Onko olemassa absoluuttista oikeudenmukaisuutta?

[Avaritia]

Demokratia ei ole oikeudenmukaisuutta vaan enemmistöpäätöksiä vähemmistöjen kustannuksella jakava väkivaltakoneiston peli eikä omatuntoni salli sellaisen kannattamista. Laki, oli se sitten kollektiivin valitsemien edustajien(edustuksellinen) tai äänestäjien kollektiivin(suora demokratia) muille pakottama, on moraalista riippumaton, koska moraalikysymykset ovat yksilöiden omia ja yksilöiden välisiä ongelmia.  Ei ole mitään järkeä eikä hyötyä muiden ratkoa toisten ongelmia ryöstetyillä resursseilla voidakseen ryöstää lisää itselleen, sitä on pakkodemokratia pakkovaltiossa, kollektivismissa. Muiden elämää määräämään tahtovien valtaa yli niiden, jotka eivät tahdo määrätä toisten elämästä. Paheen valtaa hyveestä. Ennen kuin moraali kuuden syödessä seitsemännen piirtyy esiin, en voi demokratian valtaa kannattaa. Kannibalistinen järjestelmä sopii vain kannibaaleille. Libertarismi sopii omantunnon korkeimman arvon myöntäjille ja vaikkei valtiosysteemissä menestyksekästä sellaista puoluetta olisi äänestääkään, olen silti libertaari. Valtio eikä kollektiivi voi ratkaista kenenkään ongelmia tahi luoda oikeutta.

[Kimmo Pirkkala]

Demokratia ei ole oikeudenmukaisuutta vaan enemmistöpäätöksiä

Absoluuttista oikeudenmukaisuutta ei ole olemassakaan, on vain subjektiivisia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta. Eikä ole olemassa muuta mittaria oikeudenmukaisuudelle, kuin yleinen oikeustaju, mikä käytännössä tarkoittaa enemmistön käsitystä siitä, mikä on oikeudenmukaista.

Näin ollen enemmistöpäätös on oikeudenmukaisuutta.

[AstaTTT]

Demokratia ei ole oikeudenmukaisuutta vaan enemmistöpäätöksiä vähemmistöjen kustannuksella jakava väkivaltakoneiston peli eikä omatuntoni salli sellaisen kannattamista.

Ihmisiä ei välttämättä ohjaa aina pelkkä ahneus ja oman edun ajaminen, vaan myös omatunto. Se on juuri se elementti, joka nykyisestä "Suomen demokratiasta" puuttuu. Ihmiset ovat tuntevia, empaattisia ja elämää ymmärtäviä olentoja - nykypäättäjämme kaiken seuraamani perusteella eivät.

[Avaritia]

Millä epäloogisella kärrynpyörällä oikeudenmukaisuuden subjektiivisesta kokemuksesta ja toteutumisista tulee, että oikeudenmukaisuutta on kolmesta henkilöstä kahdella enemmän ja paremmin kuin sillä yhdellä? Kaksi ryöväriä viattoman molemmin puolin ja ryövärit ovatkin oikeudenmukaisuuden apostoleita, koska heitä on enemmistö? Miten oikeudenmukaisuuden kokemuksia voi summata yksilöiden yli ja könttänä jakaa vieraille osapuolille? Vai olisiko niin, ettei kollektiivista oikeudenmukaisuutta ole, koska kollektiivi on fiktiota eikä kollektiivilla ole mieltä. Yksilöillä on mielet. Kauneuden kokemus on kuin myös subjektiivista, joten teidän epälogiikalla kauneudentajuista korkein sijaitsee kollektiivisen päätöksen takana, kun ensin on vähennetty yksi kolmesta kauneudentajusta.

[Kimmo Pirkkala]

Demokratia ei ole oikeudenmukaisuutta vaan enemmistöpäätöksiä

Absoluuttista oikeudenmukaisuutta ei ole olemassakaan, on vain subjektiivisia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta. Eikä ole olemassa muuta mittaria oikeudenmukaisuudelle, kuin yleinen oikeustaju, mikä käytännössä tarkoittaa enemmistön käsitystä siitä, mikä on oikeudenmukaista.

Näin ollen enemmistöpäätös on oikeudenmukaisuutta.

Millä epäloogisella kärrynpyörällä oikeudenmukaisuuden subjektiivisesta kokemuksesta ja toteutumisista tulee, että oikeudenmukaisuutta on kolmesta henkilöstä kahdella enemmän ja paremmin kuin sillä yhdellä? Kaksi ryöväriä viattoman molemmin puolin ja ryövärit ovatkin oikeudenmukaisuuden apostoleita, koska heitä on enemmistö? Miten oikeudenmukaisuuden kokemuksia voi summata yksilöiden yli ja könttänä jakaa vieraille osapuolille? Vai olisiko niin, ettei kollektiivista oikeudenmukaisuutta ole, koska kollektiivi on fiktiota eikä kollektiivilla ole mieltä. Yksilöillä on mielet. Kauneuden kokemus on kuin myös subjektiivista, joten teidän epälogiikalla kauneudentajuista korkein sijaitsee kollektiivisen päätöksen takana, kun ensin on vähennetty yksi kolmesta kauneudentajusta.

Nykyään usein kuulee kutsuttavan mm. progressiivista verotusta "oikeudenmukaiseksi". Mutta mitäpä muutakaan se on kuin enemmistön näkemys siitä, että on oikeudenmukaista viedä eniten siltä, jolla on eniten.

Ei ole kuitenkaan olemassa minkäänlaista absoluuttisen oikeudenmukaisuuden mittaria. Koko oikeudenmukaisuus ja oikeus on ihmisen luoma käsite. Ei luonnossa ole mitään oikeutta tai oikeudenmukaisuutta, vahva syö heikomman ja se siitä. Ihminen sen on päättänyt, että heikomman syöminen onkin väärin. Oikeudenmukaisuuden käsite on suoraa seurausta ihmisen sosiaalisuudesta ja yhteisöjen muodostamisesta. Yhteisöt tarvitsevat pelisäännöt toimiakseen ja siitä on syntynyt oikeudenmukaisuuden käsite, joka on muuttunut koko ajan ja tulee tekemään niin tulevaisuudessakin.

Jos emme halua toteuttaa sellaista oikeudenmukaisuutta, jota enemmistö haluaa, toteutamme väistämättä sellaista oikeudenmukaisuutta, jota vähemmistö haluaa.

[Kimmo Pirkkala]

Valtio eikä kollektiivi voi ratkaista kenenkään ongelmia tahi luoda oikeutta.

Kuka tai mikä sitten luo lainsäädännön? Jumala? Kuningas? Vai hyväksytäänkö lainsäännöttömyys?

[Veli Karimies]

Tottahan toki on. Oikeudenmukaisuutta sanan perimmäisessä tarkoituksessa on esimerkiksi se, että jos henkilö X pahoinpitelee henkilön Y, niin henkilö X pahoinpideltäisiin samalla vakavuudella. Oikeudenmukaisuus sanan perimmäisessä tarkoituksessa on täysin riippumaton henkilön Y tahdosta pahoinpidelläänkö henkilö X vai ei, koska henkilö Y voisi esimerkiksi haluta henkilön X pahoinpideltävän vakavemmin, kuin tuli itse pahoinpidellyksi ja koska tämä, siis vakavampi seuraamus ei ole oikeudenmukaista, niin sitä ei ole myöskään lievempi seuraamus. Yhtäläinen teko teosta on oikeudenmukaisuutta.

Mutta en tiedä haitko tätä.

[jka]

Oikeudenmukaisuuden käsite on suoraa seurausta ihmisen sosiaalisuudesta ja yhteisöjen muodostamisesta. Yhteisöt tarvitsevat pelisäännöt toimiakseen ja siitä on syntynyt oikeudenmukaisuuden käsite, joka on muuttunut koko ajan ja tulee tekemään niin tulevaisuudessakin.

Yhteisö tarvitsee luonnollisesti toimiakseen pelisäännöt ja yhteisen oikeudenmukaisuuden käsityksen. Mutta ongelma on lopulta tämä yhteisön käsite ja se, että yhteisöjä ei voi muodostaa vapaasti. Miksi yhteisö muodostuu pelkästään sen perusteella että sattuu syntymään vaikka Suomen rajojen sisäpuolella.

Minkä ihmeen takia minun pitäisi kantaa yhtään mitään vastuuta jostain joka asuu toisella puolella Suomea. Tämä ihminen on minulle tasan yhtä tärkeä kuin joku muu joka asuu kokonaan toisella puolella maapalloa. Sanoisin, että maantieteellinen yhteisö rajoittuu kuntatasolle. Saman kunnan alueella ihmisillä pitää olla jotain solidaarisuutta toisiaan kohtaan muuten elämästä ei tule mitään. Mutta yhteisön laajentaminen tätä suuremmaksi ilman että kysytään ihmisen suostumusta astuukin jo ihmisen yksilöllisyyden varpaille.

Koska valtiot ovat de facto ne jotka määrittelevät yhteisöt niin valtioiden välillä pitäisi olla joko enemmän kilpailua ja vaihtoehtoja eri moraalikäsityksille. Tai sitten valtioita pitäisi syntyä ja kuolla jatkuvasti kuten markkinataloudessa yrityksiäkin jolloin jokainen voisi valita yhteisön johon haluaa kulloinkin kuulua. Eikä niin että olet pakotettu elämään jonkun yhteisön oikeudenmukaisuuskäsityksen alla ja koska muut maat ei tarjoa vaihtoehtojakaan niin ei ole mitään vaihtoehtoja. Irrottautuminen kokonaan yhteiskunnastakaan ei ole vaihtoehto.

Kaikki valtiot hakevat lopulta jotain globaalia oikeudenmukaisuuskäsitystä jota ei ole olemassakaan. Pyrkimys tällaiseen pitäisi kokonaan lopettaa ja kääntää suuntaa 180 astetta. Sensijaan että yritetään löytää olematonta globaalia oikeudenmukaisuutta annettaisiinkin ihmisille vapaus muodostaa mahdollisesti pienempiä yhteisöjä ilman maantieteellisiä rajoja ja niillä moraalikäsityksillä mitä kukin yhteisö parhaaksi näkee.

LISÄYS: Jos tuollainen utopia onnistuttaisiin luomaan niin silloinhan ei tarvittaisi edes demokratiaa mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle. Ihmiset valikoituisivat automaattisesti sellaisiin yhteisöihin joissa jokainen voi toimia juuri niinkuin parhaaksi näkee ja kaikki muut yhteisön jäsenet hyväksyvät sen ilman suurempia konflikteja tai kompromissien tarvetta.

[Maisteri Vihannes]

Tottahan toki on. Oikeudenmukaisuutta sanan perimmäisessä tarkoituksessa on esimerkiksi se, että jos henkilö X pahoinpitelee henkilön Y, niin henkilö X pahoinpideltäisiin samalla vakavuudella.

Jos tämä* on oikeudenmukaista, elän mielelläni epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

*Tuon jutun paikkansapitävyys on myöhemmin kiistetty, mutta se ei estäne käyttöä esimerkkinä.

[Avaritia]

Valtio eikä kollektiivi voi ratkaista kenenkään ongelmia tahi luoda oikeutta.

Kuka tai mikä sitten luo lainsäädännön? Jumala? Kuningas? Vai hyväksytäänkö lainsäännöttömyys?

Oikeudenmukaisuus toteutuu yksilöiden välillä. Mitään korkeampaa tahoa, joka tunnistaisi maailmassa oikeudenmukaisuuden ja omaisi tajua sen ymmärtämiseen, ei yksilön jälkeen ole. Et voi laskea oikeudenmukaisuuksia yhteen kuten et voi laskea kauneuttakaan, et voi kertoa etkä jakaa niitä tai ottaa keskiarvoa. Kokemus on jakamaton ja olemassa vain kokijalleen vuorovaikutuksessa muihin. Kollektiivin päättäessä enemmistö tai vahvimmat vallanhaluiltaan päättävät toisten puolesta omaksi edukseen, ja universaalisti, mitä se oikeudenmukaisuus olisi, vaikka yksilön X asema on eri kuin yksilön Y ja vain yksilöillä itsellään on paras tieto, mikä olisi se, joka heitä tyydyttää. Lainsäädäntö ei estä moraalittomuutta tai edistä hyveellisyyttä, eikä voisikaan, sillä lait ovat mielivaltaa ja niiden pakottaminen väkivaltaa.

Omantunnon ulkoistamisen teeskentely ja kollektiivin valtavakuumi yhteiskunnassa vähentää oikeudenmukaisuuden toteutumista, koska asetettu laki eli ylhäältä osoitettu valta, vähentää ja kieltää yksilöitä hyödyttämästä toisiaan vapaaehtoisesti, ellei se täytä lain kirjaimen mielivaltaisesti asetettua normia. Lain turvin harjoitetaan moraalittomuutta, koska lailla on auktoriteettia väkivaltakoneiston ansiosta. Tämän vuoksi kannatan vapaata markkinataloutta ilman mitään ylimääräisiä kollektiivien valtavakuumeja, koska ainoastaan siinä yksilöllä on täysi omantunnonvapaus ja itsemääräämisoikeus yhtäläisine vastuineen. Se suosii hyveitä ja rankaisee paheista, sillä toisten kanssa yhteistyöstä ei tule vilungilla ja väkivallalla kuin hetken jotain ja pitkässä juoksussa suuri tappio paheen harjoittajalle. Vapaa markkinatalous, anarkokapitalismi, libertarismi, voluntarismi, miksi nyt kukin haluaa kutsua. Täyttä individualismia.

Se maailmankuvastani saa riittää. Enempään en tule vastaamaan, koska google on olemassa jos aihe kiinnostaa.

(http://blog.kabo.nu/wp-content/uploads/sites/5/2013/03/media_httpiimgurcombu_zdhgg-scaled1000.jpg?w=223)

[LyijyS]

Olipa kaunokirjallista runoutta, josta kirjoittaja tuskin itsekään kaikkea ymmärsi. Moraaliatomismin suurin ongelma on se, että se kieltäessään objektiivisen ja absoluuttisen oikeudenmukaisuuden arvon olemassaolon se samalla sitoutuu huomaamattaan itse siihen. En väitä, että aloittaja kieltäisi objektiivisten arvojen olemassaoloa, pikemminkin hän monessa kohtaa sitoutuu vahvaan arvorealismiin.

Kuitenkin miikäli hylkäämme oikeudenmukaisuuden arvon olemassaolon siitä seuraa loogisesti myös se, että ei ole olemassa mitään perusteita väittää, että oikeudenmukaisuus nimenomaan toteutuisi yksilöiden välillä paremmin kuin kollektiivisesti enemmistön päätöksellä. Kumpikin väite on yhtä mieletön. Ei ole mitään objektiivista ja täten absoluuttista arvoa, joka velvoittaisi meitä kunnioittamaan jokaisen yksilöllistä kokemusta/omanarvontuntoa/individualismia ym. Vaatimus on yhtä tyhjä kuin vaatimus kunnioittaa kollektiivin tahtoa.

[Veli Karimies]

Jos tämä* on oikeudenmukaista, elän mielelläni epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

*Tuon jutun paikkansapitävyys on myöhemmin kiistetty, mutta se ei estäne käyttöä esimerkkinä.

Kyllä se sitä nimen omaan on. Se ettei se tunnu sinusta kivalta ei tee siitä yhtään vähemmän oikeudenmukaista.

[IMMane]

Tottakai on. Viidakon laki. Kaikki tietää säännöt koska niitä ei ole. Se on siis sukupuolineutraalia, ikäneutraalia, värineutraalia jne jne. Mutta se ei jostain syystä valittajille kelpaa.

[Marius]

Oikeudenmukaisuutta pitää voida arvioida. Valistuneen ihmisen  tulee kyetä asettamaan toisistaan poikkeavat arvojärjestelmät paremmuusjärjestykseen.

Mikäli ihminen ei näin osaa tehdä yksilönä saati kansakuntien mittakaavassa, on kaikki sivistys, valistus ja moraali mennyttä, tai ainakin sivuraiteella.

Sam Harris sivuaa aihetta kelvollisesti oheisessa videossa:

http://www.youtube.com/watch?v=DMFnSTPsbFg

[Maisteri Vihannes]

Jos tämä* on oikeudenmukaista, elän mielelläni epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

*Tuon jutun paikkansapitävyys on myöhemmin kiistetty, mutta se ei estäne käyttöä esimerkkinä.

Kyllä se sitä nimen omaan on. Se ettei se tunnu sinusta kivalta ei tee siitä yhtään vähemmän oikeudenmukaista.

Tuota silmä silmästä ajattelua on muutenkin enemmän shariassa kuin länsimaisessa lainsäädännössä. Onko siis sharia oikeudenmukaisempi kuin länsimainen lainsäädäntö?

Minun nähdäkseni oikeudenmukaisuus käsitteenä ei ole absoluuttinen vaan riippuu kulloisenkin tulkitsijan arvomaailmasta. Eiväthän käsitteet oikea ja väärä nekään ole absoluuttisia.

[Veli Karimies]

Tuota silmä silmästä ajattelua on muutenkin enemmän shariassa kuin länsimaisessa lainsäädännössä. Onko siis sharia oikeudenmukaisempi kuin länsimainen lainsäädäntö?

Vaikea arvioida, mutta pikaisesti mietittyäni sanoisin ettei ole. Sharia taitaa esimerkiksi sulkea noin puolet väestöstä ulkopuolelleen.

Minun nähdäkseni oikeudenmukaisuus käsitteenä ei ole absoluuttinen vaan riippuu kulloisenkin tulkitsijan arvomaailmasta. Eiväthän käsitteet oikea ja väärä nekään ole absoluuttisia.

No tämäkin väite on melko virheellinen, koska voidaan hyvinkin todeta laskun 1 + 1 = 2 olevan oikein ja 1 + 1 = 3 olevan väärin.

[Maisteri Vihannes]

Minun nähdäkseni oikeudenmukaisuus käsitteenä ei ole absoluuttinen vaan riippuu kulloisenkin tulkitsijan arvomaailmasta. Eiväthän käsitteet oikea ja väärä nekään ole absoluuttisia.

No tämäkin väite on melko virheellinen, koska voidaan hyvinkin todeta laskun 1 + 1 = 2 olevan oikein ja 1 + 1 = 3 olevan väärin.

Korjataan. Käsitteet oikea ja väärä eivät ole absoluuttisia silloin kun puhutaan moraalista, yhteiskunnasta, tmv. Tietysti noillakin aihealueilla on kysymyksiä joiden ratkaisemisessa käytetään loogisia päätelmiä jotka ovat joko oikein tai väärin päätelty. Esimerkiksi, jos on premissinä että on oikein pahoinpitelijän saada samat vammat kuin uhrinsa, voidaan todeta että on oikein että joku ne vammat aiheuttaa, ja tämän voidaan todeta olevan loogisesti oikea päätelmä. Tuo edellisessä premissinä oleva ajatus ei kuitenkaan ole sellainen, että se voitaisiin jonkin loogisen ketjun kautta todistaa oikeaksi, vaan kyse on aina subjektiivisista arvovalinnoista.

[Vörå]

Voi olla, mutta emme koskaan ei-absoluuttisina olentoina voisi absoluuttisesti luottaa käsitykseemme siitä, että olisimme määritelleet sen. Eli siis de facto absoluuttista oikeudenmukaisuutta ei ole olemassa vaikka se - mahdollisesti - olisikin olemassa de jure...

[Veli Karimies]

Korjataan. Käsitteet oikea ja väärä eivät ole absoluuttisia silloin kun puhutaan moraalista, yhteiskunnasta, tmv. Tietysti noillakin aihealueilla on kysymyksiä joiden ratkaisemisessa käytetään loogisia päätelmiä jotka ovat joko oikein tai väärin päätelty. Esimerkiksi, jos on premissinä että on oikein pahoinpitelijän saada samat vammat kuin uhrinsa, voidaan todeta että on oikein että joku ne vammat aiheuttaa, ja tämän voidaan todeta olevan loogisesti oikea päätelmä. Tuo edellisessä premissinä oleva ajatus ei kuitenkaan ole sellainen, että se voitaisiin jonkin loogisen ketjun kautta todistaa oikeaksi, vaan kyse on aina subjektiivisista arvovalinnoista.

Ongelma syntyy jo silloin, kun pyritään määrittelemään onko jokin abstrakti asia oikein vai väärin, kysymys on jo itsessään mieletön siis, kuten vaikkapa kysymys, että onko oikein, että huoneeni seinät ovat valkoiset.

[Marius]

Ihmistä koskevan oikean ja väärän voi hyvin helposti todeta vertaamalla yhteiskuntien hyvinvointia ja sitä, mitä kukin yhteisö pitää oikeana tai vääränä.

[Parsifal]

Absoluuttista oikeudenmukaisuutta on esimerkiksi se, kun rauhanuskovainen pommia virittäessään sössii ja pamauttaa Allahin huomaan itsensä ja parhaassa tapauksessa muutaman kaverinsakin.

[dothefake]

En tiedä, minuun ainakin on kysymättä minulta asennettu omatunto. Siitä kun pääsisi eroon, niin johan alkaisi tapahtumaan.

Väärä kirjain.

[mietinen]

Suositeltavaa katsottavaa:

Justice: What's the Right Thing to Do?, Michael Sandels
JUSTICE is the first Harvard course to be made freely available online and on public television. Nearly a thousand students pack Harvard's historic Sanders Theatre to hear Michael Sandel, "perhaps the most prominent college professor in America," (Washington Post) talk about justice, equality, democracy, and citizenship.

Linkki youtubeen: http://www.youtube.com/watch?v=kBdfcR-8hEY

Itseään (omatuntoaan) ja yhteiskuntaa voi ja kannattaa kehittää. Suunta tulee kuitenkin valita tietoisesti sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

http://en.wikipedia.org/wiki/Socialization

Socialization (or socialisation) is a term used by sociologists, social psychologists, anthropologists, political scientists and educationalists to refer to the lifelong process of inheriting and disseminating norms, customs and ideologies, providing an individual with the skills and habits necessary for participating within his or her own society. Socialization is thus 'the means by which social and cultural continuity are attained'.[1][2]

Individual views on certain issues, such as race or economics, are influenced by the view of the society at large and become a "normal," and acceptable outlook or value to have within a society. Many socio-political theories postulate that socialization provides only a partial explanation for human beliefs and behaviors, maintaining that agents are not 'blank slates' predetermined by their environment.[3] Scientific research provides some evidence that people might be shaped by both social influences and genes.[4][5][6][7] Genetic studies have shown that a person's environment interacts with his or her genotype to influence behavioral outcomes.[8]

[Dim Archer]

Otsikkoon vastaten: Ei ole ei. Älä sinäkään jäykisty ja ole lipilaari. Pönttö.

[Soromnoo]

Kysymykseni kuuluukin mistä OP on löytänyt tämän uuden puppugeneraattorin.

Omantunnon ulkoistamisen teeskentely ja kollektiivin valtavakuumi yhteiskunnassa vähentää oikeudenmukaisuuden toteutumista, koska asetettu laki eli ylhäältä osoitettu valta, vähentää ja kieltää yksilöitä hyödyttämästä toisiaan vapaaehtoisesti, ellei se täytä lain kirjaimen mielivaltaisesti asetettua normia

We has been tr0lled.

[sivullinen.]

Oikeudenmukaisuus on sana, jolla on omatarkoituksensa. Sen absoluuttisuuden kieltäminen on vain tämän sanan hylkäämistä. Oikeudenmukaisuus siis on olemassa. Se asuu meissä. Se on juuri se Astan mainitsema omatunto - tai omantunnon tunne siitä mikä on oikein. Demokratiaan se taas ilmaantuu yhteisen keskimääräisen esiintuojana; kansallishengen - volkgeistin tai joukkosielun - asussa. Demokratia pystyy loistavasti esiintuomaan tämän. Se ettei meidän parlamentaarinen "demokratiamme" sitä tee, kertoo vähän demokratiasta. Mädästä omenasta ei saa aitoa omenan makua. Koska viimeksi on eduskunnassa äänestetty mistään? Siis äänestetty niin, ettei äänestystulosta ole etukäteen sovittu.

Syy miksi demokratia toimii on meidän samankaltaisuus. Emme ole oikeasti individuelleja. Olemme samaa laumaa. Persoona ja ainutkertaisuus ei tipahda meihin mistään taivaalta. Äidin "diktatuurin" alaisuudessa opimme mikä on oikein ja mikä väärin. Äidit taas ovat osin iskän painostuksen alaisia, ja iskät - osin myös äiskät - toisten iskien eli yhteiskunnan. Sitä kautta moraali - perinnäistavat - elävät meissä. Nykyinen demokratia ei ole muuta kuin näiden tapojen ylöskirjaamista - kodifiointia. Paitsi siis että se on mätä.

Lopulta kyse on vain uskosta ihmisen ja maailman hyvyyteen. Mikään järjestelmä ei estä pahoja ihmisiä olemasta pahoja. Parhaiten elämä kukoistaa kun jokainen pyrkii hyvään, ja itse pyrkiessään hyvään alkaa kuvitella muiden toimivan samoin, ja lopulta kaikki kuvittelevat toisten pyrkivän hyvään ja alkaa kilvoittelu hyvyydestä. Mutta sekin on vain ihmisen ylimielistä harhaa eli kuvitelmaa omasta vapaasta tahdostaan. Jumala meitä ohjailee tai tieteellisesti sanottuna tähdet säteilyllään. Samoin kuin vilja kasvaa kesän tullen; samoin ihminen reakoi auringon valoon - mutta monimutkaisempien prosessien kautta. Olemme Jumalan viljaa.

[Dim Archer]

Oikeudenmukaisuus on.

[sivullinen.]

Patrioottissa oli hyvä kriittinen juttu nykyistä mätää demokratiaamme koskien.

http://www.patriootti.com/ajatuksia-demokratiasta/

Demokratian tila on niin huono, että uskon sen tulevan lakkautetuksi nykyisessä muodossaan ennen vuotta 2020. Siitä tein ketjunkin. Viimeksi demokratia lakkautettiin 1905 säätyvaltiopäivien lakkauttaessa itsensä ja eduskunnan aloittaessa. Säätyvaltiopäivät olivat mädättäneet itsensä, ja "säätyläisiä" kannatti vain pieni joukko ja "rahvasta" suuri enemmistö. Samanlaista uudistusta kaivataan nyt: Demokratian palauttamista.

[IMMane]

Lopulta kyse on vain uskosta ihmisen ja maailman hyvyyteen.

Aivan. Kenellä riittää sitten uskoa kun maailmaa ja sen tilaa katsoo. Se riippuu pitkälti mistä/missä koordinaateissa ympärilleen katsoo. Ihmisen mieli on yhtä pieni kuin ympärillä vallitseva todellisuus vaikka jotkut väittävät toisin. Eli kyllä minä tiedän osastoa. Pieneen mieleen ei mahdu kuin pieniä asioita ja niitäkin mielellään vain yksi kerrallaan mahdollisimman yksinkertaistetussa muodossa. Mitä yksinkertaistetumpaa tietoa, sen paremmin ihminen sen ymmärtää.

[Markkanen]

Oikeudenmukaisemattomuus ei ole aina paha asia. Kautta historian ollaan vaikeita ongelmia ratkaistu "pakkokeinoin" ja oikeudettomasti ainakin humanistisessa mielessä. Pahinta mitä ikinä voi kuvitella kansan kannalta on se, että kansalle päättäjät tarjotaan utopiaa joka ei edes teoriassa voi tapahtua. Siis valehdellaan tietoisesti ja harkitusti kansalle. Luodaan ns. "kultainen häkki" kansan ympärille. Annetaan kuva, että kaikki on hallussa ja kansa voi hyvin. Kaikki toimii, mutta vain paperilla. Kuten oli Neuvostoliitossa. Ikävä kyllä EU on kopioinut valtapolitiikkaansa valheellisen politiikan. Uskotaan vain pankkeja ja oligarkkien "totuuksia". Millään muulla ei ole mitään väliä. Rahasta on tullut Jumala ja kansankusetus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Valehtelu on hyväksytty politiikassa ja sitä pidetään luonnollisena. Totuutta ei saa kertoa jne. Oikeudenmukaisuudesta ei kannata puhua. Ei sellaista ole olemassakaan kun puhutaan ihmisistä. Kansan kusetus ja valehtelu taas on asia joihin voisimme puuttua. Salailu, valehtelu ja totuuden pimittäminen ei ole asia jolle ei voi mitään. Se on meidän (kansan) käsissä. Ketään ei voi pakottaa uskomaan valheita. Monet on toki tapettu sen takia, mutta sekin on parempi kuin elää valheessa.

Oikeudenmukaisuus on kelluva käsite. Sillä ei ole konkreettista kosketuspohjaa koska jokainen kokee oikeudenmukaisuuden eri tavalla. Joidenkin mielestä on oikeudenmukaista kohdella massakansaa orjina ja lypsulehminä päättäjille. Jotkut taas pitää oikeudenmukaisena sitä, että paremmin toimeentulevia käytetään hyväksi ja jopa varastetaan heiltä. jne. Valehtelu on taas asia, joka voidaan näyttää absoluttisesti toteen jos sitä halutaan. Oikeudenmukaisuudella ei ole kasvoja. Valheilla on. Valheen kasvoja näemme ihan joka ikisessä lehdessä ja uutisissa päivittäin. Kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Lapsen tasolla olevat aikuiset kuitenkin uskoo tätä ihanuutta vaikka joutuvatkin jatkuvasti pettymään. Sitä sanotaan tyhmyydeksi ja idiotismiksi.