Hommaforum Testi

Oon usein miettinyt, pyöritellen laskupinoa kädessäni ja tuijottaessani pankkitilin saldoa, että mitenköhän muilla menee ja miten he arjesta selviävät? Ite kun teen osa-aikaista työtä hoiva-alalla, niin tuloni eivät ole kummoiset. Jotenkin tässä sinnitellään ja hengissä ollaan. Mielenterveyttä ja jaksamista kokeillaan välillä. Toisinaan menee sitten taas paremmin, mutta aika lailla kädestä-suuhun-meiningillä mennään. Joskus mietin, että miten joillakin voi olla varaa rakentaa uusi omakotitalo, hypätä pari kertaa vuodessa etelässä ja vaihtaa autoa vuosittain. Velkarahalla? Vai tienaako joku ihan oikeasti niin hyvin, että palkkatulo riittää tähän?

Saan laskuni pääasiassa maksettua ajallaan, palkasta riittää lainanlyhennyksiin, vakuutuksiin, polttoaineeseen ja ruokaan. Siinäpä se melkeimpä sitten olikin. Olisi kiva laittaa rahaa jemmatilille, edes vähäsen, mutta kun ei ole mistä laittaa. Jokin yllättävä meno, kuten muutaman satasen remontti autoon tai taloon saa kaiken sekaisin ja nollatilanteen kiinni kuromiseen menee pitkä aika. Kauppojen punaiset laput ovat arkipäivää, samoin kuin siirtyminen Lidl:n asiakkaaksi. Suurin oston itelle pitkään aikaan on muistaakseni Varustelekasta tilaamani talvitakki, 50€. En mä nyt varsinaisesti valita ja ruikuta, sillä tämä on myös oma valinta. Palkkaa saisin lisää siirtymällä täysiaikaiseen työhön,

Suomalaisen keskipalkka on n.3100€/kk. Ite jään hyvin kauaksi tuosta. Tuo taitaa olla myös keskiarvo, ei mediaani. Ite veikkaan, että aika monta satasta saa tuosta pudottaa, että ollaan siinä luvussa, mitä suomalainen duunari tienaa.

Tämmösiä ajatuksia ja kysymyksiä täältä yövuorosta.

Itse tienaan sellaista 2,5 k kuukaudessa, samoin vaimo. Taloudellisesti menee todella hyvin, joka kuukausi jää tonni ylimääräistä joka laitetaan yleensä ylimääräiseen asuntolainaan (jota ei paljoa ole enää jäljellä).

Synnyin köyhään perheeseen, ja siitä on jotenkin jäänyt sellainen elämänasenne, että törsäily on lähes syntiä. Joskus ostan halvan viinipullon ja pelaan ikivanhaa pelikonsolia, yli viiden kilsan työmatkan menen polkupyörällä jokainen arkipäivä, jne. Matka Viroonkin on niin luksusta ettei läheskään joka vuosi sellaista jaksa tehdä. Kauppojen punaiset laput- mitä vikaa? Kilisevää säästyy ja ihan uuden veroista:)

Ymmärrä kyllä että moni elää nuukailusta huolimatta kädestä suuhun. Kyllä se avaintekijä tuntuu olevan että molemmat on töissä, palkalla sinänsä ei suurempaa väliä jos vain on "oikea" työpaikka.

Punasissa lapuissa ei todellakaan ole mitään vikaa, ehkä muotoilin asiani huonosti, laitetaan valvomisen ja väsyn piikkiin. Tähän ketjuun voi myös heittää talousvinkkejä, ellei täällä jo sellaista ketjua ole. Yksi konkreettinen, vaikkei uusi ja ihmeellinen. Kun lähetään lomareissuun niin meillä on aina omat eväät matkassa ja kaffit termarissa. Yksi huoltoasema pysähdys saattaa maksaa hunajaa. Kahvi x2, pillimehut x2 ja sämpylät x4 =15-30€. Joillekin pikkuraha, useimmille varmasti ei.

Omat eväät voi kasata terveellisiksi, edullisuuden lisäksi, joten kalliin ABC-sänkkärin ostamisessa ei ole mitään järkeä tai taloudellista.

Tulojen puolesta kuulun ylimpään desiiliin, eli menee keskimääräistä paremmin. Retrospektiivisesti ajatellen kaikki johtuu valinnoista (ja tuurista) jota tein 90- luvulla. Pari risteystä eri suuntaan niin olisin todennäköisesti siinä alle keskitulon-luokassa. Toisin sanoen, jos on aikuisiällä siinä pienipalkkaisten joukossa niin nousu voi olla tuskaista.

Hyvä ketju Nortuselta! Mulla oli **tusti rahaa vielä joitain vuosia sitten, kaikki meni huumeisiin, ylenpalttiseen syömiseen, jalokiviin, autoiluun. Naisiin ja viinaan en ole koskaan rahaa pistänyt juuri lainkaan.

Nyt onkin tilanne ihan päinvastainen. Siinä köyhyyden rajoilla eletään. Mutta mulla ei ole perhettä enkä muutenkaan kuluta ns. perinteisiin asiohin, hifi-laitteisiin, viinaan tms.

Edit. lisäys. tarkennukseksi, että naisiin en ole siis koskaan pistänyt suoranaisesti rahaa. Yhteiseen onnellisuuteen tottakai :D

Pikkasen tiukan oloista, koska baltia.

Mutta kyllä tämä tästä ja onpahan ainakin vapaa-aikaa.

Olen verotuksellisesti erinomainen lypsylehmä, joten olen hyvin tyytyväinen taloudelliseen asemaani. Vuosipalkkani alkaa ykkösellä ja siihen sitten muut tulot päälle.

Paras tuotemerkki on -30% punaisella etiketillä...

Kahden keskituloisen asuntovelkainen talous. Välillä on varaa johonkin kivaan ekstraan, mutta vain välillä. Ei erityistä valittamista, mutta ei erityistä kehumistakaan.

Hyvinhän tässä menee kun palkka on 2x suomalaisten keskipalkka, tosin eihän siitä verojen jälkeen käteen jää kuin vähän yli tuon keskipalkan.

Naisiin ja autoihinhan nuo rahat kuluu, matkailuun vähempi kun saa reissata työn puolesta, urheiluautoja on kaksi, toinen tosin vaan kesäauto, toinen neliveto talvikäyttöön kun elämä on liian lyhyt ajella tylsillä autoilla ja viime vuosina on joutunut tuollaiset 25000 km vuodessa sompaamaan.

Kesämökkiin mennee rahaa seuraavaksi kun aattelin asentaa sinne viimeinkin kunnon viemäröinnin ja sisävessan. Asunnonkin omistan, mutta siihen panosta mitään, oon aatellut jos muuttaisi kesämökin talviasuttavaksi, muuttais sinne ja myisi asunnon pois. Kun ei huvita enää pahemmin Vaasassa asua, tämä kaupunki kun on muuttunut varsin epäviihtyisäksi.

Olen perheetön, velaton, savuton ja käytännössä katsoen alkoton, joten kahden ja puolen tonnin kuukausipalkkani riittää mainiosti. Tilin saldo kasvaa kuukausi kuukaudelta. Sapuskoista en juuri tingi, mutta muuten elän suht vaatimatonta ja askeettista elämää. Elämässäni ei ole vuokran, ruoan ja auton lisäksi mitään kovin kummoisia rahareikiä. Minulla on halvat harrastukset. En ole lainkaan impulsiivinen henkilö, joten heräteostoksiakaan ei tule tehtyä. Inhoan kaikenlaista shoppailua eikä matkustelukaan juuri kiinnosta.

Tänään tuntuu siltä, että menee sairaan huonosti. Oma yritys ei tuota juuri mitään, kun on tullut sairasteltua runsaasti. Taas. Puoliso pääsi lomautukselle. Onneksi ollaan niin köyhiä, että lasten osa-aikainen päivähoito ei maksa mitään.

Suomi on siitä hyvä paikka, että täällä on kyllä todella vaikea kuolla nälkään, eikä meidänkään perhe näytä ulospäin kammottavan köyhältä. Yleensä oma tunne tästä varakkuudesta on sellainen, että kaiken voi ostaa mitä tarvitsee todella. Jopa karkkia tai sipsiä tulee joskus välillä hankittua. Lahjakeräyksestä saatiin viime vuonna lapsille joululahjoja, tänä vuonna tuntu sen verran "rikkaammalta", että kieltäydyin. Seurakunnan ruokalahjakortti tosin kelpaa tällekin joululle. Varmaan myös päästään sosiaalitoimiston asiakkaiksi taas väliaikaisesti, jos ei lopu tämä sairasteluputki ja lomautus, jompikumpi. Mieluiten molemmat.

Näin juuri unta, että meni monta tuotetta kalliilla kaupaksi jonnekin Saharan suunnalle, pitää varmaan mennä tekemään niitä nyt. Mutta ensin syön päiväruuaksi vähän puuroa mustikoiden kanssa - itse kerättyjen tietysti, kuten köyhän kuuluu :D

Ei valittamista, oma ja vaimon eläke riittää elämiseen, kun ei törsää. Ei onneksi tarvitse tehdä Briteissä tavanomaista valintaa: "lämmittääkö vai syökö".

Tasopalkka jotain 11,5e/h, päälle kolmivuorotyöstä aiheutuvat lisät. Tilillä on tosin viisinumeroinen summa fyrkkaa perintöjen takia. Elän palkoillani poislukien isommat yllärikuluerät joihin olen ottanut säästötililtä velan ottamisen sijaan. Mahdollisesti tuosta tulee asunnonhankinnan pesämuna, koska maksan tällä hetkellä älytöntä 733e/kk yksiöstä, joten muutto halvempaan on kummiskin edessä.

Pärjäillään. Töitä ja terveyttä on riittänyt, velat maksettu , omakotiasuminen vielä onnistuu ihan kevyesti.

Tulevaisuus näyttääkin sitten vähän huonommalta; työt uhkaa loppua, asumisen kallistuminen askarruttaa, ikääkin alkaa jo olla, eläkkeen lopullinen määrä on pieni (ellei isokin) kysymysmerkki. "Raju putki rilluvuosien"  on auttamattomasti takana...

Toistaiseksi matkusteluun on riittänyt rahaa niin että vähintään kerran vuodessa puolison kanssa lentoloma ulkomaille.

Kuulun siihen vihreälle oksalle päässeeseen sukupolveen jonka asuntolainat inflaatio aikanaan söi, keskiarvokuukausipalkka on tullut kuin manulle illallinen (yksityiseltä työnantajalta)  ja pätkätöitä ei ole tarvinnut tehdä koskaan.

Helppo yhtyä filosofi Nykäsen tunnettuun aforismiin:  "Elämä on ihmisen parasta aikaa"   ;)

Pienyrittäjänä (1 hengen yritys) äärimmäisen suhdanneherkällä ja vaihtelevalla alalla, kymmenen vuotta tullut täyteen. Perheetön ikisinkku.

Kun rahaa tulee kassaan hieman normaalia enemmän, menee ne yleensä kaikki yrityksen kaluston huoltoon, korjauksiin ja väline- ym. investointeihin, jotta yritystoiminta jatkuu edes samalla tasolla.
Omat henkilökohtaiset tulot ovat aina olleet toissijaiset, käytännössä bruttotulot vuodessa viime vuosina vain noin 15000€. Siitä tietysti tuloverot pois, jotka tuossa summassa onneksi ovat aika pienet. Suurin helpotus syntyi vuosi sitten, kun sain asuntolainen maksettua.

Yrittäminen on minulla ainakin puhtaasti elämäntapa, palkkatyöhön en halua enää takaisin. Kun pitää kuviot tarpeeksi pieninä, eikä missään nimessä palkkaa ketään(!) vaikka joskus menisi todella hyvin, pärjää kyllä. Pilvilinnat ovat karisseet työelämästä ja henkilökohtaisesta elämästäkin jo vuosikymmen sitten. Nyt vain seurailen kun yhteiskunta rapautuu ympäriltä.

Elelen tällä hetkellä (ei niin kovin suurilla) pääomatuloilla ja sekalaisilla konsultointi/freelancer tienesteillä. Ihan hyvin menee koska menot on sen verran pienet. Pystyn ostamaan kaiken sen mitä haluan, tosin ostohalutkin ovat aika vaatimattomat.

Ja kun talousvinkkiä kysyttiin niin tässä the ultimate vinkki: maksa aina ensin itsellesi! Eli käytännössä uskallan väittää että jokainen työssäkäyvä pystyy säästämään vähintään muutaman kympin/satasen kuussa, palkasta tietty riippuen. Kun homman hoitaa niin että joka palkasta lähtee aina automaattisesti tietty summa säästöön, olkoon miten pieni tahansa, niin ajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin. Haastankin kaikki hommalaiset mukaan säästötalkoisiin, sillä nykyisen eläkejärjestelmän varaan ei kenenkään kannata laskea, tämän päivän kolme-nelikymppiset eivät koskaan tule saamaan maksamiaan eläkerahoja itselleen. Mitä pikemmin tämän tosiasian sisäistää, sitä helpompaa on suunnitella omaa taloudellista tulevaisuuttaan!

Opiskelijana toisten rahoilla loisin. Ihan hyvin rahat riittävät kun on tietyn pihin asenteen perinyt vanhemmiltaan. Päivän kaloreiden bulkki tulee perunasta, riisistä ja kaurapuurosta, siihen päälle kanaa ja jauhelihaa mieluiten -30% alennuksilla. En polta enkä juo muuta kuin vettä ja kahvia, teen itse ruokani, en osta valmisaterioita, roskaruokaa enkä istuskele kahviloissa. Parturissa pyrin käymään parin kuukauden välein joskin nyt taidan koittaa kasvattaa pidemmät hiukset niin säästyy nekin 30 euroa kerralta. Soluasunnon hintakin on erittäin alhainen helsinkiläiseksi joten eipä tässä tilin pohjia yleensä kaavita. Arkkivihollinen on tietysti satunnainen baarikeikka ja visa electronin ja humalatilan hämärtämä kulukäsitys.

"I spent half my money on gambling, alcohol and wild women. The other half I wasted." -W.C. Fields

E: Ja tosiaan, valtion eläkemaksukyvyn jatkumiseen ei kannata luottaa. Jokin juoni tarvitsisi jokaisen keksiä.

Quoteajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

Taloudellisesti menee hyvin, joskin työ on niin kiireistä ja henkisesti stressaavaa, että elämänlaatu voisi olla paljon parempikin.  Välillä muistelen kaiholla niitä aikoja, kun olin työttömänä eikä ollut muuta stressiä, kuin epävarmuus uuden duunin löytymisestä.   

Opiskelija olen, joten tulot ovat opintotuki sekä vanhempien kuukausittainen avustus. Eilen makselin laskuja ja hämmästyin, miten paljon rahaa tilillä on. Saattaa olla, että syksyllä talouteni on ollut jopa ylijäämäinen.

Kulutukseni on minimaalista, johtuen lähes sairaalloisesta kitsaudesta. Syön päivässä yhden lämpimän aterian, johon saan opiskelija-alennuksen. Muu ravintoni on pääasiassa tummaa leipää ja kaurapuuroa. Yliopistolla juon lounaalla lasillisen mehua, muuten juon vain vettä. En myöskään tupakoi, muista päihteistä nyt puhumattakaan. Ystäviä ei ole, eikä parisuhdetta, joten sellaisiin en tule tuhlanneeksi. Kaikki harrastukseni ovat ilmaisia: lukeminen, lenkkeily ja kirjoittaminen. Kun vanhempani parin kuukauden välein tulevat Helsingistä vierailulle, he yleensä tuovat minulle jotain elintarpeita, joten vierailuja seuraa yleensä elintasoni hetkellinen nousu.

Kitsastelulla on hintansa. Molemmat vanhempani ovat syksyn aikana toisistaan riippumatta sanoneet minun laihtuneen kesän jälkeen (ja minähän olin kesälläkin luultavasti edes hieman alipainoinen), minkä olen itse huomannut siitä, että nykyään joudun kiristämään housuja enemmän pitääkseni ne jaloissa. Poskeni ovat lommolla ja poskiluut paistavat esiin kasvoistani. Silmien alla on pysyvät varjot. Kotonani on niin viileää, että pidän aina villapaitaa ja untuvaliiviä, mutta silti joskus viluttaa.

Koska opiskelen humanistisia tieteitä, minulla ei ole suuria odotuksia työuran suhteen. Toisaalta minua todennäköisesti odottaa melkoinen perintö. Vanhempani, jotka ovat eronneet, ovat molemmat ylempää keskiluokkaa ja asuvat tyyriissä omistusasunnoissaan. He ovat molemmat uusissa liitoissa, toinen avo- toinen avioliitossa, ja kummankin uusi puoliso on lapseton. Isäpuoleni, joka on saksalainen, on vieläpä omien vanhempiensa ainoa lapsi, enkä tiedä, kenelle hän joskus jättää perinnön ellei minulle ja veljelleni. Sitten sopii myös hämmästellä, mitä minä tällaisilla perinnöillä tekisin. Minulla ei ole elämässä enää mitään kunnianhimoa, tavoitteita tai kiintopisteitä. Erakkomaisuudesta ja tunnevammaisuudesta johtuen pidän epätodennäköisenä, että milloinkaan jatkan sukua, joten perillinen on löydettävä. Veljeni on aika fanaattinen linkolalainen, joka pitää lisääntymistä suunnilleen pahimpana mahdollisena rikoksena, joten en odota saavani veljenpoikia tai -tyttäriä perillisiksi. Sitten minulla on "sisar", joka ei oikeasti ole minulle biologista sukua, vaan hän on lukioaikainen ystävättäreni, johon kiinnyin aivan kuin sisareen, ja joka kiintyi minuun kuin veljeen. Jos mitään yllätyskäännettä ei tapahdu, hänen tulevat lapsensa saavat periä minut.

Quote from: Miniluv on 05.12.2014, 14:18:26

Quoteajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

Draghi voi vakuuttaa €uron olevan ikuinen ja voi vieläpä olla oikeassa. Kysymys kuuluu, mikä on jatkossa valuutan ostovoima.

Lueskelin nuorehkojen go-gettereiden blogeja, jossa haaveillaan fiksujen sijoitusten poikivan lokoisat ennenaikaiset eläkkeelle jättäytymiset. Hyvin olivat pojat sisäistäneet tämän hajautuksen idean, mutta hajallaankin ollessaan kaikki sijoitukset olivat viime kädessä euroissa...

Tähän kysymykseen olen aina vastannut, että paremminkin voisi mennä. Vastaisin samoin lottovoiton jälkeenkin.

Quote from: Miniluv on 05.12.2014, 14:18:26

Quoteajan myötä korkoa korolle efekti tekee näistä pienistä summista mukavan potin.

Jolla sitten voi ostaa leipäkäntyn tai mitä nyt inflaation jälkeen jääkään käteen.

Edit: tämä nyt oli kieli poskessa heitetty, mutta riskit ovat inflaatio ja se, pysyvätkö pankit pystyssä. Bail-in on päivän sana, ja se tarkoittaa talletusten takavarikoimista pankin pystyssä pitämiseen. Pankkitalletukset on taattu, mutta taataanko samasta rahastosta sitten mitä muuta - esimerkiksi johdannaisia?

Kukas sitä pottia käskee pankkitilillä pitämään? Sitä mukaa kun rahaa kertyy säästöön, kannattaa miettiä esim. Jenkkiosakkeisiin sijoittamista, jos sijoitushorisontti on n. 30 vuotta niinkuin tämän hetken nelikymppisellä on, niin se on sen verran pitkä sijoitushorisontti, että osakkeilla pystyy luomaan itselleen kivan eläketurvan. Mutta jostainhan se säästäminen pitää aloittaa, janaika harva sitä tuntuu systemaattisesti tekevän.

Kahden palkalla pärjäillään ihan hyvin. Puoliso on keskipalkkainen ja minä vähän sen yli. Asunto on maksettu ja lapset jo pois kotoa. Heille on aika paljon annettu, ja jääkaapin osaavat käydessään avata. Eläkevuosiin on vähän säästetty, mutta ei täysillä.

Vanhempiamme emme ole perineet eikä muitakaan, kun eivät suostu kuolemaan  :)

Puolisoni on tuhlaavainen.

Quote from: Bienveillant on 05.12.2014, 16:41:27
Mutta jostainhan se säästäminen pitää aloittaa, janaika harva sitä tuntuu systemaattisesti tekevän.

Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten, seuraavaksi paras aika on nyt - kiinalainen sanonta

E: Käteistä -> Tällä hetkellä roimasti ylihinnoiteltuja jenkki- ja muitakin osakkeita syklin seuraavalla pohjalla.

Hyvin kaksijakoisesti. Vuositulo menee omia polkujaan ristiin rastiin vuodesta toiseen, eikä keskimääräinen tulo ole oikein pysynyt elinkustannusten nousun mukana. Toistaiseksi ei ole silti huolenhäivää. Epätasaisten tulojen vuoksikin jemmassa on pidettävä kohtalaista turvaa ja edelleen jää koko ajan vähän sivuun, vaikka vähän vähemmän saakin välillä. Kenenkään armoilla en sen vuoksi ole, eikä kukaan pysty kiristämään. Se on tärkeintä. Vapaus ja riippumattomuus. Ei tarvitse lyhytnäköisesti pelätä.

Pitkällä tähtäimellä näkymä on silti surkea. Menot nousevat joka vuosi enemmän kuin tulot. Näin on ollut jo hyvän aikaa. Nykyisellä palkkakehityksellä jää auttamattomasti jälkeen, eikä siihen ole luvassa enää paljon nousua uusien tehtävien, osaamisen, eikä aseman kauttakaan.

Jos ei suunta muutu, niin lopputuloksen tietää jo. Siihen ehkä menee jokunen vuosi, vuosikymmenkin, mutta siellä se jossain häämöttää ikävänä peikkona.

Oma ja vaimon palkka jäävät satasen alle mediaanin (2700), keskimääräinen palkka (+3100) on märkä uni. Oma asunto, vaatimaton ja halpa, pari vanhaa autoa, ei velkaa, ei mökkiä. Maksuvalmius hyvä: rahaa erilaisissa talletuksissa satatonnia.
Elellään vaatimattomasti, ei juoda eikä polteta, halvat harrastukset, ei matkoja Tallinnaa etelämmäs. Lasten opiskelua ja asumista tuetaan aika suurilla summilla/kk, ja siksipä rahaa ei nyt jää säästöön. Siihen tarkoitukseen rahaa on säästettykin.
Taloutemme suurimmat uhat ovat minun työn jatkuvuus ja terveyteni.

Lisäys:

Quote from: Haplotaxida on 05.12.2014, 17:14:47
...Nykyisellä palkkakehityksellä jää auttamattomasti jälkeen, eikä siihen ole luvassa enää paljon nousua uusien tehtävien, osaamisen, eikä aseman kauttakaan.

Jep, sama huoli täällä. Kaikkien myllerrysten jälkeen palkkani on nyt samalla tasolla kuin oli 2008.

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja kahden muun lapsen 50-prosenttinen yksinhuoltaja. Teen pienipalkkaista työtä terveysteknologian parissa. Teen ostokseni ja asun täällä kalliilla pääkaupunkiseudulla. Ei siis hyvältä kuulosta.

Mutta itse asiassa olen erittäin tyytyväinen: minulla on vakituinen työpaikka ja velkoja nolla euroa. Minulla on oma koti ja oma piha sekä melkein uusi, joskin vaatimaton kärry. Jos siis tuloni ovatkin vaatimattomat, eipä ole velkojen lyhennyksiäkään.

Vielä jokin aika sitten omistin enemmän, mutta siitä omistuksesta koitui lainanlyhennyksiä, veroja ja yhtiövastikkeita vuosittain yli 25 000 euroa. Sitä menoa kesti yli 10 vuotta, mutta nyt aikojen ollessa ankarat katsoin paremmaksi pelata varman päälle ja myydä koko roskan ja valita epävarmuudessa kituuttamisen sijaan velattoman, joskin vähätuloisemman elämän. Veloissa ollessani koin hirvittävää stressiä eikä minään kuukautena tiennyt, miten asiat ovat seuraavassa kuussa, maksaako vuokralainen ja niin edelleen. Ajoittain olin jopa jossain määrin masentunut ja toimintakyvytön taloushuolistani johtuen.

Elämä on nyt paljon parempaa vähemmällä omistuksella mutta ilman stressiä. Tietysti koen kohtuuttomana sen, että kun myin omistukseni, valtio varasti myyntivoitosta viisinumeroisen summan. Millä perusteella? Olisiko valtio antanut minulle vastaavasti korvausta, jos olisin myynyt tappiolla?

Tällä hetkellä elämäni on siis taloudellisessa mielessä hyvää ja pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka tulotaso onkin suhteellisen vähäinen. Olen kuitenkin yli 40-vuotisen elämäni mittaan ollut monenlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Välillä olen ajellut urheiluautoilla ja omaisuutta on ollut pienen ( siis pienen ) lottovoiton edestä, välillä olen ollut menossa vankilaan maksamattomien sakkojen vuoksi. Välillä olen heittänyt ex-muijalle tuosta vain kymmeniä tuhansia euroja, välillä olen etsinyt tyhjiä tölkkejä saadakseni pari ropoa kokoon, välillä olen tarjonnut ystävilleni ulkomaanmatkoja, välillä olen kävellyt kuusi kilometriä mutsilleni saadakseni syödä. Välillä kodistani on ollut myös sähköt katkaistuna, tosin useammin hajamielisyyden kuin köyhyyden vuoksi.

Vauraus on ihmeellinen ja lopultakin okkulttinen asia, jonka kehittämiseen vaaditaan omat, kosmisia lainalaisuuksia noudattavat metodinsa. Suosittelen kaikille Florence Scovel Shinn'in teosta Elämän peli - antamisen lahja tai laajempaa englanninkielistä kokoelmaa The Collection: The Game of Life and How to Play It, the Secret Door to Success, the Power of the Spoken Word, Your Word Is Your Wand - hänen kirjojensa, Jumalan armon ja Kosmisen viisauden avulla olen saavuttanut sen, mikä minulla nyt on.

Olen kiitollinen ja jaan vähästäni hieman myös muille.

Mitään en omista, enkä tarvitse.

Tulen toimeen. Monimutkaisten mutta täysin laillisten palkkiojärjestelyjen vuoksi en ole varma omista vuosituloistani edes kymmenen tuhannen euron tarkkuudella, mutta kärsimiseen en ole koskaan sortunut. Palkkaa ajattelin silti pyytää lisää - koskaan kun en ole sitä tehnyt. Pelottavinta tässä tilanteessa ovat suuret mahdollisuudet siihen, että kaikkiin pyyntöihini suostutaan. Se nostaisi minut helposti tuohon ykköskategoriaan.

Nyt ihmettelen kovin Hommalaisia positiivisessa mielessä. Kun katsoo tuota aloituksen kyselyä pikaisesti ja samalla vilkaisee tuota Mensan testiä, niin vaikuttaa vahvasti, että tällä otannalla osa jäsenistä on keskivertoa vauraampaa ja älykkäämpää porukkaa. Näillä pienillä otannoilla se viestii sitä, että kyselyihin osallistuneet ovat mahdollisesti hyvin valikoituneita vastaamaan näihin heille edullisiin kyselyihin.

Tämähän taistelee vahvasti median luomaa kuvaa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä. Toki ymmärrän tämän valikoitumisen ja sen että kyllä me menemme suomalaisittain keskiverto linjalla, koska kuitenkin ajatusmaailmamme on hyvin keskivertoinen, eli haluamme hyvää suomalaisille.

Tuosta Einon kirjoituksesta voin todeta, että se hyvin kuvaa myös omaa elämän kaartani. Olen ollut menestynyt, sitten puilla paljailla ja ainoa mihin on ollut varaa, on ollut metsässä kävely ja taas nykyinen menestys. Olen itsekin pohtinut, että jos myisi osan omaisuudesta pois ja pärjäisi vähemmällä. Voisi lopettaa työt kokonaan ja keskittyä elämiseen. Vielä on kuitenkin suuri intohimo töihin mistä todellakin pidän ja työyhteisö on upea ja ainutlaatuinen. Onneksi pystyn itse muokkaamaan työni ja viettämään pidempiäkin lomia tarpeen tullen. Useimmiten kesällä 3 kuukautta tai muulloin hieman lyhyempiä jaksoja.

Vaikka tiedänkin olevani etuoikeutetussa asemassa, niin ehdottomasti ymmärrän ihmisten taloudellisia vaikeuksia, koska olen itsekin niissä hyvin syvällä ollut. Haluan omalla kertomuksellani kertoa, että vaikka joskus elämä kohtelee kaltoin, niin vielä on kesää jäljellä.

Yhteiskunnallisesti ymmärrän sen, että toimeentulevan keskiluokan pitää olla mahdollisimman leveä ja hyvinvoiva, jotta hyvinvointiyhteiskunta toimii, kuten sen pitääkin. Siksi vastustan kaikkea toimintaa, joka estää keskiluokkaan pääsyn ja sen vaurastumisen. Verotus, julkisentalouden rakenteet, teollisuuden ja investointien kampittaminen, isänmaallisuuden halveksiminen ja "roskajoukon" tänne rahtaaminen ovat suurimpia syitä sen kehittymisessä.

Siksi olen Hommalainen.

Quote from: Eino P. Keravalta on 05.12.2014, 18:19:48
Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja kahden muun lapsen 50-prosenttinen yksinhuoltaja. Teen pienipalkkaista työtä terveysteknologian parissa. Teen ostokseni ja asun täällä kalliilla pääkaupunkiseudulla. Ei siis hyvältä kuulosta.

Hienoa, siis saman koulun miehiä. Olin toissa vuonna eläkkeelle jäämiseeni asti HUS-lääkintätekniikan palveluksessa. Ennen vuotta 2000 se oli HYKS-lääkintätekniikka. Semmoistahan se.

Quote from: Mehud
Nyt ihmettelen kovin Hommalaisia positiivisessa mielessä. Kun katsoo tuota aloituksen kyselyä pikaisesti ja samalla vilkaisee tuota Mensan testiä, niin vaikuttaa vahvasti, että tällä otannalla osa jäsenistä on keskivertoa vauraampaa ja älykkäämpää porukkaa.

~

Tämähän taistelee vahvasti median luomaa kuvaa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä.

Kyllä. Meistä luodaan mahdollisimman negatiivista mielikuvaa ihan tarkoituksella.

Tarkoitus lienee erinäisten viestimien kautta manipuloida uskomaan, että hommalaiset ovat lökähousuisia peräkammarin poikia, syrjäytyneitä ja elämäänsä kyllästyneitä. Sellaisia, jotka menevät tilanteeseen kuin tilanteeseen sammutetuin lyhdyin. Eikä siinä mitään, vaikka joku meistä tähän kategoriaan olisi luokiteltavissakin, hänkin mahtuisi yhtä lailla tähän porukkaan.

Mutta pääsääntöisesti kyllä me hommalaiset (joita olen esim. hommatapaamisissa tavannut) olemme keskiluokkaista, fiksua, hyvin toimeen tulevaa porukkaa, jolla on päämääriä tässä elämässä. Yhdistävänä tekijänä on taito ajatella boxin ulkopuolelta.

Sen vielä haluan sanoa, että Elämä on kannatellut minua hyvin, vaikka itse olenkin moneen otteeseen tunaroinut.

Olen ollut laiska, juoppo, tyhjännaureskelija ja ties mitä. Huomista en ole aina viitsinyt juuri rakentaa, vaikka lasten syntyminen onkin minua kasvattanut ja olenkin aina pyrkinyt pitämään heistä huolta, vaikka muutoin asiat ovatkin olleet joskus vähän 'Herran hallussa'.

Tosin täytyy todeta, että hyvinhän tuo Herra on asiani hoitanut. Ei minulla itselläni ole juuri osaa siinä, että asiani nyt ovat kohtuullisella, jopa verraten hyvällä mallilla. Puolustuksekseni voin toki sanoa, että olen aina ollut kuitenkin hyväntahtoinen ja sydämellinen, minkä varmaan Herrakin on viisaudessaan huomannut ja siksi lähettänyt minulle siemenviljaa ja perunoita, jopa katon pääni päälle: omilla ansioillani asuisin nyt veneen alla.

Toisaalta tahdon sanoa myös, että sama pätee jossain määrin kaikkiin ihmisiin: kaikki tulee meille armosta tai sydämen vilpittömyydestä. Jos joutuisimme elämään omasta ansiostamme, kuolisimme nälkään kaikki. Ja jos joku joskus vilpillä näyttääkin saavan jotain etua, se on kaikki väliaikaista ja huijari joutuu myöhemmin maksamaan kaiken kovine korkoineen.

Olen myös iloinnut muiden menestyksestä ja se ehkä on myös avain siihen, että olen itsekin saanut Kosmokselta lautaseni täyteen. En kadehti miljonäärejä, vaan samaistun heihin ja iloitsen siitä runsaudesta, jota meille tarjotaan. Ajattelen, että jos hänkin on saanut, miksen myös minä. Ja niin olen saanutkin. En ehkä miljoonia, mutta monesti enemmän kuin olisin sillä hetkellä tarvinnut. Sillä Kosmos on loputon aarreaitta, koskaan tyhjentymätön rahapussi. Eikä meiltä puutu mitään. Meidän on vain pyydettävä, luotettava ja oltava nöyriä, iloittava siitä, mikä on meidän ja mikä meille kohta annetaan.

Ja katso, meille annetaan.

Tuo Brändiksen mainitsema boxin ulkopuolelle katselu on ihmisen tärkein ominaisuus tässä kontekstissa ja muutenkin. Ei suljeuduta omaan kurjuuteen tai erinomaisuuteen, vaan ymmärretään isompaa kuvaa. Se että on oma boxi, olkoonkin se mitä tahansa on hyvä, mutta valmius ja tahto kurkata laidan yli, miten kaverilla menee on tärkeää. Ei tarvitse kiikaroida merten takana olevien ongelmia, vaan havainnoida ja auttaa lähi "kaveria", pitää siitä huolta jos reppu on liian raskas kantaa.

Pitämällä lähipiiri (suomi) kunnossa ja pitää uhkat ulkona on parasta suuren kuvan ymmärtämistä. Jos väki toimii uutterasti, niin silloin se uutteruuden apu ulottuu kaveriinkin, jolla se suksi ei nyt jostain syystä luista. Joillakin on kuitenkin halua auttaa kaukaisia ongelmaisia, jotka eivät osaa edes "hiihtää". Ja, se tehdään lähikaverin kustannuksella.

Tällä hetkellä kirkonrottakin on öky minuun verrattuna.Mutta olen oppinut sen että elämä on rikasta kun tyytyy vähäiseen.
Raha ei tuonut elämääni onnea,se toi vain päihteiden ongelmakäyttöä ja siihen liittyviä hallitsemattomia tapahtumia joista en ole järin ylpeä.
Syyhän toki ei ollut rahan vaan minun joka en osannut käsitellä menestystä ja hallita elämääni.
Mutta kuten sanottu,nyt on hyvä.

Järkytyin vastikään huomatessani, että kuulun nuoresta iästäni huolimatta 5% parhaiten ansaitsevaan osaan suomalaisia. Kyllä me ollaan köyhää kansaa!

Laskujakaan en aina tahdo saada ajoissa maksettua. Ehkä mä vaan on tyhmä, kun en saa talouttani kuntoon näillä tuloilla. Tosin mulla on uusi talo ja vaimo aidosti kotona mun elätettävänäni.

Ruokaa teen suurehkolle perheelleni hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista (noin 1€/ateria/pää). Ulkomailla ei käydä koskaan, eikä kyllä retkeillä kotimaassakaan paitsi kerran vuodessa leirielämää pari päivää. Ei alkoholia/tupakkaa. Kokista 4 litraa ja suklaata 1 kg kuussa. Satunnaisesti syödään känkkylässä. Kaksi vanhaa mutta toimivaa autonromua.

Teknologiaan kuluu rahaa aika paljon. Harrastukset on kalliita koko perheellä.

Quote from: hyperbeli on 05.12.2014, 21:15:21
Järkytyin vastikään huomatessani, että kuulun nuoresta iästäni huolimatta 5% parhaiten ansaitsevaan osaan suomalaisia. Kyllä me ollaan köyhää kansaa!

Laskujakaan en aina tahdo saada ajoissa maksettua. Ehkä mä vaan on tyhmä, kun en saa talouttani kuntoon näillä tuloilla. Tosin mulla on uusi talo ja vaimo aidosti kotona mun elätettävänäni.

Ruokaa teen suurehkolle perheelleni hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista (noin 1€/ateria/pää). Ulkomailla ei käydä koskaan, eikä kyllä retkeillä kotimaassakaan paitsi kerran vuodessa leirielämää pari päivää. Ei alkoholia/tupakkaa. Kokista 4 litraa ja suklaata 1 kg kuussa. Satunnaisesti syödään känkkylässä. Kaksi vanhaa mutta toimivaa autonromua.

Teknologiaan kuluu rahaa aika paljon. Harrastukset on kalliita koko perheellä.

Nuoruus ja hyvä toimeentulo on erinomainen yhtälö, mutta joskus se voi olla turmiollista jos ei hallitse tilannetta. "Kuolemattomuuden" tunne saattaa rohkaista ottamaan isoja asuntolainoja, käyttämään luottokortteja ja muita kulutusluottoja reippaasti. Siihen kun lisätään säästämättömyys,  niin saattaa likviditeetti kapeikon kohdatessa käydä niin, että rahat loppuu vaikka omaisuuttavelkaa on enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

Tuo mainitsemaasi hyvään prosentiin kuuluminen ja maksujen kanssa tuskaileminen yhdistettynä kalliisiin harrastuksiin, vaikuttaa vahvasti siltä, että notkahdus tuloissa aiheuttaa välittömiä vaikeuksia, jossa ainakin harrastukset loppuu kuin seinään. Tämä aiheuttaa painetta perheessä ja mahdollisesti sosiaalisia paineita, kun harrastuskaverit alkavat kyselemään miksi äijää ei ole aikoihin näkynyt "lennokkikerhossa". Lapset kiukuttelee kun ei pääse "kantele kerhoon" ja vaimon irtoripsetkin häviävät tiskiharjalle (karrikoituja esimerkkejä).

Itse olen vanhemiten oppinut nauttimaan vaurauden, siis siitä suht likvidistä muodosta, koska tiedän, että voin vapauttaa varallisuuttani nopeasti, jos johonkin sitä nopeasti tarvitsen.

Ethän ota tätä saarnana, vaan kantapääopiston läpikäyneen ihmisen pohdintana.

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Ihan ok. Vakipaikka ja n. 60ke tulot vuodessa, vähän vaihtelua bonuksista riippuen. Aikalailla kädestä suuhun kuitenkin eletään kun on viisi ruokittavaa suuta eli kolme lasta ja opiskeleva vaimo sekä asuntolaina. Perheverotus olisi ihan mukava juttu tässä progressiohelvetissä. Ei paljoa kannusta verotus tekemään ylitöitä yms.

No tietä piisaa ja puutaheinää....

Yllätyin kyllä suuresti. Kuvittelin, että huomattavasti suurempi osa olisi "kädestä-suuhun" eläjiä. Kommenteissa ei pahemmin valiteta ja ruikuteta, tämä saattaa kylläkin hämätä. Harva varmaan mielellään avautuu ja kertoo miten huonosti menee, ainakaan omalla nimellään. Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Ite olisin kyllä onnellinen mies, jos pikkusen saisi laitettua sukanvarteen ja asuntolainat pois. Silloin tilanne ois just eikä melekeen. Ehkä vielä joku päivä.

Quote from: Lasse Nortunen on 05.12.2014, 23:39:04
Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Tässä yksi. Perheettömänä ja velattomana ei ole väliä. Rahaa riittää kaikkeen pikkututurhaan toistaiseksi, jos mieli tekee; järkeviä kohteita en oikein keksi. Työssäkäynti lienee parhaimmillaan plusmiinusnolla tulokseltaan. Tulevaisuus on huolestuttava tietysti.

Quote from: Lasse Nortunen on 05.12.2014, 23:39:04
Ite olisin kyllä onnellinen mies, jos pikkusen saisi laitettua sukanvarteen ja asuntolainat pois.

Helposti niistä asuntolainoista pääsee. Minulla ei ole ollut asuntolainaa kohta viiteen vuoteen. Ex-vaimo ja ulosottomies pitivät asiasta huolen.

Quote from: Rane on 05.12.2014, 22:43:26
Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Se hyvä siinä asiain tilassa on, että  kateellisia ei parveile ympärillä kiusaksi asti.

Olen 25-vuotias mies ja koulutukseltani lähihoitaja, tällä hetkellä toimin kolmatta vuotta koulunkäynninohjaajana (ent. koulunkäyntiavustaja). Verojen, vuokran ja laskujen jälkeen käyttöön jää 700 - 800 euroa. Kahtena viime vuonna elin melkolailla kädestä suuhun, ainoana harrastuksena punttisali, josta vuosimaksu 120 euroa per vuosi ja jonkin verran lisää varusteista. Ajattelin, että ei rahat vaan riitä oikein mihinkään.
Viime kesänä ostin itselleni moottoripyörän. Olin samaan aikaan myös tilapäisesti työttömänä ja onnistuin saamaan karenssin. Moottoripyörästä lasahti moottori kesken 550 kilometrin kotimatkan. Syksy tuntui taloudellisesti mahdottomalta selvitä, mutta toisin kävi. Aloin laskemaan menoni tarkkaan ja yllättäen rahat alkoivatkin riittämään, vaikka menoja oli nyt enemmän koneremontin, vakuutusmaksujen ja lainanlyhennyksen muodossa, puhumattakaan karenssista, joka leikkasi vähäisiä tuloja.
Taloudellisesta ahdingosta on kulunut aikaa viisi kuukautta. Pyörä on kunnossa ja en joutunut luopumaan uudesta harrastuksestani heti alkuunsa. Ruokaa on jääkaapissa tarpeeksi. Sukanvarteen on kertynyt ylimääräistä 700 euroa. Syksy opetti boheemille ja epäorganisoidulle ihmismielelle rankalla kädellä taloudenpitoa. Tämä on kehittynyt siihen, että nykyään yritän kehitellä mielessäni uusia ansaitsemistapoja.

Suunnitelmaani kuuluu vielä korkeakouluttautua sosiaalialalle.

Quote from: tuo mies on 05.12.2014, 23:41:22

Quote from: Lasse Nortunen on 05.12.2014, 23:39:04
Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Tässä yksi. Perheettömänä ja velattomana ei ole väliä. Rahaa riittää kaikkeen pikkututurhaan toistaiseksi, jos mieli tekee; järkeviä kohteita en oikein keksi. Työssäkäynti lienee parhaimmillaan plusmiinusnolla tulokseltaan. Tulevaisuus on huolestuttava tietysti.

Täällä toinen, ja velaton myöskin.
Aika vähällä sitä toimeen tulee kun ei juuri tarpeitakaan ole.

Hyvällä asenteella porukat vetää, hatun nostot kaikille!

Quote from: Rane on 05.12.2014, 22:43:26
Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

Sosiaaliturvapaikanhaun torppaaminen on ihan yhteinen asia, riippumatta siitä mitä sinulla on,oli tai ei ole. Itselläni huonomminkin voisi olla, mutta olen jo 50v käpy, ja funtsin, että mitäpä jää nuoremmille..?  ???

En silti ole mitenkään sataturvassa, Jykän hengessä voin menettää kaiken. Paremminkin, ajattelen, että minä kyllä pärjään aina, mutta entäpä konkkasuomen nuoret.

Einolla on enemmän rikkautta kuin aavistaakaan, vaikka aavistaa.

Pienet velat minullakin enää on. Kivassa kaksiossa asun. kahdella exälläni lienee vähän paremmat kämpät kuin minulla, mutta en valita.
Topin historia muistuttaa kovasti minun menneisyyttäni.

Duunia painan kun sitä on. Kun sitä on, tulot ovat huipussaan, mutta toisinaan on pakko lomailla. Silti pyrin olemaan aina jälkikasvun tukena, kun heillä on nyt aikuisuuden ensimmäiset askeleet menossa.

Tuloillani pärjään. Jos olisi aina töitä, niin olisin suurituloinen. Pitkää verotonta komennusta ulkomaille kärkyn.

Quote from: M on 06.12.2014, 00:05:11

Quote from: Rane on 05.12.2014, 22:43:26
Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

Piti ihan heti ottaa Pohjantähti iltalukemiseksi taas kerran. Taitaa oll jo pari vuotta edellisestä kerrasta. Välillä olen katsonut sen uuden Pohjantähden.

Quote from: Muuttohaukka on 06.12.2014, 00:11:13

Quote from: M on 06.12.2014, 00:05:11

Quote from: Rane on 05.12.2014, 22:43:26
Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

Piti ihan heti ottaa Pohjantähti iltalukemiseksi taas kerran. Taitaa oll jo pari vuotta edellisestä kerrasta. Välillä olen katsonut sen uuden Pohjantähden.

Koivusalon Pohjantähti on alkuperäistä parempi. IMHO.

Quote from: JoKaGO on 06.12.2014, 00:09:07
Jos olisi aina töitä, niin olisin suurituloinen. Pitkää verotonta komennusta ulkomaille kärkyn.

Oi niitä aikoja, ne tahtoisin mä elää uudelleen.

"Olen käynynnä Piutissa Luisissa, Ratulaatissa Miiamissa..."

Silloin, kun niitä antoisia ulkomaanreissuja oli, erehdyin tyhmä luulemaan, että näin tämä toimii jatkossakin ja maailmaa saapi katsella työnantajan ja asiakkaiden piikkiin. Niin saikin aika pitkän aikaa, mutta lopulta tuli seinä vastaan. 32 osavaltiota käyty, 18 haluaisin vielä nähdä.

Ex-avioliitosta ja siihen liittyneistä omaisuusjärjestelyistä irtautuessani minulla oli hetken aikaa hallussani muutama kymmenen tuhatta euroa. Tuolloin ajattelin hetken, että mitä jos vaihtaisin koko roskan dollareiksi, pakkaisin pilottisalkkuun ja lentäisin Vegasiin törsäämään. Viimeisillä rahoillani ostaisin pyssyn ja yhden patruunan.

Onneksi en toteuttanut tuota ajatusta – sittemmin olen saanut elää joitakin elämäni onnellisimmista hetkistä.

Quote from: M on 06.12.2014, 00:22:57
Koivusalon Pohjantähti on alkuperäistä parempi. IMHO.

In my opinion, too!
Henklönä Preeti on mielenkiintoinen- avautui vasta paljon myöhemmin.

Quote from: Lasse Nortunen on 05.12.2014, 23:39:04
Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

En ole nyt työtön, mutta on sitäkin "herkkua" tullut koettua. Armeijan jälkeen olin vuodesta 2009 yli 7 kuukautta työttömänä. Sitten oli ihmeen hyvä jakso joulukuuhun 2011 asti, kokeilin tuona aikana monen eri alan töitä, enkä ollut työttömänä kuin muutaman viikon välillä. Työnantaja vaihtui tuona aikana useaan otteeseen, ja olin osan ajasta vuokratyöfirman listoilla. Vuokratöitä tein viimeksi huhtikuussa 2011.

Tammikuussa 2012 sain työpaikan, eikä suullisessa sopimuksessa määritelty loppumispäivää, eli käytännössä toistaiseksi voimassa olevan. Joulukuuhun 2012 tein töitä paljon, kunnes työt loppuivat kuin seinään ja koitti lomautus, jonka pituus oli siinä vaiheessa tuntematon. Tammikuussa 2013 työt jatkuivat, vain loppuakseen kokonaan toukokuun lopussa. Kesäloman jälkeen alkoi lomautus, joka kesti heinäkuusta 2013 helmikuuhun 2014. Tein tällä välillä keikkoja toisessa yrityksessä, kovasti pyrin sinne vakituiseksi, mutta isännällä oli ns. täysi miehitys, minä vain tuurasin vakituisten pekkaset yms.

Tämän vuoden tammikuun lopussa varmistui pääsyni linja-autonkuljettajan kurssille, joka alkoi helmikuussa ja kesto puoli vuotta. Täten siis viimeisin lomautukseni loppui, ja olin siinä mielessä iloinen, että tiesin seuraavat puoli vuotta elämää eteenpäin edes jonkun verran. Kävi myöskin onni, että työharjoittelufirmani palkkasi minut, tosin tässä vaiheessa määräaikaiseksi ensi toukokuun loppuun. Oma työhistoria takaraivossani mietin jo nyt, että mitähän sen jälkeen... Vakituinen työpaikka tuntuisi mahtavalta. Aika näyttää, toteutuuko toiveeni pian vai antaako odottaa itseään, pitkäänkin. Vai onko minut tuomittu pätkätyöläiseksi loppuiäkseni.

Tuon ylläolevan selostuksen pointti on siinä, että tulonlähteeni ovat vaihdelleet kovasti koko aikuisikäni. Se on onneksi tasoittanut pahimpia karikkoja, että liityin jo varhain YTKhon, sittemmin aiemmin parjaamaani AKThen, joten työttömänä/lomautettuna ei ole ollut taloudellisesti älyttömän tiukkaa, olen nimittäin tehnyt töitä melko tiuhaan tahtiin aina kun niitä vain on ollut, ja se on näkynyt ansiosidonnaisessa. Kyllä sitä työpaikkaa osaa arvostaa, kun vain sellainen on. Pikku epäkohdat eivät hetkauta kuin korkeintaan hetkellisesti. Isommat epäkohdat sitten erikseen. Onneksi olen aika hyvin välttynyt niiltä isoilta epäkohdilta *koputtaa puuta*

Vaimoni on nyt osa-aikaisissa töissä, joten ei ole mahtitulot hänellä. Jotensakin tässä pärjätään. Päivä kerrallaan. Yhtään leivänkannikkaa ei ole jäänyt ostamatta eikä laskua maksamatta rahojen loppumisen takia. Että siinä mielessä oikein hyvin on mallillaan meidän talouden asiat *koputtaa jälleen puuta*. Ikinä ei saisi kehuskella, kohta joku menee tietty mönkään, mutta se on elämää se, ei voi mitään.

Loppu tässä häämöttää ennen pitkää itse kullekin. Se on fakta ja sitä pitää katsoa sen irvokkaisiin kasvoihin. Suomi on Kreikan tien valinnut eikä ole annettu mitään varatietä. Se että jos joillakin on vielä jotain varallisuutta ei tarkoita ettei perikato koske heitä - päinvastoin.

Tällä hetkellä paras pääoma on oma pää. Sen voi toki irroittaa sitten kaiken lopuksi.

Itse olen aika hyvä säästämään. Minulla jäi opintotuestakin säästöön. En kärsi ollenkaan siitä, etten juuri matkustele, käytä alkoholia, polta, omista autoa tai ostele merkkivaatteita.

Tällä hetkellä minulla on kyllä asuntolaina, jonka ylimääräisiin lyhennyksiin tuhlaan talouteni ylijäämän. Ylijäämää kertyy joka kuukausi.

Kun katselen monen työssäkäyvän ystäväni taloutta, mietityttää, miten erilaisella tavalla ihminen voi elää. Monelle vuokralla asuvalle sinkulla keskimääräinen palkka riittää juuri ja juuri elämiseen. Säästöjä ei kerry ja tyypillinen tilanne juuri ennen palkkaa on, että tilillä on alle kymmenen euroa rahaa.

Minun mielestäni tuolla tavalla on ahdistavaa elää. Olen mielestäni onnekas kun osaan säästää.

Eräs yhden lapsen yksinhuoltajatuttuni, joka on ollut samassa työpaikassa töissä yli 20 vuotta (palkka noin 3000 e /kk), kertoi, kuinka hänen autonsa hajosi, eikä hänellä ollut rahaa 150 euron korjaukseen, koska tili oli tulossa vasta viikon päästä. Tämä henkilö asuu vuokralla, eikä minkäänlaisia rahavarantoja ole kertynyt elämän aikana melko pitkästä katkeamattomasta työurasta huolimatta. Jopa auto on melkoinen romu. Joululahjojen ja matkojen rahoitus tapahtuu usein lainoilla, koska kyky säästää etukäteen tavoitetta varten on olematon.

Varsinkin monilla tuntemillani naisilla tuntuu olevan sellainen ajatusmaailma, että palkka on ikään kuin tuhlattava viimeistä penniä myöden ennen seuraavan tuloa tai on tehnyt jotain väärin. Tämä tällainen tuhlaaminen toki pitää yllä kansantaloutta, mutta minulle se olisi hirvittävän stressaava elämäntapa.

Quote from: Ari-Lee on 06.12.2014, 00:47:26
Loppu tässä häämöttää ennen pitkää itse kullekin. Se on fakta ja sitä pitää katsoa sen irvokkaisiin kasvoihin. Suomi on Kreikan tien valinnut eikä ole annettu mitään varatietä. Se että jos joillakin on vielä jotain varallisuutta ei tarkoita ettei perikato koske heitä - päinvastoin.

Tällä hetkellä paras pääoma on oma pää. Sen voi toki irroittaa sitten kaiken lopuksi.

Pään irroittamiseen saattaa saada apuakin, kun maamme kehittyy "rikkaammaksi".

Quote from: Ant. on 06.12.2014, 00:49:55
[...]Kun katselen monen työssäkäyvän ystäväni taloutta, mietityttää, miten erilaisella tavalla ihminen voi elää. Monelle vuokralla asuvalle sinkulla keskimääräinen palkka riittää juuri ja juuri elämiseen. Säästöjä ei kerry ja tyypillinen tilanne juuri ennen palkkaa on, että tilillä on alle kymmenen euroa rahaa.
[...]

Itsekin tuota monesti miettinyt. Ja jos ikää on puoli vuosisataa ja siitäkin yli eikä ole killinkiäkään säästöissä. Toisessa ketjussa joku heitti minun olevan rikas sillä perusteella etten ole soskun köyhyyslupauksen tehnyt asiakas. EI. Vastaan, että en ole rikas vaan olen 50 vuotias (ja asiakas sellaisessa pankissa mikä ei veloita vaan maksaa korkoja). Pitäisi nyt tajuta se, että 50 vuotiaalla kuka ei ole konkurssia kokenut on myös säästössä muutamia tonneja, ettei omaisten tarvitse pankkilainaa hakea kun lusikka lentää nurkkaan.

Toki ymmärrän jos tulee konkurssi ja sen päälle avioero ja elatusmaksut niin kaikki on mennyt eikä riitä edes. Sitten on soskun köyhyysasiakas.

En tiedä en tajua kuinka joku voi elää kuin viimeistä päivää 3k/kk tienesteillä. Käsittämätöntä.

Quote from: Ant. on 06.12.2014, 00:49:55
Olen mielestäni onnekas kun osaan säästää.

Kun ei tuhlaa heti, menestyy. EI eli Emotional Intelligence. Tiedättehän kokeen, jossa sai karkin heti tai, jos odotti, viisi karkkia viivästetysti.

Taidan olla aika keskellä. En ylempää, enkä alempaa keskiluokkaa, vaan täysin keskellä täällä Suomessa mitattuna ja verotettuna.

Edit: olen kyllä täysin velaton mihinkään suuntaan. Koen tämän suurena vapautena.

Olen varmaankin sitten keskituloinen kun palkka huitelee siellä kolmentuhannen suunnalla. Toimistotyötä. Alalla noin 10 v. Melko vaativa ala (en kerro baarissa tuntemattomalle mitä teen), mutta tekniikan ja olosuhteiden muutokset aiheuttavat myös alan työpaikkojen vähenevää tarvetta joten mitään ei voi pitää varmana.

Rahaa ei ole ylenmäärin mutta velkaakaan ei ole. Toisaalta rahasta on hyvä muistaa sekin että sitä ei sitten aikanaan saa mukaansa eikä kukaan tiedä etukäteen milloin tämä "aikanaan" tulee. Toisaalta en kuitenkaan sano että pitää elää kuin viimeistä päivää, vaan järjellä. Vältelkää kalliiden lainojen ottamista, varsinkin silloin kun syy ei ole "pakollinen".  Niiden takaisinmaksun hinta on niin paljon suurempi kuin mitä olette sieltä aikanaan saaneet.

velkaa on..mut toisaalta nettovarallisuuttakin.

Ai niin. Monikulttuurisuusvelkaa sellaiset 18 000 ekee

Olen huomannut hieman kaukaisemmassa tuttavapiirissäni ilmiön, missä ihmiset haluavat maksaa elämästään 12-15 prosenttia enemmän kuin muut, jopa enemmänkin. He elävät jatkuvassa luottokortti velassa. Kerran yksi henkilö sanoi saavansa veronpalautuksia xxxx euroja ja kysyin, että meinaatko maksaa Visat pois ja päästä jaloillesi, niin hän vastasi, että ei missään nimessä, kun kerrankin on rahaa millä ostaa.

En voi ymmärtää tätä logiikkaa. Ensin valitellaan pientä palkkaa ja sitten eletään em. verran kalliimpaa elämää. Summat heillä ei ole suuria ja olisivat helposti vuodessa pois maksettuja, mutta ostamisen himo on järjenkäyttöä suurempi. Jos he hoitaisivat asiat kuntoon, niin kaikki ostokset (suoraviivaisesti laskettuna) olisivat 15 prosenttia halvempia.

^Tuossapa se tulikin, ettei raha ole vastaus rahaongelmiin.

Joo. Luottokorteissa (joita käytän itse tasaisesti) on käytäntönä se että lasku maksetaan kokonaisuudessaan eräpäivään mennessä. Ei tulisi mieleenkän, ellei ole pakko, jättää mitään luotolle.

Sikakoirat tuhoavat maan talouden järkähtämättömästi, eläkkeen varaan en laske mitään. Jotenki pärjään aina, ja kun ikävä kyllä omalla munalla tehtyjä kakaroita ei ole, olen vain näin kolhoosihuolissani nuorisosta. Ja pettynyt - ... No, kunhan Abdilla perh. on hyvin.

Quote from: Leijona78 on 06.12.2014, 01:50:24
Joo. Luottokorteissa (joita käytän itse tasaisesti) on käytäntönä se että lasku maksetaan kokonaisuudessaan eräpäivään mennessä. Ei tulisi mieleenkän, ellei ole pakko, jättää mitään luotolle.

Luottokortteja on fiksua käyttää esim. nettiostoksissa tai ulkomailla kuljeskellessa. Luottokorttiyhtiöllä kun on melko kattava vastuu, jos asiat alkavat mennä pieleen. Olet oikeassa siinä, että luotto-ominaisuutta ei kannata käyttää, koska se maksaa.

Quote from: M on 06.12.2014, 02:01:48

Quote from: Leijona78 on 06.12.2014, 01:50:24
Joo. Luottokorteissa (joita käytän itse tasaisesti) on käytäntönä se että lasku maksetaan kokonaisuudessaan eräpäivään mennessä. Ei tulisi mieleenkän, ellei ole pakko, jättää mitään luotolle.

Luottokortteja on fiksua käyttää esim. nettiostoksissa tai ulkomailla kuljeskellessa. Luottokorttiyhtiöllä kun on melko kattava vastuu, jos asiat alkavat mennä pieleen. Olet oikeassa siinä, että luotto-ominaisuutta ei kannata käyttää, koska se maksaa.

Ite oon joutunut käyttämään äkillisiin ja pakollisiin menoihin Visaa myös, niin että lainat jäävät roikkumaan ja korot juoksevat. Mielestäni korot ovat kuitenkin maltilliset verrattuna kulutusluottoihin tai pikavippeihin, joihin en onneksi ole koskaan sortunut. Visalla on myös hyvä vinguttaa, mikäli ei saa takaajaa tai halua sotkea muita henkilöitä soppaansa. Toki ihannetilanne olisi, ettei joutuisi koskaan lainailemaan mitään tai mistään, mutta elämä on jne. Tämän vuoksi yritän laittaa hilloa jemmatilille, kuten tuossa aiemmin kirjoittelinkin, mutta kun ei meinaa olla mistä laittaa.

Valtio pistää sen 520€/kk, mutta ei ole kohtuuttomasti surettanut, koska olen ollut onnekas*: hyvä parisuhde, kadehtimattomuus, velattomuus ja kädentaidot.

- Hyvä parisuhde pitää elämän duurin puolella.

- Kun keskittyy omaan tekemiseensä eikä kyttää muiden tekemisiä, niin menee paremmin kuin kyttäämällä. Aina jollain menee paremmin tai huonommin, eniveis.

- Velattomana hengittää helpommin.

- Kädentaidot ja hyvä tuttavaverkosto takaavat sen, että pystyy ajamaan vanhemmilla autoilla. Säästämme vuosittain aika hemmetisti verrattuna vaikka 30 tonnin auton omistajaan.


_{* onnekkuuden voisi määritellä muillakin sanoilla, mutta en nyt halua vetää J-korttia tiskiin.}

Quote from: Punaniska on 06.12.2014, 03:29:03
- Kädentaidot ja hyvä tuttavaverkosto takaavat sen, että pystyy ajamaan vanhemmilla autoilla. Säästämme vuosittain aika hemmetisti verrattuna vaikka 30 tonnin auton omistajaan.

Tämä on kyllä totta. Jos ei nyt tarvi naapurille näyttää tai ole katkarapukompleksia, niin vanha auto on pop. Tuliterän auton ostaminen ei ole kyllä ikinä käynyt mielessäkään. Nytkin on alla paritonnia maksanut sitikka, kohta 400000 mittarissa ja diisseli se vaan on kehrännyt jo pari vuotta, eli maksanut kyllä ittensä takaisin. Sitten kun lopulta leviää, niin ostaa vaan uuden rutkun. Menetän siinä 2000€, saman summan menettää uuden auton ostaja ajaessaan auton liikkeen pihasta pois. Vanha (ja ärsyttävä) hokema, mutta näin se vaan menee. 

Mulla menee hyvin mutta vaimo jäi työttömäksi kesällä. Eli ruokakunnalla menee keskinkertaisesti. Harmittaa kun valtio ei huomioi ruokakunnan verotusta vaan henkilökohtaisen, eli teen 12-14 tuntista päivää ja palkkakuitin tullessa katson että ompas mulla hyvä bruttopalkka mutta netto on sitten toinen juttu. Työstressi meinasi viedä burnouttiin vuosi sitten mutta ehdin sen tunnistamaan ajoissa ja olen hellittänyt siitä hieman, mikään duuni tai raha ei ole terveyden hintaista.

Veroja olen oppinut vihaamaan ihan oikeasti. Maksoin niitä ennen ilman valittamista ja jopa mielellään kun ne hyödyttivät tätä yhteiskuntaa, nyt näen että ne rahat heitetään hukkaan. Kollegoilta kuulen samanlaisia mielipiteitä. Kuulumme juuri siihen luokkaan jota verotetaan pahimmin kuoliaaksi.

Köyhä opiskelija, joka on korviaan myöten veloissa ja ulosotossa. Jotenkin minusta silti tuntuu, että pärjään paremmin ilman luottotietoja, koska en voi ainakaan velkaantua lisää. Elintaso tai sen puutekin on sama kuin ennen.

Toistaiseksi menee ihan ok, vaikka juuri nyt työtön olenkin. Entisenä pitkänlinjan yrittäjänä on tullut suomalainen punavihreä byrokratia tutuksi hyvin henkilökohtaisesti. Sairastelu ja laillinen viherterrori yhdessä ovat johtaneet tähän tilanteeseen. En ole katkera, vaikka takana onkin loistava tulevaisuus. ;D

Ihan ok.

Eukko tienaa pikkasen yli naisten keskitulon ja minä pikkasen alle miesten keskitulon.

Velkainen rivari ja pari autoa joista toinen uusi, toinen vanha romu. Välillä tuntuu että ollaan persaukisia mutta sitten muistuu mieleen että ostit pari viikkoa sitten 3000 euron telkkarin. Ja reissaillaan aika paljon. Joka vuosi vähintään pari ulkomaan reissua. Ei parane valittaa kun tarkemmin ajattelee.

Vuosibrutto meillä taitaa olla jotain +80k ja risat, käteen jää, no aika vitun paljon vähemmän. Laskin joskus että jos lasketaan kaikki verot niin minun henk.kohtainen veroaste on lähellä 70%. Ajan paljon autolla (30 000km vuosi) eli ostan bensaa 5-6 tonnilla vuodessa, juon viinaa kuin sieni, poltan tupakkaa, en saa vähentää verotuksessa muuta kuin tulonhankkimisvähennyksen ja asuntolainan korot.

Ja teen oikeasti duunia kuin porsas. Olen pienehkön yrityksen ostaja, myyjä , vt-työnjohtaja, it-tukihenkilä, varastomies ja luoja ties mitä muuta. Ja kaiken lisäksi en tule näkemään eläkeikää näillä geeneillä / elintavoilla. Täydellinen vitun lypsylehmä sosiaalivitun demokraateille siis.

Professorin palkalla elää oikein hyvin, mutta ei sillä sentään ihan mitä tahansa voi tehdä. Eli toinen ylhäältä.

Quote from: Mehud on 05.12.2014, 22:13:42

Quote from: hyperbeli on 05.12.2014, 21:15:21
...

Ethän ota tätä saarnana, vaan kantapääopiston läpikäyneen ihmisen pohdintana.

Mulle kyllä saa saarnata... Olen luultavasti sen tarpeessa! :P

Itsehän voisin maata katuojassakin, pärjään kyllä sielläkin, mutta Herra on näillä lapsilla siunannut. Joten heidän vuokseen tässä tekee töitä, maksaa laskuja ja pitää tätä omakotitaloa.

Ulkomailla olen viimeksi käynyt noin kymmenen vuotta sitten Kreetalla. Mentiin silloisen akan kanssa - tulipa käytyä riitelemässä sitten Välimerelläkin. Olisihan siinä välissäkin ehkä päässyt, mutta kaikki ekstrarahat ovat menneet tähän taloon ja auton vaihtoihin. Toisaalta olen koti-ihminen enkä haikaile ulkomaille, siellä on todennäköisesti kaikki huonommin kuitenkin. Lisäksi monena kesänä on Suomessakin ollut jotakuinkin tarpeeksi lämmintä. Hittoako sitä syytää rahat manolitolle kun parempaa palvelua saa omassa puutarhassaan?

Huvitukseni ovat ilmaisia tai edullisia: pari pulloa kaljaa, hyvä kirja ja seksiä. Mitä ihminen muuta kaipaa? No ehkä rock and rollia toisinaan, mutta sekin on ilmaista täällä netissä. En tarvitse huvijahteja, kesäasuntoja, osakesalkkuja, 100-tuumaista televisiota, rapukestejä, muotivaatteita, eksoottisia matkoja tai limusiinia.

Vähän syö chili- ja inkivääripitoista ruokaa, halaa lapsia, katselee tähtitaivaalle filosofoiden ja pötköttelee vällyjen välissä oman beiben ( jota siis vielä ei ole ) kanssa, siinä se!

:)

Quote from: Machine Head on 06.12.2014, 11:11:32
Toistaiseksi menee ihan ok, vaikka juuri nyt työtön olenkin. Entisenä pitkänlinjan yrittäjänä on tullut suomalainen punavihreä byrokratia tutuksi hyvin henkilökohtaisesti. Sairastelu ja laillinen viherterrori yhdessä ovat johtaneet tähän tilanteeseen. En ole katkera, vaikka takana onkin loistava tulevaisuus. ;D

Jeps, jotakuinkin näin.

Quote from: Detainee on 06.12.2014, 01:25:00
velkaa on..mut toisaalta nettovarallisuuttakin.

Ai niin. Monikulttuurisuusvelkaa sellaiset 18 000 ekee

pannaan i-päivän kunniaksi monikulttuurisuuden velkakello.

http://velkakello.fi/

Pienyrittäjä, puoliso osa-aikainen työntekijä,molemmat loppumattoman laman ja Xubbin tuhonelikon  puristuksessa. Ei ihmeitä jää, mutta ne pienet kulut. Kerran vuodessa Tallinnassa taitaa olla keskiverto lomamatka. Oma tekeminen ja omat valinnat auttavat paljon. On hyvä huomata, miten sinnikkäitä suomalaisia tältäkin forumilta löytyy! Aikalailla samoilla linjoilla mennään.

Ei silti valiteta, vaan ihmetellään aina vaalien jälkeen miksi suomalaiset joka kerta äänestävät samat idiootit valtaan?

No niin no.

On vähän semmoinen kovan onnen soturin olo. Ajattelin, että Norjan liikenteessä vielä saisi oikein jotakin. Sitten tuli Girteka joka otti ajoja. Siihen niittinä vielä Venäjä pakotteet jotka aiheutti sen, että baltian poikia 'vapautui' satoja ellei tuhansia yksiköitä kilpailemaan.

Pikkasen katkerana sanoisin, että EU itälaajenemiseen vei maton alta.

Quote from: hyperbeli on 05.12.2014, 21:15:21
Järkytyin vastikään huomatessani, että kuulun nuoresta iästäni huolimatta 5% parhaiten ansaitsevaan osaan suomalaisia. Kyllä me ollaan köyhää kansaa!

Laskujakaan en aina tahdo saada ajoissa maksettua. Ehkä mä vaan on tyhmä, kun en saa talouttani kuntoon näillä tuloilla. Tosin mulla on uusi talo ja vaimo aidosti kotona mun elätettävänäni.

Ruokaa teen suurehkolle perheelleni hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista (noin 1€/ateria/pää). Ulkomailla ei käydä koskaan, eikä kyllä retkeillä kotimaassakaan paitsi kerran vuodessa leirielämää pari päivää. Ei alkoholia/tupakkaa. Kokista 4 litraa ja suklaata 1 kg kuussa. Satunnaisesti syödään känkkylässä. Kaksi vanhaa mutta toimivaa autonromua.

Teknologiaan kuluu rahaa aika paljon. Harrastukset on kalliita koko perheellä.

Itselläni on myös vaimo kotona elätettävänä, ja ruokaa teen myös itse 4-henkiselle naisvaltaiselle perheelle. Ulkomailla on tullut perheen kanssa parina viime vuotena (Virossa) käytyä, kun en ole viitsinyt vaihtaa autoa, on rahaa säästynyt lomailuun. (Puoli miljoona alkaa olla auton mittarissa).

Samassa työpaikassa 14-vuotta lienee harvinaista nykyään, vaikkakin viimeiset 5-vuotta on työpaikan jakuvuus ollut epävarmalla pohjalla.

Sitten eroavaisuudet, kokista en juo kuin korkeintaan litran kuussa, mutta olutta menee sitten huomattavasti enemmän kuussa.

Keskinkertaisilla tuloilla eletään omassa talossa 60km päässä pääkaupunkista. Mitä kauempana asuu tuosta sillinhajuisesta kaupungista sitä vähemmän asumiskuluihin menee.
Talous on aika siedettävällä tasolla, odottamattomiin kuluihin pitää laittaa jonkun verran sukanvarteen.

Tosin on nuo 30% ja 20% (lidl) tarjoukset tuttuja silmäiltyjä asioita kaupassa. Lienee 90-luvun työttömyysajoilta opittuja asioita.

Tarjoukset kannattaa nostaa kärryyn, vaikka ei olisi tiukalla taloudellisesti. Niukoilta ajoilta on jäänyt refleksi päälle katsoa kilo-, litra- ja kappalehinnat.

Quote from: M on 07.12.2014, 11:22:40
Tarjoukset kannattaa nostaa kärryyn, vaikka ei olisi tiukalla taloudellisesti. Niukoilta ajoilta on jäänyt refleksi päälle katsoa kilo-, litra- ja kappalehinnat.

Nuorempana ja vieläkin tyhmempänä en kehdannut ottaa kärryyn -30% tuotteita, ettei joku luulisi köyhäksi. Nyt pitäisin itseäni yhtä tyhmänä kuin nuorempana, jos en ottaisi hyvää tuotetta -30% halvemmalla. Lihatuotteet alkavat olla silloin vasta parhaimmillaan, eli teen päätöksen osin myös kulinaristisista lähtökohdista. Pidän kovasta ruisleivästä ja hyödynnän tilanteen jos löytyy -30%. Saan itselleni mieleisiä tuotteita -30% halvemmalla ja kaksi kärpästä samalla iskulla. Säästän ja nautin.

Quote from: Lasse Nortunen on 05.12.2014, 03:22:21
Oon usein miettinyt, pyöritellen laskupinoa kädessäni ja tuijottaessani pankkitilin saldoa, että mitenköhän muilla menee ja miten he arjesta selviävät?täysiaikaiseen työhön,
Tämmösiä ajatuksia ja kysymyksiä täältä yövuorosta.

Hyvä kysymys. Itsellä ei autoa, fillaria tai muutakaan liikkumismuotoa. Jaloilla pääsee tässä kaupungissa laidasta laitaan. Linkkimaksu on 3,30@ suuntaansa, joten sitä ei viitsi maksaa. Vuokran maksaa tästä asunnosta Kela+Sossu yhdessä. Kun ei ole velkaa ja syömiskustannuksetkin ovat euron päivässä, niin kyllä täällä jäitä poltellessa on ihan mukava olla.

Venttiilikritiikkinä voisin sanoa että yläkerran musulmaanit ovat välillä kovinkin äänekkäitä. Toisen yläkerran venäläisestä mummosta ei ole kuulunut pihaustakaan. Onkohan se kuollut?

Itse teen asiantuntijahommia, vaativuudeltaan ICT-toimihenkilöjen tessin korkein luokitus ja tulot ovat melkein 2x mediaanitulojen verran. Työtuntejakin sitten kertyy viikossa ihan sievoinen määrä ja monet hommista ovat semmoisia että niitä ei vaan voi lopettaa vaikka tulisi päivältä tunnit täyteen.

Mutta tämä on sitä mihin olen pyrkinyt ja duunit ovat niin mielenkiintoisia ja haastavia että töiden määrä ei haittaa. Opiskeluja ei ole kuin perustutkinto mitä korkeakoulua puurtava emäntä ei pidä hirveän reiluna, hänen alallaan kun tutkinnot ovat tärkeämpiä kuin osaaminen.  ICT-ala on ainakin toistaiseksi vielä siitä hieno että siellä voi edetä vaativampiin ja parempipalkkaisiin hommiin ilman muodollisia koulutuksia tai esimieheksi joutumista.

Juoksevat kulut ovat melkoisen pienet mikä meinaa sitä että rahaa jää säästöön ja mahdollistaa kaikkea muuta kivaa. Voisihan sitä ajaa uudella autolla mutta mieluummin teen samalla rahalla jotain muuta.

24 vuotta sitten olimme vaimoni kanssa taloudellisesti tiukilla. Laskujen maksun jälkeen tilin saldo 0mk - minulla on vieläkin sen marraskuun tiliote tallessa. Joulu oli tulossa, ja vihjasimme vanhemmillemme, että älkää ostako meille mitään, antakaa lahjat rahana. Ja niin kävi.
Muistamme molemmat vieläkin sen aattoillan, kun totesimme, että meillä on nyt ylimääräistä rahaa yhden kuukauden vuokran verran. Jumalauta: muistan kirkkaana sen levollisen ja turvallisen olon. Vieläkin tässä herkistyy.

Toinen  muisto myöhempää: 8-vuotias tytär täräytti ruokapöydässä: "Olemmeko me köyhiä?" En muista, mitä siinä tilanteessa vastasin, jotain siinä selitettiin. Lopuksi tytär sanoi, että ihan sama, mutta meillä on maailman paras koti.

90-luvun taloudellinen pohjakosketus jätti jälkensä minuun. Olen säästäväinen ja aina varautumassa pahimpaan.

Opiskelijabudjetilla mennään. En kehtaa valittaa tilanteestani; kuukausitulot jäävät positiivisiksi jos ei juo, opiskelijalainaa saa pienellä korolla hankintoja varten jne.
Työllisyystilanne alallani (ICT) on kenties jopa parhain, vaikka Nokialle kävi miten kävi. Kunhan eivät päättäjät karkota muitakin firmoja tästä maasta, niin mahdan minäkin jäädä tänne veroja maksamaan.

Suomelle käynnistyy kahdeksas vuosi lamassa, joten toivottomuus lienee yleistä. Noh, Saksa selvisi niin kahden maailmansodan sotakorvauksista kuin yksityisen keskuspankin zimbabveilusta ja lamasta. Aikaa se vei.

Opiskelijana mennään, mutta taloudellisesti menee ihan hyvin. Töitä on riittänyt, jos niitä on jaksanut tehdä, tällaisina aikoina se on pienimuotoinen ihme, mutta kiittäminen on nuorena solmitut hyvät sosiaaliset suhteet. Säästössä on sen verran rahaa, ettei tarvitse huolestua, eikä tarvitse pelkällä tonnikalalla elää. Opiskelijana teen töitä yleensä kesäisin, syyslomilla, ja jouluna, enempää ei jaksa, ja pitäisi valmistuakin tästä korkeakoulumaailmasta joskus. Tuntipalkka juoksee 14 euron tietämillä, joka on ihan siedettävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Itse en ole koskaan ollut tarkka rahan suhteen, joka on huono juttu, varsinkin bileillan jälkeen on parempi ettei kato saldoa ollenkaan. Säästöön olen toki laittanut pahanpäivän varalle, ja sitä onkin kertynyt opiskelijan mittapuussa aika sievoinen summa, mutta en säästä mitenkään systemaattisesti.

Quote from: me on 07.12.2014, 13:27:03
Töitä on riittänyt, jos niitä on jaksanut tehdä, tällaisina aikoina se on pienimuotoinen ihme, mutta kiittäminen on nuorena solmitut hyvät sosiaaliset suhteet. Säästössä on sen verran rahaa, ettei tarvitse huolestua, eikä tarvitse pelkällä tonnikalalla elää.

Hyvin hoidettu, täältä onnittelut !

Quote from: Alkuasukas on 07.12.2014, 14:26:32
Lakatkaas sotkemasta asiallista ketjua.

Ad hominem -argumentointivirheessä keskustelija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. Mikäli vastapuolesta esitetyt väitteet ovat epätosia, kyseessä on mustamaalaus, minkä tavoitteena on viedä kohteelta uskottavuus tai arvostus. Väärän tiedon levitys ei kuitenkaan tee mustamaalaamisesta ad hominem -virhettä, vaan se, että siinä esitetään keskustelun asiayhteyteen kuulumattomia seikkoja. Tämän vuoksi myös todenperäisen mutta asiaankuulumattoman tiedon esittäminen on ad hominem -virhe. 
           
Mustamaalaaminen, jossa esitetään tosiasioina epätosia seikkoja jotka olisivat relevantteja keskustelulle, jos ne olisivat tosia, on yksinkertaisesti valehtelemista. Oleellista ad hominem -virheessä on siis vastapuoleen kohdistuvien, keskustelun aiheelle merkityksettömien väitteiden esittäminen, olivat ne tosia tai eivät.

Ad hominem -argumentti voidaan myös tulkita keskustelun aiheen vaihtamiseksi. Tämän motiivina saattaa olla yritys ohjata huomio pois alkuperäistä aihetta koskevien argumenttien heikkoudesta.
   

edit: - ylläoleva siis vinkkinä Micke90 ja Kari Kinnuselle .. ei Alkuasukkaalle

Micken roskaus loppui tältä erää tähän.

Edit: Annetaan Kari Kinnusellekin kieltoa. Foorumin sääntöihin ja tapoihin kuuluu, että kaikilla on oikeus osallistua keskusteluun ilman tarpeetonta nälvintää. Tämän ketjun aiheena on se, miten hommalaisilla menee taloudellisesti, eivät somalit yleisesti.

Quote from: Ant. on 07.12.2014, 15:15:49
Micken roskaus loppui tältä erää tähän.

Edit: Annetaan Kari Kinnusellekin kieltoa. Foorumin sääntöihin ja tapoihin kuuluu, että kaikilla on oikeus osallistua keskusteluun ilman tarpeetonta nälvintää. Tämän ketjun aiheena on se, miten hommalaisilla menee taloudellisesti, eivät somalit yleisesti.

Osaltan asia loppuunkäsitelty. Muutamalla on aina näköjään ongelmia kommentoin mihin tahanssa, ja mitä tahansa, niin somalikortti vedetään esiin. Mitään muuta argumentteja ei keksitä niin viimeistään se pitää ottaa esiin. Vähän niinkuin rasismikortti.

Quote from: me on 07.12.2014, 13:27:03
Opiskelijana mennään, mutta taloudellisesti menee ihan hyvin. Töitä on riittänyt, jos niitä on jaksanut tehdä, tällaisina aikoina se on pienimuotoinen ihme, mutta kiittäminen on nuorena solmitut hyvät sosiaaliset suhteet. Säästössä on sen verran rahaa, ettei tarvitse huolestua, eikä tarvitse pelkällä tonnikalalla elää. Opiskelijana teen töitä yleensä kesäisin, syyslomilla, ja jouluna, enempää ei jaksa, ja pitäisi valmistuakin tästä korkeakoulumaailmasta joskus. Tuntipalkka juoksee 14 euron tietämillä, joka on ihan siedettävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Aika hyvä palkka tuo 14 euroa opiskelijalle, jos työt eivät ole oman alan töitä. Tuollaisiin ansioihin ei pääse siivoojana, kaupan kassalla, hoitoapulaisena, eikä varsinkaan puhelinmyyjänä, ellei ole tosi hyvä.

Mahdatko toimia tulkkina?

Quote from: Ant. on 07.12.2014, 16:45:30

Quote from: me on 07.12.2014, 13:27:03
Opiskelijana mennään, mutta taloudellisesti menee ihan hyvin. Töitä on riittänyt, jos niitä on jaksanut tehdä, tällaisina aikoina se on pienimuotoinen ihme, mutta kiittäminen on nuorena solmitut hyvät sosiaaliset suhteet. Säästössä on sen verran rahaa, ettei tarvitse huolestua, eikä tarvitse pelkällä tonnikalalla elää. Opiskelijana teen töitä yleensä kesäisin, syyslomilla, ja jouluna, enempää ei jaksa, ja pitäisi valmistuakin tästä korkeakoulumaailmasta joskus. Tuntipalkka juoksee 14 euron tietämillä, joka on ihan siedettävä korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Aika hyvä palkka tuo 14 euroa opiskelijalle, jos työt eivät ole oman alan töitä. Tuollaisiin ansioihin ei pääse siivoojana, kaupan kassalla, hoitoapulaisena, eikä varsinkaan puhelinmyyjänä, ellei ole tosi hyvä.

Mahdatko toimia tulkkina?

Oman alan hommia teen, jotka eivät ole lähellekään tulkin hommia. Omia kavereitani kun kuuntelen niin tunnen taas itseni alipalkatuksi.

Hei, ihan totta. Me kaikki hommalaiset tiedämme vakavat epäkohdat liittyen harkinnanvaraisiin tukiin ynnä muihin monikulttuurin nimissä tehtyihin vääryyksiin.

Mutta! Jos jäsen me tulee tänne kertomaan, että tekee opiskelujen ohessa työtä ja saa palkkaa 14 e tunti, niin miksi hänelle pitää vittuilla? Hän tekee hyvin pitkälti sitä, mitä mekin tällä palstalla usein toivomme somalien/kurdien/MENA-maista tulijoiden/you name it tekevän. Tekee jotain muuta kuin pelaa vaan pleikkaa kotona ja kiroaa suomalaista yhteiskuntaa. Jatka me samaan malliin, käy vielä korkeakoulu kunnialla loppuun, ja sitten täysillä kartuttamaan valtion pohjatonta kassaa ;)

Ja ei, en ole kääntynyt kukkahatuksi yön aikana. Kävi vain vituttamaan me:n puolesta, joka selvästi saa nyt kuraa niskaansa vain, koska on foorumin julkisomali. Tai sitten jos kaikki tämä on vain huumoria, sarkasmitutkani vaatii kalibroinnin.

Komppaan. Jotenkin en tajua sitä asennetta, että jos sattuukin olemaan negatiivinen mielipide jostain ryhmästä, se on aivan pakko tuoda esiin melkein joka yhteydessä. Silloinkin kun kyseessä on henkiö, jolla ei ole paljoa muuta yhteistä stereotypian kuin se "univormu jota ei voi ottaa pois päältä", eli ihonväri. Jos ei muusta välitä, niin ainakin sitä voisi miettiä, olisiko rasismikortista kenties helpompaa tehdä täysin naurettava, jos se olisi aina pelkkä kortti. Siis minustakin somalit ovat koulukirjaesimerkki huonosti Lännessä pärjäävästä kehitysmaaperäisestä vähemmistöstä, mutta ei se estä pitämästä ryhmiä ryhminä ja yksilöitä yksilöinä.

Vinoilkaa vaihteen vuoksi minulle, jos mieli tekee. Olen meinaan aivan varmasti nostanut enemmän sosiaaliturvaa kuin 'me'. Aikoinaan meni kohtuullisen lujaa. Sitten tutustuin siihen, kuinka syvälle pääsee, kun yhdistää huonon tuurin surkeisiin valintoihin. Kovia huumeita ei asiaan liittynyt, mutta sanottakoon, että tajuan hyvin William Burroughsin toteamuksen siitä, ettei hän voi vastata usein kuulemaansa uteluun "miksi vitussa vedin heroiinia?", koska se on väärä kysymys. Oikea on, että "miksi en olisi vetänyt?". Kaiken toivon menettäminen on vapautta, mutta se ei välttämättä olekaan niin kovin hieno juttu.

Elämän siniaaltoa on sittemmin tultu ylöspäin. Työllisyys on ollut parhaimmillaankin pätkittäistä, mutta oman talouden kannalta sillä ei ole juurikaan väliä, kun vuokra on halpa ja muut elinkustannukset vähäisiä. Suomessa on helppo olla köyhä, jos vain sattuu olemaan perheetön (ja näitä geenejähän en pistä jatkoon). Rahaa on jäänyt jopa kohtuullisesti säästöön, mikä on kieltämättä hivenen absurdia. Kiitokset niille lukijoille, joita verottaja on lypsänyt puolestani. Toivottavasti ei vituta liikaa, vaikka euroille olisi varmasti löytynyt parempaakin käyttöä.

Kävin muuten itsekin taloudellisessa pohjassa. Olin niin köyhä, että sain häädön ja kännykkäliittymäni suljettiin, eikä mulla ollut rahaa eikä ruokaa.

Jonkinasteinen masentuneisuus tuohon oli syynä. Syitä en nyt ala tässä sen enempää avaamaan. Tuhlailusta ahdinko ei kuitenkaakaan johtunut, vaan siitä, etten allonpohjassa viitsinyt edes hakea Kelasta minulle kuuluvia tukia. Ilman minkäänlaista positiivista tulonvirtaa on vähän hankala elää.

Tuossa hädässä kävin ensimmäisen ja viimeisen kerran sossussa, koska Kelan erittäin empaattinen ja ystävällinen täti minut sinne ohjasi. Jonotin luukulle puoli tuntia. Luukulla lihava ja epäystävällinen täti nauroi ongelmalleni. Sain jotain klappuja, mutta en niitä täyttänyt vaan nöyristellen sain lainattua rahaa muualta. Tässä vaiheessa aloitin myös itseni eheyttämisen

Nyt joitakin vuosia myöhemmin minulla menee aika hyvin. Asunnonkin kuitenkin uskalsin ostaa vasta, kun minulla oli yli puolet summasta kasassa periaatteella "jospa taas kuitenkin". Ja jokainen penni tienattu kovalla työllä, mitään perintöjä tai lottovoittoja ei ole kohdalle osunut.

Tästä ketjusta oli myös mielekästä lukea Topi Junkkarin muistelmat siitä, miten hän mietti, josko hän olisi masentavassa tilanteessa ostanut pyssyn ja yhden patruunan. Itse en miettinyt samaa, koska minulla ei ollut varaa edes yhteen patruunaan, mutta mietin, kauanko pystyn pidättämään henkeä veden alla ja junan keulan lähempää tarkkailua vauhdissa.

Mutta kuten Junkkari, myös minä "elän vieläkin". Ja minäkin voin sanoa, että ehdottomasti kannattaa. En ole katunut valintaani. Laskukausia seuraa aina nousukausi. Varmasti moni tämänkin ketjun lukijoista tulee jossain vaiheessa miettineeksi, kannattaako jatkaa. Kyllä kannattaa. Elämä on ihanaa, eikä varsinkaan talousjuttujen takia kannata antaa sitä ihanaa pois. Sinne aallonpohjaan tällaiset puheet eivät helpolla kanna, mutta ne meistä, jotka ovat vasta matkalla sinne, painakoot opin mieleensä, että muistavat siellä.

En nyt ala enempää tällä kertaa kertaamaan kirjavia vaiheitani, mutta tuosta olen samaa mieltä, lopullista ratkaisua ei kannata tehdä, valtavistakin vaikeuksista voi selviytyä, vaikkei se sillä hetkellä hyvältä näytä.

Myöskin pohjalla käyneenä olen samaa mieltä, ettei elämästä kannata luopua vaikka masentaisi. Täysin pohjalle pääseminen voi jopa olla rauhoittavaa, koska alemmas vajoamisesta ei ole pelkoa. :D Lopulta laskukausia seuraa aina nousukausi, kunhan ei menetä toivoa ja luottamusta. Elämässä on lupa epäonnistua ja eteenpäin vaan. :)

Quote from: J.M on 07.12.2014, 19:36:35
Hei, ihan totta. Me kaikki hommalaiset tiedämme vakavat epäkohdat liittyen harkinnanvaraisiin tukiin ynnä muihin monikulttuurin nimissä tehtyihin vääryyksiin.

Mutta! Jos jäsen me tulee tänne kertomaan, että tekee opiskelujen ohessa työtä ja saa palkkaa 14 e tunti, niin miksi hänelle pitää vittuilla? Hän tekee hyvin pitkälti sitä, mitä mekin tällä palstalla usein toivomme somalien/kurdien/MENA-maista tulijoiden/you name it tekevän. Tekee jotain muuta kuin pelaa vaan pleikkaa kotona ja kiroaa suomalaista yhteiskuntaa. Jatka me samaan malliin, käy vielä korkeakoulu kunnialla loppuun, ja sitten täysillä kartuttamaan valtion pohjatonta kassaa ;)

Ja ei, en ole kääntynyt kukkahatuksi yön aikana. Kävi vain vituttamaan me:n puolesta, joka selvästi saa nyt kuraa niskaansa vain, koska on foorumin julkisomali. Tai sitten jos kaikki tämä on vain huumoria, sarkasmitutkani vaatii kalibroinnin.

En tiedä mistä nämä asenteet täällä foorumissa johtuvat. Olen monissa mielenkiintoisissa topiceissa käynyt hyviä keskuteluja viisaiden ihmisten kanssa, sitten tulee koko homman sotkemaan muutama törppö, jotka syystä tai toisesta ovat tramtisoituneita somaleista sen verran, että on pakko avautua. Milloin valitetaan että olen ylimielinen, milloin kirjoitustyylistä, milloin avaudutaan topiciin kuulumattoman aiheen takia esim. tänään, ja jne voisin jatkaa listaa aika pitkällekin. Mielessäni on kyllä käynyt foorumista eroaminen joidenkin viehamielisen suhtatutumisen takia, ja harkitsenkin sitä aika vakavasti, koska en näe mitään järkeä, jos en saa edes kommentoida minnekään ilman häiriötä.

Ja pahoittelut tämä off topic, oli pakko sanoa jotain, en vaan keksinyt minne, voi siirtää pois tai deletoida jos yläkerta niin päättää.

Asiaton käytös kannattaa ilmoittaa valvojille, ja he sitten arvioivat tilanteen.

Lopetaan nyt tästä aiheesta.

Quote from: Ant. on 07.12.2014, 21:08:22
Kävin muuten itsekin taloudellisessa pohjassa...

Jonkinasteinen masentuneisuus tuohon oli syynä...

minulla ei ollut varaa edes yhteen patruunaan, mutta mietin, kauanko pystyn pidättämään henkeä veden alla ja junan keulan lähempää tarkkailua vauhdissa...

Laskukausia seuraa aina nousukausi.

Avaudutaas kans vielä pikkusen. Tiivistän pahimman taloudellisen tilanteeni muutaman vuoden takaa: Lainasin kerran neljä vuotiaalta pojaltani euron, että sain ostettua postimerkin työtön-työtön-työtön kirjeen postittamiseen liittoon. Ihan oikeesti, miettikää nyt. Tilanne oli niin järjetön, etten voinut muuta kuin nauraa. Siitäkin tilanteesta sitä vaan on noustu, ei nyt kuuhun asti, mutta noustu kuitenkin. 

^ Aika tarkkaan vuosi sitten kävin hakemassa valmiin korjaustyön pienyrittäjältä, joka ei ollut juuri tuolloin kotona, mutta vaimo ja lapset olivat. Vaimo siis asioi kanssani.

Tarjosin käteistä rahaa sen verran, että minun piti saada vaihtorahaa 20 euroa.

Yrittäjän vaimo siitä kyselemään (ilmeisesti teini-ikäisiltä) lapsiltaan, että onko kellään lainata kaksikymppinen...

Homma onnistui. Kiitos kuljetuskalustoa lainanneelle hompanssille.

Quote from: Lasse Nortunen on 07.12.2014, 23:11:11

Quote from: Ant. on 07.12.2014, 21:08:22
Kävin muuten itsekin taloudellisessa pohjassa...

Jonkinasteinen masentuneisuus tuohon oli syynä...

minulla ei ollut varaa edes yhteen patruunaan, mutta mietin, kauanko pystyn pidättämään henkeä veden alla ja junan keulan lähempää tarkkailua vauhdissa...

Laskukausia seuraa aina nousukausi.

Avaudutaas kans vielä pikkusen. Tiivistän pahimman taloudellisen tilanteeni muutaman vuoden takaa: Lainasin kerran neljä vuotiaalta pojaltani euron, että sain ostettua postimerkin työtön-työtön-työtön kirjeen postittamiseen liittoon. Ihan oikeesti, miettikää nyt. Tilanne oli niin järjetön, etten voinut muuta kuin nauraa. Siitäkin tilanteesta sitä vaan on noustu, ei nyt kuuhun asti, mutta noustu kuitenkin.

Minä menin hakemaan kävellen kilometrin päässä asuvalta kaveriltani pussin tyhjiä olutpulloja, jotta voisin palauttaa ne kävellen useamman kilometrin päässä sijaitsevaan Lidliin ja ostaa kaksi tai kolme pakettia tarjouksessa ollutta pekonia. :)

Tämä vaikuttaa Kummeli-sketsiltä, mutta on ihan totta. Tosin, tekisin varmaan saman nykyäänkin. Pidän kävelemisestä... ja pekonistakin.

Vielä on pärjätty, jotenkin nenä pinnan päällä. Tulot ja menot aika vakiona jo parikymmentä vuotta.

Viime vuosina vuositulo on tosin laskenut, josta verottajakin kiitti ekoilla mätkyillä sitten...

Mitäpä tuosta, neljäkymmentäkaksi vuotta sitten kävin Tekua ja viikonlopun jälkeen menin ruokalan tädin juttusille useampana maanantaina, kun viikonloppu oli ollut vähillä muonilla. Mukava täti järjesti joka kerta ryynimakkaraa opiskelijaparalle. Samana vuonna menin naimisiin vaimoni kanssa. Nyt on mittarissa jo 42V.

Se on melkein niin, että on tosiaan käytävä aika alhaalla, jotta sitten osaa arvostaa työtä ja elämää. 

Siirrän paremmin sopivaan ketjuun. Tämä keskustelu alkoi Hauskat kuvat -ketjussa.

Quote from: Suvaitsevainen Vihreä on 07.12.2014, 22:43:50
Onko tosiaan näin? Minä kun olen kuvitellut, että alaikäisenä tehty sadantonnin vahinko on ja pysyy eikä siinä itkut auta.

Kyllä se niin on, että alennusta tulee. Lue vahingonkorvauslaki tai googlaa sanoilla vahingonkorvaus kohtuullistaminen.

QuoteAikuisten velkavankeutta ei ainakaan kovin helposti tule yksikään taho sovittelemaan pienemmäksi. Vaikka kuinka selittäisi, että sitä on vain kännissä otettu pikavippejä eikä ymmärretty niistä mitään. Kuten että korko juoksee ja ne tullaan perimään takaisin.

Vahingonkorvausvastuu on aivan eri asia kuin vastuu henkilön itsensä ottamasta velasta. Googlaa vahingonkorvaus kohtuullistaminen tai vahingonkorvaus sovittelu, niin tiedät enemmän.

Pikavippejä ja kaikkia muitakin velkoja voidaan "sovitella" muun muassa velallisen, velkojan, kunnan velkaneuvojan, Takuu-Säätiön, ulosottoviranomaisen ja niin edelleen välillä käytävin keskusteluin. Oleellista on velallisen oma aktiivisuus. Jos uskaltaa soittaa alkuperäiselle velkojalle tai häntä laillisesti edustavalle taholle ja esittää suunnilleen järkevän suunnitelman velan maksamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa, niin hölmöhän se vastapuoli olisi, jos ei hyväksyisi. Pidempään menee ja kalliimmaksi tulee ulosoton kautta.

On olemassa muun muassa sellainen juridinen konstruktio kuin yksityishenkilön velkajärjestely.

Lyhyesti: jos velkaongelma uhkaa tai on jo päällä, pyri neuvottelemaan alkuperäisten velkojien kanssa (esim. vuokranantajan, puhelinyhtiön, sähkölaitoksen...). Esitä realistisen oloinen suunnitelma siitä, milloin pystyisit maksamaan minkäkin verran.

Älä tuhlaa aikaasi ja varojasi neuvotteluyrityksiin perintätoimistojen (esim. Intrum Justitia, Lindorff, Svea Perintä) kanssa. He haluavat vain lisää korkoa ja kuluja velkojesi päälle. Heidän koko liiketoimintansa perustuu siihen.

Joskus on ihan hyvä ratkaisu "antaa mennä" ulosottoon. Pikkujutut eivät edes mene ulosoton julkiseen rekisteriin, eikä ulosoton asiakkaaksi pääseminen sinällään ole luottotietomerkinnän peruste. Vasta jos ulosotto ei saa asiakkaasta mitään irti, tulee niin sanottu varattomuusmerkintä.

Vaikka niin kävisikin, tuloksena on vähintään viisi vuotta elämää paarialuokassa. Joka palkasta menee kuitenkin lakisääteinen osuus velkojille, velat vähenevät "automaattisesti", ja sillä silakka.

Jopa se paljon peljätty ulosottomies kykenee keskusteluun ja neuvotteluun.

EDITH: Epähuomiossa väärin menneen termin korjaus. Yksityisillä on velkajärjestely, yrityksillä yrityssaneeraus.

Tulikin mieleen nyt kun tässä on vajottu kansakunnan katuojaan niin olisiko syytä alkaa vastustamaan tuloerojen kasvua ja eriarvoistumista anarkismilla?
Miten ois teema, joutoväen joulujuhla-kyliltä keskustaan!
Kaadetaan vaikka joulukuusi ja piestään joulupukit,perkeleet kun kantaa lahjoja porrrrrrrrrrrvareille.
Katsotaan kuinka riistäjälle ruoka maistaa perrrr....

Tammikuun 10. päivä saa sanoa hyvästit työelämälle, ainakin Suomessa. Perjantainen kirjattu kirje kertoi "taloudelliset ja tuotannolliset syyt" sekä sen ettei ole paikallaolovelvoitetta. Ei siis ole firmassa hommia edes silmänlumeeksi ja seuraavat lähtijät naulaavat sitten ovet ja sammuttavat valot jos muistavat. Uusi YT kun on jo putkessa.

Minusta suomessa on tällä hetkellä suurin ongelma siinä, että menoja lisätään jatkuvasti, eivätkä ole mitään pieniä juttuja. Omakotitalossa asuva 6 henkinen perhe jolla on kaksi autoa, saa taikoa joka vuosi lähemmäs tuhannen euroa lisää pätäkkää, jos haluaa säilyttää nykyisen elintason.

Energian verotus/hinta tulee nousemaan jyrkästi niin kauan kun verkkoon kytketään tuulimyllyjä ja muita vempeleitä. Jos ei suoraan, niin jostainhan ne rahat tuohonkin revitään. Ja nestemäinen energia kallistuu myös vaikka öljyn hinta on ennätysalhaalla. Elintarvikkeet kallistuvat jatkuvasti hyvää tahtia vaikka tähän ei pitäisi mitään erityistä syytä olla. Sitten on esim. yle-verotus joka on ihan turha, kun taloudessa ei ole antenniverkkoon kytkettyjä vastaanottimia, mutta maksuun velvoitettuja aikuisia kaksi. Erityisellä innolla odotan tätä jätevesiasiaa, joka tuottaa vähintään muutaman tonnin lisäkulun, mutta parhaimmillaan mennään kympin hujakoilla.

Eihän tässä tee mieli käyttää rahaa saati ostella mitään arvokkaampaa jos on tuollaista vinoumaa tulo/meno puolella. Pitäisihän valdenkin ymmärtää jättää nyt tekemättä asioita, mihin ihmisillä ei ole varaa.

Joo, banaani tuli ja ihan aiheesta.

Pyydän anteeksi me:ltä ja muiltakin loukkaantuneilta.

Yritän jatkossa pysyä asiallisemmalla linjalla.

Quote from: Kari Kinnunen on 14.12.2014, 04:04:25
Pyydän anteeksi me:ltä ja muiltakin loukkaantuneilta.

Täytyy kai itsekin koettaa jatkossa välttää tuomasta julkisesti esiin k*rpiintymistään tiettyjen somppujen jatkuvaan perseilyyn. Kai nimimerkki "me" sitten edustaa sitä hyvin pientä osaa sompuista, jotka tosissaan yrittävät mukautua yhteiskuntamme pelisääntöihin eivätkä perseile ja esitä vaatimuksia.