Raha- ja pankkijärjestelmä 2.0

[jka]

Näin uuden vuoden kunniaksi on tapana tehdä parannuksia. Parannetaanpa tähän väliin sellainen pikkuinen juttu kuin raha- ja pankkijärjestelmä.

Ensinnäkin pitäisi määritellä mitä rahalta halutaan. Rahalle on monia erilaisia määritelmiä mutta minusta yksinkertaisimmillaan rahan pitäisi olla vain työkalu kaikkien ihmisten hyvinvoinnin maksimoimiseen kaikissa tilanteissa. Rahan pitäisi kaikissa tilanteissa palvella ihmistä, eikä päinvastoin. Tähän voi jokainen listata omia määritelmiään mutta minusta nuo ei ole edes kauhean oleellisia. Raha on joka tapauksessa puhdas ihmisen keksintö. Ilman ihmistä ei olisi rahaakaan joten ihminen voi tehdä rahan juuri sellaiseksi kuin haluaa ja käyttää sitä juuri niin kuin parhaaksi katsoo.  Eli mitkään kiinteät määrittelyt ei oikeastaan päde vaikka niitä on vuosien saatossa paljon tehtykin.

Toiseksi pitää tunnistaa miten raha tällä hetkellä syntyy. Suurinpiirtein 90% rahasta syntyy liikepankeissa lainojen kautta. Keskuspankilla ei ole enää nykyisten mandaattien valossa juurikaan mahdollisuutta luoda rahaa. Keskuspankki voi vain ohjauskorolla rajoittaa rahan syntymistä. Mutta edes keskuspankin nollakorko ei sellaisenaan pakota talouteen uutta rahaa. Uusi raha syntyy vain jos sille on kysyntää ja joku haluaa ottaa uutta lainaa investointiin tai kulutukseen. Tätä on jonkun verran kierretty sillä että keskuspankki on ostanut jälkimarkkinoilta esim. valtion lainoja. Mutta nämäkään toimenpiteet ei varsinaisesti ole vaikuttaneet vaikkapa yritysten lainojen korkoihin ja lainannoton määrään millään tavalla.

Pelkästään kysymys miten raha ylipäätään pitäisi syntyä on mielenkiintoinen ja uuden rahajärjestelmän pitää tietysti synnyttää uutta rahaa niin että tuo ensimmäinen kohta pätee. Rahaa pitää syntyä niin että kaikkien ihmisten hyvinvointi maksimoituu. Sillä miten raha teknisesti syntyy ei jälleen minusta ole kauheasti väliä jos vain ihmisten hyvinvointi maksimoituu. Eli kaikki vaihtoehdot on tässäkin kohtaa auki.

Seuraavaksi jos halutaan parempaa rahaa niin pitää tunnistaa nykyiset rahan ongelmat. Listaan tähän suurimpia ongelmia jotka minun mielestä on selvästi nähtävissä. (Ei missään järjestyksessä)

1) Valtioiden velkaantuminen – Pitkään keskuspankit pystyivät rahoittamaan valtioita suoraan. Eli valtio käytännössä lainasi suoraan omasta keskuspankista ja uutta rahaa syntyi välittömästi. Tällä hetkellä melkein kaikilta keskuspankeilta on kielletty ostamasta valtion velkoja suoraan. Sen sijaan valtiot lainaavat normaalisti liikepankeista ja markkinoilta. Perustelu tälle oli alunperin se, että poliitikoille ei pidä antaa vapaata rahanluontioikeutta ja liikepankit toimivat tässä portinvartijana. Tämä periaate ei ole toiminut oikeastaan koskaan ja viime vuosina asia on kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Liikepankkien intresseissä on nimenomaan työntää valtioille niin paljon velkaa kuin ne vain suostuvat ottamaan koska tienaavat tällä. Kreikka ei olisi koskaan saanut niin paljon velkaa kuin se sai kuin nimenomaan sillä että investointipankkiirit jopa täysin rikollisesti väärensivät Kreikan talouslukuja peitelläkseen totuuden että saivat myytyä Kreikan lainoja entistä enemmän. Suora keskuspankkirahoitus kiellettiin 1980-90-lukujen hujakoilla lähes kaikkialla ja tällä yritettiin nimenomaan hillitä valtioiden velkaantumista. Lopputulos oli täysin päinvastainen. Siitä lähtien valtioiden velkaantuminen on lähtenyt täysin lapasesta. Eli nykyinen liikepankkien bisnes nimenomaan lisää valtioiden velkaantumista, ei vähennä sitä niin kuin alkuperäinen tarkoitus oli.

2) Valtiot maksaa korkoa liikepankeille - Kuten edellä jo totesin niin liikepankkien paras bisnes on myydä valtion lainoja eteenpäin tai ostaa niitä itse jopa siihen pisteeseen asti että ollaan valmiita rikolliseen toimintaan taloudellisen tilan vääristelemiseksi. Miksi ihmeessä joku yksityinen taho vielä hyötyy tästä toiminnasta joka on haitallista koko yhteiskunnalle. Loppupelissä liikepankkien riskit taataan joka tapauksessa valtion keskuspankista, eli valtion omalla rahalla. Miksi valtio maksaa omasta rahastaan korkoa yksityisille puliveivareille?

3) "Too big to fail" - Liikepankeista on tullut talouden toimijoina niin suuria ja tärkeitä että niitä ei voi päästää kaatumaan. Jos yhteiskunnassa on tällaisia riskikeskittymiä niin on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko yksityinen puoli pakotetaan hoitamaan riskit tai sitten homma sosialisoidaan valtiolle. Loppupeleissä yhteiskunta on ainoa taho joka voi hoitaa näin suuret riskit kuin koko rahoitusjärjestelmä. On täysin selvää, että ilman keskuspankkia yksityinen puoli ei voisi mitenkään turvata rahajärjestelmän toimivuutta kaikissa tilanteissa. En oikein näe minkäänlaista skenaarioita että asia voitaisiin hoitaa niin että voitot ja tappiot kulkee käsikädessä. Aina ollaan lopulta tilanteessa että voitot on yksityisiä ja tappiot kuitenkin yhteisiä jos mennään millään tavalla systeemissä joka muistuttaa nykyistä.

4) Liikepankkien riskinkantokyky ja kulurakenne - Nykyinen keskuspankki-liikepankki-järjestelmä syntyi maailmaan joka oli täysin erilainen kuin missä nyt olemme. Talouskasvu oli jatkuvasti 3-4%, inflaatio 2-4% ja AAA-luottoluokituksen omaavan rahoituksen reaalikorko 1% vuodessa. Tällaisessa tilanteessa homma toimii. Mutta kaikki muuttui jo vuonna 1990 vaikka sitä kaikki ei silloin vielä huomanneetkaan. Japani ensimmäisenä länsimaana tippui nollakasvun aikaan ja on siellä edelleen. 2000-luvun puolivälin jälkeen ja viimeistään 2008 kaikki länsimaat ovat samassa tilanteessa. Talouskasvu on -1 - 1% ja inflaatio -1 - 1%. Mutta mitä tapahtuikaan rahoituksen reaalikorolle? Se nousi entisestään yli 2%. Itsestään selvää on että kaikki taloudellinen aktiviteetti loppuu tällaisessa tilanteessa. Nollatalouskasvussa ja nollainflaatiossa oikea korko on myös nolla jotta minkäänlaisia mahdollisuuksia investointeihin on ylipäätään olemassa. Nykyinen järjestelmä päinvastoin kasvattaa rahoituskustannuksia tällaisessa tilanteessa eikä tiputa niitä. Eli liikepankkien riskinkantokyky on aivan liian pieni ja kulurakenne liian suuri jotta liikepankit voivat rahoittaa taloutta nollakorolla nollakasvutilanteessa. Kuvitelma siitä että nykyinen nollakasvu olisi joku poikkeustila ja menee ohi on haihattelua. Ei tämä ole poikkeustila vaan normitila ellei jotain tehdä, kuten muuteta raha-ja pankkijärjestelmää radikaalisti että investoinnit olisi kannattavia myös nollakasvussa.

5) Raha talouspolitiikan työkaluna - Rahapolitiikka on aina ollut osa talouspolitiikkaa. Mutta rahapolitiikka on täysin sivuosassa vaikka oikeasti raha on sellaisenaan kaikista vahvin työkalu talouspolitiikassa.  Rahapolitiikka on redusoitunut keskuspankin ohjauskorkoon. Yhdeksi ainoaksi numeroksi jonka muutama kalkkeutunut äijä päättää. Tuollakaan päätöksellä ei ole edes oikeastaan mitään vapausasteita, ohjauskorko on nolla nyt ja tulevaisuudessa. Eli meillä ei käytännössä käytetä rahaa siihen tarkoitukseen johon se on tarkoitettu. Ihmisten hyvinvoinnin maksimoimiseen. Muutama talouden mittari päättää mikä on rahan hinta eli korko mutta ei tämä ole mitään rahan käyttöä ihmisten hyväksi.

Tuossa ensialkuun. Pienempiä ongelmia on paljon muitakin, mutta tuossa mielestäni suurimmat jotka ovat niin suuria ongelmia että jos noita ei ratkaista niin lopulta ihmiskunnan kehitys pysähtyy.

Itselläni on paljonkin ajatuksia miten kaikki noista voitaisiin ratkaista mutta niistä myöhemmin jos keskustelu tästä lähtee käyntiin. Tähän voi listata lisää ongelmia tai spekuloida miten ongelmat ratkaistaan. Tai mitä tahansa muuta aiheeseen liittyvää.

Ja hyvää uutta vuotta kaikille.

[latrom]

Erinomainen analyysi. Talouspapit vain julistavat nykyjärjestelmät autuutta, joten millä saada muutosta? Järjestelmästä hyötyville edut ovat niin massiiviset, että uskon sitä puolustettavan keinoja kaihtamatta.

[yrmio]

Ongelmahan tässä on se että kuka tai mikä taho on se jumala joka osaa määrittää liikenteessä olevan rahan määrän jos eivät yksittäiset pankit / pankkivirkailijat ja heidän luottopäätöksensä. Minun mielestäni ei kukaan / mikään.

[jka]

Ongelmahan tässä on se että kuka tai mikä taho on se jumala joka osaa määrittää liikenteessä olevan rahan määrän jos eivät yksittäiset pankit / pankkivirkailijat ja heidän luottopäätöksensä. Minun mielestäni ei kukaan / mikään.

Olet oikeassa tämä on todellinen ongelma joka pitää ratkaista.

Eihän edes yksittäisten luottopäätösten teko ole nykymallisakaan enää pitkään aikaan ollut ihmisten tekemiä inhimillisiä päätöksiä. Kaikki päätökset tehdään raakojen numeroiden avulla ja tuon tekee liikepankeissakin tietokannat ja tekoäly. Lainanhakijan kaikki mahdolliset tiedot ja lainan tarkoitus syötetään koneelle ja sieltä tulee vastauksena maksimilaina joka voidaan myöntää ja ko. hakijan riskeihin perustuva korkomarginaali.

Eli se jumala on jo nyt tietokone ja tekoäly. Minun veikkaus on että tuo on myös ainoa mahdollisuus jumalaksi. Kaikki talousdata, jota nykypäivänä saadaan jo reaaliaikaisesti on tekoälyn käytettävissä ja tuolta jokainen hakee sitten lainaa omien henkilökohtaisten numeroiden valossa jotka määrää maksimilainan ja koron.

Eli jokaista lainapäätöstä ohjaa hakijan yksilölliset numerot mutta myös koko talouden sen hetkinen tila. Nyt koko talouden tila on tässä yhtälössä liikepankeissa vain keskuspankin ohjauskorko ja markkinakorot jolla pankki ylipäätään saa itse lainaa. Tässä olisi paikka nimenomaan parantaa rahapoliittista vaikutusta rahan luonnin yhteydessä. Ei pelkällä ohjauskorolla ja markkinakoroilla ole mitään merkitystä tilanteessa jossa kaikki on nollia kuten tällä hetkellä.

Ainoa mikä tällä hetkellä ratkaisee lainan koron on se paljonko pankin pyörittämiseen menee kuluja ja jotka pankin on pakko saada jotta pysyy pystyssä. Tuon kulutason alle ei voida mennä vaikka nimenoman tarvetta tällä hetkellä olisi.

[latrom]

Hyvä kysymys on myös se, että mihin liikepankkeja tarvitaan. Algoritmi antaa tuloksen ja tietokantaan numeroita.

[Miniluv]

jka:lle kiitokset hyvästä ja ajatuksia herättävästä avauksesta!

[Kulttuurirealisti]

4) Liikepankkien riskinkantokyky ja kulurakenne - Nykyinen keskuspankki-liikepankki-järjestelmä syntyi maailmaan joka oli täysin erilainen kuin missä nyt olemme. Talouskasvu oli jatkuvasti 3-4%, inflaatio 2-4% ja AAA-luottoluokituksen omaavan rahoituksen reaalikorko 1% vuodessa...
Itsestään selvää on että kaikki taloudellinen aktiviteetti loppuu tällaisessa tilanteessa. Nollatalouskasvussa ja nollainflaatiossa oikea korko on myös nolla jotta minkäänlaisia mahdollisuuksia investointeihin on ylipäätään olemassa.
...Ei tämä ole poikkeustila vaan normitila ellei jotain tehdä, kuten muuteta raha-ja pankkijärjestelmää radikaalisti että investoinnit olisi kannattavia myös nollakasvussa.

Kiinnostava kirjoitus, pari kommenttia ylläolevaan:

Nykyisessäkin taloustilanteessa, Suomessakin, on monia firmoja jotka tekevät vuosittain kohtuullista voittoa. Eli joku osa taloudesta pyörii ihan mukavasti. Korko voi siten hyvin olla nollaa korkeampi, ja onkin. Veikkaan, että pankkien keskuudessa käydään pudotuspeliä, kuka rahoittaa jatkossa näitä hyvin suorittavia firmoja, ja kenelle jäävät käteen isot luottotappiot ja pienet korkotuotot. Mutta eihän Suomessa montaa varteen otettavaa rahoitusryhmää olekaan, ja maailmalla suunta on jo pitkään ollut kohti suurempia yksiköitä, niin kuin toisaalla sanoitkin. 

Milloin rahaa sitten käytetään ihmisten hyväksi? Kun rahoitus on toissijaisessa asemassa tuotantoon ja palveluihin nähden. Rahoitetaan investointeja ihmisiä hyödyttäviin tuotteisiin ja palveluihin. Maailmalla on jo pitkään investoitu kasvavassa määrin erinäköisiin rahoitusinstrumentteihin, jotka ovat enimmäkseen peliä. Jotkut instrumentit voittavat, jotkut häviävät. Nämä kiinteistö- ja vakuutusjohdannaiset, sun muut swapit, kuitenkin näkyvät bkt:ssa. Meillä on siis ympäri maailmaa bkt:ta, joita on lihotettu ilmalla ja johdannaisarpalapuilla. Ilman pitää ehkä lähteä pois, ennen kuin päästään takaisin ihmisten hyväksi toimivaan reaalitalouteen.

[Rubiikinkuutio]

Eli se jumala on jo nyt tietokone ja tekoäly. Minun veikkaus on että tuo on myös ainoa mahdollisuus jumalaksi. Kaikki talousdata, jota nykypäivänä saadaan jo reaaliaikaisesti on tekoälyn käytettävissä ja tuolta jokainen hakee sitten lainaa omien henkilökohtaisten numeroiden valossa jotka määrää maksimilainan ja koron.

Kuka siis päättäisi algorytmin mallista ja painotuksista?

[stefani]

1) Valtioiden velkaantuminen

Mun ratkaisu:

Koko julkisen velan käsite pitäisi julistaa laittomaksi. Budjetin pitäisi koostua vain verorahoista ja kaupallisista voitoista.

[jka]

Hyvä kysymys on myös se, että mihin liikepankkeja tarvitaan. Algoritmi antaa tuloksen ja tietokantaan numeroita.

Nykyisessäkin taloustilanteessa, Suomessakin, on monia firmoja jotka tekevät vuosittain kohtuullista voittoa. Eli joku osa taloudesta pyörii ihan mukavasti. Korko voi siten hyvin olla nollaa korkeampi, ja onkin. Veikkaan, että pankkien keskuudessa käydään pudotuspeliä, kuka rahoittaa jatkossa näitä hyvin suorittavia firmoja, ja kenelle jäävät käteen isot luottotappiot ja pienet korkotuotot. Mutta eihän Suomessa montaa varteen otettavaa rahoitusryhmää olekaan, ja maailmalla suunta on jo pitkään ollut kohti suurempia yksiköitä, niin kuin toisaalla sanoitkin. 

Liikepankit käyvät todellakin jatkuvaa pudotuspeliä, eikä niitä varsinkaan Suomessa montaa ole. Kysymys kuuluu, että mihin kaikki päätyy. Lopulta siihen että meillä se yksi suuri liikepankki ja mitä se lopulta on? No se on nimenomaan keskuspankki. Eli emme me oikeastaan tarvitsekaan liikepankkeja enää mihinkään. Liikepankkien kilpailun tuoma hyöty taloudessa on ulosmitattu moneen kertaan niiden aiheuttamien haittojen kautta. Eli täysin keskuspankkiin pohjautuva järjestelmä riittäisi aivan hyvin ja olisi jo tällä hetkellä paljon optimaalisempi tapa luoda rahaa. Se mahdollistaisi myös rahan käytön aidosti talouspolitiikan välineenä.

[Kulttuurirealisti]

Miten ihmiset ja yritykset hakevat lainaa siitä keskuspankista? Tuleeko keskuspankki perustamaan kaikille isommille paikkakunnille konttorin? Eiköhän 3-7 pankkiryhmällä mennä, jos kilpailun esteitä ei ole.

Pankkitoiminta siirtyy enemmän verkkoon, mutta pankit haluavat taatusti joskus nähdäkin laina-asiakkaitaan.

[jka]

Eli se jumala on jo nyt tietokone ja tekoäly. Minun veikkaus on että tuo on myös ainoa mahdollisuus jumalaksi. Kaikki talousdata, jota nykypäivänä saadaan jo reaaliaikaisesti on tekoälyn käytettävissä ja tuolta jokainen hakee sitten lainaa omien henkilökohtaisten numeroiden valossa jotka määrää maksimilainan ja koron.

Kuka siis päättäisi algorytmin mallista ja painotuksista?

Alkuun tuon pitäisi olla demokraattisen prosessin tulosta. Mutta lopulta tuonkin voi päättää tekoäly. Lopputuloksenahan on nimenomaan optimoida ihmisten hyvinvointia. Tekoäly säätää rahanluonti- ja laina-algoritmeja jatkuvasti niin että ihmisten hyvinvoinnin globaalit mittarit maksimoituu.

Näkisin että ei siinä miten ja miten paljon rahaa luodaan ole mitään rajoja. Eli algoritmit voivat elää todella radikaalistikin suuntiin joita ei tällä hetkellä voi edes kuvitella. Jossain taloustilanteissa ihmisjärjellä ajateltuna ihan naurettavat korot voi toimia lopulta niin että ihmisten hyvinvointi lopulta kuitenkin paranee.

Talous on kuitenkin suurimmaksi osaksi psykologiaa. Ei numeroita vaikka niin monesti kuvitellaan. Algoritmit jotka lopulta osaa tekoälyn kautta ottaa ihmisen psykologian huomioon toimivat aina paremmin kuin oikeastaan mikään kuviteltavissa oleva vaihtoehto.

[jka]

Miten ihmiset ja yritykset hakevat lainaa siitä keskuspankista? Tuleeko keskuspankki perustamaan kaikille isommille paikkakunnille konttorin? Eiköhän 3-7 pankkiryhmällä mennä, jos kilpailun esteitä ei ole.

Pankkitoiminta siirtyy enemmän verkkoon, mutta pankit haluavat taatusti joskus nähdäkin laina-asiakkaitaan.

Itse en kyllä näe mitään tarvetta muuhun kuin verkkoasiointiin. Lopulta tässä mennään kuitenkin suurempien asioiden keskiarvoilla ja todennäköisyyksillä. Ei yksilötason henkilökemioilla pitäisi olla mitään merkitystä.

[stefani]

3) "Too big to fail"

Median kautta kuulemani mukaan USA:ssa kävi niin, että jotkut pankit meinasivat kaatua, mutta valtio maksoi niille niin paljon rahaa, että kaatuminen vältettiin. Olenko ymmärtänyt tapahtuneen oikein, vai haluaako joku korjata tai tarkentaa?

Toimenpidettä perusteltiin sillä, että eihän siinä muutakaan voinut tehdä, kun pankkien kaatumisilla olisi ollut niin rankat yhteiskunnalliset seuraukset. En ole vakuuttunut tästä. Eikö niin voitaisi tehdä, että valtio takavarikoisi koko kaatumassa olevan pankin? Se tarkoittaisi sitä, että tallettajat saisivat rahansa ulos, ja se taattaisiin julkisin varoin, mutta pankin vanhat yksityiset omistajat eivät olisi enää mukana kuviossa vetämässä välistä mitään.

[jka]

Eikö niin voitaisi tehdä, että valtio takavarikoisi koko kaatumassa olevan pankin? Se tarkoittaisi sitä, että tallettajat saisivat rahansa ulos, ja se taattaisiin julkisin varoin, mutta pankin vanhat yksityiset omistajat eivät olisi enää mukana kuviossa vetämässä välistä mitään.

Kyllä noin voi tehdä ja ollaan tehtykin. Pankkeja on pelastettu mitä ihmeellisimmin himmelivirtyksin. Ongelma on että ei ole selkeitä pelisääntöjä. Jotkut pankit on oikeasti annettu kaatuakin ja tallettajat menettäneet rahansa ainakin yleisen talletussuojan ylimenevältä osalta.

Yhtenä vaihtoehtona on esitetty että lainsäädännöllä estetään liian suurien pankkien syntyminen ja annetaan kaikkien tuhansien yksittäisten pikkupankkien mennä konkurssiin jos menevät. Mutta homma ei mene noin. Nämä pikkupankitkin voivat tehdä ja käytännössä aina tekevätkin keskenään niin monimutkaiset rahoitusjärjestelyt että jos yksi kaatuu niin sitten kaatuu kaikki muutkin ketjureaktiona.

Eli valtio ja valtion keskuspankki on ainoa joka nykyisenkaltaisessa systeemissä voi homman uskottavasti taata.

[sivullinen.]

Eli valtio ja valtion keskuspankki on ainoa joka nykyisenkaltaisessa systeemissä voi homman uskottavasti taata.

Uskottavasti taata kertoo paljon. Se kertoo pankkijärjestelmän, kuten kaiken muunkin hengentieteellisen ihmistoiminnan, olevan peräisin uskosta, ja kaatuvan, kun usko siihen loppuu. Nyt on loppunut usko tähän järjestelmään. Se on selvää. Sitä ei voi mikään pelastaa. Yleisesti pankkijärjestelmän uskottavuutta rajoittaa kaksi tekijää: Toisaalta järjestelmän pitää olla niin uskottava, että ihmiset suostuvat sillä pelaamaan; toisaalta järjestelmä ei saa olla niin uskottava, että ihmiset pistäisivät koko elämänsä peliin panokseksi. Minusta nykyinen järjestelmä on kärsinyt liiaksi jälkimmäisestä. Ihmisten omaisuus on maannut tileille ja pankkeihin on luotettu liikaa. Se on tehnyt koko pankkisektorista "liian suuren kaatumaan". Mikään yksittäinen pankki, ja vielä vähemmän minkään yksittäisen pankin aiheuttamat talousvaikutukset, eivät ole ongelma. Ongelma on se ketjureaktio, joka johtuu kuvitelmasta -- eli henkisestä tekijästä -- kaikkien pankkien samankaltaisuudesta eli siitä, jos yksi kaatuu, niin se tarkoittaa, että pian kaatuu toinenkin. Tämä suuruus on mahdollistanut kaikki liikepankkien pelit, joiden avulla rahapolitiikkaa säädellään ja korkoja vedätetään, ja se suuruus on pilannut koko järjestelmän toimivuuden.

Ratkaisu ongelmaan olisi siten uudenlaisen käsitteen luominen vanhan tilalle. Eurostoliiton romahdus tulee joka tapauksessa olemaan enemmän henkinen -- ja siten myös taloudellinen -- kuin materialistinen, jossa talot ja sillat yht'äkkiä menettävät lujuutensa. Se tulee olemaan samanlainen kuin Neuvostoliiton romahdus. Siellä kommunistinen talousjärjestelmä lakkasi kokonaan olemasta, eikä se ole palannut. Mutta Neuvostoliitolla oli silloin tarjolla tilalle toinen vielä silloin hyvin toiminut länsimainen rahajärjestelmä. Omaisuus siirrettiin euroopan ja amerikan pankkitileille eli sitä alettiin mitata dollareissa ja Saksan markoissa. Näin raha vaihdon välineenä toimi romahduksen jälkeenkin jotenkuten -- tehtaanjohtajien tasolla. Köyhempi väestö jätettiin elämään vaihdantatalouteen, johon he olivat jo joutuneet totuttautumaan Neuvostoliiton loppuaikoina. Eurostoliitolla ei romahduksessa ole vastaavaa varaventtiiliä olemassa. Kiina ei Eurostoliittoa riesakseen halua ja Sveitsi on liian pieni vastaanottamaan suuria summia. Minä uskon siksi meidän siirtyvän hetkellisesti kokonaan vaihdantatalouteen -- joko tavarapohjaiseen tai työperustaiseen. Pankki on silloin "aikapankki" tai kruunun vilja-aitta. Paperiraha -- ja sen johdannaiset muoviraha, tiliraha ja bittiraha -- ovat lyhyt vaihe historiassa. Metallirahalla on arvoa, jos metallia pystyy jokainen jalostamaan tarpeikseen, ja turkiksella, jos vaatteista on aina pula, mutta nykyään kumpikaan ei ole totta. Adam Smith sanoi "cornin" eli viljan olevan paras raha. Se on totta yhä. Nälkä meillä yhä on päivittäin vieraanamme. Juuston käyttöä rahana on kokeiltu Italiassa. Meijeri voi pian olla pankki. Setelirahat ja tilirahat jäävät unholaan pitkäksi aikaa.

[jka]

Ihmisten omaisuus on maannut tileille ja pankkeihin on luotettu liikaa.

Tämä on totta. Ongelma on se, että rahaa pidetään edelleen arvonsäilyttäjänä. Kun tuossa alussa skippasin rahan tehtävien määrittelyn niin se osaksi johtui tästä. Perinteisestihän rahalla on ollut kolme tehtävää: kaupankäynnin väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä. Ongelma tulee jos uskotaan että raha on arvon säilyttäjä. Ei se sitä ole, eikä ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaankaan.

Arvo säilyy niillä joilla on oikeasti arvoa. Raha on aina itseisarvoisesti arvotonta. Tai no hyödykeraha ei tietenkään ole, mutta raha työkaluna niissä tarkoituksissa joissa itse haluaisin rahaa käytettävän ja miksi tämänkin säikeen avasin arvoton raha toimii paremmin.

Esimerkiksi mistään jolla on oikeasti arvoa ei voi koskaan periä nollakorkoa tai jopa negatiivista korkoa. Oikeasti arvokkaalla on aina vähintään aika-arvo ja tämän myötä positiivinen korko. Hyödyke tai työ on arvokkaampi nyt kuin tulevaisuudessa koska tulevaisuudessa voit olla vaikka kuollut.

Hyödykeraha on tietysti aina se johon palataan kun kakka iskee täysin tuulettimeen. Mutta jos kehitystä halutaan niin väitän että arvoton raha jota käytetään työkaluna toimii paremmin.

[Miniluv]

Eli se jumala on jo nyt tietokone ja tekoäly. Minun veikkaus on että tuo on myös ainoa mahdollisuus jumalaksi. Kaikki talousdata, jota nykypäivänä saadaan jo reaaliaikaisesti on tekoälyn käytettävissä ja tuolta jokainen hakee sitten lainaa omien henkilökohtaisten numeroiden valossa jotka määrää maksimilainan ja koron.

Eli jokaista lainapäätöstä ohjaa hakijan yksilölliset numerot mutta myös koko talouden sen hetkinen tila. Nyt koko talouden tila on tässä yhtälössä liikepankeissa vain keskuspankin ohjauskorko ja markkinakorot jolla pankki ylipäätään saa itse lainaa. Tässä olisi paikka nimenomaan parantaa rahapoliittista vaikutusta rahan luonnin yhteydessä. Ei pelkällä ohjauskorolla ja markkinakoroilla ole mitään merkitystä tilanteessa jossa kaikki on nollia kuten tällä hetkellä.

Jos sen tietokonejumalan voi ohjelmoida noin, eikö saman tien voisi ohjemoida koko viisivuotissuunnitelmaa järkeväksi ja toimivaksi ja kerätä yhdellä iskulla vielä ideaalisosialisminkin hyvät puolet?

Ja miten otat huomioon sen, että tuollaisen tietokoneen ohjelmoijalla on suunnaton valta yhteiskunnassa ja tästä syntyy väärinkäytösriskejä?

Hyödykeraha on tietysti aina se johon palataan kun kakka iskee täysin tuulettimeen. Mutta jos kehitystä halutaan niin väitän että arvoton raha jota käytetään työkaluna toimii paremmin.

Näinhän se käy. Ja sitten kun olot taas vakiintuvat, voidaan yrittää fiatia kun halutaan elää yli varojen, se kestää aikansa ja iaheuttaa romahduksen, jne...

[jka]

Toisin sanoen: miten otat huomioon sen, että tuollaisen tietokoneen ohjelmoijalla on suunnaton valta yhteiskunnassa ja tästä syntyy väärinkäytösriskejä?

Eihän sillä ole sen kummempaa valtaa kuin sillä joka on ohjelmoinut nykyisetkin pankkien tai vakuutusyhtiöiden systeemit joilla analysoidaan tilastodataa ja tämän perusteella asioiden arvoa ja riskejä.

Mitä enemmän ihminen kuvioista poistetaan sitä vähemmän väärinkäytösriskejä. Ihminen on suurin riski. Matematiikka ja todennäköisyyslaskenta ei ole riski.

Näinhän se käy. Ja sitten kun olot taas vakiintuvat, voidaan yrittää fiatia kun halutaan elää yli varojen, se kestää aikansa ja iaheuttaa romahduksen, jne...

Hyödykeraha ei poista millään tavalla yli varojen elämisen ongelmaa. Yli varojen elämisen ongelmaan rahajärjestelmällä ei ole mitään merkitystä. Edes aito vaihdantatalous ei poista ylivarojen elämisen ongelmaa. Hyödykkeiden vaihdannassa tämä voidaan vielä teoriassa estää mutta jos haluat vaihtaa työtä niin viimeistään siinä vaiheessa mukaan tulee aina aika-arvo eli pohjimmiltaan velka.

Ja jos talous redusoidaan tällaiseksi sivullisen esittämäksi tuomiopäivän skenaarioksi niin silloin eletään oikeasti jo kivikaudella joten millään ei ole enää mitään väliä. Tarvehierarkiasta ei ole enää jäljellä kuin hengissä pysyminen. Ei rahajärjestelmää ole mitään järkeä sitoa tällaiseen skenaarioon.

[Rubiikinkuutio]

Ja miten otat huomioon sen, että tuollaisen tietokoneen ohjelmoijalla on suunnaton valta yhteiskunnassa ja tästä syntyy väärinkäytösriskejä?

Ei sillä, että moisen algorytmin hienouteen luottaisin, mutta siis siten että algorytmi on avoin?

[latrom]

Mitään yli varojen elämistä ei ole. Järjestelmä on miinuksella heti alusta lähtien ja korkojen kautta mennään yhä enemmän punaiselle.

[jka]

Mitään yli varojen elämistä ei ole. Järjestelmä on miinuksella heti alusta lähtien ja korkojen kautta mennään yhä enemmän punaiselle.

Niin, jos ajattelet asiaa rahassa ja niin että rahalla olisi jotain arvoa. Mutta jos kaikki raha tuhottaisiin eli käytännössä kaikki velka nollattaisiin niin kyllä meillä olisi edelleen jotain. Itseasiassa meillä olisi edelleen kaikki mitä meillä on tälläkin hetkellä. Rahalla ei ole arvoa.

[Lasse]

Ebolakanin uusin blogahdus liittyy aiheeseen:

Liikepankkiraha vallankumous
http://ebolakani.blogspot.fi/2014/12/liikepankkiraha-vallankumous.html

Aika hurja vaite:

Liikepankkiraha eli raha jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" on nykyään ainoa virallinen maksuväline. Ilman liikepankkirahaa eli ilman katetta pankkitilillä ei ole mahdollista käyttää muita rahan muotoja (kuten setelit, kolikot, lounassetelit jne.).

[jka]

Liikepankkiraha eli raha jota pankit luovat laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä" on nykyään ainoa virallinen maksuväline. Ilman liikepankkirahaa eli ilman katetta pankkitilillä ei ole mahdollista käyttää muita rahan muotoja (kuten setelit, kolikot, lounassetelit jne.).

Aika oikeassa tuossa ollaan.

Mutta kyllähän meillä on vaikkapa kokonaan lain ulkopuolella oleva harmaa talous ja rikollinen talous. Väittäisin että kyllä ne edelleen pyörii ilman pankkitilejä.

Mutta jos haluat laillisesti tässä yhteiskunnassa tehdä transaktioita niin ilman pankkitiliä se on käytännössä mahdotonta.

[sivullinen.]

Ensinnäkin minusta hyödykerahalla ei ole mahdollista elää yli varojen, koska siinä on arvo sisällä -- "intrinsic value". Rahan voi aina hyödyntää sen sisäisen arvon kautta: Juuston voi syödä, jos sen "rahallinen arvo" alittaa sen ravintoarvon. Tämän rahan sisäisen arvon johdosta voi rahaa olla mahdotonta käyttää talouden elvyttämiseen vallanpitäjien toimesta. Vain jos heillä on monopoli rahalähteeseen, jota he sääntelevät niin ettei rahan arvo pääse laskemaan, ja jos luonnon voimat hävittävät rahaa itsestään sopivasti eli ylläpitävät sopivaa inflaatiota, voi se toimia pitkän aikaa; ja silloinkaan se ei ole hyvä arvonsäilyttämisen tehtävään. Mutta talouden toimintaa se ei estä. Väite, "jos kehitystä halutaan niin väitän että arvoton raha jota käytetään työkaluna toimii paremmin.", kaipaisi siten perusteluja. Itselleni ei tule mieleen kuin yksi: Arvotonta on helpompi tehdä pieneksi ja helposti liikuteltavaksi ja säilöttäväksi; paperin pala on helpompi pistää taskuun kuin juusto. Liiallinen helppo raha ei taloutta piristä. Se sitä lamaannuttaa. Se ei ole tuomiopäivänskenaario, vaan ainoastaan Uuden Maailmanjärjestyksen tulo -- ja se on tuleva, koska olemme menettäneet uskomme nykyiseen maailmanjärjestykseen.

Toiseksi otan yhden historiallisen tekijän esiin huomion. Tarut kertovat muinaisen norjalaisen Otheren retkistä pohjois-lapissa. Siellä käytiin kauppaa turkiksilla ja rikastuttiin. Mutta kaupankäynnissä lappalaiset eivät suostuneet käyttämään rahaa, koska maan etäisestä sijainnista johtuen väärää rahaa oli ollut liikkeessä paljon -- ja omasta mielestäni he eivät muutenkaan luottaneet vieraiden ja etäisten valtakuntien maksukykyyn. Tämä peruste on yhä pätevä. Saksassa, Ranskassa, Sveitsissä, britanniassa ja kaikkialla keski-euroopassa rahan luominen ja sen taustalla oleva poliittinen päätöksen teko on lähellä. Siellä pankkiiri ei uskalla huijata, koska kotikadulla on mukava kulkea ilman huijatuksi mielestään tulleiden uhkaa. Suomessa ei euron tai dollarin arvoja päätetä. Täällä toimii vain paikallinen valuutta ja paikallinen päätäntä. Samalla se osoittaa, ettei valuuttoja voida pohtia todellisuudesta irrallisina puhtaasti teoreettisina malleina, jotka toimivat kaikkialla samalla tavalla. Rahan on oltava kansallista ihan yhtä lailla kuin kulttuurinkin. Melonien ja perunoiden kaupankäyntiin ei kelpaa sama lippalakki. Rahassa pitää huomioida ilmastomme ja elinkeinorakenteemme lisäksi kansamme perusluonne ja valtiopoliittinen asema "karhun kainalossa".

Kolmanneksi, jos sitä ei pidetä keskustelua sotkevana, esittäisin muutamia ehdotuksia uuden aikakauden hyödykerahoiksi elintarvikkeiden lisäksi, ja pyytäisin mielipiteitä niistä ja ehdotuksia muista vaihtoehdoista. Juusto pitkään säilyvänä elintarvikkeena mainittiin jo. Siihen ei tullut mitään varsinaista kannanottoa. Voita on Suomessa käytetty sota-aikana ja sitä ennen paljonkin vaihdon välineenä. Eläke saatettiin maksaa voina, jonka tupakoiva pappa sitten kävi vaihtamassa proto-norttiin. Lääkkeet ja huumausaineet ovat myös kelvollisia valuutoiksi. Amerikassa on hampun vapauttamisen jälkeen käynnistynyt heti liike "hamppurahan" -- potcoinin -- käyttöönottamiseksi. Siinä yhdistyy kolme virtausta: bittirahaan uskovat, dollarin uskonsa menettäneet ja pilvenpolttelun vapautta kannattavat. Potcoin on kuitenkin "paperikultaa" eli lupaus tietyn hamppumäärän omistamisesta varsinaisen omistamisen sijaan. Hampun halvan hinnan johdosta se ei muuta voisi ollakaan. Meillä sitä vastoin voitaisiin ottaa käyttöön "höökipulveri"-kolikot. Niiden säilyvyyskin voisi antaa juuri sopivan "inflaation" eli hävikin. Suurempaan kaupankäyntiin ne eivät soveltuisi, ja ulkovaltojen teollisen suurtuotannon uhka estäisi sitä kasvamasta kansainvälisen kaupan välineeksi tai suureksi valuutaksi. Mutta yhden suuren keskitetyn valuutan sijaan voitaisiinkin käyttää lukuisia pieniä paikallisvaluuttoja tai toimialakohtaisia valuuttoja. Silloin pankit toimisivat näiden valuuttojen "tyhjästä luojina", säilyttäjinä ja lainaajina. Rahajärjestelmän rakenne tulee olemaan romahduksen seurauksena täysin toinen. Minkälaisen haluamme siitä, on täysin meistä itsestämme kiinni. Mikään itsestään selvyytenä pidetty ikuinen totuus ei ole ikuinen eikä totuus. Vain mielikuvituksemme rajat -- hengentieteellisen ymmärryksen rajallisuus -- toimii rajoittavana tekijänä.

[jka]

Ensinnäkin minusta hyödykerahalla ei ole mahdollista elää yli varojen, koska siinä on arvo sisällä -- "intrinsic value". Rahan voi aina hyödyntää sen sisäisen arvon kautta: Juuston voi syödä, jos sen "rahallinen arvo" alittaa sen ravintoarvon.

Ainoastaan aidossa vaihtokaupassa jossa tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa samalla ajanhetkellä ei voi ylivelkaantua. Vaihdat juuston saman arvoiseen määrään kananmunia ja tavarat vaihtavat omistajaa välittömästi.

Mutta hyvin pieni osa kaupankäynnistä on tällaista. Työllä tuota on jo käytännössä mahdoton toteuttaa. Pelkästään jos palkkaat jonkun päiväksi pellollesi töihin ja lupaat maksaa päivän päätteeksi työn juustolla niin mitäpä jos juustosi pilaantuikin päivän aikana etkä voikaan maksaa. Käytännössä ylivelkaannuit.

Seuraavana päivänä edes sama määrä juustoa ei enää riitä maksuksi edellisen päivän työstä. Työllä ja hyödykkeillä kun on aika-arvo. Nyt sinun pitäisi maksaa korkoakin siitä juustosta. Mutta mitään takeita ei ole että pystyt hankkimaan riittävästi juustoa että voit koskaan maksaa alkuperäistä työtä korkoineen.

Ja tämä oli vain yksinkertainen esimerkki. Aina kun maksuissa on pienikin ajallinen viive voi ylivelkaantua tapahtui maksu miten tahansa.

[jka]

Väite, "jos kehitystä halutaan niin väitän että arvoton raha jota käytetään työkaluna toimii paremmin.", kaipaisi siten perusteluja.

Jos pysytään juustoesimerkissä.

Nyt siis juustosi pilaantui etkä pysty maksamaan. Huomiselle päivälle et myöskään saa juustoa jotta voisit palkata työmiehen pellollesi jotta ylipäätään saisit sitä juustoa. Käytännössä olet umpikujassa ja kaikki taloudellinen toimeliaisuus loppuu.

Mutta apuun saapuu abstrakti raha.

Sinulla on niin paljon näyttöjä juustontuotannosta että meidän hieno tietokonealgoritmi uskoo, että yhden päivän juustojen pilaantuminen ei kerro koko totuutta sinun tilanteesta ja koko talous menisi umpikujaan ellei juustontuotanto jatku. Sinulle taiotaan tyhjästä luotto niin että voit palkata työmiehen pellollesi ja työt jatkuvat ja maailmaan syntyy ylipäätään taas juustoa.

[Aretposi]

Maailmanlopun skenaariot, joissa koko yhteiskuntajärjestys romahtaa ja rahakin lakkaa olemasta, ovat sellaista mielikuvituksen tuotetta, jolla ei pitäisi ihmisiä pelotella. Nykyinen valtio- ja valuuttajärjestelmä on aivan hyvä ja toimiva, samoin kuin talousjärjestelmätkin. Ne tarvitsevat ainoastaan hienosäätöä, jolla ne saadaan toimimaan optimaalisemmin.

Yleisesti ottaen maailmanlaajuinen ongelma talousasioissa on ihmisten itsekkyys ja ahneus. Erilaisten systeemien kautta "raha tulee rahan luo" ja kasaantuu aina vain harvempien käsiin. Suursijoittajat ovat saaneet todellisen vallan käsiinsä, ja poliittiset päättäjät (myös vilpittömästi hyvää tarkoittavat) eivät sitä joko huomaa tai eivät osaa/uskalla tehdä asialle mitään. Vaikeapa heidän on tilanteelle mitään tehdäkään, koska suursijoittajilla on jo suurempi valta kuin heillä.

Suomessakin luottoluokittajien (Standard&Poor's, Moody's ja Fitch Ratings) miellyttämisen pitää olla talouspolitiikan päällimmäisenä ohjenuorana, jotta valtio saisi jatkossakin edullista lainaa markkinoilta. Näiden suosion menettäminen merkitsisi katastrofia, jonka rinnalla kaikki tähän astiset taantumat murheineen ovat olleet pikkujuttuja.

Minä en näe kaiken vallan antamista ainoastaan voittoa tavoittelevien sijoittajien käsiin millään tavalla parempana ratkaisuna yksittäiselle valtiolle tai koko maailmantaloudelle verrattuna siihen, että valta olisi aidosti poliittisten päätöstentekijöiden käsissä. Jälkimmäiset sentään valitaan vaaleilla ja heidän tavoitteenaan pitäisi olla kansalaisten hyvinvointi ja kestävä arvopohjainen kehitys, kun taas sijoittajilta ei tällaisia tavoitteita voi edes lähtökohtaisesti odottaa. Heidän tavoitteensa on tehdä mahdollisimman paljon voittoa (itselleen).

Rahavalta voidaan palauttaa sinne minne se oikeasti kuuluu siirtymällä suoraan keskuspankkirahoitukseen. Se ei edes ole mitenkään radikaali ja käytännössä vaikeasti toteutettava ratkaisu. Liikepankkien toimintaan tarvitaan nähdäkseni nykyistä enemmän sääntelyä, jotta vakavilta pankkikriiseiltä voitaisiin jatkossa säästyä. Euroliittokin olisi pienellä hienosäädöllä vielä pelastettavissa, mutta epäilen, ettei mitään järkevää sillä suunnalla saada aikaan ainakaan ennen kuin ensimmäinen maa ilmoittaa eroavansa eurosta.

[jka]

Erilaisten systeemien kautta "raha tulee rahan luo" ja kasaantuu aina vain harvempien käsiin.

Väittäisin täysin päinvastaista.

Jos katsoo pelkästään Suomen verotilastojen kehitystä viimeiseltä 10 vuodelta niin kehitys on ihan selvä. Vanhat rahasuvut menettävät kokoajan otettaan taloudesta ja tilalle tulee täysin uusia nimiä. Vuoden 2013 kymmenen kärjessä listalla oli 7 Supercellin nörttiä joista kukaan ei tehnyt rahojaan rahalla. Vasta sijalla 10 oli ensimmäinen Erkon kuolinpesä joka edustaa sitä kaartia joka miehitti kaikki verokalenterit vielä 10 vuotta sitten.

Tänäpäivänä maailma on demokraattisempi kuin koskaan sen suhteen että sinun ei tarvitse periä miljoonia tai tehdä rahaa pelkästään pyörittämällä rahaa. Voit tehdä omaisuuden ihan itsekin ja jopa pelkästään tekemällä vain työtä josta pidät.

[sr]

Erinomainen analyysi (alkuperäinen jka:n postaus).

Liikepankit käyvät todellakin jatkuvaa pudotuspeliä, eikä niitä varsinkaan Suomessa montaa ole. Kysymys kuuluu, että mihin kaikki päätyy. Lopulta siihen että meillä se yksi suuri liikepankki ja mitä se lopulta on? No se on nimenomaan keskuspankki. Eli emme me oikeastaan tarvitsekaan liikepankkeja enää mihinkään. Liikepankkien kilpailun tuoma hyöty taloudessa on ulosmitattu moneen kertaan niiden aiheuttamien haittojen kautta. Eli täysin keskuspankkiin pohjautuva järjestelmä riittäisi aivan hyvin ja olisi jo tällä hetkellä paljon optimaalisempi tapa luoda rahaa. Se mahdollistaisi myös rahan käytön aidosti talouspolitiikan välineenä.

Minusta tämä ajatus pelkästä keskuspankista, jota ohjaisi tekoäly, on varsin houkutteleva. Nykyisin tavallinen kansalainen tarvitsee pankkia ennen kaikkea normaalien talousasioidensa pyörittämiseen. Tämän voisi tarjota julkisena palveluna siinä, missä vaikkapa teitä ylläpidetään. Toinen paikka, missä pankkia tarvitaan on erinäköisten lainojen (ennen kaikkea asuntolainan) saaminen. En näe mitenkään kaukaa haettuna, että tämä on mahdollista täysin koneellistaa. Itse hain jokin aika sitten asuntolainaa, ja sain tietoni naputettua, periaatepäätöksen n. 5 minuuttia hakemuksen syöttämisen jälkeen, mikä tarkoitti sitä, että se oli varmasti koneen tuottama, koska kukaan ihmienn ei olisi niitä tietoja käydä läpi. Selvästikään siis siihen, minkälaisille ihmisille lainaa tarjotaan, ei tarvita ihmisiä pohtimaan muuten kuin ehkä viilaamaan algoritmien parametrejä. Todennäköisesti sekin voidaan automatisoida, kunhan laina- ja säästösysteemin tavoitteet on asetettu.

Firmojen rahoitus on varmaan vaikeampi kysymys. Onko mahdollista kehittää algoritmi, joka arvioi minkä tahansa lainahankkeen riskitason paremmin tai vähintään yhtä hyvin kuin ihminen? Ehkä.

Joka tapauksessa iso peukku sille alkuperäisen kirjoituksen perusajatukselle, että rahajärjestelmän pitäisi perustua sille ja vain sille, että koitetaan maksimoida ihmisten hyvinvointi. Nykysysteemiä ei selvästikään ole missään vaiheessa tältä pohjalta täysin puhtaalta pöydältä lähtien pohdittu. Yksi ongelma tässä on tietenkin se, että kun rahasysteemistä puhutaan, siinä on ihmisten omat ja eturyhmien intressit aina vaikuttamassa asiaan. Ehkä olisi jotenkin mahdollista, että EKP panisi pystyyn projektin, jossa joukko taloustieteilijöitä vakavasti pohtisi tätä asiaa ihan puhtaalta pöydältä ja pyrkisi tuottamaan vakavasti otettavan ehdotuksen koko rahamallille. Voi olla, että korruptoituneet poliitikot eivät sitä silti panisi täytäntöön, mutta olisipa sitten ainakin joku dokumentti, johon voisi vedota ennen vaaleja poliitikkoja tentatessa.

Tähän korruptioon liittyen tietenkin tällainen tietokoneen ohjaama systeemi olisi senkin suhteen paljon nykysysteemiä kestävämpi, koska kaikki tekoälyn ajamat tavoitteet olisivat julkista tietoa. Sinne olisi paljon vaikeampi ujuttaa mitään omien kaverien tukemista kuin nykyiseen julkisen talouden pyörittämiseen.