2012-02-13 HS: "Lapsillani on oikeus vanhemman rakkauteen"

[Rokka]

Sinänsä Katjalla on oikeus tekemisiinsä, mikäli maksaa lystin itse. Ja näinhän hän tämän jutun mukaan tekee. Toivoisin muidenkin afrikkalaisia Suomeen enemmän haluavien toimivan samalla tavalla, ja samalla hyväksyvän sen, ettei veronmaksajien tarvitse rahoillaan osallistua tähän toimintaan.

Kuka nyt oikeasti uskoo, että Katja maksaa koko huvin itse? Eiköhän tämä ole pelkkä mainostemppu Katjalle, ja kun Otam saa perheensä niin maksajakin vaihtuu suomalaiseen veronmaksajaan.
Minustakin olisi mukavaa tehdä tällä tavalla hyväntekeväisyyttä, eli jonkun muun rahalla...

Olisi mielenkiintoista tietää montako suomalaista löytyy Vakiorakennus oy:n palkkalistoilta, vai onko siellä
näitä virolaisia "rakennusmiehiä" ja kongolaisia apupoikia?
Tarjoaako Katja näille muille työntekijöille samanlaisia etuuksia kuin Afrikan ihmeelle?
Ei kun joo, Katjahan harrastaa vaan "positiivista syrjintää". Ja ei kai sillä ole väliä jos pottunokkaa asia korpee, kunhan Katjalla on hyvä mieli.

Kongosta tulee Suomeen vuosittain n.40-40 turvapaikanhakijaa, siinä olisi Katjalle työvoimaa tarjolla. Eiköhän jokaiselta löydy joku nyyhkytarina, jota kuunnellessa voi sitten tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi^tm. Sellainen rikastusaste 50% kun tulee Katjan yritykseen, niin katsotaan miten niitä kerrostaloja valmistuu.

[Archaeopteryx]

Eiköhän Crispinin työpaikka ole luotu yhteistyössäTE-keskuksen maahanmuuttohankkeiden kanssa. Työnantaja maksaa korkeintaan työn sivukulut, TE-keskus maksaa taikaseinän mamukorvamerkityistä rahoista miehen palkan.

Toivoisin tosiaan tässäkin tapauksessa perheenyhdistämistä mahdollisimman pian, vaikka nyt sinne Tansaniaan. Ei irtoa valitettavasti  kyyneltäkään 21-vuotiaan "lapsen" isänikävästä. Odotan omien lasteni haistattavan itselleni muumit tuossa iässä, jos kotiinpaluuta pyytäisin. Toki tarvittaessa ovat aina kotiin tervetulleita.

[Rokka]

Eiköhän Crispinin työpaikka ole luotu yhteistyössäTE-keskuksen maahanmuuttohankkeiden kanssa. Työnantaja maksaa korkeintaan työn sivukulut, TE-keskus maksaa taikaseinän mamukorvamerkityistä rahoista miehen palkan.

Toivoisin tosiaan tässäkin tapauksessa perheenyhdistämistä mahdollisimman pian, vaikka nyt sinne Tansaniaan. Ei irtoa valitettavasti  kyyneltäkään 21-vuotiaan "lapsen" isänikävästä. Odotan omien lasteni haistattavan itselleni muumit tuossa iässä, jos kotiinpaluuta pyytäisin. Toki tarvittaessa ovat aina kotiin tervetulleita.

Itse olin 21-vuotiaana "lapsena" jo rauhaa turvaamassa maailmalla, eipä tullut podettua itku silmässä koti-ikävää. Eivät nuo Afrikan ihmeet taida koskaan aikuistua, kun aina pitää joku olla holhoamassa.

[SimoMäkelä]

Outo olio:

Työ, asunto ja lakimies. Työsuhdekämppä-omakotitalokin katsottu valmiiksi. Auttaisiko Katja Hautala työtöntä/asunnotonta pottunokkaa samaa tavalla? Jos joku suomalainen isä, joka "on isä niin kuin muutkin isät", ei pääsisi syystä tai toisesta tapaamaan lapsiaan, niin auttaisiko Hautala vaikka palkkaamalla lakimiehen?

Tuskinpa auttaisi; se olisi hänestä epäinhimillistä, kuten hän motiiveitaan analysoi:

"Niin. Totta kai olisin voinut palkata suomalaisen. Mutta inhimillinen tekijä vaikutti."

[Ajattelija2008]

Tuo kongolaisen turvapaikanhakijan tarina on niin tarkkaan optimoitu herättämään sääliä, että olisi yllättävää, jos tarina olisi tosi. Tarina ei ole mennyt täydestä suomalaisiin viranomaisiin, koska he aluksi hylkäsivät oleskeluluvan. Jos väite toimimisesta ammattiyhdistyksessä ja joutumisesta kidutetuksi pitää paikkansa, niin siitä pitäisi löytyä monenlaista dokumenttia. Arvaan, että hakija ei dokumentteja ole pystynyt esittämään.

[Tomi]

Katja Hautalalla on samat argumentit kuin Suomen pakolaisneuvonnalla:
http://www.pakolaisneuvonta.fi/index_html?lid=90&lang=suo

10 väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista

Lataa 10 väitettä ja faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista -esite: pdf.


1. Euroopan rajat vuotavat ja turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Turvapaikanhakijamäärään vaikuttaa merkittävimmin se, millaisia kriisejä ja konflikteja maailmassa on. Eniten pakolaisuutta ovat viime vuosina tuottaneet Afganistanin, Irakin ja Somalian kriisit. Suurimmillaan Euroopan turvapaikanhakijamäärät olivat viimeksi Bosnian sodan aikaan vuonna 1992, jolloin Länsi-Eurooppaan tuli 650 000 hakijaa. Euroopan turvapaikanhakijamäärät ovat 2000-luvulla olleet noin puolet tästä.

Myös Suomen maahanmuuttajista vain pieni osa on turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Yleisimmät syyt maahanmuuttoon ovat avioituminen, työ tai opiskelu. Vuosina 2006–2009 Suomeen on vuosittain saanut oleskeluluvan 2000–3000 turvapaikanhakijaa, kiintiöpakolaista ja heidän perheenjäsentään. Tämä on noin seitsemäsosa kaikesta maahanmuutosta.

Turvapaikanhakijoiden määrä vaihtelee vuosittain kaikissa EU-maissa. Suomeen on 2000-luvulla tullut hakijoita 1500–6000 henkilöä vuodessa. Suomen osuus Euroopan unionin alueen turvapaikanhakijoista on noin prosentti. Turvapaikanhakijoiden lisäksi Suomi vastaanottaa vuosittain kiintiöpakolaisia UNHCR:n kautta. Pakolaiskiintiö on pitkään ollut 750 henkilöä vuodessa.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan kansainvälisiä pakolaisia on noin 16 miljoonaa, joista runsaat 10 miljoonaa kuuluu UNHCR:n mandaatin alle. Lähi-idän alueen vajaat viisi miljoonaa palestiinalaista pakolaista ovat YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n vastuulla. Sen lisäksi maansisäisiä pakolaisia on arviolta 26 miljoonaa, joista yli puolta avustaa UNHCR. Neljä viidesosaa maailman pakolaisista asuu lähtömaidensa lähialueilla, usein kehitysmaissa sijaitsevissa pakolaisleireissä tai kaupunkislummeissa.

Euroopan rajoja vartioidaan yhä tiukemmin, mikä on vähentänyt maahantulijoiden määrää. Jäsenvaltioiden rajavalvontayhteistyötä on vuodesta 2005 koordinoinut rajaturvallisuusvirasto Frontex, jonka operaatioissa käännytetään vuosittain tuhansia siirtolaisia takaisin lähtömaihin. Kotimaistaan pakenevilla ei ole juuri mitään laillisia maahantulon väyliä, joten heidän on pakko turvautua ihmissalakuljetukseen. Rajavalvonnan kiristäminen ei ratkaise sääntelemättömän muuttoliikkeen ongelmaa, vaan pahimmillaan valvonta lisää ihmissalakuljetusta. Turvapaikkaa hakevat joutuvat ottamaan yhä isompia riskejä päästäkseen turvaan.

Lähteet ja lisätietoa:

EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex
Maahanmuuttoviraston tilastoanalyysit 2008, 2009
Eurostatin siirtolaisuus- ja turvapaikkatilastot
UNHCR Global Trends 2008


2. "Turvapaikkashoppailijat" kiertävät Euroopassa maasta toiseen ja käyttävät hyväkseen turvapaikkajärjestelmää.

Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio, jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa, on velvollinen käsittelemään hakemuksen. Dublin-järjestelmän lähtökohta on, että EU:n jäsenmaissa on yhtenäiset turvapaikkajärjestelmät. Todellisuudessa jäsenvaltiot soveltavat pakolaisten vastaanoton ja suojelun myöntämisen kriteereitä hyvin vaihtelevasti.

Samasta maasta ja samasta tilanteesta tulleen turvapaikanhakijan todennäköisyys saada kansainvälistä suojelua vaihtelee jopa nollan ja 95 % välillä jäsenmaasta toiseen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuvanneet tilannetta hakijan näkökulmasta turvapaikka-arpapeliksi. Etelä-Euroopan maista Kreikassa, Italiassa ja Maltalla vastaanotto-olosuhteet ovat erittäin huonot tai vastaanottokeskuksia ei edes ole.

Monet Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista ovat jättäneet taakseen kaiken ja pelkäävät palauttamista kotimaahansa. Kun ensimmäinen EU-maa hylkää turvapaikkahakemuksen, on monen hakijan ainoa vaihtoehto pyrkiä toiseen maahan ja toivoa myönteistä päätöstä.

Turvapaikanhakijoiden siirtyminen maasta toiseen on yleiseurooppalainen ilmiö. Ihmisille itselleen se on inhimillinen tragedia. Osa maasta toiseen kiertävistä turvapaikanhakijoista ei ole päässyt asianmukaiseen turvapaikkatutkintaan yhdessäkään maassa. Ilman mahdollisuutta päästä laillisiin töihin, opintoihin tai kotouttamistoimien piiriin turvapaikanhakijalla on riski joutua harmaille työmarkkinoille tai ihmiskaupan uhriksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville, kuten lapsille tai vakavasti traumatisoituneille ihmisille, tilanne on vaikein.

Monissa EU-maissa turvapaikanhakijoille tehdään kielteisiä päätöksiä tietäen, ettei heitä pystytä palauttamaan lähtömaiden tilanteen takia. Ihmiset jätetään kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen oikeudettomaan tilaan ilman minkäänlaista oleskelulupaa. He asuvat kyseisessä maassa, mutta ovat käytännössä yhteiskunnan ulkopuolella.

Lisätietoja:
European Council on Rerugees and Exiles (ECRE): Sharing Responsibility on Refugee Protection: Dublin reconsidered (2008)

Lue myös Dublin-järjestelmä - vastuunjakoa vai vastuun siirtelyä? muuttoliikkeessa.fi -sivustolla


3. Ilman asianmukaisia papereita ja passia saapuvat turvapaikanhakijat ovat laittomia siirtolaisia.

Henkilö, joka hakee turvapaikkaa, ei oleskele maassa laittomasti. Pakolaissopimuksen 31. artiklan ja Suomen rikoslain (17.luku 7 §) mukaan pakolaista ei tule rangaista luvattomasta maahantulosta. Sillä, saapuuko turvapaikanhakija oikeilla tai väärennetyillä papereilla, ei ole vaikutusta mahdollisen suojelun myöntämiseen.

Maahantulosäännösten takia useimmat vainoa tai konflikteja pakenevat joutuvat turvautumaan ihmissalakuljetukseen ja väärennettyihin papereihin. Turvapaikan hakemista varten ei voi saada viisumia lähetystöstä. Kohdemaassa on usein mahdotonta saada EU-maissa hyväksyttäviä asiakirjoja. Taustalla voi olla lähtömaan sekasortoinen tilanne ja/tai hakijan vainottu asema. Esimerkiksi Somaliassa, jossa hallinnollisia rakenteita ei käytännössä ole, passeja tai muita asiakirjoja on mahdotonta saada. Mikäli pakolaista vainoavat kotimaan viranomaiset, vieraan maan viisumin hankkiminen voi olla vaarallista.

Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista suurimmalla osalla ei ole passia tai muuta henkilöllisyyttä pitävästi todistavaa asiakirjaa. Pakolaisuudessa eläminen tai turvapaikanhakijaksi lähteminen ei kuitenkaan ole laitonta.

Pakolaissopimukseen sekä Suomen ulkomaalais- ja perustuslakeihin sisältyvän palautuskieltosäännön (non-refoulement) mukaisesti ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa vaino, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu. Palautuskiellon periaatetta on noudatettava riippumatta siitä, onko henkilöllä vaadittavat asiakirjat vai ei.


Lisätietoja:

Pakolaisten oikeudellista asemaa koskeva yleissopimus
Schengen Borders Code

4. Vain Geneven pakolaissopimuksen mukaisen turvapaikan saaneet ovat oikeita pakolaisia. Muita Suomella ei ole velvollisuutta antaa.

Turvapaikanhakija voi saada pakolaisen statuksen eli turvapaikan, tai hänelle voidaan myöntää oleskelupa toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella. Suomessa oleskelulupa voidaan myöntää myös yksilöllisistä inhimillisistä syistä tai tilapäisenä, mutta tällöin kyse ei ole kansainvälisestä suojelusta.

Turvapaikka perustuu Geneven pakolaissopimuksen pakolaisen määritelmään, joka laadittiin toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR laatii säännöllisesti ohjeita siitä, kuinka allekirjoittajamaiden tulisi sopimusta tulkita. Sopimuksen kautta valtiot ovat periaatteessa sitoutuneet ohjeistusten noudattamiseen. Turvapaikan saaminen edellyttää riittävän vakavien oikeudenloukkauksien vaaraa, jotka voivat liittyä henkilön alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen tai poliittiseen mielipiteeseen.

Pakolaissopimuksen rinnalle on myöhemmin laadittu muita kansainvälistä suojelua koskevia säännöksiä, joita sovelletaan laajalti muun muassa Euroopan maissa. Jos turvapaikan saamisen yksilölliset edellytykset eivät täyty, mutta hakija on vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi ja on siksi kansainvälisen suojelun tarpeessa, hän voi saada toissijaista suojelua.

Euroopan unionin ns. pakolaisen määritelmädirektiivissä on yhteiset kriteerit turvapaikan ja toissijaisen suojelun myöntämisestä, joita jäsenmaiden on noudatettava ja sisällytettävä kansallisiin lakeihinsa. Turvapaikan ja toissijaisen suojelun lisäksi enemmistö EU-maista myöntää myös humanitaarista suojelua. Pakolaissopimuksen lisäksi kansainvälistä suojelua koskevissa päätöksissä on noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja kidutuksen vastaisen yleissopimuksen säännöksiä.

Eri maissa on hyvin vaihtelevat käytännöt siinä, millä kriteereillä turvapaikka myönnetään. Joissakin maissa huomattava osa hakijoista saa pakolaisen statuksen. Toisissa maissa taas muita suojeluperusteisia lupia myönnetään paljon, ja turvapaikka vain murto-osalle. Saman lähtömaan tilannetta saatetaan tulkita eri jäsenmaissa eri tavalla. Lisäksi erilaisiin oleskelulupiin sisältyvät oikeudet voivat vaihdella eri maissa. Suomessa kynnys turvapaikan myöntämiseen on aina ollut erittäin korkea, ja muita suojeluperusteisia oleskelulupia on myönnetty enemmän. Suomessa henkilön oikeudet ja etuudet ovat kuitenkin lähes samat riippumatta oleskeluluvan tyypistä.

EU:n nykyiset turvapaikkadirektiivit asettavat vähimmäisvaatimukset suojelun tasolle. Suomessa lainsäätäjä eli eduskunta on katsonut, että humanitaarisen suojelun myöntäminen on oikeudellinen velvoite, ei pelkästään poliittinen valinta. Sisällyttämällä humanitaarinen suojelu ulkomaalaislakiin voidaan turvata paremmin se, ettei Suomea sitovaa palautuskiellon periaatetta rikota käännyttämällä ihmisiä hengenvaarallisiin olosuhteisiin.

Lisätietoja:
EU:n määritelmädirektiivi koskien pakolaisia ja muita kansainvälistä suojelua saavia (Neuvoston direktiivi 2004/83/EY)

Ulkomaalaislaki www.finlex.fi

Pakolaisoikeutta aloittelijoille sivustolla www.muuttoliikkeessa.fi


5. Turvapaikanhakijat pakenevat kotimaansa köyhyyttä ja etsivät parempaa elintasoa.

Vakavat aseelliset konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat usein maailman köyhimmissä maissa. Köyhyys, epätasa-arvo ja väkivaltaiset konfliktit ruokkivat toisiaan. Teollisuusmaihin tulevista turvapaikanhakijoista huomattava osa tulee Afganistanin, Somalian, Zimbabwen tai Eritrean kaltaisista erittäin köyhistä maista. Köyhyys itsessään ei kuitenkaan oikeuta saamaan kansainvälistä suojelua. Jos huono elintaso on ainoa peruste turvapaikkahakemukselle, hakemus hylätään.

Osa pakolaisista jatkaa matkaa ensimmäisestä maasta, johon he ovat päässeet pakenemaan, mutta jossa he eivät saa tarvittavaa suojelua. Pakolaisen oikeuksiin kuuluu myös oikeus ansaita oma elantonsa, mutta käytännössä pakolaisleirit tarjoavat mahdollisuuden siihen vain hyvin harvoille.

Kaupungeissa elävien pakolaisten määrä on kasvanut kaupungistumisen edetessä kehitysmaissa. UNHCR arvioi, että sen mandaatin alle kuuluvista pakolaisista jo puolet elää kaupungeissa, usein slummeissa tai hökkelikylissä. He eivät yleensä saa terveys- tai sosiaalipalveluja ja elanto hankitaan harmaan talouden piiristä. Isoja pakolaiskeskittymiä on muun muassa Pakistanissa, Syyriassa, Keniassa ja Etiopiassa. Sekä kehitysmaiden pakolaisleireillä että kaupungeissa elävillä pakolaisilla on usein heikot mahdollisuudet kotoutua kyseiseen maahan eivätkä he voi palata kotimaahansakaan.

Turvapaikkajärjestelmän tarkoitus ei ole ratkaista köyhyyden ja konfliktien ongelmia, vaan tarjota viimekätistä suojaa ihmisille, jotka eivät voi palata kotimaahansa. Ensisijaisesti tulisi vaikuttaa pakkosiirtolaisuuden syihin kansainvälisellä yhteistyöllä, kuten kehitys- ja kauppapolitiikalla. Kehityspolitiikkaan suunnatut resurssit ovat kuitenkin vaatimattomat. Useimmat maat, mukaan lukien Suomi, eivät ole nostaneet kehitysapuaan sille tasolle, johon ne ovat YK:ssa sitoutuneet.

Lähteet ja lisätietoa:

United Nations Development Programme (UNDP)
Overcoming Barriers: Human mobility and development, Human Development Report 2009

6.Pakolaisia pitäisi auttaa lähtömaissa tai niiden lähialueilla.

Lähtökohtaisesti kaikkien valtioiden pitäisi pystyä takaamaan ihmisille perustavanlaatuiset elämisen edellytykset ja ihmisoikeuksien toteutuminen, jolloin pakkosiirtolaisuutta ja pakolaisuutta laajassa mitassa ei syntyisi. Ihannetilanteessa ongelmat ratkaistaan kotimaassa tai mahdollisimman lähellä kotimaata. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Hengenvaarassa tai vakavien oikeudenloukkausten kohteena olevilla ihmisillä on oikeus lähteä maastaan ja hakea kansainvälistä suojelua. Oikeus on kirjattu muiden muassa ihmisoikeuksien julistukseen, Geneven pakolaissopimukseen ja EU:n perusoikeuskirjaan.

Valtaosa maailman pakolaisista elää jo nyt kotimaidensa lähialueilla tai paossa omassa maassaan. Köyhien kehitysmaiden pakolaisvastuun lisäämistä entisestään on siksi vaikea perustella. Pakolaisten keskittäminen suurille leireille ei myöskään ole kestävä eikä inhimillinen ratkaisu, sillä yleensä leireillä asuvilla ei ole virallista statusta siihen kuuluvine kansalaisoikeuksineen, eikä todellisia mahdollisuuksia kotoutua tai tienata omaa elantoaan. Lähialueilla ihmisoikeustilanne voi olla yhtä huono kuin lähtömaassa.

Pakolaisongelmaa voidaan helpottaa edistämällä konfliktinehkäisyä, tehokasta kehityspolitiikkaa, suojelua lähialueilla sekä kiintiöpakolaisten vastaanottoa yhä useampiin maihin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että pakolaisongelmaa pyritään ratkaisemaan myös muilla tavoin.

Lisätietoa:
UNHCR Global Trends 2008


7. Verovaroja pitäisi käyttää ensisijaisesti suomalaisten huono-osaisten auttamiseen eikä pakolaisiin.

Kuten 137 muulla YK:n pakolaissopimuksen allekirjoittaneella maalla, Suomella on velvollisuus auttaa kansalaistensa lisäksi myös niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. Perustuslain mukaan perusihmisoikeudet kuuluvat Suomessa myös ulkomaalaisille ja kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, EU:n turvapaikkadirektiivit ja Suomen lait edellyttävät, että turvapaikkahakemukset on tutkittava asianmukaisesti ja vastaanotto on järjestettävä menettelyn ajaksi.

Suomi kuuluu maailman rikkaimpien maiden joukkoon eikä meillä ole pakolaisten kotimaiden kaltaista vainoa ja köyhyyttä. Myös Suomesta on lähdetty pakolaisiksi – yli 70 000 suomalaislasta pääsi sotavuosina turvaan Ruotsiin ja Tanskaan. Suomessa esiintyvään epäoikeudenmukaisuuteen, lamaan, asunnottomuuteen tai työttömyyteen ei ole syynä pakolaispolitiikka.



8. Ilman huoltajaa saapuvat turvapaikanhakijalapset ovat "ankkurilapsia". Vanhemmat käyttävät lapsiaan hyväkseen lähettäessään heidät yksin Suomeen, jotta voisivat tulla itse perässä.

Yksintulleet lapset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä turvapaikanhakijoiden joukossa. Suomeen ilman vanhempien saapuneiden turvapaikanhakijalasten määrä on vaihdellut alle sadasta noin 700 vuodessa. Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto myönsi oleskeluluvan 247 alaikäiselle yksintulleelle turvapaikanhakijalle.

Eniten alaikäisiä saapuu väkivaltaisista konflikteista kärsivistä maista kuten Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Kongosta. Monet ovat kokeneet aseellisia hyökkäyksiä ja taisteluita, he ovat vaihtaneet asuinpaikkaa useaan kertaan ja heidän perheenjäseniään ja ystäviään on kuollut tai kadonnut.

Lapsi voi olla vaarassa häneen itseensä tai perheeseensä kohdistuvan vainon vuoksi. Vanhemmat tai muut huoltajat voivat myös lähettää lapsensa pois turvatakseen tälle paremman elämän. Toisinaan lapsi pakenee oman perheensä tai sukunsa häneen kohdistamaa uhkaa, kuten pakkoavioliittoa, kunniaväkivaltaa tai silpomista.

Olipa syynä alaikäisen kotimaasta lähtöön mikä tahansa edellisistä, ilman huoltajaa tulleella turvapaikanhakijalapsella on yleensä ollut hyvin vähän vaikutusvaltaa omaan haavoittuvaan asemaansa.

Mikäli lapselle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen tai humanitaarisen perusteella, on hänellä oikeus saada Suomeen vanhempansa ja alaikäiset sisaruksensa. Yksintullut lapsi voi saada myös kielteisen päätöksen tai hänet voidaan palauttaa Dublin-asetuksen mukaisesti toiseen EU-maahan.

Mikäli yksintullut alaikäinen ehtii täyttää 18 vuotta ennen kuin päätös turvapaikkahakemukseen tulee, hän ei ole enää oikeutettu perheenyhdistämiseen. Lapsen vanhemmat tai huoltajat saattavat olla kadoksissa tai kuolleita.Perheenyhdistämishakemusten käsittelyajat ovat erittäin pitkiä, jona aika perheenjäsenet voivat olla vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi tai jopa tapetuiksi.

Lapsia kuuluu suojella paitsi pakolaisina, myös ensisijaisesti lapsina. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus valtioiden antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
Toisen maailmansodan aikana vanhemmat lähettivät Suomesta yli 70 000 lasta turvaan Ruotsiin ja Tanskaan.

Lisätietoja:
Lapsen oikeuksien yleissopimus
Annika Parsons: Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutettu 2010.


9. Valtaosa pakolaisista on kouluttamattomia ja lukutaidottomia ihmisiä, jotka eivät työllisty ja elävät mielellään vain sosiaaliturvan varassa.

Turvapaikanhakijoiden joukko on taustoiltaan kirjava, eikä hakijoiden koulutustaustoista ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Suurimmissa lähtömaissa lukutaitoisten osuus vaihtelee suuresti. YK:n kehitysohjelman UNDP:n tilastojen mukaan esimerkiksi Irakissa (suurin lähtömaa Suomessa vuonna 2008) lukutaitoprosentti on 74 prosenttia, Afganistanissa noin 28 prosenttia ja Iranissa 82 prosenttia. Somaliasta luotettavia tietoja ei ole saatavilla.

Turvapaikanhakijoilla on nykyisen lain mukaan oikeus työntekoon kolme kuukautta hakemuksen jättämisestä. Maahanmuuttajien ja pakolaisten työttömyysaste on huomattavasti suurempi kuin kantaväestön. Kaikkien ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste Suomessa vuoden 2007 lopussa oli noin 50 prosenttia ja työttömyysaste 21,6 prosenttia.Kansalaisuuden mukaan tarkasteltuna korkein työttömyysaste vuoden 2007 lopussa oli Afganistanin (työttömyysaste 53,4 %), Irakin (61,8 %), Somalian (55,9 %) ja Sudanin (59,3 %) kansalaisilla, joista useimmilla on pakolaistausta.

Maahanmuuttajien työllistyminen Suomessa parani tasaisesti koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan, ja  tehtyjen pitkän aikavälin selvitysten perusteella myös pakolaistaustaisten maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla paranee ajan myötä samalle tasolle kuin muidenkin maahanmuuttajien.

On syytä huomioida, että tilastoissa pakolaiset näkyvät työttöminä työnhakijoina jo ennen kuin työllistyminen on käytännössä edes mahdollista. Kaikki kotoutumissuunnitelman piirissä olevat kirjautuvat tilastoihin myös työttöminä. Myös eri ulkomaalaisryhmien ikärakenteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi somalialaisista, bosnialaisista ja sudanilaisista työikäisten osuus on muita ryhmiä huomattavasti pienempi.

Huonoon työllistymiseen on monia syitä. Turvapaikanhakijat saapuvat maahan ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa, joka on usein edellytys työpaikan saamiselle. Turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pitkät, jopa yli vuoden. Jatkuvan oleskeluluvan puute voi vaikeuttaa turvapaikanhakijan työpaikan saantia. Myös ennakkoluulot voivat vaikuttaa työllistymiseen.

Perusihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, myös pakolaisille. Suomalainen työttömyys- ja sosiaaliturva noudattaa ihmisoikeuksien ja perustuslain mukaista yhdenvertaisuuden periaatetta. Pakolaiset saavat työvoima- ja sosiaalitoimistossa saman kohtelun kuin suomalaiset. Työttömänä työnhakijana oleva pakolainen saa siten samaa työttömyyspäivärahaa kuin suomalainen. Pakolaiset, kuten muutkin, maksavat saamistaan tuloista veroa.

Turvapaikanhakijoille myönnettävä tuki on 1.2.2010 lähtien 30 prosenttia pienempi kuin vähimmäistoimeentulotuki. Esimerkiksi yksin asuvan, aikuisen turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 292 euroa kuukaudessa. Vastaanottokeskuksessa asuvan turvapaikanhakijan on tällä toimeentulotuella katettava ruoka, vaatteet, hygienia, liikennemaksut ja muut henkilökohtaiset menot. Lapsilisään tai esimerkiksi opintotukeen turvapaikanhakijat eivät ole oikeutettuja.

Mikäli turvapaikanhakija saa vastaanottokeskuksessa päivittäiset ateriat, vähennetään toimeentulotuen perusosasta 79 prosenttia.

Lisätietoja:

Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut (Sisäministeriön julkaisuja 2/2009)

Maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio. Vuosina 1989-993 Suomeen muuttaneiden tarkastelua vuoteen 2007 saakka

Suomeen vuosina 1989-93 muuttaneiden asumisura. Tutkija Suvi Linnanmäki-Koskela. Helsingin kaupungin tietokeskus, 2010.

Maahanmuuttajien elämää Suomessa. Toim. Seppo Paananen. Tilastokeskus 2005. Tiedote Tilastokeskuksen sivuilla. (Seuraava maahanmuuttajien elinolotutkimus julkaistaan vuonna 2012)
Paananen Seppo: Maahanmuuttajien elinolot Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 70(2005):4

United Nations Development Programme (UNDP)
Overcoming Barriers: Human mobility and development, Human Development Report 2009


10. Pakolaiset ovat nuoria, terveitä miehiä. Heidän tulisi olla taistelemassa kotimaassaan.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noin puolet sen mandaatin alle kuuluvista pakolaisista, turvapaikanhakijoista, maan sisäisistä pakolaisista, kansalaisuudettomista ja paluumuuttajista on naisia. Länsimaihin tulevista turvapaikanhakijoista miehet ovat kuitenkin enemmistö.

Suomen turvapaikanhakijoista 77 prosenttia oli miehiä vuonna 2008. Matkustamista pidetään lähtömaissa miehille turvallisempana ja helpompana. Pakenemisen taustalla voi olla myös se, että miehet ja nuoret pojat ovat vaarassa tulla värvätyiksi aseellisiin ryhmittymiin.

Tällä hetkellä pakolaisuutta eniten aiheuttavat aseelliset selkkaukset ovat pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja, joissa siviilit ovat usein väkivaltaisuuksien kohteina. Konfliktin osapuolina voi olla useita sisäisiä ryhmittymiä, kansainvälisiä joukkoja sekä yksityissektorin turvallisuusyhtiöitä. Niihin liittyy usein ääriryhmien erottelematonta väkivaltaa, kuten itsemurhaiskuja. Perinteistä ajatusta isänmaan puolustamisesta ei voi suoraan soveltaa näissä tilanteissa.

Pakolaisuuden taustalla on vaino, joka kohdistuu poliittiseen mielipiteeseen, uskontoon, alkuperään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Vainon aiheuttaja voi olla myös yksityinen taho tai organisaatio, jota vastaan pakolainen ei saa suojelua kotimaansa viranomaisilta.

Lisätietoja konflikteista:
International Crisis Group
http://www.crisisgroup.org/

[Marko Parkkola]

Perusihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, myös pakolaisille. Suomalainen työttömyys- ja sosiaaliturva noudattaa ihmisoikeuksien ja perustuslain mukaista yhdenvertaisuuden periaatetta. Pakolaiset saavat työvoima- ja sosiaalitoimistossa saman kohtelun kuin suomalaiset. Työttömänä työnhakijana oleva pakolainen saa siten samaa työttömyyspäivärahaa kuin suomalainen.

Ei pidä paikkaansa. Tampereen kaupunki on kaikessa typeryydessään järjestänyt vain mamuja koskevan työnvälityksen, muistaakseni jotain oppisopimushommaa. Toisin sanoen mamut ovat Tampereella paremmassa asemassa kuin kantiset. Onnea!

[Outo olio]

Lapsillani on oikeus vanhemman rakkauteen

Nyt tyt­tä­ret ovat 17- ja 19-vuo­tiai­ta, poi­ka jo 21-vuo­tias.

Kuten jo todettu ovat nämä lapset jo AIKUISIA lapsia. 21-vuotias on Suomenkin kriteereillä aikuinen, puhumattakaan Afrikan kriteereistä.

[Jaakko P.]

5. Turvapaikanhakijat pakenevat kotimaansa köyhyyttä ja etsivät parempaa elintasoa.

Luin joku vuosi sitten että tämä idea Euroopan paratiisinomaisuudesta elää myös Afrikan rikkaiden kesken. Perhe joka asuu köyhässä maassa/alueella mutta on rikas, omistaa esim. vartioidun ja muuritetun plantaasin tai huvilan ja kaikki mukavuudet, lähtee Eurooppaan muiden muassa, vain menettääkseen kaiken ja säästöt ei riitäkään pitämään samaa luksusta yllä kalliissa länsimaassa. Lähdetään koska kuulemma Euroopassa kaikki on paremmin ja mannaa sataa taivaalta.
Muistaako joku lukeneensa tai kuulleensa?

[JoKaGO]

5. Turvapaikanhakijat pakenevat kotimaansa köyhyyttä ja etsivät parempaa elintasoa.

Luin joku vuosi sitten että tämä idea Euroopan paratiisinomaisuudesta elää myös Afrikan rikkaiden kesken. Perhe joka asuu köyhässä maassa/alueella mutta on rikas, omistaa esim. vartioidun ja muuritetun plantaasin tai huvilan ja kaikki mukavuudet, lähtee Eurooppaan muiden muassa, vain menettääkseen kaiken ja säästöt ei riitäkään pitämään samaa luksusta yllä kalliissa länsimaassa. Lähdetään koska kuulemma Euroopassa kaikki on paremmin ja mannaa sataa taivaalta.
Muistaako joku lukeneensa tai kuulleensa?

Juttu kertoo etelä-afrikkalaisista ja zimbabwelaisista valkoihoisista maanviljelijöistä, jotka lähtivät pakosalle vuosisataisilta sukutiloiltaan tai joutuivat sinne kasvamaan rikkaruohoa uuden isännän "viljelyksille".