Nyt: Yhdysvaltain scifimaailmassa riehuu sota

[Morsum]

Itse juttuun en osaa ottaa kantaa, koska en ole tähän scifisotaan törmännyt. Nopeasti keksin ainoastaan yhden syyn, miksi "perinteistä" scifiä vieroksutaan. Se on paskaa. Mikäli tarina on jotenkin ennalta pureksittu sopimaan johonkin konservatiiviseen muottiin, saa olla aika velho kirjoittaja, jos siitä haluaa hyvän saada.

Maailmaltaan ehkä konservatiivisin on Hyperion-kirjasarja, jossa kahdessa viimeisimmässä kirjassa Uusi Vatikaani on tunnettua maailmankaikkeutta hallitseva voima. Komppania Paavin sveitsiläiskaartin sotilasta vastaa kokonaista planetaarista armeijaa normaaleja sotilasta jne. Siinäkään ei ollut kuitenkaan mitään "perinteisiä" arvoja.

Mikäli scifissä ihmissuhde on heteroseksuaalinen, niin olkoon sitten. Uusi BSG tekee Adaman ja siirtokuntien presidentin suhteesta todella hienon. Siinä on myös suhde ihmisen ja koneen välillä, joskaan kone ei ihan sisäistä olevansa kone...

[Morsum]

PARAS TULOSSA!

Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus. Värkkejä ei näy, eikä tuhkaluukkua nuohota. Kyseessä on enemmän yksi parhaita pelien huumorikohtia ikinä.

https://youtu.be/rr8-5Fn_6XY?t=16

[Parsifal]

PARAS TULOSSA!

Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus. Värkkejä ei näy, eikä tuhkaluukkua nuohota. Kyseessä on enemmän yksi parhaita pelien huumorikohtia ikinä.

https://youtu.be/rr8-5Fn_6XY?t=16

Tulipa tuosta mieleeni, että Star Wars: The Old Republic -pelin uusimman lisäosan joissakin dialogivaihtoehdoissa mahdollistettiin flirttailu samaa sukupuolta olevien hahmojen välillä. Se tosin toimii vain tiettyjen tehtäväketjujen yhteydessä, eikä esimerkiksi kumppaninsa kanssa (pelaaja saa edetessään seurakseen liudan tietokonehahmoja, joista voi käyttää seikkaillessaan apunaan yhtä kerrallaan) edelleenkään voi ryhtyä homo- tai lesbosuhteeseen. Heteroromanssivaihtoehto pelissä on toki ollut alusta saakka. Luonnollisestikaan tilanteet eivät koskaan etene suudelmaa pidemmälle.

[KTM]

Jaa-a, sellaset pari tuhatta tms scifikirjaa on tullut luettua, varmaankin kaikki jotka vuoteen 1990 mennessä oli suomennettu, sen jälkeen vähän vähemmän ja viime vuosina en enää yhtään.

Ennen scifi oli hyvää kun oli kunnon kirjailijoita, nykyään paskaa. Tosin viimeinen scifikirja jonka oon lukenut, eli Dan Simmonssin Flashback oli loistava, todella uskottava ja todennäköinen tulevaisuudenkuvaus. Senkin lukemisesta taitaa olla jo pari vuotta, sen jälkeen en ole lainannut ainoatakaan scifikirjaa.

For what is worth, mielestäni paras ja eniten ajatuksia herättävä scifikirjailija oli Stanislaw Lem, vaikka tuotanto olikin vaihtelevaa ja osa kirjoista ihan silkkaa huumoria kuten Kyberias ja Tähtipäiväkirjat, osa kommunistpropagandaa kuten kuoleman planeetta, osa äärimmäisen tylsää tekniikkakuvausta kuten kuolematon, joka on hyvä kirja, mutta ekat 150 sivua on kai piruuttaan kirjoitettu ääritylsäksi.

[elven archer]

Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

[elven archer]

Mikäli haluaa oikeasti nauraa, kannattaa katsoa tuleva linkki. Siinä on yksi vuoden peli ehdokas, Dragon Age - Inquisitionissa oleva homokohtaus.

Eikös tuota jossain Intiassa tai muussa homofobisessa maassa bannattukin juuri tuon sisällön takia?

[Tavan]

Heteronormatiiviset konservatiivit eivät yleensä toivo, että homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin olkapäitä kohauttamatta heteroseksuaalisuuden ohessa, koska esimerkiksi homohahmojen sisällyttäminen mainstream viihteeseen heterohahmojen ohelle normalisoi homoseksuaalisuutta. Sama pätee vaikkapa terveystietoon kouluissa, homoutta ei tulisi käsitellä sielä heterouden ohessa ns. tasaveroisena vaihtoehtona.

Heteronormatiiviseen konservatismiin liittyy toive siitä, että homouteen suhtaudutaan epänormaalina, epätoivottavana marginaali-ilmiönä, josta pidetään mahdollisimman vähän ääntä. Tiedetään, että sitä tapahtuu, mutta tapahtukoon hiljaa suljettujen ovien takana. Voidaan olla kuin sitä ei olisikaan ja säilyttää kaunis heteronormatiivinen yhtenäiskulttuuri.

[foobar]

Heteronormatiiviset konservatiivit eivät yleensä toivo, että homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin olkapäitä kohauttamatta heteroseksuaalisuuden ohessa, koska esimerkiksi homohahmojen sisällyttäminen mainstream viihteeseen heterohahmojen ohelle normalisoi homoseksuaalisuutta. Sama pätee vaikkapa terveystietoon kouluissa, homoutta ei tulisi käsitellä sielä heterouden ohessa ns. tasaveroisena vaihtoehtona.

Heteronormatiiviseen konservatismiin liittyy toive siitä, että homouteen suhtaudutaan epänormaalina, epätoivottavana marginaali-ilmiönä, josta pidetään mahdollisimman vähän ääntä. Tiedetään, että sitä tapahtuu, mutta tapahtukoon hiljaa suljettujen ovien takana. Voidaan olla kuin sitä ei olisikaan ja säilyttää kaunis heteronormatiivinen yhtenäiskulttuuri.

Onneksi meillä on sitten vähemmistöjen "asiaa" ajava progressiivinen vihervasemmisto, jolle homot ja vähemmistöt ovat jotain iloisia kiintiösirkuseläimiä ja niiden ominaisuudet kaiken keskipisteessä. On oltava ensisijassa homo (ja uhri) ja vasta sitten mies tai ihminen, muutoin on aatepetturi. Ja sitten ihmetellään kun jotkut suhtautuvat ikuiseen sirkukseen hieman kylmäkiskoisesti.

Homouden tavallisena ominaisuutena hyväksyvät taitavat löytyä jostain aivan muualta kuin konservatiivisesta oikeistosta, mutta ei se porukka tiedostavasta vasemmistostakaan löydy. Molemmilla puolilla näistä asioista tehdään ominaisuuksien sijaan itsetarkoituksia. Ja se on minusta surullista.

[rapa-nuiv]

Sen sijaan yritykset tehdä Teräsmiehestä "tavis" täysin idioottimaisilla asu-uudistuksilla... 

(http://static.comicvine.com/uploads/original/0/6063/4518177-mm_02_cvr.jpg)

  Punainen paita on vaihtunut sinioranssiin perus-äSsään. Ja vastustajana punavihreä liturginen hirviö.
Tässä on messagea. 

Scifissä ei pelasteta naista, vaan tuhotaan teknologinen kehitys, joka on karannut liian epäinhimillisille urille. Esimerkiksi Schwarzenegger on valkoinen mies, mutta hän ei ole varsinaisesti muiden miesten kaltainen, vaan yli-ihminen -- ja juonen mukaan suorastaan robotti --, joka kulkee omia uriaan ja huutelee tulevansa takaisin. Pelastaako hän naisen? Muistaakseni ei.

Schwarzenegger pelastaa naisen scifileffoissa "Runnig Man" , "Predator" ja "Total Recall".
 

[Outo olio]

Yhdysvaltain scifi-kirjallisuuden harrastajat ovat sisällissodassa. Konservatiivinen kapinaliike yrittää syrjäyttää myyntilistoilta ja palkinnoilta valtavirran "suvaitsevaisen" scifin. Kiistaa kutsutaan jo kulttuurisodaksi – ja yksi sodan päämajoista sijaitsee Suomessa.

--

Tällaista Koposen ihailemaa "oikeaa scifiä" kirjoittivat menneillä vuosikymmenillä esimerkiksi John W. Campbell ja Robert A. Heinlein.

En ole lukenut kaikkia hänen kirjojaan, mutta monta kuitenkin (tykkään!), ja minä ainakaan en ymmärrä miten Robert A. Heinleinin voisi määritellä konservatiiviksi. Militaristihan siis äijä oli, siinä ei ole mitään epäselvää, mutta konservatiivi? Ensinnäkin hänen tarinoissaan vilisee eri etnisiä ryhmiä ja niiden sekoituksia suunnilleen yhtä paljon kuin New Yorkin kadulla. Toisekseen, hän hyvin voimakkaasti puolusti vapaata seksiä ja vapaita ihmissuhteita jne. Esimerkiksi yhdessä tarinassa aviovaimo ehdottaa miehelleen että tämä minun hyvä ystävättäreni muuten on mukava ihminen, haluaisitko harrastaa seksiä hänen kanssaan? Mies vastaa siihen että sinkkuvuosinani olisin enemmän kuin mielelläni tarttunut tilaisuuteen, mutta minä olen nyt sinun aviomiehesi, ja vannoin valan että olisin sinulle uskollinen, joten ei käy. Vaimo sitten toteaa tähän että äh, kultaseni, älä nyt viitsi olla tuollainen.

Toisessa tarinassa taas eräs nainen työskenteli sijaissynnyttäjänä pareille jotka itse eivät kykene saamaan lasta. Sivulauseessa mainitaan että eräs sikiöistä oli epämuodostunut ja piti siksi abortoida. Tästä jäi naiselle vähän traumaa, ja sen seurauksena hän ei välttämättä halua enää tulla raskaaksi. Naisen uudet ystävät/perheenjäsenet keskustelevat lyhyesti siitä että he kyllä ymmärtävät ja tukevat naista tässä asiassa. Siis vapaa abortti, ja terapiatukea traumatisoituneille naisille. Enemmän rivejä kulutetaan trauman vatvomiseen kuin siihen että sikiö nyt jouti mennä.

Katsoi asiaa miten hyvänsä niin "valkoinen oikeistokonservatiivi" ei tule tästä ensimmäisenä mieleen. Eikä edes toisena. Sosialismia mies vastusti, mutta muuten oli aika liberaali.

[Outo olio]

Noin muuten, näille oikeudenmiekoille (Social Justice Warriorille tarjoamani suomennos) tuntuu olevan mahdotonta olla mieliksi. Nyt yhtäkkiä he ovat kääntyneet Games of Thrones -kirjailijaa vastaan: perusteena on yksi tv-sarjassa tapahtunut raiskaus. Käsittääkseni vielä poissa kameran kuvakulmasta, mutta sarjahan on sellainen, että siinä on mieheltä murskattu pää paljain käsin lähikuvassa.

Ymmärtääkseni kritiikki koskee sitä että raiskaus ei liikuttanut juonta tai hahmonkehittelyä eteenpäin, vaan oli vain irrallisen oloinen ja siis täysin turha. Mutta itse en ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiosarjaa, joten en tiedä.

[LW]

Mikäli joku haluaa perinteisiin arvoihin pohjautuvaa Scifiä, niin suosittelen Warhammer 40 000

Ilmeisesti siinä maailmasta niggerit on todella harvinaisia, ja ainoa muistamani on inkvisiittori. Harmillisesti joillekkin, inkvisiittori on lähestulkoon jumalasta seuraava. Ainoa mitä hän ei voi suoralta kädeltä tehdä, on ottaa avaruusmerijalkaväkiosastoa komentoonsa.

Boonuksena avaruusmerijalkaväessä ei ole ainuttakaan naista, koska ainoastaan miehet ovat soveliaita geenimanipulaatioon. Keisarillisessa kaartissa on sitten naisia, mutta onneksi suuressa vähemmistössä.

Mielestäni maskuliinisuus, militarismi ja konservatiivisuus on vedetty 40k:n maailmassa niin totaalisen överiksi, että kyseessä on lähinnä parodia. Vaikka Imperiumi onkin yleensä se pienempi paha, se johtuu yksinomaan siitä, että useimmissa muissa ei ole mitään hyvää. Sitä kuvittelisi, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uljaat esitaistelijat pitäisivät maailmasta sen takia, ja kaipa jotkut pitävätkin, mutta lähinnä olen kuullut itkua ja ininää juuri tuosta, että värilliset ovat niin hirveän harvinaisia.

Vähän sama juttu kuin tietokonepeleissäkin. Kovasti on vaadittu sitä, että pelit eivät olisi enää pelkkiä pelejä, joita pelataan huvin vuoksi, vaan että niissä olisi Ajatusta ja Sanomaa Vaikeista Asioista. No, Witcher-sarja meni ja otti rasismin yhdeksi keskeisistä teemoistaan, ja käsitteli sitä mielestäni varsin hyvin. Ihmiset potkivat haltioita ja kääpiöitä päähän usein todella härskisti, mutta asia ei toisaalta ole aivan niin mustavalkoinen, kuin mitä voisi kuvitella. Siinä missä ihmisten muuttovirta pyyhkäisi tieltään haltioiden valtakunnat, haltiat hävittivät aikaisemmin pari lajia kokonaan sukupuuttoon. Etenkin haltiat ovat usein melkoisia rasisteja itsekin, ja kaiken lisäksi monet heistä ryhtyivät sisseiksi eteläisen imperiumin hyökättyä pohjoisiin kuningaskuntiin, murhaten läjäpäin siviilejä ja aiheuttaen melkoista päänsärkyä armeijoille. Kääpiöt yleensä yrittävät pitää päänsä matalalla ja tehdä kovasti duunia, ja joskus strategia toimiikin, mutta kun rotumellakat alkavat, siinä ei paljoa erotella epäihmissaastoja toisistaan.  Kuvittelisi, että sarjasta pidettäisiin, koska rodut ovat ilmiselvä vertauskuva ihmisroduille, ja se esittää rotusorron harvinaisen rumana ilmiönä. Mutta ei. Esimerkiksi viimeisin peli on suoraan Saatanasta, koska siinä ei ole ilmeisesti yhtään värillistä ihmistä. Sillä ei ole mitään väliä, että peli ammentaa slaavilaisesta mytologiasta ja keskiaikaisesta Itä-Euroopasta, ja esim. mustilla ihmisillä ei olisi siinä mitään funktiota. Itse asiassa koko haltioiden ja kääpiöiden kautta esitetty rasismin kritiikki lähinnä vesittyisi, jos mukana olisi mustia, joita kohdeltaisiin ihmisinä siinä missä muitakin. Ei noille patologisille tapauksille kelpaa mikään.

Simmonsin Flashback löytyy omastakin hyllystäni, mutta sen olisi melkein voinut jättää ostamattakin. Se meinaan julistaa sanomaansa niin suoraan ja niin moneen otteeseen, että se on lähinnä vaivaannuttavaa. Lisäksi viesti on varsin ristiriitainen, koska Amerikka romahti jatkuvan törsäämisen takia, ja toisaalta maailmassa meni kaikki päin helvettiä siksi, että Amerikka lopetti tolkuttoman kalliit sotansa ympäri maailmaa ja luopui näin "globaalista vastuustaan". Kirjassa oli joitain hyviäkin sanomaan liittyviä juttuja, kuten uuden, uljaan ja suvaitsevaisen koulun käyneen nuoren jätkän tilitys isoisälleen WTC:n rauhaniskuista, ja herkullisen myrkyllinen Boulderin hippitasavallan kuvaus, mutta yleisesti ottaen kirjasta tuli toisella lukukerralla paljon miellyttävämpi kokemus, kun hyppäsin suoraan jatkuvien avautumisten ohitse. Periaate "näytä, älä kerro", jonka Simmons kyllä hyvin taitavana kirjailijana hallitsee, unohtui jostain syystä tällä kertaa lähes kokonaan.

Lem on aivan täyttä parhautta, ja taisi hänellä olla myös joitain aika piikikkäitä sosialistisen systeemin kritiikkejä. Olikohan juuri Tähtipäiväkirjoissa ne tarina, joista ensimmäisessä sankari lähetetään pahan tietokoneen johtamalle robottiplaneetalle, ja lopussa selviää, että ei siellä ole oikeasti ensimmäistäkään tietokoneeseen uskovaa robottia, vaan kaikki ovat sankarin lailla roboteiksi naamioituneita soluttautujia, jotka tottelevat johtajaa vain siksi, että luulevat toisiaan roboteiksi. Toisessa kahjo visionäärijohtaja taas yrittää luoda kansalaisistaan uusia sosialistisia ihmisiä, eikun siis kaloja, nostamalla tulvan pintaa jatkuvasti hieman ja pakottaen heidät viettämään pinnan alla aina vain pidempiä aikoja, mikä ei tietenkään toimi ollenkaan, koska ihmisen biologisessa olemuksessa ei vain ole niitä kiduksia.

[Morsum]

Netflixissä on uusi scifi-sarja nimeltään Sense8. Siinä on tähän asti ollut enemmän homoseksiä kuin tavallista. Yksi päähahmoista on homoseksuaali meksikolainen macho-roolien näyttelijä ja yksi on sukupuolta vaihtanut hakkeri.  Ei haittaa yhtään, ei tietenkään haittaa.  Ja tuleepahan laajempi mahdollisuus yleensäkin käsitellä erilaisia ihmisiä ja heidän ongelmiaan, jos sankareina on muitakin kuin karskeja valkoisia heteromiehiä. Varmaan tuossakin jotain sanomaa on taustalla, mutta mitä sitten. Kiintiöhahmot minua ärsyttävät, oli kiintiö mikä tahansa, mutta silloinhan hahmot ovat hyvin läpinäkyvästi täytehahmoja ja usein hyvin rasittavia karikatyyrejä. Tässä minusta etenkin tämä meksikolainen näyttelijähomo, hyvin komea mieskin vielä, on ollut ihan mielenkiintoinen.

Mikäli sarjassa on useita hahmoja tärkeissä osissa, niin on ihan todennäköistäkin, että ainakin yksi olisi homo, tai vähintään bi-seksualisti. Toki ne hahmot voidaan tehdä huonosti, mutta niin voidaan tehdä mikä tahansa hahmo.

Mass Effectissä sen yhden tärkeän hahmon homoutta ei hierottu naamaan, mutta se tuli muistaakseni esiin, kun miehen kanssa puhuttiin miten reaperit olivat pommittaneet Maapalloa, ja hänen aviomiehensä oli samalla heittänyt lusikan nurkkaan.

Varmaan joku tuossakin näkee jotain homopropagandaa, kulttuurimarxismia ja homosaatiota, mutta minusta se on sitten vain heidän ongelmansa, eikä genren ongelma.

[Miniluv]

Kaikki hyvin. Yksi homo, CHECK. Jota ei hierota naamaan, CHECK.

[no future]

Jos häiritsee, niin ei ole mikään pakko katsoa, lukea tai pelata. Homo- ja mokutusvapaata scifiä löytyy kaikissa muodoissaan kyllä aika hemmetisti enemmän kuin kulttuurimarsilaisten mädättämää saastaa. 

[Outo olio]

Jostakin syystä minulla on sellainen tunne, että klassikkojen päällä paskomaan pyrkivät vihermädättäjät eivät ole oikeasti koskaan lukeneet yhtäkään klassikkoa - tai jos ovat, eivät ole ymmärtäneet lukemaansa, koska eivät kykene tarkastelemaan mitään tai ketään muista kuin omista punavihreistä, poliittisista lähtokohdistaan. Kaikki kulkee poliittisen suodattimen läpi, eikä mitään osata arvostaa sellaisenaan; ei taidetta, ei musiikkia, ei kirjallisuutta.

Lukaisin joskus artikkelin, jossa tämmöinen tiedostaja selitti, että silloin kun kirjoitetaan fiktiota niin on "modernin" kirjailijan vastuu tehdä fiktiostaan "sosiaalisesti vastuullista" ja "edistyksellistä" jne., ettemme vaan uudista isiemme syntejä. Vaikkapa se, että historiassa naiset eivät olleet ritareita ei käy perusteeksi, koska kysehän on fiktiosta -- fiktiossa naiset eivät vain voi olla ritareita, heidän pitää olla ritareita, koska muuten taantumus saa hengitystilaa. Eli mikäli kirjoittaa vaikkapa genre fiktiota, niin se on kirjailijan lähtökohtainen velvollisuus yrittää tehdä kuvailemastaan maailmasta "parempi" kuin todellinen maailma oli tai on.

Esimerkiksi jos kirjailija kuvaa naisen passiivisena kotihengettärenä ja miehen aktiivisena naisensa suojelijana, niin hän vain tukee seksismiä ja vahvistaa patriarkaattia. VHM-hegemonialle ei saa antaa yhtään siimaa. Se on hillittömän vahva oppressoiva voima, jota vastaan on laitettava kaikkensa. Pienen ihmisen keino muuttaa maailmaa paremmaksi on tehdä parhaansa sen eteen, että pop-kulttuuri ohjataan kulkemaan tiedostavaa, suvaitsevaista uomaa.

Minä haluaisin oikeasti nähdä kun näillä säännöillä tehdään esimerkiksi uusintaversio elokuvasta Schindlerin lista. Itseäni ainakin vähän häiritsi se kansanmurha siinä. Samoin Amistad, orjalaivojen tervaa ja muuta, hyh hyh.

[Parsifal]

Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa? Tilaa riittäisi edelleen enemmän kuin tarpeeksi kaikelle mahdolliselle tiede- ja tutkimuslaitteistolle, mutta niin monilta turhilta kuolonuhreilta olisi vältytty vuosien saatossa. Varhaisempaan aikaan sijoittuvassa Star Trek: Enterprise -sarjassa kapteeni Archer kirosikin jälkeenpäin idealismiaan, jonka seurauksena hänen NX-tyypin alustaan ei alun perin oltu aseistettu riittävän raskaasti; hän ei ollut ottanut huomioon, että muut avaruusmatkaajat eivät jaa hänen arvojaan ja idealismiaan. (Suvakeissa, jotka kuvittelevat pystyvänsä ristiriidattomasti yhdistämään islamisaation ja homoilun, on aivan samaa vikaa, mutta heiltä puuttuu kapteenin rehellisyys.) Seurauksena miehistön jäseniä oli kuollut turhaan yhteenotoissa vihamielisten muukalaisten kanssa, mikä painoi hänen mieltään. Puutteet tulivoimassa korjattiin myöhemmin, mutta vasta, kun Maa ja ihmiskunta olivat aivan tuhon partaalla.

BSG on kyllä sitten jo scifiä aikuisille, ja se sekoittaa aika tehokkaasti hyvä-paha akselin. Kyseessä on käytännössä massiivisiin mittoihin tullut koston kierre, jonka lähtöajankohtaa ei kukaan tiedä. Pidän sarjasta myös siksi, ettei siinä nähdä lasereita. Mallia otetaan enemmän modernista meritaistelusta, kuin jostain kuvitteellisten avaruusalusten yhteenotoista.

BSG:n taistelukohtaukset olivat tosiaan melko laadukkaita, varsinkin suurten taistelualusten yhteenotot. Ärsyttävää oli jatkuva kameran tärinä, heiluminen ja zoomailu sinne sun tänne - samaa paskaa kamerankäsittelyä ovat nykyleffat täynnä.

[Morsum]

Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa?

Arviolta heittäisin, että aluksen kyky tuottaa sähköä. Star Trekissä ei ole ajatustakaan ohjuksille, tai projektiiliaseille, joten ainoa vaihtoehto ovat äärimäisen virtasyöpöt aseet. Ainakin kaanonissa alukset taiteilevat suojakenttien ja aseiden välillä, joten yksinkertaisesti reaktori ei pumppaa riittävästi mehua suuremmalle määrälle aseita.

Noissa pelkkien energia-aseiden universumissa olisi kyllä kiva nähdä aina välissä kunnon kineettiseen energiaan perustuva ase.

[uffomies]

En ymmärrä koko aihetta? Scifi voi olla mitä vain? Ihan sitä omaa itteensä. Sitä sitten joko lukee tai ei? (Tai katsoo). Jos jonkun näkemys on vasemmisto-suvakki niin ok. Tietty saako scifi kirjallisuudessa olla rasismia? Kun se ei ole totta?

[Morsum]

En ymmärrä koko aihetta? Scifi voi olla mitä vain? Ihan sitä omaa itteensä. Sitä sitten joko lukee tai ei? (Tai katsoo). Jos jonkun näkemys on vasemmisto-suvakki niin ok. Tietty saako scifi kirjallisuudessa olla rasismia? Kun se ei ole totta?

Kyllä scifistä löytyy ihan yleisesti hyväksyttyäkin rasismia. Otetaan esimerkiksi vaikka Warhammer 40 000. Ihmiskunta on mahtavan jumala-keisarin johtama valtakunta, joka ihan oletuksena käy sotaa kaikkia älyllisiä olentoja vastaan, koska se loukkaa ihmisyyttä.

Mikäli esimerkiksi ihmiskunta avaruuden kartoitusretkillään löytää planeetan, jossa elää älylliseen elämään kykenevä laji, se laji tuhotaan välittömästi.

[elven archer]

Kaikki hyvin. Yksi homo, CHECK. Jota ei hierota naamaan, CHECK.

Minusta tuo ajatus tuputuksesta, tai sinun sanoillasi naamaan hieromisesta, on hyvin ongelmallinen. Ensinnäkin jos jotain tuputusta on, niin sen tarve syntyy juuri siitä siitä, että joidenkin mielestä homous ei saisi näkyä siinä missä heteroseksuaalisuuskin. Se itsessään jo luo oikeutuksen ja tarpeen sanoa: "Ei! Minä en piilottele itseäni, vaan minulla on oikeus olla ja näkyä siinä missä muillakin." Tähänhän nuo Pride-kulkueet ja vastaavatkin, jotka moni kokee ylilyöntinä ("miksi pitää mainostaa seksuaalisuuttaan, kun eihän ole hetero-pridejäkään"), perustuvat. Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

[TheVanishedTerrorist]

Mikäli esimerkiksi ihmiskunta avaruuden kartoitusretkillään löytää planeetan, jossa elää älylliseen elämään kykenevä laji, se laji tuhotaan välittömästi.

Tämä ei ole kaukana todellisuudesta.

Mikäli esimerkiksi afrikkalainen porukka euroopan taikaseinien kartoitusretkillään löytää valtion jossa elää elättämään kykenevä laji/porukka se tuhotaan välittömästi.

[flammee]

Taitaa tuo "sota" näkyä enemmän siinä että mitä ei julkaista ja miten vaikkapa näihin harvoihin realistisella tavoilla vähemmistöihin viittaaviin teoksiin suhtaudutaan. Aika vähälle on mulla jäänyt scifin lukeminen, lähinnä Dan Simmonsia ja Orson Scott Cardia, molempia sattumoisin on kutsuttu konservatiiveiksi, äärioikeistolaisiksi yms., Card on vielä lisäksi homofobi ja mormooni. Ovat kyllä voittaneet noita Nebuloita ja Hugoja, että ei niitä nyt vissiin niin kauheasti ole syrjitty, joskaan nämä konsevatiivisemmat mielipiteet harvemmin näkyvät kirjoissa, flashbackia lukuunottamatta. Cardin shadow serieseissä taidettiin kans islamistit kuvata raakoina jihadisteina, mutta jäivät kyllä aika etäisiksi... Toki löytyy sitten näitä suvakkeja jotka löytävät rasismia, homofobiaa ja sen sellaisia kirjoista kun uudestaan lukevat tietoisina kirjailijan mielipiteistä. Ja ilmeisesti sellainenkin on suosittua että jos kirjailijalla on vääriä mielipiteitä niin sen kirjoja boikotoidaan (vaikka niitä mielipiteitä ei kirjoissa olisi), koska ei haluta tukea tällasia väärää mieltä olevia.

Enemmän mulle kyllä merkkaa se että miten hyvin kirjailija kirjoittaa, eikä niinkään poliittiset mielipiteet. Musiikissa sama, sanoituksilla on aika harvoin mitään isompaa yhteyttä musiikin hyvyyden kanssa. Toki 99% on paskat/merkityksettömät sanoitukset muutenkin, tai niistä ei vaan saa selvää. Saattaahan se toki olla että en vaan ole vielä törmännyt varsinaiseen message scifiin.

[Morsum]

En nyt nopeasti keksi mitään scifitarinaa, missä olisi jotain vähemmistöasemaa hierottu naamaan. Warhammer 40 000 ehkä, mutta siinä ihmiskunta on vähemmistönä, vaikka onkin vah vin valtakunta galaksissa.

https://www.youtube.com/watch?v=tHIAibDr3yM

Tässä Miekka-laivasto saapuu Maan kiertoradalle.

[Vesa Heimo]

En nyt nopeasti keksi mitään scifitarinaa, missä olisi jotain vähemmistöasemaa hierottu naamaan. W

Star Trek herätti aikoinaan kohua... loput saatte googlettaa

[Parsifal]

Jotain perusteluja vaniljaihmisen väitteeseen, että murican scifi on yhtä ja samaa. Otetaan nyt vaikka uusi Battlestar Galactica-sarja ja Star Trek DS9. DS9 nyt on Star Trekkiä, ja on maailmansa vanki, mutta sarjana se on todella hyvä. Itse ehkä näkisin Star Trekin Federaation jonkinlaisena äärisuvakkina organisaationa. Jopa sen laivasto koostuu pääasiassa puolisotilaallisista aluksista, eikä puhtaita sota-alusluokkia taida olla kuin yksi-kaksi.

Joutuipa Federaatiokin DS9:n kuluessa kuitenkin lopulta myöntämään, että neuvottelu on mahdotonta sellaisen osapuolen kanssa, joka haluaa tuhota tai orjuuttaa sinut, ja ajautui avoimeen sotaan Dominiota vastaan. Tuo täysiveristen sota-alusten puuttuminen sitten kostautui karmeina tappioina sodan alkuvaiheissa. Vaikka Fedraatio luonnollisesti punnersi lopulta tasoihin, niin kuten aina, valppauden puute maksettiin kalliisti verellä.

Mikä muka estäisi vaikkapa massiivisten Galaxy-luokan aluksen pakkaamisen täyteen tulivoimaa?

Arviolta heittäisin, että aluksen kyky tuottaa sähköä. Star Trekissä ei ole ajatustakaan ohjuksille, tai projektiiliaseille, joten ainoa vaihtoehto ovat äärimäisen virtasyöpöt aseet. Ainakin kaanonissa alukset taiteilevat suojakenttien ja aseiden välillä, joten yksinkertaisesti reaktori ei pumppaa riittävästi mehua suuremmalle määrälle aseita.

Noissa pelkkien energia-aseiden universumissa olisi kyllä kiva nähdä aina välissä kunnon kineettiseen energiaan perustuva ase.

Aluksen antimateriareaktori sinkoaa 700-metrisen aluksen 10 000-kertaiseen valonnopeuteen. Kyllä siinä energiaa riittää, mutta olisiko virranjaon suunnittelussa säästetty, kun sitä ei näemmä saa ikinä kanavoitua aseisiin riittävästi? Ja kaikki "torpedot" ovat ohjuksia, joissa on tyypistä riippuen vaihteleva taistelukärki.

Tietysti taustalla on käsikirjoitusten typerä yltiöpasifistinen ideologia: vastarintaan ryhdytään vasta, kun ollaan jo aivan kuilun partaalla. Muistuuko mieleen yhtään taistelua, jossa Enterprise ei ottaisi aina helvetisti turpiin ennen tuleen vastaamista? Deep Space Ninen kaksi viimeistä esityskautta kestänyt sota puolestaan voisi ehkä näyttäytyä jonkinlaisena itsekritiikkinä. Jotakin logiikkaa silti kaipaisi noihin aseiden tehoihin: välillä tulituksen teho vastaa ydinpommia, ja yksi avaruusalus kykenee hävittämään kaiken elämän vaikka kokonaiselta planeetalta; välillä samalla aseella ei ole mitään vaikutusta.

[Tavan]

Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä homoutta nimenomaan tulisi piilotella ja avoin/ylpeä homous ja homouden normalisointi esimerkiksi populaarikulttuurissa on iso virhe. Tälle näkemykselle on paljon erilaisia perusteita. Osa pragmaattisia, osa filosofisia, osa psykologisia, osa esteettisiä, osa historiallisia, osa yhteiskunnallisia, osa uskonnollisia.

Samahan koskee esimerkiksi naisten esittämistä ekvivalentteina miesten kanssa, tai monietnisten yhteisöjen idealisointia. En usko, että tässä konservatiivisten kirjailijoiden mielenilmauksessakaan on lopulta kyse vain estetiikasta tai kirjamausta, vaan perustavaa laatua olevista ideologisista eroista.

Yhden osapuolen mielestä on hyvä, että homoja, miesmäisiä naisia ja monietnisiä yhteisöjä idealisoidaan. Samalla se kammoksuu toisen osapuolen harjoittamaa homoista vaikenemista, naisten esittämistä naisellisina, ja monietnisten yhteisöjen esittämistä epävakaina painekattiloina.

[rapa-nuiv]

Mutta mistä se tuossa jutussa mainittu konflikti siis oikein leimahti? Siitä, että konservatiivisia kirjoja pääsi ehdolle Hugo palkinnon saajiksi? Miksi se sai tiedostajat äänestämään tyhjää? Mikseivät äänestäneet omia suosikkejaan?

  Kun on joutunut näissä kulttuuripiireissä liikkumaan, jotain olen nähnyt. Kyllä siellä paljon löytyy niinsanottuja liberaaleja, jotka silminnähden ahdistuvat jos joku ei heidän liberaaleja arvojaan jaakaan. Näiden taholta saa osakseen jatkuvaa kyräilyä ja heikosti peiteltyä henkilöön käyvää vihamielisyyttä. Vasemmistoliberaalihan toimii puhtaasti tunnepohjalta ja luonnollisesti kokee itsensä henkilökohtaisesti loukatuksi, jos hänen aatemaailmaansa kyseenalaistetaan. Siksipä vasemmistoliberaalilla ei ole estoja   hyökätä ideologiseksi vastustajakseen kokemia ihmisiä vastaan  puhtaasti tunneargumenteilla provosoinnilla ja usein ihan suoraan solvaamalla.


Tällaisesta porukasta konservatiivisemmin ajattelevaksi tunnistettu tulee äkkiä savustettua ulos. Ja jäljelle jää agressiivisia vasemmistoliberaaleja myötäilevä jees-kerho.  Ja  jees-kerhohan ihan oikeasti kuvittelee edustavansa ainoaa ja lopullista totuutta ja ahdistuu entistä enemmän heille vieraiden arvojen olemassaolosta.

[Vesa Heimo]

Eli jos ihmiset lakkaisivat kutsumasta tuputukseksi sitä, että jotkut eivät piilottele homouttaan, niin silloin häviäisi myös tarve oikeasti tuputtaa ajatusta homouden hyväksymisestä scifissä tai missä tahansa.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä homoutta nimenomaan tulisi piilotella ja avoin/ylpeä homous ja homouden normalisointi esimerkiksi populaarikulttuurissa on iso virhe. Tälle näkemykselle on paljon erilaisia perusteita. Osa pragmaattisia, osa filosofisia, osa psykologisia, osa esteettisiä, osa historiallisia, osa yhteiskunnallisia, osa uskonnollisia.

Samahan koskee esimerkiksi naisten esittämistä ekvivalentteina miesten kanssa, tai monietnisten yhteisöjen idealisointia. En usko, että tässä konservatiivisten kirjailijoiden mielenilmauksessakaan on lopulta kyse vain estetiikasta tai kirjamausta, vaan perustavaa laatua olevista ideologisista eroista.

Yhden osapuolen mielestä on hyvä, että homoja, miesmäisiä naisia ja monietnisiä yhteisöjä idealisoidaan. Samalla se kammoksuu toisen osapuolen harjoittamaa homoista vaikenemista, naisten esittämistä naisellisina, ja monietnisten yhteisöjen esittämistä epävakaina painekattiloina.

Osalle jo se on idealisointia sekä propagandaa että vaikkapa homo/nainen/etninen on sankariroolissa.

[sivullinen.]

Warhammer 40 000 ehkä, mutta siinä ihmiskunta on vähemmistönä, vaikka onkin vah vin valtakunta galaksissa.

En tunne tätäkään teosta, mutta täällä esitetyistä viesteistä päätellen se kuulostaisi olevan ennemmin fantasiaa kuin scifiä. Molemmat ovat tietenkin fiktiota. Nähtävästi myös koko "sota" on enemmän käynnissä fantasiamaailman puolella kuin scifissä -- ja enemmän elokuvissa kuin kirjoissa. Sinun linkittämäsi videopelistä otettu pätkä, jossa härkämies ja tavallinen mies lähestyivät toisiaan homoseksuaalisuuteen viittaavalla tavalla, oli sekin ympäristössä toimineesta puumajatalosta ja pitkistä kangashameista päätellen erittäin etäisesti "tieteellistä" fiktiota. Se oli enemmän tätä keskiaikavillitystä. Warhammer 40 000 kuulostaa keskiaikaiselta sekin.

Laitanpa minäkin tähän loppuun yhden homokohtauksen.

[...] I had not been eight days in this employment when one evening I met with a young Ichoglan, who was a very handsome fellow. The weather was warm. The young man wanted to bathe, and I took this opportunity of bathing also. I did not know that it was a capital crime for a Christian to be found naked with a young Mussulman. A cadi ordered me a hundred blows on the soles of the feet, and condemned me to the galleys. [...]

Voltaire: Candide

Jo roomalaiset tunsivat poikarakkauden, ja osasivat siitä kirjallisesti kertoa. Sota on jatkunut jo kauan. Tiedefiktiota olisi tarina, jossa kerrotaan tämän sodan viimein tultua päätökseen ruumiillisen rakkauden menettäessä merkityksensä kloonauksen tai kuolemattomuuden vuoksi ja ihmisten muuttuneen tunteettomiksi roboteiksi.