Koko Hubara: Ruskeat tytöt -blogi

[foobar]

Olisiko sittenkin niin, että Koko on antanut itsestään sellaisen kuvan äärimmäisen hankalana persoonana, ettei ketään kiinnosta?

Niin, tyhmempihän voisi kuvitella että ongelma ei ole automaattisesti henkilön itsensä ulkopuolella, mutta doktriini on sellainen ettei muuta saa edes harkita. Paitsi tietenkin jollain kierolla "en ehkä ole ollut riittävän vahvasti Koko Hubara" -ajattelulla, joka nimenomaan on aivan muuta kuin itsekritiikkiä.

[Supernuiva]

Olisiko sittenkin niin, että Koko on antanut itsestään sellaisen kuvan äärimmäisen hankalana persoonana, ettei ketään kiinnosta?

Seksikumppaneita löytyy ihmisille 100 % varmuudella enemmän kuin pystyy valitsemaan. Ehkä hän hakee kumppania jotenkin väärällä tavalla. Sukuvietti on ihmisten enemmistöllä niin voimakas ja pakottava, että sänkykavereita saavat ihan kaikki, jotka sellaista tosissaan ovat hakemassa.

[Skeptikko]

Kirjailija Koko Hubara ei ole seurustellut yli seitsemään vuoteen. Yritystä on kyllä ollut. Hän on huomannut montakin syytä sille, miksi nykyajan deittailu on niin vaikeaa.

Tässä joitain lainauksia varsin joutavasta jutusta. Olisikohan tarkoituksena tässä lähinnä mainostaa uutta kirjaa, kun samanlaista juttua tuskin tehtäisiin jostain tuntemattomasta incel-Kalervosta?

Aamiaisen jälkeen tytöt lähtivät tutkimaan hotellia, Hubara jäi yksin. Siinä hän istui, katseli Nutellan tahrimaa pöytää ja tunsi itsensä idiootiksi.

Melkein kaikki muut hotellivieraat olivat pöydissä pariskunnittain. He olivat taatusti juoneet samppanjaa ja harrastaneet villiä seksiä koko yön, Hubara ajatteli.
...
Treffeillä hän on kyllä käynyt, kymmenillä. Useimmat niistä ovat olleet Tinderistä peräisin.

Hyvin usein tapaamiset ovat noudattaneet samaa kaavaa. Ensin lähetellään viestejä, on pientä vipinää.

"Sitten tapaan ihmistä 1–5 kertaa. Sen jälkeen mies sanoo: Oot ihana, mut ei pysty."

HUBARA arvelee, että noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä hänet on torjuttu. Se käy itsetunnon päälle.

Nykyään tapahtuu myös ghostaamista eli sitä, että toinen vain katoaa. Hänestä ei kuulu enää mitään. Siinä mielessä ajat ovat oikeasti muuttuneet, Hubara sanoo.
...
"Ehdin deittailla melkein 15 vuotta ennen somedeittailua. Ehkä aika kultaa muistot, mutta oli ennen jotenkin reilumpaa."

KAIKEN lisäksi ihmiset istuvat nykyään baareissakin niin, että katsovat puhelintaan eivätkä ympärillä olevia ihmisiä. Monella on kuvitelma, että jossain on jotain vielä parempaa, jota kannattaa tavoitella.

Peli on oikeastaan aika julma, Hubara miettii.
...
"Minulle tulee myötähäpeä itseäni kohtaan tv-sarjasta Aikuiset, olen just sellainen."

Osaako joku TV:tä seuraava kertoa millaisia tyyppejä tässä Aikuiset-sarjassa oikein on, jos Kokon mielestä sarja kuvaa häntä niin hyvin?

"On epänormatiivista olla yksin. Sikäli on kyllä liberaalimpaa, että nykyään on ok olla avoimessa suhteessa tai polyamorinen, mutta entäs kun ei löydä edes sitä yhtä?"

HÄNESTÄ on noloa olla ilman kumppania.

"Ajattelen, että muut ajattelevat, että minussa on jotain vikaa. Yksi puoli tässä on häpeä."

Toinen puoli on pelko.

"Se ajatus pelottaa välillä aidosti, että kohta on 'parhaat vuodet' takana ja vaihdevuodet edessä. Tässä kapeanormisessa maailmassa ei ole helppoa olla keski-ikää lähestyvä sinkkunainen."
...
"Sairastan syömishäiriötä, joten siitäkin näkökulmasta oli onnellista saada lapsi."

Hubaran tytär oli yksivuotias, kun he erosivat lapsen isän kanssa.
...
Hubaralla on kuitenkin uusi asumisjärjestely, joka helpottaa elämää. Hän vuokrasi vuodenvaihteessa ystävänsä kanssa yhteisen asunnon Kalliosta. Ystäväkin on yksinhuoltaja. Molemmilla naisilla on omat huoneet, lapsilla iso yhteinen huone.
...
"He ajattelevat, että kun painoindeksi on tämä, sitten on tämä mekko ja tämä meikki, niin nyt mä vain haen miehen. Mutta ei se mene niin, rakkautta ei voi suorittaa. Se on eri asia kuin projektin tai gradun suorittaminen. Suorittamisesta on vaikea päästä irti."
...
Välillä hän soimaa itseään siitä, että menee aina samaan lankaan.

"Ensin joku mies hehkuttaa mulle, että sä olet paras ja ihanin. Sitten on seksiä – ja sitten tyyppi häviää."

Parisuhdetta Hubara kaipaisi ennen kaikkea siksi, että haluaisi jakaa ajatuksia jonkun kanssa.
...
MILLAISTA kumppania Hubara sitten etsii?

"Sellaista, joka ymmärtää, miten näen maailman ja mitä kirjoittaminen on. Ja joka ottaisi lapsen hyvin vastaan, tajuaisi että me olemme paketti."

Joskus ihmiset kysyvät häneltä, onko hänellä rima liian korkealla.

"Välillä mietin, että minulla on rima joskus liiankin matalalla. Annan miesten käyttäytyä tavalla, jolla en antaisi kavereiden käyttäytyä."

Pari kertaa hän on mennyt niin pitkälle, että on lähtenyt tapaamaan miestä, josta ei ole yhtään kiinnostunut. Se ei toimi, jokin kipinä pitää olla.
...
Hubara haluaa pyytää anteeksi, jos joku on loukkaantunut.

"Olen itsekin joskus ghostannut jonkun tyypin. En ole saarnaamassa miten pitäisi toimia, vaan teen samoja virheitä itsekin."
...
KAIKKEA tätä Hubara on pohtinut terapiassakin parin viime vuoden ajan. Tämä on myös oman pään sisäinen asia, hän myöntää.

"Nyt olen päässyt käsiksi siihen, että on myös asioita, joihin voin itse vaikuttaa."

Hän on huomannut toistavansa kaavaa, että ihastuu helposti varattuihin miehiin tai sellaisiin, jotka asuvat 200 kilometrin päässä.
...
Pitkään hänellä oli ajatus, että hän on liian tilaa vievä, sekä henkisesti että fyysisesti. Sellainen ihminen ei ole rakkauden arvoinen.

"Minulla on ollut kova tarve todistaa itselleni, että olen tyhmä ja ruma, eikä kukaan halua minua puolisoksi. Sitten sitä ohittaa ne ystävälliset ja mukavat tyypit ja ihmettelee, miksi tämä on tällaista."
...
Hubaralta ilmestyy huhtikuussa ensimmäinen romaani, Bechi. Toinen on työn alla. Hän on mukana tekemässä myös monikulttuurisesta Suomesta kertovaa tietokirjaa ja arabinaisista kertovaa podcast-sarjaa.

Ongelmiksi jutussa nostetaan esille myös mm. ettei aikaa riitä otollisiin kohtaamisiin, kun työn ohella aika kuluu lapsen ja feministinaisten kanssa aikaa viettämällä, eikä töiden jälkeen välttämättä oikein jaksakaan muuta kuin plärätä kännykkää sohvalla. Harrastukseksi mainitaan vesijuoksu.

Voisiko täältä löytyä Kokollle mies, jonka kanssa hän voisi jakaa ajatuksiaan siitä miten näkee maailman ja eritoten keskustella henkevästi feminismistä ja rodullistamisesta - ja myös haastaa hänen ajatuksiaan? Silloin voisi toteutua vihdoin hänen unelmansa miehen kanssa Korsikalle matkustamisesta, mistä hän on haaveillut jo pitkään. Koko sanoo tapailleensa erilaisia miehiä, mutta mikään niistä ei ole onnistunut tähän mennessä. Olisiko nyt aika kokeilla rohkeasti traditionaalista nuivaa miestä, kun kuulostaa siltä, että hän kuitenkin hakee jossain määrin perinteiseen tapaan perhettä eikä jotain kulttuurimarxilaista monisuhdeviritystä tms, vai joko tämäkin vaihtoehto on kokeiltu?

[foobar]

^ Kuten yleensä, näiden juttujen koko ideana on kai että Koko olisi jotenkin relevantti ja se toteutuu juttujen olemassaolon kautta. Kaverit puffaavat häntä jotta seuraava kierros apurahoja irtoaa taas. Vähän niinkuin tabloidijulkkis mutta silikonitissit on korvattu hankalalla persoonallisuudella.

[Roope2]

Koko juttu on kuin ilmainen deitti-mainos. Miksiköhän Hesari julkaisi sen? Yhden avioliittovuoden jälkeen eronnut terapiassa käyvä 37-vuotias nainen etsii miesseuraa.

[Pentecost]

Näin kohta kaksikymmentä vuotta parisuhteessa olleena oli huvittavaa huomata, että Kokon mielestä kaikki harrastavat rajua seksiä ystävänpäivänä tai jotain. 
Meinaan vaan, että hyvässä parisuhteessa pitkän ajan yhdessäolon jälkeen ei enää seksi ole päällimmäisenä. Ainakaan itsellä.

Sitten Kokon houkuttelevuuteen:

Yksinhuoltaja: ja Kokon mukaan lapsi ja hän tulevat "pakettina" eli saa sitten ilmeisesti pitää huolta ja kustantaa toisten mukuloita. Monelle parisuhdetta etsivälle nainen ja pieni lapsi on ensimmäinen no-no.

Feministi: tarvitseeko sanoa muuta? 

Julkisuus(kuva): Koko on maalannut itsensä progressiivisena miehiä - erityisesti valkoisia miehiä - halveksivaksi femakoksi, jolla on vahvoja mielipiteitä. Jokainen itsesuojeluvaistolla toimiva mies ottaa tämän huomioon valinnoissaan eikä halua päätyä esimerkiksi hesarin sivuille, joissa Koko "kertoo kaiken" parisuhdehelvetistä.

Persoona: meitä on moneksi, mutta kaikista Kokon ulostuloista rakentuu sangen itsekäs, narsistinen ja muutenkin epätasapainoisen oloinen vaikutelma. Lisäksi hän kertoo käyvänsä terapiassa, joka herättää monella varovaisuusrefleksin.

Miten tämän nyt muotoilisi? 

Sitä saa, mitä tilaa?

[Skeptikko]

Yksinhuoltaja: ja Kokon mukaan lapsi ja hän tulevat "pakettina" eli saa sitten ilmeisesti pitää huolta ja kustantaa toisten mukuloita. Monelle parisuhdetta etsivälle nainen ja pieni lapsi on ensimmäinen no-no.

Kyllähän se on sinällään ihan ymmärrettävää, että yksinhuoltajan kanssa pariutuessa lapsi tulee väkisin pakettina, mutta eiköhän tällainen vieraan miehen mukula ja sen myötä tuleva uusperheen kompleksisuus ole melkoista kryptoniittia useimmille miehille.

Feministi: tarvitseeko sanoa muuta? 

Tämäkään tuskin ainakaan nostaa markkina-arvoa useimpien miesten silmissä, kun etenkin feminismin äänekäs julistaminen assosioituu lähinnä kaikenlaiseen känkkäränkkään ja siihen, että feministit ovat änkyriä. Jonkun nyhverön profeministimiehen mielestä tällainen feminismin julistaminen olisi ehkä kovakin juttu, mutta taitaa olla niin, että aika harva nainenkaan taas tällaista jo valmiiksi tossun alla olevaa miestä oikeasti haluaa, vaikka juhlapuheissa voi toki päinvastaista väittääkin. Ja ei-feministiset miehet eivät halua viettää koti-iltojaan feminismin synnyttämien riitojen parissa.

Tähän kun vielä yhdistää sen, että paras pariutumisikä alaa olla mennyt ohi, kun parhaimmat pariutumishaluiset on jo sitoutettu parisuhteeseen ja visuaalisuuteen keskittyvät miehet arvostavat nuoruutta partnerivalinnassaan, niin vaikealtahan tämä näyttää, kun vastapainoksi ei tunnu olevan mitään erityisen suuria vetovoimatekijöitä, jotka saisi potentiaalisia mieskumppaneita ohittamaan nämä sinällään suhteellisen tavanomaiset miinuspuolet. Samassa tilanteessa on toki paljon muitakin naisia ja miehiä, kun puolin ja toisin kriteerit asetetaan omaan tasoon nähden sen verran ylös, ettei monikaan niitä täytä, mistä myös incel-ilmiön yleisyys kertoo. Vaikka miehet eivät keskimäärin niin paljon katso parinvalinnassa puolison varallisuuden perään kuin naiset, niin eiköhän silti Kokokin onnistuisi löytämään jonkun toyboyn, jos olisi esimerkiksi multimiljonääri tai olisi jotain muita vastaavia selviä vetovoimatekijöitäkin. Tähän varallisuuseroonhan aika suuri osa toteutuneistakin pariutumisista on etenkin perinteisesti perustunut.

Toki voisi yrittää myös muita kikkoja. Sen sijaan, että käyttää aikansa feministien kanssa keskusteluun, voisi alkaakin hengata vaikka jossain Helsinki Hacklabin kaltaisissa porukoissa. Siellä syntyisi paremmin mahdollisuus tavata niitä miehiä kuin miehettömissä feministisissä keskuselukerhoissa ja tuollaisissa miesvoittoisissa paikoissa saisi enemmän huomiotakin potentiaalisilta pariutumiskumppaneilta, kuin paikoissa missä naisten osuus on selvästi suurempi.

[Totti]

Olisiko sittenkin niin, että Koko on antanut itsestään sellaisen kuvan äärimmäisen hankalana persoonana, ettei ketään kiinnosta?

Asia lienee juuri pitkälti noin.

Itsehän en Hubaraa tunne, mutta hänen julkisista jutuista päätellen hän on narsistinen luonne ja huomionkipeä. Hän on myös ilmiselvästi nalkuttajatyyppiä, joka koko ajan näyttäisi keksivän jotain rotuongelmia. Jäsen Skeptikon juttu osoittaa myös, että Hubaralla on lukuisia rasitetta mukanaan potentiaalisille miesehdokkaille.

Kovin moni mies ei ole kiinnostunut ylipainoisesta itseään syömishäiriöiseksi kuvaavaksi naiseksi joilla on lapsia, asuu naiskämppiksen kanssa ja paasaa rodustaan netissä. Vaikuttaa jopa siltä, että Hubaran jatkuva marttyyriksi heittäytyminen ja kaikkien "ongelmiensa" luetteleminen on tehnyt hänestä niin radioaktiivisen ettei kukaan halua seurustella hänen kanssaan.

Jutun mukaan Hubaran seurusteluelämä onkin jäänyt satunnaisiin "tapaamisiin". Epäilen että kumppanit ovat olleet, Huabaraa lainatakseni "rodullistettuja" koska valkolainen kantismies tuskin lähtisi Hubaran seuraa, etenkään jos sattuu olemaan tuttu hänen rasistisesta agendasta, jonka puitteissa miesehdokas olisi roskasakkia Hubaran silmissä. Kieliä osaamaton mamumies tuskin tietää kenen kanssa on tekemisissä ja toisaalta hän saattaa jopa sympata Hubaran kauppaamaa rotupolitiikkaa.

Hubaralle antaisin seuraavan vinkin: lopeta rotuopit, kohota kuntoasi, ota positiivinen elämänasenne ja lopeta jatkuva valittaminen.

[Pölhökustaa]

Koko Hubaran deittailuongelma on tosiaan vakava asia.

Kokosta kiinnostuneita lienee kahdenlaisia miesoletettuja:

- Miesoletettu, joka on kiinnostunut kaikista naisista joilta voisi irrota. Tämä ei katso etnisyyttä, erilaisia oletustaustoja, politiikkaa, tai muutakaan Kokolle tärkeitä kokonaisuuksia. Homma menee niin että miesoletettu saa Kokolta, hämmentyy Kokon hankalasta persoonasta, ja lähtee pois. Wham bang thank you ma'am ja kiireellä pois: "Sori oot ihana mut ei pysty"

- Miesoletetut, jotka ihastelevat Kokon identiteettiä, identiteettipolitiikka, rotuoppia ja julkisuuskuvaa, ja joille deittailu Kokon kanssa olisi osa omaa indentiteetinrakennusprojektia. Tällaiset miesoletetut lienevät pitkälti myös soijapoikia, jotka taasen eivät oikeasti ole kovin sytyttäviä miehiä. He voivat argumentoida oikeaoppisesti valkoisesta etuoikeudestaan ja höpötellä muuta edistyksellistä, mutta loppujen lopuksi Kokokin lienee nainen, ja naista ei soijapoika sytytä.

Jos olisin Koko, ja haluaisin miehen, pyrkisin muuttamaan julkista kuvaani siten, että ensimmäisenä ei tulisi mieleen agressiivinen ammattiloukkaantuja, julkisuudenkipeä rasisminkokija, narsistinen "kirjailija" ja/tai hankalaluonteinen ihminen.

[Torspo]

Koko unohti mainita, että tähän "yhteen pakettiin" kuuluu tyttären lisäksi myös tyttären isä. Samassa paketissa olisi siis tulossa kolme ihmistä, mikäli isä on missään määrin mukana lapsen elämässä.

Tällainen paketti karkoittaa hyvin tehokkaasti kaikki sinkut ympäriltä. Kalenteriin ilmestyisi uuden puolison aikataulut, erolapsen ja myös eksän (mahdollisesti riitisat) aikataulut. Vapaana oleva lapseton sinkku on niin monen valovuoden päässä potentiaalisena kumppanina ettei moni yh tätä ymmärrä. 

[Skeptikko]

Niin, tyhmempihän voisi kuvitella että ongelma ei ole automaattisesti henkilön itsensä ulkopuolella, mutta doktriini on sellainen ettei muuta saa edes harkita.

On tuossa jutussa joitain sinällään ihan järkeviäkin havaintoja, kuten:

"Metoo on vaikuttanut monella tavalla. Tietysti se on hyvä asia. Mutta huono puoli on se, että moni on ruvennut tosi paljon varovaisemmaksi. Vielä ei ole syntynyt uutta koodistoa, miten kertoa toiselle, että on kiinnostunut ilman, että se on kenestäkään ahdistavaa."

Tätä on feminismin myötä tilattu, mutta sitten lopputulos ei miellytäkään. Samaa tietenkin edustaa nämä jakomieliset lainsäädännöt siitä, että sanallisen seksuaalisen ehdotuksen tekijääkin voitaisiin jo syyttää seksuaalirikoksesta, kun aiemmin ongelmana oli aito seksuaalinen teko ilman suostumuksen kysymistä.

Ps, tuohon Hesarin juttuun on tullut myös hupaisia kommentteja, kuten:

Koska kirjoitus käsitteli nimenomaan Koko Hubaran vaikeutta löytää parisuhdetta miehen kanssa, niin on varmaankin sallittua avata hänen omaa ajatusmaailmaa sellaisena kun hän sitä itse on julkisesti blogissaan kirjoittanut. Ruskeat tytöt Blogin pääkirjoituksessa 30.3.2018 Koko kirjoittaa:
"Jokainen mies on osallinen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan."
Uskoisin, että tämän tyyppinen miesten kategorinen syyllistäminen vähentää useimpien miesten kiinnostusta pariutua hänen kanssaan. Itselleni olisi ainakin vaikeaa, mikäli vaimoni pitäsi minua syyllisenä seksuaaliseen väkivaltaan vain siksi, että olen mies.

Täällä vielä kyseinen blogikirjoitus, mihin tuossa kommentissa viitataan:

Pääkirjoitus: Julistan #metoon päättyneeksi — Ruskeat Tytöt
https://www.ruskeattytot.fi/rtmedia/pbgfn3fxehfbg3dgpa67mleze4ln6r

Yleensä tilanteet ovat heidän kertomansa mukaan liittyneet pariutumisen hetkiin, mutta välillä on mennyt yli myös työelämässä. Osa miehistä on kertonut tajunneensa käytöksensä ongelmallisuuden vasta #metoon myötä, moni on myöntänyt tienneensä sen jollakin tasolla aina.
...
Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen kokenut viime kuukausina sekä fyysistä että verbaalista seksuaalista häirintää useamman kerran. Yksikään näistä miehistä, joista osa on ollut tuttuja ja osa tuntemattomia, ei ole ollut yhteiskunnalliselta asemaltaan minua korkeammalla, minuun minkääntyyppisessä esimiesasemassa. Häirintää on tapahtunut baarissa, kotioloissa, kännissä, selvinpäin ja riippumatta siitä mitä minulla on tai ei ole ollut päälläni.
...
Olen puuttunut tilanteisiin esimerkiksi saattelemalla miespuolisen tuttavan ulos baarista, koska hänen käytöksensä on pitkin iltaa lähtenyt ylittämään kaikkia soveliaisuuden rajoja. Olen pyytänyt hänen miespuolisia ystäviään puuttumaan tilanteeseen koska – noh, tämä samainen mies kohteli minua kuin lihakimpaletta jo viisitoista vuotta ennen kuin koko #metoo alkoi eivätkä voimavarani enää riittäneet asian käsittelyyn uudelleen. Yhteiset ystävämme ovat luvanneet hoitaa tilanteen, mutta lähes puolen vuoden jälkeen mitään ei ole tapahtunut.

Voisin istua tässä koko päivän kertomassa, kuinka olen nähnyt viime kuukausina somefeedissäni – joka ei tietenkään käymieni keskustelujen lailla ole otantana edustava, mutta silti paljonpuhuva –  vain pari hassua miesten kannanottoa koko seksuaalisen väkivallan kysymykseen. Muuten asiaa puidaan naisten toimesta päivittäin ja seuraamani mieshenkilöt ovat kautta linjan wokeja, korkeakoulutettuja, feministeiksi itseään tituleeraavia, jopa poliittisesti aktiivisia ja omaavat jo pelkästään mieheytensä vuoksi mutta myös ammattimielessä valtaa, ainakin sananvaltaa.
...
Niin eheyttävää kuin onkin ollut nähdä, etten ole yksin kokemuksineni ja niin tervetullutta kuin julkinen keskustelu onkin ja jokainen huonosti käyttäytyvä mies ansaitseekiin saada potkut, emme pääse eteenpäin ennen kuin myönnämme, että kaikkien tapausten yhteinen nimittäjä on tavalla tai toisella kaikki miehet. Eli rakenteet.
...
Jokainen mies on osallinen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. Minulle on loppupeleissä aivan yhdentekevää, tunkeeko mies kätensä takapuolelleni ilman lupaa, tytötteleekö hän minua, katsooko hän tätä kaikkea vierestä ilmeenkään värähtämättä vai voivotteleeko hän minulle "ilmiötä" säälivästi joko somessa tai kasvotusten. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä on miesten anti #metoolle.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

"Metoo on vaikuttanut monella tavalla. Tietysti se on hyvä asia. Mutta huono puoli on se, että moni on ruvennut tosi paljon varovaisemmaksi. Vielä ei ole syntynyt uutta koodistoa, miten kertoa toiselle, että on kiinnostunut ilman, että se on kenestäkään ahdistavaa."

Tätä on feminismin myötä tilattu, mutta sitten lopputulos ei miellytäkään. Samaa tietenkin edustaa nämä jakomieliset lainsäädännöt siitä, että sanallisen seksuaalisen ehdotuksen tekijääkin voitaisiin jo syyttää seksuaalirikoksesta, kun aiemmin ongelmana oli aito seksuaalinen teko ilman suostumuksen kysymistä.

Tämähän oli jo kauan sitten ennakoitavissa, tosin vähän surkuhupaisaa miten feministit eivät osaa nähdä nenäänsä pidemmälle kun (taas) heidän ajamansa muutos kääntyikin osittain heitä vastaan.

Kun tämä #metoo tuli ensimmäistä kertaa pinnalle mietinkin, kuinka /c:stä olisi, jos nykypäivänä sattuisi syntymään sosiaalisesti hieman kömpelön teinipojan vartaloon: kiitos feministien, on miehillä äärimmäisen kapea virhemarginaali kanssakäymisessään naisten kanssa. Yksikin tahaton virhe opettelun oheessa voi johtaa somelynkkaukseen ja game overiin joko saman tien tai siinä vaiheessa kun olet saanut uraa rakennettua.

[Faidros.]

KooHoon kannattaisi laittaa sinne Tinderiin kokeeksi aivan päinvastainen profiili itsestään ja katsoa millaisia vastauksia tulisi. Sen jälkeen voisi fundeerata uudelleen niitä omia arvovalintoja ja henkilökohtaisia ratkaisuja elämässään.
Ihminen ei ole vain mitä on, vaan myös miksi haluaa tulla tai muuttua.

Periaatteessa joillain miehillä on vain yksi parantumaton trauma johon paraskaan naissuhde ei auta. Pahimmillaan se voi myös tarttua parikumppaniin.
www.youtube.com/watch?v=SPFZ-aTqtm0

[Muhmutti]

Nuo ruskeat tytöt ovat kovin huolissaan rasismista, joten lähetin heille sähköpostia hieman ennen joulua:

"Otsikko: Kysymys rasismista.

Viesti: Hei.

Kotimaisessa elokuvassa Onks Viljoo Näkyny? vuodelta 1988, kohdassa 22:15 kantaväestöön kuuluva mies juo pullon viinaa kahden lappalaisen edessä, jolloin toinen lappalainen syyttää kyseistä miestä rasistiksi. Mikä on kantanne tämänkaltaiseen rasismiin?

Tässä vielä tuo kohtaus elokuvasta: https://youtu.be/i6ru2k0a1CI?t=1335"

Lähetin tuon sähköpostin ensimmäisen kerran 21.12, toisen kerran 6.1, kolmannen kerran 13.1 ja viimeisen kerran 21.1. Varmasti on kyllä saapunut perille, mutta vastausta ei ole kuulunut tähän päivään mennessä. Nyttemmin tuo video on poistettu, mutta varmasti ovat sen nähneet. En usko, että oli liian vaikea kysymys vastattavaksi.

[HDRisto]

Koko unohti mainita, että tähän "yhteen pakettiin" kuuluu tyttären lisäksi myös tyttären isä. Samassa paketissa olisi siis tulossa kolme ihmistä, mikäli isä on missään määrin mukana lapsen elämässä.

Tällainen paketti karkoittaa hyvin tehokkaasti kaikki sinkut ympäriltä. Kalenteriin ilmestyisi uuden puolison aikataulut, erolapsen ja myös eksän (mahdollisesti riitisat) aikataulut. Vapaana oleva lapseton sinkku on niin monen valovuoden päässä potentiaalisena kumppanina ettei moni yh tätä ymmärrä.

Tässä tapauksessa samaan pakettiin tulisi vielä kiukkuinen feministiakkalauma jonka mielestä mies on kaiken pahan syy. Sitä päivää ei tule että Koko eroaisi ryhmästään vaikka minkälainen prinssi sattuisi hänestä kiinnostumaan ja hyväksyisi täysin lapsenkin. Tuollaisesta femakkolaumasta erkaneminen on varmasti vaikeampaa kuin jostain varsinaisesta uskonlahkosta, kun elämä ja ura on perustunut miesten solvaamiseen ja syttelyyn.. oikein asian ylipapittarena.

[Lalli IsoTalo]

Yksinhuoltajapakettiin kuuluu myös, että kun uusi isä on muodostanut syvän tunnesiteen lapsiin, uusperheäiti voi etsiä uuden miehen, ja ex-uusi isä ei enää koskaan näe lapsia, joihin hän on muodostanut isällisen suhteen. Sellainen uusperhe voisi toimia parhaiten, että molemmilla vanhemmilla esim. yksi lapsi, samanikäinen, samaa sukupuolta.

[Totti]

Koko unohti mainita, että tähän "yhteen pakettiin" kuuluu tyttären lisäksi myös tyttären isä. Samassa paketissa olisi siis tulossa kolme ihmistä, mikäli isä on missään määrin mukana lapsen elämässä.

Tällainen paketti karkoittaa hyvin tehokkaasti kaikki sinkut ympäriltä.

Välillä tuntuu siltä, ettei naiset oikein ymmärrä miesten elämän prioriteetteja.

Yleistesti ottaen mies haluaa rakentaa oman perheen "nollasta", ts. pariudutaan naisen kanssa, jolla ei ole valtava määrä rasitteita mukanaan esim. lasten muodossa. Miesluonne ei ylipäätään helposti taivu ajatukseen elättää vieraan miehen kakaroita. Etenkin nuoremmat kundit, joilla ei ole omia lapsia, hankkivat niitä mieluiten omasta takaa kun ostavat niitä paketissa naisen mukana. Yh-nainen on sikälikin altavastaajana parisuhdemarkkinoilla, että he ovat normaalia paljon suurempi panostus miehelle. Miehille on ihan eri asia alkaa seurustelemaan vain naisen kanssa kun ryhtyä saman tien isäksi ja elättäjäksi tämän lapsille. Naiselle hänen omat lapset ovat tietenkin herttaisia ja ihania, mutta mies ei välttämättä koe tuntemattomia lapsia samalla lailla.

Toinen asia, joka näyttäisi yhä enemmän menevän naisilta ohi on miesten tarve saada hyväksyntää ja rauhallista elämää. Miehillä toki on miellyttämishalu suhteessa naisiin, mutta se ei suinkaan yllä kuinka pitkälle tahansa. Nykyään näyttäisi kuitenkin olevan vallalla käsitys, että nainen voi olla kuinka narttu tahansa ja miehen velvollisuus on vain hyväksyä kaikki oikut loputtomiin.

Ilmeisesti tämä käsitys on myös tullut feminismin myötä, jossa "vahva" nainen on sellainen, joka jatkuvasti uhmaa miehiä, sanelee ja pistää nämä paikoilleen. Monesti miehen pompottamisesta sitten vielä kehutaan naisystäville. Jotkut miehet alistuvat, mutta useimmat eivät jaksa jatkuvaa nalkuttamista vaan lähtevät kävelemään. Ne miehet, joilla on hoksottimet paikalla, huomaa jo ensitapaamisella mitä on vastassa.

Olen sen verran pitkään elänyt, että on tullut nähtyä nuorten parisuhdemarkkinoita monelta vuosikymmeneltä. Kun itse olin nuori kaikilla kundeilla oli kimma jo 16-vuotiaana ja ihan viimeistään kun sai ajokortin ja pääsi ajaa pillurallia faijan bemarilla. Nykyään kundit näyttäisivät viihtyvän omassa seurassaan ja ovat sinkkuja hyvin pitkään. On harvinaista nähdä teinejä kuhertelemassa eikä 20-vuotiaillakaan usein ole ollut ensimmäistäkään suhdetta.

Syitä myöhäiseen heräämiseen lienee monia kuten pornon helppo saanti netissä, mutta uskoisin myös, että yleinen mielikuva tytöistä / naisista on muuttunut negatiivisemmaksi sen myötä kun feministit ovat tehneet naisista yhä enemmän myrkyllisiä miehille. Sanoisin, että toksinen feminiinisyys alkaa jo olemaan ihan oikea asia eikä tilannetta suinkaan helpota, että erinäiset hubarat vielä kaatavat arseniikkia rotanmyrkyn päälle. Ehkä hubaroiden ei kannattaisi ihmetellä miksi heidät on jätetty yksin.

[Supernuiva]

Tässä vielä tuo kohtaus elokuvasta: https://youtu.be/i6ru2k0a1CI?t=1335"

Tuo kohtaus ei ole enää nähtävissä Youtubessa. Sensuuri, ennakkosensuuri ja jälkisensuuri.

[Leostoa]

Hubaran geenit ovat jotain jemeninjuutalaisperua yhdistettynä pottunokkaan. Ulkonäöllään ei siis kuuhun mennä. No ei hätä tämän näköinen, sillä suomalaisille persjalkaisille pottunokille kun kelpaa ulkonäön puolesta vaatimattomampikin nainen. Lapsi mutkistaa asioita mutta vain vähän, yksinhuoltajana hän voi etsiä toisia yksinhuoltajia, lapsettomia tuskin kiinnostaa.

Veikkaan että Koko kuitenkin on saanut äidin puolelta hieman hankalan luonteen, isänsä puolelta taas pihin. Lisäksi hänet tunnetaan ruskeiden ihmisten asioiden, rasismin ja toiseuden parissa harjoittamastaan (feministissävytteisestä?) valittelusta. Tällainen ininä on jotain jota normaali valkoinen ja työtätekevä heteromies ei halua kuulla. Hän on eri muodoissaan joutunut jo sietämään suomalaisen roskamedian sisältöjen neekeröintejä ja rassissmi-ininöitä jo aivan liian kauan.

Kokolle ohjeeksi jos kuitenkin nappaa että palvele miestä ja kiikuta hälle lempitohvelit ja lasi viskiä tämän saavuttua töistä koti-iltaa viettämään. Älä selitä hänelle iänikuisia ja turhia rotujuttujasi tai feminismiin liittyviä asioita. Et saa myöskään käyttää sanaa "minä" useammin kuin kerran päivässä.

[alussaolisana]

Hyvä neiti Hubara.

Jos satut tämän lukemaan, niin ajattelin lähestyä sinua näin anonyymisti. Olen lukenut parisuhdeongelmistasi ja rohkenen antaa, jos ei nyt neuvon, niin ainakin näkökulman. Jos sinun mielestäsi "jokainen mies on osallinen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan", niin minkä helkutan takia sinä haluat miehen rinnallesi? Eikö se ole kuin haluaisi tieten tahtoen työntää kätensä silppuriin "kunhan vain se oikea silppuri löytyy"? Mistä ajattelit muuten löytää miehen, joka hyväksyy tuon väitteesi ja haluaa vielä sen jälkeen rakentaa jotain yhteistä kanssasi. Melkein sanoisin, että jos sellainen äijä jostain löytyy, niin kannattaa karttaa kyseistä urosta, koska jotakin on pahasti vialla ja saatat joutua myöhemmin katumaan.

Mitä muuten ajattelisit, jos joku mies kirjoittaisi julkisuuteen, että "kaikki naiset ovat huoria"? Minusta nimittäin esittämäsi väite meistä miehistä on samaa tasoa, tosin rajumpi.

Ihmissuhde on minusta aina myös sopeutumista ja toisen huomioon ottamista, kuten varmaan useimmat meistä ajattelevat. Sinä kun olet melko vahva persoonallisuus, niin oletko tullut ajatelleeksi, että se saattaa viedä liikaa tilaa toivotusta yhteisestä kokemuksesta. Niinpä ehdotankin että kokeilisit olla jatkossa ei Koko, vaan Puoli Hubara. Ja laittaisit vielä tiukaksi tavoitteeksi tulla kohtuullisella aikataululla Neljännes Hubaraksi. Saisit silloin tuoda parisuhteeseen kaikki mukanasi tuomat ongelmat, mutta ainakin joillekin miehille jo ehkä siedettävässä paketissa. Uskaltaisin väittää, että jos tällaisen elämäntaparemontin teet, niin kyllä sen miehetkin huomaavat.

Onnea jatkoon!

- alussaolisana

[duc]

Ylen juttu esikoiskirjasta: https://yle.fi/uutiset/3-11883523

Koko Hubara kirjoitti kirjan äitien ja tyttärien suhteista eikä juuri antanut miehille rooleja: "Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia"

- -

– On hämmentävää, miten ylimielisesti äiteihin suhtaudutaan. Vaikka itse äiteinä tiedämme, miten pelottavaa ja suurta se on. Miten paljon rakastamme lapsiamme, pohtii Koko Hubara.

Äidin ja tyttären suhde alkoi kiehtoa Koko Hubaraa, 37, entistä enemmän oman tyttären myötä. Ensin aiheesta syntyi essee ja sitten kokonainen podcast-sarja yhdessä muusikko Astrid Swanin kanssa. Samaan aikaan alkoi muotoutua esikoisromaani Bechi (Otava 2021), jossa Hubara käsittelee äitien ja tyttärien suhteita fiktion keinoin.

Juuri ilmestyneessä romaanissa on äitejä ja tyttäriä kolmessa sukupolvessa, eivätkä heidän välinsä ole helppoja tai läheisiä.

Päähenkilö Bechi on raskaana, ja suhde omaan äitiin on epävakaa. Bechi uskoo, että äiti olisi elänyt paljon onnellisemman elämän ilman häntä. Hänen suurin toiveensa on, että äiti Shoshana katuisi hänen syntymäänsä.

Shoshana puolestaan ajattelee, että tytär on hänelle maailman tärkein asia. Hän haluaa rakastaa ja auttaa Bechiä. Omaa äitiään Shoshana ei edes kutsu äidiksi. Hän halveksii ja häpeää äitiään. Shoshana jätti kodin ja siis äitinsä ja kotimaansa Israelin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen ja päätyi Suomeen.

- -

Seksuaalisessa väkivallassa ei ole harmaata aluetta

Vaietun isoveljen lisäksi Hubaran romaanissa on vain vähän sijaa mieshahmoille. He ovat lähinnä statisteja.

– Tein valinnan tietoisesti. Miehet ovat aika tylsiä ja epäkiinnostavia. Omassa elämässäni en jaksa enää lainkaan ajatella, mitä miehet ajattelevat. Olen tarpeeksi kyvykäs tekemään asioita itse, minun ei tarvitse tehdä niitä miesten kautta.

Romaanissa käsitellään myös seksuaalista väkivaltaa tai sen harmaata aluetta, kuten Hubara asiaa ensin nimitti. Kirjoittaessaan kohtausta ja keskustellessaan ystäviensä kanssa termi kuitenkin muuttui. Se ei ollut mitään epämääräistä tai harmaata – kohtaus kertoi raiskauksesta.

Romaanissa päähenkilö Bechi joutuu hyväksikäytetyksi. Tilanne on niin hämmentävä, että Bechi ei pysty sanomaan jyrkästi "ei". Hän ei ilmaise suostumustakaan. Pahinta on, että raiskaaja on vanha "kaveri".

– Halusin kuvata kohtauksen, joka on tuttu ja samastuttava monille naisille. Hämmentävässä tilanteessa ei uskalla ryhtyä hankalaksi, sillä mihin se voisi johtaa? Jos kaveriksi luultu tyyppi pystyy raiskaamaan, mitä voi tapahtua, jos kieltäytyy ja lähtee pois? Jääkö siinä henkiin?

Hubara aloitti romaanin kirjoittamisen vuonna 2017, jolloin #metoo-liike oli vasta aluillaan. Kun seksuaalisesta väkivallasta ja sen yleisyydestä ryhdyttiin puhumaan entistä enemmän, se myös kirkasti Hubaran kirjan kohtausta.

– Meidän on päästävä siitä mielikuvasta, että raiskaus tapahtuu jossain Kaisaniemen pusikossa. Ei, vaan se on juuri sitä, että joutuu hämmentävään tilanteeseen ja lamaantuu pelon vuoksi. Naiset joutuvat usein ajattelemaan, että täytyy nyt vain olla kiva, ettei tämä tilanne muutu pahemmaksi.

- -

Esikoisromaanissa rodullistamista käsitellään paljon. Ymmärryksen lisäämisessä on kuitenkin vielä työsarkaa, joten Hubaralla on työn alla jälleen uusi esseekokoelma. Fiktion kirjoittaminen oli kuitenkin niin vapauttavaa, että hän suunnittelee jo toista romaania.

- -

Lihavointi alkup.

Kirjoittaisinko romaanin, joka vilisee naisia, jotka muuta eivät juuri tee kuin pettävät miehiä? Toisin sanoen:

Mitä muuten ajattelisit, jos joku mies kirjoittaisi julkisuuteen, että "kaikki naiset ovat huoria"? Minusta nimittäin esittämäsi väite meistä miehistä on samaa tasoa, tosin rajumpi.

Ehkä se olisi yhtä (epä)kiinnostava ja (epä)todenmukainen kuvaus naisista kuin tämä romaani lienee miehistä. Ei kirjailijan tehtävä ole moralismi ja omien traumojen terapointi, vaan uskottavan todellisuuden kuvaaminen, mitä tämä romaani ei tämän jutun mukaan ole etenkään miesten osalta.



Eiköhän jatkoteokset ole samaa rotusaarnaa ja julistusta miesten pahuudesta. Jos roolit käännettäisiin toisinpäin, tuskin löytyisi tahoa, joka apurahoin rahoittaisi sellaista misogynistä ja rasistista propagandaa.

O tempora, O mores

[Golimar]

Voin muistaa väärin mutta minulla on sellainen muistikuva että yksinhuoltaja Koko (Shirley) Hubaran tyttären isä on afro.

Ja sitten tämä blackface-touhu, on kyllä outoa, voihan 

https://www.instagram.com/p/CNKrbnXhwCB/

[foobar]

Yle truuttaa sitä itseään maksajien niskaan ihan kunnolla. Samana päivänä jona laitos onnistuu kehumaan itsensä mustaksi ihmisoikeustaistelijaksi uudelleenbrändäämän... no, sanotaan vaikka että hankalan ihmisen taivaisiin, kertoo toinen juttu siitä kuinka kantikset eivät saa käyttää väärän värisiä emojeja koska piilevä viharikospyrkimys on ilmeinen:

Moni käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja – Sopiiko valkoisen somettajan viestitellä ruskealla peukulla?

Moni käyttää somessa omaa ihonväriään tummempia emojeja. Onko sopivaa, että valkoinen puhuja viestittelee ruskealla peukulla tai voitonmerkillä?

– Se riippuu tilanteesta, sanoo monimuotoisuuskonsultti Sara Salmani.

Taustalla voi Salmanin mukaan olla puhujan vilpitön tahto osoittaa tukensa ei-valkoisille ja normalisoida monietnisyyden näkyminen somessa. Joskus tämä voi olla aivan ok.

Salmani suosittelee, että esimerkiksi yritykset käyttäisivät somepostauksissaan peukkujen värisuoraa vaikkapa monien neutraaliksi mieltämän keltaisen peukun sijaan. Näin tehdessään yritys ottaa huomioon, että sen työntekijöissä ja asiakkaissa on eri etnisyyksiä.

Kun ihmiset viittaavat emojeilla itseensä, valintatilanne on erilainen.

Jos puhuja käyttää omaa ihonväriään tummempaa emojia, hän saattaa Salmanin mukaan sivuuttaa oman valkoisuutensa. Se on ongelmallista, jos ei tiedosta oman ihonvärinsä mukana tuomia etuoikeuksia.

Joskus emojin valinta voi olla suoranaista kulttuurista omimista.

– Olisi kyseenalaista, jos joku joka ei pukeudu huiviin käyttäisi hijab-emojia näyttääkseen trendikkäältä, Salmani sanoo.

Hän huomauttaa, että vain musliminainen voi tietää, miltä huivin käyttö todellisuudessa tuntuu ja mitä syrjinnänmuotoja käyttäjään kohdistuu. Siksi muiden ei lähtökohteisesti pidä esiintyä huivipäisenä myöskään somessa.

Mitä jos oma valkoisuus hävettää?

Solidaarisuuden ja ajattelemattomuuden lisäksi itseään tummemman emojin valitsemisen taustalla voi olla häpeä. Näin ajattelee sukupuolentutkija ja taidehistorian yliopistonlehtori Leena-Maija Rossi Helsingin yliopistosta.

Amerikkalainen selvitys emojien käytöstä tukee Rossin näkemystä. Twitter-otannan mukaan vaaleimpia hymiöitä esiintyy selvästi vähemmän kuin kaikkein vaaleimpia twiittaajia (siirryt toiseen palveluun).

– Monia saattaa ahdistaa oman etuoikeutetun asemansa tunnistaminen valkoihoisena. Syyllisyyden tilaan ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan. Ihonväri on asia, jolle emme voi yhtään mitään. Sen yhteiskunnallisille merkityksille sen sijaan voimme, Rossi sanoo.

Hän kannustaakin rikkomaan stereotypioita. Emojeilla voi muistuttaa, että IT-alalla työskentelee mustia naisia ja valkoinen mies voi olla kiinnostunut kissoista ja kukista.

[...]

https://yle.fi/uutiset/3-11822638

Asian voisi kai tiivistää niin että kantis on synnistä ja rikollisuuteen syyllistymisestä vapaa vain jos hän joko seinähullu tai keskittyy emojeillaan signaloimaan jotain ultraprogressiivisia projekteja. Kannattaa kuitenkin muistaa että tämä säännöstö on todennäköisesti vanhentunut jo huomenna, ainakin jos satut olemaan kalpea pottunokkaheteromies ilman feministipuolueen jäsenkirjaa.

Irvokasta Hubaran kokonaisuudessa tai hymiöjutussa olisi oikeastaan mitään merkittävää ellei Eurooppaan pyrittäisi apinan raivolla tuomaan amerikkalaista ihonväriajattelua jossa se on keskeinen identiteetin kappale. Siis käytännössä maahantuomalla rasisimia jotta siitä voisi syyttää kantiksia ja sen avulla palkita kulttuurillisista syistä epäonnistuvia etnisiä vähemmistöjä ja Hubaran kaltaisia yksilöitä.

PS: Mitä muuten Abu-Hannalle mahtaa kuulua? Onko hän ylittänyt kaheliudessaan jo sen rajan ettei Yle edes uskalla tuoda häntä framille?

[Golimar]

^ Umayya Abu-Hanna pysyy Hollannissa niin kauan kuin apurahat juoksevat.

Rasismi ajoi Umayya Abu-Hannan Hollantiin, eikä hän näe tilanteen parantuneen – "Mustana ihmisenä on 90-prosenttisesti inhimillisempi elää ja kasvaa Amsterdamissa kuin Helsingissä"
Umayya Abu-Hanna muutti kahdeksan vuotta sitten Suomesta, kun halusi säästää tytärtään suomalaiselta rasismilta. Sittemmin vihapuhe on Suomessa arkipäiväistynyt, mutta siinä on Abu-Hannan mielestä jopa yksi hyvä puoli.

TILAAJILLE

Umayya Abu-Hannaa ei kotikulmillaan Amsterdamissa tunnisteta. Jos joku hänet tietää, hän on "vain Reeman kielitaidoton äiti".­KUVA: JUSSI PUIKKONEN

Marko Ylitalo
2.2.2018 17:29 | Päivitetty 2.2.2018 19:35
UMAYYA ABU-HANNA muutti tyttärensä Reeman kanssa Helsingistä Amsterdamiin kahdeksan vuotta sitten. Lähtö nousi otsikoihin, kun palestiinalaissyntyinen Abu-Hanna julkesi sanoa ääneen lähtönsä syyn: suomalainen rasismi.

Abu-Hanna kertoi, miten ohikulkijat olivat huudelleet hänen kolme­vuotiaalle, Etelä-Afrikasta adoptoidulle tyttärelleen "saatanan neekeriä". Hänet kuitenkin leimattiin liioittelijaksi: eihän nyt tuollaista voi Suomessa tapahtua. Sittemmin maahan­muuttajat ovat lehdissä ja somessa kertoneet entistä rajummista reaktioista, esimerkiksi päälle sylkemisestä.

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005550569.html

Umayya Abu-Han­na on "re­pi­nyt juu­ren­sa" jo kahteen kertaan – Uusi elämä Ams­ter­da­mis­sa toi turvan ja ta­sa­pai­non
Umayya Abu-Hanna muutti kymmenen vuotta sitten Helsingistä Amsterdamiin, syynä oli rasismi. Hän oli ehtinyt asua Suomessa 30 vuotta.

Hanna Kauppinen, STT
4
15.03.2021  19:00
Päivitetty: 17.03.2021  13:03

– Amsterdam on turvallisin kaupunki, jonka tiedän, sanoo kymmenen vuotta sitten Hollantiin muuttanut toimittaja ja kirjailija Umayya Abu-Hanna.
KUVA: JANA ROMANOVA/LEHTIKUVA
Kymmenen vuotta sitten toimittaja ja kirjailija Umayya Abu-Hanna pakkasi mukaansa vain kaksi kirjaa – sienistä ja suomen synonyymeistä kertovat – ja muutti neljävuotiaan tyttärensä kanssa Helsingistä Amsterdamiin.

Israelin Palestiinassa kasvanut Abu-Hanna oli ehtinyt asua Suomessa 30 vuotta ja rakentanut sinne koko elämänsä.

Tilaa Kaleva 1 kk 1 €

https://www.kaleva.fi/umayya-abu-hanna-on-repinyt-juurensa-jo-kahteen-ke/3444339

https://www.instagram.com/umayyaabuhanna/?hl=fi

https://www.google.com/search?q=Umayya+Abu-Hanna+apuraha&oq=Umayya+Abu-Hanna+apuraha&aqs=chrome..69i57j33i160.5938j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8

[Näkkileipä]

...
– Monia saattaa ahdistaa oman etuoikeutetun asemansa tunnistaminen valkoihoisena. Syyllisyyden tilaan ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan...

...Hän kannustaakin rikkomaan stereotypioita...

Hyvä ja kannattava idea tuo stereotypioiden rikkominen.

Minä aloitan kyseenalaistamalla, nykyisen vallalla olevan käsityksen, "valkoisten etuoikeutetusta asemasta".

Vai sallitaanko vain tiettyjen negatiivisten stereotypioiden rikkominen?

[Eino P. Keravalta]

Yle:

Mitä jos oma valkoisuus hävettää?

Ensin pitäisi tiedostaa tuollaisen ajattelun rasistisuus ja pyrkiä irti rasismista: rasismi on aina väärin.

Jos se ei onnistu, kyse on ehkä jostain traumasta tai tunnelukosta. Suosittelen terapiaa, vaikeimmissa tapauksissa jopa lääkkeitä.

[foobar]

...
– Monia saattaa ahdistaa oman etuoikeutetun asemansa tunnistaminen valkoihoisena. Syyllisyyden tilaan ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan...

...Hän kannustaakin rikkomaan stereotypioita...

Hyvä ja kannattava idea tuo stereotypioiden rikkominen.

Minä aloitan kyseenalaistamalla, nykyisen vallalla olevan käsityksen, "valkoisten etuoikeutetusta asemasta".

Vai sallitaanko vain tiettyjen negatiivisten stereotypioiden rikkominen?

Artikkelin perusteella valkoiset ovat etuoikeutettuja ja sitä pitää hävetä mutta mustia emojeja voi käyttää muistuttaakseen että mustia naisia on laumoittain töissä IT-alalla.

Jotenkin tässä tulee fiilis että jompikumpi noista väitteistä on epärehellinen mutta ilmeisesti nykyään se meneekin niin että eniten selkääntaputtelua saa se joka osaa esittää skitsofreenisimpiä tulkintoja maailman menosta.

Todellisuuden kanssa eläminen ei kai kertakaikkiaan riitä tälle porukalle. Itse kuitenkin olisin aika varovainen antamaan kaikesta päättämisen valtikan tuolla tapaa ajattelevan porukan etujoukolle...

[Luotsi]

– Se riippuu tilanteesta, sanoo monimuotoisuuskonsultti Sara Salmani.

Kukahan tämmöiselle konsulentille oikein liksaa maksaa ja kuinka paljon? Vähintään ranskalainen diplomi toimeen vaadittaneen.

[foobar]

– Se riippuu tilanteesta, sanoo monimuotoisuuskonsultti Sara Salmani.

Kukahan tämmöiselle konsulentille oikein liksaa maksaa ja kuinka paljon? Vähintään ranskalainen diplomi toimeen vaadittaneen.

Olisi ihan suoraan voinut sanoa että ei riipu siitä mitä tekee, vaan siitä mikä on kunkin osapuolen ihonväri, uskonto, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja puolue- tai etujärjestösidos. Nykyään kaiken edistyksen pointtina on että ihmisiä kuuluu kohdella eri tavalla heidän ominaisuuksiensa, ei tekojensa perusteella.

[F1nka]

^^Sara Salmani näyttää nimenneen itse itsensä konsultiksi:

...
Currently working as an independent DEI consultant and keynote speaker, the turning point of Sara's career was in 2016 when her previously co-owned branding agency created the first Ramadan and Eid campaign of Finland held in shopping centre Itis. Since then, she has managed large marketing campaigns and trained organizations and companies on the importance of diversity and inclusion. Her managed campaign Work Does Not Discriminate with Miltton and The Confederation of Finnish Industries won the Gold Sabre Award in 2019.

https://www.sarasalmani.com/about

Tuolta löytyy lista yrityksistä, joiden tuotteiden suhteen meni maku:

Sara's client include e.g. YLE, Coca Cola, SOK, City of Helsinki, Fazer, Cloetta, UNHCR, and many more.