Toisesta ketjusta bongattua. Aiheen yleisen merkittävyyden vuoksi aloitan aiheesta uuden ketjun.
Quote from: Outo olio on 10.02.2018, 20:29:46
Quote from: Vöyri on 10.02.2018, 19:27:48
historiantutkimus, arkeologia ja filosofia
En ole tutustunut näihin tarkemmin, mutta uskon että niistä on enemmän iloa kuin haittaa, ainakin historiantutkimuksesta ja arkeologiasta. Filosofiasta tulee lähinnä mieleen himaset. Humanistiroskalla tarkoitin ainakin valtiotiedettä ja oikeustiedettä, ne kuulostavat hyvältä paperilla mutta käytännössä ne ovat haitaksi. Tai ainakin sisäänpääsykokeisiin pitäisi lisätä jos mahdollista joku luonnetesti joka rajaisi pellet ja rikolliset ulos, ja siitä ei saisi valittaa.
Quote from: kelloseppä on 10.02.2018, 20:08:57
Ihan oikeasti, olemme todistamassa erään sivilisaation tuhoa, kun humanistisia tieteitä ollaan viemässä saunan taakse.
Tässä tapauksessa kyllä ne humanistiset tieteet ovat viemässä sivilisaatiota tuhoon, siis valtiotieteilijä haluaa maahan lisää haittaväestöä, oikeustietelijät selittävät miksi raiskaajille yms. pitää antaa tuomio asteikon alapäästä, jne.
Hulluja mahtuu jokaiseen ammattikuntaan.
Miksi olet lakkauttamassa humanistista tiedekuntaa, kun väitteesi mukaan valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunut haluaa maahan lisää haittaväestöä ja kun väitteesi mukaan oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet selittävät, miksi raiskaajille pitää antaa tuomio asteikon alapäästä? Eikö johdonmukaisempaa olisi vaatia valtiotieteellisen ja oikeustieteellisen tiedekuntien lakkauttamista mainitsemillasi perusteilla?
www.helsinki.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot#section-2463
Humanistien koulutustakin voisi kai supistaa joiltakin osin, lähinnä joitakin kulttuurin tutkimuksen ja sellaisten kielten opettajien osalta, joille ei riitä työpaikkoja. Valtio- ja yhteiskuntatieteellisissä on eniten turhien tutkintojen tekijöitä. Sosiologiaan, nais- ja , kehitysmaatutkimukseen sekä valtio-oppiin ja tiedotusoppiin ei tarvita puoliakaan nykyisistä opintopaikoista. Kun monellekaan näiltä opintolinjoilta valmistuneille ei oikeastaan ole mitään tarvetta, näitä varten perustetaan toinen toisataan turhempia virkoja valtionhallintoon.
Juristeja toki tarvitaan, mutta oikeustieteellisessä ongelmana on se, että opettajakunta varsinkin tietyillä juridiikan alueilla on demlalaisia ja sen tuloksena oikeuskäytäntö on politisoitunut.
Oikeus-, valtio- ja yhteiskuntatieteissä nykyinen opettajakunta on vahvasti vanhojen taistolaisten ( nykyisten vihreiden) miehittämää. Heidän vaikutuksestaan tämä suuntaus jatkuu ja vahvistuu.
Perustuuko tuo väite historiantutkimuksen haitallisuudesta nyt johonkin maalaisjärjellä pärjää ja kyllä kansa tietää -ajatelmaan?
Vaimo tuossa vieressä parahtaa (hum. kand.) että "tietenkin se on turhaa". Itse komppaan.
Filosofit voisivat miettiä, onko filosofia turhaa.
Oikeasti: monet ongelmat tieteissä nykyään saattavat johtua liian vähäisestä filosofian määrästä.
Humanistinen koulutus, sikäli kun se on puolueetonta, valmis vaihtamaan näkemyksiä sekä hyväksymään vastakkaisia mielipiteitä ja niiden julkaisua on perusteltua ja hyväksyttävää.
Tosiasia on se että vasemmistolainen ja keskustelua kestämätön pölypilviväki on täyttänyt politisoitujen yliopistojen opiskelu- ja opettajapaikat. Erityisesti humanistisella puolella. En tiedä onko tämä "safe space" ajattelu seurausta naisistumisesta kun yliopistot ovat käytännössä naisistuneet aina pimpintutkimuslaitosta myöten. Laitokset ja linjauksensa ovat, jos ei miesvihamielisiä niin ainakin vahvasti vasemmistovihreän propagandan läpitunkemia. Mok tämän hyvin summasi.
Kysymys kuuluu: tarvitseeko veronmaksajien kuten suomalaisten kustantaa itselleen haitallista ja kallista monikulttuuriväkivaltaa ja holtitonta maahanmuuttoa edistävää akateemista laitostumista? Onko tämä oikein?
Ei ja ei.
Täällä on muutama humanisti joka on saanut minut ajattelemaan humanistisen koulutuksen todellista vaativuutta ja raskautta. Luulen ymmärtäväni hieman kuinka vaativaa se lopulta on kun se tehdään rehellisesti ja aidosti. En kykene näkemään että sen enempää ämpäriyliopisto kuin juuri sinne päässeet voisivat rehellisesti ja aidosti oppia humanistisen tieteenalan vaatimuksia veronmaksajien piikkiin.
Vasta kun ihminen pystyy itse maksamaan opintonsa, hän on valmis humanistiksi. Eläkeläisten ruokia, päiväkodin hoitoa ja poliisin virkarahoja syövä verovaroin opettava professori ei voi opettaa eikä verovaroin koulua käyvä humanistiopiskelija oppia mitään humanistista.
Oikeasti elämä on äärimmäisen kovaa mutta oikeaa. Humanistinen koulutus on päiväuni miten voisi olla jos. Siksi vain itse koulutuksensa maksava ihminen voi olla humanisti. Verovaroin opettava ja opiskeleva ovat vain huijareita ja valehtelijoita.
Olen opiskellut yliopistossa ainakin seitsemästä aineesta jonkin verran* opintoja, ja arvelen kaiken olleen turhaa sikäli, että mikään siitä ei taida pitää paikkaansa ;) :D
*) vaihtelevia määriä muutamasta opintoviikosta kymmeniin
Tiede ei koskaan ja missään oloissa ole turhaa.
Tieteellä politiikan tekeminen sitä vastoin on äärimmäisen tuhoisaa tieteelle ja ajan kanssa myös tiedettä tällä tavoin raiskaavalle politiikalle.
On lyhytnäköistä luulla tiedettä ja tieteentekijää ympäröivästä yhteiskunnasta riippumattomaksi. Ihannevaltiossa näin voisi ollakin mutta löysälle marksille haisevassa mädätetyssä todellisuudessamme ei.
Ilmainen koulutus aloille joilla ei voi työllistyä on tietysti turhaa. Joku etnomusikologia on harrastus, samoin kehitysmaan ja oman vitun tutkimus. Näitä voisi kouluttaa vaikka yhden tilalle aina kun yksi tutkija kuolee tai menee oikeisiin töihin. Jos vaikka koneen säätiö maksaisi, mutta ei veroista.
Ongelma onkin löytää koulutustie joka mahdollistaisi laajat työllistymismahdollisuudet aloille joilla ei vaadita erityisiä taitoja tai asiantuntijuutta. Tekniikka, lääketiede ja muu kova tiede ovat asiantuntija-aloja, samoin pitkää harjaantumista vaativat alat kuten kielet, kääntäminen, ja kyllä oikeustiedekin. Mainitut arkeologiat, paleontogiat, antropologiat yms kaikki syventävät ja lisäävät tietoamme, ja sen pitää olla arvo an sich. Sama koskee tähtitiedettä ja montaa muuta alaa joita en nyt keksi mainita.
Valtsika, kv-politiikka, yhteiskuntatieteet laajemminkin, samoin kuin kaikki ihmisoikeuksiin keskittyvä ja muutkin nenänkaivuutieteet ja kasvavassa määrin kasvatus"tiede" ovat hataria oppirakenteita, epäjumalien ja kulttien hallussa. Keskeisen tiedon saa jo pääsykoekirjoista tai lukemalla vaikka päivän lehtiä kriittisesti. Kaikki sen päälle on mutua, hatusta vedettyä diipadaapaa ja agendavetoista sosiaalista insinööritiedettä. Juuri yhteiskuntatieteet ovat olemassa vain perustellakseen oman olemassaolonsa, ja pedatakseen tietä valtaan ihmisille joilla ei ole asiantuntijuuteen taitoja tai kykyjä.
Ongelma onkin siinä että ei-mihinkään valmistavilla tutkinnoilla valmistuu mihin-tahansa. Opettelemalla teorioita ulkoa, toistelemalla iskusanoja ja pyöräyttämällä niistä gradun olet yhtäkkiä pätevä mihin tahansa vastuulliseen ja valtaa antavaan hallintotehtävään. Vaikka "tieteesi" olisi ollut somalin haastatteleminen rasismikokemuksista.
Olisi virhe dumpata kaikki se mikä kuuluu humanistisiin tieteenaloihin. Humanismi on vain nimilappu. Kuollutta kudosta on kaikkialla missä tieto korvataan aatteella, ja sitä löytyy joka tiedekunnasta.
Niin.
Vaikeus onkin siinä että akakoomisuutta ei aina erota akateemisuudesta. Mutta kyllähän noi vituntutkimustaiteet ovat lähinnä puuhastelua pöljille pimuille.
Humanistinen tiede ei ole turhaa, sillä silloin kun se tehdään kunnolla, ei kenellekään jää epäselvyyksiä tuloksista, ja tulokset ovat luotettavia.
Ongelma on siinä, että tutkimusta ei vaan tehdä kunnolla, eikä tässä vaiheessa ole olemassa mikään tekijää mikä pakottaisi tekemään tutkimukset kunnolla. Kunnon tutkimuksen tekeminen siellä suunnalla vaatisi paljon aikaa ja rahaa pohja-aineiston keräämiseen, sekä aatemaailmaansa tutkimuksissa markkinoivien ihmisten potkimisen pellolle. Valitettavasti yliopistojen nykyinen rahoituslinjaus on sellainen, että se painottaa määrää laadun sijasta. Humanististen tieteiden tuloksien heikkoon toistettavuuteen on kiinnitetty huomiota julkisesti jo ainakin 50 vuotta sitten (Feynmann), eikä tilannetta nähdäkseni voi enää korjata tieteenalan sisältä. Paine tapojen korjaamiseen on tultava alan ulkopuolelta.
Tämän vuoksi humanistisilta tieteiltä valmistuvat ihmiset ovat erittäin heikoissa asemissa työmarkkinoilla, sillä koulutus ei ole oikeasti antanut riittävästi eväitä luotettavien tutkimusten tekemiseen. Osallistuin joku aika sitten humanististen tieteiden järjestämään konferenssiin omaan työhöni liittyvässä seikassa, ja silmiinpistävin piirre julkaisuissa oli se, että tutkijat eivät ymmärtäneet käyttämiensä tutkimuslaitteistojen mittausepävarmuutta. Jos fyysikkoja olisi ollut enemmän kuulemassa tuloksia, aika iso osa papereista olisi todennäköisesti ammuttu alas juuri näiden juttujen takia. Sen sijaan sain kyseenalaisen kunnian olla se ikävä tyyppi takapenkiltä, joka kyselee ikäviä kysymyksiä.
Sivusin aihetta jo toisessa ketjussa; henkilökohtaisesti en lopettaisi humanistisiä tieteitä, mutta pudottaisin rahoituksen noin 10 %:iin nykyisestä, ja keskittäisin tutkimuksen vain pariin aiheeseen, kunnes tutkimustulosten luotettavuus saadaan kohdalleen. Tällä hetkellä yliopistojen rahoituksesta luonnontieteelliset ja teknilliset alat saavat noin 25 %, joka alkaa tosissaan näkyä. Myös luonnontieteellisillä ja teknillisillä aloilla näkyy monikulttuurin rapauttava vaikutus; opiskelijoiden välillä on melkoisia eroja, ja olen jo joutunut yrittämään opettaa ihmisiä, jotka eivät minusta yliopistotasolle kuuluneet. Eivät nimittäin olisi päässeet pääsykokeista lävitse, jos olisivat sellaisia joutuneet käymään. Mutta sielläpä sitä ollaan tohtorilinjalla, ja tämä rapauttaa kyllä aika tehokkaasti akateemisen tutkinnon merkitystä edes jonkinlaisena laaduntakeena.
Yhteiskunnasta riippumatonta tutkimusta ei voi tehdä kuin omilla rahoillaan, tämä olisi hyvä kaikkien tiedostaa. Jos yhteiskunta maksaa, silloin yhteiskunnan pitää saada myös jotain hyötyä.
Quote from: kelloseppä on 10.02.2018, 20:38:36
Miksi olet lakkauttamassa humanistista tiedekuntaa, kun väitteesi mukaan valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunut haluaa maahan lisää haittaväestöä ja kun väitteesi mukaan oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet selittävät, miksi raiskaajille pitää antaa tuomio asteikon alapäästä. Eikö johdonmukaisempaa olisi vaatia valtiotieteellisen ja oikeustieteellisen tiedekuntien lakkauttamista mainitsemillasi perusteilla?
www.helsinki.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot#section-2463
Kritiikkini meni siis väärään osoitteeseen, myönnän tämän ja otan sen tuolta osin takaisin. Alkuperäinen ajatukseni oli että yliopistossa on juttuja joiden lakkauttamista voitaisiin oikeasti kokeilla, koska voi olla että haittaa ei aiheutuisikaan. Tästä olen edelleen samaa mieltä.
Quote from: ÄmTeeAa on 11.02.2018, 16:40:50
Humanistinen tiede ei ole turhaa, sillä silloin kun se tehdään kunnolla, ei kenellekään jää epäselvyyksiä tuloksista, ja tulokset ovat luotettavia.
Ongelma on siinä, että tutkimusta ei vaan tehdä kunnolla, eikä tässä vaiheessa ole olemassa mikään tekijää mikä pakottaisi tekemään tutkimukset kunnolla. Kunnon tutkimuksen tekeminen siellä suunnalla vaatisi paljon aikaa ja rahaa pohja-aineiston keräämiseen, sekä aatemaailmaansa tutkimuksissa markkinoivien ihmisten potkimisen pellolle. Valitettavasti yliopistojen nykyinen rahoituslinjaus on sellainen, että se painottaa määrää laadun sijasta. Humanististen tieteiden tuloksien heikkoon toistettavuuteen on kiinnitetty huomiota julkisesti jo ainakin 50 vuotta sitten (Feynmann), eikä tilannetta nähdäkseni voi enää korjata tieteenalan sisältä. Paine tapojen korjaamiseen on tultava alan ulkopuolelta.
Tämän vuoksi humanistisilta tieteiltä valmistuvat ihmiset ovat erittäin heikoissa asemissa työmarkkinoilla, sillä koulutus ei ole oikeasti antanut riittävästi eväitä luotettavien tutkimusten tekemiseen. Osallistuin joku aika sitten humanististen tieteiden järjestämään konferenssiin omaan työhöni liittyvässä seikassa, ja silmiinpistävin piirre julkaisuissa oli se, että tutkijat eivät ymmärtäneet käyttämiensä tutkimuslaitteistojen mittausepävarmuutta. Jos fyysikkoja olisi ollut enemmän kuulemassa tuloksia, aika iso osa papereista olisi todennäköisesti ammuttu alas juuri näiden juttujen takia. Sen sijaan sain kyseenalaisen kunnian olla se ikävä tyyppi takapenkiltä, joka kyselee ikäviä kysymyksiä.
Sivusin aihetta jo toisessa ketjussa; henkilökohtaisesti en lopettaisi humanistisiä tieteitä, mutta pudottaisin rahoituksen noin 10 %:iin nykyisestä, ja keskittäisin tutkimuksen vain pariin aiheeseen, kunnes tutkimustulosten luotettavuus saadaan kohdalleen. Tällä hetkellä yliopistojen rahoituksesta luonnontieteelliset ja teknilliset alat saavat noin 25 %, joka alkaa tosissaan näkyä. Myös luonnontieteellisillä ja teknillisillä aloilla näkyy monikulttuurin rapauttava vaikutus; opiskelijoiden välillä on melkoisia eroja, ja olen jo joutunut yrittämään opettaa ihmisiä, jotka eivät minusta yliopistotasolle kuuluneet. Eivät nimittäin olisi päässeet pääsykokeista lävitse, jos olisivat sellaisia joutuneet käymään. Mutta sielläpä sitä ollaan tohtorilinjalla, ja tämä rapauttaa kyllä aika tehokkaasti akateemisen tutkinnon merkitystä edes jonkinlaisena laaduntakeena.
Yhteiskunnasta riippumatonta tutkimusta ei voi tehdä kuin omilla rahoillaan, tämä olisi hyvä kaikkien tiedostaa. Jos yhteiskunta maksaa, silloin yhteiskunnan pitää saada myös jotain hyötyä.
Paljosta olen nim. ÄmTeeAa:n kanssa samaa mieltä ja paljosta eri mieltä.
Karkeistaen, kärjistäen ja yleistäen kaikkialla on perustutkintoa väsäävien keskimääräinen tieteellinen taso laskenut, mistä syystä puhuisinkin yhtäältä muodollisten pätevyysvaatimusten täyttämiseen tähtäävään peruskoulutukseen ja toisaalta tieteelliseen itsenäiseen työskentelyyn johtavaan peruskoulutukseen. Eriyttäisin nämä osittain toisistaan ehkä siten, että maisterina pääsisi oman alan töihin tutkijatehtävien ulkopuoliseen tehtäviin, lisensiaatin tutkinnon nostaisin kaikille tohtoreiksi haluaville pakolliseksi välitutkinnoksi, jos haluaa tutkijauralle (jos siis nykyisiä nimikkeitä halutaan käyttää).
Toinen suuri muutos olisi professuurien muuttaminen pääsääntöisesti määräaikaisiksi ja jatkoajan myöntämisen arvioinneissä otettaisiin huomioon nykyistä yhä vahvemmin ohjattujen opiskelijoiden ja tutkintojen määrän ohella heidän sijoittumisensa akateemiseen maailmaan. Lisäksi nykyistä enemmän myöntäisin rahoitusta sellaisille professoreille, jotka saavat tuloksia aikaan ohjaamiensa opiskelijoiden kautta mitattuna. Ts. eräänlainen opetukseen keskittyvän tohtorilehtorin ja myös opetukseen keksittyvän professorin kaltainen määräaikainen virka olisi nykyistä selkeämpi vaihtoehto määräaikaisten tohtorilehtori ja ns. tutkimusprofessorien rinnalle.
Tämän lisäksi sekä yliopistojen että julkisen hallinnon korkeimpiin virkoihin edellyttäisin vähintään yhtä esim. viiden vuoden jaksoa yliopistossa työskentelystä vähintään ns. opettajatohtorina tai mielummin myös yhtä viiden vuoden jakoa opettajaprofessorina. Näin vältettäisiin suoraan väitöstilaisuudesta julkisen vallan jonkun ison hiekkalaatikon johtajaksi pääsy, mistä on ollut karmeita esimerkkejä ainakin humanistisella alalla.
Eiköhän
kaikkialla olisi syytä kokeilla jotain ylläolevan kaltaista rakenteellista uudistusta yhdessä esim. 80%:n kokonaisrahoituksella nykyisestä, ja katsoa, mistä vastuulliset aloittavat opetus- ja tutkimustoiminnan yliopistosta tulevan rahoituksen karsinnan? Väitän, että esim. humanistisella puolella sukupuolen tutkimukseen kohdistuisi klassista arkeologiaa suuremmat suhteelliset säästöt, puhumattakaan Suomen historian tutkimuksesta. Jos sama uloitettaisiin myös ehdotukseni mukaan kaikkialle, myös fysiikkaan, mikä olisi nim. ÄMTeeAan:n veikkaus suurimmista julkisen rahoituksen turvin toimivista supistuskohteista?
PS
Quote from: Outo olio on 11.02.2018, 17:34:37
Quote from: kelloseppä on 10.02.2018, 20:38:36
Miksi olet lakkauttamassa humanistista tiedekuntaa, kun väitteesi mukaan valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistunut haluaa maahan lisää haittaväestöä ja kun väitteesi mukaan oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet selittävät, miksi raiskaajille pitää antaa tuomio asteikon alapäästä. Eikö johdonmukaisempaa olisi vaatia valtiotieteellisen ja oikeustieteellisen tiedekuntien lakkauttamista mainitsemillasi perusteilla?
www.helsinki.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-ja-yksikot#section-2463
Kritiikkini meni siis väärään osoitteeseen, myönnän tämän ja otan sen tuolta osin takaisin. Alkuperäinen ajatukseni oli että yliopistossa on juttuja joiden lakkauttamista voitaisiin oikeasti kokeilla, koska voi olla että haittaa ei aiheutuisikaan. Tästä olen edelleen samaa mieltä.
Ainakin supistamisesta olen aivan samaa mieltä; ehdoin tahdoin en menisi ihan kevyesti mitään aivan lakkauttamaakaan; ainahan varsin toisisijaisiksi koettuja aihepiirejä voidaan yhdistää, päättäköön sitten "lähellä toisiaan olevat" oman prioriteetti järjestyksen. Ehdottamassani malliraakileessa ainakin aito kilpailu supistuvista resursseista muuttuisi sekä avoimemmaksi että selvemmeäksi.
Olen vain itse mm. humanistisen perustutkinnon suorittaneena varsin kyllästynyt, että koko humanistisen tieteiden aihekirjosta otetaan joku aivan toissijainen yksityiskohta maalipensseliksi, jolla sitten maalataan erotuksetta aivan kaikki humanistiset tieteet.
En minäkään esim. maailman synnyn eetteripyörreteoriallaan selittäneen Kauko Niemisen perusteella väitä koko Helsingin oikeustieteellistä kategorisesti hörhölandiaksi.
Kandee joo vetää yhteen vaikkapa filologia sosiaali-/sosialistitieteisiin. Yhteiskunta- ja valtiomututieteistä ainakin puolet aloituspaikoista pois. Liiat proffat menkööt vaikkapa siivoamaan baareja.
Filologia haiskahtaa kyllä niin vahvasti taloudellisesti ja tieteellisesti tuottamattomalta kulttuurimarksismilta, että vähän pitäisi tarpeellisuuttaan perustella nyt?
Onhan humanistisella puolella järkeviäkin aloja, mutta ihmettelen silti, mitä ihmettä esim. sukupuoli- ja kehitysmaatutkimus tekevät yliopistossa. Puhumattakaan uskontotieteestä, eli teologiasta.
Esimerkiksi yliopiston fysiikan opetus on nollan arvoista roskaa alusta loppuun. Siellä ei tajuta asioista mitään, kun mukana ei ole tarpeeksi filosofiaa.
Quote from: Kalle Kinnunen on 11.02.2018, 19:32:32
Enpä ole aiemmin mieltänyt oikeustiedettä humanistiseksi.
Oikeustieteessä suurin ongelma on, että siihen väkisin sekoitetaan sosiologiaa, naistutkimusta ym. kamaluuksia.
Oikeustiede, kuten myöskään lääketiede ja taloustiede, eivät ole oikeastaan "tieteitä" lainkaan. Niiden opiskelijat eivät juurikaan opiskele tieteenharjoittamiseen vaan ammatinharjoittamiseen liittyviä sisältöjä. Se, mikä oikeus- ja taloustieteissä on "tieteellistä", liittyy vain ja ainoastaan sosiologiaan, historiaan ja yhteiskuntafilosofiaan. Oikeastaan näillä aloilla on kaikilla oma tutkimussuuntauksensa, joka käsittelee "oikeustieteellisiä" asioita tuolla alalla: oikeussosiologia (jonka alalaji on kriminologia), oikeushistoria ja oikeusfilosofia/etiikka. Oikeustiede on keinotekoinen oppiala, jonka alla voidaan harjoittaa yhdessä näitä sosiologian, historian ja filosofian alalajeja ja tämän lisäksi keskittyä ammattipätevyyden saavuttamiseen.
Oikeustiede ei tieteenä seiso yksin, koska oikeus sinänsä ei ole mitään olemassaolevaa, toisin kuin yhteiskunta tai maailmanhistorian tapahtumat. Oikeus (kysymys
legaliteetista) täytyy aina johtaa jostain (se täytyy
legitimisoida), ja on oikeastaan oikeustieteen tehtävä johtaa se.
Autoritas, non veritas facit legem.
Quote from: ÄmTeeAa on 11.02.2018, 16:40:50
Sivusin aihetta jo toisessa ketjussa; henkilökohtaisesti en lopettaisi humanistisiä tieteitä, mutta pudottaisin rahoituksen noin 10 %:iin nykyisestä, ja keskittäisin tutkimuksen vain pariin aiheeseen, kunnes tutkimustulosten luotettavuus saadaan kohdalleen.
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan saksalaisen mallin (
Geisteswissenschaften) mukaisesti kaikki sosiologiat ja valtiotieteet ja muut, jotka tosiasiallisesti ovat humanismia vaikka eivät "humanistisesta tiedekunnasta" löydykään, niin ehdotuksesi on totaalisen absurdi.
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan ne alat joita Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta löytyy niin mitkä kaksi tai kolme näistä säilyttäisit:
Teoreettinen filosofia
Historia
Estetiikka
Yleinen kirjallisuustiede
Musiikkitiede
Teatteritiede
Elokuvatutkimus
Sukupuolentutkimus
Taidehistoria
Arkeologia
Uskontotiede
Folkloristiikka
Kansatiede
Aasian tutkimus
Afrikan ja Lähi-Idän tutkimus
Alue- ja kulttuurintutkimus
Suomen kieli
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit
Kotimainen kirjallisuus
Pohjoismainen kirjallisuus
Pohjoismaiset kielet
Lingvistiikka
Englantilainen filologia
Aasian kielet
Afrikan ja Lähi-Idän kielet
Antiikin kielet ja kirjallisuus
Iberoromaaninen filologia
Italialainen filologia
Ranskan kieli ja ranskankielinen kulttuuri
Saksan kieli ja saksankielisten maiden kulttuuri
Slavistiikka ja baltologia
Venäjän kieli ja kirjallisuusHUOM: Tutkinnonuudistukset ovat totaalisesti sekoittaneet humanistisen tiedekunnan opintorakenteen, mutta periaatteessa jokainen yllämainittu on aine, jota voi opiskella pääaineenaan vaikka virallisesti "pääaine" olisi joku "kulttuurien tutkimus" tms. Täten nähdäkseni jokainen yllämainittu on edelleen edes jossain mielessä itsenäinen "tieteenala" humanistisessa tiedekunnassa. Listalta on karsittu päällekkäisyyksiä tyyliin nordisk språk eli pohjoismaiset kielet hurreille.
Huomautettakoon, että minkä tahansa kielen/kieliryhmän poistaminen lakkauttaisi tuon kielen opetuksen, tulkkauksen ja kääntämisen Suomessa kokonaan.
Taiteidentutkimuksellisten alojen lakkauttaminen todennäköisesti vakavasti vaikeuttaisi ko. alojen kultuurilaitosten toimintaa tai sulkisi nämä kulttuurilaitokset kokonaan.
Suomen kieli,
Kotimainen kirjallisuus
Teoreettinen filosofia
...
Loput saa opiskelijat maksaa itse omasta pussista. Kaikkea muuta voi mennä muualle opiskelemaan pääaineena jos tykkää niistä.
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 06:13:09
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan ne alat joita Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta löytyy niin mitkä kaksi tai kolme näistä säilyttäisit:
Teoreettinen filosofia
Historia
Estetiikka
Yleinen kirjallisuustiede
Musiikkitiede
Teatteritiede
Elokuvatutkimus
Sukupuolentutkimus
Taidehistoria
Arkeologia
Uskontotiede
Folkloristiikka
Kansatiede
Aasian tutkimus
Afrikan ja Lähi-Idän tutkimus
Alue- ja kulttuurintutkimus
Suomen kieli
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit
Kotimainen kirjallisuus
Pohjoismainen kirjallisuus
Pohjoismaiset kielet
Lingvistiikka
Englantilainen filologia
Aasian kielet
Afrikan ja Lähi-Idän kielet
Antiikin kielet ja kirjallisuus
Iberoromaaninen filologia
Italialainen filologia
Ranskan kieli ja ranskankielinen kulttuuri
Saksan kieli ja saksankielisten maiden kulttuuri
Slavistiikka ja baltologia
Venäjän kieli ja kirjallisuus
Tummennetut säilyttäisin ja loput poistaisin tai yhdistäisin muihin.
Mutta oikeasti: Musiikkitiede? Teatteritiede? Elokuvatutkimus? ;D
Quote from: siviilitarkkailija on 12.02.2018, 06:23:49
Suomen kieli,
Kotimainen kirjallisuus
Teoreettinen filosofia
Eli lopettaisit kaiken kielten opiskelun, mukaanlukien englannin kielen, Suomen kouluista? Lopettaisit myöskin vieraskielisen kirjallisuuden kääntämisen ja kaiken tulkkauksen yms.? Ja kaiken suomalaisen historian ja kansanperinteen tutkimuksen?
Quote from: Micke90 on 12.02.2018, 06:32:14
Historia
Arkeologia
Suomen kieli
Tummennetut säilyttäisin ja loput poistaisin tai yhdistäisin muihin.
Mutta oikeasti: Musiikkitiede? Teatteritiede? Elokuvatutkimus? ;D
Oletko tullut ajatelleeksi, että Kansallisoopperat ja Kansallisteatterit jne. eivät taida pyöriä ihan jonkun tradenomien voimin? Tai mitkään musiikin ja teatteritaiteen laitokset Suomessa. Elokuvatutkimuksen ainoa meriitti on kieltämättä lähinnä tuottaa kipakoita elokuvakritiikkejä lehtiin ja tarjota silloin tällöin joku tyyppi apurahatoimikuntaan istumaan.
Malliesimerkki akateemisesta tyhmyydestä: Professori ei tiennyt Australian olevan valtio (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802112200736535_ul.shtml)
QuoteSosiologiaa opiskeleva Ashley Arnold oli saanut yliopistolta tehtäväksi vertailla USA:n sosiaalisia normeja jonkun toisen maan vastaaviin. Arnold vertaili harjoitustyössään sitä, miten Yhdysvalloissa ja Australiassa käytetään sosiaalista mediaa.
Southern New Hampshire Universityssä opiskeleva Arnold palautti harjoitustyönsä. Professori hylkäsi esseen. Perusteluna oli se, että Australia ei ole valtio, se on maanosa.
- Aluksi luulin, että kyseessä on vitsi, tämä ei voi olla totta, kertoo Arnold Buzzfeedille.
Arnold kirjoitti professorille, joka on väitellyt tohtori, että voisiko tämä arvostella uudestaan hänen esseensä.
Yliopistohan tunnetusti vahvistaa kaikkia henkilön ominaisuuksia, myös tyhmyyttä. :P
Quote from: siviilitarkkailija on 12.02.2018, 06:23:49
Suomen kieli,
Kotimainen kirjallisuus
Teoreettinen filosofia
...
Loput saa opiskelijat maksaa itse omasta pussista. Kaikkea muuta voi mennä muualle opiskelemaan pääaineena jos tykkää niistä.
Onko täällä menossa jokin kilpailu siitä, kuka korkeakouluopetusta ja tieteellistä tutkimusta vähiten tunteva tekee älyttömimmän ehdotuksen?
Oikeesti nuivat! Tämä alkaa muistuttaa daeshin roskajoukkoa tuhoamassa kulttuuriaarteita, kun eivät niiden päälle itse ymmärrä.
Hommaforumille piipahtava saattaa saada näistä kuningasideoista hiukan
ajatuksia hommalaisten kulttuuri- ja opetusministeriön toimialaan liittyvistä tavoitteista
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kaikkinainen sukupuolitutkimus on turhaa.
Syy miksi valintani oli mitä oli, on se että humanistista valhetta mainostava voi lukea loppuun mitä kirjoitin eikä keksiä omiaan että muka lopettaisin jotain. Minä en estä ketään mistään...
QuoteLoput saa opiskelijat maksaa itse omasta pussista. Kaikkea muuta voi mennä muualle opiskelemaan pääaineena jos tykkää niistä.
Missä vaiheessa tässä sanotaan että lopetan mitään? Häh? Mitä on muka kielletty? Rahoituksen saa opiskelijat järjestää itse ihan niin kuin maailmassa kuuluu. Jos heillä on kova kiinnostus noihin aiheisiin, siitä vaan keräämään rahaa. Suomessa opiskellaan suomea ja suomalaisten kirjallisuutta. Sitä ei muualla ole.
Minun "maksa itse" teoreettinen filosofia on seurausta arjen vähemmän teoreettisesta elämästä jossa aika harvalla on varaa tehdä kivoja juttuja kuten puuhastella.
Jenkkien proffat on aivan oma lukunsa. Niiden kanssa pitäisi olla varovainen kun siellä on jos vaikka minkälaisia akateemisia proffasukankuluttajia ja vielä aivan paskoja yliopistoja hyvien yliopistojen lisäksi. Mutta huom siellä opiskelijat maksaa. Maksaa ja paljon. Tai tässä tapauksessa maksoi tuhat dollaria...joka ystävällisesti palautettiin takaisin opiskelijalle.
Raha toimii, jos ei hyvänä niin ainakin parhaana ohjausmekanismina. Kun maksaa opiskelusta itse, syntyy motivaatio ja laatuvaatimukset. Suomessa niitä ei ole. Siksi mm yliopistoissa opiskelee luvattoman paljon väkeä joka sinne ei kuulu eikä kukaan viitsi tai halua puuttua asiaan koska rasismi ja monikulttuurisaatana. Jenkeissä sentään saa aikaan äläkän. Suomessa ei.
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 05:32:47
Quote from: Kalle Kinnunen on 11.02.2018, 19:32:32
Enpä ole aiemmin mieltänyt oikeustiedettä humanistiseksi.
Oikeustieteessä suurin ongelma on, että siihen väkisin sekoitetaan sosiologiaa, naistutkimusta ym. kamaluuksia.
Oikeustiede, kuten myöskään lääketiede ja taloustiede, eivät ole oikeastaan "tieteitä" lainkaan. Niiden opiskelijat eivät juurikaan opiskele tieteenharjoittamiseen vaan ammatinharjoittamiseen liittyviä sisältöjä. Se, mikä oikeus- ja taloustieteissä on "tieteellistä", liittyy vain ja ainoastaan sosiologiaan, historiaan ja yhteiskuntafilosofiaan. Oikeastaan näillä aloilla on kaikilla oma tutkimussuuntauksensa, joka käsittelee "oikeustieteellisiä" asioita tuolla alalla: oikeussosiologia (jonka alalaji on kriminologia), oikeushistoria ja oikeusfilosofia/etiikka. Oikeustiede on keinotekoinen oppiala, jonka alla voidaan harjoittaa yhdessä näitä sosiologian, historian ja filosofian alalajeja ja tämän lisäksi keskittyä ammattipätevyyden saavuttamiseen.
Oikeustiede ei tieteenä seiso yksin, koska oikeus sinänsä ei ole mitään olemassaolevaa, toisin kuin yhteiskunta tai maailmanhistorian tapahtumat. Oikeus (kysymys legaliteetista) täytyy aina johtaa jostain (se täytyy legitimisoida), ja on oikeastaan oikeustieteen tehtävä johtaa se. Autoritas, non veritas facit legem.
Iso osa esimerkiksi filologioiden opiskelusta on yhtälailla kielen ja kulttuurin opettelua, jolla ei ole kosketusta tieteentekoon. Sanoisin, että esimerkiksi oikikseen verrattuna opiskelu on koulumaista ja hyvin konkreettisesti tulevaan ammattiin valmentavaa: ääntämisharjoituksia, käännösharjoituksia, kieliopin kertaamista ja syventävämistä, kulttuuriin - etenkin kaunokirjallisuuteen - tutustumista.
Oikiksessa useampi professori pohtii ääneen oikeustieteen tieteellisyyttä. Lainopin ydintehtävä on tutkia ja systematisoida oikeusnormeja. Metodologian huteruus taitaa olla kompastuskivi. Kuitenkaan oikis ei ole ammattiin valmentava law school, joskin viime vuosina on pyritty lisäämään ammatillisia käytännön kursseja.
Noin yleisellä tasolla kiinnostaisi, kuinka suuri osa yliopistoista valmistuvista sijoittuu tehtäviin, joissa ei tarvita akateemista osaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Siis opettajiksi, kääntäjiksi, yleishallintoon jopa oman alan ulkopuolelle jne.
Näkisin, että yliopistoilla on kaksoistehtävä toisaalta tutkimuksen saralla ja toisaalta tuottaa työelämään perusammattilaisia. Iso osa fysiikan tai historian maistereista on ammatiltaan aineenopettaja, ei tutkijoita. Tässä ketjussa puhutaan päällekkäin molemmista. Osa kysyy, onko esimerkiksi naistutkimuksen tekeminen perusteltua, osa korostaa juuri opettajankoulutusta.
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 07:14:20
....
Onko täällä menossa jokin kilpailu siitä, kuka korkeakouluopetusta ja tieteellistä tutkimusta vähiten tunteva tekee älyttömimmän ehdotuksen?
Oikeesti nuivat! Tämä alkaa muistuttaa daeshin roskajoukkoa tuhoamassa kulttuuriaarteita, kun eivät niiden päälle itse ymmärrä.
Hommaforumille piipahtava saattaa saada näistä kuningasideoista hiukan ajatuksia hommalaisten kulttuuri- ja opetusministeriön toimialaan liittyvistä tavoitteista
Eikö olekin valaiseva kokemus, kun maahanmuuttopolitiikassa yelisesti ottaen sangen järjevät suomalaiset nuivat sortuvat laajoin joukoin järjettömyyksiin jossakin toisessa aihepiirissä? Tämä sokeus on eräs suurimpia syitä siihen, miksi nuivista ei voi tulla varteenotettavaa poliittista voimaa Suomessa. Suomelaiset nuivat tarjoavat vain yhdelle osalle ihmisen ihmisyyttä ravintoa ja näännyttävät nälkään toisen osan. Menkää nuivat Unkariin, Puolaan tai Balkanille, niin näette miten läheinen suhde monilla sikäläisillä humanistisen alan raskaan sarjan toimijoilla on sikäläiseen nuivaan kansallismieliseen politiikkaan. Siksi siellä ollaan niin, nim. J. Lannan haamun sanoin, wäkewiä.
Minun mielestäni on hienoa, että Suomessa ja tälläkin forumilla on monien tiedealojen väkeä, kuten myös väkeä akatemian ulkopuolelta. Kaikkia näkemyksiä tarvitaan yhteiskunnassa, myös minun opiskelemaani teologiaa ja uskontotiedettä, vaikka ne eivät kovin arvostettua aina olekaan. Ennen valistusaikaa teologia oli tieteen kuningatar, jota opiskelemaan pääsi vasta alempien tieteiden tutkinnon suoritettuaan. Arvostus on kääntynyt päälaelleen, ymmärrettävistä syistä. Eksaktit luonnontieteet ovat vääjäämättä vakuuttaneet selitysvoimallaan monet aiemmin teologian selittämät ilmiöt kuten elämän synnyn. Laura Huhtasaari joutui naurunalaiseksi, kun hän julkisesti epäili luonnonevoluutiota. Erityisesti tekniset tieteet jyräävät arvostuksen kärjessä. Siltainsinööriksi ei tietenkään palkata uskontotieteilijää, mutta uskonnollisuuden asiantuntijana kuunnellaan insinööriä, kuten pääministeri Juha Sipilää, siinä missä minua, Sipilää vielä monin verroin enemmän. Kysehän on vain mielipiteistä, eikö vain?
Moni opiskelee uskontoja yliopiston ulkopuolella, mutta harvoin sen tavoitteena lienee oppia vertailemaan (engl. compare) niitä, mikä on uskontotieteen perusajatus. Puurojen ja vellien erottelu on helpompaa ja toisaalta osaa myös nähdä harmaan sävyjä mustan ja valkoisen väliltä, kun perustiedot alalta ovat selviä. Perse edellä on vaikea kiivetä puuhun. Toisinaan hyvin perusteltu ja dokumentoitu argumentaatio on turhaa, kun kuulijat vakuuttaa vain keskustelukumppanin samanmielisyys. Asiantuntijaksi ei valitettavasti tule tutkintotodistuksella vaan osaamisella. Se edellyttää elinikäistä työtä pätevyyden eteen ja itsekritiikkiä alalla kuin alalla, ehkä teologeilta ja uskontotieteilijöiltä kaikkein eniten.
Quote from: kelloseppä on 12.02.2018, 11:10:40
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 07:14:20
....
Onko täällä menossa jokin kilpailu siitä, kuka korkeakouluopetusta ja tieteellistä tutkimusta vähiten tunteva tekee älyttömimmän ehdotuksen?
Oikeesti nuivat! Tämä alkaa muistuttaa daeshin roskajoukkoa tuhoamassa kulttuuriaarteita, kun eivät niiden päälle itse ymmärrä.
Hommaforumille piipahtava saattaa saada näistä kuningasideoista hiukan ajatuksia hommalaisten kulttuuri- ja opetusministeriön toimialaan liittyvistä tavoitteista
Eikö olekin valaiseva kokemus, kun maahanmuuttopolitiikassa yelisesti ottaen sangen järjevät suomalaiset nuivat sortuvat laajoin joukoin järjettömyyksiin jossakin toisessa aihepiirissä?
Kokemus on ns. hätkähdyttävä.
Quote from: Micke90 on 12.02.2018, 06:32:14
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 06:13:09
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan ne alat joita Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta löytyy niin mitkä kaksi tai kolme näistä säilyttäisit:
Teoreettinen filosofia
Historia
Arkeologia
Folkloristiikka
Kansatiede
Alue- ja kulttuurintutkimus
Suomen kieli
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit
Kotimainen kirjallisuus
Lingvistiikka
Oikeastaan ei kannata kritisoida mitään yhtä tiedekuntaa, koska siitä tulee helposti mielikuva, että muut tiedekunnat olisivat sen kummempia, vaikka samaa roskaa nekin ovat.
Quote from: Kari Kinnunen on 11.02.2018, 14:45:10
Niin.
Vaikeus onkin siinä että akakoomisuutta ei aina erota akateemisuudesta. Mutta kyllähän noi vituntutkimustaiteet ovat lähinnä puuhastelua pöljille pimuille.
Mihin sitä pimpintutkimusta enää tarvitaan? Kyllä nykyinen lääketiede on jo tutkinut sekä tietää ja tuntee sen elimen läpikotaisin. Eikä tutkimustuloksiakaan tarvitse ihan pian päivittää, sillä kyllä naisen niin kuin miehenkin sukuelin pysyy samanlaisena ainakin seuraavat sata vuotta.
Quote from: Kauhea Ihmismäinen Otus on 12.02.2018, 11:50:45
Quote from: Micke90 on 12.02.2018, 06:32:14
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 06:13:09
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan ne alat joita Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta löytyy niin mitkä kaksi tai kolme näistä säilyttäisit:
Teoreettinen filosofia
Historia
Arkeologia
Folkloristiikka
Kansatiede
Alue- ja kulttuurintutkimus
Suomen kieli
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit
Kotimainen kirjallisuus
Lingvistiikka
Historia
Arkeologia
Suomen kieli
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 06:13:09
Jos "humanistisiksi" aloiksi lasketaan ne alat joita Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta löytyy niin mitkä kaksi tai kolme näistä säilyttäisit:
Teoreettinen filosofia
Historia
Taidehistoria
Suomen kieli
Lingvistiikka
Tuossa listassani on vähän enemmän kuin kolme, mutta noille laittaisin Suomen oloissa eniten arvoa. Filosofia on vähän ongelmatapaus, koska toisaalta sen piirissä on tehty aivan arvokasta (meta)tiedettä, mutta toisaalta seassa on paljon melkoista huttua ja varsin hyödytöntä asioiden pyörittelyä.
Jos saisi vain kaksi valita, niin valitsisin säilytettäväksi varmaan historian ja lingvistiikan. Vähintään alkeellinen ymmärrys historiasta kuuluu yleissivistykseen ja tarjoaa parhaimmillaan ymmärrystä pidemmistä kehityskaarista, menneisyyden virheistä jotka tuntemalla ehkä osataan välttää samat virheet uudestaan jne. Lingvistiikka taas voi olla hyvä lisä tekstimuotoisen aineiston käsittelyn automatisoimiseksi (esimerkiksi konekäännls, tiedon poimiminen tekstimassoista jne) varsinaisten tekoälyalojen ohella ja oman näkemykseni mukaan tällaiselle tulee jatkossa olemaan yhä enemmän tilausta digitaalisessa muodossa olevien tekstimassojen kasvaessa nopeaa tahtia.
Quote from: kelloseppä on 12.02.2018, 11:10:40
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 07:14:20
....
Onko täällä menossa jokin kilpailu siitä, kuka korkeakouluopetusta ja tieteellistä tutkimusta vähiten tunteva tekee älyttömimmän ehdotuksen?
Oikeesti nuivat! Tämä alkaa muistuttaa daeshin roskajoukkoa tuhoamassa kulttuuriaarteita, kun eivät niiden päälle itse ymmärrä.
Hommaforumille piipahtava saattaa saada näistä kuningasideoista hiukan ajatuksia hommalaisten kulttuuri- ja opetusministeriön toimialaan liittyvistä tavoitteista
Eikö olekin valaiseva kokemus, kun maahanmuuttopolitiikassa yelisesti ottaen sangen järjevät suomalaiset nuivat sortuvat laajoin joukoin järjettömyyksiin jossakin toisessa aihepiirissä? Tämä sokeus on eräs suurimpia syitä siihen, miksi nuivista ei voi tulla varteenotettavaa poliittista voimaa Suomessa. Suomelaiset nuivat tarjoavat vain yhdelle osalle ihmisen ihmisyyttä ravintoa ja näännyttävät nälkään toisen osan. Menkää nuivat Unkariin, Puolaan tai Balkanille, niin näette miten läheinen suhde monilla sikäläisillä humanistisen alan raskaan sarjan toimijoilla on sikäläiseen nuivaan kansallismieliseen politiikkaan. Siksi siellä ollaan niin, nim. J. Lannan haamun sanoin, wäkewiä.
Ilmeisesti Unkarin, Puolan tai Balkanin yliopistoissa opetetaan vieläkin faktoja, eikä kuten esimerkiksi Suomen vastaavissa politisoituneissa laitoksissa poliittisesti korrekteja mielipiteitä, joista on suodatettu kaikki hallitsevaa eliittiä häiritsevät tosiasiat pois. Tulee vain hakematta mieleen Tatu Vanhasen tutkimukset kansojen älykkyyden eroista.
Quote from: siviilitarkkailija on 12.02.2018, 07:16:05
Raha toimii, jos ei hyvänä niin ainakin parhaana ohjausmekanismina. Kun maksaa opiskelusta itse, syntyy motivaatio ja laatuvaatimukset. Suomessa niitä ei ole. Siksi mm yliopistoissa opiskelee luvattoman paljon väkeä joka sinne ei kuulu eikä kukaan viitsi tai halua puuttua asiaan koska rasismi ja monikulttuurisaatana. Jenkeissä sentään saa aikaan äläkän. Suomessa ei.
Katsoppa hieman tarkemmin Jenkkeihin, niin näet kuinka väärässä olet. Kun isukki maksaa kulut, niin motivaatiokaan ei ole kovin korkealla. Ihmiset joilla taas olisi motivaatiota jäävät ulos rahan puutteen takia. Ns. Ivy League yliopistoista on valmistunut melkoisia puupäitä jotka ovat päässeet koulun vanhempien suhteiden kautta. Muuten eivät olisi päässeet mihinkään kouluun. Ja turha kuvitella ettei isukin rahat/asema vaikuta arvosanoihin. Sitten voi keulia kuinka on "valmistunut" huippu yliopistosta.
Riippuu aineesta, mutta suomessa ei mennä heittämällä sisään yliopistoon. Täällä on käytössä pääsykokeet, jotka karsii pahimmat pois.
Tämä turhuuskeskustelu on ehkä syytä rinnastaa siihen, miten esimerkiksi Sibeliuksen ja hänen nuorsuomalainen lähipiirinsä vaikutti Suomen itsenäistymiseen ja silloiseen kansallismieliseen heräämiseen. Mitä näitä nyt olikaan, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho, Eero Erkko...
Ei muuten tullut se vaikutus pelkkiä luonnontieteitä harrastamalla.
Ihan kuin olisi taas puurot ja vellit suloisesti sekaisin. Niputetaan kaikki humanismi samaan kattilaan.
Mikäli nyt yhtään käsitän, niin kieltentutkimus ja feministinen naistutkimus lienevät hiukan eri asioita, molemmat toki humanismin lipun alla.
Quote from: Don Nachos on 12.02.2018, 12:48:45
Riippuu aineesta, mutta suomessa ei mennä heittämällä sisään yliopistoon. Täällä on käytössä pääsykokeet, jotka karsii pahimmat pois.
Pääsykokeistahan ollaan nyt luopumassa, eivätkä esimerkiksi opiskeluhaluiset ulkomaalaiset ole sellaisiin joutuneet aikaisemminkaan. Yksi esimerkki:
https://yle.fi/uutiset/3-6358323
Toinen keissi:
https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/6599-imaami-anas-hajjar-sai-sijaistaa-laakaria
Kyllä oikeille ihmisille aina ohituskaista löytyy!
Quote from: Kari Kinnunen on 12.02.2018, 12:57:27
Ihan kuin olisi taas puurot ja vellit suloisesti sekaisin. Niputetaan kaikki humanismi samaan kattilaan.
Mikäli nyt yhtään käsitän, niin kieltentutkimus ja feministinen naistutkimus lienevät hiukan eri asioita, molemmat toki humanismin lipun alla.
Tuo humanismi on sellainen sana, jota tahallaan käyttävät väärin sekä suosijat että kriitikot. Alkuperä on Ciceron
humanitas-käsitteessä, joka nyt kaiketi sisälsi jonkun pointin.
Mutta entäs nämä aineet Helsingin yliopiston
Valtiotieteellisessa tiedekunnassa, mitkäs kolme näistä säilyttäisitte..?
Kehitysmaatutkimus
Käytännöllinen filosofia
Poliittinen historia
Talous- ja sosiaalihistoria
Taloustiede
Sosiaali- ja kulttuuriantropologia
Sosiaalipsykologia
Sosiaalityö
Sosiologia
Viestintä
Yhteiskuntapolitiikka
Yleinen valtio-oppi
- Jatkakaa nyt oikeasti jotain ranskan ja venäjänkielen opiskelun haukkumista. Eivätkö nämä aineet ole paljon "humanistisempia" kuin ne em. humanistiset aineet? Kyllä hemmetti hommafoorumillekin jossain nauretaan.
Quote from: Vaniljaihminen on 12.02.2018, 14:10:41
Quote from: Kari Kinnunen on 12.02.2018, 12:57:27
Ihan kuin olisi taas puurot ja vellit suloisesti sekaisin. Niputetaan kaikki humanismi samaan kattilaan.
Mikäli nyt yhtään käsitän, niin kieltentutkimus ja feministinen naistutkimus lienevät hiukan eri asioita, molemmat toki humanismin lipun alla.
Tuo humanismi on sellainen sana, jota tahallaan käyttävät väärin sekä suosijat että kriitikot. Alkuperä on Ciceron humanitas-käsitteessä, joka nyt kaiketi sisälsi jonkun pointin.
Mutta entäs nämä aineet Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessa tiedekunnassa, mitkäs kolme näistä säilyttäisitte..?
Kehitysmaatutkimus
Käytännöllinen filosofia
Poliittinen historia
Talous- ja sosiaalihistoria
Taloustiede
Sosiaali- ja kulttuuriantropologia
Sosiaalipsykologia
Sosiaalityö
Sosiologia
Viestintä
Yhteiskuntapolitiikka
Yleinen valtio-oppi
Varsinaisiksi tieteiksi voidaan kai laskea vain:
Poliittinen historia
ja
Talous- ja sosiaalihistoria
Muut ovat lähinnä erilaisia koulukuntia erilaisine mielipidesuuntineen vähän kuin islam.
Quote from: Siili on 12.02.2018, 13:05:46
Quote from: Don Nachos on 12.02.2018, 12:48:45
Riippuu aineesta, mutta suomessa ei mennä heittämällä sisään yliopistoon. Täällä on käytössä pääsykokeet, jotka karsii pahimmat pois.
Pääsykokeistahan ollaan nyt luopumassa, eivätkä esimerkiksi opiskeluhaluiset ulkomaalaiset ole sellaisiin joutuneet aikaisemminkaan. Yksi esimerkki:
https://yle.fi/uutiset/3-6358323
Toinen keissi:
https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/6599-imaami-anas-hajjar-sai-sijaistaa-laakaria
Kyllä oikeille ihmisille aina ohituskaista löytyy!
Jep. Hieno esimerkki Suomessa sovelletusta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. >:(
Suomessa opiskellaan aivan liikaa sellaisia aloja jotka rahoitetaan julkisen sektorin varoista ja aivan liian vähän sellaisia aloja joilla saa aikaan oikeaa bisnestä. Mutta minkäs teet kun päättäjät ovat ääliöitä.
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 12:49:56
Tämä turhuuskeskustelu on ehkä syytä rinnastaa siihen, miten esimerkiksi Sibeliuksen ja hänen nuorsuomalainen lähipiirinsä vaikutti Suomen itsenäistymiseen ja silloiseen kansallismieliseen heräämiseen. Mitä näitä nyt olikaan, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho, Eero Erkko...
Ei muuten tullut se vaikutus pelkkiä luonnontieteitä harrastamalla.
Ei tainnut näistä kukaan opiskella yliopistossa sen enempää humanistisia aineita, kuin luonnontieteitäkään. Hehän olivat taiteilijoita, monet ihan itseoppineita.
Quote from: ismolento on 12.02.2018, 16:54:59
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 12:49:56
Tämä turhuuskeskustelu on ehkä syytä rinnastaa siihen, miten esimerkiksi Sibeliuksen ja hänen nuorsuomalainen lähipiirinsä vaikutti Suomen itsenäistymiseen ja silloiseen kansallismieliseen heräämiseen. Mitä näitä nyt olikaan, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho, Eero Erkko...
Ei muuten tullut se vaikutus pelkkiä luonnontieteitä harrastamalla.
Ei tainnut näistä kukaan opiskella yliopistossa sen enempää humanistisia aineita, kuin luonnontieteitäkään. Hehän olivat taiteilijoita, monet ihan itseoppineita.
Jos et tiedä, vaivaudu edes kuukkeloimaan ennen tällaisten kirjallisten tuotoksen lähettämistä, ettei tule aivan täydellistä soopaa kirjoitettua julkisuuteen.
Quote from: ismolento on 12.02.2018, 16:54:59
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 12:49:56
Tämä turhuuskeskustelu on ehkä syytä rinnastaa siihen, miten esimerkiksi Sibeliuksen ja hänen nuorsuomalainen lähipiirinsä vaikutti Suomen itsenäistymiseen ja silloiseen kansallismieliseen heräämiseen. Mitä näitä nyt olikaan, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho, Eero Erkko...
Ei muuten tullut se vaikutus pelkkiä luonnontieteitä harrastamalla.
Ei tainnut näistä kukaan opiskella yliopistossa sen enempää humanistisia aineita, kuin luonnontieteitäkään. Hehän olivat taiteilijoita, monet ihan itseoppineita.
Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Halonen opiskelivat Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa eli nykyisessä Kuvataideakatemiassa joka vuodesta 1887 eteenpäin toimi Ateneumissa. Järnefelt työskenteli myöhemmin Aleksanterin yliopistossa (Helsingin yliopistossa). Aleksanterin yliopistossa humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aloja opiskelivat Robert Kajanus, Arvid Järnefelt, Eino Leino, Juhani Aho ja Eero Erkko. Taitelijat myös opiskelivat vastaavissa opinahjoissa ulkomailla, aivan kuten joitain ulkomaisia taiteilijoita tuli Suomeen hakemaan oppia.
Kaikki olivat siis käytännössä yliopistokoulutettuja humanisteja.
Tuolloin luonnontieteiden opetus yliopistoissa oli vielä varsin vähäistä, eikä esim. insinööritieteitä hyväksytty yliopistoon kuin vasta lähes 100 vuotta myöhemmin.
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 20:23:51
Quote from: ismolento on 12.02.2018, 16:54:59
Quote from: Ernst on 12.02.2018, 12:49:56
Tämä turhuuskeskustelu on ehkä syytä rinnastaa siihen, miten esimerkiksi Sibeliuksen ja hänen nuorsuomalainen lähipiirinsä vaikutti Suomen itsenäistymiseen ja silloiseen kansallismieliseen heräämiseen. Mitä näitä nyt olikaan, Akseli Gallen-Kallela, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Arvid Järnefelt, Eino Leino, Robert Kajanus, Juhani Aho, Eero Erkko...
Ei muuten tullut se vaikutus pelkkiä luonnontieteitä harrastamalla.
Ei tainnut näistä kukaan opiskella yliopistossa sen enempää humanistisia aineita, kuin luonnontieteitäkään. Hehän olivat taiteilijoita, monet ihan itseoppineita.
Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Halonen opiskelivat Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa eli nykyisessä Kuvataideakatemiassa joka vuodesta 1887 eteenpäin toimi Ateneumissa. Järnefelt työskenteli myöhemmin Aleksanterin yliopistossa (Helsingin yliopistossa). Aleksanterin yliopistossa humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aloja opiskelivat Robert Kajanus, Arvid Järnefelt, Eino Leino, Juhani Aho ja Eero Erkko. Taitelijat myös opiskelivat vastaavissa opinahjoissa ulkomailla, aivan kuten joitain ulkomaisia taiteilijoita tuli Suomeen hakemaan oppia.
Kaikki olivat siis käytännössä yliopistokoulutettuja humanisteja.
Tuolloin luonnontieteiden opetus yliopistoissa oli vielä varsin vähäistä, eikä esim. insinööritieteitä hyväksytty yliopistoon kuin vasta lähes 100 vuotta myöhemmin.
Kajanus taisi viedä keisarillisen yliopiston musiikinopettajan tehtävän Sibeliuksen nenän edestä, jos en ihan väärin muista. Sävellystyön kannalta ehkä hyvä näin. Sibeliuksen sävellystyön :)
Suomalaiset tutkijat ovat lähinnä halpoja noloja pienipäitä syvän pahalla tahdolla. Suuret luulot ja pienet tiedot. Ylimielisinä sitten hyppivät kuvitellen itsestään ja laitoksistaan jotain suurta.
Quote from: siviilitarkkailija on 12.02.2018, 07:16:05
Syy miksi valintani oli mitä oli, on se että humanistista valhetta mainostava voi lukea loppuun mitä kirjoitin eikä keksiä omiaan että muka lopettaisin jotain. Minä en estä ketään mistään...
QuoteLoput saa opiskelijat maksaa itse omasta pussista. Kaikkea muuta voi mennä muualle opiskelemaan pääaineena jos tykkää niistä.
Missä vaiheessa tässä sanotaan että lopetan mitään? Häh? Mitä on muka kielletty? Rahoituksen saa opiskelijat järjestää itse ihan niin kuin maailmassa kuuluu. Jos heillä on kova kiinnostus noihin aiheisiin, siitä vaan keräämään rahaa. Suomessa opiskellaan suomea ja suomalaisten kirjallisuutta. Sitä ei muualla ole.
Käyttäjä ÄmTeeAa oli lopettamassa, joten siltä pohjalta kyselin. Älä vastaan kyselyyn "mitkä näistä lopettaisit" jos et ole lopettamassa!
Jos kuitenkin olet lopettamassa julkisen rahoituksen kaikelle kielitieteelle niin kyllä se käytännössä tarkoittaisi, että kaikki kielten opetus suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa ajettaisiin alas. Samoin jos olet lopettamassa rahoituksen historiallle niin se vastaavasti tarkoittaisi historian oppiaineen lopettamista peruskouluista ja lukioista.
Jos olet yleisesti ajamassa korkeakoulutusta alas niin se on sitten asia erikseen. Kaikesta voidaan yhtä perustellusti sanoa, että "maksakoon opiskelija itse".
Ei tule suomalaisista tutkijoista mieleen oikein ketään erityisesti humanistiselta puolelta, joka millään muodoin tekisivät positiivista kontribuutiota Suomeen.
Esa Saariset ja muutamat muut vanhemman liiton proffat ovat tuota, mutta aika alkaa olla ajanut heistä armottomasti ohi. Koko tuota nuorempi sukupolvi, niin heistä ei ole yliopiston piiristä ketään minkäänarvoista muuhun kuin vääntämään artikkeleita, joita lukee 10 ihmistä korkeintaan.
Quote from: Micke90 on 12.02.2018, 06:32:14
Tummennetut säilyttäisin ja loput poistaisin tai yhdistäisin muihin.
Mutta oikeasti: Musiikkitiede? Teatteritiede? Elokuvatutkimus? ;D
Musiikki on tosin yksi quadriviumista.
Quote from: ApuaHommmaan on 12.02.2018, 20:56:54
Ei tule suomalaisista tutkijoista mieleen oikein ketään erityisesti humanistiselta puolelta, joka millään muodoin tekisivät positiivista kontribuutiota Suomeen.
Esa Saariset ja muutamat muut vanhemman liiton proffat ovat tuota, mutta aika alkaa olla ajanut heistä armottomasti ohi. Koko tuota nuorempi sukupolvi, niin heistä ei ole yliopiston piiristä ketään minkäänarvoista muuhun kuin vääntämään artikkeleita, joita lukee 10 ihmistä korkeintaan.
Omasta mielestäni Esa Saarinen on lähinnä vitsi, jonka "filosofia" oli samaa tasoa kuin oppilaallaan Pekka Himasella, eli että "päiväkotilapsi kysyi multa, että ollaanko me suorassa lähetyksessä vai tullaanko me nauhalta". Nykyäänhän herrojen perintöä vaalii "filosofi" Frank Martela, jonka ansiot ovat myöskin lähinnä yritysvalmennuksessa yms. paskassa.
Mutta jos tarkastellaan kysymystä yleensä niin miltä alalta sitten olet valmis nimeämään nuoria "positiivista kontribuutiota" luovia tieteenharjoittajia? Itselleni kenenkään nimeäminen miltään alalta tuottaa vaikeuksia, mutta onko se sitten epäluottamuslause suomalaista tiedettä kohtaan?
Postmodernistit (etunenässä Lyotard) puhuivat suurten kertomusten (eli metanarratiivien) kuolemasta tieteessä, mutta olivat kuitenkin itse vielä yleensä "suuria kertomuksia". Ehkä aikojen voi nyt ajatella viimein muuttuneen, ehkä suuret kertomukset nyt ovat todella kuolleet? Ei ole enää kokonaisvaltaisia suuria teorioita ja viimeisetkin niitä kehitelleet ovat jo eläköitymässä tai eläköityneet akatemiasta. Postmodernismi on lopulta voittanut, vaikka se sinänsä hävisikin omine kertomuksineen tieteen kartalta 80-90-luvun jälkeen.
Toisaalta kyse voisi olla myös tiedevastaisuudesta tai tieteen popularisoinnin ongelmista. Ehkä humanistit tai muutkaan tieteilijät eivät enää saa palstatilaa klikkiotsikoiden hallitsemassa mediakentässä, puhumattakaan rahoituksesta. Ehkä tieteen saavutukset voisivat edelleen tuntua "positiivisilta kontribuutioilta" jos tiede samalla tavalla kiinnostaisi ihmisiä ja se esitettäisiin kiinnostavana. Ehkä ei ole enää kysyntää intelligentsialle johon osaavimmat tieteenharjoittajat nostetaan. Tässä on puolensa ja puolensa.
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 21:22:49
Mutta jos tarkastellaan kysymystä yleensä niin miltä alalta sitten olet valmis nimeämään nuoria "positiivista kontribuutiota" luovia tieteenharjoittajia? Itselleni kenenkään nimeäminen miltään alalta tuottaa vaikeuksia, mutta onko se sitten epäluottamuslause suomalaista tiedettä kohtaan?
Luonnontieteisiin erotuksena monesti humanistiset tutkimukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden arvo on tasan nolla, jos niitä ei edes kukaan lue. Luonnontieteissä taas voi monesti ainakin hyvällä tahdolla varustettuna sanoa, että vaikka ne vaan tapahtuu on niistä edes teoriassa jonkinlainen aito hyöty.
Sitten tietenkin tutkijat vääntävät tuon nykyään muotoon kuinka heidän pitää saada tehdä asioita vaikkei siitä olekaan hyötyä ja vaikkei kukaan muu edes halutessaan voi kunnolla perehtyä mitä siellä tapahtuu.
Quote from: JJohannes on 12.02.2018, 21:22:49
Toisaalta kyse voisi olla myös tiedevastaisuudesta tai tieteen popularisoinnin ongelmista. Ehkä humanistit tai muutkaan tieteilijät eivät enää saa palstatilaa klikkiotsikoiden hallitsemassa mediakentässä, puhumattakaan rahoituksesta. Ehkä tieteen saavutukset voisivat edelleen tuntua "positiivisilta kontribuutioilta" jos tiede samalla tavalla kiinnostaisi ihmisiä ja se esitettäisiin kiinnostavana. Ehkä ei ole enää kysyntää intelligentsialle johon osaavimmat tieteenharjoittajat nostetaan. Tässä on puolensa ja puolensa.
Yliopistoissa yleisesti ajatellaan vaan, että he ovat muiden yläpuolella. Se oli se syy miksi sieltä itse lähdin kävelemään. Heidän ajatelussaan on nöyryyttävää selittää mitään itsensä alapuolisille. Täysin sisäänpäinlämminnyt ja pohjaanpalanut jo aikapäiviä sitten koko systeemi.
Nimettäköön nyt siis muutama "nuorempi" (eli ainakin jossain määrin virassaan oleva) suomalainen humanisti, joiden tutkimuksen olen henkilökohtaisesti kokenut kiinnostavaksi ja hyödylliseksi:
Johanna Frigård - Valokuvauksen historia
Tere Vadén - Kognitiotiede, ympäristöfilosofia
Pauli Pylkkö - Semiotiikka, kielifilosofia, ympäristöfilosofia
Risto Pulkkinen - Suomalainen ja saamelainen muinaisuskonto
Terhi Utriainen - Kansanomainen uskonnollisuus
Teemu Keskisarja - Suomen historia, mikrohistoria
Jukka Korpela - Venäjän historia, Suomen historia
Ismo Dunderberg - Uuden testamentin eksegetiikka, gnostilaisuus
Satu Lidman - Oikeushistoria, oikeussosiologia
Enpä ole viime aikoina kerennyt foorumia lukemaan, kun pukkasin pikkasen kiirettä. Mistähän tämän keskustelun vastauksien purkamisen aloittaisi?
Lähdetään siitä, mitä humanistisessa tiedekunnassa nykyään tehdään. Se ei nimittäin ole minkäänlainen taidetta tai sen tekemistä opettava paikka. Taidetta varten on itseopiskelun lisäksi taidekorkeakoulu, joka kuulemani mukaan on todellakin ihan oikea koulu, jossa joutuu tekemään töitä taiteensa eteen. Ihmettelen myös täällä näkynyttä kommentointia yleissivistyksestä, mikäli joku ajattelee tämän olevan sivistymätöntä puhetta, saa puolestani myös jatkaa näin ajattelua, ollaan sitten sivistymättömiä. Katson itse lähinnä puuttuvani havaitsemaani ongelmaan.
En ole sanonut, että humanistinen tutkimus pitäisi lopettaa. Olen sanonut, että se on käytännössä pakko ajaa alas huomattavasti pienemmäksi tieteenalaa vaivaavan uskottavuusongelman vuoksi, ja tämä seikka pitää tuoda esille voimakkaasti niille jotka sinne jäävät rahoituksen väliajaksi toimimaan. Ne jotka minut tuntevat, tietävät myös että olen kritisoinut myös oman tieteenalani rahoituspäätöksiä suhteellisen voimakkaasti, kun välistä vaikuttaa siltä ettei tosiasioita vaan suostuta millään uskomaan. Näiden päätösten vuoksi omalla alallani on yrityksissä melkoinen vaje osaavista henkilöistä. Noh, parempi juttu minulle.
Se miksi osallistun tähän ketjuun liittyy siihen, että humanistisen tieteenalan tutkimustuloksista alle 50 % on toistettavia. Tuo ei ole millään tavalla hyväksyttävä luku, ja se on minkä tahansa tieteen osalta katastrofaalinen tulos. Vielä vakavampi ongelma on siinä, että noita tuloksia voidaan soveltaa yhteiskuntatasolla, ja niillä voidaan perustella puolivillaisia päätöksiä yksinkertaisesti vetoamalla tieteen auktoriteettiin. Asia on otettu esille jo 1974 (http://calteches.library.caltech.edu/51/2/CargoCult.htm), ja todennäköisesti vielä aiemminkin. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut viidessä kymmenessä vuodessa, ja ainoa jäljelle jäävä konsti alkaa olemaan korjata tilanne ajamalla tutkimusala tarkoituksella alas määräajaksi. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että alalla on paljon määräävässä asemassa porukkaa, joka estää muiden korjausliikkeiden tekemisen, alkaen opintojen ohjaamisesta sekä vertaisarvioinnista.
Eipä haittaisi myöskään se, että professorit tekisivät päivätöitä yrityksissä ennen sitoutumista akateemiseen uraansa. Luonnon- ja teknisten tieteiden puolella en ole kuullut pätevimmän sijasta sopivimman valinnasta, tutkimusalueen ongelmat ovat tyypillisesti muualla. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yliopistot paranisivat huomattavasti, mikäli opetettavien määrä vähenisi, ja vaatimustaso kasvaisi. Rahoituksen pitäisi mukautua enemmänkin tähän suuntaan ja painottaa mielummin laatua kuin määrää.
Minulta kysyttiin myös, että mitä jättäisin Helsingin Yliopiston listasta jäljelle väliajaksi.
Historia
Arkeologia
Suomen kieli
Lingvistiikka (Kielten opetuksen vuoksi)
Vastaako tämä kysymykseen? Jos on pakko valita kolme, niin silloin arkeologia pois väliajaksi.
Jos taas kysytään mitä lakkautettaisiin Suomessa fysiikan alueelta jos olisi pakko, niin tähtitiede tulisi ensimmäisenä mieleen. Luonnontieteellisistä alueista maantiede on tällä hetkellä opetussisältönsä puolesta melkoinen sekametelisoppa, eikä sieltäkään kuulemani mukaan kauheasti koulutusta vastaaviin hommiin työllistytä.
Maantiedon ongelma on siinä, että se yrittää sisällyttää kaiken maapalloa koskevan tiedon omaan tiedonalaansa. Minua on pitkään ärsyttänyt se, että maantiedon opettajat opettavat pakolaisuudesta, monikulttuurisuudesta, eri maiden uskontotilanteesta jne. ilman kunnollista asiantuntemusta.
Tiedän maantieteen olevan hyvinkin vaativa ala, joka vaatii matemaattista osaamista. Maantieteen pitäisikin keskittyä siihen kaikkein omimpaansa ja jättää kulttuurimantsa pois, sillä on meitä kulttuureista huomattavasti enemmänkin tietäviä.
On huono juttu, jos korkeakoulututkinnot kärsivät inflaation. Näin taitaa valitettavasti olla käymässä ja jossain määrin jo käynytkin, koska rahoitusmalli on määrää eikä laatua painottava. Sisään otetaan liikaa ja liian helposti, ja ulos työnnetään tutkinnon kanssa vaikka kädestä pitäen, koska yliopisto saa rahaa valmistuneista. Kärjistän totta kai.
Julkisen rahoituksen vähentäminen kaikessa korkeakoulutuksessa vähentäisi koulutuksen tarjontaa (aloituspaikkoja ja pääaineita/koulutusohjelmia) ja luultavasti parantaisi tasoa, kun opiskelijamateriaali syynättäisiin tiukemmin ennen koulutukseen päästämistä. Tähän voi joku sanoa, että ilman "kunnon" rahoitusta ei koulutuksessa ole laatua edes niille harvoille opiskelijoille, mikä on toisaalta mahdollista - toisaalta, vaikka rahaa pumpattaisiin kuinka, saattaisi hyvinkin käydä niin, että yliopistot ja ammattikorkeat vain kasvattavat sisäänottokiintiötä eivätkä kohdenna rahaa kouluksen tasoa nostaviin asioihin. Riippuu miten raha korvamerkitään, jos mitenkään.
Sivistys ja viisaus ovat tärkeitä asioita, mutta aika vähän varmaan tarvitaan filosofeja verrattuna siihen kuinka paljon tarvitaan kielenopettajia. Aloituspaikkojen määrän ja koulutusohjelman olemassaolon pitäisi olla jossain suhteessa työllistymismahdollisuuksiin, muuten voi tulla ihan aiheellisesti huijattu olo, kun valmistuu viiden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen maisteriksi eikä saa mitään töitä.
Hieman pohdiskelua:
Oletetaan, että tänä keväänä haen ja pääsen opiskelemaan Lorviainetta X Helsingin yliopistoon. Saan ensi syksystä alkaen valtiolta opintorahaa ja mahdollisesti myös yleistä asumistukea, saan syödä halpoja opiskelijalounaita, saan opiskelija-alennusta bussi- ja junamatkoista, saan osallistua kiinnostaville luennoille ja lueskella sivistävää kirjallisuutta. En ole mikään suuri ajattelija enkä kovin ahkerakaan opinnoissa, mutta onnistun pääsemään läpi tenteistä viimeistään kolmannella suorituskerralla, ja ohjaajien säälivällä avustuksella saan kandityöni ja lopulta kuin ihmeen kaupalla gradunikin tehtyä. Sanotaan, seitsemän vuoden kuluttua valmistun ja ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi. Alan saada valtiolta työmarkkinatukea (tai jotain). Olen saanut vuosien ajan valtiolta elatuksen vain siitä hyvästä, että olen opiskellut tai ainakin ollut opiskelevinani riittävän vakuuttavasti. Nyt kysymys kuuluu: miten valtio puolestaan hyötyy minusta, työttömästä ja melko lahjattomasta X maisterista? Kannattiko minulle kustantaa yliopisto-opinnot?
e: vaihdoin juuri pääainetta
Quote from: Jaksuhali on 14.02.2018, 09:47:55
Oletetaan, että tänä keväänä haen ja pääsen opiskelemaan filosofiaa Helsingin yliopistoon. - -
Periaatteessa hyvä kysymys, mutta käytännössä sun täytyy todennäköisesti vaihtaa tarinaan joku toinen pääaine. Ainakaan teoreettista filosofiaa pääaineena opiskelemaan ei oteta kuin kourallinen opiskelijoita vuosittain, joten siihen ei noin vain haeta ja päästä. Ne jotka siihen kovalla yrityksellä pääsevät, ovat luultavasti aika motivoituneita. En tiedä paljonko nyt, mutta joskus kiintiö oli 10 opiskelijaa vuodessa joten ei se koko ikäluokka siihen mahdu lorvimaan.
Mutta on siellä sitten niitä lorviaineita tuhansille opiskelijoille...
Quote from: jmk on 14.02.2018, 10:30:41
Quote from: Jaksuhali on 14.02.2018, 09:47:55
Oletetaan, että tänä keväänä haen ja pääsen opiskelemaan filosofiaa Helsingin yliopistoon. - -
Periaatteessa hyvä kysymys, mutta käytännössä sun täytyy todennäköisesti vaihtaa tarinaan joku toinen pääaine. Ainakaan teoreettista filosofiaa pääaineena opiskelemaan ei oteta kuin kourallinen opiskelijoita vuosittain, joten siihen ei noin vain haeta ja päästä. Ne jotka siihen kovalla yrityksellä pääsevät, ovat luultavasti aika motivoituneita. En tiedä paljonko nyt, mutta joskus kiintiö oli 10 opiskelijaa vuodessa joten ei se koko ikäluokka siihen mahdu lorvimaan.
Mutta on siellä sitten niitä lorviaineita tuhansille opiskelijoille...
Ymmärrän pointin! Vaihdan pääaineen, ehkäpä ketään loukkaamattomaan Lorviaine X:ään. :)
Quote from: ÄmTeeAa on 13.02.2018, 22:19:47
...
humanistisen tieteenalan tutkimustuloksista alle 50 % on toistettavia.
...
Jottei menisi uskonvaraiseksi, lähde tälle väitteelle, kiitos.
Humanistinen koulutus on turhaa, jos kouluttaudutaan humanistisesti vain sen koulutuksen itsensä vuoksi.
Jos humanistinen koulutus sen sijaan antaa valmiudet työskennellä jossain sellaisessa ammatissa johon on työpaikkoja tarjolla, koulutus on hyödyllistä.
Tämän ääneen sanominen taitaa sekin olla nyky-Suomessa rasismia ja fasismia.
Kuulin hienon määritelmän filosofian maisterille: ammattilainen vastuunvälttelijä.
Näin se on. Se muuten on näin. On muuten pahuksen seksikäs vastuunvälttelijä ja kivasti humalassa.
Useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Se on yleisnimitys.
Humanismi ei ole ongelma, vaan ongelma on humanistisille aloille syvään pesiytynyt taantumus. Taantumuksen ovat aiheuttaneet tieteellisen kehityksen ja kriittisen ajattelun vastainen politisoitunut kulttilaisuus ja kehässä kulkevat teoriat, jotka ovat irrottautuneet hyvin kauas ihmistä koskevista vilpittömistä havainnoista, tiedoista ja tosiasioista. Kulttilaisuus on rakentanut ympärilleen tiukat oikeaoppisuuden muurit poikkevia havaintoja ja menetelmiä, ja ylipäätään kriittistä keskustelua ja kyseenalaistavaa asennetta vastaan. Tästä johtuu myös kulttilaisten hillitön ja vainoharhainen taipumus tulkita poikkeavien näkemysten esittäminen häirinnäksi, uhkaamiseksi tai vihapuheeksi.
Tieteellisyys ja siihen pohjautuva kehittyvyys täytyy palauttaa humanismiin. Tämä täytyy tehdä tietoisesti kuten vallankumous, koska muuten sitä ei tapahdu. Kulttilaisuus on niin voimakasta, ettei sitä murreta hitaalla kehityksellä aikakausiin, joten vallankumous on lähes välttämätön. Humanismiin pesiytynyt politisoitunut kulttilaisuus pitää osoittaa ja purkaa tietoisesti. Humanismin on vapauduttava pysähtyneisyydestä ja taantumuksesta, ja siirryttävä humanismin uuteen aaltoon, tieteelliseen aaltoon, jossa ihmistä tutkitaan jälleen nöyrästi havaintojen pohjalta tieteellisin menetelmin, altistaen tulokset kritiikille ja keskustelulle. Aalto- ja vallankumous-ajattelua tarvitaan lähinnä muutokseen innostamiseen ja muutoksen hahmottamiseen. Kysehän olisi oikeastaan palaamisesta siihen, mitä humanismi on, siis vilpitöntä tutkivaa, havaintoja tekevää ja niille uskollista tiedettä.
Humanistisen tieteen lisäksi humanismi ideologiana ja "maailmankatsomuksena" on kriisissä samoista syistä, samojen politisoituneiden kulttien vaikutuksesta. Alkuperäinen humanistinen "maailmankatsomus" oli sitä, että myönnetään ensin ja jatkuvana lähtökohtana, että ei tunneta ihmistä tai ylipäätään maailmaa kovin hyvin uskomusten, näköharhojen ja ideologioiden sokaisevan vaikutuksen vuoksi, ja sitten, että siirretään sokaisevat tekijät sivuun ja tutkitaan millainen olio ihminen on, ja sitten, että parannetaan sen elämää ja yhteiskuntaa tämän tiedon pohjalta. Tämä "maailmankatsomus" täytyy palauttaa. Nykyisin myös humanistiseen "maailmankatsomukseen" on pesiytynyt syvälle poliittinen kulttilaisuus, joka määrittää yhtä sokeasti kuin muinaisetkin uskomukset, millainen ihminen on, ja siten sanelee, millaisia tuloksia tutkimuksilla saa olla.
Tämä kaikki mitä ehdotan, on kuitenkin ihan eri asia, kuin että lakkautettaisiin humanistinen koulutus tai lopetettaisiin humanistinen ajattelu. Mitään sellaista en ehdota tai kannata. Humanistina ja ihmisenä puolustan humanistista tiedettä ja "maailmankatsomusta".
Humanistisille aloille pesitynyt taantumus eli sosialismin loppuajan rappio. Siinä on minunkin lähtökohtani tähän keskusteluun. Väite siitä, että akateeminen olisi nykyään akakoomista, on hauska, mutta ei ole totta, koska en saa mitään huvia näistä nykyajan naistieteilijöistä ja muista rappioihmisistä; jopa housuihinsa kakkiva pieni lapsi on paljon paljon hauskempi kuin epätiedehenkilö. Hauskuuden lisäksi epätiedehenkilöt eivät ole kiehtovia, innoittavia, kyseenalaistavia eivätkä edes tieteellisiä. Heistä ei ole mitään hyötyä kenellekkään -- eivätkä he koe edes itse arvokkaaksi omaa elämäänsä --. Kaikkien organisaatioiden, instituutioiden, sosiaalisten konstruktioiden ja muiden rakenteiden yli on nähtävä kyseessä olevan nimenomaan ihmisissä itsessään syntynyt rappio, joka ilmenee kaikissa heidän kansoittamissaan rakenteissa heidän itsensä vuoksi: Laita sosialisti tekemään mitä tahansa ja hän ei saa mitään hyödyllistä aikaan.
Onko tässä sitten mitään uutta? Ei ole. Jokainen yhteiskuntajärjestelmä lopultaa kulkee rappioon ja hajoaa. Jotkut ovat notkeampia uudistamaan itseään ajan tarpeita vastaaviksi, ja siten selviävät pidempään. Eurostososialismi on osoittautunut täysin kyvyttömäksi mihinkään muutokseen. Se on elänyt nyt kymmenisen vuotta perestroikaansa -- "uudelleenrakentamisen aikaa" --. Mitään se ei ole onnistunut uudistamaan. Kreikan velkojen maksu on lykätty vuoteen 2040. Siinä koko Eurostoliiton kuva. Pitkitetty historian loppu, jonka eurostofiilit kääntävät myönteiseksi kutsumalla "pitkäksi vakauden ajaksi", on onnistunut tuhoamaan myös yliopistot ja tieteen. Ensin se tuhosi humanistiset tieteet, joista nyt puhutaan, mutta yliopistoja katsomalla näkee saman jo tapahtuneen luonnontieteiden ja kaikkien kovien tieteiden kohdalla. Ne on kaikki muokattu palvelemaan eurostososialismin poliittisia tavoitteita. Yksikään niistä ei enää palvele totuutta; ne eivät ole filosofiaa -- "totuuden rakastamista" --. Siksi ne tulee kaikki heittää romukoppaan Eurostoliiton hajottua ja aloittaa samojen aihealuiden tutkiminen uudelleen, uusilta näkökulmilta, uusin perustein ja tällä kertaa totuuteen pohjaten. Näin ei ole mitään mieltä lähteä yrittämään korjaamaan nykyistä yliopistolaitosta; ei kannata elvyttää jo kuollutta.
Eurostoliiton romahdus tulee olemaan iso vedenjakaja monen asian kannalta. Siihen on syytä varautua sellaisena. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei Maailman Kansojen Yliopistossa suoritetusta marxilais-leninläisestä sosiologian tutkinnosta enää ollut apua työnhaussa. Venäjä oli siirtynyt markkintalouteen, ja ihmisiä arvoitettiin sen mukaan, mitä he osaavat ja pystyvät muille antamaan, eikä enää sen mukaan, miten uskollisesti he virallista oppia julistavat tai mitä papereita heillä kuuliaisuudestaan on. Saman tulevat kokemaan Eurostoliiton hajottua erityisesti nykyiset valtiotieteen, sosiologian, lakitieteiden ja muiden pelkästään tämän yhteiskuntajärjestelmän totuuksia opiskelleet henkilöt. Ilmiö kuitenkin iskee isosti myös vanhaa ja yleisempää matematiikkaa opiskelleisiin. Heidän oppinsa on ikuinen, mutta menetelmänsä ovat ajastaan jälkeenjääneitä: Lyijykynämatemaatikoille ei ole tarvetta tietokoneaikana. Lyijykynän käytön takana oleva logiikka on tietenkin ikuinen tai ainakin yhä lähitulevaisuudessa läsnä. Huomattavaa myös on vanhaan kuolleeseen järjestelmään uutena aikana luonnollisesti syntyvä vastenmielisyys: Kun kiltajärjestelmä aikoinaan loppui, ja vihattu ammattimonopoli -- "universitas", josta yliopistosanan englanninon on peräisin -- murtui, ei edes mestarillinen mestari enää sen jälkeen voinut mestaroida vanhojen syntiensä tähden.
Kysymys humanistisen koulutuksen turhuudesta Eurostoliiton jälkeisenä aikana on minusta kaikkien kiehtovin. Näen siinä uskomattoman suuria mahdollisuuksia. Aikoinaan vanha sieluoppi korvattiin psykologialla. Siinä sisältö lähtökohtaisesti pysyi samana, mutta asioita ei enää perusteltu Jumalan hyvyyden näkökulmasta. Tämä vaati rakentamaan kaikki teoriat uudelleen, ja jo se riitti kouluttamaan uuden sukupolven omiin voimiinsa uskoviksi ja luoviksi vanhoja kaavoja toistelevien kalkkeutuneiden oppineiden sijaan. Samalla pystyttiin ajanmukaistamaan menetelmät, tavoitteet, rahoitus ja kaikki. Jokainen tiede aloittaa filosofiana ja loppuu taiteena, ja filosofiaa me kaipaamme. Antaa "pitkään jatkuneen vakauden" mennä ja ihmisen vapaan tahdon kukoistaa. Siinä humansmi on lähtökohtana yksi kelvollisista: Humanismi laittaa ihmisen kaiken keskipisteeseen. Ihmisellä on vapaa tahto. Vapaa tahto voi luoda maailman. Humanismin tehtävä on luoda sellainen maailma jollaisen haluamme. Siinä on tavoitetta meille. Vietti ohjaa tuhoamaan vanhan ja kuolevan; nerous auttaa luomaan uuden tilalle. Meidän pitäisi siirtyä vietin viemistä nerouden tilaan.
Hommaforumilla on aiemminkin hahmoteltu humanismin tulevaisuutta (https://hommaforum.org/index.php/topic,34342.0.html) ja keskusteltu koulutuksen tarkoituksesta (https://hommaforum.org/index.php/topic,97914.0.html). Suomen historiassa taas on useaankin kertaan tehty isoja uudistuksia: Uno Cygnauksen omista kuvitelmistaan luoma kansakoulu ja sotien jälkeen sosialistien Neuvostoliitosta matkima peruskoulu tunnetuimpina. Cygnaus halusi painottaa käsillä tekemistä osana oppia ja sosialistit luoda kaikille yhteisen koulun luokkajaon poistamiseksi. Minusta näistä molemmissa tavoitteissa on paljon hyvää ja toteutuksessa jonkinverran huonoa. Näkisin tulevaisuuden Suomessa tietyssä mielessä näiden yhdistelmänä. Minusta Suomen kansa on liian pieni ollakseen liian hajanainen; tähän maahan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan, ja se on totuus. Me olemme myös enemmän tekijöitä kuin runoilijoita. Lopuksi olemme myös erittäin köyhiä ja kylmästä maasta. Tämä tekee Suomesta tieteen kannalta paratiisin: Kun yhdeksän kuukautta kahdestatoista ei voi kuin oleilla pienessä majassa, eikä ole varoja rakentaa suuria, on tehtävä jotain pientä ja mietiskeltävä; se on halpaa ja vähän vaativaa. Eikä tarvitse olla opiskelija oppiakseen eikä tutkija tutkiakseen. Valtion ei tarvitse ohjata eikä antaa suuria rahoja. Riittää kun antaa ihmisille hieman vapautta ja leipää elääkseen. Sivistystä ei mikään korkeakoulu kykene opettamaan. Se lähtee aina ihmisestä itsestään ja hänen suhtautumisesta omaan elämäänsä. Sitä me ennenkaikkea tarvitsemme. Me emme tarvitse toisia kouluttamaan itseämme vaan lujan tahdon itse itsemme kouluttamiseksi sellaiksi kuin haluamme olla.
Humanistit yliopistossa ovaat pääosin pahoja. Eivät usko itsekään horinoihinsa. Ovat huomanneet miten pelaamalla saa itselleen maksimihyödyt. Noilla peleillä saa hyvin usein sitten aikaan massiivista tuhoa muussa yhteiskunnassa.
Ei sillä koko talousjärjestelmämmehän perustuu kusetukseen, eikä kestäisi hetkeäkään sitä että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillään. Joskus tuosta huolimatta oli aika, jolloin yliopistoilla olivat pääosaltaan idealistit, joilla oli jotain muutakin arvoja, kuin apurahan juoksuttaminen hinnalla millä hyvänsä.
Quote from: Lalli IsoTalo on 14.02.2018, 17:52:25
Useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Se on yleisnimitys.
Näin. Esimerkiksi matematiikkaa, kemiaa tai tietojenkäsittelytiedettä lukeneet valmistuvat Helsingin yliopistossa filosofian maistereiksi.
Syyt tähän ovat historialliset. Filosofiseen tiedekuntaan kuului kaikki, mikä ei ollut teologiaa. Yleensä opinnot aloitettiin filosofisessa lukien, no, filosofiaa, matematiikkaa, kieliä jne. ja siitä kovimmat jätkät sitten jatkoivat teologian parissa.
Quotefilosofeja verrattuna siihen kuinka paljon tarvitaan kielenopettajia. Aloituspaikkojen määrän ja koulutusohjelman olemassaolon pitäisi olla jossain suhteessa
78 englannin kielen aloituspaikkaa vs 13 teoreettisessa filosofiassa. Opettajiahan noista molemnista todennäköisimmin tulee.
Quote from: YLE
"Onhan se absurdia, että tohtori hakee yliopistoon lukemaan jotain ihan perusjuttua", työtön tutkija kertoo, miksi kutsumustyö on pakko jättää
Susanne Ådahl, 50, on väitellyt tohtoriksi lääketieteen antropologiasta ja tutkinut väitöstyössään maanviljelijöiden työelämän muutosta.
Heti väitöskirjan jälkeen rahoitusta järjestyi. Ensin Ådahl jatkoi omaa tutkimustaan, sitten toista aihetta. Rahaa hän sai Suomen Akatemialta... Sitten rahoituksen saaminen loppui kuin seinään.
Tutkijan uraan kuuluu usein pitkiäkin työttömyysjaksoja – sen Ådahl tiesi etukäteen. Ådahl oli myös oman rahoituksensa päättyessä väsynyt kovasta työtahdista, ja työttömyys on usein tutkijalle ainoa tapa levätä kunnolla.
Nyt Ådahl on ollut työttömänä jo kaksi vuotta. Se on niin paljon, että hän on ryhtynyt todella toimiin päästäkseen pois akateemiselta tutkijan uralta.
Ådahl haluaisi päästä yrityksiin hyödyntämään antropologin osaamistaan. Yritysmaailma vain on tohtorille täysin vieras paikka.
– En edes ymmärrä sitä logiikkaa, miten yrityksissä tehdään työtä, hän kuvaa.
– Suurin virheeni on se, että en hakenut heti tutkimusrahoituksen ehtyessä opiskelemaan. On se silti vähän absurdia, että tohtori hakee yliopistoon lukemaan jotain perusjuttua.
– Voisin mennä vaikka kauppaan myymään, että pääsisin työelämään, mutta en näe sitä järkevänä. Silloin kaikki osaaminen jäisi käyttämättä.
Loput: https://yle.fi/uutiset/3-10074060
MOT
Yleisesti ottaen mielestäni ongelma Suomessa on se, että koulutustaustaa korostetaan liikaa. Yhtäältä sanotaan:
Haluan tehdä koulutustani vastaavaa työtä, ikäänkuin se olisi ihmisoikeuskysymys.
Toisaalta sanotaan:
Tässä tehtävässä pitää olla sellainen-tai-tällainen koulutus, vaikka oikeasti työssä olisi kyse lähinnä terveen järjen käytöstä.
En puhu tässä nyt lentäjistä tai lääkäreistä, joilla mm. soisin mielellään olevan juuri se paras mahdollinen alaan liittyvä koulutus, mutta on niin moninaisia työtehtäviä tässäkin maassa, joissa normaalijärjellä varustettu henkilö pystyy tekemään hyvää työtä ilman juuri siihen aiheeseen liittyvää perustutkintoa.
Tuo yllämainittu lääketieteen antropologian henkilö voi hyvinkin olla varsin pätevöitynyt tekemään monen muunkin kaltaista tutkimusta, mutta hän ei sitä tiedosta itse, eikä työelämä tiedosta sitä. Tutkimuksessa on usein kaksi eri osaamisaluetta: on kyseisen tutkimusaiheen itsensä syvällinen tuntemus (vaikka maanviljelijöiden elämä 100 vuotta sitten) sekä tutkimusmenetelmien tuntemus (tiedonhaku, kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät, metsän näkeminen puilta tai puiden näkeminen metsältä jne.). Jämähtäminen ajatukseen koulutusta vastaavasta työstä tai vääränlaisesta koulutuksesta johonkin tehtävään ovat iso riippakivi Suomen taloudelle ja ihmisten työllistymiselle.
En tietenkään puhuisi tästä aiheesta ellen omakohtaisesti olisi nähnyt niin läheltä varsin menestyksekkäitä mutta mitä erikoisimpia koulutus+työtehtävä -yhdistelmiä.
-Tervetuloa Räkkärimarkettiin, tässä on moppi.
-Mutta minähän olen lääketieteen antropologian tohtori!
-No minä näytän ensin.
Jos työllistyminen ei kuulu suunnitelmiin tai on erittäin epätodennäköistä, pitää velvoittaa ottamaan vastaan muun alan työtä. Kaupan kassana tulisi se liike-elämän logiikkakin tutuksi.
Quote from: Dick Ursby on 22.02.2018, 13:18:56
Jos työllistyminen ei kuulu suunnitelmiin tai on erittäin epätodennäköistä, pitää velvoittaa ottamaan vastaan muun alan työtä. Kaupan kassana tulisi se liike-elämän logiikkakin tutuksi.
Ylikoulutettuja eivät todennäköisesti ota ksupan kassalle. Parempi jättää maisterintutkinto mainitsematta, jos noita vähän parempia siistejä sisä-prekaariduuneja haluaa. Sitten vielä pohjemana on muukalaislegioonan kaltaiset alat, joissa ei menneisyydestä kysytä mitään
Opetushallituksen nykyinen pääjohtaja
Minna Kelhä (vas.) on myös kasvatustieteiden tohtori.
Hänen väitöskirjansa (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19800) vuodelta 2009 käsitteli varhain ja myöhään synnyttäneitä äitejä ja tarjoaa malliesimerkin niin sanotusta
nollatutkimuksesta.
QuoteTässä tutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan sekä hyvin nuorena (alle 20-vuotiaina) että varttuneemmalla iällä (noin 40-vuotiaina) äideiksi ensi kertaa tulleiden naisten äitiyttä elämänkulun, yhteiskuntaluokan ja sukupuolen näkökulmasta. Äitiyttä tarkastellaan sekä kokemuksellisena asiana että yhteiskunnallisesti rakentuvana ilmiönä. Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja yhteenveto-osasta.
Väitöstutkimuksen teoreettisina lähtökohtina ovat kriittinen suomalainen perhetutkimus, suomalainen feministinen sosiaalipoliittinen tutkimus sekä angloamerikkalainen feministinen äitiystutkimus. Edellisten lisäksi tutkimus kiinnittyy sosiologiseen ikätutkimukseen sekä sosiologiseen yhteiskuntaluokan tutkimukseen. Väitöskirjan aineisto koostuu kahdenkymmenenneljän eri-ikäisen äidin haastatteluista sekä media-aineistosta, joka sisältää Vauva- ja KaksPlus -lehtien äidin ikää ja äitiyden sijoittumista naisen elämänkulkuun käsitteleviä artikkeleita.
Erilaiset äitiyteen liittyvät asiat järjestäytyivät haastatteluaineistossa paitsi naisten iän, myös heidän yhteiskunnallisen taustansa perusteella. Yhteiskuntaluokka tuli näkyväksi ainakin haastateltujen naisten suhteessa ydinperheeseen, asiantuntijatietoon, sekä rahaan ja toimeentuloon. Ikä ja yhteiskuntaluokka sosiaalisina eroina kietoutuivat tutkimuksessa toisiinsa, ja on osin mahdotonta analyyttisesti erottaa sitä, mitkä eri-ikäisten äitien kokemuksista olivat yhteydessä luokkaan ja mitkä ikään.
Tutkimuksessa nuorten naisten äitiys näyttäytyi pääosin sangen myönteisenä. Vaikka lapsen saaminen ei usein ollut suunniteltua, se ei myöskään ollut suuri järkytys. Äitiys tuli esiin nuorten äitien puheessa luonnollisena ja luontevana osana elämänkulkua ja aikuistumista. Hyvän äitiyden ehtoina pidettiin asioita, jotka eivät ole riippuvaisia elintasosta, koulutuksesta tai sosiaalisesta taustasta. Nuori ikä nähtiin hyvän äitiyden resurssina, ei sen esteenä. Lasten hankkimisen lykkääminen yhdistettiin materialismiin ja uran asettamiseen perheen edelle.
Tutkimukseen osallistuneista, noin 40-vuotiaina ensimmäisen lapsensa saaneista naisista harva sanoi tietoisesti lykänneensä perheen perustamista. Osa heistä perusteli äitiyden lykkääntymistä pitkillä opiskeluajoilla ja pätkätöiden aiheuttamalla taloudellisella epävarmuudella, osa taas omalla epävarmuudella lapsen kanssa pärjäämisestä tai sopivan kumppanin puutteella. Jotkut olisivat halunneet lapsen jo paljon aikaisemmin, jos olosuhteet olisivat olleet suotuisammat. Varttuneiden äitien puheessa äitiys kytkeytyi vahvasti opintojen jälkeiseen elämään, vakinaiseen palkkatyösuhteeseen ja ydinperheeseen.
Suppea aineisto (24), josta saadaan irti pelkkiä itsestään selvyyksiä, kuten yhteenveto osoittaa. Ei tällaista tarvita mihinkään, ja se luo sitä paitsi väärää kuvaa siitä, miten tutkimusta kuuluu tehdä. Syvälle olemme jo vajonneet tämän humanismin hetteikköön.
Quote from: l'uomo normale on 22.02.2018, 13:28:30
Quote from: Dick Ursby on 22.02.2018, 13:18:56
Jos työllistyminen ei kuulu suunnitelmiin tai on erittäin epätodennäköistä, pitää velvoittaa ottamaan vastaan muun alan työtä. Kaupan kassana tulisi se liike-elämän logiikkakin tutuksi.
Ylikoulutettuja eivät todennäköisesti ota ksupan kassalle. Parempi jättää maisterintutkinto mainitsematta, jos noita vähän parempia siistejä sisä-prekaariduuneja haluaa. Sitten vielä pohjemana on muukalaislegioonan kaltaiset alat, joissa ei menneisyydestä kysytä mitään
Väärää tietoa, tutkivat hyvinkin tarkaan ehdokkaat siellä Legioonassa. Menijöitä kun on monin verroin enemmän kuin sisään lopulta päässeitä. Esimerkiksi kaupan kassalle saattaa päästä kasvo- ja käsitatuoinneista huolimatta, Legioonaan ei.
Quote from: Pölhökustaa on 15.02.2018, 11:39:05
Tuo yllämainittu lääketieteen antropologian henkilö voi hyvinkin olla varsin pätevöitynyt tekemään monen muunkin kaltaista tutkimusta, mutta hän ei sitä tiedosta itse, eikä työelämä tiedosta sitä.
Tyypillisesti niillä muillakin tutkimusaloilla on osaajansa (jotka hakevat rahoitusta samoista lähteistä), joten hankalapa antropologian osaajan , jolla ei ole näyttöjä tuotla toisetla alalta ja oletettavasti (vaikka sitten korjattavissa oleviakin) puutteita alan perustiedoissa, on kisassa pärjätä.
Koulutuksesta pitäisi tehdä suuremmassa määrin omakustanteinen riski-investointi. Silloin moni miettisi tarkkaan, kumpi on parempi idea: mennä vuosikausiksi yliopistoon lukemaan hömppätieteitä, vaiko hankkia ammatillinen koulutus joltakin hyvin työllistävältä alalta.
Quote from: Mika on 09.08.2022, 15:11:28
Koulutuksesta pitäisi tehdä suuremmassa määrin omakustanteinen riski-investointi. Silloin moni miettisi tarkkaan, kumpi on parempi idea: mennä vuosikausiksi yliopistoon lukemaan hömppätieteitä, vaiko hankkia ammatillinen koulutus joltakin hyvin työllistävältä alalta.
Näissä jätetään aina huomiotta se, mitä on markkinatalous. Se on sitä, että hankitaan monopoli ja käytetään sitä maksimaalisesti hyväksi. Monopoli on sen pelin onnen ja autuuden tila.
Osa ihmisistä on luontaisesti duunareita. Heidän ajatuksensa ja elämänsä pyörii luontaisesti tuollaisen tekemisen ympärillä. Hyvä niin, koska ilman heitä ei monetkaan pyörät pyörisi. Samalla noista ihmisistä ei ole edes tunnistamaan sitä, kuinka heidän kontribuutionsa ei ole ollenkaan sellainen, jolla saataisiin aikaan talouskasvua, joka taasen on välttämättömyys sille ettei tule vallankumousta.
Samalla tavalla onhan yhäkin esimerkiksi yliopistoon sopivat ajattelijat. Ovat siellä kopissaan onnellisina edes huomaamatta niitä massiivisia epäkohtia, joita yliopistolaitoksessa nykyään on.
Sitten on me loput. Laarin pohjat, jotka eivät sovi niihin muotteihin, joita eliitti on väkertänyt. Väärin miettijät ja väärin tekijät. Klassinen argumentti on, kuinka tuollaisten pitäisi vaan puhkoa kuplat ja vaikka perustaa yritys, joka kyseenalaistaa kaiken. Joka tietenkin on täyttä fuulaa tuollaista yrittävät saavat vastaansa kaikki ja ovat tuomittuja tappioon jo ennen aloittamistaan.
Yhdysvalloissa ihmiset joutuvat itse maksamaan opintonsa ja siitä huolimatta maa on ääriään täynnä tyhjänpäiväisen tutkinnon hankkineita nuoria, jotka ovat lisäksi korviaan myöten veloissa. Opintojen maksullisuus ei siis sinänsä estä nuorisoa pilaamasta elämäänsä mädättävällä aivopesulla.
Yliopistot pitää puhdistaa mädästä, niin että mitään mätäopintoja ei ole luvallista tarjota vaikka asiakas niistä miten maksaisi.