2010-01-12 HS Vieraskynä: Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa

[skrabb]

VIERASKYNÄ
Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa
Tilastojen perusteella väitteet maassamme vallitsevasta itäeurooppalaisen väkivallan perinteestä ovat vailla pohjaa.
12.1.2010 3:00
A A Pertti Töttö Kirjoittaja on sosiaalitutkimuksen menetelmien professori ItäSuomen yliopistossa.

Media lietsoo mielikuvaa Suomesta yhtenä Euroopan väkivaltaisimmista maista. Helsingin Sanomat otsikoi, että "Suomessa kuollaan väkivaltaan muuta Eurooppaa useammin" (31. 12.). Jutussa ei tosin kerrottu, millä luvuilla mitaten Suomi kuuluisi "väkivallan aiheuttamien kuolemien määrässä Euroopan kärkikaartiin".

Samankaltaisia uutisia voisi luetella monia. Suomi on milloin "vaarallinen maa naisille", milloin Euroopan häpeätahra perheväkivallan vuoksi.

Huolestuttavaa on, että uutisten takana olevat tiedot eivät aina perustu luotettaviin lähteisiin, saati tutkimustietoon.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Verkkokatsauksen 12/2009 perusteella pystyy havainnollistamaan, millä tasolla ovat naisten ja miesten väkivaltakuolemat 36:ssa Euroopan maassa ja miten Suomi sijoittuu vertailussa.

Vertailumaana voi käyttää Euroopan väkivallattominta maata Saksaa. Vuosina 2003–2007 siellä surmattiin vuosittain sataatuhatta henkeä kohti keskimäärin 0,6 naista ja 0,7 miestä.

Euroopan maat jakaantuvat selkeästi kolmeen ryhmään.

Ensimmäisessä ryhmässä on ainoastaan yksi maa, Venäjä. Sen luvut ovat 12 ja 43. Naisia surmattiin siis Venäjällä 20-kertaisesti ja miehiä 60-kertaisesti Saksaan verrattuna. Euroopan väkivaltaisimman maan tittelistä eivät muut pysty kilvoittelemaan.

Toisen ryhmän maat ovat Ukraina, Valko-Venäjä, Latvia, Viro, Liettua ja Moldova. Niiden väkivaltaisuutta voidaan kuvata mediaanilla eli suuruusjärjestyksessä keskimmäisen maan arvoilla. Luvut ovat 5 ja 15. Naisten luku on siis kahdeksankertainen ja miesten luku 21-kertainen Saksan lukuihin verrattuna.

Kolmannen ryhmän muodostavat 29 muuta Euroopan maata. Suomi on niiden joukossa. Meillä surmattiin sataatuhatta henkeä kohti naisia 1,2 ja miehiä 3,2. Saksaan verrattuna luvut ovat kaksin- ja viisinkertaiset mutta silti melko lähellä tämän yhtenäisen ryhmän keskiarvoja (naissurmia 1,0 ja miessurmia 2,0).

Professori Eero Backmanin (HS Mielipide 3. 1.) mielestä viime aikojen murhenäytelmät "kumpuavat suomalaisesta mielenlaadusta". Meillä on hänen mukaansa pitkä itäeurooppalainen väkivallan perinne.

Katsotaan, miten asia on. Itä ja länsi voidaan määritellä maantieteellisesti, poliittisesti tai uskonnollisesti.

Jos itänä pidetään maita, joiden pääkaupunki sijaitsee Helsingin lailla 24. pituuspiirin itäpuolella, siihen kuuluu Suomen lisäksi kahdeksan maata. Näiden joukossa Suomen surmaluvut ovat kaikkein pienimmät. Muiden Itä-Euroopassa sijaitsevien maiden mediaani on Suomeen verrattuna viisinkertainen.

Poliittisesti itä tarkoittaa entisiä sosialistimaita. Nyt itään kuuluu 17 maata. Niiden naissurmien mediaani on 1,7 ja miessurmien 4,6. Poliittisen lännen luvut ovat 0,7 ja 1,5. Suomi on miessurmissa poliittisen lännen kärjessä; naissurmissa edellämme ovat Belgia ja Luxemburg.

Uskonnollisesti Eurooppa jakaantuu itään, länteen ja etelään. Maan suurimman uskontokunnan mukaan luokiteltuna aineistossa on ortodoksisia maita 9, protestanttisia 8 ja katolisia 18.

Ortodoksisten maiden mediaanit ovat 3,7 ja 11,9. Protestanttisissa maissa surmattiin sataatuhatta henkeä kohti naisia 0,7 ja miehiä 1,3. Suomi ei oikein kuulu kumpaankaan ryhmään. Lähimmäksi Suomen väkivaltalukuja tulevatkin katolisten maiden keskiluvut 0,9 ja 1,7.

Yhdessä suhteessa suomalainen väkivalta on uskonnollisesti itäistä tasoa. Surmien sukupuolittuneisuus (miessurmia yhtä naissurmaa kohti) on meillä ortodoksisten maiden tasolla.

Suomi on siis melko vaarallinen maa miehille.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomi+ei+ole+erityisen+v%C3%A4kivaltainen+maa/1135252071737

[Iloveallpeople]

Objektiivinen kirjoitus. Tykkäsin.

[vrv]

Voi voi...
Sangen ikävää luettavaa frank johansonille. Pakko näiden lukujen olla väärennettyjä, muuten menee monella yöunet.
On kiireesti löydettävä jokin muu huono piirre Suomalaisesta miehestä. Kävisikö esim vasenkätisyys, huonot hampaat tai paha jalkahiki?

[Poitiers]

"Suomi on siis melko vaarallinen maa miehille."

Näin on. Suurin osa törkeistä väkivaltarikoksista tapahtuu perjantai- ja lauantaiyönä 24.00-06.00 välillä yksityisasunnoissa. Sekä tekijä että uhri ovat yleensä miehiä, molemmat tuntevat toisensa ja ovat vahvasti humalassa.

[Topelius]

"Suomi on siis melko vaarallinen maa miehille."

Näin on. Suurin osa törkeistä väkivaltarikoksista tapahtuu perjantai- ja lauantaiyönä 24.00-06.00 välillä yksityisasunnoissa. Sekä tekijä että uhri ovat yleensä miehiä, molemmat tuntevat toisensa ja ovat vahvasti humalassa.

Sanoisin silti, ettei Suomi ole vaarallinen maa miehillekään. Suomi on maailman turvallisimpia maita ja toivottavasti pysyy sellaisena jatkossakin.

[Eino P. Keravalta]

Kuten kirjoittaja toteaa, Suomi on vaarallinen lähinnä miehille. Tämä johtuu siitä, että tilastoissa korostuvat ryyppyremmien keskinäiset teurastukset yön pimeinä tunteina kun Rape luulee Jukkiksen vetäneen hänen kiljunsa. Myös erään tunnetun vähemmistön verikostot kaunistavat tilastoja.

Faktana siis säilyy, että tavallisella ihmisellä on Suomessa erittäin vähäinen riski tulla tapetuksi. Henkikultansa säilyttää hyvinkin tehokkaasti kun välttää ryyppyremmejä ja sekakäyttäjäin seuraa. Helppoa.

Tuntemattomiin uhreihin kohdistuvaa hengestä vapauttamista meillä on vähän, mutta hallitsematon maahanmuutto tuo väistämättä tähänkin muutoksen. Se on alkanut jo.

[gloaming]

Sangen ikävää luettavaa frank johansonille. Pakko näiden lukujen olla väärennettyjä, muuten menee monella yöunet.

Johanssoneille ja kantoloille erilaiset anonyymit kyselytutkimukset edustavat totuutta, vaikka heillä ei ole hajuakaan, miten niiden tulokset ennustavat objektiivisesti todettavia tapauksia. Mutta mitäs pienistä, kyseiselläkin ajattelun tasolla pääsee näemmä tasolle "nero" Suomen kokoisen valtion akatemiassa. Säälittävää.

[Vera]

Hyvä kirjoitus. Henkirikokset ovat kuitenkin sen verran pieni osuus väkivaltarikoksista että maiden väkivaltaisuutta ei voi verrata niiden perusteella.

Jos katsoo laajempia väkivaltarikostilastoja vaikka Eurostatista (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/crime/documents/violent_crime.pdf) ja vertailee niitä väestönmäärään niin huomaa että Suomessa tehtiin vuonna 2007 7861 väkivaltarikosta per 100 000 ihmistä, Englannissa/Walesissa 20173 ja Ruotsissa 11613. Eli Suomi ei edes ole lähelläkään länsi-euroopan suurimpia väkivaltalukuja.

[Juki]

Aina kun Töttö avaa suunsa (mediassa, luennoillla tai muualla), paljastuu, kuinka olematonta toimittajien lähdekriittisyys, tilastolukutaito ja objektiivisuus on. Jännä häiskä, metka virsi; mikä ihme siinä oikein on, että opetus ei mene perille kohderyhmälle?

[Alkuasukas]

Tiukkaa ja analyyttistä vastausta pukkaa:

Tutkija tarkastelee tässä väkivalta "analyysissään" vain surmia, mikä tietysti yhdellä mittarilla mitattuna on yksi pylväs siinä tarkastelussa, kuinka paljon väkivalta tuottaa kuolleita.

Jos noin onnekkaasti olisikin, että väkivaltaan olisi vain tuon verran, siis sen verran mitä kuolleita tulee, mutta sehän nyt ei tietenkään pidä paikkaansa eikä varmaan ole edes kovin hyvä mittari tai tilasto tieto sen pohdiskelussa, onko Suomi väkivaltainen maa vai ei.

Väärin mitattu. Nih. Koska VHM väkivalta.

[gloaming]

Aina kun Töttö avaa suunsa (mediassa, luennoillla tai muualla), paljastuu, kuinka olematonta toimittajien lähdekriittisyys, tilastolukutaito ja objektiivisuus on. Jännä häiskä, metka virsi; mikä ihme siinä oikein on, että opetus ei mene perille kohderyhmälle?

Töttö on sosiologian piireissä monen inhoama henkilö lähinnä kvantitatiivisia menetelmiä painottavan tutkimusotteensa vuoksi.

[Juki]

Aina kun Töttö avaa suunsa (mediassa, luennoillla tai muualla), paljastuu, kuinka olematonta toimittajien lähdekriittisyys, tilastolukutaito ja objektiivisuus on. Jännä häiskä, metka virsi; mikä ihme siinä oikein on, että opetus ei mene perille kohderyhmälle?

Töttö on sosiologian piireissä monen inhoama henkilö lähinnä kvantitatiivisia menetelmiä painottavan tutkimusotteensa vuoksi.

Niin on. Pointti onkin se, miksi Tötön tapa tulkita niitä samoja sosiologien ja toimittajien käyttämiä kavntitatiivisia tilastoja on väärä, paha, not ja soosoo, vaikka Töttö tuppaa yleensä olemaan ainoa tuossa joukossa, joka ymmärtää tilastomatematiikasta yhtään mitään.

[gloaming]

Jos noin onnekkaasti olisikin, että väkivaltaan olisi vain tuon verran, siis sen verran mitä kuolleita tulee, mutta sehän nyt ei tietenkään pidä paikkaansa eikä varmaan ole edes kovin hyvä mittari tai tilasto tieto sen pohdiskelussa, onko Suomi väkivaltainen maa vai ei.

Kommentti koski väkivaltaisesti kuolleita, koska alkuperäinen argumentti koski väkivaltaisesti kuolleita. No, ei-niin-kovinkaan-yllättävästi kenellekään auttavan ajattelukyvyn haltijalle väkivaltaisten kuolemien määrä korreloi voimakkaasti pahoinpitelyiden määrään. Molempia toki tilastoidaan ja vastaava käsittely voidaan esittää pahoinpitelyille ja törkeille pahoinpitelyille. Mutta tällaisenkaan tulos ei näille kommentaattoreille kelpaa, vaan ainoastaan hankalasti tulkittavat anonyymit kysely- tai haastattelututkimukset. Koska tapahtuuhan Suomessa "15000 raiskausta vuodessa", pitää tapahtua, koska vhm on paha, PAHA.

[requiem]

Kuten kirjoittaja toteaa, Suomi on vaarallinen lähinnä miehille. Tämä johtuu siitä, että tilastoissa korostuvat ryyppyremmien keskinäiset teurastukset yön pimeinä tunteina kun Rape luulee Jukkiksen vetäneen hänen kiljunsa.

Tästäkin on eiliseltä vallan mainio esimerkki: Ryyppyseurue vaikeni puukkohipastaan.

Mutta perinteiseen tapaan "oikea" logiikka tilastojen tulkitsemiseen näyttää olevan: 1) Kyse Suomesta 2) ?? 3) Maailman väkivaltaisin maa.

[OTU]

Tuo kirjoitus on kuin keidas mediatyhmyyden autiomaassa. Hienoa.

Tuon suuntainen mutu tai näppituntuma suomalaisesta väkivallasta minulla olikin. Ei mediavauhkoojien masinoima 'VHM on se kaikkeinsta hirmuisin monimurhaaja ja naisten himokiduttaja.'

[pelle12]

Hyvä kirjoitus. Henkirikokset ovat kuitenkin sen verran pieni osuus väkivaltarikoksista että maiden väkivaltaisuutta ei voi verrata niiden perusteella.

Jos katsoo laajempia väkivaltarikostilastoja vaikka Eurostatista (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/crime/documents/violent_crime.pdf) ja vertailee niitä väestönmäärään niin huomaa että Suomessa tehtiin vuonna 2007 7861 väkivaltarikosta per 100 000 ihmistä, Englannissa/Walesissa 20173 ja Ruotsissa 11613. Eli Suomi ei edes ole lähelläkään länsi-euroopan suurimpia väkivaltalukuja.

Totta. Ruotsiin ja Norjaan verrattuna (jotka ovat poikkeuksellisen väkivallattomia sekä globaalisesti että eurooppalaisittain) Suomen väkivaltaluvut näyttävät pahoilta, mutta jo Viroon ja Venäjään verrattuna Suomi näyttäytyy miltei rauhan tyyssijalta mitä väkivaltalukuihin tulee (ja erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaaan). Eurooppalaisittain emme ole kovinkaan väkivaltainen maa, puhumattakaan globaalisesti vertailtaessa. Sama pätee nykyään itsesurmalukuihin. Ihmetyttää oikeuspsykiatri Lauermaan ja monien muiden propaganda. Onko tässä taas kysymys siitä kuuluisasta itseruoskinnasta vai mistä?

[Äänestäjä]

Kiitos Pertti Töttö.

Ja kiitos Hesari, että viime aikoina on alettu julkaisemaan mielipidekirjoituksia jotka eivät välttämättä tuekaan sitä 'yleistä totuutta'.

[Mika.H]

Hieno kirjoitus..

Loistavaa, että Suomessakin pikku hiljaa kirjoitetaan faktoihin perustuvia juttuja, eikä ainoastaan jonkun ry:n toimihenkilön rahankerjuupohjaisia "asiantuntijalausuntoja".

Lisää tuollaista!

Ps. pato murtuu koko ajan lisää.. ei kun tulta päin!!!

[svobo]

Sosiologisiakin ilmiöitä voi mitata jollain. En ole ollut sosiologian tai naistutkimuksen luennoilla, mutta kai niillä ihmisten käyttäytymistä käsittelevinä yhteiskuntatieteinä joitain yhtymäkohtia on. Ihan vertailun vuoksi, tuossa on naistutkimuksen professorin, myöskin väkivaltaa sivuavan mielipidekirjoituksen kirvoittama toinen ketju.

http://hommaforum.org/index.php/topic,20862.msg289288/topicseen.html#top

On vähän eri puusta nuo proffat. 

[Topelius]

Sosiologisiakin ilmiöitä voi mitata jollain.

Sosiologia ei todellakaan ole sellaista huuhaa-tiedettä, kuin täällä jatkuvasti väitetään. Useimmiten vika ei ole itse tieteessä, vaan sen tekijöissä, joiksi kieltämättä ajautuu usein omituista porukkaa (jotka esimerkiksi ovat harvinaisen huonoja pitämään omia valmiiksi keitettyjä mielipiteitään erossa tutkimuksestaan). Aivan kuin naistutkimuksen, sosiologian ongelmana on sen ihan asiallisenkin tutkimuksen ohella syntyvä suuri määrä pseudotiedettä.

Sosiologia itsessään on ihan kelvollinen tiede, ja uskon sen kykenevän paljastamaan sellaisia mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä yhteiskunnista, joita ei muissa tieteissä ehkä keksittäisi tutkiakaan.

[pelle12]

Sosiologisiakin ilmiöitä voi mitata jollain.

Sosiologia ei todellakaan ole sellaista huuhaa-tiedettä, kuin täällä jatkuvasti väitetään. Useimmiten vika ei ole itse tieteessä, vaan sen tekijöissä, joiksi kieltämättä ajautuu usein omituista porukkaa (jotka esimerkiksi ovat harvinaisen huonoja pitämään omia valmiiksi keitettyjä mielipiteitään erossa tutkimuksestaan). Aivan kuin naistutkimuksen, sosiologian ongelmana on sen ihan asiallisenkin tutkimuksen ohella syntyvä suuri määrä pseudotiedettä.

Sosiologia itsessään on ihan kelvollinen tiede, ja uskon sen kykenevän paljastamaan sellaisia mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä yhteiskunnista, joita ei muissa tieteissä ehkä keksittäisi tutkiakaan.

Kerropa yksikin suomalainen täyspäinen sosiologi, joka tekee muutakin kun käyttää 'tutkimuksiaan' oman lässylogiansa polttoaineena? Ja onhan se hieman ihmeellistä, että ko. tieteenhaara vetää puoleensa sitä kaikkein vähälahjaisinta porukkaa. Kai se jotakin kertoo jo itse tieteen haarastakin.

[RP]

Hyvä kirjoitus. Henkirikokset ovat kuitenkin sen verran pieni osuus väkivaltarikoksista että maiden väkivaltaisuutta ei voi verrata niiden perusteella.

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että henkirikokset ovat vertailuihin hyvin sopivia, koska henkirikokset melko luotettavasti luokitellaan henkirikoksiksi (kohtuullisen hyvin toimivissa yhteiskunnissa) ja määritelmä on varsin selkeä. Lievistä pahoinpitelyistä varmasti hyvin suuri osa jää tilastoimatta (ja tämä osuus voi mahdollisesti vaihdella maasta toiseen), ja toisaalta lievän jä törkeän pahoinpitelyn välinen rajalle tuskin on kansainvälistä kriteeriä.

(mutta toki maa, jossa esiintyy paljon tappavaa lievempää väkivaltaa, näyttää tällöin tilastojen valossa suhteettoman hyvältä)

[gloaming]

Sosiologia ei todellakaan ole sellaista huuhaa-tiedettä, kuin täällä jatkuvasti väitetään.

Ilman muuta näin, erittäin merkittävä tieteenala kaiken kaikkiaan. Ongelmana ovat toimijat, joille ideologian toteuttaminen on ensisijaista ja objektiivinen tieteen teko parhaimmillaankin tertiääristä.

[Topelius]

Sosiologisiakin ilmiöitä voi mitata jollain.

Sosiologia ei todellakaan ole sellaista huuhaa-tiedettä, kuin täällä jatkuvasti väitetään. Useimmiten vika ei ole itse tieteessä, vaan sen tekijöissä, joiksi kieltämättä ajautuu usein omituista porukkaa (jotka esimerkiksi ovat harvinaisen huonoja pitämään omia valmiiksi keitettyjä mielipiteitään erossa tutkimuksestaan). Aivan kuin naistutkimuksen, sosiologian ongelmana on sen ihan asiallisenkin tutkimuksen ohella syntyvä suuri määrä pseudotiedettä.

Sosiologia itsessään on ihan kelvollinen tiede, ja uskon sen kykenevän paljastamaan sellaisia mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä yhteiskunnista, joita ei muissa tieteissä ehkä keksittäisi tutkiakaan.

Kerropa yksikin suomalainen täyspäinen sosiologi, joka tekee muutakin kun käyttää 'tutkimuksiaan' oman lässylogiansa polttoaineena? Ja onhan se hieman ihmeellistä, että ko. tieteenhaara vetää puoleensa sitä kaikkein vähälahjaisinta porukkaa. Kai se jotakin kertoo jo itse tieteen haarastakin.

Pertti Töttö?

En tunne monenkaan yksittäisen sosiologin työuraa, mutta esimerkiksi historiantutkimukselle sosiologisilla menetelmillä on ollut erittäin paljon annettavaa. Missä tahansa Euroopan yhteiskuntahistorian perusteoksessa vilisee sosiologien nimiä miltei useammin kuin historioitsijoiden.

Ainakin muutamia sosiologian perusteoksia kirjoittaneet Kimmot, Saaristo ja Jokinen, ovat tehneet hyvää työtä. Kirja "Suomalainen yhteiskunta" tuo hyvin esiin etenkin yhteiskuntamme tulevia haasteita. Esimerkiksi suomalaisen perheinstituution muutos ja ydinperhemallin romuttuminen (josta Hommafoorumillakin on keskusteltu) on kysymys, joka ei oikein istu minkään muun tieteenhaaran kuin sosiologian (ja ehkä juuri ja juuri yhteiskuntahistorian, joskin se taas edellyttää aina historiallista näkökulmaa jolloin nykyhetkestä on hankala puhua) harteille. Ylipäänsä kirjan eduksi laskisin aikalaisongelmien, tällä hetkellä meneillään olevien salakavalien haasteiden havaitsemisen.

Kirjassa puhutaan muuten myös uhkaavasta "työvoimapulasta" sellaiseen sävyyn, josta Sampo Terhokin olisi ylpeä.

[Entti]

Sosiologia ei todellakaan ole sellaista huuhaa-tiedettä, kuin täällä jatkuvasti väitetään.

Ilman muuta näin, erittäin merkittävä tieteenala kaiken kaikkiaan. Ongelmana ovat toimijat, joille ideologian toteuttaminen on ensisijaista ja objektiivinen tieteen teko parhaimmillaankin tertiääristä.

Objektiivisuuttahan ei oikeastaan ole olemassakaan. Semmoista yhä 2000-luvulla validia tieteenfilosofiaa ei olekaan, joka vielä uskoisi siihen niin kuin positivistit tarkoittivat. Havainnoitsijalla, esim. tieteen tekijällä on aina valikoiva vaikutus. On sitten kokonaan eri asia, tuoko tämän argumentoinnissaan asianmukaisesti esille. Jokainen tieteellinen työ ja oikeastaan jokaine tieeenala on näkökulma maailman vähän helvetin laajaan ja kirjavaan todellisuuteen.

Tarvitaan myös lukutaitoa niin tilastojen kuin laadullisten tutkimusten kanssa. Tutkimusten luku on vähän niinkuin toisen jälkien seuraamista: miten tekijä perustelee, näkee ja sanoo tämän tai tuon.
Toimittajien sanomisten perustella nettifoorumeille päätynyt tulkinnan tulkinnan tulkinta on sitten jotain muuta.

Muten:
"Kovat tieteet": määrällinen, luonnontieteellinen tutkimusperinne
"Ankarat tieteet": yleensä laadullisia menetelmiä käyttävä ihmistutkimus, jossa eettisistä syistä mm. metodologiset kriteerit ovat vaativat.
Kumpaakin tarvitaan. Yleensä ovat parhaimmillaan sekakäytettynä.

[gloaming]

Ongelmana ovat toimijat, joille ideologian toteuttaminen on ensisijaista ja objektiivinen tieteen teko parhaimmillaankin tertiääristä.

Objektiivisuuttahan ei oikeastaan ole olemassakaan. Semmoista yhä 2000-luvulla validia tieteenfilosofiaa ei olekaan, joka vielä uskoisi siihen niin kuin positivistit tarkoittivat. Havainnoitsijalla, esim. tieteen tekijällä on aina valikoiva vaikutus. On sitten kokonaan eri asia, tuoko tämän argumentoinnissaan asianmukaisesti esille. Jokainen tieteellinen työ ja oikeastaan jokaine tieeenala on näkökulma maailman vähän helvetin laajaan ja kirjavaan todellisuuteen.

Tarvitaan myös lukutaitoa niin tilastojen kuin laadullisten tutkimusten kanssa. Tutkimusten luku on vähän niinkuin toisen jälkien seuraamista: miten tekijä perustelee, näkee ja sanoo tämän tai tuon.
Toimittajien sanomisten perustella nettifoorumeille päätynyt tulkinnan tulkinnan tulkinta on sitten jotain muuta.

Muten:
"Kovat tieteet": määrällinen, luonnontieteellinen tutkimusperinne
"Ankarat tieteet": yleensä laadullisia menetelmiä käyttävä ihmistutkimus, jossa eettisistä syistä mm. metodologiset kriteerit ovat vaativat.
Kumpaakin tarvitaan. Yleensä ovat parhaimmillaan sekakäytettynä.

En nyt äkkiä keksi, miksi arvelit minun viitanneen objektiivisuuteen absoluuttina eikä tavoitteena tai pyrkimyksenä. On selvää, että likimainkaan kaikkia tutkimusasetelmia ei voi tavoittaa kvantivatiivisin menetelmin. Yhtä selvää on, että varsinkin yhteiskuntatieteellisessä kvalitatiivisessa tutkimuksessa merkittävä osa tutkimuksesta on "kriittistä" tai "vaikuttamaan pyrkivää", jolloin bias muodostuu usein niin suureksi, tutkimusraportin/väitöskirjan lukeminen on lähinnä tuskallista. Minulle mielellään metodiikka, havainnot ja analyysit sellaisinaan, olennaisesti erillään lapsellisista moraalipositioista ja Weltschmerzistä.

[Pohjolan puolesta]

Nykyään on vallalla kulttuurikreationistinen ajattelu ikään kuin jostain tyhjästä tulisi uusi kulttuuri, joka aivan olennaisesti muuttaisi ihmisen käyttäymistä toivottuun suuntaan huolimatta biologisista rajoituksista.
Tähän suuntaan kuulu olennaisena ajatus että ihmisen evoluutio olisi pysähtynut n. 50 000 vuotta sitten.

Seuraavat kaksi ovat hyvin tunnettuja ja kolmas on todellinen "outolintu".

Jared Diamond ehkä kaikkein tunnetuin ja vaikutusvaltaisin kulttuurikreationisti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Jared_Diamond
Toisella sijalla on ehkä Malcolm Cladwell.
http://en.wikipedia.org/wiki/Malcolm_Gladwell
Sitten se "outolintu" on Tiina Rosenberg os. Pursiainen (Kontulan tyttöjä).
Hän pitää itseään mailman johtavana Queer-teorian asiantuntijana.
Hän on monena vuonna ollut Ruotsin tunnetuin suomalainen.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Tiina_Rosenberg

Naisethan esittävät että heidän tasavertaisuutensa(oikeammin ylivertaisuutensa puute) on vain kiinni siitä että tällä hetkellä valitsee naista alistava kulttuuri.

Kulttuurikreationismi on mahdollista ainoastaan pseudotieteellä. Kuinkahan suuri osa tieteestä on nykyään on sitä?

Miksiköhän naistutkimus muutettiin sukupuolentutkimukseksi? On vanha sanonta "Ei nimi miestä pahenna, jos mies nimeä". Luulenpa vaan että tieteenalan sisällä on tullut käsitys että naistutkimus on huonossa maineessa ja muuttamalla sen nimeä saadan parempi maine tälle tieteelle. Voiko se nyt ihan mennä näin?

[skrabb]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä."
Mikael Saarinen

Professori Pertti Töttö julisti (HS Vieraskynä 12. 1.) Suomen olevan melko väkivallaton maa. Tötön mukaan media lietsoo kuvaa meistä väkivaltaisena kansana, mikä ei hänen mielestään ole totta.

Argumenteikseen Töttö ottaa kokeneena tieteentekijänä vain yhden tutkimuskatsauksen, jonka avulla hän antaa väärän kuvan muun muassa Eurosafe-raportin uutisoinnista ja rikosoikeuden emeritusprofessori Eero Backmanin ansiokkaasta katsauksesta Helsingin Sanomien mielipidesivulla 3. 1.

Töttö unohtaa kirjoituksissaan myös tilastolliset merkityserot esimerkiksi todetessaan, että suomalaisten miesten väkivaltakuolleisuuden mediaani 3,2 on melko lähellä Länsi-Euroopan maiden vastaavaa lukua 2,0 (eroa yli 60 prosenttia).

Uutisaiheina saman päivän (12. 1.) lehdessä olivat muun muassa Helsinki-Vantaan maapalvelun aggressiiviseksi yltynyt työtaistelu, Keski-Uudenmaan poliisin tekemät lähestymiskieltojen tarkistukset, talvisodan taistelut (koko sivu), itsemurhalukumme ja -tapamme, lasten hyväksikäyttö uskonlahkossa, Tony Halmeen kuolema ja Kemin surmajutun tutkinta, kaikki tämä Tötön turvallisessa Suomessa.

Professori Backmanin ja esimerkiksi kolumnisti Johanna Korhosen (HS Kulttuuri 2. 12.) esille tuomasta suomalaisesta väkivaltakulttuurista Töttö ei puhu lainkaan. Hänelle väkivallattomuuden osoitukseksi riittää yksi katsaus, jonka mukaan on olemassa vielä Suomeakin väkivaltaisempia maita.

Töttö yhtyy kirjoituksellaan suomalaista väkivaltaista kulttuuria väheksyvään laajaan kansanjoukkoon, joka on ilmeisesti itse työssään ja arkielämässään hyvin etäällä siitä, mitä suomalaisissa kodeissa ja kaduilla tapahtuu joka hetki.

Esimerkiksi Tötön melko turvallisessa Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä.

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

Listaa voi jatkaa kukin omilla havainnoillaan loputtomiin. Niin kuin Johanna Korhonen asian ilmaisi: "Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa."

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Suomi on maa, jolla on vahvat ja laajat perinteet erilaiselle väkivallalle. Jollemme pyri laajasti vaikuttamaan sen vähentämiseen maan hallituksesta aina neuvoloihin ja koteihin asti, Suomi myös pysyy väkivaltaisena.

psykoterapeutti
filosofian tohtori
Helsinki

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Suomessa+on+vahvat+perinteet+erilaisille+v%C3%A4kivallan+muodoille/1135252171509

Väkivaltaista käytöstä ihaillaan ja ylläpidetään
Taito Taskinen

Suomalaisten väkivaltaisuus voi johtua siitä, että täällä nostetaan jalustalle sotasankareita, muistellaan taisteluissa saavutettuja voittoja ja juhlitaan näyttävästi sotien alkamis- ja päättymisvuosipäiviä.

Vieläkin joka syksy julkaistaan uusia sisällis-, talvi- ja jatkosodasta kertovia kirjoja ja tehdään sotaelokuvista uusia versioita. Pidetään yllä myyttiä, että kävimme erillissodan ja saavutimme torjuntavoiton, vaikka totuus ei ole niin yksinkertainen.

Tällä kaikella manipuloidaan kansalaisten mielenmaisemaa siihen suuntaan, että väkivallalla ja aseilla voidaan ratkaista kiistakysymykset.

Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on kolmanneksi eniten ampuma-aseita. Kun Suomi on läntisen Euroopan väkivaltaisin maa, tilaisuuden tullen aseita myös käytetään. Olisiko syytä puhua enemmän rauhan puolustamisesta ja lopettaa aseistakieltäytyjien ja siviilipalvelumiesten halventaminen?

Kuopio

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/V%C3%A4kivaltaista+k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4+ihaillaan+ja+yll%C3%A4pidet%C3%A4%C3%A4n/1135252171511

[M.]

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Vielä toivottavampaa olisi, että psykoterapeutit etsisivät myös muista maista tilastojen ulkopuolelta yhtä innokkaasti väkivaltaa kuin Suomesta.

Kumpikin kukkahattu unohti mainita muuten TV:n ja tietokonepelit, joilla nyt on perinteisesti yritetty selittää väkivaltaa. Enpä menisi näistäkään mitään sanomaan, mutta niilläkin lienee suurempi selitys kuin sotasankarien ihannoimisella.

Eipä ole sekään yllätys, että väkivaltaa tutkivat ovat venyttämässä väkivallan käsitettä.

[Roope]

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

Muistuttaa kovasti rasismikeskustelua ja rasismin määrittelyä. Etenkin tuo viimeinen kohta.

Jos kaikki on väkivaltaa, niin mikään ei ole väkivaltaa.

[requiem]

Uutisaiheina saman päivän (12. 1.) lehdessä olivat muun muassa Helsinki-Vantaan maapalvelun aggressiiviseksi yltynyt työtaistelu, Keski-Uudenmaan poliisin tekemät lähestymiskieltojen tarkistukset, talvisodan taistelut (koko sivu), itsemurhalukumme ja -tapamme, lasten hyväksikäyttö uskonlahkossa, Tony Halmeen kuolema ja Kemin surmajutun tutkinta, kaikki tämä Tötön turvallisessa Suomessa.

Öh, olipas sopivasti valittu taas esimerkit. Missä vaiheessa Helsinki-Vantaan maapalvelun työtaistelu yltyi väkivaltaiseksi agressioksi? Keski-Uudenmaan poliisi tarkistaa lähestymiskieltoja estääkseen väkivaltaa, selvästikkään väkivaltaa ei haluta hyväksyä. Talvisodan taisteluista on tullut kuluneeksi 70 vuotta, ilmeisesti Saarisen mielestä Suomessa käydään siis edelleen jotakin talvisotaa, hänen mielestäänhän se kertoo väkivaltaisuudestamme. Itsemurhalukumme on kyllä korkea, mielestäni on jotenkin hivenen koomistaa alkaa vääntämään niiden tekotavoista jotakin yleissuomalaisen väkivaltakulttuurin trendiä, aivan kuin itsensä ampuminen tai lääkkeillä henkensä riistäminen jotenkin eroaisi lopputulokseltaan ja tarkoitusperiltään. Lasten hyväksikäyttöä kotimaisissa uskonlahkoissa ei hyväksytä selvästikkään, koska asia on kirvoittanut suoranaista raivoa osapuolia kohtaan. Halme ei joutunut väkivaltarikoksen uhriksi.

Onko Saarinen tullut ajatelleeksi millaisia väkivaltarikoksia muissa maissa tehdään? Maistiaisiksi vaikkapa Iso-Britannian rikosuutisia. Noiden perusteellan jäisin kyllä mieluusti Suomeen, sen verran rajulta tuo meno vaikuttaa.

Töttö yhtyy kirjoituksellaan suomalaista väkivaltaista kulttuuria väheksyvään laajaan kansanjoukkoon, joka on ilmeisesti itse työssään ja arkielämässään hyvin etäällä siitä, mitä suomalaisissa kodeissa ja kaduilla tapahtuu joka hetki.

En voi tietää mitä kaikissa suomalaisssa kodeissa tapahtuu. Havaintojeni perusteella voin kuitenkin väitttää törmänneeni hyvin vähän kaduillakaan tapahtuneeseen väkivaltaan, pariin nahistelevaan juoppoon ja humalaisten nokkapokkkaan. Vaikkei Töttö jaakkaan Saarisen näkemystä Suomesta maailman väkivaltaisimpana maana, ei se tarkoita Tötön vähättelevän väkivaltaa. Töttö vain peräänkuuluttaa asioiden suhteuttamista tarjolla olevaan tilastoituun faktatietoon Saarisen vetämän mantramaisen "Suomi on maailman väkivaltaisin maa"-linjan sijasta.

Esimerkiksi Tötön melko turvallisessa Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä.

Näillä laskelmilla tulokseksi saadaan 87600 väkivaltarikosta perheissä ja 2 190 000 pahoipideltyä naista vuosittain. Tämän perusteella lähes jokainen suomalainen nainen ja tyttö pahoinpidellään kerran vuodessa. Etenkin jälkimmäinen väite kuulostaa aivan absurdilta, haluaisin kyllä tietää lähteen väitteelle.

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

No siinä olemme sijalla viisi. Britannia, Itävalta, Ruotsi ja Belgia.

Tarpeeton aseistautuminen, mitä se on? Haluaisin tietää? Jos suomalaisista noin joka kymmenennellä on aseen hallussapitolupa ja sitten useampia aseita, onko tämä sitä? Vai onko tämä tarpeeton aseistautuminen laittomien aseiden hankkimista, joiden määristä ei tietenkään ole saatavilla minkäälaista tilastotietoa.

Henkinen terrori on henkistä väkivaltaa. Huutaminen, meuhkaaminen, haistattelu, liikennesääntöjen noudattamattomuus, etuilu, lähimmäisistä piittamattomuus ja vittuilu koiransa kusettamisella eivät ole väkivaltaa, nämä ovat vain kusipäisen ihmisen diagnoosiin johtavaa käyttäytymistä.

Listaa voi jatkaa kukin omilla havainnoillaan loputtomiin. Niin kuin Johanna Korhonen asian ilmaisi: "Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa."

Ai. Sukulaisilleni, ystävilleni, tuttavilleni ja itse allekirjoittaneelle väkivaltainen käyttäytyminen ei ole arkipäivää tai normaalia. Jos väkivaltaisen kulttuurin harrastamiseksi lasketaan maanpuolustuksellisten taitojen ylläpitäminen, kiinnostus ampumaseharrastuksesta, muutaman teräaseen omistaminen, väkivaltaa sisältävien tietokonepelien pelaaminen ja viihteen katsominen, niin kai minäkin sitten olen kauhean väkivaltaisen kulttuurin harjoittaja.

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Eli väärinajattelevien pitäisi pitää vain suunsa kiinni ja kaikki olisi taas hyvin?

Kuitenkin pidän Töttöä asiassa vakuuttavampana henkilönä, onhna hän esimerkiksi perehtynyt seuraavaan asiaa  

Töttö on käytännön tasolla osoittanut, miten välillä laadullisissa tutkimusmenetelmissä retoriikalla on merkittävä osuus, esimerkiksi julkaisemalla kvantitatiivisen tutkimuksen naistutkimusta käsittelevässä lehdessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Töttö

edit - korjattu pari kirotusvihrettä

[Ernst]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä."
Mikael Saarinen

Professori Pertti Töttö julisti (HS Vieraskynä 12. 1.) Suomen olevan melko väkivallaton maa. Tötön mukaan media lietsoo kuvaa meistä väkivaltaisena kansana, mikä ei hänen mielestään ole totta.

Mikael Saarinen oikaisi aika pahasti. Kun Töttö kirjoitti, että Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa, niin Saarisen tekstiin Tötön kirjoitus oli muuttunut julistukseksi siitä, että Suomi on melko väkivallaton maa. Tämän vääristellyn väitteen kimppuun Saarinen käy (sanoisinko ja sanonkin) hyvin väkivaltaisesti. Huomatkaa: kuvassa käden asento - olen minä viisas mies!

[M.]

Uutisaiheina saman päivän (12. 1.) lehdessä olivat muun muassa Helsinki-Vantaan maapalvelun aggressiiviseksi yltynyt työtaistelu - -.

Öh, olipas sopivasti valittu taas esimerkit. Missä vaiheessa Helsinki-Vantaan maapalvelun työtaistelu yltyi väkivaltaiseksi agressioksi?

Vaihtoehtoisesti voisi pohtia, mitä psykoterapeutilla on liikkunut mielessään ylipäätään tässä vaiheessa. Ulkomaillahan ei koskaan olekaan väkivaltaisiksi yltyviä työtaisteluja... No, ehkä maapalvelun äijät kiroilivat tai jotain, mikä lasketaan psykoterapiassa väkivallaksi.

[gloaming]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä." Mikael Saarinen

Ja sitten Mikael Saarinen esittää näytön väittämälleen. Jos kyseessä on taas jokin yksittäinen anonyymi kyselytutkimus, Mikael, unohdetaan koko asia - vakuuttavaa näyttöä tällaisille laskelmille ei ole.

Töttö unohtaa kirjoituksissaan myös tilastolliset merkityserot esimerkiksi todetessaan, että suomalaisten miesten väkivaltakuolleisuuden mediaani 3,2 on melko lähellä Länsi-Euroopan maiden vastaavaa lukua 2,0 (eroa yli 60 prosenttia).

Jos maakohtaiset mediaanit vaihtelevat välillä 0.5 - 30 ja aineistosta erottuu esim. kolme klusteria, 3.2 on tosiaan lähempänä 2.0:aa kuin 25.7:ää ja klusteroituu ensimmäisen kanssa.

Väkivaltaa ovat kuitenkin tappojen ja murhien (ainoat Tötön väkivallaksi luokittelemat teot) lisäksi muun muassa pahoinpitelyt, ryöstöt, raiskaukset ja niiden yritykset, tarpeeton aseistautuminen, uhkailu, haistattelu, huutaminen, liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen ja piittaamattomuus toisten turvallisuudesta, jo päiväkodeista alkava ja työpaikoille jatkuva kiusaaminen ja syrjintä, pelkojohtaminen, lasten retuuttaminen, etuilu ja vaikkapa lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin.

Listaa voi jatkaa kukin omilla havainnoillaan loputtomiin. Niin kuin Johanna Korhonen asian ilmaisi: "Suomalainen väkivallan kulttuuri on kaikenkattava ja itsestään selvä osa elämänmenoa."

Väkivaltaa tulee vastustaa, mutta tällainen aivojättöinen alarmismi ei siinä onnistu.

Olisi toivottavaa, että merkittävässä asemassa olevat tiedeyhteisöjen jäsenet, jotka jopa Tötön tapaan toimivat yhteiskuntatieteiden alueella, eivät sortuisi näin alkeelliseen positivismiin ja tietojen manipulointiin.

Mikael on hyvä ja osoittaa "alkeellisen positivismin" ja "tietojen manipuloinnin", jotka jäävät nyt puhtaasti retorisen hölynpölyn varaan. Tällä yrittämällä Töttön argumentaatio ei valitettavasti kaadu.

EDIT: Itse asiassa toivottavasti Töttö reagoi ja kaivaa tilastot myös muista rikoksista. Tällöin käy selväksi, että näiden mikaeltieteilijoiden kvantivatiivinen argumentaatio on täysin anonyymien kyselytutkimusten tulkintojen varassa lopun ollessa moralisointia, syyllistämistä ja retoriikkaa.

[Henry]

Suomessa on vahvat perinteet erilaisille väkivallan muodoille
"Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä." Mikael Saarinen

Ja sitten Mikael Saarinen esittää näytön väittämälleen. Jos kyseessä on taas jokin yksittäinen anonyymi kyselytutkimus, Mikael, unohdetaan koko asia - vakuuttavaa näyttöä tällaisille laskelmille ei ole.

Luvut lienevät peräisin Usko, toivo ja hakkaus -tutkimuksesta, jota on arvosteltu kovin sanoin, esim. täällä.

http://jokisipila.blogspot.com/2008/01/usko-toivo-ja-bullshit.html

"Eivätkä jo ajat sitten asenteelliseksi, puolueelliseksi ja metodeiltaan vääristeleväksi vuonna 1997 toteutetun "Usko, toivo, hakkaus" -kyselytutkimuksen johtopäätökset milloinkaan katoa julkisuudesta? En luule paljon liioittelevani, kun totean, että päivittäin saa lehdistä lukea ja tv:stä kuulla, että suomalaisnaisista 40 prosenttia on kokenut parisuhdeväkivaltaa joskus ja että 20 prosenttia elä parhaillaan väkivaltaisessa suhteessa. Väkivallaksi määriteltiin mm. se, että joku mies on käyttäytynyt tavalla jonka nainen eli kyselyn vastaaja "on kokenut seksuaalisesti uhkaavaksi". Aviopuolison suhteen väkivallaksi luokitellaan myös "kiinni pitäminen", "painostaminen" ja uhkailu sekä naisen kokemukset väkivallan uhasta. Näin maailmoja syleilevällä määritellyllä väkivaltaa kokeneiden prosentin olisi luullut olevan paljon korkeampikin.

Ongelma on siinä, että kyselytutkimuksista oiotaan mutkat suoriksi ja todetaan yksiselitteisesti ilman sen kummepia varauksia, että "20 prosenttia suomalaisnaisista elää väkivaltaisessa parisuhteessa". Suuri osa lukevasta yleisöstä on autuaan tietämätön tutkimuksen löyhästä väkivalta-termin määrittelystä, ja tulkitsee näiden naisten tulevan hakatuiksi, potkituiksi, kuristetuiksi, teräaseella lyödyiksi, ammutuiksi ja/tai raiskatuiksi parisuhteessaan. Puhutaanhan otsikossakin "hakkauksesta". Suomalainen uhrifeminismi, jolle tämä tutkimus on jo kymmenen vuoden ajan muodostanut älyllisen selkänojan ja ehtymättömän argumenttiarsenaalin, on tehnyt parhaansa edistääkseen juuri tällaista tulkintaa.

Tasa-arvokeskustelu on täynnä tarkastamattomia väitteitä, päättömyyksiä, suoranaista valehtelua ja kollektiivista syyllistämistä. Tietyt väitteet ovat saaneet niin vahvan ja yleisesti hyväksytyn aseman, ettei niiden totuudellisuutta enää haluta tai uskalleta kyseenalaistaa, vaikka ne alunperin ovat olleet hyvin kiistanalaisia, ylitulkittuja, vääristeltyjä tai suoranaista höpöhöpöä. Tuon surullisenkuuluisan 20 prosentin tai "joka viidennen suomalaisen miehen" (tekijänä) voisi mainita "naisen euro on 60-80 senttiä", "parisuhdeväkivallan tekijä on lähes aina mies", "suomalainen yhteiskunta hyväksyy naisten alistamisen", "naiset saavat samasta työstä vähemmän palkkaa", "Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa" jne."

[tietotyöläinen]

Esimerkiksi Tötön melko turvallisessa Suomessa joka kuudes minuutti joku kokee perheessä väkivaltaa, ja 250 naista pahoinpidellään joka päivä.

Näillä laskelmilla tulokseksi saadaan 87600 väkivaltarikosta perheissä ja 2 190 000 pahoipideltyä naista vuosittain. Tämän perusteella lähes jokainen suomalainen nainen ja tyttö pahoinpidellään kerran vuodessa. Etenkin jälkimmäinen väite kuulostaa aivan absurdilta, haluaisin kyllä tietää lähteen väitteelle.

Taisit laskea tuon 2 190 000 sillä perusteella, että väite olisi joka tunti?

Kun se kuitenkin on per päivä, huomaa että tuo joka kuudes minuutti on käytännössä sama kuin tuo 250 päivässä, tarkalleen siis 240 päivässä. Tästä herää kyllä epäilys, että kirjoittaja röyhkeästi tuplaa lukeman ilmaisemalla sen kahdella eri tavalla. Ilmaisu on ovelasti ja taiten rakennettu. Sen voi tulkita niin, että nuo molemmat tapahtuvat tai että jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä. Ja vaikka pikaisella lukemisella jää vaikutelma, että molemmat tapahtuvat, valheesta häntä ei saa tässä kiinni.

[requiem]

Taisit laskea tuon 2 190 000 sillä perusteella, että väite olisi joka tunti?

No niinpäs näköjään teinkin. Kiitos korjauksesta 

Mutta joku edellä kertoikin tietojen olevan peräisin jostakin reilusti kritisoidusta nollatutkimuksesta.

Kun se kuitenkin on per päivä, huomaa että tuo joka kuudes minuutti on käytännössä sama kuin tuo 250 päivässä, tarkalleen siis 240 päivässä. Tästä herää kyllä epäilys, että kirjoittaja röyhkeästi tuplaa lukeman ilmaisemalla sen kahdella eri tavalla. Ilmaisu on ovelasti ja taiten rakennettu. Sen voi tulkita niin, että nuo molemmat tapahtuvat tai että jälkimmäinen on seurausta ensimmäisestä. Ja vaikka pikaisella lukemisella jää vaikutelma, että molemmat tapahtuvat, valheesta häntä ei saa tässä kiinni.

Näinpä. Kirjoittaja myös taiten pyrkii vihjaamaan kaiken perheväkivallan koskevan naisia, koska ensin puhutaan perheväkivallasta ja sitten naisten pahoinpitelyistä. Aivan kuin perheväkivallan uhrien joukosta ei löytyisi miessukupuolen edustajia. Mutta valheesta kirjoittajaa ei kyllä enää saa kiinni, mahdolliseen seuraavaan kirjoitukseensa hän ehtii jälleen viilaamaan sananmuotonsa sopiviksi ja asettelamaan ne haluamansa vaikutelman luomiseksi, tai kiertämään valheensa jollakin näppärällä kaartelulla kirjoituksiensa epämääräisyydestä.

[Octavius]

..lumisessa Helsingissä korostuva koiran pissattaminen toisten ovienpieliin on siis todiste suomalaisten miesten hirvittävästä väkivaltaisuudesta.

Ok. Pitäsíköhän Saarisen hakea uudet pillerit, vaikka siniset, sieltä omalta terapeutilta?

Verbaalinen lahjakkuuteni tyhjenee kuin ilmapallo noin äärettömän typeryyden edessä. Ei kai tuossa voi muuta kuin hiljentyä.

Jotenkin uskon, että tämä avohoito on kaikille vahingoksi. Ajatelkaa – tämä Saarinenkin luultavasti kävelee parhaillaan Helsingin kaduilla. Vapaana ilman sinisiä pillereitä ja ilman pakkopaitaa.

[skrabb]

Väkivaltaisuuden päivittely ei ehkäise väkivaltaa
Pertti Töttö

Eero Backman (HS Mielipide 14. 1.) ja Mikael Saarinen (HS Mielipide 16. 1.) kommentoivat kirjoitustani, jossa väitin median lietsovan väärää käsitystä Suomesta erityisen väkivaltaisena maana (HS Vieraskynä 12. 1.). Tässä mediaa tietysti auttavat innokkaat mielipidekirjoittajat.

Backmanin kannattaisi tarkistuttaa sisälukutaitonsa. Käyttämäni luvut eivät olleet mitään "perheväkivaltatilastoja"; sellaisia ei ole olemassakaan. Luvut olivat juuri samoja henkirikoslukuja, joita Backman tarjoaa esittämieni tilalle. Backmanin ja monen muun näköharha syntyy siitä, että he käyttävät järjestysasteikollista mittausta, vaikka ilmiö on suhdeasteikollinen.

Näin se käy: Meillä on kaksi joukkoa, kääpiöt ja jättiläiset. Kääpiöt pannaan pituusjärjestykseen, minkä jälkeen pisintä kääpiötä osoitetaan sormella ja käsketään häpeämään, koska tämä on pituudeltaan lähimpänä jättiläisiä.

Maiden väkivaltaisuudesta puhuttaessa tärkeätä ei kuitenkaan ole, monesko maa on tilastossa vaan millä tasolla väkivalta on. Psykoterapeutti Saarinen väittää, etten tiedä "mitä suomalaisissa kodeissa ja kaduilla tapahtuu joka hetki". Niin varmaankin on, mutta mistä Saarinen sen tietää? Saarisen ainut tiedolta vivahtava viittaus on väite, että Suomessa "250 naista pahoinpidellään joka päivä". Mikä mahtaa olla "tiedon" lähde?

Jokin aika sitten mediassa esiintyi sama väite Suomea kuvaavana uutisena. Kysyin toimittajalta, mikä oli jutussa mainittu tutkimus, johon väite nojasi. Toimittaja ei vastannut.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustajat kysyivät samaa toimittajan esimieheltä, ja toimittaja myönsi, että lähde oli vain jonkun haastateltavan käsitys asiasta. Väite esiintyy erään naisjärjestön "taisteluohjeissa", ja se lienee laskelma siitä, paljonko parisuhdeväkivaltaa maassamme esiintyisi, jos aiheesta naisille tehdyn kyselytutkimuksen luvut yleistetään koko väestöön.

Kyselyssä väkivallaksi määriteltiin myös väkivallalla uhkaaminen, joten tälläkään laskutavalla maassamme ei pahoinpidellä tuota määrää naisia päivässä. Kyse on koetusta väkivallan uhasta, jolle erityisesti nuoret ja koulutetut naiset olivat kyselyn tulosten perusteella muita "herkistyneempiä".

Lisäksi tiedetään, että tällaisissa naisuhritutkimuksissa ilmoitettu väkivallan kokeminen on moninkertaista verrattuna yleisissä rikosuhritutkimuksissa ilmoitettuun parisuhdeväkivaltaan.

Kuvitellun suomalaisen väkivaltakulttuurin julkinen märehtiminen ei minusta ole väkivallan ehkäisyä. Naisjärjestöjen paasaus Suomesta naisille vaarallisena maana lihottaa lähinnä järjestöjen valtionapuja, mutta perheväkivallan ehkäisyyn olisi tehokkaampiakin keinoja.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähennettäisiin parhaiten vähentämällä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Syrjäseutujen työttömät ja alkoholisoituneet miehet ovat nimittäin päävastuussa myös parisuhdeväkivallasta.

professori
Tampere/Kuopio

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/V%C3%A4kivaltaisuuden+p%C3%A4ivittely+ei+ehk%C3%A4ise+v%C3%A4kivaltaa/1135252234543

[Iloveallpeople]

Blogista apua sosiaaliseen ahdinkoon?!

...
Kirjoitin taannoin tähän blogiin tuohtumustani siitä, ettei uuden vuoden aaton kauppakeskus Sellon tapahtumista puhuttaessa ole otettu tarpeeksi esille sitä, mistä tapahtumissa itse asiassa on kyse – lähisuhdeväkivallasta. Helsingin Sanomissa Sellon tapahtumat ovat kuitenkin sittemmin herättäneet laajaa keskustelua ja uutisointia lähisuhdeväkivallasta. Keskustelua on herättänyt mm. Pertti Tötön (12.1.2010) kirjoitus Helsingin Sanomissa. Osa keskustelijoista, samoin minä, katsovat Tötön vähättelevän suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaa. No mutta, tällä viikolla pomppasi – 19.1.2010 Töttö kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan itsensä yhä syvemmälle suohon selittäessään, mitä hän itse asiassa tarkoitti – ja hänhän tarkoitti: ettei suomalaisen yhteiskunnan lähisuhdeväkivaltaongelma ole todellinen eikä sukupuolittunutkaan, lähinnä koulutettujen naisten yliherkän käytöksen seurausta ja naisjärjestöjen tapa kerjätä ja kerätä rahaa.

Näinkö tässä ns. sivistysvaltiossa nimeltä Suomi todella ajatellaan? Niin kuin naisjärjestöt ja feministitutkijat ovat vuosikausia tehneet töitä yrittäessään kuvailla, että kuten Tiina Soininen toi kommentissaan esiin, niin joka viides nainen Suomessa kohtaa elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa ja naiselle vaarallisin tilanne elämässä on avio/avoero, koska silloin hän todennäköisemmin tulee puolisonsa surmaamaksi – niin ei vaan mene faktat jakeluun?!
...

Tuoreet tilastot osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa suomalaisten – ei maahanmuuttaja / ulkomaalaisten – miesten tekemään. Suomessa tapahtuva lähisuhdeväkivalta on vain harvoin ulkomaalaistaustaisen miehen tekemää.

Olen miettinyt tämän blogin kirjoittamista jo aika monta päivää, en siksi, ettei asia olisi tärkeä – vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä turhauman vaiheessa en ole enää varma millä tavalla tälle keskeiselle yhteiskunnalliselle ongelmalle saisi näkyvyyttä, ja miten se menisi jakeluun? Ja valitettavasti pelkään, ettei tämä blogi-kirjoitus siinä paljoa auta. Toisin sanoen, onko mistään mitään hyötyä? Jotakin olisi tehtävä, mutta, mitä, missä ja milloin? Ei auta jos Tiina Soininen ja minä (samanmieliset) kirjoittelemme keskenämme ja taputamme kilvan toisiamme olkapäälle todeten, että kyllä asialle jotakin pitää tehdä ja hyvä kun otit puheeksi – asia pitäisi saada laajempaankin levitykseen!

Koko blogikirjoitus: Karjalan tutkimuslaitos/Pirjo Pöllänen

[skrabb]

HS - Mielipide - 24.1.2010 - 1999 merkkiä - 1. painos

Väkivallan vähättely ei ehkäise väkivaltaa

Professori Pertti Tötöllä on kanttia (HS Mielipide 19.1.) esittää väkivallasta samantapaisia perustelemattomia väitteitä, joiden käyttöön hän näkee muiden syyllistyvän. Kirjoituksensa lopussa Töttö näkee "syrjäseutujen alkoholisoituneiden ja syrjäytyneiden miesten" olevan päävastuussa parisuhdeväkivallasta. Mikä mahtaa olla professorin käyttämä lähde, ja mitä vastuu tarkoittaa tässä yhteydessä? Jotakin kvantitatiivisin menetelmin mitattavaa suuretta tai ominaisuutta?

Toisaalla kirjoituksessa Töttö leimaa väkivallalla uhkaamisen nuorten ja koulutettujen, muita "herkistyneempien" naisten kokemaksi ilmiöksi.

Uskonpa kuitenkin, että useimmat väkivallan tekijöiden ja kokijoiden kanssa työskentelevät ammattilaiset osaavat jo nykyään nähdä asian laajemmin: kyse on henkisestä väkivallasta, paino yhdyssanan jälkimmäisellä puoliskolla.

Kyse on vääristyneestä, epäoikeudenmukaisesta vallankäytöstä, jonka skaala on hämmentävän laaja, esimerkkeinä parisuhteessa ilmenevät toisen osapuolen vanhemmuuteen kohdistuvat loukkaukset, sosiaalisten suhteiden kontrollointi tai taloudellinen vallankäyttö.

Psykoterapeuttina ja perheterapeuttina voin vastata ainakin osittain Tötön kysymykseen Mikael Saarisen tiedon alkuperästä ja luotettavuudesta. Kohtaamalla työssään vuosien ajan päivittäin Suomessa asuvia miehiä, naisia ja lapsia psykoterapeutti saa varmasti jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä suomalaisissa kodeissa tapahtuu - olkoonkin, että kuva saattaa olla värittynyt asiakkaiden/potilaiden tuskallisten kokemusten vuoksi.

Itseäni ei miehenä, perheenisänä tai terapeuttina kiinnosta Suomen sijoittuminen väkivallan kansainvälisessä tilastokisassa, mutta näkemykseni mukaan paitsi jokainen lyönti on liikaa, on myös jokainen arvovaltaiselta taholta lausuttu väkivaltaa ja väkivaltaisuutta vähättelevä kommentti kaikkea muuta kuin väkivaltaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

HEIKKI SEPPÄLÄ HELSINKI

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/V%C3%A4kivallan+v%C3%A4h%C3%A4ttely++ei+ehk%C3%A4ise+v%C3%A4kivaltaa/HS20100124SI1MP02o7x?free=Mikael Saarinen&date=20091225&advancedSearch=&

[PROTOTYPE]

Viranomaisten työmäärä kasvaisi, jos muuntorangaistukset otetaan takaisin käyttöön.

    KAUPPAPORVAREITA YRPI, NOTTA PITÄS TEHRÄ JOTTAIN.
Jatkuvasti näpistelevät, liikennerikkojat ja muut pikkurötöstelijät halutaan laittaa kuriin kiristämällä sakon muuntorangaistusjärjestelmää.

Oikeusministeriön valmistelemassa lakiuudistuksessa ehdotetaan, että sakko muunnettaisiin vankeudeksi, jos henkilölle on annettu vähintään neljä sakkoa vuodessa.

Poliisin antamien sakkojen muuntaminen vankeudeksi lopetettiin vuonna 2008, koska sakkovankien määrää haluttiin vähentää.

Oikeusjärjestelmä alkoi kärsiä uskottavuusongelmasta, kun maksamatta jätetyistä sakoista ei seurannut mitään.

Oikeusministeriön hallitusneuvos Leena Kuusaman mukaan nyt muuntorangaistukset palautettaisiin vain osittain. Sekään ei silti ole läpihuutojuttu.

"Jos muuntorangaistus palautetaan, se tarkoittaa, että vankimäärä ja eri viranomaisten työmäärä kasvavat. Kustannukset lisääntyisivät, kun kuitenkin määrärahoja vähennetään joka paikassa."

Ministeriön laskelmien mukaan uudistus lisäisi vankien määrää 50:llä joka päivä. Se taas merkitsisi 3,9 miljoonan euron kuluja vuodessa.

"Nykyisillä määrärahoilla tämä ei onnistu, vaan uudistusta varten pitäisi saada lisää rahaa. Tämä on iso ongelma", Kuusama sanoo.

Kesällä oikeusministeriö kokoaa lakiluonnosta koskevia lausuntoja yhteen ja päättää jatkovalmistelusta kesälomien jälkeen. Lausuntokierros päättyi kesäkuussa.

Kuusaman mukaan lausunnoissa kaivattiin perusteellisempaa arviota kustannuksista. Esimerkiksi tuomioistuinten ja syyttäjien rahanmenoja ei ole laskettu.

Kuusaman mukaan kaikki ovat silti yhtä mieltä siitä, että menettelyä yksinkertaistettaisiin. Toteutustapa vain on auki.

"Osa katsoo, että lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi muuntorangaistus tulisi palauttaa. Toinen puoli taas puhuu tätä vastaan. Tutkimuksissa ei ole osoitettu, että muuntorangaistukset vähentäisivät rikoksia", Kuusama kertoo ministeriöön tulleista lausunnoista.

Yksi lakiuudistusta kiittelevä on Kaupan liitto. Liiton asiamies Matti Räisänen uskoo, että laki toimisi pelotteena ainakin osalle rötöstelijöistä.

Myymälävarkauksia ja näpistyksiä ilmoitetaan liiton mukaan poliisille joka vuosi noin 47 500.

"Häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt. Osa ei välitä yhtään mitään. He suurin piirtein repivät sakkolapun, kun näkevät, että siitä ei seuraa heille mitään", Räisänen sanoo.

http://www.hs.fi/kotimaa/Sakkojen+muuntorangaistus+harkinnassa++nelj%C3%A4st%C3%A4+maksamattomasta+sakosta+vankilaan+/a1404696182645

[Markkanen]

Suomi on tuhansien poliittisten propagandojen maa. Tilastoja tehdään lähinnä siksi, että halutaan osoittaa sitä asiaa, että kansa ei tule toimeen ilman tiukkaa holhousta ja pykäläviidakkoa. Kaikki on poliitisoitunutta. Esim. jokainen meistä muistaa kouluammuntojen ajan. Siinä lähes jokainen poliitikko ja professori puhui suu vaahdossa siitä kuinka väkivaltainen kasa Suomessa asuu. Kun halutaan kieltää jotakin tai nostaa esim. alkoholiveroa niin johan alkaa kansan demonisoiminen. Jopa disinformaation levittäminen lööppilehdissä on sallittua. Ei tarvitse mennä kuin itä-naapuriin katsomaan niin näkee sen mitä suomalaiset poliitikot ym. roskasakki mielessään näkee Suomessa. Ikävintä on se, että Suomen kansa on niin vastaanottavaista ja sinisilmäistä porukkaa joita on aina helppo kusettaa tilastoilla ym.