2013-08-28 TS: Selvitys: Suomen on edistettävä vahvemmin uskonnonvapautta

[Micke90]

Mitäpä, jos Suomi ottaisikin uskonnonvapauden edistämisen osaksi sisäpolitiikkaansa sekä sallisi kaikenmaailman päiviräsäsille ja timosoineille oikeuden ilmaista mielipiteensä mm. abortista ja naispappeudesta ja maahanmuuttokriittisille oikeuden arvostella maailman suurinta rauhanuskontoa mielensä mukaan? Vai onko Suomelle sittenkin tärkeämpää edistää maailmanlaajuisesti rauhanuskovaisten uskonnonvapautta ja vapautta levittää käsityksiään muihin maihin ja maanosiin?

[Eino P. Keravalta]

Myönnän avoimesti, etten tuosta Turun Sanomien jutusta ymmärtänyt juuri yhtään mitään.

Johtuu siitä, ettei kirjoituksessa sanottu mitään konkreettista ja siitä, että se oli kirjoitettu pöyristyttävän huonolla suomella.

Sen verran olin kuitenkin pääsevinäni jyvälle, että jonkun tahon mukaan Suomessa on vahvemmin edistettävä uskonnonvapautta. Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että jonkun tahon mukaan Suomessa uskonnonvapaus ei toteudu. Tällainen väite on minusta kummastuttava: Suomessa on käsittääkseni 100-prosenttinen uskonnonvapaus, jokainen voi harjoittaa täysin vapaasti uskontoaan. Se, että uskontoa ei välttämättä voi harjoittaa kaikkiin kellonaikoihin ja kaikissa paikoissa, ei tarkoita, ettei uskonnonvapautta ole - eihän ihminen voi esimerkiksi syödäkään täysin vapaasti missä ja milloin sattuu, emmekä silti väitä, että Suomessa tulisi edistää ihmisten oikeutta syödä.

Suomen ongelma ei ole uskonnonvapauden puute, vaan pikemminkin se, että uskonnoilla on liikaa vapauksia erityisoikeuksineen. Suomessa tulisi vahvemmin edistää länsimaista, tasa-arvoista oikeusvaltiota siten, että uskonnonharjoitus jää enemmän yksityiselämän piiriin häiritsemättä muita. Samalla eri uskontojen välisiä arvoristiriitoja voidaan paremmin välttää. Käytännössä siis esimerkiksi muslimeiden rukous- ja ruokavaliovaatimuksiin ei taivuttaisi vaikkapa työpaikoilla tai päiväkodeissa, vaan kaikki noudattaisivat samoja sääntöjä ja kaikilla olisi samat oikeudet - ei uskonnon sanelemia poikkeusoikeuksia. Kotonaan jokainen saa sitten kulkea vaikka mikä kaapu päällä ja mumista mantrojaan.

[elven archer]

Selvityksessä vaaditaan Suomen ulkopolitiikan toimijoilta roolia uskonnonvapauden vahvistamiseksi.

Jos tällä viitataan siihen, että suuressa osassa maailmaa ihmisillä ei ole käytännössä mahdollisuutta uskonnonvapauteen, johon kuuluu luonnollisesti myös vapaus uskonnoista, niin olen samaa mieltä. Suomi ei ole sitonut esim. kehitysapua ihmisoikeuskysymyksiin ylipäätään, vaikka aihetta olisi.

Toisaalta Suomen omakaan huusholli ei ole täysin puhdas. Täällähän on oikein korkeimman oikeuden päätöksellä vahvistettu ajatus siitä, että tietyistä uskonasioista saa ajatella vain tietyllä tapaa. Muita ajatuksia aiheesta ei sallita rangaistuksen uhalla. Samoin kirkon kuuluminen osaksi valtiota istuu huonosti uskonnonvapauden ajatukseen, koska se suosii tiettyä uskonnollista näkemystä. Asiaa ei voi oikein ajatella kansan tahdonkaan kautta, koska uskonnonvapaus on henkilökohtainen asia.

Jos ei itse ymmärrä uskonnonvapauden todellista olemusta, niin pohja muiden opettamiselle on huono. Uskonnonvapaus ei ole, toisin kuin ainakin virallisessa Suomessa ajatellaan, yksityisoikeutta tiettyihin uskonnollisiin ajatuksiin, vaan oikeutta harjoittaa uskontoaan.

[elven archer]

Johtuu siitä, ettei kirjoituksessa sanottu mitään konkreettista ja siitä, että se oli kirjoitettu pöyristyttävän huonolla suomella.

Aika ironista, että konkreettisia toimia vaativa esitys ei onnistunut olemaan konkreettinen.

Sen verran olin kuitenkin pääsevinäni jyvälle, että jonkun tahon mukaan Suomessa on vahvemmin edistettävä uskonnonvapautta.

Itse asiassa ei, vaan että Suomen on edistettävä uskonnonvapautta ulkomailla. Juttu on ihan johdonmukainen sen suhteen, kun sen lukee ajatuksen kanssa. Ehkä alla olevan kaltaiset huonosti pikalukemista tukevat virkkeet lienevät syynä siihen, että se ei välttämättä normaalin helposti auennut.

Esimerkiksi "uskonnonvapauden merkitys osana kehitys- ja ulkopolitiikkaa on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle" olisi parempi sanoa: uskonnonvapauden merkitys Suomen kehitys- ja ulkopolitiikan osana on jäänyt vähälle huomiolle.

[Eino P. Keravalta]

Elven archer:

Itse asiassa ei, vaan että Suomen on edistettävä uskonnonvapautta ulkomailla. Juttu on ihan johdonmukainen sen suhteen, kun sen lukee ajatuksen kanssa. Ehkä alla olevan kaltaiset huonosti pikalukemista tukevat virkkeet lienevät syynä siihen, että se ei välttämättä normaalin helposti auennut.

Esimerkiksi "uskonnonvapauden merkitys osana kehitys- ja ulkopolitiikkaa on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle" olisi parempi sanoa: uskonnonvapauden merkitys Suomen kehitys- ja ulkopolitiikan osana on jäänyt vähälle huomiolle.

Ymmärsin siis väärin.

En kuitenkaan katso, että on Suomen tehtävä hoitaa ulkomailla ulkomaalaisten asioita. Tällainen kevytmielinen maailmanparannus on suuri syy siihen, miksi Suomi tänään on paitsi veloissa, myös ongelmissa kehitysmaaperäisten maahanmuuttajien kanssa.

Tietysti kehitysavun myöntäminen pitäisi sitoa vaikkapa vaatimuksiin demokratiasta ja sananvapaudesta, mutta olen sitä mieltä, ettei Suomen kuulu mitään kehitysapua näissä olosuhteissa edes maksaa.

[elven archer]

En kuitenkaan katso, että on Suomen tehtävä hoitaa ulkomailla ulkomaalaisten asioita.

Minä katson, että Suomella on moraalinen velvollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksien edistämiseen ulkomailla tietyissä rajoissa. Etenkin, jos asia on yhdistettävissä suomalaisten rahojen kylvämiseen ulkomaille siten, että korkea moraali tarkoittaa korkeaa kynnystä avata lompakon nyörejä. Win-win.

Tietysti kehitysavun myöntäminen pitäisi sitoa vaikkapa vaatimuksiin demokratiasta ja sananvapaudesta, mutta olen sitä mieltä, ettei Suomen kuulu mitään kehitysapua näissä olosuhteissa edes maksaa.

Ei ainakaan näin paljon, eikä tällä tavoin, että kehitysapu itse asiassa vaikuttaa tuhoavan pidemmällä aikavälillä paikallisia talouksia ja oloja mm. siksi, että esim. ilmaista ruokaa vastaan on paikallisen viljelijän mahdoton kilpailla.

[niemi2]

OIC:n ajamia päätöslauselmia uskontojen halventamisesta (esim. päätös-
lauselma 2005/3) hyväksyttiin YK:n ihmisoikeuskomissiossa sekä sen työtä
jatkaneessa YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuosina 1999–2010. Euroopan
valtiot pyrkivät estämään päätöslauselmia saamasta tukea sekä torjumaan
oikeudellisesti sitovien ihmisoikeusnormien ulottamista uskontojen halven-
tamisen alueelle. Kansainvälinen tuki OIC:n päätöslauselmille väheni eri-
tyisesti sen jälkeen, kun Pakistanin jumalanpilkkalainsäädäntöä vastustava
vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti murhattiin vuonna 2011.

Myöhemmin vuonna 2011 OIC ehdotti päätöslauselmaa 16/18, joka kes-
kittyy uskontoon tai uskoon perustuvan suvaitsemattomuuden, kielteisten
stereotypioiden ja syyllistämisen sekä syrjinnän, väkivaltaan yllyttämisen ja
väkivallan poistamiseen. Yhdysvallat tuki päätöslauselmaa ja käynnisti ns.
Istanbulin prosessin. Istanbulin prosessin tarkoituksena on seurata päätös-
lauselman 16/18 toteutumista käymällä dialogia, sekä edistää käytännön
työkalujen hyödyntämistä päätöslauselman tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vaikka monet tahot ovat kokeneet päätöslauselman 16/18 läpimurtona ja
uskontojen halventamis -keskustelun päätepisteenä, päätöslauselma ja Is-
tanbulin prosessi ovat saaneet osakseen myös arvostelua. Merkittävin kri-
tiikki on kohdistunut päätöslauselman sallivaan henkeen: kielto arvostella
uskontoja koetaan nyt hyväksytyksi ja OIC:lle koetaan annetun vapaus kehi-
tellä edelleen uskonnonvapauden vastaista agendaansa ihmisoikeuskieltä
käyttäen.

OIC ja muut ihmisoikeusrikkomuksista tunnetut maat johtavat YK:n ihmisoikeusneuvostoa, ja Bushin hallinto ei suostunut ajamaan ihmisoikeuksia Iranin kanssa. Obaman hallinto meni mukaan, mutta Kanada erosi huomattuaan maineensa lähinnä ryvettyvän.


YK:n ihmisoikeusneuvoston hieno työ on halvaantui vuoden 2006 jälkeen.


Nyt OIC haluaa päästä turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi veto-oikeuksineen ja tällä tavoin halvaannuttaa myös sen toimintaa.

This week's election of the U.N. Human Rights Council has been a disaster that has handed the Organization of the Islamic Conference (OIC) a major victory at the U.N. The U.S. decision not to run for a council seat proved to be prescient. The OIC now holds the balance of power in the new primary U.N. human-rights body, which stands at the center of Kofi Annan's failed reform plans.


As a result, an astonishing 21 of the 47 states elected are not fully democratic, or "free," according to Freedom House's 2006 annual Freedom in the World report. Among the most notorious human rights abusers now seated inside the central U.N. human-rights organ are China, Cuba, Russia and Saudi Arabia, all of which obtained the maximum three-year terms. In fact, 62 percent of the countries elected to the council were members of the commission at dissolution.


http://www.washingtontimes.com/news/2006/may/11/20060511-082807-3686r/#ixzz2dczP9XC6

Syria and Iran are planning to run for a seat on the U.N. Human Rights Council later this year, despite reports of ongoing and widespread abuse of citizens in both countries.

The election, to be held in New York, will fill 14 spots for three-year terms beginning in January, Reuters reported.

Hillel Neuer, the head of the advocacy group UN Watch, said that "countries that murder and torture their own people must not be allowed to become the world's judges on human rights.

"Because both regimes were recently elected to other U.N. human rights panels — Iran on the women's rights commission, and Syria on UNESCO's human rights committee — we cannot take anything for granted," he added, according to Reuters.


http://www.washingtontimes.com/news/2013/jul/11/cruel-joke-syria-iran-run-un-human-rights-council/#ixzz2dcw34qlv