Tätä tilastoa poliisi ei halua näyttää - tuntematon rosvo harvoin kiinni

[Ink Visitor]

Tätä tilastoa poliisi ei halua näyttää – tuntematon rosvo jää vain harvoin kiinni

A-studion poliisilta saama tilasto antaa karun kuvan siitä, miten poliisi ratkoo niin sanottuja pimeitä juttuja.

Poliisi julkistaa säännöllisesti rikosten selvittämisestä tilastoja, jotka antavat liian aurinkoisen kuvan rikostutkinnan tasosta Suomessa. On olemassa myös tilasto, josta poliisi ei kerro oma-aloitteisesti julkisuudessa mitään. Luvut ovat karua luettavaa.

Niin sanottuja pimeitä juttuja, joissa tekijää ei valmiiksi tiedetä, oli viime vuonna hiukan alle 200 000 ja niistä selvisi alle viidesosa. Juttumäärä on laskenut 2000-luvun alkupuolelta, jolloin mentiin vielä reippaasti yli 200 000 rikoksen.

Tilastot osoittavat, että yli puolet raiskauksista jää selvittämättä, jos tekijä on epäselvä. Pahoinpitelyistä jää selvittämättä lähes kaksi kolmesta. Omaisuusrikoksista suuri osa on pimeitä, ja niistä lähes yhdeksän kymmenestä jää selvittämättä.

Suurista kaupungeista hurjin tilanne on Helsingissä, jossa kaikista pimeistä rikoksista selviää vain yksi kymmenestä. Omaisuusrikoksissa selvitysprosentti oli viime vuonna vain kahdeksan.

Poliisiylijohtaja kiistää piilottelun
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kiistää, että poliisi piilottelisi tahallaan pimeiden rikosten selvitystilastoja.

– On yleinen tapaa julkaista kokonaisselvitysprosentit, Paatero sanoo.

Poliisia on viime aikoina saneerattu, ja säästöjä pitäisi kertyä ainakin 25 miljoonaa euroa. Vuodenvaihteessa liikkuva poliisi lakkautettiin ja poliisilaitosten määrä pudotettiin 24:stä 11:een.

Käytännössä massarikokset ovat tyypillisesti sellainen rikoslaji, jonka tutkintaan säästön ensimmäisenä osuvat.

Paatero on huolestunut massarikosten kuten varkauksien tämänhetkisestä tutkinnan tasosta.

– Varmasti meidän johtoryhmässä tullaan tätä vakavasti pohtimaan.

Pimeiden juttujen selvitystilastot kiinnostavat poliisia, ja Paateron mukaan ne antavat todellisen kuvan rikostutkinnan tasosta. A-studion yhteydenoton jälkeen Poliisihallituksessa mietitään myös tämän tilaston julkaisemista kaikkien nähtäville.

Viime vuonna poliisin tietoon 850 000 rikosta
Poliisin jo nykyään kertomista luvuista selviää, että viime vuonna poliisi sai tietoonsa kaikkiaan 850 000 rikosta. Se selvitti niistä lähes 80 prosenttia. Selvitysprosentti on pyörinyt 70:n paremmalla puolella koko 2000-luvun.

Omaisuusrikokset ovat kuitenkin hankalia. Niitä on paljon ja niistä selviää yleensä vain reilu kolmasosa.

Henkirikosten selvittäminen on edelleen Suomessa korkealla tasolla.

Myös pahoinpitelyistä selviää lähes kahdeksan kymmenestä, kun tekijä ei ole epäselvä.

http://yle.fi/uutiset/tata_tilastoa_poliisi_ei_halua_nayttaa__tuntematon_rosvo_jaa_vain_harvoin_kiinni/7062625

[Tabula Rasa]

Eli käytännössä jos tekijä ei jää kameraan tai ole jonkun todistajan tuttavuus niin juttu menee suoraan pimeisiin mikäli kyseessä omaisuus, väkivalta tai seksuaalirikos. Ja niitä ei tutkita koska säästöt kaikkialta muualta paitsi taaperon palatsista. Ryöstöjä tai väkivaltaisia ryöstöjä voi tehdä helsingissä 9 ja tilastollisesti siltikään poliisi ei saa sua kiinni. Jee. Noh, jos ei muuta niin rikos ainakin kannattaa. Odotellaan vaan että työllä ei enää elä niin poliisi nostanee kädet ilmaan. Vankilaviranomaisten kanssa.

[Tsuudi]

Oikeus suojeluaseeseen, sen kantamiseen ja käyttämiseen. On helppo sen jälkeen rikos tutkia, kuntekijä voidaan tunnistaa eikä se pakene enää mihinkään. Säästetään myös oikeudennkäyntikuluissa. On taatusti myös rötöksiä ehkäisevä vaikutus.

[Sunt Lacrimae]

Kentällä kerrallaan olevien partioiden määrä on vähentynyt ja partioalueet suurentuneet, ja tämä vaikuttaa aivan varmasti myös rikoksentekijän kiinnijääntimahdollisuuteen. Jos tekijä on uhrille ja silminnäkijöille tuntematon eikä jälkikäteen luotettavasti tunnistettavissa esim. valvontakameratallenteista niin ainoa realistinen mahdollisuus saada kaveri kiinni voi olla hälytyspartioiden suorittama lähietsintä tapahtumapaikan ympäristössä. Järjestyspoliisin vasteajat vaikuttavat aivan varmasti merkittävällä tavalla kiinnijäämismahdollisuuteen. Etenkin syrjäseuduilla jos partio ajaa tapahtumapaikalle vaikka puolen tunnin päästä niin ei siinä kummia keritä enää tekemään.

[jmk]

Jostain syystä luin otsikon muodossa "tummaihoinen rosvo jää vain harvoin kiinni". Niin se rasimus vaikuttaa jo uutisten lukemiseenkin.

[Parsifal]

Eli käytännössä jos tekijä ei jää kameraan tai ole jonkun todistajan tuttavuus niin juttu menee suoraan pimeisiin mikäli kyseessä omaisuus, väkivalta tai seksuaalirikos. Ja niitä ei tutkita koska säästöt kaikkialta muualta paitsi taaperon palatsista. Ryöstöjä tai väkivaltaisia ryöstöjä voi tehdä helsingissä 9 ja tilastollisesti siltikään poliisi ei saa sua kiinni. Jee. Noh, jos ei muuta niin rikos ainakin kannattaa. Odotellaan vaan että työllä ei enää elä niin poliisi nostanee kädet ilmaan. Vankilaviranomaisten kanssa.

Ja sitten vielä valitetaan Helsingin valvontakameroiden määrää.

[Joopa]

Niin. Tietty taas piiloteltu tilasto. Tämä on juuri tätä nykytoimittajien laiskuutta, jonka mukaan jos jotain tietoa ei heille uutisaiheeksi tyrkytetä oma-aloitteisesti, vaan sen saa vasta (ai kauhea!!!) pyytämällä, on kyseessä piilottelu. Lisäksi tuo ei ole yhdellekään aivot omistavalle mikään uutinen. Pimeistä rikoksista valtaosa jää selvittämätä koska ne ovat (yllätys!!!) pimeitä rikoksia.

Jos Matti vie Pekan fillarin ja Matti näkee tämän, on selvittäminen helppoa. Jos pyörän vie joku toiselta puolelta kaupunkia ja kukaan ei näe, on selvittäminen käytännössä mahdotonta. Aktiivisin toimin tällaisen selvittäminen vaatisi sen, että poliisi alkaisi käydä läpi jokaisen Suomessa olevan fillarin kunnes Pekan fillari löytyy, sitten tutkii sen sormenjälkien ja DNA:n löytämiseksi ja vertaa näitä jokaisen Suomalaisen näytteisiin kunhan on ensin ne kerännyt. Hintaa tälle tulisi suunnilleen poliisin vuosibudjetin verran, mutta löytyipähän pyörävaras, joka sai teostaan 10 päiväsakkoa á 6 €. Jipii!

Tosiasia on se, ettei läheskään kaikkia rikoksia tosiasiassa edes aloiteta tutkia ilmoituksen kirjaamista pidemmälle, sillä ei ole mitään mistä aloittaa. Todellisuudessa ei ole mitään CSI -ihmetemppuja, joissa tekijä jättää ana todisteita jotka löytyvät yleiseltä päikalta vielä vaikka vuosien päästä kunhan vaan asiantunteva tutkija tulee paikalle. CSI on fiktiota vaikka monet toisin luulevat.

Ongelma ylettyy yhtä lailla seksuaalirikoksiin. Jos tuntematon raiskaa naisen puskassa, jossa ei ole todistajia eikä kameroita, nainen menee häpeissään koriinsa, käy suihkussa ja ilmoittaa teon viikon päästä, ei poliisilla ole mitään mitä tutkia. Kun kuvauskin on tasoa keskipituinen, normaaliruumiinrakenteinen mies, jolla oli tummat vaatteet, niinkuin se valitettavan usein (ymmärrettävästi kylläkin) on, ollaan tutkinnan kannalta täysin mahdottomassa tilanteessa.