2010-12-13 IS: 11-vuotias pahoinpideltiin välitunnilla

[Maatiainen]

Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

"Väärä lapsi"? Niin, sitä onkin syytä pohtia, kun on tapauksia, missä osat vaihtuvat. Sellaisiakin tapauksia on varmasti useita, jossa ottavana osapuolena onkin maahanmuuttaja. Miettikää mikä mekkala siitä syntyy, jos silloin ei ilmoiteta vanhemmille (tai ei ilmoiteta suullisesti heidän omalla äidinkielellään).

Oletan Oamin tarkoittavan "väärällä lapsella" lasta sellaisesta perheestä, jonka isä jo on menettänyt tässä elämässä aivan tarpeeksi(esim.vankilasta vapautunut, tiettyjen motoristiryhmien jäsen, tms), eikä koe kostoretken ulkomaalaista perhettä vastaan aiheuttavan kovinkaan uudenlaista tuskaa. Päinvatsoin, syy vendetalle tulee kuin taivaanlahjana. Kun pinna palaa, se palaa, oli ulkomaalaistaustaisella lapsella taustajoukkonaan natiiveilta oikeuksia karsivia rusettipää-lässyttäjiä tai ei.

[Punaniska]

Siinä on sellainen juttu, että jos asiaan eivät puutu opettajat ja poliisikaan, niin joku päivä valikoituu uhriksi väärä lapsi. Tai joku lapsi, jonka perhe kokee tulleensa ajetuksi umpikujaan.

Sitten homma hoidetaan loppuun joko itse tai käytetään välikätenä sopivaa nahkatakkiherrasmiesten moottoriharrastepiiriä.

Luonnollisesti toivon, etteivät tämän foorumin käyttäjät ajaudu koskaan moiseen.

Jos tietyt moottoriharrastepiirit alkaisivat myymään "kiusausvakuutusta" muksujen vanhemmille ja vieläpä laillisesti, niin siitä saattaisi tulla melkoinen hitti!

Tähänkö on tultu Ari Vainikoiden kaltaisten vätysten ansiosta: saadakseen oikeutta pitää kääntyä lain rajamailla operoivien tahojen puoleen?

EDIT; Ja luonnollisesti toivon, ettei kukaan joudu niin epätoivoiseen tilanteeseen, että vakavissaan joutuisi miettimään tälläistä vaihtoehtoa.

[hyperbeli]

Harmi kun Nikopol on lomalla. Hänellä olisi paljon sanottavaa. Mutta nimesin planeta sinut erääksi Homman parhaimmista kirjoittajista (ja Nikopolin myös) juuri sen vuoksi, että tiedät paljon koulumaailmasta. Onko sinulla tietoa tuosta turvallisuuskansiosta kouluissa?

Olen joutunut lukemaan turvallisuuskansion useammassakin koulussa. Myönnän, että velvollisuus on suoritettu vähän väkinäisesti, enkä nyt ihan tarkkaan sisältöä muista, mutta suurinpiirtein. Kansio sisältää yleensä kaksi kokoontumispaikkaa, jotka opettajan täytyy tietää, sekä rutiinit, jotka suoritetaan, mikäli rehtori keskusradiosta yms. antaa evakuointikäskyn. Siellä on lueteltu erilaisia vaaratilanteita ja toimenpiteitä niiden varalle. Muistan ohjeet siitä, että miten toimin, mikäli itse havaitsen vaaratilanteen.

Osa tiedosta annetaan suullisesti. Uralleni on sattunut tilanne, jossa suullisesti opettajakunnalle on sanottu, että nyt on oppilaana sellainen henkilö, että voi olla, että joudumme toimimaan uhkakuvan "vaarallinen henkilö talossa ja evakuointi" -mukaan. Nyt kun asiaa ajattelen, niin tuollaisia riskejä ei ehkä kannattaisi ottaa. Pitäisi laittaa riskikäyttäytyjät pois silmistä jonnekin. Vaikka minulla ei kyllä ole asiantuntemusta arvioida kyseisiä riskejä. Sanon näin siksi, että opettajat ovat yleensä aika varovaisia lyömään mitään leimoja tai antamaan arvioita mielenterveydestä tai muista vaikeuksista. Epäilyjen yhteydessä opettaja ottaa yhteyttä oppilashuoltoon, joka sitten pohtii psykologille lähettämistä, jolla taas on oikeus antaa arvioita oppilaiden mielenterveydestä yms.

[Aldaron]

Nykyään tämä on kaava, jos haluaa noudattaa nollatoleranssia kouluaikana tapahtuneessa (selvästi yksipuolisessa) kiusaamisessa ja pahoinpitelyssä:

1) Selvityspyyntö rehtorille tapahtuneesta
2) Tutkintapyyntö pahoinpitelystä poliisille
3) Tutkintapyyntö poliisille siitä, onko virkamies (rehtori ja opettajat) laiminlyönyt tehtävänsä, kun ei ole pystynyt ehkäisemään tai keskeyttämmään tilannetta.

Jo vain alkaa tapahtua. Mutta samalla täytyy muistaa, että opettajat ovat tässä pahasti puun ja kuoren väilissä.

Totta, mutta jos opettajakunta ei muuten viitsi tai uskalla tehdä velvollisuuttaan, se on pakotettava siihen juuri kuvaamallasi menettelytavalla. Myös vastuun pakoiluun ja moraaliseen pelkuruuteen on suhtauduttava nollatoleranssilla.

[ElinaElina]

Tätäkään ei olisi tapahtunut, jos rajat olisi pidetty kiinni.

[Ahmatti]

Kellosepän kirjoitus kyllä vahvisti oletukseni millaista opettajana olo on nykyään. Olipa hyvä, että en loppujen lopuksi vienyt loppuun haluani kouluttautua pedagogiselle alalle.

Itsekin olen ollut koulukiusattu ala ja yläasteen, myös osan lukiota. Kavahdan yhä, jos esim. netistä näen kiusaajieni kuvia. Monesti sitä ajattelee, että jos olisi saanut kauhean agren päälle ja hakannut edes yhden kiusaajistani, mutta silloin pelkäsi liikaa sitä, että kiusaajat hakkaavat sitten porukalla. Syvät haavat kiusaaminen itselleni on jättänyt koko loppuiäkseni ja onkin hyvä, että en näistä yhtään näe nykypaikkakunnallani. Sellaisen koulun jälkeisistä kaverillisista ihmissuhteista on huomannut, että ei luota keneenkään eikä ketään uskalla pitää ystävänä, ainakaan miehistä. Useimmiten naispuoleiset ovat olleet minun parhaita kavereitani.

Monella muullakin tuntuu olevan tässä ketjussa kokemuksia kiusatuksi tulemisesta. Onko monikulttuuriromantikot sitten niitä entisiä kiusaajia?

Omien kokemusten perusteella kiusaamiseen ei auta kuin kiusatuksi tulleen vastaväkivalta. Kunnioitus on ansaittava.

[Kaptah]

Paljon nuorison kanssa harrastusten parissa toimivana ja reilusti sijaisopettamiskokemusta omaavana olen samaa mieltä, että tuollaiset sopimistilaisuudet ovat oikeasti ihan paskan haistattamista molemmille.

Tilannetta voisi verrata siihen, että olet palaamassa illalla kaverisi luota kotiin ja joku piripää vetää sinua turpaan. Kuinka hyvältä ajatukselta tuntuisi se, että seuraavana aamuna menette jonkun sovittelijan kanssa istumaan huoneeseen ja sovittelija sanoo että tuollainen on asiatonta ja tyhmää ja ei noin saa tehdä. Sitten teidän käsketään kätellä ja juttu oli siinä.

Ei sillä, anteeksipyynnön vaatiminen on melkoisen tehokasta. Sen ja kurinpitotoimien vain pitäisi olla julkisia. Veikkaan, että harvempi ns. kovakaan jätkä olisi kovin polleaa poikaa kun aamunavauksessa rehtori kertoisi että Homo-Petterille lävähti 200 euron vahingonkorvaukset ja 6h jälki-istuntoa kun tönäisi Sakari-Pietarin lumikasasta alas, jolloin tämä satutti ranteensa ja käskisi Homo-Petterin koulun eteen pyytämään anteeksi.

[Lasse]

Ei sillä, anteeksipyynnön vaatiminen on melkoisen tehokasta. Sen ja kurinpitotoimien vain pitäisi olla julkisia. Veikkaan, että harvempi ns. kovakaan jätkä olisi kovin polleaa poikaa kun aamunavauksessa rehtori kertoisi että Homo-Petterille lävähti 200 euron vahingonkorvaukset ja 6h jälki-istuntoa kun tönäisi Sakari-Pietarin lumikasasta alas, jolloin tämä satutti ranteensa ja käskisi Homo-Petterin koulun eteen pyytämään anteeksi.

Tämä on kerta kaikkiaan loistava idea!
Tekijän vanhemmat vielä paikalle, ni se on siinä.
Ja sessio pidettäisiin tietysti koulun liikuntasalissa. Joka perjantai.
Asiaa!!!

--Lasse

PS. Homo-Petterin nimen olisi voinut muuttaa seksuaalineutraalimmaksi Svante-Achmediksi.

[KalleK]

Nyt on pakko kyllä palautella hieman maanpinnalle tässä ketjussa ryöstäytynyttä spekulointia maahanmuuttajista ja heidän vaikutuksestaan kouluväkivaltaan.

Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit. Lapset (etenkin poikalapset) nyt vain ovat sillä tavalla rakennettuja, että he tappelevat. Poikalapsilta on järjetöntä edellyttää samanlaisia diplomaattisia taitoja ja itsehillintää kuin aikuisilta. Jos ei tätä kestä, niin ollos hyvä ja laittaa lapsensa sitten kotiopetukseen. Itse suosin sitä, että opettaa lapsensa puolustamaan itseään. Henkisesti ja fyysisesti.

Tässäkin ketjussa huokuu se nykypäivälle tyypillinen asenne, että heti ollaan huutamassa poliisia apuun, kun jossain on ongelma. Ei se poliisi mikään isä ole, joka tulee ja nuhtelee jokaisessa pikkuasiassa, kyllä asioille voi ja täytyy tehdä jotain ihan itsekin. Jos jokaista pientä tappelunnujakkaa ollaan viemässä käräjille asti, niin huh, huh! Miettikää nyt vähän!

Tuokin tämän ketjun aiheena oleva kuulostaa ihan ihan normaalilta, jokapäiväiseltä poikien nahistelulta. Potkua ja lyöntejä toki, siinä mielessä tavanomaista hieman rajumpaa, mutta ei mitään uutta auringon alla. Siinä ei etnisyys näyttele minkäänlaista roolia. Ei tarvittu ambulanssia tai ruumisautoa.

Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Vastaavanlaisia tapauksia tiedän useita kaukaa historiasta, joten ei voi mitenkään väittää että koulumaailma siinä suhteessa olisi nyt ratkaisevasti muuttunut pahemmaksi. Uskonpa, että nykyjään koululaiset pelkäävät sitä, että joku "kilahtaa" ja tuo kouluun aseen jos tarpeeksi kiusataan ja siksi ottavat muutenkin hieman rauhallisemmin. Ennen kun tuota asepelkoa ei niinkään ollut.

Tuosta Pihlajiston koulusta minulla on muuten melkolailla tietoa, koska oma lapseni käy kyseistä koulua. Oma mielipiteeni on, että siellä on aina hieman liiankin innokkaasti oltu selvittelemässä kaikenlaisia nujakoita perinpohjaisesti, johonka kuluu aivan luokattoman paljon hyvää opiskeluaikaa.
Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin. Toki näky oli pysäyttävä, kun ensimmäistä kertaa lasta vein kouluun ja kummastelin siinä pihalla värien laajaa kirjoa.
Opettajastahan kaikki lopulta on kiinni, omalla lapsella on loistomaikka ja muutoinkin koulussa on minusta hyvä henki.

[AkateeminenPätkätyöläinen]

Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit.

Nyrkkitappeluja ja nujakointeja tapahtui minunkin kouluaikana. Mutta maassa makaavan potkiminen, varsinkin päähän, oli täysin tuntematon ilmiö. Onnistuu se varmasti kantiksiltakin, mutta sellaista ei vain tapahtunut parikymmentä vuotta sitten.

Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin.

30 %, eikä ole vielä erityisen monietninen!?

Harmi että olen ateisti: Nyt olisi paikallaan kiittää luojaa, etten asu enää pääkaupunkiseudulla. Oman jälkikasvun koulussa rikastusaste on n. 1 %, ja siitäkin enemmistöllä on suomalaiset isät.

[JR]

Aika paljon olen opettajien kanssa jutellut kiusaamisasiasta. Pahimpia ovat koulumatkat, niistä ei kukaan halua kantaa vastuuta. Joillain ala-asteilla on sellainen tapa, että huonosti käyttäytynyt oppilas laitetaan soittamaan vanhemmille ja omin sanoin kertomaan, mitä on tullut tehtyä. Opettaja katsoo vieressä, että asia tulee oikein hoidetuksi. Kuulemma hyvin tehokas konsti. Etnistä väkeä täällä on vähänlaisesti, niitten kohdalla saattaisi tulla kielitaito-ongelma.

[desperaato]

Toisaalta en muista, että edes siinä ongelmakoulussa, jota itse kävin,

En tiedä mitä Jussi on koulussa kokenut. Kovasti vaan paistaa katkeruus lapsuusmaisemia kohtaan.

http://peltolammi.nettisivut.fi/

[Simo Hankaniemi]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

[Totuus EPT]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

Hyvin sanottu. Tälläistä asennekasvatusta minäkin olen ajatellut tätä ketjua lukiessa. Kerta opettajilla/oppilaitoksen kiinnostus oppilaita kohtaan on lähinnä tämänlaista nykyään, niin lapsia pitää opettaa puolustautumaan itse kohdatessaan vääryyttä, eikä aina ymmärtämään vääryyden tekijää. Munille potkuja vaan.

[Marius]

Muistetaanpa vielä että aikuinen ei normaalioloissa juuri koskaan joudu pelkäämään. Lapsi pelkää aidosti, kuristavasti ja lamauttavasti. Hän pelkää noloja tilanteita ja nöyryyttämistä siinä missä aikuinenkin, mutta ennen kaikkea hän - ainakin pojat - pelkäävät turpaan saamista, oikeaa fyysistä kipua, verta. Muistot toisten armoilla olemisesta saavat raivostumaan vuosikymmenienkin jälkeen. Aikuisen ei tarvitse kulkea päivittäin kujanjuoksua. Koulun heikkouden ja sadististen pikku paskiaisten ansiosta lapsi voi joutua elämään jokapäiväisessä pelossa koko koulun ajan, aamusta iltapäivään. Mitä se sitten tekee sielulle.

Koulun aikuiset eivät vain muista näitä juttuja. Tai eivät halua myöntää että muistavat. Ainakin koulu näyttää aina reagoivan väärin - uhrin kannalta. Koulu kun reagoi aina koulun kannalta parhaalla tavalla, ja se on: pidä oma pää puhtaana. Tärkeintä on että koulun ja reksin nimi pysyy poissa lehdistä.

Kiusattu on vain numero tilastoissa, tai ei edes sitä koska tilastot vedetään hatusta. Kaikki mitä täällä on sanottu "sovittelusta" on totta. Se on vain kiusaamista jossa systeemi menee kiusaajan puolelle. Siihen ei pidä lähteä mukaan ollenkaan. Syyllinen on aina kiusaaja, ja rangaistuksen pitäisi olla ylimitoitettu, ei mitään siedätyshoitoa, jota harrastetaan nuorisorikollistenkin kanssa, kunnes vasta liian myöhään laitetaan kova kovaa vastaan.

Kiistattomissa tapauksissa  - tai jos on syntynyt havaittavia fyysisiä jälkiä - kiusaaja pitää erottaa heti, vähintään viikoksi. Se laittaa kingin lakeijat miettimään.

Kiusaamistapauksen paljastuttua kiusaajat pitää saada pelkäämään kiusattua. Se on ainoa kieli mitä ymmärretään.

Älkää kyselkö keinoja, niitä ei ehkä ole. Mutta näin siis ihannetapauksessa PITÄISI tapahtua.

Olen samoilla linjoilla.
Nykyään kuitenkaan tuo koulusta erottaminenkaan ei taida olla rohkeimpien urhojen kohdalla pelote lainkaan. Mistä silloin ratkaisu, en tiedä,(tai tiedän, mutta on epäkorrektia sanoa se).
Toimivia sanktioita ei voi kuitenkaan olla, elleivät maailmat kohtaa lainkaan, eivätkä ne kohtaa.  

[Kukko]

Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin.

30 %, eikä ole vielä erityisen monietninen!?

Harmi että olen ateisti: Nyt olisi paikallaan kiittää luojaa, etten asu enää pääkaupunkiseudulla. Oman jälkikasvun koulussa rikastusaste on n. 1 %, ja siitäkin enemmistöllä on suomalaiset isät.

Samat sanat muuten, paitsi että ateistisuuden lisäksi minulla ei ole lapsia, ja nyt jo tuntuu että onneksi niin jos riskinä heillä olisi joutua tuollaiseen etnohelvettiin nuorina vuosinaan.

[AIP]

- Kuudesluokkalainen ulkomaalaistaustainen oppilas hyökkäsi viidesluokkalaisen poikani kimppuun,  löi hänet keinusta maahan ja alkoi potkia häntä päähän ja vatsaan, kertoo pahoinpidellyn pojan isä.

Kelvottomasti kasvatettu nulikka.

Pihlajiston ala-asteen koulun rehtori Ari Vainikka kertoo, että koulu selvittää tapausta parhaillaan.

Munaton paskiainen.

Minulla ei ole muuta sanottavaa.

[Meriö]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Onko tilanne kouluissa tosiaan se, ettei opettajilla ole enää edes halua puuttua kiusaamiseen? Ainoa vaihtoehto siis on opettaa lapset tappelemaan niin, että puolitoista, ehkä kaksikin kertaa isompi hyökkääjä talttuu?

Muistetaanpa vielä että aikuinen ei normaalioloissa juuri koskaan joudu pelkäämään. Lapsi pelkää aidosti, kuristavasti ja lamauttavasti. Hän pelkää noloja tilanteita ja nöyryyttämistä siinä missä aikuinenkin, mutta ennen kaikkea hän - ainakin pojat - pelkäävät turpaan saamista, oikeaa fyysistä kipua, verta. Muistot toisten armoilla olemisesta saavat raivostumaan vuosikymmenienkin jälkeen. Aikuisen ei tarvitse kulkea päivittäin kujanjuoksua.

Juuri näin. Eihän tätä aikuisenkaan tarvitse kestää, miksi lasten pitäisi? Ja miksi puhutaan pahoinpitelystä kun aikuista potkitaan päähän, mutta lasten kesken se on "poikain pientä nujakointia" tai korkeintaan "kiusaamista". Missä menee raja? Onko 17-vuotias jo pahoinpidelty, vai pitääkö odottaa täysi-ikäisyyttä, ennen kuin sopii pyytää ulkopuolista apua?

[Koskela Suomesta]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Onko tilanne kouluissa tosiaan se, ettei opettajilla ole enää edes halua puuttua kiusaamiseen? Ainoa vaihtoehto siis on opettaa lapset tappelemaan niin, että puolitoista, ehkä kaksikin kertaa isompi hyökkääjä talttuu?

Sitten on parasta opettaa niitä keinoja, joita yleensä opetetaan erikoisjoukkojen harjoituksissa. Tuon kokoisille ei yleensä saa kun sen yhden mahdollisuuden ja sen pitää olla sitten sellainen, että kaveri on teholla kertaheitolla. Muuten se tulee päälle kahta kauheammalla raivolla....

En halua kuvailla niitä sen enempää näin aamiaista tässä samalla syödessäni. Ovat sellaisia, että tavan tallaajalle ne eivät tule edes mieleen ilman opastusta. Kyllä, olen ollut niitä harjoittelemassa.

[MikkoAP]

Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Minun peruskouluajoiltani en todellakaan muista mitään vastaavaa.

Tuossa tilanteessa henkiinjääminen oli pelkästä onnesta kiinni.

Sellaista ei todellakaan pidä sivuuttaa olankohautuksella. Oliko kyseessä murhan, vai tapon yritys tms voi joku lakia hyvin tunteva kertoa.

[Oami]

Kylmä fakta on se, että niin kauan kuin kouluja nykymuodossaan on, niin kauan niissä tulee myös viuhumaan nyrkit. Lapset (etenkin poikalapset) nyt vain ovat sillä tavalla rakennettuja, että he tappelevat. Poikalapsilta on järjetöntä edellyttää samanlaisia diplomaattisia taitoja ja itsehillintää kuin aikuisilta.

Ei edellytetä diplomaattisia taitoja, vaan sitä, että ei pahoinpidellä. Jollei osaa olla pahoinpitelemättä, niin sitten opetetaan. Toki minäkin pitäisin suotavana, että tämän opetuksen voisi antaa opettaja, mutta kun nähtävästi ei osaa, niin sitten poliisi.

Turha tehdä tästä mitään sukupuolikysymystä. Samat säännöt kuuluvat kaikille. Jollei niitä ole kouluun mennessä oppinut niin siellä ne pitää opettaa. Hyvällä tai pahalla.



Tässäkin ketjussa huokuu se nykypäivälle tyypillinen asenne, että heti ollaan huutamassa poliisia apuun, kun jossain on ongelma. Ei se poliisi mikään isä ole, joka tulee ja nuhtelee jokaisessa pikkuasiassa, kyllä asioille voi ja täytyy tehdä jotain ihan itsekin. Jos jokaista pientä tappelunnujakkaa ollaan viemässä käräjille asti, niin huh, huh! Miettikää nyt vähän!

Tuokin tämän ketjun aiheena oleva kuulostaa ihan ihan normaalilta, jokapäiväiseltä poikien nahistelulta. Potkua ja lyöntejä toki, siinä mielessä tavanomaista hieman rajumpaa, mutta ei mitään uutta auringon alla. Siinä ei etnisyys näyttele minkäänlaista roolia. Ei tarvittu ambulanssia tai ruumisautoa.

Parikymmentä vuotta sitten eräässä Vantaan lähiön koulussa tapahtui seuraavaa: kaksi kuudesluokkalaista olivat jo pidempään ottaneet yhteen, toinen kantis, toinen Vietnamin venepakolaisia. Eräänä päivänä sitten tämä kantis pakkasi reppuunsa mukaan puukon ja seuraavan tappelun yhteydessä sitten tökkäisi sen vietnamilaisen kaverin keuhkoon. Ambulanssi tuli, kaveri oli pari viikkoa koulusta pois parantelemassa keuhkoaan ja sen jälkeen elämä jatkui ennallaan, paitsi että nämä kaksi eivät sen jälkeen enää tapelleet. Asiasta ei ollut mitään mainintaa missään mediassa, ei edes paikallislehdessä. Kukaan ei saanut mitään tuomiota.

Vastaavanlaisia tapauksia tiedän useita kaukaa historiasta, joten ei voi mitenkään väittää että koulumaailma siinä suhteessa olisi nyt ratkaisevasti muuttunut pahemmaksi. Uskonpa, että nykyjään koululaiset pelkäävät sitä, että joku "kilahtaa" ja tuo kouluun aseen jos tarpeeksi kiusataan ja siksi ottavat muutenkin hieman rauhallisemmin. Ennen kun tuota asepelkoa ei niinkään ollut.

Tuosta Pihlajiston koulusta minulla on muuten melkolailla tietoa, koska oma lapseni käy kyseistä koulua. Oma mielipiteeni on, että siellä on aina hieman liiankin innokkaasti oltu selvittelemässä kaikenlaisia nujakoita perinpohjaisesti, johonka kuluu aivan luokattoman paljon hyvää opiskeluaikaa.
Koulu ei myöskään ole pääkaupunkiseudun mittakaavalla mitenkään erityisen monietninen, karkeasti arvioiden ehkä n. 30% on muualta kuin Suomesta lähtöisin. Toki näky oli pysäyttävä, kun ensimmäistä kertaa lasta vein kouluun ja kummastelin siinä pihalla värien laajaa kirjoa.
Opettajastahan kaikki lopulta on kiinni, omalla lapsella on loistomaikka ja muutoinkin koulussa on minusta hyvä henki.
[/quote]

[VeePee]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

[Koskela Suomesta]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

Tuo on se oppi jota opettajat heille opettavat, eli että kertoo opettajalle. Kaunis ja humaani asia, mutta kauneudella ja humaanisuudella ei ole reaalimaailman kanssa mitään tekemistä.

Meilläkin kävi näin, oli kaunis oppi, tulokset nolla, ja vasta kun mentiin sen kynnyksen yli jossa puolustautuminen väkivallalla oli mahdollista henkisesti niin kiusaaminen oikeasti loppui.

Opettajalle kertominen aiheuttaa vain hyödytöntä lässytystä joka ei OIKEASTI vaikuta mihinkään.

Kaunis ajatus, vähän niinkuin monikulttuuri, tai kommunismi, tai... muttei toimi ihminen nimisellä apinalajilla. Eiköhän näitä kauniitä ajatuksia ja hyviä aikomuksia ole jo nähty, niillä kivettyä tietä kuljettu, ja tiedetä minne se tie johtaa, joten kannattaa opettaa lapsille ne keinot joista on oikeasti apua.

Enkä edes koe itseäni pahaksi ihmiseksi näin sanoessani.

En minä ole paha, maailma on.

Enkä heitä lapsiani sinne hakattavaksi antamatta niin hyviä eväitä kuin mahdollista. Joskus sinne reppuun on laitettava kovempia oppeja kuin haluaisi. Etsikööt pehmeämmän maalin kuin minun poikani.

[KalleK]

Suomalaisten vanhempien ongelmana on eläminen ruusunpunaisissa pilvimaailmoissa ja kun kakka oikeasti lennähtää tuulettimeen, ollaan heti neuvottomia ja avuttomia. Lapselle on syytä selittää jo hyvinkin nuorena, että elämässä todennäköisesti joutuu tappelemaan ja sitä varten on syytä treenata. Lapsi ymmärtää tämän helposti, samaa ei voi sanoa monista aivopestyistä aikuisista.

Kun tyttäreni oli esikoulussa siellä eräs poika otti tavakseen kuristaa häntä. Neuvoin tyttöä seuraavan kuristuksen yhteydessä potkaisemaan poikaa välittömästi munille kaikin voimin. Kului jonkin aikaa ja tyttö kertoi uudestä kuristusyrityksestä. Mutta tällä kertaa hän oli tehnyt niin kuin isukki neuvoi. Poika oli pudonnut lattialle ja huutanut avuttomana tuskaansa. Tytär näytti oikein havainnollisesti, miten potkaisu oli tapahtunut. Uutta kuristusyritystä ei koskaan tullut.

Päiväkodin hoitajien täytyi olla tietoisia, mitä oli tapahtunut, mutta siltä taholta ei koskaan sanottu mitään sen enempää kuristajan kuin kuristettavankaan vanhemmille. En tosin odottanutkaan mitään kommenttia, enkä itsekään ottanut asiaa esille, kun homma oli meidän puoleltamme jo hoidettu. Kerroin tapauksesta joskus myöhemmin pojan isälle, eikä hänellä ollut mitään sanomista, hymyili ehkä lammasmaisesti. Jos olisin lähtenyt puhumalla selvittämään tätä kuristusongelmaa olen varma, että asiaa selviteltäisiin vielä nytkin, kolme vuotta myöhemmin, eikä mitään ratkaisua koskaan olisi tullut. Pienellä neuvonnalla tytär hoiti itse tämän aikuisille ratkaisemattoman ongelman parissa sekunnissa ja sai samalla tärkeää oppia myöhempää elämää varten.

Kun olen kertonut tämän pienen opettavaisen esimerkin, miehet yleensä hyrähtelevät samanmielisyyttä osoittaen, kun taas joidenkin naisten silmissä leimahtaa "pyhä viha" poliittisen epäkorrektiuteni vuoksi. Eli ilmeisesti näiden naisten mielestä pikkutyttöjä saa pahoinpidellä, jos ainoa toimiva vaihtoehto on omaehtoinen suora toiminta.    

Joskus on pakko vain tehdä valintoja ja tehdä asioita, joita ei muutoin tekisi tai haluaisi tehdä.
Minun mielestäni tuo Simon tyttären tapaus oli luokiteltavissa ihan itsepuolustukseksi. Kun ei kerran muut keinot tepsi, ja munille potku tepsii, niin sitten käytetään sitä. Se on päällekäyvän valinta, miten hän haluaa tilanteen ratkaistavan.
Se, että jopa tuon hyökkääjän oma isä hyväksyi tapahtuneen, kertoo paljon siitä, miten ihmiset sydämessään tuntevat. Eli joskus fyysistä koskemattomuutta on loukattava, jotta se saataisiin loppumaan. Ja sen saa kyllä tehdä ihan itse, ei siihen poliisia apuun tarvita.
En itsekään tykkää tapella, enkä ole eläissäni yhtään tappelua provosoinut tahi aloittanut, mutta muutamaan olen tahtomattani joutunut.
Esim. tällainen tapaus, kun ulkomailla ollessani tuli pimeällä kujalla kolme sekapäistä ryssää veitsellä uhaten päälle, eikä pakotietä ollut, niin ei siinä paljon muuta vaihtoehtoa jäänyt kuin pistää kaverit nippuun. Silloin kyllä kiitin luojaa, että on tullut treenattua lapsesta asti itsepuolustusta, muuten saattaisi olla etten tätäkään tässä kirjoittaisi. Aion jatkaa samalla linjalla ja opettaa myös lapsilleni vastaavat taidot, Gandhimaisen sinisilmäiseen uskoon tukeutumisen jätän suosiolla muille.

[Sanglier]

No lasten ei pidäkään joutua selvittämään näitä tapauksia itse, ei ninjailemalla eikä väistämällä ja alistumalla. Aikuisten pitää hoitaa asia, ja kiusaaja pitää eristää tehokkaasti. Jollekin tulee prosessissa itku ja ehkä pipi, parempi että kiusaajalle.

Poliisia nimenomaan tarvitaan kun aikuiset eivät hoida tehtäväänsä. Niin kauan kuin poliisi tai sen uhka toimii, omankädenoikeutta ei tarvita. Ei tarvitse louskuttaa poliisin vaivaamisesta pikku nahisteluilla. Vai eikö lapsen hyväksi tarvitse tehdä kaikki mitä tarvitaan? Totta kai yliherkkiä sätkyjä on sekä lapsissa että vanhemmissa, mutta ajatelkaapa jos/kun osuu omaan lapseen.

Lapsettomillehan koko asia on akateeminen.

[kelloseppä]

Nim. VeePee:n puheenvuoron sisältö oli enemmän kuin kannatettava.

Ekaluokkainen lapsi kertoo opettajalle, että häntä kiusataan. Tällöin asian hoito siirtyy sille, jolle se kuuluukin.

Opettaja ryhtyy toimenpiteisiin kerrotun perusteella. Hän ryhtyy hankkimaan "näyttöä". Jos väitetty kiusaaja on uusi tapaus, näyttö löytyy yleensä nopeasti tehostetun tarkkailun keinoin, koska kiusaaja on "taparikollinen". Jos väitetty kiusaaja on "vanha tuttu", kohtuullinen näyttö onkin jo useimmiten kasassa. Syyllinen siis löydetään nopeasti tai on jo löydetty.

"Taparikollisen" kohdalla voidaan jo lähtökohtaisesti todeta, että sanktiot kiusaamisesta eivät ole tehonneet aiemminkaan. Tämä antaa aiheen olettaa, että sanktiot ovat tehottomia nytkin, mikäli sanktiovalikoima pysyy entisellään. Uuden kiusaajan tapauksessa on jopa mahdollista, että hyvin mietityt sanktiot jopa tepsisivät.

"Taparikollisen" kohdalla jos käytettäisiin nykyistä yleisemmin järeimpiä lain mahdollistamia sanktioita, ellei kiusaaja itse ymmärrä järkiintyä, seuraukset ovat kolmenlaisia:
a) "Taparikollinen" jatkaa toimintaansa kokopäivätoimisesti ilman minkäänlaista valvontaa ja usein laajentaa toimintaansa uusille toimialoille.
b) Rehtorilta kysellään "ikäviä" ja epäillään, että onkohan hänellä ja hänen henkilökunnallaan homma nyt oikein hanskassa, mistä ravintoketjun toimintalogiikan seurauksena opettajat joutuvat yhä yksityiskohtaisemmin selvittelemään tekemisiään tai tekemättä jättämisiään rehtorille, mikä luo "kyttäysmeininkiä" ja itse opetukseen jää koko ajan yhä vähemmän aikaa.
c) Joku tekee poliisille rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, josta seuraa mm. kohta b)

Pahimmissa "taparikollisten" tapauksissa kiusaajan huoltajat vähät välittävät asiasta, jopa uhkailevat oikeustoimilla koulua ja opettajaa vastaan. Pahimmissa kunnissa kunnan koulutoimella tai sosiaalihuollolla ei ole resursseja eikä halua puuttua asiaan, jolloin hätätapauksissakin aikaa löytyy ehkä kuukauden kuluttua.

Kun joku kuolee tai vakavasti loukkaantuu fyysisesti, resursseja saadaan nopeasti paikalle ja runsaasti. Sitten alkaa syyllisten etsintä. Syyllinen löytyy tietysti useimmiten opettajasta, oli siihen sitten todellista aihetta tai ei. Rehtorit ja koulutoimenjohtajat, kunnan/kaupunginjohtajista nyt puhumattakaan, on useimmiten todettu syyttömiksi tapahtuneeseen, jos edes ovat syytettyjen penkille joutuneet.

Yllättävän monet tytöt ovat vallan kekseliäitä kiusaajia, pojilla ei yleensä mielikuvitus riitä aivan niin pitkälle ... Perättömiä ilmiantoja kiusaamisesta esiintyy myös, mutta onneksi vielä harvoin. Käräjätupa-uhkauksiakin on kuultu, jos oppilaan saama arvosana ei miellytä, jopa oppilaan vanhemmilta ...

Luonnollisesti ammatillisesti todella kovat opettajat ja rehtorit pystyvät keksimään ja toteuttamaan laillisia ja lähes aina tepsiviä sanktioita ilman, että järeimpiin keinoihin tarvitsisi kovin useasti turvautua. Tällaisilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla varustettuja henkilöitä saadaan opettajiksi esim. perusopetukseen yhä vähemmän, etenkin hyvin "haastaviin" kouluihin. En voi muuta kuin kehottaa lasten vanhempia pohtimaan hyvin tarkasti, mihin kouluun jälkikasvunsa laittavat.

Niin, mitähän opettaja sanoo kiusatulle ekaluokkalaiselle, kun kiusaaminen vain jatkuu ja jatkuu, vaikka kiusattu kertoi ensin opettajalle?

Joskus saattaa olla oikea hetki opettajan antaa itsepuolustuksen niksikoulutusta kiusatulle, jotta kiusatulla olisi edes yksi henkilö, johon hän voisi täysin luottaa koulussa, jopa mahdollisesti koko elämässään. Opettaja saattaa jopa katsoa ohi, kun niksikoulutuksen oppeja käytetään - sen yhden kerran. Toki tällainen opettajan menettely saatetaan todeta opettajan ammattietiikan vastaiseksi ...

Sanokaa, kuinka pitkälle opettajan vastuu oppilaista tulee ulottua ja kuinka pitkälle se saa ulottua?

[hyperbeli]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Minä taas olen aika varma, että kyllä opettajat haluavat, että jokainen lapsi saisi elää ilman kiusausta.

Ei edellytetä diplomaattisia taitoja, vaan sitä, että ei pahoinpidellä. Jollei osaa olla pahoinpitelemättä, niin sitten opetetaan. Toki minäkin pitäisin suotavana, että tämän opetuksen voisi antaa opettaja, mutta kun nähtävästi ei osaa, niin sitten poliisi.

Kiusausta on nostettu opettajakunnan keskuudessa tapetille erityisesti nyt jo yli kymmenen vuotta. Opettajille on järjestetty koulutusta kiusaamisen tunnistamiseen ja lopettamista varten (esim. Kivakoulu-projekti). Yleinen usko opettajien keskuudessa on, että tilanne on nyt parempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Tosiasia on, että meillä on lapsia ja aikuisia, jotka eivät osaa olla pahoinpitelemättä henkisesti ja fyysisesti. Mielenterveysongelmien määrä on kasvanut voimakkaasti oppilaidemme keskuudessa ja yllättävän moni oppilas käy kouluaan lääkehuuruissa. On olemassa tapauksia, joita ei voi opettaa tavoille niillä menetelmillä, joita opettajalla tai edes poliisilla on.

Olemme pitkään eläneet inkluusion trendissä, eli ihannoineet sellaista koulua, johon voi integroida kaikenlaiset oppilaat samaan luokkaan. Tämä on periaatteessa hieno ajatus. Olen nähnyt luokkia, joissa vaikeitakin mielenterveyden häiriöitä omaava lapsi on päässyt mukaan porukkaan ja kaikki on mennyt suhteellisen hyvin. Tällainen kokemus auttaa lasta uskomaan omaan selviytymiseensä mielenterveyshäiriöistä huolimatta. Kokemus auttaa myös "muita" lapsia ymmärtämään ihmisyyttä yleensä ja suhteuttamaan omiakin vaikeuksia oikeisiin mittasuhteisiinsa. Saattaisi kuitenkin olla parempi kevyemmillä perusteilla "karkottaa" tietyntyyppisiä oppilaita omiin laitoksiinsa.

Mitä kiusaamiseen tulee, sitä voi olla todella vaikea havaita, ja aina vain vaikeammaksi se menee koulujen koon kasvaessa. Miettikääpä itse tilannetta, jossa seuraatte yhtäaikaa kahtakymmentä lasta välitunnilla. On mahdotonta pysyä koko ajan kärryillä jokaisesta lapsesta. Yleensä pienissä kouluissa välitunnilla on 60 - 100 lasta. Tämä on vielä järkevä määrä lapsia koulussa, sillä oppilaat todennäköisesti tuntevat välituntivalvojan ja saattavat helpommin pitää häntä siten luotettavana ja raportoida näkemiään epäkohtia hänelle. Me olemme kuitenkin kasvattamassa koulujen kokoa siten, että kaupungeissa saattaa olla esimerkiksi yli viidensadan oppilaan mammuttikouluja ja isompiakin käsittääkseni. Siinä vaiheessa välituntivalvoja ei tiedä edes oppilaiden nimiä, saatika sitten, että voisi olla tietoinen syvällisemmällä tasolla oppilaan käyttäytymisestä ja mielenmaisemasta, jota vasten tulkita tapahtumia.

Kiusaamisen tunnistaminen on myös vaikeaa. Itse olen välitunneilla hyvin tarkkana ja seuraan kaikkea ympärillä tapahtuvaa, mutta voi olla vaikeaa tulkita tapahtumia, jos ei tunne tilanteen taustoja. Esimerkiksi pipon ryöstäminen voi merkitä eri yhteyksissä eri asioita. Joskus kyseessä on huomionosoitus pojalta tytölle, josta tyttö on loppujen lopuksi vain mielissään. Joskus kyseessä voi olla vuosien kiusauksen jatkumo ja kohde voi kokea sen hyvin vihamieliseksi. Tietenkin yritän havainnoida tunneilmapiiriä ja tietenkin käsken välittömästi palauttaa pipon omistajalleen, mutta minkälainen rangaistus olisi sopiva. Neitiä leikkimielisesti kiusoitteleva nuorimies tuskin olisi jälki-istuntoaan ansainnut, mutta järjestelmällinen kiusaaja pitäisi heti syöttää systeemin rattaisiin ja käynnistää iso pyörä oppilashuollossa. Tätä havainnoimista vaikeuttaa isossa koulussa, jos esimerkiksi et muista koskaan nähneesi kyseisiä henkilöitä. (Kyllähän kasvot pikkuhiljaa painuvat mieleen tuhannestakin oppilaasta. Ymmärrätte kuitenkin varmaan pointin.)

Lisäksi vakavaa kiusaaminen tehdään yleensä niin vaivihkaisesti, ettei sitä opettaja huomaa. Hiljaa lausutuissa sanoissa voi olla paljon uhkaa ja ne voivat aiheuttaa kipua, vaikka niitä on mahdotonta opettajan kuulla.

No nythän oli puhe enemmänkin väkivallasta, jonka havainnoiminen on helpompaa. Satuin kerran näkemään portaiden alla tappelun. Kaksi saman pituista poikaa olivat painiotteessa. Ryntäsin paikalle ja lopetin sen huutamalla. Sitten kun kysyin, että mitä tapahtui, kumpikin sanoi, että kyseessä oli ystävällismielinen painiottelu. Tunneilmapiiri oli hetki sitten ollut sellainen, että epäilin sanoja. Kumpikin vakuutti minulle nyt hymyssä suin, että olin väärässä. Tunneilmapiiri oli nyt kevyt ja hyväntahtoinen. Pojat vain naureskelivat toisilleen. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Antaa jälki-istuntoa molemmille (mahdolliselle uhrille ja mahdolliselle kiusaajalle)? Tämä vain esimerkkinä siitä, että kun opettajalla on yhtäaikaa toimeenpanovalta ja tuomarinvalta, voi päätöksien tekeminen liukuhihnalta olla joskus vaikeaa.

Sellainen tapaus, jossa joku saa selkeästi turpiinsa, on helpompi tuomita. Olen samaa mieltä ketjun monien kirjoittajien kanssa, että väkivaltaisesti käyttäytyvät oppilaat olisi hyvä laittaa miettimään tekosiaan johonkin toiseen sellaisille oppilaille tarkoitettuun kouluun, ettei muiden tarvitsisi elää pelossa. Tässäkin on kuitenkin mahdollisuus virhetulkinnoille. Kyllähän lapsella täytyy olla oikeus itsepuolustukseen, eikä tappelun voittaja ole aina syyllinen. On myös huomattava, että sellainen erityiskoulu haittaa kyseisten oppilaiden tulevaisuutta. Vankila on kuulemma hyvä paikka solmia kontakteja ammattirikollisiin mikäli rikollisen ura on mielessä. Samalla tavalla, jos kokoamme väkivaltaiset oppilaat yhteen paikkaan, ja annamme heille tällaisen "kovan jätkän" leiman, tulemme samalla luoneeksi jengejä, joihin jotkut jopa tavoittelisivat pääsyä.



Ps. En taida olla kovin hyvä kirjoittaja. Sekavaa tekstiä. Halusin kuitenkin tuoda omia tuntemuksiani opettajan työssä tänne näkökulmaksi...

[Haima]

Höpöhöpö, se oli juuri hyvää tekstiä.

Yksittäinen opettaja on näissä asioissa niin monen asian armoilla, että jos heillä esiintyykin hälläväliä-asennetta, voi kuulostaa karulta, mutta ymmärrän asian. Pohjimmiltaan kukaan ei tietenkään halua kiusaamista kenellekään, mutta jos työkalut asian kitkemiseksi ovat minimaaliset tai vaativat mammuttimaisen työn, ei kukaan tee sitä helposti opettajan saamalla orjapalkalla.

Otetaan pieni esimerkki: oppilas reuhaa ja häiriköi luokassa. Mitä ennen tehtiin. No esim. poistettiin oppilas luokasta. Nykyään opettaja on vastuussa oppilaasta, jos tämä on laitettu käytävälle. Jos poistettu oppilas saa päähänsä ajatuksen lyödä päänsä ovesta läpi, vastuuseen joutuu ope, joka on jättänyt oppilaan ilman valvontaa käytävälle.

Pellehommaa koko opettajien työ, mutta juuri näin olemme asian halunneet. Joka kodista löytyy opetusalan asiantuntijoita, jotka osaavat tehdä kaiken paremmin vaikka eivät ole päivääkään tehneet opettajan töitä. Ainakin nämä asiantuntijat muistavat vaatia opettajilta ihmeitä, koska 3 kk:n loma, koska 20 vuotta vanhat samat kalvot ja koska helppo sisätyö....

Näin...

[Koskela Suomesta]

Ei tuo ollut sekavaa, vaan selkeää ja ymmärettävää. Hienoa että kaltaisiasi opettajia on olemassa. Kokemukseni eivät tue sitä ajatusta että olisit kovin yleinen ilmiö, valitettavasti  

Erityisesti tuo ajatuksesi, että tappelun voittaja ei aina ole syyllinen, kuvasti realismia ja erityisesti halua ajatella asioita nuorten kannalta ja pohtia loogisia syy seuraus suhteita.

Tämä ei tunnu onnistuvan suurimmalta osalta opettajisa, varsinkaan nuorehkoilta naisopettajilta. Nuorten miesten maailma tuntuu olevan heille täysin outo, eivätkä he edes yritä sitä ymmärtää.

He elävät jossain sellaisessa omatekoisessa ideaalissa, jossa paha parannetaan torumalla ja kaikki väkivalta on pahasta, itseään ei saa puolustaa ja systeemiin pitää luottaa, vaikkei siihen olisi mitään syytä ihan uhrin oman kokemuksenkin puolesta. Eli sanalla sanoen ihan hörhöjä...

[pelle12]

Eli sanalla sanoen ihan hörhöjä...

Kiltit kympin tytöt hakeutuvat kasvatustieteelliseen ja opettajankoulutuslaitokseen.