Mikäli joku katsoi Ylen uutiset tossa pari tuntia sitten siellä maristiin kuinka lastenkirjoissa ei ole riittävästi monikulttuurisia roolimalleja ja jos ulkomaalaisia niissä esiintyykin ne ovat statisteja.
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/04/lastenkirjat_eivat_puhu_riittavasti_monikulttuurisuudesta_1634519.html?origin=rss
Quote
Monikulttuurisuus näkyy entistä enemmän myös suomalaisten lasten arjessa. Silti kirjallisuus on reagoinut muutokseen hitaasti. Lasten- ja nuortenkirjoissa maahanmuuttajia on vähän eivätkä he yleensä ole aktiivisia toimijoita.
Kulttuurien kirjo on arkipäivää monessa päiväkodissa ja koulussa. Tampereen yliopistossa tehdyn selvityksen mukaan monikulttuurisuus näkyy kuitenkin esimerkiksi lasten kuvakirjoissa vielä melko vähän. Vähemmistöön kuuluvat hahmot esiintyvät usein sivullisina, ilman vuorosanoja.
- Maahanmuuttajalapset tai lapset, joilla on vahvoja siteitä eri kulttuureihin, eivät löydä tällaisista kirjoista samastumisen kohteita, sanoo yliassistentti Anna Rastas Tampereen yliopistosta.
Opettajat kaipaavat lisää lastenkirjoja, joissa suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus tuodaan esiin luontevasti. Siis niin, että kulttuuritaustaltaan erilaiset lapset toimivat tarinoissa yhdessä.
Kustantaja Leena Räihä lasten- ja nuortenkirjoihin erikoistuneesta kustantamo Pienestä Karhusta uskoo, että kustannusala on vähitellen heräämässä asian tärkeyteen. Asiakaskuntakin on kasvussa.
- Adoptio on lisääntynyt aika lailla ja suomalaiset matkustelevat tai asuvat ulkomailla aiempaa enemmän. Omakohtaisen kokemuksen myötä tajuaa, että kaikki eivät ole samanlaisia, sanoo Leena Räihä.
Mielestäni kuitenkin parasta monikulttuurisuusoppia saa edelleen lukemalla Tarzaneita.
Tässäpä olisi työnsarkaa Suomessa asuville Somaliasta tulleille lastenkirjailijoille.
Liian rankka aihe lastenkirjoihin.
pääuutisissa kanssa kohta aihe esillä. odotellaan innostuneena mitä tuleman pitää..
Jep jep. Lapsen omakohtaisen kokemuksen mukaan naapurin Mohammad on vain yksi leikkikaveri muiden joukossa, mutta monikulttuuristen kirjojen avulla lapsi oppii, että Mohammad onkin kulttuuritaustaltaan erilainen lapsi, joka ei siis olekaan samanlainen kuin muut lapset. Äiti miksi Mohammad on monikulttuurinen (edit:) mamumuksu.
En tiedä onko kukaan muu bongannut, mutta itse bongasin todella naurettavan teelmän Suomalaisesta Kirjakaupasta jokunen päivä sitten. Lastenkirja nimeltä Mamumuksut. Nyt kun etsin googelilla, niin sillä peijoonillahan on vielä nettisivutkin! www.mamumuksut.fi
Quote from: Vetinari on 26.04.2010, 20:45:10
En tiedä onko kukaan muu bongannut, mutta itse bongasin todella naurettavan teelmän Suomalaisesta Kirjakaupasta jokunen päivä sitten. Lastenkirja nimeltä Mamumuksut. Nyt kun etsin googelilla, niin sillä peijoonillahan on vielä nettisivutkin! www.mamumuksut.fi
Jaahas, mielenkiintoista asennekasvatusta sivulla 12, siis tytöt saavat käyttää lippalakkia, koska tytöt saavat suomessa pukea päälleen ihan mitä vaatteita tahansa, mutta pojat eivät saa käyttää mekkoa.
Onkohan tekijöiltä päässyt unohtumaan että seksuaalinen syrjintä on syrjintää sekin ja tätä nykyä yhtä tuomittavaa kuin etninen syrjintä.
re: otsikko. Rastas on hyvä ja kertoo paljonko sitten on riittävästi. Julkaisuina, sivuina, henkilöinä ja repliikkeinä. Vastaus: koskaan ei ole riittävästi, koska syyllistäminen on itse tarkoitus.
Homma-aivotrusti voisi avata päätä ja luoda ajanmukaista lastenproosaa täynnä todentuntuisia ja aktiivisia etnoprotagonisteja. Aiheet eivät lopu ihan heti.
Koskahan säätävät lain, että lastenkirjoissa täytyy olla vähintään tietty prosentti eri etnisen taustan omaavia henkilöitä.
Ihme ettei Peppitossua ole julistettu jo pannaan. Sen riistäjäfaijahan keekoili kuninkaana vieraassa kulttuurissa (ja oli jättänyt oman lapsensa heitteille).
Juuri tuolla tavallahan syntyy hyvää (lasten)kirjallisuutta: sanellaan millaista sanomaa pitää välittää ja millaisia henkilöitä niissä pitää olla. Jopa ahdasmielisessä Neukkulassa toimittiin toisin, esim. Fedja-sedät ovat aika... lapsellisia. Ihanan lapsellisia ja ihan pöhköjä. Ja lapset tykkäävät.
Quote from: Rannanjärvi on 26.04.2010, 22:41:11
Koskahan säätävät lain, että lastenkirjoissa täytyy olla vähintään tietty prosentti eri etnisen taustan omaavia henkilöitä.
Varmaan sitten kun tuo on ensin ajettu lastenohjelmiin sun muihin... Eiku taitaapa olla jo todellisuutta. Eikös yksi teletapeistakin ollut suojaväritetty?
Olihan se Hipsu vähän muita ruskettuneempi ;D
Minusta on kasvanut ihan normaali( ;D ), vaikka lapsena minulle luettiin vaan Grimmin satuja, ja lisäksi Tiitiäisen Tuutulaulut olivat ehdoton suosikki.
Minusta pienet lapset voisi säästää vastedeskin tällaiselta moku- aivopesulta satukirjojen lomassa. Kyllä he valitettavasti tulevat sitä ihanaa värinää ja erityisoikeuksien saajia ja erityiskohtelua saavia kulttuureita kohtaamaan ihan todellisessakin elämässä, päiväkodissa ja kouluissa ja ihan missä tahansa.
Omien lasten kanssa mahdollisesti joskus hamassa tulevaisuudessa saavat ihan perinteiset sadut ja lastenkirjat riittää.
Quote from: Enni on 26.04.2010, 23:32:09
Minusta on kasvanut ihan normaali( ;D )
et sinä ole normaali. sinähän olet täällä!
sinä olet huippu..;)
Kirjastossa annan usein lasten käydä itse hakemassa summan mutikassa kirjat. Aika usein sieltä tulee kirjoja jossan on SANOMAA. Tunnepohjaisesti minulle on tullut semmoinen olo, että määrällisesti jopa isoin osa on tuollaista valistuskirjallisuutta. Varsinkin, jos kirjan on kustantanut jokin ry tai se on saanut tiedostamispalkinnon, niin jätän usein pelkästään sillä perusteella lasten kuvakirjan hyllyyn.
Enni: Nykyään tehdään todella hyviä lastenkirjoja. Mielestäni Grimmin sadut häviävät ihan kuus - nolla. Tässäpä suosituslista meidän makuuhuoneesta:
Kuvakirjoja:
Sven Nordqvistin koko tuotanto (Viiru ja pesonen, Lehmä ja varis, yms.)
Mauri Kunnaan koko tuotanto
Don Rosan ja Carl Barksin koko tuotanto
Miinat ja Manut (ei niin laadukkaita, mutta pienimmät tykkää meillä)
Tekstikirjoja:
Sinikka ja Tiina Nopola (Heinähattu ja vilttitossu, Risto Räppääjä)
Jukka Parkkinen (Karhukirjeet, Suvi Kinokset)
Klassikot myös
Edit: Ai niin: Tatu ja Patu
Quote- Maahanmuuttajalapset tai lapset, joilla on vahvoja siteitä eri kulttuureihin, eivät löydä tällaisista kirjoista samastumisen kohteita, sanoo yliassistentti Anna Rastas Tampereen yliopistosta.
Olisi kiinnostavaa tietää, onko ihan tutkittu juttu, etteivät nämä lapset löydä samaistumisen kohteita. Vai onko tuo vain mututuntumalta arvioitu? Itsestäni tuntuu, että lapset voisivat hyvinkin yllättää samaistumiskyvyllään.
QuoteKustantaja Leena Räihä lasten- ja nuortenkirjoihin erikoistuneesta kustantamo Pienestä Karhusta uskoo, että kustannusala on vähitellen heräämässä asian tärkeyteen. Asiakaskuntakin on kasvussa.
- Adoptio on lisääntynyt aika lailla ja suomalaiset matkustelevat tai asuvat ulkomailla aiempaa enemmän. Omakohtaisen kokemuksen myötä tajuaa, että kaikki eivät ole samanlaisia, sanoo Leena Räihä.
Siis miksi ihmeessä adoptio mainitaan tässä yhteydessä? Luuleeko räihä, että adoptiolapset ovat monikulttuurisia? No, kenties hän tässä kohtaa viittaa vain ulkoisen erilaisuuden huomioon ottamiseen.
Quote from: hyperbeli on 26.04.2010, 23:45:56
Enni: Nykyään tehdään todella hyviä lastenkirjoja. Mielestäni Grimmin sadut häviävät ihan kuus - nolla. Tässäpä suosituslista meidän makuuhuoneesta:
Pääasia, etteivät ole mitään mokutus-kirjoja. :D Itselle ovat aika tuntemattomia nuo kaikki, siis kuullut olen ehkä, mutten tosiaankaan ole lukenut. Omia lapsia ei ole, ehkä yksi joskus, ja puolisoni 5-vuotias tyttö lähinnä lueskelee Aku Ankkoja ja Tuning- lehtiä. :D Joskus luen iltasaduksi jotakin semmosia "opettavia" kirjoja, vaikka hampaiden pesusta tai lääkärikäynnistä tai jostain muusta hyödyllisestä, ja Nalle Puhia on toivottu, ja sitä rakastan itsekin yli kaiken. Voisinpa lukea kaiket päivät Nalle Puhia! :D
Itse muistan pienenä raahanneeni kirjastosta aina kaikenmaailman tietokirjoja, esim. dinosauruksista tai muusta jännittävästä.
"Olisi kiinnostavaa tietää, onko ihan tutkittu juttu, etteivät nämä lapset löydä samaistumisen kohteita. Vai onko tuo vain mututuntumalta arvioitu? Itsestäni tuntuu, että lapset voisivat hyvinkin yllättää samaistumiskyvyllään."
Niin, kyllähän sitä on moni samaistunut Peppi Pitkätossuun, Pikku Myyhyn ja Pekka Töpöhäntäänkin, vaikka harvapa heidän näköisensä on :D Taitaa olla luonteesta enemmän kyse..
Quote from: Ninni on 27.04.2010, 00:42:03
"Olisi kiinnostavaa tietää, onko ihan tutkittu juttu, etteivät nämä lapset löydä samaistumisen kohteita. Vai onko tuo vain mututuntumalta arvioitu? Itsestäni tuntuu, että lapset voisivat hyvinkin yllättää samaistumiskyvyllään."
Niin, kyllähän sitä on moni samaistunut Peppi Pitkätossuun, Pikku Myyhyn ja Pekka Töpöhäntäänkin, vaikka harvapa heidän näköisensä on :D Taitaa olla luonteesta enemmän kyse..
Ja ymmärtääkseni esim. Peppi -kirjoja on käännetty melkein kaikille maailman kielille ja Muumi-kirjojakin aika monelle, joten jos ei mitään kosketuspintaa löydy, niin miksi ihmeessä ko. kirjoja ylipäänsä käännetään?
Quote from: pelle12 on 27.04.2010, 00:47:48
Ja ymmärtääkseni esim. Peppi -kirjoja on käännetty melkein kaikille maailman kielille ja Muumi-kirjojakin aika monelle, joten jos ei mitään kosketuspintaa löydy, niin miksi ihmeessä ko. kirjoja ylipäänsä käännetään?
Siksi käännetään, koska ihan koko maailma kaikkine kielineen on niin ihanasti monikulttuurinen, että meidän Suomessa on vain vaikea ymmärtää asiaa!
QuoteLasten- ja nuortenkirjoissa maahanmuuttajia on vähän eivätkä he yleensä ole aktiivisia toimijoita.
Paljonko on vähän ja minkä verran on riittävästi? Riippuu tietenkin asiayhteydestä. Viimeksi tänään kuultua kun joku turhantärkeä asiantuntija esitti 7:n uutisissa kuinka huvittavaa on maahanmuuttokeskustelu, koska Suomessa on niin vähän maahanmuuttajia. Jos maahanmuuttajia on vähän, ja he eivät yleensä ole aktiivisia toimijoita, niin miksikä heitä pitäisi sinne lastenkirjoihin tunkea sitten enemmän kuin vähän.
Emme ehdottomasti tarvitse monikultturisuuden ihannointiin aivopeseviä lastenkirjoja.
Vahingollinen suuntaus yhteiskunnan kasvavasta blokkiutumisesta vasteena monikultturisuuden edistämiselle humanitäärisen maahanmuuton kautta ei ole käännettävissä totuutena muuksi, vaikka päähenkilöinä esiintyisivät reformoidustu Hannu, Mona-Kerttu, alppiruusu ja hottentotti.
Quote from: visiokeijuParahin Joulupukki. Kirjoitan Sinulle ensimmäistä kertaa. Jos vain mahdollista, niin voisitko ystävällisesti laittaa hieman lisää mascaraa Louvren Mona-Kertun nassuun, kun meidän ope sanoi kerhossa ekan naukkaamansa hotshotin hottentotin jälkeen, että se näyttää muuten ihan hyvältä, mutta on jotenkin kalpea. Sitten vielä pyytäisin Ikaalisten lähellä olevasta Mustajärven tienviitasta poistamaan sen etuliitteen. Ope ei tykännyt siitäkään ja sanoi sen olevan susi. Suksia en tarvitse, muutaman kuvakirjan kylläkin - sellaisia mistä löytyisi ihan kaikki, kun kaikilla kavereillakin on. Äidille voisit laittaa pakettiin kuivatun alppiruusun. Isälle ei tarvitse laittaa mitään, koska Äiti sanoi, että Isällä on lahjoja, mutta se ei osaa käyttää niitä.
Terveisin, Hannu, 6v.
En lainkaan ihmettele, että lastenkirjat eivät puhu riittävästi monikulttuurisuudesta, sillä aina, kun tässä maassa yrittää puhua monikulttuurisuudesta, joku alkaa huutaa "rassisti rassisti"! Ainoa keino välttää tuollaiset syytökset on joko olla puhumatta monikulttuurisuudesta tai sitten puhua siitä asiattomasti, eli valehdella monikulttuuri ongelmattomaksi ja ihanaksi. Mutta meille moraalisille sekään ei käy.
Minusta, jos lapsille ylipäänsä pitää puhua monikulttuurisuudesta, niin silloin se pitää tehdä totuudenmukaisesti ja selvittää, että monikulttuurisuuteen liittyy myös paljon ongelmia, esimerkiksi tappelut lisääntyvät. On myös tarpeen muistuttaa, että suomalaisen lapsen oma kulttuuri ja tavat ovat oikein hyviä, eikä niissä ole mitään hävettävää, vaikka joku täti tai ruskea poika tarhassa niin sanoisivatkin.
Jättäisivät nyt prkl edes lapset rauhaan,en minä ainakaan haluaisi että tarhassa joku v*tun molopää rupeaisi selittelemään jostain monikultuurillisuudesta ja sen "ihanuudesta" nuorelle lapselle :'(.
Miksi suomalaisissa lastenkirjoissa pitäisi olla monikulttuuria? Mielestäni suomalaisissa lastenkirjoissa pitää olla suomalaisia tekemässä suomalaisten juttuja.
Quote from: hyperbeli on 26.04.2010, 23:45:56
Edit: Ai niin: Tatu ja Patu
Meidän tyton suosikkisarja. Monikulttuurisuus on kyllä vahvasti esillä näissä (adoptiolapsi Kiinasta, Somaliperhe), mutta niin se oli Koivukylässäkin.
Tuo monikulttuuri tuossa kirjassa ei näytä eikä kuullosta siltä monikulttuurilta jota näen kun katson ikkunasta ulos.
Totalitaristisen ideologian tunnistaa siitä, että se yrittää aivopestä lapset, koska ideologia ei menesty aikuisten, omilla aivoillaan ajattelevien keskuudessa.
Quote from: kuhlmey on 26.04.2010, 20:44:57
Jep jep. Lapsen omakohtaisen kokemuksen mukaan naapurin Mohammad on vain yksi leikkikaveri muiden joukossa, mutta monikulttuuristen kirjojen avulla lapsi oppii, että Mohammad onkin kulttuuritaustaltaan erilainen lapsi, joka ei siis olekaan samanlainen kuin muut lapset. Äiti miksi Mohammad on monikulttuurinen (edit:) mamumuksu.
Tässä on sanottu jokseenkin se mitä itse ajattelen asiasta. Julki tuotu "tarve" syöttää lapsille lisää monikulttuurisuutta pitää tavallaan sisällä ajatuksen siitä että lapsiin olisi rakennuttu sisään jotain antimonikulttuurisuutta tai jopa rasismia (=perisynti), josta on päästävä eroon. Näin kun asian ajattelee niin emme ole kaukana uskonnollisesta ideologiasta.
Minulle lapsena luettiin muumikirjoja. Niissä oli aivan tarpeeksi monikulttuurisuutta. Muumit seikkailivat ja kohtasivat erilaisia olentoja, joidenkin kanssa tulivat toimeen, toisten eivät. Ottivat muumitaloon jopa pakolaisia, ainakin Tiuhti ja Viuhti olivat Mörköä paossa.
Sen sijaan että laskenkirjoissa puhuttaisiin mystisen monikulttuurisuuden rikkaudesta, kirjoissa tulee jatkossa(kin) korostaa teemoja kuten heikomman auttaminen, erilaisuuden hyväksyminen, terveet elämäntavat, yleistieto ja luonto.
Miten ylipäätään lapsille "monikulttuurisuudesta" pitäisi puhua ja ennenkaikkea miksi? Erilaisten kulttuurien oppimisen etsikkoaika on mielestäni ensisijaisesti yläaste/lukioaikana jolloin lapsi osaa jo omilla aivoillaan punnita ja vertailla toisen kulttuurin ominaisuuksia omaansa.
Kyllä noita monikultturisia lastenkirjojakin löytyy ihan riittämiin, ja ovat yleensä vielä kirjastoissa ja kirjakaupoissa esillä aitiopaikoilla joista lapset voivat niitä ihanan kärkkäästi kotiin vaatia luettavaksi. Meille ovat lainaksi asti eksyneet ainakin Xing-kirjat (joissa Kiinasta adoptoitu tyttö pääosassa, ja ainakin kaapukummituksia, venäläisiä, jamaikalaisia, somaleita ja ihan perisuomalaisia lapsia leikkii ahkerasti yhdessä), sekä Helena(?) "himo mustan miehen kehoa kohtaan" Oikarinen-Jabain lastenkirja. Yleensäkin uusissa lastenkirjoissa on usein ainakin jostakin toisesta kultturista henkilöhahmoja vähintään taustalla pyörimässä, ja kaikenlainen erilaisuuden suvaitseminen on kovassa huudossa (joka ei toisaalta ole tietyissä määrin lastenkirjoissa mitenkään paha asia).
ps. Tatu ja Patu ovat pop meilläkin.
Quote from: Malla on 26.04.2010, 22:54:58
Ihme ettei Peppitossua ole julistettu jo pannaan. Sen riistäjäfaijahan keekoili kuninkaana vieraassa kulttuurissa (ja oli jättänyt oman lapsensa heitteille).
Satuimme lainaamaan kirjastoautolta kaksi Peppi-kirjaa samasta tarinasta, jossa Peppi lähtee seikkailemaan ystäviensä kanssa Kurrekurredut-saarelle. Juoni lyhyesti:"Peppi seikkailee Etelämerellä Tommin ja Annikan ja isänsä Efraim Pitkätossun kanssa. Peppi pelastaa Tommin hain hampaista ja hevosensa varkaiden kynsistä. Maailman vahvin prinsessa tekee syvän vaikutuksen kokonaiseen heimoon!"
Varhaisemmin painetussa versiossa on kohtaus, jossa Peppi saapuu saarelle ja alkuasukkaat kumartavat syvään hänen edessään nöyrästi. Eräs sanoo valtaistuimelle istutetulle Pepille tyyliin "sinä olla oikke hieno prinsessa". Peppi käskee heidän nousta ylös ja vastaa: "ja sinä olla oikke hieno poika, mennään yhdessä leikkimään". Kun ryhdyimme lukemaan lapseni kanssa myöhemmin painettua kirjaa samasta tarinasta, siinä ei enää ollut tätä kumartelukohtausta lainkaan. Ilmeisesti olivat kirjan tekijät saaneet siitä palautetta ja korjasivat asian myöhempään painokseen. Muistaakseni nuo kirjassa esiintyneet hevosvarkaat olivat sellaisia valkoisen heteromiehen oloisia tyyppejä, olivat jostakin syystä eksyneet samalle eksoottiselle saarelle kuin Peppikin ystävineen.
Quote from: Hommelitäti on 27.04.2010, 15:19:31
Muistaakseni nuo kirjassa esiintyneet hevosvarkaat olivat sellaisia valkoisen heteromiehen oloisia tyyppejä, olivat jostakin syystä eksyneet samalle eksoottiselle saarelle kuin Peppikin ystävineen.
Muumi kun repesin! ;D
Quote from: Eino P. Keravalta on 27.04.2010, 09:20:05
Minulle lapsena luettiin muumikirjoja. Niissä oli aivan tarpeeksi monikulttuurisuutta. Muumit seikkailivat ja kohtasivat erilaisia olentoja, joidenkin kanssa tulivat toimeen, toisten eivät. Ottivat muumitaloon jopa pakolaisia, ainakin Tiuhti ja Viuhti olivat Mörköä paossa.
Myös näkymätön lapsi sai turvapaikan Muumitalosta.
Tunnusmusiikissa lauletaan "Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit..."
Mutta meidän sininen talo lukitaan, kiitos ulkomaalaisten asuntomurtautujien, jotka ovat taas kierrelleet kaupunkimme uusilla omakotialueilla.
Quote from: Vetinari on 26.04.2010, 20:45:10
En tiedä onko kukaan muu bongannut, mutta itse bongasin todella naurettavan teelmän Suomalaisesta Kirjakaupasta jokunen päivä sitten. Lastenkirja nimeltä Mamumuksut. Nyt kun etsin googelilla, niin sillä peijoonillahan on vielä nettisivutkin! www.mamumuksut.fi
Se mikä itseäni kyrsi tuossa tekeleessä ei ollut niinkään mokutus, vaan se puhekielisyys. Miksi ihmeessä lapsille pitää muka kirjoista lukemalla opettaa puhekieltä? Puhekieli on puhekieltä ja opitaan puhumalla. Mitä parempaa kirjakieltä lastenkirjoissa on, sitä vankempi kielitaito lapsille kehittyy. Suomalaisten hyvään lukutaitoon on jossakin mainittu yhtenä syynä Aku Ankka. Aku Ankka tulee ainakin jonkin aikaa useimpiin perheisiin sekä jokaiseen kirjastoon, joten kaikki lapset lukevat Aku Ankkaa jossakin vaiheessa lapsuuttaan. Aku Ankassa on hyvää, oivaltavaa kirjakieltä ja se on saanut kehuja Kielitoimistolta ym. hyvää suomen kieltä vaalivilta järjestöiltä.
Jos kerran tuo kirja on suunnattu mamulapsille, niin juuri siksi sen pitäisi käyttää erityisen hyvää suomenkieltä. Miten ne mamut muuten oppivat kunnolla suomea, niin etteivät he jää jälkeen jo ekalla ja tokalla luokalla? Koulussa kirjat kuitenkin ovat kirjakielellä ja kirjakieltä siellä opetetaan muutenkin, joten tällaiset "helpotetut kirjat" ovat vain karhunpalvelus mamumuksuille.
Lisää lastenkirjoja maahanmuuttajille
Millainen kuva lapselle syntyy, jos hän näkee jatkuvasti, että hänen kaltaisensa ovat kirjoissa vain taustalla ja hiljaa?
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135256438246.jpeg)
Onko Peppi Pitkätossu sopivaa kirjallisuutta maahanmuuttajalapsille?
Totta kai, mutta kysymys nousi silti esiin viime viikolla seminaarissa, jonka aiheena oli lastenkirjallisuus monikulttuurisessa Suomessa.
Sen esitti Mohammad Badawieh, joka opettaa peruskoulussa arabiaa ja opiskelee samalla kirjastoalaa.
Badawich selitti, että hänen oppilaansa tykkäävät toki Pepistä, kuten kaikki muutkin lapset, mutta ongelmana ovat heidän vanhempansa.
Maahanmuuttajaperheiden vanhemmat ovat sukupolvea, jotka eivät välttämättä ymmärrä, miten tyttö voi olla vahvempi kuin pojat, tai miten hän voi periä talon yksin.
Fantasiaahan se tietysti onkin, mutta Badawiehin esimerkki on kuvaava. Se kertoo ensinnäkin siitä, miten eri maailmassa ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat elävät, siis vanhemmat ja heidän lapsensa.
Mutta se kertoo myös opettajan keskeisestä roolista. Hänen on otettava vanhemmat huomioon, mutta samalla hän kantaa vastuuta lasten tasapainoilusta kahden kulttuurin välissä.
Kulttuurituottaja Oge Eneh, kahden Suomessa syntyneen lapsen äiti, jatkoi, että hänen mielestään Peppi-kirjat kertovat pohjoismaisten naisten itsenäisyydestä, ja ne antavat taustaa maahanmuuttajille – aikuisillekin.
"Siksi ne ovat opettajille hyvä väline", Oneh totesi.
Pepin varassa ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Heti seminaarin alussa tehtiin selväksi, että Suomessa ilmestyy perin vähän lastenkirjallisuutta, jossa maahanmuuttajilla tai muuten monikulttuurisilla lapsilla olisi edes pientä roolia.
Se ei tietenkään ole suuri yllätys. Jokainen lastenkirjoja lukeva voi havaita saman.
Raumalainen äidinkielenopettaja Juli Aerila on esimerkiksi tutkinut 1993–2007 ilmestyneitä nuortenkirjoja, ja hän löysi vain kahdeksan kirjaa, joissa monikulttuurisuus on keskeisenä teemana.
Vertailun vuoksi hän mainitsi, että urheiluaiheisia kirjoja löytyi viitisenkymmentä.
Aapisiakin on tutkittu. Niissä maahanmuuttajia vilahtaa yleensä vain kuvituksessa.
Miksi maahanmuuttajia sitten pitäisi erikseen tuoda mukaan kirjoihin?
Kuvitelkaa itse. Kulttuurien välissä kasvavat lapset ovat usein hankaluuksissa oman identiteettinsä kanssa. Heillä on eri rooli päivällä koulussa ja illalla kotona.
He eivät tunnista itseään kirjoista, joita heille tarjotaan.
"Millainen kuva lapselle syntyy, jos hän näkee jatkuvasti, että hänen kaltaisensa lapset ovat vain taustalla ja hiljaa? Minusta se on henkistä väkivaltaa", sanoi Oge Eneh.
Kirjat ovat suomalaista kulttuuria vahvimmillaan. Monille maahanmuuttajille suullinen perinne on tutumpaa: satuja on kerrottu, ei luettu.
Kirjoissa olisi valtava potentiaali, kun vielä muistaa, että koulujen ohella myös kirjastoilla on hyvät valmiudet ruohonjuuritason työhön.
Jos vain olisi niitä kirjoja.
Jos vain olisi kustantamo, joka ottaisi ensimmäisenä riskin.
Järjestöjen julkaisemia amatööritason mamu-kirjoja on Suomessa jo riittävästi.
Kokeilematta kukaan ei voi tietää, ostaisivatko maahanmuuttajavanhemmat heidän lapsilleen suunnattua kirjallisuutta, mutta ei lastenkirjoja muutenkaan myydä suuria määriä.
Jos vain olisi kirjailijoita. Muutama hyväntahtoinen lastenkirjailija ei riitä mihinkään, vaan tarvitaan myös maahanmuuttajia, jotka kirjoittavat itse.
Elokuva-alalla on jo muutamia tuottajia, jotka tukevat lahjakkaita maahanmuuttajia kieliongelman yli. Ei se niin mahdotonta ole.
Hesari (digilehti) (http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/1135256438248)
Hommatkaa värikynät.
tottakai monikulttuurin tulee näkyä lastenkirjoissa. Miten olisi kertomus Mohammedin ja Aishan häistä?
Afrikasta tai Lähi-idästä peräisin olevaan kulttuuriin ei yleensä kuulu ostaa satukirjoja ja lukea niitä vaan kertoa suullisesti tarinoita. Mikä muka estää afgaanivanhempia Suomessa kertomasta tarinoita lapsilleen? Rasismiko? Vaikka heille olisi painettuja kirjoja, moniko näistä varsinaisista perheistä laittaisi rahojaan moisiin, kun koskaan niin ei olla tehty? Mies, joka näissä perheissä yksin päättää rahoista, varmasti ostaa mieluummin merkkivaatteita. Satukirjoja pidettäneen länsimaisena roskana. Joten jatkakoot tarinankerrontaperinteitään aivan rauhassa. Niissä tarinoissa se mamu varmaan seikkailee ja sankarit ovat ruskeita.
Ei ole suomalaisten tehtävä alkaa tehdä satukirjojakin maahanmuuttajille. Eivätkö ne itse pysty mihinkään? Eikä mitään kustantajaa tarvita. Voi tehdä omakustanteen. Tai levittää materiaalia netissä. "Ongelma" taitaakin olla enemmän valkoisten, "tiedostavien", keski-ikäisten afrikkalaisiin hameisiin pukeutuvien eukkojen päissä. Heidän mielestään kun sankarien pitää olla mustia satukirjoissa, muuten olemme kaikki natseja. Eiköhän se ole viisainta niin, että jokainen kansa tekee itse satukirjansa juuri niin kuin haluaa ilman mitään ilveilyjä ja poliittisia korrektiivisuuksia ja muut kansat sitten ostavat niitä jos hyväksi näkevät, elleivät näe, eivät osta. Mutta ei kenenkään kansan tehtävänä ole alkaa tehdä muille kansoille satukirjoja. Jokainen hoitakoon oman kulttuurinsa. Pitääkö meidän muka alkaa vielä tuottamaan kulttuuria muillekin? Jos joku kansa ei osaa tuottaa kulttuuria niin se varmasti merkitsee sitä, ettei sitä edes kulttuuri kiinnosta. Kyllä evoluutio hoitaa.
No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.
Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.
Quote from: Eino P. Keravalta on 28.04.2010, 08:44:04
Ei ole suomalaisten tehtävä alkaa tehdä satukirjojakin maahanmuuttajille. Eivätkö ne itse pysty mihinkään?
Juuri näin. Vuoden pakolaisnaisen haastattelussa todettiin taannoin, että Suomessa ei ole
tarpeeksi maahanmuuttajanaisten kohtaamispaikkoja. Uimahalleihin
tarvitaan omat vuorot. Maahanmuuttajapojat
tarvitsevat omat arvolleen sopivat päiväunitilat päiväkodeissa. Satukirjat eivät kerro maahanmuuttajalapsille sopivia tarinoita. Ei ole
riittävästi sitä eikä tätä. Kun mikään ei riitä. Ja kaikki
tarvitsisi antaa valmiina. ARGH! Suomessa on ollut tapana sanoa: nälkä kasvaa syödessä. Mutta täällä sanotaan myös: ahneella on paskainen loppu. Mene ja tiedä.
PS. Ei muuta kuin Opetushallituksen myyntinäyttelyyn. Sieltä muuten löytyy jo monikulttuurillisuus kirjallisuutta.
http://www.oph.fi/yhteystiedot/myyntinayttely
http://areena.yle.fi/audio/937559
Ylen taustapeili. 11:27 eteenpäin aiheena lastenkirjojen monikulttuuri.
Nuivaa puhetta, uskokaa tai älkää! Ja semminkin, kun äänessä Stiller, Hazard ja Liekki.
Lapsiin kohdistettu ideologinen propaganda on kiistämättä kaikkein vastenmielisintä ja oksettavinta lajissaan. Vastaisku ja realiteettien kertominen pilteille on siis enemmän kuin paikallaan.
Quote from: Nikopol on 28.04.2010, 14:58:57
No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.
Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.
Kirjoittaja huomioiden, tätä kannattanee odottaa! Taustamusiikiksihan sopinee kuin perunanenä päähän tämä
Erilaisuuden ylistyslaulu (http://www.youtube.com/watch?v=krbShq6tdo0).
Quote from: Kokoliha on 01.05.2010, 01:55:23Quote from: Nikopol on 28.04.2010, 14:58:57
No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.
Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.
Kirjoittaja huomioiden, tätä kannattanee odottaa!
Abso-fucking-lutely kannattaa. Inspiroi minuakin tämä idea,
Quote from: fincum on 28.04.2010, 18:34:06
http://areena.yle.fi/audio/937559
Ylen taustapeili. 11:27 eteenpäin aiheena lastenkirjojen monikulttuuri.
Nuivaa puhetta, uskokaa tai älkää! Ja semminkin, kun äänessä Stiller, Hazard ja Liekki.
Totta. Erittäin järkevää puhetta.
Quote from: Nikopol on 28.04.2010, 14:58:57
No voi Mörön mekko ja Nuuskamuikkusen huilu. Minäpä kynäilen jännän nuortenkirjan jossa monikulttuuri kukkii. Julkaisijana Google/Blogspot.
Stay tuned but don't hold your breath. Taide vaatii aikaa.
Itsellenikin tuli mieleen, että pitäisikö piirtää mamurealistinen lastenkirja nettiin... ;D
Muutama pohdinta aiheen tiimoilta:
Miksi ensinnäkin pidetään niin tärkeänä, että lapsi
samastuu kirjan päähenkilöihin? Ja toiseksi, onko samastumisen ehtona ehdottomasti se, että kirjan hahmo on kuin lukijansa hiilipaperikopio - eli monikulttuurisuuden viitekehyksessä edustaa samaa
rotua etnis-kulttuurista taustaa? Näin tulkitsisin tuon Hesarin "Lisää lastenkirjoja maahanmuuttajille" -artikkelin valituksen siitä, kuinka "kulttuurien välissä kasvavat lapset eivät tunnista itseään kirjoista, joita heille tarjotaan". (Mitähän se meikäläisestäkin kertoo, että mm. Lea Pennasen eläinaiheiset lastenkirjat olivat (ja ovat yhä) rakkaimpia - ja eläinsatujen lisäksi opiskelin ahkerasti vanhempien kirjahyllystä eläintietokirjoja? Kettutyttöys jo geeneihin koodattuna?)
Artikkeleista päätellen "lastenkirjat" yleistetään suppeaksi genreksi, joka kuvaa jokapäiväistä arkielämää tässä ajassa ja paikassa. Tähän viittaa märinä siitä, kuinka "lasten- ja nuortenkirjoissa maahanmuuttajia on vähän eivätkä he yleensä ole aktiivisia toimijoita" ja toive kirjoista, joissa "suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus tuodaan esiin luontevasti". Omaa lapsuutta muistellessa tuollaiset "Makko Möllikäs käy supermarketissa" -tyyppiset arkielämää kuvaavat kirjat olivat ehdottomana vähemmistönä lukemistossani ja IMO sitä kaikkein tylsintä sorttia lastenkirjoista. Yhtenä suosikkina sen sijaan muistan moniosaisen, laadukkaasti kuvitetun satukokoelman, joka sisälsi satuja eri puolilta maailmaa. Niissä sitä oli "aktiivisia toimijoita" jos minkäkin värisinä - mutta joo, ei luontevasti monikulttuurisia yhteiskuntia, joten ei samastumiskohteita maahanmuuttajille.
Jos suomalaista arkea kuvaavissa lastenkirjoissa ei esiinny tarpeeksi
monikulttuurisia lapsia, mikä estää etsimästä luettavaksi käännöskirjallisuutta, jossa päähenkilöt ovat "oikeanlaiset"? Jos kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimat ovat mukamas liian suppeat, netistä löytää kaiken maan ja taivaan väliltä. Voi laittaa tilauksen vaikka entisen kotimaan kirjakauppoihin ja tilata lastenhuoneen pullolleen ihan omalla äidinkielellä kirjoitettuja teoksia. Vailla sarkasmin häivääkään pidän erinomaisena ideana, että lapsi tutustutetaan oman kulttuurin/maan lastenkirjallisuuden klassikoihin sekä kansansatuihin.
Loppukevennys: tämä hauska katsaus satulääketieteeseen ei liity monikulttuuriseen lastenkirjallisuuteen, mutta satuinpa tällaiseenkin törmäämään googlettaessani muistin virkistykseksi lapsuudenaikaisia suosikkikirjojani:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo80499&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=haku&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_hakusana=l%C3%A4%C3%A4ketiede+saduissa
QuoteSatulääketieteen parhaita lääkkeitä ovat kauniit prinsessat ja uljaat prinssit. Prinssin tai prinsessan suudelma riittää tavallisesti kumoamaan pahan taian. Tunnettu kansansatu (Ranskalainen kansansatu 1980) esittää tyypillisen potilastapauksen.
Potilas 1 on prinsessa, jonka ristiäisiin kutsuttiin kaksitoista haltijatarta, mutta kolmastoista jäi kutsumatta. Tämä manasi prinsessalle kovan kohtalon, joka toteutuikin prinsessan 15- vuotispäivänä: prinsessa satutti kätensä värttinään ja nukahti sadaksi vuodeksi. Sittemmin paikalle osui kiertelevä prinssi, jonka suudelma herätti prinsessan. Asiaa tosin saattoi auttaa se, että prinsessan nukahtamisesta oli juuri tullut sata vuotta täyteen.
Quote from: rähmis on 28.04.2010, 08:12:10Raumalainen äidinkielenopettaja Juli Aerila on esimerkiksi tutkinut 1993–2007 ilmestyneitä nuortenkirjoja, ja hän löysi vain kahdeksan kirjaa, joissa monikulttuurisuus on keskeisenä teemana.
Vertailun vuoksi hän mainitsi, että urheiluaiheisia kirjoja löytyi viitisenkymmentä.
Minusta kahdeksan kirjaa on paljon jos lasketaan niin, että pääosa lapsista urheilee, mutta jokainen ei ihan vielä ole maahanmuuttaja.
Vaikka turha tässä on kai ihmetellä, seuraavassa painoksessa Pepillä on burkha ja Jymy-Juntunen aviomiehenä.
Koskahan joku valopää keksii että "Vitsikirjat eivät puhu riittävästi monikulttuurisuudesta" ja jokaiseen vitsiin pitää ottaa mukaan vähemmistön edustaja.
Ai niin, joo, mutta sellaisia vitsejähän on jo.
Oliko tämä todella uutinen?!!!! Eikö uutisissa tavata käsitellä faktoja, eikä mielipiteitä?
QuoteMonikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa
Vaikka monikulttuurisuus ja etninen moninaisuus ovat Suomessa vielä suhteellisen uusia ilmiöitä, näkyy monikulttuurisuus runsaasti suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sivuilla. Tätä mieltä ovat kirjailijat Alexandra Salmela ja Kari Levola. Molemmat ovat kirjoittaneet sekä lapsille että aikuisille.
...
– Olen huomannut, että erilaisia etnisiä hahmoja löytyy kyllä. Jossain vaiheessa alkoi jopa tuntua, että onko niiden suhteen jonkinlainen kiintiö: ajattelevatko kirjailijat, että olisi kiva laittaa kirjaan yksi vähän erilainen hahmo? Sen pitäisi olla vähän erilainen, muttei kuitenkaan aivan vinksahtanut, ja ehdottomasti uskottava.
Levola puolestaan ei usko, että kirjailijat loisivat joukosta erottuvia hahmoja laskelmoiden.
– Kyllä teoksia mietitään intuition varassa.
...
Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia. Levola on samaa mieltä.
...
Levolan mielestä suomalainen lastenkirjallisuus on jo pitkään nostanut esiin suvaitsevaisuuden teemoja.
– Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen. Mielestäni se on ollut varsin tuloksellista.
...
Loput: Turun Sanomat (http://www.ts.fi/kulttuuri/692485/Monikulttuurisuus+runsaasti+esilla+Suomen+lastenkirjallisuudessa)
Monikulttuuria on kiitettävästi sekä lastenkirjoissa että lastenohjelmissa, ja meillä lapsi ahkerasti raportoikin minulle että "taas äiti oli tuossakin ohjelmassa mokutusta". Ihan samoin kuin minä lapsena tarkkailin sen aikaista mediaa ja ohjelmatarjontaa ja etsin sieltä suomettumisen merkkejä.
Medialukutaitaitoa ja kriittistä viihteenseuraamisen opetusta kehiin Suomen kodeissa, niin monikulttuurista saa yhtä kivan mokubingon kuin Neukkulasta aikoinaan. Minäkin jälkikäteen yhdessä lapsen kanssa pohdin sitä oliko hänen mokutushavaintonsa todellista mokutusta vai oliko sillä kertaa kyse vain normaalista kansainvälisyydestä. Sellaistakin-han on olemassa.
Quote from: Iloveallpeople on 25.10.2014, 12:47:24
QuoteMonikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa
Vaikka monikulttuurisuus ja etninen moninaisuus ovat Suomessa vielä suhteellisen uusia ilmiöitä, näkyy monikulttuurisuus runsaasti suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sivuilla. Tätä mieltä ovat kirjailijat Alexandra Salmela ja Kari Levola. Molemmat ovat kirjoittaneet sekä lapsille että aikuisille.
[---]
Levolan mielestä suomalainen lastenkirjallisuus on jo pitkään nostanut esiin suvaitsevaisuuden teemoja.
– Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen. Mielestäni se on ollut varsin tuloksellista.
...
Loput: Turun Sanomat (http://www.ts.fi/kulttuuri/692485/Monikulttuurisuus+runsaasti+esilla+Suomen+lastenkirjallisuudessa)
"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".
Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.
Quote from: Veikko on 25.10.2014, 13:34:17
Quote from: Iloveallpeople on 25.10.2014, 12:47:24
QuoteMonikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa
[---]
...
"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".
Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.
Saattaisi olla kysyntää wanhanajan lastenkirjallisuudelle, teemalla "Suomalainen perinteikäs lastenkirjallisuus". Ostaisin omalle mukulalleni välittömästi, hinnasta riippumatta.
On aivan sama, mitä nämä sielunsa myyneet propagandistit saarnaavat ja huijaavat, lapsi tulee kyllä ajallaan huomaamaan, että häntä on kusetettu.
Ikävä kyllä oppivuosina lapsi saattaa tulla raiskatuksi, hakatuksi tai ryöstetyksi, kun häntä ei olla opetettu varomaan tiettyjä tilanteita tai ryhmiä.
Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)
Lastenkirjallisuudessa ja -ohjelmissa on esillä enemmän etnistä väriä kuin eri suomen murteita puhuvia lapsia.
Quote from: Vöyri on 25.10.2014, 13:49:22
Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)
Ei yhteiskunta ole muuttunut - sitä on tietoisesti ja suunnitelmallisesti muutettu.
En myöskään ymmärrä, miksi meidän on omassa maassamme tultava toimeen meille vastakkaisia arvoja kannattavien kulttuureiden kanssa - onhan sopeutuminen ja 'toimeen tuleminen' vieraan tulijan asia eikä maan omistajan asia.
Quote from: Iloveallpeople on 25.10.2014, 12:47:24
Quote
Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
...
Kaikki erilaisia, kaikki vinksahtaneita... Lapset oppivat, että myös sanomalehtien pikku-uutisien erilaisia etnisyyksia edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia :)
Tähän sopii Pikku Kakkosen klassikko Erilaisuus (https://www.youtube.com/watch?v=krbShq6tdo0).
K-18 tavaraa, en suosittele katsomaan.
Quote from: vastauslähetys on 25.10.2014, 13:58:05
Quote from: Iloveallpeople on 25.10.2014, 12:47:24
Quote
Salmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
...
Kaikki erilaisia, kaikki vinksahtaneita... Lapset oppivat, että myös sanomalehtien pikku-uutisien erilaisia etnisyyksia edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia :)
Monietnisissä kirjoissa ei olisi muuten mitään valittamista, mutta niistä tulee ideologisia - siis monikulttuurisia - sillä, että etnisyydet nimenomaan roolitetaan. Mitä kauempana valkoisesta miehestä (tai pojasta) kirjassa esiintyvä hahmo on, sitä epärealistisemmin yltiöpositiivisia ominaisuuksia sen päälle monikulttuurissa halutaan liimata. Valkoiset pojat voivat olla pahatapaisia vintiöitä jotka tekevät epäoikeutettuja tekoja, mutta sama ei koskekaan kaikkia ryhmiä. Lapsille siis opetetaan, että monikulttuurissa jokaista arvioidaan hänen etnisen ryhmänsä perusteella, ei yksilönä.
Tällainen propaganda - riippumatta sen mahdollisesta hyväntahtoisuudesta - on kuin suoraan lasten neuvostoindoktrinaatiosta, jossa kansalaisen mahdollisuuksille harjoittaa omaa kriittistä ajattelua ei tilaa liiaksi anneta. Jos "kriittistä ajatelua" opetetaan, se on silmittömän vihan kohdistamista ennalta valittuun kohteeseen, aivotoiminnot sulkien. Ja neuvostomielisiä ovat muuten näiden kirjojen kirjoittajatkin. Vaihtelu tekisi terää, ja laadun kriteeriksi voisi valita jotain muuta kuin pyrkimyksen ideologiseen valehteluun, vääristelyyn ja kasvattamiseen ihmisistä kyvyttömiä ajattelemaan omilla aivoillaan.
Sikäli kun olen lasten- ja nuortenkirjoihin tutustunut, niin niiden "suvaitsevaisuuskasvatus" on melko asetelmallista, kömpelöä ja yksioikoista. Lastenkirjallisuus on toki huonoa tai hyvää kirjallisuutta siinä missä aikuistenkin, enkä osaa pitää tuollaista indoktrinoivaa tai tuputtavaa teosta edes minään hyvänä kirjallisuutena.
Muinaisaikainen lastenkirjallisuuden klassikko on Aapelin romaani Pikku Pietarin piha (1958), josta on elokuvakin olemassa. Tässä kirjassa esiintyy tataari, vai oliko nyt kokonainen perhe. Epäilisin, että kirjailijalle tataari ei ollut mikään suvaitsevaisuuskasvatuksen väline vaan yksi hahmo muiden joukossa, lihaa ja verta siinä missä muutkin romaanin henkilöt. Siksi myös lopputulos tuntui luontevalta, toisin kuin usein nykykirjallisuudessa. (Ehkä tuo kirja pitää lukea uudestaan ja tutkailla miltä se nyt vaikuttaa.)
Quote from: KJ on 25.10.2014, 14:11:22
Tähän sopii Pikku Kakkosen klassikko Erilaisuus (https://www.youtube.com/watch?v=krbShq6tdo0).
K-18 tavaraa, en suosittele katsomaan.
Kiitos, katsoin. Mutta varoituksesi oli aiheellinen, en antanut lapsen katsoa. Vielä. Kun täyttää 15, annan katsoa. Pidän huolen että katsoo.
Mutta kuunteli tuon biisin tuossa vieressä ja totesi heti että "minä olen nähnyt tuon ohjelman" :)
En tiedä miltä vuodelta tuo Pikku Kakkosen jakso on, mutta penskalla on tosihyvä muisti.
Quote from: Eino P. Keravalta on 25.10.2014, 13:55:45
Quote from: Vöyri on 25.10.2014, 13:49:22
Hyvähän se on että muuttunutta yhteiskuntaa käsitellään - jatkossakin meidän on tultava toimeen taustoiltaan kaikenlaisten henkilöiden kanssa niin hyvä, että jo lapsena tottuu tähän. (Joskin siinä mitä olen omien lasteni päiväkotikokemuksia seurannut niin aika luonnostaan tuo tuntuu lasten kanssa toimivan.)
Ei yhteiskunta ole muuttunut - sitä on tietoisesti ja suunnitelmallisesti muutettu.
En myöskään ymmärrä, miksi meidän on omassa maassamme tultava toimeen meille vastakkaisia arvoja kannattavien kulttuureiden kanssa - onhan sopeutuminen ja 'toimeen tuleminen' vieraan tulijan asia eikä maan omistajan asia.
Jaa, muutettu, muuttunut - eiköhän käytännössä kumpaakin, ja joka tapauksessa huomattava osa yhteiskunnallisesta muutoksesta on orgaanista, ruohonjuuritasolla toteutuvaa, suunnittelematonta. Ja lopputulos on siis muuttunut ja muuttuva yhteiskunta: mikään yhteisö, kulttuuri ei voi olla täysin pysähtynyt, jähmettynyt. On ihan hyväksi, että lapsille pyritään antaa valmiuksia toimia uudenlaisessa tilanteessa. Jos sitten teksti on huonoa ja johdattelevaa niin lapset tuppaavat olemaan aika teräviä kriitikkoja, tykkäävät hyvästä tavarasta, ja se harvoin on kovin yksiulotteista, notta en kauheasti olisi huolissani.
Quote from: Catalpa on 25.10.2014, 14:44:13
---
Muinaisaikainen lastenkirjallisuuden klassikko on Aapelin romaani Pikku Pietarin piha (1958), josta on elokuvakin olemassa. Tässä kirjassa esiintyy tataari, vai oliko nyt kokonainen perhe. Epäilisin, että kirjailijalle tataari ei ollut mikään suvaitsevaisuuskasvatuksen väline vaan yksi hahmo muiden joukossa, lihaa ja verta siinä missä muutkin romaanin henkilöt. Siksi myös lopputulos tuntui luontevalta, toisin kuin usein nykykirjallisuudessa. (Ehkä tuo kirja pitää lukea uudestaan ja tutkailla miltä se nyt vaikuttaa.)
Tuosta kirjasta on tehty kaksikin elokuvaa "Pikku Pietarin piha" (1961) ja "Aika hyvä ihmiseksi" (1977), joista ainakin toisessa esiintyy tataariperhe yhtenä pihan perheistä. Luontevasti ja ymmärrettävästi. Sitä miten tuota käsitellään itse kirjassa en muista, sillä sen lukemisesta on liian pitkä aika. Luulisin kuitenkin, että se ainakin tapahtuu samassa aidon humaanissa hengessä kuin Aapelilla ylipäätään. (Pitää ehkä lukea kirja uudestaan. Se on ainakin joskus ollut itsellänikin. Ehkä se vielä löytyy jonkin kirjarivin takaa.)
QuoteSalmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
Mitä isot edellä.. :roll:
QuoteSalmelan mukaan suomalaisen lastenkirjallisuuden erilaisia etnisyyksiä edustavat hahmot kantavat yleensä hyvin positiivisia ominaisuuksia.
Minkä
hanlaista etnistä ominaisuutta edustavat ne hahmot, jotka kantavat yleensä hyvin negatiivisia ominaisuuksia?
Vai kysynkö nyt jotain aivan liian itsestään selvää?
Quote from: Man in a Suit on 25.10.2014, 13:41:42
Quote from: Veikko on 25.10.2014, 13:34:17
Quote from: Iloveallpeople on 25.10.2014, 12:47:24
QuoteMonikulttuurisuus runsaasti esillä Suomen lastenkirjallisuudessa
[---]
...
"Ei hyssytellen, vaan aiheeseen rohkeasti tarttuen" on lasten päihin ennekin tungettu tiettyjen ilmiöiden suvaitsemista ja muiden ilmiöiden vihaamista: http://research.calvin.edu/german-propaganda-archive/fuchs.htm . Ja aina "se on ollut varsin tuloksellista".
Milloin yleisesti ymmärretään ruveta vastustamaan ajatusta, että siinä, että lapset ovat jonkin poliittisen ideologian laajamittaisen aivopesun kohde, olisi jotain hyvää ja ylevää.
Saattaisi olla kysyntää wanhanajan lastenkirjallisuudelle, teemalla "Suomalainen perinteikäs lastenkirjallisuus". Ostaisin omalle mukulalleni välittömästi, hinnasta riippumatta.
Löytyy. Mauri Kunnaksen koiramäki-sarja ei sisällä yhtään minkäänlaista mokutusta tai poliittisen ideologian tuputusta. Parhaat lastenkirjat ikinä.
Quote from: pw on 29.10.2014, 23:07:52
Löytyy. Mauri Kunnaksen koiramäki-sarja ei sisällä yhtään minkäänlaista mokutusta tai poliittisen ideologian tuputusta. Parhaat lastenkirjat ikinä.
Muistelen, että jossain koirasarjan kirjassa kyseenalaistettiin se, että tyyppi seisoo kadunvarressa keskellä yötä aurinkolasit päässä, ihan niinkuin odottaisi jotain tapahtuvaksi. Tekstissä ihmeteltiin, mihin kukaan tarvitsisi aurinkolaseja yöllä. Nykyään moinen varmaan laskettaisiin vihapuheeksi, onhan kuitenkin kyse syrjäytyneisyydestä.
Quote
Monikulttuurisuus hiipii hiljalleen suomalaisiin lastenkirjoihin
Monikulttuurisilla kirjoilla on nykyisin merkittävä rooli lasten identiteetin rakentumisessa. Kuvakirjoissa käsitellään myös rasismia. Tuore oululaistutkimus haastaa pohtimaan myös kielen merkitystä.
Monikulttuurisuutta on käsitelty suomalaisessa lastenkirjallisuudessa vähän verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaisiin lastenkirjoihin.
– Aiheeseen liittyviä suomalaisia lastenkirjoja sai oikein etsimällä etsiä. Vasta 2000-luvulle tultaessa monikulttuurisuutta on alkanut esiintyä lastenkirjoissa enemmän, kertoo Oulun yliopistossa aiheesta tohtoriksi väittelevä oululainen kasvatustieteen maisteri Jaana Pesonen.
Aihetta tutkittu vähän Suomessa
Pesonen sanoo, että viime vuosina monikulttuurisuutta on alettu käsitellä suomalaisessa lastenkirjallisuudessa entistä monipuolisemmin, ei pelkästään ihonväriin peilaten.
Jaana Pesonen on tutkinut väitöstutkimuksessaan lastenkirjallisuutta 1980-luvun alusta vuoteen 2010.
Alan tutkimus on yhä suhteellisen vähäistä Suomessa. Aihe on kuitenkin ajankohtainen, sillä lukijoiden etniset, uskonnolliset ja perhemuotoihin liittyvät taustat ovat entistä monikulttuurisempia.
Väittelijän mukaan kirjoilla on merkittävä rooli lasten identiteetin rakentumisessa, joten on tärkeää tarkastella, millaisia samaistumisen malleja ne tarjoavat niin vähemmistöihin kuin enemmistöihin kuuluville lapsille.
Lapsi joutuu ulkopuolisen asemaan
Tutkimuksen aineisto koostuu lasten kuvakirjoista, joiden analysoinnissa on hyödynnetty lähiluvun tekniikkaa. Monikulttuurisuutta on tarkasteltu laajasti ottaen huomioon erilaiset sosiaaliset kategoriat, kuten etnisyys, kansalaisuus, sukupuoli, kieli, kyvykkyys ja ikä.
Tulosten mukaan monikulttuurisuutta kuvataan usein kansalaisuuden kautta. Kansalaisuuden kuvaaminen ilmenee usein suomalainen/ei-suomalainen -jaotteluna. Näin ollen "ei-suomalainen lapsi" joutuu yhä usein ulkopuoliseen, "toisen" asemaan.
Lastenkirjoissa käsitellään myös rasismia esittämällä, miltä syrjintä ja kiusaaminen tuntuvat. Kirjojen kasvatuksellisuus tulee esille erityisesti rasisminvastaisina strategioina, joiden avulla syrjintään pyritään puuttumaan tekemällä se näkyväksi
Tutkimus haastaa pohtimaan kielen merkitystä, sillä yhteiskunnallinen monikulttuurisuuskeskustelu heijastuu myös lastenkirjoihin. Tulokset osoittavat, että monikulttuurisuus on haastava aihe lastenkirjallisuudessa. Kirjoissa voidaan pyrkiä kasvattamaan rasisminvastaisuuteen, mutta päätyä silti vahvistamaan normatiivista jaottelua "erilaisuuteen" ja "normaaliin".
Kriittinen lukutaito kehittyy
Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.
Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.
– Näin lastenkirjallisuus voi tukea lukijan kulttuurisen tietouden kehittymistä sekä kriittistä lukutaitoa, Pesonen sanoo.
Jaana Pesonen väittelee aiheesta Oulun yliopistossa 5. joulukuuta. Väitöksen suomalainen nimi on "Monikulttuurisuuden haaste suomalaisissa nykypäivän kuvakirjoissa. Tutkimus sosiokulttuuristen kategorioiden uudelleen kuvantamisesta."
http://yle.fi/uutiset/monikulttuurisuus_hiipii_hiljalleen_suomalaisiin_lastenkirjoihin/8493828
Kuka nykyään kirjoja lukee? Tällä menolla ei kukaan. Lapset tutkii omin päin nettiä. Hyvässä ja pahassa.
Monikulttuurisuus hiipii? Ei, kyllä se tulee taloon sisään ovenkarmit paukkuen.
QuoteKriittinen lukutaito kehittyy
Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.
Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.
Kriittinen lukutaito kehittyy kun lapsi opetetaan jo satukirjoilla ahmimaan muiden medioiden ja koulun mokusaastan sellaisenaan?
Hommalaisten vain pitäisi alkaa yhdessä tekemään oikeita, todellisesta monikulttuurista ja sen väkivallasta ja vaarasta varoittavia lastenkirjoja.
Sadut ja lastenkirjat täyttävät merkittävän opetusfunktion. Saduissa on usein sankari joka pelastaa vaaran ja hirviön uhkaamat ihmiset. Hirviöstä ja pahasta kerrotaan ja varoitetaan lapsia jotka oppivat satujen ja lastenkirjojen perusteella suojautumaan pahuutta ja julmuutta vastaan.
Siksi...
Olipa kerran, ei niin kauan sitten, hyvä ja onnellinen maa, nimeltä Suomi. Se oli tasavalta ja kaikilla ihmisillä olisi siellä hyvä olla. Tai jos ei hyvä niin ainakin kohtuullinen olo. Ei ollut nälkäjonoja eikä kerjäläisiä kaduilla. Kaikki halukkaat saivat työtä ja kahvikupposeen ja pullaan oli työläisellä ja yksinhuoltajaäidilläkin varaa. Sitten eräänä päivänä paha sosialistiaatelinen ruhtinas Paavo totesi että hän haluaa itselleen enemmän rahaa. Hän haluaa kaiken. Ilkeän suurvisiirinsä kanssa sosialistiaatelinen päättivät että maahan pitää saada monikultuurisuutta ja eurostoliitto...
Minusta tällaiselle lastenkirjalle olisi merkittävä yhteiskunnallinen tilaus.
Lienee edes tarpeetonta kysyä mitä "monikulttuurisuus" tulee tarkoittamaan lastenkirjoissa. Afrikkaa ja Lähi-itää pukkaa jatkossa pilttien silmille kaikissa eri muodoissaan. Sitä ainoaa oikeaa "monikulttuurisuutta"
Quote from: Ink Visitor on 02.12.2015, 11:23:09"Monikulttuurisuuden haaste suomalaisissa nykypäivän kuvakirjoissa. Tutkimus sosiokulttuuristen kategorioiden uudelleen kuvantamisesta."
http://yle.fi/uutiset/monikulttuurisuus_hiipii_hiljalleen_suomalaisiin_lastenkirjoihin/8493828
Miten lastenkirjoissa kuvataan puskaan raiskattavaksi raahaavan matun aiheuttama haaste? Tai muuten vain kadulla lääppivä ja kielen suuhun tunkeva monikulttuurinen setä? Lievimmillään seksuaalisia törkeyksiä huuteleva ja kieltään lipova setälauma koulumatkalla, joka kuvaa kännykkäkameralla ja seuraa kouluun tai kotiin? Ja jos ei omalle kohdalle satu, setä kivittää tai potkii lapsen koiraa ja mahdollisesti raiskaa lemmikkikissan sormilla ja pistää videon nettiin. Monikulttuurin todellisuuden selittäminen lapsille lastenkirjoissa on kyllä aika valtava haaste! Meillä on unelma - todellakin ja millainen!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015120220763522_uu.shtml
Quote from: Tapza on 02.12.2015, 12:14:22
QuoteKriittinen lukutaito kehittyy
Tutkimuksen keskeinen tulos kertoo kuitenkin, että nykypäivän lastenkirjoissa on mahdollista myös kyseenalaistaa meihin ja muihin liittyviä erontekoja. Näin tarjoutuu myös monimuotoista ymmärrystä niin suomalaisuudesta kuin muista sosiaalisista jaotteluista, kuten sukupuolesta tai kyvykkyydestä.
Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista.
Kriittinen lukutaito kehittyy kun lapsi opetetaan jo satukirjoilla ahmimaan muiden medioiden ja koulun mokusaastan sellaisenaan?
Jep. Aikamoinen parafraasi. Idiootit jotka imevät aivopesun pääsevät sitten kaduilla kokemaan monikulttuurisen todellisuuden. On kyllä karhunpalvelusten karhunpalvelus lapsille. Kuten on yhteiskuntamme muuttaminen monikulttuuriseksi persläveksi. Mistä näitä paskiaisia oikein lappaa tekemään myyräntöitään?
Joopa joo.
Penskoille opetetaan kulttuurien rikkautta ja laulellaan kumbayaa.
Sitten 14v saa mokkamelaa mekkoon, koska ei osannut varoa. Miten mokuttajat noin niiku omasta mielestä meni?
Monikulttuurisuus hiipii hiljalleen... Onko tämä tyylilajiltaan jotain lasten kauhukirjallisuutta?
Quote from: Kari Kinnunen on 02.12.2015, 14:08:33
Joopa joo.
Penskoille opetetaan kulttuurien rikkautta ja laulellaan kumbayaa.
Sitten 14v saa mokkamelaa mekkoon, koska ei osannut varoa. Miten mokuttajat noin niiku omasta mielestä meni?
Voin vastata mokuttajan puolesta: hyvin meni. Kamala rassismi on saatu kitkettyä ja nyt muslimeillakin on hyvä olla. 14-vuotias oli varmasti itse tyrkyttänyt itseään, koska se oli nk. äärioikeiston false flag. Maailma on mokuttajan mielestä hyvä ja oikeudenmukaisempi paikka nyt.
QuoteLastenkirjoja pitää kuvittaa tunteella ja vaikka vedet silmissä, sanovat Kristiina ja Aino Louhi, äiti ja tytär
Kuvittaja Kristiina Louhen tytär Aino Louhi halusi tehdä lastenkirjan vasta kun omasta lapsuudesta oli kulunut tarpeeksi kauan. Molemmalta kuvittajalta ilmestyy uusi kirja tammikuussa.
.............
Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi niistä vuosista, joita kuvakirjojen Aino ja Tomppa-taapero elävät.
"Minua kiehtoo, millaisia arvoja voin lastenkirjojen kautta välittää. Fiinulla on tummaihoinen ystävä Vilja, eikä isähahmoa välttämättä ole kuvioissa. Haluan tuoda kuvissani väljyyttä sukupuoli- ja perhemalleihin sekä näyttää monikulttuurisempaa Suomea", Aino sanoo.
Uudessa kirjassa Fiinu ja äiti potevat matkakuumetta ja tekevät sushia. Aino Louhi valmistelee parhaillaan myös teoksia näyttelyyn ensi kesäksi. Tekeillä on myös aikuisten kuvakirja.
...................
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1452306564630?jako=e7f461a3a1b702d010cdace179ed8348
:flowerhat:
Kun monikulttuurisuutta on tarpeeksi, niin sitten sitä monikulttuurisuutta onkin vaikeampi löytää lastenkirjoista.
Quote from: koli on 10.01.2016, 19:52:19
QuoteLastenkirjoja pitää kuvittaa tunteella ja vaikka vedet silmissä, sanovat Kristiina ja Aino Louhi, äiti ja tytär
Kuvittaja Kristiina Louhen tytär Aino Louhi halusi tehdä lastenkirjan vasta kun omasta lapsuudesta oli kulunut tarpeeksi kauan.
Ja vielä muutama vuosikymmen lisää olisi hyvinkin ilman kestetty. Anna mä arvaan; veronmaksajat kuittaa kustannuksista ylivoimaisen osuuden?
QuoteQuote
"Minua kiehtoo, millaisia arvoja voin lastenkirjojen kautta välittää. Fiinulla on tummaihoinen ystävä Vilja, eikä isähahmoa välttämättä ole kuvioissa. Haluan tuoda kuvissani väljyyttä sukupuoli- ja perhemalleihin..."
...................
:flowerhat:
Minullakin on hauska kuvitusidea, jossa ihan uudenlaisia perhemalleja ja varmaan väljyyttä riittävästi pahimpaan hätään. Välttämättä
äitihahmoa ei tarvita kuvioissa.
Vanhemmat Pera Petteri ja Jomppa Göran myyvät adoptoidun tummapintaisen pikku Aisunsa 6v Muhmetille. Muhmetti käyttää turbaania. Muhmetin miekka on yhtä helppo piirtää kuin turbaani, koska siinä ei haittaa vaikken osaa käyttää viivotinta. Aisu viedään jo kirjan alussa noitatohtorille ympärileikkaukseen, joka on jännä operaatio, minkä jälkeen menee vaan 3 vuotta pyllyn arpeutua. Senjälkeen Muhmetti alottaa seksuaalivalistuksen Aisulle noin 9 v. Siihen hän aluksi tarttee miekkaa. Kavereina Aisulla on muita vaimoja ja pian paljon uusia lapsia, jotka kaikki saavat onnellisesti oman Muhmettinsa 54v. Aisulle opetetaan, että autolla ei saa ajaa, jos on väärää sukupuolta. Siksi Aisu saa leikkikalukseen kamelin kakkaa, jota polttamalla saa tehtyä hyvää ruokaa miehelle.
Ainakin lastenohjelmissa monikulttuurisuus huomioidaan kiitettävästi. https://www.youtube.com/watch?v=sJTuE2gZw0E
Lastenkirjoissakin minusta riittävästi, esimerkkeinä mainittakoon Babar, Tintti, Tom Sawyer, Jali ja suklaatehdas ja onhan näitä. ;D
Ostin kerran poistomyynnistä lastenkirjan Peukun äiti lopettaa tupakoinnin :)