2013-01-08 AL: Puheenaihe: Miten saada eniten irti monikulttuurisuudesta?

[mietinen]

2013-01-08 AL: Puheenaihe: Miten saada eniten irti monikulttuurisuudesta?

...

Sekä maahanmuuttajien että isäntämaan kansalaisten tulisi olla valmiita oppimaan toistensa kulttuurista. Maahanmuuttajayhteisölle tämä on ehkä vielä tärkeämpää. Seuraavat näkökohdat saattavat esimerkiksi olla avuksi:

1. Sukupuolten välinen tasa-arvo: ...
2. Täsmällisyys: ...
3. Noudata sääntöjä: ...
4. Faktojen tärkeys viranomaisten kanssa asioidessa: ...
5. Suomalaiset eivät usein aloita keskustelua: ...
6. Inho huijaamista kohtaan: ...
7. Puhu suomea: ...

Suomalaiset voivat myös myötävaikuttaa onnistuneeseen monikulttuurisuuteen laajentamalla tietojaan vieraista kulttuureista. Suomalaisen ei ole ehkä mahdollista tietää kaikista maahanmuuttajien kulttuureista, mutta seuraavia seikkoja voi ottaa huomioon:

1. Kulttuurierojen hyväksyminen: Eroja voi olla joskus vaikea hyväksyä, mutta keskinäinen ymmärrys vahvistuu, kun isäntämaan kansalaiset hyväksyvät maahanmuuttajayhteisön kulttuurierot.

2. Kulttuurisen heterogeenisyyden kehittäminen: Sen perusrakennusaine on ymmärrys siitä, ettemme ole kaikki samanlaisia. Useissa tapauksissa monikulttuuriset ryhmät saattavat olla hedelmällisempiä kuin yksikulttuuriset ryhmät.

3. Empaattinen lähestymistapa: Huolimatta viimeaikaisesta monikulttuuristumisesta Suomi on melko homogeeninen maa. Lisäksi äärimmäisistä sääoloista ja vaikeasta kielestä johtuen ulkomaalaisten on erittäin vaikea päästä sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Empaattinen suhtautuminen auttaisi heitä ja edistäisi monikulttuurisuutta Suomessa.

4. Tietämys muista kulttuureista: Suomalainen kulttuuri korostaa voimakkaasti individualismia, feminiinisyyttä ja tasa-arvoa. Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa vallitsee enemmän kollektivismi, maskuliinisuus ja epätasa-arvo. Kulttuuritietämys antaa lisäksi itseluottamusta kansainvälisessä kaupassa ja auttaa ottamaan kulttuurin huomioon asiakaspalvelussa.

5. Kulttuurien yhteisvaikutuksen kehittäminen: Kussakin kulttuurissa on jotain ainutlaatuista. Muiden kulttuurien parhaita puolia voitaisiin siten hyödyntää käsillä olevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Monikulttuurisuus on tosiasia nykypäivän Suomessa. Sen kääntämiseksi menestykseksi suomalaisten ja maahanmuuttajayhteisöiden tulisi tehdä yhteistyötä avoimin mielin.

Shaidul Kazi, kirjoittaja on HTT sekä taloustieteen ja kansainvälisen markkinoinnin lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa

Kommentoi: Miten saada eniten irti monikulttuurisuudesta?

Suomalaisia koskevista kohdista (jälkimmäinen lista) mielenkiintoisimpia ovat 1. ja 2. tavoitellaanko niillä tätä:

Sitten vielä siitä multikulturismista ideologiana. Multikulturismi on näkemys, jonka mukaan yhteiskunta muodostuu enemmän tai vähemmän itsenäisistä kulttuuriyhteisöistä, joita tulee kohdella useilla elämän osa-alueilla, kuten lainkäyttö, koululaitos ja työmarkkinat, erillisinä ja toisistaan riippumattomina.

Ideologiaa on kritisoitu näin:

• Kulttuuripluralismin nimissä ihmiset lokeroidaan etnisiin kategorioihin. Pyrkimyksenä on "integraatio oma identiteetti säilyttäen". Tämä taas rajaa ihmisten vapautta määrittää itse oman elämänsä puitteet. Tämä johti välinpitämättömyyteen mm. kunniamurhaperinteen suhteen. Ryhmäkulttuurien konservatiivisuutta tulee voida arvioida kriittisesti avoimen yhteiskunnan näkökulmasta.
• Monikulttuuri aliarvioi nykyaikaa yhteisenä kokemushorisonttina. Kaikki kulttuuriset toimintatavat eivät yksinkertaisesti sovi jälkiteolliseen yhteiskuntaan. W. Kymlicka on todennut, että moderni yhteiskunta tarvitsee liikkuvaa, hyvin koulutettua, kielitaitoista työvoimaa, standardoitua opetusta yhteisellä kielellä ja paljon muuta.
• Myös eräiden sosiaalijärjestelmien tekemät tulonsiirrot, eivät ole mahdollisia ilman tiettyä yhteisyyden tunnetta. Kymlickan mukaan solidaarisuus, jota hyvinvointivaltio vaatii, tarvitsee kansalaisia, joilla on vahva tietoisuus yhteisestä identiteetistä.
• Ehkä merkillisin piirre monikulttuurissa on, että se ei anna kulttuurille mitään selittävää arvoa. Se ei kykene selittämään eroja ryhmien sosiaaliekonomisissa asemissa tai rikollisuusluvuissa, koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Kuitenkin tutkimuksissa on havaittu, että juuri kulttuuriset tekijät, kuten suhtautuminen koulutukseen, vaikuttaa merkittävästi maahanmuuttajien sosiaaliseen mobiliteettiin.
• Monikulttuuri leikkaa yhteiskunnan irti historiastaan. Maahanmuuttajien odotetaan käyttäytyvän konservatiivisesti ja säilyttävän traditionsa. Tämä sulkee heidät ulos. He eivät ole osa historiaa, eivätkä he siten voi samaistua siihen.
• Monikulttuuri johtaa oikeuspluralismiin. Kulttuurien samanarvoisuuden pohjalta kukin kulttuuri voi soveltaa omia oikeuskäsityksiään, jos ne poikkeavat vallitsevasta oikeuskäytännöstä. Tämä tietysti on ongelmallista. Mikä on "erillinen" yhteisö? Kuuluvatko siihen kaikki, joiden oletetaan kuuluvan ryhmään? Vai saako kukin päättää itse mihin ryhmään kuuluu?

Monikulttuurisen yhteiskunnan suurin heikkous on siinä, että se on konservatiivinen idea pohjautuen integraatioon oma identiteetti säilyttäen. Tämä idea taas muotoiltiin aikoinaan maahanmuuttajien takaisinpaluu taka-ajatuksenaan. Maahanmuuttajat jäivät, mutta paluun idea jäi elämään.

Tässä siis yksi hahmotus asiasta ja aihepiiristä. Käsittääkseni kulttuurien vaikutusta ei täällä vastusteta, vaan kritiikki kohdistuu haittamaahanmuuttoon ja multikulturismiin ideologiana.

Lähteenä käytetty Paul Schefferin kirjaa Die Eingewanderten (2007).

Molempien kirjoituksen alutkin kannattaa lukea kokonaisuudessaan.

[siviilitarkkailija]

Ensinnäkin kirjoituksessa on monta tietoista väärinymmärrystä jotka eivät ota huomioon monikulttuurista todellisuutta. Väitetään että olisi olemassa joku "yleiskulttuuri" jonka alaisuudessa toimisi joukko "alakulttuureita". Näin ei ole. On vain pienimpien nimittäjien, rahan ja voiman yhteiskunta.

Kaiken lisäksi kirjoitus vetoaa kansallisvaltion kansalaisoikeuksiin kulttuurirajoittuneessa yhteisössä mikä on silkkaa typeryyttä. Kansallisvaltio oikeuttaa ihmisen elämään vapaana niiden rajoitusten mukaan mitkä laki säätää. Kirjoituksen pointti onkin hyväksyä kulttuurirajoitukset yksilövapauden loukkauksien perustaksi.mikä on suora tuhoamiskäsky vapausyhteiskunnalle.

Kun muodostamme monikulttuurisen yhteiskunnan, sen ainoa koossapitävä voima on väkivalta. Joko viranomaisen tai suurimman etnisen ryhmän muodostama väkivalta. Ainoa asia joka kompensoi monikulttuurisen yhteiskunnan riemua ja iloa on konetuliase joka tasoittaa monikulttuuristien halun murskata ja hävittää vähemmistökulttuuri tai -kansallisuus olemasta. Siitä otsikko. Konetuliaseet olivat se tekninen innovaatio joka loi pohjan vähemmistöille puolustaa olemassaolonsa murskaavan mokuväkivallan painostaessa.

Kun tarkastelemme vallan toista ääripäätä, rikkaita, heidän elämästään tulee rikkaiden vankila. Monikulttuurinen yhteiskunta tuhoaa ihmisten, rikkaidenkin, oikeuden elää kuin kuka hyvänsä. Rikkaat eivät ole monkikulttuurisen yhteiskunnan voittajia vaan vankeja. He ovat väkivallan ja kohtuuttoman yhteiskunnan uhreja sillä erotuksella että vankilansa kalterit ovat kultaa. Tässäkin suhteessa suomi on ajautumassa mokuyhteiskunnan turvattomuuteen.

Monikulttuurisen unelman lähde on imperiumien yläluokan elämä. Ihmiset eivät ymmärrä mikä määrä kärsimystä ja tuskaa sekä vääryyksiä liittyi sen normaaliin elämään ja kuinka paljon paremmin kansallisesti voidaan kun lähdetään lain ja kansallisuuden määrittelemän kohtuullisuuden mallista, kansallisuudesta. Eihä oikeasti ketään kiinnosta mitä kukakin tekee kunhan ei riko lakeja. Monikulttuuriyhteiskunnassa asia on aivan toisin. Siellä ei kiinnostuta vaikka naapuri kuolisi nälkään. Siellä ei kiinnostuta vaikka valtion turvallisuusviranomainen ottaisi ja lähtisi naapurin koko perheen kanssa ajelulle eikä näistä koskaan enää kuuultaisi mitään. Monikulttuurisuus on kohtuuttomuuden elämänapa jossa ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin voima ja raha. Näistä jos pitäisi keksiä enemmän antavia ilmiöitä niin oma johtopäätökseni on konetuliaseet ja rikkaiden keskitysleirit. Työtä ja ...olemista ilman tarkoitusta. Eräille sellainen elämä sopii oikein hyvin kun ei tarvi kuunnella köyhien ja vähäväkisten valitusta.