2010-01-12 HS Vieraskynä: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa

[requiem]

Uutisaiheina saman päivän (12. 1.) lehdessä olivat muun muassa Helsinki-Vantaan maapalvelun aggressiiviseksi yltynyt työtaistelu, Keski-Uudenmaan poliisin tekemät lähestymiskieltojen tarkistukset, talvisodan taistelut (koko sivu), itsemurhalukumme ja -tapamme, lasten hyväksikäyttö uskonlahkossa, Tony Halmeen kuolema ja Kemin surmajutun tutkinta, kaikki tämä Tötön turvallisessa Suomessa.

Öh, olipas sopivasti valittu taas esimerkit. Missä vaiheessa Helsinki-Vantaan maapalvelun työtaistelu yltyi väkivaltaiseksi agressioksi? Keski-Uudenmaan poliisi tarkistaa lähestymiskieltoja estääkseen väkivaltaa, selvästikkään väkivaltaa ei haluta hyväksyä. Talvisodan taisteluista on tullut kuluneeksi 70 vuotta, ilmeisesti Saarisen mielestä Suomessa käydään siis edelleen jotakin talvisotaa, hänen mielestäänhän se kertoo väkivaltaisuudestamme. Itsemurhalukumme on kyllä korkea, mielestäni on jotenkin hivenen koomistaa alkaa vääntämään niiden tekotavoista jotakin yleissuomalaisen väkivaltakulttuurin trendiä, aivan kuin itsensä ampuminen tai lääkkeillä henkensä riistäminen jotenkin eroaisi lopputulokseltaan ja tarkoitusperiltään. Lasten hyväksikäyttöä kotimaisissa uskonlahkoissa ei hyväksytä selvästikkään, koska asia on kirvoittanut suoranaista raivoa osapuolia kohtaan. Halme ei joutunut väkivaltarikoksen uhriksi.

Onko Saarinen tullut ajatelleeksi millaisia väkivaltarikoksia muissa maissa tehdään? Maistiaisiksi vaikkapa Iso-Britannian rikosuutisia. Noiden perusteellan jäisin kyllä mieluusti Suomeen, sen verran rajulta tuo meno vaikuttaa.

Töttö yhtyy kirjoituksellaan suomalaista väkivaltaista kulttuuria väheksyvään laajaan kansanjoukkoon, joka on ilmeisesti itse työssään ja arkielämässään hyvin etäällä siitä, mitä suomalaisissa kodeissa ja kaduilla tapahtuu joka hetki.

En voi tietää mitä kaikissa suomalaisssa kodeissa tapahtuu. Havaintojeni perusteella voin kuitenkin väitttää törmänneeni hyvin vähän kaduillakaan tapahtuneeseen väkivaltaan, pariin nahistelevaan juoppoon ja humalaisten nokkapokkkaan. Vaikkei Töttö jaakkaan Saarisen näkemystä Suomesta maailman väkivaltaisimpana maana, ei se tarkoita Tötön vähättelevän väkivaltaa. Töttö vain peräänkuuluttaa asioiden suhteuttamista tarjolla olevaan tilastoituun faktatietoon Saarisen vetämän mantramaisen "Suomi on maailman väkivaltaisin maa"-linjan sijasta.

Esimerkiksi Tötön melko turvallisessa Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä.

Näillä laskelmilla tulokseksi saadaan 87600 väkivaltarikosta perheissä ja 2 190 000 pahoipideltyä naista vuosittain. Tämän perusteella lähes jokainen suomalainen nainen ja tyttö pahoinpidellään kerran vuodessa. Etenkin jälkimmäinen väite kuulostaa aivan absurdilta, haluaisin kyllä tietää lähteen väitteelle.

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

No siinä olemme sijalla viisi. Britannia, Itävalta, Ruotsi ja Belgia.

Tarpeeton aseistautuminen, mitä se on? Haluaisin tietää? Jos suomalaisista noin joka kymmenennellä on aseen hallussapitolupa ja sitten useampia aseita, onko tämä sitä? Vai onko tämä tarpeeton aseistautuminen laittomien aseiden hankkimista, joiden määristä ei tietenkään ole saatavilla minkäälaista tilastotietoa.

Henkinen terrori on henkistä väkivaltaa. Huutaminen, meuhkaaminen, haistattelu, liikennesääntöjen noudattamattomuus, etuilu, lähimmäisistä piittamattomuus ja vittuilu koiransa kusettamisella eivät ole väkivaltaa, nämä ovat vain kusipäisen ihmisen diagnoosiin johtavaa käyttäytymistä.

Listaa voi jatkaa kukin omilla havainnoillaan loputtomiin. Niin kuin Johanna Korhonen asian ilmaisi: "Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa."

Ai. Sukulaisilleni, ystävilleni, tuttavilleni ja itse allekirjoittaneelle väkivaltainen käyttäytyminen ei ole arkipäivää tai normaalia. Jos väkivaltaisen kulttuurin harrastamiseksi lasketaan maanpuolustuksellisten taitojen ylläpitäminen, kiinnostus ampumaseharrastuksesta, muutaman teräaseen omistaminen, väkivaltaa sisältävien tietokonepelien pelaaminen ja viihteen katsominen, niin kai minäkin sitten olen kauhean väkivaltaisen kulttuurin harjoittaja.

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Eli väärinajattelevien pitäisi pitää vain suunsa kiinni ja kaikki olisi taas hyvin?

Kuitenkin pidän Töttöä asiassa vakuuttavampana henkilönä, onhna hän esimerkiksi perehtynyt seuraavaan asiaa  

Töttö on käytännön tasolla osoittanut, miten välillä laadullisissa tutkimusmenetelmissä retoriikalla on merkittävä osuus, esimerkiksi julkaisemalla kvantitatiivisen tutkimuksen naistutkimusta käsittelevässä lehdessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Töttö

edit - korjattu pari kirotusvihrettä

[Ernst]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä."
Mikael Saarinen

Professori Pertti Töttö julisti (HS Vieraskynä 12. 1.) Suomen olevan melko väkivallaton maa. Tötön mukaan media lietsoo kuvaa meistä väkivaltaisena kansana, mikä ei hänen mielestään ole totta.

Mikael Saarinen oikaisi aika pahasti. Kun Töttö kirjoitti, että Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa, niin Saarisen tekstiin Tötön kirjoitus oli muuttunut julistukseksi siitä, että Suomi on melko väkivallaton maa. Tämän vääristellyn väitteen kimppuun Saarinen käy (sanoisinko ja sanonkin) hyvin väkivaltaisesti. Huomatkaa: kuvassa käden asento - olen minä viisas mies!

[M.]

Uutisaiheina saman päivän (12. 1.) lehdessä olivat muun muassa Helsinki-Vantaan maapalvelun aggressiiviseksi yltynyt työtaistelu - -.

Öh, olipas sopivasti valittu taas esimerkit. Missä vaiheessa Helsinki-Vantaan maapalvelun työtaistelu yltyi väkivaltaiseksi agressioksi?

Vaihtoehtoisesti voisi pohtia, mitä psykoterapeutilla on liikkunut mielessään ylipäätään tässä vaiheessa. Ulkomaillahan ei koskaan olekaan väkivaltaisiksi yltyviä työtaisteluja... No, ehkä maapalvelun äijät kiroilivat tai jotain, mikä lasketaan psykoterapiassa väkivallaksi.

[gloaming]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä." Mikael Saarinen

Ja sitten Mikael Saarinen esittää näytön väittämälleen. Jos kyseessä on taas jokin yksittäinen anonyymi kyselytutkimus, Mikael, unohdetaan koko asia - vakuuttavaa näyttöä tällaisille laskelmille ei ole.

Töttö unohtaa kirjoituksissaan myös tilastolliset merkityserot esimerkiksi todetessaan, että suomalaisten miesten väkivaltakuolleisuuden mediaani 3,2 on melko lähellä Länsi-Euroopan maiden vastaavaa lukua 2,0 (eroa yli 60 prosenttia).

Jos maakohtaiset mediaanit vaihtelevat välillä 0.5 - 30 ja aineistosta erottuu esim. kolme klusteria, 3.2 on tosiaan lähempänä 2.0:aa kuin 25.7:ää ja klusteroituu ensimmäisen kanssa.

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

Listaa voi jatkaa kukin omilla havainnoillaan loputtomiin. Niin kuin Johanna Korhonen asian ilmaisi: "Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa."

Väkivaltaa tulee vastustaa, mutta tällainen aivojättöinen alarmismi ei siinä onnistu.

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Mikael on hyvä ja osoittaa "alkeellisen positivismin" ja "tietojen manipuloinnin", jotka jäävät nyt puhtaasti retorisen hölynpölyn varaan. Tällä yrittämällä Töttön argumentaatio ei valitettavasti kaadu.

EDIT: Itse asiassa toivottavasti Töttö reagoi ja kaivaa tilastot myös muista rikoksista. Tällöin käy selväksi, että näiden mikaeltieteilijoiden kvantivatiivinen argumentaatio on täysin anonyymien kyselytutkimusten tulkintojen varassa lopun ollessa moralisointia, syyllistämistä ja retoriikkaa.

[Henry]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä." Mikael Saarinen

Ja sitten Mikael Saarinen esittää näytön väittämälleen. Jos kyseessä on taas jokin yksittäinen anonyymi kyselytutkimus, Mikael, unohdetaan koko asia - vakuuttavaa näyttöä tällaisille laskelmille ei ole.

Luvut lienevät peräisin Usko, toivo ja hakkaus -tutkimuksesta, jota on arvosteltu kovin sanoin, esim. täällä.

http://jokisipila.blogspot.com/2008/01/usko-toivo-ja-bullshit.html

"Eivätkä jo ajat sitten asenteelliseksi, puolueelliseksi ja metodeiltaan vääristeleväksi vuonna 1997 toteutetun "Usko, toivo, hakkaus" -kyselytutkimuksen johtopäätökset milloinkaan katoa julkisuudesta? En luule paljon liioittelevani, kun totean, että päivittäin saa lehdistä lukea ja tv:stä kuulla, että suomalaisnaisista 40 prosenttia on kokenut parisuhdeväkivaltaa joskus ja että 20 prosenttia elä parhaillaan väkivaltaisessa suhteessa. Väkivallaksi määriteltiin mm. se, että joku mies on käyttäytynyt tavalla jonka nainen eli kyselyn vastaaja "on kokenut seksuaalisesti uhkaavaksi". Aviopuolison suhteen väkivallaksi luokitellaan myös "kiinni pitäminen", "painostaminen" ja uhkailu sekä naisen kokemukset väkivallan uhasta. Näin maailmoja syleilevällä määritellyllä väkivaltaa kokeneiden prosentin olisi luullut olevan paljon korkeampikin.

Ongelma on siinä, että kyselytutkimuksista oiotaan mutkat suoriksi ja todetaan yksiselitteisesti ilman sen kummepia varauksia, että "20 prosenttia suomalaisnaisista elää väkivaltaisessa parisuhteessa". Suuri osa lukevasta yleisöstä on autuaan tietämätön tutkimuksen löyhästä väkivalta-termin määrittelystä, ja tulkitsee näiden naisten tulevan hakatuiksi, potkituiksi, kuristetuiksi, teräaseella lyödyiksi, ammutuiksi ja/tai raiskatuiksi parisuhteessaan. Puhutaanhan otsikossakin "hakkauksesta". Suomalainen uhrifeminismi, jolle tämä tutkimus on jo kymmenen vuoden ajan muodostanut älyllisen selkänojan ja ehtymättömän argumenttiarsenaalin, on tehnyt parhaansa edistääkseen juuri tällaista tulkintaa.

Tasa-arvokeskustelu on täynnä tarkastamattomia väitteitä, päättömyyksiä, suoranaista valehtelua ja kollektiivista syyllistämistä. Tietyt väitteet ovat saaneet niin vahvan ja yleisesti hyväksytyn aseman, ettei niiden totuudellisuutta enää haluta tai uskalleta kyseenalaistaa, vaikka ne alunperin ovat olleet hyvin kiistanalaisia, ylitulkittuja, vääristeltyjä tai suoranaista höpöhöpöä. Tuon surullisenkuuluisan 20 prosentin tai "joka viidennen suomalaisen miehen" (tekijänä) voisi mainita "naisen euro on 60-80 senttiä", "parisuhdeväkivallan tekijä on lähes aina mies", "suomalainen yhteiskunta hyväksyy naisten alistamisen", "naiset saavat samasta työstä vähemmän palkkaa", "Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa" jne."

[tietotyöläinen]

Esimerkiksi Tötön melko turvallisessa Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä.

Näillä laskelmilla tulokseksi saadaan 87600 väkivaltarikosta perheissä ja 2 190 000 pahoipideltyä naista vuosittain. Tämän perusteella lähes jokainen suomalainen nainen ja tyttö pahoinpidellään kerran vuodessa. Etenkin jälkimmäinen väite kuulostaa aivan absurdilta, haluaisin kyllä tietää lähteen väitteelle.

Taisit laskea tuon 2 190 000 sillä perusteella, että väite olisi joka tunti?

Kun se kuitenkin on per päivä, huomaa että tuo joka kuudes minuutti on käytännössä sama kuin tuo 250 päivässä, tarkalleen siis 240 päivässä. Tästä herää kyllä epäilys, että kirjoittaja röyhkeästi tuplaa lukeman ilmaisemalla sen kahdella eri tavalla. Ilmaisu on ovelasti ja taiten rakennettu. Sen voi tulkita niin, että nuo molemmat tapahtuvat tai että jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä. Ja vaikka pikaisella lukemisella jää vaikutelma, että molemmat tapahtuvat, valheesta häntä ei saa tässä kiinni.

[requiem]

Taisit laskea tuon 2 190 000 sillä perusteella, että väite olisi joka tunti?

No niinpäs näköjään teinkin. Kiitos korjauksesta 

Mutta joku edellä kertoikin tietojen olevan peräisin jostakin reilusti kritisoidusta nollatutkimuksesta.

Kun se kuitenkin on per päivä, huomaa että tuo joka kuudes minuutti on käytännössä sama kuin tuo 250 päivässä, tarkalleen siis 240 päivässä. Tästä herää kyllä epäilys, että kirjoittaja röyhkeästi tuplaa lukeman ilmaisemalla sen kahdella eri tavalla. Ilmaisu on ovelasti ja taiten rakennettu. Sen voi tulkita niin, että nuo molemmat tapahtuvat tai että jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä. Ja vaikka pikaisella lukemisella jää vaikutelma, että molemmat tapahtuvat, valheesta häntä ei saa tässä kiinni.

Näinpä. Kirjoittaja myös taiten pyrkii vihjaamaan kaiken perheväkivallan koskevan naisia, koska ensin puhutaan perheväkivallasta ja sitten naisten pahoinpitelyistä. Aivan kuin perheväkivallan uhrien joukosta ei löytyisi miessukupuolen edustajia. Mutta valheesta kirjoittajaa ei kyllä enää saa kiinni, mahdolliseen seuraavaan kirjoitukseensa hän ehtii jälleen viilaamaan sananmuotonsa sopiviksi ja asettelamaan ne haluamansa vaikutelman luomiseksi, tai kiertämään valheensa jollakin näppärällä kaartelulla kirjoituksiensa epämääräisyydestä.

[Octavius]

..lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin on siis todiste suomalaisten miesten hirvittävästä väkivaltaisuudesta.

Ok. Pitäsíköhän Saarisen hakea uudet pillerit, vaikka siniset, sieltä omalta terapeutilta?

Verbaalinen lahjakkuuteni tyhjenee kuin ilmapallo noin äärettömän typeryyden edessä. Ei kai tuossa voi muuta kuin hiljentyä.

Jotenkin uskon, että tämä avohoito on kaikille vahingoksi. Ajatelkaa – tämä Saarinenkin luultavasti kävelee parhaillaan Helsingin kaduilla. Vapaana ilman sinisiä pillereitä ja ilman pakkopaitaa.

[skrabb]

Väkivaltaisuuden päivittely ei ehkäise väkivaltaa
Pertti Töttö

Eero Backman (HS Mielipide 14. 1.) ja Mikael Saarinen (HS Mielipide 16. 1.) kommentoivat kirjoitustani, jossa väitin median lietsovan väärää käsitystä Suomesta erityisen väkivaltaisena maana (HS Vieraskynä 12. 1.). Tässä mediaa tietysti auttavat innokkaat mielipidekirjoittajat.

Backmanin kannattaisi tarkistuttaa sisälukutaitonsa. Käyttämäni luvut eivät olleet mitään "perheväkivaltatilastoja"; sellaisia ei ole olemassakaan. Luvut olivat juuri samoja henkirikoslukuja, joita Backman tarjoaa esittämieni tilalle. Backmanin ja monen muun näköharha syntyy siitä, että he käyttävät järjestysasteikollista mittausta, vaikka ilmiö on suhdeasteikollinen.

Näin se käy: Meillä on kaksi joukkoa, kääpiöt ja jättiläiset. Kääpiöt pannaan pituusjärjestykseen, minkä jälkeen pisintä kääpiötä osoitetaan sormella ja käsketään häpeämään, koska tämä on pituudeltaan lähimpänä jättiläisiä.

Maiden väkivaltaisuudesta puhuttaessa tärkeätä ei kuitenkaan ole, monesko maa on tilastossa vaan millä tasolla väkivalta on. Psykoterapeutti Saarinen väittää, etten tiedä "mitä suomalaisissa kodeissa ja kaduilla tapahtuu joka hetki". Niin varmaankin on, mutta mistä Saarinen sen tietää? Saarisen ainut tiedolta vivahtava viittaus on väite, että Suomessa "250 naista pahoinpidellään joka päivä". Mikä mahtaa olla "tiedon" lähde?

Jokin aika sitten mediassa esiintyi sama väite Suomea kuvaavana uutisena. Kysyin toimittajalta, mikä oli jutussa mainittu tutkimus, johon väite nojasi. Toimittaja ei vastannut.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustajat kysyivät samaa toimittajan esimieheltä, ja toimittaja myönsi, että lähde oli vain jonkun haastateltavan käsitys asiasta. Väite esiintyy erään naisjärjestön "taisteluohjeissa", ja se lienee laskelma siitä, paljonko parisuhdeväkivaltaa maassamme esiintyisi, jos aiheesta naisille tehdyn kyselytutkimuksen luvut yleistetään koko väestöön.

Kyselyssä väkivallaksi määriteltiin myös väkivallalla uhkaaminen, joten tälläkään laskutavalla maassamme ei pahoinpidellä tuota määrää naisia päivässä. Kyse on koetusta väkivallan uhasta, jolle erityisesti nuoret ja koulutetut naiset olivat kyselyn tulosten perusteella muita "herkistyneempiä".

Lisäksi tiedetään, että tällaisissa naisuhritutkimuksissa ilmoitettu väkivallan kokeminen on moninkertaista verrattuna yleisissä rikosuhritutkimuksissa ilmoitettuun parisuhdeväkivaltaan.

Kuvitellun suomalaisen väkivaltakulttuurin julkinen märehtiminen ei minusta ole väkivallan ehkäisyä. Naisjärjestöjen paasaus Suomesta naisille vaarallisena maana lihottaa lähinnä järjestöjen valtionapuja, mutta perheväkivallan ehkäisyyn olisi tehokkaampiakin keinoja.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta.

professori
Tampere/Kuopio

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/V%C3%A4kivaltaisuuden+p%C3%A4ivittely+ei+ehk%C3%A4ise+v%C3%A4kivaltaa/1135252234543

[Iloveallpeople]

Blogista apua sosiaaliseen ahdinkoon?!

...
Kirjoitin taannoin tähän blogiin tuohtumustani siitä, ettei uuden vuoden aaton kauppakeskus Sellon tapahtumista puhuttaessa ole otettu tarpeeksi esille sitä, mistä tapahtumissa itse asiassa on kyse – lähisuhdeväkivallasta. Helsingin Sanomissa Sellon tapahtumat ovat kuitenkin sittemmin herättäneet laajaa keskustelua ja uutisointia lähisuhdeväkivallasta. Keskustelua on herättänyt mm. Pertti Tötön (12.1.2010) kirjoitus Helsingin Sanomissa. Osa keskustelijoista, samoin minä, katsovat Tötön vähättelevän suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaa. No mutta, tällä viikolla pomppasi – 19.1.2010 Töttö kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan itsensä yhä syvemmälle suohon selittäessään, mitä hän itse asiassa tarkoitti – ja hänhän tarkoitti: ettei suomalaisen yhteiskunnan lähisuhdeväkivaltaongelma ole todellinen eikä sukupuolittunutkaan, lähinnä koulutettujen naisten yliherkän käytöksen seurausta ja naisjärjestöjen tapa kerjätä ja kerätä rahaa.

Näinkö tässä ns. sivistysvaltiossa nimeltä Suomi todella ajatellaan? Niin kuin naisjärjestöt ja feministitutkijat ovat vuosikausia tehneet töitä yrittäessään kuvailla, että kuten Tiina Soininen toi kommentissaan esiin, niin joka viides nainen Suomessa kohtaa elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa ja naiselle vaarallisin tilanne elämässä on avio/avoero, koska silloin hän todennäköisemmin tulee puolisonsa surmaamaksi – niin ei vaan mene faktat jakeluun?!
...

Tuoreet tilastot osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa suomalaisten – ei maahanmuuttaja / ulkomaalaisten – miesten tekemään. Suomessa tapahtuva lähisuhdeväkivalta on vain harvoin ulkomaalaistaustaisen miehen tekemää.

Olen miettinyt tämän blogin kirjoittamista jo aika monta päivää, en siksi, ettei asia olisi tärkeä – vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä turhauman vaiheessa en ole enää varma millä tavalla tälle keskeiselle yhteiskunnalliselle ongelmalle saisi näkyvyyttä, ja miten se menisi jakeluun? Ja valitettavasti pelkään, ettei tämä blogi-kirjoitus siinä paljoa auta. Toisin sanoen, onko mistään mitään hyötyä? Jotakin olisi tehtävä, mutta, mitä, missä ja milloin? Ei auta jos Tiina Soininen ja minä (samanmieliset) kirjoittelemme keskenämme ja taputamme kilvan toisiamme olkapäälle todeten, että kyllä asialle jotakin pitää tehdä ja hyvä kun otit puheeksi – asia pitäisi saada laajempaankin levitykseen!

Koko blogikirjoitus: Karjalan tutkimuslaitos/Pirjo Pöllänen

[skrabb]

HS - Mielipide - 24.1.2010 - 1999 merkkiä - 1. painos

Väkivallan vähättely ei ehkäise väkivaltaa

Professori Pertti Tötöllä on kanttia (HS Mielipide 19.1.) esittää väkivallasta samantapaisia perustelemattomia väitteitä, joiden käyttöön hän näkee muiden syyllistyvän. Kirjoituksensa lopussa Töttö näkee "syrjäseutujen alkoholisoituneiden ja syrjäytyneiden miesten" olevan päävastuussa parisuhdeväkivallasta. Mikä mahtaa olla professorin käyttämä lähde, ja mitä vastuu tarkoittaa tässä yhteydessä? Jotakin kvantitatiivisin menetelmin mitattavaa suuretta tai ominaisuutta?

Toisaalla kirjoituksessa Töttö leimaa väkivallalla uhkaamisen nuorten ja koulutettujen, muita "herkistyneempien" naisten kokemaksi ilmiöksi.

Uskonpa kuitenkin, että useimmat väkivallan tekijöiden ja kokijoiden kanssa työskentelevät ammattilaiset osaavat jo nykyään nähdä asian laajemmin: kyse on henkisestä väkivallasta, paino yhdyssanan jälkimmäisellä puoliskolla.

Kyse on vääristyneestä, epäoikeudenmukaisesta vallankäytöstä, jonka skaala on hämmentävän laaja, esimerkkeinä parisuhteessa ilmenevät toisen osapuolen vanhemmuuteen kohdistuvat loukkaukset, sosiaalisten suhteiden kontrollointi tai taloudellinen vallankäyttö.

Psykoterapeuttina ja perheterapeuttina voin vastata ainakin osittain Tötön kysymykseen Mikael Saarisen tiedon alkuperästä ja luotettavuudesta. Kohtaamalla työssään vuosien ajan päivittäin Suomessa asuvia miehiä, naisia ja lapsia psykoterapeutti saa varmasti jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä suomalaisissa kodeissa tapahtuu - olkoonkin, että kuva saattaa olla värittynyt asiakkaiden/potilaiden tuskallisten kokemusten vuoksi.

Itseäni ei miehenä, perheenisänä tai terapeuttina kiinnosta Suomen sijoittuminen väkivallan kansainvälisessä tilastokisassa, mutta näkemykseni mukaan paitsi jokainen lyönti on liikaa, on myös jokainen arvovaltaiselta taholta lausuttu väkivaltaa ja väkivaltaisuutta vähättelevä kommentti kaikkea muuta kuin väkivaltaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

HEIKKI SEPPÄLÄ HELSINKI

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/V%C3%A4kivallan+v%C3%A4h%C3%A4ttely++ei+ehk%C3%A4ise+v%C3%A4kivaltaa/HS20100124SI1MP02o7x?free=Mikael Saarinen&date=20091225&advancedSearch=&

[PROTOTYPE]

Viranomaisten työmäärä kasvaisi, jos muuntorangaistukset otetaan takaisin käyttöön.

    KAUPPAPORVAREITA YRPI, NOTTA PITÄS TEHRÄ JOTTAIN.
Jatkuvasti näpistelevät, liikennerikkojat ja muut pikkurötöstelijät halutaan laittaa kuriin kiristämällä sakon muuntorangaistusjärjestelmää.

Oikeusministeriön valmistelemassa lakiuudistuksessa ehdotetaan, että sakko muunnettaisiin vankeudeksi, jos henkilölle on annettu vähintään neljä sakkoa vuodessa.

Poliisin antamien sakkojen muuntaminen vankeudeksi lopetettiin vuonna 2008, koska sakkovankien määrää haluttiin vähentää.

Oikeusjärjestelmä alkoi kärsiä uskottavuusongelmasta, kun maksamatta jätetyistä sakoista ei seurannut mitään.

Oikeusministeriön hallitusneuvos Leena Kuusaman mukaan nyt muuntorangaistukset palautettaisiin vain osittain. Sekään ei silti ole läpihuutojuttu.

"Jos muuntorangaistus palautetaan, se tarkoittaa, että vankimäärä ja eri viranomaisten työmäärä kasvavat. Kustannukset lisääntyisivät, kun kuitenkin määrärahoja vähennetään joka paikassa."

Ministeriön laskelmien mukaan uudistus lisäisi vankien määrää 50:llä joka päivä. Se taas merkitsisi 3,9 miljoonan euron kuluja vuodessa.

"Nykyisillä määrärahoilla tämä ei onnistu, vaan uudistusta varten pitäisi saada lisää rahaa. Tämä on iso ongelma", Kuusama sanoo.

Kesällä oikeusministeriö kokoaa lakiluonnosta koskevia lausuntoja yhteen ja päättää jatkovalmistelusta kesälomien jälkeen. Lausuntokierros päättyi kesäkuussa.

Kuusaman mukaan lausunnoissa kaivattiin perusteellisempaa arviota kustannuksista. Esimerkiksi tuomioistuinten ja syyttäjien rahanmenoja ei ole laskettu.

Kuusaman mukaan kaikki ovat silti yhtä mieltä siitä, että menettelyä yksinkertaistettaisiin. Toteutustapa vain on auki.

"Osa katsoo, että lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi muuntorangaistus tulisi palauttaa. Toinen puoli taas puhuu tätä vastaan. Tutkimuksissa ei ole osoitettu, että muuntorangaistukset vähentäisivät rikoksia", Kuusama kertoo ministeriöön tulleista lausunnoista.

Yksi lakiuudistusta kiittelevä on Kaupan liitto. Liiton asiamies Matti Räisänen uskoo, että laki toimisi pelotteena ainakin osalle rötöstelijöistä.

Myymälävarkauksia ja näpistyksiä ilmoitetaan liiton mukaan poliisille joka vuosi noin 47 500.

"Häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt. Osa ei välitä yhtään mitään. He suurin piirtein repivät sakkolapun, kun näkevät, että siitä ei seuraa heille mitään", Räisänen sanoo.

http://www.hs.fi/kotimaa/Sakkojen+muuntorangaistus+harkinnassa++nelj%C3%A4st%C3%A4+maksamattomasta+sakosta+vankilaan+/a1404696182645

[Markkanen]

Suomi on tuhansien poliittisten propagandojen maa. Tilastoja tehdään lähinnä siksi, että halutaan osoittaa sitä asiaa, että kansa ei tule toimeen ilman tiukkaa holhousta ja pykäläviidakkoa. Kaikki on poliitisoitunutta. Esim. jokainen meistä muistaa kouluammuntojen ajan. Siinä lähes jokainen poliitikko ja professori puhui suu vaahdossa siitä kuinka väkivaltainen kasa Suomessa asuu. Kun halutaan kieltää jotakin tai nostaa esim. alkoholiveroa niin johan alkaa kansan demonisoiminen. Jopa disinformaation levittäminen lööppilehdissä on sallittua. Ei tarvitse mennä kuin itä-naapuriin katsomaan niin näkee sen mitä suomalaiset poliitikot ym. roskasakki mielessään näkee Suomessa. Ikävintä on se, että Suomen kansa on niin vastaanottavaista ja sinisilmäistä porukkaa joita on aina helppo kusettaa tilastoilla ym.