Monikulttuurisuuden määritelmä

[akez]

Monikulttuurisuudesta puhutaan useassa ketjussa. Säännöllisin väliajoin näyttää kuitenkin nousevan esiin kysymys siitä, mitä se on. Laitan tähän asiaa koskevan jo aiemmin kirjoittamani tekstin. Eräs jäsen havaitsi tekstin olevan nykyään peräkammarin puolella olevassa ketjussa. Varsin ytimekäs monikulttuurin määritelmä on peräisin hollantilaisen sosiologin Paul Schefferin kirjasta.
-------

Sanaa monikulttuurisuus käytetään julkisuudessa usein sekavasti. Sitä käytetään välillä merkityksessä "monta kulttuuria" ja välillä puhuttaessa monikulttuurisuudesta ideologiana, jolloin parempi termi olisi multikulturismi (tai monikulturismi). Sotkun aiheuttajina ovat meillä juuri nämä kukkahattutädit, jotka eivät usein itsekään ole perillä siitä, mitä puhuvat. Toistelevat vain symposiumeissaan kuulemiaan sanoja, jos ne mukavilta sattuvat tuntumaan.

Jos puhutaan monesta kulttuurista, niin se on mielestäni maailmassa rikkaus. Konkreettisesta rikkaudesta ei välttämättä ole kyse, vaan elämyksistä ja kokemuksista, joita niiden kautta voi välittyä. Toki on myös kulttuureja, joiden eräitä tapoja voidaan pitää varsin kuvottavina ja epäinhimillisinä. Muihin kulttuureihin tutustuminen ja niiden arvostaminen ei kuulu mokutuksen piiriin.

On muistettava, että eri kulttuurien keskinäinen yhteiselo saman valtion alueella ei ole yleensä ongelmatonta. Esim. Amartyan Sen ihmettelee sitä, mistä on syntynyt käsitys, että eri kulttuurien rinnakkaiselo olisi jotenkin luonteeltaan rauhanomaista. Siellä, missä yhteinen perusta puuttuu, ei tulla näkemään rauhanomaista vuorovaikutusta, vaan sotkeudutaan pysyvään eripuraan tai vielä pahempaan. Lisätietoa aiheesta voi lukea lehdistä ja lähihistoriasta. Esim. Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoaminen kansallisvaltioiksi.

Sitten vielä siitä multikulturismista ideologiana. Multikulturismi on näkemys, jonka mukaan yhteiskunta muodostuu enemmän tai vähemmän itsenäisistä kulttuuriyhteisöistä, joita tulee kohdella useilla elämän osa-alueilla, kuten lainkäyttö, koululaitos ja työmarkkinat, erillisinä ja toisistaan riippumattomina.

Ideologiaa on kritisoitu näin:

• Kulttuuripluralismin nimissä ihmiset lokeroidaan etnisiin kategorioihin. Pyrkimyksenä on "integraatio oma identiteetti säilyttäen". Tämä taas rajaa ihmisten vapautta määrittää itse oman elämänsä puitteet. Tämä johti välinpitämättömyyteen mm. kunniamurhaperinteen suhteen. Ryhmäkulttuurien konservatiivisuutta tulee voida arvioida kriittisesti avoimen yhteiskunnan näkökulmasta.
• Monikulttuuri aliarvioi nykyaikaa yhteisenä kokemushorisonttina. Kaikki kulttuuriset toimintatavat eivät yksinkertaisesti sovi jälkiteolliseen yhteiskuntaan. W. Kymlicka on todennut, että moderni yhteiskunta tarvitsee liikkuvaa, hyvin koulutettua, kielitaitoista työvoimaa, standardoitua opetusta yhteisellä kielellä ja paljon muuta.
• Myös eräiden sosiaalijärjestelmien tekemät tulonsiirrot, eivät ole mahdollisia ilman tiettyä yhteisyyden tunnetta. Kymlickan mukaan solidaarisuus, jota hyvinvointivaltio vaatii, tarvitsee kansalaisia, joilla on vahva tietoisuus yhteisestä identiteetistä.
• Ehkä merkillisin piirre monikulttuurissa on, että se ei anna kulttuurille mitään selittävää arvoa. Se ei kykene selittämään eroja ryhmien sosiaaliekonomisissa asemissa tai rikollisuusluvuissa, koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Kuitenkin tutkimuksissa on havaittu, että juuri kulttuuriset tekijät, kuten suhtautuminen koulutukseen, vaikuttaa merkittävästi maahanmuuttajien sosiaaliseen mobiliteettiin.
• Monikulttuuri leikkaa yhteiskunnan irti historiastaan. Maahanmuuttajien odotetaan käyttäytyvän konservatiivisesti ja säilyttävän traditionsa. Tämä sulkee heidät ulos. He eivät ole osa historiaa, eivätkä he siten voi samaistua siihen.
• Monikulttuuri johtaa oikeuspluralismiin. Kulttuurien samanarvoisuuden pohjalta kukin kulttuuri voi soveltaa omia oikeuskäsityksiään, jos ne poikkeavat vallitsevasta oikeuskäytännöstä. Tämä tietysti on ongelmallista. Mikä on "erillinen" yhteisö? Kuuluvatko siihen kaikki, joiden oletetaan kuuluvan ryhmään? Vai saako kukin päättää itse mihin ryhmään kuuluu?

Monikulttuurisen yhteiskunnan suurin heikkous on siinä, että se on konservatiivinen idea pohjautuen integraatioon oma identiteetti säilyttäen. Tämä idea taas muotoiltiin aikoinaan maahanmuuttajien takaisinpaluu taka-ajatuksenaan. Maahanmuuttajat jäivät, mutta paluun idea jäi elämään.

Tässä siis yksi hahmotus asiasta ja aihepiiristä. Käsittääkseni kulttuurien vaikutusta ei täällä vastusteta, vaan kritiikki kohdistuu haittamaahanmuuttoon ja multikulturismiin ideologiana.

Lähteenä käytetty Paul Schefferin kirjaa Die Eingewanderten (2007).

[Alkuasukas]

Monikultuurinen kahvila = tiskin takana on neekeri.

[akez]

^ Siitäpä se yleinen käsitesotku lähtee liikkeelle, kun monikulttuuri voi ideologian lisäksi tarkoittaa mitä vaan, missä on lähinnä kehitysmaataustaisia mukana tai paikalla. Länkkärit eivät yleensä kuulu mukaan monikulttuuriin.

[Uuno Nuivanen]

http://hikipedia.info/wiki/Monikulttuurisuus

[tarhuri]

Keksitty käsite, joka ei pidä mitään sisällään.  Siitä pitäisi luopua nopeasti, on ajatuksena vähän samanlainen kuin keinonahka tai kemiallinen metalli.

[alussaolisana]

Järjettömän ideologian promoamisessa auttaa, ettei ideologiaa ole kunnolla määritelty. Sen takia olisi tärkeää saada asialle totuudenmukainen määritelmä, niin järjettömyys tulisi julkinähtäväksi. Miettikää nyt, Suomessa edistetään aivan virallisesti ideologiaa, jota ei ole määritelty. Pelkästään tämä osoittaa idean olevan täysin seinähullu, järjettömyyden maailmanennätys.

[mietinen]

Paul Scheffer

Youtube video: Paul Scheffer - The Open Society and its Immigrants. Avoidance, Conflict and Accommodation in Europe (Schefferin esitys alkaa ajassa 5:11).

http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Scheffer

Paul Scheffer (Nijmegen, 3 September 1954) is a Dutch author, he was professor at the Universiteit van Amsterdam between 2003 and 2011,[1] currently he is professor of European studies at Tilburg University. Paul Scheffer is also a prominent member of the Dutch Labour Party.

Bibliography

In 2000, he wrote an essay Het multiculturele drama (approximate translation: "The multicultural disaster") which was very influential in shaping the debate on multiculturalism and immigration in the Netherlands.

His 2007 book, Het land van aankomst, was published in English in 2011 as "Immigrant Nations", and deals with the overlaps between multiculturalism in the Netherlands and immigration to the Netherlands.[2] The central idea of this book is that "immigration always has been and is a process of alienation for both the newcomers and the natives".

Lisää videoita: http://www.youtube.com/results?search_query=Paul+Scheffer

[Roope]

Maahanmuutto merkitsee maahanmuuttajille tutun maailman menettämistä. Samoin tapahtuu kohdemaiden yhteisöille. Maahanmuuton historia on siten laajalti myös vieraantumisen ja sen seurauksien historiaa. Keskeisiksi nousevat silloin näkemykset ja ajatukset, jotka ohjaavat maahanmuuttoon liittyvää integraatiota ja yhteiselon järjestämistä. Myös näillä näkemyksillä on oma historiansa ja evoluutionsa.

Hollantilainen sosiologi, Amsterdamin yliopiston professori, Paul Scheffer on kirjoittanut laajan maahanmuuton eri osa-alueita käsittelevän kirjan: "Die Eingewanderten, Toleranz in einer grenzenlosen Welt", 2007 (myös eng. "Immigrant Nations", 2011). Tässä kirjoituksessa esitellään kahta kirjassa kuvattua integraationäkemyksiin vaikuttanutta katsantokantaa - kulttuurirelativismia ja monikulturismia. Paul Scheffer edustaa näkemystä, jonka mukaan onnistunut integraatiopolitiikka edellyttää, että länsimaiset yhteisöt ovat yksimielisiä niistä normeista, joista ei tulla tinkimään missään olosuhteissa. Kirjassa esitellyt näkemykset ja arviot on koottu tiivistetyssä muodossa seuraavaan kahteen kirjoitukseen, joista tässä julkaistaan ensimmäinen osa. 

EMN-blogi 2.12.2014

Integraationäkemyksiä osa 1 - Kulttuurien arvo (Der Wert der Kulturen)

Integraationäkemyksiä osa 2 - Monikulturismin jälkeen (Nach dem Multikulturalismus)

[talous ja muutos]

Monikulttuurin kaltaisia ongelmia on luonnostaan suurkaupungeissa, joita ei voi saada yhtenäiskulttuurin alaiseksi - paitsi totalitaarisissa valtioissa, joissa valtiovalta määrittelee tiukasti, miten ihmisten pitää toimia. Pohjois - Korea taitaa olla tuollainen valtio.
Suurkaupungeissa on erilaisia alakulttuureja, monenlaisia jengejä, joitten toiminnan takana on jengille ominainen moraalinormisto. Ääripäissä ovat fundamentalistiset uskonlahkot ja rikollisjengit. Ja uskonlahkot voivat olla jumalallisia tai jumalattomia (esim. vanhan ajan äärivasemmiston lahkoja) tai siltä välillä (politiikka ja talous vaikuttavat voimakkaasti uskonlahkon toimintaan ja arvoihin).


http://www.emn.fi/ajankohtaista/emn-blogi//integraationakemyksia_osa_1.1218.blog
EMN-blogi
Kulttuurien arvo (Der Wert der Kulturen)

Kulttuurirelativismin lähtökohta on suhteellisen eristäytyneiden kulttuurien tutkimus ja sen oppia on vaikea soveltaa maailmassa, jota kuvastaa lisääntyvä yhteen punoutuminen. Erityisesti tämä pätee kulttuureissa, jotka itse ovat maahanmuuton kohteina

Suurkaupungissa on helppo löytää erilaisia harrastuskulttuureja, alakulttuureja, jengejä. Voi päätyä huomaamatta toisenlaisen kulttuurin ihmisten kohtauspaikalle, vaikka se näyttää tavanomaiselta kohtauspaikalta.

Suurkaupungeissa kulttuurifundamentalismia edustavat erilaiset katujengit, jotka pitävät reviiriänsä ja erityisesti jäsenkuntaansa tiukassa otteessa. Toisinaan katujengi voi olla arvoiltansa uskonnollispohjainen (esim. Länsi - Euroopassa omaa islamilaista tulkintaansa noudattamaan vaativat katujengit).


http://www.emn.fi/ajankohtaista/emn-blogi/integraationakemyksia_osa_2.1219.blog
EMN-blogi
Monikulturismin jälkeen (Nach dem Multikulturalismus)

Lopulta monikulturismin kritisoidaan johtavan myös ei-toivottavaan oikeuspluralismiin. Näin tapahtuu, jos kulttuurien yhdenvertaisuuden tunnustamisen nojalla "eri" yhteisöille annetaan oikeus elää oman hallinnon ja omien lakien nojalla silloin, jos heidän oikeuskäsityksensä poikkeavat vallitsevasta oikeusajattelusta. Tämä katsantotapa on monessa suhteessa ongelmallinen: Mikä on pohjimmiltaan "erillinen" yhteisö, mitä vaateita sille asetetaan, koskevatko ryhmäoikeudet heitä joiden odotetaan kuuluvan tähän ryhmään vai voiko jokainen päättää itse, kuuluko hän tähän ryhmään?

Suurkaupungissa kasvavalla lapsella ja nuorella on näköpiirissä erilaisia arvoja noudattavia aikuisia. Usein paikallinen yhteisö on hajaantunut tai olematon, jolloin kasvuiässä oleva joutuu itse arvioimaan, ketkä aikuisista ovat hyviä tai huonoja esikuvia.
Lisäksi suurkaupungin nuoret saavat erilaisia neuvoja etiikan suhteen. Esim. löytörahan tai löytötavaran suhteen: Pidä itselläsi, näin kaikki muutkin tekevät! Palauta omistajalle; voit itsekin hukata!
Sitäpaitsi suurkaupungissa on erilaisia alakulttuureja, kun kyseessä on suhtautuminen esim. korruptioon tai poliittisiin virkanimityksiin (palkintovirka vai osaava ammattilainen).

[Mehud]

Minun mielestäni monikulttuurisuus tarkoittaa monokulttuurisuuden halveksimista ja kulttuureiden sekoittamista kulttuureiden kustannuksella. Monikulttuurisuus ei tunnusta muita kulttuureita kuin valloittaja kulttuurit, jotka muodostuvat ajan myötä monokulttuuriksi väkivallan avulla.

[siviilitarkkailija]

Monikulttuurisuus on rahan, väkivallan ja pelon yhdistelmä. Siksi on valitettavaa mutta tehokkaan tuhoisaa että se on integroitu mm maamme lainsäädäntötekstiin osaksi.

Ainoastaan yhteinen raha on rahaa arvostavia kulttuureja yhdistävä tekijä. Vastaavasti raha erottaa rikkaiden kulttuurin köyhästä. Käytännössä rahaa arvostava kulttuuri hitaasti mutta varmasti syö rahaa arvostamattomat kulttuurit olemattomiin. Voidaan siis todeta että kulttuureja yhdistää niiden suhde rahaan.

Ihmisarvo ja raha

Yleensä ihmiset pohtivat ihmisarvoa ja rahaa mielessään liikkuvien rahamäärien perusteella. Kulttuuristen ja uskonnollisten (ei lakiin perustuvien) syiden johdosta mm käsitys ihmiselämän arvosta koetaan usein sen kulttuurin mukaan jossa itse on kasvanut ja omaksunut arvot. Kun luomme monikulttuurisen yhteiskunnan, luomme samalla rahalle oikeuden tappaa ihmisen. Ihmiselämän arvo on vähäisempi kuin rahan arvo. Tässä vaiheessa jotkut humanistit ja hölmöläiset kiljuvat että eihän se noin mene. Ei ihmistä saa tappaa rahan takia...päässään usein pienet rahasummat. Kun pyöritämme monikulttuurista, rahan perusteella elävää ja olevaa yhteiskuntaa, on ainoastaan kysyttävä sitä kuinka suuresta summasta itsekukin olisi valmis tappamaan ympärillä olevia ihmisiä. Jos rahasummat ovat pieniä, niin tekijöitä ei löydy. Mutta kun meillä on monikulttuurinen yhteiskunta, ja kymmeniä miljoonia tai satoja miljoonia niin ihmisinä kuin rahayksikköinä, niin jopas alkaa kummasti löytymään niitä jotka ovat valmiita tappamaan lähes kenet hyvänsä. Ja rahaa vastaan löytävät teolleen perusteet. Riippumatta siitä mitä monikulttuurisen yhteiskunnan lait sanovat. Lait eivät ole monikulttuurisia, raha ja voimankäyttö ovat.

Monikulttuurisuus on siis rahan ja voimankäytön liitto jossa periksi antavat lopulta ihmisarvo sekä ihmisarvon suojaksi rakennetut lakijärjestelmät. Ne elementit joiden avulla kansallisvaltio yritti luoda ihmisille tasa-arvoisemman ja ihmisarvoisen elämän. Rahan ja voiman avulla monikulttuurisuus haluaa jyrätä nämä ihmisarvoa puolustavat haitat tiehensä.