Mikä tulisi olla koulun tehtävä?

[yks vaan]

Voi kunpa matkas onneksi koituis.
Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa.
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan.
Kunpa oppisit ajattelemaan.

Oppimistulokset ja -vaatimukset laskee koko ajan, tuo on hieman epärealistinen toive. Samoin myytti nykynuorten tietoteknisestä osaamisesta voidaan myös romuttaa. Ei suurin osa osaa mitään hyödyllistä.

[Kulttuurirealisti]

Ei Suomen koulu mikään huono ole. Tutkimukseen ja bisnekseen valmistavaa opiskelua saisi painottaa, eli luonnontieteitä, kieliä, esitystaitoja ja yhteiskunnan ymmärtämistä. Oppilaiden itsenäistä ajattelua ja aktiivisuutta pitäisi tukea. Helpommin sanottu kuin tehty.

Koulun pitäisi myös selvittää itselleen, mitä moraalisia arvoja se tukee, ja mihin se ei ota kantaa. Länsimaisia arvoja, niitä perinteisiä, pitäisi tukea. Ei siis toistensa kanssa ristiriidassa olevia moraalisia arvoja. 

[Totti]

Kouluissa pitäisi myös pystyä tunnistamaan huippulahjakkuudet. Näille tarjottaisiin kursseja heitä kiinnostavista aiheista.

Huippulahjakkuuksien nostamisesta on ollut aika paljon keskustelua mutta totuus lienee se, että se ei kannata sen koomin taloudellisesti kun henkisestikään.

On selvä, että "eliittiluokkien" luominen aina maksaa jotain tehtiin se missä muodossa tahansa: erityisopetuksena, erikoisopettajilla jne.

Henkisesti hyöty tällaisesta nostosta lienee lähinnä marginaalinen. Peruskoulussa "lahjakkuus" yleensä tarkoittaa että on vuosi pari aikaansa edellä. Se ei tarkoita, että 10-vuotias yht'äkkiä alkaa ratkomaan 3-asteen differentiaaliyhtälöitä tai keksii fuusiovoiman salaisuuden. Lähes aina tämä "lahjakkuus" myös haihtuu iän myötä kun muut oppilaat ottavat kaulan kiinni kypsyessään.

Tällaisille "lahjakkaille" oppilaille on kuitenkin jo nyt tarjolla mahdollisuus jättää luokkia väliin. Keino, jota harvoin sovelletaan koska "lahjakkuus" ei kuitenkaan ole sitä tasoa, että merkittävä osa opiskelusta voisi jättää tekemättä.

Lahjakkaiden oppilaiden nostoa perustellaan sillä, että jos he joutuvat olemaan "heikkojen" seurassa he eivät pääse kehittymään. Tämä väite tuskin pitää paikkansa. Koulun ulkopuolella on runsaasti vapaa-aikaa, jonka puitteissa lahjakas oppilas voi kehittää itsensä. Viimeistään koulun päätyttyä päivisin, jarrumiehet siis häviävät ja jokainen on vapaa panostaa mihin tahasna asiaan haluaa JOS vanhemmat tukevat.

Herää siis kysymys, onko tällaiselle tilapäisille älynpyrähdyksille mielekästä alkaa tekemään sen laajempia erityisjärjestelyjä? Minusta ei ole.

Se, mihin voitaisiin panostaa selvästi enemmän on kaikille avoimet iltakerhot. Niiden kautta lahjakkaat oppilaat pääsevät kehittämään itsensä muiden joukossa.

Vaikken itse (kymmeniä vuosia sitten) ollut erityisen lahjakas kouluaineissa, osallistuin ahkerasti tällaisiin käytännön läheisiin iltakerhoihin (koulujen tiloissa). Niiden kautta pystyin kehittämään itseäni teknisissä aiheissa jotka minua kiinnosti.

[nollatoleranssi]

Kouluissa pitäisi myös pystyä tunnistamaan huippulahjakkuudet. Näille tarjottaisiin kursseja heitä kiinnostavista aiheista.

Huippulahjakkuuksien nostamisesta on ollut aika paljon keskustelua mutta totuus lienee se, että se ei kannata sen koomin taloudellisesti kun henkisestikään.

On selvä, että "eliittiluokkien" luominen aina maksaa jotain tehtiin se missä muodossa tahansa: erityisopetuksena, kerhotoimintana, erikoisopettajilla jne.

Tuo sama aihe nousee aina väliajoin esiin. Samasta syystä on perusteltu erityisten yksityiskoulujen ja oppilaitosten toimintaa. Samoin on vaadittu isompia tasoluokkia kouluihin.

Monet saattavat kannattaa ehdotusta täysin vilpittömästi, mutta väistämättä on tullut mieleen, että joillekin kyse olisi pelkästään siitä kuinka rahalla saataisiin nostettua omia oppilaita muiden edelle. Parempaan yksityiskouluun pääsisi lähestulkoon suoraan rahalla ja suhteilla.

Tuollaiset tasoluokat saattaisivat edistää yksittäisten oppilaiden hyötyä esim. nopeammin päästäisiin seuraaville luokille. Yksittäisiä tälläisiä oppilaita taitaa Suomesta löytyäkin, mutta missä määrin asiaan kannattaisi enemmän panostaa on toinen kysymys. Harva kun on henkisesti yhtään sen edellä muita, vaikka asioita oppisikin nopeammin.

[Ihmisapina]

Mielestäni kouluissa tulisi opettaa erilaisia tietoja ja taitoja. Matematiikkaa, äidinkieltä, kieliä, maantietoa, biologiaa, historiaa, liikuntaa, käsityötä (puutyö/ompelu), kuvaamataitoa, musiikkia jne. Filosofia tulisi aloittaa jo peruskoulussa, ei lukion 2. luokalla. Filosofiassa opeteltaisiin päättelyä, ajattelua, erilaisia virhepäätelmiä yms. Koulun tulisi olla poliittisesti täysin neutraali. Silti olisi hyvä opettaa myös joitain sosiaalisia taitoja, jotta toinen ihminen osattaisiin kohdata yksilönä, ja että kukaan ei kiusaisi. Yläasteen kotitalous oppiaine pitää säilyttää.

Olen vahvasti sitä mieltä että peruskoulun matematiikkaa ei saa ikimaailmassa vähentää. Jos olisin tehnyt päätöksen ala-asteella, jatkanko matikkaa, olisin lopettanut koska se tuntui tylsältä. Nyt opiskelen automaatio- ja informaatioteknologiaa Aalto-yliopistossa. Ei ala-aste ikäinen tiedä oikeasti mitä tulevaisuudeltaan haluaa, siksi on paras olla sulkematta portteja joista pääsee eteenpäin.

Yläasteella oli valinnaisaineissa valittavana atk. Se oli turhinta ikinä, opeteltiin kaksi vuotta wordin käyttöä. Olen varsin pettynyt että vasta yliopistossa olen saanut mahdollisuuden saada opetusta ohjelmoinnissa, kun periaatteessa sen asian olisi kyennyt oppimaan jo viisi vuotta aikaisemmin.

Opettajilla pitää olla myös mahdollisuudet kurinpitoon, ja kuria täytyy pitää. Sekasorto luokissa aiheuttaa kiusaamista ja huonontaa oppimista. On häpeällistä huomata, näin partionjohtajana, kuinka 7vuotiaat eivät osaa seistä tai kävellä jonossa, koska eivät ole kuulemma koulussa opetelleet.

[Eino P. Keravalta]

Totti kirjoittaa hyviä pointteja.

Huippulahjakkaita ei sitä paitsi montaa sukupolvessa edes ole. Tosin tarkoitinkin vähän maanläheisempää lahjakkuuden ja taipumusten sorttia - neroista en tässä ollut puhumassa. Uskon, että jokaisessa sukupolvessa on tuhansia yksilöitä, joilla on selvästi keskimääräistä parempia kykyjä jollakin alueella ja monesti käy niin, että kaiken tasapäistämisen ja sokeiden markkinavoimien vuoksi läheskään kaikki heistä eivät pääse tukemaan yhteiskuntaa tai yrityselämää parhaimmilla kyvyillään. Yksilöillä itsellään ei aina välttämättä ole voimavaroja tai pitkäjänteisyyttä harjoittaa parhaimpia taipumuksiaan ja tässä voisi avuksi olla se, että koulumaailmassa näitä jonkin verran lahjakkaita tunnistettaisiin ja tuettaisiin hyödyntämään luontainen taipumuksensa.

Tämä ei välttämättä aina vaatisi edes mainittavia resursseja: usein ehkä riittäisi, että lahjakkaalle annetaan pykälää haastavammat tehtävät ja kurssikirjat sekä keskustelutukea opinto-ohjaajan kanssa. Tärkein myötävaikuttamisen tapa on usein ehkä siinä, että oppilas itse tehdään tietoiseksi kyvystään ja jos hänellä nähdään motivaatiota asian suuntaan, kannustetaan ottamaan haasteita.

Sitä paitsi paljon resursseja säästettäisiin jo siinä, että ei yritettäisi saada koiraa kiipeämään puuhun ja kissaa noutamaan keppiä. Eli tasapäistäminen sinänsä on jo valtava resurssihukka, joka uudelleenkohdentamalla toisi parempia tuloksia.

[IDA]

Mitä koulun pitäisi opettaa lapsille, ja mitä vanhempien pitäisi opettaa lapsille? Mihin vedetään rajaviiva? Pitäisikö koulun opettaa moraaliarvoja?

Minusta olisi erittäin hienoa, jos Suomen peruskoulut ryhtyisivät soveltamaan tätä

https://www.youtube.com/watch?v=Bmv-Wa15G3M

Siis ihan sekulaaristi vain. Tai mahdollisesti luterilaisesti, jos vanhemmat niin haluavat. Suomessa kuitenkin, vaikka välillä toki ihan toiselta vaikuttaa, on eurooppalaisittain yllättävän vahvat klassisen sivistyksen perinteet vielä. Niitä kannattaisi pitää yllä ja nykyisin myös jo elvyttää. Ja tottakai pitää opettaa moraaliarvoja. Toinen vaihtoehto olisi radikaalisti lyhentää kouluaikaa ja opettaa siellä vain välttämätön teknisen selviytymisen kannalta siirtäen täysi vastuu kasvatuksesta vanhemmille ja lähiyhteisölle. Sellainen taas ei tässä postmodernissa maailmassa toteudu ennen kuin aikuiset tulevat järkiinsä. Sitä odotellessa: Hyvää uutta vuotta! ja :tuoppi:

[stefani]

Itse tunsin yläasteella biologian opettajan, jonka tavoitteena ei ollut se, että oppilaat olisivat oppineet biologiaa, vaan lähinnä vain pelon ilmapiirin ylläpitäminen luokkahuoneessa. Eräs mekanismi, jolla moista voitaisiin kitkeä, olisi se, että kokeet laatisi ja tarkistaisi joku muu kuin itse opettaja.

Harmi, että on tuollaisia opettajia, mutta kehitys onneksi ei kuitenkaan ole kulkemassa ehdottamaasi suuntaan - päinvastoin. Tuleva OPS nimenomaan painottaa muuta kuin koearviointia ja muuta osaamista kuin rasti ruutuun -osaamista. Ehdottamasi malli kun johtaisi monivalintakokeisiin tai muuten hyvin simppeleihin kokeisiin, jotka eivät edistäisi syvällistä oppimista.

Kokeita ei ole välttämätöntä edes pitää peruskoulussa. Arviointi joka tapauksessa perustuu paljolti muuhun kuin kokeeseen.

Kokeet voivat olla selitä omin sanoin tai piirrä kuva tyylisiä myös vaikka kokeen laatija ja tarkistaja ei olisi sama henkilö kuin opettaja, jos vain aihealueet ovat selvästi määriteltyjä.

Nykykouluissa "pelon ilmapiiri" luodaan oppilaiden kautta. Se on merkittävästi yleisempää kuin opettajien käyttämä väärä auktoriteettivalta, joka on korkeintaan marginaali-ilmiö.

On totta, että muistan vain yhden tuollaisen äärimmäisen opettajan, joten voi olla, että ongelma on harvinainen.

Kun oppilaat itse rupeavat pelolla hallitsijoiksi, sekin toki johtaa takaisin esittämääni kysymykseen, joka oli se, että onko kouluissa tapahtuvat asiat yhteiskunnan kontrollissa.

[kriittinen_ajattelija]

Totti kirjoittaa hyviä pointteja.

Huippulahjakkaita ei sitä paitsi montaa sukupolvessa edes ole. Tosin tarkoitinkin vähän maanläheisempää lahjakkuuden ja taipumusten sorttia - neroista en tässä ollut puhumassa. Uskon, että jokaisessa sukupolvessa on tuhansia yksilöitä, joilla on selvästi keskimääräistä parempia kykyjä jollakin alueella ja monesti käy niin, että kaiken tasapäistämisen ja sokeiden markkinavoimien vuoksi läheskään kaikki heistä eivät pääse tukemaan yhteiskuntaa tai yrityselämää parhaimmilla kyvyillään. Yksilöillä itsellään ei aina välttämättä ole voimavaroja tai pitkäjänteisyyttä harjoittaa parhaimpia taipumuksiaan ja tässä voisi avuksi olla se, että koulumaailmassa näitä jonkin verran lahjakkaita tunnistettaisiin ja tuettaisiin hyödyntämään luontainen taipumuksensa.

Tämä ei välttämättä aina vaatisi edes mainittavia resursseja: usein ehkä riittäisi, että lahjakkaalle annetaan pykälää haastavammat tehtävät ja kurssikirjat sekä keskustelutukea opinto-ohjaajan kanssa. Tärkein myötävaikuttamisen tapa on usein ehkä siinä, että oppilas itse tehdään tietoiseksi kyvystään ja jos hänellä nähdään motivaatiota asian suuntaan, kannustetaan ottamaan haasteita.

Sitä paitsi paljon resursseja säästettäisiin jo siinä, että ei yritettäisi saada koiraa kiipeämään puuhun ja kissaa noutamaan keppiä. Eli tasapäistäminen sinänsä on jo valtava resurssihukka, joka uudelleenkohdentamalla toisi parempia tuloksia.

Heh, itse sain joskus ekalla/tokalla luokalla opettajalta jonkun vaikeamman matikankirjan "kotitehtäväksi" kun olin liian hyvä. Eiköhän tuollaista tapahdu kokoajan monissa eri muodoissa...

Mitä tuohon muuten tulee, niin mielestäni ei ole hyvä idea, ainakaan lahjakkaita naisia rohkaista urapyrkyreiksi turhaan. Emmehän halua, että älykkyys jatkaa laskua populaatiossa kun älykkäimpiä painostetaan uralle lasten teon sijaan.
http://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/23/alykkyys-lahti-laskuun/

[Totti]

Tuo sama aihe nousee aina väliajoin esiin. Samasta syystä on perusteltu erityisten yksityiskoulujen ja oppilaitosten toimintaa. Samoin on vaadittu isompia tasoluokkia kouluihin.

Minusta juuri se tosiasia, että suomalaiset oppilaat pärjäävät erinomaisesti kansainvälisissä vertailussa on osoitus siitä, että Suomen mallin ns. tasa-arvoinen koulu on erittäin toimiva. Meillä on oikeasti hyviä peruskoulun tuloksia vaikka suomalaiset oppilaat eivät pingota kiinalaisten ja singaporelaisten (jotka myös ovat menestyneet PISAssa) tapaan aamusta iltaan.

Suomen systeemi näyttäisi siis olevan erittäin tehokas jos huomioi se suhteellisen pienen työmäärän ja ajan mitä oppilaat koulutukseen sijoittavat.
Samalla Suomi on tuottanut paljon innovaatioita ja huipputeknologiaa pohjautuen suomalaiseen koulutukseen eli lahjakkuus on päässyt esiin vaikka koulutus on suunnilleen saanlaista kaikille.

Monet saattavat kannattaa ehdotusta täysin vilpittömästi, mutta väistämättä on tullut mieleen, että joillekin kyse olisi pelkästään siitä kuinka rahalla saataisiin nostettua omia oppilaita muiden edelle.

Se, ja sitten ehkä jonkinlainen muutos muutoksen takia. Suomenkin koulujärjestelmään ehdotetaan ja ollaan toteutettu muutoksia useasti. Tulokset ovat olennaisesti samat silti.

Suurin uhka Suomen koululle on, että haksahdetaan uuskokoomukselaiseen ulkoistusrumbaan. Ruotsissa koulut on yksityistetty ja koko järjestelmä on nykyään yksi suuri katastrofi konkursseineen päivineen.

[Kulttuurirealisti]

Mitä tuohon muuten tulee, niin mielestäni ei ole hyvä idea, ainakaan lahjakkaita naisia rohkaista urapyrkyreiksi turhaan. Emmehän halua, että älykkyys jatkaa laskua populaatiossa kun älykkäimpiä painostetaan uralle lasten teon sijaan.
http://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/23/alykkyys-lahti-laskuun/

Älykkäille pitäisi antaa paremmat mahdollisuudet käydä tekemässä lapsia välillä, ja tuoda sitten älynsä takaisin työelämään. Lasten teon jättäminen väliin voi olla myös sellainen ura-asioista riippumaton henkilökohtainen valinta, johon on vaikea vaikuttaa.

[sivullinen.]

Koulussa tulisi opettaa ennenkaikkea elämästä selviämistä, elämäntaitoja.

... kunkin aikakauden tarpeita vastaamaan ja ajan välineitä ja käytäntöjä hyödyntäen.

Minusta uskonto -- kristinusko -- oli tietyssä yhteiskunnan kehityksen vaiheessa, joka meillä elettiin 1800-luvulla, tärkein ja toimivin "oppiaine". Se kertoi sadunomaisesti opettavaisia tarinoita menneestä, jotka saivat lasten mielikuvituksen kukoistamaan ja aivot kiinnittämään tarinoiden sisältämän tapahtumaketjun muistilohkoihin mahdollistaen näin myöhemmin ajattelun kehityksen. Vaikka uskonto ei nykyisessä moku-kirkkojen muodossa enää olekaan minkään arvoinen, on siitä saadut opetukset ja ikuiset totuudet yhä sisäistämisen arvoisia. Uuden Uskonpuhdistuksen kautta voisimme sovittaa sen sopimaan myös meidän aikaamme. En silti pidä sitä parhaana tienä.

Koulun tehtävä on koulia lapsista aikuisia. Mielestäni monet hompanssit astuivat tässä kohdin harhaan. He olettivat koulun olevan paikka, jossa aikuisista -- joskin lyhyistä ja pienituloisista -- koulitaan parempia aikuisia. Se ei ole niin. Lapsi on todella tyhmä. Toisaalta lapsi on todella viisas. Mutta lapsi ei ole aikuinen. Lapsi ei tiedä, mitä ei voi tehdä, eikä siksi osaa olla tekemättä mahdottomia asioita, jotka uhkaavat kyseenalaistaa koko hallituksen uskottavuuden ja ylivallan olemassaolon oikeutuksen. Kouliminen ei ole uuden lisäämistä. Kouliminen on harventamista eli vaihtoehtojen vähentämistä. Koulun pitäisi opettaa, ettei kaikkien kukkien voi antaa kukkia. Koulun pitäisi poistaa kiinnostus epäoleellisesta. Koulun pitäisi rajoittaa ihmistaimen elämää tehdäkseen tästä kukoistavan yksilön. Pois mokutus -- tilalle yksi kulttuuri, yksi kansa ja yksi johtava aate. Pois sosialismi ja puolueet -- tilalle yksi kansa, yksi valtakunta ja yksi johtaja. Pois kaunokirjoitus -- tilalle someilu. Helmitaululaskenta on minusta kaikkein surkein kouluaine, ja silti se saa täälläkin eniten ylistystä. Pois, pois ja pois. Väärät mielipiteet on kiellettävä. Opettajan on oltava yksinvaltias. Lapset on pistettävä marssimaan rivissä laulaen marssilauluja päät ajeltuna. Koulu on preussilainen keksintö. Koulu tekee lapsista sosialisteja.

Joten oikeastaan en pidä koko koulua laitoksena enää aikaan sopivana. Olen jo aiemmin ilmaissut sen viittamalla John Taylor Gatton ajatuksiin. Myös Steinerin ajatukset opetuksesta ovat kiehtovia. Valitettavasti käytäntö taitaa olla hieman heikompaa. Emme voi rakentaa koulua emmekä yhteiskuntaa ihmisrodulle, joka on meitä viisaampi, keskittymiskykyisempi ja luovempi. Meidän on rakennettava koulu -- tai sanoisin mieluisammin elämän opiskelu -- meidän omia rajallisia kykyjämme vastaamaan. Meidän on ymmärrettävä opetuksen olevan hengentieteen kehitystä sen nykyisestä tilasta sen tulevaan tilaan, eikä tyhjästä johonkin ihanne tilaan. Nykyinen koulu ei sovi tähän kuvioon mitenkään. Koulun Uudistamisen kautta voisimme sovittaa sen sopimaan myös meidän aikaamme. En silti pidä sitä parhaana tienä.

[jka]

Minusta juuri se tosiasia, että suomalaiset oppilaat pärjäävät erinomaisesti kansainvälisissä vertailussa on osoitus siitä, että Suomen mallin ns. tasa-arvoinen koulu on erittäin toimiva. Meillä on oikeasti hyviä peruskoulun tuloksia vaikka suomalaiset oppilaat eivät pingota kiinalaisten ja singaporelaisten (jotka myös ovat menestyneet PISAssa) tapaan aamusta iltaan.

Katselinpa tuossa huvikseni PISA-tuloksia jossa viimeisimmässä mitattiin lähinnä matemaattisia taitoja joka onkin oikeastaan kaikista kiinnostavinta dataa.

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf?lang=fi

Kyllähän Kiina, Singapore, Taiwan ja Etelä-Korea ovat ihan omaa luokkaansa. Näiden kärkimaiden jälkeen tulee melkoisen iso porras ja siinä seuraavalla portaalla ovat Japani, Lichtenstein ja Sveitsi. Taas tule porras ja seuraavana Alankomaat, Viro ja Suomi.

Mitä tuosta voi päätellä? Ensivilkaisulla ainakin sen että tehty työmäärä tuottaa tulosta. Nämä maat jossa opiskellaan 13 tuntia päivässä ovat kyllä ihan ylivoimaisen suvereeneja tuon tutkimuksen mukaan. Toisaalta voidaan sanoa, että vaikka Suomen systeemi onkin hyvä niin ei voi väittää etteikö siinäkin olisi parantamisen varaa.

Kaikista huolestuttavinta on, että kun sama tutkimus tehtiin nyt vuonna 2012 ja viimeksi vuonna 2003 niin Suomen tulokset matemaattisissa taidoissa on suorastaan romahtanut kymmenen viime vuoden aikana. Eli Suomessa olisi ylipäätään parantamisen varaa, mutta suunta on täysin toinen. Tulokset kokoajan heikkenee.

[Totti]

Minusta juuri se tosiasia, että suomalaiset oppilaat pärjäävät erinomaisesti kansainvälisissä vertailussa on osoitus siitä, että Suomen mallin ns. tasa-arvoinen koulu on erittäin toimiva. Meillä on oikeasti hyviä peruskoulun tuloksia vaikka suomalaiset oppilaat eivät pingota kiinalaisten ja singaporelaisten (jotka myös ovat menestyneet PISAssa) tapaan aamusta iltaan.

Katselinpa tuossa huvikseni PISA-tuloksia jossa viimeisimmässä mitattiin lähinnä matemaattisia taitoja joka onkin oikeastaan kaikista kiinnostavinta dataa.

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2013/liitteet/okm20.pdf?lang=fi

Kyllähän Kiina, Singapore, Taiwan ja Etelä-Korea ovat ihan omaa luokkaansa. Näiden kärkimaiden jälkeen tulee melkoisen iso porras ja siinä seuraavalla portaalla ovat Japani, Lichtenstein ja Sveitsi. Taas tule porras ja seuraavana Alankomaat, Viro ja Suomi.

Olen tietoinen näistä eroista. Aasian maiden osalta puhuttiin jo viimeisten PISA-tulosten jälkeen, että esim. Kiina ja Singapore panostivat PISA tulosten nostamiseen valikoimalla oppilaat ja valmentamalla heitä. Eli he harrastivat eräänlaista bluffausta saadakseen hyvät luvut.
Suomea taas laski mamujen tahallinen yliedustus tuloksissa, josta myös uutisoitiin tulosten julkaisun jälkeen.

PISA-tulokset eivät siis ole kaikilta osin enää edustavia kun jotkut pelaavat systeemiä ylöspäin (ja jotkut alaspäin). Siitä huolimatta Suomen tulokset voidaan toistaiseksi pitää hyvinä.

Mitä tuosta voi päätellä?
Ensivilkaisulla ainakin sen että tehty työmäärä tuottaa tulosta. Nämä maat jossa opiskellaan 13 tuntia päivässä ovat kyllä ihan ylivoimaisen suvereeneja tuon tutkimuksen mukaan. Toisaalta voidaan sanoa, että vaikka Suomen systeemi onkin hyvä niin ei voi väittää etteikö siinäkin olisi parantamisen varaa.

Mitä tahansa koulutuloksia voi parantaa panostamalla niihin paljon. Minusta ei kuitenkaan ole mitään mieltä uhrata koko lapsuus pelkkään opiskelemiseen ja silloin Suomen tulokset suhteessa panostukseen ovat erinomaiset. Suomalaisilla oppilailla on paljon vapaa-aikaa vaikka on koulumenestystä.

On jo pitkään ollut tiedossa, että japanilaiset oppilaat tekevät erittäin pitkiä päiviä. Silti japanin innovaatiomäärä suhteessa kansan kokoon ei ole juuri sen kummempi kun suomalaistenkaan.
Tämä kertoo sen, että pelkällä koulumenestyksellä ei pystytä taikomaan esiin lahjakkuuksia ja innovaatioita.

Kiinassa ja Singaporessa on meneillään hyvin voimakas tiger-mom / helicopter-parent buumi missä vanhemmat panostavat valtavasti lastensa osaamiseen. Koulun jälkeen alkaa kotiopiskelu ja erilaiset kurssit monen tunnin edestä. Vapaa-aikaa ei juurikaan ole ja lapset ovat stressaantuneita jatkuvista suorituspaineista.

Toki kansakunnan keskimääräistä osaamista voi kohentaa tällaisella toiminnalla, mutta (koulu)politiikan ensisijainen tavoite pitäisi olla kansan onnellisuuden maksimoiminen, ei kilpaileminen numeroilla.

Kaikista huolestuttavinta on, että kun sama tutkimus tehtiin nyt vuonna 2012 ja viimeksi vuonna 2003 niin Suomen tulokset matemaattisissa taidoissa on suorastaan romahtanut kymmenen viime vuoden aikana. Eli Suomessa olisi ylipäätään parantamisen varaa, mutta suunta on täysin toinen. Tulokset kokoajan heikkenee.

Syy lienee juuri maahanmuuton vaikutuksen kasvaminen tuloksissa. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että matematiikkaan ehkä pitäisi panostaa lisää. Lopetettakoon vaikka se pakkoruotsi ja lisätään matikan opetusta.

[jka]

Mitä tahansa koulutuloksia voi parantaa panostamalla niihin paljon. Minusta ei kuitenkaan ole mitään mieltä uhrata koko lapsuus pelkkään opiskelemiseen ja silloin Suomen tulokset suhteessa panostukseen ovat erinomaiset. Suomalaisilla oppilailla on paljon vapaa-aikaa vaikka on koulumenestystä.

Mitä olen omia lapsia seurannut niin aika hengailemalla koulua käydään. Arvosanat on toki hyviä ja lapset osaavat. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin minusta olisi kiristämisen varaa ihan joka osa-alueella. Vapaa-aikaa on harrastuksista huolimatta niin paljon että aina ei tiedä mitä tekisi.

[siviilitarkkailija]

Minä (taas kerran) en halua opettaa lapsille mielipiteitä koska ne ovat MINUN omiani. Lapset oppikoon ITSE omansa.

Haluan opettaa lapset liikkumaan. Käyttämään fyysistä ruumistaan ja sen ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Näkemään maailman fyysisenä kokonaisuutena. En ehkä tee lapsista rikkaita taloudellisesti mutta rikkaita ihmisenä. Niin terveitä kuin voivat olla.

Jos jotain on hienointa kokoomusjohtoisessa Helsingissä, niin Helsinkiläisen mokuhelvettikoulun itsenäisyyspäivätanssiaset jossa lauma lapsia tanssii. Opettelee etikettiä ja ihmisenä olemista. Toisissa perheissä tämä on liian vaikeaa ja siksi tytöt kirjaimellisesti pakotetaan tanssimaan tyttöjen kanssa. Pojat voivat tanssia kenen kanssa hyvänsä tai sitten heidänkin oikeutensa olla ihmisiä rutistetaan nuppuunsa. Toiset perheet ovat tämän rajan yli ja näkee heti kenestä voi tulla ja tullee menestyjä. Toisten jäädessä ruikuttamaan oman kulttuuriperintönsä ja eettisten vaatimustensa mukaan. Mokuhelvetti on rakennettu hyvin nuoreen, sellaiseen joka ei ole valmis hyväksymään suomalaisena olemisen vaatimuksia ja luopumista oikeuksistaan.

Siinä olen samaan mieltä että koulussa on liikaa hengailua ja liian vähän oppimista. Erityisesti matemaattisten alojen kohdalla.

[Finka]

Mielestäni koulun kuuluu olla paikka, jossa lapsille opetetaan miten asioita, kuten lukemista, laskemista ja kriittistä ajattelua, tehdään. Lisäksi opettajat ammattikasvattajina pitäisi antaa neuvoa ja ohjetta vanhemmille kasvatuksessa. Vanhempien pitää kantaa vastuunsa kasvattajina ja kurin pitäjinä, heillä on toisaalta oikeus välittää seuraavalle sukupolvelle maailmankatsomuksensa. Lapsen, kehitysvaiheensa rajoissa, on opetettava kantamaan vastuu itsestään ja toimistaan.

Lapsen pitäisi periä ensimmäisen maailmankatsomuksensa ensisijaisesti vanhemmilta tai huoltajalta. Koulun pitää kuitenkin antaa opettaa kriittistä ajattelua, jolloin lapsella on henkiset työkalut halutessaan muokata maailmankuvaansa.

[huhha]

Herää siis kysymys, onko tällaiselle tilapäisille älynpyrähdyksille mielekästä alkaa tekemään sen laajempia erityisjärjestelyjä? Minusta ei ole.

OT, mutta:

Se ei ole tilapäistä. Kyllä ne 1. luokan fiksut tyypit ovat edelleenkin fiksumpia kuin ne vähemmän fiksut. Etkö huomannut mitään vastaavaa?

Erityisjärjestelyksi riittää aika hyvin se, että annetaan suorittaa koulu omaan tahtiin jossain muualla kuin luokkaopetuksessa. 1/100000 -tyyppiset tapaukset voi antaa yliopistojen hoitoon. Kaupungeissa lisäksi pitää sallia yksityiset toimijat, ne osaavat tehdä niitä erityisjärjestelyitä ja keräävät maksavat asiakkaat ynnä lahjakkuudet.

[Sivustakatsoja]

Huippulahjakkuuksien nostamisesta on ollut aika paljon keskustelua mutta totuus lienee se, että se ei kannata sen koomin taloudellisesti kun henkisestikään.

On selvä, että "eliittiluokkien" luominen aina maksaa jotain tehtiin se missä muodossa tahansa: erityisopetuksena, erikoisopettajilla jne.

Suomessa on ollut n. 20 vuotta olemassa matemaattisesti erityislahjakkaille suunnattu sisäoppilaitosmainen lukio: Päivölän matematiikkalinja.

Nokia tekee Toijalassa läheistä yhteistyötä Päivölän matematiikkalinjan kanssa. Koulussa voi suorittaa kahdessa vuodessa matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja ja samalla tehdä lukiotutkinnon Valkeakosken Tietotien lukiosta. Arvokkaan lisän opintoihin on tuonut jo vuodesta 1997 lähtien Nokian Toijalan yksikössä tehtävä työharjoittelu. Valmistuessaan näillä oppilailla on jo parin vuoden työkokemus ohjelmistoalalta.

Tuo vaikuttaa varsin hyvältä mahdollisuudelta lahjakkaille ja hyvän opiskelumotivaation omaaville nuorille: opinnot etenevät paitsi nopeammin (lukio 2 vuodessa), myös oppisisältö on syvällisempää (opiskellaan yliopistotason matematiikkaa) ja saadaan työkokemusta.

Juttu antaa samalla esimerkin siitä, miksei rahoitus välttämättä ole ongelma: yritysmaailmasta löytyy kiinnostusta lahjakkaiden opiskelijoiden rekrytointiin.

Lahjakkaiden oppilaiden nostoa perustellaan sillä, että jos he joutuvat olemaan "heikkojen" seurassa he eivät pääse kehittymään. Tämä väite tuskin pitää paikkansa. Koulun ulkopuolella on runsaasti vapaa-aikaa, jonka puitteissa lahjakas oppilas voi kehittää itsensä. Viimeistään koulun päätyttyä päivisin, jarrumiehet siis häviävät ja jokainen on vapaa panostaa mihin tahasna asiaan haluaa JOS vanhemmat tukevat.

Herää siis kysymys, onko tällaiselle tilapäisille älynpyrähdyksille mielekästä alkaa tekemään sen laajempia erityisjärjestelyjä? Minusta ei ole.

Näkisin lahjakkaille suunnatun erityiskoulutuksen yhdeksi suurimmaksi motiiviksi mahdollisuuden koota lahjakkaita yhteen. Moni lahjakas jättää lahjansa käyttämättä juuri siitä syystä, että harva ihminen jaksaa olla yksinäinen soturi. Tämä ei koske pelkästään matemaattista lahjakkuutta vaan yhtä hyvin vaikkapa musiikkia tms. Kaverisuhteet, keskustelut yms. ovat varsin tärkeitä ihmisen kehitystä ja elämän suuntaa ohjaavia tekijöitä. Esimerkiksi amerikan huippuyliopistojen suurin valtti ei suinkaan liene ylivertainen opetus vaan ylivertainen opiskelijamateriaali.

[Mursu]

Itse haluaisin nähdä enemmän USA tyylistä koulujen yksityistämistä siten että olisi enemmän valinnanvaraa, olisi esim. enemmän konservatiivisiä kouluja vaikka lestoille ja sitten liberaaleille omat koulut jne..

Siis kouluja, joissa opetetaan uskontoa biologian tunneilla? Minusta politiikka ja koulut sopivat varsin huonosti yhteen.

[Mursu]

Kyllä nyky-yhteiskunnassa tarvitsee vähän enemmänkin kuin vain alkeet matematiikasta.

Riippuu täysin alasta. On paljon aloja, joilla alkeismatematiikka riittää aivan hyvin. En ymmärrä, miksi 'turhaa' pitää opettaa, se on niin yhteiskunnan kuin oppilaankin resurssien hukkaamista. Opetettakoon niille, joilla on A) taipumusta B) aikomus kouluttautua alalle, jossa edistyneempää matematiikkaa tarvitaan.

Nuo alat ovat vähenemässä kovaa vauhtia. Toiseksi ei ihmisiä kovin varhaisessa vaiheessa voi jakaa niihin, jotka menevät rupuammatteihin. Suomessahan tämä jo nyt tehdään aika varhaqisessa vaiheessa kansainvälisesti. USA:ssa kaikki käyvät 12 vuotta koulua. Tuolla jaolla helposti tuotettaisiin kympin tyttöjä lukiot täyteen ja siitä julkiselle sektorille. Pojat jäisivät helposti sivuun ja sitten työttömiksi.

Vieraita kieliä kyllä on syytä olla kaksi.

Jos minä saisin päättää, kieliä saisi ottaa vaikka yhdeksän kappaletta, mutta pakollinen olisi vain yksi. Toki kielistä voi olla etua, mutta kaikilla ei ole edellytyksiä oikein oppia sitä yhtäkään. Väkisin pänttääminen heikoin tuloksin ei ole kenenkään etu. Eivätkä kaikki tarvitse kahta vierasta kieltä, jotkut eivät ainuttakaan.

Kielitaito on nykymaailmassa tärkeää, eikä se englanti pelkästään riitä.

[Vesa Heimo]

Se ei ole tilapäistä. Kyllä ne 1. luokan fiksut tyypit ovat edelleenkin fiksumpia kuin ne vähemmän fiksut. Etkö huomannut mitään vastaavaa?

Fiksut kyllä, mutta hankala ne on sieltä poimia. Nimittäin 1.1 xxxx syntynyt voi vaikuttaa fiksummalta kun 31.12 xxxx syntynyt varsinkin tuossa varhaisimmassa iässä. Alakoulussa vielä esimerkiksi matematiikassa vanhemmat voivat prepata muksun kympin tasolle jos vaan asian tosissaan ottaa. Erot sitten tasaantuu pitkällä tähtäimellä.

Sama se on kun musiikissakin. Jos lapsi pistetään kunnolla treenaamaan pianoa pari tuntia päivässä niin kyllä se siinä ihan kohtalaiseksi oppii vaikkei kovin lahjakas olisikaan. Mutta lahjakas voi paahtaa ohi vaikka aloittaisi paljon myöhemmin.

[kriittinen_ajattelija]

Itse haluaisin nähdä enemmän USA tyylistä koulujen yksityistämistä siten että olisi enemmän valinnanvaraa, olisi esim. enemmän konservatiivisiä kouluja vaikka lestoille ja sitten liberaaleille omat koulut jne..

Siis kouluja, joissa opetetaan uskontoa biologian tunneilla? Minusta politiikka ja koulut sopivat varsin huonosti yhteen.

Ei sillä ole juurikaan merkitystä, olennaista on se, että heistä tulee lainkuuliaisia veronmaksajia Suomen yhteiskunnalle. Jos nyt vaikka lestadiolaiset haluaisi opettaa omissa yksityisissä kouluissa älykästä suunnittelua tai jotain vastaavaa, niin en ne siinä mitään ongelmaa.

Toki kannatan myös sitä, että sinun lapsesi saa sellaista opetusta kun sinä parhaaksi näet. Jokaisella jotakin, siihen perustuu USA:n koulutusjärjetelmä paikoin.

[Sivustakatsoja]

Itse haluaisin nähdä enemmän USA tyylistä koulujen yksityistämistä siten että olisi enemmän valinnanvaraa, olisi esim. enemmän konservatiivisiä kouluja vaikka lestoille ja sitten liberaaleille omat koulut jne..

Siis kouluja, joissa opetetaan uskontoa biologian tunneilla? Minusta politiikka ja koulut sopivat varsin huonosti yhteen.

Ei sillä ole juurikaan merkitystä, olennaista on se, että heistä tulee lainkuuliaisia veronmaksajia Suomen yhteiskunnalle. Jos nyt vaikka lestadiolaiset haluaisi opettaa omissa yksityisissä kouluissa älykästä suunnittelua tai jotain vastaavaa, niin en ne siinä mitään ongelmaa.

Näkisin kuitenkin yhteiskunnan yhdeksi velvollisuudeksi suojella lapsia uskonnolliselta aivopesulta. Suomeen ei esim. kaivata yhtä ainutta konservatiivista islamistista koulua, jossa opetetaan pojille mm. sellaista maailmankatsomusta, että tytöt ovat alempiarvoisia olentoja.

[kriittinen_ajattelija]

Itse haluaisin nähdä enemmän USA tyylistä koulujen yksityistämistä siten että olisi enemmän valinnanvaraa, olisi esim. enemmän konservatiivisiä kouluja vaikka lestoille ja sitten liberaaleille omat koulut jne..

Siis kouluja, joissa opetetaan uskontoa biologian tunneilla? Minusta politiikka ja koulut sopivat varsin huonosti yhteen.

Ei sillä ole juurikaan merkitystä, olennaista on se, että heistä tulee lainkuuliaisia veronmaksajia Suomen yhteiskunnalle. Jos nyt vaikka lestadiolaiset haluaisi opettaa omissa yksityisissä kouluissa älykästä suunnittelua tai jotain vastaavaa, niin en ne siinä mitään ongelmaa.

Näkisin kuitenkin yhteiskunnan yhdeksi velvollisuudeksi suojella lapsia uskonnolliselta aivopesulta. Suomeen ei esim. kaivata yhtä ainutta konservatiivista islamistista koulua, jossa opetetaan pojille mm. sellaista maailmankatsomusta, että tytöt ovat alempiarvoisia olentoja.

Itse en näe siinä ongelmaa. Toki jos tulee ilmi, että siellä romantisoidaan jotain terroristeja ym. muuta vastaavaa niin silloin ne pitää sulkea. Muslimithan ei ole mikään alkuperäislaji Suomessa noin muutenkaan, joten heidän asiat ei paljon kiinnosta minua tässä yhteydessä.

USA:kin on monia kristillisiä tai juutalaisia kouluja missä opetaan hyvin perinteisiä sukupuolirooleja, enkä näe siinä mitään ongelmaa, päinvastoin.

Jos totta puhutaan niin enemmän huolissani olisin liberaalista aivopesusta kuin uskonnollisesta...

[Pikkuvaimo]

Minä laitan lapseni kouluun oppimaan siellä kaiken sen (hyvän ja hyödyllisen), mitä en itse osaa niin hyvin opettaa.

Meillä kyllä pestään pyykkiä, siivotaan, käydään kaupassa, opetellaan leipomista ja ruuanlaittoa ynnä senkin tuhat muuta pikkuaskaretta. Perusjutut elämässä pärjäämiseen hyvillä käytöstavoilla höystettynä iskostan lapsiini jo kotona. Koulu saa niitä täydentää, mutta mielestäni nämä ehdottomasti kuuluvat lähivanhemman kasvatustehtäviin -perusasiat. Myös kannustan lapsia henkisiin harrastuksiin, lukemiseen, taiteeseen, musiikkiin. Siis ekstraa. Keskustellaan uskonnosta, politiikasta ja siitä, miksi ihmiset uskovat eri asioihin. Toivon, että lapseni jakaisivat tulevaisuudessakin arvoni ja jopa uskomukseni, sillä pidän niitä hyvinä. (Jos pitäisi huonona, eläisin itse sitten jollakin toisella tavalla, jota pidän parempana...) Silti opetan, että heillä on valta päättää itse omista tekemisistään, ajatuksistaan ja arvoistaan. Äidin tai isän oppi ei ole ainoa oikea.

Koulu voisi huolehtia erityisesti niistä inessiivi elatiivi illatiivi jutuista ja derivoinnin opetuksesta.

[yks vaan]

Vaatimustasoa tulisi nostaa rankasti. Erityisesti luonnontieteissä ja äidinkielessä. Tuleivaisuudessa matematiikan ja luonnontieteiden merkitys korostuu entisestään ja on kaksi puolta: ne, jotka osaa ja ne, jotka hyödyntää muiden kehittämiä asioita ymmärtämättä tuon taivaallista.

Nyt jo 90% ihmisistä on täysin ulkona kaikesta eikä ymmärrä juuri mitään, minkä varassa yhteiskunta toimii, puhumattakaan että osaisi kehittää tai edes ylläpitää mitän. Kyyti on kylmää ja tulevaisuudessa vielä kylmempää.

[Sivustakatsoja]

Vaatimustasoa tulisi nostaa rankasti. Erityisesti luonnontieteissä ja äidinkielessä. Tuleivaisuudessa matematiikan ja luonnontieteiden merkitys korostuu entisestään ja on kaksi puolta: ne, jotka osaa ja ne, jotka hyödyntää muiden kehittämiä asioita ymmärtämättä tuon taivaallista.

Olen kanssasi samaa mieltä perusongelmasta: Suomi (ja ehkä laajemminkin länsi) uhkaa jäädä (ja on jo osin jäänyt) Aasian nousevien maiden jalkoihin uuden teknologian kehityksessä. Otetaan malliesimerkiksi vaikkapa joku Nokia. Monille voi olla yllätys, että Nokia kuului maailman kaikkien yritysten joukossa kärkiporukkaan tuotekehityspanostusten suhteen suunnilleen 10 vuoden ajan ennen ajautumistaan puolittain Microsoftin syömäksi. Mitäs kaikkea Nokian tekniikkaa (siis nimenomaan tässä viime vuosina kehitettyä; aataminaikaisia kännykkäinnovaatioita ei enää lasketa) nykyään myydäänkään runsaasti maailmalla? Aika hiljaista on, jos verrataan vaikkapa Samsungiin, joka on pitkälti kehityksen kärjen tuntumassa esim. LCD-näyttö- tai muistipiiri-teknologian saralla ja näyttää myyvän kännyköiden, tietokoneiden yms. lisäksi myös jääkaappeja, mikroaaltouuneja, pesukoneita, robotti-imureita yms. Teknologiselta osaamistasoltaan (ja laajuudeltaan) Samsung on konsernina valovuosia Nokiaa edellä, vaikka tutkimukseen panostettujen resurssien valossa Nokialla olisi pitänyt olla mahdollisuus nousta samanlaiseksi teknologian jättiläiseksi.

Tämä Nokia vs Samsung on mielestäni aika osuva vertauskuva laajemminkin siitä, miten kehitys länsi vs Aasia näyttäisi menevän. Lännen toiminta painottuu alati enemmän jo olemassaolevan omaisuuden hallintaan ja valmiin tekniikan päälle rakentuviin sovelluksiin. Nuorisolla ei ole erityisen suurta kunnianhimoa haastavien opintojen tai innovoinnin pariin, kun edeltävien sukupolvien luoma elintaso mahdollistaa helpon elämän pelien, elokuvien yms. parissa. Samaan aikaan Aasiassa on miljoonittain pitkiä päiviä nenä kirjassa viettäviä nuoria, jotka taistelevat kynsin hampain omasta aurinkopaikastaan osana siellä vahvasti kasvavaa keskiluokkaa ja eliittiä.

Tällainen vaatimustason nosto vain ei onnistu niin kauan, kuin Suomessa on vallallaan vanhanaikainen vasemmistolainen tasapäistävä suhtautuminen opiskeluun. Vaatimustason nosto kuin tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomeen muodostuisi muutama eliittitason oppilaitos, joiden budjetti ja opiskelijamateriaali olisivat eri luokkaa kuin tavalliselle massalle tarkoitetuissa oppilaitoksissa. Aalto-yliopisto taitaa olla askel tähän suuntaan, mutta se on vielä varsin lapsenkengissään.