2010-12-13 IS: 11-vuotias pahoinpideltiin välitunnilla

[KalleK]

Hieno pointti tuossa hyberbelin muutenkin ajatuksia herättävässä kirjoituksessa oli myös se, että häiriöoppilaan "eristäminen" muiden häiriköiden sekaan saattaa olla jopa sitä, mitä hän pohjimmiltaan haluaa.
Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen. Silloin kiusaaja olisi todella yksin eikä saisi kannustetta toiminnallensa ainakaan muilta oppilailta.
Usein kiusaamisen taustalla nimittäin on kiusaajan huomiohakuisuus ja huono itsetunto, ja itseä pyritään nostamaan esille ainoalla keinolla, jonka kiusaaja kokee toimivaksi - kiusaamisella.

[pelle12]

 Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

[Haima]

Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

Älkää saivarrelko asioista, jotka eivät edes ole noin: kiusaus ja kiusaaminen tarkoittavat samaa asiaa; molemmat ovat kiusata-verbin johdannaisia, toinen nominaalimuoto (kiusaaminen), toinen johtimella muodostettu teonnimi. Se että myös ruokaan viitataan kiusauksella, ei poista sitä asiaa, että kiusauksen ja kiusaamisen referentti on pääosin sama tässä kontekstissa. Jos semanttisia eroja halutaan nähdä, kiusaus viittaa yksittäistapakseen, kiusaaminen koko ilmiöön.

[Koskela Suomesta]

Hieno pointti tuossa hyberbelin muutenkin ajatuksia herättävässä kirjoituksessa oli myös se, että häiriöoppilaan "eristäminen" muiden häiriköiden sekaan saattaa olla jopa sitä, mitä hän pohjimmiltaan haluaa.
Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen. Silloin kiusaaja olisi todella yksin eikä saisi kannustetta toiminnallensa ainakaan muilta oppilailta.
Usein kiusaamisen taustalla nimittäin on kiusaajan huomiohakuisuus ja huono itsetunto, ja itseä pyritään nostamaan esille ainoalla keinolla, jonka kiusaaja kokee toimivaksi - kiusaamisella.

Mistähän moinen porukka löydetään? ja vielä useita, eihän näitä tuomittavia voi useaa sinne laittaa, saavat ylivallan. Ei sellaisia omituisia porukoita ole olemassakaan, edes yhtä saati sitten niin monia, että niistä olisi minkään ongelman ratkaisuksi. Jos se on joku tavallinen luokka, niin eihän se poikkea siitä luokasta, josta tämä kiusaajakingi juuri otettiin erilleen...

Aika ufo ajatus kaikkiaan, oletko yliopistoväkeä? hieno ja humaani ajatus, mutta täysin toteuttamiskelvoton tosielämässä 

[Aldaron]

Hyberbeli toivoo, että jokainen lapsi saisi kasvaa ilman kiusausta. Ilman kiusausta mihin? Itse en lapsena ainakaan olisi halunnut elää ilman Janssonin kiusausta.
Vaikka sanoilla kiusaaminen ja kiusaus onkin sama kantasana, itsenäisinä sanoina ne merkitsevät ihan eri asiaa. Respect Finnish. 'Kieleni rajat ovat maailmani rajat'. Erityisesti pedagookikkojen tulisi huomioida tuo, vaikkei suomi olisikaan ollut pääaineena yliopistossa.

Älkää saivarrelko asioista, jotka eivät edes ole noin: kiusaus ja kiusaaminen tarkoittavat samaa asiaa; molemmat ovat kiusata-verbin johdannaisia, toinen nominaalimuoto (kiusaaminen), toinen johtimella muodostettu teonnimi. Se että myös ruokaan viitataan kiusauksella, ei poista sitä asiaa, että kiusauksen ja kiusaamisen referentti on pääosin sama tässä kontekstissa. Jos semanttisia eroja halutaan nähdä, kiusaus viittaa yksittäistapakseen, kiusaaminen koko ilmiöön.

Kun varsinaisen aiheen sisällä nyt kerran avattiin tällainen kielitieteellinen parenteesi, en malta olla muistuttamatta siitä, että verbi kiusata on lainattu suomeen jostain itägermaanisesta, lähinnä goottia muistuttavasta kielestä, jonka Länsi-Suomessa asuneet puhujat sulautuivat länsisuomalaisiin. Gootiksi kiusata nimittäin on kiusan:
http://www.verbix.com/webverbix/go.php?D1=15&H1=115&T1=kiusan

Ja sitten parenteesi kiinni.

[JR]

Olen taipumassa sellaiseen ajatukseen, että koulussa olisi syytä lopettaa oppilaitten väliset välituntipainit ja piponryöstöt ihan sen takia, ettei koskaan voi tietää, kuinka vapaaehtoisia ne ovat. Saatava hyöty on suurempi, kuin mahdollinen harmi. Painimatsit oikeastaan kuuluvat vapaa-aikaan.
Ennenaikaan pelattiin jalkapalloa, tai pesäpalloa kaiket välitunnit, mikä oli oikeinkin tervettä puuhaa. Nykyään lapset ovat välitunnitkin sisällä, mikä on aika epätervettä.

[JR]

Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia? Erään äidin tuskaista tilitystä joskus kuuntelin, kun hänen oma kullannuppunsa oli kiusannut toisia. Tuntui olevan äidille tosi kova paikka, koska häntä itseään oli koulussa kiusattu, eikä hän pystynyt oikein käsittelemään koko asiaa.

[Professori]

Toivottavasti kaverit hoitavat sen, mitä yhteiskunta ja koulu eivät halua hoitaa.
Sillä on pitkät perinteet Helsinki 71:ssä.

LB

Joskus tämä on kiusatun ainoa mahdollisuus. Näistä kuulee aina silloin tällöin, mutta eihän tämä ole oikea tapa toimia. Kyllä opettajien pitäisi selvittää kaikki kiusaamistapaukset; ja toisaalta yhteiskunnan pitäisi myös taata heille siihen mahdollisuudet. Näin siis etnisyydestä riippumatta.

[VeePee]

Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

[Koskela Suomesta]

Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

Jotenkin on vaikea uskoa tuollaiseen mekanismiin. Vaatisi ihan tutkimuspohjaisia todisteita moinen. Enkä niele sitäkään, että kiusatun lapsista tulee kiusaajia, väitteen totuusarvolle asetan samat vaateet kuin edellä.

[Tommi Korhonen]

Toimivampaa eristämistä varmaan olisi, että kiusaaja "eristettäisiin" sellaiseen porukkaan, joka suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kiusaamiseen.

Mistähän moinen porukka löydetään? ja vielä useita, eihän näitä tuomittavia voi useaa sinne laittaa, saavat ylivallan. Ei sellaisia omituisia porukoita ole olemassakaan, edes yhtä saati sitten niin monia, että niistä olisi minkään ongelman ratkaisuksi.

Tuohon ei varmastikaan ole mitään helppoja ratkaisuita, eikä tuollaista ryhmää ole juurikaan olemassa. Mutta sellainen pitäisi olla. Eli mielestäni sellainen ryhmä pitäisi olla jokainen koululuokka. Ja se olisi mahdollista jos kiusaamiseen puuttuminen olisi riittävän vahvaa ja riittävän selkeätä. Ei sellaista kiusaajien mielivaltaa ollut kun rangaistuskäytäntö oli uskottava. Toki kiusaajia oli ja kiusaamista, se ei ole varmasti uusi keksintö, mutta sellaista että ymmärretään ja sovitellaan kiusaajia ja lopulta siirretään kiusattu seuraavaan kouluun.

Rajoittella ja säännöillä täytyy olla A) uskottava yhteinen merkitys että niitä halutaan toteuttaa. Se tarkoittaa että sääntöjen täytyy olla yhteisesti hyödyttäviä, eivätkä ne voi olla merkityksetöntä ideologista holhoamista. Sääntöjen täytyy myös B) olla uskottavasti puolustettuja, eli niitä pitää valvoa riittävän paljon ja riittävän uskottavilla keinoilla. Tämä taas tarkoittaa sitä että opettajalla täytyy olla riittävä keinovalikoima käytössään. Myös apua jos opettajan omat ominaisuudet eivät siihen riitä. Se voi olla opettajakollega tai opettajakunnan ja rehtorin tuki, tai vaikkapa vahtimestari joka toteuttaa sellaiset keinot joita hento naisopettaja ei pysty tekemään.

En tietenkään tarkoita mitään opettajien mielivaltaa. Keinojen täytyy olla yhteisesti ja yhteiskunnankin hyväksymiä. Ja niiden soveltamistapa täytyy olla vähintään koulun piirissä hyväksyttyjä ja yhteisiä. Epäselvissä tapauksissa täytyy myös rangastavilla olla oikeusturvaa tarkistaa käytäntö. Käytännössä siis opettajalla täytyy olla kyky hallita kapinoivia ja häiriötä aiheuttavia oppilaita, ja toisaalta kyky rangaista toisia kohdistetummin oppilaita kiusaavia tai häiritseviä oppilaita. Lisäksi siihen täytyy olla selkeä linjaus että mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Sen täytyy olla moraalisesti kestävä säännöstö että se on myös hyväksyttävissä oppilaiden osalta. Eri ikäasteilla voi olla erilaiset säännöstöt, koska pienet lapset eivät ole moraalisesti samalla tasolla kuin yhteiskunnan akuisten pitäisi olla.

Opettajan rangaistuskavalkadiin täytyy kuulua myös (ja ehkä jopa herkästikin?) oppilaan moraalisen ratkaisun nolaavia ja (ainakin periaattessa) oikaisevia vaihtoehtoja. Kuten joku yllä esittikin että koulun yhteisessä tilaisuudessa kiusaajan julkinen nuhtelu voisi olla yksi vaihtoehto, vakavammassa tapauksessa vanhempien kanssa. Näitä keinoja en tietenkään ole valmiiksi rakentanut. Toki nuhteluun täytyy liittyä sitten se moraalisen perustelun esittäminen mitä (koulu) yhteisö tai yhteiskunta haluaa asiassa esittää. Vaikkapa vain se että fyysistä ylivaltaa ei saa käyttää oikeudetta väärin. Ilman julkisuutta kestävää perustelua ei opetus ole uskottava väkivaltamonopolista huolimatta. Ja tottakai esimerkiksi rehtorin pitää pystyä katsomaan että minkä tasoisesta asiasta voi tuollaisia isompia juttuja järjestää: nyt he eivät kuitenkaan tee sitä koskaan. Liiankin pienistä asioista tehtynä se voi toimia kiusauskulttuuria ohjaavana tekijänä, vaikka sattuisikin ylireagointia.

Vaikka en ole päässyt diktaattorin valtuuksiin kiinni ja siten päässyt kokeilemaan tätä, niin väitän että terveen järjen sovelluksella tämä poistaisi ison osan haitallista kiusauskulttuuria ja esim julkinen nuhtelu on varmasti vähemmän haitallista kuin vaikka erityisluokalle eristäminen, vaikka ensimmäinen ei ole tällä hetkellä sallittu toimintatapa ja jälkimmäinen on. Eikä julkinen nuhtelu tietenkään olisi ainoa keino, vaan juuri rangaistavan omaan epämukavuuteen tai resurssin (esim aika, vaiva) hukkaamiseen perustuvat keinot pitäisivät olla mahdollisia. Jos jälki-istunto ei riitä, tai sen suorittamatta jättämisestä ei rangaista, niin pitää olla joku seuraava aste, vaikka koulun töiden avustajana toimiminen. Tai jos se sosioekonomisesti on mahdollista, myös kiusatun oikeuksiin alistuminen (esim palveluksia kiusatun perheelle, hyvin rajoitetusti tietysti).

Tietenkään riittävän rangaistuksen käyttö ei poistaisi kiusaamista ja epäkohtia, mutta se vähentäisi kuitenkin tapauksia enemmän piilovaikutukseen, sellaiseen johon ei nykyiselläkään ole mitään mahdollisuuksia puuttua. Se myöskin vähentäisi valta-asetelmaan pääsyä pelkällä kunkkuilulla ja erityisesti se poistaisi kiusaajan uskottavuutta ja sosiaalisen aseman ansaistemista väärällä teolla.


Tämä kirjoitus on tässä kirjoittaessa syntynyt, joten tietenkään tämä ei ole mikään valmis koulutuksen ohjekirja. Eikä minulla siihen olisi mitään kykyäkään. Syy==>Seuraus ketju täytyy kuitenkin olla selvä sekä väärintekijälle että yhteisölle ja myös suojeltaville osapuolille. Sen täytyy perustua henkilökohtaiseen vastuuseen eikä mihinkään kollektiiviin tai pappa-betalar mekanismiin. Aneilla ei pärjätä, vaan henkilökohtaisella vastuun ottamiselle omista tekemisistään. Kiusaaminen pitää tehdä sosiaalisesti kannattamattomaksi ja se vähenee itsestään paitsi patologisten tapausten kohdalla.

Tämä kirjoitus myös kannanotto siihen että vaikka opettajilla on tässä asiassa päävastuu ja heidän pitäisi tällaiset - muun yhteiskunnan tuella - pystyä hoitamaan omassa koulumaailmassaan, niin heillä pitää siihen myös olla se riittävä TUKI ja mahdollisuudet. Niiden puuttuminen ei todellakaan ole opettajien vika!


Muuten olen sitä mieltä että henkilökohtaisen vastuu, kykyjen mukaan, täytyisi olla myös koko yhteiskunnan perusta. Ja säännöstön täytyy olla uskottava myös yhteiskunnan tasolla, ja sitä pitää valvoa. Vääriä säännöksiä tai obskuuria säännöstöä ei saa olla ja niistä pitää pystyä keskustelemaan poliittisella tasolla. Ongelmia jotka ovat nytkin Homma:n kohteita.

[MMA]

Olen taipumassa sellaiseen ajatukseen, että koulussa olisi syytä lopettaa oppilaitten väliset välituntipainit ja piponryöstöt ihan sen takia, ettei koskaan voi tietää, kuinka vapaaehtoisia ne ovat. Saatava hyöty on suurempi, kuin mahdollinen harmi. Painimatsit oikeastaan kuuluvat vapaa-aikaan.
Ennenaikaan pelattiin jalkapalloa, tai pesäpalloa kaiket välitunnit, mikä oli oikeinkin tervettä puuhaa. Nykyään lapset ovat välitunnitkin sisällä, mikä on aika epätervettä.

Mihin tarvitaan välitunteja? 5 minuutin siirtymät luokasta toiseen, ja opettajat aina luokissa.

[Punaniska]

Veikkaan, että valtaosa ihmisistä on lopen kyllästynyt tähän "Symphaty for the Devil"-paijaukseen.


Tässä olisi 1000 taalan paikka Persu/KD/Muutosehdokkaille!

[valtakunnanpärkhele]

Eikö kukaan tiedä, paljonko erityisluokkien oppilaista on mamuja? Mielenkiintoista tietää.

Vähän koulusta ja luokasta riippuen pääkaupunkiseudulla 50%-100% perustuu omiin havaintoihini ja mutuiluun. Tuttavan lapsi on erityisluokalla niin niin prosentti 75%.
Ja ovat siirtämässä lasta tavalliseen kouluun, erityistarpeista huolimatta, että oppisi edes jotain, koska joidenkin erityistarpeet(ja siihen päälle käsittämätön apinameno ja käytöshäiriöt) ovat tärkeämpiä kuin toisten...

[JR]

Olen huomannut, että yllättävän usein koulukiusatun lapsesta tulee koulukiusaaja ja päinvastoin. Johtuisko juuri siitä, että koulukiusaajien vanhempien on niin vaikeaa hyväksyä, että heidän lapsensa kiusaa toisia?

Tai sitten koulukiusattu opettaa lapselleen puolustuksellisessa mielessä väkivaltataitoja ja asenteen, että et sitten anna kiusata itseäsi vaan annat heti takaisin. Lapsi sitten muutaman kerran kaverin vähän tönäistessä 'antaa takaisin' ja huomaa miten paljon hupia ja tukijoukkoja kaverin mäiskiminen tuottaa. Ja kas, uusi kiusaaja on syntynyt!

Ei meistä vanhemmista kukaan voi tietää, miten se oma kotioloissa kiltti kullannuppu käyttäytyy muualla.

Jotenkin on vaikea uskoa tuollaiseen mekanismiin. Vaatisi ihan tutkimuspohjaisia todisteita moinen. Enkä niele sitäkään, että kiusatun lapsista tulee kiusaajia, väitteen totuusarvolle asetan samat vaateet kuin edellä.

Minä vain sitä, että "yllättävän usein", kun tuntee useamman sukupolven ihmisiä.
               

[Simo Hankaniemi]

Vanhempien pitää opettaa lapsensa puolustamaan itseään, niin verbaalisti kuin fyysisestikin. On turhaa kuvitella, että opettajat kykenisivät tai haluaisivat tehdä mitään näille ongelmille.

Olen eri mieltä. Minusta lapsen ei tarvitse elää sellaisessa maailmassa, missä väkivalta on hyväksyttyä lasten välistä normaalia kanssakäymistä. Ihan sama juttu, kuin jos meidän aikuisten pitäisi työpaikalla puolustaa itseämme nyrkein. Raukkamaista sälyttää vastuu pienelle lapselle. Kiusaajat valitsevat aina itseään heikomman uhrin.

Minulla on ekaluokkalainen poika, jota minäkin olen ohjeistanut toimimaan 'oikein' mahdollisissa väkivaltatilanteissa. Se minkä itse näen oikeaksi tavaksi puolustaa itseään on maksimaalisen vahingon tuottaminen vastustajalle joko itse tilanteessa tai myöhemmin sopivan tilaisuuden tullessa, mielellään jotain kättä pitempää apuna käyttäen. Lapseni kuitenkin on minua fiksumpi. Hänen näkemyksensä mukaan väkivalta ei ole hyväksyttävää eikä hän halua lyödä tai vahingoittaa ketään. Hänen mielestää pitää riittää, kun kiusaamisesta kertoo opettajalle.

Ehkä meidän väkivaltaa ihannoivien aikuisten pitäisi oppia tästä jotakin.

Poikahan voi toki yrittää tuota keinoa ja sittenhän sen näkee, mihin se riittää.

[VeePee]

Ei liene yllätys kenellekään:

Iltalehti 16.12.2010:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512871488_uu.shtml

Turun hovioikeus hylkäsi syytteet Turun koulukiusaamisjutussa.

Jutussa syytettiin rehtoria, opettajia ja ruotsinkielisen opetustoimen johtajaa virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syytteen mukaan poikaa oli kiusattu alaluokilla vuosina 2002-2008 ilman, että opettajat puuttuivat asiaan riittävästi kiusaamisen lopettamiseksi.

Syyttäjä vaati Cygnaeuksen koulun työntekijöille ehdollista rangaistusta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Hovioikeuden mukaan jutun käsittelyssä on selvinnyt, että oppilasta on kiusattu usean lukukauden aikana. Hän on muun muassa saanut mustelmia. Hän on myös ollut luokassa, jossa oli ryhmä levottomia poikia.

Siitä ei löytynyt näyttöä, että vastaajat olisivat rikkoneet virkavelvollisuuksiaan.

Oikeuden mukaan heidän olisi kuitenkin pitänyt aiemmin ryhtyä toimiin kiusaamisen lopettamiseksi.

Vaikka hovioikeus hylkäsi syytteet, pojan asianajaja Ulf Månsson näkee päätöksessä myös hyvää.

- Hovioikeus ottaa selvästi kantaa siihen, että opettajien on tartuttava riittävän tehokkaasti kiusaamisen kitkemiseen. Tuomio oli vapauttava, koska oikeus piti tekoja niin vähäisinä.

[Lasse]

Lastasi potkitaan niskaan -> normaalia nahistelua, herää kovaan maailmaan.
Rehtoria potkitaan niskaan ->

Mutta kovempaan maailmaan tunnutaan olevan menossa.
Älä tuo linkkuveistä pyssykarkeloihin, kuuluu sananlasku rapakon takaa.

Tulevaisuudessa turvallisuushakuiset vanhemmat laittavat lapsensa yksityiskouluihin, uskon.

--Lasse