Maahanmuuttokritiikkiä toppuutellaan usein sillä, että Suomessa on suurempiakin ongelmia. Uskon kyllä, ettei ongelmamaahanmuutto olekkaan kaikista suurin ongelma, muttei pieninkään. Varsinkin koska räikeimmät seuraukset eivät näy vielä.
Mitkä ovat hommalaisten mielestä Suomen suurimmat ongelmat?
Ovatko ne työttömyys, köyhä geeniperimä, alkoholikulttuuri, kansan yleinen saamattomuus, takapajuisuus, hyvinvointivaltion taakka, rasismi, naisten syrjintä, suurten yritysten puute... Vai kenties joku muu?
Miten tuon nyt sanoisi... talousrakenne mukaanlukien julkinen sektori. Liikaa byrokraatteja ja systeemiä jonka saisi hoidettua yhdeltä luukulta, tästä johtuva korkea verotus. Sitten... "ei ole öljyä" eikä enää kilpailukykyistä teollisuutta... on maame köyhä siksi jää.
Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:
1. Nuorten ja lasten ongelmat
2. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, sen lisääntyminen ja kärjistyminen
3. Epätasa-arvon lisääntyminen
4. Yhteisöllisyyden väheneminen
5. Ihmisten vieraantuminen, marginalisoituminen ja syrjäytyminen
6. Huono-osaisuus eri muodoissaan (taloudellinen, sosiaalinen jne.)
7. Sosiaalisen pääoman puute ja heikkeneminen
8. Vanhusten hoidon epäkohdat
9. Työttömyys
10. Köyhyys
11. Perheiden hajoamiset
12. Maapallon murhaaminen ja ryöstäminen
13. Luonnon ja eläinten oikeuksien polkeminen
14. Yksinäisyys
15. Elämän turhuus, tyhjyys ja näköalattomuus
Tuossa on kyllä syitä ja seurauksia sekaisin.
Quote from: Lemmy on 02.12.2009, 22:35:29
Tuossa on kyllä syitä ja seurauksia sekaisin.
Niinhän ne on aina sekaisin. Esim. alkoholismi on sekä ongelmien syy että seuraus.
Minun mielestäni "ongelmina" nähdään aina seuraukset - kun taas ongelmien syitä vähemmän käsitellään.
Quote from: JM-K on 02.12.2009, 22:33:59
4. Yhteisöllisyyden väheneminen
15. Elämän turhuus, tyhjyys ja näköalattomuus
mä kannatan noita.
kannamme koko maailman syntitaakkaa mukanamme. vai miksi esimerkiksi uutisista tulee 15 minuutin välein vain huonoja uutisia ympäri maailmaa? mitä helvettiä se meille kuuluu jos jossain on lautta kaatunut ja 1000 ihmistä kuollut? häh? mitä helvettiä me tuolle voidaan???
tuo yhteisöllisyyden väheneminen on se vakavin asia. nykyään ollaan koko ajan vinkumassa valtiota ja kuntia apuun. ennen sen avun hoiti sukulaiset ja ystävät, nyt sosiaalivirasto...
asennemuutosta tämä sakki vaatii. tuo viime laman jälkeinen vikinä ja uikuttaminen voisi loppua ja keskityttäisin taas perusasioihin. unohdetaan hetkeksi ilmastonmuutos ja muut maailman murheet, joille emme voi mitään ja keskitytään sen 5m päässä asuvan ihmisen auttamiseen. siitä se lähtee.
Quote9. Työttömyys
Sanokaas arviota että mikä voisi olla tälläisessa yhteiskunnassa se alin mahdollinen työttömyysprosentti? Aina kuitenkin löytyy niitä joita ei yksinkertaisesti työelämä kiinnosta. Kuitenkaan viimeisen noususuhdanteen aikana työttömyysprosentti ei hirveästi laskenut kymmenen alle. Itse pidän Suomen hyvinvointiyhteiskunnan minimi työttömyysprosentin olevan yli viiden joka tapauksessa.
1. Talous
2. Talous
3. Talous
Ei hyvin mene, jos velkaa otetaan kehitysapua maksettaessa.
J M-K:n listaan lisäisin kansallisen itseinhon, joka tietenkin koskee vain osaa väestöstä.
Minusta suurin ongelma on talouden kuseminen ja yhä suurempi määrä ihmisiä, jotka syövät enemmän kuin tuottavat. Oikeastaan suurin ongelma on nykyisenlainen sosiaalijärjestelmä ja hyvinvointivaltio. Huolestuttavaa, että pidin itseäni enemmän vasemmistolaisena vielä vuosi pari sitten. :)
Minusta tämän kaiken taustalla on vääränlainen suhtautuminen ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. En tiedä onko tämä ongelma ollut aina kun olen suht nuori, mutta vaikuttaisi tämän olevan ainakin lisääntynyt viime aikoina.
Jos minulla ei ole töitä, rahaa, tyttöystävää tai muuta, mitä ihminen elämältään haluaa, niin minusta ensisijainen syyllinen näkyy peilissä. Elämä ei ole reilua, mutta kukaan ei ole luvannutkaan, että se olisi. Saatat olla hiukan tyhmä, laiska, saamaton, ruma, pätkä, haista pahalta, änkyttää tai muuta vastaavaa. No helvetti, sitten on yritettävä kahta kauheammin. Jos olet ruma ja haluat nätin tytön, pitää olla sitäkin mukavampi ja muuten houkuttelevampi. Jos olet tyhmä ja haluat hyvää palkkaa, pitää painaa vallan saatanasti töitä sen eteen. Ja niin edelleen.
Käytännön tasolla tämä näkyy vaikkapa siinä, että 60-70-luvuilla nuoret ammattikoulusta tai muualta valmistuneet ihmiset lähtivät työn perässä Ruotsiin tai Amerikkaan. Minun vanhempani ovat muutelleet ympäri Pohjoismaita ja Suomea työn perässä vielä minun ollessani kouluikäinen. Jos ei saanut oman alan töitä, oli tehtävä jotain mitä sai ja siellä mistä töitä sai ja sillä palkalla kun sai. En tiedä oliko tämä taloudellinen vai periaatekysymys, mutta näin toimittiin.
Nyt kun katson vanhoja tuttaviani tai serkkujani, moni jää kotikyläänsä tai kaupunkiinsa, oli siellä töitä tai ei. Moni on käynyt ammattikoulun heikoilla arvosanoilla ja todennut että ei täällä Rymättylässä/Tuusniemellä/vast nyt ole hitaasti huonoilla arvosanoilla valmistuneelle media-assistentille töitä, joten en kai mä oikein asialle voi mitään. Yhteiskunnan vika, antakaa rahaa.
Väärin. Jos ei koulutuksella saa töitä, on mentävä uuteen koulutukseen ja tehtävä se paremmin. Jos ei kotikylällä ole töitä, on lähdettävä muualle. Jos ei homma toimi, on itse muutettava toimintatapoja. Jos et saa töitä niin hyvällä palkalla kuin haluaisit, on hankittava työkokemusta ja osoitettava osaavansa tehdä hommia, niin palkkakin nousee.
Jos jonkinlainen yrittäminen ja vastuu omasta elämästä siirtyisi enemmän yhteiskunnan sijaan ihmiselle, voisi tälläkin maalla mennä taas hiukan paremmin.
Suhdanteet tulevat ja menevät, meidän mamut ovat täällä varsin pysyvästi ja lisääntyvät hyvin nopeasti. Tästä saavat nykyiset ja tulevat Suomalaiset sukupolvet kärsiä seuraamukset.
Mamu-ilmiö on historiallisesti ennennäkemäton jos puhutaan viimeisistä sadoista vuosista, eikä kansa ole saanut ottaa siihen kantaa.
Pidetään kyllä vaaleja, mutta on ilmeistä että poliittisessa järjestelmässämme edustajat eivät noudata tässä asiassa kansan tahtoa.
Ei juuri nyt välttämättä suurin ongelma, mutta ongelma jonka voisi helposti estää laajenemasta ja joka on äärettämän pitkäaikainen, joka muuttaa yhteiskuntamma perusteet sosiaalisesti ja taloudellisesti.
- Ylenpalttinen oman eduntavoittelu
- Moraalinen selkärangattomuus
- Yhteisöllisyyden puute
- Isänmaan alaarvostaminen
Ongelmana nykyisessä sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa on Kaptahin mainitsemien asioiden lisäksi se, että se estää korkealla verotuksella, työmarkkinasäätelyllä ja byrokratialla työpaikkojen synnyn niille, jotka haluaisivat töihin. Siis syntyy ihmisiä jotka eivät halua töihin ja ihmisiä jotka haluaisivat töitä, mutteivät sitä löydä kun järjestelmä estää työpaikkojen synnyn. Lisäksi valtion tiukka lainsäädäntö estää monessa tapauksessa ihmistä ryhtymästä yrittäjäksi esim. alkoholinmyynitimonopoli, uhkapelimonopoli jne ja nyt uusimpana tienvarsimainonnan kielto. Mitenköhän maaseudulla toimiva yritys saa asiakkaita jos se ei saa mainostaa toimintaansa? Houkutteleeko alkaa yrittäjäksi?
1) Rahan luonti valta ei ole Suomella.
2) Konsensus parlamentarismi.
3) "Itsenäittömyys" ts. kuuluminen EU liitovaltioon.
4) Feministinen mielipide-mafia mediassa ja kasvatuksessa.
Olen sen verta silmät ristissä etten saa mitään järjellistä paperille, mutta Otto tiivisti oman mielipiteeni pienyrittämisen iloista.
Vielä sen verran, että raha ei suinkaan tee onnelliseksi, mutta kyllä edelleen Suomessa on helvetisti ongelmia joita voitaisiin rahalla auttaa. Niinkuin koko maailmassa. Ongelmat eivät poistu talouden vahvistumisella, mutta kyllä se niiden ratkaisemista auttaa. Vielä paljon enemmän yksilötasolla kuin koko maan tasolla.
Toinen suuri ongelma on mielestäni se, että jostain syystä on syntynyt kuvitelma, että kaikkien pitäisi olla vähintään maistereita tai insinöörejä. Vaikka nykyisin työelämässä tarvitaan entistä vähemmän lapiomiehiä, tiilenkantajia ja kadunlakaisijoita, tarvitaan edelleen ihan normaaleja ahkeria työmiehiä ja -naisia, jotka tekevät sen oman hommansa tunnollisesti ja hyvin.
Tällä hetkellä vaikuttaisi vähän siltä, että jos et ole vähintään AMK:a käynyt, et ole mitään. Melkein sama oletko rapajuoppo elämäntapatyötön vai läänin ahkerin, tunnollisin ja taitavin hitsaaja, et ole oikein mitään. Motivoiko? No ei motivoi.
Kaptahin ratkaisu pähkinänkuoressa: Ihmisille pitäisi pyrkiä tarjoamaan mahdollisuus ja myös velvollisuus hankkia itselleen elintasoa, arvostusta ja turvaamaan nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Minusta tuntuu, että kyllä ihminen silloin löytää elämälleen sisältöä ja pyrkii myös jälkikasvunsa kasvattamaan niin, että he pärjäävät. Ja silläpä sitten jo pääseekin aika pitkälle.
Pahoittelen, tämä ei olllut ihan niin onnistunut postaus kuin edellinen ainakaan omasta mielestäni.
edit: hyvähän se on täältä yliopistomaailmasta huudella :) Arvostan kuitenkin kunnon työmiestä ja -naista aika paljon. Yhtä paljon kuin hyvää akateemistakin työntekijää. Ja laiskaa ja huonoa duunaria arvostan ihan yhtä vähän kuin vastaavaa maisteria.
Laiskuus on huono homma ja yleistä. Laagreilla lepäily eli alkoholismi kans.
Tässä oma listani joka ei ole arvojärjestyksessä:
1. EUvostohenki = internationalismin ja globalismin ihannointi
2. Juurettomuus
3. Kansantalouden haavoittuvuus = liian yksipuolinen tuotevalikoima viennissä
4. Lapsiperheiden asema
5. Työllisyys - erityisesti nuorisotyöttömyys
6. Suomen luonnon arvostaminen
7. Suomalaisen kansallisesta muinaisuudestamme kumpuavan kulttuurin arvostaminen
8. Hallitsematon maahanmuutto
9. Demokratian tila Suomessa
10. Yleinen moraalin ja etiikan onttous
11. Uusliberalismi ja siitä käymisaineensa saava neo-bolshevismi
12. Asunnottomuus
13. Tuloerojen kasvaminen
14. Yhteisöllisyyden puute
15. Suomalaisen työn -ja tuotannon arvostaminen
16. Maa -ja metsätaloustuotannon heikkeneminen
17. Kaupungistuminen
18. Energiaomavaraisuus
20. Kansan henkinen ja fyysinen kunto
Nämä nyt nopeasti tuli mieleen ja varmaan jotakin liiankin itsestään selvää jäi näin keskiyöllä pois.
Quote from: JM-K on 02.12.2009, 22:33:59
Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:
3. Epätasa-arvon lisääntyminen
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
Quote from: whatevertsunami on 03.12.2009, 00:14:26
Quote from: JM-K on 02.12.2009, 22:33:59
Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:
3. Epätasa-arvon lisääntyminen
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
juuri noin!
Minä halusin kuulla, mitä tarkoittavat seuraavat "ongelmat":
1. Moraalin rappeutuminen/moraalisen selkärangan heikkeneminen ym.?
2. Epätasa-arvon lisääntyminen.
3. Moraalin ja etiikan onttous.
4. Yhteisöllisyyden puute.
5. Isänmaan ala-arvostaminen.
6. Ylenpalttinen omaneduntavoittelu.
Lisäksi haluaisin tietää, miksi seuraavat asiat ovat ongelmia:
1. Tuloerojen kasvu
2. Kaupungistuminen
3. Suomen luonnon arvostaminen
Ketaleen ja Ahosen listat saavat minut masentumaan. Ei noista kaikista saa edes puolia kuntoon edes minun elinaikanani. Toivon että 50 vuotta eläisin vielä. Mitkä ovat ne akuuteimmat ongelmat?
Mitkä tulisi saada ensin kuntoon että voi edes ruveta haaveilemaan noista syvemmistä ongelmista. Kuten esim. syrjäytyneisyys. Ihmisten luonteeseen on vaikeampi vaikuttaa kuin lainsäädäntöön.
Tuli mieleen yksi ongelma lisää. Velka (kai nekin olis hyvä joskus maksaa)
Quote from: whatevertsunami on 03.12.2009, 00:14:26
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
Minä ainakin ymmärsin, että tässä tarkoitettiin pikemminkin sosiaaliluokkien ja kansanryhmien tasa-arvoa. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Syrjäytyminen kulkee sukupolvelta toiselle entistä tehokkaammin.
Quote from: Kaptah on 03.12.2009, 00:47:03
Quote from: whatevertsunami on 03.12.2009, 00:14:26
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
Minä ainakin ymmärsin, että tässä tarkoitettiin pikemminkin sosiaaliluokkien ja kansanryhmien tasa-arvoa. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Syrjäytyminen kulkee sukupolvelta toiselle entistä tehokkaammin.
Olen ymmärtänyt että Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on aika vilkasta. Tänä päivänä liikkuvuus on erityisen suurta mm. koska miltein jokaisella on mahdollisuus hankkiutua esim. korkeakouluopintojen pariin. Käytännössä ei ole esteitä nousta siitä sosioekonomisesta luokasta johon on sattunut syntymään - tai toisaalta, pudota alaspäin.
Toisekseen, ei huono-osaisten määrä ole ollut mitenkään erityisesti nousussa. Näkisin että huono-osaisia (narkkareita, deekuja, hippejä, hulluja, lusmuja) on aina ollut ja tulee aina olemaan, niitä on jokaisessa yhteiskunnassa vakiomäärä. Kaiken maailman syrjäytyneistä ja yksinhuoltajista vain ollaan vain viimevuosina jauhettu suu vaahdossa niin kovaäänisesti että eräille on muodostunut kuva em. ryhmien koon kasvusta.
Jotain rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä en oikein ymmärrä. Missä sitä on?
Ongelmat joita voisin listata eivät koske pelkästään Suomea, vaan länsimaita yleensä. Kansanvaellukset päiväntasaajan suunnalta ovat aika kärjessä.
Quote from: Mika.H on 03.12.2009, 00:19:20
Quote from: whatevertsunami on 03.12.2009, 00:14:26
Quote from: JM-K on 02.12.2009, 22:33:59
Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:
3. Epätasa-arvon lisääntyminen
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
juuri noin!
Komppaan.
Yksi Suomen suurimmista ongelmista on täydelliseen tasa-arvoon pyrkiminen, ihan joka asiassa. Sellainen ajattelumalli jossa jokainen mahdotonkin mahdollisuus otetaan aina huomioon on tehoton.
Samaan kategoriaan menee osittain se, että täällä ei hyväksytä toisten menestymistä ei omalla työllään vaurastumista, jne.
Muuten kuin värimaailmassa
Suurin ongelma: ignorantit ja kuurot ja itsekkäät poliittiset päättäjät.
Quote from: Lunoir on 03.12.2009, 01:04:40
Jotain rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä en oikein ymmärrä. Missä sitä on?
QuoteSuomalaisten tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvun puolen välin jälkeen jyrkemmin kuin muissa OECD-maissa. Vaikka kansainvälisesti katsottuna tuloerot eivät Suomessa olekaan suuria, on havainto silti pysähdyttävä. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samalla kun ylimmät tulot ovat kasvaneet.
http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/tuloerojen-kasvu-on-katkaistava/453927
Tuloerojen kasvu johtaa entistä suurempaan kansan jakautumiseen ja ala- ja yläluokan eriytymiseen. Se taas johtaa samaan kuin hallitsematon monikulttuuri: ihmisryhmät kyräilevät toisiaan ja yhteistä hyvää kohti on entistä hankalampi yhteistyössä pyrkiä.
Esimerkiksi Venäjällä ymmärtääkseni insinööri tienaa noin kymmenkertaisesti vaikkapa bussin lipuntarkastajaan nähden. Suomessa palkkaero on ehkä kaksin-kolminkertainen. Ei ihme, että Venäjällä köyhillä on melkoisen hankalaa pärjätä ja rikollisuus rehottaa.
Näkisin yksinkertaistettuna, että suurin ongelmamme on, että taloudellinen järjestelmämme ei toimi globalisaation puitteissa. Olemme tottuneet liian helppoon elämään ja se tulee vielä kostautumaan pahasti.
Quote from: Virkamies on 03.12.2009, 09:43:53
Näkisin yksinkertaistettuna, että suurin ongelmamme on, että taloudellinen järjestelmämme ei toimi globalisaation puitteissa. Olemme tottuneet liian helppoon elämään ja se tulee vielä kostautumaan pahasti.
Se oli itseasiassa aika hyvin sanottu. Globalisaatiossa meidän on kilpailtava koko maailmaa vastaan. Itse ymmärrän lähinnä teollisuudesta, joten puhun lähinnä siitä.
Kilpailla voi joko laadulla (tuotannon, palvelun tai tuotteen) tai hinnalla.
Hinnalla kilpaileminen on mahdotonta, koska Suomessa on totuttu, että työntekijä voi elää omakotitalossa, pitää kahta autoa, käydä kerran vuodessa kaukomatkoilla ja kaiken lisäksi maksaa korkeita veroja, joilla elätetään myös ne, joita ei huvita tehdä töitä tai joiden työstä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Aasiassa taas painetaan 12-tuntista päivää ja pyritään pitämään perhe jotenkin hengissä ja asutaan ahtaasti jossain Shanghain kerrostaloyksiössä. Eihän se mukavaa ole, mutta rehellisesti sanottuna kyllä se pieni ja vikkelä, kieli vyön alla duunia painava pikkumies on työnsä paremmin ansainnut.
Laadulla kilpaileminen on tähän asti ollut Suomen valtti. Esimerkiksi laivateollisuus tekee Suomessa sellaisia laivoja, joita ei muualla osata suunnitella ja valmistaa. Kaikki, mitä Aasialaiset vain osaavat tehdä, tehdään jo siellä. Onko jokin syy olettaa, etteivät Aasialaiset hyvin pian opi niitä yksinkertaisempia paatteja väsätessään tekemään loistoristeilijöitä? Suomessakin se taito hankittiin 60-70-luvuilla rahtilaivoja rakentelemalla.
Laadulla kilpaileminen edellyttäisi sitä, että ihan oikeasti ollaan parempia kuin muut. Se taas edellyttää melkoista jatkuvaa yrittämistä ja niin paljon kuin tätä sanaa vihaankin, innovaatioita. Suunnittelijoiden pitäisi olla maailman parhaita, ja yleensä ne maailman parhaat suunnittelijat ovat kielitaitoisia ja pärjäävät missä vain, joten he menevät sinne mihin kannattaa mennä. Samaten tuotannon ja ihan perusduunareidenkin pitäisi olla maailman parhaita, jotta jonkun kannattaa maksaa suomalaisen palkka- ja kulutason verran siitä, että saa tuotteensa valmistettua.
Lyhyesti sanottuna: Suomen suurin ongelma on sen hallinnon kelvottomuus (vaikkakin suomalaiset ovat sen sinne itse hommanneet). Nykyinen hallinto on vain itseään varten, ei suomalaisia. Muut ongelmat ovat sitten pääasiassa tämän seurausta.
Quote from: M.E on 03.12.2009, 00:29:15
Minä halusin kuulla, mitä tarkoittavat seuraavat "ongelmat":
3. Moraalin ja etiikan onttous.
4. Yhteisöllisyyden puute.
1. Tuloerojen kasvu
2. Kaupungistuminen
3.1. Suomen luonnon arvostaminen
Koska nämä liittyvät omiin listauksiini, niin näytän muutamalla esimerkillä mitä nämä muun muassa pitävät sisällään.....toivottavasti kuulet ne oikein.
3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita. Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen. Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.
4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.
1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille. Näin lyhyesti. Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.
2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.
3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.
Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.
Quote from: whatevertsunami on 03.12.2009, 00:14:26
Quote from: JM-K on 02.12.2009, 22:33:59
Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:
3. Epätasa-arvon lisääntyminen
Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.
Mielestäni se, että muissa maissa tasa-arvoasiat ovat vielä huonommin ei tarkoita sitä, että Suomessa asiat olisivat hyvin. Näen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan. En ala tätä nyt enempää avaamaan, koska työasiat ovat työasioita.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita. Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen. Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.
Aika omituinen väittämä että moraali on 'onttoa', se kun aika lailla subjektiivinen käsite.
QuoteNäen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan.
Tätä olisi kaikesta huolimatta syytä hieman avata. Mitä tarkoittaa käsite eriarvoinen perhe? En ole koskaan ennen kuullut tällaista käsitettä, joten en oikein ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan.
Suomessa on köyhiä ja rikkaita perheitä ja kaikkea siltä väliltä. Tällainen jakauma syntyy monista eri syistä.
On myös yksinhuoltajia, samaa sukupuolta olevia vanhempia jne.On vanhempia, jotka arvostavat koulutusta ja toisaalta vanhempia, jotka arvostavat enemmän työelämään siirtymistä mahdollisimman varhain. Uskonto määrittelee joissain perheissä enemmän elämää kuin toisissa. Kaikki nämä ovat eriarvoisia omalla tavallaan.
Poliittisesti tuntuu hieman arveluttavalta puhua eriarvoisista tai tasa- arvoisista perheistä. Pitäisikö Suomessa olla jokaiselle syntyvälle lapselle tasa-arvoinen lähtötilanne riippumatta siitä, mitä perheen vanhemmat/vanhempi tekevät?Tarkoitan tässä varallisuutta, kodin sijaintia, suhdetta uskontoon jne.
Suomessa jokaiselle taataan ilmainen peruskoulutus, jolla pyritään mahdollistamaan tasapuolinen lähtökohta opiskelua ja elämää varten. Sosiaalijärjestelmä pyrkii paikkaamaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien asemaa.
Perheiden sisäiset asiat ovat taas jokaisen perheen omalla vastuulla, jos he toimivat Suomen lakien mukaisesti. Ja hyvä näin.
Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita. Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen. Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.
Hmm. Hassua, minä en näe tuota ongelmana. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Perinteinen "yhteisöllisyyden" kaapuun verhottu naapurien kyttäys? Minä en ainakaan halua sellaista yhteiskuntaa.
Millä tavalla ihmissuhteet ovat "tuotteistuneet"? Tunteet pohjaavat biologiaan ja en usko, että biologiamme olisi radikaalisti viime vuosikymmeninä muuttunut.
Jos uskoisimme niitä, jotka sanovat, että yhteiskunta "moraalirappeutuu" sukupolvisukupolvelta, ihmiskunnan huippu olisi ollut jotakuinkin silloin, kun ihminen oppi puhumaan. Jo muinaiset roomalaiset jaksoivat ahkerasti valittaa nuorison rappiosta.
Minun tulkintani asiaan on, että yhteiskunnan asenteissa ja käytännöissä on tapahtunut muutoksia, joista sinä et pidä ja leimaat asian joksikin mystiseksi moraalirappioksi.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.
Miten tämä välinpitämättömyys lähimmäisistä näkyy? Pitäisikö meidän aktiivisesti kytätä ihmisiä siltä varalta, että he saattavat tarvita apuamme? Pitäisikö apua tuputtaa myös silloin, kun sitä ei haluta? Miksi minun pitäisi välittää jostain kadulla lojuvasta spurgusta?
Millaista se haikailemasi yhteisöllisyys oikein on?
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille. Näin lyhyesti. Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.
Tuloerojen kasvu ei ole itsetarkoitus vaan luonnollinen seuraus ihmisten erillaisuudesta. Toiset ihmisistä on kunnianhimoisempia, toiset fiksumpia, toiset ahkerampia, toiset vain onnekkaita. Se, että joku yksityisellä sektorilla tienaa enemmän kuin sinä ei tarkoita sitä, että se raha on pois sinulta, koska ko. henkilö on lisännyt saatavilla olevien hyödykkeiden määrää vähintään palkkansa verran. Otetaan rautalankamalli: A ja B ovat maanviljelijöitä. A on ahkera ja viettää kaikki päivät peltoaan hoitaen ja elää säästeliäästi. B puolestaan halua pitää hauskaa ja tekee vain minimipanoksen verran työtä pelloillaan. Vuoden päätteessä A:n sato on 4 kertaa isompi kuin B:n sato. Pitäisikö A:n antaa osa omastaan B:lle? Jos kyllä, niin kuinka paljon?
Tulkintasi hyvinvointiyhteiskunnan roolista on vähintäänkin kyseenalainen. Maailmalla on useita vakaita yhteiskuntia, jotka eivät kuitenkaan tarjoa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.
Mistä ihmeen keinottelutaloudesta puhut? Kaupungit tuottavat yli 95% Suomen BKT:stä, kaupunkien per asukas laskettu luontoon kohdistama rasitus on huomattavasti matalampi kuin maaseudulla asuvan.
Ihmisten "vieraantuminen" maasta ja luonnosta. Kertoisitko minulle, miksi tämä on ongelma? Koska sinä ilmeisesti pidät luonnossa hamuilusta, niin pitäisikö siksi kaikkien muidenkin haahuilla metsissä?
Kaupungit ovat syntyneet, koska ne ovat resurssien käytön kannalta paljon tehokkaampia kuin haja-asutusalueet. Jos valtio tietoisesti pakottaa kunnat kaavoittamaan vain matalan tiheyden alueita, niin resursseja haaskataan ja elintasomme muilta osin on matalampi kuin jos ne ylimääräiset resurssit olisi suunnattu johonkin toiseen käyttökohteeseen.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.
Tuo nyt on sinun tulkintasi asiasta. Olisiko sen perään jotain objektiivista näyttöäkin? Muuten tämä kappale nyt ei sanonut oikeastaan mitään.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.
Olen täsmälleen samaa mieltä ja siksi ihmettelenkin jyrkkiä kannanottojasi.
Quote from: Heikki Porkka on 03.12.2009, 12:08:02
QuoteNäen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan.
Tätä olisi kaikesta huolimatta syytä hieman avata. Mitä tarkoittaa käsite eriarvoinen perhe? En ole koskaan ennen kuullut tällaista käsitettä, joten en oikein ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan.
Suomessa on köyhiä ja rikkaita perheitä ja kaikkea siltä väliltä. Tällainen jakauma syntyy monista eri syistä.
On myös yksinhuoltajia, samaa sukupuolta olevia vanhempia jne.On vanhempia, jotka arvostavat koulutusta ja toisaalta vanhempia, jotka arvostavat enemmän työelämään siirtymistä mahdollisimman varhain. Uskonto määrittelee joissain perheissä enemmän elämää kuin toisissa. Kaikki nämä ovat eriarvoisia omalla tavallaan.
Poliittisesti tuntuu hieman arveluttavalta puhua eriarvoisista tai tasa- arvoisista perheistä. Pitäisikö Suomessa olla jokaiselle syntyvälle lapselle tasa-arvoinen lähtötilanne riippumatta siitä, mitä perheen vanhemmat/vanhempi tekevät?Tarkoitan tässä varallisuutta, kodin sijaintia, suhdetta uskontoon jne.
Suomessa jokaiselle taataan ilmainen peruskoulutus, jolla pyritään mahdollistamaan tasapuolinen lähtökohta opiskelua ja elämää varten. Sosiaalijärjestelmä pyrkii paikkaamaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien asemaa.
Perheiden sisäiset asiat ovat taas jokaisen perheen omalla vastuulla, jos he toimivat Suomen lakien mukaisesti. Ja hyvä näin.
Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?
No otetaan nyt esimerkki tuolta peruskoulun puolelta, niin ei tarvitse omasta työstä puhua (jota en muutenkaan tee julkisesti missään).
Tuttu rehtori kertoi taannoin eräästä koulunsa oppilaasta, jonka molemmat vanhemmat ovat myös ammatiltaan opettajia, eivät kuitenkaan tämän rehtorin koulussa.
Joka tapauksessa kaikki koulun opettajat tiesivät oppilaan vanhempien ammatit ja sen, että molemmat vanhemmat ovat hyvin hanakoita vaatimaan ja myös saamaan vaatimuksensa läpi. He kun tuntevat järjestelmän ja sen heikot kohdat. Heitä pidettiin myös ns. hankalina tapauksina.
Konkreettisesti tämä tuli esiin esimerkiksi siinä, että kun lapset siirtyivät yläasteelle, he saivat esittää toivomuksen, kenen kaverinsa kanssa haluavat samalle luokalle. Toiveet esitettiin ja ryhmät muodostettiin. Yllätten opettajaperheen vesa halusikin vaihtaa toiseen ryhmään ilman sen kummempia perusteluja, esim. kiusaamista tms. Tähän ei periaatteessa olisi saanut suostua, mutta pienemmän pahan periaatteella rehtori opettajakokouksen päätöksellä suostui. Tämä aiheutti tietenkin halukkuutta muissakin oppilaissa vaihtaa mieluisampaan ryhmään. Tähän ei enää suostuttu.
Tämä riittänee avaamisesta.
EDIT: Alkuperäinen lausuntoni ei sinänsä ollut mitenkään poliittinen lausunto vaan ihan empiirinen havainto ilman sen kummempaa poliittista agendaa taustalla.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.
1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. in muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.
Voisitko kertoa noin omin sanoin mitä on tuo mystinen kaiken pahan alku eli "uusliberaali" yhteiskunta ja talouspolitiikka, jollainen Suomessakin ilmeisesti on vallalla ja johon yksi jos toinen kommentoija viittaa sitä koskaan määrittelemättä? Kuinka kauan näin on ollut?
Jos mietitään jotain "yhtenäistä kansakuntaa", niin millainenkos hyvinvointiyhteiskunta Suomessa oli ennen sotia, tai 1800-luvulla missään, missä kansallisvaltioita ja -aatetta ryhdyttiin ajamaan?
Itsenäisyydestä luopuminen. Suomalaiskansallisen identiteetin hylkääminen. Suomalaisten unohtaminen taloudellisen kakun jaossa. Nämä muulloin kuin vaalien ja Itsenäisyyspäivän alla.
Niistä sitten seuraa kaikki muut vakavat ongelmat.
1. Sosialistinen talous
2. Konservatiivisten kristillisten ja isänmaallisten arvojen halveksunta
Nuopa ne oikeastaan on. Enkä kannata tuossa kakkoskohdassa mitään fasistista pakotettua arvomaailmaa vain sellaista fiksua ja tiedostavaa, kuten Usassa.
Quote from: Lunoir on 03.12.2009, 01:04:40
Olen ymmärtänyt että Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on aika vilkasta. Tänä päivänä liikkuvuus on erityisen suurta mm. koska miltein jokaisella on mahdollisuus hankkiutua esim. korkeakouluopintojen pariin. Käytännössä ei ole esteitä nousta siitä sosioekonomisesta luokasta johon on sattunut syntymään - tai toisaalta, pudota alaspäin.
Tuo kehitys loppui 90-luvun lamaan. Sen jälkeen koulutus ei ole enää ollut kovin hyvä väylä sosiaaliseen nousuun, lukuunottamatta aloja, joilla työttömyyttä ei käytännössä lama-aikoinakaan esiinny (lääketiede). Vaikka opintotukijärjestelmän ja maksuttoman koulutuksen ansiosta kynnys korkeakouluopintoihin ei riipu niin suuresti luokkataustasta a.k.a. isukin lompakosta, koulutuspanostuksesta saatava hyöty on Suomessa selvästi vähäisempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Ts. koulutusta vastaavista työpaikoista on pulaa ja etenkin julkisella sektorilla palkat ovat pienet verrattuna työn vaativuuteen ja koulutustasoon. Korkeakoulutus inflatoituu jatkuvasti, mihin näkisin ammattikorkeakoulujärjestelmän luomisen osaltaan vaikuttaneen. Tilanne korkeakoulututkintoa vaativilla aloilla on nykyään se, että maisterit taistelevat amk-koulutettujen kanssa samoista työpaikoista. Maistereita ylikoulutetaan roimasti verrattuna työmarkkinoiden tarpeisiin - pahimpia ovat humanistiset ja taidealat. Samoin tohtoreita valmistuu liikaa, kiitos järjestelmän, joka maksaa yliopistoille valmistuneiden määrän mukaan.
Lyhyesti lainaus aiheesta löytyneestä linkistä (UTA/TYT, Sosiologian verkko-opinnot), http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/luku6.html:
QuoteViimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt verrattuna 1960-luvun suuren rakennemuutoksen aikoihin. Nykyinen suomalainen yhteiskunta on selvästi kiteytyneempi kuin aikaisemmin. Liikkuvuuden osalta tämä tarkoittaa sitä, että keskiluokkaan rekrytoidutaan aikaisempaa useammin keskiluokasta. Työväenluokan suhteen tämä taas merkitsee sitä, että sosiaalisen kohoamisen mahdollisuudet ovat kaventuneet verrattuna 40 vuoden takaiseen aikaan.
QuoteEDIT: Alkuperäinen lausuntoni ei sinänsä ollut mitenkään poliittinen lausunto vaan ihan empiirinen havainto ilman sen kummempaa poliittista agendaa taustalla.
Kiitos vastauksesta. Epämääräisten käsitteiden käyttäminen tekee ymmärtämisen hankalaksi. Tällaisten käsitteiden käyttö on erityisen suosittua mokuttajien keskuudessa. Tämän hetken paras esimerkki lienee moninaisuus-sana.
Epämääräiset käsitteet saattavat johtaa lukijansa harhapoluille, kuten seuraavilta riveiltä huomaat.
Pohjois-Koreassa ei ole eriarvoisia perheitä lukuunottamatta eliittiä (maan ylin johto + armeija). Siellä kaikilla muilla perheillä on tasapuolisen v-maiset olot, suorastaan kuolettavat.
Suomen suurin ongelma on se, että Suomessa päättäjät elävät omassa maailmassaan, jolla ei ole juuri liitoskohtaa kansalaisten maailmaan. Päättäjät ovat vieraantuneet todellisuudesta ja heillä on omat utopiansa, joihin he pyrkivät unohtaen, että heillä ei ole lainkaan omaa valtaa, vaan he ovat ainoastaan tavallisia ihmisiä, joille kansalaiset ovat väliaikaisesti antaneet mandaatin palvella kansaa ja hoitaa kansan asioita kansan puolesta.
Toinen ongelma on Suomen median hampaattomuus. Sen sijaan, että media toimisi vallanpitäjien vahtikoirana, media Suomessa on vallanpitäjien sylikoira. Media toistaa samaa retoriikkaa kuin vallanpitäjät ottamatta itse kantaa siihen, onko vallanpitäjien retoriikassa mitään järkeä. Olennaiset asiat, kuten Lissabonin sopimus tai uusi kansalaisuuslaki, jäävät medialta noteeraamatta, ja jopa vallanpitäjien sortuessa selkeästi korruptioon ja rikoksiin, pyrkii media pehmentämään asiaa puhumalla "jupakoista" tai "sotkusta".
Suurin osa muista Suomen ongelmista ovat käytännössä ainoastaan oireita näistä kahdesta ydinongelmasta.
Quote from: Jiri Keronen on 03.12.2009, 14:45:33
Suomen suurin ongelma on se, että Suomessa päättäjät elävät omassa maailmassaan, jolla ei ole juuri liitoskohtaa kansalaisten maailmaan. Päättäjät ovat vieraantuneet todellisuudesta ja heillä on omat utopiansa, joihin he pyrkivät unohtaen, että heillä ei ole lainkaan omaa valtaa, vaan he ovat ainoastaan tavallisia ihmisiä, joille kansalaiset ovat väliaikaisesti antaneet mandaatin palvella kansaa ja hoitaa kansan asioita kansan puolesta.
Toinen ongelma on Suomen median hampaattomuus. Sen sijaan, että media toimisi vallanpitäjien vahtikoirana, media Suomessa on vallanpitäjien sylikoira. Media toistaa samaa retoriikkaa kuin vallanpitäjät ottamatta itse kantaa siihen, onko vallanpitäjien retoriikassa mitään järkeä. Olennaiset asiat, kuten Lissabonin sopimus tai uusi kansalaisuuslaki, jäävät medialta noteeraamatta, ja jopa vallanpitäjien sortuessa selkeästi korruptioon ja rikoksiin, pyrkii media pehmentämään asiaa puhumalla "jupakoista" tai "sotkusta".
Suurin osa muista Suomen ongelmista ovat käytännössä ainoastaan oireita näistä kahdesta ydinongelmasta.
Juuri näin. Kaksi ensimmäistä ongelmaakin ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Sitten vielä sopivasti "hajota ja hallitse" politiikkaa, niin tässä ollaan!
Suomen suurin ongelma tällähetkellä on markkinaliberalismille itseään huoraavat päättäjät ja hölmöksi typisetty kansa joka uskoo kaiken mitä nämä markkinatalous-uskovaiset päättäjät heille kertovat.
Quote from: metsämies on 03.12.2009, 16:45:05
Suomen suurin ongelma tällähetkellä on markkinaliberalismille itseään huoraavat päättäjät ja hölmöksi typisetty kansa joka uskoo kaiken mitä nämä markkinatalous-uskovaiset päättäjät heille kertovat.
Niin. Onneksi Paremmin Asioista Perilläolevat Tietävät, että Lopullinen Totuus löytyy sosialismista.
Quote from: JM-K on 03.12.2009, 12:21:33
Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?
No otetaan nyt esimerkki tuolta peruskoulun puolelta, niin ei tarvitse omasta työstä puhua (jota en muutenkaan tee julkisesti missään).
Tuttu rehtori kertoi taannoin eräästä koulunsa oppilaasta, jonka molemmat vanhemmat ovat myös ammatiltaan opettajia, eivät kuitenkaan tämän rehtorin koulussa.
Joka tapauksessa kaikki koulun opettajat tiesivät oppilaan vanhempien ammatit ja sen, että molemmat vanhemmat ovat hyvin hanakoita vaatimaan ja myös saamaan vaatimuksensa läpi. He kun tuntevat järjestelmän ja sen heikot kohdat. Heitä pidettiin myös ns. hankalina tapauksina.
Konkreettisesti tämä tuli esiin esimerkiksi siinä, että kun lapset siirtyivät yläasteelle, he saivat esittää toivomuksen, kenen kaverinsa kanssa haluavat samalle luokalle. Toiveet esitettiin ja ryhmät muodostettiin. Yllätten opettajaperheen vesa halusikin vaihtaa toiseen ryhmään ilman sen kummempia perusteluja, esim. kiusaamista tms. Tähän ei periaatteessa olisi saanut suostua, mutta pienemmän pahan periaatteella rehtori opettajakokouksen päätöksellä suostui. Tämä aiheutti tietenkin halukkuutta muissakin oppilaissa vaihtaa mieluisampaan ryhmään. Tähän ei enää suostuttu.
Minusta tuossa on suurin ongelma se, että joku teki noinkin vähäpätöisestä jutusta ongelman.
1. Pöhöttynyt julkinen sektori
2. Työllisyysaste (erityisesti, kun erotetaan yksityinen sektori muita vastaa, 1/3)
3. Liian kova verotus
4. Oligopolistinen markkina
5. Palkan ostovoima
6. Positiivinen syrjintä (suomen-ruotsalaiset, mamut...)
Tässäkin osittain syitä ja seurauksia sekaisin, mutta tässä silti mielestäni räikeimmät.
Noi, kun ratkaistaan, moni muukin ongelma ratkeaa kuin itsestään.
Quote from: M.E on 03.12.2009, 12:19:59
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita. Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen. Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.
Hmm. Hassua, minä en näe tuota ongelmana. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Perinteinen "yhteisöllisyyden" kaapuun verhottu naapurien kyttäys? Minä en ainakaan halua sellaista yhteiskuntaa.
Millä tavalla ihmissuhteet ovat "tuotteistuneet"? Tunteet pohjaavat biologiaan ja en usko, että biologiamme olisi radikaalisti viime vuosikymmeninä muuttunut.
Jos uskoisimme niitä, jotka sanovat, että yhteiskunta "moraalirappeutuu" sukupolvisukupolvelta, ihmiskunnan huippu olisi ollut jotakuinkin silloin, kun ihminen oppi puhumaan. Jo muinaiset roomalaiset jaksoivat ahkerasti valittaa nuorison rappiosta.
Minun tulkintani asiaan on, että yhteiskunnan asenteissa ja käytännöissä on tapahtunut muutoksia, joista sinä et pidä ja leimaat asian joksikin mystiseksi moraalirappioksi.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.
Miten tämä välinpitämättömyys lähimmäisistä näkyy? Pitäisikö meidän aktiivisesti kytätä ihmisiä siltä varalta, että he saattavat tarvita apuamme? Pitäisikö apua tuputtaa myös silloin, kun sitä ei haluta? Miksi minun pitäisi välittää jostain kadulla lojuvasta spurgusta?
Millaista se haikailemasi yhteisöllisyys oikein on?
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille. Näin lyhyesti. Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.
Tuloerojen kasvu ei ole itsetarkoitus vaan luonnollinen seuraus ihmisten erillaisuudesta. Toiset ihmisistä on kunnianhimoisempia, toiset fiksumpia, toiset ahkerampia, toiset vain onnekkaita. Se, että joku yksityisellä sektorilla tienaa enemmän kuin sinä ei tarkoita sitä, että se raha on pois sinulta, koska ko. henkilö on lisännyt saatavilla olevien hyödykkeiden määrää vähintään palkkansa verran. Otetaan rautalankamalli: A ja B ovat maanviljelijöitä. A on ahkera ja viettää kaikki päivät peltoaan hoitaen ja elää säästeliäästi. B puolestaan halua pitää hauskaa ja tekee vain minimipanoksen verran työtä pelloillaan. Vuoden päätteessä A:n sato on 4 kertaa isompi kuin B:n sato. Pitäisikö A:n antaa osa omastaan B:lle? Jos kyllä, niin kuinka paljon?
Tulkintasi hyvinvointiyhteiskunnan roolista on vähintäänkin kyseenalainen. Maailmalla on useita vakaita yhteiskuntia, jotka eivät kuitenkaan tarjoa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.
Mistä ihmeen keinottelutaloudesta puhut? Kaupungit tuottavat yli 95% Suomen BKT:stä, kaupunkien per asukas laskettu luontoon kohdistama rasitus on huomattavasti matalampi kuin maaseudulla asuvan.
Ihmisten "vieraantuminen" maasta ja luonnosta. Kertoisitko minulle, miksi tämä on ongelma? Koska sinä ilmeisesti pidät luonnossa hamuilusta, niin pitäisikö siksi kaikkien muidenkin haahuilla metsissä?
Kaupungit ovat syntyneet, koska ne ovat resurssien käytön kannalta paljon tehokkaampia kuin haja-asutusalueet. Jos valtio tietoisesti pakottaa kunnat kaavoittamaan vain matalan tiheyden alueita, niin resursseja haaskataan ja elintasomme muilta osin on matalampi kuin jos ne ylimääräiset resurssit olisi suunnattu johonkin toiseen käyttökohteeseen.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.
Tuo nyt on sinun tulkintasi asiasta. Olisiko sen perään jotain objektiivista näyttöäkin? Muuten tämä kappale nyt ei sanonut oikeastaan mitään.
Quote from: Perttu Ahonen on 03.12.2009, 10:18:42
Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.
Olen täsmälleen samaa mieltä ja siksi ihmettelenkin jyrkkiä kannanottojasi.
Minun täytyy sanoa, että puhu sinä ME politrukki - minä pitelen hevosta.
Quote from: Vapaa Umpihanki on 04.12.2009, 16:29:57
Alle 40-vuotiaat eivät vielä edes tajua, millaisessa kusessa ovat kohta ja 40- ja 50-luvulla syntyneet alkavat olla jo niin höperöjä, etteivät tajua, minkälaisen pommin ovat saaneet aikaan.
Selventäisitkö että minkä "pommin" nämä suuret ikäluokat ovat saaneet aikaan?
Quote from: metsämies on 04.12.2009, 16:49:10
Quote from: Vapaa Umpihanki on 04.12.2009, 16:29:57
Alle 40-vuotiaat eivät vielä edes tajua, millaisessa kusessa ovat kohta ja 40- ja 50-luvulla syntyneet alkavat olla jo niin höperöjä, etteivät tajua, minkälaisen pommin ovat saaneet aikaan.
Selventäisitkö että minkä "pommin" nämä suuret ikäluokat ovat saaneet aikaan?
Olisikohan kyseessä "kaikensuvaitsevaisuus"-pommi?
Liian montaa kiinnostaa vain oma perse, oma sidosryhmä ja oma agenda.
Liian harvaa kiinnostaa isänmaan ja sen kansan etu. Päättäjistä ei ketään.