blogin, kuten minkä tahansa kolumnipalstan, tärkeisiin ominaisuuksiin kuuluvat pitkäjänteisyys ja omaperäisyys. Omaperäisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi periaatteesta toimia toisin kuin kaikki muut, vaan sitä, että tekee asiat omalla ja itselleen luontevalla tavalla riippumatta siitä, mitä muut tekevät, ja välittämättä liikoja palautteesta. Kaikkia ei voi miellyttää.

Blogini on kymmenen vuotta vanha, ja koko tämän ajan olen saanut postia, jonka mukaan tekstini ovat liian pitkiä, käytän liikaa sivistyssanoja, kirjoitan liian harvoin, ja olen muutenkin kaikin tavoin ärsyttävä. Kuitenkin blogistani on tullut varsin suosittu.

Lukijoiden määrä, ja lukijoista kumpuava poliittinen kannatus, ovat kasvaneet vähitellen ja nollasta alkaen.
Uskon, että suuri osa ihmisistä arvostaa ja kaipaa tietynlaista jatkuvuutta ja muuttumattomuutta. Pikavoittojen ja nopean suosion kalastelu, oli kyse blogin pitämisestä, poliittisesta toiminnasta tai molemmista, on läpinäkyvää ja haisee pahalle.

Mikä kirjoittamisessa sitten on tärkeää?

On erotettava toisistaan, ja arvioitava erikseen, muoto ja sisältö. Monella kirjoittajalla etenkin blogimaailmassa on ainakin omasta mielestään painavaa asiaa, ja hän uskoo, että painava asia kannattelee itse itseään muodon ollessa toissijainen seikka. Jos ja kun halutaan, että lukija sisäistää ja omaksuu tekstin sisällön, hänet on kuitenkin viritettävä vastaanottavaiseen mielentilaan. Sellaista mielentilaa ei synny, mikäli lukijaa jatkuvasti ärsytetään huonolla ja epäselvällä ilmaisulla. Kuuntelija on taipuvaisempi yhtymään sellaiseen puhujaan, jota on mukava kuunnella.

Voidaan siis sanoa, että onnistunut muotoilu on peräti tekstin tärkein ominaisuus. Hyvin kirjoitettu teksti, aivan kuten hyvin esitetty puhekin, tuottaa mielihyvää, vaikka siinä ei varsinaisesti sanottaisi mitään. Kääntäen, mikä tahansa sisältö menee hukkaan, jos se esitetään huonosti.


Usein kuulee sanottavan, että suomen kieli on rappiolla. Kielitieteilijän näkökulmasta kielen muuttuminen ei ole rappiota vaan kehitystä, mutta tosiasia on, että ns. yleiskielen, siis suomen kielen kirjoitetun standardin, hallinta tuntuu olevan heikompaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Osittain kyseessä voi toki olla näköharha, joka johtuu siitä, että yhä useampi "tavallinen" kansalainen pääsee internetin ja blogien kautta ääneen, mutta sama masentava trendi voidaan havaita myös "ammattimaisessa" mediassa.

Kun sanomalehtien uutiset ja pääkirjoitukset muistuttavat ala-asteikäisten ainekirjoituksia, lukijakunnan kontakti hyvään ja rikkaaseen kielenkäyttöön vähenee. Oikeakielisyyttä edustaa lähinnä Aku Ankka, jonka toimituskunnalle on vuosikymmenestä toiseen syytä nostaa hattua.

On inhimillistä tehdä omista vajavaisuuksistaan hyveitä. Välimerkkivirheistä, yhdys sanoista tai rikkinäisistä lauserakenteista ei saisi nipottaa. Pitää kirjoittaa raikkaasti ja nuorekkaasti!

Kuitenkin on niin, että siinä, missä ilman päähinettä 30 asteen pakkasessa kärvistelevä teini ei vastoin omaa luuloaan näytä ollenkaan coolilta vaan yksinomaan hölmöltä, ei myöskään kökösti ja epäselvästi kirjoitettu teksti ole lukijan kannalta lainkaan raikasta vaan pelkästään raskasta ja vaivalloista luettavaa. Kirjoitetun kielen sääntöjä ei ole luotu ihmisen kiusaksi vaan työvälineiksi, joilla voi tuottaa kompaktia ja ymmärrettävää tekstiä. Raikkautta ja elävyyttä luodaan nokkelilla ja vaihtelevilla sanakäänteillä ja mehevillä kielikuvilla, ei virheillä.

Jotta kirjoituksesta tulisi hyvä, kirjoittajan on siis ensinnäkin osattava (kirjoitettua) suomea ja toiseksi oltava kaiken aikaa tietoinen siitä, mitä tekee. Hänen on muistettava, että lukija on samanlainen ihminen kuin hän itse. On syytä välttää sellaista ilmaisua, jota ei itse välittäisi lukea. Tyypillinen kiusaus, johon ei kannata langeta, on itsensä kehuminen, etenkin rivien väleissä ja "sivumennen sanoen". Sellaista ei kukaan jaksa kuunnella tai lukea.


Tehokeinojen, tohkeilun ja oman närkästymisen suhteen on syytä olla valppaana. Jos et pidä jostakusta tai jostakin ja jos haluat synnyttää samanlaisen antipatian myös lukijassasi, kuvaa ne syyt, joiden nojalla kritiikkisi kohde on vastenmielinen. Lukija on kiinnostunut tekstisi aiheesta, ja aiheeseen tuomistasi uusista näkökulmista. Hän ei ole kiinnostunut siitä, pidätkö jostakusta tai jostakin. Sappea tihkuvat ja ylisanoilla lastatut vuodatukset, joista kirjoittaja on kiihtymyksessään unohtanut kappalejaot ja välilyönnit, eivät tee vaikutusta eivätkä varsinkaan saa aikaan tavoiteltua reaktiota.

Vähemmän voi olla enemmän, ja hiljaisuus on voimakkaampi tehoste kuin huutaminen. Alleviivaaminen ja valmiiden mielipiteiden tarjoilu ei ole viisasta, koska ihmiset haluavat oivaltaa ja hoksata asioita itse.
Katselin jokin aika sitten YouTubesta 70-luvulla valmistuneen brittidokumentin tuolloin vielä valkoisen vähemmistön hallitsemasta Rhodesiasta (nyk. Zimbabwe). Toimittaja haastatteli sekä hallinnon että opposition edustajia, esitti näille provosoivia kysymyksiä ja antoi kaikkien puhua rauhassa. Toimittajalla (ja BBC:llä) varmasti oli tilanteesta oma mielipiteensä, mutta hän luotti siihen, että asiat puhuvat puolestaan.

Tällaista journalismia ei nykyään juuri näe.

Tuntuu, että yleisöä pidetään aika tyhmänä. Yksi ongelma on toimittajien heikko ammattitaito ja huono itsekuri: ei osata olla hiljaa. Toinen ongelma on se, että toimittajat rakastavat omaa ääntään: puhutaan itse sen sijaan, että annettaisiin asioiden puhua. Kolmas ongelma on tunnustuksellinen moralismi ja kova halu näyttää olevansa hyvän puolella ja pahaa vastaan.

Toimittaja pelkää, että ellei hän joka käänteessä äänekkäästi ja tyrmistyneenä tuomitse pahoja asioita, yleisö (tai ainakin kollegat) olettavat hänen kannattavan niitä.

[Faidros.]

Totuus on parasta tekstiä ja sen JH-a osaa. Huomiot toimittajien ammattitaidottomuudesta ja asenteellisuudesta osuivat napakymppiin.
Luin myös Emilia Kukkahatun tekstin samasta aiheesta... surkeaa...

[Lalli IsoTalo]

http://www.hs.fi/kuukausiliite/V%C3%A4lt%C3%A4+tohkeilua+neuvoo+Jussi+Halla-aho/a1305724057802
... sanomalehtien uutiset ja pääkirjoitukset muistuttavat ala-asteikäisten ainekirjoituksia ... Oikeakielisyyttä edustaa lähinnä Aku Ankka ...

Oikeamielisyys on korvannut oikeakielisyyden.

Yksi ongelma on toimittajien ... tunnustuksellinen moralismi ja kova halu näyttää olevansa hyvän puolella ja pahaa vastaan.

[jahve]

19.9.2013
Luottamus Kataiseen ja Himaseen

Hallituksen vuosikertomuksen (2012) käsittelyn yhteydessä 17.9.2013 kansanedustaja Pentti Oinonen, edustaja Teuvo Hakkaraisen kannattamana, teki esityksen epäluottamuslauseesta pääministeri Jyrki Kataiselle liittyen filosofi Pekka Himaselta tilattuun "tulevaisuusselontekoon". Koko keskustelu on luettavissa eduskunnan pöytäkirjasta, mutta alla on oma puheenvuoroni. ...

http://www.halla-aho.com/scripta/luottamus_kataiseen_ja_himaseen.html loput linkin kautta

Oikein hyvä oli tämä puheenvuoro.

H-A ei kommentoinut miksi PS:n 14 kansanedustajaa  39:stä  äänesti tyhjää vaikka epäluottamuslauseen oli pannut alulle PS:n Pentti Oinonen?

[Tragedian synty]

H-A ei kommentoinut miksi PS:n 14 kansanedustajaa  39:stä  äänesti tyhjää vaikka epäluottamuslauseen oli pannut alulle PS:n Pentti Oinonen?

Kataisen toiminta oli todettu lainmukaiseksi, ja se riitti osalle perussuomalaisista. He äänestivät tyhjää, koska Himas-case oli juridisesti loppuun käsitelty, mutta luottamusäänen antaminen olisi tulkittu pääministerin tukemiseksi. Oinonen ja muut masinoivat äänestyksen, koska heistä Katainen ansaitsi läksytystä, vaikkei lakia ollutkaan rikkonut.

[Soromnoo]

H-A ei kommentoinut miksi PS:n 14 kansanedustajaa  39:stä  äänesti tyhjää vaikka epäluottamuslauseen oli pannut alulle PS:n Pentti Oinonen?

Kataisen toiminta oli todettu lainmukaiseksi, ja se riitti osalle perussuomalaisista. He äänestivät tyhjää, koska Himas-case oli juridisesti loppuun käsitelty, mutta luottamusäänen antaminen olisi tulkittu pääministerin tukemiseksi. Oinonen ja muut masinoivat äänestyksen, koska heistä Katainen ansaitsi läksytystä, vaikkei lakia ollutkaan rikkonut.

Ei poliittisella luottamuksella ole mitään tekemistä rikoslain kanssa.

[Tragedian synty]

Ei poliittisella luottamuksella ole mitään tekemistä rikoslain kanssa.

Ei niin, eikä tule ollakaan. Monet kuitenkin ovat sitä mieltä, että kun asia on loppuun käsitelty, siitä on turha sen enempää jatkaa. Tuskin tyhjää äänestäneet perussuomalaiset luottavat Kataiseen yhtään enempää kuin epäluottamusta äänestäneetkään, mutta äänestyksen koskiessa Himas-jupakkaa he eivät ottaneet kantaa, koska olivat tyytyneet oikeuskanslerin päätökseen. Oikeuskansleri on aika tärkeä auktoriteetti, ja jatkamalla hänen päättyneiksi julistamiaan juttuja murennettaisiin käytännössä koko instituutiota, vaikka kyse olisikin poliittisesta luottamuksesta, ei juridiikasta.

Olisin itse varmaan äänestänyt epäluottamusta, mutta mikäli tällaisia epäluottamuslauseita oikeuskanslerin päättyneiksi julistamista jutuista alettaisiin tuottaa liukuhihnalla, varsin pian alkaisin periaatteesta äänestää tyhjää.