Hommaforum Testi

Quote11-vuotias pahoinpideltiin välitunnilla

Koulu ei ilmoittanut tapauksesta vanhemmille

Helsinkiläinen 11-vuotias koulupoika pahoinpideltiin koulun pihalla välitunnin aikana. Suunsoitosta alkanut tapaus sattui Pihlajiston ala-asteella viime perjantaina.

- Kuudesluokkalainen ulkomaalaistaustainen oppilas hyökkäsi viidesluokkalaisen poikani kimppuun,  löi hänet keinusta maahan ja alkoi potkia häntä päähän ja vatsaan, kertoo pahoinpidellyn pojan isä.

Isän mukaan poika sai potkuja myös niskaan ja takaraivoon. Välituntivalvoja puuttui tilanteeseen vasta, kun muut oppilaat hakivat hänet paikalle.

Koulusta ei oma-aloitteisesti ilmoitettu pojan perheelle tappelusta.

- Ainoa yhteydenotto oli poikani lähettämä tekstiviesti, jossa tämä kertoi tulleensa hakatuksi ja pyysi minua hakemaan hänet kotiin, isä kertoo.

Isä vei pojan lääkärintarkastukseen ja teki pahoinpitelystä rikosilmoituksen lääkärin antaman lausunnon pohjalta.

Pihlajiston ala-asteen koulun rehtori Ari Vainikka kertoo, että koulu selvittää tapausta parhaillaan.

- Haastattelemme molemmat osapuolet ja silminnäkijät. Koulussa tapahtuu erimielisyyksiä ja se kuuluu asiaan, mutta sovittelutoiminta toimii aika hyvin, Vainikka sanoo.

Alakoulun välitunteja valvoo kaksi opettajaa kerrallaan.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/11-vuotias%20pahoinpideltiin%20v%C3%A4litunnilla/art-1288355815192.html

...kuuluu asiaan". Mihin asiaan?

Quote- Haastattelemme molemmat osapuolet ja silminnäkijät. Koulussa tapahtuu erimielisyyksiä ja se kuuluu asiaan, mutta sovittelutoiminta toimii aika hyvin, Vainikka sanoo.

Tää on ihan tyypillistä kouluväkivallan käsittelyä ihan riippumatta etnisyyksistä.  Sovittelussa uhri nöyryytetään uudestaan tekijän, vanhempien ja henkilökunann silmissä, pakotetaan sopimaan "erimielisyytensä" tekijän kanssa ja vakavammissa tapauksissa uhri karkotetaan toiseen kouluun.  

Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Ja sovittelu (ulkomaalainen pahoinpitelee pienempänsä raukkamaisesti) toimii niin hyvin ettei kotiväelle tarvitse tiedottaa ensinkään...

Meinasin itse juuri postata saman. Otin varmuuden vuoksi screenshotin uutisesta koska epäilen että sana "ulkomaalaistaustainen" tullaan sensuroimaan uutisesta hyvinkin pian...

lienee viisainta vaihtaa koulua, jos kuuluu asiaan. lienee parasta että eri kulttuurit erotetaan toisistaan. täytyy miettiä tarkkaan mihin juniorin laittaa kouluun... ainakaan pääkaupunkiseudulle ei kouluun enää uskalla laittaa. täytynee muutta pienemmälle paikkakunnalle. tietäisikö joku etnisiä karttoja että missä asuu keitäkin?

Onneksi sovittelutoiminta toimii koulussa hyvin, niin asiasta ei tarvitse sen kummemmin ilmoittaa kotiin tai koulun terveydenhuoltoon. Ja kun tälläinen kuuluu asiaan, niin välituntivalvontakaan ei asiaa huomannut, ennenkuin heidät haettiin paikalle lopettamaan moinen. Ja uutisen mukaan tilanne oli alkanut suunsoitosta, josta voimme päätelläkin että nuorempi on saanut mitä on tilannut. Sai vielä miettiä huutelujaan eristyksissä koulun kirjastossa.

Quote from: isomaha on 13.12.2010, 12:56:23
Meinasin itse juuri postata saman. Otin varmuuden vuoksi screenshotin uutisesta koska epäilen että sana "ulkomaalaistaustainen" tullaan sensuroimaan uutisesta hyvinkin pian...

Ei ainakaan omasta mielestäni tuo pahoinpitelijän ulkomaalaisuus ole se pääjuttu. Uutinenhan on tuo koulun toiminta tilanteessa.

Quote from: Hagbard on 13.12.2010, 12:54:51

Quote- Haastattelemme molemmat osapuolet ja silminnäkijät. Koulussa tapahtuu erimielisyyksiä ja se kuuluu asiaan, mutta sovittelutoiminta toimii aika hyvin, Vainikka sanoo.

Tää on ihan tyypillistä kouluväkivallan käsittelyä ihan riippumatta etnisyyksistä.  Sovittelussa uhri nöyryytetään uudestaan tekijän, vanhempien ja henkilökunann silmissä, pakotetaan sopimaan "erimielisyytensä" tekijän kanssa ja vakavammissa tapauksissa uhri karkotetaan toiseen kouluun.  

Täsmälleen juuri näin kävi meidän pojalle. Pahoinpitely oli "onneksi" vain lievää muksimista. Sitä tosin jatkui pitemmän aikaa, koska koulu syyllistyi asian peittelemiseen, vähättelyyn ja valehteluun. Se loppui vasta kun uhkasin viedä asian oikeuteen.

Hatuttaa tuo rehtorin vähättely. Tuollaisten p*skiaisten takia koulukiusaaminen on mahdollista.

Minustakin tuo koulun suhtautuminen on se pääasia tässä: ei valvota, ei puututa, käännetään katse pois. Mutta kurjinta tässä on se, että opettajilta on nyt viimein viety kaikki mahdollisuudet pysäyttää tehokkaasti väkivalta. Pahoinpitelysyytteen ja/tai uhkailujen sekä työpaikan menetyksen pelko saavat katsomaan muualle. Valitettavaa, mutta totta kaikkialla Suomessa.

Quote from: Whomanoid on 13.12.2010, 13:21:13
Minustakin tuo koulun suhtautuminen on se pääasia tässä: ei valvota, ei puututa, käännetään katse pois. Mutta kurjinta tässä on se, että opettajilta on nyt viimein viety kaikki mahdollisuudet pysäyttää tehokkaasti väkivalta. Pahoinpitelysyytteen ja/tai uhkailujen sekä työpaikan menetyksen pelko saavat katsomaan muualle. Valitettavaa, mutta totta kaikkialla Suomessa.

...kuuluu asiaan.

Tämä on niin tyypillistä. Koulussa aina kun ylempiluokkalainen (mamu) vetää pienempää turpaan, niin osapuolia haastatellaan ja aina teon syyksi löydetään suukopu tai sanaharkka. Turpaanvetäjä ei ikinä ole vastuussa teostaan, vaan aina lopuksi todetaan, että tilanne vain ajautui vähän liian pitkälle. Pahoinpitelijä pakotetaan pyytämään uhrilta anteeksi ja sillä on sitten tilanne 'selvitetty' ja väkivallan tekijä saatu ymmärtämään että ei saa näin tehdä. Pistää niin vihaksi edes lukea näistä tapauksista.

pääasia nimenomaan on tuo ulkomaalaisuus, joka vaikuttaa sihhen ettei koulu uskalla reagoida niin kuin kuuluu, koska pelätään syytteitä, vaikeuksia, rasismileimoja jne. oikeastaan koulun suhtautuminen on juuri stiä mitä brax, biaudet, thors ovat saaneet aikaan. Että syyllinen on lopunperin päättäjät ja media, joka on luonut ilmapiirin, jossa voidaan mätkiä meidän muksuja ilman seurauksia. Että ei kiitos, paras tapa välttää ongelmat ja toimia ennaltaehkäisevästi on etsiä koulu jossa tiettyjä etnisiä on mahdollisimman vähän. Näin se menee.

Quote from: Marius on 13.12.2010, 13:27:33

Quote from: Whomanoid on 13.12.2010, 13:21:13
Minustakin tuo koulun suhtautuminen on se pääasia tässä: ei valvota, ei puututa, käännetään katse pois. Mutta kurjinta tässä on se, että opettajilta on nyt viimein viety kaikki mahdollisuudet pysäyttää tehokkaasti väkivalta. Pahoinpitelysyytteen ja/tai uhkailujen sekä työpaikan menetyksen pelko saavat katsomaan muualle. Valitettavaa, mutta totta kaikkialla Suomessa.

...kuuluu asiaan.

Yeps, näin se on. Opettajilla ei ole mitään mahdollisuuksia. Se on aivan sama onko se mamuisä, joka tulee raivoamaan rasismista vai pappa Töölöstä joka uhkaa lakimiehillä, kun pikku mussukka on mäiskinyt pienenpäänsä ja koulu haluaisi rangaista. Mitään kuria näille kakaroille ja vanhemmille ei saada ja keinoja ei ole. Väkivaltaan nollatoleranssi. Kenkää koulusta ja heti jos nyrkit heiluu.

Toivottavasti kaverit hoitavat sen, mitä yhteiskunta ja koulu eivät halua hoitaa.
Sillä on pitkät perinteet Helsinki 71:ssä.

LB

Toivoisin vielä joskus elinaikanani näkeväni että kiusaaja karkoitetaan koulusta, eikä niinpäin että uhri joutuu vaihtamaan lokaatiota.  :-\

Quote from: L. Brander on 13.12.2010, 13:45:23
Toivottavasti kaverit hoitavat sen, mitä yhteiskunta ja koulu eivät halua hoitaa.
Sillä on pitkät perinteet Helsinki 71:ssä.

LB

Jeps näin, ja muuallakin. Lähinnä mun silmääni on tapahtunut sellainen muutos, että nykyisin näistä kirjoitetaan lehtiin ja nostetaan prosesseja. Ennen tenavat ihan vain saivat koulun pihalla pataansa ja se oli kaikista, kuten olla kuuluukin tai korkeintaan voi-voi. Oikeastaan lähes mikä tahansa koulu mallia 1980 olisi nykyisin kiusaamisongelmainen kriisikoulu.

Ylläolevassa ei sitten lue mitään sinne päinkään, että vähättelisin ongelmaa.

Päähän, mahaan ynnä muualle potkitulle joutuu tekijä maksamaan aikuisten kyseessä ollen korvauksia kivusta ja särystä sekä likaantuneista vaatteista. tekijä saa sakot tai jopa ehdollisen vankeuden.

Rikosilmoitus kannattaa tehdä. Alaikäinen ei saa rangaistusta mutta voi joutua korvausvelvolliseksi.

Monissa sivistystoimen luottamustehtävissä olleena väitän, ettei koulu välitä pätkääkään näistä jutuista. Omakohtainen kokemuskin on, kun kaksi poikaa löivät nyrkillä tytärtäni. Soitin opettajalle ja kysyin, että mitä hän aikoo tehdä asian suhteen? Ei kuulemma voi tehdä mitään, minkä jälkeen tein selväksi, että me kaikki pääsemme helpommalla, jos asia hoidetaan asianmukaisesti. Hoitui kyllä sitten ihan hyvin.

Quote from: junakohtaus on 13.12.2010, 14:12:25

Jeps näin, ja muuallakin. Lähinnä mun silmääni on tapahtunut sellainen muutos, että nykyisin näistä kirjoitetaan lehtiin ja nostetaan prosesseja. Ennen tenavat ihan vain saivat koulun pihalla pataansa ja se oli kaikista, kuten olla kuuluukin tai korkeintaan voi-voi. Oikeastaan lähes mikä tahansa koulu mallia 1980 olisi nykyisin kiusaamisongelmainen kriisikoulu.

Osittain kyllä. Toisaalta en muista, että edes siinä ongelmakoulussa, jota itse kävin, olisi potkittu maassa makaavia päähän. Kurkutus tarkoitti tuohon aikaan pahimmillaan hiustenpesua vetämättömässä vessanpöntössä tai vastaavaa. Vähintään alitajuisesti ymmärrettiin jättää särkyvät osat rauhaan.

ainakaan noilla alemmilla luokilla ei kyllä ennen ainakaan päähän potkittu enkä muista ylemmillä luokillakaan, että nyrkkejä enempää olisi käytetty

Luulisi nyt sentaan jollakulla han-suomalaisella olleen tarpeeksi rohkeutta menna valiin. Meinaan ei ainakaan omina kouluaikoina katsottu kenenkaan mamun riehumista hyvalla.

Kouluissa on auktoriteettiongelma. Ihmiset tottelevat joko pelosta tai rakkaudesta, ja rakkaudesta vain silloin kuin se tottelevalle sopii. Kouluihin tarvitaan jonkinlainen todellinen rangaistusmekanismi.

Kun koulun kuudesluokkalainen kunkku kurkuttaa, han-piltit tekevät korkeintaan pissat housuun ja ovat kiitollisia ettei osu omalle kohdalle. Uusi, monikulttuurisen viidakon sananlasku.

Ei viidesluokkalaisista ole organisoimaan vastarintaa Lapselle joka ajaa partansa. Eihän aikuisistakaan ole.

Pojat (ja tytöt) on aina tapellu ja aina tappelee. Mutta meilläpäin ainakin kun toinen oli puolustus kyvyttömänä maassa huudeltiin hävyttömyyksiä ja iloittiin voitosta. Mitä rehtoriin tulee niin noudattaa ihan selkeästi vaan yleistä painetaan villaisella touhua.

Quote from: Marius on 13.12.2010, 12:53:55
...kuuluu asiaan". Mihin asiaan?

Tuplastandardiin.

Nämä ovat niin veikeitä välillä, esim.toiseuden potkiessa pienempäänsä se kuuluu asiaan johon ei ole syytä kiinnittää huomioita mutta rasismille ja varsinkin piilo sellaiselle(?)kuuluu kouluissa olla(Ja muuallakin)nollatoleranssi.

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 12:55:34
Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Voihan... hemmetti, jos lapsi satuttaa itsensä pahasti (vaikka ihan itse ja vahingossa), vammoista ilmoitetaan a)terkkarille ja b)kotiin. Näin ainakin ennen muinoin.

Vaikka olin itse, tai joku toinen pari, hyvinkin usein tappelussa ala-asteella niin ei ikinä käynyt niin että joku olisi potkaissut toista ihmistä päähän.
Jos joku oli maassa tai itki niin se tarkoitti tavallisesti joko sen että toinen oli voittanut tai että 'voittaja' yritti rauhoittaa sitä itkevää kaveria, niin ettei opettaja näkisi, koska sitten iski kyllä aivan toisenlainen tilanne.

Se että hyökkää noin agressiivisesti päälle alkaa kyllä olemaan jotain aivan uutta.
Nyt koulu toimi aivan väärällä tavalla, mikä minusta on merkki siitä ettei opettajilla ole tilanne aivan hallussa.
En tiedä, mutta arvaan nyt iski tälläinen "onhan se pieni afgaani paennut sodasta, niin kyllä meidän pitäisi ymmärtää että koko tämä muutto Suomeen on ollut traumaattinen"-tilanne, mikä nyt oikeuttaa melkeinpä mitä tahansa.

En nyt tiedä kertooko tämä tapaus maahanmuutosta yhtään. Ihan normitoiminnaltahan tuo kuulostaa. Olin itse siinä kasarin loppupäässä jonkinasteisesti koulukiusattu, ei mitään yltiödramaattista, paljon pahempiakin tapauksia oli. Jo silloin pisti erityisesti silmään koulun henkilökunnan täydellinen sokeus tai välinpitämättömyys kiusaamiseen. Semmoista päähäntaputtelua 'ainahan ne pojat vähän toisiaan tönii'-linjalla löytyi kyllä. Ja tuommoiset sopimistapaamiset kiusaajan kanssa ovat pahinta mahdollista paskaa kiusatun naamalle. "Eihän tämä nyt mitään vakavaa ollut, koltiaisten normaalia nahistelua ja ihan varmasti itsekin jotenkin ärsytit". Virka-mäntit eivät yksinkertaisesti tajua, että turpaansa voi saada ihan täysin ilman omaa syytä, vain siksi että joku moniongelmainen liimanhaistelija haluaa päteä. Siinä on ihan vitun turha jeesustella asiasta jonain kahden yksilön ristiriitana, kun alunperinkin vika oli täysin ja ainoastaan siinä toisessa.

Quote from: Ulkopuolinen on 13.12.2010, 16:18:30
Asia saattaa muuttua jos tarpeeksi moni suomalainen tekee niin että osoittaa, että kaikki pääsevät helpoimmalla jos asia hoidetaan asianmukaisesti ja kaikkien elämä muuttuu monivuotiseksi helvetiksi jos asia koitetaan painaa villaisella.

Ettei jäisi ihan vain sanahelinäksi niin tähän perään sitten mielellään kuulisi ne käytännön toimet joilla kaikkien elämä muutetaan monivuotiseksi helvetiksi jos asia painetaan villasella. Ja mitä tarkoittaa asianmukainen hoitaminen?

Nykyään tämä on kaava, jos haluaa noudattaa nollatoleranssia kouluaikana tapahtuneessa (selvästi yksipuolisessa) kiusaamisessa ja pahoinpitelyssä:

1) Selvityspyyntö rehtorille tapahtuneesta
2) Tutkintapyyntö pahoinpitelystä poliisille
3) Tutkintapyyntö poliisille siitä, onko virkamies (rehtori ja opettajat) laiminlyönyt tehtävänsä, kun ei ole pystynyt ehkäisemään tai keskeyttämmään tilannetta.

Jo vain alkaa tapahtua. Mutta samalla täytyy muistaa, että opettajat ovat tässä pahasti puun ja kuoren väilissä.

Minut tämä ainakin pistää miettimään, että järjestetäänkö opettajille ja koulun muulle henkilökunnalle tarpeeksi koulutusta siitä miten tällaisissa tapauksissa tulisi toimia.

Oppilaille suunnattuja koulukiusaamisen vastaisia kampanjoita nimittäin järjestetään käsittääkseni säännöllisesti, mutta ehkä ei olla huomattu että henkilökunnan asenteissa voisi myös olla korjattavaa.

Oman poikani opettaja osoitti yllättäen samanlaisia asenteita kiusaustapaukseen liittyen. Syyllisti kiusattua, piti häntä rasittavana (kun tulee kertomaan asiasta hänelle), valehteli tapahtumista ja tekemisistään ja jäi tästä kiinni (ei suhtautunut tapaukseen asiallisesti, tajusi tämän jälkeenpäin itsekin ja yritti piilottaa sen valehtelemalla)

Kyseessä on opettajana ns. kympin tyttö, joka ei keskustelujen pohjalta tulkittuna ymmärrä pojista ja elämän realiteeteista mitään. Ja silti hän yritti vedota pitkään kokemukseensa näissä asioissa. kuulemma jo kymmenen vuotta... Kysyttäessä montako vastaavaa tapausta hän on uransa aikana hoitanut kunnialla kotiin, tuli isälle vastauksena vain hiljaisuus  :facepalm:

Sellainen koulu, kuin on rehtori ja se kuuluu asiaan.  No, Pihlajiston ala-koulu voittaa nyt  TosiKiVa-koulu palkinnon.  Tulee mieleen, että noinkohan tämä "asiaankuuluva" koulupahoinpitely olisi hyssytelty, jos joku suomalainen 6.lk pikkudiktaattori olisi hakannut ja potkinut mamulasta maassa?  Epäilen, että "asiaankuuluvasti" olisi asia nostettu suurella metelillä puheenaiheeksi ja syyllistetty suomalaiset kautta linjan.

http://www.kivakoulu.fi/ Tätä voisi yrittää jopa Pihlajiston ala-koulussa.

Ai, että aikoinaan oli ihan normia, että isommat lapset pieksi pienempiään koulussa.

Itse kävin peruskoulun 1980-luvun kahtapuolta ja tuolloin väkivaltaisuuteen puututtiin heti.  Itse asiassa sellainen oli harvinaista ja vielä harvinaisempaa oli, jos joku vanhempi oppilas pieksi nuorempaa.  Mitään maassapotkimisia ei todellakaan tapahtunut kouluissa.   Kaikenlaista pienempien kiusaamista pidettiin yleensäkin luusereiden juttuna ja luokkien "kingit" eivät sellaiseen arvonalennukseen sortuneet, sillä sellainen olisi tiennyt välitöntä sosiaalista arvostuksen alenemista. Luokissa tapahtuvaa sisäistä nokkimisjärjestyksen päivitystä kyllä tapahtui, mutta silloinkin varsin siististi lähinnä tyylin painimista tms.

Quote from: Micke on 13.12.2010, 16:38:29
Vaikka olin itse, tai joku toinen pari, hyvinkin usein tappelussa ala-asteella niin ei ikinä käynyt niin että joku olisi potkaissut toista ihmistä päähän.
Jos joku oli maassa tai itki niin se tarkoitti tavallisesti joko sen että toinen oli voittanut tai että 'voittaja' yritti rauhoittaa sitä itkevää kaveria, niin ettei opettaja näkisi, koska sitten iski kyllä aivan toisenlainen tilanne.

Se että hyökkää noin agressiivisesti päälle alkaa kyllä olemaan jotain aivan uutta.
Nyt koulu toimi aivan väärällä tavalla, mikä minusta on merkki siitä ettei opettajilla ole tilanne aivan hallussa.
En tiedä, mutta arvaan nyt iski tälläinen "onhan se pieni afgaani paennut sodasta, niin kyllä meidän pitäisi ymmärtää että koko tämä muutto Suomeen on ollut traumaattinen"-tilanne, mikä nyt oikeuttaa melkeinpä mitä tahansa.

Höpöhöpö, ei iskenyt. Opettajiena mahdollisuudet vaikuttaa itse suoraan tilanteeseen vain ovat minimaaliset, joten se takuulla vaikuttaa passiiviseen asenteeseen selvittää asia. Jos ope haluaa tehdä asialle jotain, käynnistyy pitkä ja monimutkaisen turhauttava prosessi, jonka lopputuloksena todennäköisesti opettaja joutuu nöyrtymään, koska rehtori haluaa niin ja reksi nöyrtyy, koska pelkää nosta asiaa esille, koska siten joutuu helposti median silmätikuksi (vrt. espoon lihapullakoulu).

Open aivan turha jyrähdellä kutosluokkalaiselle, koska tähän ei saa koskea kuin ääritapauksissa ja ko. molopään tapauksessa jälki-istunnolla uhkailu ei auttane asiaa. Normikoulu on aivan väärä paikka kyseisentyyppisille kavereille. Koska normikouluihin kuitenkin halutaan tunkea aivan kaikki vatipäät, jälki on tätä. Tätä on siis tasa-arvoajattelun kääntöpuoli (kaikki samanlaisia, kaikki samaan luokkaan jne.).

Quote from: Malla on 13.12.2010, 16:13:17

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 12:55:34
Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Voihan... hemmetti, jos lapsi satuttaa itsensä pahasti (vaikka ihan itse ja vahingossa), vammoista ilmoitetaan a)terkkarille ja b)kotiin. Näin ainakin ennen muinoin.

Voisi kuvitella, että tästä on olemassa ihan virallisia määräyksiä, joita tapauksessa luultavasti on rikottu. Toivottavasti isä pistää lakimiehet asialle. Itse ainakin tutkisin vastaavassa tapauksessa kaikki keinot saada syylliset edesvastuuseen.

Quote from: E.P.L on 13.12.2010, 13:10:15
Ei ainakaan omasta mielestäni tuo pahoinpitelijän ulkomaalaisuus ole se pääjuttu. Uutinenhan on tuo koulun toiminta tilanteessa.

Ulkomaalaisuus saattaa hyvinkin olla syy koulun toiminnalle. Opettajat ovat saattaneet pelätä leimautumista rasisteiksi, jos olisivat puuttuneet asiaan kunnolla.

Quote from: Mursu on 13.12.2010, 18:06:09

Quote from: E.P.L on 13.12.2010, 13:10:15
Ei ainakaan omasta mielestäni tuo pahoinpitelijän ulkomaalaisuus ole se pääjuttu. Uutinenhan on tuo koulun toiminta tilanteessa.

Ulkomaalaisuus saattaa hyvinkin olla syy koulun toiminnalle. Opettajat ovat saattaneet pelätä leimautumista rasisteiksi, jos olisivat puuttuneet asiaan kunnolla.

Mun tietojeni mukaan ne ovat ihan samanlaisia vellihousuja riippumatta tekijöiden ja uhrien etnisyyksistä.

Te ette taida oikeasti ymmärtää miten vähän koulu voi asiassa tehdä? Jälki-istunnot tai puhuttelut eivät enää nykymuksujen mielestä ole mitään rangaistuksia.

Vanhemman tulee tehdä rikosilmoitus ja lähteä viemään asiaa eteenpäin.

Kunnan sivistystoimi ei lainkaan tykkää jos koulu erottaa jonkun. Tällä erotetulla kun on oikeus saada perusopetusta vaikka sitten yksityisopetuksena kotona ja sehän maksaa, niin kuin kaikki erityistoimet. Jos ope tai reksi lähtee ajamaan kunnalle kalliita järjestelyjä niin voipi olla varma että se muistetaan kun seuraavan kerran on paikka katkolla. Lisäksi erottamiseen tarvitaan vähän enemmän kuin tappelu, joita tapahtuu kouluilla päivittäin.

Mitään koulun järjestyssäännöstä tai opetussuunnitelmasta poikkeavia järjestelyjä ei kannata käydä tekemään koska silloin vanhemmat tulevat silmille lapsensa sortamisesta.

Quote from: Sami Aario on 13.12.2010, 17:26:18
Minut tämä ainakin pistää miettimään, että järjestetäänkö opettajille ja koulun muulle henkilökunnalle tarpeeksi koulutusta siitä miten tällaisissa tapauksissa tulisi toimia.

Joissakin kouluissa järjestetään, toisisssa ei. Aika paljon kiinni rehtorista.

Yksi ongelma on se, että terveydenhoitajia (niitä alkupaikkaajia ja jatkohoitoon passittajia) ei juuri enää kouluissa ole. Kun muksuni oli ala-asteella, tuli usein kotiin paikattuna (ihan itse aiheutettuja vahinkoja, ei tappeluksia). Énsihoidon antoi joko terkkkari, ope tai joku muu henkilökuntaan kuuluva. Aina. Terkkari bongasi myös alkavat korvatulehdukset sun muut ikävyydet tosi vikkelästi.

Jok. tap., tärkeintä mielestäni on ensin hoitaa ja sitten selvittää. Tässä järjestyksessä. Varsinkin jos on pään satuttanut. (En voi käsittää, että päähän potkittu on eristetty kirjastoon ilman valvontaa!)

Jos/kun kyse on kiusaamisesta (=hakkaamisesta), poliisijuttu.


   

Quote1) Selvityspyyntö rehtorille tapahtuneesta

Ja rehtori kirjoittaa lyhyen selvityksen jossa todetaan että koulu ei ole valvontaa laiminlyönyt ja jatkotoimenpiteet on tehty koulun kiusaamisen vastaisen strategian mukaisesti (eli sanottu kiusaajalle, että noin ei saisi tehdä).

Quote2) Tutkintapyyntö pahoinpitelystä poliisille

Mikä ei alaikäisen tekijän kohdalla johda yhtään mihinkään.

Quote3) Tutkintapyyntö poliisille siitä, onko virkamies (rehtori ja opettajat) laiminlyönyt tehtävänsä, kun ei ole pystynyt ehkäisemään tai keskeyttämmään tilannetta.

Jos poliisi yleensä tuota tutkintaan ottaa, niin rehtorilta saamansa selvityksen mukaan poliisi toteaa, että koulu on tehnyt voitavansa niillä resursseilla kuin sillä käytössä on.

QuoteJo vain alkaa tapahtua. Mutta samalla täytyy muistaa, että opettajat ovat tässä pahasti puun ja kuoren väilissä.

Paitsi että käytännön elämässä ei tapahdu mitään.

Quote from: RIEKKIS on 13.12.2010, 16:05:15
Pojat (ja tytöt) on aina tapellu ja aina tappelee. Mutta meilläpäin ainakin kun toinen oli puolustus kyvyttömänä maassa huudeltiin hävyttömyyksiä ja iloittiin voitosta. Mitä rehtoriin tulee niin noudattaa ihan selkeästi vaan yleistä painetaan villaisella touhua.

Tervetuloa Forumille.

Aina on tapeltu penikoitten kesken ja kiusattu, mutta multikulti tuo tähän tapaukseen oman sairaan lisänsä.

Quote from: DactylSpondee on 13.12.2010, 16:45:44
Ja tuommoiset sopimistapaamiset kiusaajan kanssa ovat pahinta mahdollista paskaa kiusatun naamalle. "Eihän tämä nyt mitään vakavaa ollut, koltiaisten normaalia nahistelua ja ihan varmasti itsekin jotenkin ärsytit". Virka-mäntit eivät yksinkertaisesti tajua, että turpaansa voi saada ihan täysin ilman omaa syytä, vain siksi että joku moniongelmainen liimanhaistelija haluaa päteä.

Tuossa iässä näihin nilviäisiin ehkä vielä pystyttäisiin vaikuttamaan jos asioihin puututtaisiin kovalla kädellä.

On totta, ettei 80-luvullakaan näihin terroristien tekemisiin puututtu kuin vasta pitkän, pitkän ajan kuluttua. Sitten niitä passitettiin tarkkailuluokille ja voivoteltiin miten nyt tarkkailuluokalle joutuneella on koko elämä pilalla. Loppuviimein ainakin osa näistä sai koulusta paremmat eväät jatkoa varten ja varmasti kaipaamaansa huomiota verrattuna keskiverto pulliaisen keskiverto kakaraan.
Vähintä mitä jokaiselle, oli sitten mamu tai mikä tahansa pitää pystyä osoittamaan, on selkeät rajat miten järjestäytyneessä yhteiskunnassa toimitaan.

Mitenkähän nämä sivistyneet opet (kympin tytöt ja muutama homo seassa) suhtautuisivat viikonloppu iltasella raiskatuksi tulemiseen (näiden samaisten nilviäiset toimesta muutama vuosi myöhemmin) jos asiaa vähäteltäisiin, sanottaisiin, että se tavallaan kuuluu asiaan ja lopuksi ehdotettaisiin sopimista. Kättäpäälle ja halauskin vielä. Sattuuhan sitä.

Quote from: Nuivinator on 13.12.2010, 19:48:23
Itsellä on kokemuksia kouluväkivallasta noin 11 vuoden ajalta, enimmäkseen ottavana osapuolena. Viimeinen case osaltani päättyi vastapuolen osalta teho-osastolle. Se myös oli oikeastaan ainut kerta kun koulu millään tavoin puuttui tilanteeseen.

Tämä ei vielä ole tarina, elokuvan päähenkilöä mukaillakseni. Tuosta puuttuu tarina ja opetus.
Kerro nyt edes että oliko loppu onnellinen vai ei, ja kannattiko? Olitko ainoa kärsijä?


Minäkin olin lievästi kiusattu ala-asteella. Täsmännee profiiliin. Toisaalta yhden kiusaajan kanssa tehtiin rehti sovinto sitkeyteni takia, eikä kyseessä ollut mitään vamman tuottamiseen viittaavaa. Tuosta keskinäisen kunnioituksen rakentumisesta viimeiset yhteenotot tuntuivat jopa lähes järkeviltä. Opettajia ei siihen nahinointiin oikeastaan olisi tarvittukaan. Toisaalta tarkkiksen pojilta tuli sitten tappouhkauksiakin kun en suostunut alistumaan niiden pompotukseen... No sillä maailman ajalla ja mylvivän rehtorin tuella tällä tarinalla oli onnellinen loppu vaikka se jäikin aika tavalliseksi 80-luvun kiusaustarinaksi. Mutta mitään vakavaa ei tainnut seurata mihinkään suuntaan ja minustakin kasvoi mies. Tai no, nörtti ja mies. Pientä kisaa ei voine ihmislapsista poistaa, mutta siihen ei tarvitsisi kuulua maassa olevan potkiminen. Paitsi ehkä lunta päälle.

QuoteToivoisin vielä joskus elinaikanani näkeväni että kiusaaja karkoitetaan koulusta, eikä niinpäin että uhri joutuu vaihtamaan lokaatiota.

Uhri ja kiusaaja helposti vaihtavat paikkaansa, kun tarpeeksi suvaitaan:
"Pikku-Petteri kiusasi Timoa puhumalla kaverilleen joulukinkusta ja tilanne vain eskaloitui asiaankuuluvaksi."

Quote from: Malla on 13.12.2010, 16:13:17

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 12:55:34
Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Voihan... hemmetti, jos lapsi satuttaa itsensä pahasti (vaikka ihan itse ja vahingossa), vammoista ilmoitetaan a)terkkarille ja b)kotiin. Näin ainakin ennen muinoin.

Kuullostaa kyllä pahemman luokan heitteillejätöltä tms. Rehtori oikeudelliseen vastuuseen. Varsinkaan jos pahoinpideltyä ei ole päästetty edes kouluterkkarin tarkastukseen.

Tuollainen väkivaltarikollista suojeleva ei kuulu rehtoriksi.

Quote from: Nuivinator on 13.12.2010, 20:47:23
Ja tuon tapauksen jälkeen kukaan ei enää käynyt päälle, kukaan ei enää uskaltanut vaikka ehkä mieli olisi tehnyt. Tuomiota minulle ei tuosta tullut.

Onneksi olkoon.
Sanamuotosi kuulostavat sen verran kovilta että ilmeisesti tuo ei ollut pelkästään vapauttava asia. Mutta silti onnittelen tuosta ratkaisusta ja - tällä perusteella - onnellisesta lopputuloksesta.

Noin minäkin haluaisin toimia vastaavassa tilanteessa. Tosin minun tapaukseni olivat sen verran lievempiä etten koe niitä erityisen raskaiksi. Eikä noin vakaviin seurauksiin kenenkään tarvinnut mennä.

Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

Sitten homma hoidetaan loppuun joko itse tai käytetään välikätenä sopivaa nahkatakkiherrasmiesten moottoriharrastepiiriä.

Luonnollisesti toivon, etteivät tämän foorumin käyttäjät ajaudu koskaan moiseen.

Quote from: Oami on 14.12.2010, 06:04:49
Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

Niin onhan meillä ollut näitä Jokelaa ja Kauhajokea.

Kylläpä minuakin aikoinaan koulussa kiusattiin. Mutta ei silloin kun minä olin koulussa sentään ketään onneksi tuolla lailla pahoinpidelty. Mutta kyllähän se kiusattuna oleminen aina arpia jättää ja minullakin on nimet muistissa odottamassa sitä päivää kun minusta tulee Valtakunnan viisas diktaattori. Sitten laitan leirille kaikki kiusaajat.

Tulee mieleen omat ala-asteajat kun turpaan tuli toisinaan muilta koululaisilta ja muutamalta opettajaltakin ja rehtori ei koskaan ilmoittanut asioista yhtaan mitaan. Vasta kun kotoa tuli vihainen yhteydenotto, totesi rehtori syyn olevan minun tavalla tai toisella. Eraan opettajan paallekaymisen jaljilta myos todennakoisesti elinikainen polvivamma ja rehtorin ansiosta sitakaan ei koskaan selvitetty.

Mutta kuten tassakin tapauksessa, paasyy on todellakin rehtorin ja opettajien toiminnassa vaikkakin motiivit ovat eriavat. En ymmarra miten tuollaista harrastavat ihmiset saavat jatkaa ammateissaan vaikka he jaisivatkin toiminnastaan kiinni. Kyse on kuitenkin lasten turvallisuudesta ja oppimisesta.

Kauhajoen tapaus osoittaa vallan hyvin mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa jos siihen ei puututa. En ihmettele yhtaan etta Saari ampui ihmisia jos kiusaaminen on ollut sita luokkaa etta aikuinen mies palaa koulusta itkien kotiin.

Miksi opettajat viestittävät vieläkin kantelemisen olevan ei toivottu asia koulussa?
Eikö nimenomaan epäkohdista tulekin mennä kertomaan opettajalle?

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 14:59:37

Osittain kyllä. Toisaalta en muista, että edes siinä ongelmakoulussa, jota itse kävin, olisi potkittu maassa makaavia päähän. Kurkutus tarkoitti tuohon aikaan pahimmillaan hiustenpesua vetämättömässä vessanpöntössä tai vastaavaa. Vähintään alitajuisesti ymmärrettiin jättää särkyvät osat rauhaan.

Tuollaista se oli minunkin yläasteaikoina, vaikken mitään ongelmakoulua muista käyneenikään.
Minua ihmetyttää tämä joidenkin halu kiusata. Minusta vastustamaton halu kiusata ja nöyryytää toisia lajitovereita ei sovi yhteen punaviherteorian kanssa. Kukkisten mukaanhan kaikki syntyvät enkeleinä. Kiusaaminen ja muu negatiivinen käyttäytyminen opitaan ympäristöstä.

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 12:55:34
Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Sairasta. Olen sanaton.

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 12:55:34
Kyseinen ulkomaalaistaustainen poika on afgaani. Pahoinpitelyn uhri pantiin tilanteen jälkeen yksin istumaan koulun kirjastoon, mistä hän sitten lähetti tekstiviestinsä. Terveydenhoitajalle ei ilmoitettu asiasta sen enempää kuin poliisille tai vanhemmillekaan.

Tällaiset asiat ovat neuvottomuutta väkivallan uhan edessä.

Yhteiskunnallisella tasolla neuvottomuus väkivallan uhan edessä ilmenee esimerkiksi islamistisen pommi-iskun jälkeen, siten, että aletaan huolestua islamofobiasta, kun pitäisi miettiä, miten islamistit saadaan juurittua pois yhteiskunnasta.

Quote from: Nuivanlinna on 14.12.2010, 09:34:37
Miksi opettajat viestittävät vieläkin kantelemisen olevan ei toivottu asia koulussa?
Eikö nimenomaan epäkohdista tulekin mennä kertomaan opettajalle?

Eihän se noin ole yhteiskunnassakaan. Totuuksia ei katsota silmiin, niitä ei haluta edes näkösälle. Ideologia ajaa toimivan yhteiskunnan edelle ja asioiden läpikäymistä ei sallita.

Nuivat rasistit kun olisi niin helppo pistää ojennukseen: näytettäisiin vain totuus asioista. Mutta kun keisarilla ei olekaan vaatteita.

Minusta on ihan luonnollista että koulut mallintavat vain yhteiskuntaa. Saattavat jopa valmistella kansalaisia kohtaamaan sen oikean yhteiskunnan.

Piruilen toki, mutta valitettavasti olen myös tosissani. En näe että asiat voisivat olla toisinkaan. Edes Internet ei pelasta, näemmä, kun Wikileaksin kohtaloa katsoo.

Quote from: Oami on 14.12.2010, 06:04:49
Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi.

Muistikuva minulla on että tällaisia yksittäistapauksia on jo ollut, jossa oppilas on puukottanut hengiltä toisen, kiusaajansa. Nyt tällaista tapausta on hankala alkaa googlaamaan, en tiedä löytyisikö, mutta mielipiteeni on että takuulla näitä on jo tapahtunut ja en epäile hetkeäkään etteikö näitä tulisi vielä lisää. todennäköisyyskin sanoo sen, mikä on mahdollista, se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

Opettajakoulutuksessa nykyään eräs keskeisimmistä teemoista on erilaiset oppijat. Opettajan tulisi tunnistaa ja tunnustaa erilaisuus myös oppimisessa ja tukea erilaisia oppimisen prosesseja, tapoja, päämääriä ja aikatauluja. Tähän on ihan järkeenkäypää ja ihanaa sinänsä. Miten sitten tuollaista toteuttaa käytännössä esim. perusopetuksessa ja toiseen asteen opetuksessa?

Käytännön toteutus kaatuu useimmiten liian suuriin ryhmäkokoihin, todella erilaisten oppijoiden (ts. patologisten tai hyvin vakavissa ongelmissa olevien häiriökäyttätymistä ja hyvin rajuja diagnosoituja oppimisvaikeuksia, jopa selkeästi oppimisrajoitteisia) omaavien paimentamiseen aivan tavallisessa perusryhmässä "tavallisempien oppijoiden" kustannuksella, oppilaisiin kohdistuvan tehokkaan "moniammatillisen" avun saannin jääminen lähes teoreettiseksi ja rehtorin sekä rehtorin esimiesten välinpitämättömyyteen.

Ongelma on räjähtänyt silmille silloin, kun opettaja ei nauti henkilökohtaista koskemattomuutta oppilaiden taholta ja viimeistään silloin, kun koululaitos ei viimeiseen tappiin asti puolusta opettajaa, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on oppilaiden taholta loukattu. (Tämä tietysti sillä oletuksella, että opettaja ei ole syyllistynyt opetustoimessaan mihinkään rikolliseen tai ammattietiikan loukkaamiseen). Syynä tähän välinpitämättömyyteen on juuri tämä pedagoginen oppirakennelma "erilaisista oppijoista", muiden käytännön läheisempien syiden ohella, joihin tässä ketjussa on aiemmin viitattu.

Jos oppilas lyö opettajaa, syynä on se, että hän on "erilainen oppija", mistä seuraa se, että opettaja ei ole kyennyt riittävässä määrin tunnistamaan ja tunnustamaan tämän oppilaan erilaisuutta. Moniammatillisen ryhmän avun avulla sitten autetaan opettajaa tunnistamaan ja tunnustamaan tämä erilaisuus ja näin opettaja on saanut työnantajansa kustannuksella, mutta omalla ajallaan, kovin arvokasta "ammatillista lisäkoulutusta". No, ei kai sitten sovi ihmetellä, että oppilaiden keskuudessa on vallalla usein kovin yksiselitteinen viidakon meininki, etenkin kun sen opettajan kannattaa olla näkemättä, ettei vain joutuisi näkemänsä loppuseurauksena työnantajan järjestämään "ammatilliseen lisäkoulutukseen". Tietenkin tämä katseensa kääntäjä on usein kovin aktiivinen junailemaan omat henkilökohtaiset työtehtävänsä siten, että ennen pitkää hän voi tarkastella "erilaista oppimista" ainoastaan kirjoituspöydän takaa toimistohuoneessa. Se, joka ei käännä katsettaan ja vie määritellyn puuttumiskynnyksen ylittävät tapaukset aina, eikä valikoidusti, eteenpäin, huomaa vähintään olevansa ennen pitkää työyhteisössään jostakin syystä kovin "hankala", jolle jostain syystä aina sattuu kodalle ne ammatillisesti vaikeimmat ryhmät, aina huonoimmat lukujärjestysratkaisut jne, ellei hän ei satu olemaan työnantajansa järjestämässä "ammatillisessa lisäkoulutuksessa".

Seurauksena on tavallisesti joko opettajan muuttuminen kovin välinpitämättömäksi tai opettajalle alan vaihto. Karua, sillä useimmiten heikoimman kestokyvyn päänsä jatkuvan hakkaamisen rehtorin tai koulutoimiston oveen omaavat ne opettajat, joilla on se jokin kyky saada kohtuumäärin "erilaiset oppijat" todella oppimaan; myös yleistä selkärankaisuutta, opetussuunnitelman tietopuolisen sisällön ohella. Ikävää koulujen kannalta; sellaiset tyypit saavat kyllä töitä muualtakin.

Luonnollisesti opettajan työympäristön suhteen on suuria koulu- ja kuntakohtaisia eroja. Onneksi opettajien "puskaradio tietää" ja onneksi voi netistä seurata, ketkä niitä opettajia vuodesta toiseen runsaasti hakevat – toiset hakevat opettajia kovin paljon harvemmin. Joissakin kouluissa ja kunnissa asiat ovat ihan järkevällä tolalla, jopa hyvin.

Muistetaanpa vielä että aikuinen ei normaalioloissa juuri koskaan joudu pelkäämään. Lapsi pelkää aidosti, kuristavasti ja lamauttavasti. Hän pelkää noloja tilanteita ja nöyryyttämistä siinä missä aikuinenkin, mutta ennen kaikkea hän - ainakin pojat - pelkäävät turpaan saamista, oikeaa fyysistä kipua, verta. Muistot toisten armoilla olemisesta saavat raivostumaan vuosikymmenienkin jälkeen. Aikuisen ei tarvitse kulkea päivittäin kujanjuoksua. Koulun heikkouden ja sadististen pikku paskiaisten ansiosta lapsi voi joutua elämään jokapäiväisessä pelossa koko koulun ajan, aamusta iltapäivään. Mitä se sitten tekee sielulle.

Koulun aikuiset eivät vain muista näitä juttuja. Tai eivät halua myöntää että muistavat. Ainakin koulu näyttää aina reagoivan väärin - uhrin kannalta. Koulu kun reagoi aina koulun kannalta parhaalla tavalla, ja se on: pidä oma pää puhtaana. Tärkeintä on että koulun ja reksin nimi pysyy poissa lehdistä.

Kiusattu on vain numero tilastoissa, tai ei edes sitä koska tilastot vedetään hatusta. Kaikki mitä täällä on sanottu "sovittelusta" on totta. Se on vain kiusaamista jossa systeemi menee kiusaajan puolelle. Siihen ei pidä lähteä mukaan ollenkaan. Syyllinen on aina kiusaaja, ja rangaistuksen pitäisi olla ylimitoitettu, ei mitään siedätyshoitoa, jota harrastetaan nuorisorikollistenkin kanssa, kunnes vasta liian myöhään laitetaan kova kovaa vastaan.

Kiistattomissa tapauksissa  - tai jos on syntynyt havaittavia fyysisiä jälkiä - kiusaaja pitää erottaa heti, vähintään viikoksi. Se laittaa kingin lakeijat miettimään.

Kiusaamistapauksen paljastuttua kiusaajat pitää saada pelkäämään kiusattua. Se on ainoa kieli mitä ymmärretään.

Älkää kyselkö keinoja, niitä ei ehkä ole. Mutta näin siis ihannetapauksessa PITÄISI tapahtua.

QuoteKoulu ei ilmoittanut tapauksesta vanhemmille

Koulusta ei oma-aloitteisesti ilmoitettu pojan perheelle tappelusta.

- Ainoa yhteydenotto oli poikani lähettämä tekstiviesti, jossa tämä kertoi tulleensa hakatuksi ja pyysi minua hakemaan hänet kotiin, isä kertoo.

Quote from: E.P.L on 13.12.2010, 13:10:15
Ei ainakaan omasta mielestäni tuo pahoinpitelijän ulkomaalaisuus ole se pääjuttu. Uutinenhan on tuo koulun toiminta tilanteessa.

No kyseessä on kaksi asiaa, mitä täällä puidaan. Kouluissa tapahtuva väkivalta ja siihen puuttuminen sekä se, että miten maahanmuutto vaikuttaa elinympäristöön.

Quote from: Aurelius on 13.12.2010, 18:01:48
Voisi kuvitella, että tästä on olemassa ihan virallisia määräyksiä, joita tapauksessa luultavasti on rikottu. Toivottavasti isä pistää lakimiehet asialle. Itse ainakin tutkisin vastaavassa tapauksessa kaikki keinot saada syylliset edesvastuuseen.

Mitä asiaan sanoo koulun opetussuunnitelma? Kouluilla on käsittääkseni velvollisuus laatia turvallisuussuunnitelma/turvallisuuskansio tjsp. missä on selkeät ohjeet siitä, informoidaanko vanhempia vai ei. Kyseisen ohjeistuksen voi pyytää koululta kuka tahansa.

Quote from: planeta on 13.12.2010, 21:32:26
[...], vaikka siellä odottaa moniammatillinen tiimi rehtori, luokanvalvoja ja psykologi eturivissä, takana istuvat sosiaalitäti ja kuraattori. [...] Onneksi palkka sentään juoksee työntekijöille.

Lisätään vielä tulkki. Omana kouluaikana oli käytössä sellainen vihko, johon opettaja kirjoitti jotain viestiä vanhemmille, mutta nykyisin se on korvattu jollakin sähköisellä järjestelmällä. Mitä hyötyä siitä on, jos opettaja lähettää viestin vanhemmille, jos he eivät a) osaa suomea b) lukea c) vastata opettajalle kirjallisesti.

Quote from: Oami on 14.12.2010, 06:04:49
Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

"Väärä lapsi"? Niin, sitä onkin syytä pohtia, kun on tapauksia, missä osat vaihtuvat. Sellaisiakin tapauksia on varmasti useita, jossa ottavana osapuolena onkin maahanmuuttaja. Miettikää mikä mekkala siitä syntyy, jos silloin ei ilmoiteta vanhemmille (tai ei ilmoiteta suullisesti heidän omalla äidinkielellään).

Harmi kun Nikopol on lomalla. Hänellä olisi paljon sanottavaa. Mutta nimesin planeta sinut erääksi Homman parhaimmista kirjoittajista (ja Nikopolin myös) juuri sen vuoksi, että tiedät paljon koulumaailmasta. Onko sinulla tietoa tuosta turvallisuuskansiosta kouluissa?

Quote from: Sanglier on 14.12.2010, 12:00:00
Kiusattu on vain numero tilastoissa, tai ei edes sitä koska tilastot vedetään hatusta. Kaikki mitä täällä on sanottu "sovittelusta" on totta. Se on vain kiusaamista jossa systeemi menee kiusaajan puolelle. Siihen ei pidä lähteä mukaan ollenkaan.

Eikä aina olekaan lähdetty. Onneksi.
Itse aikoinaan arvoin, meneekö lapseni lähistöllä olevaan pikkukouluun vai isoon kouluun. Pieni, kyläkoulumainen opinahjo kuulosti houkuttelevammalta. Mieleni kuitenkin muuttui, kun kävin esittelytilaisuuksissa. Pikkukoulun rehtori väitti kirkkain silmin, ettei kiusaamista ole. Ison koulun rehtori tunnusti tosiasian: kiusaamista on (kaikissa kouluissa), mutta siihen puututaan heti. Näin myös kävi. Pikkukoulusta siirtyi oppilaita isoon juuri tuosta syystä.   

Quote from: SK on 14.12.2010, 12:06:58

Quote from: Oami on 14.12.2010, 06:04:49
Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

"Väärä lapsi"? Niin, sitä onkin syytä pohtia, kun on tapauksia, missä osat vaihtuvat. Sellaisiakin tapauksia on varmasti useita, jossa ottavana osapuolena onkin maahanmuuttaja. Miettikää mikä mekkala siitä syntyy, jos silloin ei ilmoiteta vanhemmille (tai ei ilmoiteta suullisesti heidän omalla äidinkielellään).

Oletan Oamin tarkoittavan "väärällä lapsella" lasta sellaisesta perheestä, jonka isä jo on menettänyt tässä elämässä aivan tarpeeksi(esim.vankilasta vapautunut, tiettyjen motoristiryhmien jäsen, tms), eikä koe kostoretken ulkomaalaista perhettä vastaan aiheuttavan kovinkaan uudenlaista tuskaa. Päinvatsoin, syy vendetalle tulee kuin taivaanlahjana. Kun pinna palaa, se palaa, oli ulkomaalaistaustaisella lapsella taustajoukkonaan natiiveilta oikeuksia karsivia rusettipää-lässyttäjiä tai ei.

Quote from: Oami on 14.12.2010, 06:04:49
Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

Sitten homma hoidetaan loppuun joko itse tai käytetään välikätenä sopivaa nahkatakkiherrasmiesten moottoriharrastepiiriä.

Luonnollisesti toivon, etteivät tämän foorumin käyttäjät ajaudu koskaan moiseen.

Jos tietyt moottoriharrastepiirit alkaisivat myymään "kiusausvakuutusta" muksujen vanhemmille ja vieläpä laillisesti, niin siitä saattaisi tulla melkoinen hitti!

Tähänkö on tultu Ari Vainikoiden kaltaisten vätysten ansiosta: saadakseen oikeutta pitää kääntyä lain rajamailla operoivien tahojen puoleen?

EDIT; Ja luonnollisesti toivon, ettei kukaan joudu niin epätoivoiseen tilanteeseen, että vakavissaan joutuisi miettimään tälläistä vaihtoehtoa.

Quote from: SK on 14.12.2010, 12:06:58
Harmi kun Nikopol on lomalla. Hänellä olisi paljon sanottavaa. Mutta nimesin planeta sinut erääksi Homman parhaimmista kirjoittajista (ja Nikopolin myös) juuri sen vuoksi, että tiedät paljon koulumaailmasta. Onko sinulla tietoa tuosta turvallisuuskansiosta kouluissa?

Olen joutunut lukemaan turvallisuuskansion useammassakin koulussa. Myönnän, että velvollisuus on suoritettu vähän väkinäisesti, enkä nyt ihan tarkkaan sisältöä muista, mutta suurinpiirtein. Kansio sisältää yleensä kaksi kokoontumispaikkaa, jotka opettajan täytyy tietää, sekä rutiinit, jotka suoritetaan, mikäli rehtori keskusradiosta yms. antaa evakuointikäskyn. Siellä on lueteltu erilaisia vaaratilanteita ja toimenpiteitä niiden varalle. Muistan ohjeet siitä, että miten toimin, mikäli itse havaitsen vaaratilanteen.

Osa tiedosta annetaan suullisesti. Uralleni on sattunut tilanne, jossa suullisesti opettajakunnalle on sanottu, että nyt on oppilaana sellainen henkilö, että voi olla, että joudumme toimimaan uhkakuvan "vaarallinen henkilö talossa ja evakuointi" -mukaan. Nyt kun asiaa ajattelen, niin tuollaisia riskejä ei ehkä kannattaisi ottaa. Pitäisi laittaa riskikäyttäytyjät pois silmistä jonnekin. Vaikka minulla ei kyllä ole asiantuntemusta arvioida kyseisiä riskejä. Sanon näin siksi, että opettajat ovat yleensä aika varovaisia lyömään mitään leimoja tai antamaan arvioita mielenterveydestä tai muista vaikeuksista. Epäilyjen yhteydessä opettaja ottaa yhteyttä oppilashuoltoon, joka sitten pohtii psykologille lähettämistä, jolla taas on oikeus antaa arvioita oppilaiden mielenterveydestä yms.

Quote from: Whomanoid on 13.12.2010, 17:23:26
Nykyään tämä on kaava, jos haluaa noudattaa nollatoleranssia kouluaikana tapahtuneessa (selvästi yksipuolisessa) kiusaamisessa ja pahoinpitelyssä:

1) Selvityspyyntö rehtorille tapahtuneesta
2) Tutkintapyyntö pahoinpitelystä poliisille
3) Tutkintapyyntö poliisille siitä, onko virkamies (rehtori ja opettajat) laiminlyönyt tehtävänsä, kun ei ole pystynyt ehkäisemään tai keskeyttämmään tilannetta.

Jo vain alkaa tapahtua. Mutta samalla täytyy muistaa, että opettajat ovat tässä pahasti puun ja kuoren väilissä.

Totta, mutta jos opettajakunta ei muuten viitsi tai uskalla tehdä velvollisuuttaan, se on pakotettava siihen juuri kuvaamallasi menettelytavalla. Myös vastuun pakoiluun ja moraaliseen pelkuruuteen on suhtauduttava nollatoleranssilla.

Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos rajat olisi pidetty kiinni.

Kellosepän kirjoitus kyllä vahvisti oletukseni millaista opettajana olo on nykyään. Olipa hyvä, että en loppujen lopuksi vienyt loppuun haluani kouluttautua pedagogiselle alalle.

Itsekin olen ollut koulukiusattu ala ja yläasteen, myös osan lukiota. Kavahdan yhä, jos esim. netistä näen kiusaajieni kuvia. Monesti sitä ajattelee, että jos olisi saanut kauhean agren päälle ja hakannut edes yhden kiusaajistani, mutta silloin pelkäsi liikaa sitä, että kiusaajat hakkaavat sitten porukalla. Syvät haavat kiusaaminen itselleni on jättänyt koko loppuiäkseni ja onkin hyvä, että en näistä yhtään näe nykypaikkakunnallani. Sellaisen koulun jälkeisistä kaverillisista ihmissuhteista on huomannut, että ei luota keneenkään eikä ketään uskalla pitää ystävänä, ainakaan miehistä. Useimmiten naispuoleiset ovat olleet minun parhaita kavereitani.

Monella muullakin tuntuu olevan tässä ketjussa kokemuksia kiusatuksi tulemisesta. Onko monikulttuuriromantikot sitten niitä entisiä kiusaajia? ;)

Omien kokemusten perusteella kiusaamiseen ei auta kuin kiusatuksi tulleen vastaväkivalta. Kunnioitus on ansaittava.

Paljon nuorison kanssa harrastusten parissa toimivana ja reilusti sijaisopettamiskokemusta omaavana olen samaa mieltä, että tuollaiset sopimistilaisuudet ovat oikeasti ihan paskan haistattamista molemmille.

Tilannetta voisi verrata siihen, että olet palaamassa illalla kaverisi luota kotiin ja joku piripää vetää sinua turpaan. Kuinka hyvältä ajatukselta tuntuisi se, että seuraavana aamuna menette jonkun sovittelijan kanssa istumaan huoneeseen ja sovittelija sanoo että tuollainen on asiatonta ja tyhmää ja ei noin saa tehdä. Sitten teidän käsketään kätellä ja juttu oli siinä.

Ei sillä, anteeksipyynnön vaatiminen on melkoisen tehokasta. Sen ja kurinpitotoimien vain pitäisi olla julkisia. Veikkaan, että harvempi ns. kovakaan jätkä olisi kovin polleaa poikaa kun aamunavauksessa rehtori kertoisi että Homo-Petterille lävähti 200 euron vahingonkorvaukset ja 6h jälki-istuntoa kun tönäisi Sakari-Pietarin lumikasasta alas, jolloin tämä satutti ranteensa ja käskisi Homo-Petterin koulun eteen pyytämään anteeksi.

Quote from: Kaptah on 14.12.2010, 18:55:01
Ei sillä, anteeksipyynnön vaatiminen on melkoisen tehokasta. Sen ja kurinpitotoimien vain pitäisi olla julkisia. Veikkaan, että harvempi ns. kovakaan jätkä olisi kovin polleaa poikaa kun aamunavauksessa rehtori kertoisi että Homo-Petterille lävähti 200 euron vahingonkorvaukset ja 6h jälki-istuntoa kun tönäisi Sakari-Pietarin lumikasasta alas, jolloin tämä satutti ranteensa ja käskisi Homo-Petterin koulun eteen pyytämään anteeksi.

Tämä on kerta kaikkiaan loistava idea!
Tekijän vanhemmat vielä paikalle, ni se on siinä.
Ja sessio pidettäisiin tietysti koulun liikuntasalissa. Joka perjantai.
Asiaa!!!

--Lasse

PS. Homo-Petterin nimen olisi voinut muuttaa seksuaalineutraalimmaksi Svante-Achmediksi.

Nyt on pakko kyllä palautella hieman maanpinnalle tässä ketjussa ryöstäytynyttä spekulointia maahanmuuttajista ja heidän vaikutuksestaan kouluväkivaltaan.

Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit. Lapset (etenkin poikalapset) nyt vain ovat sillä tavalla rakennettuja, että he tappelevat. Poikalapsilta on järjetöntä edellyttää samanlaisia diplomaattisia taitoja ja itsehillintää kuin aikuisilta. Jos ei tätä kestä, niin ollos hyvä ja laittaa lapsensa sitten kotiopetukseen. Itse suosin sitä, että opettaa lapsensa puolustamaan itseään. Henkisesti ja fyysisesti.

Tässäkin ketjussa huokuu se nykypäivälle tyypillinen asenne, että heti ollaan huutamassa poliisia apuun, kun jossain on ongelma. Ei se poliisi mikään isä ole, joka tulee ja nuhtelee jokaisessa pikkuasiassa, kyllä asioille voi ja täytyy tehdä jotain ihan itsekin. Jos jokaista pientä tappelunnujakkaa ollaan viemässä käräjille asti, niin huh, huh! Miettikää nyt vähän!

Tuokin tämän ketjun aiheena oleva kuulostaa ihan ihan normaalilta, jokapäiväiseltä poikien nahistelulta. Potkua ja lyöntejä toki, siinä mielessä tavanomaista hieman rajumpaa, mutta ei mitään uutta auringon alla. Siinä ei etnisyys näyttele minkäänlaista roolia. Ei tarvittu ambulanssia tai ruumisautoa.

Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Vastaavanlaisia tapauksia tiedän useita kaukaa historiasta, joten ei voi mitenkään väittää että koulumaailma siinä suhteessa olisi nyt ratkaisevasti muuttunut pahemmaksi. Uskonpa, että nykyjään koululaiset pelkäävät sitä, että joku "kilahtaa" ja tuo kouluun aseen jos tarpeeksi kiusataan ja siksi ottavat muutenkin hieman rauhallisemmin. Ennen kun tuota asepelkoa ei niinkään ollut.

Tuosta Pihlajiston koulusta minulla on muuten melkolailla tietoa, koska oma lapseni käy kyseistä koulua. Oma mielipiteeni on, että siellä on aina hieman liiankin innokkaasti oltu selvittelemässä kaikenlaisia nujakoita perinpohjaisesti, johonka kuluu aivan luokattoman paljon hyvää opiskeluaikaa.
Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin. Toki näky oli pysäyttävä, kun ensimmäistä kertaa lasta vein kouluun ja kummastelin siinä pihalla värien laajaa kirjoa.
Opettajastahan kaikki lopulta on kiinni, omalla lapsella on loistomaikka ja muutoinkin koulussa on minusta hyvä henki.

Quote from: KalleK on 14.12.2010, 23:54:44Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit.

Nyrkkitappeluja ja nujakointeja tapahtui minunkin kouluaikana. Mutta maassa makaavan potkiminen, varsinkin päähän, oli täysin tuntematon ilmiö. Onnistuu se varmasti kantiksiltakin, mutta sellaista ei vain tapahtunut parikymmentä vuotta sitten.

Quote from: KalleK on 14.12.2010, 23:54:44Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin.

30 %, eikä ole vielä erityisen monietninen!? :o

Harmi että olen ateisti: Nyt olisi paikallaan kiittää luojaa, etten asu enää pääkaupunkiseudulla. Oman jälkikasvun koulussa rikastusaste on n. 1 %, ja siitäkin enemmistöllä on suomalaiset isät.

Aika paljon olen opettajien kanssa jutellut kiusaamisasiasta. Pahimpia ovat koulumatkat, niistä ei kukaan halua kantaa vastuuta. Joillain ala-asteilla on sellainen tapa, että huonosti käyttäytynyt oppilas laitetaan soittamaan vanhemmille ja omin sanoin kertomaan, mitä on tullut tehtyä. Opettaja katsoo vieressä, että asia tulee oikein hoidetuksi. Kuulemma hyvin tehokas konsti. Etnistä väkeä täällä on vähänlaisesti, niitten kohdalla saattaisi tulla kielitaito-ongelma.

Quote from: Jussi Halla-aho on 13.12.2010, 14:59:37
Toisaalta en muista, että edes siinä ongelmakoulussa, jota itse kävin,

En tiedä mitä Jussi on koulussa kokenut. Kovasti vaan paistaa katkeruus lapsuusmaisemia kohtaan.

http://peltolammi.nettisivut.fi/

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

Hyvin sanottu. Tälläistä asennekasvatusta minäkin olen ajatellut tätä ketjua lukiessa. Kerta opettajilla/oppilaitoksen kiinnostus oppilaita kohtaan on lähinnä tämänlaista nykyään, niin lapsia pitää opettaa puolustautumaan itse kohdatessaan vääryyttä, eikä aina ymmärtämään vääryyden tekijää. Munille potkuja vaan.

Quote from: Sanglier on 14.12.2010, 12:00:00
Muistetaanpa vielä että aikuinen ei normaalioloissa juuri koskaan joudu pelkäämään. Lapsi pelkää aidosti, kuristavasti ja lamauttavasti. Hän pelkää noloja tilanteita ja nöyryyttämistä siinä missä aikuinenkin, mutta ennen kaikkea hän - ainakin pojat - pelkäävät turpaan saamista, oikeaa fyysistä kipua, verta. Muistot toisten armoilla olemisesta saavat raivostumaan vuosikymmenienkin jälkeen. Aikuisen ei tarvitse kulkea päivittäin kujanjuoksua. Koulun heikkouden ja sadististen pikku paskiaisten ansiosta lapsi voi joutua elämään jokapäiväisessä pelossa koko koulun ajan, aamusta iltapäivään. Mitä se sitten tekee sielulle.

Koulun aikuiset eivät vain muista näitä juttuja. Tai eivät halua myöntää että muistavat. Ainakin koulu näyttää aina reagoivan väärin - uhrin kannalta. Koulu kun reagoi aina koulun kannalta parhaalla tavalla, ja se on: pidä oma pää puhtaana. Tärkeintä on että koulun ja reksin nimi pysyy poissa lehdistä.

Kiusattu on vain numero tilastoissa, tai ei edes sitä koska tilastot vedetään hatusta. Kaikki mitä täällä on sanottu "sovittelusta" on totta. Se on vain kiusaamista jossa systeemi menee kiusaajan puolelle. Siihen ei pidä lähteä mukaan ollenkaan. Syyllinen on aina kiusaaja, ja rangaistuksen pitäisi olla ylimitoitettu, ei mitään siedätyshoitoa, jota harrastetaan nuorisorikollistenkin kanssa, kunnes vasta liian myöhään laitetaan kova kovaa vastaan.

Kiistattomissa tapauksissa  - tai jos on syntynyt havaittavia fyysisiä jälkiä - kiusaaja pitää erottaa heti, vähintään viikoksi. Se laittaa kingin lakeijat miettimään.

Kiusaamistapauksen paljastuttua kiusaajat pitää saada pelkäämään kiusattua. Se on ainoa kieli mitä ymmärretään.

Älkää kyselkö keinoja, niitä ei ehkä ole. Mutta näin siis ihannetapauksessa PITÄISI tapahtua.

Olen samoilla linjoilla.
Nykyään kuitenkaan tuo koulusta erottaminenkaan ei taida olla rohkeimpien urhojen kohdalla pelote lainkaan. Mistä silloin ratkaisu, en tiedä,(tai tiedän, mutta on epäkorrektia sanoa se).
Toimivia sanktioita ei voi kuitenkaan olla, elleivät maailmat kohtaa lainkaan, eivätkä ne kohtaa.  

Quote from: AkateeminenPätkätyöläinen on 15.12.2010, 00:42:33

Quote from: KalleK on 14.12.2010, 23:54:44Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin.

30 %, eikä ole vielä erityisen monietninen!? :o

Harmi että olen ateisti: Nyt olisi paikallaan kiittää luojaa, etten asu enää pääkaupunkiseudulla. Oman jälkikasvun koulussa rikastusaste on n. 1 %, ja siitäkin enemmistöllä on suomalaiset isät.

Samat sanat muuten, paitsi että ateistisuuden lisäksi minulla ei ole lapsia, ja nyt jo tuntuu että onneksi niin jos riskinä heillä olisi joutua tuollaiseen etnohelvettiin nuorina vuosinaan.

Quote
- Kuudesluokkalainen ulkomaalaistaustainen oppilas hyökkäsi viidesluokkalaisen poikani kimppuun,  löi hänet keinusta maahan ja alkoi potkia häntä päähän ja vatsaan, kertoo pahoinpidellyn pojan isä.

Kelvottomasti kasvatettu nulikka.

Quote
Pihlajiston ala-asteen koulun rehtori Ari Vainikka kertoo, että koulu selvittää tapausta parhaillaan.

Munaton paskiainen.

Minulla ei ole muuta sanottavaa.

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Onko tilanne kouluissa tosiaan se, ettei opettajilla ole enää edes halua puuttua kiusaamiseen? Ainoa vaihtoehto siis on opettaa lapset tappelemaan niin, että puolitoista, ehkä kaksikin kertaa isompi hyökkääjä talttuu?

Quote from: Sanglier on 14.12.2010, 12:00:00
Muistetaanpa vielä että aikuinen ei normaalioloissa juuri koskaan joudu pelkäämään. Lapsi pelkää aidosti, kuristavasti ja lamauttavasti. Hän pelkää noloja tilanteita ja nöyryyttämistä siinä missä aikuinenkin, mutta ennen kaikkea hän - ainakin pojat - pelkäävät turpaan saamista, oikeaa fyysistä kipua, verta. Muistot toisten armoilla olemisesta saavat raivostumaan vuosikymmenienkin jälkeen. Aikuisen ei tarvitse kulkea päivittäin kujanjuoksua.

Juuri näin. Eihän tätä aikuisenkaan tarvitse kestää, miksi lasten pitäisi? Ja miksi puhutaan pahoinpitelystä kun aikuista potkitaan päähän, mutta lasten kesken se on "poikain pientä nujakointia" tai korkeintaan "kiusaamista". Missä menee raja? Onko 17-vuotias jo pahoinpidelty, vai pitääkö odottaa täysi-ikäisyyttä, ennen kuin sopii pyytää ulkopuolista apua?

Quote from: Meriö on 15.12.2010, 06:28:19

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Onko tilanne kouluissa tosiaan se, ettei opettajilla ole enää edes halua puuttua kiusaamiseen? Ainoa vaihtoehto siis on opettaa lapset tappelemaan niin, että puolitoista, ehkä kaksikin kertaa isompi hyökkääjä talttuu?

Sitten on parasta opettaa niitä keinoja, joita yleensä opetetaan erikoisjoukkojen harjoituksissa. Tuon kokoisille ei yleensä saa kun sen yhden mahdollisuuden ja sen pitää olla sitten sellainen, että kaveri on teholla kertaheitolla. Muuten se tulee päälle kahta kauheammalla raivolla....

En halua kuvailla niitä sen enempää näin aamiaista tässä samalla syödessäni. Ovat sellaisia, että tavan tallaajalle ne eivät tule edes mieleen ilman opastusta. Kyllä, olen ollut niitä harjoittelemassa.

Quote from: KalleK on 14.12.2010, 23:54:44
Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Minun peruskouluajoiltani en todellakaan muista mitään vastaavaa.

Tuossa tilanteessa henkiinjääminen oli pelkästä onnesta kiinni.

Sellaista ei todellakaan pidä sivuuttaa olankohautuksella. Oliko kyseessä murhan, vai tapon yritys tms voi joku lakia hyvin tunteva kertoa.

Quote from: KalleK on 14.12.2010, 23:54:44
Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit. Lapset (etenkin poikalapset) nyt vain ovat sillä tavalla rakennettuja, että he tappelevat. Poikalapsilta on järjetöntä edellyttää samanlaisia diplomaattisia taitoja ja itsehillintää kuin aikuisilta.

Ei edellytetä diplomaattisia taitoja, vaan sitä, että ei pahoinpidellä. Jollei osaa olla pahoinpitelemättä, niin sitten opetetaan. Toki minäkin pitäisin suotavana, että tämän opetuksen voisi antaa opettaja, mutta kun nähtävästi ei osaa, niin sitten poliisi.

Turha tehdä tästä mitään sukupuolikysymystä. Samat säännöt kuuluvat kaikille. Jollei niitä ole kouluun mennessä oppinut niin siellä ne pitää opettaa. Hyvällä tai pahalla.



Tässäkin ketjussa huokuu se nykypäivälle tyypillinen asenne, että heti ollaan huutamassa poliisia apuun, kun jossain on ongelma. Ei se poliisi mikään isä ole, joka tulee ja nuhtelee jokaisessa pikkuasiassa, kyllä asioille voi ja täytyy tehdä jotain ihan itsekin. Jos jokaista pientä tappelunnujakkaa ollaan viemässä käräjille asti, niin huh, huh! Miettikää nyt vähän!

Tuokin tämän ketjun aiheena oleva kuulostaa ihan ihan normaalilta, jokapäiväiseltä poikien nahistelulta. Potkua ja lyöntejä toki, siinä mielessä tavanomaista hieman rajumpaa, mutta ei mitään uutta auringon alla. Siinä ei etnisyys näyttele minkäänlaista roolia. Ei tarvittu ambulanssia tai ruumisautoa.

Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Vastaavanlaisia tapauksia tiedän useita kaukaa historiasta, joten ei voi mitenkään väittää että koulumaailma siinä suhteessa olisi nyt ratkaisevasti muuttunut pahemmaksi. Uskonpa, että nykyjään koululaiset pelkäävät sitä, että joku "kilahtaa" ja tuo kouluun aseen jos tarpeeksi kiusataan ja siksi ottavat muutenkin hieman rauhallisemmin. Ennen kun tuota asepelkoa ei niinkään ollut.

Tuosta Pihlajiston koulusta minulla on muuten melkolailla tietoa, koska oma lapseni käy kyseistä koulua. Oma mielipiteeni on, että siellä on aina hieman liiankin innokkaasti oltu selvittelemässä kaikenlaisia nujakoita perinpohjaisesti, johonka kuluu aivan luokattoman paljon hyvää opiskeluaikaa.
Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin. Toki näky oli pysäyttävä, kun ensimmäistä kertaa lasta vein kouluun ja kummastelin siinä pihalla värien laajaa kirjoa.
Opettajastahan kaikki lopulta on kiinni, omalla lapsella on loistomaikka ja muutoinkin koulussa on minusta hyvä henki.
[/quote]

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

Quote from: VeePee on 15.12.2010, 08:52:00

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

Tuo on se oppi jota opettajat heille opettavat, eli että kertoo opettajalle. Kaunis ja humaani asia, mutta kauneudella ja humaanisuudella ei ole reaalimaailman kanssa mitään tekemistä.

Meilläkin kävi näin, oli kaunis oppi, tulokset nolla, ja vasta kun mentiin sen kynnyksen yli jossa puolustautuminen väkivallalla oli mahdollista henkisesti niin kiusaaminen oikeasti loppui.

Opettajalle kertominen aiheuttaa vain hyödytöntä lässytystä joka ei OIKEASTI vaikuta mihinkään.

Kaunis ajatus, vähän niinkuin monikulttuuri, tai kommunismi, tai... muttei toimi ihminen nimisellä apinalajilla. Eiköhän näitä kauniitä ajatuksia ja hyviä aikomuksia ole jo nähty, niillä kivettyä tietä kuljettu, ja tiedetä minne se tie johtaa, joten kannattaa opettaa lapsille ne keinot joista on oikeasti apua.

Enkä edes koe itseäni pahaksi ihmiseksi näin sanoessani.

En minä ole paha, maailma on.

Enkä heitä lapsiani sinne hakattavaksi antamatta niin hyviä eväitä kuin mahdollista. Joskus sinne reppuun on laitettava kovempia oppeja kuin haluaisi. Etsikööt pehmeämmän maalin kuin minun poikani.

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

Joskus on pakko vain tehdä valintoja ja tehdä asioita, joita ei muutoin tekisi tai haluaisi tehdä.
Minun mielestäni tuo Simon tyttären tapaus oli luokiteltavissa ihan itsepuolustukseksi. Kun ei kerran muut keinot tepsi, ja munille potku tepsii, niin sitten käytetään sitä. Se on päällekäyvän valinta, miten hän haluaa tilanteen ratkaistavan.
Se, että jopa tuon hyökkääjän oma isä hyväksyi tapahtuneen, kertoo paljon siitä, miten ihmiset sydämessään tuntevat. Eli joskus fyysistä koskemattomuutta on loukattava, jotta se saataisiin loppumaan. Ja sen saa kyllä tehdä ihan itse, ei siihen poliisia apuun tarvita.
En itsekään tykkää tapella, enkä ole eläissäni yhtään tappelua provosoinut tahi aloittanut, mutta muutamaan olen tahtomattani joutunut.
Esim. tällainen tapaus, kun ulkomailla ollessani tuli pimeällä kujalla kolme sekapäistä ryssää veitsellä uhaten päälle, eikä pakotietä ollut, niin ei siinä paljon muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin pistää kaverit nippuun. Silloin kyllä kiitin luojaa, että on tullut treenattua lapsesta asti itsepuolustusta, muuten saattaisi olla etten tätäkään tässä kirjoittaisi. Aion jatkaa samalla linjalla ja opettaa myös lapsilleni vastaavat taidot, Gandhimaisen sinisilmäiseen uskoon tukeutumisen jätän suosiolla muille.

No lasten ei pidäkään joutua selvittämään näitä tapauksia itse, ei ninjailemalla eikä väistämällä ja alistumalla. Aikuisten pitää hoitaa asia, ja kiusaaja pitää eristää tehokkaasti. Jollekin tulee prosessissa itku ja ehkä pipi, parempi että kiusaajalle.

Poliisia nimenomaan tarvitaan kun aikuiset eivät hoida tehtäväänsä. Niin kauan kuin poliisi tai sen uhka toimii, omankädenoikeutta ei tarvita. Ei tarvitse louskuttaa poliisin vaivaamisesta pikku nahisteluilla. Vai eikö lapsen hyväksi tarvitse tehdä kaikki mitä tarvitaan? Totta kai yliherkkiä sätkyjä on sekä lapsissa että vanhemmissa, mutta ajatelkaapa jos/kun osuu omaan lapseen.

Lapsettomillehan koko asia on akateeminen.

Nim. VeePee:n puheenvuoron sisältö oli enemmän kuin kannatettava.

Ekaluokkainen lapsi kertoo opettajalle, että häntä kiusataan. Tällöin asian hoito siirtyy sille, jolle se kuuluukin.

Opettaja ryhtyy toimenpiteisiin kerrotun perusteella. Hän ryhtyy hankkimaan "näyttöä". Jos väitetty kiusaaja on uusi tapaus, näyttö löytyy yleensä nopeasti tehostetun tarkkailun keinoin, koska kiusaaja on "taparikollinen". Jos väitetty kiusaaja on "vanha tuttu", kohtuullinen näyttö onkin jo useimmiten kasassa. Syyllinen siis löydetään nopeasti tai on jo löydetty.

"Taparikollisen" kohdalla voidaan jo lähtökohtaisesti todeta, että sanktiot kiusaamisesta eivät ole tehonneet aiemminkaan. Tämä antaa aiheen olettaa, että sanktiot ovat tehottomia nytkin, mikäli sanktiovalikoima pysyy entisellään. Uuden kiusaajan tapauksessa on jopa mahdollista, että hyvin mietityt sanktiot jopa tepsisivät.

"Taparikollisen" kohdalla jos käytettäisiin nykyistä yleisemmin järeimpiä lain mahdollistamia sanktioita, ellei kiusaaja itse ymmärrä järkiintyä, seuraukset ovat kolmenlaisia:
a) "Taparikollinen" jatkaa toimintaansa kokopäivätoimisesti ilman minkäänlaista valvontaa ja usein laajentaa toimintaansa uusille toimialoille.
b) Rehtorilta kysellään "ikäviä" ja epäillään, että onkohan hänellä ja hänen henkilökunnallaan homma nyt oikein hanskassa, mistä ravintoketjun toimintalogiikan seurauksena opettajat joutuvat yhä yksityiskohtaisemmin selvittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään rehtorille, mikä luo "kyttäysmeininkiä" ja itse opetukseen jää koko ajan yhä vähemmän aikaa.
c) Joku tekee poliisille rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, josta seuraa mm. kohta b)

Pahimmissa "taparikollisten" tapauksissa kiusaajan huoltajat vähät välittävät asiasta, jopa uhkailevat oikeustoimilla koulua ja opettajaa vastaan. Pahimmissa kunnissa kunnan koulutoimella tai sosiaalihuollolla ei ole resursseja eikä halua puuttua asiaan, jolloin hätätapauksissakin aikaa löytyy ehkä kuukauden kuluttua.

Kun joku kuolee tai vakavasti loukkaantuu fyysisesti, resursseja saadaan nopeasti paikalle ja runsaasti. Sitten alkaa syyllisten etsintä. Syyllinen löytyy tietysti useimmiten opettajasta, oli siihen sitten todellista aihetta tai ei. Rehtorit ja koulutoimenjohtajat, kunnan/kaupunginjohtajista nyt puhumattakaan, on useimmiten todettu syyttömiksi tapahtuneeseen, jos edes ovat syytettyjen penkille joutuneet.

Yllättävän monet tytöt ovat vallan kekseliäitä kiusaajia, pojilla ei yleensä mielikuvitus riitä aivan niin pitkälle ... Perättömiä ilmiantoja kiusaamisesta esiintyy myös, mutta onneksi vielä harvoin. Käräjätupa-uhkauksiakin on kuultu, jos oppilaan saama arvosana ei miellytä, jopa oppilaan vanhemmilta ...

Luonnollisesti ammatillisesti todella kovat opettajat ja rehtorit pystyvät keksimään ja toteuttamaan laillisia ja lähes aina tepsiviä sanktioita ilman, että järeimpiin keinoihin tarvitsisi kovin useasti turvautua. Tällaisilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla varustettuja henkilöitä saadaan opettajiksi esim. perusopetukseen yhä vähemmän, etenkin hyvin "haastaviin" kouluihin. En voi muuta kuin kehottaa lasten vanhempia pohtimaan hyvin tarkasti, mihin kouluun jälkikasvunsa laittavat.

Niin, mitähän opettaja sanoo kiusatulle ekaluokkalaiselle, kun kiusaaminen vain jatkuu ja jatkuu, vaikka kiusattu kertoi ensin opettajalle?

Joskus saattaa olla oikea hetki opettajan antaa itsepuolustuksen niksikoulutusta kiusatulle, jotta kiusatulla olisi edes yksi henkilö, johon hän voisi täysin luottaa koulussa, jopa mahdollisesti koko elämässään. Opettaja saattaa jopa katsoa ohi, kun niksikoulutuksen oppeja käytetään - sen yhden kerran. Toki tällainen opettajan menettely saatetaan todeta opettajan ammattietiikan vastaiseksi ...

Sanokaa, kuinka pitkälle opettajan vastuu oppilaista tulee ulottua ja kuinka pitkälle se saa ulottua?

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Minä taas olen aika varma, että kyllä opettajat haluavat, että jokainen lapsi saisi elää ilman kiusausta.

Quote from: Oami on 15.12.2010, 07:55:55
Ei edellytetä diplomaattisia taitoja, vaan sitä, että ei pahoinpidellä. Jollei osaa olla pahoinpitelemättä, niin sitten opetetaan. Toki minäkin pitäisin suotavana, että tämän opetuksen voisi antaa opettaja, mutta kun nähtävästi ei osaa, niin sitten poliisi.

Kiusausta on nostettu opettajakunnan keskuudessa tapetille erityisesti nyt jo yli kymmenen vuotta. Opettajille on järjestetty koulutusta kiusaamisen tunnistamiseen ja lopettamista varten (esim. Kivakoulu-projekti). Yleinen usko opettajien keskuudessa on, että tilanne on nyt parempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Tosiasia on, että meillä on lapsia ja aikuisia, jotka eivät osaa olla pahoinpitelemättä henkisesti ja fyysisesti. Mielenterveysongelmien määrä on kasvanut voimakkaasti oppilaidemme keskuudessa ja yllättävän moni oppilas käy kouluaan lääkehuuruissa. On olemassa tapauksia, joita ei voi opettaa tavoille niillä menetelmillä, joita opettajalla tai edes poliisilla on.

Olemme pitkään eläneet inkluusion trendissä, eli ihannoineet sellaista koulua, johon voi integroida kaikenlaiset oppilaat samaan luokkaan. Tämä on periaatteessa hieno ajatus. Olen nähnyt luokkia, joissa vaikeitakin mielenterveyden häiriöitä omaava lapsi on päässyt mukaan porukkaan ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Tällainen kokemus auttaa lasta uskomaan omaan selviytymiseensä mielenterveyshäiriöistä huolimatta. Kokemus auttaa myös "muita" lapsia ymmärtämään ihmisyyttä yleensä ja suhteuttamaan omiakin vaikeuksia oikeisiin mittasuhteisiinsa. Saattaisi kuitenkin olla parempi kevyemmillä perusteilla "karkottaa" tietyntyyppisiä oppilaita omiin laitoksiinsa.

Mitä kiusaamiseen tulee, sitä voi olla todella vaikea havaita, ja aina vain vaikeammaksi se menee koulujen koon kasvaessa. Miettikääpä itse tilannetta, jossa seuraatte yhtäaikaa kahtakymmentä lasta välitunnilla. On mahdotonta pysyä koko ajan kärryillä jokaisesta lapsesta. Yleensä pienissä kouluissa välitunnilla on 60 - 100 lasta. Tämä on vielä järkevä määrä lapsia koulussa, sillä oppilaat todennäköisesti tuntevat välituntivalvojan ja saattavat helpommin pitää häntä siten luotettavana ja raportoida näkemiään epäkohtia hänelle. Me olemme kuitenkin kasvattamassa koulujen kokoa siten, että kaupungeissa saattaa olla esimerkiksi yli viidensadan oppilaan mammuttikouluja ja isompiakin käsittääkseni. Siinä vaiheessa välituntivalvoja ei tiedä edes oppilaiden nimiä, saatika sitten, että voisi olla tietoinen syvällisemmällä tasolla oppilaan käyttäytymisestä ja mielenmaisemasta, jota vasten tulkita tapahtumia.

Kiusaamisen tunnistaminen on myös vaikeaa. Itse olen välitunneilla hyvin tarkkana ja seuraan kaikkea ympärillä tapahtuvaa, mutta voi olla vaikeaa tulkita tapahtumia, jos ei tunne tilanteen taustoja. Esimerkiksi pipon ryöstäminen voi merkitä eri yhteyksissä eri asioita. Joskus kyseessä on huomionosoitus pojalta tytölle, josta tyttö on loppujen lopuksi vain mielissään. Joskus kyseessä voi olla vuosien kiusauksen jatkumo ja kohde voi kokea sen hyvin vihamieliseksi. Tietenkin yritän havainnoida tunneilmapiiriä ja tietenkin käsken välittömästi palauttaa pipon omistajalleen, mutta minkälainen rangaistus olisi sopiva. Neitiä leikkimielisesti kiusoitteleva nuorimies tuskin olisi jälki-istuntoaan ansainnut, mutta järjestelmällinen kiusaaja pitäisi heti syöttää systeemin rattaisiin ja käynnistää iso pyörä oppilashuollossa. Tätä havainnoimista vaikeuttaa isossa koulussa, jos esimerkiksi et muista koskaan nähneesi kyseisiä henkilöitä. (Kyllähän kasvot pikkuhiljaa painuvat mieleen tuhannestakin oppilaasta. Ymmärrätte kuitenkin varmaan pointin.)

Lisäksi vakavaa kiusaaminen tehdään yleensä niin vaivihkaisesti, ettei sitä opettaja huomaa. Hiljaa lausutuissa sanoissa voi olla paljon uhkaa ja ne voivat aiheuttaa kipua, vaikka niitä on mahdotonta opettajan kuulla.

No nythän oli puhe enemmänkin väkivallasta, jonka havainnoiminen on helpompaa. Satuin kerran näkemään portaiden alla tappelun. Kaksi saman pituista poikaa olivat painiotteessa. Ryntäsin paikalle ja lopetin sen huutamalla. Sitten kun kysyin, että mitä tapahtui, kumpikin sanoi, että kyseessä oli ystävällismielinen painiottelu. Tunneilmapiiri oli hetki sitten ollut sellainen, että epäilin sanoja. Kumpikin vakuutti minulle nyt hymyssä suin, että olin väärässä. Tunneilmapiiri oli nyt kevyt ja hyväntahtoinen. Pojat vain naureskelivat toisilleen. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Antaa jälki-istuntoa molemmille (mahdolliselle uhrille ja mahdolliselle kiusaajalle)? Tämä vain esimerkkinä siitä, että kun opettajalla on yhtäaikaa toimeenpanovalta ja tuomarinvalta, voi päätöksien tekeminen liukuhihnalta olla joskus vaikeaa.

Sellainen tapaus, jossa joku saa selkeästi turpiinsa, on helpompi tuomita. Olen samaa mieltä ketjun monien kirjoittajien kanssa, että väkivaltaisesti käyttäytyvät oppilaat olisi hyvä laittaa miettimään tekosiaan johonkin toiseen sellaisille oppilaille tarkoitettuun kouluun, ettei muiden tarvitsisi elää pelossa. Tässäkin on kuitenkin mahdollisuus virhetulkinnoille. Kyllähän lapsella täytyy olla oikeus itsepuolustukseen, eikä tappelun voittaja ole aina syyllinen. On myös huomattava, että sellainen erityiskoulu haittaa kyseisten oppilaiden tulevaisuutta. Vankila on kuulemma hyvä paikka solmia kontakteja ammattirikollisiin mikäli rikollisen ura on mielessä. Samalla tavalla, jos kokoamme väkivaltaiset oppilaat yhteen paikkaan, ja annamme heille tällaisen "kovan jätkän" leiman, tulemme samalla luoneeksi jengejä, joihin jotkut jopa tavoittelisivat pääsyä.



Ps. En taida olla kovin hyvä kirjoittaja. Sekavaa tekstiä. Halusin kuitenkin tuoda omia tuntemuksiani opettajan työssä tänne näkökulmaksi...

Höpöhöpö, se oli juuri hyvää tekstiä.

Yksittäinen opettaja on näissä asioissa niin monen asian armoilla, että jos heillä esiintyykin hälläväliä-asennetta, voi kuulostaa karulta, mutta ymmärrän asian. Pohjimmiltaan kukaan ei tietenkään halua kiusaamista kenellekään, mutta jos työkalut asian kitkemiseksi ovat minimaaliset tai vaativat mammuttimaisen työn, ei kukaan tee sitä helposti opettajan saamalla orjapalkalla.

Otetaan pieni esimerkki: oppilas reuhaa ja häiriköi luokassa. Mitä ennen tehtiin. No esim. poistettiin oppilas luokasta. Nykyään opettaja on vastuussa oppilaasta, jos tämä on laitettu käytävälle. Jos poistettu oppilas saa päähänsä ajatuksen lyödä päänsä ovesta läpi, vastuuseen joutuu ope, joka on jättänyt oppilaan ilman valvontaa käytävälle.

Pellehommaa koko opettajien työ, mutta juuri näin olemme asian halunneet. Joka kodista löytyy opetusalan asiantuntijoita, jotka osaavat tehdä kaiken paremmin vaikka eivät ole päivääkään tehneet opettajan töitä. Ainakin nämä asiantuntijat muistavat vaatia opettajilta ihmeitä, koska 3 kk:n loma, koska 20 vuotta vanhat samat kalvot ja koska helppo sisätyö....

Näin...

Ei tuo ollut sekavaa, vaan selkeää ja ymmärettävää. Hienoa että kaltaisiasi opettajia on olemassa. Kokemukseni eivät tue sitä ajatusta että olisit kovin yleinen ilmiö, valitettavasti  :)

Erityisesti tuo ajatuksesi, että tappelun voittaja ei aina ole syyllinen, kuvasti realismia ja erityisesti halua ajatella asioita nuorten kannalta ja pohtia loogisia syy seuraus suhteita.

Tämä ei tunnu onnistuvan suurimmalta osalta opettajisa, varsinkaan nuorehkoilta naisopettajilta. Nuorten miesten maailma tuntuu olevan heille täysin outo, eivätkä he edes yritä sitä ymmärtää.

He elävät jossain sellaisessa omatekoisessa ideaalissa, jossa paha parannetaan torumalla ja kaikki väkivalta on pahasta, itseään ei saa puolustaa ja systeemiin pitää luottaa, vaikkei siihen olisi mitään syytä ihan uhrin oman kokemuksenkin puolesta. Eli sanalla sanoen ihan hörhöjä...

Quote from: Koskela Suomesta on 15.12.2010, 11:38:31Eli sanalla sanoen ihan hörhöjä...

Kiltit kympin tytöt hakeutuvat kasvatustieteelliseen ja opettajankoulutuslaitokseen.

Hieno pointti tuossa hyberbelin muutenkin ajatuksia herättävässä kirjoituksessa oli myös se, että häiriöoppilaan "eristäminen" muiden häiriköiden sekaan saattaa olla jopa sitä, mitä hän pohjimmiltaan haluaa.
Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen. Silloin kiusaaja olisi todella yksin eikä saisi kannustetta toiminnallensa ainakaan muilta oppilailta.
Usein kiusaamisen taustalla nimittäin on kiusaajan huomiohakuisuus ja huono itsetunto, ja itseä pyritään nostamaan esille ainoalla keinolla, jonka kiusaaja kokee toimivaksi - kiusaamisella.

 Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

Quote from: pelle12 on 15.12.2010, 12:01:12
Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

Älkää saivarrelko asioista, jotka eivät edes ole noin: kiusaus ja kiusaaminen tarkoittavat samaa asiaa; molemmat ovat kiusata-verbin johdannaisia, toinen nominaalimuoto (kiusaaminen), toinen johtimella muodostettu teonnimi. Se että myös ruokaan viitataan kiusauksella, ei poista sitä asiaa, että kiusauksen ja kiusaamisen referentti on pääosin sama tässä kontekstissa. Jos semanttisia eroja halutaan nähdä, kiusaus viittaa yksittäistapakseen, kiusaaminen koko ilmiöön.

Quote from: KalleK on 15.12.2010, 11:53:57
Hieno pointti tuossa hyberbelin muutenkin ajatuksia herättävässä kirjoituksessa oli myös se, että häiriöoppilaan "eristäminen" muiden häiriköiden sekaan saattaa olla jopa sitä, mitä hän pohjimmiltaan haluaa.
Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen. Silloin kiusaaja olisi todella yksin eikä saisi kannustetta toiminnallensa ainakaan muilta oppilailta.
Usein kiusaamisen taustalla nimittäin on kiusaajan huomiohakuisuus ja huono itsetunto, ja itseä pyritään nostamaan esille ainoalla keinolla, jonka kiusaaja kokee toimivaksi - kiusaamisella.

Mistähän moinen porukka löydetään? ja vielä useita, eihän näitä tuomittavia voi useaa sinne laittaa, saavat ylivallan. Ei sellaisia omituisia porukoita ole olemassakaan, edes yhtä saati sitten niin monia, että niistä olisi minkään ongelman ratkaisuksi. Jos se on joku tavallinen luokka, niin eihän se poikkea siitä luokasta, josta tämä kiusaajakingi juuri otettiin erilleen...

Aika ufo ajatus kaikkiaan, oletko yliopistoväkeä? hieno ja humaani ajatus, mutta täysin toteuttamiskelvoton tosielämässä  :facepalm:

Quote from: Haima on 15.12.2010, 12:18:36

Quote from: pelle12 on 15.12.2010, 12:01:12
Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

Älkää saivarrelko asioista, jotka eivät edes ole noin: kiusaus ja kiusaaminen tarkoittavat samaa asiaa; molemmat ovat kiusata-verbin johdannaisia, toinen nominaalimuoto (kiusaaminen), toinen johtimella muodostettu teonnimi. Se että myös ruokaan viitataan kiusauksella, ei poista sitä asiaa, että kiusauksen ja kiusaamisen referentti on pääosin sama tässä kontekstissa. Jos semanttisia eroja halutaan nähdä, kiusaus viittaa yksittäistapakseen, kiusaaminen koko ilmiöön.

Kun varsinaisen aiheen sisällä nyt kerran avattiin tällainen kielitieteellinen parenteesi, en malta olla muistuttamatta siitä, että verbi kiusata on lainattu suomeen jostain itägermaanisesta, lähinnä goottia muistuttavasta kielestä, jonka Länsi-Suomessa asuneet puhujat sulautuivat länsisuomalaisiin. Gootiksi kiusata nimittäin on kiusan:
http://www.verbix.com/webverbix/go.php?D1=15&H1=115&T1=kiusan

Ja sitten parenteesi kiinni.

Olen taipumassa sellaiseen ajatukseen, että koulussa olisi syytä lopettaa oppilaitten väliset välituntipainit ja piponryöstöt ihan sen takia, ettei koskaan voi tietää, kuinka vapaaehtoisia ne ovat. Saatava hyöty on suurempi, kuin mahdollinen harmi. Painimatsit oikeastaan kuuluvat vapaa-aikaan.
Ennenaikaan pelattiin jalkapalloa, tai pesäpalloa kaiket välitunnit, mikä oli oikeinkin tervettä puuhaa. Nykyään lapset ovat välitunnitkin sisällä, mikä on aika epätervettä.

Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia? Erään äidin tuskaista tilitystä joskus kuuntelin, kun hänen oma kullannuppunsa oli kiusannut toisia. Tuntui olevan äidille tosi kova paikka, koska häntä itseään oli koulussa kiusattu, eikä hän pystynyt oikein käsittelemään koko asiaa.

Quote from: L. Brander on 13.12.2010, 13:45:23
Toivottavasti kaverit hoitavat sen, mitä yhteiskunta ja koulu eivät halua hoitaa.
Sillä on pitkät perinteet Helsinki 71:ssä.

LB

Joskus tämä on kiusatun ainoa mahdollisuus. Näistä kuulee aina silloin tällöin, mutta eihän tämä ole oikea tapa toimia. Kyllä opettajien pitäisi selvittää kaikki kiusaamistapaukset; ja toisaalta yhteiskunnan pitäisi myös taata heille siihen mahdollisuudet. Näin siis etnisyydestä riippumatta.

Quote from: JR on 15.12.2010, 16:31:29
Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

Quote from: VeePee on 15.12.2010, 17:09:21

Quote from: JR on 15.12.2010, 16:31:29
Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

Jotenkin on vaikea uskoa tuollaiseen mekanismiin. Vaatisi ihan tutkimuspohjaisia todisteita moinen. Enkä niele sitäkään, että kiusatun lapsista tulee kiusaajia, väitteen totuusarvolle asetan samat vaateet kuin edellä.

Quote from: Koskela Suomesta on 15.12.2010, 12:47:30

Quote from: KalleK on 15.12.2010, 11:53:57
Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen.

Mistähän moinen porukka löydetään? ja vielä useita, eihän näitä tuomittavia voi useaa sinne laittaa, saavat ylivallan. Ei sellaisia omituisia porukoita ole olemassakaan, edes yhtä saati sitten niin monia, että niistä olisi minkään ongelman ratkaisuksi.

Tuohon ei varmastikaan ole mitään helppoja ratkaisuita, eikä tuollaista ryhmää ole juurikaan olemassa. Mutta sellainen pitäisi olla. Eli mielestäni sellainen ryhmä pitäisi olla jokainen koululuokka. Ja se olisi mahdollista jos kiusaamiseen puuttuminen olisi riittävän vahvaa ja riittävän selkeätä. Ei sellaista kiusaajien mielivaltaa ollut kun rangaistuskäytäntö oli uskottava. Toki kiusaajia oli ja kiusaamista, se ei ole varmasti uusi keksintö, mutta sellaista että ymmärretään ja sovitellaan kiusaajia ja lopulta siirretään kiusattu seuraavaan kouluun.

Rajoittella ja säännöillä täytyy olla A) uskottava yhteinen merkitys että niitä halutaan toteuttaa. Se tarkoittaa että sääntöjen täytyy olla yhteisesti hyödyttäviä, eivätkä ne voi olla merkityksetöntä ideologista holhoamista. Sääntöjen täytyy myös B) olla uskottavasti puolustettuja, eli niitä pitää valvoa riittävän paljon ja riittävän uskottavilla keinoilla. Tämä taas tarkoittaa sitä että opettajalla täytyy olla riittävä keinovalikoima käytössään. Myös apua jos opettajan omat ominaisuudet eivät siihen riitä. Se voi olla opettajakollega tai opettajakunnan ja rehtorin tuki, tai vaikkapa vahtimestari joka toteuttaa sellaiset keinot joita hento naisopettaja ei pysty tekemään.

En tietenkään tarkoita mitään opettajien mielivaltaa. Keinojen täytyy olla yhteisesti ja yhteiskunnankin hyväksymiä. Ja niiden soveltamistapa täytyy olla vähintään koulun piirissä hyväksyttyjä ja yhteisiä. Epäselvissä tapauksissa täytyy myös rangastavilla olla oikeusturvaa tarkistaa käytäntö. Käytännössä siis opettajalla täytyy olla kyky hallita kapinoivia ja häiriötä aiheuttavia oppilaita, ja toisaalta kyky rangaista toisia kohdistetummin oppilaita kiusaavia tai häiritseviä oppilaita. Lisäksi siihen täytyy olla selkeä linjaus että mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Sen täytyy olla moraalisesti kestävä säännöstö että se on myös hyväksyttävissä oppilaiden osalta. Eri ikäasteilla voi olla erilaiset säännöstöt, koska pienet lapset eivät ole moraalisesti samalla tasolla kuin yhteiskunnan akuisten pitäisi olla.

Opettajan rangaistuskavalkadiin täytyy kuulua myös (ja ehkä jopa herkästikin?) oppilaan moraalisen ratkaisun nolaavia ja (ainakin periaattessa) oikaisevia vaihtoehtoja. Kuten joku yllä esittikin että koulun yhteisessä tilaisuudessa kiusaajan julkinen nuhtelu voisi olla yksi vaihtoehto, vakavammassa tapauksessa vanhempien kanssa. Näitä keinoja en tietenkään ole valmiiksi rakentanut. Toki nuhteluun täytyy liittyä sitten se moraalisen perustelun esittäminen mitä (koulu) yhteisö tai yhteiskunta haluaa asiassa esittää. Vaikkapa vain se että fyysistä ylivaltaa ei saa käyttää oikeudetta väärin. Ilman julkisuutta kestävää perustelua ei opetus ole uskottava väkivaltamonopolista huolimatta. Ja tottakai esimerkiksi rehtorin pitää pystyä katsomaan että minkä tasoisesta asiasta voi tuollaisia isompia juttuja järjestää: nyt he eivät kuitenkaan tee sitä koskaan. Liiankin pienistä asioista tehtynä se voi toimia kiusauskulttuuria ohjaavana tekijänä, vaikka sattuisikin ylireagointia.

Vaikka en ole päässyt diktaattorin valtuuksiin kiinni ja siten päässyt kokeilemaan tätä, niin väitän että terveen järjen sovelluksella tämä poistaisi ison osan haitallista kiusauskulttuuria ja esim julkinen nuhtelu on varmasti vähemmän haitallista kuin vaikka erityisluokalle eristäminen, vaikka ensimmäinen ei ole tällä hetkellä sallittu toimintatapa ja jälkimmäinen on. Eikä julkinen nuhtelu tietenkään olisi ainoa keino, vaan juuri rangaistavan omaan epämukavuuteen tai resurssin (esim aika, vaiva) hukkaamiseen perustuvat keinot pitäisivät olla mahdollisia. Jos jälki-istunto ei riitä, tai sen suorittamatta jättämisestä ei rangaista, niin pitää olla joku seuraava aste, vaikka koulun töiden avustajana toimiminen. Tai jos se sosioekonomisesti on mahdollista, myös kiusatun oikeuksiin alistuminen (esim palveluksia kiusatun perheelle, hyvin rajoitetusti tietysti).

Tietenkään riittävän rangaistuksen käyttö ei poistaisi kiusaamista ja epäkohtia, mutta se vähentäisi kuitenkin tapauksia enemmän piilovaikutukseen, sellaiseen johon ei nykyiselläkään ole mitään mahdollisuuksia puuttua. Se myöskin vähentäisi valta-asetelmaan pääsyä pelkällä kunkkuilulla ja erityisesti se poistaisi kiusaajan uskottavuutta ja sosiaalisen aseman ansaistemista väärällä teolla.


Tämä kirjoitus on tässä kirjoittaessa syntynyt, joten tietenkään tämä ei ole mikään valmis koulutuksen ohjekirja. Eikä minulla siihen olisi mitään kykyäkään. Syy==>Seuraus ketju täytyy kuitenkin olla selvä sekä väärintekijälle että yhteisölle ja myös suojeltaville osapuolille. Sen täytyy perustua henkilökohtaiseen vastuuseen eikä mihinkään kollektiiviin tai pappa-betalar mekanismiin. Aneilla ei pärjätä, vaan henkilökohtaisella vastuun ottamiselle omista tekemisistään. Kiusaaminen pitää tehdä sosiaalisesti kannattamattomaksi ja se vähenee itsestään paitsi patologisten tapausten kohdalla.

Tämä kirjoitus myös kannanotto siihen että vaikka opettajilla on tässä asiassa päävastuu ja heidän pitäisi tällaiset - muun yhteiskunnan tuella - pystyä hoitamaan omassa koulumaailmassaan, niin heillä pitää siihen myös olla se riittävä TUKI ja mahdollisuudet. Niiden puuttuminen ei todellakaan ole opettajien vika!


Muuten olen sitä mieltä että henkilökohtaisen vastuu, kykyjen mukaan, täytyisi olla myös koko yhteiskunnan perusta. Ja säännöstön täytyy olla uskottava myös yhteiskunnan tasolla, ja sitä pitää valvoa. Vääriä säännöksiä tai obskuuria säännöstöä ei saa olla ja niistä pitää pystyä keskustelemaan poliittisella tasolla. Ongelmia jotka ovat nytkin Homma:n kohteita.

Quote from: JR on 15.12.2010, 13:59:53
Olen taipumassa sellaiseen ajatukseen, että koulussa olisi syytä lopettaa oppilaitten väliset välituntipainit ja piponryöstöt ihan sen takia, ettei koskaan voi tietää, kuinka vapaaehtoisia ne ovat. Saatava hyöty on suurempi, kuin mahdollinen harmi. Painimatsit oikeastaan kuuluvat vapaa-aikaan.
Ennenaikaan pelattiin jalkapalloa, tai pesäpalloa kaiket välitunnit, mikä oli oikeinkin tervettä puuhaa. Nykyään lapset ovat välitunnitkin sisällä, mikä on aika epätervettä.

Mihin tarvitaan välitunteja? 5 minuutin siirtymät luokasta toiseen, ja opettajat aina luokissa.

Veikkaan, että valtaosa ihmisistä on lopen kyllästynyt tähän "Symphaty for the Devil"-paijaukseen.


Tässä olisi 1000 taalan paikka Persu/KD/Muutosehdokkaille!

Quote from: planeta on 15.12.2010, 18:33:43
Eikö kukaan tiedä, paljonko erityisluokkien oppilaista on mamuja? Mielenkiintoista tietää.

Vähän koulusta ja luokasta riippuen pääkaupunkiseudulla 50%-100% perustuu omiin havaintoihini ja mutuiluun. Tuttavan lapsi on erityisluokalla niin niin prosentti 75%.
Ja ovat siirtämässä lasta tavalliseen kouluun, erityistarpeista huolimatta, että oppisi edes jotain, koska joidenkin erityistarpeet(ja siihen päälle käsittämätön apinameno ja käytöshäiriöt) ovat tärkeämpiä kuin toisten...

Quote from: Koskela Suomesta on 15.12.2010, 17:17:13

Quote from: VeePee on 15.12.2010, 17:09:21

Quote from: JR on 15.12.2010, 16:31:29
Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

Jotenkin on vaikea uskoa tuollaiseen mekanismiin. Vaatisi ihan tutkimuspohjaisia todisteita moinen. Enkä niele sitäkään, että kiusatun lapsista tulee kiusaajia, väitteen totuusarvolle asetan samat vaateet kuin edellä.

Minä vain sitä, että "yllättävän usein", kun tuntee useamman sukupolven ihmisiä.
               

Quote from: VeePee on 15.12.2010, 08:52:00

Quote from: Simo Hankaniemi on 15.12.2010, 02:18:13
Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

Poikahan voi toki yrittää tuota keinoa ja sittenhän sen näkee, mihin se riittää.

Ei liene yllätys kenellekään:

Iltalehti 16.12.2010:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512871488_uu.shtml

QuoteTurun hovioikeus hylkäsi syytteet Turun koulukiusaamisjutussa.

Jutussa syytettiin rehtoria, opettajia ja ruotsinkielisen opetustoimen johtajaa virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syytteen mukaan poikaa oli kiusattu alaluokilla vuosina 2002-2008 ilman, että opettajat puuttuivat asiaan riittävästi kiusaamisen lopettamiseksi.

Syyttäjä vaati Cygnaeuksen koulun työntekijöille ehdollista rangaistusta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Hovioikeuden mukaan jutun käsittelyssä on selvinnyt, että oppilasta on kiusattu usean lukukauden aikana. Hän on muun muassa saanut mustelmia. Hän on myös ollut luokassa, jossa oli ryhmä levottomia poikia.

Siitä ei löytynyt näyttöä, että vastaajat olisivat rikkoneet virkavelvollisuuksiaan.

Oikeuden mukaan heidän olisi kuitenkin pitänyt aiemmin ryhtyä toimiin kiusaamisen lopettamiseksi.

Vaikka hovioikeus hylkäsi syytteet, pojan asianajaja Ulf Månsson näkee päätöksessä myös hyvää.

- Hovioikeus ottaa selvästi kantaa siihen, että opettajien on tartuttava riittävän tehokkaasti kiusaamisen kitkemiseen. Tuomio oli vapauttava, koska oikeus piti tekoja niin vähäisinä.

Lastasi potkitaan niskaan -> normaalia nahistelua, herää kovaan maailmaan.
Rehtoria potkitaan niskaan -> ???

Mutta kovempaan maailmaan tunnutaan olevan menossa.
Älä tuo linkkuveistä pyssykarkeloihin, kuuluu sananlasku rapakon takaa.

Tulevaisuudessa turvallisuushakuiset vanhemmat laittavat lapsensa yksityiskouluihin, uskon.

--Lasse