EMN-raportti: Suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei henkilöpapereita

[Roope]

Euroopan muuttoliikeverkoston synteesiraportti:
Suurin osa EU-alueen turvapaikanhakijoista vailla vahvistettua henkilöllisyyttä

Monen EU-jäsenvaltion viranomaiset kohtaavat merkittäviä määriä turvapaikanhakijoita, joilla ei ole esittää henkilöllisyyttään todistavia asiakirjoja. Henkilöllisyyden selvittäminen hankaloituu entisestään, jos hakija on esiintynyt usealla eri henkilöllisyydellä tai esittänyt henkilöllisyydestään väärennettyjä asiakirjoja.

Aihetta käsittelevä synteesiraportti perustuu 25 Euroopan unionin jäsenmaan sekä Norjan kansallisiin tutkimuksiin, jotka on laadittu vuonna 2012.

Turvapaikan hakeminen ilman henkilöllisyysasiakirjoja vaihteli EU-jäsenmaiden arvioissa Latvian 25 prosentista Ruotsin ja Norjan 94 prosenttiin.

Suomi arvioi omassa raportissaan, että myönteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista noin 70 prosentilla ja kielteisen päätöksen saaneista noin 40–50 prosentilla on henkilöllisyys varmistamatta. Irak ja Somalia ovat olleet Suomelle henkilöllisyyden selvittämisen suhteen hankalimpia maita, koska näistä maista ei ole saatavissa luotettavia asiakirjoja.

Henkilöllisyyden selvittäminen kriittisen tärkeää

Henkilöllisyyden selvittäminen on erityisen tärkeää, kun turvapaikanhakija on esittänyt henkilökohtaisia perusteita kansainvälisen suojelun myöntämiselle.

Henkilöllisyyden selvittämisellä on merkitystä myös silloin, kun kielteisen päätöksen saanutta henkilöä ollaan palauttamassa kotimaahansa. Turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa, jos hänen henkilöllisyyttään ei ole selvitetty asianmukaisesti. Palauttamiseen vaikuttavat vastaanottavien maiden vaatimukset henkilöllisyyteen liittyvistä tekijöistä, suhteet suurlähetystöihin sekä palautettavan henkilön oma halukkuus avustaa henkilöllisyytensä selvittämisessä.

Henkilöllisyyden selvittämiseksi olemassa useita keinoja

EU-maiden tutkimusten tavoitteena oli antaa yleiskuvaus haasteista, joita kansalliset viranomaiset kohtaavat yrittäessään selvittää kansainvälistä suojelua hakevien ja palautettavien, kielteisen turvapaikkapaikkapäätöksen saaneiden henkilöllisyyttä.

Lisäksi tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kansallisia toimintatapoja ja tunnistetaan parhaita käytäntöjä henkilöllisyyden selvittämiseen. Samalla selvitetään, mitä vaikutuksia voimassa olevien asiakirjojen puuttumisella mahdollisesti on kolmansien maiden kansalaisten tekemiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin tai heidän palauttamiseensa oletettuihin alkuperämaihinsa kielteisen päätöksen jälkeen.

Kun hakijan henkilöllisyyttä ei pystytä selvittämään sormenjälkien ja valokuvien avulla, voidaan käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä kuten haastatteluja. Niihin sisältyy oletetun alkuperämaan mukaan räätälöityjä testejä sekä kielitestejä. Jäsenvaltiot käyttävät usein yhteen tapaukseen monien menetelmien yhdistelmää tietojen vahvistamiseksi ja hyödyntävät mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi itsenäisiä, henkilöllisyysasiakirjojen tutkimiseen erikoistuneita osaamiskeskuksia.

EU-alueen yhteistyö tärkeää

EMN-tutkimuksessa nostetaan esiin muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

-   erillisen henkilöllisyysasioita käsittelevän opintokokonaisuuden luominen eurooppalaisen turvapaikka-alan koulutusohjelmaan
-   yhteinen ohjeistus siitä, miten henkilöllisyys selvitetään, kun voimassaolevia henkilöllisyysasiakirjoja ei ole
-   EU:n laajuisen osaamiskeskusverkoston kehittäminen parhaiden käytäntöjen ja osaamisen jakamista varten
-   henkilöllisyyden selvittämistä koskevan asiantuntemuksen jakaminen erityisesti niihin jäsenvaltioihin, joihin tulee eniten turvapaikanhakijoita

Synteesiraportti "Henkilöllisyyden selvittäminen turvapaikkaprosessissa" on saatavissa Suomen EMN-yhteyspisteen verkkosivuilta osoitteesta http://emn.fi/raportit/uusimmat_raportit

Euroopan muuttoliikeverkosto 13.6.2013

EMN: Henkilöllisyyden selvittäminen turvapaikkaprosessissa (pdf)

Mitä tulee kansainväliseen suojeluun liittyvään päätöksentekoon (osio 5), täyttä varmuutta
kaikista henkilöllisyyteen liittyvistä seikoista ei välttämättä vaadita esimerkiksi silloin,
kun hakijalle myönnetään kansainvälistä suojelua tiettyyn ryhmään tai kansanosaan
kuulumisen perusteella (ks. osio 5.3.1). Sitä vastoin palauttamismenettelyiden yhteydessä
vaaditaan suurempaa varmuutta, sillä siinä kontekstissa "henkilöllisyys" määritellään
tiukemmin ja kansalaisuus on henkilöllisyyden olennaisin elementti. Näin ollen
palauttamiseen liittyvä henkilöllisyyden määrittäminen/varmistaminen ja kansainväliseen
suojeluun liittyvä väliaikaisen henkilöllisyyden antaminen (henkilöllisyyden selvittäminen
riittävällä tarkkuudella hakemuksen käsittelemiseksi) voidaan erottaa toisistaan.

[...]

Kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden osoittavien asiakirjatodisteiden
puutetta ei pidetä ainoana, ratkaisevana tekijänä määritettäessä kansainvälistä
suojelua koskevan hakemuksen puoltavia tekijöitä (osio 5.3). Tämän taustalla on se,
että henkilöllisyyttä (henkilöllisyyden selvittämistä) pidetään yhtenä useista tapauksen
arvioinnissa käytettävistä tekijöistä. Jos hakemuksen perusteet kuitenkin ovat yksilöllisiä,
hakijan henkilöllisyyden selvittämisellä voidaan vahvistaa hakijan alkuperämaa tai
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yksilöllisiä perusteita puoltavat tekijät.
Lisäksi kansainvälisen suojelun myöntämispäätökseen vaikuttaa hakijan uskottavuus.
Palauttamisen yhteydessä henkilöllisyyden selvittäminen kuitenkin on usein ratkaiseva
tekijä. (Pakkoon perustuvan) paluun toimeenpanossa kyseessä olevan henkilön
henkilöllisyys on varmistettava joko asiakirjojen avulla tai muuten tavalla, joka
hyväksytään oletetussa alkuperämaassa. Näin ollen hylätyn hakijan palauttaminen
alkuperämaahansa saattaa edellyttää kiistatonta varmistusta.

Tähän tutkimukseen liittyvissä kansallisissa raporteissa todetaan, että
turvapaikanhakijoiden saapuminen (jäsen)valtioiden alueelle ilman (voimassa olevia)
henkilöllisyysasiakirjoja johtuu useista eri syistä. Vainoa pakenevilla ei ehkä ole
mahdollisuutta ottaa henkilöllisyysasiakirjojaan mukaan lähtiessään alkuperämaastaan
tai henkilöllisyysasiakirjat saattavat vahingoittua tai kadota matkalla Eurooppaan
(esimerkiksi Italia, Norja, Portugali). Lisäksi vaikuttaa siltä, että useissa tapauksissa
maahanmuuttajia on neuvottu tuhoamaan henkilöllisyysasiakirjansa, kun he saapuvat
Eurooppaan, tai salaamaan ne viranomaisilta muun muassa tunnistusprosessin
vaikeuttamiseksi silloin, kun päädytään pakkoon perustuvaan paluuseen (esimerkiksi
Belgia, Espanja, Luxemburg).

Lisäksi silloin, kun kolmansien maiden kansalaiset esittävät henkilöllisyysasiakirjoja
osana kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksiaan, monet jäsenvaltiot joutuvat
kohtaamaan vaikeuksia, jotka liittyvät asiakirjojen aitouden selvittämiseen (esimerkiksi
Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Suomi), vääriin asiakirjoihin
(esimerkiksi Alankomaat, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Portugali, Ruotsi) ja useiden
eri henkilöllisyyksien käyttämiseen (esimerkiksi Bulgaria, Ranska, Alankomaat,
Iso-Britannia). Joissakin (Ranskan ja Norjan raportoimissa) tapauksissa tämä saattaa
johtua hakijan alkuperämaan hallintorakenteista tai niiden puuttumisesta. Joissakin
kolmansissa maissa (esimerkiksi Somaliassa ja Haitilla) henkilöllisyysasiakirjojen
myöntämisestä vastaavilla viranomaisilla ei ehkä ole lainkaan taloudellista, teknistä
ja henkilöstökapasiteettia EU:n asettamien laatustandardien mukaisten asiakirjojen
myöntämiseksi tai tällaisten asiakirjojen myöntämiseksi kaikille kansalaisilleen. Melko
usein jäsenvaltiot joutuvat myös kohtaamaan hakijoiden yhteistyöhaluttomuutta
(esimerkiksi Luxemburg, Norja) tai viranomaisten harhauttamisyrityksiä. Esimerkiksi
Ranskassa ja Isossa-Britanniassa on yhä enenevissä määrin hakijoita, jotka
vahingoittavat tai muuten muuttavat sormenjälkiään, mikä vaikeuttaa ja hidastaa
huomattavasti hakijan tunnistamista ja sen selvittämistä, onko hakija tehnyt useita
hakemuksia tässä jäsenvaltiossa ja/tai muissa jäsenvaltioissa.

Nämä seikat rajoittavat selkeästi viranomaisten kykyä arvioida hakijoiden väitteiden
oikeellisuutta ja tehdä tapauksiin liittyviä päätöksiä, mikä tekee menettelyistä pitkäkestoisia
(esimerkiksi Italia ja Norja ) ja paljon resursseja vaativia (suurin osa [jäsen]valtioista).

[Leso]

Voi elämänkevät taas, mikä yllätys.

Liittyen esimerkiksi foorumillakin tunnetun Markin turvapaikkahakemukseen ehdottaisin, että turvapaikkaa ei saa ilman että osoittaa sekä henkilöllisyytensä että kaikki dokumentit, joista voi lukea turvapaikan tähdellisyyden.
Jos ei ole esittää, rajalta pois yksintein.

Ellei kyseessä ole joku tunnettu tyyppi, kuten vaikkapa Andrei Saharov.

Ei tähän mitään koulutusta tarvita eikä mitään rahoituksia.
Todistusvelvollisuus hakijalle. Piste.

[nuiv-or]

1. myönteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista noin 70 prosentilla on henkilöllisyys varmistamatta.

2. henkilöllisyyden selvittäminen on erityisen tärkeää

3. ??

Henkilöllisyyden selvittämisellä on merkitystä myös silloin, kun kielteisen päätöksen saanutta henkilöä ollaan palauttamassa kotimaahansa. Turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa, jos hänen henkilöllisyyttään ei ole selvitetty asianmukaisesti. Palauttamiseen vaikuttavat vastaanottavien maiden vaatimukset henkilöllisyyteen liittyvistä tekijöistä, suhteet suurlähetystöihin sekä palautettavan henkilön oma halukkuus avustaa henkilöllisyytensä selvittämisessä.

ja kielteisen päätöksen saaneista noin 40–50 prosentilla on henkilöllisyys varmistamatta.

Mitä eroa on siis kielteisellä ja myönteisellä päätöksellä?

Henkilöllisyyden selvittämiseksi olemassa useita keinoja

EU-maiden tutkimusten tavoitteena oli antaa yleiskuvaus haasteista, joita kansalliset viranomaiset kohtaavat yrittäessään selvittää kansainvälistä suojelua hakevien ja palautettavien, kielteisen turvapaikkapaikkapäätöksen saaneiden henkilöllisyyttä.

Lisäksi tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan kansallisia toimintatapoja ja tunnistetaan parhaita käytäntöjä henkilöllisyyden selvittämiseen. Samalla selvitetään, mitä vaikutuksia voimassa olevien asiakirjojen puuttumisella mahdollisesti on kolmansien maiden kansalaisten tekemiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin tai heidän palauttamiseensa oletettuihin alkuperämaihinsa kielteisen päätöksen jälkeen.

Kun hakijan henkilöllisyyttä ei pystytä selvittämään sormenjälkien ja valokuvien avulla, voidaan käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä kuten haastatteluja. Niihin sisältyy oletetun alkuperämaan mukaan räätälöityjä testejä sekä kielitestejä. Jäsenvaltiot käyttävät usein yhteen tapaukseen monien menetelmien yhdistelmää tietojen vahvistamiseksi ja hyödyntävät mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi itsenäisiä, henkilöllisyysasiakirjojen tutkimiseen erikoistuneita osaamiskeskuksia.

Niin, ja? 70 % henkilöllisyyksistä on varmistamatta. Hurja tulos.


EU-alueen yhteistyö tärkeää

Niin varmaan on tosi tärkeää.

Mitä tulee kansainväliseen suojeluun liittyvään päätöksentekoon (osio 5), täyttä varmuutta
kaikista henkilöllisyyteen liittyvistä seikoista ei välttämättä vaadita esimerkiksi silloin,
kun hakijalle myönnetään kansainvälistä suojelua tiettyyn ryhmään tai kansanosaan
kuulumisen perusteella (ks. osio 5.3.1). Sitä vastoin palauttamismenettelyiden yhteydessä
vaaditaan suurempaa varmuutta, sillä siinä kontekstissa "henkilöllisyys" määritellään
tiukemmin ja kansalaisuus on henkilöllisyyden olennaisin elementti. Näin ollen
palauttamiseen liittyvä henkilöllisyyden määrittäminen/varmistaminen ja kansainväliseen
suojeluun liittyvä väliaikaisen henkilöllisyyden antaminen (henkilöllisyyden selvittäminen
riittävällä tarkkuudella hakemuksen käsittelemiseksi) voidaan erottaa toisistaan.

[...]

Kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden osoittavien asiakirjatodisteiden
puutetta ei pidetä ainoana, ratkaisevana tekijänä määritettäessä kansainvälistä
suojelua koskevan hakemuksen puoltavia tekijöitä (osio 5.3). Tämän taustalla on se,
että henkilöllisyyttä (henkilöllisyyden selvittämistä) pidetään yhtenä useista tapauksen
arvioinnissa käytettävistä tekijöistä. Jos hakemuksen perusteet kuitenkin ovat yksilöllisiä,
hakijan henkilöllisyyden selvittämisellä voidaan vahvistaa hakijan alkuperämaa tai
kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yksilöllisiä perusteita puoltavat tekijät.
Lisäksi kansainvälisen suojelun myöntämispäätökseen vaikuttaa hakijan uskottavuus.
Palauttamisen yhteydessä henkilöllisyyden selvittäminen kuitenkin on usein ratkaiseva
tekijä. (Pakkoon perustuvan) paluun toimeenpanossa kyseessä olevan henkilön
henkilöllisyys on varmistettava joko asiakirjojen avulla tai muuten tavalla, joka
hyväksytään oletetussa alkuperämaassa. Näin ollen hylätyn hakijan palauttaminen
alkuperämaahansa saattaa edellyttää kiistatonta varmistusta.

demla-bs:ää

Tähän tutkimukseen liittyvissä kansallisissa raporteissa todetaan, että
turvapaikanhakijoiden saapuminen (jäsen)valtioiden alueelle ilman (voimassa olevia)
henkilöllisyysasiakirjoja johtuu useista eri syistä. Vainoa pakenevilla ei ehkä ole
mahdollisuutta ottaa henkilöllisyysasiakirjojaan mukaan lähtiessään alkuperämaastaan
tai henkilöllisyysasiakirjat saattavat vahingoittua tai kadota matkalla Eurooppaan
(esimerkiksi Italia, Norja, Portugali). Lisäksi vaikuttaa siltä, että useissa tapauksissa
maahanmuuttajia on neuvottu tuhoamaan henkilöllisyysasiakirjansa, kun he saapuvat
Eurooppaan, tai salaamaan ne viranomaisilta muun muassa tunnistusprosessin
vaikeuttamiseksi silloin, kun päädytään pakkoon perustuvaan paluuseen (esimerkiksi
Belgia, Espanja, Luxemburg).

Lisäksi silloin, kun kolmansien maiden kansalaiset esittävät henkilöllisyysasiakirjoja
osana kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksiaan, monet jäsenvaltiot joutuvat
kohtaamaan vaikeuksia, jotka liittyvät asiakirjojen aitouden selvittämiseen (esimerkiksi
Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka, Ranska, Suomi), vääriin asiakirjoihin
(esimerkiksi Alankomaat, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Portugali, Ruotsi) ja useiden
eri henkilöllisyyksien käyttämiseen (esimerkiksi Bulgaria, Ranska, Alankomaat,
Iso-Britannia). Joissakin (Ranskan ja Norjan raportoimissa) tapauksissa tämä saattaa
johtua hakijan alkuperämaan hallintorakenteista tai niiden puuttumisesta. Joissakin
kolmansissa maissa (esimerkiksi Somaliassa ja Haitilla) henkilöllisyysasiakirjojen
myöntämisestä vastaavilla viranomaisilla ei ehkä ole lainkaan taloudellista, teknistä
ja henkilöstökapasiteettia EU:n asettamien laatustandardien mukaisten asiakirjojen
myöntämiseksi tai tällaisten asiakirjojen myöntämiseksi kaikille kansalaisilleen. Melko
usein jäsenvaltiot joutuvat myös kohtaamaan hakijoiden yhteistyöhaluttomuutta
(esimerkiksi Luxemburg, Norja) tai viranomaisten harhauttamisyrityksiä. Esimerkiksi
Ranskassa ja Isossa-Britanniassa on yhä enenevissä määrin hakijoita, jotka
vahingoittavat tai muuten muuttavat sormenjälkiään, mikä vaikeuttaa ja hidastaa
huomattavasti hakijan tunnistamista ja sen selvittämistä, onko hakija tehnyt useita
hakemuksia tässä jäsenvaltiossa ja/tai muissa jäsenvaltioissa.

Nämä seikat rajoittavat selkeästi viranomaisten kykyä arvioida hakijoiden väitteiden
oikeellisuutta ja tehdä tapauksiin liittyviä päätöksiä, mikä tekee menettelyistä pitkäkestoisia
(esimerkiksi Italia ja Norja ) ja paljon resursseja vaativia (suurin osa [jäsen]valtioista).

demla-bs jatkuu.

[Jääpää]

EMN on hoitanut tehtävänsä hienosti. Tuolla ajantasaisella ja luotettavalla tiedolla jokainen vastuullinen päättäjä lyö maansa rajat kiinni ja lähettää seikkailijat valittamaan paperiensa laadusta. Mogadishun torikauppiaalle ja ne keiltä puuttuu, hakemaan samalta jepeltä ees jotkut, mitä vaihdella keskenään tai tutkituttaa jossain yksityisissa osaamiskeskuksissa..ei vmp..
Siis rajat kiinni, ihmiskauppiaiden vasallit suota kuokkimaan energiaksi, otetaan vielä niitten näkkileipäpierut talteen, helpottaa ilmastonmuutosta ja kun pidetään keräyssäiliö päässä, helpottaa läheistä flooraa ja faunaa ( kuivausauman ajomiehiä erityisesti ajattelen).

[chacha2]

Lehdistötiedotteet
13.6.2013
Euroopan muuttoliikeverkoston synteesiraportti:
Suurin osa EU-alueen turvapaikanhakijoista vailla vahvistettua henkilöllisyyttä

Monen EU-jäsenvaltion viranomaiset kohtaavat merkittäviä määriä turvapaikanhakijoita, joilla ei ole esittää henkilöllisyyttään todistavia asiakirjoja. Henkilöllisyyden selvittäminen hankaloituu entisestään, jos hakija on esiintynyt usealla eri henkilöllisyydellä tai esittänyt henkilöllisyydestään väärennettyjä asiakirjoja.

Aihetta käsittelevä synteesiraportti perustuu 25 Euroopan unionin jäsenmaan sekä Norjan kansallisiin tutkimuksiin, jotka on laadittu vuonna 2012.

Turvapaikan hakeminen ilman henkilöllisyysasiakirjoja vaihteli EU-jäsenmaiden arvioissa Latvian 25 prosentista Ruotsin ja Norjan 94 prosenttiin.

Suomi arvioi omassa raportissaan, että myönteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista noin 70 prosentilla ja kielteisen päätöksen saaneista noin 40–50 prosentilla on henkilöllisyys varmistamatta. Irak ja Somalia ovat olleet Suomelle henkilöllisyyden selvittämisen suhteen hankalimpia maita, koska näistä maista ei ole saatavissa luotettavia asiakirjoja.
... ...

http://www.migri.fi/medialle/tiedotteet/lehdistotiedotteet/lehdistotiedotteet/1/0/suurin_osa_eu-alueen_turvapaikanhakijoista_vailla_vahvistettua_henkilollisyytta omat boldaukset

Miksi väitetään että Irakista ei ole saatavilla luotettavia asiakirjoja? Eikö irakilainen passi ole kelpo asiakirja?
Passi on kuitenkin saatavilla, tietyin ehdoin:

Iraqi passport

The Iraqi passport is issued to citizens of Iraq for international travel. A new "A series" of passports are being issued as of 1 February 2010.
...
Issued by     Iraq
Type of document    Passport
Purpose    Identification
Eligibility requirements    Iraqi citizenship

http://en.wikipedia.org/wiki/Iraqi_passport

Obtaining a Passport from Within Iraq

In correspondence with the Research Directorate, an official at the Embassy of the Republic of Iraq, in Ottawa, indicated that the procedures and requirements to obtain a passport are updated "from time to time" (Iraq 14 Dec. 2011). Currently, the process for obtaining a new A-series passport begins with the applicant completing an application form (ibid.). The application form to obtain a passport is available electronically on the Ministry of Interior's website (ibid. n.d.a). The Interior Ministry's Passport Affairs Directorate indicates that the application form requires the following information: personal information, a complete address, identification documents, and financial information, including a cheque number, the name of the bank and branch name, and the branch number (ibid. n.d.d). The form must be completed either in Arabic, Kurdish or English (ibid.). Kurd Net, an independent English-language electronic journal (n.d.), corroborates the Passport Directorate's statement that application forms can be completed in either Arabic or Kurdish (25 Dec. 2008).

The Passport Affairs Directorate indicates that, in order to be accepted, the information provided in the application form must conform to the information appearing on the applicant's civil status identification (ID) card (Iraq n.d.d). If the civil status ID card does not include the applicant's surname, the applicant must write the name of his or her third grandfather in the application (ibid.). Upon completion of the application form, it must be printed and taken to the "subsidiary directorate of passports" in the applicant's region (ibid.). The Iraqi embassy official similarly stated that, after completing the application form, the applicant must go to "the nearest regional Passport office confined to the geographic district" of the applicant's residence (ibid.). The applicant must provide the following documents to the passport office:

    Personal ID card (also called an Iraqi civil ID card) that is in good condition, contains a photo, and that has been issued no more than 10 years prior to the passport application (Iraq 14 Dec. 2011);
    Certificate of Iraqi citizenship (ibid.);
    Housing card (ibid. n.d.d);
    Recent ration (supply) card (ibid. 14 Dec. 2011);
    Two 35 mm x 45 mm photos with a white background (ibid.); and
    Certified cheque for 25,000 Iraqi dinars [22.26 Canadian dollars (XE 14 Dec. 2011)] addressed to the National Directorate General (Iraq 14 Dec. 2011).

In addition to the above-mentioned documents, the Passport Affairs Directorate indicates that, while at the relevant passport office, the applicant must also provide a "live fingerprint" (ibid. n.d.d). The Iraqi embassy official stated that applicants will be given a receipt to enable those living in Baghdad to retrieve their passports from the Passport Directorate bureau in Baghdad or, if they reside in one of the provinces, from a provincial passport bureau (ibid. 14 Dec. 2011).

According to the Passport Affairs Directorate, a passport holder must inform the local police station if his or her passport is damaged, lost or stolen, in order to obtain "legal approvals" and "a judicial decision to issue a transit passport" (ibid. n.d.d).

http://www.refworld.org/docid/50b61b0f2.html boldaus oma

Somalialaisten tilanne näyttää olevan toinen:

1. Accessibility of Official Documentation in Somalia

The US Department of State's Country Reciprocity Schedule for Somalia states that "there are no circumstances under which immigrant visa applicants can reasonably be expected to recover original documents held by the former Government of Somalia" due to a lack of "competent civil authority" and the destruction of most records during the civil war (n.d.). The Norwegian government's country of origin information centre states that Somalia has not had a functioning government since 1991 and since large sections of Somalia are not subject to any centralized administration, Somali people have been "unable to obtain official documents such as ID cards, passports, or various certificates" (Norway 5 Jan. 2009, 7).

2. Passports

In written communication sent to the Research Directorate on 9 June 2013, a representative of the UNHCR stated that the steps to apply for a Somali passport in Mogadishu are as follows:

Payment of US$ 85 to the Ministry of the Interior and National Security's "Dahabshiil" account.

With the receipt for that payment, applicants must apply in person at the Immigration Office in Mogadishu, where a form must be filled out and photographs and fingerprints taken.

Payment of US$ 20 is made to the Immigration Office, where a receipt will be issued.

Applicants must return approximately seven days later with this receipt to collect the passport from the Immigration Office.

Passports are valid for five years.

Corroborating information on the steps to apply for a passport and on the validity of a Somali passport could not be found among the sources consulted by the Research Directorate within the time constraints of this Response.

The US Department of State indicates in their Country Reciprocity Schedule for Somalia that "Somali passports are no longer valid for visa-issuance purposes" (n.d.). With regard to the eligibility of Somalis to enter Canada as tourists, Citizenship and Immigration Canada notes on their website that, among other travel documents, any passport claiming to have been issued by Somalia is considered unreliable and is "not acceptable" for entry into Canada (Canada n.d.). A circular published in 2010 by the Managed Migration Department of the Norwegian Directorate of Immigration (UDI) to chiefs of police and foreign service missions states that

Somali passports that were issued or renewed after 31 January 1991 do not meet the conditions for approval as travel documents ... because Somalia has not had a functioning central government since January 1991. Somali passports are therefore not valid for entry into Norway. (Norway 2010)

Xinhua, the Chinese government's news agency (Xinhua n.d.), reports that Somalia launched a new computer-readable e-passport in February 2007 and that the old Somali passports would become invalid six months later (9 Feb. 2007). A 17 September 2011 article by Somali Report, a privately funded and non-partisan news site where Western editors collaborate with Somali journalists, states that the old Somali passport (known as the "green passport") was banned by the Transitional Federal Government and was supposed to be replaced with a new electronic passport. Further information on Somali biometric passports could not be found among the sources consulted by the Research Directorate within the time constraints of this Response.

The Coordinator of Settlement and Integration at the Somali Centre for Family Services in Ottawa stated in written correspondence sent to the Research Directorate on 4 June 2013 that before the civil war, obtaining a passport required a birth certificate, police record check and an ID (such as a municipal ID or a registration document). The Coordinator further stated that after 1991, there were no official passports issued due to a lack of government, but that some individuals obtained passports from their region of origin (Coordinator of Settlement and Integration 4 June 2013). Corroborating and further information on the procedures and requirements for obtaining a passport in Somalia could not be found among the sources consulted by the Research Directorate within the time constraints of this Response.
...

http://www.refworld.org/cgi-bin/texis/vtx/rwmain?page=search&docid=51e4fe6e4&skip=0&query=somalia%20passport boldaus oma

Suomeen asti pääsee kuitenkin paljon ihmisiä ilman matkustusasiakirjoja.
Todella taitavia henkilöitä ovat nämä kyllä sillä
aina kun itse lennän niin passi on mukana olkalaukussa muuten matka jäisi minulta kyllä todella lyhyeksi.

[acc]

Turvapaikan hakeminen on oikotie siirtolaisuuteen. Siksi turvapaikkaa ei saisi koskaan myöntää valtiosta tai liittovaltiosta, jossa hakemus on esitetty. Turvapaikka voitaisiin antaa erityiseltä perustettavalta turva-alueelta, joka on turvallinen ja jolla alueella turvapaikan saanut voisi rakentaa omaa ja alueen elämää.

[VeePee]

Tuo raportti on täynnä helmiä. Tässä yksi:

Palauttamisen yhteydessä henkilöllisyyden selvittäminen kuitenkin on usein ratkaiseva
tekijä. (Pakkoon perustuvan) paluun toimeenpanossa kyseessä olevan henkilön
henkilöllisyys on varmistettava joko asiakirjojen avulla tai muuten tavalla, joka
hyväksytään oletetussa alkuperämaassa.

Hyväksytään alkuperämaassa? Ensin toitotetaan, kuinka alkuperämaassa vallitsee sekasorto ja sitten viranomaiskoneisto kuitenkin toimii ja pystyy arvioimaan asiakirjojen oikeellisuuden ja myöntämään maahantuloluvan omalle kansalaiselleen. Taas hyvin selektiivistä tämä köyhyys, kurjuus ja sorto.

Toisaalta miksi mikään maa vastaanottaisi jonkun epämääräisen henkilön vain sillä perusteella, että Suomen viranomainen väittää tämän henkilön olevan kyseisen maan kansalaisen? Jotenkinhan se kansalaisuus olisi pystyttävä näyttämään toteen. Lienee viranomaisillekin varsin turhauttavaa kun turvapaikkaa hakevat tuhoavat lentokoneessa ollessaan passinsa ja muut matkustusasiakirjat. Mutta ei tällaisia henkilöllisyytensä tarkoituksella salaavia pitäisi eurooppaankaan päästää. EU voisi vaikkapa ostaa Kreikalta yhden saaren, minne paperinsa tuhonneet turvapaikanhakijat voitaisiin sijoittaa.

[Roope]

Turvapaikan hakeminen ilman henkilöllisyysasiakirjoja vaihteli EU-jäsenmaiden arvioissa Latvian 25 prosentista Ruotsin ja Norjan 94 prosenttiin.

Istahdin yhdelle tuoleista vastapäätä [Ruotsin] Maahanmuuttoviraston virkamiestä. "Nimesi on siis Zulmay Afzali", nainen sanoi, "ja olet kirjoittanut tähän syntymäaikasi. Onko sinulla asiakirjoja, jotka todistavat, kuka olet?" "Toki", minä vastasin. Nainen tuijotti minua ja jäykistyi, kun asetin muutamia henkilöllisyyspapereita pöydälle hänen eteensä. Ihmettelin, mitä hänen mielessään oikein liikkui, miksi hän reagoi tuolla tavalla, joten kysyin, oliko jotain vialla. "Ei mitään ole vialla, mutta yleensä kun pyydän henkilöllisyyspapereita, turvapaikanhakija vastaa, että hänellä ei ole minkäänlaisia papereita. Sen tyyppisen vastauksen me yleensä saamme. Kun sinä sitten esität paperisi, kun minä pyydän, olet poikkeustapaus. Kukaan, ei kerta kaikkiaan yksikään hakija ole esittänyt mitään asiakirjoja", sanoi käsittelijäni ja nauroi. "Mutta jos minä en kerro, kuka minä olen, kuinka te voitte tietää valehtelenko minä vai puhunko totta, kuinka te voitte tietää, kuka minä olen?", minä kysyin. Hän katsoi minua, hymyili taas ja ryhtyi kirjoittamaan tietojani tietokoneelle.  (käännös)

Zulmay Afzali: En flykting korsar ditt spår (2013)

[Iloveallpeople]

Suomessa ei ilmeisesti edes tilastoida moneltako paperit puuttuvat, koska joudutaan turvautumaan noin-arvioon. Luulisi, että tuollainen tilastoitaisiin tarkkaan, kuinka moni kuljeskelee täällä ilman selvitettyä henkilöllisyyttä.

[Roope]

Suomessa ei ilmeisesti edes tilastoida moneltako paperit puuttuvat, koska joudutaan turvautumaan noin-arvioon. Luulisi, että tuollainen tilastoitaisiin tarkkaan, kuinka moni kuljeskelee täällä ilman selvitettyä henkilöllisyyttä.

Lisäksi viranomaisten noin-arviotkin vaihtelevat suuresti. Maahanmuuttoviraston Esko Repo totesi tänään haastattelussa, että ilman asiakirjoja tulevien osuus on 80 prosenttia, kun EMN:n tiedotteessa luvut olivat 70 ja 40-50 eli yhdistettynä alle 60. Suomen lukuja ei löydy itse EMN-raportista, ilmeisesti juuri tilastoinnin puutteellisuuden vuoksi.

edit:
Tosin sanamuotokin on hieman eri eli "henkilöllisyys varmistamatta". Mutta miten henkilöllisyys normitapauksessa varmistettaisiin ilman papereita?

[acc]

Papereitta lentoteitse saapuminen olisi estettävissä siten, että sovittaisiin lähtökentän maan kanssa lentokoneeseen päästettävien matkustajien paperien talteenotosta lennon ajaksi. Siis lähtökentällä otettaisiin paperit talteen kaikilta matkustajilta ja vietäisiin koneen turvasäilytyslokeroon. Suomessa maahantuloselvityksen yhteydessä paperit annettaisiin matkustajille takaisin. Tietysti ne kopioitaisiin tarvittaessa.

Tämä ei tietystikään estä asyl-sanan lausumista. Mutta nyt lausujan paperit olisivat kopioitu ja tiedossa.

Jotta voitaisiin estää tehokkaammin asyl-sanan lausujien tuloa, tulisi ottaa käytäntöön viisumit. Niistä voisi tulla tulonlähde Suomelle. Mikään pakko ei viisumeja ole myöntää tappiolla.

Lopullinen este turvapaikkaturismille olisi käytäntö, jossa turvapaikkaa ei koskaan annettaisi maasta, jossa turvapaikkahakemus esitetään. Siis jos Suomeen saapuu ihmisiä, jotka hakevat turvapaikkaa, sitä ei myönnettäisikään Suomesta vaan heidät lähettäisiin turvaan jonnekin muualle. Siis turvapaikka tulisi kuin manulle illallinen, muttei sieltä missä sana asyl on lausuttu. Käytäntö johtaisi aiheettomien turvapaikkahakemusten vähenemiseen ja vain aidot turvanhakijat hakisivat turvaa.

Mikä tämä "jossain muualla"-paikka sitten voisi olla. Esimerkiksi EU voisi sopia jonkun kehitysmaan kanssa turvalueen muodostamisesta kyseiseen kehitysmaahan. Kustannukset maksaisi EU. Alueet tulisi perustaa sellaisiksi, että turvapaikan saaneiden työllä katettaisiin alueiden kustannukset. Alueelta voisi hakea siirtolaisviisumeja minne tahansa ja poistua omaan lähtömaahansa, jos se olisi hakijan mielestä turvallinen.

[Luotsi]

Papereitta lentoteitse saapuminen olisi estettävissä siten, että sovittaisiin lähtökentän maan kanssa lentokoneeseen päästettävien matkustajien paperien talteenotosta lennon ajaksi. Siis lähtökentällä otettaisiin paperit talteen kaikilta matkustajilta ja vietäisiin koneen turvasäilytyslokeroon. Suomessa maahantuloselvityksen yhteydessä paperit annettaisiin matkustajille takaisin. Tietysti ne kopioitaisiin tarvittaessa.

Riittäisi jos menettelyä sovellettaisiin vain niiden valtioiden kansalaisiin, joilta vaaditaan viisumia Suomeen saapumiseen. Viisumivapauden omaavista maistahan ei asylemeja ei käytännössä saavu. Pelkkä papereiden skannauskin riittäisi.

[nuiv-or]

Papereitta lentoteitse saapuminen olisi estettävissä siten, että sovittaisiin lähtökentän maan kanssa lentokoneeseen päästettävien matkustajien paperien talteenotosta lennon ajaksi. Siis lähtökentällä otettaisiin paperit talteen kaikilta matkustajilta ja vietäisiin koneen turvasäilytyslokeroon. Suomessa maahantuloselvityksen yhteydessä paperit annettaisiin matkustajille takaisin. Tietysti ne kopioitaisiin tarvittaessa.

Tämä ei tietystikään estä asyl-sanan lausumista. Mutta nyt lausujan paperit olisivat kopioitu ja tiedossa.

Tämähän on erinomainen idea. Passin voisi tosiaan ottaa lentokoneeseen noustessa. Vaatisi vain uudelleenjärjestelyjä maahantulon osalta: jos passi annetaan takaisin koneesta poistuessa, senhän voi tuhota matkalla tulliin.

Toinen ongelma on EU:n sisäiset lennot. Niillä saapuessa ei lentokentällä yleensä ole ketään, jolle näyttää passia.


Ehkäpä pelkkä sähköinen kopio passista riittäisi. Väärennetyt passit pitäisi ehdottomasti seuloa lähtökentällä.

Lopullinen este turvapaikkaturismille olisi käytäntö, jossa turvapaikkaa ei koskaan annettaisi maasta, jossa turvapaikkahakemus esitetään. Siis jos Suomeen saapuu ihmisiä, jotka hakevat turvapaikkaa, sitä ei myönnettäisikään Suomesta vaan heidät lähettäisiin turvaan jonnekin muualle. Siis turvapaikka tulisi kuin manulle illallinen, muttei sieltä missä sana asyl on lausuttu. Käytäntö johtaisi aiheettomien turvapaikkahakemusten vähenemiseen ja vain aidot turvanhakijat hakisivat turvaa.

Mikä tämä "jossain muualla"-paikka sitten voisi olla. Esimerkiksi EU voisi sopia jonkun kehitysmaan kanssa turvalueen muodostamisesta kyseiseen kehitysmaahan. Kustannukset maksaisi EU. Alueet tulisi perustaa sellaisiksi, että turvapaikan saaneiden työllä katettaisiin alueiden kustannukset. Alueelta voisi hakea siirtolaisviisumeja minne tahansa ja poistua omaan lähtömaahansa, jos se olisi hakijan mielestä turvallinen.

Like an Australian.

[Leso]

Tyhmä kysymys: eikö lentoyhtiöillä ole matkustajaluetteloita?

Ainakin minulla on aina koneeseen noustessani ollut lippunen, josta paljastuu istumapaikkani sijainti.
Olen myös siinä lapsellisessa uskossa, ettei paikkaa noin vaan vaihdella, jotta onnettomuuden sattuessa voitaisiin ainakin teoreettisesti todentaa edesmennyt identiteettini.

[Mo]

Onneksi kaikilta alle 30-vuotialta kysytään sentään paperit alkoholia tai tupakkatuotteita ostettaessa...

[Lalli IsoTalo]

Onneksi kaikilta alle 30-vuotialta kysytään sentään paperit alkoholia tai tupakkatuotteita ostettaessa...

"Suomi arvioi omassa raportissaan, että myönteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista noin 70 prosentilla ... on henkilöllisyys varmistamatta."

Suomessa alaikäisen oloinen saa myönteisen turvapaikkapäätöksen saa ilman papereita, mutta tupakkaa ei. Prioriteetit kohdallaan, sano!

[Tommi Korhonen]

94%!!
Hämmästyttävää. Minä kun olen kasvanut 70- ja 80-luvuilla maailmassa jossa rajavalvoja katsoi paperit ja kielsi tulemasta maahan jos niitä ei ollut.
Ehkä tuohon lentokonekäytäntöön riittäisi kun lähtömaassa kuvattaisiin lähtijät paperien tarkistuksen yhteydessä. Näin ollen jos kyseistä paperia ei löydy kohdemaassa, niin kuvan perusteella löytyy. Tietysti tuo vaatii aika tuhdin tietoarkiston, mutta se voidaan aina rajamuodollisuuden jälkeen putsata.

[Pyöräilijä]

Lentoyhtiö joutuu palauttamaan omalla kustannuksellaan paperittoman matkustajan. Tämä on lentoliikennesopimusten perussääntö.

Jokaisen lentomatkustajan paperit ovat olleet esillä lennon lähtöselvityksessä kaikissa maissa ja kaikilla lentoasemilla. "Paperittomat" hävittävät henkilökohtaiset dokumenttinsa lentomatkan aikana silppuamalla passin ja henkilöpaperit toiletissa.

Silppuamisen syy on yksinkertaisesti turvapaikkahakemuksen pitkittäminen ja karkotuksen jarruttaminen.

Virallisesti asialle on heti vähän tehtävissä, koska Suomi ei voi yksipuolisesti hankaloittaa rajavalvontaa ilman EU:n lupaa. Suomen ja sen edustajien on siksikin ryhdyttävä pikaisesti vaatimaan korjauksia rajamuodollisuuksiin Euroopan unionissa. Tämä ei ole myöhäistä eikä lainkaan turhaa, koska myös Hollanti, Tanska ja Iso-Britannia ovat tuskaantuneita paperittomiin muuttajiin.

Yksinkertaisinta olisi saattaa voimaan vanha käytäntö, että jokainen maa voi kansallisesti käännyttää paperittomat matkustajat jo rajalla siihen maahan, josta he ovat saapuneet. EU:ssa turvapaikkaa tulee anoa ensimmäisessä maassa, johon turvapaikanhakija Euroopan unionissa saapuu. Tämä maa on hyvin harvoin Suomi.

Toiseksi rajaviranomaisilla tulisi olla käytössään kunkin lentoyhtiön ja lennon matkustajaluettelo, johon on sähköisesti kirjattu kunkin matkustajien nimi lipunvarauksen yhteydessä. Ei ole lainkaan hullumpi idea, että passin nimilehti olisi skannattu mukaan tähän luetteloon.

Muutos ei ole teknisesti hankala, mutta vaatii poiliittista voimaa taakseen.














.

[mielipide]

Papereitta lentoteitse saapuminen olisi estettävissä siten, että sovittaisiin lähtökentän maan kanssa lentokoneeseen päästettävien matkustajien paperien talteenotosta lennon ajaksi. Siis lähtökentällä otettaisiin paperit talteen kaikilta matkustajilta ja vietäisiin koneen turvasäilytyslokeroon. Suomessa maahantuloselvityksen yhteydessä paperit annettaisiin matkustajille takaisin. Tietysti ne kopioitaisiin tarvittaessa.

Tämä ei tietystikään estä asyl-sanan lausumista. Mutta nyt lausujan paperit olisivat kopioitu ja tiedossa.

Jotta voitaisiin estää tehokkaammin asyl-sanan lausujien tuloa, tulisi ottaa käytäntöön viisumit. Niistä voisi tulla tulonlähde Suomelle. Mikään pakko ei viisumeja ole myöntää tappiolla.

Lopullinen este turvapaikkaturismille olisi käytäntö, jossa turvapaikkaa ei koskaan annettaisi maasta, jossa turvapaikkahakemus esitetään. Siis jos Suomeen saapuu ihmisiä, jotka hakevat turvapaikkaa, sitä ei myönnettäisikään Suomesta vaan heidät lähettäisiin turvaan jonnekin muualle. Siis turvapaikka tulisi kuin manulle illallinen, muttei sieltä missä sana asyl on lausuttu. Käytäntö johtaisi aiheettomien turvapaikkahakemusten vähenemiseen ja vain aidot turvanhakijat hakisivat turvaa.

Mikä tämä "jossain muualla"-paikka sitten voisi olla. Esimerkiksi EU voisi sopia jonkun kehitysmaan kanssa turvalueen muodostamisesta kyseiseen kehitysmaahan. Kustannukset maksaisi EU. Alueet tulisi perustaa sellaisiksi, että turvapaikan saaneiden työllä katettaisiin alueiden kustannukset. Alueelta voisi hakea siirtolaisviisumeja minne tahansa ja poistua omaan lähtömaahansa, jos se olisi hakijan mielestä turvallinen.

Kuvat kaikista lentokoneista Helsinki-Vantaalla uloskävelevistä (mukaan lennon numero ja aika) tai Viking linen lautasta kävelevistä ja yhteinen tietokanta josta voi ihmisen kasvojen biometriikan perusteella selvittää mitä kautta on tultu kun tekee suomessa turvapaikkahakemuksen ja sitten Dublin säädöksen nojalla Viking Linella tulijat takaisin ruotsiin ja lentokoneilla tulleet kyseisen lentokoneen lähtömaahan niinikään Dublin asetuksella.

99,5% turvapaikanhakijoistahan tulee jonkun muun EU/ETA maan kautta suomeen sillä Venäjän rajan yli loikkijat ovat aika harvassa.

Jäljelle jääviin 0,5% Australian malli eli lähetetään ne johonkin maahan jonka kanssa on sopimus jossa on turvallinen käsittely ja sitten oleskelulupa sielllä jos aihetta.
Papua Uusi Guinea ja Nauru ottavat jengiä jo Austalialta joten kai sinne joku yksittäinen venäjän rajan yli loikkinut tsetseeni tai afgaanikin mahtuisi.