YLE 2013-04-22: Venäläiset harjoittelivat pommitushyökkäystä - Ruotsi nukkui?

[Punaniska]

Hommaforumin nimimerkki Turjalainen on kirjoittanut äiti/isä - Venäjästä varsin hienosti. Näitä juttuja on pakko ymmärtää.

Kiitokset Turjalaiselle. Tästä voisi joku aloittaa vaikkapa uuden ketjun.

Sen verran olen eri mieltä, että Putinin pitäminen "muukalaisena" Venäjän johdossa meni kyllä yli. Kyllä se mies on niin Rodinassa marinoitu kuin vain KGB-taustainen olla voi.

Mutta tuo trauma oli kyllä hyvä pointti, ja mongolivalta ehkä avasi joitain asioita. Olen halunnut aina kysyä venäläisiltä, että miksi he suhtautuvat niin epäluloisesti ulkomaihin ja ulkomaalaisiin, mulkoillen ja riitaan varustautuen. Napoleon tai Hitler ei kelpaa vastaukseksi; molemmilla kerroilla homma kuitattiin kohtuu huolella ja varmistettiin, että ihan heti ei yritetä samaa uudestaan. Vuoden 1998 talouskriisistä ei ole nyt Naomi Kleinin kirjaa käsillä, mutta opetus oli, että jenkkien (IMF) sörssiessä ja venäläisten uskoessa asiat menivät aina vain pahemmin perseelleen. Vieraan apu oli sitä luokkaa, että sitä ei olisi kannattanut vastaanottaa. Jenkit opettamassa valtiontaloutta on sama kuin narkkari opettamassa elämänhallintaa.

Tämä epäluulo, ja muiden pohjimmaisen pahansuopuuden uskominen selittää omalla tavallaan Bäckmannin poskettoman bullshitin uppoamisen niin hyvin. Jos tämä [X] kertookin suomalaisten rääkkäävän venäläisäitejä huvikseen tai muuten kiusaavan heitä, se uskotaan. Tämä siksi, että muiden pahansuopaisuus on niin moneen kertaan tullut ilmi, sekä tätä uskomusta ruokkiva trauma historian hämäristä. Pakmän siis vahvistaa vanhoja uskomuksia.

Valtio yli kansalaisyhteiskunnan tuli myös aika hyvin purettua.

[kelloseppä]

Nim. Turjalaisen loistavan kirjoituksen jättäessä mielestäni turhan yksipuolisen kuvan Venäjän Imperiumin luonteesta, yritän tuoda värisävyjä kokonaisuuteen.

Venäjän Imperiumin valtiollisen yhteenliittymän sisäisen tasapaino koostuu sellaisen neljän tekijän tasapainosta, jotka eivät pysty elämään yksin, mutta eivät oikein viihdy keskenäänkään.

Kova väkivaltaydin, mongolien perillinen, "sielultaan sairas" Moskovan Valtakunta turvaa Imperiumin valtiollisen yhteenliittymän olemassaolon ja antaa jyrkälle autokratialle, Isälle, Äidin mielestä perheen ehdottoman herran, vallankäytön oikeutuksen. Valtavan synnyinmaan Äiti, yhteisön henkisen kasvun suojelija, "sielua parantava" Oikeauskoinen Kirkko turvaa Imperiumin yhtenäisyyden ja pyrkii hillitsemään erään henkisen oppirakennelman tukeman terveen sielun antamalla sisäisellä voimalla sekä Isän ankaruutta että Lapsien vallattomuutta. Vallattomat Lapset, Imperiumin sisällä aina mölisevä ja vilistävä Kaaos ja loppumattoman synnyinmaan povesta nouseva ikuinen ja  ainainen Ylenpalttisuus, kirmaavat, useimmiten vastoin Isän ja Äidin vain Imperiumin hyvää tarkoittavia neuvoja, sielultaan terveinä ja täysin vapaina.

Tämä sekavalta jokeltelulta kuulostavan mökellyksen idea avautuu ehkä parhaiten Lasten kautta.

Mitä luonnonvaroja Venäjältä puuttui? Maata oli yllin kyllin, hyvää maatalousmaata, metsiä ja makeaa vettä riitti yllin kyllin. Metallimalmeja, jokien muodossa helppoja kulkuyhteyksiä, ihmisiä; kaikkea oli yli oman tarpeen. Vaan mitä puuttui: helppo yhteys valtamereen ja teknologista tietoa. Ylenpalttisuuden turvin, ihmisiä, materiaalia ja rahaa säästämättä Pietari Suuri yritti Isän ankarin ottein tuoda niitä Venäjälle: meriyhteyden Länteen ja länsimaista teknologiaa sai, vaan ei saanut länsimaisen teknologian ajattelua. Katariina Suuri jatkoi sekä Isällisillä että Äidillisillä otteilla hänelle suotua Ylenpalttisuuden tuhlaamista: meriyhteys Etelään ja osin etnisin puhdistuksin tyhjää "koskematonta" maata uudisasukkaiden raivattavaksi, vaan ei saanut valistusfilosofien oppien mukaan hallittua "Uusi Venäjä" –nimistä Imperiumin osaa. Aleksanteri II jatkoi Äidillisellä otteella Ylenpalttisuuden jakamista: vapauttamalla miljoonat maaorjat hän vapautti käytännössä rajattomasti työvoimaa ja henkistä kapasiteettia hyödyntämään Ylenpalttisuutta, vaan ei ymmärtänyt Isän ottein luoda ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia vapautetuille; ei maareformia, ei valtiollista alkeiskoulutusta, ei teknologista tietoa. Tämä mahdollisti länsimaisten toimijoiden rynnimisen Äidin rinnoille, mikä sopi Ylenpalttisuudelle vaan ei Kaaokselle. Kun Imperaattori ei enää itse Isällisin ottein hallinnut Imperiumiaan, ei edes Isän rengin, Stolypinin maareformi, se suuri Äidillinen Ylenpalttisuutta nerokkaasti hyödyntävä uudistus, pelastanut Imperiumia, vaan kiitos Ylenpalttisuuden resurssein lapsellisen hulluuden vallassa riehuva Kaaos sai ylivallan hetkeksi niin Isästä kuin Äidistä.

Luonnonvarojen lisäksi mitä Venäjällä oli Ylenpalttisuuden antamalla tolkuttomalla runsaudella? Kaaosta. Kaaos pystyi kasvamaan kooltaan aivan jättiläismäiseksi; tästä kiitos Ylenpalttisuudelle: aivan tolkuttomalla talvelle, aivan tolkuttoman suurille maantieteellisille etäisyyksille sekä aivan tolkuttomalle määrälle erillisiä etnisiä ryhmiä tapoineen, kulttuureineen ja uskontoineen. Kiitos Ylenpalttisuuden Kaaos pystyi piiloutumaan, kasvamaan Razinin ja Pugatsovin kapinoiden valtaviin mittasuhteisiin. Kaaos salamannopeasti kasvoi mittoihin, joka pelkällä sotilaallisella voimalla uhkasi, ei pelkästään Isän auktoriteettia, vaan Imperiumia, Isän henkilöä itseään. Koska Venäjällä ei ollut Länsimaiden tyyppistä renessanssia lainkaan, roomalainen oikeus ja ajatus ajattelun vapaudesta, ensin tieteellisen, myöhemmin yhteiskunnallisen ja lopulta poliittisen ajattelun vapaudesta, saapuivat Venäjälle, etenkin laajemmille kansakerroksille Isän tavoitteisiin nähden liian myöhään; syynä tähän oli toki pääosin Isän sairas vainoharhaisuus ja osin Äidin dogmaattisuus. Tämän vuoksi tavat hallita Kaaosta pysyivät mongolivalloituksen aikaisilla keinoilla: Isä antaa karskein ottein selkään ja kyyneleet kuivataan Äidin lämpöisessä sylissä. Länsimaisen ajatusten ja etenkin teknologian levitessä Venäjällä äärimmäisen pientä eliittiä laajemmalle Imperiumi ei kokenut tarvetta muuttaa Lännen esimerkin muuttaa perustoimintakonseptia, Isä ja Äiti eivät kokeneet tarvetta muuttaa kasvatusmenetelmiään, riittävän nopeasti Kaaoksen voimistumista vastaan, osin kiitos Ylenpalttisuuden, osin kiitos Isän "sairaan sielun", osin kiitos Äidin dogmaattisuuden ja osin kiitos Shamilin esimerkin. Esimerkin, joka tuuditti Isän perusteettomaan turvallisuudentunteeseen sekä omaan sotilaallista suorituskykyään että ulkomaisia aatteita kohtaan. Japanin pahoinpideltyä Isän sairaalakuntoon edes sairaalavuoteen vieressä Äiti ei luopunut lainkaan dogmaattisuudestaan, eikä Isällä ollut rohkeutta ja mielenlujuutta tekemään kipeää tarvittavaa paradigmamuutosta, kasvatusparadigman muutosta, yksin; sairas sielu olisi juuri tässä kaivannut täysin dogmivapaata silkkaa lohtua ja rohkaisua. Lopulta Ylenpalttisuus yhdistettynä länsimaisiin radikaaleihin ajatuksiin mahdollisti Kaaoksen riittävän vahvaksi yrittämään Isänsä ja Äitinsä murhaamista elävänä hautaamalla. Se, mikä puuttui Razinilta, Pugatsovilta ja Shamililta, oli juuri ne Leninin omaksumat ajatukset: radikaalit länsimaiset ajatukset.

Isä nousi haudastaan äärimmäisen nopeasti, mutta Äidin haudasta nostamisen sijasta rankaisi Kaaosta kaikella sillä voimalla, jonka Ylenpalttisuus mahdollisti. Isä ei kuitenkaan kyennyt estämään Lasten yhteistyötä Äidin pitämiseksi hengissä.

Ei ole sattuma, että tämän kirjoituksen Isän ja Äidin hahmoista, toki viimeistä kappaletta lukuun ottamatta, tulee kenties mieleen Venäjän viimeinen keisaripari, Nikolai ja Aleksandra.

En nyt kirjoita mitään Äidistä, koska muistaakseni olen kirkosta osana Venäjää kirjoittanut aiemmin.