News:

Jos haluat tukea Homma ry:n toimintaa, voit liittyä kannatusjäseneksi maksamalla 30 euroa tilille FI4958001320216863

Main Menu

Syntyvyys vähenee ja jakautuu yhteiskunnallisesti

Started by Micke90, 08.06.2014, 08:45:13

Previous topic - Next topic

Aktiivieläin

#61
Tottakai voidaan kyseenalaistaa sekin, onko Suomi koskaan ollut kovin 'kristitty'. Meillähän ei ole paljoakaan tekemistä seemiläisten kansojen kanssa, alueen väestö käännytettiin vasta ruotsalaisten toimesta (vieläpä useampaan kertaan -usko ei kuulemma kunnolla tarttunut) ja paavin johtama pedof kristillinen emokirkko ei saanut merkittävää asemaa ennen kuin luterilainen vallankumousliike irrotti Suomen lopullisesti roomalaiskatolisesta vaikutuksesta. Siksi naisen asema Suomessa oli puutteistaan huolimatta kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen vahva 1900-luvulle tultaessa, niin että naiset saavuttivat äänioikeudenkin meillä melko varhain. Mitä kristillisempi tai islamilaisempi, lyhyesti sanottuna mitä herrauskoisempi maa on, sitä heikompi on naisen asema. Se vaikuttaa syntyvyyteen ja sellaisiin kysymyksiin kuten saako naista puuduttaa, vai ovatko synnytystuskat herran rangaistus naiselle tottelemattomuudesta. Myös lasten pahoinpiteleminen kuuluu kristilliseen oppiin. Ken vitsaa säästää, hän lastaan vihaa. Lapsi tulee nujertaa, jotta hän alistuisi täysin herran tahtoon.
The fact that an opinion has been widely held is no evidence that it is not utterly absurd; indeed, in view of the silliness of the majority of mankind, a widespread belief is more often likely to be foolish than sensible. – Bertrand Russell, Marriage and Morals, 1929

kriittinen_ajattelija

#62
Quote from: Aktiivieläin on 09.06.2014, 18:13:42
Tottakai voidaan kyseenalaistaa sekin, onko Suomi koskaan ollut kovin 'kristitty'. Meillähän ei ole paljoakaan tekemistä seemiläisten kansojen kanssa, alueen väestö käännytettiin vasta ruotsalaisten toimesta (vieläpä useampaan kertaan -usko ei kuulemma kunnolla tarttunut) ja paavin johtama pedof kristillinen emokirkko ei saanut merkittävää asemaa ennen kuin luterilainen vallankumousliike irrotti Suomen lopullisesti roomalaiskatolisesta vaikutuksesta. Siksi naisen asema Suomessa oli puutteistaan huolimatta kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen vahva 1900-luvulle tultaessa, niin että naiset saavuttivat äänioikeudenkin meillä melko varhain. Mitä kristillisempi tai islamilaisempi, lyhyesti sanottuna mitä herrauskoisempi maa on, sitä heikompi on naisen asema. Se vaikuttaa syntyvyyteen ja sellaisiin kysymyksiin kuten saako naista puuduttaa, vai ovatko synnytystuskat herran rangaistus naiselle tottelemattomuudesta. Myös lasten pahoinpiteleminen kuuluu kristilliseen oppiin. Ken vitsaa säästää, hän lastaan vihaa. Lapsi tulee nujertaa, jotta hän alistuisi täysin herran tahtoon.
Kuitenkin vaikka kristinuskoa/juutalaisuutta/islamia ym. ei olisi koskaan syntynyt niin en usko että kovin moni asia olisi toisin. Nuo uskonnot vain on peilikuvia ihmisten senaikaiselle ja nykyajan konservatiivisuudelle joka on ihmisen dna:ssa. Esim. jotkut kommunisti maat ei juurikaan eroa jostain islamilaisista maista vaikka ei mitään "uskontoa" seuraisikaan. Esim. P-Korea.

Sinä voit toki vihata yleistä konservatismiä jos niin haluat.
Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering." - Master Yoda

Dharma

Kristinuskolla oli merkittävä tukahduttava vaikutus eurooppalaiseen älylliseen kehitykseen tuhat vuotta. Toisaalta keskiaikaisesta kulttuurista ei sittemmin ole kyllä murtautunut oma-aloitteisesti kukaan muu kuin eurooppalainen ihminen. Muut ovat joko valloitettuna pakotettuja (Japani) tai olosuhteiden pakosta kopioimaan ryhtyneitä (Kiina). Loput elävät edelleen keskiaikaa.

Kristinuskon merkitystä voi siis perustellusti sekä morkata että kehua. Itse suhtaudun niin, että kristinuskon perinne loppuu omassa suvussani (olen ainoa lapsi) minuun. Lapseni eivät ole käytännössä kuulleet sanaakaan kristinuskosta tai muista uskonnoista. Eivätkä tule kuulemaankaan ennen kuin ovat reilusti herkän kasvuvaiheen ohittaneet (ehkä 12-vuotiaina).

Abdul Reis

#64
Quote from: Aktiivieläin on 09.06.2014, 17:48:06
Itse asiassa hyvä kysymys. En tiedä, miten paljon aihetta on tutkittu. Se tiedetään, että pariutumisrituaalit, puolisoiden lukumäärä ja lasten kasvatusvastuu vaihtelevat kulttuurisesti. Esimerkiksi tietyissä heimoissa ei ole tavatonta, että koko heimo osallistuu lasten kasvattamiseen. Näin tapahtui myös antiikin Spartassa. Roomalaiseen taloon kuuluivat orjat, mutta perheen matriarkan omaisuus kuului aina naisen huoneelle: käytännöllä ehkäistiin omaisuuden ja vallan liiallista keskittymistä.

Ydinperhe eli kaksi lasta, isä ja äiti, on vasta 1900-luvun jälkipuolen keksintö.
Meillä on varmasti opittavaa menneistä kulttuureista, mutta en ymmärrä mitä oikei ajat takaa. Kulttuurillisista eroavaisuuksista huolimatta myös antiikin Roomassa ja Spartassa katsottiin sitoutumisen ja uskollisuuden olevan hyveitä. Se, mitä perheellä tarkoitetaan on muuttunut jonkin verran läpi historian. Silti useimmissa kulttuureissa, myös ei-kristillisissä, on aina arvostettu perhettä ja parisuhdetta (ja sukulaisuutta). Ne kulttuurit, joissa perhettä ja parisuhdetta ei ole arvostettu taas ovat melko karmivia esimerkkejä; mieleen tulevat lähinnä kommunistiset viritelmät (esim. Pol Potin Kambodza) ja eristäytyneet alkuasukaskulttuurit, joiden yhteiskunnalliset saavutukset ovat täysin olemattomia.

Ydinperheen syntyaika riippuu ydinperheen määritelmästä. Ennenmuinoin lapsia oli yleensä yli kaksi, ja saman talon katon alla eli yli kaksi sukupolvea. Mitään sen olennaisempaa eroa ei nykypäivän perheeseen verrattuna silti ollut, avioliitto, sitoutuminen ja lapset olivat oleelliset rakennuspalikat silloinkin. 1900-luvun jälkipuoli ydinperheen syntymäaikana on aivan naurettava väite, ellet sitten määrittele ydinperhettä jollakin kummallisella tavalla. Esimerkiksi Suomen kansallisfilosofi Snellmann korosti perheen asemaa yhteiskunnan perusyksikkönä 1800-luvulla.

edit: kirjoitusvirhe
"Ja kaikesta huolimatta toivon, kun vanhenen, rukoilen palavasti, että varjeltuisin loppuun saakka kuolemansynniltä nimeltä suvaitsevaisuus. ... Että en koskaan lakkaisi tuomitsemasta vääriä ja vahingollisia asioita, vääriä ja vahingollisia ihmisiä." -Pentti Linkola