2015-03-10 Helsinki, Tapanila: Nuori nainen joukkoraiskattiin

[Lalli IsoTalo]

Ja etenkin musuperheissä tapahtuvista raiskauksista ei saa mitään tietoa, koska muslimeilla naisen on yksinkertaisesti annettava jos miestä panettaa.... Eli teoriassa muslimit eivät kotona raiskaa...

Toisaalta, musliminaisilta on säännönmukaisesti tavara turmeltu. Se tekee seksistä kivuliasta, kuulemma. Joten eikös kaikki muslimiseksi, poislukien hedelmöitystarkoitus, ole naisille vastentahtoista? Vastentahtoisuuden ja raiskauksen ero taas ... missä kulkee raja?

Eikös tämä nyt näytä vähän siltä, että muslimeille seksi on enemmän tai vähemmän sama asia kuin se mitä me kutsumme raiskaukseksi?

[rähmis]

Harvinainen ja asiallinen mielipidekirjoitus aiheesta nimimerkiltä Toipunut uhri, joka rohkenee olla eri mieltä kuin joukkoraiskaajasomalien puolustajiksi kaivetut asiantuntelijat ja muut vähättelijäekspertit.

Raiskauksen uhri: Raiskaustuomio on osa uhrin toipumista

Silmä silmästä ja hammas hampaasta? Kuinka rikoksesta tulisi rangaista ja mistä näkökulmasta rangaistuksen määrää tulisi katsoa?

Oikeudenmukaisuus elää kulttuurissa. Viime kädessä oikeudenmukaisuuden kussakin valtiossa määrittää kansa. Raiskaus- ja väkivaltarikollisten tuomioita ei pidetä oikeudenmukaisina. Rikoksen uhrina haluan tuoda esiin oman kokemukseni, sillä tässä yhteiskunnallisessa keskustelussa uhrit uskaltavat harvoin korottaa ääntään.

Minut raiskattiin noin kolme vuotta sitten. Tämä tapahtui Espanjassa. Nyt kesäkuun alussa tuli tuomio: neljä vuotta vankeutta ja 12 000 euroa kärsimyskorvausta – hyvin eri luokkaa kuin "kohutussa" Tapanilan tapauksessa.

Olin valmistautunut henkisesti siihen, ettei syytetty saa tuomiota, sillä juridisen koulutuksen saaneena ihmisenä tiesin, kuinka korkea näyttökynnys näissä rikoksissa on. Kuitenkin, kun tuomio tuli, se oli mieletön helpotus. En olisi uskonut, että tuomio olisi niin merkittävä osa toipumistani. Nyt voin jättää asian taakseni. Tätä en osannut etukäteen ennakoida. Vaikka olin psyykannut itseni kaikkiin vaihtoehtoihin, olin vähätellyt mielessäni tuomion vaikutusta.

Vaikka tiesin olevani oikeassa, ratkaisevaa oli, että joku muukin totesi: sinua on loukattu äärimmäisen nöyryyttävästi ja tekijää tulee rangaista siitä.

Puhutaan paljon siitä, että ehdollinen tuomio on parempi kuin ehdoton, jotta rikoksen tekijä pysyy kiinni yhteiskunnassa eikä syrjäydy.

Kukaan ei koskaan kysy, miten uhrin on mahdollista pysyä yhteiskunnan veronmaksajana, jos tekijä on yhä vapaana ja uhri jatkaa itsensä syyllistämistä. Raiskauksen jälkeen uhrin mahdollisuudet päästä takaisin yhteiskuntaan eivät ole hyvät – varsinkaan silloin, jos joutuu pelkäämään tekijän kohtaamista.

Pahimmillaan kysymys on siitä, kumman haluaa saada pysymään kiinni yhteiskunnassa: rikoksen tekijän vai rikoksen uhrin. Lievillä rangaistuksilla yhteiskunta haluaa pitää rikollisen kiinni yhteiskunnassa.

Välillä epäilen, voiko toisen ihmisen raiskannut henkilö aidosti muuttua. Jos voi, auttaako rankaisematta jättäminen niin sanotun parannuksen tekemisessä? Jos ei saa rangaistusta tai se on ehdollisen vankeuden kaltainen varoitus, onko rikoksen tekijällä mitään syytä muuttua, kun hänen toimintansa ei johda mihinkään?

Liian harvoin pohditaan sitä, mikä on rangaistuksen vaikutus uhrin toipumiseen. Myös motiivi ilmoittaa rikoksista vähenee, jos pitkän kärsimyksen jälkeen siitä ei ole mitään hyötyä. Oikeudenkäynti on uhrille mielettömän rankka. Kuka siihen prosessiin haluaa lähteä, jos sillä ei saa oikeutta?

Vaikka rikokset ovat rikkomus yhteiskunnan sääntöjä vastaan, raiskaukset ovat myös rikos uhria kohtaan. Rangaistus ei siis palvele vain yhteiskunnan intressejä, vaan myös uhrilla on oma intressi toipua.

Toipuminen on parhaiten mahdollista silloin, kun saa oikeudenmukaisuutta. Sitä minä sain, Tapanilan uhri ei.

Hesari

[Kyklooppi]

Hienoja miehiä, kerrassaan.Ainakin yhtä hienoja ihmisiä ovat lautamiehet ja tämä tuomari jotka palkitsivat hienot miehet minimaalisilla sanktioilla.
Aina vaan jaksaa inhottaa enemmän ja enemmän.

[J.M]

Minä en haista kättä, vaan rasismia.

Joka on tunnetusti peruste tuomion koventamiselle. Ei koske kuin yhtä ihonväriä. Muuten olisi rasismia.

[sakarit]

Joka on tunnetusti peruste tuomion koventamiselle. Ei koske kuin yhtä ihonväriä. Muuten olisi rasismia.

Nimenomaan näin, tyypit eivät taatusti olisi hyökänneet somalinaisen tai muun muslimin kimppuun. Uhri valikoitui täysin kansanryhmään kuulumisen ja uskonnon perusteella. Edes syyttäjä ei ajanut tuomioiden koventamista.

Laissa ei ole mitään rajoituksia tämän pykälän käytöstä, mutta ilmeisesti tämä perustuu idioottimaiseen lain perusteluun, jossa muistaakseni todetaan lain olevan tarkoitettu vähemmistöjen suojaksi. Kaikki eivät ilmeisesti tarvitse yhtäläistä lainsuojaa tässä maassa, ei ainakaan suomalaiset raiskatut naiset.

[Kuusipää]

Kun kaksi suomalaista somalia katsoo kun kolme suomalaista somalia raiskaa, se kertoo paljon siitä miten välinpitämättömästi suomalaisyhteisö suhtautuu raiskauksiin. Ja myös kuinka paljon suomalaiset miehet raiskauksia tekevät.

Muslimikulttuurissa raiskauksi kotona tapahtuu vähemmän jo siitä syystä, että moniavioisuus on sallittua miehille. Jos tämä olisi käytäntö myös suomalaiskulttuurissa, eivät akat voisi pihtaamalla käyttää 'väki'valtaa, kiristää viemään roskia, tiskaamaan, ja kun roskat on viety kiristää lisää palveluksia. Muslimien uskonnon mukaan myös toisen muslimin raiskaaminen on kiellettyä ja ankarasti rangaistua, jos tekoon on 7 miespuolista todistajaa, ja siksikin raiskauksia tapahtuu vähän.

Suomalaisessa kulttuurissa kotona taas raiskauksia tapahtuu paljon. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Matti Putkonen, joka on teostaan ankaran rangaistuksen saanut. Suomalaisessa kulttuurissa myös naisen sana painaa miehen sanaa enemmän.

Tuomioistuimen asema on vaikea. Jos uhri ei pysty kertomaan kuka teki ja mitä, ja oliko mukana sellaisia, jotka olivat vain paikalla, voi yksituumaisuuden ulottaminen sormen peräaukkoon työntämiseen olla vaikeasti toteen näytettävissä. Jos vakavammistakin teoista korkeammat oikeusistuimet ovat antaneet ehdollista, tulee tuomion olla linjassa niihin. Se avustaako paikallaolija raiskauksessa, siten että paikallaolo vaikeuttaa uhrin pakenemista, on vaikea juridinen kysymys. 3 tekijää jo yksin pystyvät estämään naista pakenemasta.

[Kulttuurirealisti]

Muistakaa täällä kun ulkomaalaisvihaa lietsotte, että tekijät olivat suomalaisia. Se unohtuu usein näissä keskusteluissa, että ulkomaalaisia syytetään, muttei huomata malkaa omassa silmässä.
...
Hän lisää: – Toisin sanoin, se on teidän muttei meidän ongelma, joka se on.

Jos pojan on kasvattanut ulkomaalaistaustaiset ihmiset, ja kaveriporukkakin on ulkomaalaistaustaisten kasvattamia, en osaa nähdä miten se olisi minun tai suomalaisten ongelma. Väkivaltainen ja naisia alistava tuontikulttuuri synnyttää asenteita jotka johtavat raiskauksiin ja muuhun väkivaltaan.

Mutta provoahan tuo juttusi taitaa olla...

[Eino P. Keravalta]

Kuusipää:

Kun kaksi suomalaista somalia..

Voin kyllä uskoa, että sasquatch on olemassa, mutta suomalaista somalia ei ole olemassa.

[Leijona78]

Muistakaa täällä kun ulkomaalaisvihaa lietsotte, että tekijät olivat suomalaisia.

Mitään näin vastenmielistä ja tarkoituksella provosoiden esitettyä totuudenvastaista väitettä en olekaan täällä lukenut pitkään aikaan. Palataan asiaan sitten kun yksikään somalitaustainen (tai muu ulkomaalaistaustainen muslimi) ei saa minkäänlaista erityiskohtelua taustansa tai uskontonsa vuoksi. Siihen saakka näitä somppuja ja muita vastaavia kohdellaan juuri sellaisina kuin mitä he ovat; ulkomaalaistaustaisia eivätkä missään tapausessa-todellakaan-suomalaisia, eivätkä sitä tule edes olemaan (kuten he eivät itse edes haluakaan).

Tervemenoa ignorelandiin.

[Kuusipää]

Muistakaa täällä kun ulkomaalaisvihaa lietsotte, että tekijät olivat suomalaisia.

Mitään näin vastenmielistä ja tarkoituksella provosoiden esitettyä totuudenvastaista väitettä en olekaan täällä lukenut pitkään aikaan. Palataan asiaan sitten kun yksikään somalitaustainen (tai muu ulkomaalaistaustainen muslimi) ei saa minkäänlaista erityiskohtelua taustansa tai uskontonsa vuoksi. Siihen saakka näitä somppuja ja muita vastaavia kohdellaan juuri sellaisina kuin mitä he ovat; ulkomaalaistaustaisia eivätkä missään tapausessa-todellakaan-suomalaisia, eivätkä sitä tule edes olemaan (kuten he eivät itse edes haluakaan).

Tervemenoa ignorelandiin.

Tässä nyt on tarkoitus vaan havainnollistaa, mistä johtuu tilastoissa suomalaisten suuri osuus raiskauksissa. Somaliraiskaajat tilastoidaan suomalaisten miesten tekemiksi raiskauksiksi, kun heillä on suomen passi, jolloin feministisuvaitsevaiset voivat syyllistää suomalaisia raiskauksista ja kertoa, ettei tilastot tue sitä että somalit raiskaisivat muita useammin.

Kuusipää:

Kun kaksi suomalaista somalia..

Voin kyllä uskoa, että sasquatch on olemassa, mutta suomalaista somalia ei ole olemassa.

Onhan suomalaisia romaneitakin, eli mustalaisia olemassa, jotka osaltaan synkentävät rikostilastoja suomalaisten tekemien rikosten osalta. Kun aika tarpeeksi kuluu, on suomalainen somali ihan korrekti ilmaus. 

[td]

Näissä tuomioissa meni kaikki perseelleen.

Onko valtiomme vihdoin nyt sitten näyttänyt näille kultamunille virallisen tavan, ihan käräjäoikeuden avustuksella, miten tehdä duunia ja tiliä? Tuleeko kultamunista nyt sitten yrittäjiä? Onko tuleva nyt sitä kuoriutumista?
Toki tuomari oli mitä oli, ja lautamiehet ei varmaan sitäkään (kukainenkin voi netistä katsoa, minkälainen arpaonni sattui kultamunaraiskaajille).

Seuraavalla kerralla 2 alaikäistä "duunaria" hoitaa asiat ja 10 "yrittäjää" katselee. Alaikäisille sakkoja (sakot maksamme me), "yrittäjille" vaikkapa 150€ / vrk putkassa. Kassaan kertyneet rahat tietenkin jaetaan sitten "osakkeiden" mukaisesti. Nämä tietenkin "normaalien tulojen" päälle (KELA/SOSSU).

14vrk putkassa x 10kultamunaa x ~150€ = 21 000€

Liekö Kataiselta saaneet vinkkiä businessmalliin (mitä pölhömpi, sitä parempi) 

Toivon todella että tuomiot napsahtavat kohdalleen hovissa varoittavana esimerkkinä, ihan yhteiskuntarauhan takia.

Tuosta voi arvoida halutessaan, millaista tiliä kultamunaraiskaajat tulevat tekemään:
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/bVCVdiyYR/240_vapauden_hinta.pdf

[koli]

Raiskattu ei ole ryöstetty

Viime aikoina raiskaajille on vaadittu kovempia rangaistuksia. Vaatijat tahtovat, että raiskaaja joutuisi kärsimään vähintään yhtä paljon kuin raiskauksen uhrikin joutuu kärsimään. Vaatimuksen taustalla on lohduton, joskin mielestäni vääristynyt käsitys siitä, mitä on olla raiskattu nainen ja mitä on olla uhri.

Käsitys tiivistyy kahden sanan varaan: riistetty ja pilalla. Sanotaan, että raiskatulta on riistetty oikeus koskemattomuuteen ja ihmisarvoon. Sanotaan, että uhrin elämä on pilalla, koska hän joutuu kamppailemaan häpeän, pelon ja arvottomuuden tunteiden kanssa koko loppuikänsä (ks. esimerkkikeskustelu). Käsitykset riistetyksi tulleesta naisesta ja pilatusta elämästä ovat molemmat virheellisiä.

Ensiksi. Ihmiseltä ei voi riistää ihmisarvoa eikä oikeutta koskemattomuuteen. Jokaisella ihmisellä on taustoistaan, tilanteestaan ja ominaisuuksistaan riippumaton ihmisarvo, jota ei voi ottaa pois. Sitä ei voi myöskään vähentää, vaan ihmisarvo on kaikilla yhtä suuri. Samoin on koskemattomuuden laita. Oikeus koskemattomuuteen on pysyvä, tilanne- ja henkilötekijöistä riippumaton.

Raiskaaja ei riistä uhrinsa ihmisarvoa tai oikeutta koskemattomuuteen, vaan osoittaa ainoastaan sen, ettei raiskaaja kunnioita näitä arvoja ja oikeuksia. Raiskaamisteko kertoo aina enemmän raiskaajasta kuin uhrista. Raiskatun arvo ja oikeudet säilyvät, vaikka raiskaaja osoittaakin kunnioittamattomuutensa.

Toiseksi. Ihmisen elämä ei voi mennä ikiajoiksi pilalle siitä, että hänen sukuelimeensä kosketaan väkisin. Raiskauksen aiheuttamat fyysiset kivut ja pulmat selviävät suhteellisen nopeasti, ellei raiskaaja ole tartuttanut uhriin tautia tai saattanut tätä raskaaksi. Psyykkiset ja henkiset kärsimykset kuten pelot ja häpeä voivat vaatia työstämistä pitempään. Koko elämää sen ei kuitenkaan tarvitse viedä. Raiskaus ei vie raiskatulta mitään pysyvästi.

Me, raiskaustapausten sivustaseuraajat, luomme raiskatulle sen ympäristön, jossa hän kokemustaan työstää. Meistä riippuu, kuinka suuri urakka raiskatulla on edessään. Virheelliset voivottelut riistetystä arvosta ja pilalle menneestä elämästä eivät uhria auta vaan lisäävät työmäärää. On raskasta todistella muille olevansa muutakin kuin raiskattu.

Raiskaamiseen on suhtauduttava kuin väkivaltaan, ei kuin varastamiseen. Jos mies pahoinpidellään kadulla, kukaan ei kyseenalaista hänen arvonsa tai oikeuksiensa säilymistä tai mielekkään elämän jatkumista. Mies pahoinpidellään, mutta häneltä ei viedä mitään. Hänen haavansa ovat parannettavissa. Nainen näyttää yhä ajatuksissamme olevan jotain, jonka arvoa, oikeuksia ja kykyä mukavaan elämään on mahdollista vähentää pelkällä kosketuksella.

Käsitys naisesta, jonka ihmisyyttä on mahdollista hitusen ryöstää, tekee raiskaamisesta houkuttelevampaa ja uhrin toipumisesta raskaampaa. Siksi on ryhdyttävä ajattelemaan toisin. Tarvitsemme uudenlaisen tavan käsittää, mitä on olla uhri ylipäätään.

Käsitteellisesti uhri on joku, joka on vahingoittunut tai uhattu. Toisin sanottuna kokemus vahingoittuneisuudesta tai uhattuna olemisesta tekevät ihmisestä uhrin. Kokemus siitä, että on vahingoittunut, tarkoittaa, että kokee menettäneensä jotain hyväänsä. Kokemus siitä, että on uhattu tarkoittaa, että pelkää menettävänsä jonkin hyvänsä. Molemmat kokemukset ajavat ihmistä toimintaan: palauttamaan ja turvaamaan hyvänä pitämänsä asiat tai luovuttamaan.

Se, yrittääkö ihminen tavoitella hyviään vai luopuuko hän hyviensä tavoittelusta, riippuu merkittävällä tavalla hänen uskomuksistaan. Käsitys omasta arvokkuudesta, luottamus omiin kykyihin ja voimavaroihin sekä tieto puolustautumis- ja hoitokeinoista kannustavat ihmistä suojaamaan hyviään ja tavoittelemaan niitä takaisin. Epävarmuus omasta arvokkuudesta ja uskomukset parantamattomissa olevista traumoista lannistavat ja kutsuvat luopumaan hyvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.

Meidän jokaisen vastuulla on, millaisia uskomuksia uhriudesta puheenvuoroillamme vahvistamme. Puheet riistettävissä olevasta arvosta ja ikuisista haavoista vahvistavat raiskauksen uhrin arvottomuuden ja voimattomuuden kokemusta. Puhe luovuttamattomasta arvosta ja oikeudesta kannustavat puolustamaan ja hoitamaan itseään.

Uhriuden rajaaminen vahingoittuneisuuteen ja uhattuna olemiseen auttaa näkemään kaiken sen hyvän, jota raiskaaminen ei ole heikentänyt ja jota voimavarana käyttäen uhri voi aloittaa toipumisensa. Uhrin ei tarvitse olla pelkkä uhri, vaan hän voi olla myös taistelija, selviytyjä tai toipunut tavallinen ihminen.

Johanna Väyrynen on teologian maisteri, joka tutki pro gradussaan uhrin toimijuutta ja toimintaa.

http://blogs.helsinki.fi/socialethics/2015/07/03/raiskattu-ei-ole-ryostetty/

Tapanilassa tapahtuneesta raiskauksesta annetut tuomiot ovat taas kirvoittaneet monet kirjoittamaan ajatuksiaan siitä, kuinka raiskatuksi joutuminen on jotenkin erityisellä tavalla ihmistä turmeleva tapahtuma. Että raiskaus olisi jotenkin erityisen uhriuttavaa. Kaikille, jotka näin ajattelevat tahdon nyt sanoa seuraavaa.

Ei, raiskaus ei turmele ihmistä. Raiskaus ei pilaa naista. Raiskaus loukkaa raiskatuksi tulevan itsemääräämisoikeutta vain sen hetken, kun häntä raiskataan. Mutta raiskaus vain ja ainoastaan loukkaa itsemääräämisoikeutta – se ei riistä sitä hetkeksikään. Itsemääräämisoikeutta ei voi kukaan riistää keneltäkään.

Raiskatuksi joutuminen ei vähennä kenenkään ihmisarvoa. Raiskaaminen kertoo raiskaajan vääristyneestä käsityksestä ihmisarvosta – raiskatuksi joutuminen ei vaikuta mitenkään raiskatun ihmisarvoon. Ihmisarvo on yhtäläinen aina ja kaikilla.

Raiskatulla on vain se arvo, minkä me hänelle annamme. Raiskatuksi tuleminen on erityisen häpeällistä vain, jos ajattelemme sen olevan häpeällistä. Raiskattu on turmeltunut vain, jos pidämme häntä turmeltuneena. Raiskaus pilaa koko elämän, jos me annamme sen ikuisesti vaikuttaa elämäämme.

Raiskaaminen on väkivaltaa. Kuitenkin, jos mies hakataan kadulla, kukaan ei ole päivittelemässä, kuinka hänen itsemäärämisoikeutensa ja ihmisarvonsa säilyvyys olisi jotenkin pysyvästi uhattuna. Miten väkisin sisään työnnetyt sormet tai sukuelin voisivat muka pilata naisen?

Raiskatuksi tuleminen pilaa elämän vain, jos käsityksemme naisen arvokkuudesta on sidottu naisen sukupuoliseen koskemattomuuteen.

Raiskattu ei ole uhri ikuisesti.

Lue lisää sivuilta 62-68
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155506/UusiVayrynenJohannaProGradu.pdf?sequence=1

https://www.facebook.com/johanna.vayrynen.5/posts/10206561680111061?pnref=story

[supreme god]

Teologian maisteri...sepä kertookin jo, millainen sekopää kyseessä on.

Tuntuu, että onkohan kaikki ääriuskovaiset siirtyneet kannattamaan monikulttuurisuutta ja tätä yltiö liberaalisuutta, kun argumentit tuntuu olevan samoja niin hihhuleilla kuin ns."suvaitsevaisilla"?

Hihhulien ja liberaalien tapoihin tuppaa kuulumaan rikosten ja uhrien vähättely. Enpä haluaisi asua niiden hallihtemassa valtiossa jossa voisivat täysimääräisesti päättää asioista. Aikapitkälti silloin olisi darwinin laki vahvimmillaan ja heikot olisi todella huonossa asemassa joutuisisi kärsimään ja vahvat selviäisisi koska kykenisivät puollustamaan itteänsä, koska yhteiskunta ei sitä tekisi.

Liberaalit väittävät olevansa heikkojen ja sorrettujen puolella, mutta todellisuudessa he tekevät heikkojen aseman entistä huonommaksi.

[Onkko]

En näe missään enkä tiedä ketään jotka olisivat raiskatun ihmisarvoa kyseenalaistaneet tai asiasta raiskattua syyttäneen. (poislukien kehitysmaat/maalaiset)

Raiskaus vie turvallisuudentunteen riippumatta siitä mitä muut ajattelee ja tämä on pahin seuraus.

[VeePee]

Mutta raiskaus vain ja ainoastaan loukkaa itsemääräämisoikeutta – se ei riistä sitä hetkeksikään.

Eli kun naista (tai miestä) raiskataan, niin raiskattavalla on koko ajan itsemääräämisoikeus. Raiskattava onkin siis itse asiassa vähän kuin vapaaehtoisesti touhussa mukana koska ei käytä itsemääräämisoikeuttaan poistumalla tilanteesta. Alan nyt vähitellen ymmärtää miksi raiskaajat eivät saa mitään tuomioita vaan kävelevät käräjäsalista nauraen vapauteen kohti uusia yllätysrakkauden jakamisseikkailuja.

Kymmenen peukkua ja papukaijamerkki teologian maisteri Johanna Väyryselle, raiskattujen oikeuksien puolustajalle.

[N]

Mitähän teologian maisteri pitäisi siitä jos joukkio örkkejä alistaisi hänet lihan palan tasolle?

Kirjoituksen pohjalta voisi päätellä, että ei pitäisi siitä yhtään sen enempää, kuin jos samainen ihmisjoukko pahoinpitelisi häntä noin muutenkaan.

[siviilitarkkailija]

Mitähän teologian maisteri pitäisi siitä jos joukkio örkkejä alistaisi hänet lihan palan tasolle?

Tekstistään ja logiikastaan päätellen maisteri Johanna Väyrynen voisi vaikka nauttia. Tietysti riippuen siitä söisivätkö örkit hänet kokonaan vaan ainoastaan kiihottavista kohdista lipsuttelisivat. Pitää hyväksyä ja suvaita moninaisuutta. On olemassa ihmisiä jotka eivät pahastu tai nauttivat raiskatuksi tulemisen tunteesta.

Ensiksi. Ihmiseltä ei voi riistää ihmisarvoa eikä oikeutta koskemattomuuteen. Jokaisella ihmisellä on taustoistaan, tilanteestaan ja ominaisuuksistaan riippumaton ihmisarvo, jota ei voi ottaa pois. Sitä ei voi myöskään vähentää, vaan ihmisarvo on kaikilla yhtä suuri. Samoin on koskemattomuuden laita. Oikeus koskemattomuuteen on pysyvä, tilanne- ja henkilötekijöistä riippumaton.

Aivan hirveää propaganda- ja kakkahuttua. Vaikka ihmisillä on ihmisarvo ja PERIAATTEESSA se on universaali, niin KÄYTÄNNÖSSÄ asia ei ole noin. Oikeus koskemattomuuteen on aivan eri asia kuin koskemattomuus. YK ihmisoikeuksienjulistuksen tankkaaja voi löpistä mitä hyvänsä naivia, todellisuus on jotain ihan muuta.

Jos mies pahoinpidellään kadulla, kukaan ei kyseenalaista hänen arvonsa tai oikeuksiensa säilymistä tai mielekkään elämän jatkumista.

Aivan järkyttävää mutta häp....ämpäriyliopistokuraa. Kaikesta päätellen J Väyrynen on ns kammiotutkija joka ei ole poistunut kadulle elävän elämän keskelle.

Se, yrittääkö ihminen tavoitella hyviään vai luopuuko hän hyviensä tavoittelusta, riippuu merkittävällä tavalla hänen uskomuksistaan. Käsitys omasta arvokkuudesta, luottamus omiin kykyihin ja voimavaroihin sekä tieto puolustautumis- ja hoitokeinoista kannustavat ihmistä suojaamaan hyviään ja tavoittelemaan niitä takaisin. Epävarmuus omasta arvokkuudesta ja uskomukset parantamattomissa olevista traumoista lannistavat ja kutsuvat luopumaan hyvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.

Ämpäriyliopiston pelle paketoi asiat lapselliselle tasolle. Tavoitellaan hyvää tai luovutaan hyvien tavoittelusta. Teksti on kuin peruskoululaisen ainekirjoitus ainoastaan sillä erolla että peruskoululaisessa on vielä toivoa. Ämpäriyliopiston maisteri on kaikkineen turha ja menetetty tapaus. Mitä on "hyvä"? Mitä on "hyvän tavoittelusta" luopuminen.

Katuväkivalta on fakta. Sillä on pitkään vaikutusta uhrin elämään. Menee kunnia, erityisesti miehenkunnia, tulee ruhjeita ja vammoja. Saadaan kunniaa, voitto katutappelussa. Menetetään kunnia, seuraavana päivänä voittaja pohtii mitä tulikaan tehtyä.

Sensijaan että mm raiskattujen uhrien elämää ja arvoa käsiteltäisiin totuutena, ne suhteellistetaan. No ei se nyt niin käy. Jokainen elämä ja ihminen on yksilö. Raiskattu voi alkaa äänestämään oikein. Hakattu voi alkaa tekemään politiikkaa. Uhattu voi nousta taistelemaan.

Taistele tai pakene. Ämpäriyliopiston viesti on että pakene. Minä sanon että taistelu on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Taistele tai pakene koko lopun elämääsi. Kukaan tai mikään ei elä ikuisesti paitsi ihmisten rohkeus kuitenkin äärimmäisellä rajalla valita oikein.

[N]

Mutta raiskaus vain ja ainoastaan loukkaa itsemääräämisoikeutta – se ei riistä sitä hetkeksikään.

Eli kun naista (tai miestä) raiskataan, niin raiskattavalla on koko ajan itsemääräämisoikeus. Raiskattava onkin siis itse asiassa vähän kuin vapaaehtoisesti touhussa mukana koska ei käytä itsemääräämisoikeuttaan poistumalla tilanteesta. Alan nyt vähitellen ymmärtää miksi raiskaajat eivät saa mitään tuomioita vaan kävelevät käräjäsalista nauraen vapauteen kohti uusia yllätysrakkauden jakamisseikkailuja.

Kymmenen peukkua ja papukaijamerkki teologian maisteri Johanna Väyryselle, raiskattujen oikeuksien puolustajalle.

Tulkintoja, tulkintoja. Itsemäärämisoikeus ihmisellä kyläl on, eikä sitä viedä ihmiseltä missään välissä pois. Toki itsemäärämisoikeutta voidaan loukata, mutta sitä ei viedä ihmiseltä pois.

[SimoMäkelä]

Ehkä teologi haluaa nähdä toivon mahdollisuuden uhrin kannalta; että ei ole automaattisesti ennalta määräytynyt, että raiskatun elämä ehdottomasti on pilalla. Jos näin on, se on pelkästään hyvä juttu raiskauksen uhrin kannalta. Eikä ulkopuolisten pidä uhriuttaa uhria vielä lisää. Pikemminkin luoda voimaannuttavaa ympäristöä. Siis ei turhaa "voivottelua".

[N]

Mitähän teologian maisteri pitäisi siitä jos joukkio örkkejä alistaisi hänet lihan palan tasolle?

Tekstistään ja logiikastaan päätellen maisteri Johanna Väyrynen voisi vaikka nauttia. Tietysti riippuen siitä söisivätkö örkit hänet kokonaan vaan ainoastaan kiihottavista kohdista lipsuttelisivat. Pitää hyväksyä ja suvaita moninaisuutta. On olemassa ihmisiä jotka eivät pahastu tai nauttivat raiskatuksi tulemisen tunteesta.

Miksihän tälläkin foorumilla on joskus puhuttu misogyniasta... Jos ihminen rinnastaa raiskauksen rikoksena vakavaan pahoinpitelyyn, niin tämä tarkoittaa, että ihminen haluaisi tulla raiskatuksi? Joskus ihmetyttää, että osaako osa porukasta ollenkaan sisäistää lukemaansa.

Ensiksi. Ihmiseltä ei voi riistää ihmisarvoa eikä oikeutta koskemattomuuteen. Jokaisella ihmisellä on taustoistaan, tilanteestaan ja ominaisuuksistaan riippumaton ihmisarvo, jota ei voi ottaa pois. Sitä ei voi myöskään vähentää, vaan ihmisarvo on kaikilla yhtä suuri. Samoin on koskemattomuuden laita. Oikeus koskemattomuuteen on pysyvä, tilanne- ja henkilötekijöistä riippumaton.

Aivan hirveää propaganda- ja kakkahuttua. Vaikka ihmisillä on ihmisarvo ja PERIAATTEESSA se on universaali, niin KÄYTÄNNÖSSÄ asia ei ole noin. Oikeus koskemattomuuteen on aivan eri asia kuin koskemattomuus. YK ihmisoikeuksienjulistuksen tankkaaja voi löpistä mitä hyvänsä naivia, todellisuus on jotain ihan muuta.

Ihmisarvo ei katoa tai vähene siitä, ettei joku tai jotkut yksilöt sitä hyväksy ja loukkaavat. Uhrin kannalta se ihmisarvo säilyy, vaikka sitä kuinka loukattaisiin.

Jos mies pahoinpidellään kadulla, kukaan ei kyseenalaista hänen arvonsa tai oikeuksiensa säilymistä tai mielekkään elämän jatkumista.

Aivan järkyttävää mutta häp....ämpäriyliopistokuraa. Kaikesta päätellen J Väyrynen on ns kammiotutkija joka ei ole poistunut kadulle elävän elämän keskelle.

Avaisitko hieman ajatustasi? Poistaako pahoinpidellyksi tuleminen miehen arvoa tai estääkö se mielekkään elämisen? Mikä tuossa kohtaa niin pahasti on sitten pielessä, ettei kyseinen ihminen ymmärrä mitään elävästä elämästä?

Katuväkivalta on fakta. Sillä on pitkään vaikutusta uhrin elämään. Menee kunnia, erityisesti miehenkunnia, tulee ruhjeita ja vammoja. Saadaan kunniaa, voitto katutappelussa. Menetetään kunnia, seuraavana päivänä voittaja pohtii mitä tulikaan tehtyä.

No tämä toki avaa hieman enemmän jo ajatusmaailmaasi. Kunnia, jota puolustetaan nyrkein ja menetetään häviämällä. Asia jossa ei ole alkujaankaan mitään järkeä. Selittää myös aika hyvin sen, minkä takia väkivaltaa niinkin paljon ilmenee. "Minun kunniaani on loukattu, joten lähden pieksämään tai tappamaan nyt jonkun!"

Sensijaan että mm raiskattujen uhrien elämää ja arvoa käsiteltäisiin totuutena, ne suhteellistetaan. No ei se nyt niin käy. Jokainen elämä ja ihminen on yksilö. Raiskattu voi alkaa äänestämään oikein. Hakattu voi alkaa tekemään politiikkaa. Uhattu voi nousta taistelemaan.

Taistele tai pakene. Ämpäriyliopiston viesti on että pakene. Minä sanon että taistelu on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Taistele tai pakene koko lopun elämääsi. Kukaan tai mikään ei elä ikuisesti paitsi ihmisten rohkeus kuitenkin äärimmäisellä rajalla valita oikein.

Raiskattujen elämä pitää suhteuttaa uhriin itseensä, jokainen uhri on lopulta se oikea auktoriteetti määräämään, miten hän asian kokee. Toisaalta, mitä enemmän kaikki ympärillä hokevat sitä, että elämäsi on nyt pihalla, et voi elää enää koskaan normaalia elämää jne., sitä todennäköisemmin uhrit näin kokevat. Tästä taas on uhrille enemmän haittaa pitkässä juoksussa. Toki tämä ei poista sitä, etteikö raiskaajia pitäisi rangaista, eikä raiskauksista pitäisi vaieta, mutta yhteisön reaktiot vaikuttavat siihen, miten uhri oman tilanteensa kokeekaan.

[Source]

En näe missään enkä tiedä ketään jotka olisivat raiskatun ihmisarvoa kyseenalaistaneet tai asiasta raiskattua syyttäneen. (poislukien kehitysmaat/maalaiset)

Raiskaus vie turvallisuudentunteen riippumatta siitä mitä muut ajattelee ja tämä on pahin seuraus.

Kyllä mä ymmärrän, että raiskauksen jälkeen voi itse tuntea olevansa pilalla, varsinkin, jos ensimmäinen seksikokemus on raiskaus. Tai raiskauksen tekee ihminen, joka on jo muutenkin tuhonnut koko itsetunnon esim. parisuhteessa. Lisäksi useamman tuntemattoman ihmisen tekemä joukkoraiskaus vielä kaventaa entisestään luottamusta omaan turvallisuuden tunteeseen. Ystäväni, jotka ovat tulleet raiskatuksi ovat pelokkaita, anteeksipyyteleviä, sovittelevia ja haluavat aina uudessa suhteessa kertoa mahdollisimman nopeasti kokemistaan vääryyksistä, jotta saisivat hyväksynnän itselleen. He ovat kykeneviä saamaan orgasmin ja nauttimaan seksistä, mutta vain turvallisessa parisuhteessa.

[Haplotaxida]

Tuomioilla viestimme myös tekijöille siitä, että miten yhteiskuntamme arvoperusteisesti suhtautuu esim. erinäisiin itsemääräämisoikeuden loukkauksiin ja ihmisarvon väheksymisiin. Kovempien tuomioiden vaatimisella taidetaan yleensä enemmänkin hakea sitä ihmisarvoa (sen olemassa olevan huomioimista, sen arvostamista) kohteeksi joutuneelle, jota oikeus voi pahimmillaan mitättömillä tuomioilla ja hyvin kyseenalaisilla perusteilla yrittää halventaa.

Uhriksi joutuminen ei pitäisi viedä kenenkään ihmisarvoa. Tekijän tuomio teosta voi silti viedä tai vähentää sitä yhteiskunnan ja sen jäsenien silmissä, vaikka sitä joku omana tykönään pitäisi kaikesta riippumattomana arvona.

[siviilitarkkailija]

... Jos ihminen rinnastaa raiskauksen rikoksena vakavaan pahoinpitelyyn, niin tämä tarkoittaa, että ihminen haluaisi tulla raiskatuksi? Joskus ihmetyttää, että osaako osa porukasta ollenkaan sisäistää lukemaansa.

ja joskus ihmetyttää, että mitä se akateeminen pelle oikein toivoo ja kirjoittelee.

Ihmisarvo ei katoa tai vähene siitä, ettei joku tai jotkut yksilöt sitä hyväksy ja loukkaavat. Uhrin kannalta se ihmisarvo säilyy, vaikka sitä kuinka loukattaisiin.

puhhuh. Ei Annan yksikertaisen esimerkin. Kadulla vastaan tulee pahis. Pahis iskee puukon uhrin sydämeen. Uhrin ihmisarvo lakkaa välittömästi ja hänestä tuli vainaja. Jolla toki on vainajan oikeudet ja arvo. Ihmisarvonsa on muuttunut perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Kadulla ihmisarvo voi muuttua.

Tulee mieleen erinomaisen juristin ja vero-oikeuden asiantuntija Kari S Tikan viimeiset sanat kun synnynnäinen sopimusoikeustieteilijä kohtasi taloudellisella vallalla hankkimansa homopoikaparin rikosoikeudellisessa hankkeessa: "Tämä ei ole reilua!".

Avaisitko hieman ajatustasi? Poistaako pahoinpidellyksi tuleminen miehen arvoa tai estääkö se mielekkään elämisen? Mikä tuossa kohtaa niin pahasti on sitten pielessä, ettei kyseinen ihminen ymmärrä mitään elävästä elämästä?

Kyllä pahoinpitely poistaa miehen kunniaa ja vaikuttaa miehen elämään ja valintoihin. Se voi myös estää ja usein sitä myös käytetään estämään uhria elämästä täysipainoista elämää ja tekemästä vapaita valintoja. Se että joudun tätä selittämään kertoo että jossain on jotain todella pahasti pielessä.

No tämä toki avaa hieman enemmän jo ajatusmaailmaasi. Kunnia, jota puolustetaan nyrkein ja menetetään häviämällä. Asia jossa ei ole alkujaankaan mitään järkeä. Selittää myös aika hyvin sen, minkä takia väkivaltaa niinkin paljon ilmenee. "Minun kunniaani on loukattu, joten lähden pieksämään tai tappamaan nyt jonkun!"

Tuo viimeinen on hyvin tyypillistä luuserin logiikkaa. Mitenkä nyt selittäisin oikein rautalangasta. Esimerkin kera?  ehkä keksin. Hyvinkäällä taannoin kaksi miestä painii ravintolan ovella. ns "katutapellaan". On voittaja (henkilö joka jäi ravintolaan) ja häviäjä (joka joutui poistumaan). Tilanne on vielä ns" kunniallinen" katutappelu. Tappelulla oli kuitenkin häviäjän kunnialle niin suuri vaikutus, että päätti mennä kotiin, hakea kättä pitempää, ja palata takaisin. Nyt on kunnia mennyttä. Tilanne oli hetkessä muuttunut nujakoinnista tappamiseksi koska henkilö ei käsitellyt tilannetta, vaan päätti päässään että "häviö katutappelussa" = "tuliasein tehty murha". Seurauksena oli useita murhia ja murhayrityksiä.

Eli miehenkunnia on nyrkeillä tai painimalla rehellisesti kadulla suoritettu itsepuolustus jossa on raja sille mitä tehdään ja koska lopetetaan.

Kaksi henkilöä puolustaa itseään ja voittaja jää paikalle häviäjä joutuu poistumaan. Miehenkunnia on myös voittajan velvollisuus antaa hävinneelle tilaa poistua paikalta ja kuunnella tietty määrä laittomia uhkauksia. Joiden latominen antaa häviäjälle vähän ns suunsoittokunniaa. Mutta vain rajaan jossa ymmärretään että kyse on suunsoitosta. Kunnian tunne ja tarve ovat kuitenkin faktoja. Jos kunniaa loukataan "liiaksi" kuten mielellään heikompien kimppuun käyvät joskus tekevät, seurauksena on "kättäpitempää ja veritekoja" joissa ei ole enää mitään kunniallista. Kohteena on useimmin myös täysin sivullinen jolla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa.

Uskokaa hyvät ihmiset tai älkää, mutta minä tiedän mistä puhun. Voi kuulostaa ensin aivan oudolta mutta hyvin usein katutappelussa turpaansa saanut osapuoli lähtee kaupungille vetämään ihan ketä hyvänsä turpaan. Tätä olen joskus ihmetellyt että miksi. Mutta eipä tuo ihmettelemällä parane. Jotkut häviön kärsineet tosiaan menee kaduille haastamaan riitaa ja hakemaan muualla turpaansa saamisesta kärsittyyn kunnianmenetykseen vastinetta täysin sivullisista. Tässä on mielestäni selitys eräille (tai useille) selittämättömille väkivallanteoille joissa uhri ei tunne tekijää.

Raiskattujen elämä pitää suhteuttaa uhriin itseensä, jokainen uhri on lopulta se oikea auktoriteetti määräämään, miten hän asian kokee.

Suomessa on laki ja oikeusistuimet jotka ovat lopullinen auktoriteetti. Uhri voidaan raiskata myös kahteen kertaan. Ensin kadulla ja sitten henkisesti käräjillä. Uhri päättä itse jääkö asian kanssa piehtaroimaan lopun elämäänsä vai meneekö eteenpäin.

Toisaalta, mitä enemmän kaikki ympärillä hokevat sitä, että elämäsi on nyt pihalla, et voi elää enää koskaan normaalia elämää jne., sitä todennäköisemmin uhrit näin kokevat. Tästä taas on uhrille enemmän haittaa pitkässä juoksussa.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Joskus käy niin että kaupungilla kännissä huvikseen liikkuva saa muistutuksen kuolevaisuudestaan maahanmuutto- tai monikulttuurijengin toimesta. Jos kuvittelit että voit vapaasti liikkua monikulttuurisessa kaupungissa, niin jonkunhan ne elämän ja monikulttuurisen heimoyhteiskunnan faktat on taottava hyvinvointivaltiossa kasvaneen idiootin päähän.

[Saturoitunut]

Väyrysellä on jutuissaan käytännössä kaksi teesiä:

1) Raiskaus ei aiheuta uhriin mitään pysyviä muutoksia.

2) Uhria ei pitäisi vangita ympäristöön, jossa hänelle jatkuvasti hoetaan, että hän on rikki ja hänen elämänsä on pilalla.

Väyrynen käsittelee asiaa filosofian näkökulmasta, mutta nuo teesit vaatisivat lääketiedettä ja psykologiaa tuekseen, eikä Väyrysellä taida olla niillä alueilla mitään asiantuntijuutta.

[Deputy M]

Siirsin pari humoristista viestiä Uuninpankolle. Ei viitsitä postailla näitä peräanatomiaan liittyviä yksityiskohtaisia viestejä, eihän? Kun Uutisalueella kirjoitellaan asiaa ja asiasta.

[N]

... Jos ihminen rinnastaa raiskauksen rikoksena vakavaan pahoinpitelyyn, niin tämä tarkoittaa, että ihminen haluaisi tulla raiskatuksi? Joskus ihmetyttää, että osaako osa porukasta ollenkaan sisäistää lukemaansa.

ja joskus ihmetyttää, että mitä se akateeminen pelle oikein toivoo ja kirjoittelee.

Pysyn siis kannassani, että sisälukutaidossa on suurta puutetta.

Ihmisarvo ei katoa tai vähene siitä, ettei joku tai jotkut yksilöt sitä hyväksy ja loukkaavat. Uhrin kannalta se ihmisarvo säilyy, vaikka sitä kuinka loukattaisiin.

puhhuh. Ei Annan yksikertaisen esimerkin. Kadulla vastaan tulee pahis. Pahis iskee puukon uhrin sydämeen. Uhrin ihmisarvo lakkaa välittömästi ja hänestä tuli vainaja. Jolla toki on vainajan oikeudet ja arvo. Ihmisarvonsa on muuttunut perusteellisesti ja peruuttamattomasti. Kadulla ihmisarvo voi muuttua.

Tulee mieleen erinomaisen juristin ja vero-oikeuden asiantuntija Kari S Tikan viimeiset sanat kun synnynnäinen sopimusoikeustieteilijä kohtasi taloudellisella vallalla hankkimansa homopoikaparin rikosoikeudellisessa hankkeessa: "Tämä ei ole reilua!".

Kuolemassa ihmisarvo tosiaan katoaa. Ei ole enää ihmistä, vain eloton ruumis. Tämä eroaa täysin kuitenkin pahoinpitelystä ja raiskauksesta, koska tappamisen myötä ihminen kuolee.

Avaisitko hieman ajatustasi? Poistaako pahoinpidellyksi tuleminen miehen arvoa tai estääkö se mielekkään elämisen? Mikä tuossa kohtaa niin pahasti on sitten pielessä, ettei kyseinen ihminen ymmärrä mitään elävästä elämästä?

Kyllä pahoinpitely poistaa miehen kunniaa ja vaikuttaa miehen elämään ja valintoihin. Se voi myös estää ja usein sitä myös käytetään estämään uhria elämästä täysipainoista elämää ja tekemästä vapaita valintoja. Se että joudun tätä selittämään kertoo että jossain on jotain todella pahasti pielessä.

Se vaikuttaa elämään ja valintoihin kyllä, mutta tuo kunnia on se asia mitä ihmettelen. Toki voimme käsittää kunnian eri tavalla, minä kun en liitä kunniaa millään tavalla väkivaltaan, vaikka tällainen tuntuu olevan jostain syystä jotenkin suosittu ajatusmaailma. Pahoinpitelyn vaikutus tulevaan elämään on taas hankalampi. Mikäli jokin fyysinen vamma tulee, niin tottakai tämä vaikuttaa elämään. Mikäli kyseessä on psyykkinen puoli niin, tämä on asia mikä ei välttämättä enää vaikutakaan. Toki voi olla, että pelkää pahoinpitelyn jälkeen kaikkia ihmisiä, tai asia voi jäädä taakse ja sillä ei ole mitään vaikutusta asiaan. Riippuu täysin uhrista, eikä tähän ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida. Toki mikäli tätä uhriutumista oikein kaikkialla toitotetaan ja hoetaan, että olet nyt ikuisesti pilalla jne. niin siitä myös tulee todennäköisempi vaihtoehto.

No tämä toki avaa hieman enemmän jo ajatusmaailmaasi. Kunnia, jota puolustetaan nyrkein ja menetetään häviämällä. Asia jossa ei ole alkujaankaan mitään järkeä. Selittää myös aika hyvin sen, minkä takia väkivaltaa niinkin paljon ilmenee. "Minun kunniaani on loukattu, joten lähden pieksämään tai tappamaan nyt jonkun!"

Tuo viimeinen on hyvin tyypillistä luuserin logiikkaa. Mitenkä nyt selittäisin oikein rautalangasta. Esimerkin kera?  ehkä keksin. Hyvinkäällä taannoin kaksi miestä painii ravintolan ovella. ns "katutapellaan". On voittaja (henkilö joka jäi ravintolaan) ja häviäjä (joka joutui poistumaan). Tilanne on vielä ns" kunniallinen" katutappelu. Tappelulla oli kuitenkin häviäjän kunnialle niin suuri vaikutus, että päätti mennä kotiin, hakea kättä pitempää, ja palata takaisin. Nyt on kunnia mennyttä. Tilanne oli hetkessä muuttunut nujakoinnista tappamiseksi koska henkilö ei käsitellyt tilannetta, vaan päätti päässään että "häviö katutappelussa" = "tuliasein tehty murha". Seurauksena oli useita murhia ja murhayrityksiä.

Eli miehenkunnia on nyrkeillä tai painimalla rehellisesti kadulla suoritettu itsepuolustus jossa on raja sille mitä tehdään ja koska lopetetaan.

Kaksi henkilöä puolustaa itseään ja voittaja jää paikalle häviäjä joutuu poistumaan. Miehenkunnia on myös voittajan velvollisuus antaa hävinneelle tilaa poistua paikalta ja kuunnella tietty määrä laittomia uhkauksia. Joiden latominen antaa häviäjälle vähän ns suunsoittokunniaa. Mutta vain rajaan jossa ymmärretään että kyse on suunsoitosta. Kunnian tunne ja tarve ovat kuitenkin faktoja. Jos kunniaa loukataan "liiaksi" kuten mielellään heikompien kimppuun käyvät joskus tekevät, seurauksena on "kättäpitempää ja veritekoja" joissa ei ole enää mitään kunniallista. Kohteena on useimmin myös täysin sivullinen jolla ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa.

Uskokaa hyvät ihmiset tai älkää, mutta minä tiedän mistä puhun. Voi kuulostaa ensin aivan oudolta mutta hyvin usein katutappelussa turpaansa saanut osapuoli lähtee kaupungille vetämään ihan ketä hyvänsä turpaan. Tätä olen joskus ihmetellyt että miksi. Mutta eipä tuo ihmettelemällä parane. Jotkut häviön kärsineet tosiaan menee kaduille haastamaan riitaa ja hakemaan muualla turpaansa saamisesta kärsittyyn kunnianmenetykseen vastinetta täysin sivullisista. Tässä on mielestäni selitys eräille (tai useille) selittämättömille väkivallanteoille joissa uhri ei tunne tekijää.

Säästä rautalanka itsellesi, taidat tarvita sitä enemmän. Kuten juuri sanoin, tämä väkivaltaan liitetty kunnia vain luo lisää väkivaltaa. Kun häviäjä kokee kunniansa menetetyksi, ruokkii se ajatusta kostosta ja "kunnian palauttamisesta". Joskus se voi mennä liiallisuuksiin aseiden muodossa, tai vain pysyä pelkkänä nyrkkitappeluna, mutta siltikin ruokkii väkivallan kierrettä. Tieten tällainen ajatusmaailma voi tehdä minusta häviäjän, mutta näistä lähtökohdista olen mielummin häviäjä kuin turhanpäiväinen öyhöttäjä. Mutta tämä onkin arvovalintoja.

Eli ajatus miehen kunniasta, joka ansaitaan tai hävitään väkivaltaisesti, aiheuttaa vain lisää väkivaltaa. Toki voidaan puhua, että jos tapellaan, niin kunniallisempaa tapella tasaväkisistä lähtökohdista (nyrkit vs. nyrkit tai puukko vs. puukko), mutta itse väkivalta ei ole mitenkään kunniakasta. Tai myönnetään, heikomman puolustaminen tarvittaessa väkivaltaisesti voi olla kunniakasta, mutta oman kuvitellun kunnian puolustaminen väkivaltaisesti on vain säälittävää.

Nämä katutappelut ovat monesti lähtökohtaisestikin näitä, joissa jompi kumpi tuntee "kunniansa" loukatuksi. Joku on soittanut suutaan. Joku on katsonut väärällä tavalla öyhöttäjän naisystävää jne. Tätähän se on se kunnia ja sen puolustaminen parhaimmillaan!

Raiskattujen elämä pitää suhteuttaa uhriin itseensä, jokainen uhri on lopulta se oikea auktoriteetti määräämään, miten hän asian kokee.

Suomessa on laki ja oikeusistuimet jotka ovat lopullinen auktoriteetti. Uhri voidaan raiskata myös kahteen kertaan. Ensin kadulla ja sitten henkisesti käräjillä. Uhri päättä itse jääkö asian kanssa piehtaroimaan lopun elämäänsä vai meneekö eteenpäin.

Laki ja oikeusistuimet ovat oikea auktoriteetti päättämään siitä, mitä rikoksen tekijälle seuraa teosta, kyllä. Mutta uhri on ainoa oikea auktoriteetti sen osalta, miten hänen pitäisi kokea tämä tilanne. Eli tästä olemme samaa mieltä. Kritisoinkin juuri sitä, että ulkopuoliset hokevat jatkuvalla syötöllä, että nyt on uhrin sitä ja tätä ja tuota. Minä tai sinä emme ole oikeita ihmisiä sanomaan pätkääkään siitä, miten asia vaikuttaa juuri tiettyyn uhriin. Ei edes muut vastaavan rikoksen uhrit voi sanoa toisen uhrin puolesta mitään, mutta voivat toki kertoa oman kokemuksensa, jota ei voi yleistää koskemaan muita uhreja suoraan.

Toisaalta, mitä enemmän kaikki ympärillä hokevat sitä, että elämäsi on nyt pihalla, et voi elää enää koskaan normaalia elämää jne., sitä todennäköisemmin uhrit näin kokevat. Tästä taas on uhrille enemmän haittaa pitkässä juoksussa.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Joskus käy niin että kaupungilla kännissä huvikseen liikkuva saa muistutuksen kuolevaisuudestaan maahanmuutto- tai monikulttuurijengin toimesta. Jos kuvittelit että voit vapaasti liikkua monikulttuurisessa kaupungissa, niin jonkunhan ne elämän ja monikulttuurisen heimoyhteiskunnan faktat on taottava hyvinvointivaltiossa kasvaneen idiootin päähän.

Nyt vastaat kyllä ihan eri asiaan kuin mistä itse edes puhuin. Minä puhuin uhrista ja hänen kokemuksistaan. Tai miten hänen pitäisi tai ei pitäisi kokea ja miten me tätä tuomme esille. Tekijät ja heihin suhtautuminen on taas täysin eri asia.

[N]

Väyrysellä on jutuissaan käytännössä kaksi teesiä:

1) Raiskaus ei aiheuta uhriin mitään pysyviä muutoksia.

2) Uhria ei pitäisi vangita ympäristöön, jossa hänelle jatkuvasti hoetaan, että hän on rikki ja hänen elämänsä on pilalla.

Väyrynen käsittelee asiaa filosofian näkökulmasta, mutta nuo teesit vaatisivat lääketiedettä ja psykologiaa tuekseen, eikä Väyrysellä taida olla niillä alueilla mitään asiantuntijuutta.

En tiedä Väyrysen ammattitaidosta mitään, mutta voinen jotain kuitenkin näistä todeta.

1) Kaikki mitä elämässä tapahtuu muuttaa meitä ihmisiä. Pelkästään sekin, ettei mitään erikoista tapahdu milloinkaan, muuttaa meitä ajan kanssa. Kyse on siitä missä määrin itse teko aiheuttaa haitallisia vaikutuksia uhriin ja missä määrin taas hokema siitä, että uhri on nyt pilalla vaikuttaa haitallisesti uhriin. Sama logiikka pätee myöskin erinäköisiin vastoinkäymisiin elämässä.

Toisaalta, nyt voinee jokainen lääketieteen tai psykologian ammattilainen täällä ilmoittautua (toki mieluiten jollain tapaa tämän ammattitaitonsa todistaen) ja kertoa paremmin tietävänä asiasta.

Itse ihan täytenä psykologian ja lääketieteen maallikkona koen kuitenkin tuon niin, että kun uhrille hokee päivästä toiseen, että hänen loppuelämänsä on pilalla, vaikuttaa se todennäköisesti haitallisesti häneen. Järkevämpi olisi tukea uhria ja hänen toipumistaan.

[Saturoitunut]

Väyrysellä on jutuissaan käytännössä kaksi teesiä:

1) Raiskaus ei aiheuta uhriin mitään pysyviä muutoksia.

2) Uhria ei pitäisi vangita ympäristöön, jossa hänelle jatkuvasti hoetaan, että hän on rikki ja hänen elämänsä on pilalla.

Väyrynen käsittelee asiaa filosofian näkökulmasta, mutta nuo teesit vaatisivat lääketiedettä ja psykologiaa tuekseen, eikä Väyrysellä taida olla niillä alueilla mitään asiantuntijuutta.

En tiedä Väyrysen ammattitaidosta mitään, mutta voinen jotain kuitenkin näistä todeta.

1) Kaikki mitä elämässä tapahtuu muuttaa meitä ihmisiä. Pelkästään sekin, ettei mitään erikoista tapahdu milloinkaan, muuttaa meitä ajan kanssa. Kyse on siitä missä määrin itse teko aiheuttaa haitallisia vaikutuksia uhriin ja missä määrin taas hokema siitä, että uhri on nyt pilalla vaikuttaa haitallisesti uhriin. Sama logiikka pätee myöskin erinäköisiin vastoinkäymisiin elämässä.

Toisaalta, nyt voinee jokainen lääketieteen tai psykologian ammattilainen täällä ilmoittautua (toki mieluiten jollain tapaa tämän ammattitaitonsa todistaen) ja kertoa paremmin tietävänä asiasta.

Itse ihan täytenä psykologian ja lääketieteen maallikkona koen kuitenkin tuon niin, että kun uhrille hokee päivästä toiseen, että hänen loppuelämänsä on pilalla, vaikuttaa se todennäköisesti haitallisesti häneen. Järkevämpi olisi tukea uhria ja hänen toipumistaan.

Jostain syystä teet eron hokemisen ja uhrin toipumisen tukemisen välille, vaikka hokeminen voisi aivan hyvin myös tukea sitä toipumista. Teet ilmeisesti rajauksen puhtaasti mutupohjalta.

Viestissäsi on omituisen aggressiivinen sävy. Teinkö jotain väärin huomauttaessani, että teologilla ei todennäköisesti ole pätevyyttä kommentoida lääketieteen ja psykologian alle kuuluvia asioita?

[N]

En tiedä Väyrysen ammattitaidosta mitään, mutta voinen jotain kuitenkin näistä todeta.

1) Kaikki mitä elämässä tapahtuu muuttaa meitä ihmisiä. Pelkästään sekin, ettei mitään erikoista tapahdu milloinkaan, muuttaa meitä ajan kanssa. Kyse on siitä missä määrin itse teko aiheuttaa haitallisia vaikutuksia uhriin ja missä määrin taas hokema siitä, että uhri on nyt pilalla vaikuttaa haitallisesti uhriin. Sama logiikka pätee myöskin erinäköisiin vastoinkäymisiin elämässä.

Toisaalta, nyt voinee jokainen lääketieteen tai psykologian ammattilainen täällä ilmoittautua (toki mieluiten jollain tapaa tämän ammattitaitonsa todistaen) ja kertoa paremmin tietävänä asiasta.

Itse ihan täytenä psykologian ja lääketieteen maallikkona koen kuitenkin tuon niin, että kun uhrille hokee päivästä toiseen, että hänen loppuelämänsä on pilalla, vaikuttaa se todennäköisesti haitallisesti häneen. Järkevämpi olisi tukea uhria ja hänen toipumistaan.

Jostain syystä teet eron hokemisen ja uhrin toipumisen tukemisen välille, vaikka hokeminen voisi aivan hyvin myös tukea sitä toipumista. Teet ilmeisesti rajauksen puhtaasti mutupohjalta.

Viestissäsi on omituisen aggressiivinen sävy. Teinkö jotain väärin huomauttaessani, että teologilla ei todennäköisesti ole pätevyyttä kommentoida lääketieteen ja psykologian alle kuuluvia asioita?

Olet ihan oikeassa, mutuilun pohjalta menen, sitähän ensimmäisessä viestissä jo totesinkin. Ei minulla ole ammattitaitoa sen enempää kuin suurimmalla osasta muistakaan keskustelijoista. Mutta tästä myös tuo asennekin. Väyrysen ajatusten tyrmääminen (kuten kannattaminenkin) on mutuilupohjalta molemmat yhtä järkeviä kantoja. Mutta omalta mutupohjaltani olen siis samaa mieltä Väyrysen kanssa.

Sinällään et ole väärässä huomauttaessasi tuota, mutta samallalogiikalla meidän kaikkien mielipiteet uhrien tilanteesta ovat yhtä heikolla pohjalla.

Edit.
Voi myös olla, että yleistän myös sinuun tätä yleistä fiilistä, mikä näissä keskusteluissa paistaa monesti läpi "väärää" mieltä olevia ihmisiä suuntaan. Voin erehtyä ja jos näin on, niin sitten olen väärässä sinun suhteesi.

[Blanc73]

Väyrysen jutut ovat suht omalaatuisia. Raiskauksen uhriksi joutuminen on kuin saisi liian kuumaa kahvia ravintolassa, hetkellinen mielipaha joka poistuu hetkisen kuluttua? Satunnaisen ja järjettömän väkivallan uhriksi joutuminen voi pilata elämän, olen joutunut sitä sivustakatsojana todistamaan lähipiirissäni.