Johanna Konttori: Vihreän fasismin vastustaja (gradu)

[Kemolitor]

Olen ihmetellyt, mikseivät feministit näe Euroopassa voimistuvaa islamia minkäänlaisena uhkakuvana. No, tämän gradun perusteella ainakin yksi feministi näkee.

VIHREÄN FASISMIN VASTUSTAJA
Fadela Amaran tekstit hallinnan analytiikan näkökulmasta
Johanna Konttori
Pro gradu ­tutkielma
Sosiologia / Kansalaisyhteiskunnan
asiantuntijuuden maisteriohjelma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Kevät 2012
80 sivua

Tiivistelmä:

Tutkimuksessa tarkastellaan Fadela Amaran, ranskalaisen feministin ja järjestöjohtajan, näkemyksiä ongelmallisista lähiöistä hallinnan analytiikan näkökulmasta. Ministerinäkin lyhyen aikaa toiminut Amara tunnettaneen edelleen parhaiten perustamastaan lähiöiden naisten oikeuksia puolustavasta järjestöstä, Ni Putes Ni Soumises. Lähtökohtana tutkimukselle on kiinnostus tutkia lähiössä kasvaneen siirtolaistaustaisen musliminaisen ajatuksia lähiöistä ja niiden asukkaista, joista merkittävä osa on myöskin siirtolaistaustaisia ja ainakin kulttuuriselta taustaltaan muslimeja. Tutkimus on luonteeltaan tekstitutkimusta ja sen aineisto muodostuu kolmesta Amaran kirjasta: Ni Putes Ni Soumises, La racaille de la République, sekä Jamais soumis, jamais soumise.

Amaran tekstejä tarkastellaan tutkimuksessa hallinnan analytiikan nimellä tunnetun tutkimusperinteen näkökulmasta. Hallinta ymmärretään laajasti päämäärätietoisena toimintana, jonka kautta pyritään ohjaamaan ja muokkaamaan ihmisten tai ihmisryhmien käyttäytymistä tiettyjen arvojen ja normien perusteella. Näin hallinta ei liity ainoastaan valtioon, vaan hallintaa harjoittavat yhtä lailla vanhemmat kuin kansalaisjärjestötkin. Tutkimuksessa painottuu yksi hallinnan analytiikan kolmesta pääkäsitteestä, subjekti, ja aineistosta luetaan esiin sitä, miten Amara määrittää lähiöiden asukkaita, näiden käyttäytymistä ja identiteettejä, ja sitä mihin suuntaan ja millaisten arvojen pohjalta hän haluaa heitä toiminnallaan ohjata.

Fadela Amaran teksteissä painottuu tyttöjen ja poikien välisten suhteiden ongelmallisuus, ja lähiöiden machokulttuurin omaksuneiden poikien harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta tyttöjä kohtaan. Amara korostaa lähiötodellisuuden kyseenalaistamisen merkitystä, sillä hän näkee, että monet ovat jo niin turtuneita vallitsevaan tilaan, etteivät osaa sitä enää kritisoida. Poliittinen islam, Amaran sanoin vihreä fasismi, on Amaran mukaan merkittävä taustatekijä lähiöiden tilanteen kurjistumiselle. Yksi mielenkiintoinen huomio liittyy Amaran voimakkaaseen kiinnittymiseen ranskalaisen republikanismin perintöön. Hänen voikin sanoa olevan onnistunut esimerkki ranskalaisesta integraatiopolitiikasta.

Luku 1. Johdanto s. 3 - 9

Pro gradu -tutkielmani käsittelee ranskalaisten nk. ongelmalähiöiden tilannetta yhden kirjoittajan tekstien kautta. Kyseinen kirjoittaja on Fadela Amara, tunnettu ranskalainen feministi ja järjestöaktiivi, joka on ehtinyt toimia myös muutaman vuoden ajan ministerinä. Hän on muslimi, joka vastustaa vihreäksi fasismiksi (le fascisme vert) kutsumaansa poliittista islamia. Amara kuitenkin tarkastelee lähiöiden ongelmia laajemmin kuin pelkän uskonnon kautta. Parhaiten hänet tunnetaan perustamastaan järjestöstä Ni Putes Ni Soumises (Ei huoria, ei alistettuja, NPNS), joka on lähiöiden naisten oikeuksien puolestapuhuja.

Tutkielman taustalla on huomio siitä, että islamilainen feminismi on selvästi vahvempaa Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Siinä missä Yhdysvalloissa uskovat musliminaiset tarkastelevat omaa traditiotaan kriittisin silmin, Euroopassa muslimeiksi luokiteltavat islam-kriitikot eivät itse useinkaan halua identifioida itseään muslimeiksi. Yksi tunnettu esimerkki on Ayaan Hirsi Ali, jonka kirja Neitsythäkki tunnetaan Suomessakin. Tämä huomio johti minut kysymään miten Euroopassa, ja tarkemmin rajaten Ranskassa asuvat musliminaiset osallistuvat julkiseen keskusteluun sekä mieltävät islamin ja toisaalta siirtolaisten paikan yhteiskunnassa. Suurin osa Euroopan muslimeista kun on siirtolaistaustaisia.

s. 4: Islam on noussut merkittäväksi uskonnoksi Euroopassa erityisesti toisen maailmansodan jälkeisen siirtolaisuuden myötä. Ranskassa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, on keskusteltu paljon islamin integroitumisesta, ja esimerkiksi kysymys musliminaisten huivista sekä moskeijoiden rakentamisesta on aiheuttanut keskustelua.

s. 5: Amara ei myöskään toimi yksin, vaan sinä aikana, jolloin tutkielmassa analysoitavat kirjat on julkaistu, hän toimi kansalaisjärjestöaktiivina, ennen kaikkea Ni Putes Ni Soumises –järjestön johtajana. Olisikin voinut olla mielekästä ottaa aineistoksi myös järjestön omia julkaisuja. Päätin kuitenkin pitäytyä vain Fadela Amaran ajatusten tarkastelussa, johtuen ennen kaikkea siitä, että olen kiinnostunut hänen toiminnastaan maahanmuuttajataustaisena musliminaisena. Ni Putes Ni Soumises –järjestön ottaminen mukaan poistaisi tutkielmasta tämän näkökulman, sillä järjestö ei edusta mitään tiettyä etnistä tai uskonnollista taustaa.

Luku 2. Aineisto ja analyysin näkökulma s. 10 - 20

s. 10: Fadela Amara on tunnettu kansalaisjärjestöaktiivi, entinen ministeri ja nykyisin virkamies. Hän eroaa selvästi perinteisestä ranskalaisesta hallintovirkamiehestä etenkin koulutustaustansa myötä. Amara ei ainoastaan tule eliittikoulu ENAn15 ulkopuolelta, vaan on myös aikoinaan jättänyt lukion kesken. Amaran vanhemmat tulivat Ranskaan siirtolaisina Algeriasta, ja perhe asui julkisin varoin kustannetussa asumalähiössä. Fadela Amara on sanonut poliittisen heräämisensä tapahtuneen 14-vuotiaana, vuonna 1978. Tuolloin hänen pikkuveljensä ylitse ajoi auto, eikä humalainen kuski pysähtynyt tapahtumapaikalle. Poliisi syytti tapahtumasta lapsen vanhempia, jolloin Amara päätti ryhtyä taistelemaan epäoikeuksia vastaan.

Amara on toiminut muun muassa SOS Racisme -kansalaisoikeusjärjestössä, mutta parhaiten hänet tunnetaan perustamastaan, lähiöiden naisten oikeuksia puolustavasta järjestöstä Ni Putes Ni Soumises, joka kääntyy suomeksi Ei huoria eikä alistettuja. Nimi on tarkoituksella huomiotaherättävä: nimen avulla vastustetaan toisaalta naisten seksuaalisuuden ja vartalon tiukkaa kontrollointia maahanmuuttajayhteisöissä, ja toisaalta median antamaa kuvaa musliminaisista alistuvina ja siten osasyyllisinä omaan  sortoonsa. Järjestön perustamisen taustalla on kahden nuoren naisen traaginen kohtalo: toinen heistä joutui joukkoraiskausten uhriksi, toinen poltettiin elävältä. Fadela Amara järjesti vuonna 2003 maanlaajuisen marssin, jonka tarkoituksena oli nostaa esille naisten tilanne ongelmalähiöissä. Marssin viimeinen osuus pidettiin Pariisissa ja siihen osallistui 30 000 ihmistä. Marssin aikana käytetty iskulause Ni Putes Ni Soumises jäi elämään uuden feministisen liikkeen nimenä, ja Amarasta tuli tuon liikkeen johtaja.

s. 13: Kirjassa käsitellään erityisesti naisten kokemia moninaisia ongelmia ja uhkia köyhissä lähiöissä, mutta myös esimerkiksi nuorten miesten kohtaama syrjintä nostetaan esille. Uskonto ei ole kirjassa pääosassa, vaikkakin Amara käsittelee myös sitä kritisoidessaan lähiöissä jalansijaa saanutta poliittista islamia. Lähiökysymykset linkittyvät väkisinkin ainakin jossain määrin kysymykseen Ranskan muslimeista, johtuen siitä, että köyhissä lähiöissä asuu erityisen paljon muslimi- ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Islam on saanut kannatusta tilanteessa, jossa ihmiset kokevat muun muassa työttömyyttä ja syrjintää. Amara nostaa esille myös sen, ettei valtio ole panostanut tarpeeksi lähiöiden auttamiseen.

Luku 3. Adele Amaran viitekehykset s. 21 - 43

Luku käsittelee Ranskan muslimitilanteen taustoja, kannattaa lukea kokonaan. Tässä muutamia lainauksia:

s. 21: Tutkielman aineiston perusteella Amara sitoutuu pitkälti traditionaalisen ranskalaisen republikanismin perintöön, juuri kyseenalaistamatta sen perusteita. Hänen kritiikkinsä keskittyy lähinnä siihen miten republikanismin arvot toteutuvat käytännössä. Tämä on mielenkiintoista muun muassa siinä mielessä, että kahden kulttuurin (algerialaisen / kabylialaisen ja ranskalaisen) vaikutuspiirissä kasvaneena Amaralla voisi olettaa olevan enemmän monikulttuurisuutta tukevia näkemyksiä kuin mitä hänellä tuntuu olevan. Tähän palataan tutkielmassa myöhemmin.

Cécile Laborde on todennut, että ranskalainen republikanismi on kehittynyt sen verran omaleimaiseksi, että sen yhtäläisyydet muihin republikanismin muotoihin ovat saattaneet hämärtyä, vaikka yhtäläisyyksiä toki on. Ranskalaiselle republikanismille keskeisiä piirteitä ovat hänen mukaansa muun muassa keskitetty, tasapuolinen ja jakamaton kansallisvaltio, tämän kansallisvaltion suora suhde kansalaisiin, universaalisuus, tasa-arvo, jako julkiseen ja yksityiseen elämänalueeseen, henkilökohtaisten oikeuksien painottaminen kollektiivisten oikeuksien kustannuksella, vahva julkinen identiteetti, joka nousee muiden ryhmäidentiteettien yläpuolelle, sekä kulttuurinen assimilaatio.

s. 23: Republikanistinen traditio, joka korostaa kansakunnan jakamattomuutta sekä kaikkien ranskalaisten yhdenvertaisuutta vaikuttaa myös maan maahanmuuttopolitiikkaan ja ennen kaikkea siihen, miten maahanmuuttajien tulisi integroitua osaksi ranskalaista yhteiskuntaa. Ranskan kohdalla on monesti puhuttu assimilaatiopolitiikasta, tarkoittaen ennen kaikkea pyrkimystä erilaisten vähemmistöjen ranskalaistamiseen ja sulauttamiseen valtakulttuuriin. Sopeutumisprosessi on tällöin lähtökohtaisesti yksisuuntainen maahanmuuttajien ollessa niitä, joiden tulee sopeutua. Maassa on yksi virallinen kieli, ja julkisessa tilassa ranskalaisen identiteetin tulisi mennä erilaisten etnisten, uskonnollisten ja kielellisten identiteettien edelle, kuten jo edellä on todettu. Siirtolaisten odotetaan integroituvan (assimiloituvan) yksilöinä, ei ryhminä, samoin kuin oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat yksilöille, ei ryhmille. Tämä ei tosin ole estänyt ranskalaisia käymästä keskustelua muslimien integroitumisesta.

s. 25: Fadela Amara arvostaa ranskalaiset arvot ja periaatteet korkealle. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat suomalaisille sanoina tuttuja, ja niiden sisältöä republikanismin piirissä käsiteltiin edellä lyhyesti. Näiden ohella, jopa niiden ylikin, Amara kuitenkin painottaa laïcitén nimellä tunnettua periaatetta. Seuraavassa käsittelen mitä tämä vaikeammin avautuva republikanismille keskeinen periaate pitää sisällään.

Laïcité määrittää Ranskassa uskonnon ja valtion välistä suhdetta. Periaatetta pidetään nykyään tasavallan yhtenä tukipilarina; Ranskan tasavalta rakentuu sen ympärille. Laïcitén juuret ovat vuoden 1789 vallankumouksessa, mutta sana laïcité tuli käyttöön vasta 1870- luvulla.73 Periaatteen tekee mielenkiintoiseksi se, että vaikka kyseessä on republikanismin ja Ranskan kansallisen identiteetin tärkeä osa, ei sille ole olemassa mitään virallista määrittelyä. Presidentti Chiracin asettama Stasi-komissio, joka vuonna 2003 pohti  Laïcité-periaatteen sisältöä ja soveltamista Ranskassa, toteaa raportissaan, että periaate nojaa omantunnonvapauteen, kaikkien hengellisten ja uskonnollisten vaihtoehtojen keskinäiseen tasa-arvoon, sekä poliittisen vallan neutraaliuteen. Jokainen ranskalainen saa valita mihin uskoo vai uskooko mihinkään, valtio ei suosi mitään yksittäistä uskonnollista tai hengellistä suuntausta, eikä poliittinen valta puutu uskonnollisen tai hengellisen alueelle.

s. 28: Laïcité-periaate koskettaa julkista tilaa, mikä Ranskan tapauksessa tarkoittaa esimerkiksi valtion ja kuntien virastoja, sekä ennen kaikkea koulua. Laïcité-periaatteen juridisena pohjana voidaan pitää vuoden 1905 valtion ja uskonnon toisistaan erottavaa lakia, kuten edellä on mainittu, mutta koulut siirtyivät periaatteen alaisuuteen jo muutamaa vuosikymmentä aiemmin. Koulutusta pidettiin 1800-luvun lopun tasavaltalaisten keskuudessa suuressa arvossa. Koulujen pääasiallisena tehtävänä oli kasvattaa kansalaisia, joilla oli yhteinen, paikalliset, kulttuuriset ja uskonnolliset erot ylittävä julkinen identiteetti. Lakiuudistusten myötä peruskoulusta tuli 1880-luvulla pakollinen ja ilmainen, sekä lisäksi uskonnon suhteen neutraali. Samalla peruskoulutus otettiin pois katolisen kirkon käsistä.

Kouluympäristöön sovellettuna laïcité tarkoittaa ennen kaikkea kahta asiaa: ensinnäkin, ranskalaisissa kouluissa ei ole uskontoa oppiaineena. Uskontoon liittyviä asioita opetetaan etenkin historian oppituntien yhteydessä, mutta opetus on Eurooppa-keskeistä ja pysyttelee pitkälti Lähi-idän kolmen monoteistisen uskonnon parissa. Toiseksi, vuoden 2004 syksystä alkaen näkyvien uskonnollisten tunnusmerkkien käyttö on ollut lailla kiellettyä valtion kouluissa. Jo aiemmin uskonnollisten tunnusmerkkien käyttö oli ollut kiellettyä opettajilta, mutta vielä 1980-luvulla muslimioppilaiden annettiin monessa tapauksessa pitää huivia, ja kristilliset ja juutalaiset symbolit tuottivat vieläkin vähemmän ongelmia kouluympäristössä. Vuoden 2004 lain taustalla oli pitkään jatkunut kiistely muslimityttöjen oikeudesta käyttää huivia. Huivikiistaan palataan myöhemmin tässä tutkielmassa.

s. 31: Jonathan Laurence ja Justin Vaisse päätyivät vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan arvioimaan, että Ranskassa asuu viitisen miljoonaa muslimia. Korkeimmat arviot ovat ulottuneet aina kahdeksaan miljoonaan saakka.92 Voitaneen sanoa, että mikäli Ranskan muslimiväestön kooksi arvioidaan noin viisi miljoonaa, ei arviossa mennä kovin pahasti pieleen.

s. 32: Muslimisiirtolaisten määrä alkoi kasvaa selvästi toisen maailmansodan jälkeisen taloudellisen nousukauden aikana, mutta islam alkoi tulla näkyvämmäksi osaksi ranskalaista yhteiskuntaa vasta 1980-luvun alkupuolella. Näkyvyyden lisääntymiseen vaikutti se, että siirtolaisuus alettiin nähdä pysyvänä, ja sen myötä esimerkiksi tarve harjoittaa omaa uskontoa siihen soveliaassa paikassa kasvoi. Aiemmin islamin kollektiivinen harjoittaminen tapahtui muun muassa kodeissa, mutta 1980-luvun alussa rukoushuoneiden määrä alkoi kasvaa selvästi. Moskeijat eivät aluksi saaneet erityisen lämmintä vastanottoa. Paikalliset asukkaat vastustivat niitä, osa passiivisemmin, osa avoimen vihamielisesti. 1990-luvulla vastustus alkoi kuitenkin laantua, ja Cesarin mukaan 2000-luvulla olisi mahdoton ajatus, että paikallishallinto kieltäisi moskeijan rakentamisen, kuten aiemmin on voinut tapahtua.

s. 33: Islamin sopeutuminen osaksi ranskalaista yhteiskuntaa on asia, jota on vuosien varrella kommentoitu valtion ylintä johtoa myöten, milloin positiivisemmassa milloin negatiivisemmassa sävyssä. Yli vuosikymmenen kestänyttä keskustelua muslimityttöjen oikeudesta käyttää huivia valtion kouluissa voidaan pitää kaikkein merkittävimpänä toistaiseksi käytynä pohdintana islamin paikasta Ranskassa. Kiistan aikana niin Ranskan poliittinen johto kuin muslimiyhteisönkin jäsenet tekivät rajanvetoa siitä millä tavoin uskonto voi toimia julkisessa tilassa. Myös Fadela Amara osallistui aktiivisesti tähän keskusteluun.

s. 38: Tämän vuosituhannen alun yksi merkittävimpiä keskusteluja ranskalaisen feminismin kannalta käytiin 2000-luvun alkupuolella, kun pohdittiin onko muslimitytöillä oikeutta käyttää päähuivia valtion kouluissa. Feministiset diskurssit olivat huivikeskustelussa merkittävässä roolissa, ja onpa väitetty, että tuolloin "kaikista tuli feministejä", naisten oikeuksien puolustamisen noustessa keskeiseen asemaan. Huiveihin suhtauduttiin pääsääntöisesti kielteisesti – näin myös Fadela Amara ja NPNS. Huivikeskustelun aikana näkyi kuitenkin selvästi myös se, ettei ranskalainen feminismi ei ole mikään yksi yhtenäinen liike, toisten feministien kannattaessa huivikieltoa ja toisten taasen vastustaessa sitä.

s. 41: 2000-luvulla lähiöiden ongelmat ovat nousseet tapetille Fadela Amaran toiminnan ohella etenkin kahden tytön surullisen kohtalon vuoksi. Samira Bellil joutui useaan otteeseen joukkoraiskauksen uhriksi. Uskaltauduttuaan viimein puhumaan asiasta, hän julkaisi vuonna 2002 kirjan Dans l'enfer des tournantes (Joukkoraiskaushelvetissä), ja osalllistui muun muassa Ni Putes Ni Soumises- järjestön alkutaipaleeseen. Bellilin kirja toi osaltaan julkisuuteen nuorten naisten tukalat olot ongelmalähiöissä. 17-vuotiaan Sohane Benzianen kohtalo oli joutua poltetuksi elävältä lokakuussa 2002. Murhaaja oli paikallinen jengijohtaja, joka hermostui siitä, ettei Benziane totellut häntä. Kun murhaaja tuotiin tapahtumapaikalle rikostutkinnan aikana, hurrasivat monet nuoret miehet hänelle.

s. 42: Vuoden 2005 mellakat erosivat aiemmista lähiömellakoista usealla tavalla. Ensinnäkin, aiemmin mellakat olivat luonteeltaan paikallisia, eivätkä levinneet kaupungista toiseen, kuten vuonna 2005 kävi. Mellakat olivat aiemmin myös kestoltaan lyhyempiä, muutaman yön pituisia. Uutta oli lisäksi sellaisten siirtolaisten osallistuminen, joiden juuret ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suurin osa mellakoihin osallistuneista oli toisen sukupolven maahanmuuttajanuoria, ja monet kommentaattorit pyrkivätkin linkittämään tapahtumat muun muassa laittomaan maahanmuuttoon ja muslimiseparatismiin. Taustalta löytyi kuitenkin pikemminkin nuorten kohtaama yhteiskunnallinen ja taloudellinen syrjäytyminen ja syrjintä.

Ainakin alun perusteella vakuuttavanoloista tekstiä. Konttori kirjoittaa sujuvasti ja taustoittaa asioita hyvin.

[Kemolitor]

Luku 5. Nuorten miesten ja radikaalin islamin valta s. 44 - 51

s. 44: Yksi kantava teema Amaran teoksissa on hänen huolensa siitä, että tyttöjen ja poikien väliset suhteet ovat huonontuneet voimakkaasti. Tytöt ja pojat eivät toimi enää yhdessä samoin kuin aiemmin, ja pojilta ja nuorilta miehiltä on lähtenyt kunnioitus ja arvostus tyttöjä kohtaan. Amara muun muassa toteaa, että hän kasvoi yhdessä poikien kanssa eivätkä tytöt ja pojat olleet samalla tavalla eroteltuja kuin nyt. Myös kunnioitus oli eri tavalla arvossaan kuin nykypäivänä: "Sanalla arvostus oli vielä merkitys, ja se päti vanhempiin, heitä vanhempiin henkilöihin, mutta yhtä lailla myös tyttöjen ja poikien välisiin suhteisiin."

Esimerkiksi kirjoittaessaan islamista Amara palaa omaan nuoruuteensa ja hän pohtii sitä kuinka moskeijat olivat tuolloin kohtaamispaikkoja, joissa keskusteltiin yhdessä muun muassa perheissä esiin nousseista ongelmatilanteista. Kontrasti 2000-luvun alkuvuosiin on Amaran mukaan selkeä, poliittisen islamin saatua jalansijaa lähiöissä.

s. 45: Amara nostaa esille sen, kuinka hänen nuoruudessaan saattoi käyttää lyhyitä hameita ja niukkoja t-paitoja ilman että kukaan huuteli solvauksia perään. Nykyään tyttöjen ja naisten vaatetus on miesten, ennen kaikkea veljien tarkassa valvonnassa, ja liian avonainen pukeutuminen johtaa huoraksi nimittelyyn.

Aiemmin juuri isät ratkoivat perheeen sisäiset kiistat, ja juuri heidän kanssaan lasten piti neuvotella mikä kaikki oli sallittua ja mikä ei. Isän arvovallan vähentyessä perheisiin nousi uusi auktoriteetti, nimittäin vanhin poika. Tämä isän arvovallan mureneminen työttömyyden myötä ei ole vain Ranskaa ja maahanmuuttajalähiöitä koskeva ilmiö. Esimerkiksi somaleita Suomessa tutkinut Marja Tiilikainen on raportoinut vastaavasta ilmiöstä. Työttömyys ja sosiaalitukiin turvautuminen ovat rapauttaneet juuri isillä perinteisesti olevaa auktoriteettia.

s. 46: Fadela Amaran mukaan veljien valta alkoi heidän saatua perinteisesti isälle kuuluneen auktoriteettiaseman perheen sisäisissä asioissa. Tilanne on kuitenkin muuttunut lisäksi sillä tavoin, että veljistä on tullut auktoriteetteja myös laajemmin asuinympäristössään. Veljien valta ei rajoitu ainoastaan omaan perheeseen, vaan esimerkiksi oman asuinalueen naisten pukeutumiseen ja käyttäytymiseen voi puuttua, vaikkei olisikaan sukulainen. Veljet alkoivat vaalia paitsi sisartensa kunniaa ja siveellisyyttä, niin myös laajemmin oman asuinympäristönsä naisia. Erityisesti tulee pitää huolta, että tyttö on neitsyt naimisiin mennessään. Mikäli tytön toiminnasta on epäilyksiä, saatetaan hankkia lääkärintodistus neitsyydestä. Toisaalta, lääkärit myös kirjoittavat vääriä todistuksia suojellakseen tyttöjä niiltä seurauksilta, joita neitsyyden menettämisestä tulee. Tyttöjen mahdollisuudet poistua kotoa omiin menoihinsa ovat kaventuneet entisestään, ja yksin poistumisesta on tullut käytännössä mahdotonta: mukana tulee olla vähintään joku hyväksyttäväksi katsottu ystävätär, tai sitten oma veli.

s. 47: Pojat puuttuvat myös tyttöjen ulkoiseen olemukseen vaatimalla näiltä tietynlaista pukeutumista. Tämän Amara nostaa esille häntä erityisesti shokeeraavaana asiana: "Mutta kaikkein kauhistuttavinta on ollut nähdä yhä useampien poikien ottavan tyttöjen vartalot hallintaansa. (...) Niinpä heidän on kiellettyä pukeutua tai meikata kuten haluavat. Pojat ovat pakottaneet tytöt noudattamaan omia lakejaan mitä tulee pukeutumiseen ja ulkoiseen olemukseen."

s. 48: Vihreä fasismi on terminä Fadela Amaran käsialaa. Vihreys viittaa islamin väriin ja ne muslimit, jotka vihreää fasismia Amaran mielestä ajavat, käyttävät uskontoa poliittisten tavoitteidensa välineenä. He ajavat sellaista yhteiskunnallista ajattelua, joka on demokratian vastaista. Vihreä fasismi hylkää keskeisiä yksilönoikeuksia, etenkin naisten kohdalla. Itse asiassa islamistit ovat pahinta, mitä Amara tietää. Nämä pyrkivät saamaan valtaa, ja käyttävät uskontoa ja jopa väkivaltaa, niin verbaalista kuin fyysistäkin, poliittisen projektinsa välineenä. Naisten siirtäminen syrjään julkisesta tilasta ja heidän oikeuksiensa kaventaminen on osa tätä vallantavoittelua. Amaran näkemyksissä vihreään fasismiin liittyy myös sellainen islamilaisen päähuivin käyttäminen, joka on osa poliittisia pyrkimyksiä: "Huivista on tullut sellaisen poliittisen projektin symboli, joka pitää sisällään sukupuolten välisen epätasa-arvon ja sukupuolten erottelun julkisessa tilassa.

s. 49: Fadela Amaran näkemyksen mukaan juuri huivinkäyttö on näkyvä esimerkki vihreästä fasismista. Huivissa ei ole kyse ainoastaan uskonnosta vaan paljolti myös politiikasta, sekä miehen ja naisen epätasa-arvoisesta suhteesta. Hän toteaa, että vielä 1980-luvun lopulla hänkin piti tyttöjen kouluttautumista tärkeämpänä kuin sitä, että huivit poistetaan kouluista vaikka tytöt erottamalla. Hänen mielipiteensä on kuitenkin muuttunut matkan varrella. Amaran mukaan huivi on "sorron, vieraantumisen ja syrjinnän työkalu, miesten naisiin kohdistuvan vallankäytön väline". Hän haluaa korostaa, että on mahdollista olla uskontoaan harjoittava musliminainen ilman, että käyttää huivia.

Koraanissa pään peittäminen mainitaan sen verran epäselvästi, että sekä huivin käyttäjät että ne jotka eivät sitä käytä perustelevat kantaansa islamin pyhällä kirjalla. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ainakaan Länsi-Euroopassa syyt huivin käyttämiseen eivät läheskään aina jää omaan uskonnolliseen vakaumukseen. Lisätukea tälle hypoteesille tarjoaa Saksassa tehty laaja muslimien haastattelututkimus, jossa kysyttiin monen muun asian lisäksi syitä huivin käyttämiseen. Syitä sai mainita useampia kuin yhden. Ne kyselyyn vastanneet naiset, jotka käyttivät huivia listasivat syiksi muun muassa uskonnollisen velvollisuuden (92,3%), huivin tuoman turvallisuudentunteen (43,3%), tradition (21,0%) ja suojautumisen miesten harjoittamalta häirinnältä (15,0%).

s. 50: Vuonna 2003 toimineen uskonnollisten tunnusmerkkien käyttöä selvittäneen parlamentaarisen työryhmän loppuraportissa todetaan huivia käyttävistä tytöistä muun muassa seuraavaa: "Harvassa, itse asiassa, ovat ne nuoret tytöt, jotka käyttävät sitä spontaanisti, ilman minkäänlaista perheen tai asuinympäristön painostusta."

Kuva siitä keitä vihreät fasistit ovat ja miten he toimivat jää loppujen lopuksi melko epäselväksi, kuten myös Gemie on todennut. Amaran teksteistä nousee kuitenkin selkeästi esiin hänen näkemyksensä siitä, että ainakin lähiöiden todellisuudessa vihreän fasismin kannattajat muodostavat ongelman.

Voisi olla mielenkiintoista kuunneltavaa, kun Adele Amara ja Manjuma Khanam Shilpi keskustelisivat muslimien huivin käytöstä ja Koraanin tulkinnoista.

[Kemolitor]

Luku 6. Machoja, uhreja ja vihreitä fasisteja s. 52 - 59

s. 50: Lähiöiden nuoret miehet identifioituvat Fadela Amaran teksteissä voittopuolisesti negatiivisin tavoin. Nuorten miesten enemmistö on lähtenyt mukaan machokulttuuriin, jossa kovuus on keino saada itsensä näkyviin, niin omassa lähiössä kuin sen ulkopuolellakin. Lähiöissä vallitsee vahvimman valta, ja jos siellä haluaa olla joku, on oltava valmis olemaan kova. Ne, jotka eivät tähän ole valmiita, joutuvat loukkausten kohteiksi siinä missä tytötkin. "Machoasenne" näkyy siinä, miten nuoret miehet käyttäytyvät vaimojaan, tyttöystäviään ja ylipäätään kaikkia naisia kohtaan. Kaikki eivät osoita kunnioitustaan edes äitiään kohtaan, mikä olisi aiemmin ollut Amaran mukaan täysin mahdoton ajatus.

Pahimmissa tapauksissa nuoret miehet, jotka ovat osallistuneet joukkoraiskauksiin, ovat osoittaneet täyttä välinpitämättömyyttä tekoaan kohtaan eivätkä ole ymmärtäneet miksi heidän tekonsa nostetaan negatiivisessa valossa esiin.

Amara on nostanut vihreän fasismin merkityksen kasvun tärkeimmäksi taustatekijäksi nuorten miesten vallalle lähiöissä ja todennut radikaalin islamin tarjoavan miehille välineet oman valtansa ja naisten heikentyneen aseman perusteluun.

s. 55: Amara nostaa lyhyesti esiin myös ne nuoret miehet, jotka eivät istu machon isoveljen muottiin, sekä homoseksuaalit. He muodostavat vähemmistön lähiöiden miesten keskuudessa, ja nämä molemmat ryhmät joutuvat Amaran mukaan kärsimään samanlaisesta kohtelusta kuin tytötkin. Etenkin miehen homoseksuaalisuuden paljastuminen johtaa siihen, että "hänen elämästään tulee helvettiä."

s. 56: Islam näkyy Amaran teksteissä usealla tapaa identiteetin pohjana, mutta eniten hän keskittyy huivia käyttäviin tyttöihin. Osa heistä tekee niin omasta tahdostaan, osa perheiden tai muiden tahojen harjoittaman painostuksen takia. Amara mainitsee lyhyesti tytöt, jotka käyttävät huivia oikeuttaakseen olemassaolonsa ja saadakseen kunnioitusta ja tunnustusta nimenomaan muslimeina. Monet tytöt kuitenkin käyttävät Amaran mukaan huivia suojellakseen itseään poikien ja miesten aggressiiviselta käytökseltä. Huivi tekee tytöistä koskemattomia jopa machomiehille. Amaran mukaan suurin osa tytöistä, jotka käyttävät huivia suojellaakseen itseään, luopuu huivista ollessaan liikkeellä lähiön ulkopuolella.

Osa naisista käyttää islamilaista huivia osana pyrkimystä muuttaa yhteiskuntaa. Nämä naiset edustavat Fadela Amaran vihreäksi fasismiksi kutsumaa islamin ymmärrystä. He ovat usein opiskelleet eivätkä he käytä huivia esimerkiksi miesten reaktioiden pelossa. Amaran mukaan huivi on aina merkinnyt hänen sukupolvensa naisille sortoa ja naisten sulkemista pois julkisesta tilasta. "Vihreät fasistit" perustelevat huivia usein osana emansipaatioprosessia, mitä Amara ei pysty ymmärtämään. Hänelle vihreiden fasistien edustama yhteiskunta on demokratian vastainen.

Suomessa huivin käytön syistä on raportoinut muun muassa Marja Tiilikainen, jonka mukaan huivia käyttävät somalinaiset peittävät päänsä muun muassa saadakseen niin henkistä kuin fyysistäkin turvaa sekä omaa tilaa, ja myös oikeuttaakseen osallistumisensa kodin ulkopuoliseen toimintaan.

s. 58: Amara puolestaan kirjoittaa vihreästä fasismista nimenomaan uskonnon käyttämisenä poliittisiin tarkoitusperiin, tietynlaisen yhteiskuntamallin edistämiseksi. Hänen teksteistään syntyy lukijalle käsitteellistä epäselvyyttä, sillä hän ei varsinaisesti asemoi vihreää fasismia suhteessa sellaisiin käsitteisiin kuin islamismi tai fundamentalismi. Amara vaikuttaa kuitenkin olevan Royn kanssa samalla linjalla ainakin sen suhteen, että vihreä fasismi ei kannusta ranskalaisen identiteetin omaksumiseen.

Luku 7. Tavoitteena tasa-arvoinen yhdessäeläminen s. 60 - 66

s. 64: Sen lisäksi, että Amara pitää laïcité-periaatetta tärkeänä periaatteena ranskalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta, haluaisi hän nähdä samaisen periaatteen toiminnassa myös muslimimaissa. Hän näkee, että ranskalainen yhteiskunta on suuri mahdollisuus islamille, sillä uskonnon ja valtion erottaminen on Amaran mukaan väylä siihen, että islam voi astua moderniin aikaan.

Luku 8. Yhteenvetoa s. 67 - 72

s. 67: Amara liittää veljien vallan nousun lähiöissä vihreäksi fasismiksi nimittämänsä radikaalin islamin merkityksen kasvuun. Hänen mukaansa tiukat islamin tulkinnat ovat tarjonneet nuorille miehille teoriakehikon, jonka kautta he oikeuttavat naisten aseman heikentämisen ja ajoittaisen sortamisen ja väkivallan. Amara myös liittää huivin käytön juuri vihreään fasismiin, ja jättää vain vähän tilaa ajatukselle, että huivi voisi olla tytön tai naisen oma valinta. Hänen luentansa Koraanista on yksiselitteisesti se, ettei siellä määrätä huivin pitämistä uskonnolliseksi velvollisuudeksi ja hän on huolissaan nähdessään yhä enemmän huiveja katukuvassa. Koulujen kaltaisissa julkisissa tiloissa huivi tulisi Amaran mukaan kieltää.

s. 68: Toinen tutkimuskysymys liittyi lähiöiden asukkaiden identiteetteihin, ja ennen kaikkea siihen miten Amara heidät identifioi. Aineistosta nousi esiin neljä identifikaatiota: machot, uhrit, vihreät fasistit sekä vastarintaan nousevat. Nämä identifikaatiot eivät kuitenkaan ole mitenkään selvärajaisia. Esimerkiksi nuoret miehet identifioituvat pitkälti väkivaltaisina machokulttuurin edustajina, mutta myöskin syrjinnän, työttömyyden ja rasismin uhreina. Miesten ja naisten välillä ei myöskään kulje yksiselitteistä hyvä - paha - jakolinjaa, sillä lähiöissä on myös machokulttuuria edustavia väkivaltaisia tyttöjä, väkivallan ja muun alentavan käytöksen kohteeksi joutuvia poikia, sekä Amaran vastustamaa päähuivia käyttäviä tyttöjä, joista osa edustaa vihreää fasismia, ja osa taas näyttäytyy enemmänkin vihreän fasismin uhreina.

Ranskalaista islamia edustavan järjestön rakennusvaiheessa on puolestaan vaadittu sellaisen paperin allekirjoittamista, jossa muslimijärjestö sitoutuu tasavallan arvoihin ja periaatteisiin. Tällaista ei ole muilta uskontokunnilta vaadittu, mikä kertoo oletuksesta islamin ja ranskalaisten arvojen ja periaatteiden välillä vallitsevasta ristiriidasta.

s. 69: Amaraa voi pitää esimerkkinä onnistuneesta sulautumisesta ranskalaiseen yhteiskuntaan ja sen arvomaailmaan, ja samaa hän odottaa muiltakin siirtolaistaustaisilta ihmisiltä. Muslimien tulisi Amaran mielestä Ranskassa ja myös laajemmin islamilaisessa maailmassa sopeutua laïcité-periaatteeseen, eli siihen, että uskonto pysyy yksityisellä elämänalueella ja valtio ja uskonto ovat toisistaan tiukasti erillään. Hän puhuu myös kansakunnan yhtenäisyyden puolesta ja yhteisen ranskalaisen identiteetin merkityksestä julkisessa tilassa. Muutamassa kohdassa Amara nostaa esiin ajatuksen kahden kulttuurin yhdistämisestä, todeten muun muassa, ettei hänen rakkautensa Ranskaa kohtaan estä häntä pitämästä myös vanhempiensa kabylialaista kulttuuria suuressa arvossa. Viitteet monikulttuuriseen ajattelutapaan ovat kuitenkin Amaran teksteissä harvassa, ja pikemminkin hän vaikuttaa sitoutuvan varsin perinteiseen republikanistiseen ajattelutapaan.

Kiinnostava ja hyvinkirjoitettu gradu, kannattaa lukea ihan kokonaan. Itse tutkimuksellinen puoli jäi minulle vähän epäselväksi, yleensä kai graduissakin pientä tutkimuksen tapaista tehdään. Mutta tämän voi hyvin lukea pitkänä kirjaesittelynä, tai kirjojen esittelynä.

Lisää Fadela Amarasta:
Wikipedia (eng.)
French activist lifts the veil on the burqa ban

[Possumi]

Hui ompas kerrankin erilainen yliopistomaailman tuotos. Tätä varmasti käsitellään ja kommentoidaan kaikissa suomen medioissa... NOT 

Voisi edes laittaa etusivulle. Muuta julkisuutta tuskin tulee saamaan.

[Parsifal]

Laïcité määrittää Ranskassa uskonnon ja valtion välistä suhdetta. Periaatetta pidetään nykyään tasavallan yhtenä tukipilarina; Ranskan tasavalta rakentuu sen ympärille. Laïcitén juuret ovat vuoden 1789 vallankumouksessa, mutta sana laïcité tuli käyttöön vasta 1870- luvulla.73 Periaatteen tekee mielenkiintoiseksi se, että vaikka kyseessä on republikanismin ja Ranskan kansallisen identiteetin tärkeä osa, ei sille ole olemassa mitään virallista määrittelyä. Presidentti Chiracin asettama Stasi-komissio, joka vuonna 2003 pohti  Laïcité-periaatteen sisältöä ja soveltamista Ranskassa, toteaa raportissaan, että periaate nojaa omantunnonvapauteen, kaikkien hengellisten ja uskonnollisten vaihtoehtojen keskinäiseen tasa-arvoon, sekä poliittisen vallan neutraaliuteen.

Eli Stasin mielestä islam on ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin...

[talous ja muutos]

Aikaisemmin tässä on esitelty:

Tutkimuksessa tarkastellaan Fadela Amaran, ranskalaisen feministin ja järjestöjohtajan, näkemyksiä ongelmallisista lähiöistä hallinnan analytiikan näkökulmasta. Ministerinäkin lyhyen aikaa toiminut Amara tunnettaneen edelleen parhaiten perustamastaan lähiöiden naisten oikeuksia puolustavasta järjestöstä, Ni Putes Ni Soumises. Lähtökohtana tutkimukselle on kiinnostus tutkia lähiössä kasvaneen siirtolaistaustaisen musliminaisen ajatuksia lähiöistä ja niiden asukkaista, joista merkittävä osa on myöskin siirtolaistaustaisia ja ainakin kulttuuriselta taustaltaan muslimeja. Tutkimus on luonteeltaan tekstitutkimusta ja sen aineisto muodostuu kolmesta Amaran kirjasta: Ni Putes Ni Soumises, La racaille de la République, sekä Jamais soumis, jamais soumise.

Fadela Amara ilmeisesti kuuluu feminismin haaraan, jonka nimenä on usein naisasialiike. Se ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoa.
Naisasialiike hyväksyy naiseuden ja miehuuden eli ihmislajin fyysisten ominaisuuksien ja lajihistoriasta periintyvän käytöksen aiheuttamat erot naisten ja miesten välille. Usea ero on tilastollinen naisten ja miesten välillä (esim. pituusero). Mutta moni ero on miehille tai naisille ominainen (esim. vain nainen tulee raskaaksi ja synnyttää).
Naisasialiikkeen ajama tasa-arvo miesten ja naisten välille on tasa-arvoa erilaisuudessa.


Vertaillukohdaksi esimerkki telaketjufeminismistä.
Täällä siitä on oma hommafoorumin keskusteluketju:
http://hommaforum.org/index.php/topic,90875.0.html

Telaketjufemimismi ei hyväksy naiseutta eli  ihmislajin fyysisistä ominaisuuksista ja lajihistoriasta periintyviä käyttäytymistapoja naisille. Lisäksi telaketjufeminismi suhtautuu kielteisesti miehiin ja haluaa löytää vain kielteisiä puolia miehistä. - Ääritelaketjufeministit haluavat poistaa urossukupuolen.

Tummensin telaketjufeminismiä ilmaisevat kohdat lainatusta tekstistä. - Mutta välillä on epäselvää syytetäänkö vain äärioikeistoa vai myös miehiä.
Kannattaa myös huomata, kuinka hän panee yhtäläisyysmerkit äärioikeistolaisuuden ja inhottavien rikollisuuden lajien välille. - Tämä on ongelma, sillä yleensä äärioikeistolaisuudella tarkoitetaan joitakin poliittisia suuntauksia eikä rikollisuuden lajeja.

Kuinka paljon miehisyyttä Ruotsi voi suvaita?

Naisten alistamisen takana ovat miehet. He tekevät suurimman osan rikoksista ja naisiin kohdistetusta seksuaalisesta väkivallasta, ja se maksaa oikeuslaitokselle ja terveydenhuollolle omaisuuksia. Äärioikeiston täytyy nyt päättää. Vaaliako naisten oikeuksia ja hillitä rikollisuutta: valita tasa-arvo maahanmuuton syyttämisen sijaan. Tänä päivänä olisi aiheellisempaa keskustella miesten karkottamisesta ennemmin kuin maahanmuuttajien, kirjoittaa Magda Rasmusson.

Yhteiskunnassa on ryhmä josta ei saa keskustella. Me kaikki olemme nähneet heidät, he ovat käyneet koulujamme ja jotkut on pakotettu asumaan heidän naapurissaan. He ovat rikollisia, he alistavat naisia ja maksavat maltaita oikeuslaitokselle ja kouluille. Puhun tietysti miehistä.

Mutta kukaan ei ehdota, että heidät pitäisi karkottaa tai muuttaa sosiaalisesti - siitähän nousisi älämölö. Huolimatta siitä, mitä hyötyjä siitä seuraisi. Lainvalvonnan ja terveydenhuollon kulut vähentyisivät roimasti, ja tytöt voisivat tapailla miehiä ilman riskiä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Miehet tekevät 80 prosenttia kaikista rikoksista. Jos katsomme väkivaltarikoksia, luku on huimat 95 prosenttia. Miehet piinaavat myös koko maailmaa isojen autojen valtavilla hiilidioksidipäästöillä ja brutaalilla lihansyönnillään.

Sen, joka haluaa vakavasti taistella väkivaltaa ja naisten alistamista vastaan, tulisi siis osallistua patriarkaatin murskaamiseen ja tasa-arvon ajamiseen. Tai miesten karkottamiseen, jos he vain päättäisivät käyttää tätä metodia. Mutta mihin sen sijaan äärioikeisto on sitoutunut?

1. He tapailevat alaikäisiä tyttöjä netissä, ruikuttavat kovaan ääneen kuinka rumia he ovat ja seuraavassa hetkessä sanovat, että heidät pitäisi raiskata.

2. He tekevät esityksiä aborttirajan pudottamisesta. Mikään toinen ehdotus ei varmaankaan sisällä yhtä suurta hengenvaaraa naisille.

3. Johtavissa asemissa olevat äärioikeistolaiset huorittelevat naisia, jotka vastustavat heitä.

4. He tekevät esityksiä maahanmuuton pienentämisestä 90 prosentilla samaan aikaan kun maahanmuuttajanaisten puhutaan elävän sorron alla. Kuvitellaan, että tuo pitää paikkansa - eikö tällöin olisi parasta antaa heidän tulla Ruotsiin? Heidän maahanmuuttajanaisia kohtaan tuntema huolensa on vähintäänkin kyseenalaista.

5. He pilkkaavat normikritiikkiä ja naistutkimusta. Ehdotuksia, jotka näkevät ihmiset yksilöinä eikä sukupuolena.

Tästä kaikesta taakasta huolimatta heillä on otsaa leimata "maahanmuuttajat" suureksi uhaksi naisten oikeuksille ja turvallisuudelle.

Äärioikeistolta ei puutu ironiantajua. Erityisen hauskaa se ei kuitenkaan ole. Tuskin on olemassa foorumia, jolla naisviha voi niin paksusti kuin ne missä äärioikeistolaiset liikkuvat. Heidän politiikkansa heittäisi Ruotsin tasa-arvokehityksen vuosikymmenen taaksepäin.

Ironista on myös se, että heidän voimakkaan konservatiiviset ehdotuksensa varmaankin saisivat suurempaa kannatusta voimakkaan uskonnollisissa ja fundamentalistisissa diktatuureissa joita he sanovat vastustavansa.

Äärioikeiston täytyy päättää. Joko he ottavat rikollisuuden ja naisten oikeudet vakavasti. Silloin tasa-arvo on tie eteenpäin.

Tai sitten he vain jatkavat populistista ja vaarallista politiikkaansa, mikä tarkoittaa puhdasta hengenvaaraa naisille. Jos he yrittäisivät tosissaan edes vähäsen, olisi aiheellisempaa keskustella miesten, eikä maahanmuuttajien karkottamisesta. Mutta sitähän ei saa sanoa tässä maassa.


Magda Rasmusson, Vihreän nuorison äänitorvi


Käännös minun (Huscarl), pahoittelut mahd. virheistä.
http://debatt.svt.se/2014/01/03/hur-mycket-manlighet-tal-sverige/
« Viimeksi muokattu: 09.01.2014, 14:46:56 kirjoittanut Huscarl »

-----

Wikipedia/Magda Rasmusson
Magda Rasmusson syntyi 1992. Hän on ruotsalainen poliitikko, joka toimii Ympäristöpuolueessa.
Hän on toiminut vuodesta 2013 yhdessä Lorenz Tovattin kanssa Vihreän Nuorison äänitorvena.
Hän kannattaa avoimien rajojen politiikkaa.

[Faidros.]

Laïcité määrittää Ranskassa uskonnon ja valtion välistä suhdetta. Periaatetta pidetään nykyään tasavallan yhtenä tukipilarina; Ranskan tasavalta rakentuu sen ympärille. Laïcitén juuret ovat vuoden 1789 vallankumouksessa, mutta sana laïcité tuli käyttöön vasta 1870- luvulla.73 Periaatteen tekee mielenkiintoiseksi se, että vaikka kyseessä on republikanismin ja Ranskan kansallisen identiteetin tärkeä osa, ei sille ole olemassa mitään virallista määrittelyä. Presidentti Chiracin asettama Stasi-komissio, joka vuonna 2003 pohti  Laïcité-periaatteen sisältöä ja soveltamista Ranskassa, toteaa raportissaan, että periaate nojaa omantunnonvapauteen, kaikkien hengellisten ja uskonnollisten vaihtoehtojen keskinäiseen tasa-arvoon, sekä poliittisen vallan neutraaliuteen.

Eli Stasin mielestä islam on ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin...

Pitäisikö sitten taikauskot laittaa mielestäsi johonkin paremmuusjärjestykseen? Jokainen saa uskoa yksityisesti mihin haluaa, mutta yhteisten asioiden hoitoon uskontoja ei tule sekoittaa.
Valtionkirkon lopettaminen olisi tehtävä nopeasti myös Suomessa, ennen kuin myös musut saavat näppinsä siihenkin soppaan.

[Parsifal]

Laïcité määrittää Ranskassa uskonnon ja valtion välistä suhdetta. Periaatetta pidetään nykyään tasavallan yhtenä tukipilarina; Ranskan tasavalta rakentuu sen ympärille. Laïcitén juuret ovat vuoden 1789 vallankumouksessa, mutta sana laïcité tuli käyttöön vasta 1870- luvulla.73 Periaatteen tekee mielenkiintoiseksi se, että vaikka kyseessä on republikanismin ja Ranskan kansallisen identiteetin tärkeä osa, ei sille ole olemassa mitään virallista määrittelyä. Presidentti Chiracin asettama Stasi-komissio, joka vuonna 2003 pohti  Laïcité-periaatteen sisältöä ja soveltamista Ranskassa, toteaa raportissaan, että periaate nojaa omantunnonvapauteen, kaikkien hengellisten ja uskonnollisten vaihtoehtojen keskinäiseen tasa-arvoon, sekä poliittisen vallan neutraaliuteen.

Eli Stasin mielestä islam on ihan yhtä hyvä kuin kaikki muutkin...

Pitäisikö sitten taikauskot laittaa mielestäsi johonkin paremmuusjärjestykseen? Jokainen saa uskoa yksityisesti mihin haluaa, mutta yhteisten asioiden hoitoon uskontoja ei tule sekoittaa.
Valtionkirkon lopettaminen olisi tehtävä nopeasti myös Suomessa, ennen kuin myös musut saavat näppinsä siihenkin soppaan.

Toki pitäisi, onhan niiden haitallisuus- ja vaarallisuusasteessa kuitenkin selkeitä eroja. Jotkut uskomukset ovat ympäristölleen harmittomia, toiset taas aiheuttavat vaarallista fanatismia.

Tietenkään minkään uskonnon perusteella ei pitäisi myöntää minkäänlaisia erivapauksia. Itse asiassa uskontokysymysten pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä kaikkein pohjimmaisina, tai pikemminkin ne voisi viskata suoraan mappiin Ö. Sanokoon Allah mitä tahansa, mutta täällä ei hänellä ole valtaa paskan vertaa.

[talous ja muutos]

Telaketjufeminismilla on yhteisiä tavoitteita joittenkin muslimilahkojen kanssa. Mutta perustelut ovat erilaisia.
Telaketjufeminismin perustelut johtuvat kielteisestä suhtautumisesta miehiin:
- Burqan käyttö suojelee naisia miesten saastaisilta katseilta.
- Miesten ja naisten on oltava erossa toisistansa, koska miesten läsnäolo on vahingollista naisille.

[talous ja muutos]

Naisasialiike saa helposti kannatusta, koska se ajaa tasa-arvoa miesten ja naisten välille ottaen huomioon erot sukupuolten ja yksilöitten välillä. Toisaalta erilaisuuden huomioon ottavan tasa-arvon käytännön toimenpiteitä ei useinkaan ole helppo määritellä.
Naisasialiike saa poliittista voimaa, koska naisia on puolet väestöstä.

Mutta useassa kulttuurissa ja uskonlahkossa naisen asema on huono.

Tutkimuksessa tarkastellaan Fadela Amaran, ranskalaisen feministin ja järjestöjohtajan, näkemyksiä ongelmallisista lähiöistä hallinnan analytiikan näkökulmasta. Ministerinäkin lyhyen aikaa toiminut Amara tunnettaneen edelleen parhaiten perustamastaan lähiöiden naisten oikeuksia puolustavasta järjestöstä, Ni Putes Ni Soumises. Lähtökohtana tutkimukselle on kiinnostus tutkia lähiössä kasvaneen siirtolaistaustaisen musliminaisen ajatuksia lähiöistä ja niiden asukkaista, joista merkittävä osa on myöskin siirtolaistaustaisia ja ainakin kulttuuriselta taustaltaan muslimeja. Tutkimus on luonteeltaan tekstitutkimusta ja sen aineisto muodostuu kolmesta Amaran kirjasta: Ni Putes Ni Soumises, La racaille de la République, sekä Jamais soumis, jamais soumise.

Fadela Amara on arvostellut Ranskan lähiöissä omaksuttua tulkintaa islamista. Erityisesti häntä on huolestuttanut naisten asema tälläisessä uskonlahkossa.

Wikipedia/Women's rights in Saudi Arabia
Saudi - Arabia on maailman ainoa valtio, jossa naisilta on kielletty autolla ajaminen.
Wikipedia/Women's rights in Saudi Arabia/Male guardian
"Depending on the guardian, women may need their guardian's permission for:
- marriage and divorce;
- travel, if under 45;
- education;
- employment;
- opening a bank account;
- elective surgery, particularly when sexual in nature."
Em. esimerkit osoittavat, että Saudi - Arabiassa nainen ei ole tasa-arvoinen miehen kanssa.


Jos miehiä inhoava telaketjufeminismi saa vaikutusvaltaisen aseman politiikassa tai mediassa, niin miehiltä heikkenee into tukea naisia tasa-arvoaiheissa. - Mitä vahvempi telaketjufeminismi on, sitä vähemmän arvostusta naisasialiike saa miesten keskuudessa.
Telaketjufeminismi ei varsinaisesti tavoittele tasa-arvoa miesten ja naisten välille, vaan pikemminkin tavoittelee erillistä elämänpiiriä miehille ja naisille. Niinpä sillä ei ole vahvaa kannatusta naisten parissa.

Naisille huonoa asemaa kannattavan kulttuurin tai uskonlahkon johtoporras voi naisasialiikettä heikentääkseen pyrkiä tukemaan telaketjufeminismiä:
- Väittää, että naisista tulee miehiä inhoavia telaketjufeministejä, jos naiset pääsevät valtaan.
- Julkisuudessa vahvan aseman saaneet telaketjufeministit saavat miesten vastaisella propadandalla miehet luopumaan naisasialiikkeen tukemisesta.
- Miehet tympääntyvät naisiin, kun ovat kuulleet riittävästi telaketjufeministien miesten vastaista julistusta. Silloin miehet eivät enää kannata tasa-arvoa miesten ja naisten välille.
- Jne.

Jos jossakin yhteiskunnassa telaketjufeminismi saa vahvan aseman, pitäisi tarkistaa, onko ilmiön taustalla vaikutusvaltainen ja rikas kulttuuriyhteisö tai uskonlahko, jonka mukaan naisilla pitäisi olla heikompi asema miehiin verrattuna.

[talous ja muutos]

Eräät muslimilahkot tavoittelevat pääsääntöisesti erillistä elämää miehille ja naisille. Sen takia vaaditaan esim. naisten pukeutumista burqaan.
Tälläisten muslimilahkojen kannattaa tukea telaketjufeminismiä länsimaissa, koska myös telaketjufeministit haluavat erillistä elämää miehille ja naisille. - Tehokkainta on, että telaketjufeministit naisten ja naisasialiikkeen nimissä vaativat miesten ja naisten erottamista toisistansa. Tähän liittyy se, että telaketjufeminismi vastustaa sitä, että miehet ihailisivat naisten muotoja.

Telaketjufeminismilla on yhteisiä tavoitteita joittenkin muslimilahkojen kanssa. Mutta perustelut ovat erilaisia.
Telaketjufeminismin perustelut johtuvat kielteisestä suhtautumisesta miehiin:
- Burqan käyttö suojelee naisia miesten saastaisilta katseilta.
- Miesten ja naisten on oltava erossa toisistansa, koska miesten läsnäolo on vahingollista naisille.

Miesten ja naisten erillistä elämää kannattavat muslimilahkot ovat saamassa Suomessa jalansijaa. Markkinoinnissa on hyödyksi telaketjufeministisen aatteen leviäminen kulttuurialalle.
Rosa Liksom kumppaneineen mainostaa burqan käyttöä:
http://hommaforum.org/index.php?topic=94091.msg0#new

----------

Olisi varmaankin hyödyllistä verrata Länsi - Euroopan monikulttuurisuusliikettä ja Suomessa syntynyttä taistolaisliikettä keskenään.
Kulttuuritaistolaisuuteen (Wikipedia/Taistolaisuus/Kulttuuritaistolaisuus) kuului Toimittajaliitto ja Kulttuurityöntekijöitten liitto. - Monikulttuurisuusliike ei olisi menestynyt ilman vahvaa asemaa toimittajakunnassa ja laajemmin mediassa.
Mitkä tahot ovat samanlaisessa asemassa monikulttuurisuusliikkeessä kuin Neuvostoliitto oli taistolaisliikkeessä? Mitkä tahot hyötyvät monikulttuurisuudesta sekä niillä on vahva vaikutusvalta mediassa ja poliitikkokunnassa?

Tässä keskusteluketjussa on pohdittu yhteistyötä telaketjufeminismin ja tietynlaisten muslimilahkojen ja muslimimaitten välillä. Yhteistyö perustuu - kuten yleensäkin - siihen, että kumpikin osapuoli hyötyy.
* Muslimilahkojen ja muslmimaitten johdon hyöty:
- Telaketjufeminismi voi toimia naisten ja naisliikkeen äänenä, kun tavalliset naiset vastustavat muslimilahkon tai muslimimaan johdon toimintalinjaa.
* Telaketjufeminismin hyöty:
- Telaketjufeminismi voi syrjäyttää julkisuudessa, feministiliikkeissä ja politiikassa naiset, jotka kannattavat yhteistyötä ja yhteistoimintaa miesten kanssa.

[talous ja muutos]

Kannattaisi pohtia, miksi telaketjufeminismi on yleistynyt.

5 - 10 vuotta sitten näin satelliittikanavilta ohjelman, jossa naisten kylä ja miesten kylä sotivat keskenänsä. Arvioin sen olleen parodia 1960 -luvulta, jolloin oli levottomuuksia, kun erilaiset liikkeet kamppailivat huomiosta ja vaikutusvallasta: USA:n mustien liikkeet, Pohjois - Amerikan intiaanien liikkeet, erilaiset feministiliikkeet, saastumisen vastaiset liikkeet jne.
Tuon elokuvan aihe oli niin poikkeuksellinen, että se jäi mieleeni.

Mutta netistä löytyi tietoa telaketjufeminismin ääripäästä:
Wikipedia/SCUM Manifesto
"The SCUM Manifesto is a radical feminist manifesto written in 1967 by Valerie Solanas. It argues that men have ruined the world and that women should overthrow society and eliminate the male sex."
/Publication history
Solanas alkoi laatia SCUM -manifestia 1959 tai 1960. Hän teki tästä manifestistä 2 000 kopiota ja alkoi myydä niitä 1967.
Wikipedia/Andy Warhol/Attempted murder (1968)
1968 Solanas ampui Andy Warholia ja Mario Amayaa, joka oli taidekriitikko ja kuraattori, Warholin studiossa. USA:n silloisen superjulkkiksen eli Andy Warholin ampuminen teki Solanas'in kuuluisaksi USA:ssa. Samalla SCUM -manifesti sai paljon julkisuutta. - Oliko ampumisen tarkoitus saada SCUM -manifesti länsimaitten suuren yleisön tietoon?
Koska en ole kuullut lehdistä enkä tv:stä mitään Solanas'ista, niin ilmeisesti häntä pidettiin erikoisuuden tavoittelijana tai varsin omituisena ihmisenä, joka unohdetaan julkisuuskohun jälkeen - kuten niin moni muukin erikoinen ihminen.

Mutta nykyään Hommafoorumissakin on monta telaketjufeminismiä käsittelevää keskusteluketjua. Näyttäisi siltä, että telaketjufeminismistä olisi tullut osa valtavirtakulttuuria.

Aihe: 2011-01-28 Ruotsi: Leikkikoulu ilman tyttöjä ja poikia
http://hommaforum.org/index.php/topic,42287.0.html

Aihe: Sukupuolineutraali kasvatus?
http://hommaforum.org/index.php/topic,3212.0.html

Aihe: Suvi Keskinen: Antifeminism and White Identity Politics
http://hommaforum.org/index.php?topic=90618.msg1524425#msg1524425

Aihe: Feministi: Ruotsalaismiehet pitäisi karkottaa Ruotsista
http://hommaforum.org/index.php/topic,90875.0.html

-----

Erilaisten tasa-arvokäsitysten soveltaminen feminismiin:
1. Tasa-arvo erilaisten kesken
2. Tasa-arvo ilman roolieroja
3. Tasa-arvo samanlaisuudessa

Feminismi voitaisiin jaotella näin:

1. Tasa-arvo erilaisten kesken (naisellinen feminismi)
a) Hyväksytään miesten ja naisten väliset erot ja toimitaan niitten puitteissa. - Laajemmassa mielessä hyväksytään kunkin lajin kohdalla, mitä eroja on sen naaraitten ja urosten välillä.
b) Hyväksytään yksilöitten väliset erot

2. Tasa-arvo ilman roolieroja (telaketjufeminismin lievempi muoto)
a) Miehillä ja naisilla pitää olla samanlaiset roolit perhe-elämässä, työelämässä ja harrastusten kohdalla.
b) Ihanneyhteiskunnassa jokainen voi tehdä kaikkia töitä ja hierarkiaa ei ole. - Vrt. ns. anarkososialistinen vaihe Venäjällä 1917 - 1918. Se alkoi helmikuun vallankumouksesta ja vähitellen voimistui. Noustuaan valtaan lokakuun vallankumouksessa bolshevikit lopettivat vähitellen anarkososialismin Venäjällä.

3. Tasa-arvo samanlaisuudessa (telaketjufeminismin jyrkempi muoto)
a) Sukupuolilla ei pitäisi olla eroja.
* Huomautuksena, että nisäkkäillä, linnuilla ja matelijoilla uros ei pysty lisääntymään ilman naaraan apua. Mutta naaraat pystyvät lisääntymään yksin.
- Yleensä naaraitten omin päin lisääntyminen on harvinaista tai poikkeuksellista. Kuitenkin muutaman lajin kohdalla on sääntönä, että naaraat lisääntyvät omin päin, joten niissä lajeissa ei ole uroksia.
b) Koska seksuaalista lisääntymistä ei ole, saman lisääntymislinjan yksilöt ovat samanlaisia. - Joskus kuitenkin tapahtuu mutaatio, jolloin alkaa uusi lisääntymislinja.

-----

Lisäsin telaketjufeminismiä käsittelevän Hommafoorumin keskusteluketjun nimen ja osoitteen.

[talous ja muutos]

Telaketjufeminismin jyrkkä siipi kannattaa miessukupuolen poistamista, koska uskoo rikollisuuden johtuvan miehistä suoraan tai epäsuorasti.
Millainen sitten olisi uusi, uljas, miesvapaa yhteiskunta? Olisiko rikollisuus poistunut?

Tässä tulee esimerkkejä naisten toisia naisia kohtaan tekemästä suorasta tai epäsuorasta väkivallasta, joten väkivallaton utopia ei toteudu:


Mende Nazer ja Damien Lewis: Orja. Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen. Otava 2005. (Englanninkielinen alkuperäispainos julkaistiin 2004.)

Mende Nazer oli tyttö, joka vietti lapsuutensa Sudanin Kurdufanin Nubavuoristossa. Siihen aikaan se sijaitsi Keski - Sudanissa. Etelä - Sudanin itsenäistyttyä se sijaitsee Keski - Sudanin eteläosassa.
Nazer kuului muslimiperheeseen.
Nazer oli n. 12 -vuotias, kun orjanmetsästäjät hyökkäsivät hänen kotikyläänsä ja sytyttivät talot palamaan. He tappoivat kyläläisiä (myös pikkulapsia) sekä raiskasivat naisia ja tyttöjä. Orjanmetsästäjät olivat arabiankielisiä miehiä. Saaliiksi he saivat kymmeniä poikia ja tyttöjä.
Nazer myytiin kotiorjaksi siivoamaan, laittamaan ruokaa yms. tekemään perheenemännän kotiapulaiseksi Khartumiin. Mutta perheenemäntä pahoinpiteli Nazeria pienestäkin syystä.
Kuitenkin lopulta Nazer pääsi pois Sudanista ja vapauteen.
* Siis orjanmetsästyksiä tehtiin, jotta vauraitten perheitten emännät saivat kotiapulaisorjatyttöjä. Usea emäntä pahoinpiteli kotiapulaistyttöorjiansa.


Wikipedia/Erzsébet Báthory
Erzsébet Báthory kuului Báthoryn aatelisperheeseen. Hänet naitettiin kreivi Nádasdylle vuonna 1575. Hän oli unkarilainen ja eli 1560 - 1614.
Báthory oli sarjamurhaaja. Häntä ja hänen neljää apulaistansa syytettiin 20 - 600 tytön tai nuoren naisen kiduttamisesta ja tappamisesta. Vuonna 1610 hänet vangittiin ja muurattiin sisään huoneeseensa. Báthory kuoli neljä vuotta myöhemmin. Aatelisarvo esti hänen teloituksensa, mutta hänen apulaisensa teloitettiin.
/Murhat ja kidutukset
Niin kauan kuin uhreina oli alempisäätyiset nuoret naiset, hän sai toimia vapaasti. Mutta heidän huvettuansa hän valitsi uhreiksi aatelisia. Heidän katoamisensa johti tutkinnan aloittamiseen hänen toimistansa. Báthory ja hänen neljä apulaistansa todettiin syyllisiksi 80 murhaan oikeudenkäynnissä 1611.

-----

Lisään vielä natsikortin:
Natsinaisiin kuului verenhimoisia ja julmia yksilöitä, jotka pääsivät Hitlerin valtakunnassa toteuttamaan näitä piirteitänsä.

Lähde: http://tuomiopaivantytto.wordpress.com/2013/08/14/tappaja-naiset-ei-herkille-raakaa-luettavaa/
Alkuperäinen lähde: Tieteen kuvalehti Historia 11/2010

Saksan 2. maailmansodan keskitysleireillä oli 55 000 vartijaa, niistä 3700 oli naisia. Naisvartijat lähettivät kuolemaan nais- ja lapsivankeja. Usein he kiduttivat ja tappoivat omakätisesti vankeja.


Lähde: http://yle.fi/uutiset/hitlerin_raivottaret_kylvivat_tuhoa_miesten_rinnalla__osa_naisnatseista_surmasi_jopa_lapsia/7327339
Alkuperäinen lähde: Wendy Lower: Hitlerin raivottaret – saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä (2013). Atena 2014.

Naisia tarvittiin hallinnossa, kun miehet olivat sotarintamalla:

Osa naisista oli sihteereitä, joita tarvittiin monenlaisiin tehtäviin natsihallinnossa. He muun muassa pitivät kirjaa juutalaisten siirroista ja kuljetuksista sekä työhön oikeutettujen juutalaisten työluvista.

Osa natsihallinnossa työskentelevistä naisista kirjoitti tappokäskyjä ja oli paikalla, kun juutalaisia tapettiin.

Naispuolisia keskitysleirin vartijoita tarvittiin, koska siellä oli naisvankeja. Naisvartijat lähettivät kuolemaan vankeja sekä usein kiduttivat heitä ja tappoivat heitä omakätisesti. Tämä aihe otetaan usein esiin historiankirjoituksissa, ja lisäksi aihetta käsitellään populaarikulttuurissa ja pornobisneksessä.

Ehkä huolestuttavinta oli sairaanhoitajien toiminta, sillä sairaanhoitajien ammattietiikkana pidetään potilaitten parantamista ja kipujen lievittämistä sekä lohduttamista. - Mutta sairaanhoitajien tehtäviin lisättiin potilaitten tappaminen.
Hitlerin noustua valtaan sairaalat saivat parantamistoiminnan lisäksi tappamistehtäviä: mieilisairaat, kehitysvammaiset ja fyysisesti vajavaiset ihmiset piti tappaa, koska he olivat hitleriläisen hallinnon mukaan epäkelpoja kansalaisia. Tappamiskeinoina käytettiin kaasutusta ja myrkkyruiskeita, mutta potilaat saatettiin jättää ilman vettä ja ruokaa. - Ensimmäiset myrkkyruiskeuhrit olivat vauvoja, lapsia ja nuoria.

[talous ja muutos]

Telaketjufeminismi on nousemassa. Siitä on esimerkkinä tämä kirja:
Maria Turtschaninoff: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. 2014.

Kirjan kuvauksia löytyy täältä:
http://www.kirja.fi/kirja/maria-turtschaninoff/maresi/9789513180003/
http://www.tammi.fi/uutiset/-/news/24277304
http://kirjoista.vuodatus.net/lue/2014/09/punaisen-luostarin-kronikoitsija
Jne.

Punainen luostari on tyttöjen ja naisten yhteisö. Luostari on turvapaikka tytöille ja naisille, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia, väkivaltaa tai joita perheet eivät pysty tai halua elättää.
- Edellä oli jo hiukan telaketjufeminismiä, mutta se paljastuu vahvemmaksi:
Luostarissa palvotaan Alkuäitiä ja hänen kolmia kasvojaan, Neitoa, Äitiä ja Akkaa.
- Varsinainen telaketjufeminismi tulee esiin:
Punainen luostari sijaitsee Menos -saarella, joka on miehiltä kielletty alue.
- Puhdasoppinen telaketjufeminismi paljastuu:
Laiva täynnä aseistettuja ja verenhimoisia miehiä aikoo tunkeutua Menos -saarelle.


Ei olisi ongelma, jos kirja olisi suunnattu aikuisille naisille, joilla on paljon elämänkokemusta. Heistä vain harvaan uppoaa telaketjufeminismipropaganda. - Mutta kirja on tarkoitettu teini-ikäisille.

Nykyistä ajanhenkeä kuvaa, että se sai kirjallisuuspalkinnon - ja nimenomaan Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014. - Tällä yritetään houkutella nuorisoa ja ehkä myös lapsia lukemaan kirja.

-----

Jälleen on tarpeen muistuttaa, että pahuus ei katoa ihmiskunnasta, vaikka miehiä ei olisikaan.

-----

Nainen pahoinpiteli kotiapulaistansa:

http://yle.fi/uutiset/hakatun_piian_tapaus_havahdutti_vierastyolaisten_huonoon_kohteluun_hongkongissa/7833267
27.2.2015 klo 7:09 | päivitetty 27.2.2015 klo 7:33

Hongkongilainen nainen on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen kahden indonesialaisen kotiapulaisen pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Oikeus katsoi todistetuksi, että nainen oli hakannut apulaisiaan, pitänyt heitä nälässä ja estänyt nukkumasta tai pääsemästä ulos asunnosta. Luvattua palkkaakaan apulaiset eivät olleet saaneet.

Kuvassa näkyy murjottu naispuolinen kotiapulainen.

Sosiaalisessa mediassa levinneet kuvat Sulistayaningsihin vammoista herättivät Hongkongissa suurta julkisuutta ja inhon ilmauksia. Hänellä oli muun muassa kuumasta vedestä saatuja palovammoja.

Hongkongissa on noin 330 000 ulkomaista kotiapulaista, valtaosin Indonesiasta ja Filippiineiltä. Lähes kaikki ovat naisia. He saavat yleensä vain pienen osan lainmukaisesta minimipalkasta, ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö ja muu pahoinpitely on tavallista.
Hongkongin lain mukaan kotiapulaisten on asuttava työnantajansa luona. Ihmisoikeuskampanjoijat ovat vaatineet tämän lainkohdan kumoamista, ja myös (tuomari Amanda) Woodcock uskoo, että muutos parantaisi olennaisesti kotiapulaisten asemaa.
Woodcock puuttui tuomiota lukiessaan myös korkeisiin palkkioihin, joita Indonesian ja muiden lähettäjävaltioiden välitystoimistot perivät Hongkongiin töihin pyrkiviltä. Palkkiot peritään heidän palkoistaan, minkä takia he ovat entistäkin enemmän loukussa eivätkä voi lähteä huonostakaan työpaikasta, Woodcock sanoi.

-----

Toinen huono esimerkki naisista:

Wikipedia/Kartanolaisuus

Kartanolaisen lahkon johtajina olivat Alma Maria Kartano ja Amanda Matilda eli "Tilda" Reunanen. Kartanolaisuus oli kristillisvaikutteinen lahko, joka vaikutti 1920–1950-luvuilla erityisesti Satakunnassa.

/Uskonnolliset piirteet
/Raamatun merkitys
Raamatusta käytettiin ennen muuta Danielin kirjaa, Laulujen laulua ja Ilmestyskirjaa. Uusi testamentti hylättiin Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta liian syvällisenä. Lopun aikoja kuvailevien Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan katsottiin olevan ajankohtaisia viimeisen tuomion lähestyessä, ja Laulujen laulu taas liittyi seurakunnan itseymmärryksen kannalta tärkeään morsiusmystiikkaan.
Kartanolaisten liikkeeseen kuulumattomille pidetyt saarnat ja raamattutunnit keskittyivät Raamatun kirjaimellisen merkityksen selittämiseen, mutta liikkeen sisällä sovellettu raamatuntulkinta oli huomattavan hengellistävää ja psykologisoivaa. Kartanolaisuuden mukaan Jeesus Kristus ei ollut historiallinen henkilö, vaan symboli.
Kartanolaisuuden käsityksen mukaan uudestisyntymätön eli "luonnollinen" ihminen eli erossa Jumalasta ja oli kadotettu. Erityisesti ihmisen raadollisuutta korosti "langennut kuudes käsky" eli sukupuolivietti, joka ei ollut Jumalan luomistahdon mukainen. Luonnollisen ihmisen kohdalla tosin muutkin käskyt olivat langenneita.  Parannukseen kuului syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja katumuksen merkkinä myös itku. Tämän lisäksi synnit tuli tunnustaa myös kartanolaisuuden johtajille. Parannukseen kuului myös halu luopua synnin tekemisestä, ennen muuta sukupuolielämästä. Kartanolaisuus korosti päivittäisen parannuksenteon ja katumuksen tarvetta.

/Maailmanlopun odotus
Kartanolaisuuden julistusta leimasi voimakas lopunaikojen odotus. Maailmanloppu julistettiin useaan kertaan tulevaksi lähiaikoina, mutta kun se ei tullutkaan, kartanolainen liike selitti, että Jumala pidensi ihmisille annettavaa armon aikaa, jotta mahdollisimman moni saisi mahdollisuuden kääntymykseen ja parannukseen.

/Seurakuntanäkemys
Kartanolaiset katsoivat itse muodostavansa lopunajan morsiusseurakunnan, jonka Jeesus ottaisi tullessaan omakseen.  Liike näki kuitenkin ulkopuolisen maailman pääosin pahana: se oli paholaisen vallassa eikä sen kanssa saanut olla tekemisissä. Kartanolaiset eivät arvostaneet luterilaisen kirkon ehtoollista ja heidän mukaansa kaikki papit olivat perkeleestä.

/Liikkeen rakenne ja initiaatioasteet
Kartanolaisuus oli järjestäytynyt hierarkkisesti. Liikkeen johtajina toimivat Alma Kartano ja Tilda Reunanen, joiden kautta Jumalan katsottiin puhuvan tälle ajalle. Heidän ympärillään oli liikkeen sisäpiiri. Heitä pidettiin Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina, joille oli mahdollista toisten ihmisten tuomitseminen jo tässä elämässä.
Eteneminen liikkeen sisäpiiriin tapahtui eräänlaisten siirtymäriittien eli "siunausten" avulla. Rituaaleihin sisältyi muun muassa kannattajien sukuelinten koskettelua.

/Kartanolaisten käyttämät siunaukset
Puhdistaakseen liikkeen jäsenet sukupuolisista himoista kartanolaisuuden johtajat ottivat käyttöön kyseenalaista kuuluisuutta saaneen seremonian, alttarisiunauksen. Liikkeen käsityksen mukaan uskovan ihmisen ruumis oli Jumalan temppeli, ja ruumiin keskellä olevat sukuelimet olivat tämän temppelin alttari. Alttari piti puhdistaa, jotta koko ruumis voisi olla puhdas synnistä ja lihanhimosta. Liikkeen toinen johtaja Tilda Reunanen asetti toisen kätensä siunattavan pään päälle ja toisen tämän sukuelimille (naisilla vatsan päälle) ja siunasi tämän, jotta himot kuolisivat ja siunattava olisi puhdas. Samaan aikaan liikkeen muut jäsenet rukoilivat huoneen ulkopuolella kovaan ääneen, jotta siunattavan himot kuolisivat. Liikkeen alkuaikoina siunauksia annettiin kaikille liikkeen jäsenille, myöhemmin vain sisäpiirille. Näissä siunauksissa oli pedofiilisia piirteitä, minkä vuoksi seremonioista kiellettiin kertomasta lahkon ulkopuolisille.

/Lapsisaarnaajat
Kartanolaiset opettivat pieniä lapsia saarnaamaan herättääkseen huomiota ja saadakseen enemmän väkeä kokouksiinsa. Yksi tunnetuimmista kartanolaisten lapsisaarnaajista oli Leevi Laitinen. Hänet Alma Kartano ja Hilda Reunanen ottivat v. 1935, neljävuotiaana  kasvatettavaksi. Leevin sisar Saara tuotiin heille kasvatettavaksi samana vuonna, seitsenvuotiaana.

Wikipedia/Kartanolaisuus/Elämäntapa
Kartanolaisuuden käytännön elämää leimasi tiukanpuoleinen askeesi, joka tarkoitti ennen muuta seksuaalisuudesta pidättäytymistä, myös avioliitossa. Avioliitto oli liikkeen opetuksen mukaan "laillistettua huoruutta" , huoruuden pahinta lajia.
Kartanolaisuus suhtautui hyvin negatiivisesti moderniin teknologiaan ja kulttuuriin. Se kielsi jäseniltään radion kuuntelemisen, kirjallisuuden ja jopa sanomalehtien lukemisen, teatterista ja elokuvista puhumattakaan. Moderni kulttuuri selitettiin synnilliseksi ja turmeltuneeksi, samalla kulttuurikielteisyys eristi liikkeeseen kuuluvat tehokkaasti ulkomaailmasta.

Wikipedia/Kartanolaisuus/Kurinpitomenetelmät ja jäsenten kaltoinkohtelu
/Lasten kohtelu
Lapset pyrittiin kartanolaisten keskuudessa eristämään omista vanhemmistaan ainakin joksikin aikaa. Alma Kartanon mukaan tämä kasvatti lapsista uskollisia Jumalalle, "sukulihan rakkaus" kun oli hänestä vihollisuutta Jumalaa vastaan. Muutamat lapsista otettiin pois koulusta, ja lahkoon kuuluvan opettaja järjesti heille opetusta.
Lasten kasvatus liikkeessä oli ankaraa, jopa hyvin julmaa. Lapsia piiskattiin milloin mistäkin syystä, pidettiin nälässä, ja heidän sairastuessaan turvauduttiin vain harvoin lääkärin apuun.
Lasten alusvaatteita ommeltiin vyötäisiltä kiinni, jotta voitaisiin estää heitä tekemästä haureutta. Toisinaan lapset kävivät käymälässäkin aikuisen ollessa vieressä valvomassa.
Alma Kartano oli opettanut lasten seksuaalisuudesta näin: Nykyaikana on paholaisen villitys niin suuri, että nelivuotiaat lapset tietävät sukupuoliasioista niin paljon kuin ennen vanhaan 20-vuotiaat. Kartanolaisuuden keskuudessa saarnattiin hyvin ahkerasti haureutta vastaan. Pieniä 4–5-vuotiaita lapsiakin epäiltiin haureuden harjoittamisesta: heidän uskottiin tekevän sitä joko yksinään tai keskenään. Tämän tähden lapsia piiskattiin, kunnes he tunnustivat rikoksensa. Ruoskiminen paljastaa salatut rikokset, uskoivat kartanolaiset. He ruoskivat tuntikausia pientä Leevi Laitista Vampulassa kesällä 1946, jotta hän tunnustaisi sekaantuneensa eläimeen.

/Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö
Kartanolaisten käyttämässä keinossa haureuden syntiä vastaan nuori tyttö asettui makaamaan sängyn päälle alastomana ja sitten alaston toistasataa kiloa painava Tilda Reunanen asettui makaamaan hänen päälleen. Tällä tavalla sanottiin lihan himojen kuolettuvan. Alaikäiset lapset joutuivat saunottamaan ja vihtomaan Alma Kartanoa, joka makasi lauteella alastomana, ja tähän saunotukseen liittyi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

-----

Uutisia, joissa kerrotaan äitien tekemistä vauvasurmista tai sellaisen epäilyistä:

http://yle.fi/uutiset/klaukkalan_vauvasurman_tuomio_ennallaan__ylin_oikeus_hylkasi_valituksen/7796964?ref=leiki-uu
11.2.2015 klo 10:51 | päivitetty 11.2.2015 klo 11:18
http://yle.fi/uutiset/aidille_syyte_viiden_vauvan_murhasta_teot_erityisen_julmia/7647379
Kotimaa 24.11.2014 klo 11:28 | päivitetty 24.11.2014 klo 11:49
http://yle.fi/uutiset/poliisi_tutkii_kuopion_lastensurmia_murhina/7647754
Kotimaa 24.11.2014 klo 13:15 | päivitetty 24.11.2014 klo 13:28
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288696842524.html
Vauvasurmia myös ulkomailla: Amerikkalaisnaisen kellarista löytyi seitsemän ruumista
Julkaistu: 4.6.2014 14:22

[talous ja muutos]

Täältä löytyy naisen kritiikkiä oman sukupuolensa jäseniä kohtaan:
http://takkirauta.blogspot.fi/2012/08/vankilabandarit-ja-naisten.html
Monday, August 6, 2012
Vankilabändärit ja naisten seksuaalisuuden pimeä puoli

Osa naisista suosii lisääntymiskumppanin valinnassa väkivaltaisia miehiä. Mutta nyt kyseessä eivät ole urhoolliset soturit, vaan vankilaan joutuneet väkivaltarikolliset. Tappelupukarien lisäksi naissuosiota saavat puolustuskyvyttömien ihmisten tappajat - siis raukkamaiset miehet. Väkivallan uhreina voivat olla naiset ja lapset - silti naissuosiota riittää.

Eikä vankilabändäreissä ole kyse mistään syrjäytyneistä, moniongelmaisista tai psyykkisesti häiriintyneistä naisista. Päinvastoin, heitä on yhteiskunnan kaikissa kerroksissa, ja myös akateemisesti koulutetut naiset rakastuvat murhaajiin ja rikollisiin - usein jopa niin, että ottavat avioeron ja hylkäävät kiltin ja kunnollisen miehensä voidakseen jakaa loppuelämänsä psykopaattiroskaläjänsa kanssa.

Vankilabändärit eivät myöskään ole mitään parikymppisiä romantiikannälkäisiä tytönhupakkoja, vaan yleensä 30-40 -vuotiaita ns. täysipäisiä naisia. Monet ovat hyvännäköisiä ja jopa kauniita, monet ovat jo ennestään naimisissa, monilla on akateeminen koulutus ja vankilabändärien joukossa on juristeja, lääkäreitä ja psykologeja. Vaikka järki sanoo yhtä, hormonit ja tunteet sanovat toista.

[Faidros.]

Vankilabändäri-ilmiö selittää ISISin suosion. Psykopaatit lähtee sinne  tappamaan, kiduttamaan ja raiskaamaan. Naiset ja tytöt, jotka näistä miehistä saa kicksejä, lähtevät perässä.
Oikeastaan tätä kehitystä ei kannattaisi edes estää, koska näin saamme oman kulttuurimme puhdistettua kuonasta. Lopultahan nämä aivottomat islamin sankarit tappavat toisensa, kun pidämme huolen siitä, ettei kukaan pääse liiaksi dominoimaan siellä.

[talous ja muutos]

Vähitellen alkaa seljetä, miksi suvakkinaiset suosivat maahanmuuttoa maista, joitten kulttuurissa naisia kohdellaan selvästi huonommin kuin länsimaissa, ja myös maista, joissa naisia raiskataan paljon enemmän kuin länsimaissa:

1. Syy: Vankilabändäri -ilmiö
- Naisia huonosti kohteleviin miehiin ihastuneet naiset (eräs vankilabändärityyppi) ovat laajasti liittyneet suvaitsevaistoon ja saaneet siellä vaikutusvaltaisen aseman.
- Raiskausfantasioita mielessään ajattelevat naiset (eräs vankilabändärin äärityyppi) ovat myös liittyneet suvaitsevaistoon.
2. Syy: Telaketjufeministit
- Telaketjufeministit suhtautuvat miehiin kielteisesti jo periaatteessa. Ääritelaketjufeministit haluavat päästä eroon miessukupuolesta.
- Naisia huonosti kohtelevat kulttuurit tarjoavat telaketjufeministien miesinholle muodollisen perusteen, johon vedoten voidaan levittää telaketjufeminististä sanomaa naisten keskuuteen.
- Naisia raiskaavat miehet antavat ääritelaketjufeministeille muodollisen syyn, johon vedoten voidaan julistaa koko miessukupuolen poistamista.
3. Syy: Hyväuskoisen hölmöt naiset
- Hyväuskoisen hölmöt naiset uskovat suvakkipropagandaa.
- Hyväuskoisen hölmöt naiset eivät tajua, että on nimenomaan naisten etu vastaa maahanmuuttoa maista, joitten kulttuurissa naisia kohdellaan huonosti, ja joissa naisia raiskataan paljon yleisemmin kuin länsimaissa.

[Kemolitor]

Johanna Konttori on saanut jo väitöskirjankin aikaiseksi:

Monsieur, näkemyksemme eivät ole samalta planeetalta! : Poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin tulkintoja islamista ja kansallisesta identiteetistä musliminaisten pukeutumisesta käydyissä keskusteluissa 2000-luvun Ranskassa
Konttori, Johanna
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, maailman kulttuurien laitos, Uskontotiede
Väitöskirja (monografia)
2015-04-11

Päähuivit ja kasvohunnut, joita osa muslimitytöistä ja -naisista käyttää, ovat herättäneet vilkasta keskustelua 2000-luvun Euroopassa. Ranskassa päähuivin käyttäminen valtion kouluissa ja kasvot peittävän vaatetuksen käyttäminen julkisilla paikoilla on koettu etenkin kansallisesti merkittävien arvojen kannalta niin ongelmalliseksi, että molempiin on puututtu lainsäädännön keinoin.

Tutkimuksessa tarkastellaan kansallisen identiteetin diskursiivista rakentamista päähuiveista ja kasvohunnuista Ranskassa käydyissä keskusteluissa. Huomio kohdistuu poliittisen ja yhteiskunnallisen eliitin poliitikkojen, järjestöjohtajien, tutkijoiden jne. lausumiin, joita analysoidaan diskurssihistorialliseen lähestymistapaan pohjautuvan analyysimallin avulla. Tutkimuksessa kysytään millä eri tavoilla islam uskontona, muslimit islamin harjoittajina, ja erityisesti musliminaiset, heidän huivinsa ja huntunsa suhteutetaan tasavaltaan, sen arvoihin ja identiteettiin.

Tutkimus pyrkii täydentämään aiempaa, laajaa tutkimuskirjallisuutta tuomalla päähuivi- ja kasvohuntukeskustelut yhteen, analysoimalla Jean-Louis Debrén ja André Gerinin johtamien parlamentaaristen selvitysryhmien järjestämiä, toistaiseksi vähän tutkittuja kuulemistilaisuuksia, sekä jäsentämällä analyysia nationalismitutkimuksen käsitteistön ja teorioiden kautta.

Päähuivit ja kasvohunnut piirtyvät aineistossa tasavallan kannalta ongelmallisiksi vaatekappaleiksi sillä niiden katsotaan haastavan ranskalaiselle republikanismille olennaiset arvot ja periaatteet ja siten uhmaavan tasavaltaa. Samalla se kuva, joka näistä arvoista ja periaatteista aineiston pohjalta välittyy, on ristiriitainen. Ranskalaiselle yhteiskunnalle keskeisistä arvoista ja periaatteista ei ole epäselvyyttä, mutta niiden tulkinnat ovat moninaisia, jopa keskenään vastakkaisia.

Tutkimus myös kyseenalaistaa näkemystä islamin toiseudesta nostaessaan esiin sen, että aineiston perusteella ranskalaisuuden ulkopuolelle halutaan ennemmin rajata tietyt vaatekappaleet ja islamin tulkinnat, kuin muslimit ja islam yleensä. Ranskassa valtio ohjaa edelleen vahvasti sitä millä tavoin uskonto voi näkyä ja toimia yhteiskunnassa. Yksittäisellä muslimilla olevaan kansalliseen pääomaan vaikuttaakin se harjoittaako hän uskontoaan tavalla, joka soveltuu ranskalaiseen, perinteisesti hyvin maalliseen malliin.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153818

Valitettavasti itse väitöskirjaa ei ole sähköisenä tarjolla.

Enemmän tekijästä:
Johanna Konttori