Maanpuolustus – toiselle turva, toiselle uhka?

[Ernst]

Minulle turvallisuuden tunnetta luovat ainakin toistaiseksi maanpuolustuksen tuottamat äänet ja niiden lisäksi hälytysajoneuvojen äänet. Metsästysaikaan kuuluva luja hirvikiväärin jysähdys niinikään. Saa toki käyttää vaimentimiakin, ei siinä mitään.

Kuinkakohan paljon tässä maassa on diagnosoimattomia psykopaatteja ja narsisteja, ketkä omistavat laillisia aseita? Ajatus heistä joka tapauksessa aiheuttaa minulle turvattomuuden tunnetta.

Se tiedetään ainakin, että maassa on psykopaatteja ja narsisteja, joilla on luvattomia aseita. Heitä kutsutaan rikollisiksi.

Eivätkö he aiheuta turvattomuuden tunnetta?

[stefani]

Ketjussa on paljon näkökulmia. Sikin sokin tosin.

[Sikanez]

On mahdotonta olla sosialisti ja kannattaa Puolustusvoimia.

Kyllähän nuo mielellään aikanaan kävivät armeijan, että olisivat sotataidot valmiina vallakumouksen tekemistä varten. Jos tuollainen tunnistettiin, oli tie reservin upseeriksi poikki.

[nollatoleranssi]

Jos tarkemmin vastaa siihen, että miksi sosialistit (ja vasemmisto) kokevat poliisin & asevoimat uhkana, niin nämä esimerkit löytynevät ennen kaikkea ulkomailta, eivät Suomesta. Suomeen tämä ajatusmalli onkin rantautunut lähinnä ulkomailta, josta on haettu oppia esim. vasemmistoanarkistien (kiakko-mielenosoitus) hyökkäyksille.

Monissa maissa virkakoneisto poliiseineen puolustaa usein raharikkaiden ja valtaapitävien etuja. Tämän takia kansalla on ollut vaikeuksia luottaa maan korruptoituneeseen virkakoneistoon, jonka pitäisi samalla toimia heidän edukseen.

Epäluulo onkin sitten usein molemminpuolista eli kansa ei luota päättäjiin ja virkamiehiin sekä päättäjät ja virkamiehet eivät luota kansaan. Tämän takia kaikki yrittävät kahmia etuja parhaimpansa mukaan (esim. Kreikan parlamentti).

Kapitalistissa maissa kuten USA:ssa tuo ei ole ongelma, koska poliisilla ajatellaan olevan velvollisuuskin puolustaa rikkaita.

Suomi on maana sosiaalidemokraattinen eli selvästi kallellaan vasemmistoon päin. Toisaalta Suomessa on todella vähän julkista korruptiota ja hyvin harva ajattelee poliisinkaan olevan erikoisemmin vallanpitäjien puolella.

Suomalaiset ovat myös "liian rauhallinen kansa", että lähtisivät laajempiin mielenosoituksiin turhan takia. Toisaalta Suomessa on tapana apinoida aatteita ulkomailta ja tähän vasemmistoanarkistit Suomessakin perustavat koko toimintansa idean.

Tuohon liittyy ainoastaan se vaarallinen seikka, että valtamedia alkaa vähättelemään näitä tekijöitä ja näin ollen "kivien heittämiset ikkunoista" tai "hevosten, poliisien ja ikkunoiden lyömiset kepeillä" eivät enää riitäkkään.

Yksikin kahjo riittää tekemään valtavaa tuhoa ja ne puheet ovat olleet aikas kovaa luokkaa mitä on seurannut tätä "viimeaikaista keskustelua" niin netistä kuin televisiostakin (esim. kiakkovieraita tai takkunetin porukoita). Voikin kuvitella, että mitä ne puheet ovat sitten "kavereiden kesken"? Ja onko poliisi kiinnostunut ilmiöstä lainkaan, koska valtamedia ei siitä jaksa erikoisemmin kirjoitella?

[siviilitarkkailija]

Kuinkakohan paljon tässä maassa on diagnosoimattomia psykopaatteja ja narsisteja, ketkä omistavat laillisia aseita? Ajatus heistä joka tapauksessa aiheuttaa minulle turvattomuuden tunnetta.

Se tiedetään ainakin, että maassa on psykopaatteja ja narsisteja, joilla on luvattomia aseita. Heitä kutsutaan rikollisiksi.

Tai pääministereiksi.

Eivätkö he aiheuta turvattomuuden tunnetta?

Eivät ainoastaan tunnetta vaan turvattomuutta. Etenkin jos alkavat repimään ensin maanpuolustuksen selkärangan ja sen jälkeen turpavärkkiä isomman naapurin kanssa.

[sivullinen.]

Olet varmaankin kansallismielinen, mutta jos työnantajasi jonakin vähemmän kauniina päivänä tuplaisi työt, puolittaisi palkan, tekisi lauantaista työpäivän ja kutistaisi kesäloman viikon mittaiseksi, niin sinullekin saattaisi tulla lakko mieleen.

Suomen historian aikana yhtäkään lakkoa ei ole pidetty tuollaisista lähtökohdista -- ei edes tuon suuntaisista. Kuten sanoin, lakko oli alunperin työntekijöitä ja ilkeitä kapitalisteja vastaan kohdistettu vaade, mutta hyvin pian muuttui valtion politiikkaa vastaan kohdistetuksi aseeksi. Suomi ei ehtinyt lainkaan mukaan ensimmäiseen vaiheeseen. Siksi Suomessa jokainen lakko on ollut poliittinen teko valtiota vastaan.

Eivät bussikuskit lakkoilleet tuplatöiden tai palkan puolittamisen takia; he lakkoilivat ammattiliikkeen käskystä ja painostuksesta, joka vaati heitä lakkoon porvarillisempien poliitikkojen päätettyä yksityistää julkisen sektorin toimintoja eli siirtää valtaa ammattiyhdistysliikkeeltä pois. Läntisessä maailmassa sellaista toimea ei edes kutsuta lakoksi, vaan laittomaksi järjestäytyneeksi yhteiskuntarauhan häirinnäksi, jonka kukistamiseksi kansalliskaartien ja sotilaiden käyttö on lain mukaan täysin sallittua; läntisessä maailmassa lakko-oikeus on rajoitettu työntekijöiden aseman parantamista koskeviin vaatimuksiin. Suomessa on yhä Neuvostoliiton perintönä sosialisteilla lupa perseillä pienissä määrin vailla pelkoa rangaistuksesta. Se nähtiin aikoinaan pienemmäksi pahaksi kuin Neuvostoliiton mahdollisuus hyödyntää propagandassaan perseilijöiden piiskaamista. Se on historiallinen jäänne. Siitä pitäisi päästä eroon -- ja siitä tullaan pääsemään eroon sosialismin romahdettua lopullisesti.

[Ernst]

Ketjussa on paljon näkökulmia. Sikin sokin tosin.

Järjestä nyt edes tämä yksi ajatus päässäsi, niin ei mennä sikin sokin. Kumpaa pelkäät, laillisesti ja luvallisesti aseen hankkinutta vai rikollista, jolla on luvaton ase?

[siviilitarkkailija]

No mitäs sitten tehdään, kun tulee se ensimmäinen riistäjä, joka todella puolittaa palkan ja tuplaa työt? Juurihan saimme Liberan Anders Ekholmilta kuulla, että Suomea odottaa joko euroero tai 20%:n työttömyys. Jälkimmäisessä tapauksessa, kun joka viides työikäinen on työtön, tulee taatusti jollekulle mieleen vähän puolitella palkkoja, noin huumorimielessä.

Toisaalta, ovatko kaikki lakot tässä maailmassa nimenomaan sosialismin jäänteitä? Varhaisin tunnettu lakko taitaa olla muinaisen Egyptin ajoilta, mutta en nyt viitsi alkaa kaivamaan Grimbergiä esiin detaljien tarkistamiseksi...

Ramesses III. Leipäviljan hinta katovuosien johdosta nousi yli temppeli-ja hautarakentajien maksukyvyn mikä aiheutti lakon. Farao ei toimittanut sopimiaan annoksia. Sotilaat asianmukaisesti ratkaisivat tilanteen hyökkäämällä ja tappamalla lakkolaiset.

[sivullinen.]

No mitäs sitten tehdään, kun tulee se ensimmäinen riistäjä, joka todella puolittaa palkan ja tuplaa työt? Juurihan saimme Liberan Anders Ekholmilta kuulla, että Suomea odottaa joko euroero tai 20%:n työttömyys.

Tarkoitan valtiota vastaan suunnatulla lakkoaseella nimenomaan tällaista yleisluontoista tulevaisuuden kuvitteellisiin uhkakuviin perustuvaa ennakoivaa järjestelmää vastaan tehtyä muutosvaatimusta ohi demokraattisten väylien välittämättä siitä kohdistamatta tekoa työnantajaan, ja välittämättä siitä, miten pakkotoimi sivullisiin vaikuttaa. Laillinen lakko taas on sellainen, jossa toimitaan vasta jälkikäteen, jos uhkakuva on muuttunut todeksi, eikä silloinkaan yritetä kumota poliittista järjestelmää, eikä laajentaa iskun vaikutusta sivullisia koskevaksi, vaan pidetään se työnantajan ja työntekijän välisenä.

Kommunistisen propagandan sokaisema ihminen näkee ammattiliiton jumalana, joka suojelee ihmisiä kaikelta pahalta, vaikka ammattiliitto nimenomaan on se paha, joka ihmisiä orjuuttaa. Muinaisen Egyptin köyhällistökapinoiden nimittäminen lakoksi on jo todella pahoin värittynyttä propagandaa vailla mitään mieltä. Spartacustakin voidaan kutsua lakkokenraaliksi, jos niin halutaan. Hänhän perusti oman orjien armeijan orjien kurjaan asemaan kyllästyneenä tai muista itsekkäämmistä syistä. Lakko tarkoittaisi silloin yritystä tappaa kaikki rikkaat ja viedä heidän rahansa. Silloin parhaiten onnistunut lakko on Neuvostoliitossa käytössä ollut Vankileirien Saaristo Gulag. Siellä tapettiin orjuuttajakulakkeja oikein urakalla. Mutta sellainen olisi ja on sanojen vääristelyä, ellei jopa suoranaista raiskausta. Sosialistit ovat tunnettuja valheistaan ja käsitteiden vääntelystä. Minusta lakko-sanaa pitäisi käyttää vain silloin kun on kyseessä lakko; kapina sanaa silloin kun on kyseessä kapina; ja rikollisjärjestön yritystä uhkailla poliittisia päätöksentekijöitä, silloin kun rikollisjärjestö uhkailee poliittisia päätöksentekijöitä.

[stefani]

Ketjussa on paljon näkökulmia. Sikin sokin tosin.

Järjestä nyt edes tämä yksi ajatus päässäsi, niin ei mennä sikin sokin. Kumpaa pelkäät, laillisesti ja luvallisesti aseen hankkinutta vai rikollista, jolla on luvaton ase?

Molempia. Yksi ongelma ei kumoa toista tässä asiassa. Mun henkilökohtainen elämäntyyli ja -tarina on ollut sellainen, että kohtaan suuremmalla todennäköisyydellä laillisen aseen kuin laittoman sekopään kädessä, joten mun näkökulmasta lailliset pelottavat enemmän.

[Mika]

Ketjussa on paljon näkökulmia. Sikin sokin tosin.

Järjestä nyt edes tämä yksi ajatus päässäsi, niin ei mennä sikin sokin. Kumpaa pelkäät, laillisesti ja luvallisesti aseen hankkinutta vai rikollista, jolla on luvaton ase?

Molempia. Yksi ongelma ei kumoa toista tässä asiassa. Mun henkilökohtainen elämäntyyli ja -tarina on ollut sellainen, että kohtaan suuremmalla todennäköisyydellä laillisen aseen kuin laittoman sekopään kädessä, joten mun näkökulmasta lailliset pelottavat enemmän.

On Suomi aika paljon muuttunut 70-luvulta, jolloin kävin faijan kanssa ampumassa Espoon Finnoontien varrella olleella ampumaradalla. Radalla ei ollut valvontaa, sinne sai mennä kuka tahansa, eikä keneltäkään kukaan kysellyt aseenkantolupia tms.  Silti paukuteltiin tuntemattomien kanssa samalla 25 metrin pistooliradalla, eikä tullut edes mieleen pelätä naapurissa ammuskelevaa. Sama juttu Oittaan kaatopaikalla. Siellä näki välillä jopa poikkisahattuja haulikoita, kun jengi kävi ammuskelemassa rottia. 

[Ernst]

Ketjussa on paljon näkökulmia. Sikin sokin tosin.

Järjestä nyt edes tämä yksi ajatus päässäsi, niin ei mennä sikin sokin. Kumpaa pelkäät, laillisesti ja luvallisesti aseen hankkinutta vai rikollista, jolla on luvaton ase?

Molempia. Yksi ongelma ei kumoa toista tässä asiassa. Mun henkilökohtainen elämäntyyli ja -tarina on ollut sellainen, että kohtaan suuremmalla todennäköisyydellä laillisen aseen kuin laittoman sekopään kädessä, joten mun näkökulmasta lailliset pelottavat enemmän.

Taidat sitten olla itse rikollinen tai juuri alkaneen metsästyskauden aikana hirveä larppaava elämäntaiteilija metsässä , jos noin on.  Kovin subjektiivinen näköalasi jää sitten pelkäksi henkilökohtaiseksi kokemiseksi, jolla ei ole mitään merkitystä yhteiskunnallisessa keskustelussa.  Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Määräkohtainen pelko voi helpottaa asiantuntevan hoidon tai kypsymisen avulla.

[Ink Visitor]

Molempia. Yksi ongelma ei kumoa toista tässä asiassa. Mun henkilökohtainen elämäntyyli ja -tarina on ollut sellainen, että kohtaan suuremmalla todennäköisyydellä laillisen aseen kuin laittoman sekopään kädessä, joten mun näkökulmasta lailliset pelottavat enemmän.

[stefani]

Olen käynyt intissä laskemassa aamuni nollaan asti rehellisesti, ja olen tyytyväinen siihen, että olen saanut oppia rynnäkkökiväärin käytön. Se on modernin koulutetun ihmisen (miespuolisen) perustaito niin kuin luku- ja kirjoitustaitokin.

[Ink Visitor]

^Oletko ylläpitänyt taitoasi reservissä? Tai laajentanut osaamistasi esim. pistoolilla tai haulikolla?
Aseenkäsittely ei ole mikään uimiseen tai polkupyöräilyyn verrattava taito joka säilyy kun sen on kerran oppinut vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitävää harjoittelua säilyäkseen.
Taidon kehittämiseen tarvitaan jo sitten todellista harjoittelua ja asiaan perehtymistä.

[Onkko]

^Oletko ylläpitänyt taitoasi reservissä? Tai laajentanut osaamistasi esim. pistoolilla tai haulikolla?
Aseenkäsittely ei ole mikään uimiseen tai polkupyöräilyyn verrattava taito joka säilyy kun sen on kerran oppinut vaan se vaatii jatkuvaa ylläpitävää harjoittelua säilyäkseen.
Taidon kehittämiseen tarvitaan jo sitten todellista harjoittelua ja asiaan perehtymistä.

Aseenkäsittely on helppoa ja armeijan tarpeisiin sopiva tarkkuus ei vaadi mitään erikoista. Ei armeija kouluta miehiä ampumaan silmien väliin, kunhan edes kroppaan osuu niin hyvä. Oikeasti haavoittava osuma on parempi kun tappava.
Opi tähtäämään, osu isoon maaliin, valmis. Tätä taitoa tuskin unohtaa vaikka ei mikään wilhelm tell olisikaan tarkkuuden suhteen tai harjoittelisi.
Pistoolia tai haulikkoa et luultavasti tule näkemään armeijassa vaikka paska iskiskin tuulettimeen ja tulisi yleinen liikkellepano.

[stefani]

En ole ylläpitänyt, ja en usko, että se olisi kriittistä sota-asioiden suhteen. Jos valtio lähtee lipsumaan sotaa kohti, tarvetta räiskimiselle tuskin tulee ihan hetkessä. Vanhat taidot palautuvat kyllä muutamissa päivissä, ja sen verran tulee olemaan aikaa kertailla tosipaikan tullen.

Muistatteko minkälaiset olivat tunnelmat intin alussa? Itse koin hurjaksi, että saman näköinen porukka, joka olisi voinut olla kasassa tavallisen koulun luokkahuoneessa kirjojen kanssa, olikin yllättäen kasarmin luokkahuoneessa rynnäkkökiväärit kirjojen tilalla. Siinä syntyi tunne, että eikö tällaisia kapistuksia pitäisi vain löytyä kehitysmaista. Rynnäkkökivääreissä oli outoja metallisia osia, ei ollut selvää mistä kohtaa sai pitää kiinni, ja otteet olivat kömpelöitä.

Intin loppupuolella miehet osasivat kuitenkin jo lähes tähdätä ja nukkua samaan aikaan, kun ase oli tullut niin tutuksi. Siinä vaiheessa suurin osa ei varmaan enää muistanut mikä meininki oli ollut aiemmin.

Eikö tuo ole merkittävimpiä asioita, joita intissä tapahtuu? Olennaista on se, että tosipaikan tullen miehet eivät säikähtäisi heille tarjottavia rynnäkkökiväärejä, ja suunnilleen juoksisi niitä pakoon niiden pelottavan olemuksen takia, mikä ei ehkä olisi niin mahdotonta kuin moni luulisi.

Olisi olemassa kyllä joitain muitakin olennaisia tavoitteita, mitä tällä hetkellä intissä ei saavuteta.

[ikuturso]

3.) Riittääkö Suomen puolustus nykymuodossaan Venäjän kohtaamiseen?
a.) Kyllä riittää. Suomessa on kova maanpuolustustahto ja pari hornettia tuhoaa venäläisten valtavat ilma- ja maavoimat hetkessä.
b.) Ei riitä. Suomi tarvitsisi valtavasti ulkopuolista apua liittoutumalla muiden valtioiden kanssa.

Tätä kyselyä voisi kai kutsua uhka-arvioksi.

Tätä nollatoleranssin kyselyä voisi kutsua natomielisen typeräksi sarkasmiyritykseksi.

Kukaan NATO-vastainen ei ajattele kuten tuossa nälvit lämpimiksesi.

Hieman rakentavampi lähtökohta olisi:
a) Riippuu keskittääkö Venäjä joukkonsa Suomea vastaan, vai sotiiko Venäjä monella rintamalla. Vain yhtenä suursodan osapuolena Suomella isoine reserveineen on mahdollista tarjota merkittävää vastarintaa viholliselle.
b) Jos Suomesta eskaloituu sodan päätanner, ei puolustuskykymme yksin riitä. Riippuu tällöin sodan muista rintamista ja sotilasliittoutumien painopisteistä, mitkä alueet ne päättää uhrata ja mistä pitää kiinni - resurssiensa puitteissa. Mikäli Suomi on liittouman mielestä uhrattavaa maaperää, olemme joka tapauksessa vain omien puolustusvoimiemme varassa.

Tuohon b:n loppuun voisin tietty natovastaisen sarkastisesti lisätä: "- ellei sitten sotilasliittouma ole vedonnut artiklaan 5 ja velvoittanut Suomen armeijan pääjoukon suojaamaan strategisesti tärkeää Baltiaa"

-i-

[stefani]

Olen kirjoittanut tähän ketjuun erilaisia kommentteja, joiden viestit ja vittuiluasteet ovat vaihdelleet paljon. Ehkä se on sekavaa, mutta kai kuitenkin järkevämpää kuin saman jankkaaminen? Nyt yritän poistua paikalta. Hyvästi ketju.

[ikuturso]

Niin vastataan nyt otsikon kysymykseen:

Olen sitä mieltä, että oma armeija turva. Toisen armeija rauhan aikana uhka - oli se sitten liittolainen tai vihollinen.

-i-

[kelloseppä]

...
Sota on outo ja kumma juttu. Tekee outoja kavereita ja odottamattomia liittokaisia. ...

Asiaa Ukrainan EU-assosiaatiosopimuksesta. Tavallinen pulliainen pääsee vilkaisemaan, mitä siellä "tärkeissä pöydissä" puuhaillaan Cecilian johdolla.

Jeba. Cecilia ja JH-a ovat nyt samalla puolella pöytää. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.
...

Varmaankin tätä sodan piirrettä voi laajentaa vaivattomasti myös politiikkaan, joka taitaa olla omanlaista sotaansa sekin.

[sivullinen.]

^ Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.

[siviilitarkkailija]

Sodassa on säänntöjä. Sosialistien myrkyttämässä politiikassa ei ole. Sodassa siviilien tarkoituksellinen tappaminen ja eristäminen on aina rikollista. Sosialistisessa valtiossa ihmisten tarkoituksellinen tappaminen sekä eristäminen ovat hallinnollisia turvallisuusratkaisuja.

Väite että sodassa ei tarvita tai tavata pistoolia, perustunee täydelliseen tietämättömyyteen sodasta ja sen luonteesta. Kautta historian upseerien erityiset aseet ovat olleet ja ovat tarpeellisia, ei vihollisen vaan oman asevoiman hallitsemiseen.

[PROTOTYPE]

http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176977-parlamentaarisen-selvitysryhman-lopputulema

[kelloseppä]

^ Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.

Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln.

Vaan minkälaisille subjekteille on/pitäisi olla varattu "politiikan silkan jatkeen" harjoittamisenoikeus?

Tunnustetuille itsenäille valtioille, epäilemättä. Osavaltioille? Autonomisielle alueille? Paikallishallinnon yksiköille? Kapinallisille? Etniselle ryhmälle? Uskonnolliselle ryhmälle?

Koska Clausewitz kuoli 1831, hän oli mm. Pyreneiden niemimaalla vaikuttaneeseen Napoleonin vastaisten "sissiliikkeiden" ja Kreikan itsenäistymisprosessin merkittävimpien sotatoimien aikalainen, ja vielä enemmän, koska hän taisteli Napoleonia vastaan Venäjän joukoissa, hänellä on kenties ollut myös jonkinlaista kosketuspintaa ko. sodassa esiintyneiden kasakkajoukkoihin sekä erilaisiin "paramilitaarisiin ryhmiin", hänellä lienee ollut jokin käsitys tähän kysymykseen.  En vain tiedä sitä. Tietääko joku?

Sodassa on säänntöjä. Sosialistien myrkyttämässä politiikassa ei ole. ...

Esim. salamurhat, poliittisen vastustajien joukkolikvidoinnit, julkiset kidutukset tai omaisuuden takavarikointi ja uudelleenjako, eivät kuulu enää, toisin kuin esim. 1400-1600-luvulla, varsin tavanomaisena ja yleisesti hyväksyttävänä politiikan harjoittamisen instrumentteina nykyaikaiseen eurooppalaiseen politiikkaan, no ainakaaan ihan sellaisenaan... Se, että nyt kenties toimitaan huomattavasti peitellymmin ja epäsuoremmin, ja tätä kautta mahdiollisesti aiempaa kierommin ja valheellisemmin, ei taas rajoitu vain politiikkaan vaan sodankin käymisen tapoihin. Mitäpä esim. "Madgeburgin häitä" (Magdeburger Hochzeit) kauhistelleet aikalaiset olisivat lausuneet esim. Gazan viimekertaisia pommituksista ja päinvastoin? Ehkä sosialismin mädättävyyden korostaminen ei ole kenties hedelmällisin mahdollinen lähestymiskulma esim. tämmöisiin "politiikan silkan jatkeen" yksittäisten siviiliväestöä erityisesti rasittaneiden yksittäistapausten analysointiin?

[siviilitarkkailija]

Koska Clausewitz kuoli 1831, hän oli mm. Pyreneiden niemimaalla vaikuttaneeseen Napoleonin vastaisten "sissiliikkeiden" ja Kreikan itsenäistymisprosessin merkittävimpien sotatoimien aikalainen,

Pyreneiden niemimaalla ei ollut sissiliikkeitä vaan täyttä sotaa. Sotaa käytiin "rauta" Lordi Wellingtonin johdolla kun esimiehensä olivat muutamat täysin pöhköjä. Kreikan itsenäistymisprosessiin Clausewitzilla tuskin oli osuutta. Mutta Clausewitzin leskellä, joka itseasiassa teki kirjan "Vom Kriege" on voinut ollakin. Itse käsittelisin mielummin asiaa "hra ja rva Clausewitzin" tuotteena.

ja vielä enemmän, koska hän taisteli Napoleonia vastaan Venäjän joukoissa, hänellä on kenties ollut myös jonkinlaista kosketuspintaa ko. sodassa esiintyneiden kasakkajoukkoihin sekä erilaisiin "paramilitaarisiin ryhmiin", hänellä lienee ollut jokin käsitys tähän kysymykseen.  En vain tiedä sitä. Tietääko joku?

Tietojeni mukaan Clausewitzin sotiaalliset toimet kilpistyivät venäläisten vastarintaan ja herran tehtäväksi jäi yleisesikuntaupseerin ja tarkkailijan rooli. Mikä ei ollut välttämättä huono asia kirjallisen tuotannon kannalta. Clausewitz pääsi itse näkemään mm saksalais-venäläisen legioonan osuuden ja tiesi venäläisten elämästä jotain mikä avasi silmiä sodan väkivaltaiseen luonteeseen. Varsinaisesti Clausewitz ei ollut mikään hurme sapelissa päin vihollista syöksyvä  hurjapää. Ainakaan minun tietojeni mukaan. Kyseiset henkilöt kuuluivat ranskalaiseen ratsuväkeen.

Sodassa on säänntöjä. Sosialistien myrkyttämässä politiikassa ei ole. ...

Esim. salamurhat, poliittisen vastustajien joukkolikvidoinnit, julkiset kidutukset tai omaisuuden takavarikointi ja uudelleenjako, eivät kuulu enää, toisin kuin esim. 1400-1600-luvulla, varsin tavanomaisena ja yleisesti hyväksyttävänä politiikan harjoittamisen instrumentteina nykyaikaiseen eurooppalaiseen politiikkaan, no ainakaaan ihan sellaisenaan...

Kuuluvat mm Venezuealassa maan arkipäivään. Kuten Ruotsista voidaan nähdä, sivistys on siellä (ja meillä) maalia pedon pinnassa.

Se, että nyt kenties toimitaan huomattavasti peitellymmin ja epäsuoremmin, ja tätä kautta mahdiollisesti aiempaa kierommin ja valheellisemmin, ei taas rajoitu vain politiikkaan vaan sodankin käymisen tapoihin. Mitäpä esim. "Madgeburgin häitä" (Magdeburger Hochzeit) kauhistelleet aikalaiset olisivat lausuneet esim. Gazan viimekertaisia pommituksista ja päinvastoin?

Tätä emme voi tietää. Sen tiedämme että kun vastapuolensa saa pataan, rientävät juhlimaan kadulle. Sota ja sodan elementit siirtyvät mutta tuska ei valitettavasti siirry. Suomi on esimerkiksi voinut hävitä koko kansallisvarallisuutensa ja hyvinvointinsa esim talousodan kohdalla valittuaan euron koska pelkäsi enemmän markan heikkoutta. Sensijaan että pohtisimme kuolleita sotilaita ja uhrauksia, voimme menettää kokonaisia ikäluokkia työttömyyden ja talouskaaoksen seurauksena samalla kun esim kiinalaiset nauravat koko matkan pankkiin. Ero suoran väkivallan ja taloudellisen tuhon välillä on kuitenkin selvä vaikka tulokset monelta osin olisivat yhtäläiset.

Ehkä sosialismin mädättävyyden korostaminen ei ole kenties hedelmällisin mahdollinen lähestymiskulma esim. tämmöisiin "politiikan silkan jatkeen" yksittäisten siviiliväestöä erityisesti rasittaneiden yksittäistapausten analysointiin?

Myönnän suoraan että lausuttu on ikävää, ahdistavaa ja hedelmättömältä kuulostavaa. Valitettavasti itse sodan ja ihmisen suhde ovat erilaiset riippuen siitä onko ihminen yksilövapautta vai sosialistista joukkoluonnetta kannattava. Koska sota edellyttää yksilöltä myös sosiaalista aspektia, on kuitenkin tärkeä erottaa sodan kaaoksessa yksilö ja yksilövastuu teoista. Vastuu teoista jotka sosialistinen ideologia iloisesti sysää muiden harteille.

Kun arvioin sotaa ja sodan väkivaltaa, joudun huomaamaan että kaikki teot ovat lopulta yksilön tekemiä. Se annanko yksilölle oikeuden silmittömään väkivaltaan riippuu siitä miten arvioin yksilön vastuun. Huomaanko yksilön vastuulliseksi vai vastuuttomaksi.

Sodan vaurioiden ja tuhon kohdalla ideaalina voidaan pitää sodan välttämistä tai mahdollisesti sotatoimen kohdistumista sotajoukkoihin. Jokaisessa sosialistisessa mallissa, olkoon se kansallis- tai neuvostososialisitista tai sosialistiaatelista, sotatoimi pyritään yhtäläisesti ohjaamaan siviiliväestöön. Sota ja sen vaikutukset sosialisoidaan. Kun historia on täynnä yhteiskunnallisia pyrkimyksiä juuri välttämään koko yhteiskunnan ja siviiliyhteiskunnan tuho niin sosialistit nimenomaan tekevät päinvastaisen liikkeen ja kohdistavat koko asevoiman aseettomiin. Ja kaiken lisäksi niin hienosti että mm häpeäyliopistojen kouluttamat rauhanjournalistit eivät hiisku sanakaan vaan juhlivat väkivaltaa politiikan jatkeena.

Vaan minkälaisille subjekteille on/pitäisi olla varattu "politiikan silkan jatkeen" harjoittamisenoikeus?

Vastuulliselle yksilölle eli kansalaiselle.

[kelloseppä]

Koska Clausewitz kuoli 1831, hän oli mm. Pyreneiden niemimaalla vaikuttaneeseen Napoleonin vastaisten "sissiliikkeiden" ja Kreikan itsenäistymisprosessin merkittävimpien sotatoimien aikalainen,

Pyreneiden niemimaalla ei ollut sissiliikkeitä vaan täyttä sotaa. Sotaa käytiin "rauta" Lordi Wellingtonin johdolla kun esimiehensä olivat muutamat täysin pöhköjä. Kreikan itsenäistymisprosessiin Clausewitzilla tuskin oli osuutta. Mutta Clausewitzin leskellä, joka itseasiassa teki kirjan "Vom Kriege" on voinut ollakin. Itse käsittelisin mielummin asiaa "hra ja rva Clausewitzin" tuotteena.

ja vielä enemmän, koska hän taisteli Napoleonia vastaan Venäjän joukoissa, hänellä on kenties ollut myös jonkinlaista kosketuspintaa ko. sodassa esiintyneiden kasakkajoukkoihin sekä erilaisiin "paramilitaarisiin ryhmiin", hänellä lienee ollut jokin käsitys tähän kysymykseen.  En vain tiedä sitä. Tietääko joku?

Tietojeni mukaan Clausewitzin sotiaalliset toimet kilpistyivät venäläisten vastarintaan ja herran tehtäväksi jäi yleisesikuntaupseerin ja tarkkailijan rooli. Mikä ei ollut välttämättä huono asia kirjallisen tuotannon kannalta. Clausewitz pääsi itse näkemään mm saksalais-venäläisen legioonan osuuden ja tiesi venäläisten elämästä jotain mikä avasi silmiä sodan väkivaltaiseen luonteeseen. Varsinaisesti Clausewitz ei ollut mikään hurme sapelissa päin vihollista syöksyvä  hurjapää. Ainakaan minun tietojeni mukaan. Kyseiset henkilöt kuuluivat ranskalaiseen ratsuväkeen.

En ihan ymmärrä, mitä haluat tuoda esiin puheenvuorosi tällä osuudella.

Se, että Wellington vakinaisen armeijan yksiköillä kävi täyttä sotaa Pyreneiden niemimaalla, ei poissulje sitä seikkaa, että ko. sotatoimiin osallistui aikalaiskäsityksen mukaan poikkeuksellisen paljon vakinaiseen armeijaan kuulumattomia paikallisia, ts. jonkinlaisia "sissijoukkoja". Clausewitz eli, kun nämä Pyreineiden sotatoimet käytiin, eli oli aikalainen näille tapahtumille, eikö niin?

Kreikan itsenäisyysprosessin merkittävimmät sotatoimet käytiin 1820-luvulla, joten en ymmärrä, miten se, että mainitaan Clausewitzin olevan niiden sotatoimien aikalainen, olisi tulkittavissa siten, että väitettäisiin Clausewitzilla oli jotenkin osuutta Kreikan itsenäsitymisprosessiin.

Se, että mainitsee Clausewitzilla olevan kenties jonkinlaista kosketuspintaa joihinkin rynnistelijöihin tai väijykselijöihin, ei kai vielä tarkoita, että väittäisi Clausewitzin olevan "hurme sapelissa päin vihollista syöksyvä hurjapää".

Jätit vastaamatta esiintuomaani ydinkysymykseen: mikähän mahtaa ollut Clausewitzin oma kanta esinntuomaani subjekti- kysymykseen? Jos hänellä sellaista kantaa edes ylipäätään oli?

Sodassa on säänntöjä. Sosialistien myrkyttämässä politiikassa ei ole. ...

Esim. salamurhat, poliittisen vastustajien joukkolikvidoinnit, julkiset kidutukset tai omaisuuden takavarikointi ja uudelleenjako, eivät kuulu enää, toisin kuin esim. 1400-1600-luvulla, varsin tavanomaisena ja yleisesti hyväksyttävänä politiikan harjoittamisen instrumentteina nykyaikaiseen eurooppalaiseen politiikkaan, no ainakaaan ihan sellaisenaan...

Kuuluvat mm Venezuealassa maan arkipäivään. Kuten Ruotsista voidaan nähdä, sivistys on siellä (ja meillä) maalia pedon pinnassa.

Varsin tavanomaisena ja yleisesti hyväksyttävänä, myös kansainväliseen politiikkaan??? Nykyaikaiseen eurooppalaiseen politiikkaan???

sivistys on ... maalia pedon pinnassa"

Yritin sanoa aivan samaa, mutta toisin sanoin. Ilmeisesti epäonnistuin tarkoitukseni esiin tuomisessa tältäkin osin.

Se, että nyt kenties toimitaan huomattavasti peitellymmin ja epäsuoremmin, ja tätä kautta mahdiollisesti aiempaa kierommin ja valheellisemmin, ei taas rajoitu vain politiikkaan vaan sodankin käymisen tapoihin. Mitäpä esim. "Madgeburgin häitä" (Magdeburger Hochzeit) kauhistelleet aikalaiset olisivat lausuneet esim. Gazan viimekertaisia pommituksista ja päinvastoin?

Tätä emme voi tietää. Sen tiedämme että kun vastapuolensa saa pataan, rientävät juhlimaan kadulle. Sota ja sodan elementit siirtyvät mutta tuska ei valitettavasti siirry. Suomi on esimerkiksi voinut hävitä koko kansallisvarallisuutensa ja hyvinvointinsa esim talousodan kohdalla valittuaan euron koska pelkäsi enemmän markan heikkoutta. Sensijaan että pohtisimme kuolleita sotilaita ja uhrauksia, voimme menettää kokonaisia ikäluokkia työttömyyden ja talouskaaoksen seurauksena samalla kun esim kiinalaiset nauravat koko matkan pankkiin. Ero suoran väkivallan ja taloudellisen tuhon välillä on kuitenkin selvä vaikka tulokset monelta osin olisivat yhtäläiset.

En ymmärrä, kuinka yllä kursivoimani osa puheenvuoroasi liittyy tähän keskustelun aiheeseen, ellet kannata aiemmin esiintuomaani ajatusta politiikasta eräänä sodan muotona? Ymmärtääkseni muutoin kursivoidulla puheenvuorosi osalla on yhtä vähän tekemistä tässä käsiteltävän aiheen kanssa kuin sosialismilla Magdeburgin häihin.

Aiheeseen liittyen: varmaan joku siellä Magdeburgissakin juhli, kun vastapuoli sai pataan.

Ehkä sosialismin mädättävyyden korostaminen ei ole kenties hedelmällisin mahdollinen lähestymiskulma esim. tämmöisiin "politiikan silkan jatkeen" yksittäisten siviiliväestöä erityisesti rasittaneiden yksittäistapausten analysointiin?

Myönnän suoraan että lausuttu on ikävää, ahdistavaa ja hedelmättömältä kuulostavaa. Valitettavasti itse sodan ja ihmisen suhde ovat erilaiset riippuen siitä onko ihminen yksilövapautta vai sosialistista joukkoluonnetta kannattava. Koska sota edellyttää yksilöltä myös sosiaalista aspektia, on kuitenkin tärkeä erottaa sodan kaaoksessa yksilö ja yksilövastuu teoista. Vastuu teoista jotka sosialistinen ideologia iloisesti sysää muiden harteille.

Kun arvioin sotaa ja sodan väkivaltaa, joudun huomaamaan että kaikki teot ovat lopulta yksilön tekemiä. Se annanko yksilölle oikeuden silmittömään väkivaltaan riippuu siitä miten arvioin yksilön vastuun. Huomaanko yksilön vastuulliseksi vai vastuuttomaksi.

Sodan vaurioiden ja tuhon kohdalla ideaalina voidaan pitää sodan välttämistä tai mahdollisesti sotatoimen kohdistumista sotajoukkoihin. Jokaisessa sosialistisessa mallissa, olkoon se kansallis- tai neuvostososialisitista tai sosialistiaatelista, sotatoimi pyritään yhtäläisesti ohjaamaan siviiliväestöön. Sota ja sen vaikutukset sosialisoidaan. Kun historia on täynnä yhteiskunnallisia pyrkimyksiä juuri välttämään koko yhteiskunnan ja siviiliyhteiskunnan tuho niin sosialistit nimenomaan tekevät päinvastaisen liikkeen ja kohdistavat koko asevoiman aseettomiin. Ja kaiken lisäksi niin hienosti että mm häpeäyliopistojen kouluttamat rauhanjournalistit eivät hiisku sanakaan vaan juhlivat väkivaltaa politiikan jatkeena.

Kiitos ajatuskulkusi yksityiskohtaisemmasta selostuksesta; nyt luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, merkittäviltä osin olen jopa samaa mieltä.

Jos hyväksytään tämä ajatuskulkusi yleisenä hypoteesina, eikä vain esim. meidän omaan aikaamme rajoittuvana, miten se peilautuu esim. Madgeburgin tapaukseen? Olivatko Madgeburgin puolustajat vai piirittäjät sosialisteja ajatusmaailmaltaan, sitä itse tietenkään tiedostamatta? Vai voisiko syynä tapahtuneeseen olla jokin muu syy kuin sosialismi?

Vaan minkälaisille subjekteille on/pitäisi olla varattu "politiikan silkan jatkeen" harjoittamisenoikeus?

Vastuulliselle yksilölle eli kansalaiselle.

Tästä olemme täysin samaa mieltä.

Vaan, mitä mieltä Clausewitz oli? Tunnustiko hän kansalaisen käsitteen Ranskan suuren vallankumouksen viitoittamalla ja Napoleonin asevelvollisuusarmeijan puolustamalla tavalla vai ei?

Kannattiko Clausewitz Ranskan vallankumoushallinnon asevelvollisuuslakia vuodelta 1798?
"Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie"

Juuri tämän vuoksi peräänkuulutin Clausewitzin kantaa tähän nimenomaiseen subjekti -yksityiskohtaan!

[siviilitarkkailija]

Ensiksi toivoisin ettei pitkiä lainausketjuja tehtäisi koska niiden kommentointi mobiililaitteella on aika hirviömäisen vaikeaa tumpelosormelle.

Jätit vastaamatta esiintuomaani ydinkysymykseen: mikähän mahtaa ollut Clausewitzin oma kanta esinntuomaani subjekti- kysymykseen? Jos hänellä sellaista kantaa edes ylipäätään oli?

Vastoin aikansa näkemystä Clausewitz tunsi ja tunnusti epätavanomaisen sotatoimen ja sotavoiman. Termi jota hän käytti sisälsi myös sisäisen kitkan mikä kuuluu olennaisena osana tällaisen joukon olemukseen. Itse sodan aikana Clausewitz oli kuitenkin tuhansien kilometrien ja ja vihaisen imperiumin vastakkaisella laidalla oleva ex-saksalainen upseeri Venäjän armeijan komennossa. Aikalainen mutta aivan eri asia kuin tuntemamme sotateorian kehittäjä.

Syyt miksi suhtaudun Clausewitziin epäillen johtuvat siitä että henkilö Clausewitz ja sotateorian kehittäjä Clausewitz ovat kaksi aivan eri henkilöä. Itseasiassa Marie Sophie Gräfin von Brühl on henkilö joka kirjoitti osia sekä koosti Clausewitzin pääteoksen "Vom Kriege". Jos olisi ollut pelkästä historiallisesta henkilö Carl von Clausewitzista kiinni, teosta "Sodasta" ei koskaan olisi julkaistu koska mies ehti kuolla ennen valmistumista. Marie Sophie on kaikesta päätellen salainen ja vähemmän arvostettu mutta aivan elimellinen tekijä kun puhutaan Carl von Clausewitzista. Älykkäänä naisena ymmärsi että miehestään oli leivottavat suuri sotasankari että kirjansa myisi.

On Peninsular War

Tähän sotaan ja sen luonteeseen vaikuttaa enemmän Brittiläinen sodankäyntitapa ja perinne. Syyt miksi ja miten ns epätavanomaiset puolisotilaalliset joukot osallistuivat sotaan ovat monenlaisia. Mutta jos ja kun pohdimme napoleonin sotien luonnetta, en tiedä oletko tietoinen että jopa keisari Napoleonin armeija koostui monesta sukankuluttajasta. Napoleon oli jalkaväen kohteen täysin piittaamaton tuhlaaja jonka tavaramerkki oli jättiläismäinen jalkaväkineliö. Joka tykistön tulivalmistelusta johtuen tai siitä piittaamatta, eteni massalla läpi vihollisen tai tuhoutui. Mitä keisari kommentoi mm "Yksi ilta Pariisissa kattaa miestappiot".

Tämän seurauksena mm itse Napoleonin armeijan sotajoukot eivät olleet niin yhtenäisiä kuin luullaan. Sotilaat jotka olivat jääneet taistelusta henkiin, ymmärsivät pian että toisesta ottelusta ei selvittäisi mutta sotilaana oli kiva olla. Niimpä itse Grande Armeessa ja Pyreneiden kampanjassa käytettiin molemmilla puolilla hyvin epätavallisia joukkoja ja sodankäyntitapoja. Mm sotilaat pakkovärväsivät lapsia juuri ennen taistelua ottamaan asemansa linjassa kun itse pakenivat taustalle odottelemaan savun hälvenemistä. Lapset eivät tietenkään osanneet pelätä tykin ammuksia marssiessaan suurena lauttana kohti kartessiammusten suihkuja. Ennenkuin oli liian myöhäistä kääntyä takaisin takanatulevan massan paineesta johtuen.

Jos hyväksytään tämä ajatuskulkusi yleisenä hypoteesina, eikä vain esim. meidän omaan aikaamme rajoittuvana, miten se peilautuu esim. Madgeburgin tapaukseen? Olivatko Madgeburgin puolustajat vai piirittäjät sosialisteja ajatusmaailmaltaan, sitä itse tietenkään tiedostamatta? Vai voisiko syynä tapahtuneeseen olla jokin muu syy kuin sosialismi?

Magdeburg oli aateliseen hallintoon perustuvan katolisen liigan yritys kumota protestanttinen muutos yhdellä iskulla. Ns varoittavan esimerkin malli jota mm Tsingis-kaani oli käyttänyt suurella menestyksellä. Mutta joka kääntyi täysin tarkoitustaan vastaan. Magdeburgin puolustajat olivat porvareita (laajasti tulkiten) ja hyökkääjät (aikansa sosialisti-) aatelisia.

Tässä pitää ymmärtää niin Ranskan hugenottisotien ja uskonsotien kalmankatkuinen raakuus. Tappamisen ja sotimisen kohde olivat tarkoituksellisesti siviiliväestöt ja niiden elämä. Sotajoukko eli "maasta" mikä tarkoitti kirjaimellisesti sotaryöstöä ja polttoveroa ja massamurhia. Että seuraavassa kohteessa maine riittäisi ettei tarvitse vuodattaa enempää verta. Samoin joukkojen kontrolli lipesi kuten aina käy kun sotilaista tehdään täysin vastuusta vapaita.

Vaan, mitä mieltä Clausewitz oli? Tunnustiko hän kansalaisen käsitteen Ranskan suuren vallankumouksen viitoittamalla ja Napoleonin asevelvollisuusarmeijan puolustamalla tavalla vai ei?

Kannattiko Clausewitz Ranskan vallankumoushallinnon asevelvollisuuslakia vuodelta 1798?
"Tout Français est soldat et se doit à la défense de sa patrie"

Juuri tämän vuoksi peräänkuulutin Clausewitzin kantaa tähän nimenomaiseen subjekti -yksityiskohtaan!

Tämä voidaan nähdä Preussin ratkaisuna joka oli jo vanhan Fritzin mielipuolisena sotakustannuksena. Preussin sodat olivat vieneet valtakunnan paljon pahemmin tärviölle kuin kansalaisuuden perusteella tapahtuvat väenotot. Seurauksena oli ollut täysin miesväestä tyhjennettyjä seutuja kun perinteiset preussilaiset kävivät 3 ilmansuunnan sotia yhtäaikaisesti. Juhlimansa sotaneron kuninkaan johdolla.

Käsitykseni mukaan Clausewitzin Preussi on ollut olemassa jo sotilaallisen pakkolaitosjärjestelmän johdosta jossa yhdelläkään kansalaisella ei ollut mahdollisuutta välttää jonkinlaista asepalvelusta, kiitos Fritzin. En tiedä kävikö Clausewitz edes loogista ja anglo-saksista ammattiarmeija/siviiliura käsitteistöä läpi kuten pyreneiden kampanjasta voidaan havaita muuten kuin sotateknisenä vaihtoehtona. Pyreneiden kampanja toteutti klassista brittiläistä sodankäyntiä jossa upseerit ja komento ja iskuosastot tulivat briteistä ja massa alkuasukkailta. Clausewitz toteutti klassista preussilaista sotatekniikkaa jossa koko valtion voima valjastettiin sotapalvelukseen. Sillä jos ei olisi tehty näin, valtio olisi lakannut olemasta.   

Kysymys on siis enemmänkin sodan tarkastelukulmasta. Valitaanko brittiläinen vai preussilainen tarkastelukulma. Näin voisi oikein irrotella ja sanoa että jälkimmäinen voittaa aina taistelun ja edellinen sodan.

[Veikko]

---
Kun arvioin sotaa ja sodan väkivaltaa, joudun huomaamaan että kaikki teot ovat lopulta yksilön tekemiä. Se annanko yksilölle oikeuden silmittömään väkivaltaan riippuu siitä miten arvioin yksilön vastuun. Huomaanko yksilön vastuulliseksi vai vastuuttomaksi.
---

Otin tämän aikaisemminkin esille mielestäni erityisen etevänä ja nasevana tiivistelmänä yksilön väistämättömästä vastuusta teoistaan poikkeusolosuhteissakin, kuten sodan aikana.

[sivullinen.]

Syyt miksi suhtaudun Clausewitziin epäillen johtuvat siitä että henkilö Clausewitz ja sotateorian kehittäjä Clausewitz ovat kaksi aivan eri henkilöä. Itseasiassa Marie Sophie Gräfin von Brühl on henkilö joka kirjoitti osia sekä koosti Clausewitzin pääteoksen "Vom Kriege".

Minä olen tästä täysin eri mieltä. Clausewitzin teoksessa ainoa lukemisen arvoinen kohta on ensimmäinen kappale. Se on loogisen päättelyn helmi. Loppu on pelkkää yleistä jaarittelua komppanioiden asemoinnista ja muista merkityksettömyyksistä. Marie Sophie saattoi tehdä uroteon ihmiskunnalle painattamalla ensimmäiseen kappaleen tai hyvän tilin painattamalla loppuun kasan sekalaista roskaa saadakseen teoksen näyttämään kirjalta, mutta kirjoitusten sisällöstä hänelle en uskaltaisi antaa kovin suurta ansiota.

Minusta Clausewitzissa ei ole lainkaan "pasifistisia" puolia, jossa sodassa siviilien tappaminen tai ranskalaisten rajaton pakolla värvääminen -- "asevelvollisuusarmeijan" keksiminen -- olisivat vastoin sodan sääntöjä. Ensimmäisessä kappaleessa Clausewitz kertoo sodan olevan teoriassa totalitaristinen tapaus. Se tarkoittaa, ettei yhtäkään kiveä voi jättää kääntämättä, ei yhtään keinoa käyttämättä, eikä mitään sääntöä rikkomatta, sodan voittamiseksi. Myöhemmin hän toteaa, ettei teoria ikinä vastaa täysin käytäntöä. Käytännössä sota loppuu aina ennen kaikkien sääntöjen rikkomista ja kaikkien kivien kääntämistä. Se on tietenkin aikalaiskuvaus. Hänen jälkeensä totalitaristinen ote on noussut uudelle tasolle, ja esimerkiksi Toisessa Maailmansodassa Stalin poltatti maansa Hitlerin joukkojen edestä, joka on teko, johon ennen ruotsalaisen turvatulitikun keksimistä olisi pystytty. Hänen aikanaan oli juuri keksitty, miten kaupunkiväestön lisäksi maaseutuväestöä saadaan tehokkaasti teurastettua.

Napoleonin luoman asevelvollisuusarmeijan ottaminen keskusteluun oli minusta erittäin onnistunut veto. Se luo koko alkuperäiselle kysymykselle "toiselle uhka" tekijän luonteen. Lakkokenraalille nimenomaan kansalaisista muodostuva asevelvollisuusarmeija on uhka. Se on oikeutettu tapa lopettaa lakko. Siksi Yhdysvalloissakin, jossa armeija koostuu palkatusta henkilöstä, lakkoja ja muita kansalaisten kapinoita kukistavat kansalliskaartit: toinen kansalaisjoukko. Palkka-armeijan käyttö lakkolaisia -- tarkoittaen nykyisiä valtiota ja politiikkaa vastaan suunnattuja lakkoja -- vastaan on molemminpuolinen laittomuus.

Nähdäkseni ei sodan totaalisuus ole vielä saavuttanut päätepistettään -- eikä sitä tule koskaan saavuttamaan. Siten aina uusien sotakeinojen ilmaannuttua armeijoille, oppivat lakkoilijat ja muut vallantavoittelijat käyttämään niitä omien tavoitteidensa ajamiseksi, jonka jälkeen niitä joudutaan käyttämään lakkoilijoita vastaan. On arvoitus, tullaanko modernit sodat -- tarkoittaen oikeasti kahden yhtä vahvan suurvallan, joiden yläpuolella ei ole sotaoikeutta säätävää instituutioita, joka nykyisellään tarkoittaa YK:n Turvallisuusneuvostoa -- käymään massa-armeijoiden avulla. Vielä vaikeampaa on arvailla, miten massoja käytetään, jos niitä käytetään. Rintamasodan sijaan voidaan siirtyä trollailemaan ja sotkemaan keskustelupalstoja -- joskin sen vaikutus on toistaiseksi ollut pienempi kuin hävittäjillä tehtyjen pommitusten, eikä kansan suussa vielä taivu sodaksi. Silti uusi suuri sota tullaan käymään eri tavalla kuin Toinen Maailmansota, ja sen sodan jälkeen eloon jääneet seisovat armeijat eli "maanpuolustukset", tulevat muodostamaan erilaisen uhan ja turvan, kuin nykyiset asevelvollisuuteen perustuvat rintama-armeijat -- tai palkkasotureista koostuvat teknoarmeijat. Alkuperäinen kysymys tullaankin silloin uudistamaan muotoon, pelkäätkö trolleja vai tuovatko ne sinusta turvaa?