Milla Pyykkönen: Perhesurma on suomalainen kunniamurha

[Adolf Stege]

Tarviiko näitä kommareitten juttuja edes kommentoida? Tietäähän sen, kun komukka suunsa aukasee, että paskaa tulee, niin ylä että alapäästä.

[Ernst]

eli lienet samaa mieltä kuin minä, Milla Pyykkösellä ei kirjoituksen perusteella ole kokemusta pitkäaikaisesta parisuhteesta, ja hän kirjoittaa asiasta vain teoreettisesti, feminismilähdeaineistoa käyttäen.
Jos ei lasketa mukaan mahdollisen vanhanpiian katkeruuden tuomaa hyökkäävää liioittelua, Milla Pyykkönen lienee täydellinen esimerkki teoreettisesta "kympin tytöstä".

Kokemuksestaan en osaa sanoa, kun en häntä tunne,  mutta parisuhdeymmärrystä ja yksilöpsykologista ymmärrystä hän voisi hankkia lisää. Paljon. Ja olla sekoilematta päätelmissä.

[Kimmo Pirkkala]

Heti ensimmäinen Einon kommentti oli se, että eipä tähän sitten paljon lisättävää, mutta tuohon nyt kuitenkin pitää vähän kommentoida:

Mikä meidän kulttuurissamme saa aikaan sen, että meillä kuolee eniten naisia lähisuhdeväkivaltaan?

Siis mitä tää "eniten" tarkoittaa? Enemmän kuin missään muissa kulttuureissa? Maailman eniten?

Vai onko siis naisten yleisin kuolinsyy lähisuhdeväkivalta? Enempi kuin syöpään tai vanhuuteen?

[Uimakoulutettava]

Moniko islamilaisen kunniamurhan tehnyt tekijä on lopuksi surmannut itsensä?

Vaikka voihan ja onhan se islamistikin kyllä suomalainen, jos Syyriaan sotaveteraaniksi lähtee.

[Marija]

Feministi Milla Pyykköstä huvittaa ajatus, että tasa-arvo olisi toteutunut Suomessa.

Minua huvittaa kovin ajatus, että feministi kuvittelee tietävänsä mitään tasa-arvosta.

Tasa-arvo on jokaisen omien korvien välissä.
Minä kyllä olen tasa-arvoinen miehiin nähden.
Miksi ihmeessä EN olisi?

Ehkä Milla Pyykkösellä on vastaus tähän?

[Arvoton]

Olen satavarma, että 90 % umpikujaan ajautuneista äijistä tappaa vain itsensä. Toki sekin pieni osa, joka tappaa myös perheensä, on liikaa. Suurin ongelma ja tragedia on se koko 100 prosenttia.

Kunniamurha on pitänyt ängetä aiheeseen väkisin.

Puhuiko hän siitä kolmanneksesta tai vähintään neljänneksestä kaikista puolisonsa murhaajista, joka koostuu naisista? Vai pitäisikö tasa-arvon nimissä naisten nostaa murhaajina osuuttaan?

Joka tapauksessa jokainen tapettu muija on nainut joka tapauksessa sen pohjimmiltaan hyvän miehen. Ehkä tähänkin olisi syytä kiinnittää huomiota feministienkin.

Väsynyttä on vasurifemakon julistus. Sen haluaa kuulla se pieni joukko, joka sitä odottaa. Toki valmiiksi pureksittua tässä pistän itsekin.

[Lahti-Saloranta]

Tasa-arvo on jokaisen omien korvien välissä.
Minä kyllä olen tasa-arvoinen miehiin nähden.
Miksi ihmeessä EN olisi?

Ehkä Milla Pyykkösellä on vastaus tähän?

Kai se Milla näkee senkin tasa-arvokysymyksenä kun joutuu kyykyssä kusemaan.

[Kokoliha]

Milla Pyykkönen
31-vuotias helsinkiläinen, kotoisin Keski-Suomesta. Aktiivinen vasemmistoliittolainen, entinen Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja. Työskennellyt myös rauhanjärjestö Sadankomiteassa. Saanut juuri valmiiksi pro gradu -työnsä Joensuun yliopistoon, aiheena 2010-luvun vasemmistolainen feminismi.

Tuo riittääkin jo siihen, että kaikki, mitä tuon vasurifeministin näppikseltä tulee, on niin kovin tylsistyttävän ennalta-arvattavaa. * Haukotus*
Puppugeneraattoriin pitäisi saada valmis laajennus, joka vasemmistofeminismi -valinnalla tuottaisi liukuhihnalta millapyykköstekstiä. Onhan se toisaalta hyvä, että rintamalinjat ovat selvät.

[JJohannes]

Väärin. Milla sekoittaa asiat joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan.

Perhesurmat eivät ole suomalaisia kunniamurhia, koska ne eivät nauti kulttuurimme ja arvomaailmamme tukea, toisinkuin maailmalla tehtävät aidot kunniamurhat, joita tukevat miljoonat ja miljoonat ihmiset. Kunniamurhat saavat laajan hyväksynnän monissa kehitysmaissa, mutta perhesurmia ei Suomessa hyväksy kukaan. Ne eivät ole siis kulttuurin tuote, vaan aina sairaiden ja sairastuneiden yksilöiden yksittäisiä, äärimmäisiä tekoja.

Perhesurmien taustalla on häpeän tunteminen, kunniamurhien taustalla kunnian säilyttäminen. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään mutta perhesurmat kyllä ovat siinä mielessä kulttuurin tuotteita, että häpeä on kulttuurin tuote. Perhesurmat eivät ole myöskään patriarkaalinen ilmiö, koska niitä tekevät myös naiset eikä niillä ole tarkoitus pönkittää miesten valtaa naisia kohtaan vaan usein mies tappaa vaimonsa nimenomaan vastahakoisesti. Motiivina perhesurmalle on taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen ja ahdinko ja perhesurmaaja tappaa itsensä lisäksi perheensä sen takia, että ei halua perheen jäävän kärsimään vaikeaan tilanteeseen eikä siksi että syyttäisi heitä jostain väärinkäytöksestä kuten kunniamurhien tapauksessa tehdään.

Toinen virhe Pyykköseltä on väittää suomalaisia miehiä sulkeutuneiksi. Pyykkönen luulee, että koska suomalaisten tapana ei ole harrastaa tyhjänpäiväistä small talkia tai jatkuvasti päivitellä kaikkea, he eivät kykene puhumaan vaikeista asioista. Päinvastoin, pohjoismaalaiset miehet ovat yhteiskunnan tasa-arvoisuuden vuoksi juuri erittäin avoimia kumppaneitaan kohtaan. Mitä luulette, kuuluuko jonkun italialaisen machon vaimolle mikään hänen asiansa pätkän vertaa? Vaimo todennäköisesti saa köniinsä jos edes kehtaa kysyä esimerkiksi miehen juuri ostamien housujen hintaa. Samalla tavalla miestä ei kiinnosta pätkääkään, miten vaikkapa hänen poikansa viihtyy koulussa. Vaimo huolehtii siitä eikä takuulla puhu aiheesta miehensä kanssa. Tunneasioista ei taatusti kumpikaan osapuoli pukahda sanaakaan ja olisi aivan ennenkuulumatonta ja mahdoton ajatus, että mies itkisi vaimonsa nähden.

Suomalaisten miesten "tunteiden peittelystä" puhuminen voitaisiin jo lopettaa aikansa eläneenä, lähinnä suomalaisten naisten viljelemänä, stereotypiana.

[Kimmo Pirkkala]

Mutta eikös se suomalaisuus ollut vain sosiaalinen konstruktio?

Jälleen kerran "suomalaisuus" on kelpo määritelmä kun pitää kaivella negatiivisia. Sitten kun pitäisi määritellä tai hyväksyä "suomalaisuuteen" liittyvät positiiviset asiat, alkaakin koko määritelmä kuulostaa "vanhanaikaiselta", poissulkevalta ja pahimmillaan jopa "rasistiselta". Entä uussuomalaisten hyväksyminen suomalaisiksi? Milla on varmasti sitä mieltä, että jokainen varsinainen pitää hyväksyä "suomalaiseksi", joten miksi emme hyväksy myös uussuomalaisia kunniamurhia uusiksi suomalaisiksi kulttuuripiirteiksi?

Eli kai se viisi vuotta Suomessa asuneen henkilön (jonka kansallisuutta poliisi ei maininnut) suorittama naisen kunniamurha on myös nykyään suomalainen ilmiö?

[guest9169]

Väärin. Milla sekoittaa asiat joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan.

Perhesurmat eivät ole suomalaisia kunniamurhia, koska ne eivät nauti kulttuurimme ja arvomaailmamme tukea, toisinkuin maailmalla tehtävät aidot kunniamurhat, joita tukevat miljoonat ja miljoonat ihmiset. Kunniamurhat saavat laajan hyväksynnän monissa kehitysmaissa, mutta perhesurmia ei Suomessa hyväksy kukaan. Ne eivät ole siis kulttuurin tuote, vaan aina sairaiden ja sairastuneiden yksilöiden yksittäisiä, äärimmäisiä tekoja.

Perhesurmien taustalla on häpeän tunteminen, kunniamurhien taustalla kunnian säilyttäminen. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään mutta perhesurmat kyllä ovat siinä mielessä kulttuurin tuotteita, että häpeä on kulttuurin tuote. Perhesurmat eivät ole myöskään patriarkaalinen ilmiö, koska niitä tekevät myös naiset eikä niillä ole tarkoitus pönkittää miesten valtaa naisia kohtaan vaan usein mies tappaa vaimonsa nimenomaan vastahakoisesti. Motiivina perhesurmalle on taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen ja ahdinko ja perhesurmaaja tappaa itsensä lisäksi perheensä sen takia, että ei halua perheen jäävän kärsimään vaikeaan tilanteeseen eikä siksi että syyttäisi heitä jostain väärinkäytöksestä kuten kunniamurhien tapauksessa tehdään.

Toinen virhe Pyykköseltä on väittää suomalaisia miehiä sulkeutuneiksi. Pyykkönen luulee, että koska suomalaisten tapana ei ole harrastaa tyhjänpäiväistä small talkia tai jatkuvasti päivitellä kaikkea, he eivät kykene puhumaan vaikeista asioista. Päinvastoin, pohjoismaalaiset miehet ovat yhteiskunnan tasa-arvoisuuden vuoksi juuri erittäin avoimia kumppaneitaan kohtaan. Mitä luulette, kuuluuko jonkun italialaisen machon vaimolle mikään hänen asiansa pätkän vertaa? Vaimo todennäköisesti saa köniinsä jos edes kehtaa kysyä esimerkiksi miehen juuri ostamien housujen hintaa. Samalla tavalla miestä ei kiinnosta pätkääkään, miten vaikkapa hänen poikansa viihtyy koulussa. Vaimo huolehtii siitä eikä takuulla puhu aiheesta miehensä kanssa. Tunneasioista ei taatusti kumpikaan osapuoli pukahda sanaakaan ja olisi aivan ennenkuulumatonta ja mahdoton ajatus, että mies itkisi vaimonsa nähden.

Suomalaisten miesten "tunteiden peittelystä" puhuminen voitaisiin jo lopettaa aikansa eläneenä, lähinnä suomalaisten naisten viljelemänä, stereotypiana.

Milla ei ole kovin älykäs yksilö. Milla ei osaa ajatella asioita oman viiteryhmänsä (=kommarit, feministit) asettaman kehyksen ulkopuolella.
Aloin oikeastaan lainaamaan kommenttiasi "amen"-hengessä. Mitä itse olen suomalaisten miesten kanssa seurustellut, olen huomannut miesten olevan hyvinkin puheliaita. Suomalaiset miehet ovat kuitenkin kohteliaita omalla tavallaan = jos akka alkaa nalkuttamaan keskeyttäen miehen, niin mies vaikenee. Miehet ovat myös itkeneet läsnäollessani.
Usein se tilitys alkaa pienessä hiprakassa, mutta mitäpä siitä. Itse asiassa kantismiehet ovat puheliaampia kuin minä

[foobar]

Milla ei ole kovin älykäs yksilö. Milla ei osaa ajatella asioita oman viiteryhmänsä (=kommarit, feministit) asettaman kehyksen ulkopuolella.

Suomalaisen radikaalivasemmiston ja varsinkin feministien suurin ongelma on juuri se, että jos erehtyy ajattelemaan viiteryhmänsä kehyksen ulkopuolella, lentää viiteryhmästään ulos. Se on yhteiskunnallisesti aktiivisten feministien suurin vaara yhteiskunnassamme. Sitä on ikäänkuin pakko olla oman aatteensa panttivankina. Jotkut tykkäävät siitä, toiset eivät. Lopputuloksena on, että feminismiä Suomessa päätyvät sitten edustamaan millat ja atlakset, jotka ovat ulkopuolisesta näkökulmasta ajattelultaan vähintäänkin vinksahtaneita.

[Takinravistaja]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

[Eino P. Keravalta]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Kyse EI ole kunniasta:

- Murhaaja tai tämän suku eivät saa kunniaa

- Murha ei tapahdu kunnian vuoksi, vaan johtuu egoistisesta ja pelokkaasta takertumisesta.

Suomalaista kunniamurhaa ei ole olemassa.

[törö]

Perhesurman tehnyttä saa kutsua mielenvikaiseksi kusipääksi eikä häntä tarvitse ymmärtää ollenkaan, joten kyse ei voi olla kunniamurhasta.

[Takinravistaja]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Kyse EI ole kunniasta:

- Murhaaja tai tämän suku eivät saa kunniaa

- Murha ei tapahdu kunnian vuoksi, vaan johtuu egoistisesta ja pelokkaasta takertumisesta.

Suomalaista kunniamurhaa ei ole olemassa.

Kyllä siinä on kyse miehen kunniasta. Jättävä nainen häpäisee miehen kunnian tämän perheen, tuttavapiirin ja ympäristön silmissä. Siis tämän tappavan miehen mielestä. Juuri siitä syystä monet naiset saavat pelätä henkensä puolesta. Vielä pitkiä aikoja eron jälkeen mies saattaa vaania  ja vainota naista, vaikka kuinka annetaan lähetymiskieltoja, salataan puhelinnumeroita ja osoitetietoja.

Harvemmin jätetty nainen noin käyttäytyy.

[Ernst]

Suomalaisten miesten "tunteiden peittelystä" puhuminen voitaisiin jo lopettaa aikansa eläneenä, lähinnä suomalaisten naisten viljelemänä, stereotypiana.

Ääni tälle ja liketys.

[Faidros.]

Kyllä siinä on kyse miehen kunniasta. Jättävä nainen häpäisee miehen kunnian tämän perheen, tuttavapiirin ja ympäristön silmissä. Siis tämän tappavan miehen mielestä.

Ei mielestäni ole kyse mistään kunniasta. Kun mustasukkaisuuden tunne ja/tai yksinjäämisen tuska kasvaa niin suureksi, että se ylittää murhasta aiheutuvan häpeän, alkaa tapahtumaan. Suomalainen yhteisö ei ole koskaan arvostanut naisen- tai lastentappajaa, pahiten päästaan sekaisinkin oleva sen tajuaa.

[Ernst]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Mistä tiedät, että se ajatus mukamas kulkisi, kuten siteeraat?

[Ernst]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Kyse EI ole kunniasta:

- Murhaaja tai tämän suku eivät saa kunniaa

- Murha ei tapahdu kunnian vuoksi, vaan johtuu egoistisesta ja pelokkaasta takertumisesta.

Suomalaista kunniamurhaa ei ole olemassa.

Kyllä siinä on kyse miehen kunniasta. Jättävä nainen häpäisee miehen kunnian tämän perheen, tuttavapiirin ja ympäristön silmissä. Siis tämän tappavan miehen mielestä. Juuri siitä syystä monet naiset saavat pelätä henkensä puolesta. Vielä pitkiä aikoja eron jälkeen mies saattaa vaania  ja vainota naista, vaikka kuinka annetaan lähetymiskieltoja, salataan puhelinnumeroita ja osoitetietoja.

Harvemmin jätetty nainen noin käyttäytyy.

Jos tiedät (?) tappavan miehen mielenliikkeet noin varmasti, sinun on syytä pidättäytyä parisuhteista kokonaan. Vaika olisit nainen.

[kummastelija]

Suomalaista kunniamurhaa ei ole olemassa.

Hai sie! Oha meil!

Okei. Näin suomalaista mielenlaatua seuraten, kunniattomin murhan muoto maassamme on lähimpien sukulaisten tappaminen.

[Takinravistaja]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Mistä tiedät, että se ajatus mukamas kulkisi, kuten siteeraat?

Se on helppo päätellä. Onko sinulla jokin muu perustelu näille naisentapoille tai väkivallalle?

[Kulttuurirealisti]

Kyllä siinä on kyse miehen kunniasta. Jättävä nainen häpäisee miehen kunnian tämän perheen, tuttavapiirin ja ympäristön silmissä. Siis tämän tappavan miehen mielestä.

Ei mielestäni ole kyse mistään kunniasta. Kun mustasukkaisuuden tunne ja/tai yksinjäämisen tuska kasvaa niin suureksi, että se ylittää murhasta aiheutuvan häpeän, alkaa tapahtumaan...

Mun mielestä siinä voi olla kyse kunnian menetyksen kostamisesta, mutta myös häpeästä, mustasukkaisuudesta, yksinjäämisen tuskasta aiheutuvasta kilahtamisesta. Kaikki keissit eivät välttämättä sisällä samaa päänsisäistä cocktailia.

[Ernst]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Mistä tiedät, että se ajatus mukamas kulkisi, kuten siteeraat?

Se on helppo päätellä. Onko sinulla jokin muu perustelu näille naisentapoille tai väkivallalle?

On. Kunniasta ei ole ensisijassa kyse. Avaisitko päättelyketjuasi? Se lienee helppoa, kun sillä helppoudella ehdit jo kerskua.

[Kimmo Pirkkala]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Mistä tiedät, että se ajatus mukamas kulkisi, kuten siteeraat?

Se on helppo päätellä. Onko sinulla jokin muu perustelu näille naisentapoille tai väkivallalle?

Onko tekijöiden etninen profilointi tehty jossain? Suomessa kuoleminen ei tarkoita nykyään sitä, että tekijä olisi kulttuurisesti suomalainen kantis.

[saippuakauppias]

Kunniamurha my ass. Muuten tästä perheväkivallasta - uskoako nyt sitten mielenterveysalan ammattilaista vai vasurifemakkoa? Kovin erilainen mielipide tuntuu Millalla olevan kuin Hannelella.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
...
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.

– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.

Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta.  On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.

http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_2_2012/nakokulmia_perhesurmiin

[Marija]

Suomessa muhiva, ulkomaista perua oleva kulttuurimarxismi toimii valheen kaikella voimalla. Niinhän Leninkin opetti: "kun valehtelette, valehdelkaa niin iso ja paksu valhe, ettei kansa uskoisi teidän noin röyhkeästi voivan valehdella ja näin luottavat teihin ja uskovat teidän olevan oikealla asialla".

Suomalainen media on kunniakkaasti, Repo-radiosta alkaen, toimittanut tätä kommunismin ylevintä virkaa, esim. Israel - Palestiina konfliktien kohdalla. Olen itse, 1970-luvulla ollut Libanonista suunnatun pohjois-israelilaisen kaupungin pommituksessa, josta Repo-radio ei ollut kertonut mitään. Paljon muutakin se jätti kertomatta. Mutta Israelin koottua armeijansa ja vastatessaan iskuun, oli Repo-radio Suomessa kertonut "Israelin hyökänneen Libanoniin".

Huvittavimpia ovat nämä YLEn toimitukseen rahdatut ulkomaan asiantuntijat, kuten eilen, Ariel Sharonin kuoleman johdosta. En jaksa heidän sepustuksiaan edes kuunnella.

Tässä kohdin huomautan, etten itse hyväksy kaikkia Israelinkaan toimia, enkä ole välttämättä Sharonin kannattaja, vaikka ymmärränkin hänen toimiensa tarkoituksen.

Tämä median rakkaus muslimeihin syntyi vuosikymmententakaisissa nk. öljykriiseissä ja tästä, sekä monista muista seikoista johtuen, kuten terrorismin edessä kumartaminen, suomalainen media on jo myynyt oman kansansa, historiansa ja kulttuurinsa ja tekee kaikkensa istuttaakseen tänne pelon yhteiskunnan, islamin, islamilaisten maiden valheet, kauniin Kalevalamme, Impiwaaramme sijaan. Suomalaisen onkin aina parasta katsoa suomalaista tiedonvälitystä vihollisen äänenä. Emme koskaan saa tätä unohtaa.

Taidanpa laittaa tähän Tiltun puheen, kommunismin äänen, пожалуйста: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/moskovan_tiltu_puhuu_11026.html#media=11029

[P]

Perhesurma on suomalainen kunniamurha

Feministi Milla Pyykköstä huvittaa ajatus, että tasa-arvo olisi toteutunut Suomessa.

[...]
Pyykkönen puhuu ennaltaehkäisystä, kasvatuksesta ja puhumattomuuden kulttuurista.

– Ratkaisua tulisi hakea siitä, miten lapset kasvatetaan ongelmien ja konfliktien ratkaisuun. Tämä pätee kaikkiin konflikteihin, ei vain parisuhdekonflikteihin.

– Puhumattomuus on tyypillistä suomalaisuudelle, mutta vielä erityisesti suomalaisille miehille. Ajatellaan, että kyllä mies kivun kestää, mutta ei häpeää. Ajatellaan, että on häpeä puhua tunteistaan ja myöntää, että menee huonosti ja on paha olla.

– Väkivalta kumpuaa, kun ihminen tuntee, ettei enää muulla tavalla pysty ilmaisemaan asiaansa. Ihmisillä on oikeus tunteisiinsa, mutta ikävät tunteet pitäisi osata ratkaista puhumalla.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3102536/perhesurma-on-suomalainen-kunniamurha

Puhumattomuus nykyään höpö höpö. Ehkäpä jossain marginaalitapauksissa? Venäläisestä Suomessa puhutaan kaikesta. ihmissuhteissa jopa liikaa. Joka asia pitää puhua Suomessa puhki hänen mielestään..    

Venäläisistä me diskuteerataan loputtomasti kaikissa asioista, ihan kuten täällä ajatellaan ruotsalaisista..

[Uuno Nuivanen]

Vhm on syyllinen. Miten yllättävää. 

[Takinravistaja]

väite on jossain määrin totta. perhesurmat ovat valitettava kulttuuriimme kuuluva piirre. asiaa ei voi kiistää, niin paljon niitä tapahtuu. mutta kuten jo edellä todettiin, ilmiölle ei ole laajaa hyväksyntää.

en tosin tiedä miten laajaa kannatusta varsinaisetkaan kunniamurhat nauttivat eri kansojen parissa.

Joka vuosi kuolee Suomessa noin 20 naista aviomiehensä tai poikaystävänsä surmaamana, kun on halunnut erota tai eron jälkeenkin. Kyse on miehen kunniasta: "Kun en minä sinua saanut, niin ei saa kukaan muukaan!"

Mistä tiedät, että se ajatus mukamas kulkisi, kuten siteeraat?

Se on helppo päätellä. Onko sinulla jokin muu perustelu näille naisentapoille tai väkivallalle?

On. Kunniasta ei ole ensisijassa kyse. Avaisitko päättelyketjuasi? Se lienee helppoa, kun sillä helppoudella ehdit jo kerskua.

Jos ei kunniasta ja miehen häpeästä, niin mistä?