Hommaforum Testi

Suvakit ovat näköjään alkaneet käymään hermoille myös scifikirjallisuuden puolella.

http://nyt.fi/a1305959954351

QuoteYhdysvaltain scifi-kirjallisuuden harrastajat ovat sisällissodassa. Konservatiivinen kapinaliike yrittää syrjäyttää myyntilistoilta ja palkinnoilta valtavirran "suvaitsevaisen" scifin. Kiistaa kutsutaan jo kulttuurisodaksi – ja yksi sodan päämajoista sijaitsee Suomessa.

Kouvolassa on mies, ja miehen edessä tietokone.

Yhdessä mies ja kone ovat eturintamassa taistelussa, joka ravistelee koko scifi-kirjallisuuden maailmaa.

Mies ja kone paljastuivat maailmalle lopullisesti tämän vuoden keväällä.

Silloin julkistettiin "scifi-kirjojen Oscareista" eli Hugo-palkinnoista kilpailevat ehdokkaat.

Koko scifimaailma kohahti: listat olivat täynnä ääriuskovaisten ja äärikonservatiivisten kirjailijoiden teoksia.

Yllätys oli niin iso, että siitä kirjoittivat niin The New York Times kuin Washington Postkin.

Ja koko yllätyksen takana olivat mies ja tietokone Kouvolassa.

Miehen nimi on Markku Koponen, ja tietokoneella pyörii yritys nimeltä Castalia House.

Koponen, 36, kustantaa konservatiivista tieteiskirjallisuutta kaikkialle maailmaan, pääasiassa sähkökirjoina verkkokauppa Amazonissa.

Kuka ihme tämä mies on?

"Voi minua sanoa äärikonservatiiviksikin", Koponen kertoo puhelimessa.

Ainakin kirjailijoidensa perusteella luonnehdinta pitää paikkansa. Koposen listoilla ovat muun muassa Hugo-kohun ytimessä olevat kirjailijat John C. Wright ja taiteilijanimi Vox Day eli Theodore Beale.

Molemmat miehet tunnetaan äärimielipiteistään: Wrightin kommentteja on luonnehdittu homovastaisiksi, ja Bealea rasistiseksi ja naisvihamieliseksi.

Koponen kertoo perustaneensa Castalia Housen, koska oli kyllästynyt nykyiseen tieteiskirjallisuuteen.

Se oli hänestä liian vasemmistolaista, liian suvaitsevaista ja täynnä tällaisista asioista saarnaavaa sanomaa – "messagefictionia".

Suomen scifi-piireistä Koponen ei ole koskaan perustanut. Sen verran hän on niihin ollut yhteydessä, että on irtisanoutunut niistä.

Koposen mukaan hänen nimensä ja osoitteensa mainittiin eräällä scifiharrastajien postituslistalla – sen jälkeen hän kirjoitti muille jäsenille vastineen, että on selvästi eri linjoilla, ja kulkee kustantamoineen omia teitään siitä erillään.

Suomessa Koponen on siis yksin, mutta maailmalla hänen on osa kokonaista sotajoukkoa.

Yhdysvaltojen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden eli fandomin piirissä on nimittäin käynnissä kiista, jota kutsutaan jo kulttuurisodaksi.

Scifin valtavirrasta pitävää fandomin enemmistöä vastustaa näet konservatiivinen "kapinallisryhmä", joka on ottanut nimekseen Sad Puppies (suom. surulliset koiranpennut). Tähän ryhmään kuuluu henkisesti myös Koponen.

Sad Puppies –joukon mukaan yltiösuvaitsevaiset voimat pitävät hallussaan koko fandomia niin tiukasti, että konservatiivisia arvoja kannattavia kirjailijat ja fanit suljetaan piiristä pois.

Se ärsyttää Sad Puppieseja, joiden mielestä kunnollinen scifi ja fantasia edustaa samaa tyyliä kuin vaikkapa 40–50-luvuilla.

Tällainen "kunnon scifi" on sellaista, jossa sankarit ovat miehekkäitä valkoisia heteromiehiä, naiset pelastettavia uhreja ja viholliset inhottavia muukalaisia.

Mustavalkoisia asetelmia ei turhaan sotketa moraalipohdinnoilla, eikä ainakaan vasemmistolaisilla tai feministisillä ajatuksilla.

Koposen mielestä fandomia ja valtavirran scifin kustantajia vaivaa niin Suomessa kuin maailmallakin "suvaitsevainen konsensus".  Tämä johtaa "kunnon scifin" sensuroimiseen ja saarnaavan message fictionin valta-asemaan.

"Aika samanhenkistä se porukka on. Eikä se mikään salaliitto ole, samanhenkiset ihmiset vain menevät helposti samaan piiriin", Koponen sanoo.

"Yhteinen mielipideilmasto syntyy luonnollisesti: niin se tapahtuu meidänkin puolellamme."

Tällaista Koposen ihailemaa "oikeaa scifiä" kirjoittivat menneillä vuosikymmenillä esimerkiksi John W. Campbell ja Robert A. Heinlein.

Monia heidän teoksiaan pidetään nykyään scifiklassikoina, mutta myös aikansa kuvina. Ja esimerkiksi Campbellin näkemykset ovat nykymittapuulla umpirasistisia ja konservatiivisia.

Nykyään perinteiseksi (traditional) scifiksi tai fantasiaksi kutsuttua kirjallisuutta edustavat esimerkiksi yhdysvaltalaiset Larry Correia ja Brad R. Torgersen. Correia nousi Monster Hunter–kirjasarjallaan jopa New York Timesin best seller –listoille, mutta omasta mielestään häntä on syrjitty fandomissa näkemystensä vuoksi.

Koko kapinaliikkeen taustalla onkin tavallaan Correia.

Kaksi vuotta sitten hän näet aloitti netissä kampanjoinnin Hugo-ehdokkuutensa puolesta.

Siinä hän syytti tavanomaisia Hugo-äänestäjiä ylimielisiksi elitisteiksi, jotka arvostavat vain vasemmistolaista messagefictionia ja nyrpistelevät nenäänsä Correian pulp-henkisille viihdekirjoille.

Hän tehosti vetoomuksiaan ironisesti kuvalla surullisesta koiranpennusta, mistä syntyi Sad Puppies –nimitys.
Sitten mukaan tuli Torgersen, Sad Puppies –kampanja laajeni ja kaksikko alkoi kasata omia ehdokaslistojaan muistakin kuin omista kirjoistaan – kaikki tietysti teoksia, joita fandomin sisäpiirit heidän mielestään syrjivät.

Lopuksi soppaa tuli hämmentämään Vox Day eli Theodore Beale.

Beale vaikutti 90-luvulla teknobändi Psykosonikissa ja tietokonepelejä kehittäneessa Fenris Wolf –yhtiössä. 2000-luvun alussa Beale aloitti kirjailijanuransa vahvasti uskonnollisella War in Heaven–fantasiakirjalla ja on sittemmin julkaissut kymmeniä teoksia.

Beale on muun muassa kirjoittanut, kuinka naisten äänioikeus tulisi poistaa ja kutsunut häntä kritisoinutta afroamerikkalaista naiskirjailijaa "villi-ihmiseksi."

Radikaali Sad Puppies liike sai vielä radikaalimman Rabid Puppies (vesikauhuiset koiranpennut) -ehdokaslistansa.

Ja sitten tämän kevään Hugo-äänestyksessä konsevatiivi-scifistien projekti tuotti vihdoin tulosta. Lähes kaikkiin kategorioihin oli päätynyt ehdolle Sad- ja Rabid Puppies –suosikkeja, ja keskeinen kustantaja oli Koposen Castalia House.

Syntyi kohu.

Useat Hugo-ehdokkaiksi valitut kirjailijat luopuivat ehdokkuudestaan ja tunnetut scifi- ja fantasiakirjailijat ilmaisivat pettymyksensä tapahtuneeseen. Jälkimmäisiin kuului muun muassa Game of Thrones–kirjailija George R.R. Martin, joka totesi oikeistolaisen scifi-siiven tuhonneen koko Hugo-palkinnon. Blogissaan Martin ajautui myös pitkähköön väittelyyn Larry Correian kanssa.

Monet scififanit ilmoittivat protestoivansa äänestämällä virallisten ehdokkaiden sijaan "Noah Wardia." Kyseessä ei ole henkilö vaan väännös sanaparista no award, ei palkintoa.

Kaikkein eniten kohahdettiin Suomessa: mikä ihme oli kaiken keskiössä suomalainen kustantamo, josta juuri kukaan ei tiennyt mitään?

Vielä viime vuoteen asti Markku Koponen oli melko tavallinen insinööri.

Hän valmistui aikanaan Tampereen teknillisestä yliopistosta ja koodasi ohjelmistoja teollisuuden käyttöön. Koponen kirjoitteli aktiivisesti nettiin politiikasta: hän kutsuu itseään sosiaalikonservatiiksi. Hän luki myös laajasti scifiä.

Theodore Bealeen Koponen tutustui netissä muutamia vuosia sitten, kun miesten ajatusmaailma synkkasi. Siitä seurasi monia yhteisiä projekteja, viimeisimpänä Castalia House.

Kumppanuudessa Beale on vaahtosuinen puhemies ja Koponen hoitaa takapiruna bisneksiä ja suunnitelee rakenteita. Koposta voisikin luonnehtia eräänlaiseksi Sad Puppiesin asetehtailijaksi.

Hän sanoo olevansa Bealen kanssa samaa mieltä asioista "yleisissä suuntaviivoissa", vaikka uskonasioihin liittyviä opillisia kiistoja kuulemma löytyy.

Koponen kuvailee itseään fundamentalistikristityksi, joka "allekirjoittaa presbyteerikirkon vuoden 1910 esityksen kristinuskon välttämättömästä, ei neuvoteltavissa olevasta sisällöstä, nimeltään The Five Fundamentals."

Sad Puppies –liikkeen linjoilla Koponen joka tapauksessa on.

Castalia Housen perimmäinen ajatus on Koposen mukaan antaa kirjailijoille lupaus siitä, ettei heidän uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiään sensuroida.

Esimerkiksi John C. Wright, jota Koponen kuvailee fanaattiseksi katolilaiseksi, saa laittaa ideologiaansa kirjoihinsa niin paljon kuin lystää, ja Castalia House julkaisee.

"Tällä lupauksella on ollut tosi helppo saada kirjailijoita mukaan. Monet ovat kyllästyneitä siihen että heidän kirjoistaan sensuroidaan ideologista puolta todella rankalla kädellä."

Sad Puppies –kampanjoinnissa, someväittelyssä ja muussa Koponen ei kuitenkaan ole mukana – muuten kuin aktiiveille kelpaavia kirjoja julkaisemalla.

Hän sanoo, ettei olisi perustanut Castalia Houseakaan, ellei olisi jo varhain havainnut Sad Puppiesien rakastamassa konservatiivi-scifissä piilevää kaupallista potentiaalia.

Se on osoittautunut myös todeksi: Koponen kertoo laittaneensa peliin omaa rahaansa vain osakeyhtiön perustamiseen vaadittavat 2 500 euroa, ja nyttoista vuotta toimivan firman liikevaihto on jo 30 000 euroa, hän kertoo.

Castalia House myy enimmäkseen e-kirjoja. Koposen mukaan kirjoja saattaa parhaimmillaan mennä kaupaksi parituhatta kappaletta kuukaudessa. Fyysisiä kirjoja firma myy vain muutamia kymmeniä kappaleita kuussa.

Castalia Housen kirjoja on käännetty englannin lisäksi muillekin kielille, myös suomeksi, mutta Koposen mukaan 99 prosenttia markkinoista on tällä hetkellä Yhdysvalloissa.

Suomeen Sad Puppies -liikehdintä ja kulttuurisota – sitä sanaa Koponenkin käyttää – ei olekaan vielä juuri levinnyt.

Mutta leviää kyllä muutaman vuoden sisällä, hän uskoo.

"Ainakin siinä vaiheessa, jos vuoden 2017 Worldcon pidetään Suomessa, tulee täälläkin jonkinlaista yhteenottoa."

Niin, Suomen valtavirran scifi-piirit ovat aktiiviset, ja yrittävät saada Suomeen koko scifi-maailman suurinta tapahtumaa, Worldconia. Siellä jaetaan vuosittain myös kiistellyt Hugo-palkinnot.

Suomalainen fandom liputtaa tasa-arvon puolesta. Myös Worldcon Helsinkiin -hankkeessa liputetaan näkyvästi avarakatseisuuden puolesta – ja Sad Puppiesien arvoja vastaan.

Helsingin science fiction -seuran puheenjohtaja ja vuosikymmeniä Suomen fandomissa toiminut toimittaja ja kirjailija Vesa Sisättö ei usko, että kohua täällä syntyisi.

Sisätön mielestä amerikkalaisessa fandomissa käydään nyt keskustelua, jota Suomessa käytiin jo 1980-luvulla.

"Silloin fanipiireissä oli pientä rähäkkää, kun Johanna Sinisalo tuli ja nosti naisten asemaa esiin scifissä. Soraäänet loppuivat aika nopeasti, kun 90-luvulla asiasta ei tarvinnut enää puhua."

Sisätön mielestä Sad Puppies -liikkeessä on kyseessä vastareaktio sille, että vanhat perinteiset arvot eivät enää päde – hieman samaan ilmiötä edustavat perussuomalaiset Suomen politiikassa, Sisättö pohtii.

"Se mikä oli ennen valtavirtaa, on nyt vähemmistöä. Kulttuuri muuttuu, ja silloin tietyt tyypit havahtuvat ja alkavat pitää möykkää."

Hän ei usko liikkeen elinvoimaan pitkällä tähtäimellä.

"Aktiivisimmilta Sad Puppy -pörrääjiltä loppuu virta, seuraajaporukkakin kyllästyy, ja lopulta päästään sellaiseen 'kannattaako tässä nyt riidellä' -vaiheeseen."

Konservatiivi Koponenkaan ei halua hävittää valtavirran scifiä, vaan haluaa nostaa oman genrensä samanarvoiseen asemaan.

"Siinä vaiheessa voidaan sitten elää niin sulassa sovussa kuin mahdollista."

Lisäksi kannattaa huomata, että keväällä selvisi myös toinen suomalainen Hugo-uutinen: mukana on ensimmäistä kertaa suomalainen ehdokas, kuvittaja Ninni Aalto, joka kilpailee parhaan fanitaiteilijan kategoriassa.

Siinä kategoriassa ei ole mukana yhtään Sad Puppies -ehdokasta.

Olipa mukava uutinen! :) En ole vuosikymmeniin jaksanut olla kiinnostunut feminiinisestä ja kulttuurimaksistisesta scifiroskasta ja kiitän luojaa jos laiva on tässäkin kääntymässä!

Eipä oo tullu scifiä tuolla taholla katsottua. BSG:n uusi sarja on huippu, vaikka siinä on naisia eturintaman sotilaana. Mass Effect pelisarja on taas parhaita scifipelejä koskaan, mutta siinäkin on ainakin yksi homohahmo tärkeässä asemassa kolmososassa. Tietenkin romansseja on tarjolla joka makuun jokaisessa osassa.

^Tarkennan vielä etteivät naiset tai homot häiritse minua millään tavalla elämässä eikä scifissä vaan se valkoista miestä vihaava, sormella osoittava, moraalisäteilevä, feministinen suvaitsevaisuuskasvatus ja poliittinen korrektius joka vie kaiken terän mielenkiintoisesta juonenkehittelystä. (ja koko länsimaisesta yhteiskunnasta :) )

Aivan loistava uutinen, tavallaan toki ikävä mutta osoittaa kaverilta selkärankaa. Kuka hommalainen tunnustautuu  :roll:?

Hieman aiheen viereltä, arvostan itse suunnattomasti vanhan ajan 'fantasiaa'. Skifi on ihan ok myös, mutta sama asetelma pätee vanhoihin Tarzaneihin ja Robert E. Howardin Conan Barbaariin. Miehet olivat uljaita, edustivat selkeästi jotain tiettyä eikä mitään multikultihybridiä, naiset olivat naisellisia, eivät läheskään aina niin avuttomiakaan ja siihen aikaan ei tunnettu mitään body-shavingia sanon ma.

Pelottaa koko ajan enemmän, mitä se uus Mad Max on...

Quote from: Noottikriisi on 05.06.2015, 22:24:24
^Tarkennan vielä etteivät naiset tai homot häiritse minua millään tavalla elämässä eikä scifissä vaan se valkoista miestä vihaava, sormella osoittava, moraalisäteilevä, feministinen suvaitsevaisuuskasvatus ja poliittinen korrektius joka vie kaiken terän mielenkiintoisesta juonenkehittelystä. (ja koko länsimaisesta yhteiskunnasta :) )

Ei tarvitse edes tarkentaa, noinhan se tavallisimmin on.

Evil Legion of Evilin päämajassa käsitellään kirjoitusta. Castalian taloutta koskevassa kohdassa oli jokin virhe.

http://voxday.blogspot.fi/2015/06/in-sf-world-rages-war.html

Noin muuten, näille oikeudenmiekoille (Social Justice Warriorille tarjoamani suomennos) tuntuu olevan mahdotonta olla mieliksi. Nyt yhtäkkiä he ovat kääntyneet Games of Thrones -kirjailijaa vastaan: perusteena on yksi tv-sarjassa tapahtunut raiskaus. Käsittääkseni vielä poissa kameran kuvakulmasta, mutta sarjahan on sellainen, että siinä on mieheltä murskattu pää paljain käsin lähikuvassa.

Vox on luonnehtinut moderaatteja sellaisiksi, jotka ampuvat mieluummin omia kuin vastustajia päin. Aion pitää tämän mielessä seuraavan kerran, kun jostain pitäisi irtisanoutua.

QuoteIf you were a dinosaur, my love, then you would be a T-Rex. You'd be a small one, only five feet, ten inches, the same height as human-you. You'd be fragile-boned and you'd walk with as delicate and polite a gait as you could manage on massive talons. Your eyes would gaze gently from beneath your bony brow-ridge.
If you were a T-Rex, then I would become a zookeeper so that I could spend all my time with you. I'd bring you raw chickens and live goats. I'd watch the gore shining on your teeth. I'd make my bed on the floor of your cage, in the moist dirt, cushioned by leaves. When you couldn't sleep, I'd sing you lullabies. I sang you lullabies, I'd soon notice how quickly you picked up music. You'd harmonize with me, your rough, vibrating voice a strange counterpoint to mine. When you thought I was asleep, you'd cry unrequited love songs into the night.
If you sang unrequited love songs, I'd take you on tour. We'd go to Broadway. You'd stand onstage, talons digging into the floorboards. Audiences would weep at the melancholic beauty of your singing.

http://www.apex-magazine.com/if-you-were-a-dinosaur-my-love/

Kun koko kähinää voi helposti havainnollistaa, niin tehdään se. Voihan tuo olla ihan kiva pikku kirjoitelma nuoremmalle tekijälle, mutta ei se tuon scifimmäksi muutu loppua kohti. Myöskään mitään Nebula-palkintoa tai Hugo-ehdokkuuden ansaitsevaa en huomannut.

http://en.m.wikipedia.org/wiki/If_You_Were_a_Dinosaur,_My_Love

Tähän on tultu. Monet scifin suurnimet, kuten Arthur C. Clarke, olivat tavallaan eräänlaisia protosuvaitsevaisia, uskossaan ihmiseen.

Nyt on tietysti selvää, ja toivottavaa, että ensimmäisenä Marsiin menevät ISIS, boko haram ja koko muslukunta, oikeastaan.

Toivottavasti. Kokonaisuudessaan. Ja pysyvät siellä.

Upea kulttuuriteko! Suomessa on vahvaa konservatiivista liikehdintää, jolla on ilmeisesti jopa maailmanmittakaavan kaikuja. Homma on nousussa.

Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

Quote from: Tavan on 05.06.2015, 23:56:39
Upea kulttuuriteko! Suomessa on vahvaa konservatiivista liikehdintää, jolla on ilmeisesti jopa maailmanmittakaavan kaikuja. Homma on nousussa.

Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

Suvakkien ajatuksenjuoksun tuntien heitä järkyttää se, että vaihtoehto ylipäätään on vielä olemassa, eikä sitä ole lailla kielletty tai sen kannattajia suljettu vankilaan.

No, kyllä minulle niitä supersankareita ovat perinteiset Teräsmies ja Batman. Sama se liudennetaanko näitäkin, mutta ne perinteiset mallit sopivat minulle.

Tehkää hinaajasupersankareitanne jos haluatte, valitsen olla lukematta.

Quote from: DuPont on 06.06.2015, 02:34:52
No, kyllä minulle niitä supersankareita ovat perinteiset Teräsmies ja Batman. Sama se liudennetaanko näitäkin, mutta ne perinteiset mallit sopivat minulle.

Tehkää hinaajasupersankareitanne jos haluatte, valitsen olla lukematta.

Teräsmies on Mikki Hiiri eli ärsyttävä puhtoinen amerikan satiainen. Batman ei nyt ole ihan Aku Ankka mutta lepakoita(heh) silläkin päässä luuraa. Olisi kiinnostavaa nähdä noita ohjelmassa mainittuja japskikuvaelmia joskus ylelläkin analyysin kera. Heinäsirkka oli se tyypillisisin.

Quote from: ruikonperä on 06.06.2015, 03:06:47

Quote from: DuPont on 06.06.2015, 02:34:52
No, kyllä minulle niitä supersankareita ovat perinteiset Teräsmies ja Batman. Sama se liudennetaanko näitäkin, mutta ne perinteiset mallit sopivat minulle.

Tehkää hinaajasupersankareitanne jos haluatte, valitsen olla lukematta.

Teräsmies on Mikki Hiiri eli ärsyttävä puhtoinen amerikan satiainen.

Mikä ideaalisankarissa nyt on niin ärsyttävää?

QuoteBatman ei nyt ole ihan Aku Ankka mutta lepakoita(heh) silläkin päässä luuraa.

(http://koululainen.fi/s/userfiles/gallery/7dfcb13d2f5c4411b17388a40defa74c.jpg)

Quote from: Noottikriisi on 05.06.2015, 22:24:24
^Tarkennan vielä etteivät naiset tai homot häiritse minua millään tavalla elämässä eikä scifissä vaan se valkoista miestä vihaava, sormella osoittava, moraalisäteilevä, feministinen suvaitsevaisuuskasvatus ja poliittinen korrektius joka vie kaiken terän mielenkiintoisesta juonenkehittelystä. (ja koko länsimaisesta yhteiskunnasta :) )

Ei ole itselle scifissä tällaista tullut vastaan, vaikka mielestäni scifin suurkuluttaja olenkin. Toisaalta, jätän paskat tekeleet täysin lukematta/katsomatta/pelaamatta.

Quote from: Noottikriisi on 05.06.2015, 22:05:05
Olipa mukava uutinen! :) En ole vuosikymmeniin jaksanut olla kiinnostunut feminiinisestä ja kulttuurimaksistisesta scifiroskasta ja kiitän luojaa jos laiva on tässäkin kääntymässä!

Siinä ei ole mitään vikaa, jos naisiakin on vahvoissa- ja päärooleissa. Nykyisin vain taitaa olla muotia tehdä uusia versioita mm. historiallisista tapahtumista, joissa naisia ei paljoa erota miehistä.

Quote from: Tavan on 05.06.2015, 23:56:39
Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

Mistähän on peräisin tämä "ruotsalaistyylinen" ignoraaminen? Ei haluta käyttää demokraattisia keinoja, vaan annetaan ymmärtää diktaattorimaisesti, että ollaan vain itse oikeassa.

Mielestäni scifiin on yleensä kuulunut hyvin tasa-arvoinen maailma varsinkin tulevaisuutta kuvatessa, mutta samaan aikaan valtaosa lukijoista on epäilemättä ollut miehiä ja sama vaikutus on näkynyt tekijöissäkin.

Siinä missä aiemmin scifimaailman voisi kuvailla olleen hyvin miehinen maailma (sama juttu tietokoneissa), niin nykyisin naisia on entistä enemmän tekijöinä ja käyttäjinä. Tuo näkyykin uudenlaisessa näkökulmassa siihen, että kenelle tuotteita tehdään ja suunnitellaan.

QuoteTällainen "kunnon scifi" on sellaista, jossa sankarit ovat miehekkäitä valkoisia heteromiehiä, naiset pelastettavia uhreja ja viholliset inhottavia muukalaisia.

Kummallista kun olen lukenut melkein kaikki kampanjan aloittaja Correian kirjat ja lukenut hänen blogiaan jo ennen kuin hän oli kirjailija ja en kyllä muista tällaista väitettä koskaan nähneeni. Ettei vain olisi käynyt niin, että Nytin penaali on keksinyt tämän omasta päästään kun hetken näytti siltä että tulee kirjoitettua "vastapuolesta" asiallinen artikkeli.

Correia on kirjoittanut blogissaan helvetisti aiheesta mutta hänen ydinargumenttinsa on, että tarinan ja hahmojen tulisi olla etusijalla ja "message fictionin" itsetarkoituksellinen kirjoittaminen tai erillaisten vähemmistöjen kiintiöiminen tarinaan joka ei sellaista kaipaa on varma keino siirtää scifikirjallisuus pienen piirin rinkirunkkaukseksi. Tai kuten hän sanoi :

QuoteIf your story is about exploring sexual identity, awesome. Write that story. But only a fool is going to come along and tell you that you need to end the default of all your characters having ten fingers, because there are people in the world born with twelve and how could you be so insensitive to those who have lost fingers? Because awareness.

So if humans having 5 or 6 sexes in the future is part of your story, write it. If it isn't part of the story, why would you waste words on it? Oh, that's right, because MESSAGE.

ProTip: Focusing on message rather than story is a wonderful way for writers to continue working at Starbucks for the rest of their lives.

Quote from: Tavan on 05.06.2015, 23:56:39.
Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

Quote from: Larry CorreiaShort Version:

I said a chunk of the Hugo voters are biased toward the left, and put the author's politics far ahead of the quality of the work. Those openly on the right are sabotaged. This was denied.
So I got some right wingers on the ballot.
The biased voters immediately got all outraged and mobilized to do exactly what I said they'd do.
Point made.

http://monsterhunternation.com/2014/04/24/an-explanation-about-the-hugo-awards-controversy/

Myös pitkä versio löytyy samasta osoitteesta.

QuoteGeorge R.R. Martin kertoo painavan mielipiteensä Game of Thronesin kohutuista raiskauskohtauksista

"Nyt moni sanoo, että "Martin kirjoittaa vain fantasiaa, ei tuo ole historiaa – hän loihti sinne lohikäärmeitä, sen pitäisi olla myös tasa-arvoinen yhteiskunta." Vaikka maailmassani onkin lohikäärmeitä, ei se tarkoita sitä, että voisin laittaa tarinaani mitä vain. Jos aiot käyttää fantasiaelementtejä, käytä vain yhtä tai muutamaa. Halusin kirjojeni perustuvan historiaan, ja kertoa niiden kautta lukijoilleni millainen keskiaikainen maailma oli. Suurin osa nykyfantasiasta on "Disneyn keskiaikaa": siellä on prinssejä ja prinsessoja ja ritareita kiiltävissä haarniskoissaan, mutta nämä tarinat eivät kerro miten sen aikainen yhteiskunta toimi."

http://www.episodi.fi/uutiset/george-r-r-martin-kertoo-painavan-mielipiteensa-game-of-thronesin-kohutuista-raiskauskohtauksista/

Monesti Martinin teoksia lukiessani olen ihmetellyt, kuinka hän voi olla poliittisesti ns. suvakki, vaikka teostensa pohjalta hänellä selvästi on erittäin täyspäinen ja kaikessa raadollisuudessaan realistinen käsitys ihmisluonnosta. Onko hän salaa nuiva, ja pitää yllä tiedostavaa kulissia PR syistä?

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 12:08:47
Monesti Martinin teoksia lukiessani olen ihmetellyt, kuinka hän voi olla poliittisesti ns. suvakki, vaikka teostensa pohjalta hänellä selvästi on erittäin täyspäinen ja kaikessa raadollisuudessaan realistinen käsitys ihmisluonnosta. Onko hän salaa nuiva, ja pitää yllä tiedostavaa kulissia PR syistä?

Ex nihilo nihil eli tyhjästä on paha nyhjästä. Sama pätee myös nihilismiin. Siksi hän on suvakki: ei ole mitään puolustettavaa tai puolustamisen arvoista. Jo Jarkko Tontti valitsi mieluummin örkit.

Quotewhere there is depth of soul and all the grandeur of Creation in Tolkien's work, there is neither soul nor beauty in Martin's. Martin focuses solely on the petty and ugly aspects of life, rendering his magnum opus more a commentary on his own nihilistic perspective than one upon the world in all its joys and sorrows.

http://voxday.blogspot.fi/2013/08/the-grimy-pessimism-of-george-rr-martin.html

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 04:53:17
Mikä ideaalisankarissa nyt on niin ärsyttävää?

Miksi Teuvoa äänestetään? Koska se ei ole Mikki Hiiri, Teräsmiehestä en mene takuuseen puheittensa perusteella..
Miten on päässytkin unohtumaan Taikaviitta. Sen ensiesiintyminen taskukirjassa oli suosikki vuosikausia.

Quote from: Miniluv on 06.06.2015, 12:38:03

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 12:08:47
Monesti Martinin teoksia lukiessani olen ihmetellyt, kuinka hän voi olla poliittisesti ns. suvakki, vaikka teostensa pohjalta hänellä selvästi on erittäin täyspäinen ja kaikessa raadollisuudessaan realistinen käsitys ihmisluonnosta. Onko hän salaa nuiva, ja pitää yllä tiedostavaa kulissia PR syistä?

Ex nihilo nihil eli tyhjästä on paha nyhjästä. Sama pätee myös nihilismiin. Siksi hän on suvakki: ei ole mitään puolustettavaa tai puolustamisen arvoista. Jo Jarkko Tontti valitsi mieluummin örkit.

Quotewhere there is depth of soul and all the grandeur of Creation in Tolkien's work, there is neither soul nor beauty in Martin's. Martin focuses solely on the petty and ugly aspects of life, rendering his magnum opus more a commentary on his own nihilistic perspective than one upon the world in all its joys and sorrows.

Joku joskus lukemani konservatiivinen kriitikko muuten arvioi, että Martinin kirjat kuvastavat keskiaikaisen Euroopan kaltaista yhteiskuntaa, josta kuitenkin puuttuu vapahdus ja Ilouutiset. Olennainen palikka. Nykyaikaisessa liberaalissa eetoksessa keskiajan kristillisyyttä pidetään tietysti pimeänä, ja siinä valossa Martinkin uskonnot näkee teoksissaan, mutta itse asiassa kristillisyys piti nihilismin poissa ja teki karusta elämästä merkityksellistä.

Mielestäni kyynisestä maailmankuvastaan huolimatta Martin silloin tällöin tavoittaa kirjoissaan jotain romanttisella tavalla kaunista, ja silloin hän onkin parhaimmillaan. TV-versiossa tätä romantiikkaa ei juuri ole jäljellä ja nihilismi on vielä läpitunkevampaa. Mielestäni Tolkien on paljon realistisempi kirjailija kuin Martin, johtuen juuri siitä, että Tolkien hyödyntää elämän koko palettia, eikä se nurja puoli pääse ylikorostumaan.

Quote from: Noottikriisi on 05.06.2015, 22:05:05
Olipa mukava uutinen! :) En ole vuosikymmeniin jaksanut olla kiinnostunut feminiinisestä ja kulttuurimaksistisesta scifiroskasta ja kiitän luojaa jos laiva on tässäkin kääntymässä!

No tässä toinen uutinen:

Han Sololla on uudessa SW-sarjakuvassa musta ex-vaimo

(http://d1oi7t5trwfj5d.cloudfront.net/a2/05/df834d1e4865a141b9c6e43104fd/sana-solo.jpg)

http://blogs.indiewire.com/shadowandact/meet-han-solos-black-wife-20150604


Vitutti jo edellisissä valmiiksi kuvottavan huonoissa sw:ssa ollut jarjar, jamaikanneekerin oloinen "hauska ja tyhmä" olio.
Samat terveiset perseestä menee kaikille kiintiövähemmistöillä  kikkailevilla ja "yleistä" hyväksyntää hakeville sarjakuville.
Tappajakondomit etc oli tosi hauskoja, mutta kun samoja hahmoja laitetaan väkisin joka hemmetin juttuun, niin hohhoijjaa... kiitti moi


:facepalm:  :facepalm:

Quote from: Titus on 06.06.2015, 13:23:14
Vitutti jo edellisissä valmiiksi kuvottavan huonoissa sw:ssa ollut jarjar, jamaikanneekerin oloinen "hauska ja tyhmä" olio.
Samat terveiset perseestä menee kaikille kiintiövähemmistöillä  kikkailevilla ja "yleistä" hyväksyntää hakeville sarjakuville.
Tappajakondomit etc oli tosi hauskoja, mutta kun samoja hahmoja laitetaan väkisin joka hemmetin juttuun, niin hohhoijjaa... kiitti moi
:facepalm:  :facepalm:

Eihän tämä vielä mitään. Luken poikaystävä paljastetaan ja joku hyvännäköinen kinkki on Darth Vaderin morsian.
Eiköhän sillä jo päästä ainakin 8+ arvosanaan tiedostavissakin piireissä.

QuoteSamat terveiset perseestä menee kaikille kiintiövähemmistöillä  kikkailevilla ja "yleistä" hyväksyntää hakeville sarjakuville.

Sookie Stackhouse-romaaneita en päässyt ensimmäisen osan ensimmäistä sivua pitemmälle, kun Sookie alkoi hehkuttaa kaupunkinsa saamaa uutta (vampyyri)vähemmistöä :D

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 12:08:47
Monesti Martinin teoksia lukiessani olen ihmetellyt, kuinka hän voi olla poliittisesti ns. suvakki, vaikka teostensa pohjalta hänellä selvästi on erittäin täyspäinen ja kaikessa raadollisuudessaan realistinen käsitys ihmisluonnosta. Onko hän salaa nuiva, ja pitää yllä tiedostavaa kulissia PR syistä?

Kun tajuaa ihmisluonteen niin on motiivi tehdä työtä maailman parantamiseksi.

Nykyinen suvaitsevaisuus on suoraa jatkoa toisen maailmansodan veteraanien ihanteille. Motiivi on vain päässyt unohtumaan ja riidanhalu tunkee esille kaikkialla.

"Yhdysvaltain scifi-kirjallisuuden harrastajat ovat sisällissodassa. Konservatiivinen kapinaliike yrittää syrjäyttää myyntilistoilta ja palkinnoilta valtavirran "suvaitsevaisen" scifin."

Näin alkaa teksti, jossa myöhemmin sanotaan, että mitään syrjäyttämistä ei todellisuudessa haluta tehdä. Lisäksi tekstissä käytetään ironisilla lainausmerkeillä ympäröityjä termejä kuten "kunnon scifi" ja "oikea scifi". Ilmeisesti tarkoituksena on saada lukija kuvittelemaan, että nämä konservatiivit oikeasti käyttäisivät sellaisia termejä. Lainauksien leväperäinen käyttö saa ainakin minut poistamaan aina varmistimen.

Kirjoituksessa käytetään militaristista termistöä kuvaamaan konfliktia ja sen konservatiivista osapuolta. Epäselvemmäksi jää, kuka on sitten sen suvaitsevaisen puolen asekauppias.  Herra passiivi tietenkin. Teksti maalaa kuvaa kasvottomasta, oikeamielisestä enemmistöstä, jonka sopiikin kurmottaa vääräuskoista vähemmistöä.  Mieleen piirtyy elävästi pääkaupunkiseudun kuplan isosisko: pieni ja äänekäs ääriliberaalien joukko on puhuvinaan enemmistön suulla. Kun konservatiivit saavat jossain menestystä, se tulee välittömästi mitätöidä.

Vesa Sisättö vaikuttaa olevan asiasta täysin pihalla. Ongelma ei ole "naisen asema scifissä", vaan hihhulismi, jossa yritetään nostaa poliittinen propaganda vallitsevaksi taidemuodoksi. Nykyisten ääriliberaalien päättömät vaatimukset menevät valovuosia pidemmälle kuin mikään, mistä 80-luvulla olisi ymmärretty puhua.

Toivon totisesti, että tekstin kirjoittajalta ei mennyt hilseen yli ilmiselvä ironia tilanteessa, jossa "suvaitsevaiset" käyvät pyhää sotaa vääräuskoisia vastaan.

Quote from: törö on 06.06.2015, 14:43:12

Kun tajuaa ihmisluonteen niin on motiivi tehdä työtä maailman parantamiseksi.

Mutta jos todella ymmärtää ihmisluontoa niin keinovalikoima on aika toisen näköinen kuin tiedostavalla ihmisellä. Miten Martin voi olla poliittisesti niin sokea affirmative action vedätyksille, mokutukselle, feminismille, rotumellakoille, jne. kun hän kuitenkin näyttää tuntevan ihmisluonnon varsin hyvin?

Heinleinin tapauksessa oikeistolaisuus taitaa johtua siitä, että tuberkuloosi katkaisi sotilasuran ja sota jäi kokematta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_A._Heinlein (http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_A._Heinlein)

Campbellilla ei näytä olleen sotilasuraa ollenkaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/John_W._Campbell (http://en.wikipedia.org/wiki/John_W._Campbell)

Viihdemaailmassa yleensäkin eniten näistä asioista ovat tietävinään ne, joilta puuttuu kokemus. John waynet ja sylvester stallonet keksivät miten vältetään menemästä sotaan ja tekevät sen jälkeen pokkana ihan toisenlaisia elokuvia.

Kaikki amerikkalainen fiktio on samanlaista nykyään. Se ei kerro tarinoita eikä analysoi ihmisluonnetta vaan jankuttaa näitä sosiaalisia konventioita.

Samaa tiedostavaa tuubaa oli tuo uusin BBC:n "Musketeers"-minisarjakin. Porthoksesta oli pitänyt väkisin mennä tekemään kiintiömusta. Aiemmin televisiossa ollut BBC:n Robin Hood oli myös pilattu "hötöllä". Hoodin porukassa musliminainen, Nottinghamin sheriffin palveluksessa kiintiömusta kunnes hänestä Gisbourne päästi ilmat pihalle. Ja Robin oli oppinut luvatussa maassa rakastamaan muslimeja. Miksei aikakausifiktio voi noudattaa aikakautensa malleja, eikä joudu pilatuksi suvakkiroskalla.

Jos palataan tuohon varsinaiseen otsikon aiheeseen, niin artikkelin läpi luettuani olen ainakin hengessä konservatiivisen kapinaliikkeen linjoilla.

Quote from: Vaniljaihminen on 06.06.2015, 16:10:48
Kaikki amerikkalainen fiktio on samanlaista nykyään. Se ei kerro tarinoita eikä analysoi ihmisluonnetta vaan jankuttaa näitä sosiaalisia konventioita.

Lel.

Quote from: Miniluv on 06.06.2015, 14:24:52

QuoteSamat terveiset perseestä menee kaikille kiintiövähemmistöillä  kikkailevilla ja "yleistä" hyväksyntää hakeville sarjakuville.

Sookie Stackhouse-romaaneita en päässyt ensimmäisen osan ensimmäistä sivua pitemmälle, kun Sookie alkoi hehkuttaa kaupunkinsa saamaa uutta (vampyyri)vähemmistöä :D

Eh tuota, nyt ammuit kyllä todella pahan hudin. True Blood on nimenomaan pitkä parodia näistä vähemmistöilmiöistä. Sarjan koko kantava juonihan on siinä, että vuosituhansia piileskelleet vampyyrit tulevat talk showeihin ja lehtiin paljastamaan olemassaolonsa matkien näitä "kaapista ulostulleita" vähemmistöjä ja sitten monille vampyyrivastaisia ennakkoluuloja vastaan kampanjoineille vähemmistöhehkuttajille tuleekin yllätyksenä, että vertajuovat vampyyrit eivät olekaan ihan kuin normaaleja ihmisiä eri ruokavaliolla.

Ei se mikään konservatiivinen sarja toki ole vaan puhdasta hupailua sillä idealla, että tuhansia vuosia ihmisiä saalistaneet vampyyrit yrittävät pistää itsensä modernin monikulttuuriyhteiskunnan suvaitsevaisuusmuottiin yhtenä uutena vähemmistönä ja vakavamielinen poliittinen suvaitsevaisuustiedostaminen on tuosta sarjasta suurin piirtein niin kaukana kuin olla voi.

Tuon sarjan neekeritkään eivät ole kiintiöneekereitä kun tarina on pistetty USA:n etelävaltioihin, jotka ovat täynnä mustia.

Quote from: Titus on 06.06.2015, 13:23:14

Quote from: Noottikriisi on 05.06.2015, 22:05:05
Olipa mukava uutinen! :) En ole vuosikymmeniin jaksanut olla kiinnostunut feminiinisestä ja kulttuurimaksistisesta scifiroskasta ja kiitän luojaa jos laiva on tässäkin kääntymässä!

No tässä toinen uutinen:

Han Sololla on uudessa SW-sarjakuvassa musta ex-vaimo.

Han Solo nyt on tuhmana poikana ehtinyt ennen elokuvien tapahtumia heilastella vaikka kuinka monen naisen kanssa.

http://starwars.wikia.com/wiki/Salla_Zend (http://starwars.wikia.com/wiki/Salla_Zend)

Ex-vaimoista en tosin ole vielä kuullut. Mutta Leian tavattuaan Han on kuitenkin pysynyt uskollisena.

Sen sijaan yritykset tehdä Teräsmiehestä "tavis" täysin idioottimaisilla asu-uudistuksilla...  :facepalm: :facepalm: :facepalm:

(http://static.comicvine.com/uploads/original/0/6063/4518177-mm_02_cvr.jpg)

Quote from: Vaniljaihminen on 06.06.2015, 16:10:48
Kaikki amerikkalainen fiktio on samanlaista nykyään. Se ei kerro tarinoita eikä analysoi ihmisluonnetta vaan jankuttaa näitä sosiaalisia konventioita.

Lue kokeeksi vaikka John Scalzin "Old mans war" ja jatkot.

Vahva nainen military scifissä ilman muuta Honor Harrington. Tässä on taisteluyksikön komentaja jolle ei kannata vinoilla, ja sitä ei kannata aliarvioida. Koskaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Honor_Harrington (http://en.wikipedia.org/wiki/Honor_Harrington)

Quote from: Tokugawa Ieyasu on 06.06.2015, 16:31:57
Samaa tiedostavaa tuubaa oli tuo uusin BBC:n "Musketeers"-minisarjakin. Porthoksesta oli pitänyt väkisin mennä tekemään kiintiömusta.

No jaa, Dumas'n kirjoissa Porthos kyllä oli iso, vahva, kerskaileva ja keikaroiva - ja hieman yksinkertainen...  ;)

Jostakin syystä minulla on sellainen tunne, että klassikkojen päälle paskomaan pyrkivät vihermädättäjät eivät ole oikeasti koskaan lukeneet yhtäkään klassikkoa - tai jos ovat, eivät ole ymmärtäneet lukemaansa, koska eivät kykene tarkastelemaan mitään tai ketään muista kuin omista punavihreistä, poliittisista lähtokohdistaan. Kaikki kulkee poliittisen suodattimen läpi, eikä mitään osata arvostaa sellaisenaan; ei taidetta, ei musiikkia, ei kirjallisuutta. Eikä varsinkaan historiallisia tosiasioita. On vain yksi ajatus ylitse muiden: kuinka tämä palvelee poliittisia tavoitteitani? Jos ei, onko mahdollista turmella tämä palvelemaan omia näkemyksiäni?

Suvakit käyttäytyvät täsmälleen kuin Morgoth ja muut fantasiatarinoiden pimeyden palvojat: he turmelevat, tuhoavat ja hyväksikäyttävät. Eivätkä edes tajua sitä.

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 17:32:16

Jostakin syystä minulla on sellainen tunne, että klassikkojen päällä paskomaan pyrkivät vihermädättäjät eivät ole oikeasti koskaan lukeneet yhtäkään klassikkoa - tai jos ovat, eivät ole ymmärtäneet lukemaansa, koska eivät kykene tarkastelemaan mitään tai ketään muista kuin omista punavihreistä, poliittisista lähtokohdistaan. Kaikki kulkee poliittisen suodattimen läpi, eikä mitään osata arvostaa sellaisenaan; ei taidetta, ei musiikkia, ei kirjallisuutta.

Lukaisin joskus artikkelin, jossa tämmöinen tiedostaja selitti, että silloin kun kirjoitetaan fiktiota niin on "modernin" kirjailijan vastuu tehdä fiktiostaan "sosiaalisesti vastuullista" ja "edistyksellistä" jne., ettemme vaan uudista isiemme syntejä. Vaikkapa se, että historiassa naiset eivät olleet ritareita ei käy perusteeksi, koska kysehän on fiktiosta -- fiktiossa naiset eivät vain voi olla ritareita, heidän pitää olla ritareita, koska muuten taantumus saa hengitystilaa. Eli mikäli kirjoittaa vaikkapa genre fiktiota, niin se on kirjailijan lähtökohtainen velvollisuus yrittää tehdä kuvailemastaan maailmasta "parempi" kuin todellinen maailma oli tai on.

Esimerkiksi jos kirjailija kuvaa naisen passiivisena kotihengettärenä ja miehen aktiivisena naisensa suojelijana, niin hän vain tukee seksismiä ja vahvistaa patriarkaattia. VHM-hegemonialle ei saa antaa yhtään siimaa. Se on hillittömän vahva oppressoiva voima, jota vastaan on laitettava kaikkensa. Pienen ihmisen keino muuttaa maailmaa paremmaksi on tehdä parhaansa sen eteen, että pop-kulttuuri ohjataan kulkemaan tiedostavaa, suvaitsevaista uomaa.

Tulee mieleen Ben Bovan "New Earth" jonka tarinassa ei ole minkäänlaista järkeä. Alienit haluavat mukamas pelastaa galaksin, mutta sen sijaan että niin toimisivat vaikka varusteet ja tahto olisi.... päättävätkin tuhlata 6000 vuotta aikaa (ja 3/4 galaksista) jotta pääsisivät paasaamaan suvaitsevaisuutta ja ekologiaa sinne huijatuille ihmisille (eli lukijalle). Ja siinä se tarina olikin.

Noilla supersankareilla on kuitenkin tarkoitus tehdä rahaa. Jollain 80-luvun lepakkomiehellä ei vedota nykypäivän maksajiin. Onhan noista moderneista supersankareista hyviäkin tulkintoja. Teräsmiehestä on tehty hyviä elokuvia, mutta aivan erityismaininnan ansaitsee lepakon tuleminen elokuvissa, ja peleissä. Siinä on yksi parhaita supersankareita.

https://www.youtube.com/watch?v=AKeYbk_GAQE&feature=youtu.be&t=171
Kuvaa pelistä taistelussa deathstrokea vastaan <3

Quote from: Tunkki on 06.06.2015, 17:18:50
Lue kokeeksi vaikka John Scalzin "Old mans war" ja jatkot.

Tuo oli ihan Ok ja lisäksi kannattaa lukea Jay Allanin Crimson Worlds sarja ja vaikka Ian Douglasin Star Carrierit.

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 18:26:52
Noilla supersankareilla on kuitenkin tarkoitus tehdä rahaa. Jollain 80-luvun lepakkomiehellä ei vedota nykypäivän maksajiin. Onhan noista moderneista supersankareista hyviäkin tulkintoja. Teräsmiehestä on tehty hyviä elokuvia, mutta aivan erityismaininnan ansaitsee lepakon tuleminen elokuvissa, ja peleissä. Siinä on yksi parhaita supersankareita.

https://www.youtube.com/watch?v=AKeYbk_GAQE&feature=youtu.be&t=171
Kuvaa pelistä taistelussa deathstrokea vastaan <3

Batman-peleissä on sellainen perusongelma, että antaa tyypin seisoa paikoillaan niin ne joukkotappelut alkavat näyttää koomisilta. Äijät sen kun seisoskelee ja välillä joku lyö.

Sen jälkeen illuusio on poissa ja touhu näyttää koomiselta muutenkin.

Muuten ovat kyllä ihan hyvin tehtyjä.

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 18:26:52
Noilla supersankareilla on kuitenkin tarkoitus tehdä rahaa. Jollain 80-luvun lepakkomiehellä ei vedota nykypäivän maksajiin. Onhan noista moderneista supersankareista hyviäkin tulkintoja. Teräsmiehestä on tehty hyviä elokuvia, mutta aivan erityismaininnan ansaitsee lepakon tuleminen elokuvissa, ja peleissä. Siinä on yksi parhaita supersankareita.

https://www.youtube.com/watch?v=AKeYbk_GAQE&feature=youtu.be&t=171
Kuvaa pelistä taistelussa deathstrokea vastaan <3

Deathstroke-tappelu on mekaanisesti perseestä, koska se rikkoo yhtä aikaisempien Batman-pelien periaatetta. Aikaisemmissa Batman-peleissä sai aikaiseksi critical hitin, jos painoi lyöntinappia juuri kun edellinen lyönti osuu vastustajaan, joten peli ikään kuin opetti tappelemaan kyseisellä rytmillä.

Deathstroke kuitenkin counteraa randomisti hyökkäyksiäsi ja counter-animaatio ei ala lyöntisi aikana, vaan vasta silloin, kun lyöntisi normaalisti osuisi häneen. Rytmittämällä lyönnit tulet siis todennäköisesti painamaan lyöntinappia Deathstroken counter-animaation alussa, mikä luonnollisesti feilaa QTE:n. Koska feilaat sen heti animaation alussa, peli ei edes näytä QTE:n promptia, vaan saat vain turpaasi ilman mitään selitystä.

Kuolin tusinan kertoja, enkä tiennyt miksi. Jouduin katsomaan Youtubesta videon, jossa vihdoin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään, että Deathstroken counter-animaatioon ylipäätään liittyy jonkinlainen QTE. Sen jälkeen tappelu oli helppo.

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 15:13:04

Quote from: törö on 06.06.2015, 14:43:12

Kun tajuaa ihmisluonteen niin on motiivi tehdä työtä maailman parantamiseksi.

Mutta jos todella ymmärtää ihmisluontoa niin keinovalikoima on aika toisen näköinen kuin tiedostavalla ihmisellä. Miten Martin voi olla poliittisesti niin sokea affirmative action vedätyksille, mokutukselle, feminismille, rotumellakoille, jne. kun hän kuitenkin näyttää tuntevan ihmisluonnon varsin hyvin?

Toisinaan kirjailijat elävät ehkä itsekin mielikuvitusmaailmassa, kuten Wallander-kirjailija Henning Mankell, joka kaikista kirjallisista ansioistaan huolimatta on niin uskomattoman tyhmä, että tosissaan kuvittelee Israelia vihaavien ääri-islamistien olevan hyvällä asialla. Vähän kuin kirjailijaversio jostakin autistimatemaatikosta, joka osaa kyllä laskea mitä vain, mutta ei sitten tajuakaan muusta maailmanmenosta mitään. No, mieshän on aina pyörinyt äärivasemmistolaisissa piireissä ja reissanut pitkin Afrikkaa.

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 19:44:37

Toisinaan kirjailijat elävät ehkä itsekin mielikuvitusmaailmassa, kuten Wallander-kirjailija Henning Mankell, joka kaikista kirjallisista ansioistaan huolimatta on niin uskomattoman tyhmä, että tosissaan kuvittelee Israelia vihaavien ääri-islamistien olevan hyvällä asialla. Vähän kuin joku autistimatemaatikon kirjailijaversio, joka osaa kyllä laskea mitä vain, mutta ei sitten tajuakaan muusta maailmanmenosta mitään. No, mieshän on aina pyörinyt äärivasemmistolaisissa piireissä ja reissanut pitkin Afrikkaa.

Tämä on kyllä äärimmäisen hämmentävä ilmiö. Miten ihmeessä heidän sepittämänsä mielikuvitusmaailmat ovat realistisempia kuin heidän varsinainen maailmankuvansa? Ihmiset, jotka osaavat kirjoittaa raadollisen realistista fiktiota ovat kuitenkin kyvyttömiä realismiin oikeassa elämässään... Voiko olla, että nämä ihmiset purkavat kognitiivisen dissonanssinsa fiktioon? Arkielämä on yhtä itsepetosta, ja omassa mielikuvitusmaailmassa voi sitten olla salaa itselleen rehellinen?

Quote from: Saturoitunut on 06.06.2015, 19:28:58

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 18:26:52
Noilla supersankareilla on kuitenkin tarkoitus tehdä rahaa. Jollain 80-luvun lepakkomiehellä ei vedota nykypäivän maksajiin. Onhan noista moderneista supersankareista hyviäkin tulkintoja. Teräsmiehestä on tehty hyviä elokuvia, mutta aivan erityismaininnan ansaitsee lepakon tuleminen elokuvissa, ja peleissä. Siinä on yksi parhaita supersankareita.

https://www.youtube.com/watch?v=AKeYbk_GAQE&feature=youtu.be&t=171
Kuvaa pelistä taistelussa deathstrokea vastaan <3

Kuolin tusinan kertoja, enkä tiennyt miksi. Jouduin katsomaan Youtubesta videon, jossa vihdoin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään, että Deathstroken counter-animaatioon ylipäätään liittyy jonkinlainen QTE. Sen jälkeen tappelu oli helppo.

Meillä sama. Videolta katsottuna se on kuitenkin yksi pelihistorian parhaimpia turpajuhlia.

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 20:32:17
Tämä on kyllä äärimmäisen hämmentävä ilmiö. Miten ihmeessä heidän sepittämänsä mielikuvitusmaailmat ovat realistisempia kuin heidän varsinainen maailmankuvansa? Ihmiset, jotka osaavat kirjoittaa raadollisen realistista fiktiota ovat kuitenkin kyvyttömiä realismiin oikeassa elämässään... Voiko olla, että nämä ihmiset purkavat kognitiivisen dissonanssinsa fiktioon? Arkielämä on yhtä itsepetosta, ja omassa mielikuvitusmaailmassa voi sitten olla salaa itselleen rehellinen?

Alkoholistiperheen lapsilla ja muuten traumatisoituneilla tapauksilla on usein mielikuvitusmaailma sitä varten, ettei tarvitse alkaa käsitellä menneisyyttä. Siellä on kaikki niin paljon paremmin, ettei todellista maailmaa edes kaipaa.

Ukrainan kriisin takia syntynyt sodan uhka on pelkkä Illuminatin juoni ja sen saisi loppumaan jos pari tyyppiä pantaisiin kuriin. Jos sota syttyy niin sen jälkeen näitä vasta juokseekin vapina.

Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

BSG on kyllä sitten jo scifiä aikuisille, ja se sekoittaa aika tehokkaasti hyvä-paha akselin. Kyseessä on käytännössä massiivisiin mittoihin tullut koston kierre, jonka lähtöajankohtaa ei kukaan tiedä. Pidän sarjasta myös siksi, ettei siinä nähdä lasereita. Mallia otetaan enemmän modernista meritaistelusta, kuin jostain kuvitteellisten avaruusalusten yhteenotoista.

En saanut tuosta jutusta oikein mitään tolkkua ja en usko puoliakaan siitä, mitä sain. Minusta jo koko lähtökohta on aika hämmentävä, kun puhutaan fiktiosta.

"Tällainen "kunnon scifi" on sellaista, jossa sankarit ovat miehekkäitä valkoisia heteromiehiä, naiset pelastettavia uhreja ja viholliset inhottavia muukalaisia."

Jos tämä on se ongelma, niin en liberaalina pysty sitä kuitenkaan paikallistamaan. Ei kaiken tarvitse olla poliittisesti korrektia ja vähemmistökiintiöityä. Se fi-pääte meinaa siinä fiktiota, eli ei-todellisuutta. On hyvin masentavaa, jos jopa kuvitelman pitäisi vastata todellisuutta tai sen ideaalia. Voihan se olla dystopiankin kuvaus, ihan sama.

Paljon porua tyhjästä, puolin ja toisin, jos nyt jutusta jotain ymmärsin. Kirjoittakoon jokainen sellaista kuin haluaa ja lukekoon jokainen sellaista kuin haluaa. Jos kustantajilla on jutussa kuvatulla tavoin niin suuria intressejä pakottaa kirjailijat tiettyyn muottiin, niin toki on hyvä, että löytyy vaihtoehtoisia kustantajia. Se on sitä moninaisuutta. Jos jollekin ongelma se, että kaikki sci-fi ei ole jotain valistuskirjallisuutta, niin ehkä sellaisen henkilön ei pitäisi kutsua itseään liberaaliksi.

Itse en yleensä pidä kirjoissa alleviivatusta saarnaamisesta suuntaan tai toiseen.

Quote from: elven archer on 06.06.2015, 21:41:52
On hyvin masentavaa, jos jopa kuvitelman pitäisi vastata todellisuutta tai sen ideaalia. Voihan se olla dystopiankin kuvaus, ihan sama.

Helsingin sci-fi seuran Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja Toni Jermann antaa hyvän esimerkin siitä, että dystopiankin pitää olla poliittisesti korrekti (eli syyllinen on länsimainen VHM). Jos kirjailija kuvittelee toisenlaisen dystopian se on vihapuhetta ja rasismia (http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1361514488787).

Mikäli joku haluaa perinteisiin arvoihin pohjautuvaa Scifiä, niin suosittelen Warhammer 40 000

Ilmeisesti siinä maailmasta niggerit on todella harvinaisia, ja ainoa muistamani on inkvisiittori. Harmillisesti joillekkin, inkvisiittori on lähestulkoon jumalasta seuraava. Ainoa mitä hän ei voi suoralta kädeltä tehdä, on ottaa avaruusmerijalkaväkiosastoa komentoonsa.

Boonuksena avaruusmerijalkaväessä ei ole ainuttakaan naista, koska ainoastaan miehet ovat soveliaita geenimanipulaatioon. Keisarillisessa kaartissa on sitten naisia, mutta onneksi suuressa vähemmistössä.

Ehkä suurin kompastuskivi voisi olla Taistelusisaret, tai Adeptus Sororitas. Kyseessä on kirkon oma armeija, joka koostuu lähes kokonaa naisista. Kyseessä onkin hyvin tehokas armeija, joka on erikoistunut uskonnollisiin puhdistuksiin ja taisteluun kaaosta vastaan.

(http://img0.joyreactor.cc/pics/post/full/Adepta-Sororitas-imperium-warhammer-40000-%D1%84%D1%8D%D0%BD%D0%B4%D0%BE%D0%BC%D1%8B-758766.jpeg)

Quote from: jaakkeli on 06.06.2015, 16:56:29

Quote from: Miniluv on 06.06.2015, 14:24:52

QuoteSamat terveiset perseestä menee kaikille kiintiövähemmistöillä  kikkailevilla ja "yleistä" hyväksyntää hakeville sarjakuville.

Sookie Stackhouse-romaaneita en päässyt ensimmäisen osan ensimmäistä sivua pitemmälle, kun Sookie alkoi hehkuttaa kaupunkinsa saamaa uutta (vampyyri)vähemmistöä :D

Eh tuota, nyt ammuit kyllä todella pahan hudin. True Blood on nimenomaan pitkä parodia näistä vähemmistöilmiöistä. Sarjan koko kantava juonihan on siinä, että vuosituhansia piileskelleet vampyyrit tulevat talk showeihin ja lehtiin paljastamaan olemassaolonsa matkien näitä "kaapista ulostulleita" vähemmistöjä ja sitten monille vampyyrivastaisia ennakkoluuloja vastaan kampanjoineille vähemmistöhehkuttajille tuleekin yllätyksenä, että vertajuovat vampyyrit eivät olekaan ihan kuin normaaleja ihmisiä eri ruokavaliolla.

Ei se mikään konservatiivinen sarja toki ole vaan puhdasta hupailua sillä idealla, että tuhansia vuosia ihmisiä saalistaneet vampyyrit yrittävät pistää itsensä modernin monikulttuuriyhteiskunnan suvaitsevaisuusmuottiin yhtenä uutena vähemmistönä ja vakavamielinen poliittinen suvaitsevaisuustiedostaminen on tuosta sarjasta suurin piirtein niin kaukana kuin olla voi.

Tuon sarjan neekeritkään eivät ole kiintiöneekereitä kun tarina on pistetty USA:n etelävaltioihin, jotka ovat täynnä mustia.

No täytyisihän  sarjan tekijöiden olla täysiä puusilmiä jos eivät hoksaisi viitata minority-juttuihin, mutta että parodiaa??

Kirjojen kanssa minulle kuitenkin kävi näin. Ehdollistuminen is a bitch.

Ei isoa vahinkoa, sillä pääasia näyttää touhussa olevan, että sankarittarella on ns. vipinää.

Quote from: Horn Hill on 06.06.2015, 22:02:42
Helsingin sci-fi seuran Tähtivaeltaja-lehden päätoimittaja Toni Jermann antaa hyvän esimerkin siitä, että dystopiankin pitää olla poliittisesti korrekti (eli syyllinen on länsimainen VHM). Jos kirjailija kuvittelee toisenlaisen dystopian se on vihapuhetta ja rasismia (http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1361514488787).

Tästä muuten herää sellainen kysymys, että mikä se sellainen dystopia on olevinaan, mikä kuvaa kaikin puolin miellyttävää maailmaa esittäen kaikki ihmiset myös positiivisessa valossa? Dystopianhan kuuluukin maalata ikävä kuva. Tosin kaipa näissä on ongelmana se, että tilanteen synnyksi ei esitetä pahaa megakorporaatiota tai rikkaiden valkoisten miesten muuten luomaa fasistista luokkayhteiskuntaa. Jotkin kuvitelmat ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset.

Pahimmillaanhan tuo poliittisesti korrekti kiihkoilu menee näissä siihen, että kirjojen henkilötkin tulkitaan kirjailijan alter egoina laukomassa muka kirjailijoiden omia mielipiteitä. Eli jos henkilö on sovinistinen pissipää, niin tämä luetaan laajemmin kuin mitä tuossa edellä lukee. Eli henkilötkään eivät tuossa ajattelussa voi edustaa vain itseään, siis fiktiivisiä hahmoja, jotka eivät aina ole tarkoitettukaan täysin pidettäviksi.

Quote from: Miniluv on 06.06.2015, 22:29:13
No täytyisihän  sarjan tekijöiden olla täysiä puusilmiä jos eivät hoksaisi viitata minority-juttuihin, mutta että parodiaa??

Tuo irvailee vähän joka suuntaan. Vampyyreilla on tuossa PR-toimintaa, heillä on oikein omat faninsa, ja ulospäin ollaan niin siloisia, mutta kuitenkin ruumiita kasautuu. Toisaalta sitten vastapuolella ovat kiihkouskovaiset hihhulit, jotka vihaavat kaikkea erilaista koomisen paljon. Kieli poskellahan tuo on tehty.

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 19:44:37
Toisinaan kirjailijat elävät ehkä itsekin mielikuvitusmaailmassa, kuten Wallander-kirjailija Henning Mankell, joka kaikista kirjallisista ansioistaan huolimatta on niin uskomattoman tyhmä, että tosissaan kuvittelee Israelia vihaavien ääri-islamistien olevan hyvällä asialla. Vähän kuin joku autistimatemaatikon kirjailijaversio, joka osaa kyllä laskea mitä vain, mutta ei sitten tajuakaan muusta maailmanmenosta mitään. No, mieshän on aina pyörinyt äärivasemmistolaisissa piireissä ja reissanut pitkin Afrikkaa.

Niin, Mankellin - kuten niin monen muunkin ruåtsalaisen (esim. Jan Quillou) suhteen on kuitenkin huomattava, että he elävät Ruåtsissa, tuossa itsemurhaa maanisesti tekevässä banaanivaltiossa, jossa ei ole edes vaalisalaisuutta ja jonka valtiojohtoista itsepetosta ja -tuhoa SD ilmeisen turhaan yrittää jarruttaa.

Vähän harmitti, kun joutui toteamaan että Mankellin kirjoja ei sitten enää osteta. Mutta elämä on.

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 17:16:03
Sen sijaan yritykset tehdä Teräsmiehestä "tavis" täysin idioottimaisilla asu-uudistuksilla...  :facepalm: :facepalm: :facepalm:

(http://static.comicvine.com/uploads/original/0/6063/4518177-mm_02_cvr.jpg)

Ei näytä hyvältä, mutta vihreiden ympäristörikollisten vastainen taistelu on sentään säilynyt. Toivoakseni tuonkin tarinan lopussa Ville Niinistöä esittävä kuvatus saa tavis-stalinilta selkälöylyä.

Dekkareissa pääpahis on yhä valitettavan harvoin nainen tai mustaihoinen. Eikä sen mielestäni tarvitsekaan olla niin, koska en halua lukea rotuoppia lukiessani kirjoja. Mutta suvakkien, jotka rotuopillisia piirteitä kirjoihin haluavat, pitäisi tasapuolisuuden nimissä vaatia jokaiseen rikollisjoukkoonkin kiintiöneekeri; natsielokuvissa Goebbels voitaisiin esittää mustaihoisena.

-- -- --

Oikeastaan aluksi innostuin tästä scifi-jutusta, ja olin innoissani hesarin uutisesta, ja luin muutaman linkin, joka tähän ketjuun liitettiin. Sitten pohdin asiaa. En ole itse paljoa scifiä lukenut, enkä kattavasti osaa asianlaitaa todistaa, mutta niissä kirjoissa, jotka olen lukenut, on hyvin harvoin sankarihahmo ollut valkoinen mies, joka pelastaa naisen. Scifissä on robotteja, tulevaisuuden rotuja, alieneita ja vihreitä miehiä. Scifissä ei pelasteta naista, vaan tuhotaan teknologinen kehitys, joka on karannut liian epäinhimillisille urille. Esimerkiksi Schwarzenegger on valkoinen mies, mutta hän ei ole varsinaisesti muiden miesten kaltainen, vaan yli-ihminen -- ja juonen mukaan suorastaan robotti --, joka kulkee omia uriaan ja huutelee tulevansa takaisin. Pelastaako hän naisen? Muistaakseni ei. Käsitykset niin mokutuksesta kuin nuivuudestakin -- ja niin uuskonservatiivisuudesta kuin sateenkaariliberalismista -- menevät mielestäni koko scifin aihekentän ohi niin paljon, ettei perinteisellä scifillä ole niihin mitään tarttumapintaa. Jos hesari mainostaa nyt avoimesti scifi-sotaa, se tarkoittaa, että suvakit haluaisivat luoda kokonaan uuden scifin alaryhmän, jossa otettaisiin nimenomaan käsittelyyn esitetyt sodan osapuolet; ja samalla kun se julistaa konservaatisen puolen käyvän altavastaajana taistoon, se kannustaa liittymään voitolla olevien puolelle kirjoittamaan suvakkiscifiä. Se on uusi rintama-avaus mokutukselle. Minä aion vältellä molempien "sodan" osapuolten kirjallisia tuotoksia. Minulle scifi on robotteja ja teknologiaa eli koneita. Kone on tietenkin sukupuoleltaan aina nainen; rodusta en osaa sanoa. IBM on musta -- tai sininen. HAL on musta. Darth Vader on valkoinen mies, joka pukeutuu mustiin eli eräänlainen burkharitari.

Itse juttuun en osaa ottaa kantaa, koska en ole tähän scifisotaan törmännyt. Nopeasti keksin ainoastaan yhden syyn, miksi "perinteistä" scifiä vieroksutaan. Se on paskaa. Mikäli tarina on jotenkin ennalta pureksittu sopimaan johonkin konservatiiviseen muottiin, saa olla aika velho kirjoittaja, jos siitä haluaa hyvän saada.

Maailmaltaan ehkä konservatiivisin on Hyperion-kirjasarja, jossa kahdessa viimeisimmässä kirjassa Uusi Vatikaani on tunnettua maailmankaikkeutta hallitseva voima. Komppania Paavin sveitsiläiskaartin sotilasta vastaa kokonaista planetaarista armeijaa normaaleja sotilasta jne. Siinäkään ei ollut kuitenkaan mitään "perinteisiä" arvoja.

Mikäli scifissä ihmissuhde on heteroseksuaalinen, niin olkoon sitten. Uusi BSG tekee Adaman ja siirtokuntien presidentin suhteesta todella hienon. Siinä on myös suhde ihmisen ja koneen välillä, joskaan kone ei ihan sisäistä olevansa kone...

PARAS TULOSSA!

Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus. Värkkejä ei näy, eikä tuhkaluukkua nuohota. Kyseessä on enemmän yksi parhaita pelien huumorikohtia ikinä.

https://youtu.be/rr8-5Fn_6XY?t=16

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 03:45:19
PARAS TULOSSA!

Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus. Värkkejä ei näy, eikä tuhkaluukkua nuohota. Kyseessä on enemmän yksi parhaita pelien huumorikohtia ikinä.

https://youtu.be/rr8-5Fn_6XY?t=16

Tulipa tuosta mieleeni, että Star Wars: The Old Republic -pelin uusimman lisäosan joissakin dialogivaihtoehdoissa mahdollistettiin flirttailu samaa sukupuolta olevien hahmojen välillä. Se tosin toimii vain tiettyjen tehtäväketjujen yhteydessä, eikä esimerkiksi kumppaninsa kanssa (pelaaja saa edetessään seurakseen liudan tietokonehahmoja, joista voi käyttää seikkaillessaan apunaan yhtä kerrallaan) edelleenkään voi ryhtyä homo- tai lesbosuhteeseen. Heteroromanssivaihtoehto pelissä on toki ollut alusta saakka. Luonnollisestikaan tilanteet eivät koskaan etene suudelmaa pidemmälle.

Jaa-a, sellaset pari tuhatta tms scifikirjaa on tullut luettua, varmaankin kaikki jotka vuoteen 1990 mennessä oli suomennettu, sen jälkeen vähän vähemmän ja viime vuosina en enää yhtään.

Ennen scifi oli hyvää kun oli kunnon kirjailijoita, nykyään paskaa. Tosin viimeinen scifikirja jonka oon lukenut, eli Dan Simmonssin Flashback oli loistava, todella uskottava ja todennäköinen tulevaisuudenkuvaus. Senkin lukemisesta taitaa olla jo pari vuotta, sen jälkeen en ole lainannut ainoatakaan scifikirjaa.

For what is worth, mielestäni paras ja eniten ajatuksia herättävä scifikirjailija oli Stanislaw Lem, vaikka tuotanto olikin vaihtelevaa ja osa kirjoista ihan silkkaa huumoria kuten Kyberias ja Tähtipäiväkirjat, osa kommunistpropagandaa kuten kuoleman planeetta, osa äärimmäisen tylsää tekniikkakuvausta kuten kuolematon, joka on hyvä kirja, mutta ekat 150 sivua on kai piruuttaan kirjoitettu ääritylsäksi.

Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 03:45:19
Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus.

Eikös tuota jossain Intiassa tai muussa homofobisessa maassa bannattukin juuri tuon sisällön takia?

Heteronormatiiviset konservatiivit eivät yleensä toivo, että homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin olkapäitä kohauttamatta heteroseksuaalisuuden ohessa, koska esimerkiksi homohahmojen sisällyttäminen mainstream viihteeseen heterohahmojen ohelle normalisoi homoseksuaalisuutta. Sama pätee vaikkapa terveystietoon kouluissa, homoutta ei tulisi käsitellä sielä heterouden ohessa ns. tasaveroisena vaihtoehtona.

Heteronormatiiviseen konservatismiin liittyy toive siitä, että homouteen suhtaudutaan epänormaalina, epätoivottavana marginaali-ilmiönä, josta pidetään mahdollisimman vähän ääntä. Tiedetään, että sitä tapahtuu, mutta tapahtukoon hiljaa suljettujen ovien takana. Voidaan olla kuin sitä ei olisikaan ja säilyttää kaunis heteronormatiivinen yhtenäiskulttuuri.

Quote from: Tavan on 07.06.2015, 10:14:52
Heteronormatiiviset konservatiivit eivät yleensä toivo, että homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin olkapäitä kohauttamatta heteroseksuaalisuuden ohessa, koska esimerkiksi homohahmojen sisällyttäminen mainstream viihteeseen heterohahmojen ohelle normalisoi homoseksuaalisuutta. Sama pätee vaikkapa terveystietoon kouluissa, homoutta ei tulisi käsitellä sielä heterouden ohessa ns. tasaveroisena vaihtoehtona.

Heteronormatiiviseen konservatismiin liittyy toive siitä, että homouteen suhtaudutaan epänormaalina, epätoivottavana marginaali-ilmiönä, josta pidetään mahdollisimman vähän ääntä. Tiedetään, että sitä tapahtuu, mutta tapahtukoon hiljaa suljettujen ovien takana. Voidaan olla kuin sitä ei olisikaan ja säilyttää kaunis heteronormatiivinen yhtenäiskulttuuri.

Onneksi meillä on sitten vähemmistöjen "asiaa" ajava progressiivinen vihervasemmisto, jolle homot ja vähemmistöt ovat jotain iloisia kiintiösirkuseläimiä ja niiden ominaisuudet kaiken keskipisteessä. On oltava ensisijassa homo (ja uhri) ja vasta sitten mies tai ihminen, muutoin on aatepetturi. Ja sitten ihmetellään kun jotkut suhtautuvat ikuiseen sirkukseen hieman kylmäkiskoisesti.

Homouden tavallisena ominaisuutena hyväksyvät taitavat löytyä jostain aivan muualta kuin konservatiivisesta oikeistosta, mutta ei se porukka tiedostavasta vasemmistostakaan löydy. Molemmilla puolilla näistä asioista tehdään ominaisuuksien sijaan itsetarkoituksia. Ja se on minusta surullista.

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 17:16:03
Sen sijaan yritykset tehdä Teräsmiehestä "tavis" täysin idioottimaisilla asu-uudistuksilla...  :facepalm: :facepalm: :facepalm:

(http://static.comicvine.com/uploads/original/0/6063/4518177-mm_02_cvr.jpg)

  Punainen paita on vaihtunut sinioranssiin perus-äSsään. Ja vastustajana punavihreä liturginen hirviö.
Tässä on messagea. 

Quote from: sivullinen. on 07.06.2015, 02:51:21

Scifissä ei pelasteta naista, vaan tuhotaan teknologinen kehitys, joka on karannut liian epäinhimillisille urille. Esimerkiksi Schwarzenegger on valkoinen mies, mutta hän ei ole varsinaisesti muiden miesten kaltainen, vaan yli-ihminen -- ja juonen mukaan suorastaan robotti --, joka kulkee omia uriaan ja huutelee tulevansa takaisin. Pelastaako hän naisen? Muistaakseni ei.

Schwarzenegger pelastaa naisen scifileffoissa "Runnig Man" , "Predator" ja "Total Recall".
 

QuoteYhdysvaltain scifi-kirjallisuuden harrastajat ovat sisällissodassa. Konservatiivinen kapinaliike yrittää syrjäyttää myyntilistoilta ja palkinnoilta valtavirran "suvaitsevaisen" scifin. Kiistaa kutsutaan jo kulttuurisodaksi – ja yksi sodan päämajoista sijaitsee Suomessa.

--

Tällaista Koposen ihailemaa "oikeaa scifiä" kirjoittivat menneillä vuosikymmenillä esimerkiksi John W. Campbell ja Robert A. Heinlein.

En ole lukenut kaikkia hänen kirjojaan, mutta monta kuitenkin (tykkään!), ja minä ainakaan en ymmärrä miten Robert A. Heinleinin voisi määritellä konservatiiviksi. Militaristihan siis äijä oli, siinä ei ole mitään epäselvää, mutta konservatiivi? Ensinnäkin hänen tarinoissaan vilisee eri etnisiä ryhmiä ja niiden sekoituksia suunnilleen yhtä paljon kuin New Yorkin kadulla. Toisekseen, hän hyvin voimakkaasti puolusti vapaata seksiä ja vapaita ihmissuhteita jne. Esimerkiksi yhdessä tarinassa aviovaimo ehdottaa miehelleen että tämä minun hyvä ystävättäreni muuten on mukava ihminen, haluaisitko harrastaa seksiä hänen kanssaan? Mies vastaa siihen että sinkkuvuosinani olisin enemmän kuin mielelläni tarttunut tilaisuuteen, mutta minä olen nyt sinun aviomiehesi, ja vannoin valan että olisin sinulle uskollinen, joten ei käy. Vaimo sitten toteaa tähän että äh, kultaseni, älä nyt viitsi olla tuollainen.

Toisessa tarinassa taas eräs nainen työskenteli sijaissynnyttäjänä pareille jotka itse eivät kykene saamaan lasta. Sivulauseessa mainitaan että eräs sikiöistä oli epämuodostunut ja piti siksi abortoida. Tästä jäi naiselle vähän traumaa, ja sen seurauksena hän ei välttämättä halua enää tulla raskaaksi. Naisen uudet ystävät/perheenjäsenet keskustelevat lyhyesti siitä että he kyllä ymmärtävät ja tukevat naista tässä asiassa. Siis vapaa abortti, ja terapiatukea traumatisoituneille naisille. Enemmän rivejä kulutetaan trauman vatvomiseen kuin siihen että sikiö nyt jouti mennä.

Katsoi asiaa miten hyvänsä niin "valkoinen oikeistokonservatiivi" ei tule tästä ensimmäisenä mieleen. Eikä edes toisena. Sosialismia mies vastusti, mutta muuten oli aika liberaali.

Quote from: Miniluv on 05.06.2015, 23:02:00
Noin muuten, näille oikeudenmiekoille (Social Justice Warriorille tarjoamani suomennos) tuntuu olevan mahdotonta olla mieliksi. Nyt yhtäkkiä he ovat kääntyneet Games of Thrones -kirjailijaa vastaan: perusteena on yksi tv-sarjassa tapahtunut raiskaus. Käsittääkseni vielä poissa kameran kuvakulmasta, mutta sarjahan on sellainen, että siinä on mieheltä murskattu pää paljain käsin lähikuvassa.

Ymmärtääkseni kritiikki koskee sitä että raiskaus ei liikuttanut juonta tai hahmonkehittelyä eteenpäin, vaan oli vain irrallisen oloinen ja siis täysin turha. Mutta itse en ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiosarjaa, joten en tiedä.

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 22:07:46
Mikäli joku haluaa perinteisiin arvoihin pohjautuvaa Scifiä, niin suosittelen Warhammer 40 000

Ilmeisesti siinä maailmasta niggerit on todella harvinaisia, ja ainoa muistamani on inkvisiittori. Harmillisesti joillekkin, inkvisiittori on lähestulkoon jumalasta seuraava. Ainoa mitä hän ei voi suoralta kädeltä tehdä, on ottaa avaruusmerijalkaväkiosastoa komentoonsa.

Boonuksena avaruusmerijalkaväessä ei ole ainuttakaan naista, koska ainoastaan miehet ovat soveliaita geenimanipulaatioon. Keisarillisessa kaartissa on sitten naisia, mutta onneksi suuressa vähemmistössä.

Mielestäni maskuliinisuus, militarismi ja konservatiivisuus on vedetty 40k:n maailmassa niin totaalisen överiksi, että kyseessä on lähinnä parodia. Vaikka Imperiumi onkin yleensä se pienempi paha, se johtuu yksinomaan siitä, että useimmissa muissa ei ole mitään hyvää. Sitä kuvittelisi, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uljaat esitaistelijat pitäisivät maailmasta sen takia, ja kaipa jotkut pitävätkin, mutta lähinnä olen kuullut itkua ja ininää juuri tuosta, että värilliset ovat niin hirveän harvinaisia.

Vähän sama juttu kuin tietokonepeleissäkin. Kovasti on vaadittu sitä, että pelit eivät olisi enää pelkkiä pelejä, joita pelataan huvin vuoksi, vaan että niissä olisi Ajatusta ja Sanomaa Vaikeista Asioista. No, Witcher-sarja meni ja otti rasismin yhdeksi keskeisistä teemoistaan, ja käsitteli sitä mielestäni varsin hyvin. Ihmiset potkivat haltioita ja kääpiöitä päähän usein todella härskisti, mutta asia ei toisaalta ole aivan niin mustavalkoinen, kuin mitä voisi kuvitella. Siinä missä ihmisten muuttovirta pyyhkäisi tieltään haltioiden valtakunnat, haltiat hävittivät aikaisemmin pari lajia kokonaan sukupuuttoon. Etenkin haltiat ovat usein melkoisia rasisteja itsekin, ja kaiken lisäksi monet heistä ryhtyivät sisseiksi eteläisen imperiumin hyökättyä pohjoisiin kuningaskuntiin, murhaten läjäpäin siviilejä ja aiheuttaen melkoista päänsärkyä armeijoille. Kääpiöt yleensä yrittävät pitää päänsä matalalla ja tehdä kovasti duunia, ja joskus strategia toimiikin, mutta kun rotumellakat alkavat, siinä ei paljoa erotella epäihmissaastoja toisistaan.  Kuvittelisi, että sarjasta pidettäisiin, koska rodut ovat ilmiselvä vertauskuva ihmisroduille, ja se esittää rotusorron harvinaisen rumana ilmiönä. Mutta ei. Esimerkiksi viimeisin peli on suoraan Saatanasta, koska siinä ei ole ilmeisesti yhtään värillistä ihmistä. Sillä ei ole mitään väliä, että peli ammentaa slaavilaisesta mytologiasta ja keskiaikaisesta Itä-Euroopasta, ja esim. mustilla ihmisillä ei olisi siinä mitään funktiota. Itse asiassa koko haltioiden ja kääpiöiden kautta esitetty rasismin kritiikki lähinnä vesittyisi, jos mukana olisi mustia, joita kohdeltaisiin ihmisinä siinä missä muitakin. Ei noille patologisille tapauksille kelpaa mikään.

Simmonsin Flashback löytyy omastakin hyllystäni, mutta sen olisi melkein voinut jättää ostamattakin. Se meinaan julistaa sanomaansa niin suoraan ja niin moneen otteeseen, että se on lähinnä vaivaannuttavaa. Lisäksi viesti on varsin ristiriitainen, koska Amerikka romahti jatkuvan törsäämisen takia, ja toisaalta maailmassa meni kaikki päin helvettiä siksi, että Amerikka lopetti tolkuttoman kalliit sotansa ympäri maailmaa ja luopui näin "globaalista vastuustaan". Kirjassa oli joitain hyviäkin sanomaan liittyviä juttuja, kuten uuden, uljaan ja suvaitsevaisen koulun käyneen nuoren jätkän tilitys isoisälleen WTC:n rauhaniskuista, ja herkullisen myrkyllinen Boulderin hippitasavallan kuvaus, mutta yleisesti ottaen kirjasta tuli toisella lukukerralla paljon miellyttävämpi kokemus, kun hyppäsin suoraan jatkuvien avautumisten ohitse. Periaate "näytä, älä kerro", jonka Simmons kyllä hyvin taitavana kirjailijana hallitsee, unohtui jostain syystä tällä kertaa lähes kokonaan.

Lem on aivan täyttä parhautta, ja taisi hänellä olla myös joitain aika piikikkäitä sosialistisen systeemin kritiikkejä. Olikohan juuri Tähtipäiväkirjoissa ne tarina, joista ensimmäisessä sankari lähetetään pahan tietokoneen johtamalle robottiplaneetalle, ja lopussa selviää, että ei siellä ole oikeasti ensimmäistäkään tietokoneeseen uskovaa robottia, vaan kaikki ovat sankarin lailla roboteiksi naamioituneita soluttautujia, jotka tottelevat johtajaa vain siksi, että luulevat toisiaan roboteiksi. Toisessa kahjo visionäärijohtaja taas yrittää luoda kansalaisistaan uusia sosialistisia ihmisiä, eikun siis kaloja, nostamalla tulvan pintaa jatkuvasti hieman ja pakottaen heidät viettämään pinnan alla aina vain pidempiä aikoja, mikä ei tietenkään toimi ollenkaan, koska ihmisen biologisessa olemuksessa ei vain ole niitä kiduksia.

Quote from: elven archer on 07.06.2015, 09:46:56
Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

Mikäli sarjassa on useita hahmoja tärkeissä osissa, niin on ihan todennäköistäkin, että ainakin yksi olisi homo, tai vähintään bi-seksualisti. Toki ne hahmot voidaan tehdä huonosti, mutta niin voidaan tehdä mikä tahansa hahmo.

Mass Effectissä sen yhden tärkeän hahmon homoutta ei hierottu naamaan, mutta se tuli muistaakseni esiin, kun miehen kanssa puhuttiin miten reaperit olivat pommittaneet Maapalloa, ja hänen aviomiehensä oli samalla heittänyt lusikan nurkkaan.

Varmaan joku tuossakin näkee jotain homopropagandaa, kulttuurimarxismia ja homosaatiota, mutta minusta se on sitten vain heidän ongelmansa, eikä genren ongelma.

Kaikki hyvin. Yksi homo, CHECK. Jota ei hierota naamaan, CHECK.

Jos häiritsee, niin ei ole mikään pakko katsoa, lukea tai pelata. Homo- ja mokutusvapaata scifiä löytyy kaikissa muodoissaan kyllä aika hemmetisti enemmän kuin kulttuurimarsilaisten mädättämää saastaa.  8)

Quote from: Tavan on 06.06.2015, 17:43:45

Quote from: Parsifal on 06.06.2015, 17:32:16

Jostakin syystä minulla on sellainen tunne, että klassikkojen päällä paskomaan pyrkivät vihermädättäjät eivät ole oikeasti koskaan lukeneet yhtäkään klassikkoa - tai jos ovat, eivät ole ymmärtäneet lukemaansa, koska eivät kykene tarkastelemaan mitään tai ketään muista kuin omista punavihreistä, poliittisista lähtokohdistaan. Kaikki kulkee poliittisen suodattimen läpi, eikä mitään osata arvostaa sellaisenaan; ei taidetta, ei musiikkia, ei kirjallisuutta.

Lukaisin joskus artikkelin, jossa tämmöinen tiedostaja selitti, että silloin kun kirjoitetaan fiktiota niin on "modernin" kirjailijan vastuu tehdä fiktiostaan "sosiaalisesti vastuullista" ja "edistyksellistä" jne., ettemme vaan uudista isiemme syntejä. Vaikkapa se, että historiassa naiset eivät olleet ritareita ei käy perusteeksi, koska kysehän on fiktiosta -- fiktiossa naiset eivät vain voi olla ritareita, heidän pitää olla ritareita, koska muuten taantumus saa hengitystilaa. Eli mikäli kirjoittaa vaikkapa genre fiktiota, niin se on kirjailijan lähtökohtainen velvollisuus yrittää tehdä kuvailemastaan maailmasta "parempi" kuin todellinen maailma oli tai on.

Esimerkiksi jos kirjailija kuvaa naisen passiivisena kotihengettärenä ja miehen aktiivisena naisensa suojelijana, niin hän vain tukee seksismiä ja vahvistaa patriarkaattia. VHM-hegemonialle ei saa antaa yhtään siimaa. Se on hillittömän vahva oppressoiva voima, jota vastaan on laitettava kaikkensa. Pienen ihmisen keino muuttaa maailmaa paremmaksi on tehdä parhaansa sen eteen, että pop-kulttuuri ohjataan kulkemaan tiedostavaa, suvaitsevaista uomaa.

Minä haluaisin oikeasti nähdä kun näillä säännöillä tehdään esimerkiksi uusintaversio elokuvasta Schindlerin lista. Itseäni ainakin vähän häiritsi se kansanmurha siinä. Samoin Amistad, orjalaivojen tervaa ja muuta, hyh hyh. :(

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 21:12:26
Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa? Tilaa riittäisi edelleen enemmän kuin tarpeeksi kaikelle mahdolliselle tiede- ja tutkimuslaitteistolle, mutta niin monilta turhilta kuolonuhreilta olisi vältytty vuosien saatossa. Varhaisempaan aikaan sijoittuvassa Star Trek: Enterprise -sarjassa kapteeni Archer kirosikin jälkeenpäin idealismiaan, jonka seurauksena hänen NX-tyypin alustaan ei alun perin oltu aseistettu riittävän raskaasti; hän ei ollut ottanut huomioon, että muut avaruusmatkaajat eivät jaa hänen arvojaan ja idealismiaan. (Suvakeissa, jotka kuvittelevat pystyvänsä ristiriidattomasti yhdistämään islamisaation ja homoilun, on aivan samaa vikaa, mutta heiltä puuttuu kapteenin rehellisyys.) Seurauksena miehistön jäseniä oli kuollut turhaan yhteenotoissa vihamielisten muukalaisten kanssa, mikä painoi hänen mieltään. Puutteet tulivoimassa korjattiin myöhemmin, mutta vasta, kun Maa ja ihmiskunta olivat aivan tuhon partaalla.

QuoteBSG on kyllä sitten jo scifiä aikuisille, ja se sekoittaa aika tehokkaasti hyvä-paha akselin. Kyseessä on käytännössä massiivisiin mittoihin tullut koston kierre, jonka lähtöajankohtaa ei kukaan tiedä. Pidän sarjasta myös siksi, ettei siinä nähdä lasereita. Mallia otetaan enemmän modernista meritaistelusta, kuin jostain kuvitteellisten avaruusalusten yhteenotoista.

BSG:n taistelukohtaukset olivat tosiaan melko laadukkaita, varsinkin suurten taistelualusten yhteenotot. Ärsyttävää oli jatkuva kameran tärinä, heiluminen ja zoomailu sinne sun tänne - samaa paskaa kamerankäsittelyä ovat nykyleffat täynnä.

Quote from: Parsifal on 07.06.2015, 18:03:18

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 21:12:26
Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa?

Arviolta heittäisin, että aluksen kyky tuottaa sähköä. Star Trekissä ei ole ajatustakaan ohjuksille, tai projektiiliaseille, joten ainoa vaihtoehto ovat äärimäisen virtasyöpöt aseet. Ainakin kaanonissa alukset taiteilevat suojakenttien ja aseiden välillä, joten yksinkertaisesti reaktori ei pumppaa riittävästi mehua suuremmalle määrälle aseita.

Noissa pelkkien energia-aseiden universumissa olisi kyllä kiva nähdä aina välissä kunnon kineettiseen energiaan perustuva ase.

En ymmärrä koko aihetta? Scifi voi olla mitä vain? Ihan sitä omaa itteensä. Sitä sitten joko lukee tai ei? (Tai katsoo). Jos jonkun näkemys on vasemmisto-suvakki niin ok. Tietty saako scifi kirjallisuudessa olla rasismia? Kun se ei ole totta?

Quote from: uffomies on 07.06.2015, 20:50:53
En ymmärrä koko aihetta? Scifi voi olla mitä vain? Ihan sitä omaa itteensä. Sitä sitten joko lukee tai ei? (Tai katsoo). Jos jonkun näkemys on vasemmisto-suvakki niin ok. Tietty saako scifi kirjallisuudessa olla rasismia? Kun se ei ole totta?

Kyllä scifistä löytyy ihan yleisesti hyväksyttyäkin rasismia. Otetaan esimerkiksi vaikka Warhammer 40 000. Ihmiskunta on mahtavan jumala-keisarin johtama valtakunta, joka ihan oletuksena käy sotaa kaikkia älyllisiä olentoja vastaan, koska se loukkaa ihmisyyttä.

Mikäli esimerkiksi ihmiskunta avaruuden kartoitusretkillään löytää planeetan, jossa elää älylliseen elämään kykenevä laji, se laji tuhotaan välittömästi.

Quote from: Miniluv on 07.06.2015, 15:42:24
Kaikki hyvin. Yksi homo, CHECK. Jota ei hierota naamaan, CHECK.

Minusta tuo ajatus tuputuksesta, tai sinun sanoillasi naamaan hieromisesta, on hyvin ongelmallinen. Ensinnäkin jos jotain tuputusta on, niin sen tarve syntyy juuri siitä siitä, että joidenkin mielestä homous ei saisi näkyä siinä missä heteroseksuaalisuuskin. Se itsessään jo luo oikeutuksen ja tarpeen sanoa: "Ei! Minä en piilottele itseäni, vaan minulla on oikeus olla ja näkyä siinä missä muillakin." Tähänhän nuo Pride-kulkueet ja vastaavatkin, jotka moni kokee ylilyöntinä ("miksi pitää mainostaa seksuaalisuuttaan, kun eihän ole hetero-pridejäkään"), perustuvat. Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 20:58:12Mikäli esimerkiksi ihmiskunta avaruuden kartoitusretkillään löytää planeetan, jossa elää älylliseen elämään kykenevä laji, se laji tuhotaan välittömästi.

Tämä ei ole kaukana todellisuudesta.

Mikäli esimerkiksi afrikkalainen porukka euroopan taikaseinien kartoitusretkillään löytää valtion jossa elää elättämään kykenevä laji/porukka se tuhotaan välittömästi.

Taitaa tuo "sota" näkyä enemmän siinä että mitä ei julkaista ja miten vaikkapa näihin harvoihin realistisella tavoilla vähemmistöihin viittaaviin teoksiin suhtaudutaan. Aika vähälle on mulla jäänyt scifin lukeminen, lähinnä Dan Simmonsia ja Orson Scott Cardia, molempia sattumoisin on kutsuttu konservatiiveiksi, äärioikeistolaisiksi yms., Card on vielä lisäksi homofobi ja mormooni. Ovat kyllä voittaneet noita Nebuloita ja Hugoja, että ei niitä nyt vissiin niin kauheasti ole syrjitty, joskaan nämä konsevatiivisemmat mielipiteet harvemmin näkyvät kirjoissa, flashbackia lukuunottamatta. Cardin shadow serieseissä taidettiin kans islamistit kuvata raakoina jihadisteina, mutta jäivät kyllä aika etäisiksi... Toki löytyy sitten näitä suvakkeja jotka löytävät rasismia, homofobiaa ja sen sellaisia kirjoista kun uudestaan lukevat tietoisina kirjailijan mielipiteistä. Ja ilmeisesti sellainenkin on suosittua että jos kirjailijalla on vääriä mielipiteitä niin sen kirjoja boikotoidaan (vaikka niitä mielipiteitä ei kirjoissa olisi), koska ei haluta tukea tällasia väärää mieltä olevia.

Enemmän mulle kyllä merkkaa se että miten hyvin kirjailija kirjoittaa, eikä niinkään poliittiset mielipiteet. Musiikissa sama, sanoituksilla on aika harvoin mitään isompaa yhteyttä musiikin hyvyyden kanssa. Toki 99% on paskat/merkityksettömät sanoitukset muutenkin, tai niistä ei vaan saa selvää. Saattaahan se toki olla että en vaan ole vielä törmännyt varsinaiseen message scifiin.

En nyt nopeasti keksi mitään scifitarinaa, missä olisi jotain vähemmistöasemaa hierottu naamaan. Warhammer 40 000 ehkä, mutta siinä ihmiskunta on vähemmistönä, vaikka onkin vah vin valtakunta galaksissa.

https://www.youtube.com/watch?v=tHIAibDr3yM

Tässä Miekka-laivasto saapuu Maan kiertoradalle.

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 21:49:42
En nyt nopeasti keksi mitään scifitarinaa, missä olisi jotain vähemmistöasemaa hierottu naamaan. W

Star Trek herätti aikoinaan kohua... loput saatte googlettaa

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 20:34:49

Quote from: Parsifal on 07.06.2015, 18:03:18

Quote from: Morsum on 06.06.2015, 21:12:26
Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa?

Arviolta heittäisin, että aluksen kyky tuottaa sähköä. Star Trekissä ei ole ajatustakaan ohjuksille, tai projektiiliaseille, joten ainoa vaihtoehto ovat äärimäisen virtasyöpöt aseet. Ainakin kaanonissa alukset taiteilevat suojakenttien ja aseiden välillä, joten yksinkertaisesti reaktori ei pumppaa riittävästi mehua suuremmalle määrälle aseita.

Noissa pelkkien energia-aseiden universumissa olisi kyllä kiva nähdä aina välissä kunnon kineettiseen energiaan perustuva ase.

Aluksen antimateriareaktori sinkoaa 700-metrisen aluksen 10 000-kertaiseen valonnopeuteen. Kyllä siinä energiaa riittää, mutta olisiko virranjaon suunnittelussa säästetty, kun sitä ei näemmä saa ikinä kanavoitua aseisiin riittävästi? Ja kaikki "torpedot" ovat ohjuksia, joissa on tyypistä riippuen vaihteleva taistelukärki.

Tietysti taustalla on käsikirjoitusten typerä yltiöpasifistinen ideologia: vastarintaan ryhdytään vasta, kun ollaan jo aivan kuilun partaalla. Muistuuko mieleen yhtään taistelua, jossa Enterprise ei ottaisi aina helvetisti turpiin ennen tuleen vastaamista? Deep Space Ninen kaksi viimeistä esityskautta kestänyt sota puolestaan voisi ehkä näyttäytyä jonkinlaisena itsekritiikkinä. Jotakin logiikkaa silti kaipaisi noihin aseiden tehoihin: välillä tulituksen teho vastaa ydinpommia, ja yksi avaruusalus kykenee hävittämään kaiken elämän vaikka kokonaiselta planeetalta; välillä samalla aseella ei ole mitään vaikutusta.

Quote from: elven archer on 07.06.2015, 21:05:06
Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä homoutta nimenomaan tulisi piilotella ja avoin/ylpeä homous ja homouden normalisointi esimerkiksi populaarikulttuurissa on iso virhe. Tälle näkemykselle on paljon erilaisia perusteita. Osa pragmaattisia, osa filosofisia, osa psykologisia, osa esteettisiä, osa historiallisia, osa yhteiskunnallisia, osa uskonnollisia.

Samahan koskee esimerkiksi naisten esittämistä ekvivalentteina miesten kanssa, tai monietnisten yhteisöjen idealisointia. En usko, että tässä konservatiivisten kirjailijoiden mielenilmauksessakaan on lopulta kyse vain estetiikasta tai kirjamausta, vaan perustavaa laatua olevista ideologisista eroista.

Yhden osapuolen mielestä on hyvä, että homoja, miesmäisiä naisia ja monietnisiä yhteisöjä idealisoidaan. Samalla se kammoksuu toisen osapuolen harjoittamaa homoista vaikenemista, naisten esittämistä naisellisina, ja monietnisten yhteisöjen esittämistä epävakaina painekattiloina.

Quote from: Tavan on 05.06.2015, 23:56:39

Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

  Kun on joutunut näissä kulttuuripiireissä liikkumaan, jotain olen nähnyt. Kyllä siellä paljon löytyy niinsanottuja liberaaleja, jotka silminnähden ahdistuvat jos joku ei heidän liberaaleja arvojaan jaakaan. Näiden taholta saa osakseen jatkuvaa kyräilyä ja heikosti peiteltyä henkilöön käyvää vihamielisyyttä. Vasemmistoliberaalihan toimii puhtaasti tunnepohjalta ja luonnollisesti kokee itsensä henkilökohtaisesti loukatuksi, jos hänen aatemaailmaansa kyseenalaistetaan. Siksipä vasemmistoliberaalilla ei ole estoja   hyökätä ideologiseksi vastustajakseen kokemia ihmisiä vastaan  puhtaasti tunneargumenteilla provosoinnilla ja usein ihan suoraan solvaamalla.


Tällaisesta porukasta konservatiivisemmin ajattelevaksi tunnistettu tulee äkkiä savustettua ulos. Ja jäljelle jää agressiivisia vasemmistoliberaaleja myötäilevä jees-kerho.  Ja  jees-kerhohan ihan oikeasti kuvittelee edustavansa ainoaa ja lopullista totuutta ja ahdistuu entistä enemmän heille vieraiden arvojen olemassaolosta.

Quote from: Tavan on 07.06.2015, 22:08:33

Quote from: elven archer on 07.06.2015, 21:05:06
Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä homoutta nimenomaan tulisi piilotella ja avoin/ylpeä homous ja homouden normalisointi esimerkiksi populaarikulttuurissa on iso virhe. Tälle näkemykselle on paljon erilaisia perusteita. Osa pragmaattisia, osa filosofisia, osa psykologisia, osa esteettisiä, osa historiallisia, osa yhteiskunnallisia, osa uskonnollisia.

Samahan koskee esimerkiksi naisten esittämistä ekvivalentteina miesten kanssa, tai monietnisten yhteisöjen idealisointia. En usko, että tässä konservatiivisten kirjailijoiden mielenilmauksessakaan on lopulta kyse vain estetiikasta tai kirjamausta, vaan perustavaa laatua olevista ideologisista eroista.

Yhden osapuolen mielestä on hyvä, että homoja, miesmäisiä naisia ja monietnisiä yhteisöjä idealisoidaan. Samalla se kammoksuu toisen osapuolen harjoittamaa homoista vaikenemista, naisten esittämistä naisellisina, ja monietnisten yhteisöjen esittämistä epävakaina painekattiloina.

Osalle jo se on idealisointia sekä propagandaa että vaikkapa homo/nainen/etninen on sankariroolissa.

Quote from: Morsum on 07.06.2015, 21:49:42
Warhammer 40 000 ehkä, mutta siinä ihmiskunta on vähemmistönä, vaikka onkin vah vin valtakunta galaksissa.

En tunne tätäkään teosta, mutta täällä esitetyistä viesteistä päätellen se kuulostaisi olevan ennemmin fantasiaa kuin scifiä. Molemmat ovat tietenkin fiktiota. Nähtävästi myös koko "sota" on enemmän käynnissä fantasiamaailman puolella kuin scifissä -- ja enemmän elokuvissa kuin kirjoissa. Sinun linkittämäsi videopelistä otettu pätkä, jossa härkämies ja tavallinen mies lähestyivät toisiaan homoseksuaalisuuteen viittaavalla tavalla, oli sekin ympäristössä toimineesta puumajatalosta ja pitkistä kangashameista päätellen erittäin etäisesti "tieteellistä" fiktiota. Se oli enemmän tätä keskiaikavillitystä. Warhammer 40 000 kuulostaa keskiaikaiselta sekin.

Laitanpa minäkin tähän loppuun yhden homokohtauksen.

Quote
[...] I had not been eight days in this employment when one evening I met with a young Ichoglan, who was a very handsome fellow. The weather was warm. The young man wanted to bathe, and I took this opportunity of bathing also. I did not know that it was a capital crime for a Christian to be found naked with a young Mussulman. A cadi ordered me a hundred blows on the soles of the feet, and condemned me to the galleys. [...]

Voltaire: Candide

Jo roomalaiset tunsivat poikarakkauden, ja osasivat siitä kirjallisesti kertoa. Sota on jatkunut jo kauan. Tiedefiktiota olisi tarina, jossa kerrotaan tämän sodan viimein tultua päätökseen ruumiillisen rakkauden menettäessä merkityksensä kloonauksen tai kuolemattomuuden vuoksi ja ihmisten muuttuneen tunteettomiksi roboteiksi.

QuoteSota on jatkunut jo kauan. Tiedefiktiota olisi tarina, jossa kerrotaan tämän sodan viimein tultua päätökseen ruumiillisen rakkauden menettäessä merkityksensä kloonauksen tai kuolemattomuuden vuoksi ja ihmisten muuttuneen tunteettomiksi roboteiksi.

Tätähän iso osa etenkin perinteisestä scifistä juuri on.  :D

Quote from: elven archer on 07.06.2015, 09:46:56
Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

Tämän sarjan taustallahan ovat Wachowskin ex-veljekset (Matrix), joista toinen, Larry on nykyään Lana-niminen nainen.

Quote from: elven archer on 07.06.2015, 09:46:56
Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

Olin ennakkoon kiinnostunut ko. sarjasta ja aloimmekin viikonloppuna vaimon kanssa katselemaan. Kyllästyimme siihen ennätysmäisen nopeasti, alle viidessä minuutissa. Emme ehtineet edes homoihin tai sukupuoltaan vaihtaneisiin asti. :D

Warhammereita siis on olemassa kaksi verita. Warhammer - Fantasy Battle on pimeään fantasiakeskiaikaa sijoittuva, kun Warhammer 40 000 sijoittuu 40 000 luvulle.

Se härkämies oli Dragon Age - Inquisition pelistä.

Quote from: Morsum on 09.06.2015, 11:11:49
Warhammereita siis on olemassa kaksi verita. Warhammer - Fantasy Battle on pimeään fantasiakeskiaikaa sijoittuva, kun Warhammer 40 000 sijoittuu 40 000 luvulle.

Kyllä nuo molemmat menevät fantasian puolelle selvästi enemmän, koska scifin ydin on tavallaan siinä, mitä voisi tapahtua: teknologinen kehitys, alieneitten kohtaaminen jne. Vaikka monesti yliampuvaa onkin, niin se kuitenkin rakentaa jossain määrin todellisuuden päälle, vaikka sitten vaihtoehtoisen sellaisen. Sen sijaan Warhammer on puhtaasti fantasiakuvastoa plasma-aseilla.

Muutama tuttu on ollut ihan töpinöissään tästä "Game of Thronesista" ja sen takia koetin itsekin paria jaksoa katsoa, mutta ei iskenyt. Nyt sekin selvisi miksi. Sehän on joku suvakin tekemä sarja. Olen ylpeä itsestäni. Suvakkipaska ei uppoa vaikka miten käärittäisiin.

QuoteMolemmat miehet tunnetaan äärimielipiteistään: Wrightin kommentteja on luonnehdittu homovastaisiksi, ja Bealea rasistiseksi ja naisvihamieliseksi.

Ja tällaista manipuloivaa kirjoittamista käsittääkseni luonnehditaan Wikipedian puolella sanoilla "weasel words".

Quote from: Noottikriisi on 09.06.2015, 11:08:24
Olin ennakkoon kiinnostunut ko. sarjasta ja aloimmekin viikonloppuna vaimon kanssa katselemaan. Kyllästyimme siihen ennätysmäisen nopeasti, alle viidessä minuutissa. Emme ehtineet edes homoihin tai sukupuoltaan vaihtaneisiin asti. :D

Niin no, sateenkaariliput liehuu ja nahkabearit pussailee jo alkutekstien aikana   ;D

Yritin rimpuilla ekan jakson loppuun jotenkuten, mutta niin päälle liimattua ja alleviivattua, että enpä taida jaksaa.
Esim GoT ja Penny Dreadful sisältävät myös ihan päähenkilöiden homoilua/lesboilua mitä ikinä, eikä haittaa yhtään.

On eri asia tehdä juoni jossa on homoilua kuin yrittää tehdä homoilua jossa on juoni...

:facepalm:

Yleensä hyvä scifi pitää sisällään sopivasti draamaakin ("saippuaoopperaa"). Ei se tekninen koreilu jaksa pidemmän päälle kiinnostaa, jos tarinan sisältö on muuten heikko.

Quote from: hamppari on 09.06.2015, 17:54:09
Muutama tuttu on ollut ihan töpinöissään tästä "Game of Thronesista" ja sen takia koetin itsekin paria jaksoa katsoa, mutta ei iskenyt. Nyt sekin selvisi miksi. Sehän on joku suvakin tekemä sarja. Olen ylpeä itsestäni. Suvakkipaska ei uppoa vaikka miten käärittäisiin.

Makueroja on monenlaisia. En nyt puhuisi mistään suvakkisarjasta sentään...

Quote from: nollatoleranssi on 11.06.2015, 13:42:20
Yleensä hyvä scifi pitää sisällään sopivasti draamaakin ("saippuaoopperaa"). Ei se tekninen koreilu jaksa pidemmän päälle kiinnostaa, jos tarinan sisältö on muuten heikko.

Kunhan sitä ei ole liikaa. Scifiä mennään puhtaimmillaan katsomaan avaruustaistelujen eikä sekstailun takia. Jälkimmäistä nyt näkee melkein joka sarjassa muutenkin vaivaksi asti.

Hyvä scifi on minulle vähän kuin musiikki: seksuaalisuuden sotkeminen siihen on täysin turhanpäiväistä.

Quote from: Parsifal on 11.06.2015, 21:31:08

Quote from: nollatoleranssi on 11.06.2015, 13:42:20
Yleensä hyvä scifi pitää sisällään sopivasti draamaakin ("saippuaoopperaa"). Ei se tekninen koreilu jaksa pidemmän päälle kiinnostaa, jos tarinan sisältö on muuten heikko.

Kunhan sitä ei ole liikaa. Scifiä mennään puhtaimmillaan katsomaan avaruustaistelujen eikä sekstailun takia. Jälkimmäistä nyt näkee melkein joka sarjassa muutenkin vaivaksi asti.

Hyvä scifi on minulle vähän kuin musiikki: seksuaalisuuden sotkeminen siihen on täysin turhanpäiväistä.

Jaa, minun mielestä kautta historian hyvään musiikkiin on erittäin usein sotkettu myös seksuaalisuutta. Sama pätee hyvään scifiin. Ihmisillä on tapana harrastaa seksiä ja suhteita, ja kiihkeissä elämäntilanteissa sitä tuppaa muutkin tunteet nousemaan pintaan. HBO:n versio Game Of Thronesta (fantasiapuolelta) liioittelee katsojalukujen takia, mutta erittäin monessa Scifisarjassa jää kaipaamaan sitä inhimmillistä ulottuvuutta, eli seksiä ja romanssia- ihan sivujuonteenakin. Vaikka pääasia on ihan muu, niin silti.

Tärkeintähän näissäkin hommissa on hyvä tarina, ja etenkin elokuvien ollessa kyseessä jotenkin sopivan vinksahtanut tunnelma.

Itselle ei välttämättä hard scifi ole enää teinivuosien jälkeen ollut se juttu, vaan ihmiset ja näiden toiminta erilaisissa ympäristöissä. Ehkä sen takia erilaiset lähitulevaisuus- ja dystopia-jutut kiinnostaa enemmän kuin uusioversiot Star Trekistä. 12 Monkeys on yhä vaan loistava leffa. Winterbottomin Code 46 on pitkään tehnyt mieli kattoa uudelleen. Ridley Scottin klassikot kasarilta toki on kulkenut mukana nuoruudesta saakka.

Pinta-ala on energia kertaa tuntematon muuttuja.

Scifiin sopii rakkausseikkailut yhtä hyvin kuin ihmissuhdeoopperaan sopii auton teknologian käsittely. Scifiä katsotaan nimenomaan avaruustaisteluiden takia, ja vaikka avaruuslaivaston asukkaiden elämään kuuluisikin olennaisena osana parisuhdedynamiikan kiemurat ja "inhimillinen ulottuvuus", ne kuuluu jättää näkymän ulkopuolelle. Tietenkin voidaan tehdä myös avaruussaippuaoopperaa, kuten Kolmas kivi auringosta, mutta siinä ei ole mitään scifiä. Jos ohjelman, kirjan tai elokuvan kohdeyleisöksi valitaan parisuhdedynamiikasta kiinnostuneet, tehdään samoilla lavasteilla täysin toisenlainen ohjelma kuin, jos kohteeksi olisi valittu luonnontieteistä kiinnostuneet. Scifillä viitataan jälkimmäiseen ryhmään vetoavaan tuotantoon.

Huomasin oman kiinnostukseni etäisesti sivuavan scifiä, ja kysyisin nyt tietääkö kukaan, mikä on sen nimi ja siten millä sanalla sen tunnistaisin? Kyseessä on tieteellisellä tavalla lähestytty yhteiskuntakehityksen ja rakenteiden tutkiminen. Tämä kattaa niin teoriat antiikin avaruusolennoista, mystisen Egyptin temppeleistä kuin tulevaisuuden yhteiskuntakuvitelmistakin. Niin elokuva, peli kuin kirja muodossakin tätä ei voi esittää näyteltynä kappaleena, koska näytelmässä aina ihmiset ovat pääosassa ja näyttelijöitä. Siten kaikki tuotokset ovat tutkijan kuvailua sellaisen yhteiskunnan johdonmukaisuuksista ja piirteistä. Miten esimerkiksi luokittelisitte seuraavan video?

2014 Ancient Hidden Technology of the Annunaki (Fallen Angels) Amazing ! (https://www.youtube.com/watch?v=LUFv4rbBkhg)

Quote from: sivullinen. on 12.06.2015, 00:50:58
Scifiin sopii rakkausseikkailut yhtä hyvin kuin ihmissuhdeoopperaan sopii auton teknologian käsittely. Scifiä katsotaan nimenomaan avaruustaisteluiden takia, ja vaikka avaruuslaivaston asukkaiden elämään kuuluisikin olennaisena osana parisuhdedynamiikan kiemurat ja "inhimillinen ulottuvuus", ne kuuluu jättää näkymän ulkopuolelle. Tietenkin voidaan tehdä myös avaruussaippuaoopperaa, kuten Kolmas kivi auringosta, mutta siinä ei ole mitään scifiä. Jos ohjelman, kirjan tai elokuvan kohdeyleisöksi valitaan parisuhdedynamiikasta kiinnostuneet, tehdään samoilla lavasteilla täysin toisenlainen ohjelma kuin, jos kohteeksi olisi valittu luonnontieteistä kiinnostuneet. Scifillä viitataan jälkimmäiseen ryhmään vetoavaan tuotantoon.

Nyt täytyy jättää kyllä eriävä mielipide. Esimerkiksi mielestäni scifisarjojen eliittiin kuuluvassa Battlestar Galactican uudessa versiossa (https://en.wikipedia.org/wiki/Battlestar_Galactica_%282004_TV_series%29) ihmissuhdekoukerot ovat suhteellisen merkittävässä roolissa ihan pääjuonenkin kannalta eivätkä ne todellakaan vähennä niiden avaruustaisteluiden merkitystä ja dramatiikkaa. Suosittelen tutustumaan ilman ennakkoluuloja, jos et ole kyseistä sarjaa nähnyt :)

Quote from: Vesa Heimo on 11.06.2015, 21:35:32

Quote from: Parsifal on 11.06.2015, 21:31:08

Quote from: nollatoleranssi on 11.06.2015, 13:42:20
Yleensä hyvä scifi pitää sisällään sopivasti draamaakin ("saippuaoopperaa"). Ei se tekninen koreilu jaksa pidemmän päälle kiinnostaa, jos tarinan sisältö on muuten heikko.

Kunhan sitä ei ole liikaa. Scifiä mennään puhtaimmillaan katsomaan avaruustaistelujen eikä sekstailun takia. Jälkimmäistä nyt näkee melkein joka sarjassa muutenkin vaivaksi asti.

Hyvä scifi on minulle vähän kuin musiikki: seksuaalisuuden sotkeminen siihen on täysin turhanpäiväistä.

Jaa, minun mielestä kautta historian hyvään musiikkiin on erittäin usein sotkettu myös seksuaalisuutta.

En ainakaan minä ole koskaan mennyt konserttiin katsellakseni soittajien tai laulajien tissivakoja, vaan musiikkia kuunnellakseni. Ehkä näin on jossakin rock/pop-puolella, jossa musiikillinen sisältö loistaa täydellisellä poissaolollaan niin, että ainoa keino sävelkorvattomien hölmöjen höynäyttämiseksi on vilauttaa tissiä tai tussua. Jos jotakin yritetään korostetusti myydä seksikkyydellä, se kertoo tavallisesti köyhästä sisällöstä, joka ei omillaan kiinnostaisi ketään.

Quote from: Alaric on 12.06.2015, 18:05:50
Nyt täytyy jättää kyllä eriävä mielipide. Esimerkiksi mielestäni scifisarjojen eliittiin kuuluvassa Battlestar Galactican uudessa versiossa (https://en.wikipedia.org/wiki/Battlestar_Galactica_%282004_TV_series%29) ihmissuhdekoukerot ovat suhteellisen merkittävässä roolissa ihan pääjuonenkin kannalta eivätkä ne todellakaan vähennä niiden avaruustaisteluiden merkitystä ja dramatiikkaa. Suosittelen tutustumaan ilman ennakkoluuloja, jos et ole kyseistä sarjaa nähnyt :)

Noita seksikoukeroita oli Galacticassa jo vähän liiaksikin saakka. Olisi se viesti mennyt perille vähemmälläkin naamaan hieromisella. Vähän sama juttu GoT:ssa. Ilman seksikohtauksia se menisi klassisesta fantasiasta, mutta nyt ne vesittävät ja rasittavat tarinaa.

Yleensäkin modernit scifi- ja fantasiasarjat ja -elokuvat, jotka yrittävät vain tehdä avaruus- tai keskiaikaversiota kauniista ja rohkeista, ovat kadottaneet alkuperäisen scifintekemisen hengen.

Sivumennen huomautettakoon, etten suinkaan ole mikään aseksuaalinen puritaani, joka pitää seksuaalisuutta jonkinlaisena syntinä, päinvastoin. Mutta kohtuus kaikessa; on asioita, joista ylenpalttinen rietastelu on syytä pitää erillään. Jos seksiä haluaa nähdä, niin netti on täynnä tavaraa, joka on parempaa ja kiihottavampaa kuin mikään, mitä keskivertoyleisölle tarkoitettu leffa tai tv-sarja pystyy ikinä tarjoamaan. Näin ollen seksin tunkeminen joka tuuttiin on sekä halpahintaista että typerää - ja myös täysin tarpeetonta.

Quote from: Parsifal on 12.06.2015, 20:12:42

Quote from: Alaric on 12.06.2015, 18:05:50
Nyt täytyy jättää kyllä eriävä mielipide. Esimerkiksi mielestäni scifisarjojen eliittiin kuuluvassa Battlestar Galactican uudessa versiossa (https://en.wikipedia.org/wiki/Battlestar_Galactica_%282004_TV_series%29) ihmissuhdekoukerot ovat suhteellisen merkittävässä roolissa ihan pääjuonenkin kannalta eivätkä ne todellakaan vähennä niiden avaruustaisteluiden merkitystä ja dramatiikkaa. Suosittelen tutustumaan ilman ennakkoluuloja, jos et ole kyseistä sarjaa nähnyt :)

Noita seksikoukeroita oli Galacticassa jo vähän liiaksikin saakka. Olisi se viesti mennyt perille vähemmälläkin naamaan hieromisella. Vähän sama juttu GoT:ssa. Ilman seksikohtauksia se menisi klassisesta fantasiasta, mutta nyt ne vesittävät ja rasittavat tarinaa.

Yleensäkin modernit scifi- ja fantasiasarjat ja -elokuvat, jotka yrittävät vain tehdä avaruus- tai keskiaikaversiota kauniista ja rohkeista, ovat kadottaneet alkuperäisen scifintekemisen hengen.

Sivumennen huomautettakoon, etten suinkaan ole mikään aseksuaalinen puritaani, joka pitää seksuaalisuutta jonkinlaisena syntinä, päinvastoin. Mutta kohtuus kaikessa; on asioita, joista ylenpalttinen rietastelu on syytä pitää erillään. Jos seksiä haluaa nähdä, niin netti on täynnä tavaraa, joka on parempaa ja kiihottavampaa kuin mikään, mitä keskivertoyleisölle tarkoitettu leffa tai tv-sarja pystyy ikinä tarjoamaan. Näin ollen seksin tunkeminen joka tuuttiin on sekä halpahintaista että typerää - ja myös täysin tarpeetonta.

En itse kokenut BsG:n seksihommia (joita oli loppujen lopuksi aika vähän) mitenkään naamaan hieromisena ja muukin ihmissuhde/romantiikkakuvio oli mielestäni juonenkuljetuksen kannalta oleellista. Riippunee vähän siitä millaisilla silmälaseilla sarjaa katselee. Rietastelu taas on todella yliampuva termi kuvaamaan mitään normiyleisölle tarkoitettua nykyaikaisia leffoja tai sarjoja ja saa, anteeksi vaan, lausujansa vaikuttamaan melko ahdasmieliseltä. Mutta joo, mielipideasioitahan nämä ovat.

GoT:sta vielä sen verran, että oletko lukenut kirjoja, joihin sarja perustuu? Seksuaalisen sisällön osalta sarja noudattelee kirjoja melko hyvin eikä mitään ylilyöntejä niihin verrattuna ole kyllä näkynyt. Toki tv-ruudulle visualisoituna kohtaukset voivat olla... noh, "rajumpia".

Quote from: Parsifal on 12.06.2015, 20:12:42

Quote from: Vesa Heimo on 11.06.2015, 21:35:32

Jaa, minun mielestä kautta historian hyvään musiikkiin on erittäin usein sotkettu myös seksuaalisuutta.

En ainakaan minä ole koskaan mennyt konserttiin katsellakseni soittajien tai laulajien tissivakoja, vaan musiikkia kuunnellakseni. Ehkä näin on jossakin rock/pop-puolella, jossa musiikillinen sisältö loistaa täydellisellä poissaolollaan niin, että ainoa keino sävelkorvattomien hölmöjen höynäyttämiseksi on vilauttaa tissiä tai tussua. Jos jotakin yritetään korostetusti myydä seksikkyydellä, se kertoo tavallisesti köyhästä sisällöstä, joka ei omillaan kiinnostaisi ketään.

En minäkään niitä sinne mene katselemaan, vaan kuuntelemaan musiikkia joissa monesti on erittäinkin seksuaalisia elementtejä.

Mutta jos et nyt muuten ymmärrä niin kuuntele Zeppelinin Whole Lotta Love.

Quote from: Alaric on 12.06.2015, 22:11:12
GoT:sta vielä sen verran, että oletko lukenut kirjoja, joihin sarja perustuu? Seksuaalisen sisällön osalta sarja noudattelee kirjoja melko hyvin eikä mitään ylilyöntejä niihin verrattuna ole kyllä näkynyt. Toki tv-ruudulle visualisoituna kohtaukset voivat olla... noh, "rajumpia".

No jaa, homosekstailupuoli GoTissahan on muistaakseni suurimmaksi osaksi tv-sarjan juttu, kirjoissa sitä ei niinkään ole. Kai siinä kirjapuolellakin jokunen homo oli, mutta ei niitä kohtauksia silleen kuvailtu.


Mielestäni kyllä kirjasarja on surkea, kuten on tv-sarjakin, liikaa porukkaa, etenee aivan liian hitaasti ja toisaalta eri hahmojen tarinat ovat kovin lyhyitä kun ne kuolevat niin pian. Jos siis pistäisi yhteen pötköön yksittäisen hahmon kaikki kohtaukset, niin eihän siitä pitkää settiä tulisi.

Eli suuri määrä aikaa kuluu hahmojen taustoittamiseen kun niitä pitää lisätä poistuneiden tilalle koko ajan, ja suurin osa tästä porukasta on sellaista, jotka eivät vaan ole kiinnostavia. Tv-sarjan puolella ne toki on helpompi ignoroida, kun passiivisella katselulla kohtauksista pääsee yli, mutta kirjojen lukeminen tuntuu työläältä.

Kannattaa muuten katsoa Spartacus-sarja. Siinä värkit näkyy, ja tuhkaluukku huutaa hoosiannaa.

Quote from: Parsifal on 11.06.2015, 21:31:08

Quote from: nollatoleranssi on 11.06.2015, 13:42:20
Yleensä hyvä scifi pitää sisällään sopivasti draamaakin ("saippuaoopperaa"). Ei se tekninen koreilu jaksa pidemmän päälle kiinnostaa, jos tarinan sisältö on muuten heikko.

Kunhan sitä ei ole liikaa. Scifiä mennään puhtaimmillaan katsomaan avaruustaistelujen eikä sekstailun takia. Jälkimmäistä nyt näkee melkein joka sarjassa muutenkin vaivaksi asti.

Hyvä scifi on minulle vähän kuin musiikki: seksuaalisuuden sotkeminen siihen on täysin turhanpäiväistä.

Niin lisäisin tuohon, ettei kyse ole ainoastaan niistä "avaruustaisteluista", vaan myös muista tulevaisuudenvisioista, teknisistä oivalluksista, filosofisista näkemyksistä yms. Scifissä pystytään yhdistämään niin menneisyyden kuin tulevaisuuden tapahtumia ja erilaisia skenaarioita siitä miltä tietyt ilmiöt näyttäisivät tulevaisuudessa (tai miltä ne olisivat voineet näyttää menneisyydessä) jne. Olipa kyse sitten natseista, kommunisteista tai muista eri aikojen ilmiöistä.

Yhdistäisin scifiin myös tietyn naiviuuden eli vaikka se mahdollistaa monipuolisen tarinan kerronnan, niin usein vastakkain ovat hyvä vs paha. Sama vastakkainasettelu näkyy usein fantasiassa. Johtuuko sitten siitä, että nuo tarinat voivat olla alunperin tehty "lapsille"/lapsenmielisille ja niissä on taka-ajatuksena ollut opetuksenomainen tarinankerronta. "Näin tapahtuu, jos olet paha...". (myöhemmin on tullut tämmöinen "aikuismaisempi" scifi/fantasia).

Parhaimmillaan scifissä pystytään käsittelemään monenlaisia teemoja. Yksi näistä esimerkeistä on vaikkapa ihmisyyden käsite. Missä vaiheessa tekniikka ylittää senkin rajan, että robotti pystyisi käyttäytymään kuin ihminen ja mitä kaikkea siihen kuuluu.

Samaa mieltä olen tuosta, että liiallinen seksuaalinen tuputus on turhaa. Eiköhän sellaisia ohjelmia löydy muutenkin nykyisin paljon.


Toki nykyisin tehdään sarjoja hyvin "monenlaiselle väelle". Tiettyä absurdin rajaa määrittelee sarja "Näkijä", jossa "Meedio käy töissä ja sitten kotona ovat aivan muut kuviot" (ei tuo sarja edusta ihan perinteistä scifiä, mutta muuten yliluonnollinen teema taustalla).

Quote from: Parsifal on 12.06.2015, 20:12:42
Noita seksikoukeroita oli Galacticassa jo vähän liiaksikin saakka. Olisi se viesti mennyt perille vähemmälläkin naamaan hieromisella. Vähän sama juttu GoT:ssa. Ilman seksikohtauksia se menisi klassisesta fantasiasta, mutta nyt ne vesittävät ja rasittavat tarinaa.

Yleensäkin modernit scifi- ja fantasiasarjat ja -elokuvat, jotka yrittävät vain tehdä avaruus- tai keskiaikaversiota kauniista ja rohkeista, ovat kadottaneet alkuperäisen scifintekemisen hengen.

Näistä on varmaan erilaisia mielipide-eroja. Yleistasolla olen samaa mieltä tuosta, ettei scifi tarvitsisi mitään "Kauniita & Rohkeita"-ihmissuhdedraamateemoja, mutta se riippuu paljon siitäkin miten hyvin nuo osataan tehdä osaksi tarinaa. Eli ovatko ne selvästi päälle liimatun oloisia vai kuuluvatko ne olennaisena osana juoneen mukaan. Vai onko scifiys se liimattu osa(?), kun on haluttu tehdä "Kauniit ja Rohkeat 2".

En nähnyt noita asioita uudessa BSG:ssä häiritsevänä tekijänä, kun sarja oli muuten osattu tehdä loistavasti. Ihmissuhdekäsittelyt oli osattu tehdä hyvin osaksi sarjaa. Samalla se lisäsi epäilemättä sarjan mielenkiintoa perinteisestä avaruustaistelusta inhimillisempään suuntaan.

Hyvä scifi ei mielestäni ole myöskään mitään "toimintaelokuvaa", jossa koko ajan rymistellään kohtauksesta toiseen... Eli se vaatii taustalle jonkinlaista filosofista pohdistaa tms., vaikka ei sitten nyt erikseen korostettaisi mitään ihmissuhdeteemaa.

Ei tuossa GoT:ssa ole ollut niin valtavasti niitä seksikohtauksia ja ne kohtaukset ovat kuuluneet mukaan tarinaan. Tämän kauden jaksoissa näyttää käyvän myös pahasti näille rietastelijoille, niin eiköhän se vähennä synnin määrää...

Jatkan pohdintaa scifin yleisestä luonteesta. Yritin jo kertoilla sen elokuvissa esiintyvän avaruustaisteluina. Sen jälkeen esitin linkin erääseen tieteelliseen luentoon, joka mielestäni on myös scifiä. Vastineeksi sain kuulla jonkun uuden avaruusseikkailun olevan hyvä katsottava. Voisin huvin vuoksi katsoakin. Viimeksi katsoin vastaavanlaisen Kreikan valtionvarainministerin mainostamana. Hän kertoi erään Star Trekin jakson, jossa planeetan pinnalla aika kulkee nopeammin kuin planeetan ilmakehässä olevassa Star Trek aluksessa, olevan kiinnostava. Ja olihan se sitä. Siinä tieteellinen puoli oli täysin näiden kahden aikatason kanssa leikittelyyn; joka tosin tieteellisesti pohjatuu väärin tulkintoihin Einsteinin teorioista ajan ja valon nopeudesta eli suhteellisuusteoriasta eli on huonoa fiktioita ja huonoa scifiä. Mielestäni kuitenkin avaruusalusten esittely ja kapteenien ja miehistön välisten organisaatiosuhteiden käsittely oli jakson huonoin puoli. Vaikka ohjelmassa oli yritetty vältellä ihmissuhdeasioita, oli siinä teatraalisen tarinan kerronnan, jossa ihmiset näyttelevät ihmisiä, johdosta väkisin ajauduttu pääosa elokuvasta käsittelemään niitä -- ja ajallisesti mitattuna suurin osa ohjelmasta olikin ihmissuhde draamaa. Se on teatraalisen esitystavan piirre. Kirjan sivuilla ihmiskunta oli muinaisina aikoina yhtä kehittymätön ja kirjoitti historialliset kirjoituksetkin saagojen eli henkilötarinoiden muotoon. Silloin tiedekirjat, kuten kreikkalainen tarustu, olivat isolta osalta ihmissuhdedraamaa. Nyt kirjat kirjoitetaan tieteellisesti. Ne kirjoitetaan passiivissa, jossa ihminen ei yksilönä näyttele mitään osaa. Samanlaista suuntausta toivoisin myös scifiin -- ja sitä on paljon olemassa, kuten esittämäni luentomainen video esitystyyliltään todistaa. Ihmissuhdedraama ja näytelty henkilömaailma on mielestäni huonoa scifiä -- ja useimmiten ei lainkaan scifiksi kutsuttavaa. Sitä minulle suositeltu sarja kuulostaisi myös olevan. En lähesty sitä siksi iloiten.

Todellinen scifi on enemmän ihmisetöntä esitystä. Se on väiteeni. Mainitsemani Star Trekin jakso, jossa leikittiin ajan nopeuksilla, voitaisiin ilmaista paremmin ja mieltä kiehtovammin sanoin. Lenin sanoi muinoin olevan olemassa vuosisatoja, jolloin ei tapahdu mitään, ja viikkoja, jolloin tapahtuu vuosisatoja. Se on voimallinen ilmaus -- ja tietosisällöltään kyseisen tunnin mittaisen Star Trek jakson mittainen. Sellaisia minä arvostan. Yksi lause on enemmän scifiä kuin tuhat sanaa. Kuuluisa lause kertoo Euklideen olleen ainoa ihminen maan päällä, joka on nähnyt todellisen kauneuden. Jos sen lauseen ymmärtää, ymmärtää, mitä tarkoitan. Leikittely tieteen avaamilla horisonteilla ja mielikuvitus maailmoilla on mahtavaa koettavaa ja luettavaa. Jälkeenpäin nähtynä se muuttuu kuitenkin aina käsittämättömäksi. Kolumbuksen lähtiessä purjehtimaan kohti tuntematonta osa uskoi hänen putoavan maailman laidalta; osa joutuvan merihirviön kitaan; ja hän itse toivoi löytävänsä tien Intiaan. Kaikki se oli scifiä siihen aikaan. Kolumbuksen löydettyä amerikan kaikki muuttui: Epätosi scifi kuoli ja tosi muuttui todeksi ja tieteeksi. Se on scifin kohtalo. Täällä minä kirjoitan viestiä internettiin, josta miljoonat muut sen voivat tahtoessaan lukea. Tämä kaikki oli scifiä vielä sata vuotta sitten. Silloin myös ydinfuusio oli scifiä -- ja se on sitä yhä. Eetterikin oli silloin scifiä -- mutta ei enää. Scifin hienous ei synny ihmissuhdeasioiden selvittelystä -- joka on todellisuuden femiini tulkinta -- vaan luonnon lainalaisuuksien selvittelystä -- joka todellisuuden maskuliinen tulkinta --. Sota scifin muuttamiseksi miehisestä naismaiseksi on naisemansipaation muuttumista feminismiksi, jota sosialistit nyt kaikkialla rummuttavat. Siinä yritetään vaihtaa yhteiskunnan kuvakulmaa todellisuuteen toiseksi. Minä voin katsoa avaruudessa esitetyn ihmissuhdedraaman, mutta teen sen tieteellisesti tulkiten eli en aio nauttia siitä, enkä aio sen johdosta muuttua maitoa ja Beatlesia rakastavaksi ihmissuhdeihmiseksi, vaan pysyn laskelmoivana "militanttina". En alistu scifi-sotaan. En tunnusta rintamalinjojen olevan siellä, missä hesari niiden väittää olevan.

Quote from: Morsum on 13.06.2015, 10:17:02
Kannattaa muuten katsoa Spartacus-sarja. Siinä värkit näkyy, ja tuhkaluukku huutaa hoosiannaa.

Olympus tms on vähän samanlainen.Itseäni on ärsyttänyt jo vuosia toi että noihin aina väkisin tungetaan seksikohtauksia jotka eivät millään tavalla aja sitä juonta eteenpäin.Epäilen ettei suurin osa katsojista edes haluaisi katsoa esim homopornoa noissa mutta minkäs teet kun kirjoittajat/tv-yhtiöt on päätäneet niihin sitä tunkea.Mitä taas tulee näihin hugo yms palkintoihin nykyään niin sehän suunnilleen merkki siitä että kirja on huono.. :D

Quote from: nollatoleranssi on 13.06.2015, 12:22:22

Quote from: Parsifal on 12.06.2015, 20:12:42
Noita seksikoukeroita oli Galacticassa jo vähän liiaksikin saakka. Olisi se viesti mennyt perille vähemmälläkin naamaan hieromisella. Vähän sama juttu GoT:ssa. Ilman seksikohtauksia se menisi klassisesta fantasiasta, mutta nyt ne vesittävät ja rasittavat tarinaa.

Yleensäkin modernit scifi- ja fantasiasarjat ja -elokuvat, jotka yrittävät vain tehdä avaruus- tai keskiaikaversiota kauniista ja rohkeista, ovat kadottaneet alkuperäisen scifintekemisen hengen.

Näistä on varmaan erilaisia mielipide-eroja. Yleistasolla olen samaa mieltä tuosta, ettei scifi tarvitsisi mitään "Kauniita & Rohkeita"-ihmissuhdedraamateemoja, mutta se riippuu paljon siitäkin miten hyvin nuo osataan tehdä osaksi tarinaa. Eli ovatko ne selvästi päälle liimatun oloisia vai kuuluvatko ne olennaisena osana juoneen mukaan. Vai onko scifiys se liimattu osa(?), kun on haluttu tehdä "Kauniit ja Rohkeat 2".

En nähnyt noita asioita uudessa BSG:ssä häiritsevänä tekijänä, kun sarja oli muuten osattu tehdä loistavasti. Ihmissuhdekäsittelyt oli osattu tehdä hyvin osaksi sarjaa. Samalla se lisäsi epäilemättä sarjan mielenkiintoa perinteisestä avaruustaistelusta inhimillisempään suuntaan.

Hyvä scifi ei mielestäni ole myöskään mitään "toimintaelokuvaa", jossa koko ajan rymistellään kohtauksesta toiseen... Eli se vaatii taustalle jonkinlaista filosofista pohdistaa tms., vaikka ei sitten nyt erikseen korostettaisi mitään ihmissuhdeteemaa.

Ei tuossa GoT:ssa ole ollut niin valtavasti niitä seksikohtauksia ja ne kohtaukset ovat kuuluneet mukaan tarinaan. Tämän kauden jaksoissa näyttää käyvän myös pahasti näille rietastelijoille, niin eiköhän se vähennä synnin määrää...

Uusi BSG on omasta mielestä aivan liian yliarvostettu ja ainoat hyvät kohdat oli ne avaruustaistelut sekä osittain ne ihmiscylonit.Sarjaa pitkitettiin liikaa esim sillä baltarin(joka oli ihan erillainen alkuperäisessä)höpinöillä.Toi on siis oma mielipide koska olen ne alkuperäiset nähnyt suunnilleen silloin kun se on esitetty.Scifiin ei kuulu liiallinen "filosofinen" pohdiskelu omasta mielestäni koska se hitto sitä fiktiota.. :)

Quote from: sivullinen. on 13.06.2015, 15:19:30
Samanlaista suuntausta toivoisin myös scifiin -- ja sitä on paljon olemassa, kuten esittämäni luentomainen video esitystyyliltään todistaa. Ihmissuhdedraama ja näytelty henkilömaailma on mielestäni huonoa scifiä -- ja useimmiten ei lainkaan scifiksi kutsuttavaa. Sitä minulle suositeltu sarja kuulostaisi myös olevan. En lähesty sitä siksi iloiten.

Olet oikeassa siinä, että avaruudesta/tulevaisuudesta kertova luentokin voi olla enemmän scifiä kuin tuollaiset avaruuteen sekoittuvat ihmissuhdeseikkailut.

Scifin määritelmä onkin otettu täysin viihdemaailman käyttöön ja siitä otetaan paloja sieltä täältä, mitkä tuntuvat mielenkiintoisilta. Teoriatkin saavat silloin uuden merkityksen.

Quote"While many of you have been justifiably relaxing with your families or loved ones, I have been answering allegations about my obsession with rape, and re-answering several-year-old questions with regard to my perceived racism," he said. "If my comments or opinions are going to provoke such storms of upset, then considering that I myself am looking to severely constrain the amount of time I spend with interviews and my already very occasional appearances, it would logically be better for everyone concerned, not least myself, if I were to stop issuing those comments and opinions. Better that I let my work speak for me, which is all I've truthfully ever wanted or expected, both as a writer and as a reader of other authors' work."

After completing his current commitments, Moore said he will "more or less curtail speaking engagements and non-performance appearances".

Alan Moore (http://www.theguardian.com/books/2014/jan/21/superheroes-cultural-catastrophe-alan-moore-comics-watchmen) kyllästyi oikeudenmiekkoihin.

Itse näen tuon kaikesta nillittämisen omana kyvyttömyytenä tehdä asioita. On niin paljon
helpompi poimia jonkun isosta kokonaisuudesta pieni pala ja yrittää muuttaa ja arvostella sitä
ja kuvitella, että vaikutti asioihin kuten alkperäinen jutun tekijä.

Alan Moore on aina ollut erakkoluonne ja moittinut toisten sarjakuvia tyhmiksi.

Ihan hiukan pisti hymyilemään.

http://voxday.blogspot.fi/2015/08/a-minor-mod.html

Worldcon 2017 on päätetty järjestää Helsingissä.

http://yle.fi/uutiset/science_fiction_-tapahtuma_worldcon_helsinkiin_2017/8246310

Quote from: sivullinen. on 13.06.2015, 15:19:30
Jatkan pohdintaa scifin yleisestä luonteesta. Yritin jo kertoilla sen elokuvissa esiintyvän avaruustaisteluina.
(...)
Todellinen scifi on enemmän ihmisetöntä esitystä. Se on väiteeni.

Aamen.

Tässä kiteytyy tuon ajatuksen ydin: riittävän legendaarinen avaruusalus itsessään on yksi tarinan hahmoista, ellei jopa päähahmo. Taustalle sopivan wagneriaanista musiikkia, ja siinä on kasassa hyvän scifin ainekset.

https://www.youtube.com/watch?v=Z7mRxuuiQt8 (https://www.youtube.com/watch?v=Z7mRxuuiQt8)

Tuo on ajalta, jolloin erikoistehosteet tehtiin taidolla ja rakkaudella, ja se näkyy. Kohtauksessa oikein nautiskellaan aivan kiireettömästi avaruusaluksen muodoilla, ominaisuuksilla ja eri kuvakulmilla.

Quote from: Miniluv on 19.08.2015, 00:00:28
Ihan hiukan pisti hymyilemään.

http://voxday.blogspot.fi/2015/08/a-minor-mod.html

Voxin kirja Social Justice Warrioreista on ilmestynyt sähköisenä, kovakantknen tulossa muistaakseni vuodenvaihteessa.

Maistiaisena:

Kun oikeudenmiekat hyökkäävät! Selviytymisopas (http://www.voxday.net/mart/SJW_Attack_Survival_Guide.pdf)

http://voxday.blogspot.fi/2015/09/an-excellent-tactics-manual.html

Quote from: Alaric on 12.06.2015, 22:11:12
En itse kokenut BsG:n seksihommia (joita oli loppujen lopuksi aika vähän) mitenkään naamaan hieromisena ja muukin ihmissuhde/romantiikkakuvio oli mielestäni juonenkuljetuksen kannalta oleellista.

Itse totean BsG:stä, että yksi sarjan keskeisistä teemoistahan oli ihminen - cylon (androidi/keinoäly) -suhteen pohtiminen. Voiko ihmisen luoma olento olla persoona? Kyse on teknologian filosofisten implikaatioiden tutkimisesta. Voiko se rakastaa? Tämä on ihan klassinen scifi-teema. Scifiä voinee jaotella monenlaisiin alalajeihin, esim. filosofinen scifi, teknologinen scifi, avaruustaistelu-scifi, fantasiascifi. Star Trek keskittyy pääasiasas kahteen ensimmäiseen, Star Wars kahteen jälkimmäiseen. BSG on mielenkiintoinen yhdistelmä kolmea ensimmäistä, fantasiateemat kuten avaruushirviöt ja lasermiekkailijat taas puuttuvat siitä tyystin. Varmaan voi erottaa myös poliittisen scifin. Itse nautin tavasta, jolla BsG käsitteli monia konservatiivisia poliittisia teemoja. Babylon 5 taas osoittautui uudelleenkatsomisen myötä poliittisilta ulottuvuuksiltaan yllättävän naiviksi monikulttuuripropagandaksi.

Uudempaa Galacticaa tuli katsottua jotain 5 minuutttia, ja sitten kun se paljastui joksikin pyllistelyksi, katsominen loppui siihen.

Hubotit oli hyvä, heja, jopa toistostaan, matalasta budjetistaan ja tylsyydestään huolimatta. Se ei tuputtanut suvakkiaatetta, vaan sijoitti kaikentyyppiset ideologiat yksinomaan henkilöhahmojensa ominaisuuksiksi. Sarjassa ei ollut voittajia ja häviäjiä, siinä esitettiin vain erilaisia kysymyksiä.

Legend of the Galactic Heroes on ehkä vaikuttavin avaruusooppera mitä on vastaan tullut. Kyseessä on alunperin Yoshiki Tanakan kirjasarja, josta on tehty TV-versio. Kokonaisuus on varsin konservatiivinen ja nuiva hengeltään. Mitään kaunista utopiaa ei tulevaisuus koskaan tuo, vaan ihminen lankeaa aina vain uudelleen. Vallan korruptoiva vaikutus kuvataan hienosti, ja politiikan likaisuus kuvataan kaikessa karuudessaan.

Vastakkain ovat galaktinen keisarikunta (saksalaishenkinen sellainen) ja galaktinen demokratia. Kirjailija ei idealisoi demokratiaa tai maalaa keisarikunnasta kammottavaa mörköä. Lopulta ihmisen sisällä kytevä pahuus ja vajavaisuus ei poistu minnekään, vaikka yhteiskuntajärjestys olisi millainen, tai vaikka vermeet ympärillä olisivat miten kehittyneet. Tuotos on japanilainen, joten amerikkalainen optimismi loistaa poissaolollaan. Mitään kiintiö sitä-tai-tätä ei myöskään tarvitse kärvistellä, eikä sarja ole poliittisesti korrekti.

Kiistattoman hidastempoisuuden lisäksi sarjan merkittävimpiä heikkouksia on uskonnon kaksiulotteinen käsittely, mutta koska kirjailija sijaitsee ns. "ulkokehällä" edustamansa kulttuurin suhteen, eikä kuulu vanhan kristikunnan jäsenistöön, on tämä vajavaisuus helposti ymmärrettävissä. Mistään dystopiasta tai inhorealismista ei ole kyse, vaan ihmisistä löytyy myös aitoja sankareita. Elämän kauniita, romanttisia ja lohdullisia puolia käsitellään luonnollisena osana kokonaisuutta. Suosittelen kaikille scifin ystäville.

Quote from: Vaniljaihminen on 02.09.2015, 15:48:52
Uudempaa Galacticaa tuli katsottua jotain 5 minuutttia, ja sitten kun se paljastui joksikin pyllistelyksi, katsominen loppui siihen.

Tuollainen on sarjojen katselun aloittamisen kardinaalivirhe. Useamman kauden sarjasta on aika paha tehdä mitään järkevää johtopäätöstä viiden minuutin perusteella. Tämä on vähän samaa sarjaa, kun peliarvostelijat pelaavat jotain peliä 30 minuuttia ja tekevät sen perusteella kaksisivuisen arvostelun pelistä, josta eivät tiedä yhtään mitään.

Quote from: Vaniljaihminen on 02.09.2015, 15:48:52
Uudempaa Galacticaa tuli katsottua jotain 5 minuutttia, ja sitten kun se paljastui joksikin pyllistelyksi, katsominen loppui siihen.

Jos on yhtään scifi-henkinen ja kaipaa samalla realistisempaa otetta kun Star Trekeissä, niin Galactica on ihan huikea. Pyllistelyä ja seksiä ei ole mitään HBO- tyyliin ja nekin vähät kuviot liittyvät erittäin sujuvasti juoneen.

Avaruustaistelut ovat aivan hienoja; https://www.youtube.com/watch?v=828Yf7JVU_M

Quote from: Miniluv on 02.09.2015, 13:34:35

Quote from: Miniluv on 19.08.2015, 00:00:28
Ihan hiukan pisti hymyilemään.

http://voxday.blogspot.fi/2015/08/a-minor-mod.html

Voxin kirja Social Justice Warrioreista on ilmestynyt sähköisenä, kovakantknen tulossa muistaakseni vuodenvaihteessa.

Maistiaisena:

Kun oikeudenmiekat hyökkäävät! Selviytymisopas (http://www.voxday.net/mart/SJW_Attack_Survival_Guide.pdf)

http://voxday.blogspot.fi/2015/09/an-excellent-tactics-manual.html

Ostin tuon e-kirjana ja lukaisin läpi. Kiinnostava teos, vaikka keskittyy lähinnä gamergateen. Vox kuvaa tyypillisen social justice warriorien hyökkäysoperaation vaiheet täydellisesti. Soveltuu mm. Case Halla-ahoon ja Immoseen. Vaiheet voi tiivistää näin:

1. Locate or create a violation of narrative
2. Point and shriek
3. Isolate and swarm
4. Reject and transform
5. Press for surrender
6. Appeal to amenable authority
7. Show trial
8. Victory parade or ritual display of corpse

Tekstissä on myös jonkin verran strategista analyysia siitä, miten gamergate onnistui väistämään social justice -narratiivia ja käymään vastahyökkäykseen. Hän korostaa, että SJW-strategia on valikoida uhreja ja eristää heitä julkisuudessa kohdennetuin hyökkäyksin. Tavoitteena pelotella ihmiset hiljaisksi. Pelaajilla ei ollut keskitettyä johtoa, vaan iso lauma ruohonjuuritason toimijoita, joilla useimmilla ei ollut mitään sosiaalista pääomaa hävittäväksi. Toimijat operoivat itsenäisesti mediassa, blogosfäärissä, järjestöissä ym. Kampanjaan, jossa gamerit yritettiin leimata rasisteiksi, naisvihaajiksi ym. vastattiin siten, että naiset, mustat ym. nostivat itseään esiin ja kieltäytyivät toimimasta median "kilpenä", jonka takaa heitettiin törkyä.

Pelaajat valitsivat vastaiskun kohteeksi mediataloja. Toimittajien törkeimmin vääristellyt jutut kaivettiin esiin, niiden virheelliset faktat osoitettiin ja mediataloja vastaan aloitettiin kampanja, jossa vaadittiin väitteiden korjaamista, toimittajien erottamista ja anteeksipyyntöä. Sidonnaisudet ja intressikonfliktit nostettiin esiin. Mediat pistettiin boikottiin. Mainostajiin ja rahoittajiin kohdistettiin kampanjoita, joissa informoitiin juttujen valheista ja vedottiin, että nämä vetäisivät pois rahoituksensa. Useita vääristeltyjä juttuja kirjoittaneita toimittajia saatiin erotettua.

Vox antaa myös ohjeita instituutioiden suojaamisesta ja SJW:eita vastaan hyökkäämisestä. Yksi mihin hän kiinnittää huomiotta on pyrkimys katkaista rahoitus. SJW-agenda ei tuota mitään, vaan itsessään heikentää instituutioita. Se vaatii aina jonkin isännän, joka rahoittaa sitä. Yleisenä strategiana hän korostaa myös nopeaa reagointia, ennakoimattomuutta ja kohdistettuja iskuja. Kyse on siis aloitteen tempaamisesta vastustajalta. Sen sijaan, että istutaan ja odotetaan SJW-hyökkäystä, etsitään jokin painostuskohde johon isketään. Kohteita vaihdetaan nopeasti, ennen kuin vastustaja ehtii kerätä voimansa.

Tekstin perusteella näyttää siltä, että Perussuomalaiset ja Homma ovat jo omaksuneet useita näistä strategioista. Immoselta oli tosi fiksu veto olla lähtemättä pyytelemään anteeksi. Hyökkäys on paras puolustus ja missään nimessä tikusta rakennettuille kohuille ei saa kumartaa. Myös strategia ohittaa media ja luoda omia medioita on oikea. Seuraavaksi pitäisi ryhtyä defensiivistä offensiiviin, jossa SJW-porukan rahoitukseen isketään. Siinä mielessä kehitysavun leikkaus on hyvä lähtökohta. Nyt pitäisi pystyä jotenkin iskemään maahanmuuttoteolliseen kompleksiin.

Quote from: Vesa Heimo on 02.09.2015, 20:33:18

Quote from: Vaniljaihminen on 02.09.2015, 15:48:52
Uudempaa Galacticaa tuli katsottua jotain 5 minuutttia, ja sitten kun se paljastui joksikin pyllistelyksi, katsominen loppui siihen.

Jos on yhtään scifi-henkinen ja kaipaa samalla realistisempaa otetta kun Star Trekeissä, niin Galactica on ihan huikea. Pyllistelyä ja seksiä ei ole mitään HBO- tyyliin ja nekin vähät kuviot liittyvät erittäin sujuvasti juoneen.

Avaruustaistelut ovat aivan hienoja; https://www.youtube.com/watch?v=828Yf7JVU_M

Quote from: Morsum on 02.09.2015, 20:15:53

Quote from: Vaniljaihminen on 02.09.2015, 15:48:52
Uudempaa Galacticaa tuli katsottua jotain 5 minuutttia, ja sitten kun se paljastui joksikin pyllistelyksi, katsominen loppui siihen.

Tuollainen on sarjojen katselun aloittamisen kardinaalivirhe. Useamman kauden sarjasta on aika paha tehdä mitään järkevää johtopäätöstä viiden minuutin perusteella. Tämä on vähän samaa sarjaa, kun peliarvostelijat pelaavat jotain peliä 30 minuuttia ja tekevät sen perusteella kaksisivuisen arvostelun pelistä, josta eivät tiedä yhtään mitään.

No ehkä olen väärässä mutta sexy-cylonit ja päähenkilöiden sukupuolenvaihdokset vaikuttivat liialliselta modernisoinnilta. Alkuperäisen sarjan hönttiys vetosi vaan enemmän, silloin.

Quote from: Vaniljaihminen on 03.09.2015, 22:41:22

No ehkä olen väärässä mutta sexy-cylonit ja päähenkilöiden sukupuolenvaihdokset vaikuttivat liialliselta modernisoinnilta. Alkuperäisen sarjan hönttiys vetosi vaan enemmän, silloin.

No, nykyisin on naisiaki armeijassa eli pari naisosaa sinne on laitettu. Starbuck sitten sellaiseksi kovisnaiseksi. Number Six (se sexyblondi) on sitten sillä perusjuonella mukana että millä on saatu naisiinmenevä "einstein" hölmöilemään urakalla.

Lähtöjuonihan tuossa on se että Cylonit hyökkäävät kaikille "ihmisten" asuttamille planeetoille-> täystuho koska mikään verkossa oleva puolustusjärjestelmä ei toimi. Galactica on wanha taistelualus jota ollaan juhlameinoissa pistämässä telakalle juhlamiehistöllä ja vanhoilla, eläkkeelle jäävillä komentajilla. Galactica ei ole "netissä" ja siinä on sen verran vanhaa teknologiaa että Cylonien "virus" ei siihen vaikuta.

Mutta ei väkisin, minä tykkäsin kovasti  ;D

QuoteLegend of the Galactic Heroes on ehkä vaikuttavin avaruusooppera mitä on vastaan tullut. Kyseessä on alunperin Yoshiki Tanakan kirjasarja, josta on tehty TV-versio. Kokonaisuus on varsin konservatiivinen ja nuiva hengeltään. Mitään kaunista utopiaa ei tulevaisuus koskaan tuo, vaan ihminen lankeaa aina vain uudelleen. Vallan korruptoiva vaikutus kuvataan hienosti, ja politiikan likaisuus kuvataan kaikessa karuudessaan.

Nimim Tavan! Kiitokset tästä, aivan loistavaa settiä.

Quote from: Tavan on 02.09.2015, 20:12:30
Legend of the Galactic Heroes on ehkä vaikuttavin avaruusooppera mitä on vastaan tullut. Kyseessä on alunperin Yoshiki Tanakan kirjasarja, josta on tehty TV-versio. Kokonaisuus on varsin konservatiivinen ja nuiva hengeltään. Mitään kaunista utopiaa ei tulevaisuus koskaan tuo, vaan ihminen lankeaa aina vain uudelleen. Vallan korruptoiva vaikutus kuvataan hienosti, ja politiikan likaisuus kuvataan kaikessa karuudessaan.

Tähän on pakko todeta, että Job Trunicht (yksi sarjan merkittäviä sivuhenkilöitä) on yksi parhaiten limaisimpia poliitikkoja mihin olen SciFi:ssä törmännyt. Propsit animelle jo tästä...