Arvoitus, nimeltään Venäjä

[Marius]

Ei Venäjä ole mikään arvoitus. Ortodoksisuus jää katolilaisen etelän ja protestanttisen pohjoisen väliin, ja hieman sivuun. Venäjä selittyy kansojen välisillä keskimääräisillä ÄO-eroilla, kuten selittyvät muutkin populaatiot. Venäjä on yhtä suuri arvoitus kuin vankilakundi.

[tarhuri]

Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus.  Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut.  Arvoituksellisuus näyttäytyy lähinnä uutistenvälittäjien korvien välissä.  Venäjän tapahtumia uutisoidaan lähinnä kotimaan politiikan tarpeita mukaillen.  Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi.  (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)

[Rafael K.]

Nim. Rafael K,
Miten, huolimatta kuitenkin olemassa olevista Suomen ja Venäjän suurista keskinäisistä eroista (tämän kysymyksen tiimoilta ei välttämättä ole tarvetta keskustella siitä, että millaisiksi ne erot hahmotetaan), saataisiin ehdottamallasi tavalla Suomen ja Venäjän aikaan hedelmällistä kasvua ja molemminpuolista vakautta sekä hyötyä eikä loputtomien riitojen, kriisien ja väkivallan tekojen siementä?

Autonomian aikaan suomalaisten ja venäläisten välit olivat ihan hyvät, mitä nyt jotkut vapaamuurariliberaalit ja ruotsalaiset aristokraatit lietsoivat venäjänvastaista kampanjaa "sortokausien" aikana. Lyhyesti Suomen ja Venäjän tulevasta yhteistyöstä: oletan, että maailmantalous romahtaa merkittävästi seuraavan 15 vuoden aikana. Raaka-aineiden tuotantoon liittyvällä toiminnalla on silloin suurempi merkitys. Suomalaiset saisivat mahdollisuuksia tuotantotoiminaan joutokäytössä olevilla Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueilla (ml. merialueet), ja venäläiset saisivat tutka-asemia ja ohjustukikohtia yms. Suuria maajoukkoja Suomessa tuskin tarvittaisiin, joten venäläisten sotilaiden mellestäminen ei olisi uhka yhteiskuntarauhalle. Uhkana olisivat ehkä oligarkit ja rikollisjengit, mutta ne uhat meillä on nykyisellä kehitykselläkin, valitettavasti. Raja ei voisi olla yhtä suljettu kuin Kekkoslovakian aikaan, jolloin ystävyys ja yhteistyö kukoisti, mutta jos "autonominen" Suomi saisi pitää omat poliisivoimat ja maajoukot, rikollisuutta voisi rajoittaa.

[alussaolisana]

Nim. Rafael K,
Miten, huolimatta kuitenkin olemassa olevista Suomen ja Venäjän suurista keskinäisistä eroista (tämän kysymyksen tiimoilta ei välttämättä ole tarvetta keskustella siitä, että millaisiksi ne erot hahmotetaan), saataisiin ehdottamallasi tavalla Suomen ja Venäjän aikaan hedelmällistä kasvua ja molemminpuolista vakautta sekä hyötyä eikä loputtomien riitojen, kriisien ja väkivallan tekojen siementä?

Autonomian aikaan suomalaisten ja venäläisten välit olivat ihan hyvät, mitä nyt jotkut vapaamuurariliberaalit ja ruotsalaiset aristokraatit lietsoivat venäjänvastaista kampanjaa "sortokausien" aikana. Lyhyesti Suomen ja Venäjän tulevasta yhteistyöstä: oletan, että maailmantalous romahtaa merkittävästi seuraavan 15 vuoden aikana. Raaka-aineiden tuotantoon liittyvällä toiminnalla on silloin suurempi merkitys. Suomalaiset saisivat mahdollisuuksia tuotantotoiminaan joutokäytössä olevilla Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaan alueilla (ml. merialueet), ja venäläiset saisivat tutka-asemia ja ohjustukikohtia yms. Suuria maajoukkoja Suomessa tuskin tarvittaisiin, joten venäläisten sotilaiden mellestäminen ei olisi uhka yhteiskuntarauhalle. Uhkana olisivat ehkä oligarkit ja rikollisjengit, mutta ne uhat meillä on nykyisellä kehitykselläkin, valitettavasti. Raja ei voisi olla yhtä suljettu kuin Kekkoslovakian aikaan, jolloin ystävyys ja yhteistyö kukoisti, mutta jos "autonominen" Suomi saisi pitää omat poliisivoimat ja maajoukot, rikollisuutta voisi rajoittaa.

Sun kannattaisi ehkä kuunnella vanhempia sukupolvia, niin saattaisit alkaa ymmärtämään edes jotakin venäläisyydestä.

[Adolf Stege]

Mikä arvoitus tuo venäjä on Suomelle? Kiroisin, mutkun Joulu

[G-C]

Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...

[P]

Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus.  Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut.  Arvoituksellisuus näyttäytyy lähinnä uutistenvälittäjien korvien välissä.  Venäjän tapahtumia uutisoidaan lähinnä kotimaan politiikan tarpeita mukaillen.  Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi.  (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)

Jep. Venaja ei ole mikaan arvoitus. Hyvin ennalta arvattavaa, jos sita seuraa ilman minkaan erityisen ideologian sokaisua. Ajavat omaa etuaan, siis hallinto. Toissijaisesti venalaisten etua. Muut tulevat sitten, jos tulevat. Ihmisina venalaiset ovat paaosin joviaaleja ja hyvin heterogenista porukkaa. On siis laidasta laitaan erilaista vakea. Luotamuksen taso tuntemattomiin yhteiskunnassa on aika heikko. Kavereihin sitten luotetaan. Ja joskus jopa tuntemattomiin, mutta harvoin.

Ja tosiaan etelan kasvava islamilainen vaesto koetaan ongelmana. Siis se kasvu. Ja mitaan poliittista korrektiivisuutta taalla ei ole, eika taikaseinaa. Ihmettelin kerran kaukaasialaista tiensiivouspartiota toissa "voitonpaivana", jolloin kaikilla on vapaapaiva, ja jopa osa kaupoista on kiinni. Paikalliset totesivat, "etta ne ovat siirtotyolaisia"..

Ja hyvaa joulua kaikille vaan taalta "arvoituksesta"..

[P]

Nimenomaan absoluuttinen monarkia, ei perustuslaillinen monarkia. Venäjällä siis lakia ei tässäkään mielessä haluta ylimmäksi toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Tsaarit kuten myös Stalin ja nyt Putin ovat kaiken lain yläpuolella. Heitä Venäjän kansa kunnioittaa ja kumartaa. Venäjä on Sparta.

Hmm. Ehkapa kumartaa, mutta ei taida kunnioittaa? Ainakaan valtaosa. Voimaa taalla kumarretaan, realismin nimissa, mutta kunniaa ei voi pelotella tai ostaa. Tuntuvat Putin-vitsit uusiutuvan viikosta toiseen. Ei kerro minusta hirveasti kunnioituksesta?

[Marius]

Ainoa arvoitus Venäjän ja Suomen ollessa kyseessä on se, kun joku katsoo idästä ja toteaa että Suomi elää ja on. Se on venäläisille täysin käsittämätön näköala. Venäläiset eivät ikinä tule olemaan kykeneviä ymmärtämään Suomea. Suomi on ikuinen arvoitus venäläisille kuten on koko länsimaisuus. Ihmisarvoinen elämä on.

[alussaolisana]

Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...

Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.

[Kimmo Pirkkala]

Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...

Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.

Syyllisyys ei periydy yhtään mihinkään. Rikollisia ovat vain rikolliset, eivät rikollisten jälkeläiset. Nykysaksalainen, joka ei ole tappanut juutalaisia ei ole syyllinen holocaustiin. Nykyvenäläinen, joka ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan, ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan. Nykyisraelilainen, joka ei halua luopua maastaan ei ole syyllinen palestiinalaisten ajamiseen pois synnyinseuduiltaan. Nykysuomalainen ei ole syyllinen hakkapeliittojen ryöstöihin ja raiskauksiin Saksassa vuonna 1632.

[alussaolisana]

Mikä arvoitus? Te veitte meiltä Karjalan, te veitte Viipurin, te veitte Käkisalmen, te veitte Sortavalan...Te veitte 12% meidän maasta ja 460 000 ihmistä ajoite kotoaan---Nyt sanotte että "ei ku se oli Stalin ja Neuvostoliitto"...Ketä sielä Stalinin Neuvostoliitossa asu? Venäläisiä...Ei se Stalin hyökänny kongreettisesti, kyl se oli ihan se rivivenäläinen joka tuli ja jota koitettiin estää,miks?....Aina ku alan ymmärtämään venäläisia käyn sotasurmat sivulla kattomassa että luku on 95 000 vainaata jotka johtuu ihan VENÄLÄISISTÄ...

Tohon on vielä lisättävä, että metriäkään ei ole velivenäläinen halukas antamaan takaisin. Eli syyllisyys todellakin periytyy sitä kautta.

Syyllisyys ei periydy yhtään mihinkään. Rikollisia ovat vain rikolliset, eivät rikollisten jälkeläiset. Nykysaksalainen, joka ei ole tappanut juutalaisia ei ole syyllinen holocaustiin. Nykyvenäläinen, joka ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan, ei ole syyllistynyt sotarikoksiin suomalaisia vastaan. Nykyisraelilainen, joka ei halua luopua maastaan ei ole syyllinen palestiinalaisten ajamiseen pois synnyinseuduiltaan. Nykysuomalainen ei ole syyllinen hakkapeliittojen ryöstöihin ja raiskauksiin Saksassa vuonna 1632.

Olkoon sitten vaikka niin, mutta karjalaisille se maa kuuluu ja ryöstäjän lapsi sitä hallussaan pitää.

[cassius ali]

Tässä on aiemminkin tullut esiin tarve avata jokin jonkintyyppinen Venäjä -ketju, joka keskittyisi ruotimaan uutisvirran ja päivänpolttavien yksittäisten kysymysten takana vaikuttavia venäläisiä ja Venäjällä esiintyviä ilmiöitä ja ideologioita.
Joten:
Ehkäpä tämä voisi toimia järjellisenä alustuksena venäläisiä nationalisteja koskevalle keskustelulle, niin aiheeseen perehtyneet muualle Hommaan kirjoittaneet henkilöt voisivat kertoa laajemmin omia havaintojaan ja näkemyksiään aiheesta."Venäjän kansallisen suverniteetin julistus sän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen,
Täten me, Koko Venäjän Imperiumin (Julistuksen Laadinta) Kokouksen osanottajat julistamme Venäjän kansan ne erottamattomat oikeudet omaan itsenäiseen valtioon, jotka on peruttu helmikuussa 1917. Laillisen hallitsija Imperaattori Nikolai II:n väkivaltaisen kaatamiseen johtaneen salaliiton ja aseellisen kapinan johdosta, Venäjän Imperiumin alueella ei ole olemassa lainvoimaista valtaa. Täten (kaikki) Venäjän ja kansainvälisen lain ilmentymät ns. "Helmikuun vallankumouksen" jälkeen ovat juridisesti pätemättömiä. Tämän vuoksi kaikki 2(15).2.1917 jälkeiset olemassa olleet ja yhä olemassaolevat hallintoelimet ovat laittomia. Ainoa laillinen Venäjän valtion muoto on täten toistaiseksi Venäjän Imperiumi.
Venäjän valtion laillisena pohjana toimivat Imperiumin Laki Koodeksi ja Imperaattori Nikolai II:n Manifestit vuosilta 1905 ja 1906. Viimeinen laillinen hallintoelin oli Amurin vuoden 1922 Zemstvo Kokous, joka vahvisti Kaikkien Korkeimman Hallitsijan Oikeuksien kuuluvan yksinomaan Venäjän Tsaarille. Tietoisena historiallisesta missiostaan Koko Venäjän Imperiumin Kokous julistaa täten olevansa (Amurin) Zemstvo Kokouksen suora ja oikea seuraaja.
Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän kansan kansallinen itsenäisyyden ainoa laillinen muoto kaikkialla Venäjällä on periytyvä absoluuttinen monarkia, jota johtaa Venäjän Tsaari. Helmikuun 1917 jälkeen Venäjän Imperiumin alueelle muodostuneiden valtioyksiköiden tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen, kuten myös mahdolliset (em. valtioyksiköiden) rajojen määrittely, ovat kysymyksiä, jotka voidaan käsitellä ainoan laillisen Venäjän vallan, Koko- Venäjän Imperaattorin henkilön, toimesta. Imperiumin Kokous ilmaisee tarpeen yhdistää kaikki terveet yhteiskunnalliset voimat taisteluun Venäjän valtion uudelleensyntymisen sekä niiden oikeuksien ja vapauksien puolesta, jotka on taattu Keisarillisessa manifestissa. Imperiumin Kokous julistaa, että Venäjän historiallisella alueella tänä päivänä olemassa olevilla, omavaltaisilla poliittisilla hallinnoilla, jotka harjoittavat anti-venäläistä politiikkaa, toisinaan saavuttaen mielipuolisen Venäjän kansan kansanmurhan (mittasuhteet) ja jotka perustuvat vain petokseen ja väkivaltaan, ei ole mitään juridista tai moraalista olemassaolon oikeutusta.
Venäjän kansan ja alkuperäisväestön ikeen alta yhdistyminen ja historiallisen Venäjän Valtion uudelleensyntyminen on päätavoite, joka yhdistää kaikki rehelliset ihmiset riippumatta poliittisten näkemysten eroista. Paluu Venäjän Imperiumin lainsäädännön normistoon antaa Venäjän kansalle ne kansalais- ja poliittiset oikeudet ja vapaudet, joita heiltä on nyt kielletty. Imperiumin Kokous julistaa että ainoastaan Koko-Venäjän Zemsto Kokouksella on oikeus vahvistaa Tsaari(n valtaoikeudet) ("huutaa kuningas"–mielessä). Imperiumin Kokous muodostaa (Koko-Venäjän) Zemstvo Kokousta Koollekutsumista Valmistelevan Pysyvän Neuvoston ja kutsuu yhteistyöhön kaikki Venäjän terveet poliittiset voimat, mutta ei (Venäjää) miehittäviä, jumalattomia, russofobisia tai antimonarkistisia tahoja. Vain yhdessä synnytämme uudestaan Suuren Venäjän.Aamen."
Lähde: http://rusimperia.info/catalog/1212.html
(Alkeellinen käännös oma; kieli on osin vanhahtavaa ja kovin, kovin muodollista enkä ole edes pyrkinyt kääntämään hallintoelin nimityksiä länsimaisille tutumpiin termeihin, mutat kirjoitin ne suurilla alkukirjaimilla. Sulkuihin olen kirjannut ajatusta mielestäni selventäviä lisäyksiä)
Erässä Laatokan saaressa: http://www.rusimperia.info/catalog/2228.html
Venäläinen Marssi –infoa Slavjanskij Sojuz –porukan sivuilta:http://www.demushkin.com/index.php
Jotain taiteelliseen vapauteen liittyviä käsityksiä vaikkapa muun "uuspakana-Rus" –sisällön ohella  lentokulkuneuvojen historiasta:http://slavs.org.ua/img/paintings/ivanov/25.jpg
Vahvasti uskonnollispohjaista Kolmas Rooma -ideologiaahttp://www.ic-xc-nika.ru/index.html
Ei Arkona huono bändi ole, ei ole:http://www.youtube.com/watch?v=BaP1wDvkA6E&feature=relmfu PS. Kauheasti tullut asiaa viikonlopun aikana; vähitellen kommentoin joihinkin aiheisiin lisää.  EDIT: käännökseen kaksi suomen kielen korjausta

Niinnojoo, onhan sitä montakin tapaa tarkastella historiaa ja tuo ylläoleva "kellosepän" juttu tarkastele historiaa pelkästään luettelemalla joitakin yksittäistapauksia. Niitä yksittäistapauksia niitä kyllä historiassa riittää miljoonittain ja miljoonittain, eikä ole kenelläkään mitään vaikeuksia niitä ryhtyä luetelemaan.

Parempi tapa tarkastella historiaa on hakea sieltä ns. suuria linjoja, merkittäviä tapahtumakulkuja suurvaltapoliittisia suhdannavaihteluita ja kehitysproseseja, jotka lähtevät jostakin, ovat nykyisin jonkunlaisissa vaiheissa ja joskus tulevaisuudessa mahdollisesti päätyvät jonkinlaisiin uusiin erilaisiin vaiheisiin.

Varsinkin näin Suomen kannalta on suuresti kiinnostavaa tutkia Euroopan suurten valtioiden ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä viimeisten vuosisatojen aikana, ja tarkastella erityisesti Suomen roolia ja kohtaloita noissa suurvaltapoliittisissa peleissä, sillä siinä on meillä paljon opittavaa ja löytyypä sieltä myöskin eväitä tulevaisuudenkin arvioimiseksi.

Historiallisten yksittäistapausten yksityiskohtainen luetteleminen on enempi semmoista merkityksetöntä tyhjänpäiväistä knoppologiaa, ellei niitä kyetä kytkemään oman aikansa tapahtumiin ja laajempiin yhteyksiinsä ja sitäkautta suurempiin kansainvälisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin.

[sivullinen.]

Suomi on ikuinen arvoitus venäläisille kuten on koko länsimaisuus.

Länsimaalaisuus on ikuinen arvoitus myös suomalaisille. Suomi on pitkässä historiassaan ollut ensin Ruotsin syrjämaana, sitten Venäjän syrjämaana, sitten Neuvostoliiton satelliittina - "suomettuneena", sitten amerikan satelliittina. Vain itsenäisyyden ensimmäiset vuosikymmenet Suomi pystyi olemaan aidosti itsenäinen vapaa maa. Saksaan se yritty tukeutua silloinkin, mutta Saksan romahdus esti sen.

Ranska, Saksa, Ruotsi ja jopa Romanian ja Puolan kaltaiset - pitkiä itsenäisyyden jaksoja omaavat maat - katsovat itsenäisyyttä ihan toisesta näkökulmasta; heille se on itseisarvo. Kansallinen itsemääräämisoikeus - itsenäisyys - on itseisarvo. Se on sitä länsimaalaisuutta; se on ajatus kansallisvaltiosta. Suomen hallinto katsoo toisin; se etsii aina selkänojaa; se pelkää vapautta - ja siitä seuraavaa vastuuta - yli kaiken. Suomessa itsenäisyys tarkoittaa ihan muuta kuin länsimaissa. Suomi on kansan muodostama provinssi.

Venäjä ei sovi kumpaankaan malliin. Se on jotain ihan muuta. Se on suurvalta itsenäisyyden kuvitelmaa: Kansojen sulatusuunia, jossa jatkuvasti imetään uusia osia yhteyteen ja sulautetaan ne osaksi suurvenäläistä kulttuuria. Samoin kommunistinen han-Kiina kiinalaistuttaa Tiibetin munkit ja kaiken eteensä tulevan; samoin amerikan yhdysvallat on onnistunut sulattamaan kolmen mantereen väestöä itseensä. Venäjä on - tai vähintään yrittää olla - kansoista koostuva imperiumi.

[hattiwatti]

Tähän ehkä voitaisiin laittaa eräs nettisfääristä löytynyt helmi, joka jo vieraili geopolittisessa viestiketjussa.

Entinen Intialainen Venäjän diplomaatti ja maailman parhaimistoon kuuluva geopolittinen analyytikko M K Bhadrakumar oli jossain suljetussa tilaisuudessa, missä hänelle ja politiikan korkeille ymmärtäjille  kerrottiin ihan kaikki mitä Äiti Venäjän päässä liikkuu, Putinin sihteerin Alexei Pushkovin toimesta. Alla on jonkun sortin tiivistelmä puheista joita ei suoraan saa toistaa. Vaikuttaisi että Äiti Venäjä kokee itsensä mustasukkaiseksi, rakkkaansa Euroopan hylkäämäksi olioksi, ja on hieman loukkaantunut moisesta petturuudesta. Vaikuttaisi Äiti Venäjän, ja Euroopan välillä olevan jonkinlainen mustasukkainen valtataistelu USAn ja Äiti Venäjän välillä siitä kuka saa olla se syvemmän yhdynnän suorittava rakastettu tässä euraasialaisessa valtataistelussa.

http://blogs.rediff.com/mkbhadrakumar/2012/10/25/russia-to-be-an-efficient-balancer-in-asia/

Pushkov confirmed a trend which I began noticing from Day 1 as soon as I came, namely, that notwithstanding the rhetoric from Moscow, Russia's heart and soul is still with the West, while the East becomes a mere occasional affair, a highly selective engagement. Much of the angst reminds me of a jilted lover — something we all have gone through sometime or the other in our tumultuous life.

Actually, Pushkov devoted almost three-quarters of his talk to Russia's relations with the West, United States in particular.
It was left to a prominent Iranian member of parliament (who is also a member of the Majlis' consultative committee on foreign and security policies) in our group to gently point out toward the end that Pushkov didn't say anything about the SCO or the Arab Spring — and, unsurprisingly,  it was my turn to elicit Pushkov's views on Russia's tryst with Asia. Out of old habit, I kept a verbatim account, which I summarize below:
*** Russian foreign policy in the post-Soviet era has always been about the West. "But a limit has been reached for both sides." Russia's admission to the two most important western institutions — NATO and EU — is not going to be possible. Russia is unwilling to concede its sovereignty and in any case the "returns" for doing so aren't commensurate. There are no "incentives" for Russia to rethink.
***Russia came close to considering membership of NATO, but it is clear that neither side will gain out of Russia's accession. It is a closed chapter now.
*** As for EU, Russia has strengthened its European identity and is already part of the European economic space. But Russia is not a part of "political Europe" or the "military-political Europe". Simply put, Russia has a different political culture and there is a huge ideological difference between Russia and the EU countries.
*** Russia's problem is quintessentially that "there is nowhere to go East", either. There could possibly be an economic dimension to Russia's ties with the East, but "much less" is there in the East in political or military terms. Besides, China with which Russia has close relations has a "relatively free hand" in Asia and, therefore, Russia has settled for bilateral relationship. Neither Russia nor China wants a military alliance to counter NATO; at any rate, such a (Sino-Russian) alliance is neither desirable nor is conceivable.
*** So, at the end of the day, it is all economics with the East — oil, gas, etc.
*** Against this backdrop, a consensus has appeared in Russia that it has no need to go anywhere, and should rather stay put where it is. Eurasia is Russia's "natural habitat". Also, major military potentials are concentrated in Eurasia: US also happens to be a Eurasian power thanks to its alliances with countries like Pakistan or South Korea; most of the conflicts today are on the peripheries of Eurasia, such as Afghanistan and Pakistan. Thus, Eurasia is vital to Russia's interests.
*** How does Russia approach Eurasia? The formation of a Eurasian Union is the principal idea today. The Customs Union has been the first step and it is proving efficient. A country like Kazakhstan, which knows very well where its interests lie, wouldn't be espousing the Customs Union without the conviction that the grouping could be greatly beneficial.
*** The next step is going to be the Common Economic Space, which forms the backbone of the Eurasian Union. There is a lot of skepticism in the West about the Eurasian Union idea but it doesn't perturb Russia. All sorts of things have been said about the euro zone or the imminent fall of the dollar, but events proved otherwise; so will be the case with the Eurasian Union.
*** The key factor here is that Russia should not press its partners with a political union or common currency. "Those things can wait." The Eurasian idea should be approached cautiously and convincingly. A lot can be gained in the economic field.
*** Besides, Eurasian Union "turns Russia into an independent center of attraction for other countries." Much depends of course on how well Russia does economically.
*** Suffice to say, the western perception that "Russia is going toward the East" or is seeking a confrontation with the West is unwarranted. Russian foreign policy has been largely reactive — except, perhaps, on Syria. It is the West which precipitated the current tensions while Russia has not sought confrontation. The war with Georgia was provoked by the West; Russia didn't precipitate it.
*** The root problem is that the West wants Russia to "make it look like the European countries", but Russia has its own character, its ideology, customs, etc. An ideological element is always present in the West's — and the US' — attitude towards Russia, "which is dangerous". The objective should be "a decent cooperative relationship" rather than to make Russia "a carbon copy" of the western countries.
*** Russia is not prescriptive toward the West. Russia didn't ask how come George W. Bush won in 2000 or why Ohio today is so terribly important in an apparently nation-wide election. It is up to the US to have its political or electoral system. But the West is needlessly intrusive and Russia cannot accept it.
*** Post-Soviet Russia began with a clean slate. There was no desire for another Cold War and on the contrary, Russia had a lot of warmth toward the US in the early 1990s. But the result was disappointing; perhaps, Russia expected too much. "Instead of becoming an ally of the US, Russia became an object of US influence."
*** The eastward expansion of NATO was the defining moment in the evolution of Russia's foreign policy ideology. Thus, the present ideology — the "ambition to be an independent player" — was borne out of actual experience. It began in the period of Boris Yeltsin circa 1995. The replacement of Sergei Ivanov as FM with Evgeniy Primakov and the choice of Victor Chernomyrdin rather than Gaidar as PM — although they were apparatchiks — it was Yeltsin's response as a Russian politician who began realizing that the first five years of his presidency "didn't give the desired results".
*** The core problem is the misunderstanding on the part of the West that Russia will "comply". Indeed, "Russia has complied on many things, but not all." Out of this experience this ideology has been born that Russia should be an "independent center of power".
*** Russia is looking for a "balancing role" in Asia. It is no longer a superpower. The Asia-Pacific is becoming "the area" of the 21st century. But it is a hotbed of tensions. Russia fears that an "imbalance can develop" in Asia and "Russia doesn't want to see a single power dominating Asia." The role of an "efficient balancer" is what Russia can and should play in Asia. If Russia tries to exceed that role, "there could be misunderstandings." (This part on Asia was in response to my intervention.)
*** With regard to the Arab Spring, Russia has a cautious approach. Russia is opposed to revolutions; it has had enough of revolutions in its history. The Bolshevik Revolution in 1917 was a "historic mistake". Because of it, "Russia was affected genetically; it was a national tragedy." Therefore, the revolutions in the Middle East should not be viewed from an ideological perspective. The notion of humanitarian intervention should be definitely reconsidered. And foreign powers "should not take moral sides in civil conflicts."

[Veli Muilu]

^{..Suurvallat ajavat asioitaan kylmien itsekkäiden laskelmien mukaan,eivätkä silloin oikeus paremmin kuin pienten kansojen tekemiset ja tekemättä jättämiset paljoakaan merkitse.Tämä pitää erityisesti paikkansa aikoina,jolloin suurvaltain välinen tasapainosuhde sodan tai muun sellaisen syyn takia on järkkynyt.Silloin ne suurvallat,joilla on vapaat kädet,kiirehtivät toteuttamaan imperialistisia pyrkimyksiään heikompien naapuriensa kustannuksella,olivatpa nämä kuinka ystävällismielisiä tahansa.Mutta sitä tahdikkaampia ja joustavampia pitää pienten kansojen luonnollisesti olla suuria naapureitaan kohtaan,jotta eivät tarpeettomasti antaisi näennäistäkään aihetta tyytymättömyyteen tai päästäisi kehittymään kunnianarkuuskysymyksiä..}
Risto Rytin sota-ajan muistelmat 1939-1944
Viisasta tekstiä..

[kelloseppä]

Lainaus nim. Pöllämystynyt:

"...Siinä, missä Venäjä voisi olla olennainen osa länsimaista maailmaa, ellei jopa sen keskus ja sydän, länsimaisen kulttuurin ja ihmisen turvapaikka ja valonlähde vaikeina aikoina, niin eurasianistit monine tovereineen toimivatkin, jotta siitä tulisi puoliaasialainen roistovaltio, jota koko maailma vihaa ja pelkää.

... Venäjän painostus ja vallanhimo Euroopassa päin vastoin kääntäisi ja yhdistäisi Euroopan kansat sitä vastaan. Paikkaa länsimaiden ytimessä ei voi vallata. Jos länsimaita muokataan, miehitetään tai alistetaan ei-länsimaalaisen tahon alaisuuteen tai etupiiriin, ne eivät enää ole länsimaita.

Länsimaiden joukkoon voi "asettua" vain kuulumalla alun perinkin niihin. Venäjä voisi "asettua", jos poliittinen tahto löytyisi. ..."

Oliko tuossa ristiriita, vai tulkitsetko tilanteen niin, että Venäjä olisi A) länsimainen valtio, jos se toimisi tietyllä tavoin, mutta B) puoliaasialainen roistovaltio, jos kuitenkin sittenkin se toimisi jollakin tietyllä toisella tavalla? Entä, jos Venäjä toimiikin jollakin sellaisella tavalla, joka ei kuulu kumpaisenkaan toimintataparyhmään? Vai kannatatko kenties sellaista näkemystä, että ellei Venäjä toimi kohdan A tavalla, se toimii väistämättä kohdan B tavalla?

Lainaus nim. sivullinen:

"Venäjä ei ehkä halua olla osa häviäjien kerhoa. Se ei halua olla laskevan auringon sivilisaation keskus eikä sen sydän. Se ei halua toimia länsimaisen kulttuurin romukoppana, eikä läntisen ihmisen - isänmaansa polttaneen egoistin - turvapaikkana; ei ylläpitää heidän globalistisia ideologioita kun ne lännessä kirotaan ja hävitetään. Eurasianistit tovereineen yrittävätkin synnyttää Venäjässä kulttuurin itsessään, tehdä siitä omalle kansalleen hyvän ja oman kansansa etuja valvovan ehkä jopa imperialistisesti naapureitaan riistävän suurvallan, jota koko läntinen maailma pelkää ja vihaa."

Itse uskon Venäjän yrittävän toteuttaa jotakin ihan omanlaistaan, kuten nim. sivullinen totesi, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Mielestäni mielenkiintoinen kysymys onkin se, että minkälaiseksi se "venäläinen tie" tällä kertaa muodostuu.

Lainaus nim. Arvoton:

"Venäjällä on ollu 30 vuotta huoli laajenevasta islamista. Tässä yksi heidän suurimmista huolistaan. Muslimit tekevät lapsia eksponentiaalisesti, mutta eurooppalaisperäiset ja eurooppalaisuuden valinneet ihmiset eivät tee lapsia. Hallitus tietysti haluaa pistää kampanjoita Eestiä ja Suomea vastaan viemään huomiota itse ongelmasta pois."

Demografia on mitä on. Taitaa se Eurabia tulla ja tappaa nopeammin kuin islamisoitunut Venäjä, jos on tullakseen. Kai nyt varovaisestikin arvioiden voisi edes tämän verran luottaa Venäjän tapaan kohdella kaikkia niitä islaminuskoisia tahoja kohtaan, jotka uhossaan nostavat aseensa Venäjää vastaan. Toisaalta en todellakaan luota Keski-Aasian islaminuskoisten tahojen kykenevän riittävän tiiviseen yhteistyöhön.

Lainaus nim. Marius:

"Ei Venäjä ole mikään arvoitus. Ortodoksisuus jää katolilaisen etelän ja protestanttisen pohjoisen väliin, ja hieman sivuun. Venäjä selittyy kansojen välisillä keskimääräisillä ÄO-eroilla, kuten selittyvät muutkin populaatiot. Venäjä on yhtä suuri arvoitus kuin vankilakundi."

Lainaus nim. tarhuri:

"Ei Venäjä todellakaan ole arvoitus.  Venäjä toimii kuten Venäjä on aina toiminut.  Venäjän touhuja Venäjällä seuranneena olen huomannut touhun hyvinkin helpoksi ennakoida suorastaan ennalta-arvattavaksi.  (Sama on laita pitkälti USA.n kanssa)

OK. Sittenhän esim. koko ketju Breznevistä Putininiin oli etukäteen väitetty itsestäänselvyys ja sellaista toimintaa, miten Venäjä on väitetysti aiemminkin toiminut. Tämänkaltaisen itsestäänselvyyksien ja ennalta-arvattavuuden tavattoman väitetysti varmuutta hipovan korkean asteen vuoksi kysyn, myös nim. P:ltä, mitäpä vuosien 2012 ja 2032 välillä Venäjällä oikein tulee tapahtumaan, ja millainen valtio Venäjä on vuonna 2032 ja mitä ajatuksia nim. hattiwatin linkkaama Bhadrakumar:n analyysi herättää. Kysymyshän on väiteysti tavattoman helppo.

Lainaus nim. P:

"...mutta kunniaa ei voi pelotella tai ostaa ..."

Ei voi. Kuinka pitkälle venäläiset ja/tai Venäjä on valmis kunnian tietä kulkemaan?

Lainaus nim. cassius ali:

"Varsinkin näin Suomen kannalta on suuresti kiinnostavaa tutkia Euroopan suurten valtioiden ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä viimeisten vuosisatojen aikana, ja tarkastella erityisesti Suomen roolia ja kohtaloita noissa suurvaltapoliittisissa peleissä, sillä siinä on meillä paljon opittavaa ja löytyypä sieltä myöskin eväitä tulevaisuudenkin arvioimiseksi.

Historiallisten yksittäistapausten yksityiskohtainen luetteleminen on enempi semmoista merkityksetöntä tyhjänpäiväistä knoppologiaa, ellei niitä kyetä kytkemään oman aikansa tapahtumiin ja laajempiin yhteyksiinsä ja sitäkautta suurempiin kansainvälisiin tapahtumiin ja kehityskulkuihin."

Totta.

Ole hyvä ja tarkastele sitten laajemmin ja arvioi vaikkapa esiintuomieni yksittäistapausten ja niiden taustalla olevien poliittisten näkemysten mahdollista roolia Venäjän tulevaisuudessa vaikkapa vuoteen 2022 saakka. Tai valitse jokin toinen poliittinen taho Venäjällä, vaikkapa nim. hattiwatin linkkaama Udaltsov.

Hommaa lukevat muutkin kuin ainoastaan hompanssit, joten joskus kenties voi joillekin onnistua viestimään jotakin vain tuomalla esiin joitakin yksittäistapauksia "jostakin netin pimeältä puolelta". Toki joskus voi jäädä onnistumattakin. Ei voi etukäteen tietää.

Bhadrakumar

Nim. hattiwatin linkkaamaan Bhadrakumar:n analyysiin palaan myöhemmin ja mielelläni lukisin ennen omia kommmettejani siihen myös nim. hattiwatin ja cassius ali:n näkemykset Bhadrakumar:n analyysista.

[kelloseppä]

Uuden vuoden, 2013, kunniaksi,

Oletan seuraavaa: Pushkov asetteli sanansa juuri tämän kuulijakunnan mukaan ja luonnollisesti samalla jätti jotain olennaista sanomatta juuri tälle kuulijakunnalle. Bhadrakumar puolestaan jätti jotain kuulemaansa mainitsematta blogikirjoituksessaan. En oikein muutoin kykene selittämään itselleni Bhadrakumar:n tekstin tuottamaa pettymystäni. No hänen tekstinsä teksti loi sitten tämmöisen ajatusvirtatuotoksen, jossa on paljon Bhadrakumar:n esiintuomia seikkoja, mutta jonkin verran jotain omaa.

Mitä muuta kuin "Länsi" –keskeistä Venäjän ulkopolitiikka voisi ylipäätään olla? Todettuaan (en ota kantaa siihen, onko tällaisellä toteamuksella todellisuuspohjaa vai ei), että "Länsi" ei halua Venäjästä itselleen vahvaa omaleimaista tasaveroista liiittolaista (ts."Länsi haluaa alistaa/hajottaa/jakaa Venäjän"), eipä Venäjälle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin yrittää luoda jokin vaihtoehtoinen tie hyödyntää yhteistyötä "Lännen" kanssa. Tässä sitten on erityisesti todettu olevan varsin hyödyllistä itselle keskittyminen toisaalta erityisesti talousyhteistyöhön ja toisaalta kahdenväliseen toimintaan. Tätä yksittäisten EU-valtoiden tai Euroopassa sijaitsevien valtioiden kanssa harjoiteltua, syvennettyä ja hienosäädettyä toimintamallia tullaan sitten soveltamaan yhä vahvemmin Kiinan kanssa harjoitetussa talousyhteistyössä, joka pysyy jatkossakin ylivoimaisesti keskeisimpänä osana Venäjän ja Kiinan yhä syveneviä keskinäisiä suhteita, vaikka monissa ulkpoliittisissa kysymyksissä esiinnytään tarkoituksellisesti kuin liittolaiset. Venäjän suhde ja ulkopoliittiset tavoiteet Intian suuntaan tältä osin ovat minulle hieman sekavia, mutta uskoisin Venäjän kannalta pääpainon olevan Kiinan –tyypisen politiikan: polittisesti rauhallisen suuriakin erimielisyyksiä helposti sietävän rinnakkaiselon, mutta aktiivisen taloudellisen yhteistyön muotoisen politiikan.

Venäjän "Eurasia" teema ei kosketa tällä hetkellä niinkään EU:ta tai Kiinaa, vaan nimenomaan Intiaa. Koska Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat ovat suhteellisen rauhallisia merkittävältä osin kiitos Venäjän taitavsti harjoittaman politiikan ja toimenpitein, jossa "rusulmaanien" rooli oletettavasti tulee kasvamaan, Venäjän Euraasia-ajattelun painopiste keskittyynee Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kriisialueille, kiitos myös USA:n vahvan paikallisen läsnäolon. EU- ja Kiina –yhteistyön hedelmällisimmäksi koetun muodon, taloudellisen yhteistyön työkalupakkia, toki modifioidusti, käytetään pitkäjänteisen rauhallisesti Keski-Aasiassa. Itse asiassa Tsetsenian sotien jälkeen Venäjällä ei ole olemassa menestyksellistä vaihtoehtoa tälle Keski-Aasiassa tuskallisen hitaasti etenevälle toimintamallille. Tavoite on silti täysin selvä: Keski-Aasiasta tulee rakentaa tukeva perusta Venäjän pääsylle Intian valtamerelle ja toisaalta se ainakin toimii muurina sekä Kiinaa, että Intiaa vastaan – ihan vain varmuuden vuoksi. Tällainen politiikka lähtee myös siitä oletuksesta, että Kiinalle läsnäolo Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa on vielä toistaiseksi kovin kaukainen ja/tai vähäpätöinen tavoite; paljon olisi Kiinalla onnistuttavaan, ennen kuin mokomaan ehtisi kunnolla keskittymään.

Totta kai Venäjä pettyi 1990-luvun alussa Setä Samuliin, joka ei todellakaan ymmärtänyt toimivansa aivan toisenlaisen toimijan kuin jonkinlaisen "banaanitasavallan" kanssa. Venäjä oli puolestaan niin sinisilmäinen typerys, että kommunismin romahtamisen jälkeen se odotti aivan jotain muuta USA:lta. Tämä oli ensimmäinen Venäjän suuri virhe 1990-ulkopolitiikassaan. Toinen suuri virhe oli ryhtyminen ensimmäiseen Tsetsenian sotaan, koska sen ainoa looginen seuraus oli Tsetsenian toinen sota ja lopulta kammoittava etninen puhditus ja nukkehallinnon pystyttäminen ja näistä seurannut aivan valtava suuri täyshullu ihnimillisten resurssien haaskaaminen ja aivan silmitön taloudellisten resurssien tuhlaaminen niin sotilaallisin kuin ns. "jälleenrakennuksen" keinoin.

Venäjä on tehnyt aivan pragmaattisesti kaikkensa, toki molempia osapuolia kunnioittavaa poliittista ratkaisua lukuun ottamatta, ettei Tsetseniasta muodostu samanalaista ketjureaktiota kuin Afganistanista – ja tehokkaaksi toimintamalliksi on muodostunust se, että ne henkilöt ostetaan, joita ei ole pakko yrittää tappaa. Se on kunnian sekä jonkinmoisen rauhan hinta Tsetseniassa. Tsetsenian esimerkki rahan voimasta poliittis-sotilaallisten konflikitien hoitokeinona on todettu Moskovassa käyttökelpoiseksi ja näin ollen sekin keino halutaan pitää realistisena sekä toimintakykyisenä tulevaisuutta silmalläpitäen, jopa kehittää sitä eteenpäin, myös mittakaavallisesti. Georgian sota oli toisaalta reviirin merkkuutta ulkomaailmalle ja toisaalta osoitus kyvystä iskeää sotilaallisella voimalla lujaa ja nopeasti sekä kolmanneksi vain hivenen tavanomaista sotaharjoitusta raskaampi ja ennen kaikkea todenmukaisempi "toimintakyvyn testaamistoimi".  Nähtävästi nämä kolme tarkoituksta välittömästi ymmärrettiin toivotulla tavalla toivotuissa kohdevaltioissa - ainakin Georgian ulkopuolella.

"Aasian tasapainottava tekijä" –lausunnot tuovat mieleen ainoastaan "tämä on meidän ikioma takapiha" –puheet, joilla kehoitetaan Kiinaa ja Intiaa ryhtymään jonkinmoiseen etupiirijakoon ja informoimaan USA:lle, ettei heidän läsnäoloaan siellä tai täällä tulla suvaitsemaan: ei Kiinan puoilesta, ei Intian puoelsta, mikä pelaa mainioistai myös Venäjän pussiin. Venäjän varovaisuus "Arabikeväästä" oli diplomaattisesti muotoiltu; olisiko Venäjällä mitään realistisia mahdollisuuksia muunlaiseen suhtautumistapaan, koska kohtuullinen rauhanomainen toimintamalli Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa vaarantuisi tavalla tai toisella muunlaisella suhtautumisella aivan kohtuuttoman paljon ja Iran ei kuitenkaan ole tämän kriisin polttopisteessä (onko muuten sittenkään sattuma: menikö Syyrian Assad Moskovan asettamaan ansaan?) Ja onhan se kiva katsoa sivusta, kun USA häärää hiki hatussa kuviota jos toistakin alueella, mikä antaa toisaalta aina pikkuisen tilaa enemmän itselle häärätä jotain jossain toisaalla; vaikkapa nyt Iranissa.

Summa summarum: Venäjä harjoittaa tällä hetkellä hyvin pragmaattista ja taloudellista yhteistyötä ja vakautta korostavaa ulkopolitiikka, jolla nimenomaan pyritään monin eri tavoin tasoittelemaan sisäpoliittista epävakautta. Vakaus mahdollistaa tulevaisuudessa Venäjän kahden keskeisimmän ulkopoliittisen keinon vähittäistä vahvistamista: kykyä ostaa ja kykyä ottaa väkivalloin poliittista vaikutusvaltaa. Ei Venäjä loputtomasti harjoita nykyisenkaltaista yhteistyökykyisille naapureilleen kieltämättä kovin mukavaa ja mieluista ulkopolitiikkaa. Jos harjottaisi, ei olisi mitään estettä vähitellen, luonnollisesti tavattoman hitaasti, mutta määrätetoisesti lisätä kansalaisoikeuksia Venäjällä, mutta sitten hulluimpien Jeltsinin vuosien on menty jälkikäteen katsottuna tavattoman määrätietoisesti ja vähittäin sisäpolitiikan tässä osassa juuri päinvastaiseen suuntaan ja kahdella pääasiallisella keinolla: kiukuttelijat ostetaan tai tapetaan – tavalla tai toisella. Ei aina kirjaimellisesti tietenkään. Mikä antaa olettaa, ettei Venäjä siirtyisi jossain vaiheessa tälläistä menestykselliseksi osoittautunutta toimintatapaansa soveltamaan osin myös ulkopolitiikassaan, ts. siirtämään taloudellisen yhteistyöhön painottuvaa prgmaattista linjaa toisiin keinoihin painottuvaan kieltämättä hyvin prgamaattisen aktiiviseen suuntaan? Tällainen muutos ulkopoliittisisten toimintatapojen painotuksissa ei tietenkään koskisi, ainakaan merkittävissä määrin, USA:ta, Kiinaa ja oletettvasti myös Intiaa, koska niissä suunnissa tällaisesta muutoksesta ei ole Venäjälle itselleen mitään hyötyä, todennäköisesti päinvastoin. Tällöin aktiivisten toimien painopistesuunnaksi jää 1) ns. "Lähi-itä" (Lähi-itä, Pakistan/Afganistan/Iran, Turkki ja Kaukasus) ja 2) ns.  "Eurooppa" (Musta meri, Ukraina, Balkan, Itämeri) ja 3) "Arktinen alue" (Pohjoinen Jäämeri, Koillisväylä, Pohjoisnapa).

Miksi Bhadrakumar vaikenee niistä seikoista joita otin esille, mutta hän ei?

PS: Toivottavasti ei nyt sitten pyydetä esittämään lähteitä tämän mölinäni taustatueksi, mutta onhan tässä mölinässä, ja etenkin sen rivienvälissä, eräs näkemys siitä mihin Suomen tulisi Venäjän politiikassaan varautua. Suoraa selkää ja kunniantuntoa tarvitaan entistä enemmän Suomen ulkopolitiikan hoidossa tulevaisuudessa.

PPS Pahoittelen pitkää jorinaani; ajatus ei tänään aamupäivällä ihan vielä kulje, jos ylipäätään kulkee koskaan.

[Taimi]

Venäjään tulee mielestäni suhtautua ystävällisesti, mutta varmasti.
Meidän on pidettävä kiinni itsekunnioituksestamme, silloin Venäjäkin kunnioittaa meitä.
Se oli aika hassu, se sotamarsalkka, joka piipahti presidentivaalien jälkeen vilkaisemassa Niinistön silmämunia.

Meidän on tunnettava ja siinä mielessä hyväksyttävä venäläinen ajattelutapa, että ymmärrämme, kuinka heidän ajattelunsa toimii. Tietenkin he ajattelevat omaa parastaan. Me olemme naapurimaa ja meidän on otettava siinä mielessä huomioon Venäjän etu, ettemme toimi heidän etuaan vastaan, tällainen nimittäin tulkittaisiin vihollisuudeksi.

Mutta myös heidän on ymmärrettävä meitä. Ovathan he aika kilttejä olleet meitä kohtaan muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan, eli meidän valtaosan Homman kirjoittajien eliniän. Vanhemmat meistä muistavat sodan jälkeisen Suomen, eli kaikenkattavasti rauhanajan Suomen ja Neuvostoliitto - Venäjän välisen politiikan. Entäs, jos meidän olisi aikoinaan käynyt kuin Baltian? Minkälainen olisi nyt yhteiskuntamme?

Rakensimme hienon ja kauniin Suomen, pidimme kiinni suomalaisuudesta ja kauniista arvoistamme. Pahin vihollisemme ei tällä hetkellä olekaan Venäjä, vaan vähän kauimmaiset ulkomaalaiset. Unohtamatta alati vaikuttavaa Ruotsin valtaa Suomessa. Myös Venäjä alkaa olla pulassa rasistisen ja vihamielisen islamin kanssa. Tässä mielessä voisimme saada jopa tukea toisistamme.

Voisimme myöskin vielä voimakkaammin tukea ja ajaa suomensukuisten kansojen asiaa Venäjällä. Voisimme osoittaa Venäjälle, etteivät nämä pienet kansat ole heille uhka, vaan kaunis rikkaus. Yhteistyö sukulaiskansojemme kanssa ei saa herättää epäluuloja, että tarkoitusperämme olisivat muita kuin kulttuuriin liittyviä.