2009-10-19 Yle radiouutiset: Kunniaväkivalta kasvussa (yhdistetty)

[Whomanoid]

Kunniaväkivaltaa on tutkittu tässäkin:

Lainaus suositus-osiosta:

"Maahanmuuttajan osalta kotoutumiseen liittyy suomalaisen yhteiskunnan lakien ja keskeisten arvojen noudattaminen. Ns. kulttuurirelativismi eli ongelmien katsominen läpi sormien vieraaseen kulttuuriin vetoamalla ei ratkaise ongelmia vaan siirtää tai jopa kasvattaa niitä. Esimerkiksi nuorten koulupudokkuuden riski ei pienene sillä, että maahanmuuttajanuori päästetään koulussa helpommalla maahanmuuttajuuden vuoksi. Myös poikien ympärileikkausta voi pitää kulttuurirelativismia edustavana ilmiönä."

http://www.lapsitieto.fi/palve/uploads/1566_ORG_maahanmuuttaja_selvitys_1_9_2008.pdf

Tietysti tämänkin raportin periaate on, että lasten asemaa yritetään parantaa yhdessä vanhempien ja yhteisön kanssa ottamalla kulttuurierot huomioon, eikä lähettämällä poliisi pamputtamaan vanhempia. Mutta mihinkään hyssyttelyyn se ei oikeuta.

Minä en kaipaa Suomeen yhtään enempää monikulttuurisuuden aiheuttamia ongelmia (se on maahanmuuttopoliittinen kysymys), mutta niitä ihmisiä, joita täällä jo on, ei pidä jättää heitteille tai kärjistää konflikteja.

[Whomanoid]

Tämmöinenkin tieto löytyi vuodelta 2008:

"Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuden alueella peräti kolmannes huostaanotetuista lapsista kuuluu etniseen vähemmistöön."

http://m.yle.fi/w/uutiset/kotimaa/ns-yduu-3-1548563

Ei ihan toimettomia olleet lastensuojelun viranomaiset, vai mitä?

[Jouko]

Pakko myöntyää että tästä aiheesta en ymmärrä pöläystäkään. Luulin, että väkivalta on yksiselitteisesti tuomittava asia, erityisesti naisiin kohdistuva. Mutta kun siihen lisätään multikulti-aspekti niin se muuttuukin hyväksyttäväksi! Tai ainakaan siitä ei saa puhua.
Vai miten tämä pitäisi käsittää? Täällä on paljon puhuttu ympyrän neliöimisestä ja nollatutkimuksista. Siltä nytkin vaikututtaa.

[Whomanoid]

Tarvittaisiin jokin juuri tuohon asiaan erikoistunut järjestelmä suojelemaan, tukemaan ja auttamaan noita potentiaalisia uhreja ja jo kohteiksi joutuneita lapsia ja nuoria niin että he voisivat irrottautua vaarasta ilman minuuden tuhoutumisen uhkaa ja kokemusta.

Jos katsot noita antamiani linkkejä ja luet esim. MLL:n kunniaväkivalta-tietopaketin ja ohjeistuksen, niin huomaat, että kyllä viranomaisilla on koneisto ja keinojakin asioihin puuttumiseksi ja on myös puututtu.

Kunniaväkivalta on kuitenkin paljon paskamaisempi juttu kuin normaali perheväkivalta ja kiitos harjoitetun maahanmuuttopolitiikan, me saamme nyt opetella tulemaan toimeen sen kanssa. Noiden tyttöjen ja poikienkin tilannetta maahanmuuttopolitiikan reivaaminen ei enää auta, se on fakta.

Olen nähnyt dokumentteja Ruotsista ja Tanskasta, joissa on käynyt selväksi, että äärimmäisissä tilanteissa oikeastaan mikään muu, kuin täydellinen katoaminen maan alle, nimen vaihtaminen ja jatkuva viranomaissuojelu ei auta. Mutta uskon silti, että osa vanhemmista on myös fiksuja ihmisiä ja haluaa päästä irti heitäkin kahlitsevasta tapaväkivallasta. Siihen pitää osata iskeä muilla keinoin kuin huostaanotolla ja niitä keinoja viranomaiset joutuvat nyt hakemaan ja opettelemaan.

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että jos muu ei auta, niin karkoitetakoon vaikka koko suvun miehet. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin todeta, että se ei olisi mahdollista kuin vasta sitten, kun jo happoa tai veistä on heiluteltu.

Se, että kunniaväkivaltaa on nyt Suomessakin, ei ole niiden viranomaisten (tai tutkijoidenkaan) vika, jotka pyrkivät auttamaan ihmisiä hädässä. Siksi on kohtuutonta väittää, että mitään ei tehtäisi tai että sosiaaliviranomaiset ym. vain pahentaisivat tilannetta. Maahanmuuttopolitiikasta päättävät kansanedustajat.

[normi]

Aha, no suljetaan sitten silmät kunniaväkivallalta... hihhei... kaikki hyvin. 

[Whomanoid]

Aha, no suljetaan sitten silmät kunniaväkivallalta... hihhei... kaikki hyvin. 

No tuota voi suositella korkeintaan muutamille öyhöttäjille, joilla ei ole mitään järjellistä sanottavaa asiaan.

[Whomanoid]

Pakko myöntyää että tästä aiheesta en ymmärrä pöläystäkään. Luulin, että väkivalta on yksiselitteisesti tuomittava asia, erityisesti naisiin kohdistuva. Mutta kun siihen lisätään multikulti-aspekti niin se muuttuukin hyväksyttäväksi! Tai ainakaan siitä ei saa puhua.
Vai miten tämä pitäisi käsittää? Täällä on paljon puhuttu ympyrän neliöimisestä ja nollatutkimuksista. Siltä nytkin vaikututtaa.

Lukeminen ja asioihin tutustuminen sivistää. Väkivalta on aina yksiselitteisesti tuomittava asia ja siitä pitää puhua. Multikultti-aspekti tekee väkivallasta vaikeammin tunnistettavaa ja vaikeammin todistettavaa ja vaatii erilaisia keinoja ja tietysti lisää resursseja, kuten aina vääränlaisen maahanmuuttopolitiikan seurausten suitsiminen. Ympyrästä ei saa neliötä. Tutkimuksen laadusta päättävät opponentit, arvostelulautakunta ja tiedeyhteisö, eivät hommafoorumin kaikkien alojen besserwisserit.

[normi]

Aha, no suljetaan sitten silmät kunniaväkivallalta... hihhei... kaikki hyvin. 

No tuota voi suositella korkeintaan muutamille öyhöttäjille, joilla ei ole mitään järjellistä sanottavaa asiaan.

Miten olisi nollatoleranssi kunniaväkivallalle ja sellaiselle kulttuurille, joka sen käytännössä aiheuttaa? Tämähän olisi se oikea suhtautuminen asiaan. Kukkahatut vaan tekevät tällaisen suhtautumisen mahdottomaksi, joten järkevää ratkaisua asiaan ei saada ennenkuin kukkahattujen valta näissä asioissa poistuu tavalla tai toisella.

[Jouko]

Pakko myöntyää että tästä aiheesta en ymmärrä pöläystäkään. Luulin, että väkivalta on yksiselitteisesti tuomittava asia, erityisesti naisiin kohdistuva. Mutta kun siihen lisätään multikulti-aspekti niin se muuttuukin hyväksyttäväksi! Tai ainakaan siitä ei saa puhua.
Vai miten tämä pitäisi käsittää? Täällä on paljon puhuttu ympyrän neliöimisestä ja nollatutkimuksista. Siltä nytkin vaikututtaa.

Lukeminen ja asioihin tutustuminen sivistää. Väkivalta on aina yksiselitteisesti tuomittava asia ja siitä pitää puhua. Multikultti-aspekti tekee väkivallasta vaikeammin tunnistettavaa ja vaikeammin todistettavaa ja vaatii erilaisia keinoja ja tietysti lisää resursseja, kuten aina vääränlaisen maahanmuuttopolitiikan seurausten suitsiminen. Ympyrästä ei saa neliötä. Tutkimuksen laadusta päättävät opponentit, arvostelulautakunta ja tiedeyhteisö, eivät hommafoorumin kaikkien alojen besserwisserit.

Mitä jos nollatutkimuksilta suljettaisiin rahahanat? Siihen voi kansalaiset vaikuttaa jossain määrin. Se on politiikkaa. Ainakin selvästi yhteiskuntaa vahingoittava tiedesuhmurointi pitäisi torpedoida, sanoi sisäsiittoiset tiedepiirit mitä tahansa.
Esimerkkinä ilmastonmuutoshörhöily, joka vie Suomestakin viimeisetkin teolliset työpaikat. Toinen läheisempi esimerkki on jätevesilait, jotka perustuivat joihinkin yksipuolisesti suoritettuihin tutkimuksiin.
Viherpelleily tulee mielettömän kalliiksi meille kaikille.

[Whomanoid]

Miten olisi nollatoleranssi kunniaväkivallalle ja sellaiselle kulttuurille, joka sen käytännössä aiheuttaa? Tämähän olisi se oikea suhtautuminen asiaan. Kukkahatut vaan tekevät tällaisen suhtautumisen mahdottomaksi, joten järkevää ratkaisua asiaan ei saada ennenkuin kukkahattujen valta näissä asioissa poistuu tavalla tai toisella.

Väkivaltahan on jo käsittääkseni Suomen laissa kielletty, samoin sukupuolinen syrjintä.

Nollatoleranssi kulttuurille? Mitä tuo käytännössä voisi tarkoittaa?
Yksilön näkeminen VAIN jonkin kulttuurin, uskonnon tai yhteisön edustajana ei ole reilua niitä kohtaan, jotka eivät harrasta tai jotka peräti vastustavat kunniaväkivaltaa. Esim. hyvin koulutettujen, töissä käyvien löysäpipoisten islamilaisten keskuudessa kunniaväkivalta tuskin on samanlainen ongelma, kuin lukutaidottomien turvapaikkaturistien. Jokaisen tulijan soveltuvuus pitää testata erikseen.

Suomen maahanmuuttopolitiikka ei kaipaa jonkun uskonnon, maanosan tai rodun syrjintää, vaan kaikkiin tulijoihin (kiintiöpakolaisia lukuunottamatta) tasavertaisesti kohdistuvia testejä ja luokittelua, joiden perusteena ovat koulutus- ja sivistystaso, tiedot, taidot ja osaaminen sekä avoin mieli ja halu integroitua sekä hyödyttää uutta kotimaataan. Jos ja kun uskomukset, tavat ja asenteet ovat ongelma, johtui se sitten kulttuuritaustasta, uskonnosta tai mistä tahansa, niin ilmeisimmät tapaukset saadaan karsittua tuossa vaiheessa pois.

Oikeat pakolaiset ovat pakolaisia, pysyvät sitten maassa tai ei, mutta maahanmuuton pitää olla yksilötasolla selektiivistä. Käytännössä tuo tietenkin suosii länsimaiset arvot sisäistäneitä maahanmuuttajia eli on kulttuurillisesti selektiivinen, eli 'syrjii' todennäköisesti huonosti Suomeen sopeutuvia. Kanadan, Tanskan ja Australian esimerkki sopii meillekin.

Jos esimerkiksi maahanmuuttajatestit ovat vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, niin voimme arvata, että jo se karsii tehokkaasti potentiaalisia ongelmia pois.

Tokihan toisen polven siirtolaisistakin voi tulla islamisteja tai mitä vaan eli maahanmuuttoa ei loppuun asti voi hallita muuten kuin panemalla rajat kokonaan kiinni. Siihen kukaan ei varmaan silti halua mennä.

En kykene näkemään tätä ongelmaa 'kukkahatut' vs. 'rasistit' -otteluna. Todellisuus on valitettavasti kompleksisempi.

[Whomanoid]

Mitä jos nollatutkimuksilta suljettaisiin rahahanat? Siihen voi kansalaiset vaikuttaa jossain määrin. Se on politiikkaa. Ainakin selvästi yhteiskuntaa vahingoittava tiedesuhmurointi pitäisi torpedoida, sanoi sisäsiittoiset tiedepiirit mitä tahansa.
Esimerkkinä ilmastonmuutoshörhöily, joka vie Suomestakin viimeisetkin teolliset työpaikat. Toinen läheisempi esimerkki on jätevesilait, jotka perustuivat joihinkin yksipuolisesti suoritettuihin tutkimuksiin.
Viherpelleily tulee mielettömän kalliiksi meille kaikille.

Mitä jos valittaisiin samalla huutoäänestyksellä yritysten toimitusjohtajat, sairaaloiden ylilääkärit ja armeijan kenraalit? Pääsisivät kansalaiset vaikuttamaan oikein kunnolla. 

[Petri_Petri]

Tuota ketjun aiheena olevaa Veronika Honkasalon akateemista väitöskirjaa "Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä" myy Nuorisotutkimusseuran kirjakauppa http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog

Teksti on helppolukuista. Otteet nuorisotyöntekijöiden ja maahanmuuttotyttöjen haastatteluista osoittavat että he eivät kirjakieltä puhu. Honkasalon kirja on kuitenkin virheetöntä suomea, ainoa mikä sattui silmiini oli määritelmä "tyttöerityinen työote" (s. 205).

Yli puolet luettuani pidin pidemmän tauon. Hämmästyin kuinka taidokasta teksti oli. Vain se häiritsi että määritteistä (kuten monikulttuurisuus) kerrottiin aina useita eri määritelmiä viitaten muihin tutkijoihin (isossa osassa myös Honkasalo oli mukana). Myöskään tutkija ei esittänyt käsityksiään parhaista määritelmistä. Eli tässä vaiheessa pidin tauon ja kävin mielessäni tekstiä läpi.

Sitten tajusin, että kyse oli kuitenkin tyypillisestä monikulttuurisuushötöstä, joka alkulukemalla vaikuttaa pätevältä. Käsitteitä sekoitetaan. Jatkuvasti viitataan toisiin tutkimuksiin (joista monissa Honkasalo oli mukana). Eli kehäpäätelmiä tehtiin. Jopa tasa-arvon käsitteestä sanottiin että se on tilanteesta muuttuva.

Kolme havaintoa jotka ovat monikulttuuritutkimuksessa AINA läsnä:

1) Monikulttuurisuustutkimus on AINA samanlaista epätieteellistä mössöä. Lainaus s. 13: "Koska tutkimus on monitieteinen, en voi nimetä mitään yhtä teoreettistä käsitteistöä, johon tukeutuen kirjoitan. Sen sijaan nivon yhteen aineksia sekä jälkikoloniaalisista että nuorisotutkimuksellisista keskusteluista."

2) Tutkija on AINA monikulttuurisuususkovainen jolloin uskon vastaisia tulkintoja ei voi olla. Lainaus s. 216: "Antirasistisesti orientoituneena tutkijana tutkimuskenttä on toisinsanoen rakentunut vastavuoroisesti ja olen pyrkinyt antamaan kentälle niin paljon takaisin kuin olen pystynyt."

3) Konkreettisia ratkaisukeinoja ei kerrota (koska niitä ei ole). Kirjoitetaan vain sisäpiirille ja ehdotetaan uusia tutkimuskohteita jotta saadaan lisää apurahoja.

Lisäksi tämän ketjun alun uutislainaukset sanomalehdista ovat mystisiä. Joko toimittajat tai Honkasalo on vedellyt johtopäätöksiä joita ei kirjasta voi tehdä.

Uutisesta: "Tänään tarkastettavan väitöksen mukaan maahanmuuttajatytöistä käytävässä julkisessa keskustelussa korostuu väkivalta ja alistaminen. Uhrin aseman takia tyttöjen on vaikea kertoa kohtaamastaan kunniaväkivallasta.

Kirjassa ei ole viittauksia julkiseen keskusteluun. Väkivaltaa ei kirjassa myöskään ole käsitelty yhtään. Alistamista hiukan, mutta se on lievää. Kunniaväkivalta-sana mainitaan vain muutaman kerran eikä sitä varsinaisesti käsitellä ollenkaan. Uhrin asemaan viittauksia on vain pari, alussa ja lopussa, ja ne kaikki ovat Honkasalon omia mainintoja. Käsite on siis Honkasalon jostain muualta repimä, ainakaan kirjassa ei tule ilmi mihin se perustuu. Minusta tuntuu että Honkasalo halusi tutkimukseen jotain uutta tietoa, niin kuin graduissa pitäisi olla, joten liimasi tuon idean viimeksi kirjaan.

Kirja ei siis tue Honkasalon mainintaa: "Tytöt myös haluavat ottaa uhriasemaan etäisyyttä".

Kirjassa käytetään mainintaa "maahanmuuttotyttöjen rekrytointi" kun heitä halutaan mukaan. Eikä sitten kannettu vesi kaivossa pysy.

Tutkimusaineisto perustuu 42 nuorisotyöntekijän haastatteluun sekä Honkasalon n. vuonna 2004 pitämiin maahanmuuttotyttöjen afrotanssikursseihin ("kenttäpäiväkirjoihin") sekä 39 maahanmuuttotytön haastatteluun.Kirja sisältää 8 kappaletta. 1 kappale on nimeltään "paljon puhuttava seksuaalisuus", vaikka sitä ei haastatteluissa kysytty. Teksti perustuu kahden muslimitytön itse esiin ottamiin asioihin (vain kevyttä tyyliä siitä, ettei saa seurustella). Tutkimusaineisto tuolta osin ei ole riittävä, etenkin kun aihetta ei tutkimuksen kysymyksissä oltu millään tavalla määritelty. Lisäksi haastatteluja teki Honkasalon lisäksi 3 muuta tutkijaa, joten Honkasalo oli itse haastatellut vain 14 tyttöä 39:stä. Haastattelut oli tehty 2005 - 2006.

Kirjasta tuli ilmi myös nuorisotyöntekijöiden huono palkkaus. Honkasalo tuntuu kuitenkin olettavan, että työntekijät olisivat päteviä omaksumaan monikulttuurisuustietoa vaikka Honkasalo itsekin määrittelee sen monella eri tavalla. Koko tutkimus on siis irrallaan todellisuudesta. Ei ole mahdollista saada jatkuvasti muutoksessa olevaa monikulttuurisuutta opetettua kaikille virkamiehille, etenkin kun Honkasalokaan ei pysty tekemään oikeita arvioita.

Sitten perusteluita kirjasta. Kaikki alempana olevat lainaukset ovat ko. kirjasta, laitan mukaan sivunumerot jotta voitte tarkastaa ettei kyse ole vain asiayhteyksistä irtirevityistä asioista.

Tutkija Honkasalo suhtautuu monikulttuurisuuteen uskonnollisella fanaattisuudella:

(s. 7) Tutkijan työ on ollut ammatillisesti vaiherikas. Alkuvuonna 2008 vaihdoin Helsingin yliopistossa pääainetta uskontotieteestä sosiologiaan. Uskontotieteen laitosta haluan kiittaa tutkimukseni alkutaipaleen mahdollistamisesta.
...
(s. 9) Kiitos teille kaikille huomioistanne. Rasmus-verkostoa haluan kiittää rasisminvastaisesta tutkija-aktivismista, joka on antanut tunteen siitä, että juuri tämänkaltaisen tutkimuksen tekeminen on tärkeää.
...
(s. 10) Kiitos koko rakkaalle monikulttuuriselle ja ylirajaiselle perheelleni siitä, että olette olemassa. Kiitos Bakun sukulaiset.

Johdanto-kappaleessa mainitaan kunniakulttuuri ja uhriuttaminen:

(s. 11) Huhtikuussa 2009 MTV uutisoi tukholmalaisista maahanmuuttajatytöistä ja kunniaväkivallasta.
...
Alkuperäisessä uutissähkeessä mainitaan kuitenkin, että yli 4000 teini-ikäistä altistuu kunniakulttuurille joka päivä. ... Suvi Keskinen on tuonut esille, kuinka suomalainen kunniaväkivaltakeskustelu seuraa melko suoraviivaisesti ruotsalaista ja kuinka sen aineksia istustetaan suoraan suomalaiseen keskusteluun.
...
(s. 12) Kyseinen uutinen herätti minussa aluksi turhautumisen tunteen: Taasko tämä sama uhriuttava näkökulma. Seuraavaksi koin myös ristiriitaisella tavalla tyytyväisyyttä: tutkimukseni keskeiset kiinnostuksen kohteet eivät olleet turhia. Ajattelen, että tapa puhua maahanmuuttajatytöistä ongelmakeskeisesti ja yleistävästi on tapa tuottaa tietynlaista symbolista suomalaisuutta, johon tulen tässä tutkimuksessa keskittymään. Tapa puhua tytöistä kunniaväkivaltakontekstissa on siten myös tapa erottaa tytöt suomalaisista. Kunniaväkivaltanäkökulman kritisoiminen ei ohita tarvetta tuomita tyttöjen ja naisten kohtaamaa väkivaltaa, painostusta tai alistusta. Toisin sanoen kriittinen näkökulmani ei tarkoita sitä, että kieltäisin väkivallan läsnäolon.
...
Kiinnostustani motivoi osaltaan myös ylempi virkavalta, joka osoitti osaltaan tyttöihin kohdistuvan tutkimuksen tarpeellisuuden. Vuonna 2004 opetusministeriössä todettiin, että maahanmuuttajatytöt ovat kolmiperustaisen syrjinnän kohteena sukupuolen, etnisen taustan ja iän takia, ja siksi heitä tulisi prioirisoida nuorisotyön toiminnoissa ja myös nuorisopolitiikassa.
...
(s. 14) Tutkimukseni voisi nimetä intersektionaaliseksi, vaikken tutkimuksessa tätä käsitettä aktiivisesti hyödynnä tai käytä sitä analysoinnin työkaluna. Intersektionaalisuudella viittaan tässä lyhyesti tapaan kyseenalaistaa homogeenista, alistavaa ja universaalia kuvaa naisten yhteisestä kokemuksesta ja olemuksellisuudesta korostamalla tarvetta tarkastella esimerkiksi sukupuolta, ikää, etnistä taustaa ja seksuaalisuutta yhtäaikaisesti. Intersektionaalisuus on herättänyt eritoten feministisessä tutkimuksessa paljon keskustelua, ja sen sisällöstä, merkityksestä ja hyödyllisyydestä ollaan montaa mieltä.
...
(s. 16) Samalla vaikka kysymykset monikulttuurisuudesta (esim. ryhmäoikeudet, rasisminvastaisuus ja syrjimättömyys) on nostettu nuorisolain 2006 piiriin, ne eivät ole näkyvä osa nuorille suunnattuja vapaa-ajantoimintoja.
...
(s. 17) En toisin sanoen ota monikulttuurisuutta tai sukupuolten välistä tasa-arvoa valmiina määritelminä. Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, miten näitä käsitteitä käytetään nuorisotyön kontekstissa. Tämä tutkimusorientaatio pyrkii osaltaan osoittamaan, ettei monikulttuurisuutta tai tasa-arvoa voida tarkastella asioina, jotka olisivat luonnollisesti pysyviä ja ongelmattomia.
...
Toiseksi kriittisyys edellyttää, että valittujen käsitteiden suhteen ei väitetä tiedettävän yhtä oikeaa määrittelytapaa.

Honkasalo istutti ruotsalaisen väitteen kirjaansa. Muuta käsittelyä tutkimuksessa ei sitten tuohon kunniaväkivaltaan liitykään. Lisäksi Honkasalo vetää johdannossa päätelmän maahanmuuttotyttöjen uhriuttamisesta, mutta varsinaisessa tutkimuksessa siihen ei sitten puututakaan.

Kappaleessa 2 Honkasalo käsittelee tutkimuksen menetelmiä.

(s. 51) Samalla yhteiskunnallinen aktiivisuuteni feministisessä liikkeessä koko tutkimukseni ajan on osoittanut sen, kuinka on välillä intellektuaalisesti kivuliastakin puhua monikulttuurisuudesta ja feminismistä samanaikaisesti, kun ne tuntuvat olevan niin yhteensovittamattomia monien tasa-arvoa aktiivisesti ajavien mielessä. Oman jälkensä minuun etnografina ovat jättäneet myös ne kommentit, joissa omaa feminismiäni on epäilty sen takia, että olen naimisissa ulkomaalais- ja muslimitaustaisen miehen kanssa - muslimius kun näyttää erityisellä tavalla kiinnittyvän nimenomaan sukupuolesta puhumiseen. Nämä oman elämäni kokemukset ovat johdatelleet hyödyntämään myös autoetnografista otetta.

Honkasalon näkemys nuorisotyön alipalkkauksesta (tamperelaisille nuorisotyöntekijöille maksettin 2004 keskimäärin 1421 euroa/kk):

(s. 75) Huono palkka ja alan naisvaltaisuus kulkevat käsi kädessä, niin kuin monien muidenkin kunnallisten hyvinvointipalveluiden kohdalla. Kunnallisen nuorisotyön naisvaltaisuudesta kertovat esimerkiksi kunnallisen työmarkkinalaitoksen tilastot vuodelta 2007, joiden mukaan 78 prosenttia nuorisotyöntekijöistä oli naisia. Siten toimialan alipalkkaus selittyy myös työmarkkinoiden sukupuolisen segregaation avulla ja on itse asiassa siitä myös hyvä esimerkki.

Käytännön toimista:

(s. 77) Vaikka sekä monikulttuurisuudesta että sukupuolten tasa-arvosta puhutaan nuorisotyön yhteydessä yhä enemmän,  erityisen hankalaa näyttää olevan sen osoittaminen, miten näitä kumpaakin asiaa voitaisiin käytännössä edistää.
(s. 79) Monissa nuorisotyöntekijöiden haastatteluissa tyttöjen osallistuminen nuorisotyöhön nousi yhdeksi kaikkein keskeisimmistä nuorisotyön haasteista, johon kaivattiin myös konkreettisia neuvoja ja jonka edessä tulkitsen nuorisotyöntekijöiden myös kokevan aitoa hämmennystä ja neuvottomuutta.

Maahanmuuttotyttöjen määritelmää maahanmuuttopojista:

(s. 80) Haastatteluissa näkyy myös toisenlainen etnisesti värittynyt kaksijakoisuus: yhtäältä korostetaan maahanmuuttajataustaisten poikien liian näkyvää läsnäoloa ja toisaalta tyttöjen poissaoloa. Poikien läsnäoloa ei kuvata ongelmattomaksi: läsnäolo aiheuttaa sen, että "monikulttuurisista" nuorisotaloista muodostuu asuinalueen ongelmia, jolloin  taloja kuvataan esimerkiksi toteamalla, että nuoret ovat vallanneet talot.

Tyttöjen saaminen nuorisotaloihin on ongelma:

(s. 86) Tyttöjen rekrytointi näytti muodostavan yhden suurimmista nuorisotyön haasteista. Päädyin pohtimaan työn organisoinnin tapaa. Omissa pohdinnoissani tulin siihen tulokseen, että koska seuraamani työpajat toimivat usein projektirahoituksen turvin, työntekijät suunnittelivat aluksi keskenään toimivan koseptin, jolle haettiin rahoitusta. Kun rahoitusta oli saatu, ruvettiin rekrytoimaan tyttöjä. Sama marssijärjestys näkyi myös pienimmissä ja spontaaneissa tytöille suunnatuissa toimintamuodoissa.Yhdessä nuorisotaloprojektissa osallistuin esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille tytöille tarkoitetun kauneudenhoitoillan suunnitteluun, johon ei loppujen lopuksi saapunut ketään.
...
(s. 87) Nuorisotyöntekijöiden haastatteluissa puhutaan tyttöjen osallistumattomuudesta asiana, jonka edessä tunnetaan neuvottomuutta ja ilmaistaan usein, että kaikki on jo tehty. Huomionarvoinen seikka on se, että osallistumattomuudesta ei samalla lailla puhuta missään vaiheessa poikien kohdalla.

Rooleista:

Naispuoliset nuorisotyöntekijät puhuvat haastatteluissa erilaisista rooleista suhteessa nuoriin. Kiinnostavaa on erityisesti äitihahmon esiintyminen, jota käytetään yhtenä esimerkkinä, mutta johon myös otetaan etäisyyttä. Vastaavasti kukaan miespuolisista työntekijöistä ei samaistanut itseään isänrooliin. Nuorisotyön voisi siten tulkita pitävän sisällään erityisen hoiva-aspektin, joka kuitenkin liittyy ennen kaikkea naisten ammatilliseen rooliin. Erilaisista ammatillisista rooleista on siten löydettävissä ainakin äitihahmo ja kaveri.

Honkasalon monikulttuurisuuspätevyys ei kuitenkaan saa aina omaa monikulttuurista perheidylliään kukoistamaan:

(s. 112) Tietyt asiat ovat perheessäni helppoja ja samalla hankalia juuri sen takia, että mieheni, appivanhempani, minä itse- ja omat vanhempani eivät jaa samaa kielellistä, poliittista ja kulttuurista taustaa. Sen osoittaminen, mitkä asiat perheessä ovat kulttuurisia, on kuitenkin vaikeaa. Elän perheessä, joka on yhtä aikaa ydinperhe mutta samalla ylirajainen laaja perhe.
...
Kielitaidottomuus rajaa minua välillä miehestäni, tyttärestäni ja appivanhemmistani täysin ulkopuoliseksi; on hetkiä jolloin koen, ettei meillä ole mitään yhteistä. Toisinaan, varsinkin perheen miesten toimiessa kohtuuttomalla tavalla, esimerkiksi vaatimalla palveluja ja hoivaa, tunnen yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta anoppini kanssa.
Päiväkirjamerkintöjäni erilaisten perhekulttuureiden yhteensovittamisesta kuvastavat hankaluus ja epätoivo. Kirjoittaminen on ollut yksi tapa purkaa itselleni vaikeita tilanteita ja hakea ymmärrystä.

Maahanmuuttajien perheistä:

(s. 120) Haastattelijat palaavat sisarusten välisiin suhteisiin myöhemmin haastattelussa ja pyytävät haastateltavaa pohtimaan tarkemmin, miten nuorisotyössä voisi puuttua perheiden sisäisiin jännitteisiin, jos sellaisia ilmenee. Nuorisotyöntekijän mielestä tämä on vaikeaa, sillä sisarsuhteet ovat arvoituksellisia, räiskyviä ja hirveen vahvoja.
...
Se, että perheiden kanssa keskusteltaisiin sisarsuhteista, väistetään myös toisessa haastattelussa, jossa nuorisotyöntekijä toteaa, että "niihin on tosi vaikee, niihin perheen sisäisiin juttuihin mennä sekoon, se on kuin panssarivaunu oikeesti, semmonen perhe."
...
(s. 122) Isiä kuvataan aineistossa pelottavina: nuori muuttuu kun vanhempi tulee tai siis isä tulee paikalle. Aineistossa esille tulevat konfliktitilanteet nuorisotyöntekijöiden ja vanhempien välillä liittyvät useimmiten selkkauksiin isien ja nuorisotyöntekijöiden välillä. Yhdessä haastattelussa kerrottiin esimerkiksi tapahtumasta, jossa väkivaltaista isää paennut tyttö oli tullut nuorisotalon tiloihin, ja kun isää ei päästetty tiloihin sisälle, isä lähti tuohtuneena pois, kohta koko suku tuli ja porukkana.
...
(s. 126) Perheet itsestään selvästi asetetaan esteeksi sille, etteivät tytöt osallistu nuorisotalon avoimeen toimintaan. Vanhempien kontrollintarve näkyy jonkinlaisena säännönmukaisuutena nuorisotyöntekijöiden aineistossa muutenkin.

Uhripositiota ei kirjassa muuten ole kuin Honkasalon päättelyissä.

(s. 202) Toisin sanoen tytöt eivät kerro kohtaamistaan ongelmistaan mahdollisesti siksi, etteivät he halua tulla positioiduksi uhreiksi, joiden tulkitaan elävän patriarkaalisen perheen alistuksessa.

Viimeisessä kappaleessa on Honkasalon pohdinta. Pohdinnalle ei kuitenkin kirjasta löydy tukea vaan tuntuu että se on jostain toisesta opuksesta otettua höttöä.

(s. 203) Tutkimuksen pääkysymys on ollut sen pohdinta, miten kysymys sukupuolten tasa-arvoista artikuloituu suhteessa monikulttuurisuuteen ja toisin päin: missä nuorisotyön konteksteissa monikulttuurisuudesta neuvotellaan ja miten nämä neuvottelut suhteutuvat sukupuolen kanssa. Tämä on edellyttänyt sen tarkastelemista, miten tyttötyön tarvetta perustellaan ja mihin tavoitteeseen sillä pyritään - varsinkin suhteessa maahanmuuttajataustaisiin tyttöihin.
...
(s. 204) Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on puolestaan rakentunut niistä feministisistä ja jälkikoloniaalisista keskusteluista, joissa on pohdittu sukupuolen, tasa-arvon ja monikulttuurisuuden saamia merkityksiä. Näistä keskeisiä ovat olleet ne tutkimukset, joissa on pohdittu kriittisesti pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja siihen liittyvää käsitystä sukupuolten tasa-arvon ja monikulttuurisuuden suhteesta.
...
(s. 205) Muussa tapauksessa positiivinen erityiskohtelu näyttää olevan tutkimukseeni osallistuneille nuorisotyöntekijöille vierastusta herättävä asia. Tämä johtunee siitä, että yhdenvertaisuuslainsäädäntöä tunnetaan nuorisotyön kentällä vielä huonosti. Toisaalta voisi ajatella, että lain ongelmana on nimenomaan sen jalkauttaminen.

Honkajoki tutkimustyylistään:

(s. 217) Toiseksi kantaaottavuus on heijastunut myös kirjoittamisen tapaan. Antirasistinen tutkijanote edellyttää kirjoitustyyliä, joka tekee selväksi tutkijan oman position suhteessa käytettäviin käsitteisiin ja aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen, sisältyyhän antirasistiseen otteeseen esimerkiksi tietoinen rasismin vastustaminen sekä tutkimustekstissä että myös kentällä ja julkisuudessa. Joku voisi pitää tätä otetta osittain ristiriidassa tieteellisessä tutkimuksessa vaalitun objektiivisuuden ja arvoneutraaliuden tavoittelun kanssa.
...
(s. 224) Tutkimukseni on ollut vahvasti kantaaottava, sekä aineiston keruun, kirjoitusprosessin että yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta. Turvallisinta kantaaottavaa tutkimusta on ollut tehdä samanmielisten tutkijoiden yhteisöissä. Muualla kantaaottavuutta on saatettu vierastaa, mikä on yhtäältä johtanut esimerkiksi huomioihin, ettei tutkimusta saisi tehdä näin tai ettei se ainakaan ole oikeanlaista arvovapaata tiedettä. Tällaisina hetkinä tutkimuksenteko on saattanut tuntua yksinäiseltä. Nuorisotyön arkeen aktiivisesti osallistuva saattaa siis tahrata liiaksi tutkijan kätensä. Samalla tutkimuksentekoa saatetaan nuorisotyön kentältä käsin kritisoida siitä, että tutkijat tekevät tutkimusta toisilleen vailla halua tähdätä sosiaaliseen muutokseen tai ainakin sen mahdollisuuteen. Tämä tutkimuseettinen kysymys on erityisen herkkä maahanmuuttajataustaisia nuoria koskevassa tutkimuksessa.

Epilogissa toteaa vielä näin:

(s. 226) Samalla, niin kuin myös tutkimuksessani pyrin tuomaan esille, sekä monikulttuurisuus että tasa-arvo ovat termejä, joiden sisällöistä ei ole täyttä varmuutta. Ne ovat kumpikin kiistanalaisia ja häilyviä käsitteitä, joiden merkitykset muuttuvat kontekstien mukaan.

Joten selvästi oli tyypillinen monikulttuurisuustutkimus: asenteellinen, moniselitteinen eikä esitä konkreettisia ratkaisuja. Että sellainen akateeminen väitöskirja Helsingin yliopistossa.

[Whomanoid]

Hienoa, että olet jaksanut lukea etukäteen kritisoimasi työn läpi, todella hyvä juttu. Itse en ole sitä lukenut, joten en voi paljon kommentoida yksityiskohtia. Heikkoutesi on kuitenkin se, että lähdit lukemaan sitä todistaaksesi täällä esitetyt ennakkoluulot eli olit päättänyt etukäteen, että se on joka tapauksessa paskaa. Siksi en voi pitää kokonaisarviotasi puolueettomana. Asiantuntija et myöskään ole.

Sinulla on myös varsin omintakeista argumentaatiota, mikä osoittaa, että olet lukenut kirjaa kuin piru raamattua:

"Tutkija Honkasalo suhtautuu monikulttuurisuuteen uskonnollisella fanaattisuudella"

Uskontotieteen opiskelu, antirasismi tai perhe eivät tee kenestäkään 'uskonnollista fanaatikkoa'.

Lisäksi teet yhdestä väitöskirjasta idioottimaisia yleistyksiä väittäessäsi, että:

1) Monikulttuurisuustutkimus on AINA samanlaista epätieteellistä mössöä.
2) Tutkija on AINA monikulttuurisuususkovainenen
3) Konkreettisia ratkaisukeinoja ei kerrota (koska niitä ei ole). Kirjoitetaan vain sisäpiirille ja ehdotetaan uusia tutkimuskohteita jotta saadaan lisää apurahoja.

Montako muuta tutkimusta olet lukenut, jotta voit väittää näin?

Mutta: eräät lainaukset tuossa, mikäli ne ovat oikeita, kyllä osoittavat riittävällä painokkuudella sen, että tuollainen antirasismiin, monikulturismiin ja feminismiin sitoutunut poliittisesti motivoitunut tutkimusote ei lähtökohtaisesti voi olla objektiivinen eikä tieteelliseen tiedon intressiin perustuva. On vaikea kuvitella, miten sillä voisi periaatteessakaan tuottaa verifioitavaa, merkittävää tai sovellettavissa olevaa tietoa. Tästä olen samaa mieltä. Eli tuskin nuorisotyöntekijät tuosta paljon kostuvat. Valitettavasti, sillä aihe on tärkeä.

Kyse näyttää olevan muutenkin aika paljon jostain itsereflektiivisestä kirjoitelmasta ja oman ahdistuksen käsittelystä kuin tieteellisestä tutkielmasta. Tällaistakin ihmistieteisiin valitettavasti mahtuu, mutta sellainen pitäisi karsia jo tutkimussuunnitelmavaiheessa pois. Mutta kuten sanottu, lukematta en kommentoi sisältöä enempää.

[K.K.]

Tutkija: Kunniaväkivallasta uskallettava puhua kulttuuri-ilmiönä

Espoo. Kunniaväkivallasta ei saa pelätä puhua kulttuurisena ilmiönä, sanoo kulttuuriantropologian dosentti Mikael Kurkiala. Uppsalan yliopiston dosentin mukaan asiasta on voitava puhua suoraan ilman pelkoa muukalaisvihamielisyyden lietsomisesta, jotta väkivallan ehkäisytyö osataan suunnata yhteisöihin.

Kunniaväkivalta on yhteisön tai suvun hyväksymää ja vahvistamaa. Siten sen ehkäisyssä on Kurkialan mukaan muutettava yhteisön tai suvun arvopohjaa.

Myös poliisitarkastaja Pia Holmin mukaan asennemuutoksen pitää lähteä yhteisön sisältä.

"Kaikki, jotka kunniakulttuurissa elävät, eivät ole sitä mieltä, että tyttöjen elämää pitää rajoittaa. Siellä on myös muita mielipiteitä", Holm toteaa.

Kurkiala muistuttaa myös, että kunniakulttuurissa on paljon positiivista.

"Kunnia-ajattelu, joka tekee ihmisestä osan isompaa ryhmää, on myös tapa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä. Kunniaväkivalta on sen pimeämpi puoli", Kurkiala painottaa.

Kurkiala ja Holm puhuivat kunniaväkivaltaa käsittelevässä seminaarissa Espoossa.

http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Kunniav%C3%A4kivallasta+uskallettava+puhua+kulttuuri-ilmi%C3%B6n%C3%A4/a1305603271126

[crissaegrim]

-- asiasta on voitava puhua suoraan ilman pelkoa muukalaisvihamielisyyden lietsomisesta --

No ei näköjään voi, jos sinne loppuun pitää lisätä:

"Kunnia-ajattelu, joka tekee ihmisestä osan isompaa ryhmää, on myös tapa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä.

Kunnia-ajatteluun pitää suhtautua ongelmana, ei voida liputtaa sen hyviä puolia. Tämä on sama kun jos sanoisi, että pikkutyttöjen ympärileikkaamisessa on hyvät puolensa: vähentävät naisten pettämismahdollisuuksia ja näin vähentävät avioeroja.

[Jouko]

Se sävy ja ilmapiiri missä puhutaan väkivallasta kulttuuriin kuuluvana ja luonnollisena ilmiönä kyllä oksettaa aikatavalla. Sitähän ei suvaita suomalaisillekaan, vaikka monesti on kyse sairaalloisesta käyttäytymisestä jolle ei aina voi kaikkea tehdä. Kaikki väkivalta pitää kumminkin tuomita oli kulturellia eli ei.

[Lahti-Saloranta]

Tutkija: Kunniaväkivallasta uskallettava puhua kulttuuri-ilmiönä
Espoo. Kunniaväkivallasta ei saa pelätä puhua kulttuurisena ilmiönä, sanoo kulttuuriantropologian dosentti Mikael Kurkiala. Uppsalan yliopiston dosentin mukaan asiasta on voitava puhua suoraan ilman pelkoa muukalaisvihamielisyyden lietsomisesta, jotta väkivallan ehkäisytyö osataan suunnata yhteisöihin.

Saakohan kunniapedofiliasta ja kunniaryöstelystä puhua suoraan ilman pelkoa syytteestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

[K.K.]

Samasta seminaarista:


Poliisi: Lavastetut itsemurhat eivät jää piiloon Suomessa

Espoo. Kunniaväkivalta ei näy Suomessa poliisin arjessa, kertoo poliisitarkastaja Pia Holm Poliisihallituksesta. Holmin tiedossa on kuitenkin joitakin tapauksia, joissa poliisi on joutunut antamaan suojaa kunniaväkivallan uhreille. Sen sijaan varsinaisia kunniamurhia ei ole Holmin mukaan Suomessa tehty.

"Täällä ei lavastettu itsemurha jää piiloon. Onnettomuudet ja itsemurhat tutkitaan Suomessa sellaisella intensiteetillä, ettei jäisi näkemättä, jos kyseessä on henkirikos", hän sanoo.

Sitä tosin ei tiedä kukaan, kuinka paljon uhrit tekevät itsemurhia siksi, että kokevat sen olevan ainut vaihtoehto päästä pois tilanteesta. Kunniaväkivalta ei kuitenkaan rajoitu pelkästään fyysiseen väkivaltaan, vaan usein kyse on enemmän elämän rajoittamisesta.

"Pitää asua kotona, vaikka on täysi-ikäinen. Pitää käyttäytyä tietyllä tavalla. Voi olla, että veli saattaa kouluun ja hakee pois, ettei pääse koulumatkallakaan mihinkään tilanteeseen, mikä voisi aiheuttaa häpeää. Voi olla, että suljetaan ovi ja lukitaan tyttö sisälle. Yksi muoto on myös pakkoavioliitto", Holm luettelee.

http://www.hs.fi/kotimaa/Poliisi+Lavastetut+itsemurhat+eiv%C3%A4t+j%C3%A4%C3%A4+piiloon+Suomessa/a1305603274210

[Uuno Nuivanen]

Kurkiala muistuttaa myös, että kunniakulttuurissa on paljon positiivista.

Niin ja lisäksi se on rikkaus sekä voimavara, kuin myös ihanaa ja väistämätöntä. 

[Lahti-Saloranta]

Samasta seminaarista:
"Pitää asua kotona, vaikka on täysi-ikäinen. Pitää käyttäytyä tietyllä tavalla. Voi olla, että veli saattaa kouluun ja hakee pois, ettei pääse koulumatkallakaan mihinkään tilanteeseen, mikä voisi aiheuttaa häpeää. Voi olla, että suljetaan ovi ja lukitaan tyttö sisälle. Yksi muoto on myös pakkoavioliitto", Holm luettelee.

Kauankohan tuo Pia Holm saa virkansa pitää kun moista vihapuhetta suustaan päästää.

[törö]

Eli kunniakulttuurista pitää saada puhua avoimesti niin kauan että joku sen kannattaja alkaa mossottaa rassismista, minkä jälkeen keskustelu tyrehtyy taas ja se on nuivien syytä.

Kukkiksien kannattaisi ihan vakavissaan harkita kannattaisiko perehtyä asiaan tarkemmin kun toiseuslemmikki alkaa itkeä rassismista ennen kuin päätetään, että kyse todella on rasismista. Yleensä kyse nimittäin on jostain vallan muusta.

[kohmelo]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012100316156273_uu.shtml

Kunniaväkivaltaa ehkäistävä yhteisöistä - uhreja Suomessakin

Tutkija: Pelko muukalaisvihasta ei saa estää kunniaväkivallasta puhumista

eilu kymmenen vuotta sitten Ruotsissa 26-vuotiaan Fadime Sahindalin isä ampui tyttärensä, koska tytär oli loukannut perheensä kunniaa seurustelusuhteellaan.

- Ennen kuin Fadime murhattiin, Ruotsissa ei tunnustettu kunniaväkivallan olevan erityinen väkivallan muoto. Tilannetta tulkittiin sukupolvikiistana, jonka voisi puhua selväksi vanhempien kanssa, sanoo Uppsalan yliopiston kulttuuriantropologian dosentti Mikael Kurkiala.
...
Kulttuurin pimeä puoli

Myös Poliisihallituksen poliisitarkastajan Pia Holmin mukaan asenteiden muutoksen pitää lähteä yhteisöiden sisältä.

- Kaikki, jotka kunniakulttuurissa elävät, eivät ole sitä mieltä, että tyttöjen elämää pitää rajoittaa. Siellä on myös muita mielipiteitä, Holm toteaa.

Kurkiala painottaa, että kunniakulttuurissa on myös positiivisia puolia, kuten huolenpito.

- Esimerkiksi on mahdotonta löytää kolme kuukautta asunnossaan kuolleina lojuneita vanhuksia. Kunniaväkivalta on kulttuurin pimeämpi puoli, Kurkiala kuvailee.

Hän muistuttaa, että monissa kulttuureissa on ollut eri aikoina jotain kulttuurista väkivaltaa. Esimerkiksi lasten ruumiillinen kurittaminen oli aikanaan vanhemman velvollisuus Suomessakin.

- Kunniaväkivallan erottaa vahva keskittyminen naisen seksuaaliseen puhtauteen, Kurkiala toteaa.

"Lavastetut itsemurhat eivät jää piiloon Suomessa"

Kunniaväkivalta ei näy Suomessa poliisin arjessa, sanoo Holm. Holmin tiedossa on kuitenkin joitakin tapauksia, joissa poliisi on joutunut antamaan suojaa kunniaväkivallan uhreille. Sen sijaan varsinaisia kunniamurhia ei ole Holmin mukaan Suomessa tehty.
...

[Siili]

Kurkiala muistuttaa myös, että kunniakulttuurissa on paljon positiivista.

"Kunnia-ajattelu, joka tekee ihmisestä osan isompaa ryhmää, on myös tapa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä.

Lässyn lässyn. Kunniakulttuurin ytimessä on ajatus "me vs. muut", mikä estää mm. hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen ja myös tuhoaa sen, jos sen nimeen vannovia on yhteiskunnassa liian paljon.

[törö]

Kurkiala muistuttaa myös, että kunniakulttuurissa on paljon positiivista.

"Kunnia-ajattelu, joka tekee ihmisestä osan isompaa ryhmää, on myös tapa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä.

Lässyn lässyn. Kunniakulttuurin ytimessä on ajatus "me vs. muut", mikä estää mm. hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen ja myös tuhoaa sen, jos sen nimeen vannovia on yhteiskunnassa liian paljon.

Lisäksi yhteisöön on pakko kuulua sanktioiden uhalla. Jos eroaminen ei johda pahoinpitelyyn niin ainakin yhteyden pitäminen harvoihin siedettäviin sukulaisiin lakkaa.

Kumma kun sulkeutuneita lahkoja ei rinnasteta yleviin kunniakulttuureihin, vaikka ne ovat aika samanlaisia.

[nuiv-or]

Sen sijaan varsinaisia kunniamurhia ei ole Holmin mukaan Suomessa tehty.
...

Roskaa. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288414242231.html

- Joka toinen viikko vähintään luetaan lehdestä, kuinka suomalaisen naisen ex-mies, poikaystävä tai nykyinen mies on vuosikausien vainoamisen jälkeen tappanut tämän naisen täysin samoista syistä, niin sanotun kunnian vuoksi.
- Se on täysin rinnastettavissa Lähi-Idän kunniamurhiin, kirjailija sanoi.

Vai oliko avainsana 'varsinainen'?


http://uudenmaanpiiri.mll.fi/@Bin/130183/TUTKIELMA+Karalahti.pdf s.49 alkaen

6.1.2. Kunniamurha, Turkki: 18-vuotias Kadrien

...

Kadrienin tapaus täyttää myös kunniamurhan määritelmässä esittämäni kaikki
neljä kriteeriä:

Ensimmäisenä on naisen omalle suvulleen tuottama häpeä tai vääryys.
Kadrienin tapauksessa hänet murhannut veli oli ollut omasta mielestään täysin
vakuuttunut siitä, että sekä hänen kunniansa, siskon oma kunnia ja lisäksi myös
koko heidän sukunsa kunnia oli tahraantunut. Veljen lisäksi myös kaikki heidän
asuinkylänsä vanhemmat miehet olivat samaa mieltä veljen kanssa.
Toiseksi Kadrien ei ollut naimisissa, mutta hänen luonaan vieraili kuitenkin
miehiä. Kun Kadrien vielä tuli raskaaksi, sekä Kadrien että hänen äitinsä
tiesivät, että enää ei ollut muita hyvitysvaihtoehtoja kuin hänen kuolemansa.

Kolmanneksi määritelmäni mukaisesti murhan toteutti juuri hänen oma veljensä,
joka myös tunnusti syyllisyytensä ja otti siitä yksin täyden vastuun.

Neljäskin kriteeri toteutui jo edellä mainittujen seikkojen perusteella. Kadrienin
murhaaminen tapahtui hänen avioliiton ulkopuolisten suhteiden takia, ja
Kadrienin raskaus ei enää jättänyt muita vaihtoehtoja kuin murhaamisen. Se oli
ainoa tapa perheen ja suvun kunnian palauttamiseksi.


6.1.3. Murha Helsingin Haagassa 3.8.2005

...

6.1.4. Murha Helsingin Töyrynummella 8.3.2006

...

Käräjäoikeuden tuomio varmisti vielä sen, että tämän jutun yhteydessä ei voida
puhua kunniamurhasta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tekemässä
mielentilatutkimuksessa Hashin oli todettu olleen teon aikana syyntakeeton,
joten hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta ja passitettiin sairaalaan
saamaan psykiatrista hoitoa vankilan sijasta.
Yksikään kunniamurhaa koskevan määritelmäni osa-alue ei toteutunut.

Vai tarkoittaako Holm sitä, että kun varsinainen todettiin syyntakeettomaksi, varsinaista kunniamurhaa ei ole tapahtunut? Ainakin Kadrienin tapaus pitäisi laskea puoli-varsinaiseksi kunniamurhaksi.

[Joe]

Eikös tämä nyt ole niitä femakkojen juttuja. Eli naisasia.

Hoitakoon kerrankin jotain järkevää agendaa.

Kiellettyähän oli sanoa maailman paranevan, kun abuharventavat synnytyskoneitaan ihan itse.

[K.K.]

Kunniaväkivalta ei näy Suomessa poliisin arjessa, kertoo poliisitarkastaja Pia Holm Poliisihallituksesta. Holmin tiedossa on kuitenkin joitakin tapauksia, joissa poliisi on joutunut antamaan suojaa kunniaväkivallan uhreille. Sen sijaan varsinaisia kunniamurhia ei ole Holmin mukaan Suomessa tehty.

"Täällä ei lavastettu itsemurha jää piiloon...]

Suomessa on tehty niin sanottuja kunniamurhia, sanoo naisjärjestö Monika-naiset liitto.

Suomessa ei virallisesti ole tapahtunut yhtään niin sanottua kunniamurhaa. Todellisuudessa veriteoilta ei kuitenkaan ole vältytty, Monika-naiset liitto ry:stä kerrotaan.

- On vaikeaa sanoa paljonko kunniamurhia on tehty, mutta kyllä niitä on tapahtunut. Tapausten luokittelu on vaikeaa, sanoo liiton koordinaattori Natalie Gerbert.

Gerbertin mukaan tekijänä hänen tietoonsa tulleissa tapauksissa on ollut surmatun naisen lähisukulainen tai entinen puoliso. Surmat ovat sattuneet pääkaupunkiseudulla, ja maahanmuuttajataustaiset uhrit ovat olleet täysi-ikäisiä, yhtä mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta.

- Kolme-neljä vuotta sitten pääkaupunkiseudulla sattui tapaus, jossa oli syytä epäillä, että nuoren tytön itsemurha ei oikeasti ollutkaan itsemurha. Asiaa on kuitenkin vaikea todistaa.

Kuollut tyttö oli alaikäinen, kertoo Gerbert.

"Parvekeitsemurhat" ovat herättäneet runsaasti keskustelua Ruotsissa. Maan poliisi on tutkinut useita alaikäisten maahanmuuttajatyttöjen putoamisia parvekkeilta...]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010072812103146_uu.shtml
http://hommaforum.org/index.php/topic,32037.msg426141.html#msg426141


Helsingin poliisi piilottanut tyttöjä kunniaväkivallan uhan takia

Stakesin tutkija: kunniaväkivallalla on hiljainen hyväksyntä

Helsingissä on viime aikoina tapahtunut useita veritekoja, joissa voi nähdä piirteitä kunniaväkivallasta. Vaikka epäilyjä on ollut, todistettavasti Suomessa ei ole kunniamurhia vielä tapahtunut.

Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa turkkilaismies löi avovaimoaan Haagan torilla 28 kertaa puukolla ylävartaloon keskellä päivää lukuisten silminnäkijöiden katsellessa. Noin viikko sitten somalialaissyntyisen pariskunnan mies puukotti vaimonsa rivitalon pihalla kuoliaaksi Suutarilassa.

Haagan surma on jo puitu oikeudessa, Suutarilan tapauksen tutkinta vielä kesken. Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja Kari Tolvanen kuitenkin kiistää, että kyseessä olisi ollut kunniamurha.

Itäkeskuksen poliisin ylikomisario Veli Hukkanen taas näkee Suutarilan tapauksessa kaikki kunniamurhan piirteet, vaikka ei sen taustoja tarkasti tunnekaan.

"Mikäli kyseessä ovat henkilöt, jotka ovat islaminuskoisesta maasta ja joilla on ero menossa, silloin merkit viittaavat siihen. Ei siinä voi muuhun lopputulokseen tulla."

Ruotsissa kunniamurhan uhriksi on joutunut toistakymmentä ihmistä. Tolvanen, Hukkanen ja maahanmuuttajien rikollisuutta tutkinut Stakesin Juhani Iivari pitävät mahdollisena, että Suomessa voi sattua kunniamurha koska tahansa.

"Meillä on ollut tapauksia, joissa olemme yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa piilottaneet nuoria tyttöjä heidän perheiltään", Tolvanen sanoo.

Samanlaisia kokemuksia on myös Hukkasella. "Vuosi vuodelta tulee enemmän ja enemmän kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä ilmiöitä, jotka pakottavat meidät reagoimaan."

"Olisi aika miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Katuryöstöjä onnistuttiin vähentämään viranomaisten yhteistyöllä. Mutta perheiden sisäinen väkivalta on suurempi haaste", Tolvanen sanoo.

Kunniaväkivaltaan poliisit ja sosiaaliviranomaiset törmäävät usein. Sen uhka on Hukkasen mukaan kasvanut viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Tyypillinen tapaus on islaminuskoisesta maasta tuleva nainen, joka on ollut pitkään aviossa. Hukkasen mukaan nainen on ollut kaltoinkohtelun kierteessä: hänet on piesty ja raiskattu toistuvasti. Sitten nainen ilmoittaa haluavansa erota.

"Siinä vaiheessa mies ja koko suku alkavat uhata, että jos lähdet, sinut tapetaan. Tietooni täällä Itä-Helsingissä on tullut useita tällaisia tapauksia viime aikoina", Hukkanen sanoo...]

Koko juttu: http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Helsingin+poliisi+piilottanut+tytt%C3%B6j%C3%A4+kunniav%C3%A4kivallan+uhantakia/HS20060318SI1KA01so5

[Oho]

Kurkiala muistuttaa myös, että kunniakulttuurissa on paljon positiivista.

"Kunnia-ajattelu, joka tekee ihmisestä osan isompaa ryhmää, on myös tapa osoittaa huolenpitoa ja välittämistä.

Lässyn lässyn. Kunniakulttuurin ytimessä on ajatus "me vs. muut", mikä estää mm. hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen ja myös tuhoaa sen, jos sen nimeen vannovia on yhteiskunnassa liian paljon.

Ajatella taas kerran: Ryhmäidentiteetti on hieno ja kannatettava asia, jos identiteetti ei ole suomalainen. Suomalainen identiteetti, jos se näkyy esimerkiksi suomalaisten etusijalle asettamisena tai ylipäätään mitenkään, on harhaista rasismia, koska suomalaisia ei ryhmänä missään merkittävässä mielessä edes ole olemassa on vain kuvitteellinen kansallisromanttinen narratiivi.

Siinä on tiivistettynä vihreän ja vasemmistolaisen identiteettipolitiikan perusta.

[Joe]

Klaanikulttuuriin kuuluu oleellisena osana kunniaväkivalta, äärimmilleen vietynä kunniamurha.

Ainoana hyvänä puolena on tosiaan klaanilaisten lukumääräinen väheneminen.

Jos tämmöinen klaanikulttuuri hyväksytään ja seka-avioliittojen kautta leviää maahamme, niinkuin todennäköistä on, tulee asiaan ottaa viranomaisten kantaa.

Koko rituaaliin osallistuneen murhaajaklaanin karkoitus vai vankila?

[siviilitarkkailija]

Tässä(kään) asiassa olennaista ei ole se mitä joku muu (lue kunniamurhaaja) ajattelee tai mitkä ovat murhaajien sekä kunniaväkivaltaperinnettä harjoittavien yhteisöjen motiivit. Niitä voi olla ja on tuhansia ja taas tuhansia. Itseasiassa varhaisimmat käsitteet ja kirjalliset dokumentit vievät kunniamurhan käsitteistön aina antiikin roomaan jossa kunniamurha tai kunniallinen murha olivat olennainen osa yhteisöä ja toimintakulttuuria.

Mikä kunniaväkivallassa on sitten olennaista ?

Kunniaväkivallan ja -murhaamisen olennaisin elementti ovat suomalaisen virkanaiskunnan ja tuomioistuinten hyväksymät monikulttuuriset kaksoisstandardit jotka ovat modernin kunniamurhan tärkein elementtti yhdessä rasisminvastaisen taistelun kanssa. Rasisminvastaisen taistelun sivutuote ovat luonnolliset ja vähemmäntuomittavat murhat. Ja jos meillä on murha joka on vähemmän tuomittava kuin joku toinen henkirikos, käsitysmaailmassa syntyy tästä ilmiöstä hyväksyttävyys ja ymmärrettävyys. Kuulostaa hullulta mutta näin se on. Vähemmistövaltuutettu voi televisiossa valhedella tai esittää kunniamurhan kovasti tuomitsevaa henkilöä mutta itse tuomio ja sen kohdistuminen muuttuvat tekijäpuolen kohdalla ymmärrykseksi henkirikosta kohtaan. Näinollen suomalaisessa oikeuskäytännössä kunniamurhasta tuleekin ymmärrettävä ja vähemmäntuomittava teko kuin jostain toisesta henkirikoksesta.


Mikäli murha tuomittaisiin murhana ja tekijät tekijöinä, kunniamurhan tuomittavuus olisi selvä ja yhtäläinen. Oikeusistimissa eimkuitenkaan ole halua eikä kykyä tuomita ilman että tekijän etninen tausta vaikuttaisi tuomioon. Oma lukunsa ovat salaliittokiistäjät jotka ovat aivan yhtä mahdottomia kuin salaliittoteoreetikot. Oikeus ei suomessa halua tuomita esim äitiä yhtäläisesti lapsensa murhasta kuin isää. Siksi murha ja kunniamurha ohitetaan pienemmin tuomioin.