2013-08-27 YLE Kymmeniä Auschwitzin vartijoita uhkaa syyte Saksassa

[Fiftari]

Mikähän tässäkin on takana. Ymmärtäisin oikein hyvin jos syytteet olisi luettu reilut 60 v sitten. Mikähän järki tuonihäisiä on enää viedä oikeuteen.

Ilmeisesti heidän mielestään Nürnbergin oikeudenkäynnissäNürnbergin oikeudenkäynnissä jotain unohtui ja eivät ole tyytyväisiä. Ehkä taas kyseessä on uhristatuksella ratsastuksesta ja tulojen varmistuksesta, en tiedä. Mikä sukupolvi noita syytteitä muuten ehdottelee? Onko kukaan leireiltä selvinnyt vaatinut vartijoita vastuuseen?

[Lemmy]

Ei ole oikea ja väärä selvillä Saksan maalla... se ei voi olla peruste, että oli sen aikaisen laillisen hallituksen määrämissä tehtävissä.

Mutta koska natsi niin voidaan viedä oikeuteen vaikka ei välttämättä ole edes puolueen jäsen vaan kuuluu wehrmachtiin. Noina aikoina jos kieltäytyi tehtävästä niin saattoi itse joutua leirille tai todennäköisemmin rangaistuskomppaniaan itärintamalle.

No jos oli puoluekirjan omistanut kommari ja rangaistuspataljoonassa, onko se lieventävä asianhaara? Ainakaan DDR:ssä ei haitannut tausta. Entiset gestapo-miehet Stasiin riprap...

[Leso]

Kuten Asta jo ansiokkaasti kysymyksen esiin aiemmin nostikin, niin
"Simon Wiesenthal -keskuksen Operation Last Chance eli Operaatio viimeinen mahdollisuus -niminen kamppanja"...

... kenen viimeisestä mahdollisuudesta mahtaa olla perimmäisesti kysymys?

[LW]

Melko törkeää ja todella paksua edes vihjata, että suomalaiset sotaveteraanit olisivat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan!

Ne todella harvat tapaukset, joissa suomalainen sotilas syyllistyi sotarikoksiin, tulisi tietysti tutkia ja tarvittaessa saattaa oikeuden arvioitavaksi.

Jatkosodan ajan sotavankileireillä tapahtui kyllä kaikenlaista todella rumaa. Toki pitää paikkansa, että tärkein syy lähes 30 prosentin kuolleisuuteen oli elintarvikepulassa 1941-42 ja nälän heikentämän puolustuskyvyn liikkeelle päästämissä kulkutaudeissa. Kuolleisuus saavutti huippunsa keväällä '42 ja romahti sen jälkeen, kun olot vähän paranivat ja heikoimmat olivat kuolleet pois. Silti, tuollaiset 1200 ammuttiinkin (jos Kujalan luvut eivät pidä paikkaansa, "vain" 1019). Vankileirien elintarvikehuolto ei lisäksi ollut mikään tärkein prioriteetti, enkä yhtään ihmettelisi, jos nälkäiset vartijat söivät vankien annoksia.

Jatkosodan jälkeen suomalaisia sotarikollisia tuomittiin kyllä, mutta pakon edessä, ja tuomiot olivat yleensä pieniä. Mikäli kollektiivinen syyllisyys koskee kaikkia Auschwitzin vartijoita pelkän aseman vuoksi, kaipa noita suomalaisiakin vanginvartijoita voisi raahata oikeuden eteen. Ei tappaminen ollut Suomessa tietenkään organisoitua, ja siinä tulee äkkiä raja vastaan, paljonko nälälle ja taudeille olisi voitu tehdä, vaikka kuinka olisi haluttu. Silti, miehet olivat osana usein paikoitellen varsin brutaalia ja paljon kuolonuhreja vaatinutta järjestelmää, vaikka ei ollut pakko.

Pitäisikö siis aloittaa tästä oikeudenkäyntien sarja? Tai yrittää edes metsästää esiin ne vartijat, jotka selvisivät rikoksistaan ilman minkäänlaista rangaistusta? Henkilökohtaisesti en kyllä näe, mitä tarkoitusperää se enää palvelisi. Saksalla tietysti voi olla vähän samanlainen paniikki kuin Wiesenthal-säätiöllä. Jos yksi kansallisen identiteetin peruspilareista on se, että ainakin me ollaan natsismia ja kaikkea siihen vähänkin liittyvää vastaan, alkaa olla kiire rankaista niitä viimeisiä potentiaalisia sotarikollisia, kun niitä vielä jostain kiven kolosta löytää. Nationalismin stigmatisointi on syytä oikeuttaa jollain (tai se saattaa, luoja varjele, vähitellen rapautua), ja uusnatseihin ei oikein voi luottaa siinä, että ne esittelisivät kansalle säännöllisesti Ääretöntä Pahuutta. Historiankirjatkin ovat vähän latteita, ja sitä paitsi nimen omaan historiaa. Dramaattiset oikeudenkäynnit toisaalta tarjoavat hyvän syyn syyllisyyden märehtimiseen taas vaihteeksi.

Tai, jos järkeä riittää päässä, panemaan sille katharttisen lopun. Itsekritiikki on kaunista, etenkin natsismin kaltaisen kauden jälkeen. Itsensäruoskinta sen jälkeen, kun lähestulkoon kaikki syylliset ovat kuolleet pois, on kuitenkin lähinnä irvokasta, ja Saksalla olisi täysi oikeus kääntää viimeinkin katseensa tulevaisuuteen.

[Arvoton]

Mielivaltaisen tappamisen todistettu tapaus on selvä ja se joutaa tuomita. Samoin kuin mahdollinen israelilaisen tekemä palestiinalaisen tappo tai muu ihmisen vahingoittaminen Israelin laittomissa siirtokunnissa.

Raukkamaista ja halpamaista on syyttää vain palvelusta jossakin joukko-osastossa tai tehtävissä.

Milloin Wiesenthal ottaa selvää puna-armeijan sotilaista, jotka raiskasivat 2 miljoonaa saksalaisnaista? Ainii, se olikin oikein natsiämmille, jotka vain tekivät lisää pieniä natsisikoja kuin Alien-kuningatar (juutalaisstudion?) filmissä.

[Eino P. Keravalta]

Murha ei vanhene koskaan. Mutta jos on tosiaan ollut vain vartijana, ei mielestäni tällaista syytettä pitäisi voida nostaa, koska vartioiminen sinänsä ei vie kenenkään henkeä.

Jos taas vartioimisen katsotaan olleen osa tappokoneistoa, täytyy kysyä, mihin raja vedetään, sillä jossain mielessä koko yhteiskunta on ollut mukana näissä hirmuteoissa: jokainen, joka jollain tavalla on hyödyttänyt ja tukenut natsien hallintoa, on osavastuullinen uhrien kuolemasta. Jopa kommunisti Pete Seeger lauloi aikanaan, kappaleessa Last Train to Nuremberg siihen tapaan, että jokainen, joka on vaikka tehtaassa osallistunut luodin valmistamiseen tai yhteiskunnassa verojen maksamiseen, on vietävä sotaoikeudenkäyntiin. Tällaista kollektiivista syyllisyyttä ei voi kannattaa, koska sellaisen vallitessa ihminen ei milloinkaan voisi tietää, joutuuko jostain teosta vankilaan vielä vuosikymmenten päästä. Siksi syyllisyys on rajattava suoriin murhaajiin, eikä demonisoida vartijoita, joilla käytännössä ei välttämättä ollut vaihtoehtoja - ellei sitten luopua omasta hengestään.

[Mursu]

Mikähän tässäkin on takana. Ymmärtäisin oikein hyvin jos syytteet olisi luettu reilut 60 v sitten. Mikähän järki tuonihäisiä on enää viedä oikeuteen.

Aivan valtiolla oli yli puoli vuosisataa aikaa viedä tapaukset oikeuteen, mutta eivät vieneet. Tässä ei ole kyse jostain Argentiinassa pakoilleista natseista vaan ihmisistä, jotka olivat rakentamassa Saksan talousihmettä. Nyt sitten, kun heitä ei enää tarvita, voidaan heidät panna tuomiolle jonkin hyvin kyseenalaisen laintulkinnan perusteella.

[Leso]

[...] vartijoita, joilla käytännössä ei välttämättä ollut vaihtoehtoja - ellei sitten luopua omasta hengestään.

Ja jos olisivat luopuneet hengestään, niin kuka tänään heitä muistaisi? Ei kukaan.

[ämpee]

Eiköhän siinäkin jo ole rangaistusta, kun joutuu elämään pitkän elämän muistojensa kanssa, niistä kun ei eroon pääse.

Ei ole. Tai sitten voidaan samantien poistaa vankilat suomenkin rangaistuskäytännöstä.

Taidat olla oikeassa, saattaa nimittäin olla niin, ettei noihin keskitysleirihommiin ketään määrätty, vaan niihin pyrittiin, jolloin sielulliset asiat voi huoleti sivuttaa.

[Ilkka Partanen]

Natsirikoksia tutkiva keskus on saanut lähes valmiiksi tutkimukset, jotka koskevat 50 epäiltyä. Osa heistä on nyttemmin kuollut, mutta yli 40 elää yhä Saksassa. Useimmat ovat syntyneet vuosina 1920 - 1925.

Hmmm...Vuonna 1925 syntynyt oli sodan alkaessa 14-vuotias ja 20-vuotias sen päätyttyä. Myöskin 1920-luvulla syntynyt on elänyt suurimman osan nuoruuttaan ja aikuisuuttaan pelkän natsien propagandan ympäröimänä. Tyypillisesti tällaiset olosuhteet vaikuttavat ainakin tuomioon, mutta natsien kohdalla ei etsitäkään selitystä "yhteiskunnallisista rakenteista"  tai muusta vastaavasta vaikka sille olisi kyllä kaikki perusteet. Sen sijaan muslimiterroristien ja anarkokommunistien tekemisiä silotellaan parhain päin, samoin kuin muidenkin rikollisten, vaikka heillä on saatavilla tietoa sekä mahdollisuus valita ja he tietävät kyllä tekevänsä väärin. Natsi-Saksassa kasvanut ja nuorena Hitler-Jugendiin värvätty leirinvartija sen sijaan on ihan vaan pahuuttaan toiminut kuten toimi, eikä suinkaan siksi että hänet on aika pitkälti kasvatettu sen kaltaiseen arvomaailmaan jossa sitä pidettiin välttämättömyytenä yhteiskunnan edun kannalta. Edes kirkon armo ei ulotu näihin henkilöihin. Pidän sitä todella epäinhimillisenä toimintana.

[Leso]

Ilkka. Asiaa.

Se on ihan turha tulla kenenkään kyseenalaistamaan kenenkään tuon ajan nuoren tekemiä valintoja.
Ja varsinkaan tuon ajan nuoren valintoja.

Jälkiviisaus ei ole hyve. Ei pahekaan, muttei ainakaan hyve.

Katsokaa peiliin. Uppoutukaa omaan menneisyyteenne.
Vituttaako valinnat? Hävettääkö? Toivoisitko, että jotkut asiat vaan menis pois ja elämä jatkuis?

Nyt otapa ja mieti, että miltäpä luulet, että natsivanhuksista tuntuu?
Miltä tuntuu?
Se, että olet itse pari kertaa herännyt putkasta on kuule ameebatasoa verrattuna natsivanhusten menneisyyden kaliiberiin.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Miltä tuntuu?

Miltä tuntuu rikollisten uhreista ja näiden läheisistä, jos sanotaan, että kaikista tuntuu pahalta?

Mielestäni jokaisen ihmisen kannattaisi selvittää asiansa ennen kuolemaa (ja ennen viimeistä tuomiota).

[Leso]

No mutta onhan se sitten kiva, että oikein SW-järjestö alkaa ikäloppujen puolesta heitä muistuttamaan nuoruudenteoista.

Ja muistuttaa varsinkin niitä, jotka, ihan oikeasti, vaan teki, mitä käskettiin.

On se hyvä, että molemmista omista ukeista on jo aika jättänyt.
Saattais tulla vihapuhesyytteitä ryssälausunnoista.

[dothefake]

Ei kukaan tunne vanhaa kz- natsia, voisin maksaa 10.000.

[Jukka Wallin]

Melko törkeää ja todella paksua edes vihjata, että suomalaiset sotaveteraanit olisivat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan!

Ne todella harvat tapaukset, joissa suomalainen sotilas syyllistyi sotarikoksiin, tulisi tietysti tutkia ja tarvittaessa saattaa oikeuden arvioitavaksi.

Jatkosodan ajan sotavankileireillä tapahtui kyllä kaikenlaista todella rumaa. Toki pitää paikkansa, että tärkein syy lähes 30 prosentin kuolleisuuteen oli elintarvikepulassa 1941-42 ja nälän heikentämän puolustuskyvyn liikkeelle päästämissä kulkutaudeissa. Kuolleisuus saavutti huippunsa keväällä '42 ja romahti sen jälkeen, kun olot vähän paranivat ja heikoimmat olivat kuolleet pois. Silti, tuollaiset 1200 ammuttiinkin (jos Kujalan luvut eivät pidä paikkaansa, "vain" 1019). Vankileirien elintarvikehuolto ei lisäksi ollut mikään tärkein prioriteetti, enkä yhtään ihmettelisi, jos nälkäiset vartijat söivät vankien annoksia.

Jatkosodan jälkeen suomalaisia sotarikollisia tuomittiin kyllä, mutta pakon edessä, ja tuomiot olivat yleensä pieniä. Mikäli kollektiivinen syyllisyys koskee kaikkia Auschwitzin vartijoita pelkän aseman vuoksi, kaipa noita suomalaisiakin vanginvartijoita voisi raahata oikeuden eteen. Ei tappaminen ollut Suomessa tietenkään organisoitua, ja siinä tulee äkkiä raja vastaan, paljonko nälälle ja taudeille olisi voitu tehdä, vaikka kuinka olisi haluttu. Silti, miehet olivat osana usein paikoitellen varsin brutaalia ja paljon kuolonuhreja vaatinutta järjestelmää, vaikka ei ollut pakko.

Pitäisikö siis aloittaa tästä oikeudenkäyntien sarja? Tai yrittää edes metsästää esiin ne vartijat, jotka selvisivät rikoksistaan ilman minkäänlaista rangaistusta? Henkilökohtaisesti en kyllä näe, mitä tarkoitusperää se enää palvelisi. Saksalla tietysti voi olla vähän samanlainen paniikki kuin Wiesenthal-säätiöllä. Jos yksi kansallisen identiteetin peruspilareista on se, että ainakin me ollaan natsismia ja kaikkea siihen vähänkin liittyvää vastaan, alkaa olla kiire rankaista niitä viimeisiä potentiaalisia sotarikollisia, kun niitä vielä jostain kiven kolosta löytää. Nationalismin stigmatisointi on syytä oikeuttaa jollain (tai se saattaa, luoja varjele, vähitellen rapautua), ja uusnatseihin ei oikein voi luottaa siinä, että ne esittelisivät kansalle säännöllisesti Ääretöntä Pahuutta. Historiankirjatkin ovat vähän latteita, ja sitä paitsi nimen omaan historiaa. Dramaattiset oikeudenkäynnit toisaalta tarjoavat hyvän syyn syyllisyyden märehtimiseen taas vaihteeksi.

Tai, jos järkeä riittää päässä, panemaan sille katharttisen lopun. Itsekritiikki on kaunista, etenkin natsismin kaltaisen kauden jälkeen. Itsensäruoskinta sen jälkeen, kun lähestulkoon kaikki syylliset ovat kuolleet pois, on kuitenkin lähinnä irvokasta, ja Saksalla olisi täysi oikeus kääntää viimeinkin katseensa tulevaisuuteen.

Jatkosodan jälkeen meillä tuomittiin vain muutamia törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä Vartijoita tai leirien johtajiin kuuluvia. Korkea-arvoisetkin upseerit saivat aika lieviä rangaistuksia, mutta kaikkia ei todellakaan pyritty rangaistamaan.

Mutta jos puna-armeijan sotavangit saivat kylmää kyytiä meillä, niin kyllä sota-aikan oli tietyllä tavalla myös omille kansalaisille vastaavan tasoisia paikkoja http://fi.wikipedia.org/wiki/Koverin_keskitysleiri.

[Sputnik]

Hyvähän se on että tutkitaan ja jos kynnys ylittyy, syytetään. Ei Wiesenthal -järjestö tee mitään väärää siinä että tuo syyttäjän tietoisuuteen mahdollisesti rikokseen syyllistyneitä henkilöitä. Varsinkin murhien kohdalla sama moraalinen velvoite lienee ihan jokaisella kansalaisella.

Näitä asioitahan ei tarvitsisi nyt puida mikäli prosessi olisi sodan jälkeen viety edes puolitiehen, mutta kiitos kylmän sodan näin ei käynyt. Tosiasia on se, että jopa todella törkeisiin sotarikoksiin todennäköisesti syyllistyneitä armahdettiin/tuomio alennettiin/ei edes syytetty, koska suurvaltapelit meni edelle.

[Lemmy]

Jatkosodan jälkeen meillä tuomittiin vain muutamia törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä Vartijoita tai leirien johtajiin kuuluvia. Korkea-arvoisetkin upseerit saivat aika lieviä rangaistuksia, mutta kaikkia ei todellakaan pyritty rangaistamaan.

Ei haittaa yhtään jos heidät laitetaan oikeuteen, kunhan puna-armeijan partisaanit ovat juttulistalla heitä ennen 

[MW]

Werner von Braun & itäpuolelle siirretyt kollegansa sun muut moniosaajat taisivat myös saada epävirallisen syytesuojan. Mutta hei, V1 ja V2 olivat kyllä käheitä pelejä. Varsinkin V1:sen nerokkaan yksinkertainen pulsejet-kone.

[Jukka Wallin]

Jatkosodan jälkeen meillä tuomittiin vain muutamia törkeisiin rikoksiin syyllistyneitä Vartijoita tai leirien johtajiin kuuluvia. Korkea-arvoisetkin upseerit saivat aika lieviä rangaistuksia, mutta kaikkia ei todellakaan pyritty rangaistamaan.

Ei haittaa yhtään jos heidät laitetaan oikeuteen, kunhan puna-armeijan partisaanit ovat juttulistalla heitä ennen 

Kuten joku kirjoitti tässä ketjussa, että sodan aikana tapahtui eri asteisia murhia, niin neuvostopartisaanien kuin meikäläistenkin toimesta. Eräs tuttuni jutteli minulle kun pauhasin "raaoista murhista" toisen maailmansodan aikana, suurin piirtein näin:"kun osoitat toista kohti sormellasi, muista että kolme sormeasi osoittaa sinua itseäsi kohti". Tämä on hyvä muistaa. Mikään osapuoli ei ollut toista parempi tai pahempi. Häviäjät maksavat koko leikin.

[Mursu]

Näitä asioitahan ei tarvitsisi nyt puida mikäli prosessi olisi sodan jälkeen viety edes puolitiehen, mutta kiitos kylmän sodan näin ei käynyt. Tosiasia on se, että jopa todella törkeisiin sotarikoksiin todennäköisesti syyllistyneitä armahdettiin/tuomio alennettiin/ei edes syytetty, koska suurvaltapelit meni edelle.

Pitäisikö miehestäsi niitä joita on armahdettu tuomita uudestaan? Entä niitä, jotka miestäsi saivat liian lievän rangaistuksen?

[Leso]

Toki meistä jokainen muistaa sen ihme psykologisen vankilakokeilun jostain 1970-luvulta?
Opiskelijat jaettiin vangeiksi ja vartijoiksi jne. tai jotain.

Minusta on aika härskiä vaatia jok'ikista Matti Meikäläistä tilille teoista, jotka on tehnyt aikana, jolloin omakin henki oli höllässä. Aikana, jolloin tulevaisuudennäkymät eivät todellakaan kantaneet edes seuraavaan vuoteen.
Samaan hengenvetoon pihistään, että maailma muuttui peruuttamattomasti 6.8.1945 kello 8.15 Hiroshiman aikaa.
Höpölöpö. Oman ukkini maailma muuttui peruuttamattomasti viimeistään 30.11.1939.

Vaan ketäs se kiinnostaa? - Minua.

[Ari-Lee]

Toki meistä jokainen muistaa sen ihme psykologisen vankilakokeilun jostain 1970-luvulta?
Opiskelijat jaettiin vangeiksi ja vartijoiksi jne. tai jotain.

Minusta on aika härskiä vaatia jok'ikista Matti Meikäläistä tilille teoista, jotka on tehnyt aikana, jolloin omakin henki oli höllässä. Aikana, jolloin tulevaisuudennäkymät eivät todellakaan kantaneet edes seuraavaan vuoteen.
Samaan hengenvetoon pihistään, että maailma muuttui peruuttamattomasti 6.8.1945 kello 8.15 Hiroshiman aikaa.
Höpölöpö. Oman ukkini maailma muuttui peruuttamattomasti viimeistään 30.11.1939.

Vaan ketäs se kiinnostaa? - Minua.

Tämä! Ja loputkin. Boldaan. Eikä vain ukin vaan isovanhempien ja vanhempien maailma.

[Leso]

Näinpä. 

Kerran herkkänä hetkenään ukki antoi muiden sotajuttujensa lomassa ymmärtää, miltä sinä päivänä tuntui. Oli pelottanut. Pelottanut ihan vitusti.
Viisi vuotta se siellä sun täällä interailaili.

Meni yhtenä talvipäivänä 1942 kihlattunsa eli tulevan mummoni kanssa naimisiin siksi, että mummo saisi edes leskeneläkettä sitten, jos sota joskus loppuu.

[Sputnik]

Näitä asioitahan ei tarvitsisi nyt puida mikäli prosessi olisi sodan jälkeen viety edes puolitiehen, mutta kiitos kylmän sodan näin ei käynyt. Tosiasia on se, että jopa todella törkeisiin sotarikoksiin todennäköisesti syyllistyneitä armahdettiin/tuomio alennettiin/ei edes syytetty, koska suurvaltapelit meni edelle.

Pitäisikö miehestäsi niitä joita on armahdettu tuomita uudestaan? Entä niitä, jotka miestäsi saivat liian lievän rangaistuksen?

No ei tietenkään. Ne jotka on jo kerran tuomittu ja sittemmin armahdettu, vaikka kuinka epämääräisesti, niin heidän osaltaan asia on tietysti loppuunkäsitelty.

Tarkoitin sanoa, että iso joukko mahdollisesti (todennäköisesti) sotarikoksiin syyllistyneitä jäi kaiken tutkinnan ulkopuolelle koska muut kiireet alkoivat painaa päälle. Näiden kohdalla on täysin oikein että tutkitaan edes nyt eikä ikä ole mikään este (olkoonkin että monen kohdalla sitten syytteiden noston jälkeen saattaakin käsittely keskeytyä koska terveyden takia ei olla kykeneviä osallistumaan omaan puolustukseen).

Pakollinen loppukaneetti kun asiasta aina jauhetaan: Koska Simon Wiesenthal -keskus on perustettu ja saa rahoitusta nimenomaan entisten natsien jahtaamiseen on aivan turha mussuttaa muiden maiden tai muissa sodissa tehdyistä sotarikoksista tässä yhteydessä. Jos Dresdenin pommitus tai desanttien touhut oikein kovasti muumituttaa niin siitä vaan oma järjestö pystyyn ja jahtaamaan.

[Jukka Wallin]

Näitä asioitahan ei tarvitsisi nyt puida mikäli prosessi olisi sodan jälkeen viety edes puolitiehen, mutta kiitos kylmän sodan näin ei käynyt. Tosiasia on se, että jopa todella törkeisiin sotarikoksiin todennäköisesti syyllistyneitä armahdettiin/tuomio alennettiin/ei edes syytetty, koska suurvaltapelit meni edelle.

Pitäisikö miehestäsi niitä joita on armahdettu tuomita uudestaan? Entä niitä, jotka miestäsi saivat liian lievän rangaistuksen?

No ei tietenkään. Ne jotka on jo kerran tuomittu ja sittemmin armahdettu, vaikka kuinka epämääräisesti, niin heidän osaltaan asia on tietysti loppuunkäsitelty.

Tarkoitin sanoa, että iso joukko mahdollisesti (todennäköisesti) sotarikoksiin syyllistyneitä jäi kaiken tutkinnan ulkopuolelle koska muut kiireet alkoivat painaa päälle. Näiden kohdalla on täysin oikein että tutkitaan edes nyt eikä ikä ole mikään este (olkoonkin että monen kohdalla sitten syytteiden noston jälkeen saattaakin käsittely keskeytyä koska terveyden takia ei olla kykeneviä osallistumaan omaan puolustukseen).

Pakollinen loppukaneetti kun asiasta aina jauhetaan: Koska Simon Wiesenthal -keskus on perustettu ja saa rahoitusta nimenomaan entisten natsien jahtaamiseen on aivan turha mussuttaa muiden maiden tai muissa sodissa tehdyistä sotarikoksista tässä yhteydessä. Jos Dresdenin pommitus tai desanttien touhut oikein kovasti muumituttaa niin siitä vaan oma järjestö pystyyn ja jahtaamaan.

"Hauska" pointti on juuri siinä että, suurin osa "Einsatzgruppenin" jäsenistä palasivat sodan jälkeen omiin siviilivirkoihinsa eli poliiseiksi 

[JoKaGO]

Jos kukaan Juutalainen tai Puolalainen ei olisi auttanut, niin ihmisiä olisi ehditty surmaamaan huomattavasti pienempi määrä. Miljoonia vähemmän.

Nykyisen Puolan alueella on useita WW2:n aikaisia keskitysleirejä. Auschwitziin (Oświęcim) löytyy tienviittoja, kun osaa lähteä Krakovasta oikeaa pikkutietä pohjoiseen. Vasta kaupunkiin tultaessa on kyltit, joissa opastetaan keskitysleirimuseoon, kannattaa käydä.
Tai moottoritieltä, jossa on tienviitta Oświęcim. Mutta jos ei tunne historiaa ja maantiedettä, tuonne ei löydä, eikä puolalaiset jostain kumman syystä neuvo tietä.
Ja Auschwitz on se tunnetuin keskitysleiri.

Pointti on se, että niin monella puolalaisella on "verta käsissään" keskitysleireiltä. Jos nyt sata pappaa tai mammaa saadaan oikeuteen, satakertainen määrä elossaolevia jää vielä tuomitsematta. Puolan tabu.
Se, että kuinka monta juutalaista keskitysleirien luottovankia on vielä keskuudessamme, on myös tabu.

Nyt ollaan laittamassa tilille vanhuksia, jotka saadaan tunnustamaan, että nuorena valitsivat väärin ruton ja koleran väliltä.

[Leso]

[...] Se, että kuinka monta juutalaista keskitysleirien luottovankia on vielä keskuudessamme, on myös tabu.

Nyt ollaan laittamassa tilille vanhuksia, jotka saadaan tunnustamaan, että nuorena valitsivat väärin ruton ja koleran väliltä.

Näin. Ja boldi.
Tämä alkaa mennä ihan naurettavaksi tämä SW-keskuksen toiminta.

Ootee:
Olen käynyt Auschwitzissa. Se oli valoittava kokemus.
En tiedä, mutta ehkä juuri kaltaiseni muka-henkisen hörhön oli löydettävä maasta pikkuinen esine juuri polulla uuneille.
Se oli sytkäri se esine.

Vaikka olinkin vierailuni aikaan nuorempi kuin nyt, niin silti huvitti neuvostopropaganda siinä videoesityksessä. Sori, en vaan voinut olla hymyilemättä ironisesti, kun puna-armeija saapui.
Vierailin vuonna 1991.

[dothefake]

Kävin joskus 70-luvulla.

[Rubiikinkuutio]

Vaikka olinkin vierailuni aikaan nuorempi kuin nyt, niin silti huvitti neuvostopropaganda siinä videoesityksessä. Sori, en vaan voinut olla hymyilemättä ironisesti, kun puna-armeija saapui.
Vierailin vuonna 1991.

Paikallinen retkiyhtiö näytti sellaisen neuvostopropagandavideon bussimatkalla sinne. Olihan se melkoisen ironinen. Herätti sellaista facepalmien sekaista huvittuneisuutta, kun suuret leirinvapauttajasankarit puhuivat miten toivat vapauden.

[Jukka Wallin]

Vaikka olinkin vierailuni aikaan nuorempi kuin nyt, niin silti huvitti neuvostopropaganda siinä videoesityksessä. Sori, en vaan voinut olla hymyilemättä ironisesti, kun puna-armeija saapui.
Vierailin vuonna 1991.

Paikallinen retkiyhtiö näytti sellaisen neuvostopropagandavideon bussimatkalla sinne. Olihan se melkoisen ironinen. Herätti sellaista facepalmien sekaista huvittuneisuutta, kun suuret leirinvapauttajasankarit puhuivat miten toivat vapauden.

Vapaus on aina suhteellista. Mahdollisesti heille[Juutalaisille] se oli todellista vapautta.