Pitäisikö korkeakoulutetuilta vaatia pakkoyrittäjyyttä?

[Fjödörör Räkinen]

Olen lueskellut työttömien tohtoreiden blogeja. Monien osaaminen olisi sovellettavissa käytäntöön, mutta halu puuttuu. Pitäisikö siis korkeakouluopinnot suorittaneelta vaatia pakkoyrittäjyyttä? Tukia ei maksettaisi ennen kuin takana olisi yritys ja konkurssi.

Tämä karsisi byrokraateiksi pyrkivienkin määrää.

Luulisi että esimerkiksi fysiikan tohtori pystyisi työllistämään itsensä, jos vain tahtoisi.

http://www.zygomatica.com/2014/06/25/tyottomyys/

[P]

Koneinsinööreille, joiden paperit jäivät kotiin on saatava vapautus. Muuten ehdotuksesi on rasistinen.

[Mursu]

Olen lueskellut työttömien tohtoreiden blogeja. Monien osaaminen olisi sovellettavissa käytäntöön, mutta halu puuttuu. Pitäisikö siis korkeakouluopinnot suorittaneelta vaatia pakkoyrittäjyyttä? Tukia ei maksettaisi ennen kuin takana olisi yritys ja konkurssi.

Ajatushan on täysin järjetön. Mihin esimerkiksi kadetit menisivät yrittämään? Syyriaanko?

[Fjödörör Räkinen]

Olen lueskellut työttömien tohtoreiden blogeja. Monien osaaminen olisi sovellettavissa käytäntöön, mutta halu puuttuu. Pitäisikö siis korkeakouluopinnot suorittaneelta vaatia pakkoyrittäjyyttä? Tukia ei maksettaisi ennen kuin takana olisi yritys ja konkurssi.

Ajatushan on täysin järjetön. Mihin esimerkiksi kadetit menisivät yrittämään? Syyriaanko?

Sitä pitäisi harkita, kun valitsee koulutusalansa.

Nykysysteemissä turhille akateemisille järjestään töitä, jonka veronmaksajat maksavat. Esimerkiksi Halla-aho omien kirjoitustensakin mukaan on turha akateeminen. Hänen tutkimusalallaan voi olla sivistyksellistä arvoa, mutta ei siitä pitäisi maksaa.

[sivullinen.]

Yrittäjä sanan merkitystäkin pitäisi muuttaa aika lailla, jotta sen sisään saataisiin "pakkoyrittäjä". Minä en pidä sanojen vääristelystä. Se on kovin orwellimaista. Muuten Räkisen ajatuksessa voisi olla idean alkua. Jonkinlaista "pakkotyötä" voitaisiin korkean koulutuksen saaneilta vakailta, mutta vailla tekemistä olevilta, ihmisiltä vaatia -- ja nähdäkseni tullaan vaatimaan.

Talousjärjestelmä pitäisi kuitenkin ensin korjata. Ennen sitä edes 9 euron päiväpalkalla valtiolla ei olisi varaa pakkotyötä järjestää, eikä sillä saataisi rikkinäisestä talousjärjestelmästä 9 euron edestä tuottoa. Olen aiemmin esittänyt ratkaisuksi Peruutusta eli Reduktiota, mutta senkin aika on jo mennyt. Nyt näyttää todennäköiseltä, että rahatalouden aika on Suomessa kokonaan häviämässä -- ja se taas tarkoittaa kaiken työn nykyaikaisen sanaston mukaan muuttuvan pakkotyöksi -- ja koskemaan kaikkia. Talousjärjestelmän ongelmien ja sen romahtamisen seurauksien käsittäminen tuntuu olevan suurimmalle osalle kansasta täysin vierasta -- perustellusti tietenkin, sillä ainoa lama, mistä ihmisillä on kokemusta, on 90-luvun lama, ja sekin on jo pääosin unohtunut -- ja monet kertovat, ettei se koskenut heitä, ja päättelevät siitä, ettei tälläkään kertaa heille käy mitään. Se oli kuitenkin historialliselta kannalta todella pieni lama. Tällä kertaa jopa vuoden 1918 tapahtumien taso tullaan minun näkemykseni mukaan ylittämään. Sellaisen muutoksen käsittäminen on täysin mahdotonta edes asiaan syvällisesti perehtyneelle tutkijalle. Yksi on kuitenkin varmaa: Sellaisessa tilanteessa pakkotyö -- edes sotakommunismin äärimmäisessä muodossa -- ei ole ihmisten mieltä eniten vaivaava ongelma.

[Mursu]

Olen lueskellut työttömien tohtoreiden blogeja. Monien osaaminen olisi sovellettavissa käytäntöön, mutta halu puuttuu. Pitäisikö siis korkeakouluopinnot suorittaneelta vaatia pakkoyrittäjyyttä? Tukia ei maksettaisi ennen kuin takana olisi yritys ja konkurssi.

Ajatushan on täysin järjetön. Mihin esimerkiksi kadetit menisivät yrittämään? Syyriaanko?

Sitä pitäisi harkita, kun valitsee koulutusalansa.

Nykysysteemissä turhille akateemisille järjestään töitä, jonka veronmaksajat maksavat. Esimerkiksi Halla-aho omien kirjoitustensakin mukaan on turha akateeminen. Hänen tutkimusalallaan voi olla sivistyksellistä arvoa, mutta ei siitä pitäisi maksaa.

Ai mielestäsi upseerinkoulutus pitäisi Suomessa lakkauttaa. Minä olen eri mieltä. Koko ajatus yrittäjyyden ja korkeakouluopiskelijuuden sekoittamisesta on outoa,. Yrittäjiltähän ei papereita kysytä. Korkeakouluun mennään, että on näyttää paperi osaamisesta työnantajalle.

Kokonaan eri asia on, se, pitäisikö eri töihin vaadittavia koulutusvaatimuksia muuttaa. Kirjastonhoitajan ei tarvitse opiskella vuosia yliopistossa. En kuitenkaan näe miksi tätä pitäisi kaataa opiskelijoiden niskaan tuollaisilla yrittämispakoilla, joissa ei ole mitään mieltä. Pakkoyrittäjyys ei toimi. piste.

[Fjödörör Räkinen]

En kuitenkaan näe miksi tätä pitäisi kaataa opiskelijoiden niskaan tuollaisilla yrittämispakoilla, joissa ei ole mitään mieltä.

Minun mielestäni se tervehdyttäisi koko yhteiskuntaa, jos opiskelijoiden täytyisi jo opinnot aloittaessaan pohtia, pystyvätkö he työllistämään itsensä ja tahtovatko he työllistää itsensä.

Ehkä tämäkin olisi pohtinut uravalintaansa kaksi kertaa.

(http://www.pollitasta.fi/wp-content/uploads/sites/2/2014/09/taiteilija.jpg)

[sivullinen.]

Veli Lumialan kirja Atomin särkijä hyvä kuvaus fysiikan tohtoreiden pakkotyöstä Toisen Maailmansodan aikaisessa Saksassa. Se on hyvin kirjoitettu kirja ja tutustumisen arvoinen teos, jos haluaa tutustua pakon aiheuttamiin ongelmiin fysiikan alueella. Ensimmäinen Piiri taas kertoo Neuvostoliiton aikaisesta fyysikoiden pakkotyöstä. Se tuo esiin samoja ongelmia.

Pakkotyö soveltuu hyvin vain äärimmäisen yksinkertaiseen lapiotyöhön. Väitetään Stalinin lopettaneen pakkotyöleirit koneistumisen myötä, koska pakkotyöntekijät pystyivät silloin "sabotoimaan" koneita ja tuotantoa huomattavasti enemmän kuin heistä saatiin hyötyä. Se on ääriesimerkki, mutta kertoo kuvion. Vain vapaiden ihmisten osallistuva kansalaisyhteiskunta pystyy ylläpitämään korkeaa kehitystä ja elintasoa. Orjayhteiskunta vajoaa aina yksinkertaiseen elämään ja matalaan elintasoon. Silti on välttämätöntä välillä vajota orjayhteiskunnaksi, jotta ihmiset oppivat arvostamaan kansalaisyhteiskuntaa.

[Lahti-Saloranta]

Miksi pakkoyrittämisen raja vedettäisiin korkeakoulutettuihin, miksi ei samaa vaadittaisi alemmin koulutetuilta. Todellisuudessa hyvä ammattimies pystyisi varmaankin pyörittämään pienyritystä paremmin kuin akateemisesti sivistynyt.

[JJohannes]

Nykysysteemissä turhille akateemisille järjestään töitä, jonka veronmaksajat maksavat. Esimerkiksi Halla-aho omien kirjoitustensakin mukaan on turha akateeminen. Hänen tutkimusalallaan voi olla sivistyksellistä arvoa, mutta ei siitä pitäisi maksaa.

Eihän Halla-aholle ole kukaan varsinaisesti "järjestänyt töitä": Hän on tuntiopettajana opettanut kirkkoslaavia Helsingin yliopistossa koska Helsingin yliopistossa tarvitaan kirkkoslaavin opetusta. Ei Halla-ahoa ole esimerkiksi palkattu yliopistolle tekemään jotain hömppäkonsultointeja tai pyörittelemään hallinto-osastolle papereita.

Okei, olet toki myös ilmeisesti sitä mieltä kaikki "sivistyksellistä arvoa" ja kulttuuria tuottava työ on keksitty vain, jotta joidenkin yhteiskuntamme jäsenten ei tarvitsisi tehdä "oikeita töitä". Mutta mikä nosti ihmisen eläinten yläpuolelle? Entä mikä synnytti suuret sivilisaatiot? Jos meitä olisi kiinnostanut vain se, mikä on ympyrän säteen suhde sen pinta-alaan, miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, montako protonia on hiiliatomissa, mikä on maan painovoiman aiheuttama putoamiskiihtyvyys tai miten yhteyttäminen toimii, olisimmeko päässeet puusta pitkään? Jos meitä olisi kiinnostanut vain ankara työnteko, olisimme voineet kuokkia peltojamme tai kerätä metsästä marjoja maailman tappiin asti.

Sen sijaan ihmisen saavutuksista on kiitettävä kulttuuria ja sivistystä. Ne antoivat merkityksen elämälle, tekniikalle ja tieteelle, ne synnyttivät yhteiskunnat ja uskonnot.

[Lahti-Saloranta]

Sen sijaan ihmisen saavutuksista on kiitettävä kulttuuria ja sivistystä. Ne antoivat merkityksen elämälle, tekniikalle ja tieteelle, ne synnyttivät yhteiskunnat ja uskonnot.

Kuinkahan huimiin saavutuksiin pääsemme kunhan siirrymme oikein toden teolla monikulttuurisuuten kun olemme päässeet näinkin pitkälle ihan oman kulttuurimme antimista nauttimalla, jopa niin pitkälle että paremmista kulttuureista tulevat hakevat täältä suojaa oman kulttuurinsa piirissä noussutta vainoa vastaan.

[kurko69]

Pitäisi varmaan tuota tukisysteemiä muuttaa radikaalisti.

Lopetetaan kaikki tuet valmistuneille vaikka 6kk-1v valmistumisen jälkeen. Aikaisemmat tukirahat muutetaan työntekijöitä ja työnantajia verkostoivaksi(keksi itse työtapa) investoinniksi, jonka tarkoituksena on työllistyminen.

Ottaa useasti päähän kun varsinkin nuoret ihmiset puhuu ettei löydy töitä. (Asun pääkaupunkiseudulla) Minusta tuntuu, että mahdollisuuksia on jatkuvasti esillä, tarttis vain tarttua kuokkaan. Asenne "3000€ kuussa mulle heti nyt" pitäisi saada kitkettyä. Tässä myös hyvin vaikuttavana tukena on sossusta saatava työttömyyskorvaus.

Sitten on vielä erikseen kokonaan passivoituneet lurjukset tai muuten vain sosiaalisesti kyvyttömät ihmiset, jotka ovat ulkoistaneet ajattelunsa valtiolle.

Itse opiskelen korkeakoulussa ja tällähetkellä olen töissä isossa firmassa tuntityöntekijänä. Valmistuttuani en kuitenkan näe yrittäjyyttä mahdottomana ideana. Itseasiassa mikäli kehittäisin tms. tuotteen, jolla on paljon kysyntää tai keksisin palvelun jolla on paljon kysyntää alkaisin yrittäjäksi heti. Tässä kaikkein kriittisintä on kuitenkin se, että rahantulo ei lopu seinään eli yhtenä kauniina päivänä ei vain lähdetä. Se päivä pitää suunnitella tarkoin.

Näkisin parempana yksityistää koulutusjärjestelmää huomattavasti ylä-asteen jälkeen ja antaa opiskelupaikkojen löytää oikea suhde työntarjonnan suhteen.

(Huom! En tiedä, miten Suomessa koulutuspolitiikka nykyään tarkalleen menee. Omalla koulullanikin on useampi omistaja, joista suurin osa kuitenkin kaupunkeja. Monikulttuurisuuden opettamisen tasosta päätellen opetusta luultavammin ohjataan jostakin koulutus ja sivistys ministeriöstä ajatus ministeriöstä.) Jokainen voi päätellä miten kannattavaa se on.

Me tienataan tällä!

Opiskelen myös englannin kielellä, joten ulkomailla on minulle enemmän mahdollisuuksia. Nykyistä valtion menoa katsellen voisin jopa jäädä sille tielle. Kuka tänne post-sosialismin kehtoon haluaa jäädä? Joskus täällä oli yritystä olla vapaa ja itsenäinen, mutta se kaikille kelvannut.

[Lahti-Saloranta]

Jos ihan oikeasti aikoo ruveta yrittäjäksi niin se tuskin onnistuu ilman alalta saatua työkokemusta. Yrittämisen edellytyshän on että saa tuotteensa myydyksi oli se sitten aineellista tai hengen tuote.

[Parsifal]

Yltiösosiaalisille tapauksille voi olla käsittämätöntä se, että kaikilla nyt vain ei ole yrittäjän mentaliteettia. Monilla erikoislahjakkailla on ongelmia ihmissuhteiden tai ihan jokapäiväisen elämän järjestelyjen kanssa, ja yrittäjyyteen pakottaminen ajaisi heidät vakavaan ahdistuksen tilaan ja psyykkisiin ongelmiin. Itse Einstein oli superälykäs, mutta unohti välillä oman kotiosoitteensa.

[Fjödörör Räkinen]

Okei, olet toki myös ilmeisesti sitä mieltä kaikki "sivistyksellistä arvoa" ja kulttuuria tuottava työ on keksitty vain, jotta joidenkin yhteiskuntamme jäsenten ei tarvitsisi tehdä "oikeita töitä".

Minäkin kuulun sivistyksellisten arvojen turvin koulutettuun väestöön, joka työllistyy tehtyihin tai enemmän tai vähemmän keinotekoisesti ylläpidettyihin työpaikkoihin, koulutustaan vastaamattomiin töihin tai ei työllisty ollenkaan. En pidä saamaani oppia turhana enkä näe sitä arvottomaksi. Sen sijaan kyseenalaistan järjestelmän, jossa koulutus ja työ liitetään yhteen. Se johtaa ylikoulutukseen, kouluttamiseen kouluttamisen vuoksi ja helvetinmoisiin julkisiin kuluihin, jotka aiheutuvat työn järjestämisestä akateemisille.

Yliopiston sivistyksellinen arvo pitäisi palauttaa ja tutkinnot lakkauttaa. Nyt suurimmalle osalle yliopisto-opiskelijoista yliopisto on keskiluokkaisuusopisto, joka tarjoaa ponnahduslaudan keskiluokkaiseen elämään. Keskiluokkainen elämä on akateemisesti koulutettujen saavutettu etu, jota on vaikea perustella. Monet akateemisten työpaikat ovat olemassa vain siksi, että yhteiskunnassamme on joitain arvoja, joiden julkinen kyseenalaistaminen on kielletty. Etenkään niitä ei sovi kritisoida akateemisten. Se olisi oman oksan sahaamista.

Mainitsen omaa alaani liipaten kielten opetuksen. Nykymaailmassa tärkeää on osata englanti. Se olisi syytä hallita hyvin. Aksentista ei ole niin väliä, kunhan vastapuoli vain selvän saa, mutta sanaston hallinnan ja sekä suullisen että kirjallisen ilmaisuvoiman merkitys on suuri.

Sen sijaan muiden kielten opettamista en ymmärrä. Ne voitaisiin poistaa kouluista. Jos joku haluaisi niitä omin päin oppia, hänelle voitaisiin ensin tarjota nettikursseja, ja kun hän olisi saavuttanut niillä riittävän tason, voitaisiin hänelle ehdottaa läsnäoloa vaativia kursseja. Tällä hetkellä Suomessa käytetään liikaa rahaa alkeiskurssien järjestämiseen ja oppilaiden pakotettuun koulussa istumiseen. Tästä ei ole kenellekään iloa, koska kielen oppiminen vaatii lujan motivaation ja paljon pitkäaikaista vuosia kestävää työtä. Lisäksi on päästävä asumaan kielen kohdemaahan.

Jos joku tahtoo välttämättä opiskella venäjän opettajaksi, niin siitä vain, mutta kun hän opinnot aloittaa, hänellä täytyisi olla myös suunnitelma itsensä työllistämiseen. Lukiotason venäjä on kielen vaikeuden vuoksi vasta alkeita, minkä vuoksi harppaus laudaturistakin kielen käytännölliseen hyödyntämiseen on jättimäinen. Silti niin venäjän kuin muidenkin vähän opiskeltujen kielten opettajia työllistetään veroin. Ihan vain siksi, että niin on ollut tapana ja akateemisten arvojen kyseenalaistamista pidetään sivistymättömänä.

En näe yhteiskunnalla tulevaisuutta, jos kaikki vain huutavat oman työnsä välttämättömyyttä, eikä kukaan suostu myöntämään, että ehkä työn tekemättä jättäminen tai tekeminen tehokkaammalla tavalla tai toisella tavalla ei johdakaan kansaa tuhoon. Tietenkin monista perusasioista on pidettävä kiinni, mutta mm. opetusmaailmaan on pesiytynyt suuret määrät tehottomuutta oppimisideologisuuden vuoksi. Erityisen silmiinpistävää tehottomuus on humanistisilla aloilla yliopistossa. Opinnot ovat kaikenlaista höpöä ja viisi kuukautta tyhjää vuodessa. Kuitenkin yli kolmen tonnin julkisesti maksettua palkkaa perustellaan pitkällä ja vaativalla koulutuksella.

[dothefake]

Vmp! Aiemminhan työttömiä pakotettiin yrittäjiksi, nyt sukulaisilla on velkaa ja työtön on työtön.

[Luotsi]

Okei, olet toki myös ilmeisesti sitä mieltä kaikki "sivistyksellistä arvoa" ja kulttuuria tuottava työ on keksitty vain, jotta joidenkin yhteiskuntamme jäsenten ei tarvitsisi tehdä "oikeita töitä".

Minäkin kuulun sivistyksellisten arvojen turvin koulutettuun väestöön, joka työllistyy tehtyihin tai enemmän tai vähemmän keinotekoisesti ylläpidettyihin työpaikkoihin, koulutustaan vastaamattomiin töihin tai ei työllisty ollenkaan. En pidä saamaani oppia turhana enkä näe sitä arvottomaksi. Sen sijaan kyseenalaistan järjestelmän, jossa koulutus ja työ liitetään yhteen. Se johtaa ylikoulutukseen, kouluttamiseen kouluttamisen vuoksi ja helvetinmoisiin julkisiin kuluihin, jotka aiheutuvat työn järjestämisestä akateemisille.

Yliopiston sivistyksellinen arvo pitäisi palauttaa ja tutkinnot lakkauttaa. Nyt suurimmalle osalle yliopisto-opiskelijoista yliopisto on keskiluokkaisuusopisto, joka tarjoaa ponnahduslaudan keskiluokkaiseen elämään. Keskiluokkainen elämä on akateemisesti koulutettujen saavutettu etu, jota on vaikea perustella. Monet akateemisten työpaikat ovat olemassa vain siksi, että yhteiskunnassamme on joitain arvoja, joiden julkinen kyseenalaistaminen on kielletty. Etenkään niitä ei sovi kritisoida akateemisten. Se olisi oman oksan sahaamista.

Mainitsen omaa alaani liipaten kielten opetuksen. Nykymaailmassa tärkeää on osata englanti. Se olisi syytä hallita hyvin. Aksentista ei ole niin väliä, kunhan vastapuoli vain selvän saa, mutta sanaston hallinnan ja sekä suullisen että kirjallisen ilmaisuvoiman merkitys on suuri.

Sen sijaan muiden kielten opettamista en ymmärrä. Ne voitaisiin poistaa kouluista. Jos joku haluaisi niitä omin päin oppia, hänelle voitaisiin ensin tarjota nettikursseja, ja kun hän olisi saavuttanut niillä riittävän tason, voitaisiin hänelle ehdottaa läsnäoloa vaativia kursseja. Tällä hetkellä Suomessa käytetään liikaa rahaa alkeiskurssien järjestämiseen ja oppilaiden pakotettuun koulussa istumiseen. Tästä ei ole kenellekään iloa, koska kielen oppiminen vaatii lujan motivaation ja paljon pitkäaikaista vuosia kestävää työtä. Lisäksi on päästävä asumaan kielen kohdemaahan.

Jos joku tahtoo välttämättä opiskella venäjän opettajaksi, niin siitä vain, mutta kun hän opinnot aloittaa, hänellä täytyisi olla myös suunnitelma itsensä työllistämiseen. Lukiotason venäjä on kielen vaikeuden vuoksi vasta alkeita, minkä vuoksi harppaus laudaturistakin kielen käytännölliseen hyödyntämiseen on jättimäinen. Silti niin venäjän kuin muidenkin vähän opiskeltujen kielten opettajia työllistetään veroin. Ihan vain siksi, että niin on ollut tapana ja akateemisten arvojen kyseenalaistamista pidetään sivistymättömänä.

En näe yhteiskunnalla tulevaisuutta, jos kaikki vain huutavat oman työnsä välttämättömyyttä, eikä kukaan suostu myöntämään, että ehkä työn tekemättä jättäminen tai tekeminen tehokkaammalla tavalla tai toisella tavalla ei johdakaan kansaa tuhoon. Tietenkin monista perusasioista on pidettävä kiinni, mutta mm. opetusmaailmaan on pesiytynyt suuret määrät tehottomuutta oppimisideologisuuden vuoksi. Erityisen silmiinpistävää tehottomuus on humanistisilla aloilla yliopistossa. Opinnot ovat kaikenlaista höpöä ja viisi kuukautta tyhjää vuodessa. Kuitenkin yli kolmen tonnin julkisesti maksettua palkkaa perustellaan pitkällä ja vaativalla koulutuksella.

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi, mutta kuitenkin kohtuus kaikessa tämän "oma motivaatio ratkaisee kaiken" -ideologian suhteen:

Sen sijaan muiden kielten opettamista en ymmärrä. Ne voitaisiin poistaa kouluista. Jos joku haluaisi niitä omin päin oppia, hänelle voitaisiin ensin tarjota nettikursseja, ja kun hän olisi saavuttanut niillä riittävän tason, voitaisiin hänelle ehdottaa läsnäoloa vaativia kursseja.

Kyseessähän kuitenkin ovat ≈ teini-ikäiset nuoret, joilta on kohtuutonta vaatia loppuiän mittaista sitoutumista mielenkiintonsa suhteen. Saa myös kokeilla, pettyä ja muuttaa mieltänsä, kohtuuden rajoissa. Ei se lyhytkään oppi ja kokeilu kuitenkaan täysin hukkaan mene.

Tuo "keskiluokkainen elämä on akateemisesti koulutettujen saavutettu etu, jota on vaikea perustella" oli kyllä 100% asiaa.

[Kim Evil-666]

Pakkoyrittäjyyttä nyt tuskin pystyy vaatimaan yhtään keltään . Kuulostaa jo ajatuksena täysin absurdilta . Töiden pakollinen vastaanotto kuulostaa tutummalta ja on jollain tapaa perusteltavissa . Olihan takavuosina ns. velvoitetyöllisyysohjelma , jolloin työ oli otettava vastaan , korvausten menetysten uhalla . En tiedä onko tämä systeemi enään voimissaan .

[Maatiaisjuntitar]

En tiedä niinkään ihan pakkoyrittämisestä, mutta edes että julkiselle sektorille ei perustettaisi töitä näitä varten (kaikki hömppäprojektit yms.).

Ihmettelen esim. erästäkin venäjän kieltä opiskellutta, jolla varmasti asuinpaikkansa ja kokemuksensa sekä venäjän kielen taitonsa vuoksi olisi kovasti kysyntää yrityksissä. Hän kuitenkin sinnikkäästi vain haluaa pysyä julkisella sektorilla. On mieluummin pienipalkkaisessa toimistotyössäkin mieluummin kuin että menisi yksityiselle sektorille töihin.

[Faidros.]

Kaikilta pitäisi vaatia yrittäjyyttä. Työntekijänä oleminen pitäisi lailla kieltää. Kaikilla olisi työelämässä samat oikeudet ja lintsarit saisi mukavasti korvattua toisella vaihtamalla vain "alihankkijaa". Ammattijärjestöt kuolisivat tarpeettomina. Hyvät ja ahkerat tienaisivat hyvin ja huonot ja laiskat vähemmän.
Ai ettei olisi oikeudenmukaista? Ei kai yrittäjän elämä sitten ole? Sitten vielä ihmetellään ettei ole työpaikkoja.

[junakohtaus]

Pakkoyrittämisellä saadaan pakkokonkursseja. Koko ajatus on näin yrittäjä-itsensätyöllistäjän (maailma on yhtä hässäkkää nykyisin, en oikein sovi vanhoihin kategorioihin) mielestä sekä mieletön että yrittäjiä halventava.

Ensinnäkin yrittäminen vaatii oman osaamisensa, pelkällä toimialan substanssilla ei pitkälle pötkitä. Toiseksi ulkoisen maailman reaalinen toteuma on, että korkea yrittäjyys väestössä indikoi perseellään olevaa kansantaloutta, minkä jokainen ymmärtää itsestäänselväksi kun vähän aikaa miettii mistä työn tuottavuus oikein syntyy.

[Fjödörör Räkinen]

Ihmettelen esim. erästäkin venäjän kieltä opiskellutta, jolla varmasti asuinpaikkansa ja kokemuksensa sekä venäjän kielen taitonsa vuoksi olisi kovasti kysyntää yrityksissä.

Jos taustalla on ainoastaan venäjän kielen opinnot eikä muun alan lujaa ammattitaitoa, on työllistyminen vaikeaa. Pelkän venäjän osaajille ei ole yksityisellä sektorilla töitä.

Tämäkin on sellainen kusetus, jota ei jostain syystä suostuta purkamaan. Joka vuosi jonkinlainen joukko nuoria hakeutuu opiskelemaan venäjää kuvitellen, että heille on töitä, koska julkisuudessa puhutaan venäjän osaajien pulasta. Opintojen alettuakaan kukaan ei vääristymää pura. Miksi purkaisi, työllistäähän se opettajia.

http://katiilomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131598-suomessa-on-riittavasti-venajan-kielen-osaajia

Nuorille ei pitäisi luoda toivoa. Heidät pitäisi valella inhorealismilla. Näitä näkymiä pitäisi tyrkyttää kaikille höpöaloja harkitseville.

"Olen valmistunut venäjästä ja yhtään työpaikkaa en ole sen ansiosta saanut. Sivuaineet kauppakorkeasta, mutta ei niistä kukaan kiinnostu, kun ovat sivuaineita. Ehdottomasti en valitsisi venäjää uudestaan, ihan hukkaan heitettyä aikaa ja turha tutkinto. Harkitkaa vielä ajoissa, ehditte vaihtaa johonkin järkevämpään. Oikea ammattitutkinto, joku muu ala kuin humanistinen, on avain työelämään. Olen asiakaspalvelutyössä, johon ei tarvita mitään tutkintoa. Palkkakin olisi parempi ilman tutkintoa, koska jos olisin ollut tässä työssä opiskelujen sijaan, olisin edennyt urallani. Nyt 1870e/kk netto. Ei mitään hyötyä siis. Kaduttaa nuoruuden huumassa tehty valinta, joka ei perustunut mihinkään realiteetteihin. Omaksi harraustukseksi tuli tutkinto tehtyä."

[Fjödörör Räkinen]

Ensinnäkin yrittäminen vaatii oman osaamisensa

Sepä se. Kun nuorta ei vastuuteta pohtimaan sitä, pystyykö hän työllistämään itsensä, on suuri vaara, että hän ajautuu alalle, jolla häntä ei työllistä kukaan tai jolla hänen palkkansa maksetaan veroista yleissivistyksellistä työsuoritusta vastaan. Onko näihin varaa?

[Mika]

Olen lueskellut työttömien tohtoreiden blogeja. Monien osaaminen olisi sovellettavissa käytäntöön, mutta halu puuttuu. Pitäisikö siis korkeakouluopinnot suorittaneelta vaatia pakkoyrittäjyyttä?

Kuolleena syntynyt ajatus. Suuri osa tohtoriksi asti lukeneista on porukkaa, joka ei ole oikeastaan koskaan tiennyt, mitä rupeaisi isona tekemään.  Kun maisterin tutkinnon jälkeen mitään "omalle arvolle sopivaa" työtä ei ole löytynyt, kasvot on pelastettu aloittamalla jatko-opinnot.  Sitten kun tohtorin hattu on päässä, on saavuttu päätepisteeseen.  Jos (=kun) vieläkään sopivaa ansiotyötä ei löydy, edessä on kitkuttelu valtionhallinnon nälkäpalkkaisissa harjoittelupaikoissa tai määräaikaisuuksissa, tai järkevämpi vaihtoehto (jos kantti kestää): unelmoinnin lopettaminen ja siirtyminen vaikka taksikuskiksi.

[Siili]

Tässäpä sopivasti:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/72597-nyt-rajahti-taman-huippuryhman-tyottomyys-emme-ymmarra

– Tieteentekijöiden liitto ei ymmärrä, miksi koulutuksen merkitystä korostavassa yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä ei osata hyödyntää tohtoreitten laajaa osaamista, liitto ihmettelee.

Taitaa kuitenkin olla niin, että itse tohtorintutkinnossa keskitytään melko suppeaan ongelmavyyhteen.

Minusta looginen johtopäätös tohtoreiden laajamittaisesta työttömyydestä on tohtorikoulutuksen supistaminen.  Mutta saattaa toki olla, että tutkimus kallistuisi huomattavasti, jos tutkimusryhmät eivät saisi jatko-opiskelijoista halpaa intellektuellista työvoimaa.

[Fjödörör Räkinen]

Kuolleena syntynyt ajatus. Suuri osa tohtoriksi asti lukeneista on porukkaa, joka ei ole oikeastaan koskaan tiennyt, mitä rupeaisi isona tekemään.

Voi olla, mutta jos en väärin muista, niin blogi, johon viittasin, on tohtorin, joka on potkittu pois Nokialta. Hänelläkin siis olisi ihan oikeaa työelämän kokemusta.

[Faidros.]

Ensinnäkin yrittäminen vaatii oman osaamisensa, pelkällä toimialan substanssilla ei pitkälle pötkitä.

Paskan marjat. Yrittäminen minimissään ei vaadi muuta kuin sen, että maksaa sosiaalikulunsa itse.
Broidin mukula perusti rakennusfirman 15 vuotiaana kun pääsi ammattikouluun. Alalla menee huonosti, mutta mies jonka palkka juoksee vain tehdystä työstä on haluttua työvoimaa. Ei päivääkään ilman töitä, tosin ketään ei kannata ottaa duunariksi, kun työnantaja joutuu nykyisin melkein pitelemään duunarin pippelistä kusitauolla.

[Mika]

Kuolleena syntynyt ajatus. Suuri osa tohtoriksi asti lukeneista on porukkaa, joka ei ole oikeastaan koskaan tiennyt, mitä rupeaisi isona tekemään.

Voi olla, mutta jos en väärin muista, niin blogi, johon viittasin, on tohtorin, joka on potkittu pois Nokialta. Hänelläkin siis olisi ihan oikeaa työelämän kokemusta.

Joo, aina on poikkeuksia. Jos tohtorilla on työkokemusta, tutkinto järkevältä alalta ja esiintymiskykyä, eikä pukeutuminen ole tyyliä villapaita ja vakosamettihousut, niin työttömyys on useimmiten lyhytaikaista.  Ainakin, jos kykenee out of the box -ajatteluun, eikä etsi töitä pelkästään joltakin hyvin suppealta alalta. Tähtitieteilijöillä ei ole Suomessa kovin suurta kysyntää.

[junakohtaus]

Paskan marjat. Yrittäminen minimissään ei vaadi muuta kuin sen, että maksaa sosiaalikulunsa itse.
Broidin mukula perusti rakennusfirman 15 vuotiaana kun pääsi ammattikouluun. Alalla menee huonosti, mutta mies jonka palkka juoksee vain tehdystä työstä on haluttua työvoimaa. Ei päivääkään ilman töitä, tosin ketään ei kannata ottaa duunariksi, kun työnantaja joutuu nykyisin melkein pitelemään duunarin pippelistä kusitauolla.

Varmaan toimii jollain putkarilla tai vastaavalla. Heitä tarvitaan ja on hyvä että heitä on, mutta heitäkään ei tarvita määräänsä enempää eikä sekään homma kaikille sovi.

Sitten jos on tarkoitus ruveta kasvamaan, yrittäjä huomaa tekevänsä ihan kaikkea muuta paitsi sitä mitä tekemään alunperin lähti. Siloin aletaan kysyä yrityksen pyörittämisen osaamista. On kaksi kokonaan eri hommaa osata vuolla puu-ukkoja tai osata pyörittää puu-ukkotehdasta.

[sivullinen.]

– Tieteentekijöiden liitto ei ymmärrä, miksi koulutuksen merkitystä korostavassa yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä ei osata hyödyntää tohtoreitten laajaa osaamista, liitto ihmettelee.

Taitaa kuitenkin olla niin, että itse tohtorintutkinnossa keskitytään melko suppeaan ongelmavyyhteen.

Näin on. Mutta sen ei pitäisi olla ongelma hyödyn tuottamisen kannalta -- eikä se sitä todellisuudessa ole. Ongelma ei ole tohtoreiden ja korkeakoulutettujen kyvyttömyys menestyksekkäästi painia luonnon, ihmiskunnan ja todellisuuden ongelmien kanssa. Ongelma on tohtoreiden ja korkeakoulutettujen kyvyttömyys vastata byrokratian luomiin paperiongelmiin. Byrokratia on luonut järjestelmän, jossa yksin ei voi tehdä vaikeita ongelmia. Luonto ei ole sellaista luonut. Historiallisesti katsottuna kaikki suuret keksinnöt ja fysiikan teoriat ovat syntyneet yksittäisten ihmisten -- yksilöiden -- kovan yrittämisen kautta. Nykyisessä byrokratiassa sellaisia ongelmia on lupa ratkaista vain tuhansien ihmisten kollektiiveissa -- suuryrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa. Siinä se ongelman ydin: järjestelmä. Järjestelmän perustavanlaatuiset ongelmat eivät parane syventämällä järjestelmään -- luomalla byrokratiaa korjaamaan byrokratian ongelmia. Sosialismilla on ratkaisut ongelmiin, joita kapitalismissa ei ole, mutta jokainen ratkaisu tuo kaksi uutta ongelmaa. Sosialismi tappaa itsensä ratkaisuilla.

Yksilö ei ole mitään. Kollektiivi on kaikki.

Neuvostoliitossa koettiin sama kohtalo. Siellä ei enää pystytty liian suuren byrokratian vuoksi viemään yhteiskuntaa eteenpäin eli pysymään läntisen kehityksen vauhdissa. Neuvostoliitto ei missään vaiheessa muuttunut elinkelvottomaksi ihmisille; se vain jäi jälkeen ajasta. Sitten se lopetettiin tai romahti. Korkeakoulutetut neuvostoihmiset pakenivat maailmalle, ja päästyään vihdoin eroon byrokratiasta, pystyivät käyttämään osaamistaan yhteiseksi hyväksi ja luomaan suuria organisaatioita. Näistä tunnetuin on Googlen Sergei Brin. Suurin osa korkean koulutuksen kautta hankituista tiedoista kuitenkin muuttui täysin arvottomiksi. Kukaan ei enää kaivannut marxilais-leninististä taloustieteilijää 1990-luvun jälkeen; kukaan ei ollut kiinnostunut suunnitelmatalouden suunnittelijoista; kukaan ei jatkanut tieteen edistämistä Lysenkon ajatusten pohjalta -- paitsi kenties minä. Byrokratian tarpeisiin ja ideologian pohjalta annettu koulutus tuli tarpeettomaksi byrokratian kadotessa ja ideologian vaihtuessa. Romahduksen jälkeisenä "anarkistisena" aikakautena kaikki koulutus oli turhaa. Silloin kansakunta karsi heikot pois. Silloin piti osata etsiä itselleen ruokaa, suojaa ja pysyä järjissään. Sellaisena aikana katujen kouluttamat pääsevät mittaamaan taitojaan ja osaamistaan yliopiston kouluttamien kanssa puolueetonta todellisuutta ja luontoa vastaan. Heikot elontiellä sortuu.

Eurostoliiton kohtalo -- ja eurostotasavalta Suomen -- tulee olemaan samankaltainen, mutta huomattavasti kovempi kuin Neuvostoliiton. Neuvostoliitto lopetettiin rauhaisesti ja pysyvien rakenteiden -- "infrastruktuurin" -- vielä ollessa siedettävässä kunnossa. Eurostoliitossa uidaan jo syvemmällä. Eivät vanhat hyvät ajat palaa, jos muutama tohtori pakotetaan töihin. Sellaisesta unelmointi on kyvyttömyyttä lukea numeroita ja nähdä todellisuutta. Numerot kertovat, ettei Suomen talous tulisi tasapainoon, vaikka jokainen julkisen sektorin palkannauttija irtisanottaisiin heti ilman työttömyyskorvauksia ja mitään tukia. Suomen taloutta ei voida korjata millään "sisäisellä devalvaatiolla" tai markkaan palaamisella ja perinteisellä devalvaatiolla. Ne tiet on ajat sitten suljettu. Se mikä meillä on edessä, on anarkian aika, joka tulee mittaamaan ihmisen arvon raa'alla vaa'alla. Nykyiset rahahuolet, byrokraattiset säädökset, virka-asemat ja ideologiat tullaan kaikki heittämään romukoppaan. Nykyiset ongelmat menettävät merkityksensä. On käsittämätöntä, miten suuri osa -- oikeastaan lähes kaikki -- kaikesta keksinnöistä ja kehityksestä tehdään nykyisellään pelkästään byrokraattisten säädösten tähden; miten suuri osa koulutuksesta on pelkkää byrokratiassa toimimisen opettelua. Sitä on vaikea selittää, koska byrokratia iskee nimenomaan yksityiskohtiin, mutta on selvää, ettei auton renkaiden paineanturien kierrätyskelpoisuus -- ja siihen liittyvä osaaminen -- tule olemaan minkään arvoista romahduksen jälkeisen yhteiskunnan kannalta.