Kysely: Miten Hommalaisilla menee taloudellisesti?

[Eino P. Keravalta]

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja kahden muun lapsen 50-prosenttinen yksinhuoltaja. Teen pienipalkkaista työtä terveysteknologian parissa. Teen ostokseni ja asun täällä kalliilla pääkaupunkiseudulla. Ei siis hyvältä kuulosta.

Mutta itse asiassa olen erittäin tyytyväinen: minulla on vakituinen työpaikka ja velkoja nolla euroa. Minulla on oma koti ja oma piha sekä melkein uusi, joskin vaatimaton kärry. Jos siis tuloni ovatkin vaatimattomat, eipä ole velkojen lyhennyksiäkään.

Vielä jokin aika sitten omistin enemmän, mutta siitä omistuksesta koitui lainanlyhennyksiä, veroja ja yhtiövastikkeita vuosittain yli 25 000 euroa. Sitä menoa kesti yli 10 vuotta, mutta nyt aikojen ollessa ankarat katsoin paremmaksi pelata varman päälle ja myydä koko roskan ja valita epävarmuudessa kituuttamisen sijaan velattoman, joskin vähätuloisemman elämän. Veloissa ollessani koin hirvittävää stressiä eikä minään kuukautena tiennyt, miten asiat ovat seuraavassa kuussa, maksaako vuokralainen ja niin edelleen. Ajoittain olin jopa jossain määrin masentunut ja toimintakyvytön taloushuolistani johtuen.

Elämä on nyt paljon parempaa vähemmällä omistuksella mutta ilman stressiä. Tietysti koen kohtuuttomana sen, että kun myin omistukseni, valtio varasti myyntivoitosta viisinumeroisen summan. Millä perusteella? Olisiko valtio antanut minulle vastaavasti korvausta, jos olisin myynyt tappiolla?

Tällä hetkellä elämäni on siis taloudellisessa mielessä hyvää ja pidän itseäni etuoikeutettuna, vaikka tulotaso onkin suhteellisen vähäinen. Olen kuitenkin yli 40-vuotisen elämäni mittaan ollut monenlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Välillä olen ajellut urheiluautoilla ja omaisuutta on ollut pienen ( siis pienen ) lottovoiton edestä, välillä olen ollut menossa vankilaan maksamattomien sakkojen vuoksi. Välillä olen heittänyt ex-muijalle tuosta vain kymmeniä tuhansia euroja, välillä olen etsinyt tyhjiä tölkkejä saadakseni pari ropoa kokoon, välillä olen tarjonnut ystävilleni ulkomaanmatkoja, välillä olen kävellyt kuusi kilometriä mutsilleni saadakseni syödä. Välillä kodistani on ollut myös sähköt katkaistuna, tosin useammin hajamielisyyden kuin köyhyyden vuoksi.

Vauraus on ihmeellinen ja lopultakin okkulttinen asia, jonka kehittämiseen vaaditaan omat, kosmisia lainalaisuuksia noudattavat metodinsa. Suosittelen kaikille Florence Scovel Shinn'in teosta Elämän peli - antamisen lahja tai laajempaa englanninkielistä kokoelmaa The Collection: The Game of Life and How to Play It, the Secret Door to Success, the Power of the Spoken Word, Your Word Is Your Wand - hänen kirjojensa, Jumalan armon ja Kosmisen viisauden avulla olen saavuttanut sen, mikä minulla nyt on.

Olen kiitollinen ja jaan vähästäni hieman myös muille.

[Chew Bacca]

Mitään en omista, enkä tarvitse.

[foobar]

Tulen toimeen. Monimutkaisten mutta täysin laillisten palkkiojärjestelyjen vuoksi en ole varma omista vuosituloistani edes kymmenen tuhannen euron tarkkuudella, mutta kärsimiseen en ole koskaan sortunut. Palkkaa ajattelin silti pyytää lisää - koskaan kun en ole sitä tehnyt. Pelottavinta tässä tilanteessa ovat suuret mahdollisuudet siihen, että kaikkiin pyyntöihini suostutaan. Se nostaisi minut helposti tuohon ykköskategoriaan.

[Mehud]

Nyt ihmettelen kovin Hommalaisia positiivisessa mielessä. Kun katsoo tuota aloituksen kyselyä pikaisesti ja samalla vilkaisee tuota Mensan testiä, niin vaikuttaa vahvasti, että tällä otannalla osa jäsenistä on keskivertoa vauraampaa ja älykkäämpää porukkaa. Näillä pienillä otannoilla se viestii sitä, että kyselyihin osallistuneet ovat mahdollisesti hyvin valikoituneita vastaamaan näihin heille edullisiin kyselyihin.

Tämähän taistelee vahvasti median luomaa kuvaa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä. Toki ymmärrän tämän valikoitumisen ja sen että kyllä me menemme suomalaisittain keskiverto linjalla, koska kuitenkin ajatusmaailmamme on hyvin keskivertoinen, eli haluamme hyvää suomalaisille.

Tuosta Einon kirjoituksesta voin todeta, että se hyvin kuvaa myös omaa elämän kaartani. Olen ollut menestynyt, sitten puilla paljailla ja ainoa mihin on ollut varaa, on ollut metsässä kävely ja taas nykyinen menestys. Olen itsekin pohtinut, että jos myisi osan omaisuudesta pois ja pärjäisi vähemmällä. Voisi lopettaa työt kokonaan ja keskittyä elämiseen. Vielä on kuitenkin suuri intohimo töihin mistä todellakin pidän ja työyhteisö on upea ja ainutlaatuinen. Onneksi pystyn itse muokkaamaan työni ja viettämään pidempiäkin lomia tarpeen tullen. Useimmiten kesällä 3 kuukautta tai muulloin hieman lyhyempiä jaksoja.

Vaikka tiedänkin olevani etuoikeutetussa asemassa, niin ehdottomasti ymmärrän ihmisten taloudellisia vaikeuksia, koska olen itsekin niissä hyvin syvällä ollut. Haluan omalla kertomuksellani kertoa, että vaikka joskus elämä kohtelee kaltoin, niin vielä on kesää jäljellä.

Yhteiskunnallisesti ymmärrän sen, että toimeentulevan keskiluokan pitää olla mahdollisimman leveä ja hyvinvoiva, jotta hyvinvointiyhteiskunta toimii, kuten sen pitääkin. Siksi vastustan kaikkea toimintaa, joka estää keskiluokkaan pääsyn ja sen vaurastumisen. Verotus, julkisentalouden rakenteet, teollisuuden ja investointien kampittaminen, isänmaallisuuden halveksiminen ja "roskajoukon" tänne rahtaaminen ovat suurimpia syitä sen kehittymisessä.

Siksi olen Hommalainen.

[Deputy M]

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja kahden muun lapsen 50-prosenttinen yksinhuoltaja. Teen pienipalkkaista työtä terveysteknologian parissa. Teen ostokseni ja asun täällä kalliilla pääkaupunkiseudulla. Ei siis hyvältä kuulosta.

Hienoa, siis saman koulun miehiä. Olin toissa vuonna eläkkeelle jäämiseeni asti HUS-lääkintätekniikan palveluksessa. Ennen vuotta 2000 se oli HYKS-lääkintätekniikka. Semmoistahan se.

[Brandis]

Nyt ihmettelen kovin Hommalaisia positiivisessa mielessä. Kun katsoo tuota aloituksen kyselyä pikaisesti ja samalla vilkaisee tuota Mensan testiä, niin vaikuttaa vahvasti, että tällä otannalla osa jäsenistä on keskivertoa vauraampaa ja älykkäämpää porukkaa.

~

Tämähän taistelee vahvasti median luomaa kuvaa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä.

Kyllä. Meistä luodaan mahdollisimman negatiivista mielikuvaa ihan tarkoituksella.

Tarkoitus lienee erinäisten viestimien kautta manipuloida uskomaan, että hommalaiset ovat lökähousuisia peräkammarin poikia, syrjäytyneitä ja elämäänsä kyllästyneitä. Sellaisia, jotka menevät tilanteeseen kuin tilanteeseen sammutetuin lyhdyin. Eikä siinä mitään, vaikka joku meistä tähän kategoriaan olisi luokiteltavissakin, hänkin mahtuisi yhtä lailla tähän porukkaan.

Mutta pääsääntöisesti kyllä me hommalaiset (joita olen esim. hommatapaamisissa tavannut) olemme keskiluokkaista, fiksua, hyvin toimeen tulevaa porukkaa, jolla on päämääriä tässä elämässä. Yhdistävänä tekijänä on taito ajatella boxin ulkopuolelta.

[Eino P. Keravalta]

Sen vielä haluan sanoa, että Elämä on kannatellut minua hyvin, vaikka itse olenkin moneen otteeseen tunaroinut.

Olen ollut laiska, juoppo, tyhjännaureskelija ja ties mitä. Huomista en ole aina viitsinyt juuri rakentaa, vaikka lasten syntyminen onkin minua kasvattanut ja olenkin aina pyrkinyt pitämään heistä huolta, vaikka muutoin asiat ovatkin olleet joskus vähän 'Herran hallussa'.

Tosin täytyy todeta, että hyvinhän tuo Herra on asiani hoitanut. Ei minulla itselläni ole juuri osaa siinä, että asiani nyt ovat kohtuullisella, jopa verraten hyvällä mallilla. Puolustuksekseni voin toki sanoa, että olen aina ollut kuitenkin hyväntahtoinen ja sydämellinen, minkä varmaan Herrakin on viisaudessaan huomannut ja siksi lähettänyt minulle siemenviljaa ja perunoita, jopa katon pääni päälle: omilla ansioillani asuisin nyt veneen alla.

Toisaalta tahdon sanoa myös, että sama pätee jossain määrin kaikkiin ihmisiin: kaikki tulee meille armosta tai sydämen vilpittömyydestä. Jos joutuisimme elämään omasta ansiostamme, kuolisimme nälkään kaikki. Ja jos joku joskus vilpillä näyttääkin saavan jotain etua, se on kaikki väliaikaista ja huijari joutuu myöhemmin maksamaan kaiken kovine korkoineen.

Olen myös iloinnut muiden menestyksestä ja se ehkä on myös avain siihen, että olen itsekin saanut Kosmokselta lautaseni täyteen. En kadehti miljonäärejä, vaan samaistun heihin ja iloitsen siitä runsaudesta, jota meille tarjotaan. Ajattelen, että jos hänkin on saanut, miksen myös minä. Ja niin olen saanutkin. En ehkä miljoonia, mutta monesti enemmän kuin olisin sillä hetkellä tarvinnut. Sillä Kosmos on loputon aarreaitta, koskaan tyhjentymätön rahapussi. Eikä meiltä puutu mitään. Meidän on vain pyydettävä, luotettava ja oltava nöyriä, iloittava siitä, mikä on meidän ja mikä meille kohta annetaan.

Ja katso, meille annetaan.

[Mehud]

Tuo Brändiksen mainitsema boxin ulkopuolelle katselu on ihmisen tärkein ominaisuus tässä kontekstissa ja muutenkin. Ei suljeuduta omaan kurjuuteen tai erinomaisuuteen, vaan ymmärretään isompaa kuvaa. Se että on oma boxi, olkoonkin se mitä tahansa on hyvä, mutta valmius ja tahto kurkata laidan yli, miten kaverilla menee on tärkeää. Ei tarvitse kiikaroida merten takana olevien ongelmia, vaan havainnoida ja auttaa lähi "kaveria", pitää siitä huolta jos reppu on liian raskas kantaa.

Pitämällä lähipiiri (suomi) kunnossa ja pitää uhkat ulkona on parasta suuren kuvan ymmärtämistä. Jos väki toimii uutterasti, niin silloin se uutteruuden apu ulottuu kaveriinkin, jolla se suksi ei nyt jostain syystä luista. Joillakin on kuitenkin halua auttaa kaukaisia ongelmaisia, jotka eivät osaa edes "hiihtää". Ja, se tehdään lähikaverin kustannuksella.

[Kyklooppi]

Tällä hetkellä kirkonrottakin on öky minuun verrattuna.Mutta olen oppinut sen että elämä on rikasta kun tyytyy vähäiseen.
Raha ei tuonut elämääni onnea,se toi vain päihteiden ongelmakäyttöä ja siihen liittyviä hallitsemattomia tapahtumia joista en ole järin ylpeä.
Syyhän toki ei ollut rahan vaan minun joka en osannut käsitellä menestystä ja hallita elämääni.
Mutta kuten sanottu,nyt on hyvä.

[hyperbeli]

Järkytyin vastikään huomatessani, että kuulun nuoresta iästäni huolimatta 5% parhaiten ansaitsevaan osaan suomalaisia. Kyllä me ollaan köyhää kansaa!

Laskujakaan en aina tahdo saada ajoissa maksettua. Ehkä mä vaan on tyhmä, kun en saa talouttani kuntoon näillä tuloilla. Tosin mulla on uusi talo ja vaimo aidosti kotona mun elätettävänäni.

Ruokaa teen suurehkolle perheelleni hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista (noin 1€/ateria/pää). Ulkomailla ei käydä koskaan, eikä kyllä retkeillä kotimaassakaan paitsi kerran vuodessa leirielämää pari päivää. Ei alkoholia/tupakkaa. Kokista 4 litraa ja suklaata 1 kg kuussa. Satunnaisesti syödään känkkylässä. Kaksi vanhaa mutta toimivaa autonromua.

Teknologiaan kuluu rahaa aika paljon. Harrastukset on kalliita koko perheellä.

[Mehud]

Järkytyin vastikään huomatessani, että kuulun nuoresta iästäni huolimatta 5% parhaiten ansaitsevaan osaan suomalaisia. Kyllä me ollaan köyhää kansaa!

Laskujakaan en aina tahdo saada ajoissa maksettua. Ehkä mä vaan on tyhmä, kun en saa talouttani kuntoon näillä tuloilla. Tosin mulla on uusi talo ja vaimo aidosti kotona mun elätettävänäni.

Ruokaa teen suurehkolle perheelleni hinta/laatusuhteeltaan hyvistä tuotteista (noin 1€/ateria/pää). Ulkomailla ei käydä koskaan, eikä kyllä retkeillä kotimaassakaan paitsi kerran vuodessa leirielämää pari päivää. Ei alkoholia/tupakkaa. Kokista 4 litraa ja suklaata 1 kg kuussa. Satunnaisesti syödään känkkylässä. Kaksi vanhaa mutta toimivaa autonromua.

Teknologiaan kuluu rahaa aika paljon. Harrastukset on kalliita koko perheellä.

Nuoruus ja hyvä toimeentulo on erinomainen yhtälö, mutta joskus se voi olla turmiollista jos ei hallitse tilannetta. "Kuolemattomuuden" tunne saattaa rohkaista ottamaan isoja asuntolainoja, käyttämään luottokortteja ja muita kulutusluottoja reippaasti. Siihen kun lisätään säästämättömyys,  niin saattaa likviditeetti kapeikon kohdatessa käydä niin, että rahat loppuu vaikka omaisuuttavelkaa on enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

Tuo mainitsemaasi hyvään prosentiin kuuluminen ja maksujen kanssa tuskaileminen yhdistettynä kalliisiin harrastuksiin, vaikuttaa vahvasti siltä, että notkahdus tuloissa aiheuttaa välittömiä vaikeuksia, jossa ainakin harrastukset loppuu kuin seinään. Tämä aiheuttaa painetta perheessä ja mahdollisesti sosiaalisia paineita, kun harrastuskaverit alkavat kyselemään miksi äijää ei ole aikoihin näkynyt "lennokkikerhossa". Lapset kiukuttelee kun ei pääse "kantele kerhoon" ja vaimon irtoripsetkin häviävät tiskiharjalle (karrikoituja esimerkkejä).

Itse olen vanhemiten oppinut nauttimaan vaurauden, siis siitä suht likvidistä muodosta, koska tiedän, että voin vapauttaa varallisuuttani nopeasti, jos johonkin sitä nopeasti tarvitsen.

Ethän ota tätä saarnana, vaan kantapääopiston läpikäyneen ihmisen pohdintana.

[Rane]

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

[Martin]

Ihan ok. Vakipaikka ja n. 60ke tulot vuodessa, vähän vaihtelua bonuksista riippuen. Aikalailla kädestä suuhun kuitenkin eletään kun on viisi ruokittavaa suuta eli kolme lasta ja opiskeleva vaimo sekä asuntolaina. Perheverotus olisi ihan mukava juttu tässä progressiohelvetissä. Ei paljoa kannusta verotus tekemään ylitöitä yms.

[Kyklooppi]

No tietä piisaa ja puutaheinää....

[L.N]

Yllätyin kyllä suuresti. Kuvittelin, että huomattavasti suurempi osa olisi "kädestä-suuhun" eläjiä. Kommenteissa ei pahemmin valiteta ja ruikuteta, tämä saattaa kylläkin hämätä. Harva varmaan mielellään avautuu ja kertoo miten huonosti menee, ainakaan omalla nimellään. Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Ite olisin kyllä onnellinen mies, jos pikkusen saisi laitettua sukanvarteen ja asuntolainat pois. Silloin tilanne ois just eikä melekeen. Ehkä vielä joku päivä.

[l'uomo normale]

Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Tässä yksi. Perheettömänä ja velattomana ei ole väliä. Rahaa riittää kaikkeen pikkututurhaan toistaiseksi, jos mieli tekee; järkeviä kohteita en oikein keksi. Työssäkäynti lienee parhaimmillaan plusmiinusnolla tulokseltaan. Tulevaisuus on huolestuttava tietysti.

[Topi Junkkari]

Ite olisin kyllä onnellinen mies, jos pikkusen saisi laitettua sukanvarteen ja asuntolainat pois.

Helposti niistä asuntolainoista pääsee. Minulla ei ole ollut asuntolainaa kohta viiteen vuoteen. Ex-vaimo ja ulosottomies pitivät asiasta huolen.

[Fincum]

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Se hyvä siinä asiain tilassa on, että  kateellisia ei parveile ympärillä kiusaksi asti.

[Conscript]

Olen 25-vuotias mies ja koulutukseltani lähihoitaja, tällä hetkellä toimin kolmatta vuotta koulunkäynninohjaajana (ent. koulunkäyntiavustaja). Verojen, vuokran ja laskujen jälkeen käyttöön jää 700 - 800 euroa. Kahtena viime vuonna elin melkolailla kädestä suuhun, ainoana harrastuksena punttisali, josta vuosimaksu 120 euroa per vuosi ja jonkin verran lisää varusteista. Ajattelin, että ei rahat vaan riitä oikein mihinkään.
Viime kesänä ostin itselleni moottoripyörän. Olin samaan aikaan myös tilapäisesti työttömänä ja onnistuin saamaan karenssin. Moottoripyörästä lasahti moottori kesken 550 kilometrin kotimatkan. Syksy tuntui taloudellisesti mahdottomalta selvitä, mutta toisin kävi. Aloin laskemaan menoni tarkkaan ja yllättäen rahat alkoivatkin riittämään, vaikka menoja oli nyt enemmän koneremontin, vakuutusmaksujen ja lainanlyhennyksen muodossa, puhumattakaan karenssista, joka leikkasi vähäisiä tuloja.
Taloudellisesta ahdingosta on kulunut aikaa viisi kuukautta. Pyörä on kunnossa ja en joutunut luopumaan uudesta harrastuksestani heti alkuunsa. Ruokaa on jääkaapissa tarpeeksi. Sukanvarteen on kertynyt ylimääräistä 700 euroa. Syksy opetti boheemille ja epäorganisoidulle ihmismielelle rankalla kädellä taloudenpitoa. Tämä on kehittynyt siihen, että nykyään yritän kehitellä mielessäni uusia ansaitsemistapoja.

Suunnitelmaani kuuluu vielä korkeakouluttautua sosiaalialalle.

[ämpee]

Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

Tässä yksi. Perheettömänä ja velattomana ei ole väliä. Rahaa riittää kaikkeen pikkututurhaan toistaiseksi, jos mieli tekee; järkeviä kohteita en oikein keksi. Työssäkäynti lienee parhaimmillaan plusmiinusnolla tulokseltaan. Tulevaisuus on huolestuttava tietysti.

Täällä toinen, ja velaton myöskin.
Aika vähällä sitä toimeen tulee kun ei juuri tarpeitakaan ole.

[L.N]

Hyvällä asenteella porukat vetää, hatun nostot kaikille!

[Ernst]

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

[Uuno Nuivanen]

Sosiaaliturvapaikanhaun torppaaminen on ihan yhteinen asia, riippumatta siitä mitä sinulla on,oli tai ei ole. Itselläni huonomminkin voisi olla, mutta olen jo 50v käpy, ja funtsin, että mitäpä jää nuoremmille..? 

En silti ole mitenkään sataturvassa, Jykän hengessä voin menettää kaiken. Paremminkin, ajattelen, että minä kyllä pärjään aina, mutta entäpä konkkasuomen nuoret.

Einolla on enemmän rikkautta kuin aavistaakaan, vaikka aavistaa.

[JoKaGO]

Pienet velat minullakin enää on. Kivassa kaksiossa asun. kahdella exälläni lienee vähän paremmat kämpät kuin minulla, mutta en valita.
Topin historia muistuttaa kovasti minun menneisyyttäni.

Duunia painan kun sitä on. Kun sitä on, tulot ovat huipussaan, mutta toisinaan on pakko lomailla. Silti pyrin olemaan aina jälkikasvun tukena, kun heillä on nyt aikuisuuden ensimmäiset askeleet menossa.

Tuloillani pärjään. Jos olisi aina töitä, niin olisin suurituloinen. Pitkää verotonta komennusta ulkomaille kärkyn.

[Muuttohaukka]

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

Piti ihan heti ottaa Pohjantähti iltalukemiseksi taas kerran. Taitaa oll jo pari vuotta edellisestä kerrasta. Välillä olen katsonut sen uuden Pohjantähden.

[Ernst]

Se on semmosta meittien tämmösten ihmisten, meillä kun ei ole muuta kun se kurjuus.....

Leppäsen Preetihän se...

Piti ihan heti ottaa Pohjantähti iltalukemiseksi taas kerran. Taitaa oll jo pari vuotta edellisestä kerrasta. Välillä olen katsonut sen uuden Pohjantähden.

Koivusalon Pohjantähti on alkuperäistä parempi. IMHO.

[Topi Junkkari]

Jos olisi aina töitä, niin olisin suurituloinen. Pitkää verotonta komennusta ulkomaille kärkyn.

Oi niitä aikoja, ne tahtoisin mä elää uudelleen.

"Olen käynynnä Piutissa Luisissa, Ratulaatissa Miiamissa..."

Silloin, kun niitä antoisia ulkomaanreissuja oli, erehdyin tyhmä luulemaan, että näin tämä toimii jatkossakin ja maailmaa saapi katsella työnantajan ja asiakkaiden piikkiin. Niin saikin aika pitkän aikaa, mutta lopulta tuli seinä vastaan. 32 osavaltiota käyty, 18 haluaisin vielä nähdä.

Ex-avioliitosta ja siihen liittyneistä omaisuusjärjestelyistä irtautuessani minulla oli hetken aikaa hallussani muutama kymmenen tuhatta euroa. Tuolloin ajattelin hetken, että mitä jos vaihtaisin koko roskan dollareiksi, pakkaisin pilottisalkkuun ja lentäisin Vegasiin törsäämään. Viimeisillä rahoillani ostaisin pyssyn ja yhden patruunan.

Onneksi en toteuttanut tuota ajatusta – sittemmin olen saanut elää joitakin elämäni onnellisimmista hetkistä.

[Muuttohaukka]

Koivusalon Pohjantähti on alkuperäistä parempi. IMHO.

In my opinion, too!
Henklönä Preeti on mielenkiintoinen- avautui vasta paljon myöhemmin.

[J.M]

Työttömien ja tempputyöllistettyjen kommentit puuttuvat kokonaan.

En ole nyt työtön, mutta on sitäkin "herkkua" tullut koettua. Armeijan jälkeen olin vuodesta 2009 yli 7 kuukautta työttömänä. Sitten oli ihmeen hyvä jakso joulukuuhun 2011 asti, kokeilin tuona aikana monen eri alan töitä, enkä ollut työttömänä kuin muutaman viikon välillä. Työnantaja vaihtui tuona aikana useaan otteeseen, ja olin osan ajasta vuokratyöfirman listoilla. Vuokratöitä tein viimeksi huhtikuussa 2011.

Tammikuussa 2012 sain työpaikan, eikä suullisessa sopimuksessa määritelty loppumispäivää, eli käytännössä toistaiseksi voimassa olevan. Joulukuuhun 2012 tein töitä paljon, kunnes työt loppuivat kuin seinään ja koitti lomautus, jonka pituus oli siinä vaiheessa tuntematon. Tammikuussa 2013 työt jatkuivat, vain loppuakseen kokonaan toukokuun lopussa. Kesäloman jälkeen alkoi lomautus, joka kesti heinäkuusta 2013 helmikuuhun 2014. Tein tällä välillä keikkoja toisessa yrityksessä, kovasti pyrin sinne vakituiseksi, mutta isännällä oli ns. täysi miehitys, minä vain tuurasin vakituisten pekkaset yms.

Tämän vuoden tammikuun lopussa varmistui pääsyni linja-autonkuljettajan kurssille, joka alkoi helmikuussa ja kesto puoli vuotta. Täten siis viimeisin lomautukseni loppui, ja olin siinä mielessä iloinen, että tiesin seuraavat puoli vuotta elämää eteenpäin edes jonkun verran. Kävi myöskin onni, että työharjoittelufirmani palkkasi minut, tosin tässä vaiheessa määräaikaiseksi ensi toukokuun loppuun. Oma työhistoria takaraivossani mietin jo nyt, että mitähän sen jälkeen... Vakituinen työpaikka tuntuisi mahtavalta. Aika näyttää, toteutuuko toiveeni pian vai antaako odottaa itseään, pitkäänkin. Vai onko minut tuomittu pätkätyöläiseksi loppuiäkseni.

Tuon ylläolevan selostuksen pointti on siinä, että tulonlähteeni ovat vaihdelleet kovasti koko aikuisikäni. Se on onneksi tasoittanut pahimpia karikkoja, että liityin jo varhain YTKhon, sittemmin aiemmin parjaamaani AKThen, joten työttömänä/lomautettuna ei ole ollut taloudellisesti älyttömän tiukkaa, olen nimittäin tehnyt töitä melko tiuhaan tahtiin aina kun niitä vain on ollut, ja se on näkynyt ansiosidonnaisessa. Kyllä sitä työpaikkaa osaa arvostaa, kun vain sellainen on. Pikku epäkohdat eivät hetkauta kuin korkeintaan hetkellisesti. Isommat epäkohdat sitten erikseen. Onneksi olen aika hyvin välttynyt niiltä isoilta epäkohdilta *koputtaa puuta*

Vaimoni on nyt osa-aikaisissa töissä, joten ei ole mahtitulot hänellä. Jotensakin tässä pärjätään. Päivä kerrallaan. Yhtään leivänkannikkaa ei ole jäänyt ostamatta eikä laskua maksamatta rahojen loppumisen takia. Että siinä mielessä oikein hyvin on mallillaan meidän talouden asiat *koputtaa jälleen puuta*. Ikinä ei saisi kehuskella, kohta joku menee tietty mönkään, mutta se on elämää se, ei voi mitään.

[Ari-Lee]

Loppu tässä häämöttää ennen pitkää itse kullekin. Se on fakta ja sitä pitää katsoa sen irvokkaisiin kasvoihin. Suomi on Kreikan tien valinnut eikä ole annettu mitään varatietä. Se että jos joillakin on vielä jotain varallisuutta ei tarkoita ettei perikato koske heitä - päinvastoin.

Tällä hetkellä paras pääoma on oma pää. Sen voi toki irroittaa sitten kaiken lopuksi.