Sukupuolittunut demokratia

[sivullinen.]

Yksi asia, jota Yle mielellään käyttää propagandassaan, on naisten äänioikeus. Ylen mukaan se tuli Suomeen ensimmäisenä maailmassa -- tai toisena Uuden-Seelannin jälkeen. Vaikka väite on väärä, koska naisilla on ollut äänioikeus jo esimerkiksi Vapauden aikana 1700-luvulla, jolloin tosin ei ollut Suomea, yleistä äänioikeutta eikä edes nykyistä käsitystä valtiosta, osoittaa se vaihtoehdon olemassaolon. Ennen valta jaettiin säätyjen mukaan, ja naiset saivat äänestää ja toimia samoin oikeuksin kuin muut säätynsä kuuluvat. Tosin naispappeutta ei vielä silloin oltu raamatusta löydetty, joten papisto oli poikkeus. Porvareiden eli kauppiaiden ja talonpoikien joukossakin nainen oli harvinaisuus, mutta aatelisnaisia oli paljon. Silloinkin tosin aatelissuku valitsi edustajakseen useimmiten suvun päämiehen eli vanhimman toimintakykyisen miehen. En tässä ehdota sääty-yhteiskuntaan palaamista, mutta haluaisin nostaa esiin keskustelua naisten ja miesten eri asemasta vallan suhteen.

Naisten valta-asema on ollut esimerkiksi muinaisina aikoina usein paljon voimakkaampi kuin nyt. Se ei ole tullut äänestysoikeuksien kautta, vaan yhteiskunnan toimivallan. Perinteinen ja luonnollinen vallanjako antaa miehelle aseman yhteiskunnassa ja naiselle aseman kodissa: Miehet keskenään päättävät, miten varkaita rangaistaan, mutta nainen päättää, mitä syödään ja saako sisällä olla kengät jalassa, ja ennen tämä kodin päätösvallan alue on ollut huomattavasti suurempi kuin yhteiskunnan; ennen ei ole kylpyveden lämpötilaa säädetty direktiivillä, eikä yhteiskunnallisilla vallanpitäjillä ole ollut mitään oikeutta tunkeutua yksityiselämän, työnsopimusten tai muiden henkilökohtaisten asioiden alalle. Sellaista olisi pidetty totalitarismina ja käsittämättömänä. Vasta sosialismi toi meille tämän totalitarismin. Samalla kun se vaati naisten pääsyä päättäville paikoille, se vaati yksityiselämän alistamista valtiolle. Kysynkin onko tässä järkeä? Olisiko parempi poistaa valtion valta päättää yksityiselämän asioista -- ja siirtää se valta takaisin naisten käsiin samalla irrottaen naiset oikeudesta päättää yhteiskunnan asioista?

Tämä on varsin militantti keskustelunavaus; tämä ei ole lopullinen ehdotelma. Siksi toivonkin erillaisia mietteitä ja ideoita, voitaisiinko vallanjaossa huomioida sukupuolten olemassaolo, ja jos voitaisiin, miten? Ehdotuksen arvoa nostaa aina hyvä perustelu. Omaa etua tavoitteleva huuto taas ei ole minkään arvoinen: Olen nainen; vaadin naisille oikeutta päättää kaikesta. -- Olen mies; naiset tiskatkoon ja olkoon muuten hiljaa. Uudet oivallukset ja tiedot olisivat erittäin arvokkaita. Itse kehittelin esimerkiksi näkemystä, jossa miehet äänestäisivät ensin asioista -- joko edustuksellisesti, Suoran Demokratian keinoin tai muutoin --, jonka jälkeen naiset voisivat samoin keinoin tai toisin veto-oikeudella kumota päätöksen. Näin oikeudet olisivat epäsymmetriset. Samanlainen toimintahan on käytössä suurimmassa osassa kodeissa: Nainen päättää kaappien paikat ja baarista paluu ajat nukkumaanmenoajat, miehellä on oikeus kumota päätös, jos se on todella typerä.

[Micke90]

Ehkä päätösvalta maahanmuutto-, maanpuolustus- ja talouskysymyksissä pitäisi antaa vain miehille.

[kurko69]

Tätä sukupolittuneisuutta tuodaan myös esille sillä, kuinka monta prosenttia kansanedustajista on naisia tai miehiä. Tosiasiassa näillä prosenteilla ei kuuluisi olla merkitystä, koska parhaiden ehdokkaitten pitäisi tulla valituksi pitkälti henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Ymmärrän sikäli miksi naiskiintiöistä vouhotetaan, mutta toisaalta ne ovat pohjimmiltaan epätasa-arvoisia ja siten epäoikeudenmukaisia.

[Tragedian synty]

Feminismi on liberalismin ja kommunismin tapaan edistysuskoinen aate: se lähtee siitä, että historia kehittyy jostakin johonkin. Ajatellaan tyypillisesti, että koska 1800-luvulla naisten asema oli heikko, se oli aiempina vuosisatoina vieläkin heikompi. Ja se johtaa virheelliseen kuvaan menneisyydestä.

Feminismi syntyi juuri 1800-luvulla, koska silloin naisen yhteiskunnallinen asema oli historiallisista kausista heikoin. Ennen sukupuolet olivat eläneet symbioosissa. Miehet hankkivat elannon, naiset huolehtivat kotitaloudesta. Kumpikaan ei olisi tullut toimeen ilman toista, joten sukupuolten välillä vallitsi eräänlaisesta "kauhun" tasapainosta johtuva tasa-arvo. Vasta, kun kansanvalta keksittiin ja sitä alettiin rakentaa ensin miehille, luotiin sukupuoli yhteiskunnallisessa mielessä. Naisten aseman polkeminen tuli mahdolliseksi, kun koko perheen oli teollistumisen seurauksena osallistuttava elannon hankkimiseen ja naiset tulivat miehistä riippuvaisemmiksi kuin miehet naisista.

Nyt tilanne puolestaan on se, ettei kumpikaan tarvitse toista. Pariutumisen motivaationa on nykyään joko hedonismi tai suvun jatkaminen. Tämä suosii heikomman ihmisaineksen lisääntymistä, koska esimerkiksi tieteestä kiinnostuneet yksilöt muita useammin jäävät lapsettomiksi. Kun populaatio kylliksi heikkenee, korkeaan tieteelliseen tasoon ja jatkuvaan kehitykseen perustuva elämäntapamme muuttuu mahdottomaksi, yhteiskuntien rakenteet romahtavat ja sykli alkaa alusta. Asia voitaisiin ehkäistä eugeniikalla, mutta jostain syystä nykyajan länsimaalainen mieluummin psyykkaa itselleen hyvän omantunnon vastustamalla epätasa-arvoisuutta kuin turvaa tulevien sukupolvien tulevaisuuden pyrkimällä korkeammalle.

[Sour-One]

Perustelisitko nyt kuinka ylen propagandaväite naisten äänioikeudesta on väärä. Selvityksesi vapauden ajasta 1700-luvulla lievästi sanottuna ontuu.

[sr]

Feminismi syntyi juuri 1800-luvulla, koska silloin naisen yhteiskunnallinen asema oli historiallisista kausista heikoin. Ennen sukupuolet olivat eläneet symbioosissa. Miehet hankkivat elannon, naiset huolehtivat kotitaloudesta. Kumpikaan ei olisi tullut toimeen ilman toista, joten sukupuolten välillä vallitsi eräänlaisesta "kauhun" tasapainosta johtuva tasa-arvo. Vasta, kun kansanvalta keksittiin ja sitä alettiin rakentaa ensin miehille, luotiin sukupuoli yhteiskunnallisessa mielessä. Naisten aseman polkeminen tuli mahdolliseksi, kun koko perheen oli teollistumisen seurauksena osallistuttava elannon hankkimiseen ja naiset tulivat miehistä riippuvaisemmiksi kuin miehet naisista.

Ensinnäkään en ymmärrä tätä logiikkaa. Miksi polkeminen tulisi mahdolliseksi sen vuoksi, että molempien piti osallistua elannon hankkimiseen sen sijaan, että toinen olisi hankkinut elannon ja toinen hoitanut kotitaloutta.

Toiseksi, näkisin mielelläni jotain kättä pidempää tuosta väitteestäsi symbioottisesta ja sen muuttumisesta. Käsittääkseni maatalousyhteiskunnassa koko perheen, ml. lapset työpanos tarvittiin elannon hankkimiseen. Ja aina ei tämäkään riittänyt, vaan kärsittiin nälänhädistä. Tämä on tilanne vielä joissain kehitysmaissa. Onko sinusta niissä tosiaan naisella hyvä asema verrattuna nykyiseen tai edes 1800-luvulla vallinneeseen tilanteeseen?

Nyt tilanne puolestaan on se, ettei kumpikaan tarvitse toista. Pariutumisen motivaationa on nykyään joko hedonismi tai suvun jatkaminen.

Suvun jatkaminen lienee ollut pariutumisen motivaatio aiemminkin. Ja tietenkin myös se, että seksiä sai harrastaa vain avioliitossa.

Tämä suosii heikomman ihmisaineksen lisääntymistä, koska esimerkiksi tieteestä kiinnostuneet yksilöt muita useammin jäävät lapsettomiksi. Kun populaatio kylliksi heikkenee, korkeaan tieteelliseen tasoon ja jatkuvaan kehitykseen perustuva elämäntapamme muuttuu mahdottomaksi, yhteiskuntien rakenteet romahtavat ja sykli alkaa alusta.

Vaikka tuo ero tieteen harjoittajien ja muiden lisääntymisessä pätisikin (näkisin tällekin jotain todisteita), tuon populaation tason heikkeneminen vaatisi sitä, että jako lisääntymisessä jatkuisi usean sukupolven ajan. Lisäksi se vaatisi sitä, ettei tulevaisuudessa kehitytä geeniteknologiassa sen vertaa, että voitaisiin geenimanipulaatiolla vaikuttamaan syntyvien lasten älykkyyteen. Jos tuo olisi mahdollista kuinka moni ei-tieteen harjoittaja valitsisi lapselleen omat älykkyysgeeninsä jonkun fiksumman sijaan?

Asia voitaisiin ehkäistä eugeniikalla, mutta jostain syystä nykyajan länsimaalainen mieluummin psyykkaa itselleen hyvän omantunnon vastustamalla epätasa-arvoisuutta kuin turvaa tulevien sukupolvien tulevaisuuden pyrkimällä korkeammalle.

Tällä hetkellä ei ole kunnollisia humaaneja eugeniikkamenetelmiä tarjolla. Tarjolla olevat menetelmät perustuvat lähes aina pakkoihin ja kieltoihin tai jopa vielä pahempaan. Ei ole mitään järkeä tehdä nykyajan ihmisten elämästä kurjaa vain siksi, että tulevaisuuden ihmisillä mahdollisesti menisi paremmin. Siinä vaiheessa, kun ihmisen älykkyyteen vaikuttavien geenien manipulointi tulee mahdolliseksi, tuskin tarvitaan mitään pakkokeinoihin perustuvaa eugeniikkaa, vaan ihmiset tekevät sitä täysin vapaaehtoisestikin.

Epätasa-arvoisuuden vastustamiselle on hyvät perusteet. Juuri siksi ihmisen evoluutio onkin kehittänyt ihmiselle mainitsemasi omantunnon, jotta sitä harrastettaisiin. Ne populaatiot, jotka ovat tunteneet omantunnon kolkutusta epäoikeudenmukaisesti toimiessaan, ovat menestyneet. Ne populaatiot, joilta tämä kyky puuttui, ovat kadonneet.

[sr]

Tämä on varsin militantti keskustelunavaus; tämä ei ole lopullinen ehdotelma. Siksi toivonkin erillaisia mietteitä ja ideoita, voitaisiinko vallanjaossa huomioida sukupuolten olemassaolo, ja jos voitaisiin, miten? Ehdotuksen arvoa nostaa aina hyvä perustelu. Omaa etua tavoitteleva huuto taas ei ole minkään arvoinen: Olen nainen; vaadin naisille oikeutta päättää kaikesta. -- Olen mies; naiset tiskatkoon ja olkoon muuten hiljaa. Uudet oivallukset ja tiedot olisivat erittäin arvokkaita. Itse kehittelin esimerkiksi näkemystä, jossa miehet äänestäisivät ensin asioista -- joko edustuksellisesti, Suoran Demokratian keinoin tai muutoin --, jonka jälkeen naiset voisivat samoin keinoin tai toisin veto-oikeudella kumota päätöksen. Näin oikeudet olisivat epäsymmetriset. Samanlainen toimintahan on käytössä suurimmassa osassa kodeissa: Nainen päättää kaappien paikat ja baarista paluu ajat nukkumaanmenoajat, miehellä on oikeus kumota päätös, jos se on todella typerä.

Vaikka hyväksyisimme premissisi siitä, että kotona valtaa käyttää nainen ja sitten yhteiskunnassa mies, niin siltikään tuo mallisi ei enää nykymaailmaan sovi, koska niin moni ihminen asuu yksin. Tämän päälle on tietenkin sitten vielä erilaisia välimuotoja yksin ja yhdessäasumisen kohdalla, joita ei entisaikaan tunnettu. Siihen aikaan asuttiin joko vanhempien kotona tai sitten solmittiin avioliitto ja asuttiin yhdessä puolison ja omien lapsien kanssa. Vaikka siis malli toimisi tuossa entisaikaisessa mallissa (etkä ole osoittanut, että toimisi), niin se ei toimi nykyisin.

Kuka määräisi yksinasuvan miehen asumisesta mitään? Jos ei kukaan, niin tämähän tarkoittaisi sitä, että tuollainen mies saisi itse päättää sekä omista asioistaan ja sen lisäksi osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Hänelle tässä muutoksessa ei olisi kuin voitettavaa. Vastaavasti yksin asuvalle naiselle tässä ei olisi kuin hävittävää. Hän päättää jo nyt itse kotiasioistaan. Sinun mallissasi hän menettäisi oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Entä miten toimitaan erinäköisissä avoliittoviritelmissä? Jos kaksi sinkkua seurustelevat, niin saako mies edelleen päättää omista asioistaan? Entä jos he viettävät jonkun aikaa toisen kotona?

Tuota veto-oikeusjuttuakaan en oikein ymmärrä. Käytännössä siis se veto-oikeuden omaava puoli voisi enemmistöpäätöksellä kaataa kaikki toisen osapuolen enemmistöpäätöksellä tekemät päätökset. Tämä ei tuottaisi muuta kuin kehnon päätöksentekojärjestelmän. Miksei niitä päätöksiä voisi alunperin tehdä yhdessä ja siten yksinkertaistaa prosessia? Minä olen mies, mutta tunnen joissain poliittisissa kysymyksissä enemmän yhteenkuuluvuutta joidenkin naisten kuin kaikkien miesten kanssa. Miksi siis päätöksentekojärjestelmä pitäisi keinotekoisesti jakaa kahtia sukupuolirajan mukaan?

Ainoa tolkullinen osuus jutussasi oli se, että voisi olla perusteltua vähentää yhteiskunnan ulkoista vaikutusta yksilöiden elämään. Tämä on liberalismin pääideologia ja yleensä sitä vastustavat eniten juuri entisiä aikoja kaipailevat konservatiivit.

[sivullinen.]

Perustelisitko nyt kuinka ylen propagandaväite naisten äänioikeudesta on väärä. Selvityksesi vapauden ajasta 1700-luvulla lievästi sanottuna ontuu.

Perustelen mielelläni. Ylen propagandassa Suomessa naisten äänioikeus alkoi vuonna 1906 sosialistien yleislakon aiheuttamana voittona. Pienellä hoksailulla voi todeta Suomen itsenäistyneen vasta vuonna 1917, joten pitäisi kai sanoa Venäjän maassa Suomen suurruhtinaskunnassa naiset saivat äänestää yksissä uusissa vaaleissa 1906, ja tsaarillinen Venäjä olisi siten tämä edistyksellinen valtakunta. Tosin silloin itse Venäjällä oli kauan ollut käytössä "valtakunnan duuma", joten Venäjä oli tosi tosi edistyksellinen. Mutta oli Suomessakin ollut säätyvaltiopäiviä -- joissa ei ollut sukupuoli vaatimuksia -- ja kunnissa Suora Demokratia, johon naiset saivat osallistua yhtä lailla kuin miehet. Eduskunnan taas suurruhtinaskunta Suomessa ei ollut ylinpäättävä elin, vaan esimerkiksi kenraalikuvernööri, ministerivaltiosihteeri ja senaatti -- eli hallitus -- olivat ylempänä. Ne nimitti itse keisari. Joten Suomen äänioikeus oli ollut ennen vuotta 1906 olemassa, eikä silloin keksitty Eduskunta ollut kovinkaan merkittävä valtatekijä ennen itsenäistymistä, kuten lukuisat hajotukset ja lakien hylkäykset Venäjän valtakunnan duuman ja keisarin taholta osoittavat. Sosialistien propaganda haluaa kuitenkin selittää 1906 tapahtuneen muutoksen omaksi voitokseen ja merkittävimmäksi tapaukseksi 1900-luvun alussa, jota se ei ollut.

Yleisesti ottaen historia koostuu käsittämättömän monista yksittäisistä pisteistä -- "faktoista" --, joista aina kootaan omaan propagandaan sopiva paketti. Minä uskon sosialismin ajan meillä, joka alkoi Neuvostoliiton voitettua Toisen Maailmansodan, olevan nyt tulossa päätökseensä. Siksi sosialistien propaganda pitää korvata uudella propagandalla ja uudella tulkinnalla historiasta, ja samalla päätyen uudenlaisiin johtopäätöksiin, miten asioiden tulisi olla. On olemassa suuri vaara, että sosialismin romahdus ei viekkään meitä kohti vähemmän totalitaristista ja markkinatalouteen perustuvaa tulevaisuutta, vaan tempaa suuntamme vaikka kohti islamilaista valtiokäsitystä. Yksi tapa siihen on tuoda naisten hallitsemat yksityiselämän osa-alueet keskushallinnon päätäntävaltaan. Uskoakseni näin käy, jos naisemansipaatio -- naisten halu päästä miesten töihin -- muuttuu feminismiksi -- naisten haluksi muuttaa miesten työt naisten töiksi -- myös hallinnossa. Silloin meillä on pian vaateministeri ja parisuhdeministeri; silloin meillä päätetään valtiollisesti burkhan ja kansallispuvun välillä ja solmitaan vain sovittuja avioliittoja. Tämä kuulostaa huomattavasti vähemmän hullujen puheilta, jos on saanut oman annoksensa monikulttuuria kotimaassa tai päässyt tutustumaan muiden kulttuureiden toimintaan paikan päällä. Meidän pitää varautua näihin uhkiin tosissamme.

[Sour-One]

Perustelisitko nyt kuinka ylen propagandaväite naisten äänioikeudesta on väärä. Selvityksesi vapauden ajasta 1700-luvulla lievästi sanottuna ontuu.

Perustelen mielelläni. Ylen propagandassa Suomessa naisten äänioikeus alkoi vuonna 1906 sosialistien yleislakon aiheuttamana voittona. Pienellä hoksailulla voi todeta Suomen itsenäistyneen vasta vuonna 1917, joten pitäisi kai sanoa Venäjän maassa Suomen suurruhtinaskunnassa naiset saivat äänestää yksissä uusissa vaaleissa 1906, ja tsaarillinen Venäjä olisi siten tämä edistyksellinen valtakunta. Tosin silloin itse Venäjällä oli kauan ollut käytössä "valtakunnan duuma", joten Venäjä oli tosi tosi edistyksellinen. Mutta oli Suomessakin ollut säätyvaltiopäiviä -- joissa ei ollut sukupuoli vaatimuksia -- ja kunnissa Suora Demokratia, johon naiset saivat osallistua yhtä lailla kuin miehet. Eduskunnan taas suurruhtinaskunta Suomessa ei ollut ylinpäättävä elin, vaan esimerkiksi kenraalikuvernööri, ministerivaltiosihteeri ja senaatti -- eli hallitus -- olivat ylempänä. Ne nimitti itse keisari. Joten Suomen äänioikeus oli ollut ennen vuotta 1906 olemassa, eikä silloin keksitty Eduskunta ollut kovinkaan merkittävä valtatekijä ennen itsenäistymistä, kuten lukuisat hajotukset ja lakien hylkäykset Venäjän valtakunnan duuman ja keisarin taholta osoittavat. Sosialistien propaganda haluaa kuitenkin selittää 1906 tapahtuneen muutoksen omaksi voitokseen ja merkittävimmäksi tapaukseksi 1900-luvun alussa, jota se ei ollut.

Yleisesti ottaen historia koostuu käsittämättömän monista yksittäisistä pisteistä -- "faktoista" --, joista aina kootaan omaan propagandaan sopiva paketti. Minä uskon sosialismin ajan meillä, joka alkoi Neuvostoliiton voitettua Toisen Maailmansodan, olevan nyt tulossa päätökseensä. Siksi sosialistien propaganda pitää korvata uudella propagandalla ja uudella tulkinnalla historiasta, ja samalla päätyen uudenlaisiin johtopäätöksiin, miten asioiden tulisi olla. On olemassa suuri vaara, että sosialismin romahdus ei viekkään meitä kohti vähemmän totalitaristista ja markkinatalouteen perustuvaa tulevaisuutta, vaan tempaa suuntamme vaikka kohti islamilaista valtiokäsitystä. Yksi tapa siihen on tuoda naisten hallitsemat yksityiselämän osa-alueet keskushallinnon päätäntävaltaan. Uskoakseni näin käy, jos naisemansipaatio -- naisten halu päästä miesten töihin -- muuttuu feminismiksi -- naisten haluksi muuttaa miesten työt naisten töiksi -- myös hallinnossa. Silloin meillä on pian vaateministeri ja parisuhdeministeri; silloin meillä päätetään valtiollisesti burkhan ja kansallispuvun välillä ja solmitaan vain sovittuja avioliittoja. Tämä kuulostaa huomattavasti vähemmän hullujen puheilta, jos on saanut oman annoksensa monikulttuuria kotimaassa tai päässyt tutustumaan muiden kulttuureiden toimintaan paikan päällä. Meidän pitää varautua näihin uhkiin tosissamme.

Ja sinuako nyt niin kovin häiritsee se, että yle kertoo naisten äänioikeuden alkaneen 1906, vaikka suomi itsenäistyi vasta 1917?

[sivullinen.]

[Juttua yksinasuvista miehistä]

Minä olen mies, mutta tunnen joissain poliittisissa kysymyksissä enemmän yhteenkuuluvuutta joidenkin naisten kuin kaikkien miesten kanssa. Miksi siis päätöksentekojärjestelmä pitäisi keinotekoisesti jakaa kahtia sukupuolirajan mukaan?

Ensimmäinen selostuksesi toimivan järjestelmän poikkeustapauksista voidaan hoitaa, kuten kaikki poikkeustapaukset aina: Ne hoidetaan poikkeustapauksina. Ei paperiäänestyskään ole osoittautunut mahdottomuudeksi, vaikka sokeita on olemassa -- miten he näkevät piirtää numeron ruutuun?

Jälkimmäinen huomiosi on kuitenkin osuva. En minäkään voi samaistua kaikkiin Eduskunnan miehiin. Esimerkiksi Vihreät kansanedustajamiehet ovat lähes poikkeuksetta enemmän naisia kuin miehiä -- Oras Tynkkynen ja Pekka Haavisto mainittakoon selventämiseksi. Näitä "miehiä" ei saisi päästää päättämään miesten asioista. Säätyvaltiopäivien perustana oli periaate, ettei yksikään sääty voi määrätä muille lakeja ja velvoitteita. Yhteisesti saatettiin todeta vaadittavan uusien varoja valtakunnalle tai uusien teiden tekemistä, mutta jokainen sääty päätti erikseen omalle kohdalleen tulevien rasitteiden ja verojen tyypit. Totalitarismi, jossa puututaan toisten tekemisiin, oli silloin, kuten on nytkin, vihattu asia. Miten tämä sitten suhtautuu sukupuolten väliseen suhteeseen? On selvää, ettei miehen ja naisen elämä ole samanlaista -- ainakaan terveessä yhteiskunnassa, jossa on myös lapsia. Naisen elämä rakentuu paljon läheisemmin ja voimakkaammin lasten ympärille. Naisille puhtaus, raskaus, synnytys, imetys, ruokinta ja huolenpito, ja kaikesta tästä aiheutunut "heikkous" ja ajankäytön erillaisuus, vie elämän väistämättä enemmän kodin pienen piirin ympärille. Sosialistinen teollisuuslaitokseksi kuviteltu nainen on vain synnytyskone, joka palaa synnytyksen jälkeen tehtaaseen töihin, eivätkä hänen lapsensa ole hänen, eikä hänellä ole tätä samaa kokonaisvaltaisen naiseuden taakkaa. Siksi sosialismissa sukupuoli ei ole läheskään niin merkittävä jakotekijä. Minun unelmayhteiskunnassani -- "utopiassani" -- se on. Minun utopiassani sukupuoliero on todettu tosiasia, ja se taas johtaa naisten ja miesten väliseen työnjakoon ja elämien erilaisuuteen, ja koska kenenkään ei pidä sorkkia asiaa, jota ei tunne, ei miesten pidä sotkeentua naisten juttuihin, eikä naisten sotkeentua miesten juttuihin.

Raja sukupuolien välillä ei siis ole keinotekoinen, vaan biologisten totuuksien perusteella suoritetun työnjaon uudelleen ajattelun tuotos.

[sivullinen.]

Ja sinuako nyt niin kovin häiritsee se, että yle kertoo naisten äänioikeuden alkaneen 1906, vaikka suomi itsenäistyi vasta 1917?

Lyhyesti: Joo.

Pidemmin: Koska se on peruste propagandaväitteen pohjalla, haluan osoittaa väitteen olevan hatara kumotakseni propagandan. 1906-1917 vaaleissa ei valittu vallanpitäjää Suomelle, ja itsenäisen Suomen ensimmäisissä vaaleissa sosialistit olivat leireille, eivätkä "nauttineet kansalaisluottamusta" eli saaneet äänestää. Siten Suomen demokratian alku ei kuulukkaan sosialistien saavutuksiin ja ensimmäisiin maailmassa, vaan perustuu Ensimmäisen Maailmansodan voittajavallan amerikan Yhdysvaltojen presidentti Wilsonin päätökseen jakaa eurooppa kansallisvaltioiksi, ja tuoda näihin kansallisvaltioihin parlamentaarinen demokratia Ranskan mallin mukaan. Suomen nykyinen hyvinvointi on siten luotu kansallismielisten periaatteiden kautta ja Suomen demokratia on perustuslain mukaan kansanvaltaa. Vauraus ja onni ei ole lähtöisin sosialistisen "hyvinvointivaltio" ideologian pohjalta, eikä Suomen demokratia ole itä-Saksan oppirakennelman mukaista parlamentaarista diktatuuria.

[Parsifal]

Ehkä päätösvalta maahanmuutto-, maanpuolustus- ja talouskysymyksissä pitäisi antaa vain miehille.

Tai ylipäätään ihmisille, joilla on todistettavasti edes jokin käsitys kyseisistä asioista. Taustalla esim. armeijan käyminen tai, koska sekin on mahdollista lusmuilla läpi, jokin muu osoitus siitä, että edes peruskäsitteet ovat hallussa.

Ehkäpä kaikilla kansanedustajilla pitäisi aina eduskuntavaalien jälkeen teettää yleissivistystä ja tervettä päättelykykyä mittaava koe, jonka perusteella eri valiokuntapaikat ja ministerinsalkut sitten jaettaisiin - tai evättäisiin. Ihan riippumatta siitä, onko reputtaneilla tohtorintutkintoja humanistisista hevonpaskatieteistä vai ei.

Lyhyesti: valintaperusteena pitäisi aina olla käytännön pätevyys, ei sukupuoli tai edes virallinen titteli.

[sr]

Ensimmäinen selostuksesi toimivan järjestelmän poikkeustapauksista voidaan hoitaa, kuten kaikki poikkeustapaukset aina: Ne hoidetaan poikkeustapauksina. Ei paperiäänestyskään ole osoittautunut mahdottomuudeksi, vaikka sokeita on olemassa -- miten he näkevät piirtää numeron ruutuun?

Nyt sotket kaksi asiaa. Käytännön äänestämisen järjestämisen ja poliittiset oikeudet. Sen uskon, että erinäköisten poikkeustapausten kohdalla voidaan äänestämisen käytännön järjestämisessä tehdä poikkeuksia, jotta kaikille voidaan taata samat poliittiset oikeudet. Kukaan ei ryhdy sokeaksi saadakseen äänestää sillä poikkeustapauksella, jolla sokeat äänestävät.

Sinun ehdotuksesti taas jakaa ihmisten oikeuksia käyttää valtaa toisiin ihmisiin sen mukaan, mikä heidän sukupuolensa ja avioliittostatuksensa on. Tässä on kyse ihan eri asiasta.

Sosialistinen teollisuuslaitokseksi kuviteltu nainen on vain synnytyskone, joka palaa synnytyksen jälkeen tehtaaseen töihin, eivätkä hänen lapsensa ole hänen, eikä hänellä ole tätä samaa kokonaisvaltaisen naiseuden taakkaa. Siksi sosialismissa sukupuoli ei ole läheskään niin merkittävä jakotekijä. Minun unelmayhteiskunnassani -- "utopiassani" -- se on. Minun utopiassani sukupuoliero on todettu tosiasia, ja se taas johtaa naisten ja miesten väliseen työnjakoon ja elämien erilaisuuteen, ja koska kenenkään ei pidä sorkkia asiaa, jota ei tunne, ei miesten pidä sotkeentua naisten juttuihin, eikä naisten sotkeentua miesten juttuihin.

No, miten sinun mallissasi kohdellaan naisia, jotka eivät halua hankkia lapsia? Vai ovatko he sinun mallissa eivät vain kuvitteellisia, vaan todellisia synnytyskoneita, joiden elämä määrätään yhteiskunnan puolesta tekemään lapsia ja olemaan poissa töistä?

Jos ja kun sukupuolien välillä on eroja, niin mikä sinulla on sitä vastaan, että touhu hoidetaan yleisesti liberalismin kautta, eli ne naiset saavat palata töihin lasten teon jälkeen, jotka haluavat, ja ne, jotka eivät halua, voivat olla palaamatta? Ja mitä jos mies haluaakin hoitaa lapsia, niin miksi oletat tämän utopiayhteiskuntasi tuottavan hyvän tuloksen sillä, että pakotat sen miehen töihin?

Ja siis tämän päälle kaikki se, että kaikki eivät suinkaan halua edes hankkia lapsia tai edes solmia avioliittoa.

Raja sukupuolien välillä ei siis ole keinotekoinen, vaan biologisten totuuksien perusteella suoritetun työnjaon uudelleen ajattelun tuotos.

Kyllä se on keinotekoinen. Tuhansien vuosien aikana evoluution pienissä yhteisöissä eläville ihmisille kehittämät biologiset sukupuolierot eivät missään tapauksessa ole suoraan otettavissa nyky-yhteiskuntaan, joka toimii monelta osin hyvin eri tavoin.

[sivullinen.]

Kukaan ei ryhdy sokeaksi saadakseen äänestää sillä poikkeustapauksella, jolla sokeat äänestävät.

Kreikassa on uutisten mukaan saari, jossa moni on ryhtynyt sokeaksi tukia saadakseen. Suomessa taas moni muistaa puhuvansa äidinkielenään ruotsia, jos siitä esimerkiksi palkitaan rahallisesti tai tarjotaan muita etuja. Silti kumpikaan näistä ei tee pohjalla olevaa järjestelmää kelvottomaksi. Se ei tule kelvottomaksi poikkeustapauksista, ei väärinkäytöstä, eikä poikkeustapauksien väärinkäytöstä. Väärinkäyttö yksinkertaisesti kielletään ja kieltoja valvotaan. Jos joku nainen kasvattaa munat, päästäkseen äänestämään, niin se ei muuta suurta kuviota. Jos joku mies leikkaa munansa, välttääkseen asepalveluksen, olkoon niin.

Mutta jankkauksesi vanhoista pojista herätti jo kauan hautuneen ideani tähän tilanteeseen. Joten kiitän sinua sinnikkyydestäsi. Ei niin kovin kauan sitten oli avioliitto vaatimuksena moneen asiaan. Monet virat vaativat hakijan elävän avioliitossa. Siten en näkisi mahdottomana, etteikö aviottomien täysikäisten -- eli vanhojen poikien ja piikojen -- äänioikeutta voitaisi rajoittaa. Yksi tapa olisi antaa ääniä perheen koon mukaan. Vanhapoika saisi yhden äänen, aviomies saisi kaksi -- omansa ja vaimonsa -- ja, jos natiaisia olisi siunaantunut, saisi jokaisesta yhden lisä-äänen. Nykyäänhän ei alle 18-vuotialla ole mitään äänioikeutta, joten puheet yleisestä äänioikeudesta eivät pidä paikkaansa. Krimin vaaleissa näimme, miten mies esitteli kasaa passeja käydessään äänestämässä koko perheensä puolesta. Ei se minusta olisi täysin poissuljettu tai huono järjestelmä täälläkään.

[sivullinen.]

Tuhansien vuosien aikana evoluution pienissä yhteisöissä eläville ihmisille kehittämät biologiset sukupuolierot eivät missään tapauksessa ole suoraan otettavissa nyky-yhteiskuntaan, joka toimii monelta osin hyvin eri tavoin.

[kriittinen_ajattelija]

Itse kannatan lähinnä jonkin sortin teknokratiaa/ohjattua demokratiaa Venäjä-Kiina tyylisesti, en niinkään "läntistä demokratiaa", joten pohdinta siitä pitäisikö naisten osallistua politikkaan on minun näkökulmasta vähän turha.

Teknokratia ("tekno" tulee kreikan sanasta tekhne, joka merkitsee "taitoa" ja "kratia" kreikan sanasta kratos, joka merkitsee "valtaa") on oppi, jonka mukaan tekniikalla ja sen osaajilla tulisi olla yhteiskunnassa hallitseva asema.[1] Teknokraattisessa yhteiskunnassa valtaa käyttävät asiantuntijat. Käsite syntyi Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Yleisesti ottaen yhteiskunta kuitenkin tarvii tasaista syntyvyyttä että väestö pysyy hengissä ja tämä ei toteudu jos naiset on uraputkissa, siksi yleisesti on kannatettava ajatus vaalia "konservatiivisia" arvoja mitä tulee sukupuolieroihin ym.

[sivullinen.]

Tätä sukupolittuneisuutta tuodaan myös esille sillä, kuinka monta prosenttia kansanedustajista on naisia tai miehiä. Tosiasiassa näillä prosenteilla ei kuuluisi olla merkitystä, koska parhaiden ehdokkaitten pitäisi tulla valituksi pitkälti henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Miten parhaat ehdokkaat tulisi valita? Yksi väline on koulumenestys ja tutkinto; toinen on kokemus alalta; kolmas on omat kiinnostuksen aiheet; neljäs suhteet; mutta eikö jossain asioissa myös sukupuoli tee asiantuntijaksi? Tehdastyössä tai kaupan kassalla toimiessa näin ei ole, mutta päätöksiä tehtäessä tilanne on toinen. Päätösten teko vaatii ymmärrystä. Sukupuoli tuo huomattavasti enemmän ymmärrystä oman sukupuolen tunteista, tarpeista ja ongelmista kuin vastakkaisen sukupuolen. Miehet eivät voi mitenkään tietää miltä synnyttäminen tai raskaana oleminen tuntuu. Sitä ei voi vain yksinkertaisesti käsittää. On hormooneja ja sisäistä potkintaa. Naiset taas eivät voi käsittää varusmiespalvelusta -- eivät edes osallistuessaan, sillä silloinkin teko on heille vapaaehtoinen, eikä edes velvoita osallistumaan sotaan. Ja vaikka mies työskentelisi naisvaltaisella alalla, ei hänelle silti synny samaa kokemusta tilanteesta, koska hänelle annetaan tai hän ottaa väistämättä erillaisen roolin.

Tärkein ja vaikuttavin tekijä tässä mielessä on ehdottomasti lapsen ja äidin välinen suhde. Se on aina läheisempi kuin lapsen ja isän. Siten äiti on aina enemmän sidottu perhe-elämään -- "perheen sisäpolitiikaan" -- ja isä perheen tarpeisiin -- "perheen ulkopolitiikkaan". Mies ei synnytä eikä imetä. Se on biologiaa ja piste sille. Yhteiskunta, joka ei tätä tunnusta, on elinkelvoton.

Sukupuolikiintiöistä puhuttuessa taas olisi syytä miettiä pitäisikö kiintiöiden olla eri sukupuolille eri kokoiset. Voisi esimerkiksi olla syytä rajoittaa naisten pääsyä poliisiksi tai vanginvartijoiksi. Ei pelkästään fyysisten rajoitteiden takia, vaan koska naisten ottaminen väkivaltaisiin tehtäviin saattaisi korvata "sananvallan" naisten välisissä suhteiden selvittelyssä väkivallalla, joka ei mielestäni ole kenellekkään eduksi. Samoin miesten ottaminen hoiva-alalle on tehnyt "tunteellisesta miehestä" yleisesti hyväksytyn, ja tästä seurannut pehmoilu on tuhonnut talouden.

Miehet tykkää kukkoilla ja naiset tykkää vauvoista. Se on biologiaa. Sen vääntäminen toisin on perversio -- joka johtaa masennukseen ja mielenterveysongelmiin. Tasa-arvoa vaadittaessa Ranskan Suuressa Vallankumouksessa vaadittiin juuri tämän perversion poistoa. Naisten piti saada olla naisia, eikä heitä saa käyttää miesten raskaisiin töihin. Lapset tarvitsevat äitiään enemmän kuin valtio. Ei naisia silti pidä pitää orjina, vaan heillä on oltava sama lainturva, vapaus toteuttaa itseään ja etsiä onneaan. Kaikki erillaisia -- kaikki samanarvoisia. Tarvittaisiin uusi tasa-arvon vallankumous. Muuten homoliitot ja muut hedonistiset perversiot muuttuvat rappiosta tuhoksi.

[sr]

Kukaan ei ryhdy sokeaksi saadakseen äänestää sillä poikkeustapauksella, jolla sokeat äänestävät.

Kreikassa on uutisten mukaan saari, jossa moni on ryhtynyt sokeaksi tukia saadakseen. Suomessa taas moni muistaa puhuvansa äidinkielenään ruotsia, jos siitä esimerkiksi palkitaan rahallisesti tai tarjotaan muita etuja. Silti kumpikaan näistä ei tee pohjalla olevaa järjestelmää kelvottomaksi.

Minusta tekee. Jos systeemi on niin vääristynyt, että ihmisen kannattaa tehdä itsensä sokeaksi, se on todella pielessä.

Se ei tule kelvottomaksi poikkeustapauksista, ei väärinkäytöstä, eikä poikkeustapauksien väärinkäytöstä. Väärinkäyttö yksinkertaisesti kielletään ja kieltoja valvotaan. Jos joku nainen kasvattaa munat, päästäkseen äänestämään, niin se ei muuta suurta kuviota. Jos joku mies leikkaa munansa, välttääkseen asepalveluksen, olkoon niin.

Ei kyse ole sukupuolenvaihdosta, vaan pariutumisesta tai sen tekemättömyydestä. Jos menemällä naimisiin nainen menettää poliittiset oikeutensa, hän voi jättää kyseisen touhun väliin. Sama juttu, jos mies menettää naimisiin menossa yksityisoikeutensa ja hänen tulee juridisesti rankaisun uhalla totella kotona sitä, mitä nainen määrää, häneltäkin saattaa avioliiton solmiminen jäädä siihen.

Et voi pakottaa ihmisiä sen puoleen elämään yksin kuin menemään naimisiinkaan. (Tai tietenkin voit, mutta sitten olet heittänyt täysin häränpyllyä alkuperäisen postauksesi ideasta, että valtion yksilöihin kohdistuvaa määräilyä pitäisi vähentää).

Mutta jankkauksesi vanhoista pojista herätti jo kauan hautuneen ideani tähän tilanteeseen. Joten kiitän sinua sinnikkyydestäsi. Ei niin kovin kauan sitten oli avioliitto vaatimuksena moneen asiaan. Monet virat vaativat hakijan elävän avioliitossa. Siten en näkisi mahdottomana, etteikö aviottomien täysikäisten -- eli vanhojen poikien ja piikojen -- äänioikeutta voitaisi rajoittaa. Yksi tapa olisi antaa ääniä perheen koon mukaan. Vanhapoika saisi yhden äänen, aviomies saisi kaksi -- omansa ja vaimonsa -- ja, jos natiaisia olisi siunaantunut, saisi jokaisesta yhden lisä-äänen.

Eli siis todellakin olet heittänyt kelkkasi 180 astetta toiseen suuntaan, millä tämän keskustelun aloitit. Alkuperäisessä postauksessasi yksi asia oli minusta kohdallaan ja se oli vaatimus siitä, että valtion säätelyä ihmisten yksityiselämään vähennetään. Nyt ehdotat täsmälleen päinvastaista, eli haluat, että valtio määrittää sen siviilisäädyn, jossa ihmisten pitää elää ja jos eivät elä, heitä rangaistaan. Ja sama juttu lasten hankkimisen suhteen.

Jos olisit heti alkuun sanonut, ettei tarkoituksesi ollut ajaa yhteiskuntaa liberalistisempaan vaan konservatiivisempaan suuntaan, olisi jutustelusi voinut heti alkuun heittää romukoppaan, mutta olit hyvin naamioinut tavallisen patavanhoillisen ajattelun muka liberaaliksi ja vasta nyt vähän pintaa syvemmältä kaivettuani tämä tuli selvästi esiin.

Hyvää päivänjatkoa. 

[Kalevi Aronen]

Jos olisit heti alkuun sanonut, ettei tarkoituksesi ollut ajaa yhteiskuntaa liberalistisempaan vaan konservatiivisempaan suuntaan, olisi jutustelusi voinut heti alkuun heittää romukoppaan, mutta olit hyvin naamioinut tavallisen patavanhoillisen ajattelun muka liberaaliksi ja vasta nyt vähän pintaa syvemmältä kaivettuani tämä tuli selvästi esiin.

Hyvää päivänjatkoa.

Kumpi nyt on sitten sr:n mielestä tärkeämpi, mielipide sukupuolittuneesta demokratiasta, vai toisen kirjoittajan totaalinen mollaaminen? Selvähän se, että demokratiassa ihmisten tulee olla tasavertaisia. Ei muuta.

Hyvää päivänjatkoa, varsinkin kun on pilannut toisen kirjoittajan päivän.

[sivullinen.]

Jos menemällä naimisiin nainen menettää poliittiset oikeutensa, hän voi jättää kyseisen touhun väliin. Sama juttu, jos mies menettää naimisiin menossa yksityisoikeutensa ja hänen tulee juridisesti rankaisun uhalla totella kotona sitä, mitä nainen määrää, häneltäkin saattaa avioliiton solmiminen jäädä siihen.

Tuot jälleen esiin tärkeän huomion tai puutteen nykyisen "liberalistin" ajattelussa. Sopimuksissa, kuten avioliitossa, on sekä haittoja että etuja -- ei pelkästään etuja. Näin toimivat kaikki lähes kaikki sopimukset. Vain ryöstämällä saat otettua tavaraa ilman maksamista. Uskon suurimman osan maailman ihmisistä olevan valmis luopumaan kaikista poliittista oikeuksistaan, jos sillä saavat yksityiselämänsä eli perhe- ja parisuhteensa kuntoon tai edes paremmiksi. Ehdotin kuitenkin vain äänioikeuden siirtämistä perhekohtaiseksi samalla kasvattaen perheiden painoarvoa "lasten äänioikeuden" kautta.

Eräässä ketjussa kysellään, millä hinnalla hompanssit olisivat valmiit vaihtamaan aatteensa toiseksi. Moni on valmis "sukkahousukäännytykseen" vaikka heti -- ja he sentään ovat yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä. Vähemmän keskusteluun osallistuvat eli vähemmän yhteiskunnan kehittämisestä kiinnostuneet ovat luovuttamassa heti vapauksiaan pienenkin luvatun turvallisuusparannuksen vuoksi. Kovin korkealle eivät ihmiset vapauttaan arvosta. Äänioikeus tänä näytösvaalien aikana ei ole edes sen arvoinen. Jos se olisi, niin miksi eurovaaleissakin moni jätti oikeutensa käyttämättä?

Joten otetaan alusta. Jokainen ihminen on oikeutettu onneen. Jokaisen ihmisen elämä on arvokasta, ja on itsessään tarkoitus. Ketään ei voida pakottaa palvelemaan toista. Jokainen silti saa palvella toista, jos kokee sen tarpeelliseksi, mielekkääksi tai saa toiselta toisenlaista palvelua vastineeksi. Tämä on tasa-arvon sanoma: Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Valtiollisista asioista päättäminen ei useinkaan ole tie onneen. Valtion tekemät päätökset tulevat lopulta koskemaan meitä kaikkia, mutta tekevät sen etäisesti ja välikäsien kautta. Moni kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan onneensa huomattavasti enemmän perheen, läheisten, naapuruston, suvun tai työympäristön välityksellä. Näissä asioissa vaikuttamista ei tehdä lainsäädännön eikä edustuksellisen demokratian keinoin. Näissä asioissa suora toiminta ja yhteiset päätökset -- "paikallisdemokratia" -- ovat yleisimmät keinot. Perheissä taas jonkinlainen vanhempien diktatuuri on välttämätöntä: Lauantai on ainoa karkkipäivä, vaikka lapset voittaisivat aikuiset äänin 4-2 -- ja huutoäänestyksessä vieläkin selvemmin.

Totalitarismi tarkoittaa valtion tunkeutumista näihin "pienen piirin" päätöksiin. Jos oletaan naisten suurempi halu vaikuttaa "pienessä piirissä", samalla kun annetaan naisille valta vaikuttaa valtion kautta, tullaan siirtämäksi valtion vallankäytön halua lähemmäs yksityiselämää eli tekemään valtiosta totalitaristisemman. Kysymykseen, haluavatko naiset vaikuttaa enemmän perheen päätöksiin kuin miehet, minulla on omiin tuntemuksiini perustuva mielipide: haluavat. Historialliset todisteetkin tuntuvat tukevan väitettä naisten valtiollisen vallan lisäämisen johtamisesta totalitarismin kasvuun. Se ei tietenkään ole ainoa syy totalitarismin kasvuun. Sodat ja mielivalta ovat paljon suuremmat. Enkä tarkoita naisten olevan huonompia päättämään miesten asioista kuin miesten; tarkoitan naisten haluavan päättää toisenlaisista asioista: yksilön asioista yhteisön asioiden sijaan. Siksi naisille myönnetty veto-oikeus ei tekisi samaa tuhoa: Se ei antaisi naisille oikeutta tehdä aloitteita.

[johnnyk]

Ihmisten pitää löytää itse paikkansa, ja vastata omista tekemisistään. Sitä ei muiden tule ohjailla tai estellä, ei ainakaan poliittisesti tai muuten yhteiskunnallisesti. Tasa-arvo etenee juuri niinkuin sen pitää. Feministejä tai miesasiamiehiä ei tarvita, molemmat samoja turjakkeita.

[sr]

Joten otetaan alusta. Jokainen ihminen on oikeutettu onneen. Jokaisen ihmisen elämä on arvokasta, ja on itsessään tarkoitus. Ketään ei voida pakottaa palvelemaan toista. Jokainen silti saa palvella toista, jos kokee sen tarpeelliseksi, mielekkääksi tai saa toiselta toisenlaista palvelua vastineeksi. Tämä on tasa-arvon sanoma: Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Valtiollisista asioista päättäminen ei useinkaan ole tie onneen. Valtion tekemät päätökset tulevat lopulta koskemaan meitä kaikkia, mutta tekevät sen etäisesti ja välikäsien kautta. Moni kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan onneensa huomattavasti enemmän perheen, läheisten, naapuruston, suvun tai työympäristön välityksellä. Näissä asioissa vaikuttamista ei tehdä lainsäädännön eikä edustuksellisen demokratian keinoin. Näissä asioissa suora toiminta ja yhteiset päätökset -- "paikallisdemokratia" -- ovat yleisimmät keinot. Perheissä taas jonkinlainen vanhempien diktatuuri on välttämätöntä: Lauantai on ainoa karkkipäivä, vaikka lapset voittaisivat aikuiset äänin 4-2 -- ja huutoäänestyksessä vieläkin selvemmin.

Tähän asti olen samaa mieltä. Valtiollisissa päätöksissä on demokratia fiksu tapa, koska siinä pitää saada usean ei suoraan toisistaan riippuvan ihmisen erilaiset mielipiteet yhdistettyä jonkinlaiseksi kompromissiksi, eikä oikein ole mitään perusteltua syytä suosia jotain henkilöä jonkun toisen kustannuksella. Tai jos suositaan, niin todennäköisesti joudutaan ongelmiin.

Perheet taas toimivat kuten kirjoitat täysin erilaisella dynamiikalla. Vanhempien diktatuuri ei minusta ole oikea tapa kuvata sitä, koska usein lastenkin mielipiteet otetaan huomioon päätöksenteossa.

Totalitarismi tarkoittaa valtion tunkeutumista näihin "pienen piirin" päätöksiin. Jos oletaan naisten suurempi halu vaikuttaa "pienessä piirissä", samalla kun annetaan naisille valta vaikuttaa valtion kautta, tullaan siirtämäksi valtion vallankäytön halua lähemmäs yksityiselämää eli tekemään valtiosta totalitaristisemman.

Miksi oletettaisiin naisille suurempi halu vaikuttaa pienissä piireissä? Vaikka siis hyväksyisin sen ajatuksesi sukupuolien työnjaosta, tämä ei vielä mitenkään johda siihen, että valta pitäisi jakaa jotenkin muuten kuin tasa-arvoisesti.

Ja vaikka olettaisimme naisille suuremman halun vaikuttaa pienissä piireissä, miksi tämä johtaisi totalitarismiin? Mikseivät naiset vaikuttaisi suoraan siellä perheen sisällä? Tai vastaavasti, jos miehet eivät ole kiinnostuneita vaikuttamaan pienissä piireissä, niin miksi heille olisi mitenkään erilaista se, että pienissä piireissä tapahtuva "totalitarismi" kohdistuu heihin valtion kautta kiertäen tai suoraan naisten vaikutusvaltana?

Kysymykseen, haluavatko naiset vaikuttaa enemmän perheen päätöksiin kuin miehet, minulla on omiin tuntemuksiini perustuva mielipide: haluavat. Historialliset todisteetkin tuntuvat tukevan väitettä naisten valtiollisen vallan lisäämisen johtamisesta totalitarismin kasvuun.

Eivät tue. Totalitarismi on maailmassa vähentynyt samalla kuin naisten vaikutusvalta politiikkaan on kasvanut. Nykyinen yhteiskunta on selvästi liberaalimpi kuin juuri koskaan ihmiskunnan aikana, ehkä joitain anarkioita lukuunottamatta. Maailmanhistoriassa ei montaa totalitaristinaista ole. Totalitaristimiesten lista taas on hyvin pitkä. Minun on ainakin vaikea syyttää Hitleristä, Stalinista tai Maosta naisia, kun nämä kolme hemmoa tunnetusti olivat miehiä. Tällä hetkellä totalitaristisimmat yhteiskunnat ovat ne, joissa ei ole naisia päättävillä paikoilla.

Se ei tietenkään ole ainoa syy totalitarismin kasvuun. Sodat ja mielivalta ovat paljon suuremmat. Enkä tarkoita naisten olevan huonompia päättämään miesten asioista kuin miesten; tarkoitan naisten haluavan päättää toisenlaisista asioista: yksilön asioista yhteisön asioiden sijaan.

Kuten jo alunperin tästä kirjoitin, eikö yksilöiden asioista tule päättää yksilöiden? Jos se, että yhteisö päättää yksilöiden asioista, on ongelma, niin vähennetään sitä yhteisön vaikutusvaltaa yksilöihin. Ei tässä sen kummempaa tarvita.

Siksi naisille myönnetty veto-oikeus ei tekisi samaa tuhoa: Se ei antaisi naisille oikeutta tehdä aloitteita.

Mikä aloitteiden tekemisessä oikein on vikana? Fiksut aloitteet yhteiskunnan (ja miksei yksityisen perhe-elämänkin) parantamiseksi ovat aina tervetulleita.

[Mindy]

Totalitarismi tarkoittaa valtion tunkeutumista näihin "pienen piirin" päätöksiin. Jos oletaan naisten suurempi halu vaikuttaa "pienessä piirissä", samalla kun annetaan naisille valta vaikuttaa valtion kautta, tullaan siirtämäksi valtion vallankäytön halua lähemmäs yksityiselämää eli tekemään valtiosta totalitaristisemman.

Miksi oletettaisiin naisille suurempi halu vaikuttaa pienissä piireissä? Vaikka siis hyväksyisin sen ajatuksesi sukupuolien työnjaosta, tämä ei vielä mitenkään johda siihen, että valta pitäisi jakaa jotenkin muuten kuin tasa-arvoisesti.

Ja vaikka olettaisimme naisille suuremman halun vaikuttaa pienissä piireissä, miksi tämä johtaisi totalitarismiin? Mikseivät naiset vaikuttaisi suoraan siellä perheen sisällä? Tai vastaavasti, jos miehet eivät ole kiinnostuneita vaikuttamaan pienissä piireissä, niin miksi heille olisi mitenkään erilaista se, että pienissä piireissä tapahtuva "totalitarismi" kohdistuu heihin valtion kautta kiertäen tai suoraan naisten vaikutusvaltana?

Kysymykseen, haluavatko naiset vaikuttaa enemmän perheen päätöksiin kuin miehet, minulla on omiin tuntemuksiini perustuva mielipide: haluavat. Historialliset todisteetkin tuntuvat tukevan väitettä naisten valtiollisen vallan lisäämisen johtamisesta totalitarismin kasvuun.

Eivät tue. Totalitarismi on maailmassa vähentynyt samalla kuin naisten vaikutusvalta politiikkaan on kasvanut. Nykyinen yhteiskunta on selvästi liberaalimpi kuin juuri koskaan ihmiskunnan aikana, ehkä joitain anarkioita lukuunottamatta. Maailmanhistoriassa ei montaa totalitaristinaista ole. Totalitaristimiesten lista taas on hyvin pitkä. Minun on ainakin vaikea syyttää Hitleristä, Stalinista tai Maosta naisia, kun nämä kolme hemmoa tunnetusti olivat miehiä. Tällä hetkellä totalitaristisimmat yhteiskunnat ovat ne, joissa ei ole naisia päättävillä paikoilla.

Täh??? Ehkä avoimesti totalitaristisissa (esim. islamilaiset teokratiat ja ne pari hullua kommunismissa roikkuvaa maata) maissa miehet ovat enemmän vallankahvassa. Mutta "pehmeä totalitarismi" on saanut viimeiset 20 vuotta valtaa länsimaissa. Eli juuri sinä aikana, jolloin puolueet ovat erityisen suurella innolla hankkineet naisehdokkaita riveihinsä, erityisesti nuoria naisehdokkaita piittaamatta näiden kyvykkyydestä ja pätevyydestä. Teoriassa elämme demokratiassa ja liberaalissa yhteiskunnassa, mutta käytännössä elämme Neuvostoliitto 2.0:ssa. Katso vaikka EU:n rakenteita, jotka on lähes yksi yhteen kopioitu neukuilta. Toisinajattelijoita painostetaan ja vainotaan ympäri Eurooppaa. Me hommalaiset tiedämme sen varsin hyvin, sillä koko Hommahan on suuri todistekokoelma "pehmeän totalitarismin" etenemisestä.

Mutta kaikille se ei ole selvää, sillä he eivät tunnista kommunistisperäistä ja totalitaristista toimintaa ilman sen historiasta tuttuja näkyviä tunnusmerkkejä: valtion virallisen väkivaltakoneiston mistään piittaamaton väkivallan käyttö omia kansalaisiaan kohtaan, edes näennäisten vaihtoehtojen puuttuminen vaaleissa sekä yksityisen kulutuksen ja omistuksen kieltäminen. Valtio on ulkoistanut totalitarismin käytännön toteutuksen vasemmalle kallellaan oleville liikkeille, joilla sokeassa uskossaan omaan oikeassa oloonsa ei ole mitään pidäkkeitä. Ihmisiä savustetaan työpaikoista mielipiteiden takia tavalla, jota 1980-luvulla ei yksikään länkkäri voinut kuvitella koskaan vapaissa länsimaissa tapahtuvaksi. Esimerkistä käyköön vaikkapa Mozillan pomon tapaus. Olin seurannut George Takeita facebookissa, koska hän postasi usein hauskoja kuvia ja vitsejä. Homoriekkuminen Takein sivuilla ajoittain häiritsi, mutta yritin ohittaa sen olankohautuksella. Sotshin kisojen aikaan se kasvoi jo mielettömiin mittoihin, mutta ajattelin tilanteen normalisoituvan kisojen jälkeen takaisin ärsyttävälle mutta jotenkuten siedettävissä olevalle tasolle. Kunnes Mozilla palkkasi internetteknologian pioneerin, joka vastusti homoliittoja. Takei aloitti kampanjan Mozillan boikotoimiseksi ja boikottikampanjan ajettua Mozilla-pomon eroamaan työstään Takein riekkuminen onnistumisestaan mielipidevainoajana oli minulle kerta kaikkiaan liikaa. Lopetin Takein seuraamisen siihen paikkaan. Mutta niin kauan kuin meillä on mahdollisuus äänestää useampaa puoluetta (jotka tosin ajavat kaikki samaa "vaihtoehdotonta" politiikkaa persuja lukuun ottamatta) ja ihmiset saavat itse ostaa asuntoja ja autoja ja mitä mieli tekee, useimmat ihmiset pitävät minua hulluna, jos sanon meidän elävän Neuvostoliitto 2.0:ssa. Ihmisten historian taju ja yleinen käsityskyky eivät riitä havaitsemaan ympäröivää todellisuutta sellaisena kuin se on.

[sivullinen.]

Miksi oletettaisiin naisille suurempi halu vaikuttaa pienissä piireissä? Vaikka siis hyväksyisin sen ajatuksesi sukupuolien työnjaosta, tämä ei vielä mitenkään johda siihen, että valta pitäisi jakaa jotenkin muuten kuin tasa-arvoisesti.

Ja vaikka olettaisimme naisille suuremman halun vaikuttaa pienissä piireissä, miksi tämä johtaisi totalitarismiin? Mikseivät naiset vaikuttaisi suoraan siellä perheen sisällä? Tai vastaavasti, jos miehet eivät ole kiinnostuneita vaikuttamaan pienissä piireissä, niin miksi heille olisi mitenkään erilaista se, että pienissä piireissä tapahtuva "totalitarismi" kohdistuu heihin valtion kautta kiertäen tai suoraan naisten vaikutusvaltana?

Olen yrittänyt jo perustella väitettä naisten halusta vaikuttaa voimakkaammin "pienessä piirissä" ihmislajin biologisella rakenteella, joka tarkoittaa erillaisella suhteella lapsiin. Naiset synnyttävät. Naiset imettävät. Naiset ovat lapsien kautta siten paljon voimakkaammin sidottuja perheeseen -- tai muihin lastenkasvatusvaihtoihin, kuten alkukommunistisiin yhteisöihin -- kuin miehet. Vielä suuremman osan naisten elämästä kuin vauvojen hoito vie valmistauminen vauvojen hoitoon ja tähän ympäristön luominen tätä äärimmäisen herkkää tilaa varten. Naisilla on paljon suurempi tarve hankkia oppia vanhemmilta naisilta. Miesten ei tarvitse opiskella lisääntymissuoritusta opetusvideoilta.

Jokainen laji pyrkii suojelemaan jälkeläisiään -- niin myös ihminen. Ainakin länsimaisissa kulttuureissa äiti nähdään lapsen suurimpana turvana, lapsen suurimpana ymmärtäjänä ja päätösten tekijänä lasta koskevien ratkaisujen suhteen. Miehelle jää vain päätösten toteuttajan osa. Onko tämä perheen rakentuminen äidin ympärille sosiaalinen konstruktio vai biologinen totuus, on vaikeampi kysymys. Äitivetoinen lapsiperhe on niin vallitseva rakenne yhteiskunnassa, että lainsäädäntö, tavat ja yhteiskuntarakenteet on luotu isoilta osin sen ympärille jo vuosituhansia. Joten jos se on sosiaalinen konstruktio, niin se on ainakin perustavan laatuinen sellainen -- enkä uskaltaisi ehdottaa niin perustavan laatuisten kysymysten uudelleen avaamista edes Eurostoliiton romahduksessa. Neuvostoliiton synnyttäneessä romahduksessa perhekäsitteen aukirepimistä aioittiin yrittää, ja sen voimme seuraukset voimme vielä nykyäänkin todeta myös omassa yhteiskunnassamme. En pidä tuloksista, enkä pidä kokeilua onnistuneena. Joten asetan äitivetoisen lapsiperheen sukupuolittuneen demokratiani lähtökohdaksi eli premissiksi.

Lopuksi vastaus kysymykseen, miten naisten "pienen piirin" asioista kiinnostuneena, ottaminen vie kohti totalitarismia? Vastaus on yksinkertainen: Valtion puuttumien pienen piirin asioihin -- yksityisasioihin -- on totalitarismia määritelmän mukaan. Toistan itseäni. Miehet -- joilla tarkoitan nyt miesten arkkityyppiä, enkä Oras Tynkkysiä -- näkevät oman vaikutusalueensa olevan reviiririidoissa ja muissa ongelmissa, joiden ratkaisu vaatii yhteisiä sopimuksia tai tulee yhteentörmäyksiä. Perhe-elämä on taas luonteelta toisenlaista. Jokainen voi elää omassa kotonaan miten haluaa sen haittaamatta muita. Perhe-elämän tyyli syntyy niin elintavoista -- aamu-unisuudesta ja hygieniahaluista -- kuin etäisyyksistä kauppaan, läheisiin, kouluihin ja työpaikkoihin kuin perheen koosta, vauraudesta, kiinnostuksen kohteista ja monesta muusta. Mikään näistä ei haittaa edes naapuria -- paitsi kovaäänisen rock-musiikin kuunteluharrastus. Siksi valtion ei pitäisi näitä säädellä lailla mitenkään. Silti moni pitää elintapojaan ainoina oikeina ja huomaamattaan pyrkii pakottamaan ne muille, ja jos valtio tällaista mahdollistaa, se tapahtuu. Se on totalitarismia. Jos valtio päättää, miten lapset pitää kasvattaa, on se totalitaristinen.

Miehiset reviiririidat kuuluvat valtion toimenkuvaan; naiselliset perheriidat eivät kuulu valtion toimenkuvaan. Siinä ero.

[Joopa]

Ohos.

Onkos sivullinen nyt miettinyt keiden painoarvo äänestyksissä nousisi melko räjähdysmäisesti jos äänimäärä lisääntyisi lapsiluvun mukaan...

Ja en todellakaan usko että lisä-äänet saisivat keskiluokkaisen kantasuomalaisperheen tiettyjä pohjanmaalaisia lahkolaisia lukuunottamatta hankkimaan aikaisempaa useampia lapsia...

[Mursu]

Feminismi syntyi juuri 1800-luvulla, koska silloin naisen yhteiskunnallinen asema oli historiallisista kausista heikoin. Ennen sukupuolet olivat eläneet symbioosissa. Miehet hankkivat elannon, naiset huolehtivat kotitaloudesta.

Tämä oli joku 1800-luvulla syntynyt malli. Ennen ei olut eroa kotitalouden ja elannon hankkimisen välillä. Vai kummaksi miellät lehmien lypsämisen?

Nyt tilanne puolestaan on se, ettei kumpikaan tarvitse toista. Pariutumisen motivaationa on nykyään joko hedonismi tai suvun jatkaminen. Tämä suosii heikomman ihmisaineksen lisääntymistä, koska esimerkiksi tieteestä kiinnostuneet yksilöt muita useammin jäävät lapsettomiksi.

Mihin perustat tuon väitteen? Ei kannata perustaa tietoja uutisiin, koska niissä haetaan poikkeustapauksia.

[nahkhiirmees]

parhaiden ehdokkaitten pitäisi tulla valituksi pitkälti henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Pitäisi ja pitäisi mutta miten se käytännössä toteutetaan, siis noiden parhaiden ehdokkaiden löytäminen kun oikeasti menee niin, että kansa joko nukkuu tai sitten äänestää Matti Nykästä, Lepakkomiestä, Kekkosta, Kokki Kolmosta, BB-Hennaa ja Sika-Harria ?
Miten seulot koko kansasta ne parhaat ? Millä kriteerillä ? Kuka määrittelee parhaan ? Entä jos tuo paras ei haluakaan ehdokkaaksi ?
Eikö eduskunnan pitäisi ideaalitilanteessa heijastaa "läpileikkauksena" koko kansaa, t.s. siellä pitäisi olla tutkimusten ja tilastojen perusteella mitattuna suunnilleen oikeat määrät yksinhuoltajia, eläkeläisiä, naisia, miehiä, lapsettomia, invalideja, duunareita, keskituloisia, varakkaita, maahanmuuttajia jne. jne. ettei mikään ryhmä jäisi aliedustetuksi tai syrjityksi ?

Niinpä. Näin ollen reaalimaailmassa ehdokkaat nyt ovat mitä ovat. Sellaista on elämä täällä pohjoisessa(kin).

[nurkkakuntalainen]

Asia voitaisiin ehkäistä eugeniikalla, mutta jostain syystä nykyajan länsimaalainen mieluummin psyykkaa itselleen hyvän omantunnon vastustamalla epätasa-arvoisuutta kuin turvaa tulevien sukupolvien tulevaisuuden pyrkimällä korkeammalle.

Tällä hetkellä ei ole kunnollisia humaaneja eugeniikkamenetelmiä tarjolla. Tarjolla olevat menetelmät perustuvat lähes aina pakkoihin ja kieltoihin tai jopa vielä pahempaan. Ei ole mitään järkeä tehdä nykyajan ihmisten elämästä kurjaa vain siksi, että tulevaisuuden ihmisillä mahdollisesti menisi paremmin. Siinä vaiheessa, kun ihmisen älykkyyteen vaikuttavien geenien manipulointi tulee mahdolliseksi, tuskin tarvitaan mitään pakkokeinoihin perustuvaa eugeniikkaa, vaan ihmiset tekevät sitä täysin vapaaehtoisestikin.

Epätasa-arvoisuuden vastustamiselle on hyvät perusteet. Juuri siksi ihmisen evoluutio onkin kehittänyt ihmiselle mainitsemasi omantunnon, jotta sitä harrastettaisiin. Ne populaatiot, jotka ovat tunteneet omantunnon kolkutusta epäoikeudenmukaisesti toimiessaan, ovat menestyneet. Ne populaatiot, joilta tämä kyky puuttui, ovat kadonneet.

Voitaisiin kuitenkin edes lopettaa valtioiden nykyiset dysgeniikkaohjelmat eli pakolaisuus, kultamunien diskorahat, pakkointegraatio sanan- ja kokoontumisvapauden rajoitusten, "antirasismin" ja syrjintäkieltojen muodossa jne. Nykyään näkyisi aivan nurinkurisesti ajateltavan, että hyvien ominaisuuksien toivominen tuleville sukupolville on kokonaisuudessaan paha asia. On kuitenkin olemassa myös hyväksyttäviä eugeniikan muotoja. Kyse on siitä, perustuuko asia pakottamiseen, varastamiseen tai väkivaltaan, vai vapaaehtoisuuteen.

Jared Taylor selittää, kohdasta 2:13
suomenkielisen wikipedian asenteellinen juttu aiheesta vs. englanninkielisen wikipedian neutraali juttu

[sr]

Eikö eduskunnan pitäisi ideaalitilanteessa heijastaa "läpileikkauksena" koko kansaa, t.s. siellä pitäisi olla tutkimusten ja tilastojen perusteella mitattuna suunnilleen oikeat määrät yksinhuoltajia, eläkeläisiä, naisia, miehiä, lapsettomia, invalideja, duunareita, keskituloisia, varakkaita, maahanmuuttajia jne. jne. ettei mikään ryhmä jäisi aliedustetuksi tai syrjityksi ?

Ei pidä. Minulle ainakin riittää, että minua edustava edustaja ajaa samoja poliittisia asioita, vaikkei olisikaan samaa sukupuolta, saman ikäinen, samassa sosioekonomisessa lokerossa, jne.

Tietenkin yksi mielenkiintoinen tapa toteuttaa demokratiaa olisi se, ettei järjestettäisi mitään vaaleja, vaan joka neljäs vuosi valittaisiin arvalla 200 täysikäistä henkilöä kansanedustajiksi. Edustajuudesta saisi kieltäytyä vain jollain todella hyvällä syyllä (esim. sairaus). Tällaista eduskuntaa olisi vaikeampi lahjoa, koska heillä ei olisi mitään uudelleenvalintakamppanjaa, jota voisi rahoittaa. Heidän ei myöskään tarvitsisi pelätä sitä, että heidän päätöstensä hyvät vaikutukset tulisivat näkyviin vasta pitkällä aikavälillä, eivätkä siten auttaisi heitä uudelleenvalinnassa. Pahin haittapuoli olisi se, että tällainen eduskunta olisi todennäköisesti jossain määrin virkamieskunnan johdettavissa. Sieltä tulisi ehdotuksia, jotka "on pakko toteuttaa tai joudumme katastrofiin". Tavallisilla maallikoilla ei olisi kokemusta tällaisten asioiden hoitamisesta, joten he voisivat hyvin uskoa näitä juttuja.

[Joopa]

Ei pidä. Minulle ainakin riittää, että minua edustava edustaja ajaa samoja poliittisia asioita, vaikkei olisikaan samaa sukupuolta, saman ikäinen, samassa sosioekonomisessa lokerossa, jne.

Pointti onkin se, että erilaiset ihmiset yleensä ajavat erilaisia asioita ja samanlaiset samanlaisia. Köyhä ei ajaisi perintöveron poistamista, vaan niiden nostamista jotta sosiaalituet saadaan ylös ja rikas tasan päinvastois. Siten on aika turha odottaa että esim selvästi eri sosioekonomisessa asemassa olevat ajaisivat kovinkaan hyvin toistensa asiaa. Ikä ja sukupuoli ovat vähämerityksisempiä, vaikka tiettyä merkitystä niilläkin on.

Tietenkin yksi mielenkiintoinen tapa toteuttaa demokratiaa olisi se, ettei järjestettäisi mitään vaaleja, vaan joka neljäs vuosi valittaisiin arvalla 200 täysikäistä henkilöä kansanedustajiksi. Edustajuudesta saisi kieltäytyä vain jollain todella hyvällä syyllä (esim. sairaus). Tällaista eduskuntaa olisi vaikeampi lahjoa, koska heillä ei olisi mitään uudelleenvalintakamppanjaa, jota voisi rahoittaa. Heidän ei myöskään tarvitsisi pelätä sitä, että heidän päätöstensä hyvät vaikutukset tulisivat näkyviin vasta pitkällä aikavälillä, eivätkä siten auttaisi heitä uudelleenvalinnassa. Pahin haittapuoli olisi se, että tällainen eduskunta olisi todennäköisesti jossain määrin virkamieskunnan johdettavissa. Sieltä tulisi ehdotuksia, jotka "on pakko toteuttaa tai joudumme katastrofiin". Tavallisilla maallikoilla ei olisi kokemusta tällaisten asioiden hoitamisesta, joten he voisivat hyvin uskoa näitä juttuja.

Tuo johtaisi täyteen virkamiesvaltaan lukuunottamatta näitä "kansaa (lue: lehdistöä) kuohuttavia" tilanteita, joissa pitää "heti saada muutos suomen täysin luokattomaan lainsäädäntöön", jotka siis toteutuisivat suurella nopeudella ja aikaansaisivat vielä luokattomampaa lainsäädäntöä kun sitä loisivat täydet amatöörit ilman mitään kokonaiskuvaa. Tulisi lakeja tyyliin "kaikkia väärintekijöitä on anakarasti rangaistava" ja unohdettaisiin määritellä kuka päättää mikä on väärin ja/tai mikä on ankara rangaistus jne. Siten myös median valta kasvaisi aivan tolkuttomasti.