Sarastus: Kansalaisyhteiskunta ja islam

[Tosiasiallinen Nuiva]

Jukka Aakkula on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin kansalaisyhteiskunnan edellytyksistä. Artikkeli hahmottaa kulttuurisidonnaista käyttäytymistä myös peliteorian kannalta tarkasteltuna:

Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten Sarastukseen islamista ja kansalaisyhteiskunnasta. Siitä, miten vaikeaa näitä kahta asiaa ilmeisesti on yhdistää. Käsittelin kansalaisyhteiskuntaa implisiittisesti myös artikkelissani Uusi ihminen. Palaan kansalaisyhteiskunta-aiheeseen tässä vielä uudelleen.

Kirjoituksen ensimmäinen osa on kansalaisyhteiskunta ja islam - toinen osa  kansalaisyhteiskunta ja monikultturismi.

Kansalaisyhteiskunta ja sen perusteet

Yhteistyön tutkimus on ollut viimeistään 1960-luvulta alkaen useiden tieteenalojen keskipisteessä:  antropologian, biologian, taloustieteen ja sosiologian. Lähtökohtana oli evoluutiobiologian ja taloustieteen suhteellisen pessimistiset teoreettiset mallit, joiden mukaan ihmisten vapaaehtoinen yhteistyö ajautuu lähes säännönmukaisesti ongelmiin. Julkishyödykkeiden tuottaminen kaatuu vapaamatkustajan ongelmaan ja yhteisresurssit kuten yhteismetsät ylikulutetaan ellei niitä yksityistetä. Ilman jatkuvaa valvontaa ja irtisanomisen uhkaa työntekijä pyrkii aina tekemään mahdollisimman vähän työtä ja työnantaja taas minimoimaan palkkatason.

Politiikassa vasemmisto uskoi, että koska vapaaehtoinen yhteistyö ei onnistu, tarvitaan pakkoa eli valtiota luomaan julkishyödykkeet. Oikeisto taas luotti vaihtelevasti pakkoon tai markkinoihin. Tosin sekä vasemmalla että oikealla eli marginaalinen (vasemmisto)anarkistinen ja anarkokapitalistinen ajatus valtion lopettamisesta ja kaiken perustamisesta vapaaehtoisuuteen.

Toisaalta yhteiskuntatieteissä, taloustiede mukaanlukien, on paljon uutta tutkimusta, jonka mukaan tietyissä olosuhteissa ihmiset onnistuvat tehokkaasti ratkaisemaan yhteistyön kompastuskivet jopa ilman valtiotakin. Amerikkalainen politiikan tutkija Elinor Ostrom sai ensimmäisenä naisena taloustieteen palkinnon 60 vuotta kestäneestä tutkimustyöstä. Ostrom kuvaa kirjassaan Coverning the Commons esimerkiksi sitä, miten Espanjan Valenciassa maanviljelijät ovat onnistuneet ylläpitämään ilman muodollista omistusoikeutta kastelujärjestelmiä yli 500 vuotta siinä missä ympäröivät valtakunnat ovat vaihtuneet islamilaisesta kalifaatista kuningaskuntaan, kuningaskunnasta tasavaltaan, tasavallasta Francon hallintoon jne.

Ekologi/maantieteilijä Jared Diamond kuvaa kirjassaan Romahdus samaa teemaa. Kirja on tullut kuuluisaksi siitä surullisesta kertomuksesta, miten pääsiäissaarelaiset tuhosivat metsänsä viimeistä puuta myöten ja siten......

Lue koko artikkeli täältä: http://sarastuslehti.com/2013/12/30/kansalaisyhteiskunta-ja-islam/

[kriittinen_ajattelija]

Enpä tiedä onko kunniakulttuuri niin paha asia, joskus kyllä toivoisi että eurooppalaisillakin olisi kunniakulttuuri eikä "käännetään toinen poski kun ne lyö" kulttuuri.

[Tosiasiallinen Nuiva]

Enpä tiedä onko kunniakulttuuri niin paha asia, joskus kyllä toivoisi että eurooppalaisillakin olisi kunniakulttuuri eikä "käännetään toinen poski kun ne lyö" kulttuuri.

Jos ei aivan kaikissa eurooppalaisissa kulttuureissa, niin ainakin täällä Härmän ytimessä on tapana sietää ja kauan.... sitten kun ei enää siedetä, niin mennään organisoidusti, laillisesti ja isolla porukalla pistämään hommat reilaan, vaikka sitten vähän kovemmin keinoin kuin lyömällä.