Tutkija: Mannerheim ei ollut myyttinsä mittainen mies

[kelloseppä]

"...vaan ihan perinteinen nationalistissävytteinen kiista alueiden ja populaatioiden hallinnasta ja vallasta...jonkinlaisen herrasmiesmäisyyden vallitessa."

Tämäpä on mielenkiintoinen uusi tulkinta etnisistä puhdistuksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Turkkilainen linja miltei sata vuotta sitten tapahtuneen kansamurhan kieltämisessä on yksinkertaisesti sanoinkuvaamattoman vastenmielinen. Serbian miehityksen aikana miehitysjoukkojen kammottavuudet eivät olleet satunnaisia esim. Belgian tyyliin. En jatka tästä enempää.

Toki nim. ääridemokraatti on aivan oikeassa esim. siinä, että Serbian ja keskusvaltojen, etenkin Itävalta-Unkarin, ristiriita ei ollut "luonteeltaan ideologinen tyyliin demokratia vs fasismi vs kommunismi", vaan klassisen 1800-luvun nationalismin innoittamasta itsetunnon noususta kahden taantuvan "aidon imperiumin" (Itävalta-Unkari ja ottomaanien Turkki) välissä balkanisoitumisen ja ottomaanien perusmaustein.

Se, mitä nim. ääridemokraatti kirjoitti keisarilliseen Saksaan ja keisarilliseen Venäjään liittyen, allekirjoitan täysin. Itse korostaisin samalla kuitenkin, että keisarillinen Itävalta-Unkari ja keisarillinen Venäjä nojasivat ns. "aidon imperiumin" malliin, kun keisarillinen Saksa nojasi nationalismista kumpuavaan käsitteistön luomaan malliin; "autokraattinen (imperiumin tai globaalin supervallan) valta-asemaan pyrkivä nationalismi" –termi, ja etenkin sisältö, voisi ehkä paremmin kuvata keisarillista Saksaa 1910-luvun alussa.

Monet serbinationalistit ajoivat jonkin sorttista "autokraattista Balkanin herruuteen tähtäävää monietnistä nationalismiin nojaavaa taskuimperiumia" (termien ristiriita on kirjoittajan tiedossa) "etelä-slaavien kuningaskunnan" muodossa mm. hyvin laajentumishenkisellä ulkopolitiikalla ennen ensimmäistä maailmansotaa ja saivatkin lopulta haluamansa sotatoimien jälkeen Versailles:ssa. Milloinkohan Jugoslavian kuningaskunta olisi sitten ilman toista maailmasotaa ja ilman nasseja ja kommareita ihan omin voimin hajonnut omaan mahdottomuuteensa ja millaisella rytinällä?

Ei kaikkiin kansamurhiin kommareita tai nasseja, eikä edes heidän ideologioitaan tarvita, mikä olisi ehkä aina hyvä muistaa – myös näin kommarien ja nassejen hetkellisen valta-aseman jälkeen harjoitetussa historian tulkitsemisessakin.

PS. Kiitos aiheellisesta oikaisusta, nim. ääridemokraatti, keskusvallat – akselivallat terminologiassa.

[sivullinen.]

Noiden itsenäisyysmiesten rahoilla ja avulla sekä saksasta palanneiden jääkäreiden tuella Mannerheim rakensi valkoisen armeijan, joka Hangossa maahannousseiden saksalaisten sotilaiden tuella ajoi maasta pois jo muutenkin kotiinsa Venäjälle menossa olleet venäläiset sotilaat. Korkeille venäläisille upseeriveljilleen Mannerheim sensijaan tarjosi turvaa ja suojelusta.

Saman asian voi tulkita kovin monella eri tavalla. Itse sanoisin vähillä varoilla luotujen ja täysin vailla sotilaskoulutusta olleiden itsenäisyysaktivistien valinneen kokeneen upseerin Mannerheimin johtajakseen, jotka saivat myöhemmin tuekseen Saksasta palanneet jääkärit. Tämä joukko ajoi pois venäläiset sotilaat, jotka eivät valtiosopimuksesta huolimatta suostuneet vapaaehtoisesti lähtemään maasta, vaan jäivät tänne tukemaan sosialistien vallankumousyritystä. Suomen sotatoimien jälkeen Mannerheim ei pystynyt antamaan muuta tukea kuin leivän ja katon päänpäälle omille upseeritovereilleen, kuten Judenitsille, jotka Venäjän valkoisen armeijan nimissä taistelivat bolshevikkeja vastaan, ja jotka toivoivat Suomesta saatavan joukkoja osallistumaan sotatoimiin.

-- -- --

Luin äskettäin erään toisen erittäin samankaltaisen miehen oman elämänkerran. Nimittäin Unkarin pitkäaikaisen johtajan Miklos Horthyn, joka sai upseeri koulutuksen Itävalta-Unkarin monarkin alaisuudessa, nousi valtaan 1918 kukistettuaan verisesti Bela Kunin - tuon "Unkarin Otto-Willen" - sosialistisen tasavallan. Toisen Maailmansodan aikaan Horthy toimi Mannerheimin tavoin maansa sotavoimien johtajana ja Hitlerin "kanssasotijana". Tässä vaiheessa Mannerheimin ja Horthyn kohtalot kuitenkin eroavat, sillä Mannerheim sopi erillisrauhasta ja sai sodasta "puolustusvoiton". Horthyn Unkari tuli taas ensin sodan lähetessä loppua natsien miehittämäksi, ja natsien hävitessä sodan, Neuvostoliiton miehittämäksi. 2000-luvulla molemmat maat - Suomi ja Unkari - olivat EU maita ja muutenkin toistensa kaltaisia. Sittemmin Unkarissa on "jytky" vaihtanut vallan kansallismielisille. Olisi mielenkiintoista tietää miten Horthyn myytti on siellä elänyt näinä aikoina, ja miten myyttiä on hyödynnetty.

[siviilitarkkailija]

Toisen maailmansodan aikana tilanne oli aivan toinen; on vaikea kuvitella, että kommunistit ja natsit tunsivat mitään muuta kuin totaalista vihaa toisiaan kohtaan myös henkilökohtaisella tasolla. Vastapuolen käsiin joutunut tuskin saattoi odottaa mitään sen parempaa kuin mahdollisimman kivutonta kuolemaa.

Näin historian väärentäjät opettavat vaikka aluksi asia on aivan päinvastoin. Enkä rupea kaivelemaan lähteitäni vaan muistista heitän muutaman yksinkertaisen esimerkin.

Ennen II maailmansotaa saksalaiset sotilaslentäjät kävivät Neuvostoliitossa harjoittelemassa salaa koska Saksassa ilmavoimat oli kielletty. Eivät käyneet Neuvostoliitossa ilman lupaa vaan yhdessä neuvostolentäjien kanssa. Monta muutakin elimellistä asetta ja asiaa Saksa toteutti Neuvostoliitossa, mutta yllätyksekseen Neuvostoliitto oppi paljon ja rakensi saamistaan tiedonjyvistä vielä omiakin aseita jotka yllättivät myöhemmin harjoittelutoverinsa saksalaiset.

Puolan valtaus 1939 opetetaan poliittisesti oikeaoppisesti että Saksa valtasi Puolan hyökkäämällä sinne laittomasti lännestä. Päivi Lipposen kaltaiselle historianopettajalle on ylivoimaisen vaikea myöntää että Puolaan hyökättiin samaan aikaan idästä. Puolan kimppuun kävi kaksi ylivoimaisen suurta armeijaa. Valtauksen lopuksi osapuolet pitivät yhdessä sotilasparaatin mikä ei jätä epäilyä joukkojen yhtäläisistä suunnitelmista. Vasta sodan pitkittyminen Saksan hyökkäys (sekä Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelut) paljastivat että hyökkäämättömyysopimuksen kumppaneilla oli eroja. Luonnollisesti taistelujen raaistamat ihmiset olivat oma lukunsa.

Sodan loppuvaiheessa natsit mm Saksassa, tehtyään kansanmurhan, alkoivat yllättäen tukemaan ja kohtelemaan vangittuja kommunisteja tovereinaan (kuulostaa hyvin oudolta mutta näin tapahtui). Natsit odottivat kakka housuissa neuvostoliiton armeijaa jonka tiesivät vapauttavan keskitysleireistä ja vankiloista itselleen uudet kommunistijohtajat. Kommunisteja siis tapettiin mutta kansanmurhan muihin uhriryhmiin verrattuna poliittisten vankien osa ei ollut kaikkein ehdottomin ja kauhein kauheista ja ehdottomista vaihtoehdoista.

Sota on omituinen prosessi jossa ajan hetkellä liittosuhteet ja vihan purkaukset voivat vaihdella hillittömästi ja likipitäen satunnaisesti. Jälkikäteen kirjoitetut poliittiset historiakirjoitukset eivät luonnollisesti käsittele sitä mitä tapahtui oikeasti koska se ei sovi poliittiseen kontekstiin. Mannerheimin elämä on siitä hyvä kuvaus kun hän ammattisotilaana käy päin japanilaisia, itävaltalaisia, unkarilaisia, saksalaisia, venäläisenä ja sittemmin suomalaisena päin neuvostoliittolaisiksi muuttuneita venäläisiä saksalaisten avustamana, on sodassa ja kirjeenvaihdossa brittien kanssa jne Sota on ennakoimaton prosessi. Jos joku olisi kertonut Mannerheimin äidille tai isälle minkä puolesta poikansa tulisi taistelmaan ja ketä vastaan, kertojaa olisi pidetty yksinkertaisesti mielipuolena. 

[Melbac]

Keskustelun tason kannalta onneksi täällä sattuu olemaan muutama kirjoittaja, joidenka älyllinen kapasiteetti yltää myytin taakse tavoittelemaan ja näkemään konkreettista historiallista faktaa tässä Mannerheiminkin tapauksessa ja näkemään asiassa useampia vivahteita ja sävyjä ja itse miehessäkin niin viat, virheet ja puutteet kuin hyvätkin puolet.

Sensijaan kirjoittajien enemmistö näyttäisi edelleenkin toljottavan palvovan hartaalla spanielinkatseellaan Mannerheimistä keinotekoisesti rakennettua yli-ihmismyyttiä, kykenemättä näkemään tuon myyttisen kuvan takana olevaa ihmistä ja historiallista todellisuutta. Kaikesta Mannerheimiin liittyvästä informaatiosta he hyväksyvät oikeaksi vain sellaisen tiedon, mikä on omiaan ylläpitämään heidän palvontaansa ja yli-ihmismyyttiä esim, että heidän sankarinsa ei olisi tehnyt yhtään ainoaa virhettä, vain pelkkiä sankaritekoja.

Todellisuudessa Mannerheim oli vain vaimosta syntynyt suomenruotsalainen, puhui äidinkielenään ruotsia, opiskeli venäjänkielen, englannin ja ranskaakin, suomenkieltä hän puhui sangen huonosti ja kankeasti. Hän sai kokea perheensä ja kotinsa hajoamisen, sai kurittomuuden johdosta potkut suomalaisista kouluista, pääsi rikkaiden sukulaistensa rahoilla ja suhteilla  korkeaan venäiseen sotilaskouluun, jossa pitkälle vaimonsa rahoilla ja osittain omilla kyvyillään eteni kenraaliluutnantiksi, yleni itsenäisyyttä tavoittelevien suomalaisten suuresti vihaaman sortajatsaarin Nikolai II:n seurueeseen ja lähimpään henkivartiokaartiin, menestyi erinomaisesti rintamalla ratsuväkirykmentin ja -divisioonan ja viimeksi armeijakunnan komentajana. Samanlaisia suomalaissyntyisiä venäjällä menestyneitä kenraaleja oli useita muitakin.   

Venäjän romahdettua ja bolsheviikkien astuessa valtaan Mannerheim palasi lyötynä miehenä Suomeen, mutta suureksi onnekseen kohtasi täällä itsenäisyysmiehiä, joista Mannerheim ei ollut piitannut pirujakaan palvellessaan sortajakeisari Nikolai II:ta, jonka santarmit ja kasakat vainosivat noita itsenäisyysmiehiä öin ja päivin.

Noiden itsenäisyysmiesten rahoilla ja avulla sekä saksasta palanneiden jääkäreiden tuella Mannerheim rakensi valkoisen armeijan, joka Hangossa maahannousseiden saksalaisten sotilaiden tuella ajoi maasta pois jo muutenkin kotiinsa Venäjälle menossa olleet venäläiset sotilaat. Korkeille venäläisille upseeriveljilleen Mannerheim sensijaan tarjosi turvaa ja suojelusta.

Ja kun venäläiset sotilaat olivat poistuneet, niin jäljelle jäi vain suomalaiset punakaartit, joiden kurittomista laumoista ei ollut juuri minkäänlaista vastusta valkoisten kouluutetuille sotilaille ja heidän johdollaan toimivalle talonpoikaisarmeijalle. Niinpä vapaussota muuttui hyvin nopeasti armottoman raa'aksi sisällisodaksi, lahtaamiseksi, pikateloituksiksi ja vankileireissä nälkäännäännyttämiseksi ja Manneheimkin sai siinä sivussa kaikkien muiden titteleidensä jatkoksi nimen Lahtari-Kenraali.

Talvisodan ja Jatkosodan aikaan Mannerheim katsottiin itseoikeutetuksi puolustuvoimien komentaaksi ja ylipäälliköksi. Molempien sotien aikaan Mannerhein teki merkittäviä virheitä Miekantuppipäiväkäskyineen sunmuine sekoiluineen, mutta ehkä kuitenkin vielä enemmän oikeita ratkaisuja, sillä Suomelle olisi voinut käydä sodissa hulluminkin, kuin nyt kävi, ja valtakunta selvisi jotakuinkin elinkelpoisena rakentelemaan ankaralla työllä nokioitansa ja koneitansa aina nykyiseen eurokurimukseensa saakka.

Mannerheim ei ollut juuri senkummempi sotilas kuin monet muutkaan korkeat upseerit, eikä hän ollut senkummempi valtiomies kuin monet muutkaan senaikaiset poliitikot, eikä hän ollut juuri senkummempi aatelismies kuin monet muutkaan senaikaiset aatelismiehet puhumattakaan mistään tutkimusmatkaksi naamioidusta vakoiluretkeilystä halki Aasian. Mutta hänessä oli kaikkia noita ominaisuuksia sen verran, että maailmantapahtumien vyöryssä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan sattuessaan, suoritti sellaisia tekoja, että hänestä oli mahdollista rakennella sellainen myytti, kuin nyt edessämme näemme ja se pysyy tietenkin yllä niin kauan kuin tarpeeksi monet jaksavat yhä edelleenkin uskoa miehen yli-inhimilllisen erehtymättömään sankaritarinaan.

Kaikilla kansakunnilla on tietenkin omat sankarinsa ja eipäkait siitä Suomellenkaan mitään suurempaa harmia liene, vaikka täälläkin jotain sankarimyyttiä ylläpidettäisiin. Onhanse vain jotenkin vähän lapsellista.   

Osa porukasta on lukenut aivan liian paljon kommareiden tekemiä kirjoja koska silloin kuin itse luin mannerheimista niin mistään lahtarista ei puhuttu vaan se tarkoitti ihan kummankin osapuolen tyyppejä.Itse pidän mannerheimiä vain tyyppinä joka johti suomen armeijaa sisällisodan ja sotien aikana sen enempiä pohtimatta että millainen se ja omasta mielestäni mitää myyttiä siitä ei edes ole vaan se on jonkun keksimää.Tolloin ajat oli aivan erillaiset kuin nyt.Noi kaikki julistukset yms on taas propagandaa ja muuta sellaista jonka jokaisen pitäisi tajuta.Kai muuten tiesit että suomessa rakennettiin myös sukellusveneiden protoja saksalaisille sen takia koska versailesin sopimus oli ne siltä kieltänyt?.NL:ssä testattiin myös erillaisia panssareiden protoja ja esim stukia.Se sotilaallinen sekä taloudellinen yhteistyö oli aika laajaa NL:n ja Natsi-Saksan välillä ennen toista maailmansotaa.Stalinille taisi muuten tulla yllärinä niin nopea ranskan antautuminen ja se odotti pidempää sotaa joka olisi vienyt saksan resurssit jonka jälkeen se olisi julistanut sille sodan.

[nimierkki]

Mannerheim-myytin elinvoimasta kertoo minusta hyvin häneen liittyvä kirjallinen tuotanto. Edelleen tulee tiuhaan tahtiin eeposta Mannerheimista, hänen hevosistaan, ajoneuvoistaan! ja ties mistä. Eipä siinä, osa kirjoista on varsin mielenkiintoisia, mutta osasta kyllä nopeallakin silmäilyllä paistaa läpi tietty puusilmäisyys. Silti toki tuollaisetkin kirjat voivat olla monelle tärkeitä, ne vahvistavat lukijan Mannerheim-instituutioon kohdentamia merkityksiä.

Joten kyllä tähän sirkukseen sopii paremmin kuin hyvin myös kriittiset akateemiset tutkimukset, mielenkiintoisempia ne ovat kuin vasemmistolaiset nukkeanimaatiot Marskista.

Seuraaaksi saisivat tutkijat puolestani alkaa möyhimään Kalle Päätalo -kulttia, sillä se se vasta on diippiä shittiä.

[Kimmo Pirkkala]

Mannerheimmyytissä on jotain samaa kuin tuntemattomien julkkisten saapumisessa bb-taloon. Myytistä puhuminen saa koomisia piirteitä, kun suurimmalle osalle suomalaisista kyse on nevahöödmyytistä.

[nollatoleranssi]

Suomessa on hyvin vähän sellaisia historiallisia sankareita, joita sopisi muistella. Ylipäätään ne muutamatkin sankarit ovat lähestulkoon 1800-1900-luvulta. Suurin merkitys onkin niillä tahoilla, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisuuden ja Suomen perustamiseen ja syntyyn.

Mannerheim onkin harvoja todellisia sotasankareita. Valtaosa onkin mm. kirjakielen kehittäjiä, runoilijoita ja suomalaisen mielenlaadun tulkitsijoita.

Varsinkin kun "Suomen historia" yhdistetään lähes suoraan näihin kolmeen sotaan eli Itsenäisyystaistelu, Talvisota ja Jatkosota, niin kaikkia niitä yhdistää yksi nimi eli Mannerheim.

[nollatoleranssi]

Keskustelun tason kannalta onneksi täällä sattuu olemaan muutama kirjoittaja, joidenka älyllinen kapasiteetti yltää myytin taakse tavoittelemaan ja näkemään konkreettista historiallista faktaa tässä Mannerheiminkin tapauksessa ja näkemään asiassa useampia vivahteita ja sävyjä ja itse miehessäkin niin viat, virheet ja puutteet kuin hyvätkin puolet.

Sensijaan kirjoittajien enemmistö näyttäisi edelleenkin toljottavan palvovan hartaalla spanielinkatseellaan Mannerheimistä keinotekoisesti rakennettua yli-ihmismyyttiä, kykenemättä näkemään tuon myyttisen kuvan takana olevaa ihmistä ja historiallista todellisuutta. Kaikesta Mannerheimiin liittyvästä informaatiosta he hyväksyvät oikeaksi vain sellaisen tiedon, mikä on omiaan ylläpitämään heidän palvontaansa ja yli-ihmismyyttiä esim, että heidän sankarinsa ei olisi tehnyt yhtään ainoaa virhettä, vain pelkkiä sankaritekoja.

Todellisuudessa Mannerheim oli vain vaimosta syntynyt suomenruotsalainen, puhui äidinkielenään ruotsia, opiskeli venäjänkielen, englannin ja ranskaakin, suomenkieltä hän puhui sangen huonosti ja kankeasti. Hän sai kokea perheensä ja kotinsa hajoamisen, sai kurittomuuden johdosta potkut suomalaisista kouluista, pääsi rikkaiden sukulaistensa rahoilla ja suhteilla  korkeaan venäiseen sotilaskouluun, jossa pitkälle vaimonsa rahoilla ja osittain omilla kyvyillään eteni kenraaliluutnantiksi, yleni itsenäisyyttä tavoittelevien suomalaisten suuresti vihaaman sortajatsaarin Nikolai II:n seurueeseen ja lähimpään henkivartiokaartiin, menestyi erinomaisesti rintamalla ratsuväkirykmentin ja -divisioonan ja viimeksi armeijakunnan komentajana. Samanlaisia suomalaissyntyisiä venäjällä menestyneitä kenraaleja oli useita muitakin.   

Venäjän romahdettua ja bolsheviikkien astuessa valtaan Mannerheim palasi lyötynä miehenä Suomeen, mutta suureksi onnekseen kohtasi täällä itsenäisyysmiehiä, joista Mannerheim ei ollut piitannut pirujakaan palvellessaan sortajakeisari Nikolai II:ta, jonka santarmit ja kasakat vainosivat noita itsenäisyysmiehiä öin ja päivin.

Noiden itsenäisyysmiesten rahoilla ja avulla sekä saksasta palanneiden jääkäreiden tuella Mannerheim rakensi valkoisen armeijan, joka Hangossa maahannousseiden saksalaisten sotilaiden tuella ajoi maasta pois jo muutenkin kotiinsa Venäjälle menossa olleet venäläiset sotilaat. Korkeille venäläisille upseeriveljilleen Mannerheim sensijaan tarjosi turvaa ja suojelusta.

Ja kun venäläiset sotilaat olivat poistuneet, niin jäljelle jäi vain suomalaiset punakaartit, joiden kurittomista laumoista ei ollut juuri minkäänlaista vastusta valkoisten kouluutetuille sotilaille ja heidän johdollaan toimivalle talonpoikaisarmeijalle. Niinpä vapaussota muuttui hyvin nopeasti armottoman raa'aksi sisällisodaksi, lahtaamiseksi, pikateloituksiksi ja vankileireissä nälkäännäännyttämiseksi ja Manneheimkin sai siinä sivussa kaikkien muiden titteleidensä jatkoksi nimen Lahtari-Kenraali.

Talvisodan ja Jatkosodan aikaan Mannerheim katsottiin itseoikeutetuksi puolustuvoimien komentaaksi ja ylipäälliköksi. Molempien sotien aikaan Mannerhein teki merkittäviä virheitä Miekantuppipäiväkäskyineen sunmuine sekoiluineen, mutta ehkä kuitenkin vielä enemmän oikeita ratkaisuja, sillä Suomelle olisi voinut käydä sodissa hulluminkin, kuin nyt kävi, ja valtakunta selvisi jotakuinkin elinkelpoisena rakentelemaan ankaralla työllä nokioitansa ja koneitansa aina nykyiseen eurokurimukseensa saakka.

Mannerheim ei ollut juuri senkummempi sotilas kuin monet muutkaan korkeat upseerit, eikä hän ollut senkummempi valtiomies kuin monet muutkaan senaikaiset poliitikot, eikä hän ollut juuri senkummempi aatelismies kuin monet muutkaan senaikaiset aatelismiehet puhumattakaan mistään tutkimusmatkaksi naamioidusta vakoiluretkeilystä halki Aasian. Mutta hänessä oli kaikkia noita ominaisuuksia sen verran, että maailmantapahtumien vyöryssä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan sattuessaan, suoritti sellaisia tekoja, että hänestä oli mahdollista rakennella sellainen myytti, kuin nyt edessämme näemme ja se pysyy tietenkin yllä niin kauan kuin tarpeeksi monet jaksavat yhä edelleenkin uskoa miehen yli-inhimilllisen erehtymättömään sankaritarinaan.

Kaikilla kansakunnilla on tietenkin omat sankarinsa ja eipäkait siitä Suomellenkaan mitään suurempaa harmia liene, vaikka täälläkin jotain sankarimyyttiä ylläpidettäisiin. Onhanse vain jotenkin vähän lapsellista.   

Kirjoitit hyvällä kirjoitustyylillä tämän kirjoituksen, mutta olen monistakin asioista eri mieltä.

Se vaikuttaa hieman koomiselta väitteeltä, että "Mannerheim vain sattui olemaan oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja tekemään vielä oikeita tekoja". Oliko Mannerheim pelkästään Hannu Hanhi vai muuten vain asiat sattuivat tapahtumaan oikealla tavalla hänen johtokaudellaan?

Yksittäisiä virheitä varmaankin tapahtui, mutta nämä lahtaajaväitteet ovat täysin naurettavia. Sisällissota on sodan pahimpia muotoja ja tuskin missään sodassa voi välttyä toisen puolen kostotoimilta. Mitä nuo kostotoimenpiteet olisivat myös olleet punaisten voittaessa?, niin sitä voi vain arvailla.

Käsittääkseni Mannerheim ei myöskään itse ollut aktiivinen näissä kostotoimenpiteissä(?), joka on merkittävää huomioida kun puhutaan sisällisodasta ja ns. voittajapuolen johtajasta.

Varmasti Mannerheim teki virheitäkin, mutta en ole lukenut ainakaan itse sellaisista jättivirheistä, joita Mannerheim olisi tehnyt. Nekin virheet joita on tapahtunut niin pitäisi suhteuttaa kyseisen ajan tilanteisiin ja tapahtumiin, sekä sen aikaisiin tietoihin sodasta.

Eri asia on sitten siinäkin, että missä määrin Mannerhim koki olevansa esim. suomalainen. Vai oliko Mannerheim vain "syntynyt sotilaaksi" ja tärkeintä sodassa oli voittaminen sillä puolella, jota hän edusti(?)

Suur-Suomi aatteen lähdökohdat lienevät olleen myös Talvisodan menestyksessä. Olisiko Mannerheimkaan oikeasti pystynyt uskomaan, että Suomi tulee menestymään ensimmäisessä sodassaan ylivoimaista Neuvostoliiton armeijaa vastaan?

[Barbare]

Eri asia on sitten siinäkin, että missä määrin Mannerhim koki olevansa esim. suomalainen.

Puhuttaessa Mannerheimin suomalaisuudesta on mielestäni hyvä ottaa huomioon miehen oma näkemys asiasta. Näin Mannerheim kirjoittaa identiteetistään muistelmissaan toista maailmansotaa edeltäneeseen kieliriitaan liittyen:

"Minulla ei ole koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon yhä tänä päivänä itseäni suomalaiseksi (finne)".

[Azatoth]

Suur-Suomi aatteen lähdökohdat lienevät olleen myös Talvisodan menestyksessä. Olisiko Mannerheimkaan oikeasti pystynyt uskomaan, että Suomi tulee menestymään ensimmäisessä sodassaan ylivoimaista Neuvostoliiton armeijaa vastaan?

Suur-Suomi aatteen lähtökohdat ovat kyllä melko paljon vanhempaa perua, aktiivisia Suur-Suomi aatteen kannattajia oli mm. IKL, AKS jne. Mutta ilmeisesti saman suuntaisia ajatuksia on ollut myös suomalaisessa vasemmistossa, epäilisin että nämä on olleet ennen sisällissotaa. Muistan joskus lukeeneni että AKS jopa painatti karttoja jossa hahmoteltiin Suur-Suomea, ja näitä karttoja päätyi NL:n turvallisuuspalvelun haltuun, joka nyt ei sitten tietenkään kovin hyvältä näyttänyt NL:n johdon silmissä. Neuvostoliiton kannalta Talvisota oli totaalinen epäonnistuminen, puna-armeijan puutteet tulivat karulla tavalla näkyville. Mutta "neuvostotyyliin" ei siellä paljo miestappioita surtu. En tiedä onko tämä joku ns. urbaanilegenda mutta kuulemma tälläinen keskustelu oli käyty Marsalkka Zhukovin ja Eisenhowerin välillä, eli Zhukov oli selittänyt miten NL:n tykistö ampui hyökkäyksen aikana. NL:n tykistökeskitys jätti tuleen "väyliä" jolloin jalkaväki kykeni etenemään keskityksen aikana. Eisenhower oli sitten kysynyt Zhukovilta entäs jos tykistö ampuu ohi, Zhukov oli vain todennut "Entäs sitten?", Eisenhowerilla oli menneet kylmät väreet selkäpiitä pitkin.

[nollatoleranssi]

Eri asia on sitten siinäkin, että missä määrin Mannerhim koki olevansa esim. suomalainen.

Puhuttaessa Mannerheimin suomalaisuudesta on mielestäni hyvä ottaa huomioon miehen oma näkemys asiasta. Näin Mannerheim kirjoittaa identiteetistään muistelmissaan toista maailmansotaa edeltäneeseen kieliriitaan liittyen:

"Minulla ei ole koskaan, vaikka oma äidinkieleni on ruotsi, ole ollut sitä tunnetta, että se erottaisi minut suomenkielisistä maanmiehistäni, ja olen aina sanonut ja sanon yhä tänä päivänä itseäni suomalaiseksi (finne)".

Muistelen että ruotsin kielessä on kaksi suomen kielistä tarkoittavaa sanaa. Oliko tuo finne "suomalainen" ja finlandäre tarkoitti suomenruotsalaista? (oltiinko tuolloin tarkempia näiden sanojen käytöstä vai oliko niillä väliä?). Nykyisin sanamuodot ovat enemmän vakiintuneita.

Suomalaisiakin kummatkin ovat, mutta on jäänyt sellainen käsitys, että osa porukasta on aina halunnut erottautua ns. suomalaisista.

[nollatoleranssi]

Suur-Suomi aatteen lähdökohdat lienevät olleen myös Talvisodan menestyksessä. Olisiko Mannerheimkaan oikeasti pystynyt uskomaan, että Suomi tulee menestymään ensimmäisessä sodassaan ylivoimaista Neuvostoliiton armeijaa vastaan?

Suur-Suomi aatteen lähtökohdat ovat kyllä melko paljon vanhempaa perua, aktiivisia Suur-Suomi aatteen kannattajia oli mm. IKL, AKS jne. Mutta ilmeisesti saman suuntaisia ajatuksia on ollut myös suomalaisessa vasemmistossa, epäilisin että nämä on olleet ennen sisällissotaa. Muistan joskus lukeeneni että AKS jopa painatti karttoja jossa hahmoteltiin Suur-Suomea, ja näitä karttoja päätyi NL:n turvallisuuspalvelun haltuun, joka nyt ei sitten tietenkään kovin hyvältä näyttänyt NL:n johdon silmissä.

Suur-Suomihan tarkoitti periaatteessa näitä Talvisodan rauhan jälkeisen ajan luovutettuja alueita (jos oikein nyt ymmärsin).

Olen varsin yleisluontoisesti seurannut sotahistoriaa eli en mitenkään kovin tarkasti. Mutta tässä ketjussa tulee ihan mielenkiintoista "uuttakin tietoa" kyseisistä asioista.

[Azatoth]

Suur-Suomihan tarkoitti periaatteessa näitä Talvisodan rauhan jälkeisen ajan luovutettuja alueita (jos oikein nyt ymmärsin).

Olen varsin yleisluontoisesti seurannut sotahistoriaa eli en mitenkään kovin tarkasti. Mutta tässä ketjussa tulee ihan mielenkiintoista "uuttakin tietoa" kyseisistä asioista.

Suur-Suomella käsitettiin melko paljon laajempi alue kuin mitä Suomella koskaan oli, http://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Suomi. Mannerheim ei ilmeisesti mikään Suur-Suomi "kiihkoilija" ollut, esim. 30-luvulla Mannerheim alkuun ilmaisi sympatiaa IKL:ää kohtaan, mutta kyyditysten ym. seurauksena otti välimatkaa liikkeeseen. Toki näin jälkikäteen ajatellen olihan tuo Suur-Suomi haave melkoisen epärealistinen, mutta johtunee aika pitkälti siitä että Suomessa hiukan ylenkatsottiin Neuvostoliittoa. Tokihan puna-armeija oli melkoisessa kaaoksessa välillä, varsinkin Stalinin puhdistusten jälkeen.

[nimierkki]

Suur-Suomihan tarkoitti periaatteessa näitä Talvisodan rauhan jälkeisen ajan luovutettuja alueita (jos oikein nyt ymmärsin).

http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2011/12/vaino-auerin-suur-suomi-kartalla-1941.html

Tuossa linkissä on vähän karttahahmotelmaakin. Jutussa mainittu Jutikkalan kirja on kirjastomme varastossa, toisinaan kahvitauolla reipasta luettavaa kaivatessani silmäilen sitä.

Kuten edellä jo kerrottiin, ei ollut missään vaiheessa yhtenäistä näkemystä tulevan Suur-Suomen rajoista. Esitettiin hyvin erilaisia ideoita ja erityisesti sodan aikana mielikuvitus laukkasi vapaasti. Milloin mielittiin mukaan osaa Norjasta, ja samaan aikaan norjalaiset kertoivat saksalaisille, että osa Suomesta oikeasti kuuluisi heille. Myös Saksalaisilla oli keskenään erilaisia näkemyksiä rajoista.

[Ink Visitor]

Nyt lyödään sitte Topeliustakin...

Topeliuksella teini-ikäinen salarakas

Kevytkenkäisen elämän vietto ennen avioliittoa ei ole ainoastaan nykypäivän ilmiö. Kirjallisuuden asiantuntija Stig-Björn Nyberg kertoo, että jo Topeliuksella oli esiavioinen rakkaussuhde – ja vieläpä teini-ikäiseen.

Vaikka satusetä Sakari Topeliuksen asemaksi on langennut nököttää "kipsikuvana kansakunnan kaapin päällä", Stig-Björn Nyberg kertoo Studio55.fi-ohjelmassa, että Topeliuskin oli tavallinen ihminen seikkailuineen.  Tämä käy ilmi hänen päiväkirjoistaan.

– Topelius kirjoittaa, että kun hän vuonna 1838 lähti Uuskaarlepyystä Helsinkiin, hän tuli Kahraan kestikievariin Alavuudella. Siellä häntä on vastassa nuori kaunis Greta, Nyberg kertoo.

Kuusitoista vuotta vanhasta Gretasta tuli Topeliuksen suuri ihastus. Topeliuksen päiväkirjat ovat muuten ruotsiksi, mutta sen, mitä Gretan ja hänen välillään tapahtui, Topelius kirjoitti päiväkirjaansa heikohkolla ranskan kielellä.

– Että kukaan ei vaan ymmärtäisi, Nyberg tähdentää.

–Hän kertoo tummasta, tähtisilmäisestä tytöstä, jolla on ihanat rinnat, joita hän on saanut koskea.

Nyberg epäilee, että kyse on Topeliuksen ensimmäisestä sukupuoliyhteydestä. Topelius rakastui Gretaan, jolle kirjoitti runoja vielä 50 vuotta myöhemmin.

– Hän kävi vielä neljä kertaa Kahrassa ja viimeisen kerran, kun hän meni sinne, Greta oli mennyt naimisiin.

Topeliuksen rakas kuoli nuorena, mutta Topelius muisti hänet loppuelämänsä.

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/satusedan-paivakirja-paljastaa--topeliuksella-teini-ikainen-salarakas/269594

[Masa76]

Sakari Topelius oli tuolloin 20 vuotias ja Gretakin kuusitoistiaana tuon ajan mukaan jo hyvässä naimaiässä.

[Masa76]

Suur-Suomi oli kansallisromanttisten akateemisten piirien ihannevaltio, jonka rajojen sisällä suomalaisheimojen kulttuuri kukoistaisi kuin Hellas muinoin. Harhakuva muinaisesta suuruudesta oli imetty runonkeruumatkojen kautta Kalevalasta ja lisäpontta antoi ruotsinkielisen sivistyneistön irvistely mongolirodusta. Ensimmäiset kolaukset suur-Suomi-idealle tulivat Vapaussodan jälkeisten itä-Karjalan sotilasretkien aikana ja lopullisen niitin antoi Jatkosodan miehitysaika. Itärajan takan ei odottanutkaan yhteistä tulevaisuutta kaipaava ylevä veljeskansa vaan lauma... noh, sivistymättömiä, epäluotettavia ja saastaisen täisiä "ryssiä" jotka kehtasivat kutsua vapauttajiaan "Ruotsin prihoiksi". Tuhat vuotta Novgorodia ja Moskovaa oli tehnyt tehtävänsä. 

[junakohtaus]

Mikä ihme tossa oli Topeliuksen lyömistä? Tavattoman söötti tarina.

[AuggieWren]

Mikä ihme tossa oli Topeliuksen lyömistä? Tavattoman söötti tarina.

Varmaankin tuo "teini-ikäinen salarakas". Itselläni kämytutka ei ole niin herkkä, että pitäisin sitä "lyömisenä".

[dothefake]

Elokuva mustasta muslimitopeliuksesta, eikä ongelmaa enää ole Gretan iässä.

[sivullinen.]

Esiavioisen seksisuhteen vielä voisin ymmärtää, mutta esiavioinen rakkaussuhde. Hyvät ihmiset, jättäkää se rakastuminen häiden jälkeiseen aikaan. Järjestetty järkiavioliitto on ainoa tie oikeaan onneen.

[Marjapussi]

Eiköhän pitäisi muistaa, että Juhani Suomi on aikaisemmissa kirjoissaan palvonut Urho Kekkosta. Hän lienee traumatisointinut, koska hänen sankarinsa UKK ei ollut CGEM:n mittainen mies.

[Fincum]

YLE MOT maanantai 23.9.2013
Marskin vaietut virheet
Mannerheim päätti jatkosodan aikana itsevaltaisesti toimista, jotka johtivat puolustusrintaman murtumiseen Kannaksella. Päämajan olosuhteista vaaditaan selvitystä.
http://yle.fi/ohjelmat/2335182

Jahas, mitä uutta arkistoista nyt on löydetty, vai onko mitään.

[Jukka Wallin]

Siis meinaako herrasväki nyt oikeasti, että Mannerheimia ei saisi tutkia vai tarkoitatteko, että tieteen ulkopuolelta pitäisi saada etukäteen sanella tulokset?

Marskin saavutusten suuruutta ei vähennä vaan korostaa, että se oli vanha sairas mies, joka pelkäsi kovasti oman turvallisuutensa puolesta.

Syytä olisi ollut. Hitlerin kaverit kokivat kylmän kohtalonsa yksitellen. Vain Suomi oli poikkeus tässä(kin) asiassa.

[Jukka Wallin]

Toisen maailmansodan aikana tilanne oli aivan toinen; on vaikea kuvitella, että kommunistit ja natsit tunsivat mitään muuta kuin totaalista vihaa toisiaan kohtaan myös henkilökohtaisella tasolla. Vastapuolen käsiin joutunut tuskin saattoi odottaa mitään sen parempaa kuin mahdollisimman kivutonta kuolemaa.

Näin historian väärentäjät opettavat vaikka aluksi asia on aivan päinvastoin. Enkä rupea kaivelemaan lähteitäni vaan muistista heitän muutaman yksinkertaisen esimerkin.

Ennen II maailmansotaa saksalaiset sotilaslentäjät kävivät Neuvostoliitossa harjoittelemassa salaa koska Saksassa ilmavoimat oli kielletty. Eivät käyneet Neuvostoliitossa ilman lupaa vaan yhdessä neuvostolentäjien kanssa. Monta muutakin elimellistä asetta ja asiaa Saksa toteutti Neuvostoliitossa, mutta yllätyksekseen Neuvostoliitto oppi paljon ja rakensi saamistaan tiedonjyvistä vielä omiakin aseita jotka yllättivät myöhemmin harjoittelutoverinsa saksalaiset.

Puolan valtaus 1939 opetetaan poliittisesti oikeaoppisesti että Saksa valtasi Puolan hyökkäämällä sinne laittomasti lännestä. Päivi Lipposen kaltaiselle historianopettajalle on ylivoimaisen vaikea myöntää että Puolaan hyökättiin samaan aikaan idästä. Puolan kimppuun kävi kaksi ylivoimaisen suurta armeijaa. Valtauksen lopuksi osapuolet pitivät yhdessä sotilasparaatin mikä ei jätä epäilyä joukkojen yhtäläisistä suunnitelmista. Vasta sodan pitkittyminen Saksan hyökkäys (sekä Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelut) paljastivat että hyökkäämättömyysopimuksen kumppaneilla oli eroja. Luonnollisesti taistelujen raaistamat ihmiset olivat oma lukunsa.

Sodan loppuvaiheessa natsit mm Saksassa, tehtyään kansanmurhan, alkoivat yllättäen tukemaan ja kohtelemaan vangittuja kommunisteja tovereinaan (kuulostaa hyvin oudolta mutta näin tapahtui). Natsit odottivat kakka housuissa neuvostoliiton armeijaa jonka tiesivät vapauttavan keskitysleireistä ja vankiloista itselleen uudet kommunistijohtajat. Kommunisteja siis tapettiin mutta kansanmurhan muihin uhriryhmiin verrattuna poliittisten vankien osa ei ollut kaikkein ehdottomin ja kauhein kauheista ja ehdottomista vaihtoehdoista.

Sota on omituinen prosessi jossa ajan hetkellä liittosuhteet ja vihan purkaukset voivat vaihdella hillittömästi ja likipitäen satunnaisesti. Jälkikäteen kirjoitetut poliittiset historiakirjoitukset eivät luonnollisesti käsittele sitä mitä tapahtui oikeasti koska se ei sovi poliittiseen kontekstiin. Mannerheimin elämä on siitä hyvä kuvaus kun hän ammattisotilaana käy päin japanilaisia, itävaltalaisia, unkarilaisia, saksalaisia, venäläisenä ja sittemmin suomalaisena päin neuvostoliittolaisiksi muuttuneita venäläisiä saksalaisten avustamana, on sodassa ja kirjeenvaihdossa brittien kanssa jne Sota on ennakoimaton prosessi. Jos joku olisi kertonut Mannerheimin äidille tai isälle minkä puolesta poikansa tulisi taistelmaan ja ketä vastaan, kertojaa olisi pidetty yksinkertaisesti mielipuolena.

Itse asiassa Puna-armeija odotti niin kauan että saksalaiset olivat vallanneet riittävän suuren alueen Puolasta.

[Jukka Wallin]

Marskin väitetystä taipumuksesta poikiin nyt väännettiin vitsiä jo vuodesta sisällissota ja se animaatio kertoo pispalalaisesta folkloresta koskien Lahti-Kallea eikä Mannerheimista. Musta marski taas on juttu siitä, miten lapsille kerrotaan tarinoita vieraan maan sotapäälliköstä ja lapset parhaansa mukaan kuvittelevat miten se homma oikein meni.

Pahoittelen, mutta en onnistu näkemään näissä mitään pilkkaamista. Kumpikin juttu pikemminkin vahvistaa marskimyyttiä kuin purkaa sitä.

Venäjällä oli tavallista että armeijassa oli sutinaa miesten kesken, eli homostelu oli normaalia. Jossakin vaiheessa kiellettiin homosuhteet ja pyrittiin ainakin päällystöä suosimaan bordelleita. Mannerheimin aikana se oli jo kielettyä, mutta uskoisin että kadettiaikana se oli varmaan vielä suhteellisen yleistä ja avointa.  Suljetuissa yhteisöisssä kuten vankiloissa se on aika tavallista vieläkin.

[Fiftari]

Ylen MOT: Mannerheim teki pahoja virheitä jatkosodassa - "Ote alkoi lipsua"

Marsalkka Mannerheimin virheet johtivat siihen, että Suomi oli huonosti valmistautunut Neuvostoliiton suurhyökkäykseen, asiantuntijat arvioivat Ylen MOT-ohjelmassa maanantaina.

Ylen MOT-ohjelman mukaan marsalkka C. G. E. Mannerheimin jatkosodassa tekemät strategiset virhearviot pahensivat Suomen tappioita, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944.

Ohjelmassa haastateltu kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo katsoo, että rakentaessaan Karjalan kannaksen ja Itä-Karjalan puolustusta Mannerheim teki kaksi merkittävää virhettä.

Ensinnäkin Mannerheim kuvitteli viimeiseen asti, ettei Neuvostoliitto ryhdy suurhyökkäykseen, vaikka tiedustelutiedot siihen viittasivat.

Toiseksi hän piti viimeiseen asti kiinni Itä-Karjalasta ja keskitti puolustuksen painopisteen sinne, vaikka muun muassa presidentti Risto Ryti oli huomauttanut kannaksen tärkeydestä.

Edes Leningradin piirityksen murtuminen ei saanut ylipäällikköä kääntämään päätään. Kun Ryti ja Mannerheim helmikuussa 1944 neuvottelivat asiasta taas kerran, Mannerheim taipui ainoastaan siirtämään panssariprikaatin Itä-Karjalasta kannakselle.

- Mannerheim oli ilmeisesti keväällä 1944 väsynyt ja hänellä jotenkin ote alkoi lipsua, sanoo turvallisuuspolitiikan tutkija, upseeri Pekka Visuri ohjelmassa.

Kun puna-armeija 9. kesäkuuta aloitti hyökkäyksensä, Karjalan kannaksen puolustusvalmistelut olivat pahasti kesken. Suomalaisten pääasema murtui vuorokaudessa, kun Mannerheim oli kuvitellut sen kestävän kuukauden.

Koskelon ja Visurin mukaan huono valmistautuminen johti erittäin suuriin tappioihin. Kaikkiaan noin 20 000 suomalaissotilasta kuoli Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä.

Itä-Karjalasta viime tingassa saadut täydennysjoukot ja Adolf Hitlerin johtaman Saksan apu mahdollistivat hyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalan taistelussa kesä-heinäkuussa. Tätä seurasi vajaat kaksi kuukautta kestänyt asemasota, joka päättyi syyskuussa aselepoon.

Päätti yksin

MOT:n haastattelemat asiantuntijat uskovat, ettei Mannerheim ollut jatkosodassa sotatoimien johtajana enää ajan tasalla.

Mannerheimin virheiden taustalla vaikutti myös yksinvaltainen johtamiskulttuuri, jonka hän oli luonut Päämajaan.

- Hän ei kyennyt neuvottelemaan tasavertaisesti alaistensa kanssa. Hän itse ratkaisi nämä asiat, ja hän ei käyttänyt esikuntaa hyväkseen, Koskelo sanoo.

Koskelo ja Visuri toivovat, että Mannerheimin ja jatkosodan aikaisen Päämajan toiminta tutkittaisiin puolueettomasti ja perusteellisesti. Heidän mukaansa tällaista tutkimusta on jouduttu odottamaan, koska sankarimyytti on pitänyt arvostelijat vaiti.

IL

[Vörå]

Outoa olla niin vanha, että saa nähdä, kun hyvin tunnetuista historian tilanteista tehdään kohujuttuja. Viattomuuksissani olen ajatellut, että on erittäin hyvässä tiedossa, että Mannerheimiä ja päämajaa on vuosikymmeniä purevasti arvosteltu Kannaksen suurhyökkäyksen mahdollisuuden aliarvioinnista. En mene takuuseen, mutta muistelisin, että jo Halsti 50-luvun yleisesityksessään Jatkosodasta esitti diplomaattista mutta selkeää kritiikkiä. Ja joka tapauksessa 60- ja 70-luvuilla asiaa käsiteltiin peräti niin vilkkaasti, että aiheesta tehtiin elokuvakin... Mikähän on seuraava kohu-uutinen joka voitaisiin maan historiasta esittää lööpeissä ja tv:ssä?

[Sour-One]

Ja  mitähän sitten? Kuka ei olisi tehnyt virheitä? Ja kukapa ei olisi asiantuntija; jälkikäteen?

[Arvoton]

Kohta on mullistava uutinen, että Stalin kiisti tiedustelulähteiden varoitustulvan Saksasta ja luotti vain vaistoonsa. Tuli vain mieleeni, että päämajakin on varmasti saanut tietoa suurhyökkäyksestä jonniin aikaa ennen itse tapahtumaa.

En nyt muista miten se meni, enkä ehdi guuglettaa, että tekikö Airo omapäisiä ratkaisuja ilman esimiehensä hyväksyntää tässä tai jossain toisessa asiassa. Vai ehdottiko hän Kannaksen uhkasuuntaa johtajalleen?

Itselleni näyttää siltä, että Stalin ei meinannutkaan tästä maasta neuvostotasavaltaa, kuten Talvisodan alla. Jos olisi halunnut, hän olisi suurhyökännyt ylempää.