Koko Hubara: Ruskeat tytöt -blogi

[anatall]

Käsittääkseni Jacksonin värinvaihto johtui ihosairaudesta nimeltään vitiligo, se muuntaa tummaa ihoa valkoiseksi.

Eli aivan totaalisen rasistinen sairaus!

[l'uomo normale]

Valkoisilla on näkynyt mustia maskeja. Onko kyseessä black face-irvailu?

Kai se on oikein jos he ovat kasvonsa peittäneitä anarkisteja tai rikollisia tai sellaisia ihannoivia. Alempaa sosiokulttuurista luokkaa saa kai vielä toistaiseksi omia.

[Lalli IsoTalo]

Käsittääkseni Jacksonin värinvaihto johtui ihosairaudesta nimeltään vitiligo ...

Eli aivan totaalisen rasistinen sairaus!

Mulla on sama tauti, olen siis tuplarasisti. Vain albiinous puuttuu!

[Jack]

Miten mahtaa musta valtaväestö toimia siinä vaiheessa, kun valkoiset ovat alle kymmenen prosentin pienenevä vähemmistö. Nostavatko mustat suvaitsevaiset tädit ja sedät kauhean haloon aina, kun valkoisten erioikeuksia loukataan? Kauhisteleeko musta presidentti sitä kuinka bussi on ajanut valkoisen Petterin ohi. Käynnistääkö mustien hallitsema yhteiskunta rasisminvastaisia kampanjoita valkoisen vähemmistön suojelemiseksi?

Vai ratkaistaanko rotukysymys lopullisesti yhdessä suuressa pogromissa, minkä jälkeen rasismia ei enää ole.

Esimakua tulevasta?

https://www.facebook.com/plaasmoordesa/posts/boet-en-jessie-pienaar-is-vanoggend-aangeval-07h30-te-buffelsfontein-naby-mooino/10154986934008316/

[ejmantyla]

APUA! Minä olen käyttänyt Kamelin-värisiä sukkahousuja ihan mielelläni tajuamatta, että minua pilkataan kameliksi! Kas kun kesäisin olen perin ruskettunut! Onko rusketus muuten rasismia? Saanko mennä kesällä enää aurinkoon vai onko se kulttuurillista omimista?
Minulla on siniset silmät ja maantienvärinen tukka.

Minä taas olen aina vastustanut rasismia, pyrkien riisumaan sukkahousuja naisilta. On ollut todella antoisaa tekemistä.

[Lalli IsoTalo]

Maailman väestöjakauma:

Asia    59.54%
Africa 17.2%
Europe 9.59%
North America 7.6%
South America 5.53%
Oceania  0.55%

https://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_the_world

Tuosta voisi nopeasti pyöristää, että vuonna 2020 valkoiset muodostavat noin 15% vähemmistön maailman väestöstä.

[Outo olio]

Minulla on pandemian varuille mustia nitriilihanskoja. Epäilen kuitenkin että niiden käyttö on joko rasismia tai ainakin kulttuurillista omimista koska olen kovin kalvakka.

Sama juttu, itse olen käyttänyt siivoamisessa sinisiä, mutta nyt kaupasta löytyi enää mustia, liekö muunväriset menneet sairaanhoidolle. Mutta itse ainakin voin puolustautua sillä että käyttäisin yhä sinisiä, jos voisin. Vain smurffi voisi suuttua.

[HDRisto]

^Siitä vaan värisävyjä nimillä "arabi", "tumma" jne. ja katsotaan loukkaantuuko kukaan. Ja jos loukkaantuu, niin puolustautuu sillä että minähän vain tein mitä pyydettiin, tässä on uutinenkin asiasta.

"Nuubialainen"? Meikkivoiteelle nimi "blackface"?

Nuubialaiset ovat enemmänkin sinertäviä, erittäin tumman sinisiä.. vanhentuvan mustelman värisiä.

[Sibis]

APUA! Minä olen käyttänyt Kamelin-värisiä sukkahousuja ihan mielelläni tajuamatta, että minua pilkataan kameliksi! Kas kun kesäisin olen perin ruskettunut! Onko rusketus muuten rasismia? Saanko mennä kesällä enää aurinkoon vai onko se kulttuurillista omimista?
Minulla on siniset silmät ja maantienvärinen tukka.

Onhan se koska siellä vain löhötään auringon alla lämpimässä eikä olla "peltoa kuokkimassa"!

[Mangustin]

Nuubialaiset ovat enemmänkin sinertäviä, erittäin tumman sinisiä.. vanhentuvan mustelman värisiä.

Sinisenmustia ovat nuubialaisten etelänaapurit, Sudanin ja Tsadin bantut. Nuubialaisia kuvaisin eri paistoasteen piparkakun värisiksi. He ovat egyptiläisten ja etiopialaisten sukulaisia ja myös kieli kuuluu afroaasialaiseen ryhmään.

Liitteenä Wikipedian kuvituskuva nuubialaisista.

[Golimar]

X

Ei mikään terveyskysymys
Pehmee-kollektiivin Caroline Suinner ja Meriam Trabelsi kertovat, mistä kehopositiivisuus on lähtöisin ja miksi sitä ei voi ajaa alas argumenteilla lihavuuden terveysriskeistä. Moni tienaa lihomisen pelolla, Suinner ja Trabelsi muistuttavat.

X

SUINNER ja Trabelsi perustivat aktivismia ja taidetta yhdistävän Pehmee-kollektiivin vuonna 2018. Perustaminen lähti Radio Helsingin ja Ruskeat Tytöt Median kanssa tehdystä Pehmee-nimisestä podcastista, jossa Suinner ja Trabelsi purkivat kokemuksiaan lihavuuden ja ruskeuden risteymästä.

Erityisen raskasta Suinnerin ja Trabelsin mukaan on se, kuinka kaiken hyvinvointipuheen keskellä kehopositiivisuus ymmärretään toistuvasti väärin.

"Olisi kiva resetoida aivoja johonkin muuhun, eikä suojautua henkisesti tällaiselta ei-faktoihin perustuvalta vöyhötykseltä", Suinner sanoo.

X

Lihavuusaktivistit turhautuivat: kehopositiivisuudesta kerrotaan mediassa taas virheellistä tietoa ja lietsotaan läskifobiaa.

Siksi tässä jutussa käydään Suinnerin ja Trabelsin kanssa läpi, mistä kehopositiivisuus on lähtöisin, kenelle se on tarkoitettu ja mikä sen tarkoitus on. Ja ennen kaikkea, miksi sitä ei voi ajaa alas argumenteilla lihavuuden terveysriskeistä.

TOISIN kuin voisi äkkiseltään luulla, kehopositiivisuus ei ole syntynyt 2010-luvulla Instagramissa vastustamaan somen luomia ulkonäköpaineita ja voimaannuttamaan ihmisiä.

Kehopositiivisuus on ihmisoikeusliike, joka lähti liikkeelle 1960-luvun lopun Yhdysvalloista, feminismin toisen aallon vauhdittamana ja mustien kansalaisoikeusliikkeen jälkimainingeissa.

Kehopositiivisuuden alullepanijat olivat mustia ja ruskeita naisia.

X

Fatfobia eli lihavuuspelko, jota vastaan kehopositiivisuus kamppailee, perustuu rasistiseen ajatukseen, Suinner sanoo. Hän ottaa esimerkiksi painoindeksin eli BMI-mittarin, josta yritettiin tehdä yleismaailmallinen mittaamalla valkoisia miehiä.

"BMI:n rakentamisessa ei ole huomioitu ruskeita ihmisiä."

X

Ja samoin kuin rasismissa, jossa jokin rodullistettu ryhmä niputetaan ikään kuin yhdeksi ihmiseksi stereotypioiden mukaan, ajatellaan, että lihavat ihmiset ovat yhtenäinen ryhmä, jolla on samat tavoitteet, ongelmat ja ajatukset.

X

"Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita", Trabelsi sanoo.

Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.

"Mustia kehoja ei arvosteta samalla tavalla kuin vaaleampia kehoja", Trabelsi sanoo.

X

2010-LUVULLA tapahtui murros: Instagram perustettiin ja uusi sukupolvi alkoi puhua fat acceptancen sijaan kehopositiivisuudesta.

Tasa-arvoisia ihmisoikeuksia haluttiin intersektionaalisen feminismin hengessä kaikille marginalisoiduille kehoille, kuten vammaisille ja transihmisille.

X

Kaikesta huolimatta Suinner ja Trabelsi haluavat uskoa parempaan. Eihän aktivismissa olisi muuten järkeä.

"Kaikista muista isoista muutoksista, kuten feminismistä, rasismista ja satenkaariliikehdinnästä, tiedämme, että muutos on äärimmäisen hidasta. Työ ei lopu todennäköisesti missään vaiheessa meidän elinaikanamme", Trabelsi sanoo.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000007746505.html

Pehmee aka The Soft Collective sets marginalized bodies to the centerstage.

https://www.instagram.com/pehmeeog/?hl=fi

https://www.google.com/search?q=Pehmee-kollektiivi&oq=Pehmee-kollektiivi&aqs=chrome..69i57j0i30.1625j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8

[foobar]

Lopetan lihavuuden terveysriskien korostamisen sillä hetkellä kun nämä tapaukset saadaan poistettua kaiken verovaroista subventoidun terveydenhoidon piiristä, ja kaiken muunkin subventoidun toiminnan (kuten asumistukien jne) piiristä jos he eivät kykene elättämään itseään terveyssyistä. Se nimittäin tulee vastaan vääjäämättä jos ylläpitää vuosikymmenestä toiseen tyyliin 40+ painoindeksiä kieltäydyttyään uskomasta että se on ongelma.

Näiden omaannapaantuijottelusta (jos he siihen kykenevät) kertoo joka tapauksessa kaiken tuo kommentti tuolla jutun keskellä: "BMI:n rakentamisessa ei ole huomioitu ruskeita ihmisiä." Sillä että painoindeksi on eurooppalaisten keksintöä eurooppalaisten pohjalta nollaa samantien koko konseptin terveydellisen merkittävyyden juuri heidän omassa väestöryhmässään. Ei se tolkuton lihavuus ole missään ryhmässä terveydelle eduksi.

Veikeästi tässä toki samalla myönnetään että rotuja on olemassa koska ei kai eurooppalaisten sortajien ja "ruskeiden" välillä muutoin olisi sellaisia fysiologisia eroja kuin nämä suuret selittäjät antavat ymmärtää olevan. Toisaalta tuttuun tyyliin rodut ovat olemassa vain tehdäkseen "ruskeista" (jeesus tuota termiä) uhreja, joka oikeuttaa heidän erityisasemaan nostamisensa. (Omasta mielestäni rotuja tällaisessa mittakaavassa ei ole, mutta mitäpä minä viisaammilleni asian suhteen voin...)

[Kemolitor]

Kauan siihen on mennyt, mutta huhtikuussa odotuksemme palkitaan. Otava julkaisee Suomen Virallisen Ruskean Tytön ensiromaanin:

Koko Hubara on tullut tunnetuksi Ruskeat tytöt -blogistaan. Kirjoituksista on julkaistu myös esseekokoelma. Bechi on kuitenkin Hubaran ensimmäinen romaani. Kirja kertoo sukupolvien jännitteistä ja muistamisesta.

Hubara on ollut pitkään eritaustaisten ihmisten äänitorvi. Hän on tehnyt näkyväksi yhteiskunnan rakenteita ja nostanut esiin kysymyksiä rodullistamisesta. Hän kyseenalaisti muun muassa Laura Lindstedtin Finlandia-palkitun romaanin Oneironin ja herätti keskustelun kulttuurisesta omimisesta.

Ruskeat tytöt on edelleen merkittävä foorumi. Se on kouluttanut muun muassa eritaustaisia kirjoittajia yhteistyössä Otava-kustantamon kanssa.

https://yle.fi/uutiset/3-11734676

Otava kertoo tulevasta merkkiteoksesta, varmasta Finlandia-palkinnon saajasta, tuskinpa löytyy haastajaa valittaessa voittajaa Helsingin Sanomien esikoiskirjailijakisassa:

Ravistava esikoisromaani yhdeltä sukupolvensa kiinnostavimmista tekijöistä. Kertomus äitien ja tytärten yhtaikaa irtipääsemättömästä ja repivästä suhteesta. Halusta kuulua johonkin, ja riistäytyä vapaaksi.
Bechi on graduaan viimeistelevä kolmekymppinen helsinkiläisnainen.
Hänen äitinsä Shoshana taas on kirjailija, joka jätti ovet paukkuen taakseen jemeninjuutalaisen sukunsa, muutti Suomeen, ja jonka omaelämäkerrallinen romaani kohautti maata aikoinaan.
Ja sitten on äidin veli, jonka kohtalo ei ole jättänyt rauhaan ketään suvun kolmen sukupolven naisista.
Kun Bechi kertoo äidille raskaudestaan, vyöryvät esiin vuosikymmenien jännitteet. Kuinka eri tavalla voikaan muistaa? Ja mitä kaikkea mieluummin unohtaisi?

https://otava.fi/kirjat/bechi-2/

Pitkään on kirjaa työstetty, ensimmäisen apurahansa kirjaa varten Hubara sai jo 2016, kirja tosin vaikutti silloin vähän erilaiselta:

VALTIOTIETEEN KANDIDAATTI KOKO HUBARA 14.160 €
Ensimmäinen ruskeaa suomalaista naiseutta käsittelevä kaunokirjallinen teos Bechi ja toiset (työnimi)

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ

Tarina kertoo kolmikymppisestä, helsinkiläisestä yksinhuoltajasta Bechistä, joka alkaa odottaa toista lastaan raiskauksen myötä. Tai, ehkä se oli raiskaus, ehkä ei, sitä on joskus aika vaikea tietää. Hän päättää pitää lapsen yksin, keksii kysyjästä riippuen erilaisia tarinoita siitä, miten tuli äidiksi. Tulevalle isosiskolle, nelivuotiaalle Rivkalle, hän kertoo, että on ruokasetiä (pizzalähetit) ja vauvasetiä (enkelit, jotka Jumalan käskystä tuovat ihmisille lapsia).

Raskaus ja synnytys menevät siinä sivussa, muiden kiireiden lomassa, mutta äitiyslomalla Bechillä on aikaa miettiä. Ja lukea. Päivisin, Rivkan ollessa päiväkodissa, hän lukee kirjoja, joissa käsitellään naiseutta/tyttöyttä, parisuhteita, seksuaalisuutta ja äitiyttä rodullistetun naisen näkökulmasta ja alkaa intuitiivisesti kirjoittaa kirjailijoille kirjeitä ja postittelemaan niitä vaunulenkeillään.

Yllättäen Zadie Smith vastaa hänelle. Näin alkaa kahden postkolonialistisessa Euroopassa elävän, kahden lapsen äidin välinen vuoropuhelu, joka päättyy oudoimmalla mahdollisella tavalla.

Teos pohjaa Anja Snellmanin Sonja O. kävi täällä -kirjaan lisäten sen päälle murtuvassa hyvinvointiyhteiskunnassa ja rodullistettuna suomalaisena äitinä elämisen kerrokset ja kysyen: missä olemme nyt? Jos Sonja olisi lopulta päättänyt pitää lapsensa, millaista elämää tytär eläisi nyt.

Suomessa on vuonna 2016 häviävän vähän rodullistettujen suomalaisten itse itsestään kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, joka kytkeytyy eurooppalaiseen, postkolonialistiseen kirjallisuuskenttään. Tähän genreen kuuluva, feministinen kirjallisuus puuttuu kokonaan. Teokseni tavoite on avata ruskeaa suomalaista naiseutta ja äitiyttä, sen universaaliutta ja erityisyyttä, fiktion keinoin.

https://hommaforum.org/index.php/topic,43910.msg2487593.html#msg2487593

Todennäköisesti tässä välissäkin on tullut aika monta apurahaa kirjan kirjoittamiseen.

[Supernuiva]

^Onko kirjan julkaisuajankohta ja kuntavaalien yhteys sattumaa? Käsitteleekö tämä kirja myös politiikkaa ja poliittista elämää?

Murtuva hyvinvointiyhteiskunta saattaisi viitata politiikkaan.

[DuPont]

Hienoa että kirjoittaa (ehkä jonkun avulla), mutta lukeminen on aina vapaaehtoista.

[Supernuiva]

Hienoa että kirjoittaa (ehkä jonkun avulla), mutta lukeminen on aina vapaaehtoista.

Paitsi että ei. Koululaiset lukevat pakolla kaikilla asteilla, ja punavirheitäkin kirjoja on ollut ainakin minun pakko lukea.

"Hyvät ihmiset" järjestävät kirjapiirejä, joihin osallistuvien on pakko lukea jokin kirja ja keskustella siitä. Heitä ei ole aivan vähän, kun miettii miten paljon kirjastolaitoksissa järjestetään tätä toimintaa täysin ohjattunakin. Perussuomalaisetkin haluavat lisärahoitusta kirjastoille - mokuttamiseen!

Yhdellä tietämälläni työpaikalla omistaja lahjoittaa työntekijöille kirjoja, joiden lukeminen on uranäkymien kannalta vähintään puolipakollista, koska tauoilla hän haluaa keskustella työntekijöidensä kanssa kirjan sisällöstä. Ja tämä firma on ns. tuotannollinen, eikä toimi suoranaisesti humanistisella alalla, vaikka osa asiakaskunnasta lieneekin punavirheitä kulttuuri-intellektuelleja - tosin asiakkuus on ainakin välittömästi täysin muussa kuin kulttuurissa.

Suomessa luetaan edelleen samalla tavalla pakolla kuin historia kertoo tapahtuneen ennenkin. Kirkkohan luetutti aikoinaan pakolla, nyt tilalle ovat tulleet ehkä enemmänkin muut yhteiskunnalliset instituutiot, mutta kyllä kirkkokin edelleen luetuttaa pakolla ainakin sen jäseninä olevilla lapsilla ja nuorilla.

[P]

Todennäköisesti tässä välissäkin on tullut aika monta apurahaa kirjan kirjoittamiseen.

Ruskeana tyttönä kannattaa kirjoitella. Valkoisena poikana tuolla tahdilla ei rahaa tulisi, jos ollenkaan?

[Golimar]

Kyllähän se apuraha on aina kotiin päin ja mikäs sen mukavampaa jos sen helpolla saa, vähän kun ulisee rasismista vaikka on valkoihoinen niin saa silläkin apurahaa.

Koko Hubara
31. lokakuuta 2018 ·
Jospa tälle nyt vihdoin myös tapahtuisi jotain. T. Shirley Meital Koko Hubara, L:n ylioppilas ja VTK joka ei ole päässyt kovin moneen työhaastatteluun elämässään.

https://www.facebook.com/permalink.php?id=383312215375698&story_fbid=700621260311457

Hubara työskentelee kirjallisuuden ja median parissa. Hän on Ruskeat Tytöt -verkkomedian päätoimittaja ja toimii myös Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnistina.[4] Hubara on aikaisemmin työskennellyt kymmenen vuotta toimittajana ja Basso-lehden toimituspäällikkönä. Lisäksi hän on työskennellyt A-Klinikkasäätiössä.[5] Hubara on myös toinen Roxane Gayn Bad Feminist -teoksen suomentajista.[6]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koko_Hubara

[Mangustin]

"Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita", Trabelsi sanoo.

Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.

Ei ole rasismia eikä kolonialismia, vaan heteronormatiivista, ableismia ja ikäsyrjintää, joka kumpuaa suoraan ihmisen biologiasta: Pyöreä pylly ja kapea vyötärö on ns. rehellinen signaali hedelmällisyydestä, nuoruudesta, terveydestä, synnyttäjän lantiosta, hyvästä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnasta, hyvästä ravitsemuksesta jne. Tiimalasi- tai päärynävartalo kertoo, että nainen on luultavasti hyvä siinä ainoassa asiassa missä häntä ei voida korvata kenellä tahansa miehellä. Siksi se on haluttu, väristä riippumatta, eikä mikään määrä kehopositiivista deprogrammia voi muuttaa satojentuhansien vuosien evoluution muokkaamia mieltymyksiä.

Eurooppalainen muoti on ainakin tuhannen vuoden ajan auttanut naisia kapean vyötärön korostamisessa kureliiveillä ja pyllyn pyöristämisessä hameilla. Sinä aikana useimmilla valkolaisilla ei ollut mitään havaintoja mustien naisten kehoista.

[mikkojuha]

"Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita", Trabelsi sanoo.

Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.

Ei ole rasismia eikä kolonialismia, vaan heteronormatiivista, ableismia ja ikäsyrjintää, joka kumpuaa suoraan ihmisen biologiasta: Pyöreä pylly ja kapea vyötärö on ns. rehellinen signaali hedelmällisyydestä, nuoruudesta, terveydestä, synnyttäjän lantiosta, hyvästä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnasta, hyvästä ravitsemuksesta jne. Tiimalasi- tai päärynävartalo kertoo, että nainen on luultavasti hyvä siinä ainoassa asiassa missä häntä ei voida korvata kenellä tahansa miehellä. Siksi se on haluttu, väristä riippumatta, eikä mikään määrä kehopositiivista deprogrammia voi muuttaa satojentuhansien vuosien evoluution muokkaamia mieltymyksiä.

Eurooppalainen muoti on ainakin tuhannen vuoden ajan auttanut naisia kapean vyötärön korostamisessa kureliiveillä ja pyllyn pyöristämisessä hameilla. Sinä aikana useimmilla valkolaisilla ei ollut mitään havaintoja mustien naisten kehoista.

Tuntuu vahvasti siltä, että noilla eukoilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä miesoletettujen päässä pyörii. Mitä terve mies sille voi, että vuosituhansien saatossa jalostuneet geenit määräävät mikä pistää mielen hyrisemään. Pimeät savimajat ja alkoholin keksiminen muuttivat kuitenkin tilanteen ja loivat pohjan kehopositiivisuudelle ja telaketjufeminismille.

[jmk]

Ravistava esikoisromaani...

Luin tuon että "rasittava esikoisromaani". En ehkä lukenut pieleen?

[Pkymppi]

En tykkää isosta pyllystä, enkä isoista tisseistä. Se on muoti-ilmiö samalla tavalla kuin on muutkin kauneusihanteet ollut kautta aikojen.
  Katsokaa naisten käherrettyjä hiuksia ja lautarintoja 1970-luvun kuvissa, poikatyttöjä, napa paljaana. . Nyt on muodissa pitkät hiukset, iso perse ja isot tissit. Ei kehitys tähän pysähdy, 20 vuoden päästä on jotain muuta.

[Golimar]

X

Ei-valkoisena Suomessa
Koko Hubara perusti blogin kaltaisilleen ei-valkoisille suomalaisille. Myös valkoiset löysivät blogin, ihastuivat ja kauhistuivat. Alkoi keskustelu siitä, saako toisen kulttuuria omia.

X

Yhtäkkiä Hubara oli antanut kasvot rodullistetuille ihmisille.

Rodullistaminen tarkoittaa, että ihmisiin liitetään tietynlaisia ominaisuuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja ihonvärin tai etnisen taustan perusteella. Näin valtaväestö voi erottaa rodullistetut ihmiset omaksi ryhmäkseen ja pitää yllä hallitsevaa asemaansa.

X

Hubara oli kestänyt koulukavereiden pilkan, kuten: Ootsä joku hutupakolainen?

X

Silti Hubara ahdistui. Hän vihasi ruskeaa ihonväriään, oli sairastunut syömishäiriöön.

Yhdeksännellä luokalla opinto-ohjaaja ehdotti, että Hubara opiskelisi lähihoitajaksi, vaikka hänen keskiarvonsa oli 9,3. Hän jatkoi lukioon ja valmistui laudaturin arvosanoin.

Sen jälkeen hän jäi lastenhoitajaksi ja töihin kaupan kassalle.

Hubara puntaroi mahdollisuuksiaan. Montako ei-valkoista suomalaista toimittajaa, professoria tai yritysjohtajaa hän tiesi? Vain muutaman, kuten toimittaja Umayya Abu-Hannan.

Mutta opiskelu kiinnosti Hubaraa. Hän pääsi Helsingin yliopistoon ensiyrittämällä. Hän luki englantilaista filologiaa, sosiaalityötä, viestintää ja Pohjois-Amerikan tutkimusta, etenkin afroamerikkalaista orjuuden historiaa. Luennoilla hän oli lähes poikkeuksetta ainoa ruskea ihminen.

Yliopistossa valkoiset suomalaiset puhuttelivat häntä siivoojaksi tai Unicafen työntekijäksi. Kadulla he näkivät hänet arabimuslimina, alistettuna naisena. Ravintolassa valkoiset miehet olettivat, että hän on musta tai latino, villi ja seksuaalisesti ylivirittynyt.

X

https://kehityslehti.fi/lehtiartikkelit/ei-valkoisena-suomessa/

Rachel Anne Dolezal (s. 12. marraskuuta 1977) on yhdysvaltalainen kansalaisoikeusaktivisti ja African-American studies -opettaja. Hän on vaihtanut viralliseksi nimekseen Nkechi Amare Diallo, mutta kertonut käyttävänsä vanhaa nimeään julkisuudessa. Dolezal oli National Association for the Advancement of Colored People -järjestön paikallisjohtaja Spokanessa Washingtonin osavaltiossa, mutta joutui eroamaan kesäkuussa 2015 häneen kohdistuneen skandaalin vuoksi.

Dolezal nousi julkisuuteen kesäkuussa 2015, kun hän kertoi itseensä kohdistuneen rasismia ja uhkauksia. Pian tämän jälkeen Dolezalin vanhemmat antoivat haastattelun, jossa he kertoivat tyttärensä olevan valkoinen ja esiintyneen afrikkalais-amerikkalaisena.[1] Perheen taustat ovat Saksassa ja Tšekissä.[2]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rachel_Dolezal

[Huolestunut Kansalainen]

"Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita", Trabelsi sanoo.

Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.

"Mustia kehoja ei arvosteta samalla tavalla kuin vaaleampia kehoja", Trabelsi sanoo.

Siellä on taas vähän naistutkittu asioita, mutta tässä on laitettu hevonen ja vankkurit aivan väärään järjestykseen. Valkoiset naiset alkoiva tavoitella ghettopersettä siksi, että mustat naiset tekivät sen hyväksytyksi ja trendikkääksi. Tätä ihannetta tykitettiin musiikkivideoiden ja muiden muodossa vuosikausia, kunnes siihen kasvaneet sukupolvet alkoivat tavoitella sitä. Kyllä tämä trendi tässä ilmentymässään on mustan kulttuurin tuotos jonka populaarimedia on tehnyt suosituksi.

Ceterum censeo, ghettoperseet ovat groteskeja ilmestyksiä.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

"Halutaan isoa pyllyä ja todella kapeaa vyötäröä. Siinä on vahvoja rasistisia vivahteita", Trabelsi sanoo.

Rasistisia siksi, kun miettii, millaisilla naisilla on tyypillisesti sellaisia kehoja: mustilla naisilla. Isosta pyllystä tuli hyväksytty ja trendikäs, kun valkoiset naiset alkoivat tavoittelemaan sitä, ja kunhan vyötärö pysyy kapeana.

"Mustia kehoja ei arvosteta samalla tavalla kuin vaaleampia kehoja", Trabelsi sanoo.

Siellä on taas vähän naistutkittu asioita, mutta tässä on laitettu hevonen ja vankkurit aivan väärään järjestykseen. Valkoiset naiset alkoiva tavoitella ghettopersettä siksi, että mustat naiset tekivät sen hyväksytyksi ja trendikkääksi. Tätä ihannetta tykitettiin musiikkivideoiden ja muiden muodossa vuosikausia, kunnes siihen kasvaneet sukupolvet alkoivat tavoitella sitä. Kyllä tämä trendi tässä ilmentymässään on mustan kulttuurin tuotos jonka populaarimedia on tehnyt suosituksi.

Ceterum censeo, ghettoperseet ovat groteskeja ilmestyksiä.

Ensin valitetaan, että valkolaisten kauneusihanteeseen ei sovi iso pylly ja sitten kun se tuleekiin muotiin niin väärin lainattu 

[Urban Moving Systems]

^^^

Koko Hubara

Shirley Meital "Koko" Hubara (s. 1984 Vantaa) on suomalainen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija.

Pitkään Helsingissä asunut Hubara on syntynyt ja kasvanut Vantaan Pähkinärinteessä ja Hämeenkylässä. Hänen isänsä on Israelissa syntynyt jemeninjuutalainen.

[Chrattac]

En vastusta lainkaan, jos kulttuurin omimisen vuoksi nuo isot pyllyt kiellettäisiin kaikilta muilta paitsi mustilta.

[/sarkasmi]

Rehellisesti, mun puolesta pitäkööt kuka tahansa just sellaista kehoa kuin haluaa. Minäkin tupakoin, vaikkei se terveellistä olekkaan, mutta en myöskään ulise että siitä lääkäri tavatessa asiasta huomauttaa tai vaadi naisia pitämään röökaavista miehistä.

[Golimar]

Toiset saa naaman plankkaamisesta apurahoja ja toiset bannataan Twitteristä.

Caution: This account is temporarily restricted
You're seeing this warning because there has been some unusual activity from this account. Do you still want to view it?

https://twitter.com/davechecks

[tweet]1349480128900956161[/tweet]

https://twitter.com/davechecks/status/1349480128900956161

[tweet]1350139617878675456[/tweet]

https://twitter.com/davechecks/status/1350139617878675456

[tweet]1350139939053297666[/tweet]

https://twitter.com/davechecks/status/1350139939053297666

[tweet]1349494416550092803[/tweet]

https://twitter.com/davechecks/status/1349494416550092803

[foobar]

Deittailun vaikeus

Kirjailija Koko Hubara ei ole seurustellut yli seitsemään vuoteen. Yritystä on kyllä ollut. Hän on huomannut montakin syytä sille, miksi nykyajan deittailu on niin vaikeaa.

Kolme viikkoa sitten kirjailija Koko Hubara istui vantaalaisen hotellin aamiaispöydässä. Oli ystävänpäivä.

Hän oli vienyt 9-vuotiaan tyttärensä ja tämän kaverin yöksi hotelliin, koska tyttärelle ei voinut järjestää synttärijuhlia koronatilanteen takia. Jotain kivaa piti kuitenkin tehdä.

[...]

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007837591.html

Ilmeisesti itse ajattelevien ihmisten mielenterveyttä suojellakseen Hesari on laittanut loppuartikkelin maksumuurin taakse.

EDIT: typon korjaus.

[Faidros.]

Olisiko sittenkin niin, että Koko on antanut itsestään sellaisen kuvan äärimmäisen hankalana persoonana, ettei ketään kiinnosta?